EHDONALAISEN VAPAUTTAMISEN LYKKÄÄMINEN KU- RINPITORANGAISTUKSENA VANKILASSA - soveltuvuus ja edellytykset

EHDONALAISEN VAPAUTTAMISEN LYKKÄÄMINEN KU- RINPITORANGAISTUKSENA VANKILASSA - soveltuvuus ja edellytykset Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu tutkielma Opiskelija: Pasi Pekka Aalto 272271 Ohjaaja: Matti Tolvanen 9.1.2018

II Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Tekijä Pasi Pekka Aalto Yksikkö Oikeustieteiden laitos Työn nimi Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen kurinpitorangaistuksena vankilassa soveltuvuus ja edellytykset Pääaine Rikos- ja prosessioikeus sekä rikollisuuden tutkimus Työn laji Pro gradu -tutkielma Aika 11.4.2017 9.1.2018 Sivuja XI + 70 Tiivistelmä Monissa maissa on vankiloiden kurinpitojärjestelmissä käytössä rangaistuksena ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen. Suomessa vastaavasta kurinpitokeinosta luovuttiin vuoden 2006 vankeuslakiuudistuksen yhteydessä. Perustuslakivaliokunta katsoi tuolloin, että kyseisen vapaudenmenetystä vastaavan rangaistuksen voisi määrätä vain tuomioistuin tai vaihtoehtoisesti toimivallan antaminen asiassa hallintoviranomaiselle vaatisi poikkeuslain säätämisen. Tutkimuksessa arvioidaan perustuslakivaliokunnan kannanottoa ja tutkitaan ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämisen soveltumista kurinpitorangaistukseksi vankilassa. Lisäksi selvitetään ne edellytykset, joilla tällaisen järjestelmän käyttöönotto olisi mahdollista. Mikään ei nykyisessä suomalaisessa oikeusjärjestyksessä estä sitä, etteikö ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä voisi käyttää kurinpitotoimena vankilassa. Myöskään Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset eivät tätä estä. Asian säätämisessä lailla tulee kuitenkin olla tarkka ja huolehtia perusoikeuksien rajoittamisen yhteydessä sääntelyn tarkkarajaisuudesta sekä varmistaa vangin oikeusturvan toteutuminen. Avainsanat ehdonalainen vapaus, ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen, vankilan kurinpitojärjestelmä, vapaudenmenetys

III Sisällys LÄHTEET... V LYHENNELUETTELO...XI 1 JOHDANTO... 1 1.1 Yleistä...1 1.2 Tutkimuksen rajaus ja tutkimuskysymykset...3 2 EHDONALAINEN VAPAUS... 6 2.1 Ehdonalainen vapaus ja sen tarkoitus...6 2.2 Ehdonalainen vapaus Suomessa...8 2.3 Ehdonalaisen vapauden kesto... 10 2.4 Päätös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä... 12 2.5 Ehdonalaisen vapauden valvonta... 13 3 EHDONALAISEN VAPAUTTAMISEN LYKKÄÄMINEN... 16 3.1 Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen vangin suostumuksella... 16 3.2 Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen ilman vangin suostumusta... 16 4 VANKILAN KURINPITOJÄRJESTELMÄ... 19 4.1 Vankilan järjestys ja kurinpito... 19 4.1.1 Vankilan kurinpitojärjestelmä... 19 4.1.2 Järjestysrikkomukset... 19 4.1.3 Kurinpitomenettely... 23 4.1.4 Kurinpitorangaistukset... 27 5 HISTORIA: SUORITETUN AJAN MENETYS... 31 6 EHDONALAISEN VAPAUDEN LYKKÄÄMINEN KURINPITOTOIMENA KANSAINVÄLISESTI... 37 6.1 Eri oikeusjärjestelmät osana Euroopan ihmisoikeussopimusta... 37 6.2 Näkökulmia kahdesta eurooppalaisesta järjestelmästä... 37 6.2.1 Ruotsi ja ehdonalaisen vapautumisen lykkääminen... 37 6.2.2 Englanti ja lisäpäivät kurinpitorangaistuksena... 40 7 RANGAISTUSAJAKSI LUKEMISTA KOSKEVAT RIKOSSEURAAMUSLAITOKSEN PÄÄTÖKSET... 43

IV 7.1 Karkaaminen ja luvatta poistuminen... 43 7.2 Valvotun koevapauden asunnossapysymisvelvollisuuden rikkominen... 46 8 SOVELTUMISTA KOSKEVAT KESKEISET KYSYMYKSET... 49 8.1 Mikä on vapaudenmenetys?... 49 8.2 Rikosoikeudellinen seuraamus vai hallinnollinen sanktio?... 54 8.3 Miten vapaudenmenetyksen yhteydessä on vangin muutoksenhakuoikeudesta huolehdittava?... 56 8.4 Perusoikeuksien rajoittaminen lainsäädännöllä... 59 9 JOHTOPÄÄTÖKSET... 64 9.1 Soveltuminen... 64 9.2 Edellytykset... 67

V LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis: Tulkinnan taito- ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. WSOY. Helsinki 2006. Devlin, Angela: The Invisible Women: What s Wrong With Women s Prisons? Waterside Press 2008. Euston, Susan: Prisoner s Rights: Principles and Practice. Routledge. Abington 2011. Flynn, Nick Baker, Nicola: Introduction to Prisons and Imprisonment. Waterside Press 1998, uudelleenjulkaistu 2002. Halila, Leena Aer, Janne: Oikaisumenettely hallinnossa. 1. painos WSOYpro. Helsinki 2011. Hautamäki, Veli-Pekka: Perustuslakivaliokunta valtiosääntötuomioistuinnäkökulmasta. Artikkeli. Lakimies 4/2006. Helenius, Dan: ne bis in idem kiellon rakenne ja ongelmakohdat viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa. Artikkeli. Defensor Legis 6/2010. Gibson, Bryan Cavadino, Paul Faulkner, David: The Criminal Justice System: An Introduction. Third edition. Waterside press 2008. (Gibson ym. 2008) Hartoneva, Anne Mohell, Ulla Pajuoja, Jussi Vartia, Matti: Yhdyskuntaseuraamukset ja vankeus. Tallinna 2015. (Hartoneva ym. 2015) Husa, Jaakko Pohjalainen, Teuvo: Julkisen vallan oikeudelliset perusteet. Johdatus julkisoikeuteen. 4., uudistettu painos. Helsinki 2014. Jyränki, Antero: Uusi perustuslakimme. Juranova. Turku 2010. Jyränki, Antero: Valta ja vapaus. Helsinki 2003. Lind, Anna Zetterström, Stefan: Offentlig Rätt. Liber AB 2016. Loucks, Nancy: Prison Rules: A Working Guide. Prison Reform Trust. Lontoo 2000. Matikkala, Jussi: Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä. Edita Publishing Oy. Helsinki 2010. Melander, Sakari: Rikosoikeuden peruskysymyksiä. Helsinki 2015. Mohell, Ulla Pajuoja, Jussi: Vankeuspaketti. Tallinna 2006. Myhrberg, Pertti: Vankeuden täytäntöönpano. Rikosseuraamusalan koulutuskeskus. Oppikirja 2/2012. Tampere 2012.

VI Mäenpää, Olli: - Hallinto ja oikeus. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Yliopistopaino. Helsinki 2010. - Hallintoprosessioikeus. 2. uudistettu painos. WS Bookwell Oy, Juva 2007. Mäkipää, Leena: Vangit jälkikäteisten oikeusturvakeinojen käyttäjinä. Referee-artikkeli. Lakimies 1/2015. Määttä, Kalle: Oikeustaloustieteen perusteet. 2., uudistettu painos. Edita Publishing Oy. Otava Kirjapaino Oy. Keuruu 2016 Niemivuo, Matti Keravuori-Rusanen, Marietta Kuusikko, Kirsi: Hallintolaki. 2. uudistettu laitos. Alma Talent Oy 2010. (Niemivuo ym. 2010) Paso, Mirjami Saukko, Petri Tarukannel, Veijo Tolvanen, Matti: Hallintolainkäyttö. Alma Talent Oy 2015. (Paso ym. 2015) Pellonpää, Matti Gullans, Monica Pölönen, Pasi Tapanila, Antti: Euroopan ihmisoikeussopimus. 5., uudistettu painos. Talentum Media Oy 2012. (Pellonpää ym. 2012) Petersilia, Joan: When Prisoners Come Home: Parole and Prisoners Reentry. Oxford University Press 2003. Pitkänen, Tuuli Kaskela, Teemu Tyni, Sasu Tourunen, Jouni: Päihdehoitoon hakeutuneiden rikollisuus. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2016. Juvenes Print 2016. Ramage, Sally: English Prison Law. iuniverse, inc. Bloomington 2009. Saraviita, Ilkka: Perustuslaki. 2., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2011. Siltala, Raimo: Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki 2001. Tapani, Jussi Tolvanen, Matti: Rikosoikeus: Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano. 3., uudistettu painos, Talentum Media Oy. Balto Print. Liettua 2016. Tolvanen, Matti: - KKO 2012:46 Kahdenkertaisen rankaisemisen kielto ja vangin kurinpitorangaistus. KKO:n ratkaisut kommentein. Alma Talent Fokus. - Vankeusrangaistuksen tavoite ja keinot sen saavuttamiseksi vankeuslain mukaan. Artikkeli teoksesta Oikeussosiologiaa ja kriminologiaa. Turun yliopisto 2006. Tonry, Michael Frase, Richard S.: Sentencing and Sanctions in Western Countries. Oxford University Press 2001. Tuori, Kaarlo: Oikeuden ratio ja voluntas. Alma Talent Oy 2007. Uitto, Jorma: Vankien ehdonalaiseen vapauteen päästäminen ja sen edellytykset. Tyrvään Kirjapaino Oy. Vammala 1950.

VII Whitfield, Dick: Introduction to the Probation Service. Waterside Press 2001. VIRALLISLÄHTEET Committee on Community Supervision and Desistance from Crime and National Research Council: Parole, Desistance from Crime and Community Integration. National Academies Press 2007. HE 239/1972 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle vapausrangaistuksia ja niiden täytäntöönpanoa rangaistuslaitoksissa sekä tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön uudistamisesta. HE 309/1993 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. HE 1/1998 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi. HE 13/2001 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 113/2001 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi mielenterveyslain ja hallintooikeuslain 7 :n muuttamisesta. HE 262/2004 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vankeutta ja ehdonalaista vapauttamista koskevaksi lainsäädännöksi. HE 263/2004 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi. HE 45/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vankeutta ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. HE 140/2012 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle valvottua koevapautta koskevaksi lainsäädännöksi. HE 215/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi. KM 2001: 6: Yhteenveto vankeusrangaistuskomitean mietinnöstä annetuista lausunnoista. Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2002: 5. Helsinki 2002. Lainlaatijan perustuslakiopas: Oikeusministeriön julkaisu 2006: 11. Lavo 3/1994: Rikoslakiprojektin vankeutta koskeva ehdotus. LaVM 5/1994 vp: Lakivaliokunnan mietintö n:o 5 hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

VIII LaVM 10/2005 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi. LaVM 17/2014 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen eduskunnalle vankeutta ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. PeVL 34/2001 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esitykseen laeiksi mielenterveyslain ja hallinto-oikeuslain 7 :n muuttamisesta. PeVL 20/2005 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esitykseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi. PeVL 59/2006 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esitykseen laeiksi vankeuslain 12 luvun ja tutkintavankeuslain 8 luvun muuttamisesta. PeVL 3/2007 vp: Ministeriön selvitys paremman sääntelyn toimintaohjelmasta. PeVM 25/1994 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. PeVM 10/1998 vp: perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi. Prison Service instructions (PSI) 47/2011: Prisoner Discipline Procedures Prop 2005/06: 123: En modernare kriminalvårdslag. Rikosseuraamuslaitos: - Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2015. Suomen Yliopistopaino Oy. Juvenes Print 2016. - Kurinpitorangaistuksen määrääminen (3/004/2014). - Kurinpitorangaistuksen täytäntöönpano (5/004/2016). VKS:2006:1: Seuraamuksen määrääminen huumausaineen käyttörikoksesta. Valtakunnansyyttäjänviraston yleinen ohje syyttäjille. OIKEUSTAPAUKSET Kansainväliset tuomioistuimet Engel ym. v. Alankomaat (8.6.1976). Okichukwiw Ezeh and Lawrence Connors v. United Kingdom (15.7.2002) Antonis Choreftakis ja Eirini Choreftaki v. Kreikka (17.1.2012)

IX Ruotsin hallinto-oikeus Kammarrätten i Stockholm 29.11.2012, mål nr 4374-12 Kammarrätten i Stockholm 13.9.2013, mål nr 1064-13 Kammarrätten i Stockholm 13.10.2014, mål nr 6427-14 Kammarrätten i Stockholm 4.4.2016, mål nr 1775-16 Kammarrätten i Stockholm 15.6.2016, mål nr 3919-16 Korkein oikeus KKO 2002: 86 KKO 2010: 4 KKO 2012: 46 KKO 2013: 28 KKO 2016: 1 Korkein hallinto-oikeus KHO 2012:75 Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 7.3.2016 (dnro 208/2/12) Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 12.3.2008 (dnro 123/4/06) INTERNET-LÄHTEET Ilta-sanomat: Kirvesmurha jouluna 1996: Elinkautisvanki pääsee vapauteen, vaikka Rikosseuraamuslaitos olisi sitä vastaan. Julkaistu 19.2.2016. [http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001122274.html] (21.1.2017) Iltalehti: Asiantuntija murhaajaraiskaajan vapauttamisesta: "Suuri riski". Julkaistu 25.4.2015. [http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015042519577471_uu.shtml] (21.1.2017)

X Yle: Ykkösaamun kolumni: Kuinka pitkä on elinkautinen? Julkaistu 21.5.2015. [http://areena.yle.fi/1-2820132] (21.1.2017) Ågren, Jack: Brottsbalken (1962/700) 26: 6 :n Lexino-lakikommentaarit Karnovlakipalvelussa. Julkaistu 4.5.2017. Karnov Group Sweden AB. [https://prokarnovgroup-se.ezproxy.uef.fi:2443/document/2347401/1] (8.9.2017) Ågren, Jack: Brottsbalken (1962/700) 26: 7 :n Lexino-lakikommentaarit Karnovlakipalvelussa. Julkaistu 4.5.2017. Karnov Group Sweden AB. [https://prokarnovgroup-se.ezproxy.uef.fi:2443/document/2347404/1] (8.9.2017)

XI LYHENNELUETTELO HE HL HLL KoevL LaVM PeVL prop PSI Rise RL RTL VankA VankL vp hallituksen esitys hallintolaki hallintolainkäyttölaki laki valvotusta koevapaudesta, myös koevapauslaki lakivaliokunnan mietintö perustuslakivaliokunnan lausunto propositioner Prison Service Instructions Rikosseuraamuslaitos rikoslaki laki rangaistusten täytäntöönpanosta valtioneuvoston asetus vankeudesta, myös vankeusasetus vankeuslaki valtiopäivät

1 1 JOHDANTO 1.1 Yleistä Julkisuudessa on käyty viime vuosina keskustelua elinkautisvankien ja pitkäaikaisvankien päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen. Huomiota ovat herättäneet erityisesti ratkaisut, joissa vaarallisina pidetyt vangit on vapautettu vankilasta Rikosseuraamuslaitoksen (myöhemmin myös Rise) kielteisistä lausunnoista huolimatta. 1 Elinkautisvankien ja pitkäaikaisvankien vapauttamisesta on säädelty erikseen laissa pitkäaikaisvankien vapauttamisesta (23.9.2005/781). Asia käsitellään Helsingin hovioikeudessa ja kyseessä on tällöin siis tuomioistuimen päätös. Suomen rikoslain (RL, 39/1889) mukaan elinkautiseen vankeusrangaistukseen voi tuomita vain törkeästä rikoksesta, Suomessa lähes yksinomaan murhasta (RL 2c:2 ja RL 21:2). Rikoslain mukaan tuomioistuimen on myös mahdollista määrätä tuomitun suorittamaan koko rangaistusajan vankilassa ilman ehdonalaista vapautta. Tämänkin taustalla on törkeä rikos ja sen uusiminen sekä se, että rikoksentekijää on pidettävä erittäin vaarallisena muiden hengelle ja terveydelle (RL 2c:11). Vähemmälle huomiolle on jäänyt määräaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomittujen ehdonalainen vapauttaminen. Media ja suuri yleisö on yleisesti kiinnostuneempi itse rikoksesta, tutkinnasta ja oikeudenkäynnistä kuin itse täytäntöönpanosta, joten ajan myötä rikoksen ympärillä ollut kohu laskee ja esimerkiksi ehdonalainen vapauttaminen ei sikäli ole enää ihmisten mielenkiinnon kohteena. 2 Rikoslain mukainen pääsääntö on, että vankilaan tuomittu päästetään suorittamaan rangaistuksen loppuosa ehdonalaisessa vapaudessa (RL 2c:5). Elinkautista ja koko rangaistusta suorittavista poiketen määräaikaisen ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskevan ran- 1 Tapausten uutisoinnista julkisuudessa esimerkkeinä mm. Ilta-sanomat: Kirvesmurha jouluna 1996: Elinkautisvanki pääsee vapauteen, vaikka Rikos-seuraamuslaitos olisi sitä vastaan. Julkaistu 19.2.2016; Iltalehti: Asiantuntija murhaajaraiskaajan vapauttamisesta: "Suuri riski". Julkaistu 25.4.2015; Yle: Ykkösaamun kolumni: Kuinka pitkä on elinkautinen? Julkaistu 21.5.2015. 2 Tapani, Jussi Tolvanen, Matti: Rikosoikeus: Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano. 3., uudistettu painos, Talentum Media Oy. Balto Print. Liettua 2016, s. 352.

2 gaistusaikapäätöksen tekee Rikosseuraamuslaitos eikä Helsingin hovioikeus. 3 Tällöin ehdonalaiseen vapauteen päästämisessä tai päästämisen lykkäämisessä on siis kyseessä viranomaisen ja virkamiesten tekemä päätös, ei tuomioistuimen ratkaisu. Vaikka jokainen määräaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomittu vapautuu vankilasta jossain vaiheessa, voi silti ehdonalaiseen vapauteen päästämisessä olla kyse tärkeästä päätöksestä. Täytyy kuitenkin muistaa, että pitkään määräaikaiseen vankeusrangaistukseen ja täten myös pitkään ehdonalaiseen vapauteen voidaan tuomita myös törkeistä henkiä ja terveyttä vaarantavista rikoksista, kuten taposta, törkeästä raiskauksesta tai kidutuksesta. Vankilan kurinpitojärjestelmän tarkoituksena on puolestaan ylläpitää yleistä turvallisuutta ja järjestystä vankiloissa sekä taata laitoksen häiriötön toiminta. Kurinpitorangaistuksena voidaan määrätä varoitus, oikeuksien menetystä tai yksinäisyysrangaistus. Yksinäisyysrangaistuksesta on kuitenkin tarkoitus pitkällä tähtäimellä luopua, sillä se koetaan epäinhimilliseksi rangaistukseksi 4. Yksinäisyysrangaistukselle oli keksittävä korvaaja, joka olisi inhimillinen ja tehokas. Useissa maissa on vankiloissa kurinpitorangaistuksena käytössä ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen tai sitä vastaava rangaistus. 5 Aiemmin myös Suomessa oli käytössä vastaava suoritetun ajan menetys, joka oli sidottu yksinäisyysrangaistuksen käyttöön. Vanhan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain esitöiden mukaan esimerkiksi lähellä vapautumista tehdystä järjestyshäiriöstä langetettu yksinäisyysrangaistus tuli laittaa täytäntöön ja se oli suoritettava loppuun vapautumisajankohdasta huolimatta. 6 Nykyisin on mahdollista, että vähän ennen ehdonalaiseen vapauteen pääsemistä vanki syyllistyy järjestysrikkomuksiin eikä vankilaviranomaisella ole enää tarpeellisia keinoja rangaista kurinpidollisesti vankia, koska hänet on rikoslain pääsäännön mukaisesti päästettävä vapauteen ennen kurinpitokäsittelyä. 3 Hartoneva, Anne Mohell, Ulla Pajuoja, Jussi Vartia, Matti: Yhdyskuntaseuraamukset ja vankeus. Tallinna 2015, s. 430. 4 Näin muun muassa HE 263/2004 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi., s. 66 ja 100 sekä myös HE 45/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vankeutta ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi, s. 12. 5 Esimerkiksi Ruotsissa ja Englannissa. Näistä enemmän myöhemmin. 6 HE 239/1972 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle vapausrangaistuksia ja niiden täytäntöönpanoa rangaistuslaitoksissa sekä tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön uudistamisesta, s. 14.

3 Tutkimuksessani on tarkoitus tutkia, olisiko Suomessa mahdollista käyttää ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä kurinpitorangaistuksena vankilassa. Tarkoitus on tutkia sen soveltuvuutta eli soveltuuko kyseinen toimenpide kurinpitorangaistukseksi sekä edellytyksiä eli mitä ehtoja kyseisen toimenpiteen säätäminen lailla ja viranomaisen mahdolliselle tulevalle käytölle voidaan tai tulisi asettaa. 1.2 Tutkimuksen rajaus ja tutkimuskysymykset Rikosoikeus koostuu kolmesta osasta: rikosoikeuden yleisistä opeista eli rikosoikeudellisen vastuun yleisistä edelletyksistä ja erityisestä osasta, joka sisältää rikoslain tunnusmerkistön. Lisäksi on oma osansa on rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä, joka käsittää rikosoikeudelliset rangaistuksia ja seuraamuksia käsittelevät säännökset ja yleiset opit sekä rangaistusten täytäntöönpanoa koskevat säännökset ja opit. 7 Tutkimukseni on lainopillinen. Lainopissa tutkitaan ja systematisoidaan tällä hetkellä voimassa olevia säädöksiä, sääntöjä sekä oikeusperiaatteita. 8 Painopiste on siis edellä kuvatun rikosoikeuden rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää koskevassa osassa. Tarkoituksena on tutkia voimassa olevaa lakia ja oikeutta sekä systematisoida sitä siten, että: 1) tutkin ehdonalaista vapautta ja ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä sekä niihin liittyviä yleisiä oppeja; 2) tutkin vankilan kurinpitojärjestelmää sekä sitä koskevia ja rajaavia määritelmiä; sekä 3) näiden kahden kokonaisuuden suhdetta keskenään siten, olisiko nykyisten lakien ja oikeusperiaatteiden valossa mahdollista yhteen sovittaa niitä osaksi vankilan kurinpitojärjestelmää. Kyseessä ei ole sikäli pelkästään voimassa olevaa lakia koskeva tutkimus, sillä tutkielman tarkoituksena on selvittää nykyisten säännösten ja oikeusperiaatteiden suhdetta mahdolliseen tulevaan lainsäädäntöön, josta käytetään termiä de lege ferenda. Vaikka lopullinen tiedonintressi kohdistuukin mahdollisuuksiin ja edellytyksiin säätää ehdonalaisen vapau- 7 Melander, Sakari: Rikosoikeuden peruskysymyksiä. Helsinki 2015, s. 156. 8 Siltala, Raimo: Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki 2001, s. 15, 18, 22 ja 24; Aarnio, Aulis: Tulkinnan taito. Ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. WSOY. Helsinki 2006, s. 238.

4 den lykkäämisestä kurinpitotoimena, tukee silti lainopin metodioppi de lege ferenda tutkimusta. 9 Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaisia edellytyksiä lainkäytössä vallitsevat periaatteet, normit ja tavoitteet asettaisivat ehdonalaisen vapauden lykkäämisen omaksumiselle osaksi suomalaisten vankiloiden kurinpitojärjestelmää. Pyrin tuomaan esiin seikkoja, jotka mahdollistaisivat kyseisen menettelyn sekä seikkoja, jotka eivät puolla sen käyttöönottoa. Idea on siis lainopin keinoin tuottaa vallitsevista oikeussäännöistä systematisoitu ja oikeudellisesti perusteltu de lege ferenda ehdotus, joka täyttää lainmukaisuuden ehdot sikäli kun ne nykyisellään ovat voimassa. 10 Otan myös kantaa siihen, minkä tulisi oikeussäännöissä tai oikeuskulttuurissa muuttua, jotta tutkimuksen aiheena oleva ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen kurinpitotoimena vankilassa voisi olla mahdollinen. Täten yksi soveltamani metodi on de lege ferenda tutkimuksessa käytetty tavoite-keinot analyysi, joihin perehdyn etenkin tutkielman loppuosassa 11. Täten tutkimukseni keskeisiä kysymyksiä ovat: 1) Koska ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämisessä vanki menettää vapautensa, on kysyttävä miten määrittelemme vapaudenmenetyksen? 2) Onko ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen hallintoviranomaisen tekemä hallintopäätös vai rikosoikeudellinen seuraamus, joiden langettamisessa toimivalta on tuomioistuimella? 3) Miten muutoksenhausta ja oikeusturvasta tulisi asiassa huolehtia? 4) Koska vapaus on perustuslaissa taattu perusoikeus, niin miten voimme sitä rajoittaa? Tutkimuksessa pyrin selvittämään tuomioistuimen langettaman rikosoikeudellisen seuraamuksen ja viranomaisen tekemän hallintopäätöksen luonnetta. Samoin perehdyn vapaudenmenetyksen luonteeseen ja määritelmään sekä ehdonalaisen vapauden tarkoitusta ja sen suhdetta ehdottomaan vankeuteen. 9 Siltala 2001, s. 15 ja 18. 10 Siltala 2001, s. 18. 11 Siltala 2001, s. 19.

5 Vankeuslain uudistamisen yhteydessä vuonna 2006 poistui vankilan kurinpitorangaistuksista mahdollisuus määrätä yksinäisyysrangaistuksen oheen suoritetun ajan menetystä eli ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä kurinpitorangaistuksena. Tämä perustui perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan ehdotus merkitsee, (---), että hallintoviranomainen voi määrätä vankeusrangaistusta vastaavasta vapaudenmenetyksestä. 12 Tarkoituksena on tutkia tätä väittämää. Rajaan tutkimuksen ulkopuolelle elinkautisvankien ja koko rangaistusta suorittavien ehdonalaista vapauttamista koskevan päätöksenteon, koska niiden yhteydessä on kyse Helsingin hovioikeuden tuomioistuinratkaisuista eikä vankilaviranomaisen päätäntävaltaan kuuluvasta ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämisestä tai vankilan kurinpidosta. Vaikka tutkimuksissa on useita viittauksia muiden maiden etenkin Ruotsin sekä Englannin ja Walesin oikeusjärjestelmiin ei pyrkimyksenä ole tehdä puhtaasti kansainvälistä vertailevaa tutkimusta eri maiden järjestelmien välillä, vaan tarkoitus on sitoa ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä ja vankilan kurinpitotoimia koskeva teoria laajempaan, yleiseurooppalaiseen kontekstiin. Tutkimuksen tekijä on itse työskennellyt Rikosseuraamuslaitoksessa vuodesta 2004. 12 PeVL 20/2005 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esitykseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi, s. 7.

6 2 EHDONALAINEN VAPAUS 2.1 Ehdonalainen vapaus ja sen tarkoitus Ehdonalainen vapaus ja ehdollinen vankeus saatetaan sotkea keskenään. 13 Ehdollinen vankeus on kuitenkin tuomioistuimen langettava vapausrangaistus, jossa tuomittu ei joudu vankilaan vaan suorittaa rangaistuksensa vapaudessa, osana yhteiskuntaa. Kyseessä on siis yhdyskuntaseuraamus, jonka tavoitteena on pitää tuomittu vapaudessa ilman vankeudesta aiheutuvia haittoja ja samalla antaa mahdollisuus muuttaa rikollista käytöstään. 14 Ehdonalainen vapaus tarkoittaa sen sijaan ehdottomaan vankeuteen tuomittujen päästämistä vapauteen suorittamaan loppuosa rangaistuksesta osana yhteiskuntaa. Kyse on vangin asteittaisesta vapauttamisesta vankeudesta. Ehdonalainen vapaus ja sen valvonta onkin viimeinen lenkki vangin polussa matkalla vankeudesta mahdolliseen koevapauteen ja lopulta ehdonalaiseen vapauteen ja tuomion päättymiseen. 15 Täten on erittäin olennaista muistaa, että ehdonalaisessa vapaudessa oleva suorittaa edelleen tuomioistuimen määräämää rangaistusta. Ehdonalaisen vapauden yksi perusidea onkin, että vankilasta vapauduttuaan vankiin voidaan edelleen kohdistaa valvontaa ja hänelle voidaan asettaa velvoitteita joiden rikkomisesta voi olla seuraamuksia. Tuomittu on tällöin edelleen viranomaisten kontrollissa, vaikka valvonnan intensiteettiä ollaankin laskettu. 16 Täten vapautunut vanki voidaan velvoittaa tai häntä voidaan yrittää kannustaa pelaamaan yhteiskunnan säännöillä ja elämään rikoksetonta elämäntapaa. 13 Esimerkiksi internetin hakukoneilla löytyy useita uutisia ja keskusteluja hakusanoilla ehdonalainen vankeus. Tämän yhdyskuntaseuraamuksen ja vankeusrangaistuksen sekoittumista tosin tapahtuu myös muualla, tästä esim. Petersilia, Joan: When Prisoners Come Home: Parole and Prisoners Reentry. Oxford University Press 2003, s. 75. 14 Hartoneva ym. 2015, s. 15-16, 19 ja 86; Tapani Tolvanen 2016, s. 315. 15 Myhrberg, Pertti: Vankeuden täytäntöönpano. Rikosseuraamusalan koulutuskeskus. Oppikirja 2/2012. Tampere 2012, s. 202; Tapani Tolvanen 2016, s. 351-352; Matikkala, Jussi: Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä. Edita Publishing Oy. Helsinki 2010, s. 19; Melander 2015, s. 158. 16 Matikkala 2010, s. 19-20; Melander 2015, s. 158; Tapani Tolvanen 2016, s. 351; LaVM 17/2014 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen eduskunnalle vankeutta ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi, s. 3. Kyseisessä mietinnössä hyvänä näkökulmana oli se, että tuomittu ei voi kadota viranomaisten valvonnasta ehdonalaisessa vapaudessa, sillä tuomio on tuolloin vielä kesken ja hänet voidaan tarvittaessa vaikka etsintäkuuluttaa.

7 Ehdonalaisen vapauden ainoa funktio ei tosin ole vain valvoa vapautunutta vankia, vaan myös tukea ja auttaa tuomittua integroitumaan takaisin yhteiskuntaan. Tämä tavoite on omaksuttu niin Suomessa kuin laajalti maailmalla 17. Edellä kuvatun ehdonalaisen vapauden perimmäisen tarkoituksen lisäksi ainakin Englannissa ja Ruotsissa ollaan omaksuttu ideologia, jonka mukaan ehdonalainen vapauttaminen toimii myös kannustimena laitosaikana: hyvä käytös ja omien asioiden hoitaminen sekä kehittyminen kohti rikoksetonta elämäntapaa edesauttavat ennenaikaista ehdonalaista vapautumista tai estävät sen lykkääntymisen. 18 Näin oli aiemmin myös Suomessa, kun ehdonalaiseen vapauteen päästäminen oli harkinnanvaraisempaa ja riippui muun muassa vankila-aikaisesta käyttäytymisestä ja olosuhteista, joihin vanki vapautui 19. Ehdonalaisen vapautumisen yksi funktio joissakin oikeusjärjestelmissä on toimia kannustimena hyvään käytökseen ja kehittymiseen laitosaikana. Tämä on ehdonalaisen vapauden lykkäämisen kohdalla käännettävissä myös toisinpäin: Se antaa mahdollisuuden pitää riskialttiit yksilöt vankilassa pidempään. 20 Ehdonalaisen vapautumisen järjestelmä on käytössä käytännössä koko Euroopassa ja länsimaissa yleisesti. 21 Ehdonalainen vapauden eräänlaisena vastakohtana on reaalirangaistus. Siinä tuomittu vankeusrangaistus istutaan kokonaisuudessaan, päivästä päivään vankilassa ilman tuomion loppuosan ehdonalaista vapautta. Reaalijärjestelmä saa kannatusta niissä mielipiteissä, jotka kannattavat kovempia rangaistuksia. Toisaalta kuitenkin tällöin menet- 17 Aiemmin ehdonalaisen vapauden valvonnalla oli vahvemmin pelkkä kontrollifunktio. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kehitys 1970-luvulta lähtien on ollut sekä valvontaa että tukea korostava (Committee on Community Supervision and Desistance from Crime and National Research Council: Parole, Desistance from Crime and Community Integration. National Academies Press 2007, s. 32). Englannissa perustelut lähtevät yhteiskunnan turvallisuudesta: ehdonalaisen vapauden ja sen valvonnan tarkoituksena on juurikin suojella yhteiskuntaa ehkäisemällä uusintarikollisuutta ja integroimalla vankeja takaisin yhteiskuntaan. Tästä muun muassa Gibson, Bryan Cavadino, Paul Faulkner, David: The Criminal Justice System: An Introduction. Third edition. Waterside press 2008, s. 209 sekä Whitfield, Dick: Introduction to the Probation Service. Waterside Press 2001, s. 103. Ruotsin oikeusjärjestelmä noudattaa myös samaa ideologiaa (Prop 2005/06: 123: En modernare kriminalvårdslag, s. 53). 18 Flynn, Nick Baker, Nicola: Introduction to Prisons and Imprisonment. Waterside Press 1998, uudelleenjulkaistu 2002, s. 109-110; Prop 2005/06: 123, s. 53. 19 Tästä esimerkiksi Uitto, Jorma: Vankien ehdonalaiseen vapauteen päästäminen ja sen edellytykset. Tyrvään Kirjapaino Oy. Vammala 1950. 20 Yhdysvaltalaisen ollaan havaittu, että osavaltioissa, joissa ehdonalainen vapauttaminen oli harkinnanvaraista, myös ehdonalaisten vapauksien onnistumisprosentti oli korkeampi. Tässä katsottiin nimenomaan takana olevan se, että harkinnanvaraisuus sai vangit keskittymään ja sitoutumaan vapautumisensa valmisteluun eivätkä vain odottaneet vankilan porttien avautumista. Tästä enemmän Petersilia 2003, s. 75. Suomen käytännöstä enemmän myöhemmin kappaleessa 3.2 Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen. 21 Tapani Tolvanen 2016, s. 353; Prop 2005/06: 123, s. 53; Matikkala 2010, s. 19; Melander 2015, s. 173.

8 täisimme mahdollisuuden vaikuttaa rikoksesta tuomittuun hänen vapauduttuaan, joka on ensiarvoisen tärkeää yritettäessä vaikuttaa uusintarikollisuuteen. 22 2.2 Ehdonalainen vapaus Suomessa Ehdonalaisen vapaus alkaa siis ehdonalaisesta vapauttamisesta vankilasta, josta säädetään rikoslain (RL, 39/1889) 2c luvun 5-14 :ssä. Itse ehdonalaisen vapautumisen määritelmä on kirjattu rikoslain 2c luvun 5 :n 1 momenttiin: Ehdonalainen vapauttaminen tarkoittaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangin päästämistä suorittamaan loppuosa rangaistuksesta vapaudessa. Kuten siis laki sanoo, ei kyse ole siitä, että ehdonalaisessa vanki olisi vapaa rikosoikeudellisesta seuraamuksesta: vanki edelleen suorittaa vankeusrangaistustaan, hänellä on vain mahdollisuus päästä suorittamaan loppuosa rangaistuksesta vapaudessa. Tuomittu siis edelleen kärsii vankeusrangaistustaan, häneen asetettua valvonnan tasoa vain lasketaan mutta hänelle voidaan edelleen asettaa velvollisuuksia ja velvollisuuksien rikkomisesta voidaan rangaista. 23 Ehdonalaiseen vapauteen päästettyyn voidaan siis kohdistaa valvontaa, jotta rangaistuksen täytäntöönpano olisi turvallista ja vaikuttavaa yhteiskunnan kannalta. Kaikkia ehdonalaiseen vapauteen päästettyjä ei kuitenkaan aseteta valvontaan. 24 Esimerkiksi vuonna 2015 ehdonalaisesti vapautetuista 3266 vangista 720 asetettiin valvontaan. Vastaavat luvut 2014 olivat 3350 vankia ja 745 valvontaan asetettua, vuonna 2013 puolestaan 3533 vankia ja 753 valvottua. Luvut ovat hyvin vastaavia viimeisen viiden vuoden ajalta. 25 Ehdonalaisen vapauden valvonnasta on säädetty laissa yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanossa (myöhemmin yhdyskuntaseuraamuslaki, 400/2015) ja tarkemmin sen 12 lu- 22 Tapani Tolvanen 2016, s. 351-352; Matikkala 2010, s. 19; Melander 2015, s. 172. 23 HE 215/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi, s. 5, 41; Tapani Tolvanen 2016, s. 267, 351-352; Matikkala 2010, s. 19-20. 24 Tapani Tolvanen 2016, s. 376; Hartoneva ym. 2015, s. 441-445. 25 Rikosseuraamuslaitos 2016, s. 32. Ennen vuotta 2012 olevia määriä ei kannata verrata nykyisiin lukuihin, koska laskentatapaan tehtiin muutos vuonna 2011. Tästä maininta Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2015 kirjassa sivulla 31.

9 vussa. Ehdonalaisen vapauden valvonta koostuu pääosin säännöllisistä valvontatapaamisista, mutta myös erilaiset rikollisuuteen vaikuttavat ohjelmat ja tehtävät voivat olla mahdollisia. Esimerkkinä tällaisista voisi olla vaikkapa vankeusaikana aloitetun päihdekuntoutuksen jatkaminen. Näihin saa kuukaudessa kuluttaa 12 tuntia tai erityisen tuen tarpeessa oleville 30 tuntia. Valvonnan määrää voidaan muutella tarkoituksenmukaisuuden mukaan. Alussa kontrolli on tärkeämpää ja tapaamisia voi olla enemmän, mutta niitä voidaan vähentää ajan kuluessa. Varsinkin kuuden kuukauden sekä vuoden ja kuuden kuukauden kohdalla on yhdyskuntaseuraamuslain 76 :n mukaan harkittava valvonnan tasoa tai lakkauttamista tarpeettomana. 26 Käytännössä siis valvonnan taso on vankeuteen verrattuna vähäistä, kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on tavoite noin kaksi tapaamista kuukaudessa. Toisaalta, kuten edellä mainittu, lisää tämäkin tuomitun elämänhallintaa paljon enemmän kuin tilanteessa jossa vanki olisi vapautunut suoraan vankilasta ilman valvontaa ja velvollisuuksia. 27 Valvottava on velvollinen tulemaan valvontatapaamisiin tai muihin ehdonalaisen valvontaan liittyvään tilanteeseen selvin päin eli velvollisuuksien yhteydessä ei saa olla päihtynyt. Lisäksi jos ehdonalaisen vapauden yhtenä velvollisuutena on esimerkiksi lääkehoito, on valvottava velvollinen todistamaan se annettavalla virtsa- tai verinäytteellä. 28 Ehdonalaisen vapauttaminen toimii eräänlaisena siltana vankeuden ja vapauden välillä. Ehdonalaista vapauttamista koskeva valvontasuunnitelma onkin yhteydessä vankeusajan rangaistusajan suunnitelmaan. 29 Perimmäinen idea onkin niin sanottu asteittainen, suunnitelmallinen vapauttaminen ja sopeuttaminen vapauteen 30. Tällöin vanki on siis myös vankilasta vapauduttuaan tietynasteisen valvonnan alaisena, mutta häntä voidaan myös tukea. Yhdyskuntaseuraamuslaissa asetettu yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanon yksi tavoite kun on pyrkiä lisäämään vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan. 31 Tämä tarkoittaa vangin integroimista yhteiskuntaan ja tavoitteen toteutumisessa voidaan auttaa par- 26 Hartoneva ym. 2015, s. 443, 446-447; Myhrberg 2012, s. 210; Tapani Tolvanen 2016, s. 377. 27 Hartoneva ym. 2015, s. 442-443; Tapani Tolvanen 2016, s. 377. 28 Hartoneva ym. 2015, s 444; Tapani Tolvanen 2016, s. 378. 29 Tapani Tolvanen 2016, s. 377; Mohell, Ulla Pajuoja, Jussi: Vankeuspaketti. Tallinna 2006, s. 67. 30 Mohell Pajuoja 2006, s. 66; Tolvanen, Matti: Vankeusrangaistuksen tavoite ja keinot sen saavuttamiseksi vankeuslain mukaan. Artikkeli teoksesta Oikeussosiologiaa ja kriminologiaa. Turun yliopisto 2006, s. 236. Vaikka artikkelissa viitataan edelliseen lakiin ehdonalaisen vapauden valvonnasta (781/2005), on lain esitöiden (HE 215/2015 vp, s. 40) myös uuden lain tarkoitus sama. 31 HE 215/2014 vp, s. 40; Tapani Tolvanen 2016, s. 266.

10 haiten, mikäli viranomaisella on oikeus ja velvollisuus pyrkiä vaikuttamaan vapautuneeseen vankiin siviilissä. Sinällään jo pelkät valvontatapaamiset tuovat tuomitun elämään tiettyä säännöllisyyttä, sosiaalista tasapainoa ja hallintaa. Lisäksi se tärkeänä asiana edellyttää päihteiden käytön hallintaa ja ainakin jonkin asteista rajoittamista. Koska huomattavalla osalla ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomituista on päihdeongelma ja rikoksia tehdään päihtyneinä, ovat päihteettömät valvontatapaamiset omiaan tukemaan rikoksetonta elämäntapaa. 32 Tulee tosin myös huomata, että päihteettömyyden valvonnan taso on ehdonalaisen vapaudessa alhaisempi kuin esimerkiksi yhdyskuntapalvelussa. 33 Ehdonalainen vapauttaminen koskee vain vankeuteen tuomittuja. Tutkintavangit eivät ole saaneet ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskevan määräajan mittaamiseen vaadittavaa määräaikaista vuosituomiota tai heidät saatetaan jopa vapauttaa rangaistuksesta kokonaan, jolloin ei voida myöskään määrätä ehdonalaiseen vapauteen. Tosin tutkintavankeusaika lasketaan osaksi saatua vuosituomiota ja täten se otetaan mukaan ehdonalaisen vapauttamisen määräaikaa laskettaessa (RL 6:13). Sakon muuntorangaistusta suorittavat vangit myös istuvat päivästä päivään rangaistuksensa ja täten ehdonalainen vapauttaminen ei koske myöskään heitä 34. 2.3 Ehdonalaisen vapauden kesto Määräaikojen laskemisesta on säädetty rikoslain 2c luvun 5-7 :ssä. Olennaisin näistä on RL 2c: 5 :n 2 momentti. Pääsääntönä on, että ehdonalaiseen vapauteen pääsee, kun on suorittanut tuomiostaan kaksi kolmasosaa. Mikäli tuomittu on ensikertalainen, tulee suoritettavaksi vankilassa puolet ja ehdonalaisessa toinen puolikas. Täytyy kuitenkin huomata, että ensikertalainen ei ole vain ensimmäistä kertaa vankilaan tuomittu: ensikertalaiseksi lasketaan myös henkilö, joka ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana ollut vankilassa suo- 32 Pitkänen, Tuuli Kaskela, Teemu Tyni, Sasu Tourunen, Jouni: Päihdehoitoon hakeutuneiden rikollisuus. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2016. Juvenes Print 2016, s. 15, 23-24. Hartoneva ym. 2015, s. 443-444. 33 Tapani Tolvanen 2016, s. 266-267; Hartoneva ym. 2015, s. 443-444. 34 Hartonen ym. 2015, s. 434; Tapani Tolvanen 2016, s. 351 ja 354. Asiasta myös HE 262/2004 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle vankeutta ja ehdonalaista vapauttamista koskevaksi lainsäädännöksi, s. 7. Kirjattu vanhan lain esitöihin, mutta käytäntö siirtynyt myös uuteen lakiin ja selviää rikoslain 2c: 5 :n sanamuodosta ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangin.

11 rittamassa ehdotonta tai elinkautista vankeutta. Siviilipalvelusrikosta tai sakon muuntorangaistusta ei oteta tässä huomioon. 35 Alle 21-vuotiaan ensikertalaisen osalta ehdonalaiseen päästetään aikaisemmin, jo kun tuomiosta on suoritettu yksi kolmasosa tai mikäli taustalla on vankilatuomion suorittamista edellisen kolmen vuoden aikana niin tällöin tuomiosta suoritetaan puolet vankilassa ja puolet ehdonalaisessa vapaudessa. 36 Mikäli yhteiseen vankeusrangaistukseen tuomitun rikoksista osa on tehty 1/3 tai ½ oikeuttavilla ajoilla ja osa siten, että tämä kertalaisuus on menetetty, niin tällöin noudatetaan myöhemmän ajankohdan sääntöä eli ehdonalaiseen vapauteen päästäminen tapahtuu ½ tai 2/3 ajankohtien mukaan (RL 2c: 6 ). Sen sijaan mikäli vankeusrangaistukset lasketaan yhteen, lasketaan ehdonalaiseen pääsemisen ajankohta kaikista tuomioista erikseen eli esimerkiksi ensimmäisestä rikoksesta 1/3 tai ½ osaa ja lopuista ½ tai 2/3 osaa. 37 Aikaisin ehdonalaiseen vapauteen päästämisen ajankohta on kuitenkin 14 päivää. Samalla kertaa täytäntöönpantavaksi määrättyjen vankeusrangaistuksen ehdonalaiseen vapauteen päästämisen viimeisin ajankohta on 15 vuoden suorittamisen jälkeen. Poikkeuksena tilanne, jossa jokin tuomioista on määrätty suoritettavaksi kokonaan, on tämä korkein ehdonalaiseen vapauteen päästämisen ajankohta 20 vuoden jälkeen. Näistäkin säännöistä voidaan vielä poiketa (RL 2c: 7.3 ), mikäli vanki syyllistyy vankeuteen tuomittavaan rikokseen vankeusaikana. 38 Jäännösrangaistuksella tarkoitetaan on ehdonalaisen vapauden pituutta. Tämän jäännösrangaistuksen ajan tuomittu on niin sanotulla koeajalla. Ehdonalaisesti vapautettu suorittaa siis vapaudessa jäännösrangaistuksen pituisen koeajan. Koeaika voi olla korkeintaan kolme vuotta (RL 2c: 13 ). 39 35 Myhrberg 2012, s. 202-203; Tapani Tolvanen 2016, s. 354; Matikkala 2010, s. 20-23. 36 Myhrberg 2012, s. 203; Tapani Tolvanen 2016, s. 354. 37 Hartoneva ym. 2015, s. 435; Tapani Tolvanen 2016, s. 356. 38 Hartoneva ym. 2015, s. 435-437; Myhrberg 2012, s. 203;Tapani Tolvanen 2016, s. 356; Matikkala 2010, s. 21-22. 39 HE 262/2004 vp, s. 51; Myhrberg 2012, s. 209; Tapani Tolvanen 2016, s. 375-376; Matikkala 2010, s. 26.

12 Miksi sitten lakiin kirjattu sekä koeaika että jäännösrangaistus? Näiden ero on siinä, että koeaika kuluu sitä mukaan kun vanki on ehdonalaisessa vapaudessa ja se loppuu kun aika on kulunut umpeen. Sen sijaan jäännösrangaistus ei kulu vaan se otetaan kokonaisuudessaan huomioon kun sitä pannaan täytäntöön. Tässä asiassa tosin tulee huomata se, että rikokseton koeaika otetaan rangaistuksen mittaamisessa huomioon. 40 Olennaista tutkimusaiheen kannalta on kuitenkin huomata, että vaikka koeajan pituus voi olla korkeintaan kolme vuotta, voi jäännösrangaistus olla enemmän 41. Esimerkiksi surmasta tuomittu korkeintaan kymmenen vuoden tuomiosta ensikertalainen suorittaa vankilassa viisi vuotta, jonka jälkeen edessä on viiden vuoden jäännösrangaistus korkeintaan kolmen vuoden koeajalla. 2.4 Päätös ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä Aiemmin ehdonalaista vapauttamista koskeva päätös oli harkinnanvarainen, mutta tästä huolimatta vangin päästäminen ehdonalaiseen laskettuna määräaikana oli pääsääntö jota noudatettiin käytännössä aina. Uuden lain myötä tämä harkinnanvaraisuus onkin poistettu ja vanki on lain mukaan päästettävä tiettynä määräaikana. 42 Tämän määräaikaisen ehdonalaiseen päästämisen lykkäämisestä seuraavassa kappaleessa. Päätöksen ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä tekee Rikosseuraamuslaitos siten kuin vankeuslaissa (VankL, 767/2005) säädetään. Nykyisin asiassa ei tehdä enää omaa erillistä päätöstä. Asian säännönmukaisuuden vuoksi ehdonalaista vapauttamista koskeva päätös kirjattu osaksi rangaistusaikaa koskevaa päätöstä, josta vastaa Rise:n täytäntöönpanoyksikkö ja sen johtaja (VankL 3: 8 ). Erillinen päätös tehdään vain ehdonalaisen vapauden lykkäämisestä. 43 Vastuu siirrettiin siis vankilan johtajalta täytäntöönpanoyksikköön lailla vankeuslain muuttamisesta (393/2015), joka astui voimaan 1.5.2015. 44 Tämä aiheutti sen, että kun johtajan 40 Myhrberg 2012, s. 209-210; Tapani Tolvanen 2016, s. 381. 41 Koeajasta, jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta ja sen soveltamisesta tarkemmin esim. Tapani Tolvanen 2016, s. 387; Myhrberg 2012, s. 209-210; tai Hartoneva ym. 2015, s. 432-435. 42 Hartoneva ym. 2015, s. 433. Tarkemmin ehdonalaisen vapauden harkinnanvaraisuuden kehityksestä esim. HE 262/2004 vp, s. 5. 43 Hartoneva ym. 2015, s. 430. 44 Asiasta perustelut HE 45/2014 vp, s. 26.

13 päätöksellä ehdonalaiseen päästettiin esimerkiksi vuonna 2013 yhteensä 3525 vankia ja vuonna 2014 yhteensä 3337 vankia, niin lakimuutoksen vuonna 2015 vankilan johtajan päätöksellä ehdonalaiseen vapauteen päästettiin 1281 vankia ja pelkällä rangaistusaikapäätöksellä 1969 vankia 45. Yhteislukumäärä oli kuitenkin samaa luokkaa (yhteensä 3250 vankia). 2.5 Ehdonalaisen vapauden valvonta Valvontaan asettamisesta ja sen edellytyksistä on kirjattu yhdyskuntaseuraamuslain 70 :än seuraavasti: Ehdonalaiseen vapauteen päästettävä vanki asetetaan koeajaksi valvontaan, jos: 1) koeaika on pitempi kuin yksi vuosi; 2) rikos on tehty alle 21-vuotiaana; 3) vanki itse sitä pyytää; tai 4) vanki on sitoutunut noudattamaan valvotusta koevapaudesta annetun lain (629/2013) 4 :ssä tarkoitettua lääkehoitoa ja siihen mahdollisesti liitettyä muuta hoitoa ja tukea koskevia ehtoja. Vanki voidaan 1 momentissa säädetyn estämättä jättää asettamatta valvontaan, jos valvonta on sen tarkoitus huomioon ottaen vangin odotettavissa olevan maasta poistamisen, vakavan sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi selvästi tarpeetonta. Vanki voidaan jättää asettamatta valvontaan myös, jos hänellä ei hänen valvotun koevapautensa ja muun selvityksen perusteella ole ilmeistä rikokseen syyllistymisen riskiä. Säännös määrää ne kriteerit, joiden täyttyessä vanki on asetettava valvontaa. Pääsääntö siis olisi, että jonkin 1 momentin edellytyksen täyttyessä tuomittu asetettaisiin valvontaan. Kuitenkin 2 momenttiin on kirjattu mahdollisuus poiketa valvontaan asettamisesta eli vaikka edellytykset valvontaan asettamiselle olisivat olemassa, voidaan niistä määrätä ehdonalaiseen ilman valvontaa. Ideana on, että sellaiset vangit, jotka eivät ilmeisesti tarvitse valvon- 45 Rikosseuraamuslaitos 2016, s. 32.

14 taa, eivät kuluta suotta yhdyskuntaseuraamustoimiston resursseja ja huomio voidaan kohdistaa enemmän niihin, jotka todella valvontaa ja tukea tarvitsevat. Ilman valvontaa on mahdollista esimerkiksi asettaa sellainen yksilö, joka on jo aiemmin osoittanut kykynsä valvotussa koevapaudessa tai jonka sosiaalinen verkosto on vahva. 46 Ehdonalaisen vapauden ehdoiksi on asetettu velvollisuuksia ja niiden rikkomisesta tai laiminlyönnistä voidaan rangaista 47. Velvollisuuksien rikkominen on jaettu perusmuotoiseen ja törkeään velvollisuuksien rikkomiseen. Perusmuotoisesta velvollisuuksien rikkomisesta on säädetty ensinnäkin yhdyskuntaseuraamuslain 25 :ssä. Sen mukaan mikäli valvottava laiminlyö päihteettömyyttä tai hänelle asetettuja velvollisuuksia, kuten rangaistusajan suunnitelman toteuttamista tai velvollisuutta osallistua toimintaan tai valvontatapaamiseen, voidaan hänelle pitää puhuttelu, antaa huomautus tai kirjallinen varoitus. Tyypillisiä tällaisia rikkeitä ovat myöhästymiset, epäasiallinen käytös tai esimerkiksi krapulassa tuleminen tapaamiseen. 48 Yhdyskuntaseuraamuslain 75 määrittelee törkeän velvollisuuksien rikkomisen ehdonalaisessa vapaudessa, mutta siinäkin viitataan kuitenkin yhdyskuntaseuraamuslain 26 :n yleisiin yhdyskuntaseuraamuksia koskeviin velvollisuuksien rikkomiseen. Tekotavan ja teon tulee vain olla törkeä ja esimerkiksi pelkästä käytösrikkomuksista ei ole tuomittu ehdonalaista vapautta menetetyksi edes osittain. 49 Mikäli valvottava selkeästi pyrkii välttelemään valvontatapaamista tai muuta velvollisuutta, voidaan hänet yhdyskuntaseuraamuslain 24 :n mukaisesti noutaa tapaamiseen. Nouto tapahtuu Rikosseuraamuslaitoksen pyynnöstä ja sen toteuttaa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä poliisi. 50 Tulee siis huomata, että kyse ei ole varsinaisesta sanktiosta, mutta nouto on kuitenkin seuraamusta velvollisuuksien rikkomisesta. Esimerkiksi Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2015 julkaisu käsittelee noutoa sanktiona. 51 46 HE 215/2014 vp, 82-83; Hartoneva ym. 2015, s. 441-442; Myhrberg 2012, s. 210. 47 Tapani Tolvanen 2016, s. 351. 48 Hartoneva ym. 2015, s. 48. 49 Tapani Tolvanen 2016, s. 379; Hartoneva ym. 2015, s. 445-446. 50 Hartoneva ym. 2015, s. 46-47; Tapani Tolvanen 2016, s. 378. 51 Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2015. Suomen Yliopistopaino Oy. Juvenes Print 2016, esimerkiksi sivuilla 18 ja 52.

15 Äärimmäisin seuraamus velvollisuuksien laiminlyömisestä on ehdonalaisen vapauden menetys osittain. Tällöin taustalla tulee olla törkeä valvontavelvollisuuksien rikkominen. Näistä on täytynyt Rikosseuraamuslaitoksen tehdä ilmoitus syyttäjälle, joka arviointinsa jälkeen tarvittaessa esittää asian tuomioistuimelle tai jättää esittämättä. Tuomioistuin puolestaan ratkaisee asian, joko niin ettei jäännösrangaistusta laiteta käytäntöön tai tuomitaan neljästä neljääntoista päivää vankeutta. 52 Muista on erillään vielä säädetty velvollisuudeksi määrättyä lääkehoitoa tai muuta hoitoa koskevien velvollisuuksien rikkominen. Siitä on säädöksenä yhdyskuntaseuraamuslain 74 ja tässä ohjeistetaan kirjallisen kehotuksen antamiseen sekä tarvittaessa kehotuksesta huolimatta tapahtuvasta velvollisuuksien rikkomista seuraamus siten kuin edellä 26 :ssä. 53 Lisäksi täytyy vielä muistaa, että mikäli valvottava tekee rikoksen josta olisi odotettavissa tuomioistuinharkinnan mukaan ehdotonta vankeutta, voidaan jäännösrangaistus laittaa täytäntöön uuden siten kuin rikoslain 2c luvun 14 määrittelee. Myös muutoin valvottavan tehdessä rikos sovelletaan rikoslakia. 54 52 Tapani Tolvanen 2016, s.351, 379; Hartoneva ym. 2015, s. 49. 53 Hartoneva ym. 2015, s. 445. 54 Hartoneva ym. 2015, s. 433; Myhrberg 2012, s. 210; Tapani Tolvanen 2016, s. 379.

16 3 EHDONALAISEN VAPAUTTAMISEN LYKKÄÄMINEN 3.1 Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen vangin suostumuksella Vangin ehdonalaisen vapautumisen lykkäämisestä on säädetty rikoslain 2c luvun 9 :ssä. Sen 1 momentti määrittelee ehdonalaisen vapautumisen lykkäämisen vangin omalla suostumuksella seuraavasti: Vangin ehdonalaista vapauttamista voidaan vangin suostumuksella lykätä, jos täytäntöönpantavaksi on tulossa uusia vankeusrangaistuksia tai sakon muuntorangaistuksia taikka vanki haluaa muusta perustellusta syystä vapauttamisensa lykkäämistä. Vangin vapautumista ehdonalaiseen voidaan lykätä vangin suostumuksella ja jopa vangin aloitteesta. Tällöin taustalla vaikuttavat vankeinhoidolliset syyt, jotka viittaavat vankeusrangaistuksen ja sen tarkoituksenmukaisuuden arviointiin. Yhtenäisen, pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen rangaistusajan toteutuminen on vangin kannalta mielekkäämpää ja täten on järkevämpää suorittaa kaikki tiedossa ja edessä olevat tuomiot samalla kertaa sen sijaan, että vanki kävisi välillä vapaudessa ja palaisi lyhyen ajan jälkeen takaisin vankilaan. Usein kun esimerkiksi asunnon hankkiminen lyhyeksi aikaa ei ole helppoa tai tarkoituksenmukaista ja vankilassa aloitettua työtä vangin kuntouttamiseksi ei katkaista suotta. Usein tällainen vapautumisen lykkäystä ei myönnetä kuin kuukaudeksi kerrallaan. 55 Päätöksen asiassa tekee vankilan johtaja (VankL 21: 2). 3.2 Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen ilman vangin suostumusta Mikäli otetaan myöhemmin tarkempaan tarkasteluun ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen kurinpitorangaistuksena, on oleellisempaa keskittyä lainsäädännön nykytilassa tilanteeseen jossa vapauttamista lykätään ilman vangin suostumusta. Vangin ehdonalaisen vapautumisen lykkäämisestä on säädetty rikoslain 2c luvun 9 :ssä. Kyseisen pykälän 2 momentti määrittelee sen, kuinka ehdonalaista vapautumista on mahdollista lykätä myös ilman vangin suostumusta: 55 HE 262/2004 vp, s. 46; Hartoneva ym. 2015, s. 438; Myhrberg 2012, s. 206; Tapani Tolvanen 2016, s. 357; Matikkala 2010, s. 23.

17 Ehdonalaista vapauttamista voidaan lykätä ilman vangin suostumusta, jos vangin käyttäytymisen tai hänen esittämiensä uhkausten johdosta on olemassa ilmeinen vaara, että vanki vapauduttuaan syyllistyy henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen ja vapauttamisen lykkääminen on tarpeen rikoksen estämiseksi. Ehdonalaisen vapauttamisen lykkääminen on siis mahdollista myös ilman vangin suostumusta. Tämä on mahdollista, mikäli rangaistusaikana käy ilmi, että vanki vapauduttuaan aiheuttaa vaaraa toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Olennaista ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämisessä on sen tarkoitus mahdollistaa oletetun rikoksen estäminen ja henkilöiden suojelu. 56 Helpompaa lykkääminen on tapauksissa, joissa vanki selvästi syyllistyy rangaistusaikana rikoksiin, joita voidaan käyttää suoraan lykkäämisen perusteena, kuten väkivaltarikoksia tai uhkailua. Rikokseksi määriteltyjen tekojen tekeminen ei kuitenkaan ole edellytys: Lykkäämisen arviointiin riittää myös pelkkä arvio vangin käyttäytymisestä vankeusaikana. Vangin käytös voi olla uhkaavaa ja siitä voidaan päätellä, että hän tulee luultavasti aiheuttamaan vaaraa vapauduttuaan. Sinällään päätöksenteon tueksi ei siis tarvita niin vankkoja todisteita, joita tarvittaisiin tuomioistuinharkinnassa tuomioon riittävän näytön saamiseksi. Vähempikin riittää. 57 Asiaa ei siten sinällään voida verrata tuomioistuinkäsittelyyn tai tuomioon, vaan tämä korostaa asian olevan hallinnollinen ratkaisu. Arvioi voi siis perustua käytökseen, joka ei ole määrätty sinällään rangaistavaksi, vaan havaintoja voidaan tehdä esimerkiksi vangin tekemien useiden, toistuvien tekojen tai esimerkiksi muiden uhatuiksi kokeneiden henkilöiden lausumien perusteella. Arvio perustuu kuitenkin havaintoihin, joten perustana täytyy nykyisen tulkinnan mukaan olla kuitenkin jotain konkretiaa. Henkilön yleinen, abstrakti epämääräisyys ja uhkaavuus ei ole riittävää, 56 HE 262/2004 vp, s. 46; Hartoneva ym. 2015, s. 438-439; Myhrberg 2012, s. 206-207; Tapani Tolvanen 2016, s. 357-358; Matikkala 2010, s. 23. Mielenkiintoisen tapauksen rikoksen estämisen ja henkilöiden suojelun näkökulmasta on ratkaisu EIT Antonis Choreftakis ja Eirini Choreftaki v. Kreikka (17.1.2012), jossa pohdittiin oliko ehdonalaiseen vapauteen päästetyn vaarallisen vangin tekemä henkirikos valtion vastuulla. Tapauksessa oli tieto, että vanki oli käyttäytynyt vankilassa väkivaltaisesti ja saanut kurinpitorangaistuksia. Hänet oli silti vapautettu. Surmatun henkilön vanhemmat tekivät asiasta kantelun, jossa syyttivät valtiota vaaralliseksi pidetyn vangin vapauttamisesta, jota ilman heidän lapsen olisi vielä elossa. Kuitenkin tiukasti äänin 4-3 EIT katsoi, ettei asiassa ollut sellaista syy-yhteyttä, jolla valtion vastuu olisi täyttynyt. 57 HE 262/2004 vp, s. 46. Ristiriitaista tämän lain esityön kriteerin kanssa on esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuden tapaus (R12/12184), jossa ehdonalaisen vapauttamisen lykkäämistä koskeva päätös kumottiin, koska vangin ei voitu tuomioistuinharkinnan mukaan katsoa aukottomasti syyllistyneen sellaiseen käytökseen, jota oli käytetty lykkäämisen perusteena. Tämä sinällään vesittää viranomaisen harkintavallan vangin käytökseen perustuvassa arvioinnissa, vaikka siitä kyseisessä pykälässä juuri on kyse ja sen on lainsäädännön tarkoitus. Tästä tarkemmin Hartoneva ym. 2015, s. 440-441.