VAIHTUI!
Lähdimme hotellilta 9.45 kohti metroasemaa ja menimme vihreän linjan metrolla Vasilinsaarelle oppilaitosvierailua varten Odottaessamme Venäjän koordinaattoria, Mariiaa, ihastelimme maisemia ja Pietarin hevoskärrypatsasta, joka oli Pietarin ensimmäinen raitiovaunu Mariian tullessa lähdimme paikalliseen ammattikouluun Academy City Management Construction and Printing, jossa on noin 3500 opiskelijaa, henkilökuntaa 500, joista opettajia noin 200. Koulu on Pietarin suurin ammattikoulu opiskelijamäärältään
Luokkahuoneessa istuimme pareittain venäläisopiskelijoiden kanssa. Tehtäväksemme annettiin tutustua omaan pariin käyttäen apuna kysymyspaperia, jonka jälkeen parit esittelivät toisensa koko ryhmälle englanniksi Venäläisopiskelijat olivat tehneet meille myös esityksiä itsestään ja kotikaupungistaan Kaiken tämän jälkeen jaoimme tuliaiset toisillemme ja oli aika hyvästellä uudet ystävämme
Koulu oli meidän makuumme aika ränsistynyt, todennäköisesti myös homeessa, ja siten tarvitsisi remonttia. Ränsistyneisyydestä huolimatta opiskelijat olivat todella positiivisia, vieraanvaraisia ja vaikuttivat tyytyväisiltä koulurakennukseen. Ehkä tietoa paremmasta ei ole? Opimme kuitenkin, että materialismi ei koulussa ole tärkeintä ja Suomessa vaihdamme ehkä liiankin helposti käyttökelpoista tavaraa uuteen. Vaikka asumme eri maissa meitä yhdistää moni asia. Jokaista jännittää erilaiset tilanteet eikä meidän tarvitsisi ottaa liikaa paineita asioista. Mutta kaiken kaikkiaan meille oli järjestetty aivan mahtava ohjelma ja käynti oli loistava kokemus. Opimme myös lisää englannin kieltä ja saimme itsevarmuutta. Saimme myös paljon uutta tietoa venäläisistä kaupungeista.
Kouluvierailun jälkeen Mariia johdatti meidät päivän lounaspaikkaamme Teremokiin Se on pikaruokaravintola, josta saa salaatteja, keittoja (borssikeitto) ja täytettyjä ohukaisia Valitsimme listasta alku- ja pääruoan sekä juomaksi kahvin, teen tai kotikaljan Ruoasta tuli erinäisiä mielipiteitä ryhmältä. Osan mielestä paikka oli kuitenkin piristävää vaihtelua normaaleille pikaruokaravintoloille
Kävimme 30.10.2018 Palace Bridge, Sokos hotellissa. Se sijaitsee Pietarin Vasilievskyn saarella. Hotelli on vanhan ja uuden yhdistelmä. Ulkoisesti moderni, mutta ydin on keskiaikaista. Hotelli sopii hyvin niin matkailijoille kuin liikematkailijoille. Sisään saapuessamme näimme suuren aulatilan. Aulatila oli uusi ja siitä johti silta vanhaan rakennukseen joka oli ravintola Sevilla ja wellness clubin käytössä. Aulatilat olivat siistit ja ylelliset. Olivat hyvin huomioineet istumapaikoillaan asiakaskävijä määrän. Tila oli kaikin puolin avoin ja selkeä. Vastaanottotiski oli heti ulko-ovista tultaessa vasemmalla eli et voi kävellä niistä ohi. Kokoustilojen käyttäjille oli oma vastaanotto. Saimme opastetun kierroksen ympäri hotellia, opastus oli selkeää ja opas puhui sujuvaa englantia.
Hotelli huoneet olivat mielestämme erittäin tyylikkäitä jopa ulko-ovelta katsottuna. Perus huone oli siisti, mutta pieni verrattuna esimerkiksi superio huoneeseen. Jokaisessa sviitissä oli kylpyamme, mutta saunat olivat ainoastaan kylpylä osastolla. Näkymät hotelli huoneesta eivät olleet kauhean hulppeat. Isona plussana huoneissa oli se että sinne sai niin paljon pullotettua vettä kuin vain halusi. Omaan kerrokseen ja omaan huoneeseen pääsit ainoastaan huonekortilla. Tämä käytäntö lisää hotellin turvallisuutta eli ulkopuoliset eivät pääse kerroksiin. Hotellin kylpylä sijaitsi maan alla. Siellä oli kolme erilaista allasta. Yksi normaali, yksi lasten allas ja yksi kylmä/kuuma? allas. Hotellissa on yhdeksän huonetta varattuna yleisötapahtumille. Isoin kokoushuone on 400 henkilölle. Tapahtumia voi järjestää 10-400 henkilölle. Hotellin toisesta kerroksesta voit löytää Gork Golf Academyn. Tämä on ensimmäinen sisägolf klubi kaupungissa. Hotellissa on myös huoneita jotka toimivat asuntoina pitemmällä aikavälillä.
Saimaan ammattiopisto Sampon opiskelijat ja opettajat vierailivat ruokailemassa pimeässä ravintolassa, nimeltä Dans le noir, joka sijaitsi samassa Sokos hotellissa Ruokalajit valittiin ravintolan ulkopuolella ja vaihtoehtoina olivat kokin yllätys, liha, kala ja kasvis. Valitsimme kaikki eri genret, mutta söimme kaikki kolmen lajin illallisen Aluksi pimeys ravintolassa oli hieman ahdistavaa ja kammottavaa, mutta loppujenlopuksi hyvin rauhoittava ja opettavainen kokemus Kokemuksemme jälkeen, osaamme paremmin palvella sokeita asiakkaita ravintolassa Tarjoilijamme oli sokea ja ruoka oli kaikilla hyvää Lopuksi näimme kuvista, mitä olimme syöneet!
Kolmannen päivän ohjelma alkoi klo. 9.30 kokoontumisella hotellin aulaan. Siirryimme siitä kävellen Vladimirskaya metroasemalle ja siitä modernia M1-linjaa käyttäen pohjoiseen Grazhdanskiy Prospekt asemalle, jossa tapasimme oppaamme Marian ja josta vaihdoimme raitiovaunuun. Raitsikalla tulimme koulun eteen. Koulussa ohjelmamme alkoi klo. 11. Ensimmäisenä oli kielen opetusta. Saimme luetun ymmärtämistehtävän, jossa kerrottiin kellojen valamisesta, Novgorodin kirkonkelloista ja kauniista soiton äänistä. Tästä tekstistä esitettiin kysymyksiä. Tehtävän olivat laatineet koulun opiskelijat. Seuraavaksi meillä oli matemaattisia ongelmia tyyliin: miten lukuun 86 saadaan lisättyä 12 tekemättä mitään laskutoimituksia (tietenkin kääntämällä luku ylösalaisin) ja miten lukuun 69 saadaan lisättyä 27, taas tekemättä mitään laskutoimituksia (vaihtamalla numeroiden paikkaa). Lopuksi meille esiteltiin yksinkertaisia fysiikan ja kemian kokeita. Eri väreillä värjätyillä vesillä täytettiin lasiin eri kerroksia, jotka pysyivät sekoittumattomina niiden erilaisten tiheyksien takia. Lisäksi demonstroitiin, kuinka sekoittamalla etikkaa ja soodaa saatiin kannun pohjalle näkymätöntä hiilidioksia, jota kaatamalla sammutettiin kynttilöitä. Tässä olivat apuna myös suomalaiset opiskelijat.
Koululta matkaa jatkuu samaa reittiä takaisin, ensin raitiovaunulla ja sitten metrolla. Oli hyvä nähdä erilaista Pietaria. Oppaamme Marian mukaan kerrostalot rakennettiin sotien jälkeen nopealla aikataululla. Venäläiset tuntevat kerrostalokompleksit nimellä Hrushovka eli talot on nimetty kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hrustsevin mukaan. Vaihdamme metrolinjaa Ploshad Vosstanyalla, suuntana Gostinyi Dvorin metroasema, jossa jäämme kyydistä. Pietarin vanhin tavaratalo sijaitsee edelleen tässä rakennuksessa. Lähdemme kävelemään kohti talvipalatsia. Täällä tuntee itsensä pieneksi. Pietari on kuin jättiläismäinen ulkoilmamuseo. Tsaari Pietari Suuri halusi avata ikkunan Eurooppaan. Hän toi vaikutteita matkoiltaan Hollannista ja Ranskasta. Rakennuskanta on hyvin eurooppalaisen näköistä, italialaisten ja ranskalaisten arkkitehtien luomuksia. Matkalla näemme myös Eijan haaveileman Verikirkon, upean mosaiikkikirkon. Tähän liittyy tarina Venäjän tsaari Aleksanteri II:sta, joka murhattiin samassa paikassa. Tsaarin rekeen heitettiin pommi ja hän kuoli myöhemmin vammoihinsa Talvipalatsissa. Vasta kahdeksas yritys murhata tsaari onnistui. Gribojedovin kanavan jälkeen ylitämme Moikan. Kanavan varrella on Jusupovin palatsi, jossa murhattiin munkki Rasputin. Ruumis heitettiin Moikan kanavaan. Palatsissa on nykyään museo ja Rasputinin elämästä kertovia teemakierroksia. Veristä on tämä Venäjän historia, mutta mielenkiintoista. Nevskyn varrella Liternaturnoje Cafen ikkunassa istuu lasillisella Venäjän kansallisrunoilija Pushkin. Paikka on sama, mistä runoilija lähti kaksintaisteluun rakastamansa naisen puolesta. Sanotaan että venäläistä sielua ei voi ymmärtää, jos ei ole lukenut Pushkinia.
Jo tulo palatsinaukiolle on elämys. Meidät ottaa vastaan Pietari Suuri ja Katariina Suuri, heidän kanssaan voi poseerata ja saada kuvat omaksi maksua vastaan. Palatsinaukion valtavan graniittipylvään kivi on peräisin Suomesta, Virolahdelta. Aukiolla itsensä tuntee kovin pieneksi, kun tajuaa miten mahtava kaupunki onkaan. Sitten alkaa jonotus venäläiseen tapaan. Kärsivällisyyttä täällä vaaditaan. Lippuautomaateista voi toki ostaa liput ja mennä suoraan jonon ohi, mutta opiskelijat elävät toivossa päästä ihailemaan yhtä maailman hienoimpaa taidekokoelmaa maksutta. Eremitaasin taidekokoelma Pietarin Talvipalatsissa on maailman suurimpia taidekokoelmia ja kuten arvata saattaa moni muukin haluaa olla näkemässä taideaarteita. Keskiviikkoisin Eremitaasi on onneksi auki klo 21 asti. Aikataulut kannattaa aina tarkastaa ennakkoon. Opiskelijoiden kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan opiskelijakortti, mielellään kansainvälinen kortti jos sellainen on. Isicin kortti on hintansa arvoinen. Sisäänpääsy Eremitaasiin on ilmainen. Museoon jonottaessamme emme arvaakaan, että seuraavat viisi tuntia vierähtävät kevyesti. Seuraava jonotus onkin sitten naulakolle. Ensimmäinen tunti on vierähtänyt ennen kuin pääsemme nousemaan Jordanin massiivista vaikuttava portaikkoa pitkin palatsiin.
Eremitaasin kokoelma tunnetaan parhaiten Matissen, Picasson, Rembrandtin, italialaisen renesanssin ja impressionistien teoksista. Suomalaistaiteilijoista esillä on ainakin Edelfeldtin, Halosen ja Järnefeltin töitä. Paul Gauguinin ja Vincent Van Goghin työt ovat tosi upeita, Matissen työt hehkuvat värejä ja Picassolta on esillä paitsi maalauksia, myös keramiikkaa. Kokoelmassa on teoksia, joita on tuotu puna-armeijan sotasaaliina toisen maailmansodan jälkeen erityisesti Saksasta. Tämä pistää miettimään. Kenelle mittaamattoman arvokkaat teokset oikeastaan kuuluvat. Toki taideaarteita on kerätty ja ostettu paljon erityisesti Katariina Suuren aikana. Vanhimpia teoksia ovat Michelangelon Madonna Litta ja Benois Madonna 1400-luvulta. Talvipalatsin huoneet ovat toinen toistaan upeampia, valtaistuinsali, teatteri, malakiittisali, paviljonki ja monet muut. Erikoinen nähtävyys on kultainen riikinkukkokello, jonka Katariina Suuri sai rakastajaltaan Grigori Potemkinilta. Eremitaasin kellareissa kerrotaan pidettävän kissoja, joilla on tärkeä tehtävä, taideaarteiden suojeleminen. Impressionistien taidekokoelma on siirretty viitisen vuotta sitten palatsin esikuntarakennuksiin. Onneksi sama lippu käy koko museon alueella. Jos opiskelijakortti on unohtunut, niin varaudu maksamaan 700 ruplaa eli noin kymmenen euroa.
Paikallisen yhteistyöoppilaitoksen kansainvälisyyskoordinaattori Maria järjesti tilauksesta ryhmällemme Pietarin kiertoajelun. Ajelun opasti paikallisopas Nadja Paavolainen, joka puhui erittäin hyvää ja selkeää englantia. Kierroksen aikana tietoa tuli valtavasti Pietarin historiasta sekä merkittävistä kulttuuri ja tapahtumapaikoista vuosilukuineen Ehkä liikaakin ja kuuntelu herpaantui aika ajoin Kierroksen aikana kävimme lounaalla siistissä lounasravintolassa, jossa nautimme alkukeiton, pääruoan ja todennäköisesti tyypillisen jälkiruokapullan, jollaisia oli kaikilla lounailla tarjolla. Pietarin liikenne on kaaosmaista ja autoja on paljon. Liikkuminen bussilla vei aikaa ja kierrokseen menikin n. 5 tuntia aikaa.