Snautserien Jalostuksen Tavoiteohjelma

Snautserien Jalostuksen Tavoiteohjelma 2018-2022 Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa [08.10.2016] SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt [19.09.2017]

Sisällys 1.YHTEENVETO... 3 2. RODUN TAUSTA... 5 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA... 9 4. RODUN NYKYTILANNE... 11 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja... 11 4.1.2 Jalostuspohja... 14 4.1.3 Rodun populaatiot muissa maissa... 21 4.1.4 Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta... 21 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet... 22 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta, käyttäytymisestä ja käyttötarkoituksesta... 22 4.2.2 Jakautuminen näyttely- / käyttö- / tms. -linjoihin... 22 4.2.3 PEVISA-ohjelman luonteen, käyttäytymisen tai käyttöominaisuuksien kuvaus22 4.2.4 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa... 22 4.2.5 Käyttö- ja koeominaisuudet... 27 4.2.6 Käyttäytyminen kotona sekä lisääntymiskäyttäytyminen... 29 4.2.7 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen ongelmakohdista... 30 4.3. Terveys ja lisääntyminen... 30 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet... 30 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet... 30 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt... 47 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet... 48 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä... 49 4.4. Ulkomuoto... 49 4.4.1 Rotumääritelmä... 49 4.4.2 Näyttelyt ja jalostustarkastukset... 51 4.4.3 Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus... 53 4.4.4 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ulkomuoto- ja rakenneongelmista... 53 5. YHTEENVETO AIEMMAN JTO:N TOTEUTUMISESTA... 53 5.1 Käytetyimpien jalostuskoirien taso... 53 5.2 Aiemman jalostuksen tavoiteohjelman toteutuminen... 65 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS... 67 6.1 Jalostuksen tavoitteet... 67 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille... 70 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet... 72 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin... 73 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta... 73 7. LÄHTEET... 74

3 1. YHTEENVETO Kuvaus rodusta ja sen käyttötarkoituksesta Snautseri on ollut alunperin rottakoira, joka näkyy edelleen kiinnostuksena pieniin jyrsijöihin. Snautserin käyttötarkoitus nykyään on monipuolinen harrastus- ja seurakoira, joka omaa kohtuullisesti vahtiviettiä. Rodun tilanne ja jalostustavoitteet Populaation rakenne ja jalostuspohja Snautsereita rekisteröidään vuosittain noin 70-140 koiraa, näistä pippurin ja suolan värisiä on noin 70-120 ja mustia noin 20-50 riippuen vuodesta. Kaiken kaikkiaan kyseessä ei ole mikään muotirotu missään päin maailmaa. Rodun alkuperäismaassa Saksassa lienee suurimmat vuosittaiset rekisteröintimäärät Euroopassa. Saksassa rekisteröidään vuosittain noin 530 pippurin ja suolan väristä ja 450 mustaa pentua (PSK). Suomessa snautserikasvatus on ollut pienimuotoista kotikennelien toimintaa. Tässä snautserien jalostuksen tavoiteohjelman päivityksessä määritellään seuraavaksi viideksi vuodeksi snautserijalostuksen tavoitteet ja painopisteet. Snautserien kasvattajat ovat pääsääntöisesti hyvin sitoutuneita Suomen Snautserikerhoon ja yhteisiin jalostustavoitteisiin. Jalostuskoirien terveys tutkitaan poikkeuksetta lonkkien ja silmien osalta. Snautserien terveystilannetta on seurattu järjestelmällisesti jo vuodesta 1984 lähtien omistajille ja kasvattajille suunnatuin terveyskyselyin. Suomessa snautserikasvatuksessa uskotaankin valistuslinjaan enemmän kuin tiukkoihin säädöksiin. Snautserien jalostuksessa yksi seuraavien vuosien painopisteistä on geenipohjan laajentaminen. Tavoitteena on lisätä jalostuskoirien määrää, kuitenkaan lisäämättä huomattavasti vuosittaista pentueitten määrää. Tämä tarkoittaa sitä, että jalostukseen olisi käytettävä yhä enemmän eri uroksia ja narttuja. Suosituksena on, että uroksen jälkeläismäärä on enintään 17 pentua. Jälkeläismäärässä tulee ottaa huomioon myös se, monestako nartusta suositusmäärä on täyttynyt ja onko jälkeläisiä käytetty jalostukseen. Keskeistä onkin huomioida myös toisen tai kolmannen polven jälkeläisten määrä, sillä jokaisesta pentueesta ei käytetä koiria jalostukseen. Koko rodun sukusiitosprosentti pyritään pitämään alle neljän prosentin. Yksittäisen pentueen kohdalla suosituksena on, että sukusiitosprosentti on enintään 6.25 laskettuna Suomen Kennelliiton Koiranetohjelmalla. Jalostustoimikunta järjestää jalostustarkastuksia, joihin pyritään saamaan etenkin niitä koiria, jotka eivät käy näyttelyissä. Suurin osa snautsereista on nk. kotikoiria, joita toivottaisiin jalostustarkastuksiin. Tarkastusten kautta voitaisiin ehkä löytää uusia koiria jalostukseen. Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet Snautseri on ollut alun perin vahti- ja rottakoira, joka näkyy edelleen kiinnostuksena pieniin jyrsijöihin ja kohtuullisena vahtitaipumuksena. Snautserin käyttötarkoitus nykyään on monipuolinen harrastus- ja seurakoira, joka omaa kohtuullisesti vahtiviettiä. Luonteen jalostuksessa tulisi kiinnittää huomiota äänija paukkuarkuuteen, hyvään hermorakenteeseen ja riittävään kovuuteen, jotka heijastuvat myös toimintakykyyn. Luonnetestiä varten on laadittu snautserin ihanneominaisuudet. MH-kuvausta varten tullaan laatimaan ihanneprofiili tämän tavoiteohjelman voimassaolon aikana. Jalostuksessa kannattaa välttää tekemästä yhdistelmiä, joissa molemmilla vanhemmilla on jonkun ominaisuuden suhteen ei-toivottu tulos. Tavoitteena on hermorakenteen ja toimintakyvyn parantaminen. Jalostukseen ei saa käyttää koiria, jotka ovat arkoja, aggressiivisia tai yliaktiivisia. Kerho

4 tukee luonnetestiin tai MH-kuvaukseen osallistuvia snautsereita ja pyrkii järjestämään vuosittain luonnetestin ja MH-kuvauksen. Terveys ja lisääntyminen Terveyskyselyjen perusteella snautserien yleisimpiä sairauksia ovat korvatulehdukset (26 % vastanneista), silmätulehdukset (24%), vesihäntä (11%), kohtutulehdukset (5 %), nisäkasvaimet (9 %) ja kynsien irtoaminen (6 % vastanneista). Snautserien terveydessä huomio on kiinnitettävä hyvän immuniteetin säilyttämiseen. Lähivuosina tavoitteena on kerätä lisää tietoa snautserien yleisestä terveydentilasta. Lisäämällä terveystutkimuksia ja keräämällä tietoa halutaan kartoittaa tarkemmin tilannetta selkärankojen suhteen. Suomen Snautserikerho tukee snautserien silmäpeilauksia sekä lonkka-, kyynärnivel- ja selkärankakuvauksia ja pyrkii järjestämään mahdollisuuksien mukaan silmien ja lonkkien joukkotarkastuksia. Terveystilanteen ja luonneominaisuuksien kartoittamiseksi on luotu kerhon verkkosivustolle tietokanta, johon koiran omistaja voi käydä täyttämässä koiransa terveyteen ja luonteeseen liittyvät tiedot. Tietokanta on jatkuvasti päivittyvä ja tilastotulokset nähtävissä kerhon verkkosivuilla. Lisääntymisen, erityisesti synnytysten ja tiinehtymisen, tilannetta tutkitaan tarkemmin. Palautetuissa pentuelomakkeissa on keisarinleikkausten ja tiinehtymättömien narttujen osuus herättänyt huomiota. Tarkoitus on selvittää erillisellä kyselyllä syitä keisarinleikkausten lisääntymiseen ja kasvattajien arvioita narttujen tiinehtymättömyyden syistä. Kasvattajat täyttävät pentuetiedustelulomakkeen luovutusikäisistä (kaavake A) ja 1-vuotiaista (kaavake B). Ulkomuoto Ulkomuoto suomalaisilla snautsereilla on kokonaisuutena erittäin hyvä. Tuomareille halutaan korostaa snautserin oikeaa luonnetta, rotumääritelmän mukaista kokoa, karkeaa turkkia ja vahvaa, mutta samalla tyylikästä olemusta. Jalostuksen painopiste rakenteen suhteen keskittyy ryhtiin, neliömäiseen rakenteeseen, tasapainoisiin kulmauksiin sekä oikeaan kaikkia niveliä käyttävään raviin. Tiedon keruu ja välitys Tiedon keruu ja -välitys on rotujärjestön toiminnassa keskeisellä sijalla. Suomen Kennelliiton KoiraNetjalostustietojärjestelmässä olevan tiedon lisäksi, Suomen Snautserikerhon jalostustoimikunta pyrkii toimittamaan vuosittain tulosjulkaisun, johon on koottu snautserien näyttelytulokset kirjallisine arvosteluineen sekä koe- ja terveystutkimustulokset. Tulosjulkaisusta löytyy myös rekisteröinnit sukutauluineen, tuontikoirat, keskimääräinen pentuekoko, rotukohtaiset ja pentuekohtaiset sukusiitosprosentit, urosten jälkeläismäärät sekä pentuekyselylomakkeiden vuosikoosteet. Tulosjulkaisussa arvioidaan myös tavoiteohjelman toimenpiteiden ja asetettujen tavoitteiden toteutumista. Toimikunta raportoi vuosittain toimintakertomuksessaan vuosittaiset rekisteröinnit, terveystutkimustulosjakaumat, jalostussuositukset, kirjatut yhdistelmät ja rotukohtaiset sukusiitosprosentit. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Snautseri-Pinseri -lehti ja kerhon omat kotisivut internetissä toimivat ajankohtaisina tiedotuskanavina. Kerhon verkkosivuilla toimiva luonne- ja terveystietokanta kerää ja antaa tilastotietoa snautserien luonteeseen ja terveyteen liittyen.

5 Tärkeimmät suositukset jalostuskoirille Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla rodunomaisia luonteensa ja rakenteensa sekä karvanlaadun suhteen. Jalostuskoiralla ei saa olla sen elämää haittaavia sairauksia. Jalostuskoirat tulisi olla virallisesti kuvattuja lonkkaniveldysplasian osalta. Jalostukseen voi käyttää koiraa, jolla on A-C lonkat, kuitenkin niin, että C-lonkkaisella on oltava A- tai B- lonkkainen partneri. Silmien suhteen vaaditaan myös silmiin erikoistuneen silmälääkärin antama lausunto, joka on alle 24 kuukautta vanha. Silmien suhteen ei saa olla merkintää HC, PRA, PHTVL/PHTV2-5, GRD, TRD. Distichiasis koiralta vaaditaan partneria, jolla ei ole ko. lausuntoa. PHTVL1 merkinnän saanutta koiraa voidaan käyttää jalostukseen, kuitenkin niin, että partnerilla ei ole samaa merkintää. Kyynärnivel- ja selkärankakuvausta suositellaan. Luonteen suhteen tulisi suosia rotutyypillisiä snautsereita. Arkaa tai ihmisille agressiivista koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Jalostuskoiralle suositellaan virallista luonnetestiä tai MH kuvausta. Ulkomuodon suhteen jalostukseen käytettävän snautserin tulisi olla erinomaista tasoa. Koko tulisi olla rotumääritelmän rajoissa ja karva karkeaa. 2. RODUN TAUSTA Alkuperä ja käyttötarkoitus Snautseri polveutuu suo- eli turvekoirasta, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Yksi snautserin historian tärkeimmistä todisteista on Stuttgartissa oleva keskiaikainen, suihkulähdettä koristava koiraveistos. Etelä-Saksaa, lähinnä Baijerin aluetta pidetään rodun varsinaisena synnyinseutuna. Siellä snautseria pidettiin miltei kansalliskoirana. Snautsereille jo tuolloin oli olennaista karkea karva, tuuhea parta ja pitkät kulmakarvat. Kansan keskuudessa noin 1800-luvulla näitä parrakkaita koiria alettiin kutsua nimellä schnauz tai schnauzer (viikset) ja rattler" (rotanpyytäjä). Snautseri oli peloton, alemman keskiluokan koira. Se oli tallin ja pihan valpas vahti, joka tuli erinomaisesti toimeen hevosten ja karjan kanssa, pitäen rotat ja muut jyrsijät poissa. Korvia ja häntiä alettiin typistää rotanpuremien ehkäisemiseksi. Rodun kehitys nykyiseen muotoonsa Snautseri eli karkeakarvainen pinseri hyväksyttiin omaksi roduksi vuoden 1850 paikkeilla. Saksalainen kasvattaja Josef Bertha kiinnostui rodusta 1800-luvun alkupuolella ja hänen aloitteestaan vuonna 1895 perustettiin saksalainen rotukerho Pinscher-Schauzer -Klubb (PSK). Jalostukselle ratkaisevia ominaisuuksia oli tuolloin tallikoiran metsästys- ja vartiointiominaisuudet. Aluksi snautsereille sallittiin useampia värejä, rekisteröitynä oli mm. keltaruskeita, riistanvärisiä ja mustaruskeita. Josef Bertha oli ensimmäinen, joka alkoi jalostaa puhtaaksi pippuri & suolan väriä. Alusta pitäen enemmistö snautsereista oli harmaita. Myös mustia oli, mutta määrä oli vähäisempi. Niiden jalostus pääsi vauhtiin vasta 1930-luvulla. Ensikerran snautseri kilpaili näyttelyssä Saksan Hannoverissa vuonna 1879 karkeakarvaisen pinserin nimellä. Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1880. Kymmenen vuotta myöhemmin v. 1890

6 järjestettiin Stuttgartissa rodun ensimmäinen erikoisnäyttely. Amerikan Kennel-klubin snautsereita koskevan historian mukaan paikalla oli tuolloin 93 kilpailevaa koiraa. Ensimmäisessä maailmansodassa snautsereita työskenteli mm. armeijan palveluksessa, Punaisen Ristin apuna ja poliisikoirina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen snautserin suosio nousi huippuunsa. Varsinkin Saksassa ja Iso-Britanniassa rotua alettiin kasvattaa tosimielessä. Snautseri ei ole koskaan ollut ns. muotikoira, mutta snautserilla on aina ollut omat, uskolliset ihailijat. [Gomez-Todra]. Suomessa snautseri on toiminut lähinnä seura- ja vahtikoirana. Energisenä ja kestävänä rotuna snautseri sopii mitä erilaisimpiin harrastuksiin ja tehtäviin. Kasvatus eri aikakausina Snautseri kuuluu FCI:n luokituksen mukaan ryhmään 2. Snautseri rekisteröidään värin mukaan joko mustaksi tai pippuri & suolan väriseksi. Snautseri on Suomessa jo vuosikymmenien takaa tuttu rotu. Ensimmäiset yksilöt tuotiin aikoinaan Saksasta. Kasvatuksen alkuaikoina 1930 50 luvulla näyttelykehiä hallitsivat Kennel Obotritin (Margarethe Heldt) p&s snautserit, jotka niin ikään pohjautuivat saksalaisiin koiriin. 1960-luvulla kennelit Pelasco (Peggy Wasenius), Minaco (Naemi Strömberg), ja mustissa kennel Rivale (Elina Hietalahti) ovat olleet rodun uranuurtajia Suomessa. Jalostuksellisesti merkittäviä koiria on tuotu Ruotsista, USA:sta ja myöhemmin Virosta, Venäjältä ja Keski-Euroopasta. Snautserien rekisteröintiluvut ovat olleet melko vakaat. Häntien typistyskielto tuli voimaan vuonna 1996. Etenkin p&s väristen rekisteröintimäärät ovat pienentyneet, mustien taas nousseet huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomessa kasvatetut snautserit ovat pääsääntöisesti terveitä, pitkäikäisiä ja ulkomuodollisesti laadukkaita. Tällä hetkellä on 21 enemmän tai vähemmän aktiivista p&s väristen snautsereiden kasvattajaa. [SSnK 3] Ainoastaan seitsemällä kasvattajalla on ollut yli 15 pentuetta: Doctor s Order, Ferdinan, Filmur, Jandumin, Manetan, Mihan, Möllerhaus,Pfeffer sekä Seladys. Kennel Doctor s Orderin kasvatustyö perustuu Suomessa kasvatettuun Selady s Untouched Pearl narttuun ja Ruotsista tuotuun Argenta s Yeoman Yankee nimiseen urokseen. Kenneliin on tuotu koiria Italiasta ja Ruotsista. Kennel Ferdinan kasvatustyö perustuu Suomessa kasvatettuun narttuun Mihan Campari. Kenneliin on tuotu uros ja narttu Tsekeistä sekä Venäjältä. Kennel Filmurin kasvatustyö pohjautuu Ruotsin tuontinarttuihin Argenta s Galeena Giovannaan ja Argenta s Pollyannaan sekä Saksan tuontiurokseen Balthasar v.d. Achterplätzchen. Kenneliin on tuotu jalostusmateriaalia myös Espanjasta, Virosta sekä Yhdysvalloista. Kennelin viimeisin pentue on vuodelta 2011, joten kasvatustyö ei ole enää niin aktiivista kuin 1990-2000 luvulla. Jandumin kennelin kantanarttu oli suomalainen narttu Akilan Epsy. Kenneliin on tuotu uros ja narttu Trels-kennelistä Venäjältä. Nykyisin kennelin kasvatustyö perustuukin Trels-koiriin. Samoin Jandumin kennelin kasvatustyö on hidastunut kasvattajien eläköityessä, kennelin viimeisin pentue on vuodelta 2008.

7 Kennel Mihan kantanarttu oli Ruotsin tuonti Curbit s Dafne. Kennel on tuonut vuosien varrella useita tuontikoiria, joista merkittävimpinä jalostuskoirina voi mainita mm. narttu Golden Graffity du Rippelsholz Ranskasta, uros Padre-Ziezo v.d. Vanenblikhoeve Hollannista sekä uros Skansen s Faenrik Yhdysvalloista. Kennelin toiminta on edelleen aktiivista. Saimi ja Ahti Niemisen jäädessä eläkkeelle kasvatustyötä jatkaa Raili Kärkkäinen. Kennel Möllerhausin kasvatustyö perustuu Suomessa kasvatettuun Filmur Diadra narttuun. Kenneliin on tuotu uroksia sekä Ukrainasta että Tanskasta, sekä narttuja Tanskasta, Saksasta, Ukrainasta ja Englannista. Pfeffer kennelin kantanarttu oli suomalainen narttu Antarco Babbits. Kennelin kasvatustyö perustuu Jandumin koiriin ja tuonteina on uros ja narttu Venäjältä. Kennelin kasvatustyö on edelleen aktiivista ja kennelnimeä jatkaa Mia Keränen yhdessä Mirja Lehtolan kanssa. Seladys kennelin kantanarttu Gloris Good Morning oli kotoisin Venäjältä. Kennelillä on kasvatustyötä viidessä polvessa. Edellämainittujen lisäksi on 21 kasvattajaa teettänyt yhdestä viiteen pentuetta tai jo lopettanut kasvatuksen. Omia sukulinjoja voi olla ainoastaan pidempään kasvattaneilla. Osa pitkän linjan kasvattajista on määrätietoisesti jatkanut omalla narttulinjallaan ja yhdistänyt siihen välillä ulkomaalaisia tai tuontiuroksia saadakseen pidettyä rodun perinnöllistä monimuotoisuutta yllä. Osa kasvattajista ei ole pitänyt omaa narttulinjaansa, vaan on hankkinut sekä narttuja että uroksia eri linjoista ja yhdistellyt niitä. Suurin osa Suomessa syntyneistä pentueista syntyy yhdistelmistä, jotka ovat usean linjan yhdistelmiä. On tärkeää saada pidettyä geenipoolin laajuutta yllä ulkomaalaisten jalostuskoirien muodossa. Jalostuskoirien taustat tulisi olla tutkittu terveyden osalta, varsinkin lonkat ja silmät. On myös tärkeää muistaa, että kaikkia tuontikoiria ei tarvitse käyttää jalostukseen! Suomen kaikista nykyisistä ja jo kasvatustyönsä lopettaneista kasvattajista (mukana Koiranetissä näkyvät kasvattajat, joilla korkeintaan 20 vuotta edellisestä pentueesta) ainoastaan seitsemällä pippurin ja suolan väristen kasvattajalla on vähintään viisi suoraan alenevaa polvea omia kasvattejaan: Epelin, Ferdinan, Filmur, Jandumin, Mihan, Pfeffer sekä Seladys. Suurimmalla osalla kasvattajista niitä on 2-4 polvea ja tähän joukkoon kuuluu myös pitkään kasvattaneita kasvattajia. Kasvattajia, joilla on vähintään 5 suoraan alenevaa polvea nimenomaan narttulinjaa, on vain kolme: Ferdinan, Mihan sekä Pfeffer. Suurimmalla osalla kasvattajista ei ole montaa alenevaa sukupolvea omia kasvatteja, vaan pentueita syntyy esim. erilinjaisille tuontikoirille. Suomessa on viimeisen 20 vuoden aikana ollut 19 mustien snautserien kasvattajaa ja näistä vain kuudella on ollut vähintään seitsemän rekisteröityä pentuetta. Suurin osa mustien kasvattajista on siis yhden tai kaksi pentuetta teettäneitä nartun omistajia. Näistä kuudesta Kennel Apgar on lopettanut kasvatustyönsä vuonna 1996, kennel Zornoille on rekisteröity viimeinen musta snautseripentue vuonna 2003 ja kennel Of Leijlidenille vuonna 2002. Vuosien 2010-2015 aikana on toiminut 4 aktiivista kasvattajaa. Joukkoon on parin viimeisen vuoden aikana tullut muutama uusi kasvattaja.

8 Kennel Apgarin kasvatustyö perustui tuonteihin ruotsalaisesta kennel Majbackenista. Zornoi kennelin kantakoirina olivat israelilaiset Bar Zakan koirat. Of Leijliden kennelin kantakoirana oli saksalainen Ymca v Napoleonstock, johon perustuva viimeinen Of Lejliden rekisteröity pentue edusti viidennen polven kasvatteja. Kennel Jettyspoof s:in kasvatustyö on pohjautunut Suomessa kasvatettuun narttuun Black Taigas Jettystick sekä Puolan tuontinarttuun Rabid Raisin Tapsaga että Hollannin tuontiurokseen Hweeko Zakai. Kasvatustyö jatkui kuudenteen polveen saakka omia kasvatteja. Kennelin viimeisin musta snautseripentue on rekisteröity 2011. Vuoden 2015 aktiivisista kasvattajista Kennel Tacillan kasvatustyö pohjautuu Ruotsin tuontinarttuun Majbackens Twist and Shake, Ranskan tuontinarttuun Octane at Tacillan de Nador Cleville ja Italian tuontiurokseen Lucky Del Grande Moro. Tacillan kennelissä on kuusi polvea omia kasvatteja. Kennel Wanhan Purolan kasvatustyö perustuu tsekkiläisiin snautsereihin Vivaldi Black Grand Calvera ja Future Black Grand Calvera. Wanhan Purolan kennelillä on kolme polvea omia kasvatteja. Kennel Magic Makerin kasvatustyö perustuu tsekkiläiseen narttuun Christmas Joy Grand Calveraan, jonka isoäiti on Fame Black Grand Calvera ja venäläiseen narttuun Cherni Strazhnik to Magic Maker. Kennel Onnentontun kasvatustyö perustuu suomalaiseen Zornoi Shakiraan. Ensimmäiset koirat Suomessa, koiramäärän kehitys Ensimmäinen snautseripentue syntyi Suomessa 27.3.1931 Saksasta tuodun uroksen Jolly v. Hadelsen ja Itävallasta tuodun nartun Mira v. Föhrenbergin yhdistelmästä. Jälkeläiset olivat melko suurikokoisia, pehmeäkarvaisia ja hyväluonteisia. Samoihin aikoihin kiinnostus rotua kohtaan kasvoi ja maahamme tuotiin monia yksilöitä ympäri Eurooppaa. Ensimmäinen rotumme tyypillinen edustaja oli Dorle v. Tannenberg ja yksi koko Pohjolan jalostuspohjaan 1930-40-luvuilla vaikuttanut uros oli Ruotsista tuotu Bautz v. Stahlwerk. Ensimmäiset mustat snautserit Suomeen toi Elina Lehtinen 1950-luvun lopulla Rivale-kenneliinsä. Kasvatuksen alkuaikoina 1930-60-luvuilla uranuurtajia snautserijalostuksessamme olivat kennel Obotritin, Pelascon, Minacon ja Rivalen koirat. Jalostuksellisesti merkittäviä koiria on Saksan lisäksi tuotu ensin Ruotsista ja Yhdysvalloista, myöhemmin myös Eestistä ja Venäjältä. Myöhemmin koiria on tuotu vuosittain 5-8 em. maitten lisäksi Norjasta, Tanskasta, Puolasta, Latviasta, Tsekistä, Kroatiasta, Italiasta ja Ukrainasta. Vuonna 1966 rekisteröitiin 97, vuonna 1967 rekisteröitiin 72 ja vuonna 1968 rekisteröitiin vain 46 snautseria. 1970-luvulta lähtien rekisteröinnit olivat tasaisia ja rekisteröinnit olivat n. 70-90 snautserin välillä. Vuonna 1981 rekisteröitiin ensimmäisen kerran yli sata snautseria, määrältään 113 ja vuonna 1983 jo 121 snautseria. Vuosina 1992-1996 rekisteröinnit vakiintuivat 150-195 snautseriin, kunnes häntien typistyskielto laski rekisteröintimääriä hetkellisesti. 2000-luvun rekisteröintimäärät ovat vaihdelleet 110-180 snautserin välillä. 2010-luvulla rekisteröintimäärät ovat vaihdelleet 70-140 koiran välillä.

9 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Nykyinen rotua harrastava yhdistys/järjestö ja aiemmat rotujärjestöt Suomen snautseriväen keskuudessa syntyi ajatus oman rotukerhon perustamisesta. Joukko snautsereiden harrastajia kokoontui 28.10.1954. Tässä kokouksessa sovittiin virallinen perustamiskokous pidettäväksi 11.11.1954. Puhetta johti G.W. Hagman ja sihteerinä toimi Peggy Wasenius. Säännöt hyväksyttiin ja yhdistyksen nimeksi päätettiin Suomen Snautseri-Pinserikerho, Schnauzer-Pincherklubben ry. Ensimmäinen varsinainen vuosikokous pidettiin 9.2.1955. Jäseniä oli paikalla 12. Vuoden 1955 lopussa kerhon jäsenmäärä oli 45 jäsentä. Huhtikuussa 1956 ilmestyi kerhon ensimmäinen tiedotuslehti. Vuoden 1956 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana jäsenmäärä oli jo noussut 65:een. Vuoden 1958 alussa päätettiin kerhon nimestä jättää pois pinserit, koska kääpiöpinserien omistajat ja kasvattajat eivät kiinnostuneet kerhon toiminnasta. Kerhotoiminta kohdistui pelkästään snautsereihin ja kääpiösnautsereihin. Virallisesti nimenmuutos tehtiin rekisteriin vasta vuonna 1961. Vuonna 1964 toimintaa laajennettiin koskemaan myös affenpinsereitä sekä kääpiöpinsereitä. Tällöin kerhon nimi muuttui Suomen Snautseri-Pinserikerho ry:ksi. Kerhon täyttäessä 10 vuotta, jäsenmäärä oli noin 400, 20-vuotiaana 553 ja noin 1100 jäsentä kerhon täyttäessä 35 vuotta. Vuonna 1998 Snautseri-Pinserikerhon organisaatiota muutettiin siten, että sen alle muodostettiin rotuja harrastavat jäsenkerhot. Katto-organisaation nimeksi muutettiin Suomen Snautseri-Pinseri keskusjärjestö ry (SSPK). Snautserien osalta rotua harrastavaksi kerhoksi tuli edellisenä vuonna (1997) perustettu Suomen Snautserikerho ry (SSnK). SSnK:n jäseneksi pääsyn edellytyksenä on kirjallisesti Snautserikerhon jäseneksi liittyminen ja jäsenmaksun suoritus. Keskusjärjestöön kuuluivat myös alueelliset alaosastot: Pirkanmaan, Lounais-Suomen, Kaakkois- Suomen, Joensuun seudun, Savon, Pohjanmaan, ja Keski- Suomen alaosastot. Rotua alueellisesti harrastavana yhdistyksenä toimii myös Pohjois-Suomen Snautseri-Pinseriharrastajat ry, jolla on oma jäsenmaksu. Rotuyhdistyksen organisaatio muuttui viimeisen kerran vuonna 2012, jolloin Suomen Snautserikerho ry:stä tehtiin snautserien virallinen rotujärjestö ja keskusjärjestö lakkautettiin. Alueelliset ala-osastot siirtyivät osittain muiden rotujärjestöjen alle tai ne, jotka harrastivat monia rotuja, organisoituivat omiksi rekisteröityneiksi yhdistyksiksi. Snautserikerholla ei tällä hetkellä ole yhtään alueellista alaosastoa, joka olisi keskittynyt vain snautsereihin. Snautserikerhon toiminnan tarkoituksena on edistää rodun jalostusta, tunnetuksi tekemistä ja rodun harrastajien yhteistoimintaa ja tietojen vaihtoa. Kerho järjestää vuosittain erikoisnäyttelyn, TOKO ja/tai RallyToko -kokeita, luonnetestejä ym. Vuodesta 1956 snautseriväki on julkaissut jäsentiedotetta ja vuodesta 1970 lähtien lehteä, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Lisäksi kerho pyrkii toimittamaan vuosittain tulosjulkaisun, jossa ilmenevät kunkin vuoden aikana saavutetut näyttely- ja koe tulokset, rekisteröintitiedot sekä terveystutkimustulokset. Kasvattajien ja uusien koiranomistajien avuksi on painettu pentuohje sekä rodun harrastajia ja tuomareita varten rotumääritelmän tulkintaohje. Jalostusta ohjaa jalostustoimikunta, joka kokoaa tietoa rodusta ja antaa tietoja jalostusta varten mm. jalostusyhdistelmien valinnassa sekä terveys- ja ulkonäkövaatimuksissa. [Möller]

10 Jalostusorganisaation rakenne ja jalostustoimikunnan tehtävät Jalostustoimikuntaan kuuluu varsinaisina jäseninä 4-9 rodun kasvattajaa tai harrastajaa, jotka kasvatustyöllään ja/tai toiminnallaan sekä osallistumalla Suomen Kennelliitto ry:n järjestämille jalostuspäiville ja/tai kasvattajakursseille ja/tai jalostusneuvojakursseille ovat osoittaneet perehtyneensä rotuun. Puolet jalostustoimikunnan varsinaisista jäsenistä on erovuorossa vuosittain. Varsinaisten jäsenten lisäksi jalostustoimikuntaan voi kuulua yksi kuunteluoppilas kerrallaan. Kuunteluoppilaan toimikausi on korkeintaan kaksi vuotta. Kuunteluoppilaaksi haetaan kirjallisella anomuksella, joka osoitetaan jalostustoimikunnalle. Kuunteluoppilaan valinnasta päättää jalostustoimikunta. Jalostustoimikuntaan kuuluu varsinaisten jäsenten lisäksi tarvittaessa myös toimikunnan ulkopuolisia asiantuntijajäseniä. Jalostustoimikunnan varsinaiset jäsenet valitaan kahdeksi vuodeksi erovuorojärjestelmän mukaan syksyisin järjestettävillä kasvattajapäivillä. Kokoonpanon vahvistaa ennen vuoden vaihdetta Suomen Snautserikerhon hallitus, joka myös valvoo toimikunnan työskentelyä. Jalostustoimikunnan toimikausi on kalenterivuosi. Mikäli joku jalostustoimikunnan jäsen on pitkäaikaisesti estynyt osallistumasta toimikunnan työhön tai hänen toimintansa on ristiriidassa SKL:n ja Suomen Snautserikerho ry:n toiminnan tai sääntöjen kanssa, voi Suomen Snautserikerho ry:n hallitus erottaa hänet ja mahdollisesti valita hänen tilalleen uuden jäsenen kesken toimikauden. Jalostustoimikunnan kokoukset ovat päätösvaltaisia, kun vähintään puolet varsinaisista jäsenistä on läsnä. Äänestystapauksissa äänten jakautuessa tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee. Jalostustoimikunnan kokoukset kutsuu koolle jalostustoimikunnan puheenjohtaja tai hänen ollessaan estyneenä varapuheenjohtaja vähintään viikkoa ennen kokousta. [SSnK 1] Jalostustoimikunnan tulee: seurata rodun kehitystä Suomessa ja ulkomailla ja erityisesti rodun kotimaassa ja jakaa rotutietoutta toimia puolueettomasti, objektiivisesti ja rodun parhaaksi huomioiden koko käytettävissä oleva koiramateriaali kerätä ja jakaa tietoa kokonaisvaltaisesti rodun terveydestä, luonteesta, käyttöominaisuuksista ja ulkomuotoseikoista pitää yhteyttä kotimaisiin ja ulkomaisiin rotuyhdistyksiin sekä kasvattajiin ja ohjata ja neuvoa uusia kasvattajia ja urosten omistajia järjestää koulutustilaisuuksia ja valmistaa koulutusmateriaalia sekä jalostusta käsitteleviä artikkeleita seurata rodussa tapahtuvia muutoksia ja tiedottaa rotujärjestölle ja jäsenistölle niiden mahdollisista vaikutuksista rotuun kantaa päävastuu JTO:n laatimisesta, päivityksestä ja seurannasta

11 käsitellä viiveettä rodun poikkeuslupa-anomukset ja muut lausuntoa vaativat asiat sekä vastata näihin kirjallisesti ja tarvittaessa perustella kantansa. seurata viranomaisten sekä kennelkattojärjestöjen koiranjalostusta koskevia määräyksiä ja tiedottaa niistä. 4. RODUN NYKYTILANNE 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja Rodun perinnöllinen monimuotoisuus tarkoittaa sen geenimuotojen (alleelien) runsautta. Puhutaan myös jalostuspohjan laajuudesta. Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa ja suojaa monen perinnöllisen vian ja sairauden puhkeamiselta. Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminenkin ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua. Suurilukuinenkin koirarotu on monimuotoisuudeltaan suppea, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista on käytetty jalostukseen tai jos rodussa on koiria, joilla on rodun yksilömäärään nähden liian suuret jälkeläismäärät. Tällaiset koirat levittävät haitalliset mutaatioalleelinsa vähitellen koko rotuun, jolloin jostakin yksittäisestä mutaatiosta saattaa syntyä rodulle uusi tyyppivika tai -sairaus. Vähitellen on vaikea löytää jalostukseen koiria, joilla ei tätä mutaatiota ole. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään koiria tasaisesti rodun kaikista sukulinjoista. Monimuotoisuutta turvaava suositus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa enintään 5 % ja suurilukuisissa enintään 2-3 % laskettuna rodun neljän vuoden rekisteröintimääristä. Jos rodussa rekisteröidään neljän vuoden aikana yhteensä 1000 koiraa, ei yksittäinen koira saisi olla vanhempana useammalle kuin 20-50 koiralle. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % ja suurilukuisissa 4-6 % laskettuna neljän vuoden rekisteröinneistä. [Kennelliitto MMT Katariina Mäki 5.8.2013] Taulukko 1. Vuositilasto rekisteröinnit p&s snautserit 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 Pennut (kotimaiset) 121 48 88 85 97 66 74 Tuonnit 1 3 1 5 7 5 4 Rekisteröinnit yht. 122 51 89 90 104 71 78 Pentueet 15 9 13 15 14 8 13 Pentuekoko 8,1 5,3 6,8 5,7 6,9 8,2 5,7 Kasvattajat 12 9 12 12 11 8 12 Jalostukseen käytetyt eri urokset -kaikki 14 9 12 14 9 8 10 -kotimaiset 8 3 4 8 6 4 6 -tuonnit 2 3 3 3 1 2 2

12 -ulkomaiset 4 3 5 3 2 2 2 -keskimääräinen 3v 3kk jalostuskäytön ikä 4v 4v11kk 4v10v 4v5kk 5v1kk 4v9kk Jalostukseen käytetyt eri nartut -kaikki 14 9 13 15 15 8 12 Kotimaiset 13 6 11 14 12 6 10 Tuonnit 1 3 2 1 3 2 2 -keskimääräinen 4v 5kk jalostuskäytön ikä 3v10kk 4v2kk 4v1kk 3v7kk 4v8kk 4v1kk Isoisät 24 16 20 27 17 14 19 Isoäidit 26 18 21 27 18 16 21 Sukusiitosprosentti 1,61% 1,06% 1,13% 3,18% 2,62% 3,71% 1,08% Taulukko 2. Vuositilasto rekisteröinnit mustat snautserit 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 Pennut (kotimaiset) 25 23 45 21 49 45 48 Tuonnit 1 2 3 5 2 5 Rekisteröinnit yht. 26 25 45 24 54 47 53 Pentueet 4 6 6 4 8 7 8 Pentuekoko 6,2 3,8 7,5 5,2 6,1 6,4 6,0 Kasvattajat 3 2 4 2 7 4 5 jalostukseen käytetyt eri urokset -kaikki 4 4 5 3 8 5 6 -kotimaiset 4 2 2 1 4 4 3 -tuonnit 0 0 1 1 3 -ulkomaiset 0 2 3 1 3 1 0 -keskimääräinen 4v11kk 3v8kk 5v1kk 2v9kk 7v 2v2kk 5v3kk jalostuskäytön ikä Jalostukseen käytetyt eri nartut -kaikki 4 6 6 4 8 7 8 Kotimaiset 2 5 5 2 6 5 7 Tuonnit 2 1 1 2 2 2 1 -keskimääräinen 4v10kk 6v 4v 3v9kk 3v5kk 2v10kk 3v jalostuskäytön ikä Isoisät 7 8 9 8 14 10 13 Isoäidit 8 9 10 8 15 9 13 Sukusiitosprosentti 3,28% 3,20% 1,60% 0,20% 1,04% 1,21% 1,30% Rekisteröintimäärät Suomessa Vuosittaiset snautsereiden rekisteröinnit ovat pysyneet samalla tasolla parin viimeisen vuosikymmenen ajan. Mustien snautsereiden vuosittaiset rekisteröinnit ovat vaihdelleet 25 pennusta reiluun 50 pentuun vuodessa. Pippurin ja suolan väristen pentujen rekisteröintimäärät ovat vuositasolla olleet 80-90 pennun luokkaa. Vuosi 2014 oli poikkeus molemmissa väreissä. Kyseisenä vuotena molempien värien pentujen rekisteröinnit olivat miltei puolet tavanomaisesta määrästä. Vuoden 2015 osalta voidaan sanoa että se

13 oli yksi määrällisesti isoimmista vuosista pippurin ja suolan värisille snautsereille kun taas mustat jäivät omalta osaltaan vuoden 2014 tasolle. Kaiken kaikkiaan snautsereita rekisteröidään noin 150 vuosittain. Jakautuminen linjoihin Snautserit ovat jakautuneet erillisiin linjoihin värin perusteella. Mustat ja pippurin ja suolan väriset snautserit rekisteröidään Suomessa omiksi roduikseen, vaikka niillä on sama rotumääritelmä. Vuosien 2011-2015 aikana ei ole tehty yhtään väriristeytystä. Viimeisin Suomessa tehty väriristeytys on vuodelta 2005, jolloin musta narttu astutettiin p&s-värisellä uroksella. Kaikki jälkeläiset olivat mustia. Tuontikoirien vuosittainen lukumäärä Vuosittain tuontikoiria on tuotu muutama (2-5) molemmissa väreissä. Vuosien 2011-2015 välillä on Suomeen tuotu 17 p&s väristä ja 11 mustaa snautseria. Tuontikoirat ovat saapuneet pääasiallisesti Venäjältä, Ruotsista, Tsekeistä ja Puolasta. Tuontikoirista osa on kotimaisen uroksen jälkeläisiä tai muuten sukua jo Suomessa oleville snautsereille. Rodun jalostusurosten ja -narttujen ikä Jalostukseen käytetyt mustat urokset ja nartut ovat olleet keskimäärin nelivuotiaita. Pippurin ja suolan värisillä jalostusurosten keski-ikä on 4 ja puoli vuotta, vastaavasti narttujen neljä vuotta. Tietoa sukusiitoksesta Sukusiitoksessa pentueen vanhempina käytettävät koirat ovat keskenään sukua. Sukusiitoksena pidetään serkusten tai sitä läheisempien sukulaisten yhdistämistä. Sukusiitos kasvattaa riskiä perinnöllisten sairauksien esilletuloon. Sukusiitosaste tai -prosentti on todennäköisyys sille, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää geenistä kaksi samaa alleelia (versiota), jotka ovat molemmat peräisin samalta esivanhemmalta. Saman esivanhemman tietty alleeli on siis tullut koiralle sekä isän että emän kautta. Tällainen geenipari on homotsygoottinen ja identtinen. Ilman sukusiitosta suurin osa yksilöiden geenipareista on heterotsygoottisia, jolloin haitalliset, usein resessiiviset alleelit pysyvät vallitsevan, normaalin alleelin peittäminä. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisia geenipareja. Koiran sukusiitosaste on puolet sen vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Isä-tytär -parituksessa jälkeläisten sukusiitosaste on 25 %, puolisisarparituksessa 12,5 % ja serkusparituksessa 6,25 %. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten esimerkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia vähenee 12,5 %. Myös todennäköisyys haitallisten resessiivisten ongelmien esiintuloon on puolisisarparituksessa 12,5 %. Koirilla on rotuja muodostettaessa käytetty runsaasti sukusiitosta. Sukusiitoksella pyritään tuottamaan tasalaatuisia ja periyttämisvarmoja eläimiä. Jos huonot alleelit esiintyvät kaksinkertaisina sukusiitoksen ansiosta, niin mikseivät hyvätkin. Toisaalta sukusiitettykin eläin siirtää vain puolet perimästään jälkeläisilleen, jolloin edulliset homotsygoottiset alleeliyhdistelmät purkautuvat. Lisäksi jokainen yksilö kantaa perimässään useita haitallisia alleeleja, joiden todennäköisyys tulla esiin jälkeläisissä kasvaa sukusiitoksen myötä, joten turvallisia sukusiitosyhdistelmiä ei ole. Haitat alkavat näkyä kun sukusiitosaste ylittää 10 % Tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen haittavaikutusten alkavan näkyä eläimen sukusiitosasteen ylittäessä 10 %. Silloin todennäköisyys hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemiseen kasvaa, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia,

14 vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdusalttiutta. Ilmiötä kutsutaan sukusiitostaantumaksi. Jos sukusiitosaste kasvaa hitaasti monen sukupolven aikana, haitat ovat pienemmät kuin nopeassa sukusiitoksessa eli lähisukulaisten yhdistämisessä. Sukusiitosasteen suuruus riippuu laskennassa mukana olevien sukupolvien määrästä, joten vain sellaisia sukusiitosasteita voi verrata keskenään, jotka on laskettu täsmälleen samalla sukupolvimäärällä. Jalostuksessa suositellaan neljän-viiden sukupolven perusteella lasketun sukusiitosasteen pitämistä alle 6,25 %. [Kennelliitto MMT Katariina Mäki 5.8.2013] Rodun vuosittainen sukusiitosaste Rodun vuosittainen sukusiitosaste on p&s-värisillä noin kaksi ja mustilla yksi prosentti. Lukemat perustuvat Suomen Kennelliiton Koiranetin laskelmiin, jotka ovat laskettu osaltaan puutteellisten sukupolvitietojen mukaan ja on näin ollen aliarvio rodun todellisesta tilanteesta. Koiranetin lukemien perusteella voidaan arvioida vain sukusiitosasteen kehittymissuuntaa. Tavoitteena on pitää edelleen rodun keskimääräinen sukusiitosaste alle neljän prosentin. Tämä sallii yksittäisille parituksille korkeammankin sukulaisuusasteen, kunhan rodun keskimääräinen sukusiitosaste ei nouse korkeammaksi kuin on tavoite. 4.1.2 Jalostuspohja Taulukko 3. Jalostuspohja per sukupolvi P&S snautserit (rekisteröintivuosi) 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 Per vuosi -pentueet 15 9 13 15 14 8 13 -jalostukseen käytetyt eri urokset 14 9 12 14 9 8 10 -jalostukseen käytetyt eri nartut 14 9 13 15 15 8 12 -isät/emät 1,00 1,00 0,92 0,93 0,60 1,00 0,83 -tehollinen populaatio 19 (63%) 12 (67%) 17 (65%) 20 (67%) 16 (57%) 11 (69%) 15 (58%) -uroksista käytetty jalostukseen 0% 0% 2% 7% 2% 5% 11% -nartuista käytetty jalostukseen 0% 0% 0% 2% 7% 24% 14% Per sukupolvi (4 vuotta) -pentueet 52 51 50 50 52 49 57 -jalostukseen käytetty eri urokset 41 37 36 39 39 38 43 jalostukseen käytetty eri nartut 45 43 43 44 45 40 49 isät/emät 0,91 0,86 0,84 0,89 0,87 0,95 0,88 -tehollinen populaatio 58 (56%) 54 (53%) 54 (54%) 56 (56%) 57 (55%) 52 (53%) 62 (54%) -uroksista käytetty jalostukseen 5% 3% 4% 6% 7% 9 % 10% -nartuista käytetty jalostukseen 7% 3% 7% 11% 17% 18% 16% Taulukko 4. Jalostuspohja per sukupolvi mustat snautserit(rekisteröintivuosi) 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 Per vuosi -pentueet 4 6 6 4 8 7 8 -jalostukseen käytetyt eri urokset 4 4 5 3 8 5 6 -jalostukseen käytetyt eri nartut 4 6 6 4 8 7 8 -isät/emät 1,00 0,67 0,83 0,75 1,00 0,71 0,75 -tehollinen populaatio 5 7 8 5 11 8 10

15 (62%) (58%) (67%) (62%) (69%) (57%) (62%) -uroksista käytetty jalostukseen 0% 0% 0% 0% 4% 7% 8% -nartuista käytetty jalostukseen 0% 0% 0% 0% 4% 15% 14% Per sukupolvi(4 vuotta) -pentueet 20 24 25 27 32 32 36 -jalostukseen käytetty eri urokset 16 21 21 19 24 25 27 jalostukseen käytetty eri nartut 12 16 20 24 28 29 30 isät/emät 1,33 1,31 1,05 0,79 0,86 0,86 0,90 -tehollinen populaatio 17 (42%) 23 (48%) 27 (54%) 29 (54%) 35 (55%) 37 (58%) 39 (54%) -uroksista käytetty jalostukseen 2% 1% 4% 5% 7% 8% 8% -nartuista käytetty jalostukseen 3% 1% 5% 10% 15% 19% 20% Jalostustietojärjestelmän jalostuspohja per sukupolvi-luvut on laskettu nelivuotisjaksoilta. Viimeinen kussakin jaksossa mukana oleva vuosi on se, jonka kohdalla tieto näkyy. Esimerkiksi vuoden 2014 luvut on laskettu vuosien 2011-2014 ajalta. Jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen osuus syntyneistä Jalostuseläinten määrä vaihtelee pippurin ja suolan värisillä 3-18 prosenttiin. Mustilla vastaavasti uroksia ja narttuja on käytetty 1-20 prosenttia koko kantaan verrattuna. Tällä hetkellä molemmissa väreissä alle 10% kotimaisista uroksista käytetään jalostukseen. Koska nartut pääasiassa ovat kotimaisia kasvatteja niin kasvattajat hakevat ulkomaisia uroksia enemmän pitääkseen rodun monimuotoisuutta yllä. Isät/emät -luku Isät /emät suhde on tällä hetkellä riittävällä tasolla molemmissa väreissä. Suhde on hyvä säilyttää vähintään tällä tasolla mieluummin lähempänä 1. Mitä lähempänä luku on yhtä sitä tasaisempaa on urosten jalostuskäyttö. Mitä tasaisemmin uroksia käytetään jalostukseen sitä tehokkaammin saadaan säilytettyä rodun perinnöllistä vaihtelua. Tietoa tehollisesta populaatiokoosta Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että tehollinen populaatiokoko kertoo kuinka monen yksilön geenimuotoja tietyssä rodussa tai kannassa on. Esimerkiksi lukema 50 tarkoittaa, että rodun sukusiitosaste kasvaa yhtä nopeasti kuin jos rodussa olisi 50 tasaisesti jalostukseen käytettyä koiraa. Mitä pienempi tehollinen koko on, sitä nopeammin rodun sisäinen sukulaisuus kasvaa ja perinnöllinen vaihtelu vähenee. Samalla sukusiitoksen välttäminen vaikeutuu. Kun tehollista kokoa arvioidaan jalostuskoirien lukumääristä tai rekisteriaineistojen sukutauluista, laskelmat tehdään aina sukupolvea kohden. Sukupolven pituus on seurakoirilla kolmesta neljään ja käyttökoirilla viisi vuotta. Nyrkkisääntönä on, että tehollinen koko on enintään neljä kertaa tänä aikana jalostukseen käytettyjen, eri sukuisten urosten lukumäärä. Jalostuskoirien lukumäärän perusteella laskettu tehollinen koko on aina yliarvio, koska kaava olettaa, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Parempi tapa arvioida tehollista populaatiokokoa perustuu rodun keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeuteen, mutta tämä kaava toimii vain suljetulle populaatiolle ja aineistolle, jossa sukupuut ovat hyvin pitkiä.

16 Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä Koiranetissä käytettävää jalostuskoirien lukumääriin perustuvaa laskentakaavaa on hieman muokattu, jotta se huomioisi paremmin jalostuskoirien epätasaiset jälkeläismäärät. Jalostustietojärjestelmässä käytetään kaavaa Ne = 4*Nu*Nn / (2*Nu+Nn), jossa Nu on neljän vuoden aikana käytössä olleiden eri jalostusurosten ja Nn neljän vuoden aikana käytössä olleiden eri jalostusnarttujen lukumäärä. Tehollista kokoa voidaan arvioida myös rodun koirista otettujen dna-näytteiden avulla. Paras tapa säilyttää perinnöllistä vaihtelua ja estää perinnöllisten sairauksien kasaantuminen on välttää yksittäisen yksilön runsasta jalostuskäyttöä. Jos rodun tehollinen koko on alle 50-100, rodusta häviää geenimuotoja niin nopeasti, ettei luonto pysty tasapainottamaan tilannetta. Silloin on keskityttävä säilyttämään mahdollisimman monen yksilön geenejä käyttämällä mahdollisimman useaa eri koiraa jalostukseen ja huolehtimalla, että niiden jälkeläismäärät pysyvät tasaisina. Toisaalta suurimmalla osalla roduistamme on kantoja myös ulkomailla, jolloin voi olla mahdollista tuoda maahamme uutta geneettistä materiaalia. Monella rodulla ulkomailta ei kuitenkaan ole saatavissa sen erilaisempaa geenimateriaalia kuin kotimaastakaan. [Kennelliitto MMT Katariina Mäki 31.10.2013] Rodun tehollinen populaatiokoko Molemmilla väreillä sukupolvella mitattu tehollinen populaatio on yli 50 prosenttia. Sukupolvella laskettu vaihtelu on 50-60 prosentin välillä. Vuosittainen tehollinen populaatio on Suomen Kennelliiton koiranetin mukaan molemmilla väreillä 60-70 prosentin välillä. Kennelliton jalostustietojärjestelmän laskukaavassa ei pystytä ottamaan huomioon jalostuskoirien keskinäisiä sukulaisuuksia, joten luvut ovat yliarvioita todellisesta tilanteesta. Tämän perusteella pystytään kuitenkin seuraamaan populaatio koon kehittymissuuntaa. Taulukko 5. Vuosien 2005-2015 aikana 20 jalostukseen runsaimmin käytettyä p&s urosta. Tilastointiaikana Toisessa polvessa uros synt. vuosi Pentueita pentuja %-osuus Kumulat. % pentueita pentuja Yhteensä pentueita Pentuja 1 Chivas Grand Calvera 2003 7 53 5,27% 5% 15 108 7 53 2 Ferdinan Lorenzo 2005 6 38 3,78% 9% 10 59 6 38 3 Filmur Hidalgo 2002 3 34 3,38% 12% 1 5 3 34 4 Pfeffer X-Treme 2007 4 29 2,88% 15% 2 7 4 29 5 Caudatus Argentum Calvin 2005 3 27 2,68% 18% 2 13 3 27 Klein 6 Jetaime Talhi Raritet 2001 3 27 2,68% 21% 13 50 3 27 7 Trels Jaroslavgelis 2003 3 25 2,49% 23% 5 31 3 25 8 Doctor s Order Mad Max 2009 3 25 2,49% 26% 2 13 3 25 9 Grey Tetis Druzhok For 2000 2 22 2,19% 28% 2 9 4 38 Mollerhaus 10 Argenta s Falstaff Fakir 2009 4 21 2,09% 30% 1 9 4 21 11 Merdico Index 2004 2 20 1,99% 32% 0 0 2 20 12 Pfeffer Radetsky 1999 2 18 1,79% 34% 1 1 2 18

17 13 Delonnix Cormick 2012 2 17 1,69% 35% 3 18 14 Jandumin Alfa 2001 2 16 1,59% 37% 1 6 2 16 15 Mihan Monte Casino 2008 3 16 1,59% 39% 2 11 3 16 16 Eipä s Dagdröm 2004 2 16 1,59% 40% 4 32 2 16 17 Union Alarm Beskyd 2013 1 15 1,49% 42% 2 22 18 Mihan Kuuntaika 2001 2 15 1,49% 43% 6 32 2 15 19 Diplomatic-Drake Ze 2005 3 15 1,49% 45% 0 0 3 15 Zahrabske 20 Ankor Kurazh Forward 2009 2 14 1,39% 46% 2 14 Taulukko 6. Vuosien 2005-2015 aikana 20 jalostukseen runsaimmin käytettyä mustaa urosta Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä uros synt. vuosi Pentueita pentuja %-osuus kumulat. % 1 Vivaldi Black Grand Calvera 2001 6 30 6,45% 6% 14 74 7 33 2 Tacillan Captain Hook 2010 3 22 4,73% 11% 1 9 3 22 3 Tacillan Agitato 2009 4 19 4,09% 15% 4 19 4 Magic Maker Iron Maiden 2009 2 19 4,09% 19% 2 19 5 Jettyspoof s Matlock 2002 3 18 3,87% 23% 2 13 3 18 6 Lucky Del Grande Moro 2000 3 17 3,66% 27% 10 38 6 39 7 Mojito-N Malya 2000 2 17 3,66% 31% 7 40 4 33 8 Tacillan Yes Please 2008 4 15 3,23% 34% 4 24 5 19 9 Stahlkriegers Legend of Lance 2002 2 14 3,01% 37% 9 45 2 14 10 Skansen s Pirate D Alcatraz 2003 2 13 2,80% 40% 3 13 2 13 11 Julis Eisern ot Barbatsutsy 2005 2 13 2,80% 42% 1 9 2 13 12 Tacillan Yes Sir 2008 2 13 2,80% 45% 2 13 13 Jettyspoof s Mixed Gunny 2005 2 11 2,37% 48% 2 19 2 12 14 Tacillan Ronaldinho 2006 2 11 2,37% 50% 2 7 2 11 15 Black-Camillo Vom 2004 1 10 2,15% 52% 1 10 Mandelröschen 16 Wanhan Purolan Cabriolet 2004 1 10 2,15% 54% 1 10 17 Mandarino Od Dalajskeho 2009 1 10 2,15% 56% 1 10 Potoka 18 Jettyspoof s Filou 1998 1 9 1,94% 58% 2 9 2 14 19 Jaroks Alfer Viksent 2010 1 9 1,94% 60% 1 1 1 9 20 Lord of the Rings Grand Calvera 2004 1 9 1,94% 62% 1 7 1 9 23 p&s väristä urosta on käytetty tuottamaan 50 % ajanjakson pennuista. Mustilla 14 urosta on käytetty tuottamaan 50 % ajanjakson pennuista. pentueita pentuja pentueita Pentuja

18 Taulukko 7. Vuosien 2005-2015 aikana 20 jalostukseen runsaimmin käytettyä p&s narttua. Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä Narttu synt.vuosi 1 Metallic Zeonilla-Vanilla 2006 3 32 3,18 6 39 3 32 2 Filmur Julianna 2003 3 29 2,88 1 5 3 29 3 Dinamunde Miracle Brend 2009 2 25 2,49 2 25 4 Ferdinan Jazetta 2001 3 24 2,39 15 109 4 34 5 Pfeffer Young at Heart 2009 3 22 2,19 1 11 3 22 6 Möllerhaus Cosmic Caress 2008 2 21 2,09 2 21 7 Ferdinan Midnight Dream 2006 2 20 1,99 1 9 2 20 8 Ferdinan Khalinda 2003 2 20 1,99 3 20 2 20 9 Mihan Värisuora 2008 3 17 1,69 4 13 3 17 10 Miinalaakson Argentine 2008 2 17 1,69 2 17 11 Pfeffer Tango Desiree 2004 2 17 1,69 9 65 2 17 12 Rappavuoren Diureetti 2008 2 17 1,69 2 17 13 Filmur Kaneli 2004 1 16 1,59 0 0 1 16 14 Manetan Ortrud 2004 2 16 1,59 4 33 2 16 15 Mohner s Xanthippe 2005 2 16 1,59 3 29 2 16 16 India Saltus Ze Zahrabske 2007 2 15 1,49 3 14 2 15 17 Möllerhaus Not for Sale 2001 2 15 1,49 2 10 2 15 18 Pfeffer Xenia 2007 2 14 1,39 1 3 2 14 19 Beard s Ghost Mystic Lady 2004 2 14 1,39 1 3 2 14 20 Pfeffer Unique 2004 2 14 1,39 1 7 2 14 Pentueita Taulukko 8. Vuosien 2005-2015 aikana 20 jalostukseen runsaimmin käytettyä 15-20 mustaa narttua. Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä Narttu synt.vuosi 1 Double Trouble Grand Calvera 2007 5 37 7,96 5 27 5 37 2 Tacillan Rosamundi 2006 3 21 4,52 2 13 3 21 3 Future Black Grand Calvera 1998 2 20 4,30 7 42 4 39 4 Wanhan Purolan Lada 2009 3 16 3,44 2 12 3 16 5 Lejacks Lucky Di Ritorno Tacillan 2003 3 15 3,23 7 46 3 15 6 Jettyspoof s Real Love 2003 3 15 3,23 0 0 3 15 7 Jettyspoof s Insider 2000 2 13 2,80 5 28 4 22 8 Christmas Joy Grand Calvera 2007 2 13 2,80 2 13 9 Tacillan Orlane 2004 2 13 2,80 9 39 2 13 10 Wanhan Purolan Dharma 2005 2 13 2,80 0 0 2 13 11 Jettyspoof s Ihq Hot 2006 2 13 2,80 1 9 2 13 12 Onnentontun Prinsessa 2011 1 12 2,58 1 12 13 Onnentontun Enneuni 2007 2 12 2,58 1 12 2 12 pentuja Pentueita pentuja %-osuus %-osuus pentueita pentueita pentuja pentuja pentueita pentueita Pentuja Pentuja

19 14 Wanhan Purolan Mercedes 2010 2 11 2,37 2 11 15 Wanhan Purolan Porsche 2011 2 11 2,37 2 11 16 Wanhan Purolan Jump for Joy 2008 1 10 2,15 1 10 17 Jettyspoof s Hot Smile 2009 1 9 1,94 1 9 18 Tacillan Snowball 2012 1 9 1,94 1 9 19 Jettyspoof s On-Line 2002 1 8 1,72 0 0 1 8 20 Tacillan Red Rose 2006 1 8 1,72 1 8 Jalostuskoirien käyttömäärät ja keskinäinen sukulaisuus Edellä olevissa Kennelliiton jalostustietojärjestelmän tilastoissa on listattu viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksikymmentä eniten käytettyä urosta ja narttua väreittäin. Pippurin ja suolan värisissä uroksissa tarkasteluaikana 11 uroksella on yli 20 pentua. Kahdeksalla uroksella on kaksi pentuetta. Mustissa eniten käytetystä uroksista kahdella on yli 20 jälkeläistä. Kahdeksalla on kaksi pentuetta ja kuudella yksi pentue. Pippuri ja suola Tarkasteluaikana p&s värisissä Chivas Grand Calvera on eniten jalostukseen käytetty uros. Sen poika Pfeffer X-treme on neljänneksi eniten käytetty sekä pojanpoika Doctor s Order Mad Max kahdeksanneksi eniten käytetty uros ja näiden kolmen uroksen jälkeläisiä on syntynyt ajalla 2005-2015 yhteensä 107 kappaletta ensimmäisessä polvessa sekä 128 pentua toisessa polvessa. Yksittäisen uroksen suurin toisenpolven jälkeläismäärä on Chivas Grand Calveralla, joka on 108 pentua. Doctor s Order Mad Maxin emä on linjattu Argenta s Yeoman Yankee-nimiseen urokseen, joka on yksi eniten käytetyimmistä jalostusuroksista koiranetistä saatujen tilastojen mukaan. Toiseksi eniten käytetty uros, Ferdinan Lorenzo, ei ole läheistä sukua muiden eniten käytettyjen urosten kanssa. Sen isä on Espanjasta Ruotsiin tuotu uros ja emän puolella on sekä alankomaalaisia että venäläisiä koiria. Kolmanneksi eniten jälkeläisiä omaavalla Filmur Hidalgolla on takanaan lähinnä amerikkalaisia koiria, eikä myöskään se ole läheistä sukua muiden urosten kanssa. Voidaan myös mainita että käytetyimpien urosten 15. sijalla oleva Mihan Monte Casino on 18. sijalla olevan Mihan Kuuntaikan poika. Kymmenen eniten käytetyn uroksen joukossa on kuusi tuontiurosta, jotka eivät ole kovin läheistä sukua toisilleen. P&s narttujen jälkeläistilaston kärjessä on Venäjän tuonti Metallic Zeonilla Vanilla. Sillä jälkeläisiä on 32. Käytetyimpien narttujen 4. sijalla oleva Ferdinan Jazetta on käytetyimpien narttujen sijalla 7. olevan Ferdinan Midnight Dreamin (20 jälkeläistä) emä, sijalla 8. olevan Ferdinan Khalindan (20 jälkeläistä) emä sekä lisäksi käytetyimpien narttujen sijalla 10. olevan Miinalaakson Argentinen (17 jälkeläistä) emänemä. Käytetyimpien narttujen 5. sijalla oleva Pfeffer Young at Heart (22 jälkeläistä) on käytetyimpien narttujen sijalla 11. olevan Pfeffer Tango Desiree (17 jälkeläistä) tytär. Käytetyimpien narttujen 6. sijalla oleva Möllerhaus Cosmic Caress (21 jälkeläistä) on käytetyimpien narttujen 15. sijalla olevan Mohner s Xantippen (16 jälkeläistä) tytär.

20 Myös käytetyimpien narttujen sijoilla 12. ja 18. (Raappavuoren Diureetti 17 jälkeläistä ja Pfeffer Xenia 14 jälkeläistä) olevien koirien emät (16 / 17 jälkeläistä) esiintyvät 20 käytetyimmän nartun luettelossa. Verrattaessa käytetyimpien urosten ja narttujen keskinäistä sukulaisuutta voidaan todeta, että käytetyimpien urosten sijalla 2. oleva Ferdinan Lorenzo (38 jälkeläistä) on käytetyimpien narttujen 4. sijalla olevan Ferdinan Jazetta (24 jälkeläistä) poika. Urosten 2. sijalla olevan Lorenzon sisarpuolet ovat käytetyimpien narttujen sijoilla 7. ja 8. (molemmilla nartuilla 20 jälkeläistä) Narttujen 9. sijalla oleva Mihan Värisuora (17 jälkeläistä) on Ferdinan Lorenzon tytär. Käytetyimpien urosten sijalla 4. oleva Pfeffer X-Treme (29 jälkeläistä) on käytetyimpien narttujen sijalla 18. olevan Pfeffer Xenian (14 jälkeläistä) pentueveli sekä Pfeffer X-Tremen ja Pfeffer Xenian isä Chivas Grand Calvera on käytetyimpien urosten listalla sijalla 1. (53 jälkeläistä), emä Pfeffer Tango Desiree narttujen 11. sijalla 17 jälkeläisellään. Musta Tarkasteluaikana mustien urosten jälkeläistilaston kärjessä on Tsekin tuonti Vivaldi Black Grand Calvera 30 ensimmäisen polven ja 74 toisen polven jälkeläisellä. Vivaldin emä on Fame Grand Calvera, joka tulee samasta pentueesta kuin Future Grand Calvera. Nämä kaksi narttua vaikuttavat vahvasti suomalaisten tämän hetken mustien snautserien sukutauluissa. Toiseksi eniten jälkeläisiä tarkasteluaikana on Tacillan Captain Hookilla, 22 jälkeläistä ensimmäisessä polvessa, 9 toisessa polvessa. Sen isällä Tacillan Yes Pleasella on 15 jälkeläistä ensimmäisessä polvessa, 24 toisessa polvessa. Tacillan Yes Please on Tacillan Orlanen poika. Orlanella suoria jälkeläisiä on 13, toisen polven jälkeläisiä 39. Mustien narttujen jälkeläistilaston kärjessä on Tsekin tuonti Double Troube Grand Calvera. Sen tytär Wanhan Purolan Ladalla on 16 jälkeläistä. Future Grand Calveralla suoraan omia jälkeläisiä on 39, toisen polven jälkeläisiä 42. Future Grand Calvera on Double Troublen isoäidin sisko. Tacillan Rosa Mundilla on kolme pentuetta, 21 jälkeläistä. Sen emolla Lejacks Lucky Di Ritorno Tacillanilla oli kolme pentuetta, 15 jälkeläistä ensimmäisessä polvessa, 46 toisessa polvessa. Lejacks Lucky di Ritorno Tacillan on Lucky Del Grande Moron tytär, jolla toisen polven jälkeläisiä on 39. Sisarukset Jettyspoof s Insider ja Indira Beauty ovat Puolan tuonti Rabid Raisin Tapsagan tyttäriä. Isänä niillä on Jettyspoofs Blacksmith. Insiderilla suoria jälkeläisiä on kaiken kaikkiaan 22, toisessa polvessa 28. Indira Beautyllä 22 suoraa jälkeläistä, toisessa polvessa 47. Onnentontun Prinsessa on Onnentontun Enneunen tytär. Tarkasteluaikana Enneunella on ollut kaksi pentuetta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana eniten käytetyistä mustista uroksista viisi on ulkomailla asuvia ja neljä tuontiuroksia. Eli miltei puolet eniten käytetyistä uroksista on ulkomailta. Ulkomaiset urokset eivät ole olleet sukua toisilleen tai suomalaisille käytetyille uroksille. Tuontinarttuja eniten käytettyjen listalla on neljä. Niistä kolme on sukua toisilleen ja yksi suomalaisen uroksen tytär.

21 4.1.3 Rodun populaatiot muissa maissa Snautseri on saksalainen rotu. Rodun kotimaassa rekisteröidään vuosittain keskimäärin 500 p & s ja 450 mustaa pentua. Keski-Euroopassa vahvoja snautserimaita Saksan lisäksi ovat Tsekki ja Puola. Ruotsissa pippurin ja suolan väristä rekisteröidään vuosittain 60-100 pentua ja mustia niin ikään 60-100 pentua. Norjassa ja Tanskassa rekisteröidään vähemmän snautsereita kuin Suomessa ja Ruotsissa. Pohjoismaissa snautseripopulaatioissa on vähän eroavaisuuksia. Pippurin ja suolanvärisissä samoja sukuja löytyy kaikista Pohjoismaista. Mustissa snautserissa samaa sukulaisuutta löytyy Suomesta ja Tanskasta. Ruotsissa ja Norjassa on osittain eri sukuja kuin meillä ja tanskalaisilla. Alla olevissa taulukoissa on esitelty eri Pohjoismaiden rekisteröinti määriä. Taulukko 9. P&S väristen rekisteröintimääriä eri maissa Maa 2015 2014 2013 2012 2011 2010 Suomi 122 48 88 85 97 66 Ruotsi P&S 62 83 92 108 99 95 Norja 14 21 7 15 9 Taulukko 10. mustien rekisteröintimääriä eri maissa Maa 2015 2014 2013 2012 2011 2010 Suomi 26 23 45 21 49 45 Ruotsi 77 62 72 96 110 109 Norja 45 52 44 33 81 4.1.4 Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta Rodun jalostuspohjan laajuus Snautserirotu jaettiin suurimmassa osassa FCI- maita pippurin ja suolan väriseen sekä mustaan snautseriin 1980-luvun lopulla. Ainakin Pohjoismaissa rodun jakautuminen omiksi roduikseen lisäsi yksilöiden määrää. Mustien snautserien kasvatus laajeni, p&s-väristen kasvatus pysyi samalla tasolla kuin ennen rodun jakaantumista. Britanniassa ja Yhdysvalloissa rotua ei ole jaettu omiksi linjoikseen, vaan värien risteyttäminen on edelleen mahdollista. Euroopassa värien risteyttäminen on osittain mahdollista erityisellä luvalla. Suomessa snautserien jalostuspohjan laajuus on pysynyt aikalailla samalla tasolla viimeiset 25 vuotta. Tehollinen populaatio on vaihdellut viimeisen 25 vuoden aikana vuosittain 42-60 % välillä. 2000-luvulla jopa hieman parempana kuin 1990-luvulla. Rodun sukusiitosprosentti on laskenut verrattuna 1990-luvun alun tilanteeseen. Tärkeimmät jalostuspohjaa kaventavat tekijät Snautseri ei ole koskaan onneksi ollut muotirotu, sen rekisteröintimäärät ovat useamman vuosikymmenen vaihdelleet 110-160 pennun välillä. Rodun vähälukuisuus on jalostuspohjaa kaventava tekijä. Toisaalta ei ole suositeltavaa kasvattaa rodun yksilöiden määrää vain määrän vuoksi. Snautseri on maailmanlaajuisestikin kohtuullisen vähälukuinen rotu. Rodun kasvattajia ei ole paljon, jolloin jalostuskoirien määräkään ei ole suuri. Samojen urosten ja narttujen jalostuskäyttö heikentää jalostuspohjaa.

22 Jälkeläismäärään perustuva PEVISA-ohjelma Snautsereilla ei ole tällä hetkellä jälkeläismäärään perustuvaa PEVISA-ohjelmaa. Kerhon omat pentuvälityskriteerit ovat toimineet tällä hetkellä hyvin kasvattajien keskuudessa ohjeistuksena jalostusvalintojen suhteen. 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta, käyttäytymisestä ja käyttötarkoituksesta Rotumääritelmässä snautseria luonnehditaan seuraavasti: "Luonteenomaista on eloisuus, johon yhdistyy rauhallisuus. Rodulle tyypillistä on hyväluonteisuus, leikkisyys ja voimakas kiintymys isäntäväkeen. Hyvin lapsirakas, lahjomaton ja valpas, ei kuitenkaan herkkähaukkuinen. Hyvin kehittyneiden aistien, älykkyyden, ja koulutettavuuden, pelottomuuden, sitkeyden sekä säiden- ja tautien sietokyvyn ansiosta snautseri on erinomainen perhe-, vahti- ja seurakoira, jolla on myös käyttökoiran ominaisuudet". 4.2.2 Jakautuminen näyttely- / käyttö- / tms. -linjoihin Snautsereilla ei ole erillisiä näyttely- ja käyttölinjoja. Samat koirat jotka harrastavat eri lajeja käyvät myös näyttelyissä. Tällä hetkellä kukaan kasvattaja ei tietoisesti kasvata johonkin tiettyyn käyttöön tarkoitettuja pentueita. 4.2.3 PEVISA-ohjelman luonteen, käyttäytymisen tai käyttöominaisuuksien kuvaus Snautserilla ei ole Pevisa ohjelmaa ja siihen ei ole sisällytetty luonteen ja käyttäytymisen testausta tai kuvantamista. 4.2.4 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Snautseri on rotumääritelmänsä mukaisesti eloisa ja vilkaskin, mutta tarvittaessa osaa myös rauhoittua. Snautseri on vahvasti seurakoira ja tarvitsee monipuolisesti toimintaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Luonnekysely Suomen Snautserikerho ylläpitää luonne- ja terveyskyselyä nettisivuillaan pysyvästi. Kyselyssä kartoitetaan myös omistajien omia mielipiteitä snautserinsa luonteesta. Kerhon ylläpitämään terveys- ja luonnekyselyyn vastanneista 490 (621) 78,9% kertoi snautserin olevan ystävällinen ja sosiaalinen toisia koiria kohtaan aina tai usein. 86 13,7% ilmoitti koiransa olevan harvoin tai joskus sosiaalinen. Vastaajista 496 79,8% raportoi koiransa olevan ystävällinen ja sosiaalinen vierasta ihmistä kohtaan ja 85 % joskus tai harvoin. Kukaan ei kokenut koiransa olevan epäsosiaalinen tai aggressiivinen. Vuoden 2015 loppuun mennessä on terveystietokyselyyn vastattu 621 koirasta (446 p&s ja 175 mustaa snautseria). Kyselyyn vastanneista oli 128 luonnetestattu (81 p&s ja 47 mustaa snautseria). Luonnetesti Luonnetesti on aikanaan kehitetty Suomessa Ruotsin armeijan sotakoiratestistä palveluskoirien käyttöominaisuuksien arviointimenetelmäksi. Se on pisimpään Suomessa käytössä ollut ja suosituin koiran luonteen arviointiin kehitetty testi. Luonnetesti on avoin kaikille Kennelliiton rekisterissä oleville puhdasrotuisille koirille. Testissä testataan kahdeksaa erilaista ominaisuutta: toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taisteluhalu, hermorakenne, temperamentti, kovuus ja luoksepäästävyys. Eri ominaisuuksille on loppupisteiden

23 laskemista varten erilaiset kertoimet. Toimintakyky kuvaa koiran rohkeutta. Terävyys kuvaa, miten herkästi koira reagoi aggressiivisesti. Puolustushalu kuvaa koiran halua puolustaa itseään, ohjaajaansa tai reviiriään. Taisteluhalu kuvaa koiran halua ryhtyä leikkimieliseen kamppailuun. Hermorakenne kuvaa koiran hermojen kokonaisuuskestävyyttä, paineen sietokykyä. Temperamentti kuvaa koiran vilkkautta eli kykyä havainnoida tapahtumia. Kovuus kuvaa koiran taipumusta muistaa epämiellyttäviä tapahtumia. Pehmeä koira ei kerran pelästyttyään palaa vapaaehtoisesti samaan tilanteeseen. Luoksepäästävyys kuvaa koiran suhtautumista vieraaseen ystävälliseen henkilöön. Näistä periytyvinä ominaisuuksina pidetään toimintakykyä, kovuutta, luoksepäästävyyttä ja ehkä tärkeimpänä hermorakennetta. Vaikka lopputulos onkin pisteytetty, on tärkeämpää katsoa testin eri osa-alueiden tuloksia. Ne antavat yksilöiden luonteesta huomattavasti enemmän informaatiota, kuin pelkät loppupisteet. Suoraan rotumääritelmässä kuvattuja ominaisuuksia, joita luonnetesti mittaa, ovat vilkkaus ja valppaus (temperamentti) sekä pelottomuus (hermorakenne, toimintakyky ja kovuus). Rotumääritelmän mukaisella ja nykykäytössä (seura- ja harrastekoira) snautserilla tulisi siis ihannetapauksessa olla oheisen taulukon mukaiset ominaisuudet. Taulukko 11. Snautserien ihanneominaisuudet luonnetestin eri osioista Ominaisuus: Ihanne ominaisuus: I toimintakyky +1 kohtuullinen, +2 suuri II terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua III puolustushalu +1 pieni, +3 kohtuullinen hillitty IV taisteluhalu -1 pieni, +2 kohtuullinen V hermorakenne +1 hieman rauhaton, +2 suhteellisen rauhallinen VI temperamentti +1 erittäin vilkas, +2 kohtuullisen vilkas, +3 vilkas VII kovuus +1 hieman pehmeä, +3 kohtuullisen kova VIII luoksepäästävyys +2 luoksepäästävä, hieman pidättyväinen, +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin Laukaustuloksen tulisi olla positiivinen. (laukausvarma, laukauskokematon, paukkuärtyisä). Alla olevassa taulukossa on esitelty pippurin ja suolan väristen luonnetestattujen snautserien luonnetestiosioiden pisteiden jakautuminen vuosilta 2001-2015. Kaiken kaikkiaan testattuja koiria on ollut 143 kpl, joka on n. 11 % rekisteröidyistä: Taulukko 12. Luonnetestiosioiden arvosana jakauma P&S snautsereilla Tutkittu ominaisuus: 3 2 1-1 -2-3 I Toimintakyky 7 80 51 5 II Terävyys 58 8 77 III Puolustushalu 48 3 71 20 1 IV Taisteluhalu 5 81 53 4 V Hermorakenne 5 134 4 VI Temperamentti 40 72 28 3 VII Kovuus 14 109 19 1 VIII Luoksepäästävyys kpl 82 58 3 Taulukko 13. Laukauspelottomuus osion arvosanojen jakautuminen p&s snautsereilla Laukaus pelottomuus +++ ++ + - --

24 kpl 95 41 1 6 % 66 29 1 4 Alla olevassa taulukossa on esitelty mustien luonnetestattujen snautserien luonnetestiosioiden pisteiden jakautuminen vuosilta 2001-2015. Kaiken kaikkiaan testattuja koiria on ollut 139 kpl, joka on n. 22 % rekisteröidyistä: Taulukko 14. Luonnetestiosioiden arvosana jakauma mustilla snautsereilla Tutkittu ominaisuus: 3 2 1-1 -2-3 I Toimintakyky 9 73 53 4 II Terävyys 41 6 92 III Puolustushalu 38 3 74 23 1 IV Taisteluhalu 15 79 40 5 V Hermorakenne 3 128 8 VI Temperamentti 49 46 40 4 VII Kovuus 17 99 21 2 VIII Luoksepäästävyys 76 56 7 Taulukko 15. Laukauspelottomuus osion arvosanojen jakautuminen mustilla snautsereilla Laukaus pelottomuus +++ ++ + - -- kpl 89 37 1 11 % 64 % 27 % 1 % 8 % Taulukko 16. Luonnetestissä käyneiden koirien määrät eri vuosina Vuosina 2001-2015 luonnetestattiin 143 p&s snautseria joka on n. 11 % rekisteröidyistä. Mustia testattiin 139 joka on noin 22 % rekisteröidyistä. Mustia on testattu prosentuaalisesti lähes puolet enemmän kuin p&s värisiä snautsereita. Edellisen JTO:n määriin verratessa luonnetestattujen koirien