Hetkisen tekstejä 5 Moos.25-34 Pirkko Valkama 28.11. 5 Moos.25:5-19 Sitä, joka uskoo Poikaan, ei tuomita (Joh.3:18) Jumalan viha ja tuomio ovat yhtä todellisia kuin Jumalan rakkaus ja armo. Olisiko Jumala pyhä, jos hän ei vihaisi kaikkea vääryyttä ja pahaa? Raamatussa on useita kuvauksia Jumalan tuomioista. Sellaisia ovat esimerkiksi vedenpaisumus, Sodoman ja Gomorran tuho sekä määräys amalekilaisten muistonkin poispyyhkimisestä. Kun luemme Ilmestyskirjan kuvausta lopun ajan vitsauksista ja sodista tai Jeesuksen puheita tulevasta tuomiosta, näemme, että kaikkialla Raamatussa puhuu sama pyhä Jumala. Viimeisellä tuomiolla Jumalan tuomioiden oikeudenmukaisuus tulee ilmi jokaiselle. Jumala käytti Israelin kansaa tuomion toimeenpanijana amalekilaisten kohdalla. Nämä tiesivät, millaisilla tunnusteoilla Jumala pelasti israelilaiset Egyptistä. He tiesivät myös miten Jumala rankaisi egyptiläisiä, jotka kieltäytyivät nöyrtymästä hänen edessään. Siitä huolimatta he lähtivät taistelemaan Israelia vastaan. Ehkä he ajattelivat, että he pystyvät tekemään sen, missä egyptiläiset epäonnistuivat. Ensin he surmasivat muusta joukosta jälkeen jääneet. Refidimissä he ilmeisesti aikoivat antaa lopullisen iskun (2 Moos.17:8-16). Amalekilaiset osoittivat, että he eivät piitanneet Jumalasta eivätkä halunneet tunnustaa, että hän on Herra. Kuningas Hiskian aikana Simeonin heimon kerrotaan hävittäneen jäljellä olleet amalekilaiset (1 Aik.4:42-43) Jeesus sanoi, että Isä on antanut hänelle kaiken tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika (Joh.5:27). Meidän tuomarinamme on siis hän, joka on kantanut ristillä syntimme ja tarjoaa meille armahdusta. 29.11. 5 Moos.26:1-19 Näkyykö elämässäni kiitollisuus pelastuksesta? Olkaamme sen tähden Jeesuksen välityksellä alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen. (Hepr.13:15-16) Kanaanin maa oli Jumalan maa. Israelilaiset olivat maassa ikään kuin siirtolaisia ja muukalaisia (3 Moos.25:23). Jumala antoi heidän käyttöönsä viljavan maan, joka tulvi maitoa ja hunajaa. Israelilaisia varoitetaan käyttämästä maan anteja vääryyteen. Heidän tuli elää Jumalan maassa Jumalan antamien ohjeiden mukaan ja ylistää häntä. Näin he tuottaisivat Jumalalle mainetta ja kunniaa. Kun israelilaiset erottivat Herralle kuuluvan osuuden sadosta, heidän tuli joka kerta ääneen muistella, miten he pääsivät tähän hyvään maahan. Jaakobin perhe oli vain pieni joukko vaeltavia paimentolaisia, jotka nälänhätä pakotti siirtymään Egyptiin. Siellä Jumala teki heistä monilukuisen kansan. Sitten Jumala pelasti heidät orjuudesta valtavien tunnustekojen voimalla. Jumala johdatti
heidät lupaamaansa maahan ja antoi sen heille. Kaikki, mitä he olivat ja kaikki, mitä heillä oli, oli Jumalalta. Lahjoilla, jotka israelilaisten tuli pyhittää eli erottaa Jumalalle, maksettiin temppelin ja sen työntekijöiden kulut. Niillä myös autettiin muukalaisia, orpoja ja leskiä. Edelleen Jumalan valtakunnan työ ja myös muukalaiset ja köyhät tarvitsevat apua. Kaikki, mitä meillä on ja mitä me olemme, on Jumalan armoa, Jumalan lahjaa (1 Kor.4:7). Olenko valmis jakamaan sitä hyvää, mitä olen Jumalalta saanut? 30.11. 5 Moos.27:1-26 Hyvä oli, että jouduin nöyrtymään, näin minä opin sinun määräyksesi. Laki, jonka olet antanut, on minulle kallis, kalliimpi kuin kaikki hopea ja kulta. Sinun kätesi ovat minut muovanneet. Anna myös ymmärrystä, että opin käskysi! (Ps.119:71-73) Israelilaiset olivat vielä erämaassa. Heti kun he pääsisivät luvattuun maahan, heidän piti kirjoittaa Jumalan antama laki selvästi suuriin kalkilla siveltyihin kiviin. Sillä tavoin käskyt olisivat kaikkien luettavissa. Joosuan kirjan luvun kahdeksan lopussa kerrotaan, miten israelilaiset toteuttivat Mooseksen antaman määräyksen. Joosua jäljensi lain israelilaisten nähden suuriin kalkilla siveltyihin kiviin Ebalin vuorella. Hän rakensi sinne myös alttarin. Alttari ja sillä uhrattavat poltto- ja yhteisuhrit osoittivat, että israelilaiset saivat Jumalan armosta olla yhteydessä Jumalaan. Mooseksen ohjeiden mukaan puolet kansasta katsoi Garissimin vuorta kohti ja toinen puoli Ebalin vuorta kohti. Sitten Joosua luki koko lain ja myös kiroukset ja siunaukset. Joosuan kirjassa kerrotaan, että kuulemassa oli koko kansa, miehet, naiset ja lapset sekä kansan parissa asuvat muukalaiset. Oli tärkeää, että kaikki tiesivät Jumalan käskyt ja opetukset. Jumala sanoi israelilaisille, että heidän tuli pitää ne aina mielessään, teroittaa niitä alinomaa lastensa mieleen, puhua niistä kaikkialla, kotona ja matkalla, makuulla ja jalkeilla (5 Moos.6:6-7). Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. (Kol.3:16) 1.12. 5 Moos.28:1-14 Jos kaikessa tottelette Herraa, Jumalaanne Jos Israel olisi noudattanut kaikkia Jumalan antamia säädöksiä, siitä olisi tullut esimerkkivaltio Jumalan viisaudesta ja hyvyydestä. Se olisi houkutellut monia ihmisiä turvautumaan elävään Jumalaan. Luvussa 28 kuvataan sitä, miten Mooses asetti kansan eteen kaksi tietä. Jos kansa tottelisi Herraa ja noudattaisi Jumalan antamia käskyjä, se saisi osakseen kaikkea mahdollista hyvää. Jumala antaisi sille sekä aineellista että hengellistä siunausta. Se olisi ylempänä kaikkia muita kansoja. Mutta jos kansa ei tottelisi Herraa eikä noudattaisi hänen antamiaan käskyjä, sitä kohtaisivat monet tuhot ja ahdistukset.
Kun katsomme Israelin historiaa, näemme, että se pääsääntöisesti ei noudattanut Jumalan käskyjä ja säädöksiä. Sen tähden israelilaiset eivät saaneet osakseen Jumalan lupaamia valtavia siunauksia. Sen sijaan Jumalan Mooseksen välityksellä kuvaamat kiroukset tulivat heidän osakseen. Kun luemme Israelin kansan lankeemuksista, epäjumalien palvonnasta ja rikoksista, saatamme helposti ajatella: Mikä hirveä kansa! Jumala pelasti heidät orjuudesta ihmeellisellä tavalla. Jumala osoitti heille niin paljon armoaan, mutta siitä huolimatta he kieltäytyivät tottelemasta ja palvelemasta häntä. Mutta miten me olemme häntä palvelleet ja totelleet, me, jotka Jumala on pelastanut synnin orjuudesta ja joille hän on antanut oikeuden tulla Jumalan lapsiksi? Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. (1 Piet.2:9) 2.12 5 Moos.28:15-46 Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne Mooses sanoi, että jos israelilaiset eivät noudata Jumalan määräyksiä, he joutuvat kärsimään monenlaisista taudeista, maa ei tuota runsasta satoa, eivätkä he saa pitkään nauttia vapaudesta. Kaikkien Mooseksen luettelemien rangaistusten toteutuminen on luettavissa Raamatun kirjoista. Jakeissa 32-36 Mooses näyttäisi kuvaavan Babylonin pakkosiirtolaisuutta. Kun Babylonian kuningas ensimmäisen kerran hyökkäsi Jerusalemia vastaan, hän vei ylimysperheiden lahjakkaita nuoria Babyloniaan. Hän halusi kasvattaa heidät valtakuntansa uskollisiksi palvelijoiksi. Näitä Babyloniaan vietyjä olivat mm. Daniel ja hänen toverinsa, joiden vaiheista kerrotaan Danielin kirjassa. Ei ole vaikea kuvitella, miten vanhemmat Mooseksen sanojen mukaisesti riutuivat ikävöidessään poikiaan ja tyttäriään. Yleensä valloitussodissa voitetun maan hallitsija tapettiin, mutta Babylonian kuningas vei Juudan kuninkaan Jojakinin maahansa. Tämä oli vankina 36 vuotta. Lopulta hänet armahdettiin. Hän sai asua hovissa ja ruokailla kuninkaan pöydässä. (2 Kun 25:27-30) Näin Jumala varjeli Daavidin suvun elossa. Jumala oli luvannut, että pelastaja syntyy Daavidin jälkeläisenä. Kuningas Jojakin mainitaan myös babylonialaisissa teksteissä. Nimi löytyy luettelosta, jossa kerrotaan niiden nimet, jotka saivat elantonsa Babylonian kuninkaan hovista. Minä olen Jumala, ei kukaan ole minun vertaiseni. Jo alusta asti olen kertonut kaiken, mikä oli tuleva, jo ammoin ilmaissut sen, mikä ei ollut tapahtunut vielä. Näin minä sanon, ja päätöksessäni pysyn, kaiken, mitä tahdon, minä toteutan. (Jes.46:9-10) 3.12. 5 Moos.28:47-69 Vieraiden kansojen keskuudessa te ette löydä rauhaa Juutalaisvainoja eri vuosisatoina kuvaavat hyvin Mooseksen sanat: Aamulla te sanotte: 'Kunpa olisi ilta', ja illalla: 'Kunpa aamu jo koittaisi!' Näin suuri on pelko sydämessänne kaiken sen takia, mitä näette.
Juutalaiset ovat eläneet yli 2000 vuotta eri kansojen seassa. Jo pakkosiirtolaisuuden ajoista alkaen juutalaisia siirrettiin ja heitä myös siirtyi asumaan eri maihin. Vuonna 70 jkr., kun Jerusalemin temppeli oli hävitetty, jäljellä olevista monet vietiin ja monet lähtivät maasta. Mooseksen kuvaus tuo mieleen roomalaiset. Rooman sotajoukoista käytettiin jopa ilmaisua Rooman kotkat. Roomalaiset olivat julmia valloittajia. He hävittivät kaiken. He eivät säälineet edes vanhuksia ja lapsia. Kirjassaan Juutalaissodat Josefus (34-94 jkr.) kuvaa yksityiskohtaisesti, miten muurilla varustetut kaupungit toinen toisensa jälkeen joutuivat hirvittävissä taisteluissa Rooman valtaan. Josefus kertoo myös nälänhädästä piiritetyssä Jerusalemissa. Siinä ahdingossa eräs nainen teurasti ja söi pienen lapsensa lihaa. Naisen teko paljastui, kun lihan tuoksu houkutteli paikalle muita nälkäisiä. Jerusalemin hävityksen aikaan vuonna 70 jkr. myös Egypti kuului Rooman valtakuntaan. Josefuksen mukaan vangituista juutalaisista suuri osa vietiin Joppeen ja lastattiin laivoihin. Heidät kuljetettiin Egyptiin, Aleksandriaan, jossa oli Rooman suurimmat orjamarkkinat. Jeesus: Monet surmataan miekan terällä, toiset viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan, ja vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy. (Luuk.21:24) 5.12. 5 Moos.29:1-28 Kaikki, mitä Jumala on ilmoittanut, on tarkoitettu ymmärrettäväksi ja noudatettavaksi Salatut asiat ovat vain Herran, meidän Jumalamme, tiedossa. Onko niin, että meidän ei tarvitse tutkia Jumalan sanaa, koska Jumala on salattu? Näin voisimme ajatella, jos lause ei jatkuisi: mutta ne asiat, jotka hän on ilmoittanut, ovat tarkoitetut meille ja lapsillemme, että aina täyttäisimme tämän lain käskyt. Horebilla Jumala oli tehnyt liiton Israelin kansan kanssa. Erämaavaelluksen päättyessä Mooses kehottaa israelilaisia uudistamaan sitoutumisensa Herraan. Israelilaiset olivat neljänkymmenen vuoden aikana nähneet, miten Jumala oli pitänyt heistä huolta. He saivat joka päivä mannaa syödäkseen. Jumala huolehti jopa heidän vaatteistaan ja jalkineistaan. He olivat myös nähneet, miten Jumala auttoi heitä, kun Jordanin itäpuolen kuninkaat yrittivät tuhota heidät. Jos he noudattavat liiton ehtoja, he menestyvät myös jatkossa. Mutta jos he ajattelevat, että Jumala siunaa heitä, vaikka he tekevät pahaa, he erehtyvät. Jumala rankaisee luopioita. Jumala tempaisee kansansa pois maasta. Myös ihana maa tuhoutuu. Jumalan ilmoituksen mukaisesti maa ja kansa joutuivat luopumuksen tähden kokemaan Jumalan vihan. Vuosisatojen ajan Israelin maa on ollut suurelta osin viljelyyn kelpaamatonta ja kansa on elänyt muiden kansojen keskuudessa. Mutta Jumala on luvannut profeettojen kautta, että aikojen lopussa kansa saa palata maahansa ja maa kukoistaa jälleen. (Hes.36:8-12) Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta, sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot (Jes.48:18) 6.12. 5 Moos.30:1-20 Herra on teille armollinen ja kääntää teidän kohtalonne
Jumala lupasi jo Mooseksen välityksellä, että vaikka juutalaiset hajotetaan kaikkien kansojen sekaan, Jumala tuo heidät vielä omaan maahansa ja he saavat sen omakseen. Vaikka juutalaiset ovat eläneet yli 2000 vuotta kansojen seassa, he ovat edelleen kansa. Nyt heillä on myös maa. Jo Mooseksen välityksellä Jumala lupasi, että hän itse taivuttaa heidän sydämensä rakastamaan häntä. Vanhan testamentin profeetat kuvaavat monin eri tavoin, miten Israel kerran kansana kääntyy vastaanottamaan Herran. Jumala valitsi Israelin kansan palvelijakseen valmistaakseen sen välityksellä pelastuksen kaikille kansoille. Mutta kuten Jesaja sanoo, vaikka Herra uskollisuuttaan osoittaakseen päätti tehdä lakinsa suureksi, tehdä sen loistavaksi, Israel oli kuuro ja sokea Herran palvelija. Sen tähden Herra itse antoi Israelin ryöstäjälle, rosvojen armoille. (Jes.42:19-22) Jesajan kautta Jumala myös lupaa, että hän lähettää toisen palvelijan, palvelijan joka on uskollinen tehtävässään. Tämän uskollisen palvelijan välityksellä Jumala valmistaa pelastuksen sekä Israelille että muille kansoille. (Jes.49:5-6) Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: - Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä. (Room.11:25-27) 7.12 5 Moos.31:1-13 Herra antaa nuo kansat teidän käsiinne Israelilaiset eivät itse päättäneet ottaa Kanaanin maata haltuunsa. Jumala oli valinnut maan, jossa hän toteuttaisi suunnitelmansa, jossa hän valmistaisi pelastuksen koko ihmiskunnalle. Kehottaako Mooses Joosuaa pyhään sotaan? Oliko kanaanilaisten tuhoaminen oikeutettua? Raamatussa ei puhuta koskaan pyhästä sodasta, mutta siellä käytetään joskus ilmaisua Herran sota. Suurin osa Raamatun kuvaamista sodista ei kuitenkaan ole Herran määräämiä. Pääsääntöisesti sodat johtuvat siitä, että me ihmiset pahuudessamme, vallanhalussamme ja vihassamme riennämme nopein jaloin vuodattamaan verta ja jätämme jälkeemme tuhoa ja kurjuutta (Room.3:15-16). Jumala lähetti israelilaiset valloittamaan maan vasta kun siellä asuvien kansojen syntien mitta oli tullut täyteen (1 Moos.15:16). Emme tiedä yksityiskohtaisesti, mitä kaikkea pahuutta kanaanilaisten kansojen keskuudessa tapahtui, mutta tiedämme esimerkiksi, että he uhrasivat jumalilleen lapsia polttamalla ja elävänä hautaamalla. Jumala määräsi israelilaiset tuhoamaan kanaanilaiset kansat myös siksi, että niiden hirvittävät tavat eivät leviäisi Jumalan kansaan. Maan valloitusta lukuun ottamatta Israelin sodat ovat lähes kaikki puolustussotia. Myöhemmin, kun israelilaiset lankesivat palvelemaan epäjumalia, Jumala rankaisi omaisuuskansaansa ympärillä olevien kansojen välityksellä. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista." (Apt.17:31) 8.12 5 Moos.31:14-29
Kaikki on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili (Hepr.4:13) Jumalassa ei ole aikaa. Hänen edessään kaikki menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden asiat ovat läsnä. Jumala tietää senkin, mitä sinä ja minä tulemme elämässämme tekemään. Jumala valitsi Israelin pelastustekojensa välikappaleeksi. Jo valitessaan Israelin kansakseen Jumala tiesi, että se tulee kääntämään hänelle selkänsä. Mutta hän tiesi myös, miten Israel aikojen lopulla kääntyy uudestaan hänen puoleensa. Jumala ei määrännyt Israelia luopumaan hänestä. Mutta Jumala tiesi jo ennen maailman perustamista, mitä se pahuudessaan tekee. Ennaltatietämisensä perusteella Jumala toimi niin, että pelastaja syntyi juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Jeesus valmisti pelastuksen Jumalan etukäteen ilmoittamalla tavalla. Raamatun välityksellä Jumala on ilmoittanut myös monia vielä edessäpäin olevia asioita. Esimerkiksi Ilmestyskirjasta voimme lukea, mitä kansat ja ihmiset lopun aikana pahuudessaan tekevät. Näemme millaisessa tilanteessa Jeesus palaa takaisin. Näemme miten Jumala vie pelastustekonsa päätökseen sekä omiensa että vastustajiensa välityksellä. Jumala on valmistanut pelastuksen kaikille (2 Kor.5:19). Hän ei halua yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen (1 Tim.2:4). Hänen ennaltatietämisensä ei ole syy siihen, että osa ihmisistä kovettaa sydämensä ja kieltäytyy vastaanottamasta hänen valmistamaansa pelastusta. Herra, sinä olet minun Jumalani! Sinun korkeuttasi laulan, sinun nimeäsi ylistän, sillä sinä toteutit ihmeellisen suunnitelman, kaukaa harkitun, varman ja luotettavan. (Jes.25:1) 9.12. 5 Moos.31:30-32:14 Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee Kun kotka opettaa poikasiaan lentämään, se seuraa mukana. Kun poikanen väsyy, kotka kantaa sitä siivillään. Samalla tavoin Jumala pitää huolta kansastaan. Mooses kertoo laulussa, miten Herra vie kansansa luvatun maan korkeille vuorille ja antaa sen nauttia maan anneista. Jumala itse loi Israelin kansan. Noin 2000 ekr. hän lupasi antaa lapsettomalle vanhalle pariskunnalle jälkeläisiä lukemattoman määrän. Hän lupasi antaa heille maan. Jumala asetti Israelin erityiseen asemaan valmistaakseen sen välityksellä pelastuksen kaikille kansoille. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa kymmenen luetellaan Nooan pojista polveutuvia kansoja. Luettelossa mainitaan nimeltä 70 kansaa. Kirjoittaja halusi tällä lukumäärällä ilmeisesti korostaa, että kaikki kansat saivat alkunsa Nooan pojista. Kun luetellaan Egyptiin siirtyneet Jaakobin jälkeläiset, listaan on valittu 70 nimeä (1 Moos.46:27). Oliko tällä tarkoitus muistuttaa siitä, että Jumala oli luvannut siunata kaikki kansat Jaakobin jälkeläisten välityksellä? Tähän ymmärtääkseni viittaa se, että Jumala määräsi kansojen asuinsijat Israelin lasten luvun mukaan. Tämä on alkutekstin mukainen käännös. Missään tuntemassamme tekstissä ei lue: kullekin oman jumalan. Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen! (Room.9:4-5)
10.12. 5 Moos.32:15-44 (Olen muuttanut tekstijaksoa) Minä lyön ja minä parannan "Kirjoita siis muistiin tämä laulu ja opeta se israelilaisille. Pane sen sanat heidän suuhunsa, että voin käyttää niitä todisteena heitä vastaan. (5 Moos.31:19) Laulu jää paremmin mieleen kuin suorasanainen teksti. Laulu muistutti Jumalan täydellisistä teoista israelilaisten elämässä, Jumalan uskollisuudesta ja luotettavuudesta. Laulu muistutti siitä, mitä Jumala vaatii kansaltaan, jonka hän on valinnut, jolle hän on antanut kaiken. Heidän kapinansa, heidän tekonsa ovat käsittämättömiä kaiken sen jälkeen mitä Jumala on tehnyt. Laulu oli syyttämässä Israelia sen pahoista teoista jo ennen kuin se oli niitä tehnyt. Se kertoi Jumalan rangaistuksista ennen kuin ne tulivat Israelin osaksi. Laulu myös muistutti israelilaisia siitä, miksi Jumala ei hävittänyt heitä kokonaan. Hän teki sen oman kunniansa tähden. Hän säilytti Israelin jäännöksen voidakseen toteuttaa suunnitelmansa valmistaa pelastus Israelille ja kaikille kansoille. Laulun lopussa kerrotaan, miten Jumala jälleen armahtaa kansaansa. Profeettojen kirjoissa on paljon kuvauksia siitä, miten Jumala puhdistaa synnin kirouksesta maan ja kansan. Sakarjan kirjassa Jumala lupaa, että hän vuodattaa israelilaisiin armon ja rukouksen nöyrän hengen. He kohottavat katseensa Jumalaan, häneen, jonka ovat lävistäneet. He itkevät katkerasti. Sinä päivänä heille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. (Sak.12:10, 13:1) Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon! (Room.11:15) 12.12. 5 Moos.32:45 52 (Olen muuttanut tekstijaksoa) Se on teidän koko elämänne Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta. Herran käskyt ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään. Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki. (Ps.19:9-10) Millä tavoin Jumalan Sana oli israelilaisten koko elämä? Jos israelilaiset olisivat noudattaneet Jumalan sanaa, heidän osakseen olisivat ensinnäkin tulleet kaikki ne siunaukset, joita Jumala lupasi. Heistä olisi tullut maailman rikkain ja viisain kansa. He olisivat saaneet osakseen kaikkea mahdollista ulkoista siunausta. Kansat olisivat ihailleet heitä ja ymmärtäneet, että he menestyivät, koska noudattivat Jumalan määräyksiä. Israelilaiset olisivat myös saaneet osakseen hengellistä siunausta. He olisivat oppineet tuntemaan Jumalaa ja hänen ilmoitustaan paremmin. He olisivat tunnistaneet hänet, kun hän tuli ja asui oman kansansa keskuudessa. Jeesus sanoi oman aikansa juutalaisille, että jos he uskoisivat Moosesta, he uskoisivat häntäkin, koska Mooses kirjoitti hänestä. Mutta kun he eivät uskoneet Mooseksen kirjoituksia, he eivät voineet uskoa Jeesuksen puhetta. (Joh.5:46-47) Vaikka Jeesus täytti kaiken, mitä profeetat olivat kertoneet tulevasta pelastajasta, suurin osa Israelin kansasta ei tunnistanut häntä.
"Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. (Joh.5:24) 13.12 5 Moos.33:1-12 Herra rakastaa heimojaan Jeesus syntyi Juudan heimosta. Jaakob sanoi Juudasta, että hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat. Mooses sanoi, että Juuda taistelee kaikkien puolesta. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 49 on kuvaus siitä, miten Jaakob siunasi poikiaan. Siunaus oli samalla profetia, millaiseksi kunkin sukukunnan tulevaisuus muodostuisi. Jaakob sanoikin, että hän kertoo, mitä heille tapahtuu päivien lopulla. Jaakob muistuttaa poikiaan myös heidän synneistään ja niiden seurauksista. Yli neljäsataa vuotta myöhemmin myös Mooses siunasi Israelin sukukunnat. Mooses on edellä kuvannut monia rangaistuksia, jotka kohtaavat Israelin kansaa, kun se hylkää Jumalan käskyt, unohtaa luojansa ja lunastajansa. Mutta siunatessaan jokaista sukukuntaa erikseen Mooses kuvaa ainoastaan sitä hyvää, mitä Jumala kullekin antaa. Jerusalem kuului Benjaminin alueeseen. Temppelin välityksellä Herra asui heidän keskellään. Leevin heimosta Mooses mainitsee tilanteen, jossa tämä heimo oli valmis noudattamaan Jumalan käskyä. He eivät säästäneet edes lähisukulaisiaan. Emme tiedä tilanteesta tarkemmin, mutta koska surmattuja oli vain 3000, nämä olivat ilmeisesti sellaisia, jotka eivät suostuneet väistymään, nöyrtymään Jumalan edessä. (2 Moos.32:25-29) "Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. (Matt.10:37-39) 14.12. 5 Moos.33:13-29 Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa! (Room.11:12) Siunatessaan Israelin heimoja Mooses ei puhu heidän synneistään. Hän kertoo, mitä Jumala armossaan antaa. Huolimatta siitä, millaisia Israelin kaksitoista heimoa olivat, Jumala valitsi heidät pelastushistorian välikappaleiksi. Vaikka Israel on ollut uskoton, Jumala pysyy uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää (2 Tim.2:13). Kerran tulee aika jolloin kaikki Mooseksen luettelemat siunaukset tulevat Jumalan kansan osaksi. Herra itse auttaa kansansa voittoon. Ilmestyskirjassa kuvataan perille päässyttä Jumalan kansaa, uutta Jerusalemia, joka laskeutuu taivaasta. Uudessa Jerusalemissa on kaksitoista porttia. Portteihin on hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. Kaupungin muurissa on kaksitoista peruskiveä, ja niissä on Karitsan kahdentoista apostolin nimet. Israelin kaksitoista heimoa Jumala asetti pelastuksen portiksi eli pelastuksen aluksi. Jeesuksen valitsemat kaksitoista apostolia olivat pelastuksen aikakauden perustuksen laskijat. Perustus on Kristus. Taivaallisessa Jerusalemissa on näin näkyvissä pelastushistoria. (Ilm.21:9-14)
Minua et ole avuksesi huutanut Jaakob, minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt. Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut, pahoilla teoillasi minua vaivannut. Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi. (Jes.43:22, 24-25 15.12 5 Moos.34:1-12 Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan (Joh.6:14) Mooses ei elämänsä aikana päässyt luvattuun maahan. Vuosisatoja myöhemmin hän sai mennä sinne maailmanhistorian tärkeimpien tapahtumien yhteydessä. Kun Luukas kertoo evankeliumissaan Jeesuksen kirkastumisesta vuorella, hän sanoo, että Mooses ja Elia keskustelivat Jeesuksen kanssa häneen poislähdöstään, joka oli toteutuva Jerusalemissa (Luuk.9:30-32). Puhuessaan poislähdöstä Luukas käyttää sanaa eksodos. Sana viittaa siihen, että oli tapahtumassa jotakin vastaavaa kuin silloin, kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Mooses ja Elia keskustelivat Jeesuksen edessä olevasta kuolemasta ja ylösnousemuksesta, joiden kautta Jeesus vapautti kansansa synnin orjuudesta matkalle kohti luvattua maata. Mooses välitti israelilaisille lupauksen siitä, että Jumala antaa heidän keskuudestaan nousta hänen kaltaisensa profeetan. Tämä puhuisi kaiken, mitä Jumala antaa hänelle puhuttavaksi. Jumala sanoi myös, että hän itse vaatii tilille sen, joka ei kuuntele niitä sanoja, joita tämä profeetta hänen nimissään puhuu. (5 Moos.5:23-29) Nyt todetaan, että tällaista profeettaa ei ollut noussut. Kului vielä paljon yli tuhat vuotta ennen kuin israelilaisten keskuuteen tuli hän, joka sanoi, että hän ei puhu omia sanojaan, vaan ainoastaan sen mitä Isä on antanut hänelle puhuttavaksi. Jeesus osoitti myös tunnusteoilla, että hän on se Mooseksen kaltainen profeetta, jota odotettiin tulevaksi. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. (Joh.7:17)