VALKEISKYLÄN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 3341 03 VALKEISKYLÄN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen ja Jukka Leino 3324 10 3342 01 3342 04 SALAHMI VIEREMÄ PYÖREE Vieremä 3323 12 3341 03 3341 06 KONOLANMÄKI VALKEISKYLÄ KAUPPILANMÄKI 3323 11 3341 02 3341 05 RUNNI IISALMI SOINLAHTI IISALMI Espoo 2002

SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.

VALKEISKYLÄN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (JOUKO SAARELAINEN)...2 YLEISTÄ...2 KIVENNÄISMAAT (JOUKO SAARELAINEN)...3 KALLIOALUEET...3 MOREENIKERROSTUMAT...3 KARKEARAKEISET KERROSTUMAT...3 HIENORAKEISET KERROSTUMAT...4 RANTAKERROSTUMAT...4 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (JUKKA LEINO)...5 TURVEKERROSTUMAT...5 POHJAVESI (JOUKO SAARELAINEN)...6 POHJAVEDEN ESIINTYMINEN JA LAATU...6 KIRJALLISUUTTA...6 Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gsf.fi

2 ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) Yleistä Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. ha % Ka Kallio 410 4,5 Mr Hiekkamoreeni 4 HMr Hienoainesmoreeni 3 325 36,9 Hs/HMr 16 0,2 Sa/HMr 62 0,7 HMrM Moreenimuodostuma, hienoainesmoreenia 182 2,0 RMrM Reunamuodostuma, hiekkamoreenia 5 0,1 Hk Hiekka 42 0,5 Ht Karkea hieta 448 5,0 Ct/Ht 15 0,2 SrM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) soravaltainen 25 0,3 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hiekkavaltainen 228 2,5 HtM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hietavaltainen 256 2,8 HHt Hieno hieta 689 7,6 Hs/HHt 4 Ct/HHt 4 Hs Hiesu 653 7,2 HHt/Hs 27 0,3 Ct/Hs 4 Sa Savi 1 232 13,7 HHt/Sa 21 0,2 Hs/Sa 408 4,5 Ct/Sa 70 0,8 LjHHt Liejuinen hieno hieta 3 LjHs Liejuhiesu 44 0,5 LjSa Liejusavi 209 2,3 Lj Lieju 51 0,6 Ct Saraturve 556 6,2 St Rahkaturve 10 0,1 Tä Täytemaa 8 0,1 Maa-aluetta 9 011 100,0 Vettä 989 Kartta-alueen pinta-ala 10 000 Mannerjäätikön mukana kulkeutuneet kivet ja lohkareet ovat kuluttaneet ja uurtaneet alueen kallioperää. Silokalliopinnoista mitattujen uurteiden suunnat vaihtelevat välillä 325-335. Mannerjäätikkö suli noin 9500 vuotta sitten. Aluetta peitti aluksi Itämeren muinainen Yoldiavaihe. Ainoastaan muutamien korkeimpien mäkien laet ovat olleet vedenpinnan yläpuolella. Esimerkiksi Valkeiskylän Eikanmäen alue, joka nykyisin on noin 190 m mpy., kohosi noin 20 m korkeana saarena esiin merestä. Maankohoamisen seurauksena meri mataloi-

3 tui. Yoldiameri vaihtui makeavetiseksi Ancylusjärveksi ja edelleen maan kohottua lisää veden alta Saimaan vesistö kuroutui itsenäiseksi järveksi. Nk. Suursaimaan vaikutuspiiriin kuuluivat alueet, jotka nykyisin ovat tason 112,5 m mpy. alapuolella. Suursaimaa laski aluksi Pohjanlahteen ja vaihe päättyi, kun vesistö sai uusia lasku-uomia kaakkoisosaan ja lopulta syntyi Vuoksi n. 5000 vuotta sitten. Vedenpinta laski ja kartta-alueen vesistöt saivat nykyisen muotonsa. KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) Kallioalueet Kallioalueita, joihin kuuluvat kalliopaljastumat ja alle metrin paksuisen moreenin peittämät kalliot, on 4,5 % maa-alasta. Eniten kallioalueita on alueen lounaisosassa Valkeiskylän ympäristössä sekä aivan luoteisosassa Vieremänmäen alueella. Kartta-alueen kallioperä on lähes kauttaaltaan arkeeisiin kivilajeihin kuuluvaa raitaista migmatiittia tai granitoidia. Itäosassa Pärekosken itäpuolisilla alueilla kallioperä on kuitenkin graniittia. Moreenikerrostumat Kartta-alueen yleisin maalaji on moreeni, jota on noin 40 % maa-alasta. Moreeni on mannerjäätikön alle kerrostunutta pohjamoreenia. Se noudattelee kallioperän muotoja vaihtelevan paksuisena, yleensä alle 5 metrisenä kerroksena. Pohjamoreeni on kauttaaltaan hienoainesmoreenia (savipitoisuus yli 5 % ja hienoainespitoisuus yhteensä yli 30 %), joskin aivan alueen luoteisosassa moreenien savipitoisuus on hieman alle 5 %. Hienoainesmoreenin hienoainespitoisuus (Ø < 0,06 mm) vaihtelee välillä 45,0-63,4 % ja on keskimäärin 55,5 %. Savipitoisuus (Ø < 0,002 mm) vaihtelee välillä 4,9 % - 17,2 % ja on keskimäärin 11,2 %. Kuvassa 1 on esitetty muutamien alueelle tyypillisten maalajien rakeisuuskäyriä. Moreenimuodostumien osuus alueella on 2,1 % maa-alasta. Suurin osa muodostumista sijaitsee alueen läpi kulkevan Vieremänjoen ympäristössä. Muodostumamäet näkyvät karttakuvassa pyöreänmuotoisina tai hieman pitkänomaisina kuvioina ja ne ovat jyrkkärinteisiä. Muodostumien korkeus vaihtelee muutamasta metristä jopa 30 metriin. Lisäksi kartta-alueen aivan kaakkoiskulmalla on koillinen-lounas suuntainen, siis mannerjäätikön liikkeen suuntaan nähden poikittainen reunamoreenimuodostuma. Maantieleikkausten, koekuoppien ja seismisten luotausten perusteella alueen muodostumamäet ovat kokonaan moreenia. Moreeni on ainekseltaan vähäkivistä ja vähälohkareista hienoainesmoreenia. Karkearakeiset kerrostumat Kartta-alueen poikki kulkee eteläosastaan luode-kaakko ja pohjoisosastaan lähes pohjois-etelä suuntaisesti pitkittäisharju, joka kuuluu osana pitkään yhtenäiseen aina Pohjanlahden rannikolta Jaamankankaalle ulottuvaan harjujaksoon. Harjun suurimmat ja selväpiirteisimmät osat kartta-alueella ovat Marjomäenselänne, Haukimäki, Kariaho ja Kuusimäki. Ainekseltaan harju on hiekka- ja hietavaltainen. Soraisia alueita on ainoastaan Marjomäellä, Kariahossa ja Kuusimäellä. GTK:n maa-ainesarkiston mukaan on kartta-alueen harjujen arvioitu hiekka- ja soravarojen kokonaismäärä 36,20 milj.m 3, josta hiekkavaltaista ainesta on 30,11 milj.m 3, soravaltaista ainesta 5,22 milj.m 3 sekä murskauskelpoista ainesta 0,87 milj.m 3.

4 Kuva 1. Esimerkkejä alueen maalajien rakeisuuskäyristä Hienorakeiset kerrostumat Hienorakeisia kerrostumia, savia, hiesuja ja hienoja hietoja on kautta koko karttalehtialueen. Laajimmat yhtenäiset alueet ovat kuitenkin alavimmilla alueilla, kuten Iijärven ympäristössä sekä Valkeiskylällä. Koko maa-alasta saven osuus on 13,7 %, hiesun 7,3 % ja hienon hiedan 7,7 %. Monin paikoin savikot ovat ohuen hiesukerrostuman peitossa. Hienohietakerrostumat sijaitsevat pääasiassa alueen halki kulkevan harjun ympäristössä. Muinaisen Yoldiameren pohjalle moreenin päälle kerrostui pohjanmuotoja myötäilevä vuosikerrallisen hiesun ja saven kerros. Mitä kauemmaksi luoteeseen jäätikön reuna perääntyi sitä ohuemmiksi ja savisemmiksi kerrostuvat vuosilustot muuttuivat siten, että aivan kerrostuman yläosassa vuosilustoja tuskin enää havaitsee. Heti lustokerrostuman päällä on noin 10 cm paksu punaharmaan lihavan saven kerros. Tällöin mannerjäätikön reuna on ollut jo Suomenselän luoteispuolella ja punaharmaan saven väri on peräisin Muhoksen muodostuman punasävyisestä savikivestä. Merivaiheen aikana sedimenttiä kerrostui noin 0,8-0,9 m. Heti mannerjäätikön sulamisen jälkeen maa kohosi voimakkaasti ja vedensyvyys pieneni. Alkoi vaihe, jonka aikana aaltoliike ja virtaukset kuluttivat nykyisiltä yläviltä alueilta sinne aiemmin kerrostuneita savi- ja hiesukerrostumia. Aines kerrostui uudelleen alueen alaviin osiin ja järvialtaisiin vanhempien sedimenttien päälle. Tätä kerrostumaa on noin 0,5-0,6 m. Suursaimaan vaikutuspiirissä olleille alueille on kerrostunut nk. postglasiaalisia eli jääkauden jälkeen kerrostuneita, hieman humuspitoisia savia ja liejusavia vanhempien savien ja hiesujen päälle. Oheisessa kuvassa 2 on esitetty häiriintymätön kerrostumanäyte, joka on kairattu Karankajärvestä. Siinä on kuvattuna koko kerrossarja moreenista nuorimpaan järviliejuun. Rantakerrostumat Alueen länsiosan läpi kulkevasta harjusta ja moreenirinteiltä huuhtoutui muinaisten Itämeri- ja Suursaimaavaiheiden aikana hiekkaa ja hietaa. Hiekka- ja hietavaltaisia rantaker-

5 Kuva 2. Sedimentit Vieremän Karankajärvestä.1. Liejusavea, 2. Savea ja 3. Moreenia. rostumia kerrostui matalaan veteen. Näitä kerrostumia on eniten Valkeiskylän ympäristössä harjun liepeillä. Harjun ympäristön kerrostumat ovat varsin paksuja, mutta moreenialueiden hiekat ja hiedat ovat ohuita ja pienialaisia. Rantakerrostumien osuus on noin 5,5 % maaalasta. ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jukka Leino) Turvekerrostumat Kartta-alueen maa-alasta on turvemaiden peitossa noin 7,3 %. Suot ovat jakautuneet tasaisesti koko kartta-alueelle. Ne ovat kooltaan pieniä, muodoltaan lahdekkeisia ja sijaitsevat mäkien välisissä painanteissa. Osia soista on monin paikoin raivattu viljelykseen, kuten Tiilestatinkorvesta ja Hetesuosta etelässä ja Suurisuosta koillisessa. Kaikkien tutkittujen soiden turvekerroksen alla on liejukerros, joka Alakorpea lukuun ottamatta ulottuu koko suon alueelle. Alueen suot ovat siis pääasiassa syntyneet vesistöjen umpeenkasvun kautta. Liejukerros on yleisesti alle puoli metriä paksu ja vaihettuu alaspäin mentäessä liejusaveksi ja saveksi. Alueen lounaisosaa lukuun ottamatta suot ovat syntyneet Suursaimaan vedenpinnan laskun jälkeen. Turvekerrostumat ovat suurimmaksi osaksi saravaltaisia (Taulukko 2). Turve on heikosti maatunutta rahkasaraturvetta. Keskimaatuneisuus on useimmissa soissa noin 4,5. Turvekerroksen paksuus on keskimäärin 1,0-1,5 m. Yli kahden metrin syvyisiä alueita on vähän. Alakorven syvin kairauspiste, 4,5 metriä turvetta, osuu pienen lammen umpeenkasvun kohdalle.

6 Muutoin suo on matala. Hetteensuota lukuun ottamatta alueen suot on ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat sararämemuuttumat, korpimuuttumat ja turvekankaat. Karuja suotyyppejä on vähän. Avosuota on vain Hetteensuolla. Metsänkasvatus on alueen soiden tärkein käyttömuoto. Osia soista on raivattu viljelykseen. Laajamittaiseen polttoturvetuotantoon ei alueella ole mahdollisuuksia. Pien- ja kotitarvetuotantoon sopivia alueita on alueen suurimmilla soilla, Tiilestatinkorvella, Pitkäsuolla ja Suurisuolla. Kasvuturvetuotantoon soveltuvia alueita ei ole. POHJAVESI (Jouko Saarelainen) Pohjaveden esiintyminen ja laatu Tärkein pohjaveden muodostumalue on karttalehtialueen läpi kulkeva sora- ja hiekkamuodostuma, jossa syntyy ja varastoituu runsaasti hyvälaatuista pohjavettä. Esimerkiksi Marjomäenselänteen alueella pohjavettä muodostuu noin 800 m 3 /vrk. Marjomäenselänteen kaakkoispäässä onkin Valkeiskylän vesiyhtymän vedenottamo. Kartta-alueen moreenikerrostumat ovat tiiviytensä ja korkean hienoainespitoisuutensa takia huonosti vettä johtavia. Näin ollen olosuhteet niissä runsaan ja hyvälaatuisen pohjaveden muodostumiselle ovat huonot. Muutamin paikoin moreenialueilla on kuitenkin kohtalaisen hyviä lähteitä. Tähän on syynä jyrkkä topografia ja sen aiheuttama runsas pohjaveden virtaus. Yksittäisten talouksien käyttöön pohjavettä on kuitenkin saatavissa riittävästi koko alueella. GTK on tutkinut alueelta kolme pohjavesinäytettä. Kaksi näytteistä on samasta lähteestä eri ajankohtina Marjomäenselänteen kaakkoispäästä ja yksi näyte on kaivosta Salmisen alueelta. Laboratoriotutkimusten perusteella veden laatu näissä näytteissä täyttää hyvälle käyttövedelle asetetut vaatimukset. Ainoastaan ph-arvo on hieman alhainen. KIRJALLISUUTTA Suomen Kartasto, vihko 123-126, Geologia. Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura 1990. Haavisto, M. (toim.) (1983). Maaperäkartan käyttöopas. 1:20 000, 1:50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. Kukkonen, E. ja Sahala, L. (1988). Iisalmen kartta-alueen maaperä, lehti 3341 Iisalmi 1:100 000. Geologian tutkimuskeskus. Paavola, J. (1990). Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta, lehti 3341 Iisalmi 1:100 000. Geologian tutkimuskeskus.

MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : 1 000 000, painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : 1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : 400 000. Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : 100 000. Maaperäkartta. Vuoteen 2000 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2000 mennessä on maastamme kartoitettu kolmasosa. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 552 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 300 kpl. Pohjois-Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : 2 000 1 : 10 000) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Etelä-Suomen aluetoimisto PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 Väli-Suomen aluetoimisto PL 1237 (Neulaniementie 5) 70211 KUOPIO Puh. 020 550 30 Fax. 020 550 13 Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 77 (Lähteentie 2) 96101 ROVANIEMI Puh. 020 550 40 Fax. 020 550 14

Taulukko 2. Numerotietoja GTK:n karttalehden 3341 03 alueelta tutkimista soista. Suon nimi Suokairauspisteet ha Pintaala Keskimäär. maatuneisuus H Keskimääräinen paksuus m pintaosa koko suo Tutkittu suoalue Yli 2 m:n syvyinen alue Turvemäärä milj. suo-m 3 pintaosa koko suo Syvin piste m Turvelajisuhteet % S-valtaiset C-valtaiset Pintaala ha Keskimääräinen paksuus m pintaosa koko suo Turvemäärä milj. suo-m 3 pintaosa koko suo ALAKORPI 401-403 23 5.6 0.2 0.9 0.05 0.20 4.5 58 42 2 0.2 3.5 0.00 0.07 HETESUO 404-406 19 3.4 0.0 1.0 0.00 0.19 2.2 14 82 1 0.0 2.0 0.00 0.02 TIILESTATINKORPI 407-409 27 4.6 0.0 1.5 0.00 0.40 2.7 7 93 4 0.1 2.7 0.00 0.11 AHVENSUO 410 13 4.5 0.1 1.0 0.01 0.13 1.2 8 92 0 0.0 0.0 0.00 0.00 HETTEENSUO 411 21 4.5 0.2 1.4 0.04 0.30 1.5 13 87 2 0.3 2.2 0.01 0.04 ALAJOENSUO 412-413 18 4.8 0.1 1.0 0.03 0.18 1.5 14 86 0 0.0 0.0 0.00 0.00 PITKÄSUO 414-415 32 4.2 0.1 1.4 0.03 0.45 2.2 6 94 4 0.1 2.3 0.00 0.09 SALMISENSUO 416-417 10 4.4 0.1 1.3 0.01 0.13 2.5 15 85 2 0.1 2.3 0.00 0.05 SUURISUO 418-421 60 4.2 0.0 1.7 0.03 1.01 4.0 10 89 19 0.1 2.6 0.01 0.49 Yhteensä/keskimäärin 223 4.4 0.1 1.3 0.21 2.99 2.5 13 86 34 0.1 2.6 0.02 0.87 8