Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2014!

Transkriptio

1 ekipage KANAKOIRAKERHO-HÖNSHUNDSSEKTIONEN RY I JÄSENLEHTI 4/2013 Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2014!

2 LASTING-SUKAT JA -KERRASTOT WHI % MERINOVILLAA 10%SILTEX-POLYPROPYLEENIKUITUA 15% POLYAMIDIA 5% ELASTAANIA S-XL Vaellussukat merinovillasekoitetta. Kaksikerroksista pehmeää neulosta. XOL % COOLMAX-POLYESTERIÄ 13% POLYAMIDIA X-STATIC HOPEAKUITU 7% ELASTAANIA S-XL MUSTA / HARMAA Vaellussukka nopeasti kuivuvaa, lämpöä säätelevää materiaalia. Pohja, varvas- ja kantaosa kaksinkertaista neulosta. TKO % OUTLAST AKRYYLIKUITUA 35% SILTEX- POLYPROPYLEENIMIKRO- KUITUA 15% POLYAMIDIA 5% ELASTAANIA S-XL HARMAA / MUSTA Kolmikerroksista neulosta olevat nilkkasukat, jotka on suunniteltu u erityisesti vaeltamiseen. TXC % MERINOVILLAA 30% BB AKRYYLIÄ 20% POLYPROPYLEENIMIKROKUITUA 15% POLYAMIDIA 5% ELASTANIA S-XL MUSTA / HARMAA Vaellukseen suunniteltu villasekoitesukka. Varvas- kanta- ja nilkkavahvikkeet. NAISILLE Heavy 240 g Wory -puolipoolopaita (punainen, koot s-xl) ja Fida -housut (punainen/musta, koot s-xl) molemmin puolin sileäksi MIEHILLE Double heavy 270 g Widi -puolipoolopaita ja Wet -pitkälahkeiset housut (musta, koot m-xxl) Nico 160 g bokserit (musta / vihreä koot m-xxl) UNISEX Medium 180 g Zubr-paita ja Ziky -pitkälahkeiset housut (musta, koot s-xxl) REMEKSEN VUODEN 2011 KATALOGI ON ILMESTYNYT! Tutustu katalogiin netissä tai lähimmällä jälleenmyyjälläsi Myynti:

3 KANAKOIRAKERHO- HÖNSHUNDSSEKTIONEN RY Hallitus Laurinkoskentie 25, Kiiminki puh Kiertotähdenkuja 2 B1, Helsinki puh jukka68.timonen@gmail.com Ekipage -lehti Päätoimittaja / Redaktör Katariina Roiha Ailigaslammentie 28, Utsjoki p kataroiha@gmail.com Julkaisujohto / Publiceringsledning Pekka Soini Laurinkoskentie 25, Kiiminki p , psoini2009@gmail.com Jäsenet Antti Keskikangas antti.keskikangas@msk.fi (06) Hannu Laitala hannu.laitala@netikka.fi Jukka-Pekka Liimatta Lyylintie 12, Lapua puh jukka.liimatta@suomi24.fi Petri Törrönen Lehmikentäntie 18 B 11, Kempele petri.torronen@mail.suomi.net Kari Tuikkala tuikku@tutka.net Varajäsenet Matti Juuti me.juutit@kolumbus.fi Harri Huhtala Mäkikuja 6, Kauhava puh harri.rj.huhtala@gmail.com Toimihenkilöitä: Rahkeenniementie 148 A, Paukkuja puh immolan@gmail.com sirpatapper@hotmail.com maija.korpela@gmail.com kataroiha@gmail.com Aineistopäivä Ekipage 1/2014 aineistopäivä Lehti ilmestyy helmikuussa. Sisällysluettelo Sihteerin kynästä... 2 Terveisiä toimituksesta... 2 Rakennekatselmuksen pilotointi Lapualla Ulkomuototuomareiden palautteet kenttäkoulutuspäivistä Talvikokeet... 8 Lemmikit ja jouluruokien vaarat... 9 Koiran suklaamyrkytys...10 Pentuepalsta Vanhenevan koiran EPA-lisäys... ES-jaos GS-jaos Valiogalleria... GS-jaos jatkuu... IS-jaos... Poitterijaos... Kansikuva: K. Roiha Taitto: Minna Ruikka Painopaikka:

4 Sihteerin kynästä Koesyksy on päättymässä Suomessa tätä kirjoittaessa ja on aika huokaista ennen kevään mahdollisia koitoksia. Yli kuusikymmentä koekalenteriin suunniteltua koetta on pääsääntöisesti saatu pidettyä. Joitakin peruutuksia on tullut huonon lintutilanteen vuoksi. Syksyn pääkilpailut ovat perinteiseen tapaan olleet hyvin organisoituja, joista suuret kiitokset niiden onnistumiseen omalla panoksellaan osallistuneille - unohtamatta luonnollisesti muidenkin kokeiden koejärjestelyihin osallistuneita sekä tuomareita. Vuotta leimaa myös harrastuksessamme poikkeuksellinen käyttövalion arvoa edellyttävän menestyksen täyttyminen, onnittelut siitä Vilholle ja Evalle! Alkavan vuoden päänäyttely pidetään viime vuosista poiketen elokuussa Kiimingissä. Näyttely ei omaa erikoisnäyttelyn statusta, koska näyttelyanomusta ei toimitettu Kennelliittoon heidän edellyttämässä aikataulussa. Tämä johtui pitkälti allekirjoittaneen ja näyttelytoimikunnan tehtävienjaon epäselvyyksistä ja viestityksen puutteellisuudesta anomisajankohtana syyskuussa Myöhemmin lähettämämme anomus kennelliiton hallitukselle hylättiin, eikä erikoisnäyttelyoikeutta siis kerhollamme ole vuodelle Ensi vuoden näyttely kuitenkin pidetään päänäyttelyn nimellä em. ajankohtana yhdessä kiiminkiläisen Rantapohjaalueen hirvikoirayhdistyksen kanssa. Kerhomme pääsee myös vaikuttamaan edustamamme ryhmän tuomarivalintoihin. Tuomarivalinnoista vastaavat englannin- ja gordoninsetterijaokset. Lisätietoja näyttelystä Ekipage -lehdessä sekä nettisivuillamme. Toivotan kaikille kerhon jäsenille oikein hyvää loppuvuotta sekä kaikkea hyvää alkavalle vuodelle. Juha Immonen sihteeri P.S. Vuoden 2015 erikoisnäyttelyanomus on toimitettu kennelliittoon ajoissa. Se on haettu Lapualle ajankohdalle Terveisiä toimituksesta Kiireinen vuosi saadaan pian päätökseen. Tässä lehdessä ei vielä luetella koepalkintojen saajia sillä koekausi oli pahasti kesken lehden työstön alettua. Onpahan ensi vuoden ensimmäiseen sitten materiaalia. Jaospalstat ovat ilahduttavasti paisuneet paksuiksi paketeiksi ja siksi esimerkiksi tässä lehdessä Valiogalleria on kes- ken jaospalstojen. Valiogallegia on siksi keskellä kun se on meidän värisivu. Jaokset jatkavat toivottavasti samaan informatiiviseen tahtiin myös ensi vuonna. Siitähän lehden tulee koostuakin, rotujen uutisista. Hyvää loppuvuotta ja uutta alkavaa Päätoimitus Kuva K. Roiha 2

5 Kerhomme on solminut yhteistyösopimuksen FitDog Finland Oy:n kanssa. FitDog kehittää ja valmistaa energia-, nesteytys- ja palautustuotteita aktiivisille koirille. Tuotteet sopivat erinomaisesti metsästyskoirille tukien niiden suorituskykyä ja rasituksesta palautumista. Sopimukseen perustuen FitDog myöntää yhdistyksen jäsenille 10% alennuksen tuotteistaan sekä maksaa yhdistyksellemme osan tilauskoodillamme tilattujen tuotteiden hinnasta. Yhdistyksemme tilauskoodi on Ekipage. Mitä enemmän yhdistyksemme koodia käytetään, sitä enemmän FitDog tulouttaa hintakompensaatiota kerhollemme. On siis suotavaa markkinoida ja jakaa tilauskoodiamme mahdollisimman laajalti myös kerhon ulkopuolisille henkilöille. Tämä on uusi kiva tapa lisätä yhdistyksemme varainhankintaa. Tehdessäsi ostoksia FitDog- verkkokaupassa, syötä Ekipage-koodi ostoskorin kuponkikoodi-kohtaan. Mikäli kaupassa on meneillään jokin muu kuponkikampanja, jonka kautta ostaminen on vielä edullisempaa, syötä Ekipage-koodi tilauksen lisätiedot - kenttään. FitDogin kotisivut Yhteistyössä OnnenQn kennel ja koirakoulu, Kuusamo. Tarjolla koulutusta kyyhkysillä. Tiedustelut Seppo Urpilainen p Seppo Urpilainen koirineen. Seppo toimii myös jälleenmyyjänä FitDog-tuotteille. Ekipage-lehden ILMOITUSHINNAT Tekstisivuilla kertamainonta: (mustavalkoinen, väristä lisämaksu) 1/1 sivu 130 euroa 1/2 sivu 80 euroa 1/4 sivu 40 euroa KKK-HHS ry: jäsenille alennus: 50 % sisäsivuilla Vuosisopimus: 4 numeroa, 1/1 värimainos + nettibanneri, numeroa 1/1 mustavalko + nettibanneri 500 3

6 ... jalostus Koiran rakennekatselmuksen pilotointi Alun kokemukset muodostavat tulevaa perustaa En tiedä koska lieneekään KKK:n piirissä virinnyt ajatus rakennekatselmuksen suorittamisesta käyttökokeen yhteydessä, mutta olen itse ollut mukaan kutsuttuna jollain lailla jo lähes vuoden ajan. Nyt siis ennakkovalmistelun jälkeen katselmusta kokeiltiin käytännössä Lapualla Kultamaljakilvan yhteydessä. Siihenhän se kuuluukin; on nimenomaan tarkoitus tehdä siitä juniorivuosikerran katselmus, jolloin se antaa arvokasta tietoa kasvattajille ja jalostuksesta vastaaville henkilöille, sekä myös valveutuneille metsästäjille, jotka ovat ottamassa uutta koiraa lähivuosina. Ennakkoon tehty tiedottaminen ja hihasta tarttuminen saivat lopulta rotujärjestön edustamista viidestä rodusta noin 30 koiraa osallistumaan tähän pilottihankkeeseen. Samalla tässä testattiin laaditun lomakkeen soveltuvuutta tarkoitukseensa. Sen osalta voin heti sanoa, että lomakkeeseen on tulossa useaa kohtaa koskeva arvion määrittämisen hienosäätö, joka tuo väliarvoja käyttöön. Lisäksi joihinkin sanavalintoihin pyritään etsimään paremmin kuvaava ilmaisu. Nämä lienevät tyypillisiä pilottihankkeen ongelmia, jotka yleensä ovat ratkaistavissa. Ne vain tulevat jossain kohdassa esiin ja sitten tehdään muutoksia, niinpä mekin vielä täydennämme kaavaketta luultavasti toisenkin kerran. Kannattaa hyödyntää veljesjärjestön kokemuksia Kun nyt vertaan osallistujamäärää siihen, mitä aikanaan mannermaisten puolella ensimmäiseen Junkkarikilpaan osallistui, niin nyt on lähdetty suhteellisesti innokkaammin liikkeelle. Miten tästä mennään eteenpäin, se jää nähtäväksi. Mannermaisten kanakoirien puolella osallistujien määrä on ollut nouseva. Sen myötä ilmeisesti on seurannut se, että hyvin nopeasti kasvattajat oivalsivat, että pentueiden puolueeton kokonaisarviointi, siis koiran rakenne ja koiran perinnölliset käyttöominaisuudet, syntymävuotta seuraavana syksynä antaa oivallisen kuvan ikäluokan onnistumisesta. Se on johtanut kasvattajien aktiiviseen kansanryhmän kiihottamiseen (=pennunottajien patisteluun osallistua Junkkariin), ja kasvattajat maksavat pienen ennakkoilmoittaumismaksun pentueensa osalta. Koiran omistaja kuitenkin aikanaan ilmoittaa koiransa Junkkariin ja maksaa varsinaisen osallistumismaksun. Tapahtuman paikan on oltava riittävän kokoinen, sopivan syrjäinen ja silti keskeinen, siellä on oltava paikoitustilaa riittävästi. Tarvitaan myös asialliset wctilat ja mahdollisuus tyydyttävään ruokahuoltoon. Varmaan eduksi olisi, jos kerhon muidenkin samaan aikaan tapahtuvien arvokilpailujen kokoontuminen, arvonta ja lähtö sekä kritiikit olisivat samassa keskuspaikassa. Mannermaisten puolella olemme olleet hyvin tyytyväisiä valittuamme Wanhan Karhunmäen kokoontumispaikak- Kuva B. Vuorela 4

7 semme siksi, että suuri osa kilpailijoista ja toimihenkilöistä on voitu majoittaa samaan pihapiiriin, se toimii kaikkien tilaisuuksien kokoontumis- ja lähtöpaikkana, samoin koeryhmien kritiikit pidetään siellä, myös rakennekatselmuksen neljä kehää pyörivät siellä. Pienen lammen rannassa on tilava kota, jossa osallistujat voivat viettää iltaansa makkaratulilla seurustellen. Päärakennuksessa on juhlasali, jonne mahtuu runsaat 100 henkilöä ja tilava ruokasali, jossa on seisovassa pöydässä aamupalat, lounaat ja päivälliset. Maastoon lähtijät saavat valmiit maastoeväät halutessaan mukaansa. Hintataso on varsin kohtuullinen ja ruoka on maittavaa. Se, että tilaisuus on yhden katon alla, on vahvasti vaikuttanut siihen, että roturajat ovat suureksi osaksi häipyneet ja monien tuttavapiiriin kuuluu paljon muitakin kuin vain oman rodun harrastajia. Tulevien vuosien katselmuksia varten nyt saatiin arvokasta tietoa tilaisuuden järjestelyiden, lomakkeen käytön ja aikataulutuksen suhteen. Saatiin hyvää oppia Tulevien vuosien katselmuksia varten nyt saatiin arvokasta tietoa tilaisuuden järjestelyiden, lomakkeen käytön ja aikataulutuksen suhteen. Lomaketta pyritään parantamaan kuvaamaan paremmin arvioitavia ominaisuuksia. Aikataulun laadinnassa voidaan lähteä siitä, että rutinoitunut arvioija käsittelee koiran n. 12 minuutissa, joten vauhti on 5 koiraa tunnissa. Rakennekatselmusta varten on varattava yksi päivä ja kaksi katselmuksen suorittajaa avustajineen, jolloin selvitään koiran määrästä. Myös se tuli selväksi, että tehtäviä on jaettava eri henkilöiden kesken. On myös harkittava minkälaisiin vastuualueisiin tehtävät ryhmitellään, jotta ei kuormitettaisi tekijöitä liikaa. Katselmuksessa havaittua Koiran kokonaiskuvan arvio ilmoitetaan kaavakkeessa näyttelyiden tapaan arvosanoilla erinomainen (ERI), erittäin hyvä (EH), hyvä (H), tyydyttävä (T), hylkäävä (HYL) ja ei voida kaikilta osin arvostella (EVA). Nämä eivät siis ole annettuja näyttelypalkintoja vaikka vahvasti korreloivatkin niihin. Kaavakkeen avulla koira arvioidaan melko tarkkaan ulkoisen olemuksen perusteella, arvioitavia kohtia on karvasta riippuen noin 70 kohtaa. Mitä sitten katselmuksen arvioijana havaitsin, oli punaisen irlanninsetterin osalta hyvien nuorten narttujen puuttuminen (1 kpl EH, 2 kpl H ja 3 kpl T), uroksien taso oli selvästi korkeampi (5 kpl ERI, 1 kpl EH ja 1 kpl H), tämä siis nähdyn koirajoukon mukaan. Luonteen ja käyttäytymisen suhteen ei kirjattu mitään negatiivista. Punavalkoisen irlanninsetterin urokset (1 kpl ERI ja 1 kpl EH) ja nartut (1 kpl ERI ja 3 kpl EH) edustivat kunniakkaasti rotua. Luonne- ja käytöspuolella kuitenkin yhdelle maininta levottomuudesta ja yhdelle ujoudesta, toivottavasti ne ovat nuoruuteen liittyviä. Gordoneissa esitettiin vain yksi nuori narttu jonka yleisvaikutelma oli EH. Sen lisäksi esitettiin aikuiset uros (EH) ja narttu (ERI). Näillä luonne ja käyttäytyminen samoin rotu- ja rakennetyypit rodunomaisia, pientä sanottavaa turkissa jollakin koiralla. Englanninsettereistä ei kehään saatu kuin yksi nuori narttu, jonka yleisvaikutelmaksi tarkastelun jälkeen tuli EH. Pointterit saapuivat viimeisenä kehään. Kaksi urosta, kumpaisenkin yleisarvio ERI. Kolme narttua (2 kpl EH ja yksi H), jotka kaikki olivat vähän korkeuttaan lyhyempiä mutta muuten hyvin rakentuneita, yhdellä hieman lyhyt kuono. Miltä nyt tuntuu Kaiken kaikkiaan päivästä jäi minulle hyvä mieli. Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, luonne, tuntuisi olevan sellainen kuin kanakoiralla tuleekin olla. Koirat olivat helposti lähestyttävissä ja niiden olemuksesta kuvastui avoimmuus ja luottamus. Oma osansa asiassa saattoi olla siinä, että tunnelma alueella oli ystävällinen ja kiireetön eikä esittäjätkään ehkä jännittäneet. Tilaisuutta seuraavat henkilöt voivat kokea tapahtuman pitkästyttäväksi, koska kaavakkeen noin 70 kohdan arviointi on hitaan tuntuista sivusta katsoen, kestäähän se min/koira. Tulevaisuudessa voisi asian hoitaa vaikkapa niin, että kehän reunalla olevalla suurella näytöllä urheilukilpailujen tapaan - reaaliaikaisesti näkyisi arviointikaavake ja siihen merkintöjä tekevä sihteerin kynä. Sitä odotellessa asennoiduttakoon siten, että vietetään leppoisaa koiran lepopäivää metsästyksen ja kilpailujen välissä, ja annetaan sihteerin ja tuomarin hikoilla tai palella kehässä. Tenon törmällä Kuva B. Vuorela 5

8 ... jalostus Ulkomuototuomareiden palautteet kenttäkoulutuspäivistä Reia Leikola-Walden Kuva Jetta Tschokkinen "Pääsin seuraamaan Lapualle englantilaisten kanakoirien kenttäkoetta (Derby) muutaman muun rotuihin laajentavan kollegani kanssa. Ensimmäistä kertaa pääsin katsomaan kanakoiria koemaastossa ja -tilanteessa. Ilmat suosivat - tosin oppaamme ja tuomarimme olisivat kaivanneet hieman lisää tuulta. Oli kuitenkin kuivaa ja sateetonta. Vastaanotto oli ystävällinen eikä mitenkään tullut tunnetta, että olisimme olleet "vain" ulkomuototuomareita. Itse asiassa ryhmämme ylituomarin kanssa virisi mielenkiintoinen keskustelu yhden koiran tavasta laukata ja miten rakenne/tyyppi siihen vaikuttaa. Lauantaina tosiaan seurasimme koko päivän koetta, aamupäivällä karsittiin ja iltapäivällä jatkoon päässeet vielä kisasi- Kyseessä olivat nuoret koirat, joten taso vaihteli, mutta hyvin saimme kuvan siitä, kuinka nopeaa on parhaimmillaan englantilaisen kanakoiran haku - ja saimme aapupäivällä yhden pudotuksenkin nuorelta gordoninsetteriltä sekä muutaman seisonnan. Näin maallikkona oli hienoa seurata ohjaajan ja koiran yhteistyötä, välillä toki "mopo karkasi" nuorten koirien käsistä ja tuli perään lähtöjä ja muuta sähläystä. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka rauhallisesti koirat odottivat vuoroaan ja kuinka hyvin ne pääasiassa työskentelivät toisiaan häiritsemättä. Päivä oli pitkä, onneksi saimme maittavaa lounasta. Illalla hotellissa ei unta kyllä tarvinnut odottaa... Sunnuntaipäivä meni sitten erikoiskoulutuksessa, Eeva Anttinen ansiokkaasti kävi läpi englantilaisten kanakoirien rotumääritelmiä ja paikalle oli saatu esimerkkikoiria. Kokeen seuraaminen on siinä mielessä silmiä avaavaa, että jos vaikka ajoittain koiraharrastuksessa näyttelypuolella pääsee se tietyn rodun alkuperäinen käyttötarkoitus unohtumaan, niin kyllä koemaastossa selviää, miksi koira on tietyn tyyppinen ja mitä ominaisuuksia koiralta vaaditaan, että se pystyy ja jaksaa työskennellä. Lisäksi ulkona liikkuminen koirien kanssa on aina nautinnollista! Kiitos järjestäjille, ryhmämme ylituomarille ja oppaalle (joiden nimiä valitettavasti en muista). Päivät olivat mukavia ja kiinnostavia kaiken kaikkiaan! Markku Kipinä Kokemuksia, näkemyksiä ja vaikutelmia settereiden ja pointtereiden kenttäkokeesta Lapualla syyskuussa. Hieno aurinkoinen viikonloppu upeilla Lapuan lakeuksilla. Minulle uusi kokemus seurata koirien parityöskentelyä. Olin vaikuttunut siitä vauhdista, millä koirat parhaimmillaan työskentelivät maastossa. Oli hienoa nähdä kuinka systemaattista koirien haku oli parhaimmillaan. Aamupäivä meni lähes linnuttomilla pelloilla vauhdikkaan toiminnan seuraamisessa ja iltapäivä runsaslintuisemmassa maastossa koirien kurinalaisuutta tarkkaillen ja parityöskentelyn problematiikkaa seuratessa, kun toinen häiritsee tai jopa pilaa toisen työskentelyn. Heräsi paljon ajatuksia koiran ja ohjaajan välisesta suhteesta. Ei riitä että koira toimii, ohjaajalla on oltava määrätietoinen ja selkeä, rehellinen rooli koiraansa kohtaan. Parhaimmillaan yhteistyö oli huikeaa katsottavaa, sillä tilanteet tulivat tosi nopeasti ja tilanteet olivat myös ohi hyvin nopeasti. Ulkomuototuomarin näkökulmasta päivä vain vahvisti näkemystäni, että mitä rotumääritelmän mukaisempi koira on, sitä paremmin koira selviytyy maastossa ja palautuminen käy helpommin. Vietit ovat niin voimakkaat, että rakenteellisesti puutteellisia koiria ihan sääliksi kävi vauhdikkaan työskentelyn vaativat tilanteet, missä kroppa joutui tosi tiukoille - joillaikin jopa vammautumiseen saakka. Vinttikoirataustaisena ihastuin pointtereiden vauhdikkaaseen työskentelyyn. Laukassa oli voimaa ja lennokkuutta. Toisaalta yksi englanninsetteri omistajineen teki suuren vaikutuksen toimiessaan kuin "paita ja peppu", upeaa yhteistyötä, suuria tunteita ja hyvin rakennettua luottamusta toinen toisiinsa. Kiitokset järjestäjille, tuomareille ja koirien ohjaajille mielenkiintoisista keskusteluista. Minulle uusi maailma ja paljon uusia näkökulmia pohdittavaksi arvostellessani hienoja rotujanne. 6

9 Jetta Tschokkinen Kanakoiratouhuja pellolla ja jumppasalissa Olin seuraamassa Kanakoirakerhon kenttäkokeita Lapualla. Aikataulu tuli julki perin myöhään ja kalenteri jo täyteen buukattu, mutta onnistuin raivaamaan tyhjäksi lauantain. Aamulla hyppäsin junaan Riihimäellä ja muutaman tunnin kuluttua olinkin jo perillä Lapualla. Asemalta minut ystävällisesti poimittiin kyytiin ja kysyttiin, mihin matka. Pääsin hetkessä seuraamaan lähintä koeryhmää, joka oli muutaman kilometrin päässä, ja sain tuomarilta luvan seurata mukana. Ryhmässä oli jo yksi kollega, Perttu Ståhlberg. Ilmeisesti tirpat olivat tienneet merkitä viikonlopun kalentereihinsa, joten riistatöitä ei juuri linssiin sattunut. KA- ER-kokeissa aiemmin käyneenä kiinnitin huomiota koirien valtavaan maastonkulutukseen. Muut ryhmän koiranohjaajat ja katsojat etenivät hakua seuraten tietä pitkin autoilla, joten tuomarin päätettyä vaihdosta ei tarvinnut uutta paria kauan odottaa. Pian oli puolisen aika ja palasimme keskuspaikalle. Kiitos ruokahuoltovastaaville! Evään äärellä keskustelimme kollegoiden kanssa koirien suorituksista ja kiittelimme hyvää onneamme kuivan ja mukavan sään suhteen. Lounastauon jälkeen kuuntelimme koeryhmämme koirien palautteet ja jatkoon päässeet. Reia Leikola-Wallden, Juha Putkonen ja minä siirryimme aamupäivän tuomarin mukana uuteen koepaikkaan. Jyvät olivat jo erottuneet akanoista ja toki lintujakin oli enemmän, joten sänkipeltoa ja laidunta käsittävässä uudessa maastossa saatiin nähdä monia kiihkeitä riistatilanteita. Kun ryhmä vihellettiin kasaan, Juha lähti viemään minua Vanhaan Karhumäkeen pointterien arvostelukokeeseen. Mutkaista kärrypolkua navigaattori meidät sinne monen mutkan kautta ohjasi, asfalttitietä se ei tuntenut. Niinpä perille saapuessa oltiin hieman myöhässä. Koiria oli paikalla kiitettävästi. Näyttelyissä koirien ulkomuodon taso on harjoitusarvosteluidenkin perusteella kuitenkin varsin toisenlainen. Olen ollut seuraamassa pointtereita Cruftsissa ja pitänyt rotua silmällä Euroopan mittakaavassa jo pitkään. Pointterista, joka minut alun pitäen 7-ryhmän pariin johdatti, tuli vasta viimeinen ryhmän rotu, jonka arvosteluoikeudet sain. Koearvostelusta tiedotettiin mielestäni kovin myöhään. Ennakkoon oli jo aavistus siitä, että se sattuu tuohon viikonloppuun, enää jännitettiin sitä, osuuko oman rodun erikoisnäyttely samalle päivälle, jolloin olisin joutunut kloonaamaan itseni kahteen paikkaan. Vaikka se ilman muuta sujuu itseltäni vaivattomasti, erkkari napsahti sunnuntaihin ja olin kotona jo puoliltaöin, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Olisi tietenkin ollut mukava seurata ne erikoiskoulutuksetkin. Settereitä olen jo saanut muutaman kerran arvostellakin, mutta ei oppi ojaan kaada. Mahdollisesti voisi miettiä, kannattaako tuoda koearvosteluun näin monta koiraa, jonka kaltaisia ei rakenteen puolesta tulla näyttelyissä juuri näkemään. Käsittääkseni oli aikamoisia vaikeuksia saada koiria kasaan kaikkiin koearvosteluihin. Kerho on tiedottanut, että kokeet järjestetään syksyisin Lapualla, muitta ehkä pitäisi miettiä, onko se sittenkään oikea paikka. Ainakin monet nuoret pointterit olivat kipeitä ja jäykkiä juoksemisesta, eikä koetilan liukas lattia asiaa auttanut. Kun tilaisuuksista tiedotetaan myöhään ja paikka on kaukana, monelle tuomarille on mahdotonta päästä kertaamaan rotuja kerhon hyväksymän kouluttajan johdolla. Kyllä avoimmuus on nykyaikaa ja keskustelulla aina eteenpäin päästään. Pidän edelleen pointteria superhienona rotuna. Kiitos koiranomistajille, että toitte hyvin käyttäytyvät koiranne tuomarikokelaiden käpisteltäviksi! Ulkomuototuomarin näkökulmasta päivä vain vahvisti näkemystäni, että mitä rotumääritelmän mukaisempi koira on, sitä paremmin koira selviytyy maastossa ja palautuminen käy helpommin. 7

10 ... Kokeet KATU talvikoe, Utsjoki VOI Utsjoki Kokoontumispaikka ilmoitetaan myöhemmin. järj. Lapin kanakoirayhdistys ry Helander Jarmo, Ailigaslammentie 28, Utsjoki Osm. 40,00 FI NUO/AVO Utsjoki Kokoontumispaikka ilmoitetaan myöhemmin. järj. Lapin kanakoirayhdistys ry Helander Jarmo, Ailigaslammentie 28, Utsjoki FI Raj. osanotto. Koiramäärää koskeva rajoitus: max 2 ryhmää NUO/AVO Utsjoki Kokoontumispaikka ilmoitetaan myöhemmin. järj. Lapin kanakoirayhdistys ry Helander Jarmo, Ailigaslammentie 28, Utsjoki jame@jamenera.com. FI Raj. osanotto. Koiramäärää koskeva rajoitus: max 2 ryhmää. Kuva K. Roiha 8

11 Lemmikit ja jouluruokien vaarat Jouluna on hyvä muistaa, että monet ihmisten herkut sekä kauniit kukat voivat olla lemmikeille haitallisia ja jopa myrkyllisiä.... Terveys Yleisimpiä myrkytysoireita ovat oksentelu, kuolaaminen, kouristukset, heikkous, tiheä hengitys, kalpeat ikenet ja joko nopea tai hidas pulssi. Kun tiedetään eläimen syöneen jotakin myrkyllistä, ja jos siitä ei ole aikaa yli kahta tuntia, on ensiapuna oksetus: Ota pieni nokare suolaa, lisää siihen hieman vettä ja työnnä nokare eläimen nieluun. Jos oksetus ei tällä tavalla onnistu, älä yritä uudestaan, sillä myös suola on suurempina määrinä haitallista. Eläinlääkärissä lemmikki voidaan oksettaa turvallisesti antamalla oksetuspistos. Lääkehiiltä on hyvä pitää kaapissa varalla. Lääkehiilen annos myrkytystapauksissa on 1g/kg. Jos lemmikki saa voimakkaita oireita, on aina syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin. Suklaa Suklaassa on myrkyllistä sen sisältämä teoobromiini. Teobromiinia on eniten tummassa taloussuklaassa, kun taas maitosuklaassa sitä on vähiten. Teobromiini on myrkyllistä sekä koirille, että kissoille. Myrkyllinen annos on mg/kg. Tavallisessa maitosuklaalevyssä teobromiinia on 125mg, eli myrkyllinen määrä maitosuklaata on yksi levy / kg. Tumman suklaan kohdalla myrkyllinen annos on 100g / kg. Taloussuklaan kohdalla taas myrkyllinen annos on 25g / kg, eli levy / 10kg. rusinoita / kg voivat aiheuttaa myrkytysoireita. Jotkut koirat ja kissat voivat kuitenkin sietää viinirypäleitä ja rusinoita, eivätkä tällöin saa oireita. Pähkinät Lähes kaikki pähkinät ovat haitallisia ainakin koirille. Macadamia-pähkinöistä voi tulla myrkytysoireita ja useista muista pähkinöistä voi tulla ainakin vatsaärsytystä. Yleissääntönä onkin hyvä pitää, että mitään pähkinöitä ei saa syöttää koiralle, eikä myöskään kissalle. Pullataikina Kohoamassa oleva pullataikina houkuttelee monia koiria. Jos koira pääsee syömään taikinaa, se kohoaa mahassa ja käymisen sivutuotteena syntyy etanolialkoholia. Koira on hyvä viedä viipymättä eläinlääkäriin, missä koira oksetetaan. Pahimmassa tapauksessa taikinaa voidaan joutua poistamaan leikkaamalla. Pidä siis taikina aina kohoamassa sellaisessa paikassa, ettei koira ylety siihen! Joulun kukkasista myrkyllisiä ovat mm. amaryllis, hyasintti, tulppaani ja joulutähti Syötynä nämä kukat voivat aiheuttaa voimakastakin mahaärsytystä. Tällöin ensiavuksi kannattaa antaa juotavaa (vesi, piimä jos koira/kissa tottunut sitä juomaan), sekä Antepsinia mahaa suojaamaan. Antepsinia saa apteekista ilman reseptiä. Lisäksi joulutähti aiheuttaa myös limakalvoärsytystä, jolloin lemmikin suu ja huulet on hyvä huuhdella huolellisesti vedellä. Jos lemmikki saa voimakkaampia oireita, ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin. Toivotamme turvallista ja rauhallista joulua sinulle ja lemmikillesi! Viinirypäleet ja rusinat Viinirypäleet ja rusinat voivat aiheuttaa äkillisen munuaisten vajaatoiminnan ja ovat myrkyllisiä sekä koirille, että kissoille. Jopa 1 viinirypäle / kg, taikka 11-31g 9

12 ... Terveys Suklaata sisältävät tuotteet tulisi säilyttää niin, että koira ei pääse niihin käsiksi. Kuva K. Roiha. Koiran suklaamyrkytys Suklaan makea, rasvainen maku, tuoksu ja koostumus on monelle koiralle mieluinen, ja ne syövät tilaisuuden tullen suklaata suuriakin määriä. Ikävä kyllä, herkullisesta mausta huolimatta suklaa on myrkyllistä koirille. Lue tästä artikkelista koiran suklaamyrkytyksen oireista ja hoitotoimenpiteistä. Suuri määrä suklaata voi aiheuttaa koirallesi suklaamyrkytyksen, joten pidä suklaat piilossa koiraltasi. Koiran suklaamyrkytys ja teobromiini Suklaa sisältää teobromiinia, joka on koiralle myrkyllistä. Teobromiinia löytyy myös kaakaopavuista, teestä ja kolajuomista, mutta todennäköisin myrkytyksen aiheuttaja koiralle on suklaa makeisissa tai leivonnaisissa. Mikä määrä suklaata voi aiheuttaa suklaamyrkytyksen koiralle? Mitä enemmän suklaassa on kaakaota, sen enemmän siinä on teobromiinia. Kymmenen kiloa painava koira saa myrkytysoireita, jos se syö levyn taloussuklaata. Maitosuklaassa on yleensä vähemmän kaakaota kuin tummassa. Tumma suklaa, sekä leivonnaiset, joissa on suuria määriä makeuttamatonta (=vahvaa) leivontakaakaojauhetta, ovat koiralle sekä houkuttelevia, että hengen- vaarallisia. Teobromiinin sietokyky on yksilöllistä. Koiran suklaamyrkytyksen oireet Suklaamyrkytyksen oireita ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, oksentelu, ripuli, levottomuus, horjuminen ja sydämen tiheälyöntisyys. Vakavissa myrkytystiloissa ilmenee tärinää, ruumiinlämmön nousua, kouristelua ja hengitysvaikeuksia. Sydämen rytmihäiriöt voivat johtaa kuolemaan. Oireet alkavat tyypillisimmin 6-12 tuntia suklaan syömisestä ja voivat kestää kolmekin vuorokautta. Koiran suklaamyrkytys vaatii ensiapua Jos koira on alle tunti sitten syönyt vaarallisen määrän suklaata, se kannattaa oksennuttaa. Kotioloissa oksennuttamista voi yrittää suolan avulla. Pyörittele kämmenelläsi pienestä määrästä suolaa (1 tee- lusikallinen) ja parista tipasta vettä pallo ja työnnä suolapallo mahdollisimman syvälle koiran nieluun. Tämä laukaisee Jos suolalla oksennuttaminen ei onnistu, älä kokeile sitä toista kertaa, sillä suuri määrä suolaa voi aiheuttaa koiralle suolamyrkytyksen. Muista tarjota koiralle vettä juotavaksi suolalla oksennuttamisen jälkeen. Oksennuttamisen jälkeen koiralle kannattaa antaa lääkehiiltä annostuksella 1g/elopainokiloa kohti. Ota yhteys eläinlääkäriin saadaksesi ohjeet jatkoa varten! Vältä koiran suklaamyrkytys ennakolta Vastuulliseen eläintenpitoon kuuluu eläimen turvallisesta elinympäristöstä huolehtiminen. Suklaata sisältävät tuotteet tulisi säilyttää niin, että koira ei pääse niihin käsiksi. Jos koira pääsee vahingossa nappaamaan palasen maitosuklaata tai joulukonvehdin, ei ole syytä hysteriaan. Vieraillekin kannattaa kuitenkin kertoa, että suuret määrät kaakaota ovat koiralle mutakakkua ei kannata jättää valvomatta sohvapöydälle, jos taloudessa on koira. Eläinlääkäri Anu Tulokas, Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu 10

13 KENNEL Fornjot s Uros: NJCH Slottvidda s I M Ramses / Emä: Olderfjord s Vielges Toffi Antti Korhonen, apo.korhonen@gmail.com Astutusajankohta: syksy-talvi 2014 Kennel Flamefield s isä: Tärnafjällen s Axcel G / emä: DV-12 US Shanghai Lily Lisätietoja: Outi Kostamo-Hakuli ja Markku Hakuli markku.hakuli@hotmail.com outikostamohakuli@gmail.com Kennel Kaidanpaljakan isä: Ailigaslammen Aaron / emä: Kaidanpaljakan Namu matti.santti@pp.inet.fi Kennel Fowlers isä: Tärnafjellens Wille L / emä: Fowlers Primadonna Mäntymäentie 22, Pornainen klaus.ekman@riista.fi Tiedustelut myös nartun omistaja Markus Remes, puh Astutusajankohta tammi/helmikuu 2014 Punavalkoinen is-pentue: isä: Rillward s Avalanche / emä: Rastorps Pippi Pennut Ruotsissa lisätietoja: Gun Carmland, Karlstad Ruotsi puh gunpower1@live.com Tiedustelut Suomessa uroksen omistajalta: karri.heinonen@engblom.fi Kennel Margårdens Astutettu: Kennel Opendoras isä: Endalshöjdens Bono / emä: Opendora s Hilibatibiban Markku Parviainen Suunnitteilla: isä: Egon / Emä: Black Seeker s Afterglow Kasvattaja: Samuli Koskenniemi samuli.koskenniemi@gmail.com isä: N JCH Langsundets Faun / emä: Mountaineer s Fiona Astutetaan joulu-tammikuun vaihteessa Pennut syntyvät maaliskuun alussa 2014 Kasvattaja: Anna Kurkela anna.kurkelaa@gmail.com Isä: Sollheimfjellet s Brando / Emä: Rypedalen s Sisu Kasvattaja: Jyri Hiltunen, Kajaani jyrihiltunen@gmail.com Puronperän Ä-pentue emä: Imingens Et Datter N23023/05 A isä: koepalkittu pohjoismainen jalostusrekisterin kriteerit täyttävä uros Astutetaan arviolta helmikuussa 2014 Puronperän kennel, Jukka Puro puronperan@mail.com Isä: Barentsviddas C Nansen / Emä: Björklunds C/R Roxy Astutus Tammi-Helmikuu 2014 Lisätietoja: Marko Stålnacke, Rovaniemi P marko.stalnacke@bilot.fi... Pentuepalsta 11

14 ... Terveys Mikko Griinari, PhD, rasvahappotutkija Helsingin yliopiston dosentti Vanheneva koira hyötyy ravinnon EPA-lisäyksestä rasvahappo, sillä se vaimentaa elimistön kroonisia tulehdusreaktioita. EPA vaikuttaa myös aivojen ja sydämen toimintaan. EPA:a muodostuu pieniä määriä elimistössä alfa-linoleenihaposta. Sen muodostuminen on kuitenkin hidasta, ja siksi ravinnon EPA-täydennyksestä on hyötyä. Maanisäkkäiden tavoin kalat pystyvät muodostamaan vain pieniä määriä EPA:aa ja DHA:ta (dokosaheksaeenihappo) alfa-linoleenihaposta. Suurin osa näistä pitkäketjuisista omega-3:sta tuleekin ravintoketjuun kasviplanktonista. Pellavaöljyn alfa-linoleenihappo ei näin ollen korvaa kalaöljyn omega-3-rasvahappoja. Vanhenevan koiran rasvahappotarpeet Vanheneminen aiheuttaa elimistössä muutoksia, jotka vaikuttavat koiran terveyteen ja heijastuvat myös sen käyttäytymiseen ja mielialaan. Näiden elimellisten muutosten vaikutuksia on mahdollista lievittää ennaltaehkäisevästi täydentämällä koiran ruokintaa omega-3-rasvahapoilla. Ennaltaehkäisevässä hoidossa on tärkeää tunnistaa ravitsemukselliset erityistarpeet mahdollisimman varhain, ja aloittaa rasvahappotäydennys silloin, kun vanhenemiseen liittyvät vaivat ovat vielä vähäisiä. Vanhenevalla koiralla keskeisiä ravinnon rasvahappotäydennyksen tarpeita ovat ohenevan ihon vahvistaminen, nivelten liikkuvuuden ylläpitäminen sekä aivojen ja sydämen toiminnan tukeminen sillä, että ne vaimentavat nivelrikon yhteydessä esiintyvää kroonista tulehdusta. Krooninen tulehdus vaurioittaa niveliä, koska se ruokkii elimistön puolustusjärjestelmän solujen liiallista aktiivisuutta (= immuuniaktivaatio) ja nivelrustoa hajottavien entsyymien (= proteaasien) toimintaa. Erityisesti ravinnon EPA-rasvahappo hillitsee immuuniaktivaatiota ja nivelrustoa tuhoavia proteaaseja. Siksi EPA-rasvahappoa sisältävää kalaöljyä suositellaan käytettäväksi ravitsemuksellisena tukihoitona nivelrikkokoirilla. Nivelrikon yhteydessä paras tulos saavutetaan nivelravinteiden (joista tärkeimmät glukosamiini ja kondroitiini) ja omega- 3-rasvahappojen yhdistelmällä. Kaikilla vanhenevilla koirilla ei kuitenkaan ole nivelrikkoa, jolloin oikeanlainen rasvahappovalmiste riittää. EPA ja henkinen hyvinvointi Aggressiivisilla koirilla on tutkimuksissa todettu alhainen veren omega-3-pitoisuus, mutta muutoin kalaöljyn omega-3 rasvahappojen vaikutusta koirien käyttäytymiseen tai vanhojen koirien mielen virkeyteen ei vielä ole tutkittu. Ihmisillä tehtyjä omega-3:n saantiin ja mielenterveyteen liittyviä tutkimuksia on kuitenkin runsaasti. EPA:n suotuisa vaikutus masennuksen lievittäjänä ja DHA:n vaikutus ikääntyvien ihmisten henkisen tason laskua hidastavana rasvahappona on todettu useissa tutkimuksissa. Kiinnitä huomiota öljyn laatuun Lohi- ja muiden kalaöljyjen omega-3-rasvahapot ovat herkästi hapettuvia. Hapettunut eli härskiintynyt kalaöljy on helppo tunnistaa sen voimakkaasta vanhan kalan hajusta. Hapettunut öljy ei ole hyväksi vanhenevalle koiralle, sillä hapettuneet rasvahapot heikentävät elimistön suojamekanismeja. Koiran vanhenemiseen liittyy sekä antioksidantti- että immuunipuolustuksen heikkeneminen ja siksi vanhalle koiralle syötettävän kalaöljyn laadusta ei koskaan kannata tinkiä. Härskiintyneitä öljyjä ei pidä koskaan antaa varsinkaan tiineille, kasvaville ja vanheneville koirille. *** Sallittakoon lopuksi vielä pieni kau- EPA ja nivelten liikkuvuus Sekä tutkimustulokset (kts. oheinen TIE- TOISKU) että käytännön kokemus ovat osoittaneet, että kalaöljyn omega-3-rasvahapot parantavat nivelrikosta kärsivien koirien nivelten liikkuvuutta. Omega- 3-rasvahappojen vaikutusta on selitetty Vanhenevalla koiralla keskeisiä ravinnon rasvahappotäydennyksen tarpeita ovat ohenevan ihon vahvistaminen, nivelten liikkuvuuden ylläpitäminen sekä aivojen ja sydämen toiminnan tukeminen. 12

15 Kuva Sari Makkonen pallinen tiedote sekä kalaöljyn laatuun että rasvahapposisältöön liittyen: Nutrolin Seniori on kala- ja kasviöljyjen seos. Se on suunniteltu erityisesti vanhenevan koiran ravitsemuksellisia erityistarpeita silmälläpitäen. Nutrolin Senioriin on lisätty lääkelaatuisen erikoiskalaöljyn lisäksi elintarvikelaatuista auringonkukka- ja pellavaöljyä. Kasviöljylisäyksen ansiosta Nutrolin Seniori sisältää vanhenevan ihon tarvitsemia välttämättömiä rasvahappoja, linoli- ja alfa-linoleenihappoa. Kaviöljylisäys myös stabiloi kalaöljyn herkästi hapettuvia omega-3-rasvahappoja, ja siksi Nutrolin Senioria on turvallista käyttää vaikka pulloa säilytettäisiin avattuna jääkaapissa pitkäänkin. Nutrolin ravintoöljyt on suunniteltu kuivaruokien, kotiruoan ja raakaruokinnan täydennykseksi. Nutrolin Seniori sisältää 2:1 suhteessa EPA:aa ja DHA:ta - yhteensä 200 mg/ ml. Keskikokoisen, 20 kg painavan koiran 8 ml:n päiväannoksessa on siis 1600 mg kalaöljyn omega-3-rasvahappoja. Korkean omega-3-päiväannoksen tavoitteena on tukea erityisesti koiran nivelten liikkuvuutta. Vanhenevan koiran aivojen toiminta saattaa myös hyötyä päivittäisestä omega-3-annoksesta, ja vaikka tutkimustuloksia kalaöljyn vaikutuksista koirien sydänterveyteen on niukasti, omega-3-täydennystä on suositeltu vanhenevan koiran sydämen toiminnan tueksi. *** Kirjoittajasta: Dosentti Mikko Griinari, Ph.D, Helsingin yliopisto ja professori Ruotsin maatalousyliopisto, Uppsala. Hän on Nutrolin-sarjan tuotteiden kehittäjä ja kolmen koiran omistaja. Kiinnostuitko? Artikkelissa viitataan tutkimuksiin, jotka voit pyytää kirjoitta- 13 TIETOISKU Yhdysvalloissa tehdyssä monikeskustutkimuksessa todettiin, että nivelrikkoa sairastavien koirien ruokaan lisätty runsaasti EPA:aa sisältävä kalaöljy paransi koirien liikkuvuutta kontrolliryhmän koiriin verrattuna. Kontrolliryhmän koirat eivät saaneet ollenkaan kalaöljyä. Jo kuuden viikon kuluttua kalaöljyruokinnan aloittamisesta koirat pystyivät nousemaan pediltään paremmin ja ne alkoivat leikkiä enemmän. Kahdentoista viikon kuluttua ne liikkuivat lenkillä selvästi vaivattomammin kuin kontrolliryhmän koirat. Lähde: Roush ym. (2010). Multicenter veterinary practice assessment of the arthritis in dogs. J. Am. Vet. Med. Assoc. Tulkinta: Runsaasti EPA:aa sisältävä ravintoöljy on tärkeä tuki myös nuorempien työ- ja urheilukoirien ravitsemuksessa sekä nivelrikkopotilaiden hoidossa. Koirilla, joilla nivelvaivat ovat rotu- tai sukurasituksena, voi riittävän varhain aloitettu EPA-lisä hidastaa varsinaisen nivelrikon käynnistymistä.

16 ENGLANNIN- SETTERI- JAOS YHTEYSTIEDOT 2013 Tero Laaksonen puheenjohtaja Asessorintie 7, Jämsä Puh: Hannu Laitala varapuheenjohtaja Seppälänkuja 6, Jurva Puh: Nina Vettenniemi sihteeri Pohjolankuja Söörmarkku Puh noormarkunmurske.fi Antti Korhonen pentuvälitys Joukkasuontie Askola Puh: Janne Koskela jäsen Leimaajankuja 16, Rovaniemi Puh: Matti Bäcklund jäsen Myllytie 2 C Lapua Puh: matti.backlund@gmail.com Kari Juntunen jäsen Mikkolantie Keuruu Puh: kari.juntunen@linjalaser.fi Englanninsetterijaos Kotisivut: es-jaos@kkk-hhs.fi HUIPPUKAUSI, PISTE! 14 Jos oli edellinen syksy vaisu englanninsettereiden koemenestyksessä, niin tämä on erinomainen. Menestystä kokeissa, kaikissa koemuodoissa, on tullut yltäkyllin. Hienoa! Tähän olen kerännyt vain muutamia kirkkaimpia suorituksia. Kaikki tulokset ja palkitut koirat ohjaajineen löydät jaoksen internetsivuilta kohdasta koepalkinnot. Syksy alkoi vahvasti metsäkokeissa ja jo ennen varsinaista metsäkanalintujen metsästysajan alkua meillä oli uusi voittajaluokan edustaja: Jekuttajan Puolikuu (Tatsi) ohj. Tapani Korhonen. Samalla Tatsi täytti jaoksen asettamat jalostuskriteerit ja näin ollen tänäkin syksynä saimme uuden jalostusrekisterikoiran edellisten joukkoon. Mukavaa menestystä metsäkokeiden osalta täydensivät urokset Hangman s Grave Digger, ohj. Jari Karppinen ja Tiurforten s Jagger ohjaajanaan Olli Prättälä. Kenttäkokeiden osalta ensiksi on syytä nostaa esiin vuoden derbyvoittaja Östraby s Guns n Rose ohjaajana pohjoisen armoitettu kanakoiramies Jame Helander. Kultamaljassa menestystä jatkoivat englanninsetterit sijoittuen toiseksi ja kolmanneksi. Näistä vastasivat uusi harrastaja Harri Heino ja Heegårds H Sally sekä vanha konkari Jari Vettenniemi ja Sänkipellon Poju. Rotukilpailusta, ES Open, totean ainoastaan sen hienon tosiasian että viidestä sijoitetusta koirasta neljälle annettiin myös laatuluokan palkinto, upeaa! ELIT kilpailun sijan kolme kuittasi itselleen Jari Karppinen ja Hangman s Grave Digger. Avoimessa ja nuorten luokassa palkittiin tämän lisäksi useampi koira ja vain hiuksen hienosti neulansilmän läpäisy rodultamme jäi saavuttamatta. Näin ainakin vielä tätä kirjoittaessa. Derby voiton lisäksi on syytä mainita Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin mestaruuden voittanut Sänkipellon Otto ja Kai Koskela. Tunturista tulikin sitten lähes jättipotti, virallisena suomenmestaruus kilpailuna oleva Kenttien Voittaja oteltiin Utsjoelle ja ykkössijan + rotukirjamerkinnän saalisti ekipage Hangman s Grave Digger ja Jari Karppinen. Historiallisen suorituksen tekivät Norjassa myös uros Rex ohj. Jyrki Vohlonen saalistaen VOI1 + Cacit palkinnon. Avoimen luokan ykköspalkinto jäi tunturissa myöskin odottamaan ensivuotta, mutta 2. palkinnolla pääsivät juhlimaan Fornjot s Freya ja Kari Juntunen. Myös muita laatuluokan palkintoja rodullemme tuli hieno määrä. Erityisen huomion haluan kiinnittää vahvaan menestykseen nuorten luokassa tämän syksyn aikana. Ko. luokassa on kauden aikana palkittu useampi koira ja niistä suurin osa useammassa eri kokeessa. Varminta tuloskuntoa on, ainakin palkintojen määrällä mitattuna, osoittanut uros Tiurforten s Jagger ohjaajanaan Olli Prättälä. Tämä ekipage on saalistanut yhteensä neljässä eri kokeessa nuortenluokan palkinnon ja se on saavutus yhden kauden aikana se! Jaostoimikunta ottaisi mielellään leijonanosan kunniasta, olemmehan julkisestikin tiedottaneet sen satsaavan rotumme koulutuksen ja koemenestyksen edistämiseen. Nyt kuitenkin tämä huippukausi osui niin nopeasti että rehellisyyden nimissä kiitokset ja kunnia kuuluu niille, jotka sen menestyksen kautta ovat hankkineet. Toisin sanoen ohjaajille. Lämpimät onnittelut kaikille kokeissa menestyneille. Tehdään ensivuodesta vieläkin tasokkaampi. Sisarjärjestöjemme vuosikertomus sarjan päättä Norja. Tämän kertomuksen löydät ohesta. Kiitokset käännöksestä Minna Kailajärvelle. Englanninsettereiden pentuvälitys on muuttunut, nykyään pentuvälittäjän toimii allekirjoittanut. Yhteystiedot ovat jaospalstan sivuilla ja toki ne löytyvät internet sivuiltakin. Lopuksi haluan toivottaa kaikille harrastajille Rauhallista Joulua ja Menestystä vuodelle Jämsässä, metsäkanalinnustuksen viimeisenä lupapäivänä -Tero-

17 Tämän jutun tarkoitus on kertoa koirastamme ESN Jekuttajan Puolikuusta, (kaverien kesken Tatsi). Ensin haluamme kertoa hieman taustoja Tatsin tulosta perheeseemme. Jekuttajan Puolikuu (Tatsi) syntyi maaliskuun alussa 2007 olohuoneessamme pentueen viidentenä pentuna puolenkuun muotoinen täplä korvan takana. Tatsin emä on ensimmäinen englanninsetterimme FIN MVA Wanahan Pekan Hiili. Hiili on tällä hetkellä yli kolmetoistavuotias vanha rouva, joka viettää eläkepäiviä koiralaumassamme. Hiili oli hieman nuorempana tulisieluinen lintujen löytäjä eikä se juuri lintujen käsittelyssä erehtynyt. Hiilen ja Tapsan koekäyntien tuloksena on Hiilelle kertynyt mm. kaksi AVO2 tulosta tunturikokeista. Osaavammissa käsissä Hiili olisi voinut yltää vaikka mihin asti. Hiilen perimä kova riistavietti ja terve itsetunto kesti monet kokemattoman kouluttajan tekemät virheet. Hiilen kova luonne mahdollisti sen käyttämisen myös supikoirien ja mäyrien pyynnissä silloisen saksanmetsästysterrierimme Fin KVA & MVA Jetan kanssa. (Kutsumanimenä oli Jekku, josta juontuu myös kennelnimemme). Hiilen hyvien ominaisuuksien vuoksi halusimme itsellemme pennun nimenomaan omasta nartustamme. Etsiessämme urosta tulevalle pentueelle, yksi urokselta toivottava ominaisuus oli yhteistyö ohjaajan kanssa. Tätä ominaisuutta löytyi Kankaan Jyrkin kasvattamasta ESN Woodgoing Wambista, jonka Tapsa näki erään tunturikokeen yhteydessä Karigasniemellä. Sitä kautta lähdimme tutkimaan saman pentueen uroksia, joista valitsimme ESU Woodgoing Wilden. Niinpä vuoden 2006 uudenvuoden aikaan lähdettiin astutusreissulle Anttisen Johanneksen ja Eevan luokse Kauniaisiin. Erinäisten vaikeuksienkin jälkeen Hiili sai pennut täydenkuun aikaan, mistä sitten keksittiin pennuille kuu- nimet. Annoimme omalle pennullemme Jekuttajan Puolikuulle kutsumanimen Tatsi ajatuksella, että saisimme koiran, jolla on good touch - ja se on kyllä toteutunut! Tatsilla on ihanneluonne: kiltti ja miellyttämishaluinen yhdistettynä hyvään riistaviettiin. Kotona Tatsi on ihanan rauhallinen, mitä nyt tuo kenkää/sukkaa Hyvällä Tatsilla voittajaluokkaan ja jalosturekisteriin tms. muutamankin kerran illassa. Tatsi on myös kova juttelemaan joko kenkä suussa tai ilman. Tämä huristelu ja samalla huulen nostelu irvistysasentoon näyttää olevan Tatsilla kuten meidän muillakin settereillä periytyvä hauska ominaisuus (kaikki sisarukset ja myös Tatsin pennut juttelevat kuulumisistaan päivittäin Hurrrr, hurrrrr). Tatsi ja sen pentuesisarukset ovat olleet hyvin varhaiskypsiä, kuten oli myös niiden emä Hiili. Varhaiskypsyyttä kuvasti hyvin se, että Tatsi ja Pakarisen Janin omistama Tatsin velimies Jekuttajan Kuumakalle karsivat aikanaan tiensä sijoittui lopulta neljänneksi. Metsästyksessä Tatsilla ei ole huonoja päiviä, kuten ei ole ollut Hiilelläkään edes juoksut ei liikoja päätä sekoita. Vuoden 2012 syksy oli terveysasioissa poikkeus, kun Tatsi ei ollut kuntoutunut penikoinnin jälkeen pyyntikuntoon. Ruokinnan epäonnistuminen ja metsästyksen lisääminen aiheutti ilmeisesti stressin kautta jonkinlaisen vatsahaava reaktion. Kukapa sitä maha kipeänä pystyisi juoksemaan! Tatsin kanssa on lysti metsästää peitteisessäkin maastossa, sillä sen haku on sopivan laajaa, vauhdikasta - ja mikä parasta - säännöllistä! Haku laajenee ja supistuu oma-aloitteisesti maaston mukaan, oltiinpa keppihelevetissä tai tunturissa. Hakuluoveilla Tatsi katsoo ohimennen ohjaajaan ja korjaa hakukuvioitaan tarpeen mukaan, se pyrkii siis aina tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Tänä syksynä tuli sitten se kauan odotettu täydellinen päivä, mitä tarvitaan avoimenluokan parhaaseen palkintoon. Tatsi sai avoimen luokan ensimmäisen palkinnon metsäkokeissa Kuhmon Viiksimossa. Pitkänlinjan kanakoiramies Antero Seppälä toimi kokeessa ylituomarina. Antsa ja monet muutkin tuomarit ovat pitäneet nimenomaan Tatsin hakutyöskentelystä ohjaajaansa hukkaamatta. Menestyksen myötä Tatsi hyväksyttiin englanninsetterijaoksen jalostusrekisteriin. Tatsissa toteutuvat ne ominaisuudet luonteen, metsästysominaisuuksien, terveyden ja hyvän rakenteen suhteen, joihin olemme pentuja teettäessämme pyrkineetkin. Siis jos koirien suora kopioiminen olisi mahdollista, haluaisimme vielä toisenkin täydellisen Tatsin itsellemme tuon mahdollisuuden puuttuessa harkitsemme vielä yhden pentueen teettämistä. Terveisin: 15

18 ES-Open Matin & Taran heiniä Rotukisamme palasi vuoden tauon jälkeen tunturista kentälle, ja suoraan pääkallonpaikalle eli Lapualle. Jos aivan tarkkoja ollan niin Tiistenjoen linturikkaisiin maastoihin, tästä kuuluukin kiitokset Paavolan Jukalle. Kokoonnuimme lauantai aamuna abc:lle ja heti aamulla sai ilokseen huomata että uusia ensikertalaisia rotukisaan osallistujia oli paikalla puolen tusinaa. Jaostoimikuntahan oli aikaisemmin kaikessa viisaudessaan päättänyt että debyytin tekevät ohjaajat eivät osallistumismaksujen muodossa kassaa kartuta, no tästä syntynyttä vajetta koetettiinkin sitten viikonlopun mittaan jaostuotemyynnillä kovasti paikkailla. Päätuomarimme Lahdensuon Esan aamupuheenvuoron jälkeen jakaannuimme kahteen ryhmään. Toinen puoli porukasta lähtikin sitten ryhmätuomari Juha Rutasen ja maasto-opas Markun kanssa route 66:n toiselle puolelle. Esan ryhmässä pääsikin miltei jokainen koira näyttämään osaamisensa linnuilla joko hyvässä tai pahassa. Joka tapauksessa puolenpäivän kokoontumisen jälkeen, oli selvillä ne 10 ekipagea jotka jatkoivat kilpailua. Laatupalkinnoille karsinnassa ylsi 4 koiraa, lisäksi yhden NUO-luokan palkinnon kohtaloksi tuli harmittava näyttelytuloksen puuttuminen. Iltapäivä sujuikin kunnon kisa eli tulos tai ulos meiningillä. Koko päivän vallitsi keskuudessamme erittäin hyvän tuulinen ja huumorin täytteinen tunnelma. Iltapäi- Jens, joilla molemmilla oli takanaan rikkeetön, ja palkinnon arvoisen lintutyön säestämä päivä. Kilpailun järjestelyistä vastannut Matti Bäcklund ei turhaa vieraskoreutta esittänyt, vaan korjasi homman kotiin. Olikin hieno huomata kuinka nopeasti hän on nämä etelä-pohjalaiset tavat oppinut. Finaalin jälkeen siirryimmekin Wanhaan Karhunmäkeen, toisaalta miltei 16

19 kaikki kävivät tässä välissä nopeasti polttonestetäydennyksellä apsin alueella. Ruokailun jälkeen pidettiin kritiikki ja palkintojen jako. Viiden sijoitetun lisäksi Lupaavimman alle 3-vuotiaan kiertopalkinnon sai esn Tuuli/Arto Rekola sekä muistettiin kunniakirjalla kautta aikain nuorinta ohjaajaa Juho Sillanpäätä, 10 v. Virallisten osuuksien jälkeen siirryttiin saunaan, siellä vasta alkoikin hahmottumaan se koirien todellinen paremmuusjärjestys! Ilta jatkettiinkin rattoisissa merkeissä grillikodalla, jonne jaos oli hommannut pikkupurtavaa sihteerimme Ninan toimiessa väsyneimmille makkaran paloittelijana. Karhumäki paikkana soveltuukin tällaisiin tapahtumiin mainiosti, hintatasokin ollessa kohtuullinen, eli mallia Pers-Open :). Englanninsetterijaostoimikunnan puolesta haluankin suuresti kiittää hyvin onnistuneesta tapahtumasta etenkin pääarkkitehti Matti Bäcklundia sekä loistavaa maasto-opastamme Markku Paavolaa, kilpailun pääsponsoria Linjalaser Oy:tä unohtamatta tuomareita Esaa ja Juhaa sekä kaikkia tapahtumaan osallistuneita ohjaajia taustajoukkoineen. Es-jaoksen psta -LaiHa- Tulokset: ES-Open 2013 Voittaja ESN Østkysten s Tara AVO2 ohjaaja Matti Bäcklund ES-Open 2. ohjaaja Olli Peltonen ES-Open 3. ESU Tiurfoten s Jagger NUO2 ohjaaja Olli Prättälä ES-Open 4. ohjaaja Timo Halla ES-Open 5. ESN Heegårds Sally ohjaaja Harri Heino 17

20 Englanninsetteri Norjassa 2012 rekisteröitiin Norjassa 773 englanninsetteriä, mikä on suunnilleen yhtä paljon kuin edellisvuonna. Kerhon jäsenmäärä on edelleen suuri n jäsentä. Rotu on Euroopan suosituin brittiläinen kanakoirarotu yli rekisteröidyllä yksilöllä. Rodun tulevaisuus näyttää hyvältä. Sen sijaan riekkoja oli tunturissa hyvin vähän kylmän ja kostean kesän jälkeen. Siksi koepalkittuja koiriakaan ei ollut niin paljon kuin aiempina vuosina, mutta silti englanninsetteri jatkoi ykkösenä metsästäjien valintana sekä kokeissa. Käyttökokeet Vuoden kuluessa saatiin 13 uutta norjalaista käyttövaliota. Rodun ylivoimaa osoitti myös arvokisojen mestaruudet: NM-talvijoukkuekoe - Pei Fang Birk, Jøldalens Nadine ja Ørnvatnes Mega - voitto NM-tunturijoukkuekoe - Limingruets Hi-Troll, Klækkenhavnas Next To Noone, ja Østheias No Limit - voitto NM-kenttäkoe - Vigdaettas Asso oli 2. Pei Fang Birk 3. Berguglas Heikki 4. ja Hågakollens Vixen 5. NM-tunturi - voittaja Fingå Ran ja Berguglas Heikki 3. Sølvhunden - voittaja Limingruets Hi-Troll ja Østheias No Limit 4. Trippelprøven - voittaja Nordvestjydens Bassino Norjan Derby - voittaja Løvenskarets Birk Etelä-Norjan nuortenmestaruus - Krokstøens Trico2. ja Fjellrypas Kano 3. Nuorten Grand Prix - Sandlonas Phillippa 2. Forus Open - voittaja Veslebotnenís Embla Arctic Cup - voittaja Skaididalens Prinsesse Leia, Berkjestølens Alfa 2. ja Rex 3. Norjan englanninsetterikerhon Käyttökoirakasvattajapalkinto on korkealle arvostettu palkinto, koska vaatimukset ovat kovat. 50% pentueen koirista pitää saada AVO1 ennen kuin ne täyttävät 5 vuotta ja koirien pitää täyttää myös terveysvaatimukset. Tänä vuonna tulos oli loistava kasvattajapalkinnon suhteen - 9 hienoa kasvattajaa saivat tämän palkinnon. Ulkomuoto Vuoden kuluessa saatiin 6 muotovaliota ja yksi kansainvälinen muotovalio - Fingå Tri - joka on myös Norjan käyttövalio sekä Norjan ja Ruotsin muotovalio. Näyttelytulokset 49 % kaikista esitetyistä koirista oli saanut käyttökoetuloksen ja esitettiin käyttöluokassa (BK). Ilahduttavaa oli se, että 19 % esitettiin JUN-luokassa (JK) ja 10 % NUO-luokassa (UK). Nämä koirat eivät ikänsä puolesta välttämättä ole vielä osallistuneet käyttökokeisiin. 20 % koirista esitettiin AVO-luokassa (AK), kun taas 3 % VAL-luokassa (CHK). Muutama koira sai EVA:n (KIP), joka johtui ehkä siitä, että koira ei halunnut esiintyä. Hyppimistä, tanssimista jne. Olemme käyneet näyttelykritiikin läpi ja todenneet mitä englanninsettereillä pidetään virheenä. Tuomarit moittivat useimmiten jyrkkää tai luisua lantiota. Joillakin englanninsettereillä on myös ollut hammaspuutoksia. On ikävää lukea että yksittäiset nartut saisivat olla luoksepäästävämpiä. Yksikään koira ei kuitenkaan ollut näyttelyissä aggressiivinen. 56 % koirista sai ERI:n ja ulkomuotoon voidaan olla tyytyväisiä koska moni koira on myös koepalkittu. Taulukosta yllä näkee SA-, Cert-, CA- CIB- ja varacacib-palkintojen jakauman. Cert voidaan jakaa koepalkitulle koirille kaikissa luokissa. Kaikenkaikkiaan jaettiin 75 Cert:iä, 3 AVO-, 2 JUN- ja loput KÄY-luokassa. Suurin osa koepalkituista koirista esitettiin KÄY-luokassa, mutta myös ei KÄY-luokan koirat saivat Certejä. JUN-luokassa ei voida jakaa CACIB:ia tai varacacib:ia. VAL-luokassa Certejä saivat vain ulkomaalaiset koirat. Tarkasteltaessa SA:ia niin ne jakautuivat 49 % AVO-, 29 % KÄY-, 86 % VAL-, 39 % NUO- ja 27 % JUN-luokkaan. Kaikkiaan 913 arvosteltua koiraa on hieman vähemmän kuin edellisen vuoden 931 koiraa. Säkäkorkeus 2006 lähtien olemme tehneet määrätietoisesti töitä saadaksemme säkäkorkeuteen Pohjoismaalaisen standardin. Rodun alkuperämaa Iso-Britannia määrittelee säkäkorkeuden. Norjan Kennelliiton puheenjohtaja esitteli säkäkorkeusprojektin The Kennel Club:in (TKC) puheenjohtajalle syyskuussa. Tapaamiseen osallistuivat myös Ruotsin ja Suomen Kennelliitot. TKC suhtautuu muutokseen myönteisesti, mutta brittiläisille rotujärjestöille, The English Setter Club (käyttö) ja The English Setter Association (näyttely) pitää selvittää mistä on kyse. Hankkeella on paljon tukijoita ulkomailla. FCI johtaja, Hans W. Müller, kannusti TKC:ia suhtautumaan ehdotukseemme myönteisesti. Lisäksi International English Setter Club antaa tukensa. Tapaamisen yhteydessä kutsuimme TKC lähettämään edustajansa englanninsettereiden Europa Cup:iin (syksy) Serbiaan. Näin he näkisivät otoksen eri maiden englanninsettereistä. Tähän suhtauduttiin myönteisesti. Julia ja Colin Organ matkustivat Serbiaan. Julia on TKC:n jäsen ja Colin International English Setter Club:n hallituksen jäsen. International English Setter Club mahdollisti palkitsevan vierailun. Julia ja Colin kulkivat joka päivä tuomarien mukana ja pidimme epävirallisen kokouksen. Rodulla on alkuperämaassaan ongelmia. Rotu on ollut kahtia jakautunut jo vuosia, mikä on johtanut liian pieneen geneettiseen vaihteluun. Rekisteröinnit laskevat koko ajan ja rotu on jo uhanalaisten rotujen listalla. Säkäkorkeuden muutos pelastamismielessä olisi tärkeä alkuperämaalle kuten myös meille muille. Euroopan Voittaja Norjan Kennelliitto isännöi Euroopan Voittaja näyttelyä Tämä on hieno tilaisuus osoittaa pohjoisen englanninsetterin olevan huippu metsästäjä sekä myös kaunis. NESK (Norjan englanninsetterikerho) järjestää samanaikaisesti rodun erikoisnäyttelyn. Se jakaa myös ison Cert:in tämän viikonlopun päätteeksi. Kerho on nähnyt paljon vaivaa tuomarilistan laatimisessa varmistaakseen, että kauneimmaksi tulee valittua käyttökoira eikä mikään show setteri. Tuomaripula Kaikissa roturyhmissä näyttäisi olevan tuomaripulaa. Tuomarien keski-ikä on myös korkea. Yhtenä mahdollisuutena Norjan Kennelliitto näkee vähentää näyttelyitä vähentämällä kullekin rodulle 18

21 jaettavien Certien määrää. Ajatuksena on jakaa kullekin rodulle Certejä suhteessa rekisteröityjen tuomareiden määrään. Meillä on 29 ulkomuototuomaria omasta takaa, vaikka maassamme järjestetään yli 60 näyttelyä vuosittain. Tuomarit jotka tuomitsevat englanninsettereitä saattavat toimia vain satunnaisesti rotumme ulkomuototuomareina. Tämä voi vaikuttaa rodun ulkomuotoon kielteisesti. Pohdimme yhdessä muiden 7-ryhmän rotujen kanssa toimenpiteitä voidaksemme rekrytoida uusia hyviä ulkomuototuomareita. Terveys PRA Talvella 2011 The Animal Health Trust löysi gordoninsetterien PRA (rcd4)-geenin. Yhteyttä brittiläiseen englanninsetteripopulaatioon ei löytynyt. Yhteistyössä Frode Lingåsin (Norjan Eläinlääkintäkorkeakoulu NVH) kanssa päädyttiin uuden vuoden tietämissä samaan geeniin norjalaisten englanninsettereiden populaatiossa. Tähän asti PRA on pystytty toteamaan vain silmäpeilauksin. Peilauksella pystytään toteamaan vain jo sairastunut koira tai oireeton koira. Englanninsettereillä PRA näyttää kehittyvän hitaasti ja suurin osa koirista on oireettomia 6-7 vuoden ikäisiksi. Keski-ikä koiralle saada silmäpeilauksessa PRA-diagnoosi on 7 vuotta 11 kuukautta. Keski-ikä terveiksi silmäpeilatuilla koirilla on 4 vuotta. Vain 10 % koirista on saanut diagnoosin 6 vuotta täytettyään. Keväällä 2012 Norjan Eläinlääkintäkorkeakoulu oli valmis geenitesteihin. Kiitos monien englanninsettereille omistautuneiden omistajien on 418 koiraa geenitestattu. Tähän asti tulokset ovat 61 % terveitä, 34 % kantajia ja 5 % sairaita koiria. Jälkeläisten ja vanhempien tietojen perusteella voimme määrittää läheisten sukulaisten statuksen. Aiemmin tiedettiin, että PRA-sairaaksi silmäpeilatun koiran vanhemmat olivat molemmat kantajia. Molemmat vanhemmat saattoivat olla myös sairaita, eli koira sai geenin molemmilta vanhemmiltaan, ilman että se olisi tullut vanhempien silmäpeilauksessa ilmi. Kaikki PRA-sairaiden vanhempien jälkeläiset ovat kantajia ja ne eivät voi saada saada tervettä geeniä PRA-sairaalta isältä tai emältä. Näiden tietojen ja vanhojen silmäpeilaustulosten perusteella on 948 englanninsetterillä tunnettu PRA-status. Alapuolella taulukko englanninsettereiden PRA-statuksesta. Joulukuussa Norjan Kennelliiton terveysvaliokunta hyväksyi ehdotuksemme rekisteröintisääntöihin alkaen että jalostuskoiralla on oltava tunnettu PRA-status ja kantaja voidaan yhdistää vain geneettisesti terveeseen. Koska PRA (rcd4) periytyy resessiivisesti, toimimme samoin kuin CL:n kanssa. Tulevaisuudessa ei synny PRA-sairaita pentuja. Vähitellen kantajistakin tulisi ongelma. HD Viime vuosina on ollut harvinaista, että englanninsetterillä olisi ollut lonkkadysplasian vakava aste D tai E. Sitä vastoin tänä vuonna tilanne on huonontunut. Neljällä koiralla on aste E ja 17:llä koiralla aste D. Sama koira on isänä kolmelle E- ja kahdelle D-lonkkaiselle. Viimeisin E-lonkkainen on tuontikoira Tanskasta. Aiomme tutkia tämän ryhmän tapauksen tarkemmin ja mahdollisesti lähettää kyselyn asianosaisille omistajille vielä mahdollisista ympäristötekijöistä. Genetiikan osaltahan asia on jo selvä. Yhteenveto: Kulunut vuosi oli mielenkiintoinen. Tuloksellisesti rotu on huipulla. Tulevaisuus näyttää valoisalta taitavien kasvattajien ansiosta. Koirat ovat terveempiä kuin koskaan. On mahdollista että Norjassa ei enää synny resessiivisesti periytyvään PRA:han sairastuneita pentuja. Jos ensi vuonna saamme muutettua englanninsetterin rotumääritelmää The Kennel Club:issa olemme erittäin tyytyväisiä. Toivotamme kaikille sisaruskerhoillemme onnistunutta vuotta 2013 ja katsomme eteenpäin miellyttävän yhteistyön merkeissä. Norjan englanninsetterikerhon jalostustoimikunta Käännös: Minna Kailajärvi 19 Kennel Berkjestølens (Jan Tellhaug). Pentueen vanhemmat NO KVA Berkjestølens Kaisa Krabat ja NO MVA NO KVA Limingruet s Hi-Troll. Jølle AVO Hed Opp Hi-Speed AVO Namdal FHK Kennel Ohlsmyren (Roland Ohlsson). Pentueen vanhemmat Sue Sine ja NO KVA Østheias Eend Jagter. Jagters Seun AVO Telemark FK Peggy Sue AVO1 ØNFK Abisko Starshine AVO Hedmark Oppland FK Kennel Steinrabbens (Stein Martinsen). Pentueen vanhemmat NO KVA Steinrabben s Tara ja NO KVA Ringvassøya s Mikkel. Milo AVO Karlsøy JF Reinøya. Verona AVO Vestfinnmark FHK Alta. Kennel Tiurfoten (Svein Kvåle). Pentueen vanhemmat C.I.B NO SE MVA NO KVA Fingå Tri ja NO MVA NMFHh09 NO KVA Berguglas Hi-Trøkk. Birk AVO Vestfold FHK Tilde AVO Kongsvoll Kennel Royalura (Roy Allan Skaret). Pentueen vanhemmat Ronja ja Bjørklunds P Chott. G-Chott AVO Holtålen. G-String AVO Tjølling. G-Helmax AVO Kennel Ryghåsen (Lewi Ryghseter). Pentueen vanhemmat Galloks Sara ja Vinsterfjellets Knæsj. Gorm AVO Telemark FHK. Yr AVO Hallingdal FHK. Kennel Flørlis (Anne Beth ja Morten Torkelsen). Pentueen vanhemmat Hovdmyras Kira ja Berguglas Blåne. Billy the Kid AVO Fam AVO Kennel Vigdaættas vanhemmat NO KVA Hågakollens Carmen ja NO KVA NMFHh06 Black. Asso AVO Buskerud JF Ekko AVO NESK. Kennel Ørnevatnet (Are Salomonsen). Pentueen vanhemmat NO SE MVA NO KVA Rypekullet s Nike ja NO SE MVA INT NO SE KVA Myrhedens G-Granit. Storm AVO Harstad og Vestrålen FHK Ferner AVO Vestfold FHK

22 GORDONIN- SETTERI- JAOS YHTEYSTIEDOT 2013 Kepa Teittinen Puheenjohtaja, Jalostustoimikunta Ilveksentie 3 H Kuopio p kepateittinen@gmail.com Jarkko Mannersuo Varapuheenjohtaja Majavantaival Seinäjoki p jarkko.mannersuo@netikka.fi Harri Ala-Kotila Sihteeri, webmaster, jäsen Suvitie Kouvola p harri.ala-kotila@lemminkainen.com Eero Rasinkangas jäsen Kivitaskuntie 1 c Kempele p eero.rasinkangas@gmail.com Pasi Kovanen Jäsen, Tarvikevastaava Koivikonkuja 1 A Laukaa p pasi-kovanen@hotmail.com Kotisivut: gs-jaos@kkk-hhs.fi Puheenjohtajan jäähyväiset Gordon Race kisattiin Ylistarossa ja kisan jälkeen pidettiin jaoksen syyskokous. Syyskokouksessa on perinteisesti käsitelty jaoksen henkilövalinnat. Tänä vuonna erovuorossa olivat Pasi Kovanen ja allekirjoittanut. Pasi valittiin yksimielisesti jatkamaan toimessaan. Allekirjoittanutta oli aiemmin pyydetty jatkamaan puheenjohtajana. Puheenjohtajan pesti tipahti allekirjoittaneen syliin reilut 1,5 v sitten puolivahingossa silloisen puheenjohtajan joutuessa yllättäen jättämään paikkansa. Allekirjoittanut oli varapuheenjohtajana, joten vastuu siirtyi suoraan minulle. Saman vuoden syyskokouksessa valinta vahvistettiin ja siirryin varsinaiseksi puheenjohtajaksi. Jaoksen puheenjohtajan pesti on ollut antoisa, mutta melko usein myös sangen raskas. Sähköposti on tulvinut kanakoiraaiheista viestintää päivittäin, milloin asiasta, milloin asian vierestä. Kannanottoa on vaadittu sangen laajakirjoisiin aiheisiin. Useammin kuin kerran on mielessä käväissyt ajatus: Voi luoja, enhän minä tiedä tästä(kään) aiheesta yhtään mitään!. Puuhun on menty useammankin kerran se kuuluisa perä edellä. Oppia ikä kaikki. Puheenjohtajuuden ikäviin puoliin on kuulunut sen huomaaminen, että edes niinkään rehti porukka kuin kanakoiraväki ei pysty elämään täysin sulassa sovussa keskenään, vaan toraa, kahnausta ja asiallisuuden toiselle puolelle menevää kommunikaatiota on myös tässä porukassa välillä ilmassa. Tämä on asia, johon me kaikki itse ja vain itse pystymme vaikuttamaan omalla käytöksellämme. Olemme kaikki vain ihmisiä ja totta ihmeessä toiset ihmiset välillä ottavat päähän, mutta koetetaan aina muistaa, miten hankaliin tilanteisiin reagoidaan. Sähköpostin tai nettiviestin kirjoittaminen kimpaantuneena ei ole paras mahdollinen kommunikaatiomuoto. Kannattaa aina nukkua ensin rauhassa yön yli. Yleensä aamun Petri Törrönen KKK-HHS:n hallituksen jäsen, Lehmikentäntie 18 B Kempele p petri.torronen@mail.suomi.net Jasu Sinkkonen Jäsen, jalostus Rasinrinne 5 B Jyväskylä p kers_jj@hotmail.com Kuva Petri Törrönen

23 valjetessa ajatuksetkin ovat selkeämmät. Parasta puheenjohtajuudessa on ollut oma rakas jaokseni. Puheenjohtajan oikeat (ja välillä vasemmatkin) kädet Jarkko ja Harri, kevättapaamiset upeasti järjestelleet Pasi ja Jasu, aina varma ja luotettava Eero. Petri Törrönen on pitänyt minut kärryillä siitä, mitä Kanakoirakerhon hallituksessa tapahtuu. Pojat, ilman teitä olisin ollut useammin kuin kerran pahassa pulassa. Yhteinen ponnistuksemme oli JTO, joka hoideltiin kunnialla ja saatiin Kennelliitosta takaisin kiitoksin. Suurkiitos JTO:sta kuuluu myös jaoksen ulkopuolelle Jukalle, joka pisti työpanoksen likoon JTO:n kokoamisessa ja myös kirjoittamisessa. Tarjotessani teille kaikille kuohuvaa syyskokouksessa, pystyin vain osittain ilmaisemaan kaikkea sitä kiitollisuutta, mitä tunnen teitä kaikkia ja rodun eteen tekemäänne työtä kohtaan. En ehkä sano tätä tarpeeksi usein, joten kerran vielä: KIITOS TEILLE KAIKILLE! Jätän nyt kevyin mielin puheenjohtajan tehtävät Jarkko Mannersuolle aloittaessani työurani tähän saakka ehkä vaativinta vuotta. Voimavarat eivät riitä kaikkeen, nyt on tingittävä harrastustoiminnasta. Jaos jatkaa kuitenkin taitavan kipparin ohjauksessa vuoteen Kokoonpano säilyy entisellään, mutta väistyn puheenjohtajasta rivijäseneksi seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Kanalinnustuskauden viimeisiä päiviä viedään. Fasaanilla voidaan vielä jatkaa, samoin Ylä-Lapin riekkojahti jatkuu vielä. Ja enää kymmenen kuukautta ja kanakoiraharrastajan joulu koittaa taas. Se perinteisempi joulu on myös jo aivan ovella, joten leikkikäähän kiltisti. Kuopiossa Kepa Rypedalen s Sisu AVO1 tulokseen kentällä Gordoninsetterinarttu Rypedalen's Sisu (FI19982/11) sai Nivalan kokeessa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon. Suomessa järjestetyssä kenttäkokeessa gordoninsettereistä samaan on yltänyt edellisen kerran Opendora's Brilliante vuonna Jyri Hiltusen omistama ja ohjaama Sisu teki pitkän päivän aikana kaksi onnistunutta lintutyötä, joista jälkimmäinen päättyi pudotukseen ja mallikkaaseen haavoittuneen fasaanikukon noutoon. Sisu osoitti edellisenä päivänä taitonsa myös kylmän linnun kanssa suorittamalla hyväksytysti noutotestin. Sisu on lähtöisin Norjasta, Thomas Bull Engerin Rypedalen's-kennelistä. Emä on Thomaksen oma kasvatti, Rypedalen's 17. Mai (N10888/06) ja isä Rörosvidda's Tzarek (N23847/93), jonka historiasta moni perehtyneempi gordoniharrastaja myös Suomessa on tietoinen. Sisun metsästyksellisinä ansioina voidaan pitää hienoa tuulenkäyttöä sekä vauhdikasta ja vetävää juoksutyyliä. Haku on riistalle pyrkivää ja innokasta ja linnunlöytökyky on Sisulla kohdillaan. Sisu on perheessä järjestyksessä toinen gordoninsetteri, vaikkakin ainoa tällä hetkellä. Tarkoitus on ottaa Sisun tulevasta pentueesta itselle uusi koira kasvamaan. Sisu on nuoresta iästään huolimatta tehnyt käyttöominaisuuksillaan omistajaansa jo nyt lähtemättömän vaikutuksen. Sisu on aiemmin palkittu kenttäkokeessa NUO2-tuloksella ja kuluvan syksyn Gordon Racessa Sisu sai Olgan Avance-palkinnon mieleenpainuvimmista hetkistä; vaikka hakuerissä ei löytynytkään lintuja, sen hakutyyli sai vuolasta kiitosta tuomareilta. Sisu on saanut näyttelyssä tuloksen EH ja se on hyväksytty myös KKK-HHS ry:n jalostusrekisteriin. Parhaimmat onnittelut ekipagelle ja kasvattajalle! 21

24 Valiogalleria (koetuloksissa lueteltu vain parhaita ja valioitumiseen vaadittavia tuloksia) Käyttövalio FI KVA Pointterinarttu ELIT-12 ELIT-13 FI KVA Hirvasvuopion Eva (SE KVA SE MVA Patjanen s Baron De Ley / M-08 FIN MVA DV-04 V-04 Inka Vom Leinetal) om Vilho Korteniemi kasv. Vilho Korteniemi Koesertit: Lapua Näyttelytulokset: Muotovalio oval Gordoninsetteriuros FI MVA Goango Black Antonius (Uwexin Lonely Rider of Texas / C.I.E BY MVA MVV-09 PMV-05 V-05 BALTVV-09 SEV-07 EEV-08 RKFV- 07 BALTVV-10 LVVV-11 Ludstar Kriter ) s , om. Tero Soronen kasv. Anne Hentunen Koetulokset: AVO2 Kuhmo 2011 Näyttelysertit: Oulu 2007 Kokkola 2007 Pello

25 Muotovalio oval Pointteriuros FI MVA Hirvasvuopion Epo (SE KVA SE MVA Patjanen s Baron De Ley / M-08 FIN MVA DV-04 V-04 Inka Vom Leinetal) om. Hannu Teppo kasv. Vilho Korteniemi Koetulokset: AVO2 Sodankylä 2011 Näyttelysertit: Muotovalio oval Pointteriuros FI MVA Turck av Rabbelung (Bjonnålia s Figaro / KM-08 FI MVA av Rabbelugn Pasta ) om. Sari ja Aki Turkia kasv. Henrik Standertskjöld- Nordenstam Koetulokset: Näyttelysertit: Loviisa Kouvola

26 Gordoninsettereiden metsämestaruuskilpailu, Gordoninsettereiden epävirallinen metsämestaruuskilpailu ja sen ohessa ollut KA- ME-koe järjestettiin ensimmäistä kertaa historiassa Pudasjärvellä Tapahtuman järjestäjinä toimivat Ylisiuruan metsästysseura/tero Soronen ja GS-jaos. Kokeen tuomareina toimivat Ari Jaatinen (päätuomari), Juha Kojonen, Kari Tuikkala ja Svein Roska sekä Kjell Morten Nynes Norjasta. Koetoimitsijana toimi Markku Parviainen. Majoitus, kokoontuminen ja ruokailut järjestettiin Yli-Siuruan metsästysseuran hirviseuran pirtillä. Kilpailu oli kaksipäiväinen, jolloin molempien päivien yhteispisteet ratkaisivat mestaruuden. Pistelaskusääntö oli luotu eri laatupalkintojen antamien pisteiden mukaisesti. Molempina päivinä oli lisäksi mahdollisuus normaaleille laatupalkinnoille kilpailun ohessa. Kokeessa starttasi yhteensä 27 eri gordoninsetteriä ja 3 muun rotuista koiraa. Yhteensä startteja kaksipäiväisen rupeaman aikana tuli näin ollen lähes huimat 60 kpl, joka mahtaa olla jonkin sortin ennätys metsäkokeitten historiassa, ainakin kanakoirakerhon alla toimivilla roduilla! Gordoninsettereiden metsämestaruuskilpailuun starttasi yhteensä 13 kpl avoimen-, 3 kpl voittaja- ja 11 nuortenluokan koiraa. Epävirallisen metsämestaruuden suuren mustan massan seasta nappasi mahtavalla tavalla, AVO1:llä ja 6:lla pisteellä ekipage Goango Black Antonius ja Tero Soronen. Roni nousi myös samalla AVO1-laatupalkinnon siivittämänä voittajaluokkaan metsässä. Toiseksi kisassa tuli VOI1:llä ja 5:llä pisteellä Opendora s Juliana ja Markku Parviainen. Kisassa palkittiin myös paras nuori gordoninsetteri, jonka palkitsemisessa kohdattiin epämiellyttävää dramatiikkaa. Koepaikalla parhaaksi nuoreksi valittiin 5:llä pisteellä upean NUO1:n arvoisen suorituksen tehnyt lupaava parivaljakko Högtindens Mosku ja Juha Tuura. Valitettavasti jälkikäteen ilmeni, ettei koiralla ollut laatupalkintoon oikeuttavaa näyttelytulosta. Pistelaskusäännöt luotiin laatupalkintojen antamien pisteiden mukaan, jolloin koiran jo saavutettu NUO1 palkinto mitätöidään ja koira ei pisteitä sääntöjen mukaan voi saada. Näin ollen parhaan nuoren koiran titteli jouduttiin valitettavasti jakamaan uudelleen jälkikäteen, jolloin tittelin saivat hienon NUO2- laatupalkinnon tuoman 3:n pisteen saavutuksella ekipage Opendora s Mercedes Kuva Timo Laaksonen 24

27 ja Markku Parviainen. Kilpailun ohessa palkittiin myös AVO2 laatupalkinnolla Blackseeker`s Afterglow ohjaajanaan Samuli Koskenniemi. Jaos pahoittelee tapahtunutta sekaannusta ja tahtoo samalla myös muistuttaa kaikkia siitä, että kennelliiton säääntöjen mukaan osallistumisoikeus laatupalkinnon oikeuttamiin kokeisiin mahdollistuu vain, jos koira on palkittu Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry:n (myöh. Kennelliitto) tai sen tunnustaman ulkomaisen kenneljärjestön näyttelyssä. Tällaisissa epävirallisissa kilpailuissa järjestäjä pystyy kylläkin itse luomaan osallistumis- ja palkitsemissäännöt, mutta tällä kertaa ks. kisaan luodut pistelaskusäännöt olivat tällaiset. Olemmekin jaoksessa jo harkinneetkin sääntöjen uudistamista ensi vuotta ajatellen, mikäli tämä hieno kisa saadaan uudelleen järjestettyä, jotta osallistumiskynnys saataisiin pidettyä alhaalla ja koiria nähtäisiin mukana mahdollisimman paljon. Kiitämme suuresti kaikkia järjestäjiä, tuomareita ja osallistujia. Suurimmat kiitokset kuitenkin ansaitsevat Tero Soronen tapahtuman isänä, sekä Yli-Siuruan metsästysseuran jäsenet sekä muut apuna toimineet henkilöt. Tapahtuma saatiin suuresta osallistujamäärästä huolimatta hienosti kuljetettua läpi ja seuran tarjoamat hienot maastot sekä lintukannat mahdollistivat hyvät mahdollisuudet ekipageille näyttää päivän kuntonsa. Onnittelut vielä kokeessa onnistuneille! Toivomme, että kyseinen kilpailu saadaan jatkossakin toteutettua mahdollisimman laajalla osanotolla. Kyseiseen tapahtumaan osallistuneena kiittäen, Jasu Sinkkonen, GS-Jaos 25

28 Gordon racen voitto Åshöjden s Nelsonille Perinteikäs Gordon Race kisattiin jälleen kenttäkokeena uksilla. Tällä kertaa koepaikkana oli Ylistaro, joka oli uudempi tuttavuus useammalle gordonistille. Mukaan oli tulossa useita halukkaita, mutta mukaan voitiin tuomarijärjestelyjen vuoksi ottaa vain 15 ekipagea. Jännitystä oli runsaasti ilmassa kisapäivän aamuna. Veisivätkö tutut nimet jälleen voiton, vai vaihtaisiko valtikka omistajaa? Gordon Race järjestettiin tänä vuonna Pohjanmaan Ylistarossa. Tiedossa oli linturikkaita maisemia, jotka eivät olleet tuttuja kovinkaan monelle. Majoitus oli järjestetty Maatilamatkailu Koivusalon omistamaan mökkiin, jonne saattoi saapua jo perjantai-iltana. Paikalle saapuneita odotti sangen mukava yllätys: mökki olikin oikea talo kauniissa pihapiirissä ja sisällä oli kaunis pohjalaissisustus ja viihtyisät nukkumakammarit. Sauna lämpesi ja tunnelma lämmitti loputkin nauttimaan viikonlopusta täysin siemauksin. Lauantaiaamu valkeni kirkkaana ja viileänä. Kokoontuminen kokeeseen pidettiin majapaikan pihalla. Koeaamu aloitettiin viettämällä hiljainen hetki. Syyskuun lopulla, juuri ennen suuria ikäkausikilpailuja Kultamaljaa ja Derbyä, saapui suruviesti tutun gordoniharrastajan Mika Maliniemen kuolemasta. Mikaa kunnioitettiin aamun kauniissa valossa, syksyn usvassa, kepeitä multia toivottaen. Tuomareina kisassa toimivat Pentti Tapio ja Jukka Liimatta. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään ja aamupäiväksi ryhmät hajaantuivat kahteen eri maastoon mittelemään koirien paremmuudesta. Lintuja maastosta löytyi sangen mukavasti ja koirat hoitelivat linnut kukin tavallaan auttaen näin tuomareita tekemään päätöksensä siitä, ketkä jatkaisivat iltapäivälle. Ylistaron ABC:llä nautittiin maittava lounas, tämän jälkeen tuomarit pitivät välikritiikin ja ilmoittivat jatkajat iltapäivälle. Maasto-oppaana ja pyövelinä toiminut Jyrki Koivusalo pystyi tarjoamaan myös iltapäivälle maastoja, joissa piisasi lintuja koirien eteen niin hyvässä kuin pahassakin. Useat koirat pystyivät hyödyntämään eteensä tulleet linnut ja mittelö mestaruudesta olikin sangen tasaväkinen. pailuun. Viimeisessä erässä vastakkain olivat Harri Ala-Kotilan Åshöjden s Nel- 26

29 Kuvat Petri Törrönen son ja Jarkko Mannersuon Puronperän Ukkoonen. Välillä saatiin väistellä jo autojakin molempien koirien löytäessä fasaaneja aivan tienvieruspusikoista! Lopulta kokemus ja varmuus olivat kuitenkin valttia nuoruuden ja nopeuden edessä ja ekipage Åshöjden s Nelson/Harri Ala- Kotila nappasi mestaruuden lintutyöllä Puronperän Ukkoosen ja Jarkko Mannersuon edestä. Racessa saatiin myös historiallinen määrä laatupalkintoja. Voittaja Åshöjden s Nelson palkittiin AVO2 palkinnolla, toiseksi sijoittunut Puronperän Ukkoonen räjäytti potin jo toisella NUO 1 palkinnollaan ja sai myös Novan muistolautasen kokeen parhaana nuortenluokan koirana. Kolmanneksi sijoittuivat Puronperän Olga/Jani Piiroinen AVO2 palkinnolla. Terrismäen Caprilla ja Leena Majala-Heinolla oli mahdollisuus korkeammillekin palkinnoille, mutta harmittava haparointi viimeisessä lintutyössä jätti Caprin tällä kertaa kisassa sijalle neljä laatupalkinnolla AVO3. Jaoksen hienoa Race-menestystä täydensi Jasu Sinkkonen koirallaan Opendora s Katarina, joka sai Racen viidennen sijan ja laatupalkinnon AVO2. Olgan Avance kiertopalkinnon kilpailun mieleenpainuvimmasta suorituksesta sai ekipage Rypedalen s Sisu/Jyri Hiltunen. Sisulle ei tällä kertaa saatu lintutyötä, mutta tuomarit pitivät suuresti koiran tyylistä ja toivoivat näkevänsä ekipagea kokeissa jatkossakin. Koepäivä oli pitkä, mutta tunnelma jälleen kerran koko koepäivän ajan mitä parhain. Suurkiitos kaikille osallistujille, tuomareille, koetoimitsijalle ja maastooppaalle. Vuoden päästä taas uudestaan. Tänä vuonna se kuuluisa jäniskevennyskin jäi kokematta, miten käynee ensi vuonna Kepa Teittinen 27

30 Kuvat Matti Bäcklund Kultamalja 2013 Kultamaljakarsinnan perjantai-aamuun herättiin rennoin tunnelmin. Aamupala maistui hyvälle ja tunnelma oli korkealla. Olihan tätä karsintaa odotettu jo lähes puolitoista vuotta. Tähän karsintaan oli yritetty kouluttaa koiraa vaihtelevalla menestyksellä, omilla kuvitelmilla sekä muiden taidoilla ja kommenteilla. Ajomatkan aikana taisin ihmetellä vaimolleni, että Mikä ristus on kun ei jännitä ollenkaan? kunnes auto nousi Lapualla rampille ja kaarroimme kohti Poutun koulua. Silloin se iski, maharotoon jänni- tys vattahan. Tiesin, että tosissaan tässä ollaan karsintaan menossa ja että auton takaosassa metelöivä gordoninsetteriuros Puronperän Ukkoonen oli valmiina kenttäkoitoksiin. Haun laajuudesta sen ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni, kunhan vaan saataisiin linnut eteen, eikä tapahtuisi mitään ihmeellisempiä töppäyksiä. Poutun koulun pihassa vallitsi yhtä aikaa rento, mutta jännittynyt ilmapiiri. Koiria ulkoilutettiin, sieltä täältä kuului naurun rämähdyksiä, porukkaa lappasi ristiin rastiin autojen seassa. Tuttuja ihmisiä näkyi koulun pihamaalla ja suusta jäi kiinni vähän joka puolella. Kennelhenki oli huipussaan. Ilmoittautumisen jälkeen odoteltiin päätuomarin puhuttelua alkavaksi. Ryhmät oli jaettu etukäteen ja autojonot lähtivät ryhmittäin maastoihin tositoimiin. Karsinnan aamupäivän maastona oli meidän ryhmällämme Hellanmaa. Ylituomarina oli Antti Korhonen ja oppaana toimi Antti Keskikangas. Ukkoonen alias Viggo sai aamulla kaksi ja puoli erää. Toinen erä keskeytettiin 28

31 paritoverin leikkisyyden vuoksi. En toki huomannut keskeytystä ennen kuin pellon toisessa päässä. Päästessäni takaisin ryhmän luo Antti kysyi, että onko Ukkoosella virtaa ja olihan sillä. Se lähti heti hakemaan puukko hampaissa riistaa todella laajasti. Muutaman luovin jälkeen vasemmalle se otti seisonnan laskuojan varteen. Koira oli melko kaukana siinä vaiheessa. Juoksimme tuomarin kanssa seisonnalle. Välillä rupesin kävelemään, mutta Antti patisteli minua kiihdyttämään vauhtia. Etenin seisonnalle puolijuoksua ja sitten yhtäkkiä peltopyyparvi oli ilmassa. Takaa kuului huuto: Ammu! ja minä tein työtä käskettyä, pillistä lensi räkää ja laukaus kajahti taivaalle. Viggo pysähtyi välittömästi lintujen siivitettyä ojan viereen hienosti paikalleen. Menin koirani luokse iho kananlihalla ja rinta riemua täynnä, ensimmäinen lintutyö kokeessa tämän koiran kanssa oli totta. Sisäinen tuuletus oli valtava! Kävellessäni takaisin autolle muut ryhmän jäsenet onnittelivat ja läpsivät yläviitosia. Välikritiikissä sain kuulla, että Ukkoonen jatkaa iltapäivään ja maastona on Tiistenjoki. Iltapäivän ensimmäisessä erässä hakutoverina oli toinen gordoni, Opendora s Lillemor. Molemmat koirat hakivat mukavasti, Viggo vähän turhankin laajasti. Maastossa eteemme tuli talo, jonka pihamaalla oli jonkin verran marjapuskia. Ajattelin pökätä Viggon marjapuskiin katsastamaan mahdollisia fasaanipaikkoja. Tämä onnistuikin hyvin ja Viggo otti seisonnan talon pihan reunustalle, ilmoitin seisonnan. Kohta näin kun Viggo liikahti ja purkasi seisonnan, mielessä käväisi jo harmittavia ajatuksia, kun huomasin, että se otti uuden seisonnan muutaman kymmenen metrin päähän sängelle. Tilanne jatkui ja pääsin koiran taakse. Ja huuto kajahti ilmoille ja Viggo nytkähti liikkeelle. Kymmenen metrin ylösajon jälkeen ilmaan pärähti peltopyyparvi. Pilli sylki räkää taas ilmoille ja haulikko kajautti laukauksen. Koira kurvasi hieman oikealle päin ja istahti paikoilleen lintujen siivittyessä. Maharottomat kehut koiralle! Loppupäivä kului seuraillen muiden suorituksia ja odotellen kritiikkiä. Päivän päätteeksi kritiikissä Antti totesikin heti aluksi, että Tässäpä meillä on lintukoira!. Ja lopuksi ilmoitti Puronperän Ukkoosen saavan nuorten luokan ensimmäisen palkinnon ja menevän sun- Sunnuntaiaamuna ei maistunutkaan aamupala samaan malliin kuin perjantaina. Huonosti nukutun yön jälkeen herät- reppuun, jotain pientä suuhun ja ei kun Lapuaa kohti. Jännitys laukesi samassa ajorampissa kuin missä se oli perjantaina alkanut. Lähdimme autoletkassa Poutun maastoon. Tuomari toimi Klaus Ekman. Ensimmäinen erä oli jälleen laajaa hakua. Viggo paineli mukavasti käyttäen koko hakualueen hyödyksi, vahva hakuerä Ukkooselta. Toinen hakuerä ei kuitenkaan ollut mikään maan mainioin, itse poljin fasaanipesueen ylös ojanpenkasta. Viggon osakkeet laskivat tämän erän johdosta ja sai ruveta jännittämään välikritiikkiä. Välikritiikissä Viggo sijoitettiin iltapäivän nosti neljänneksi. Finaalia suunnistettiin pitämään Simpsiön maastoihin. Pitkät autoletkat täyttivät tien kun kilvoiteltiin vuoronperään sekä Kultamaljan että Derbyn voitosta. Ensimmäisessä Kultamaljaparissa starttasivat pu Moundhill s Indica ja gsu Puronperän Usko Eevertti. Koirien edestä siivittyi yksinäinen peltopyy, jonka perään molemmat säntäsivät palan matkaan ja näin molemmat siirtyivät tienvarsikööriin. Toisessa erässä starttasin minä Viggon kanssa ja taisteluparina oli Harri Heinon ohjaama esn Heergårds Sally. Polkaisimme pellolle mennessämme peltopyyparven ilmaan, sitä sitten ihmeteltiin hetken aikaa ennen kuin koirat päästettiin tositoimiin. Erää ei kovin kauaa kestänytkään, kun Viggo otti seisonnan sängellä ojan reunaan. Lähdin etenemään seisonnalle, takaani kuului ohjeita haulikon nopeaan lataamiseen. Seisonnalla annoin ylösajokäskyn. Viggo syöksyi ojaan ja fasaanikana siivittyi ilmaan, pillitin ja ammuin yhtä aikaa. Viggo virtaa täynnä lähti fasaanin perään, mutta onneksi pysähtyi metrin jälkeen nätisti paikalleen (tässä välissä kerkesin huutaa ei useampaan kertaan ja ottamaan samalla juoksuaskeleita koirani perään). Näin tutyöllään. Kolmanteen erään starttasivat ykkösja kakkossijoitetut, esu Sänkipellon Poju ja pu Köpi. Tätä hakuerää en kerennyt seuraamaan kuin alkua, todetakseni molempien koirien hakevan varsin loisteliaasti. Nesteytin koiraani autolla ja juttelin mukavia ihmisten kanssa, odottelin sa- Kolmannen erän jälkeen alkoivat ihmiset tulemaan onnittelemaan minua voitosta. nyt. En tiennyt, mitä oli oikein tapahtunut ja tuntui epätodelliselta ihmisten onnittelut, koska lopullista tulosta ei oltu naali oli päättynyt. Gsu Puronperän Ukkoonen kruunattiin Kultamaljan voittajaksi vuonna Vuodesta 1948 asti kilpaillun Kultamaljan voittoja gordoneille ei liiemmin ole tullut, ensimmäisen kerran se tuli vuonna 2001 ja nyt se tuli vasta toisen kerran. Kiitokset kanssakilpailijoille ja muille mukana olleille! Päivästä tuli ikimuistoinen ainakin minulle ja vaimolleni. Jarkko Mannersuo ja Puronperän Ukkoonen 29

32 IRLANNIN- SETTERI- JAOS YHTEYSTIEDOT 2013 Tapio Ranta puheenjohtaja Haapaseläntie Mäntyharju puh Karri Heinonen varapuheenjohtaja - punavalkoiset irlanninsetterit Vadbackantie Päivölä karri.heinonen@engblom.fi puh Suvi Lintukangas sihteeri Susiveräjäntie Honkilahti puh suvi.lintukangas@gmail.com Virpi Sarparanta jäsen Kolohonganreitti 2 A Vantaa puh virpi.sarparanta@gmail.com Jarno Saukonoja jäsen Tapiontie Nivala puh saukkeli@gmail.com Juha Immonen jäsen Rahkeenniementie 148 A Paukkuja Puh immolan@gmail.com Jaakko Laihola jäsen Kuusingintie 11A Kuusamo puh Irlanninsetterijaos Kotisivut: is-jaos@kkk-hhs.fi Puheenjohtajan palsta Aloitetaampa tälläisella kliseellä, metsästyskausi kanakoirien kohdalla alkaa tällä haavaa olla ohi. Fasaania saa toki metsästää helmikuun loppuun mutta muutoin ei juuri muiden kanalintujen metsästys seisovilla koirilla onnistu tähän vuoden aikaan. Metsästys- ja koekausi oli kelien kannalta mielestäni melko tyydyttävä. Lämpimän kevään ja alkukesän vuoksi lintukannat olivat hyvät. Käsittääkseni ainoastaan riekkokannat Lapissa olivat paikoitellen vaatimattomat mutta se on ymmärrettävää. Ei kanta yht äkkiä nouse jos edelliset vuodet ovat olleet huonoja. Koekausi veisaa myös viimeisiään. Koetuloksista Suvi on tehnyt tarkemman yhteenvedon, joten käsittelen niitä tässä yleisellä tasolla. Punaiset setterit ovat ottaneet osaa kiitettävästi kokeisiin mutta viime vuotista menestystä lähelle ei päästy. Toisaalta lienee selvä, että välillä menee paremmin välillä hieman vaatimattomammin. Kaksi ekipagea nousi tänä syksynä voittaja luokkaan sattumalta samana päivänä 5. lokakuuta, Kuusamossa isu US Hessu / Ari Vainio, Joroisissa isu Douedal s Padraig / Kari Tuikkala. Hessu metsäkokeessa, Patrik kentällä. Onnittelut. Voittajaluokassa punaiset saavuttivat useita hyviäkin sijoituksia, mutta viime vuoden huippumenestykset jäivät saavuttamatta. Avoimessa luokassa tuli tietysti myös useita muita palkintoja, joihin en sen enempää puutu. Tuon jälleen kerran esille, että on synti ja häpeä kun tuntuu siltä, että ohjaajat luottavat enemmän onneen kuin harjoitteluun koiriensa koemenestyksessä. Sen verran reippaita sähläyksiä useatkin koirat esittävät kokeissa todistaen sen, että tottelevaisuuskoulutus on jäänyt puolitiehen tai ainakin kesken Asia johon en voi olla kiinnittämättä huomiota oli se, että nuorten luokassa ei tullut tänä vuonna kuin yksi palkinto metsäkokeessa Kuhmossa Remkilen s Gissa / Juho Toivonen NUO 2. Toisaalta ikäluokka oli melko pieni, kuten myös tämän vuoden ikäluokka tulee olemaan. Pentueita ei syntynyt kuin kaksi kappaletta, lisäksi tietojeni mukaan ulkomailta tuotiin viisi - kuusi pentua. Vuosi 2014 lienee parempi, tiedossa on ainakin viisi pentusuunnitelmaa. Jaoksen toiminta oli vaatimattomammalla tasolla kuin edellisinä vuosina mutta pitää muistaa, että vuoden aikana tehtiin viimeinen rutistus JTO:n ja PEVISA:n osalta. Kevätkokoontumista ei tänä vuonna onnistuttu järjestämään erilaisten yhteensattumien vuoksi, mutta ensikevään tapaamisen valmistelut ovat jo alkaneet. Jos jäsenillä on joitain aiheita, joita halutaan käsitellä tilaisuudessa niin ottakaa yhteyttä sihteeriin. Katsomme mitä voidaan tehdä. Irish Trial, joka pidettiin lokakuun päivä Kurikassa oli sangen pirteä tapaus. Paikalla oli 22 koiraa ohjaajineen. Mukana oli myös huomattavasti perheenjäseniä. Kaksipäiväinen tapahtuma vietiin läpi hyvässä hengessä, hyvissä olosuhteissa. Grillikodassa oli kumpanakin iltana melkoinen meininki. Räsäsen Antti piti huolta, että savolainen huumori ei jäänyt pimentoon. Paljon puhetta ja porua aiheutti Lapualla Kultamalja / Derby viikonloppuna pidetty jalostuskatselmus ja sitä seuraavana päivänä pidetty ulkomuototuomareiden koulutustilaisuus. Lauantaipäivän jalostuskatselmuksessa koirat saivat erittäin asiallista kohtelua osakseen, ne arvioitiin hyviksi rotunsa edustajiksi. Sunnuntaina koulutustilaisuudessa koirat noiduttiin alimpaan Helvetin kattilaan. Edellisenä päivänä hyväksi mainituille koirille kouluttaja suositteli jalostuskieltoa. Niin se maailma voi muuttua yhdessä yössä? Epäselväksi tilaisuuteen koiransa tuoneille jäi, mihin kouluttaja Tällä hetkellä on Jouluun alle 60 päivää, joten alkaa olla kiire jos aikoo saada tarpeeksi pisteitä jotta Joulupukki poikkeaisi. Toivoo tjr. 30

33 Kuva: Antti Lassila Irlanninsetterit kokeissa Koekausi alkaa olla lopuillaan ja on aika tehdä katsausta syksyn tuloksiin. Viime vuonna punaiset irlanninsetterit tekivät historiaa arvokisoissa voittamalla lähes kaiken mahdollisen paitsi Elitin. Tänä vuonna irlanninsetterit eivät päässeet juhlimaan voittoja muissa arvokilpailuissa kuin Metsien Mestarissa vaikka aivan kärkisijojen tuntumassa oltiinkin. Muita koepalkintoja on kuitenkin tullut tasaiseen tahtiin. Voittajaluokkiinkin saatiin uutta punaista väriä, kun metsäkokeessa AVO1 tuloksen saavutti isu US Hessu / Ari Vainio ja kenttäkokeessa AVO1:n arvoisesti suoriutui isu Douedal s Padraig / Kari Tuikkala. Douedal s Padraig on nyt VOI- luokan koira sekä kentällä, että metsässä koska se nousi voittajaluokkaan metsäkokeissa jo vuonna Nuortenluokan kokeissa irlanninsettereitä on startannut vähäisenlaisesti, johtuen osaltaan pienestä ikäluokasta ja näin ollen NUO tuloksiakin on tullut vain yksi. Maininnan arvoista kuitenkin on, että Suomessa syntynyt isu OnnenQn Baloo The Dog (Neadalens Tinto/ OnnenQn Aliina) ohjaajanaan Knut Sollid nappasivat elokuussa Norjan Tromssassa NUO1 tuloksen tehtyään kokeessa kolme lintutyötä. Irlanninsetteripentujen vienti Suomesta ulkomaille ja vieläpä niiden siellä kokeissa menestyminen on vielä melko harvinaista. Punavalkoiset irlanninsetterit eivät tänä vuonna saavuttaneet koepalkintoja, mutta osallistumisaktiivisuus kokeisiin on selvästi parantunut viime vuosista. Esim. Kultamalja- kilpailun karsintoihin punavalkoisia irlanninsettereitä osallistui viisi kappaletta. Metsäkokeet Koekausi startattiin totuttuun tapaan käyntiin metsäkokeilla. Irlanninsetterien kauden ensimmäisen koepalkinnon AVO3:n nappasi isu Finby Figaro / Ismo Kyngäs Iisalmessa. Is-jaoksen järjestämissä metsäkokeissa Kuhmossa 7.9. isu Finby Gizmo / Teppo Väänänen sai AVO2 tuloksen ja isn Neadalens Litj-Nia / Minna Kailajärvi AVO3 tuloksen. Metsäkokeet jatkuivat Kuhmossa ja siellä VOI1 Harri Huhtala. Seuraavana päivänä Kuhmossa kauden tähän mennessä ainoan nuortenluokan tuloksen NUO2:n saavutti isn Remkilens Gissa / Juho Toivanen. Pudasjärven metsäkokeissa isn Finby Frida / Ari Heikkinen nappasivat ensin VOI2 tuloksen ja seuraavana päivänä VOI1:n. Kuusamossa neulansilmän läpäisi AVO1 tuloksella isu US Hessu / Ari Vainio. Kauden viimeisenä metsäkoe viikonloppuna Sodankylässä isu Håköyas den toisen VOI1 tuloksensa. Kenttäkokeet Lapuan KV- voittajaluokan voitti VOI1 tuloksella isn Kaidanpaljakan Namu / Matti Santti. Vimpelin riistarikkailla mailla kisatussa Junnun kisassa VOI2 tuloksen saavutti isn Reppeåsen s Chili / Pekka Soini. Ilmajoen kenttäkokeissa AVO3 tuloksen saavuttivat isn Taigalinnun Jaffa / Ahti Putaala sekä isu Douedal s Pele / Jouni Määttä. Joroisilla jo monesti lähellä neulansilmän läpäisyä ollut parivaljakko isu Douedal s Padraig / Kari Tuikkala saavuttivat AVO1 tuloksen ja saivat Paulin Metso- kiertopalkinnon. Lapuan voittajaluokassa irlanninsetterit miehittivät kärkisijat. VOI1:n nappasi isn Reppeåsen s Chili / Pekka Soini ja VOI2:n isn Kaidanpaljakan Sara / Matti Santti. Nivalassa AVO3:n sai isn Douedal s Rosalie / Ahti Heikka. Samana päivänä Limingalla Ruotsista saapunut vieras isu Frekk av Kjerringholm / Jonas Pantzare nappasivat AVO3 tuloksen. Pornaisten kenttäkokeessa AVO3 tuloksen saavuttivat isu Finby Figaro / Ismo Kyngäs ja isu Forestset Hero / Jyrki Toljander. Seuraavana päivänä samoissa maastoissa käytiin Uudenmaan kennelpiirin mestaruuskilpailu jonka voitti AVO2 tuloksella isn Koitelinkuohun Amalia / Kenneth Helander. AVO3 tuloksen saivat pentuesisarukset isn Finby Frida / Ari Heikkinen ja isu Finby Figaro / Ismo Kyngäs Kauhavalla Etelä- Pohjanmaan mestaruuskilpailussa isu Douedal s Romeo / Antti Lassila sijoittuivat toiseksi. Samana päivänä Vimpelissä Ladyt Lakialla- kilpai- gas sijoittuivat viidenneksi. Tunturikokeet Tänä syksynä irlanninsetterit eivät saavuttaneet NUO- tai AVO-luokan koepalkintoja tunturikokeissa. Voittajaluokassa Utsjoella isn Kaidanpaljakan Sara / Matti Santti saivat VOI4 tuloksen. Erikoiskilpailut Kuhmossa Metsien Mestari- kilpailun voitti VOI1 tuloksella isu Douedal s Padraig / Kari Tuikkala. Arvonimi jäi kuitenkin saavuttamatta koska sen edellytyksenä on, että koiran suoritus loppukilpailussa on ollut käyttövalion arvoinen (Sertin arvoinen). tivät tiensä pentuesisarukset isn Pinebay Buidhe / Antti Hakala ja isn Pinebay Blixt / Suvi Lintukangas. Finaalissa ne eivät kuitenkaan sijoittuneet. ainoastaan yksi irlanninsetteri isu Golden Annie s Irish Brandon / Ari Mäkelä saavuttaen karsintapäivänä AVO3 tuloksen. Finaalissa tuloksena oli kolmas sija eli DER3. Kenttien voittaja kilpailtiin tänä vuonna tunturissa Utsjoella Kisassa toiseksi sijoittui VOI2 tuloksella isn US Lara / Markku Hakuli. Elit- kilpailuun mukaan valittiin isn Reppeåsen s Chili / Pekka Soini ja isn Kaidanpaljakan Sara / Matti Santti. Kilpailussa toiseksi sijoittui VOI2 tuloksella Kaidanpaljakan Sara. Rotukilpailu Irlanninsetterien epävirallinen rotumestaruus kilpailu Irish Trial käytiin Kurikassa Karsintapäivänä AVO3 tuloksen saavutti isu Golden Annie s Irish Brandon / Ari Mäkelä. Finaalissa sijoitettiin viisi koiraa: Irish Trial 1. + AVO3 isn Golden Annie s Irish Brandon / Ari Mä- 4. Usvakairan Aarre / Birgitta Vuorela, 5. Pinebay Blixt / Suvi Lintukangas. Irlanninsetterijaos onnittelee kaikkia menestyneitä! Suvi Lintukangas 31

34 IRISH TRIAL 2013 Kolmanneksi sijoitetun tarina, Terskan ja Arskan varjossa Tämä on sitten kirjoitettu kieli poskessa kuten muutkin juttuni yleensä ovat. Kerron nyt miten minä ja Rellu koimme Irish Trialin. Lähtökohtana pitää muistaa, että minä ja arvostettu Suvi L. Blixteineen osallistuivat myös kisailuun. Ja meillä oli keskinäinen veto, että huonommin sijoitettu ajaa kotiin 350 km ja parempi päättää pissatauot ym. Olimme molemmat vakuuttuneita sijoituksista koska Blixt hakee raivoisalla vauhdilla ja tyylillä, ihan niin kuin tornadot iskevät Floridaan. Rellulla ja minulla oli puolestaan enemmän älyä ja kokemusta. No, karsintapäivänä lauantaina lempattiin monta hyvää koiraa pois. Aamulla kentälle lähti 22 koiraa ja niistä karsiu- mutta tuomareiden oli pakko karsia. Ei voi olla 22 voittajaa. Rellu oli ykkösessä kiinni tuomarin Tapio Rannan mielestä, mutta hävisi linnut kolmannessa hakuerässä Arskan Brandonille niukasti. Ei ole huono koira sekään ja sai AVO kolmosen, kun Arskis ampui hätäpäissään kumpupilveä. Tilanne oli kyllä kiivas koska Rellu säesti tai seisoi sitä vieressä olevaa toista lintua ihan lähellä. Että kun voi iso mies juosta kovaa. Arskiksen ehdittyä nostaa räpylänsä ja saatuaan toimintaluvan, siinä Pohjanmaa jytisi. ZÄDÄM, silloin meni arska varjoon omalta osaltani, kun Arska tykitti fasaania/kumpupilveä. Sitten sunnuntaiaamuna Rouva Fortuna, tuo onnen ja epäonnen henkinen haltija, määräsi Blixtin ja Rellun samaan hakupariin. Jotkut jo ilkkuivat soronoo, peli selvä. Mutta ihmeellistä kyllä kirppu (Blixt) ei peesannut Rellua yhtään. Se jopa veti heittämällä tarvittaessa ohi ja silmukka kiristyi. Tyhjä erä. Blixt aiheutti henkilökohtaisesti taas psyykkisiä ongelmia koska toisaalta halusin sen menestyvän, mutta toisaalta Rellun voittavan sen. Molemmat kuitenkin oli- veri punnittaisiin. Rellu on varma, ajattelin. Karsintatuomarin Rannan kehuista päätellen myös kelpo koira. Pelottavan hyviä arvosteluja oli saanut myös Blixt. 32 Terska Savolainen Enskan kanssa ja Arska Mäkelä Brandonin kanssa kuitenkin korjasivat parhaat pokaalit. Rellun ja minun jäädessä kolmansiksi. Terskan voittajasuorituksesta en tiedä muuta kuin, että kuulin pari laukausta. Terskan palatessa lintutyön jälkeen kuului vain kommentti Mä ammuin niitä molempia. Enskan noutaessa kuollut lintu pyrähti kuitenkin lentoon ja siksi laatupalkinto jäi AVO kolmoseksi. Kisan voitto tuli kuitenkin. Birgitta Aarteineen jäi neljänneksi. Olisipa Birgitta nostanut tietyllä hetkellä tumpun päin pohjantähteä saaden toimintaluvan ja sitten ampunut edes ilmaan. Tuomarilta kyselin jo luvan avustaa tilanteessa jos tarvitaan pudotusta. Olisin kyllä pudottanut solidaarisuuden nimessä Aarrelle kisan voittolinnun, mutta ei. Birgitta ei vaan nähnyt koiran seisovan 10 metrin päässä johtuen Birgitan mittaisesta heinikosta, silti Harri-setä oli hyvin, hyvin vihainen. Suvi ja Blixt sijoittuivat viidenneksi. Tuomarina toimi suvereenisti ja oikeudenmukaisesti Pekka Mäenpää. Jalostus ym. käytiin läpi Pitkämönrannan grillikodassa jossa otettiin voitonmaljoja jo perjantaina. Maire Pitkiksessä teki karsintapäivänä maittavat ruuat ja molempina päivinä oli hintansa väärti aamiainen. Kiitos siitä kovasti hänelle. Voittajille onnea ja kisakumppaneille kiitos, oli erittäin tervehenkinen ja mukava viikonloppu. Uusia naamoja oli myös hauska bongata. Jälkikirjoitus: Terskan ja muiden tykittämät linnut luultavasti nokkivat jyviä vieläkin nokkaansa ja ajattelee: olipa päivä, mistä noita punalipun liehuttelijoita oikein riittää. Jaakko Mattila Kuva: Suvi Lintukangas

35 US Hessu, ensimmäinen koiramme voittajaluokassa Lauantaiaamu herätyskello soi 5.15 olemme lähdössä KAME kokeisiin Kuusamoon, edellisviikolla kuulimme että kyseisiin kokeisiin oli tullut peruutuksia. Siispä ilmoitimme Hessun sinne, onhan Kuusamon näin Kemijärveltä katsottuna lähes naapurissa. Hessu on tyypilliseen tapaansa rauhallinen koko matkan, "lataa akkuja" nukkumalla. Koeporukka kokoontuu Kuusamon ABC:lla, josta siirtyminen koemaastoon. Maasto-oppaana toimii Jaakko Laihola ja lintuja alueella pitäisi olla. Kun olemme kävelleet kaksi tuntia näkemättä yhtään lintua, alkoi porukkaa jo hiukan jännittää, näinkö tämä päivä menisi, ilman lintuja. Hessulla toinen erä hakua menossa, kun se häviää etumaastoon ja on jonkun aikaa näkymättömissä, kunnes tulee isännän luokse "kertomaan" että on löytänyt linnun, Hessun tiedotus on niin ilmeistä, että tuomarina toiminut Antero Seppälä myös sen huomaa. Hessu lähtee etenemään jonka tuloksena lintutyö yksinäisellä teerellä. Makkaran paiston ja kahvinkeiton lomassa, tunnelma on mukavan rento ja leppoisa, vaikka lintujen vähyys hiukan huolestuttaakin. Tauon jälkeen lähdetään liikkeelle ja lintujakin alkaa löytyä. Hessulla alkaa neljäs erä ja heti erän alussa Hessulla seisonta, jossa 6 riekkoa. Tilanteessa ammutaan ilmaan (riekko on rauhoitettu), jonka jälkeen Hessu pysyy rauhallisena paikoillaan. Päivän näytöt on annettu ja AVO 1 ansaittu. Hessun lisäksi 8 sen sisarusta kilpailee nyt voittajaluokassa.hessun emä "US" Lara, Outi Kostamo-Hakulin ja Markku Hakulin omistama koira, kilpailee myös voittajaluokassa. Koepäivä oli hieno päivä, hienossa seurassa. Kiitos kaikille mukana olleille. Kokeissa palkittiin myös AVO1 gsn Terrismäen Capri / Harri Heino, AVO1 pu Turck Av Rabbelugn / Aki Turkia. Onnittelut vielä kerran, heillä varmasti on omat tarinansa kerrottavana kyseisen päivän tapahtumista. Kotioloissa Hessu on hyvin helppo ja rauhallinen "sohvaperuna", mutta metsästyshommissa Hessu on aina täysillä mukana ja tekee kiinteää yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Hessu on metsästyskoira, jonka kanssa on ilo metsästää. Hessun kanssa metsästetään pääasiassa metsämaastossa kotimaisemissa Kemijärvellä ja muutama reissu pyritään tekemään tunturimaisemiin vuosittain. Lokakuussa olimme Utsjoella metsällä ja meillä oli ilo metsästää Harri Lehtosen kanssa. Hän totesi, että Super Hessulla on niin hyvä tuuri, kun sen ollessa haussa lintuja sattui lähes joka erässä kohdalle.toivotaan että "tuuria" riittää tulevaisuudessakin. Kemijärvi Ari ja Merja Vainio 33

36 IRISH TRIAL 2013 tuomarin silmin Tuikkalan Kari soitteli viime syksynä ja uteli kiinnostustani lähteä arvostelemaan yllämainittu tapahtuma. Viikon verran asiaa mietittyäni (Birgitan kiristämänä) suostuin ottamaan tehtävän vastaan. Onhan kilpailu, missä paikalla on yhden rodun edustajia, myös loistava tilaisuus päästä tuomarina paremmin sisälle rotuun. Olen kokenut, että roduistamme juuri irlanninsetteri on minulle jostain syystä jäänyt vieraimmaksi. Olen toki useita yksilöitä arvostelut, mutta selkeää kuvaa vaikkapa rotukohtaisesta tyyliihanteesta tai sen puuttumisesta, ei ole niin selvästi muodostunut kuin muista roduistamme. Punaiset setterithän ovat kaikki samanvärisiäkin, tai ainakin melkein. En nyt palaa historiassa ihan Paavo ja kypärä vuosiin, mutta palan matkaan kuitenkin. Kun aloittelin pointteriharrastustani, irlanninsettereissä oli vielä pal- jon laimeammat metsästysveret omaavia yksilöitä (kauniisti muotoiltuna). Samaan aikaan kuitenkin esiintyi myös todella taitavia koiria niin metsässä kuin kentälläkin. Silloin näkemistäni huipuista on jäänyt mieleen niiden linnunkäsittelykyky sekä rauhallisuus lintutilanteessa. Haullisesti hyvä taso Mikään ei lämmitä aamulla mieltä niin paljon kuin vetää kipeisiin jalkoihinsa edellispäivän jäljiltä vielä märät vaelluskengät. Tunteroisen autolla ajelun jälkeen ja muutaman risteyksen missattuani saavuin kuitenkin pelipaikoille. Kokoontumispaikkana toiminut Pitkämönranta vaikutti varsin onnistuneelta valinnalta tällaiselle tapahtumalle. Siellä voi illan pimetessä yhdessä samanmielisten kanssa syvällisesti pohtia esimerkiksi jalostukseen liittyviä seikkoja tai harrastaa muita ilta aktiviteetteja. Normi aamuhässäkät ja puheet pidettyämme siirryimme maastoon. Tuulta oli mukavasti heti aamusta, joten ei kun kisa käyntiin! Ensimmäisen kierroksen jälkeen oli helppo todeta että tyyliä ja vauhtia löytyy, muutamilla yksilöillä oli hiukan aamukankeutta (siis koirilla). Lintuja löytyi hyvin ensimmäisellä kierroksella. Parhaana linnunlöytäjänä kunnostautui Mäkelän Ari (mies ei koira), mutta syystä tai toisesta tilanteet vain jäivät hyödyntämättä. Toisella kierroksella alkoivat nekin egipaget vertyä joilla ilmeisesti edellinen päivä ja tai ilta oli ollut raskaahko. Peltopyitä löytyi tälläkin kierroksella, pyssyt vaan eivät paukkuneet. Valitettavasti siihen linnut sitten loppuivatkin. Kolmannella kierroksella mukana olleet koirat hakivat kaikki haullisesti ja tyylillisesti päivän parhaat eränsä. Aarre Kuvat: Antti Lassila 34

37 ja Ripsa esittivät kisan, ehkä jopa koko syksyn aikana parhaan näkemäni erän. Useista hyvistä hakueristä huolimatta ei lintuja löydetty, tai niitä ei ainakaan seisonnan muodossa pystytty hyödyntämään. Tässä kohtaa päivää tilanne alkoi jo hiukan huolestuttaa. Vaihdoimme maastoa ja onneksi sieltä lintuja löytyikin. Tero ja Enska pääsivät jopa tappoa yrittämään. Muutaman erän jälkeen kisa saatiin kuin saatiinkin päätökseen. Syväluotaava analyysi irlanninsetterin tilasta vuonna 2013 pitää tehdä niin tyyli, vauhti ja haun laajuus riittävät kisaan kuin kisaan. Osalla koirista tuulenkäytössä on kuitenkin parantamisen varaa. Ilman lintutyötä nämä edellä mainitut ominaisuudet ovat kuitenkin vain sananhelinää ja silmälle miellyttävää seurattavaa. Se vetää hiljaiseksi, vai mitä? Poikkeuksena muista oli Wanhan liiton mies Enska. Ei yksi kisa toki kesää tee. Sen perusteella jos lähtee pitkälle vietyjä johtopäätöksiä vetämään, on hommassa voimakas oikomisen maku. Sen enempää asiaan perehtymättä, voisin kuitenkin kuvitella, että yhdistelemällä näitä tuontikoiria, ja sopivasti sekoittamalla niitä verilinjoja joista aikoinaan huippu linnunkäsittelijät löytyivät, voisi saada aikaan melko mielenkiintoisia yhdistelmiä. Takavuosina irlanninsettereiden kärki pystyi haastamaan muut rodut niin metsässä, kentällä kuin tunturissa. Onko tällä hetkellä tämä terävin kärki liian ohut? Muistuttaisin irlanninsetteriharrastajia vielä yhdestä seikasta. Teillä on kaksi sellaista asiaa mitä meillä muiden rotujen harrastajilla ei ole: Määrällisesti suurin koiramateriaali sekä määrällisesti eniten nuoria harrastajia. Niiden varaan on hyvä rakentaa ja jalostaa yhä parempia metsästyskoiria. Yksittäinen kasvattaja ei siihen pysty. Yhteistuumin te olette pystyneet rodun nostamaan tälle tasolle ja yhteistuumin te pystytte ottamaan myös seuraavat askeleet. Pekka Mäenpää, pointterimies Iloista koeporukkaa. Tero ja Enya. IRISH TRIAL tulokset 1. isn Flamefields Enya (Flamefield s Beretta/Douedal s Irwin) ohj. Tero Savolainen 2. isu Golden Annie s Irish Brandon (Red-Shadow/Red Garlics Gourme) ohj. Ari Mäkelä 4. isu Usvakairan Aarre (Rushfield Kari/ Finby Daim) ohj. Birgitta Vuorela 5. isn Pinebay Blixt (Rushfield Rena/Remkilens Champ) ohj. Suvi Lintukangas muut finalistit: isn Douedal s Rosalie (Douedal s Merili/ Finby Duracell) ohj. Ahti Heikka isn Douedal s Ripsa (Douedal s Merili/ Finby Duracell) ohj. Jari Reinikainen isu Douedal s Pele (Douedal s Merili /Håköya s C-Aaron) ohj. Jouni Määttä 35

38 POINTTERI- SETTERI- JAOS YHTEYSTIEDOT 2013 Marikki Forell puheenjohtaja Aromikuja 3 A Tuusula Puh marikki.forell@gmail.com Antti Keskikangas varapj, hallituksen jäsen Mäentie 45, Rintakangas Puh , antti.keskikangas@msk.fi Timo Laaksonen sihteeri, tiedottaja Fabianinitie Jämsänkoski Puh timo.laaksonen@tlp.fi Jorma Korpela pentutiedustelu Päivälänkuja 7, Kerimäki Puh jorma.korpela@mhy.fi Maija Korpela jäsen, jalostusneuvoja Päivälänkuja Kerimäki Puh maija.korpela@gmail.com Jukka Timonen jäsen, kansainväliset yhteydet Kaskenpolttajantie 27 A Helsinki Puh jukka68.timonen@gmail.com Janne Uusimäki jäsen, jaostuotteet Uusimäentie Itäkylä Puh janne.uusimaki@gmail.com Pointterijaos Kotisivut: pointterijaos@kkk-hhs.fi Syksyn tapahtumia pointterikentältä Tervehdys kaikille pointteri ystäville! Koekausi on vielä kesken tätä kirjoittaessani, mutta käyn läpi hieman tähänastisia tapahtumia. Metsämestaruuskilpailulla koepaikkana oli tänä vuonna Kauhajoki, paikka oli loistava niin lintujen kuin maastonkin suhteen. Kilpailu oli avoin kaikille roduille. Pointtereitten metsämestaruutta lähti tavoittelemaan viisi pointteria, joista mestarin arvon sai Hirvasvuopion Eve, joka sai myös Avo 2-tuloksen. Toinen palkittu oli av Rabbelung Turck, niinikään Avo 2-tuloksella. Lintuja oli maastossa etsimässä muutkin kuin koirat, kokeen aikana kuljetun kuuden kilometrin matkalta löytyi kolme kanahaukan tappamaa metsälintua, joista yksi oli riekko. Nuortenkoirain koulutusviikonloppu oli Ilmajoella, vastuun järjestelystä kantoivat tänä vuonna gordoni -ja pointterijaokset. Osallistujia oli 37, joista 8 pointteria. Osallistujamäärä kertoo, että tapahtumalle on tarvetta. Vastaavan kaltaisia tapahtumia voisi järjestää laajemminkin. Koulutuksessa harjoiteltiin parihakua, joka on nuorille koirille erittäin tarpeellista. Oli hieno todeta, että parin erän jälkeen monet jättivät paritoverin rauhaan ja lähtivät etsimään lintua. Mielestäni tämän vuotuinen Kultamalja ikäryhmä oli pointtereissa tavallista tasokkaampi, sen osoitti jo koulutuksen yhteydessä ollut nuorten luokan kilpailu. Tulemme varmasti kuulemaan tämän ikäryhmän koirista hyviä uutisia kilpakentiltä. Kultamaljaan pointtereita osallistui tänä vuonna viidestä rodusta eniten, eli peräti 18, Gordoninsettereitä oli 16, Englanninsettereitä 12, Irlanninsettereitä 15 ja Punavalkoisiasettereitä 5, koko osallistujamäärän ollessa 66. Kultamalja ikäisiä pointtereita oli rekisteröity 60kpl, kun tälle vuotta rekisteröintejä on tähän men- nessä ainoastaan 15kpl. Finaaliin pääsi tänä vuonna 12 koiraa, joista 5 oli pointteria, Taneli Lemettylän Köpi sijoittui hienosti neljänneksi. Onnea! Köpin isä on kultamaljan voittaja v-07 Blackplains Heaihka ja emänä Hirvasvuopion Eve, kasvattaja Juhani Toivakka. Vaikka tällä kertaa pointterit eivät sijoittuneet Kultamaljassa aivan terävim- on hyvä saavutus. Nuorten koirien ja uusien harrastajien esiintuloa on kuluneena syksynä ollut ilo seurata. Haepakka Essin ja Epelin NUO 1-tulokset ansaitsevat suuret onnittelut, samoin kuin Moundhill s pentueen usean koiran tulokset. Derby kilpailuun osallistui 32 koiraa, joista 7 oli pointteria, tämän ikäryhmän pointtereita oli rekisteröity 35 kpl.finaaliin valittiin ainoastaan 7 koiraa, joiden joukossa 2 pointteria. Parhaiten sijoittui av Rabbelugn Turck ollen toinen, omistajana Sari & Aki Turkia, Neljänneksi tuli av Rabbelugn Taiga, omistajat Riikka ja Markku Hankonen. Onnea! Elit-kilpailu oli taas Villen ja Evan juhlaa! Palkinnoksi Elit voitto sertin kera ja näin Evasta tuli käyttövalio. Hieno saavutus, vaikka maastoa ei ennakkoon pidetty kummoisena lintupankkina. Kuuden kilpailijan mukaan oli päässyt tänä vuonna peräti kolme pointteria. Elit pisteitä oli tänä vuonna saanut peräti kahdeksan koiraa. Tässä vaiheessa syksyä ovat Pizza ja Orvar nousseet voittajaluokkaan, molemmat ovat Rabbelungin kennelistä. Onnea Catalle ja Henrikille hienosta saavutuksesta. Kiitos harrastajakunnalle aktiivisuudestanne kuluneena syksynä ja kohdatkaamme jälleen ensivuonna. t. Antti 36

39 Korjaus Ekipagen 3/2013 Pointterit erikoisnäyttelyssä artikkeliin: Ekipagessa 3,/2013 Pointterit erikoisnäyttelyssä -jutussaoli mainuttu, että VSP -koira on Hirvasvuopion Eva, om. Vilho Korteniemi, Eva sai sertin mutta oli parasnarttu kehässä toinen. VSP -koira oli Hirvasvuopion Campa, om Pirjo ja Hannu Kumpumäki. Campa kilpaili avoimessa luokassa ja tuli parasnarttu kehässä ykköseksi SA:lla. Serti meni Hirvasvuopion Evalle, koska Campalla oli sertikiintiö jo täynnä. Eli tulokset ovat kyseisten koirien osalta seuraavat: Hirvasvuopion Epo, om. Hannu Teppo KÄY-ERI, KÄK1, PU1, SA, ROP, SERT Hirvasvuopion Campa, om. Pirjo ja Hannu Kumpumäki AVO-ERI, AVK1, PN1 SA VSP Hirvasvuopion Eva, om. Vilho Korteniemi KÄY-ERI, KÄK1, PN2, SA, SERT Koirien kasvattaja on Ville Korteniemi. Onnea vielä koirien omistajille ja kasvattajalle!! Olen erittäin pahoillani tästä virheestä ja pyydän nöyrimmin anteeksi teiltä, Pirjo ja Hannu, huolimattomuuttani. Kunnia sille kenelle se kuuluu. Maija Korpela Kuva: Marikki Forell 37

40 NORDISK POINTERMATCH 2013 Johdanto Ajatus tämän artikkelin laadinnasta syntyi Maaottelun kritiikkiä seuranneen tyylikkäästi järjestetyn päivällisen yhteydessä. Tietenkin asiaankuuluvasti käsiteltiin Suomen joukkueen edesottamukset, mutta nopeasti keskustelu siirtyi siihen mitä ammennettavaa tästä kokemuksesta mahdollisesti olisi jatkossa. Sovittiin siis, että rustaamme artikkelin: Ajatuksia NPM 2013:ta tuomarin ja osallistujan näkökulmasta. Tuomarin näkökulma, Esko Liimatta Sain NPM 2013 sääntöluonnoksen, Ruotsin yleiset koesäännöt ja joitain tuomariohjeeseen kuuluvia otteita käyttööni hyvissä ajoin ennen koetta. Jossain määrin materiaali aiheutti päänvaivaa muutenkin, kuin vain käännösurakan takia. Tällä kertaa Maaottelussa käytetyt säännöt painottivat laatuarvostelun periaatteiden noudattamista ja virheistä rankaistiin herkästi ja avokätisesti miinuspistein (yhtenäisiä NPM sääntöjä ei ole vaan kukin järjestävä maa vastaa ns koekohtaisten sääntöjen laadinnasta). Kilpailuarvostelua ei siis käytetty kuin oikeastaan vasta kaksi erissään parhaimmat pisteet kerännyttä koiraa. Syyt laatuarvostelun painottamiselle tulivat kyllä selväksi; Ruotsissa voittajaluokan kilpailuissa koiralle ei sallita (siis jos haluaa menestyä) edes ns pikkuvirheitä käsiteltävyydessä tai lintutyön eri osa-alueiden täsmällisyydessä. Koirien on oltava hallinnassa kaikissa tilanteissa. NPM ja sitä seurannut Kv-voittajaluokka saivatkin minut ajattelemaan tuttuja Suomalaisia koesääntöjä ja tuomarityöskentelyäni kotoisissa voittajaluokissa hieman eri näkökulmasta; Olenko ollut voittajaluokassa pikkurikkeiden tai jopa selvien virheiden osalta liian hellämielinen ja sillä tavalla ruokkinut virheellistä ajatusmallia: AVO I plakkarissa. Nyt voidaan antaa koiralle taiteilijan vapauksia? Vai onko sittenkin oleellisempaa korostaa linnunlöytökykyä, tyyliä jne ja sallia ns luokkakoiralle hieman vapauksia koulutuksellisissa asioissa?. Pohtiminen tältä osin jatkuu. Kokeen järjestelyt olivat selkeät ja kaikki toimi erinomaisesti. Kokki mukana maastossa ja lounas tulikin suoraan grillistä. Pelkistettyä, mutta sopivan herrasmiesmäistä meininkiä koko päivä. Maastot olivat erinomaiset. Lintuja oli sopivasti, siirtymät lyhyitä ja koetta oli myös katsojien helppo seurata. Tuomarina minua jäi askarruttamaan koemaaston käytön periaate; sama maasto haetettiin seuraavalla parilla uudelleen, jos tuomarikollegio katsoi edellisen parin hakeneeni annetun hakualueen puutteellisesti. Tätä käytäntöä voisi harkita meillä kotoisissakin mittelöissä. Maastoa säästyi ja näissä uusinnoissa löytyi lintuja hämmästyttävän usein (vaikkakin koirat hakivat yleisesti ottaen vähintään hyvällä tasolla). Ryhtyikin hieman mietityttämään toteutuuko kokeissamme periaate; etsitään lähin lintu. NPM 2013 kaikki 24 erää (a 10 min) vietiin läpi alueella, joita esim Lapuan Pouttuun sopisi ainakin kolme. Kokonaisuutena kaikkien Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Tanskasta Maaotteluun osallistuneiden koirien perusominaisuudet olivat mielestäni vähintään hyvällä tasolla. Hyvätyylisiä linnunlöytäjiä kaikki tyynni. Erinomaisiakin löytyi useita ja ainakin yksi jokaisesta maasta. Tältä osin NPM 2013 kilpailusääntöihin kirjattu tavoite pohjoismaiden parhaiden 38

41 Kuva: Janne Uusimäki kenttäkoekoirien esittämisestä uskoakseni toteutui. Yleistäen totean, että tämän kilpailun perusteella Norjalaiset ja Suomalaiset koirat olivat linnunlöytäjiä, mutta koulutuksessa esiintyi puutteita. Ruotsalaisissa ja Tanskalaisissa koirissa vastaavasti korostui viimeistelty koulutus ja työskentelyn virheettömyys. Osa Suomalaisista ja Norjalaisista ohjasi koiraansa välillä kovaäänisesti ja hyvinkin omaperäisin sanakääntein. Ruotsalaiset ja Tanskalaiset selvisivät urakastaan keskimäärin selkeästi hillitymmin tahdonilmaisuin. Tältäkin osin tasoero koirien koulutuksessa (tai koulutettavuudessa) näkyi valitettavan selvästi. Tulosten valossa koirien edesottamuksissa oli tietenkin suuriakin eroja. Aina ei tuuritkaan ole kaikilla kohdillaan. Omassa tuomarivihossani koirien saamat loppupisteet hajaantuivat suuresti. Pienin pistemäärä omassa tuomarivihossani oli 1.0 pistettä ja parhaaksi arvioimani koira sai 9.0 pistettä. Sääntöjen mukaan koira arvosteltiin skaalalla 0-10 p, josta sitten vähennettiin mahdolliset miinuspisteet (vrt poissulkevat -2p ja pienemmät rikkeet -1p). Suomalaisena oli tietenkin ihan mukava, että koko tuomarikollegio piti ominaisuuksiltaan kokeen parhaana koirana Suomalaista pointteria (tyyli, vauhti, haku ja linnunlöytökyky kaikki erinomaisella tasolla). Valitettavasti vain tälle ekipagelle miinuksia kertyi näistä edellä mainitsemistani pikkurikkeistä ja yhdestä selkeämmästä virheestä. NPM 2013 oli hieno kokemus. Taas tuli todistettua, että matkailu avartaa muutakin kuin lompakkoa. Arvostan suuresti, että Pointterijaos soi minulle kunnian toimia tuomarina NPM 2013 kilpailussa. Oli hienoa seurata aitiopaikalta upeiden koirien tekemisiä. Kilpailijan näkökulma, Timo Laaksonen Nordisk Pointematch, pohjoismaiden parhaimmisto samoissa kisoissa. Oli tälle Ekipagelle suuri kunnia tulla valituksi Suomen joukkueeseen, ottamaan mittaa lähes ylivertaisista naapurikansan edustajista tai ainakin näin huhupuheet olivat muiden maiden koirista kertoneet. Kil- päivää seuraten, kunnes iltapäivällä lähdimme ajelemaan kohti Turkua ja laivaa. Enempiä iltariennoista ja ajomatkoista kertomatta, saavuimme Skåne-Tranåsiin maanantaina illalla. Meille oli sovittu harjoittelupäivä tiistaille, Charlottenlunds Slottin maille aivan meren tuntumaan. Tavoitteena oli päästä totuttamaan koiria jurttipeltoihin, jossa kasvu onneksi ei ollut aivan mahdottoman korkeaksi tänä vuonna yltänyt. Lintuina kyseisellä alueella oppaamme tiesi olevan pääasiassa peltopyitä ja ehkä joitakin satunnaisia fasaaneja. Tiistai joukkueelta kului jäniskevennyksiä vältellen, peura-ajoja kaihtaen ja peltopyitä etsien. Jokainen koira pääsi lopulta riistatöille ja täten harjoittelupäivä ajoi asiansa. Keskiviikko oli kilpailukoirille totaalinen välipäivä, mutta joukkue kävi tutustumassa paikalliseen AVO/NUO-luokan kokeeseen reilun tunnin matkan päässä Bäckaskogs Slottin mailla. Päivän koetta kun seurasi, huomasin ettei Suomen koirilla nyt niin kauhean huonosti ole näissä luokissa pullat uunissa, eli samaa nappulaa ne naapurimaidenkin koirat syö. Ei mitään oikein säväyttävää, muttei ihan totaalisen kehnoakaan. Ehkä herätti ajatusta se, että koirat oli aika tarkasti ohjauksen alla koko ajan sen hakiessa. Meno ei ehken ollut samanlaista kädet taskuun ja koira hakuun tyyliä, mitä kotoisissa kokeissa näkee. Mutta olisiko sitten aika mennä itse kilpailuun ja keskittyä siinä nyt ehkä enempi oman koiran edesottamuksiin. Torstai valkeni kohtuu tuulettomana, mikä sinänsä oli yllätys noinkin lähellä aavaselkäistä merta. Joukkueet kokoontuivat Skåne-Tranåsin torille, vain 200m majoituksesta. Siellä näimme listan pareista ja heti avajaispuheiden jälkeen oli aika lähteä kohti kilpailumaastoja. Lyhyen ajon jälkeen saavuimme n. 400m leveän ja kohtuu pitkän sänkipellon keskiosiin. Sumu oli 2. parissa ja siksi lähdimme seuraamaan parkkipakalta ensimmäistä paria maastoon. Ensimmäinen pari haki enimmäkseen heinämaata, mutta oma erämme alkoi suoraan sängeltä. Parina Sumulla oli Norjan Black Luckys Queen L. Heti ensi 39

42 askeleista näin, että Sumulla on tänään haullisesti erinomainen päivä. Haku kattoi alueen reunasta reunaan, tosin ohjasinkin hakua omalla liikkeellä normaalia vahvemmin. Pieni käväisy oikealla jopa jurtin puolella, mutta palasi sieltä pienen äänenkäytön jälkeen ruotuun sängelle. Erän edetessä yli puolen välin, otti Sumu piirteikkään seisonnan keskelle peltoa. Ilmoitin seisonnan ja lähestyin koiraa sopivalle etäisyydelle. Tietenkin tässä vaiheessa unohdin tyystin mahdolliset miinuspisteet ja Eskon edellisen muudesta saa miinuspisteitä. Eli toimin aivan täysin kuin kotoisissa kokeissa ja annoin Sumulle nostoluvan. Sumu nosti kohtuu innokkaasti n. 20 päisen Peltopyyparven ilmaan ja pysähtyi hienosti kotoisia sääntöjä noudattaen ennen lintujen nousupaikkaa. Jos havaitsin oikein, vain toinen pyöveleistä pääsi ampumaan, mutta yhtään lintua ei maahan noudettavaksi pudonnut. Sitten tulikin tämä erikoisuus jota kotoisissa kokeissa ei riistatilanteen päätteeksi suoriteta, eli kylmän linnun nouto. Koska riistatyön kohteena oli Peltopyy, suoritettiin nouto kyseisen rotuisella linnulla. Päätuomari kävi näyttämässä pyytä Sumulle jopa niin läheltä, että siitä jäi pari höyhentä hampaiden väliin. Tuomari ohjeisti, että hän käy viemässä linnun etumaastoon ja palaa taakse, jonka jälkeen saan luvan antaa noutokäskyn koiralle. Hän kävelikin n. 20m eteenpäin, veti lintua metrin verran sängellä ja pudotti sen siihen. Tuomarin palattua alkuperäiseen pysähdyspaikkaan meidän taakse, antoi hän noutoluvan. Tästä alkoikin sitten se todellinen miinuspisteiden kerääminen eli tämän Ekipagen heikkous, nouto. Sumu eteni suoraviivaisesti linnulle, otti sen suuhun ja pudotti kerran matkalla maahan korjatakseen asentoa. Lintu uudestaan suuhun, leukaperät hivenen kävivät turhaakin ja perus saatto tuoden riistan isännälle, eli pudotti sen n. 1m minun eteen. No käskin uuden noudon ja sain jopa linnun käteen asti, mutta nouto oli rehellisesti sanottuna heikkoa tasoa. Erä ohi ja paluu parkkipaikalle, jonka kohdalle olimme hakueriemme aikana saapuneet. Kanssakilpailijat ja yleisö kävi onnittelemassa hienosta lintutyöstä ja itsekin oli siinä vaiheessa sitä mieltä, että pullat on hyvin uunissa. Kun vihdoin viimein ensimmäisen kierroksen jälkeen tuomarit latelivat pisteitä mahdollisuus -2 virhepisteeseen, jotka tuli rauhattomuudesta lintutilanteessa ja noudosta. Täällä kuin ei kotoisien sääntöjen mukaisesti saa edetä lintujen nousupaikan tuntumaan, vaan koiran pitää pysähtyä heti lintujen siivittyessä. Nouto, noh... siitä lienee turha puhua, se ei omastakaan mielestä häävi ollut. Kuitenkin ilman näitä virheitä, oltaisiin oltu ensimmäisen kierroksen 2. paras Ekipage. Enemmän pisteitä saavutti vain NPM:n voittanut koira Ulama, ilman miinuksia tosin. Tässä vaiheessa kun mahdollisuus ta, toivoin vain että pystymme auttamaan joukkuetta pistetilastoissa. Tämä tarkoitti siis sitä, ettemme loppujen 2. erän aikana saisi kerätä useammasta kuin 1 asiasta virhepisteitä. Silloin nimittäin koko koiran pistetili painuu lopputuloksissa 0:ksi ja emme pysty auttamaan joukkuetta kilpailussa. Seuraavaksi pariksi vastaan tuli Ruotsin Stenbitens Epson. Avoimelta pellolta, jonka toisella puolella näkyi korkea maissikasvusto. Ajatukset siinti heti välittömästi siellä jossain edellisen syksyn Lapuan kokeissa, jossa koira haki enimmäkseen peltojen reunat. Noh, lähdetään liikkeelle ja katsotaan mitä tuleman pitää. Kotoisasti ajatellen Sumu vei jälleen paritoveriltaan etumaaston. Vei mitä ilmeisemmin linnunkin, mutta koska fasaanikukko kalkattaen nousi maissin joukosta. Koska siellä ei Sumuakaan havaittu, jäi kyseisen tapahtuman kulku näkemättä niin tuomareilta kuin minultakin. Tiesin, että Sumu on jossain siellä, mutten ollut varma. Seuraavan kerran kun Sumun näin, oli se oikealla kädellä pellon nurkassa, Maissin rajassa. Erä päättyi tähän ja huokasin helpotuksesta, kun emme olleet miinustiliä tässä erässä kartuttaneet. Ei lintuja, ei virheitä. Pisteissä menimme paritoverin ohi kaikkien muiden tuomareiden mielestä, paitsi Ruotsin. Hän ilmeisesti laski karkotetun fasaanin Sumun aikaansaannokseksi. Onneksi virhepisteitä ei voinut antaa, koska mitä et näe, et voi arvostella linja on pohjoismainen käsite. Kolmannessa parissa vastaamme asettui Tanskan Fugledes Juvel. Erä alkoi korkean kummun takaa ja alkuerän haku oli suorastaan erinomaista tiheän hakukuvion saattelemaa heinikkohakua. Kummun päälle päästyämme antoi PT ohjeen, että oikealla kädellä näkyvän fasaanitarhan luokse koiraa ei saisi ohjata. No oman töpselinokkani tuntien, tiesin missä Sumu kohta olisi. Vain hetki ja sain nostaa käden ylös fasaanitarhan luona olevan seisonnan johdosta. Koppla oli tuomarin komento ja kävin Sumun kytkemässä seisonnalta hihnaan. Erä jatkui ja hakualue oli edessä näkyvä matala lautasella käännetty pelto. Hetken kuluttua Sumu katosi kylvötien yli toiselle pellolle ja ilmoitin tuomarille käyväni tarkistamassa tilanteen. Siellähän Sumu seistä tökötti, ei niin luvallisella pellolla. Sain kuitenkin toimintaluvan, annoin avanssin ja tässä lintuja saateltiin kyllä hivenen turhankin pitkälle. Lintujen nousupai- 40

43 kalle, eikä piiruakaan ennen voinut poika stopata. Miinuspisteitä siis tiedossa, mutta toivottavasti ei kahdesta eri asiasta. Kun tulokset lopulta taululle pärähtivät, saimme vain sen 2 miinuspistettä rauhattomuudesta lintutilanteessa. Näin pääsimme siis auttamaan joukkuetta pisteiden yhteenlasketussa lopputuloksessa, joukkueemme toiseksi eniten pisteitä keränneenä Ekipagena. Yhteenvetona itse kilpailusta täytyy todeta, että muutama asia pitää tulevaisuutta ajatellen korjata oman koiran toiminnassa, päästäksemme pohjoismaiselle kärkitasolle. Ensisijaisena asiana on nouto, se pitää tulevan talven aikana pistää sille tasolle, missä se muiden maiden koirilla on. Heillä se on mallia hissi. Avanssin jälkeisessä tilanteessa lintujen siivityttyä koiran pitää pysähtyä heti, mikäli meinaa ulkomaisissa kokeissa pärjätä. Koiran ei saa antaa liukua avanssista lintujen nousupaikan läheisyyteen, vaikka sillä kotoisissa koetuksissa pärjäisikin virheettömänä. Lisäksi ohjattavuus koiran haun aikana pitää saattaa paremmalle tasolle, eli viheltäen tai pillillä koiran tulee kääntyä käskystä. Koulutuksellisia asioita siis, linnunlöytö, haku rajoittamattomalla alueella tai linnunkäsittelykyky eivät ole ne ongelmakohdat. Niissä Sumu pärjäsi kilpakumppaneilleen erittäin hyvin. Erityisesti mieltä lämmitti iltakeskusteluissa esiin tulleet kehut, joita sain niin päätuomarilta kuin kanssakilpailijoilta. Ominaisuudet siis on huipputasoa, se hienosäätö vain puuttuu. Noh, näemme tulevaisuudessa onnistuuko nuo korjaukset, mutta kokonaisuudessaan Nordisk Pointermatch oli opettavaisena retkenä erittäin onnistunut. Töitä on edessä, mutta ehkä ne palkinnotkin sitten lopulta kerätään jos kaikessa onnistutaan kilpailumatkalla kirkastuneiden suunnitelmien mukaisesti. Iso kiitos joukkuetovereille, joukkueenjohtajalle ja Suomen tuomarille, että mahdollistitte upean reissun toteutumisen. Toivottavasti en ole viimeistä kertaa näissä karkeloissa ja seuraavalla kerralla oletettavasti enemmän kansainvälisen Päivä kanakoirakokeessa, voittajaluokan koe Olin edellisenä iltana analisoinut tiukasti tulevan päivän tapahtumat, koirat, ohjaajat, tuomarin, kilpailualueen, linnut, sään, tuulet, oman koirani, ampumiseni ja sitten laskenut latoja. Ladot tuppasivat lisääntymään mutta päädyin lukuun kolmetoista. Nyt seisoin koirani kanssa vimpeliläisen pellon reunalla, taivaalla roikkuivat mustat sadepilvet, edessä heilimöi riistapelto, laskin latoja, kolmetoista, eivät olleet tuplaantuneet. Ilahduin, koska lähteviä lintujakin on varmaan yksi. Tuomarin kehotuksesta päästin pointterini hakuun, hetken kuluttua se jäykistyi pitkän saran päähän, ilmoitin seisonnan. Parina ollut setteri meni myöskin ihastelemaan patsasmaista pointteria. Se ihasteli edestä ja takaa sekä kiillotteli hännällään pointterin kylkiä. Pointterissa en havainnut karvankaan värinää. Ilmeisesti tuomarikin oli havainnut koirani kiiltävät kyljet ja pyysi ohjaaja kytkemään setterin. Jouduimme menemään aivan koirien viereen, koska toinen ohjaaja pyydysti koiraansa kontaten kanavanreunalla, päästelleen suustaan äänekkäitä ja tiukkoja koirakomentoja. Ilmeisesti tämän vuoksi noin kymmenen metrin päästä lähti peltopyyparvi lentoon. Pointterissa en havainnut karvankaan värinää. Kun setteri oli kytketty, sain toimintaluvan, käskin koirani nostoon, se oli räväkkä, koska koira putosi noin kaksi metriä syvään kanavaan. Fasaani lähti ilmaan ja suuntasin siihen vauhdituslaukauksen, koska lähialueella oli niin paljon porukkaa. Pointteri pysyi hienosti paikallaan, ilmeisesti siksi, kun se oli vajonnut mahaansa myöten saveen. Seuraavassa erässä olimme toisen pointterin kanssa ja edessä oli peltoja halkova tieura, arviolta pari kilometriä suoraa, sen molemmin puolin kasvoi miehen korkuista vitelikköä, arvelin koirien pysyvän hyvin haku-uralla. Noin kahdensadan metrin jälkeen koirani hyytyi lihavuuden vuoksi ja kaveri sai noin viidenkymmenen metrin etumatkan, niinpä se nappasi seisonnan tieojaan ja saman aikaisesti myöskin oma koirani teki saman. Koska kaverini ilmoitti seisonnan sekunnin sadastuhannesosaa aikaisemmin, hän sai ensin toimintaluvan. Koska tuomarin, pyövelin ja ohjaajan piti ohittaa koirani kapealla tieuralla, olin näkevinäni, että tuomari tervehti koiraani, heiluttamalla sen jäykistynyttä häntää. Jäin kuitenkin odottamaan seisovan koirani viereen, tuomarin apusilmien kanssa. Koska asioitten selvittäminen toisen koiran kanssa vei pitkään, väsyivät omani seisonnassa olleet fasaanit odotteluun ja lähtivät lentoon. Se oli varmaan suuri helpotus koiralleni, koska se istuutui odottelemaan uusia ohjeita. Kun toinen koira ei saanut mitään merkittävää aikaan sain luvan jatkaa, laitoin pointterini hakuun. Se ottikin seisonnan noin viidenkymmenen metrin päähän sarkaojaan, ilmoitin seisonnan ja sain luvan toimia. Latasin aseen, annoin nostokäskyn, ilmaan nousi fasaanikukko, suoritin nopean ja vaistonvaraisen laukauksen linnun suuntaan. Pellon yllä leijui höyheniä, niin kuin Mummo Ankka olisi tyhjentänyt höyhentyynynsä. Näkyvyyden parannuttua laitoin koirani noutoon, hetken pakkailun jälkeen se toi valmiiksi nypityn linnun käteeni. Tuomari oli ilmeisesti tyytyväinen koirani suoritukseen koska olimme iltapäivällä kuolemanerässä, linnuilla voittoon. Pointteri nappasikin linnun ojanpientareelta ja lähestyimme sitä, sen häntä alkoi oudosti heilua, oletan sen arvelleen, että taas se tuomari tulee tervehtimään. Noin metrin päässä koirasta sain ladata aseeni, koska maasto oli aukeata peltoa arvelin yhden patruunan riittävän. koira suoritti räväkän noston, piippu kohti lentävää lintua, kuului se kuuluisa KLICK, hämmästyin ja sitten vauhdituslaukaus perään. Kisa oli päättynyt. Illalla laskin onnellisena latoja. Tämä oli minun näkemys päivästä, on niitä varmaan muitakin ja virallinen julkaistaan vuosikirjassa. Junnun kisa ja Ekipage Vilho Korteniemi - Hirvasvuopion Eva 41

44 DIARMID CUP 2013 Pointtereiden paremmuudesta mittelöitiin toistamiseen Vimpelin fasaanikylläisissä maastoissa Kun kilpailua lähdettiin jaostasolla suunnittelemaan viime keväänä oli ajatuksena, että osanottajamäärä kipuaa vähintäänkin edellisvuoden tasolle. Viime vuoden kokemuksen perusteella näytti, että pointteriväki olisi löytänyt uuden arvostuksen rotumestaruuskilpailulle, jonka sen ehdottomasti kuuluukin saada. Toiveena myös oli, että suhteellisen runsaslukuinen Kultamalja ja Derby-ikäisten koirien kaarti saapuisi kisaamaan jaossa olevasta Aukian-kilpailun paremmuudesta eli kasvattajien intressistä tuoda rotukohtaiseen kilpailuun arvioitavaksi jalostustyönsä tuloksia. Sillä mikä olisikaan parempi foorumi rodunomaiseen katselmukseen ja esilletuontiin kuin rotumestaruuskilpailu? Näiden oletusten varassa jaos päätti viedä kokeen kaksipäiväiseen muotoon, seulomalla karsinnan kautta koirat seu- päätettiin, että karsintapäivälle harmillisesti osuneesta Elit-kilpailusta saa suo- haluavat pointterit. Vaan kuinkas sitten kävikään... Osanottajamäärä jäi roimasti alle odotusten ja karsintaan ilmoittautui vaivaiset 9 koiraa, joista Aukian tittelistä kisasi ilmoittautunut kolme koiraa. Karsinnan tuomaroinnista vastasi Pekka Mäenpää ja Grahn. Pekan tehtäväksi jäi siis seuloa vähiten virheitä tehneet, tyylillisesti ja haul- pahtumarikkaan päivän päätteeksi 6 koiraa lunastivat paikkansa seuraavalle päivällä mm. edellisen päivän suvereeni Elit-voittaja. Kuten hyvin tiedämme, päivät eivät ole iltapäivälle lähdettiin nuorten koirien, Essin ja Mymlanin pitäessä paalupaikkoja hallussaan. Myös iltapäivälle riitti vauhtia ja vaaraa erästä toiseen, mutta Mikaelin määrätietoisen tuomaroinnin ansiosta, kilpailun parhaimmisto saatiin selville laukaukseen päättyneeseen lintutyöhön. Diarmid Cupin voittajana palkittiin pu Tawastian Siinto, om. Keijo Uusimäki pn Haepakka Essi, om. Teemu Röppänen pu Tawastian Sisu, om. Antti Keskikangas pn Silverforsens Mymlan, om. Marikki Forell pu av Rabbelugn Thor, om. Arto Kurvinen Aukian kilpailun selkeäksi voittajaksi tuli Haepakka Essi, saaden myös AVO 3-tuloksen. Myös Tawastian Sisu palkittiin AVO 3-tuloksella. Laaksosen Timon Sumulla oli jo toistamiseen kunnia pokata Musta silmä-palkinto, korkeammalta pudonneen koiran titteli. Viikonlopun päämaja sijaitsi luonnonkauniissa järvimaisemissa Lappajärven Kärnänsaaressa. Lauantaina vietetty yhteinen ilta, erittäin maistuvine juhlalounaineen on sitä parasta antia kanakoiraharrastuksessa. Meillä oli erityinen ilo kyseisenä iltana juhlistaa myös uunituoreen käyttövalion Elit voittoa, Villen ja Evan hienon yhteystyön tulosta. Pointterijaos onnittelee lämpimästi kaikkia viikonlopun aikana menestyneitä sekä kiittää tuomareita, kilpailun järjestäjiä sekä osanottajia. Toivottavasti Diarmid Cupin arvo ja merkitys olisivat tulevina vuosina korkeammalla kuin mitä tänä vuonna osanottajamäärän perusteella voisi päätellä. Tässä kilpailussa pointteri voittaa aina! Marikki 42

45 Katsaus Svenska Pointerklubbenin vuoteen 2012 Päättynyt pointterivuosi toi mukanaan hyviä koetuloksia ja rodun asema on pysynyt vakaana. Lintuvuosi 2012 sen sijaan oli yksi huonoimmista miesmuistiin. Sateinen ja viileä alkukesä yhdistettynä pienentyvään pienjyrsijäkantaan sai nälkäiset petoeläimet keskittymään ruoanhankintansa maassa pesiviin lintuihin. Talvikokeet ovat nykyisin vakiintunut käytäntö ja ajoittain koiria koetaan sellaisissa olosuhteissa, joissa yksikään metsästäjä ei normaalisti liikkuisi. Mellansvenska avasi koekauden Sälenissä, jossa kolme pointteria saavuttivat avoimen luokan ykköset kunniamaininnoin; Sassa ja Tjäderhedens Jessie. Koirien koulutuksesta vastaavat Gunilla Karlsson, Bengt Persson ja Fredrik Nyström. Övre Norran järjestämässä kokeessa Arjeplogissa Anders Fors saavutti avoimenluokan 2-sijan Certina koiransa kanssa, kuten myös Bengt Persson ja hänen koiransa Ohlsmyrens P Runaround Sue. Siellä sai myös Bengt Hansson koiralleen Vattviken s Joker avoimen luokan ensimmäisen palkinnon. Tunturin SM-kisat ja fjällpokalen, eli tunturimalja kisattiin Norrbottensfjällenin Abiskossa. Täällä jokainen sai jälleen kerran tuntea tulleensa Certinan lyömäksi. Anders Fors onnistui myös ohjata Forsrännarens Atlan kuudennelle sijalle ja sen lisäksi saavuttaa nelossijan Karakanis Zitan kanssa. Certina ansaitsi voittonsa hyvällä haulla, hyvällä vauhdilla ja tyylillä, erinomaisella nostolla, hyvällä nimiinsä. Onneksi olkoon! Nuorten koirien Vinterpokalen, eli talvimalja meni setterille, mutta toisen sijan otti Karakanis Riga, jonka omistaa Öysten Nilsen. Lofsdalenissa norjalaisten panos on yleensä suuri, mutta tällä kertaa Roland Olsson näytti voittajaluokassa kaapin paikan kun hänen koiransa Ohlsmyrens P Wild Thing otti voiton kotiin vara-casitin kera.toisessa voittajaluokassa Fredrik Nyströmin pointteri Tjäderhedens I Jessi oli vielä vähän parempi saavuttaen Casitin. Kevätkokeet riekoilla jäivät tänä vuonna väliin kohtalaisen vaikean talven jälkeen. Södra fågelhundsklubben, eli eteläinen kanakoirakerho kuitenkin järjesti oman perinteisen kokeensa, mutta sisälläkin palkintopöytä lähes jäätyi. Agneta Andersson Mellansvenskan kerhosta piti tapansa mukaan pintansa ja otti irlantilaisillaan molemmat voittajaluokan sijoitukset kotiin. Ensimmäisenä syksyn kokeista jo ennen metsästyskauden alkua pidettiin Arvidsjaurin metsäkoe. Kaikkien synkkien raporttien jälkeen odotukset eivät olleet järin korkealla ja tuloksena olikin lähes uusi ennätys nollia. Poikkeuksena oli kaksi pointteria, jotka kumpikin ottivat voittajaluokan nimiinsä - Ozi av Rabbelugn, ohjaajana Rolf Sandström ja Skipfjordhöna s Prinsen, ojaajana Mikael Kangosjärvi. Hieno suoritus löytää lintuja tällaisena laihana vuotena. Västerbottenissa Olov Åman sai avoimenluokan ykkösen koiralleen Skeirutj Steria. Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidetään metsäkoe paikkakunnalla nimeltään Matforsskogarna. Siellä tälläkin kertaa noa koira, joka onnistui saamaan hyväksytyn lintutyön, tuloksena VOI 1 palkinto. Siinä kaikki metsäkokeiden saavutukset tänä vuonna. Tilanne tunturissa oli hieman parempi vaikka ennakkotiedot riekkokannasta olivat synkkiä. Dundret-Saivossa Ozi av Rabbelugn oli jälleen esillä voittaen voit- Phi. Vestfjorddalens Sture, ohjaajana Ola Johansson lunasti täällä lippunsa voittajaluokkaan. Myöhemmin Phi vahvisti asemiaan saavuttaen Cacitin eräässä toisessa kokeessa Dundretissä. Bruksvallarna ja Mittådalen olivat näyttämönä kun Ohlsmyrens P Wild jälleen kerran näytti kyntensä ottamalla sekä certin että cacitin. Sälenissä saman tempun teki Eva CJ Princess of Speed. Ainutlaatuinen koe sinänsä. Kuusikymmenttä starttia, josta tuloksena viisikymmentäyhdeksän nollaa ja Princess certillä. Mittådalenissa kan ensimmäisen palkinnon, nimeltään Stårsa, ohjaajana Ronny Andersson. Oma kokeemme järjestettiin yhdessä Nedre Norra kerhon kanssa Bruksvallarnissa. Tehtävänä oli saada läpivietyä kaksi täyteen buukattua voittajaluokkaa matsauksineen. Pecka Mattson johti yhtä koetta, Walter Muhland toista. Peckan joukkueessa oli hyvin riekkoja, josta syystä koirat saivat tunnustaa väriä. Yleisö sai iloita useasta hienosta lintutyöstä. Finaalierässä irlanninsetteri Red Garlic s Juicy Fruit otti kotiinsa tavoitellun Cacitin hoitamalla ansiokkaasti riekkoparven kor- ohjaajana B-O Johansson lyötiin hiuksenhienosti. Phillä oli yhdessä erässä neljä hyväksyttyä lintutyötä ja sai noutaa sekä lämmintä että kylmää riekkoa. Kolmas sija meni Marit Hellströmin ohjastamalle Ohlsmyrens P Born to Run ja neljäs sija Mikael Kangosjärven tuplachampion Patjanens Baron De Ley lle. Walther Mulandin ryhmästä vain yksi koira ylsi sijoitukseen, viidenneksi tullut Hopfossen s Cia. Nuortenluokan koirat jaettiin kahteen ryhmään, joista ykköspalkinnon saavuttaneet saivat ratkoa kuka oli paras nuortenluokan koira. Nämä kolme olivat Venatio s Fröken Yoda, Forsrännarens Jura sekä Lyngberga Jina, joka yhden kierroksen jälkeen julistettiin kokeemme vuoden parhaaksi nuoreksi koiraksi. Näyttelymme kauneimmaksi valittiin junioriluokan Björklunds Zidus Magnum. Näyttelypäivällinen nautittiin hotelli Bruksvallsliden issä, jossa Kerstin Nilsson oli kattanut kaikki arvokkaat pokaalit upealla tavalla palkintopöydälle. Arpajaiset piristivät myös leppoisaa tunnelmaa. Valitettavasti Kultamaljaerä siirrettiin erääseen maanantai-aamuun, joka valkeni tuulettomana ja seitsemän miinusasteen pakkaseen. Nils W Nilsson, vanha listit yhdessä B-O Johanssonin kanssa. Nuoret koirat, tuulettomuus ja pakkasen puremat tunturinummet eivät ole erityi- 43

46 sen hyvä yhdistelmä. Nils W tunsi maaston paremmin kuin omat taskunsa, mutta se ei auttanut kun kuura sitoi kaikki hajut. Koetunnin aikana tilanne hiljalleen helpottui ja pienilukuinen yleisö saattoi iloita kahdesta taitavasta nartusta sinisen syyskuisen taivaan alla, hehkuvan värisissä maisemissa. Tunti kuluu nopeasti, paitsi ohjaajien mielestä ja kun tuomarit tekivät yhteenvetonsa näkemästään tunturikoira Jura nimettiin voittajaksi laajemmalla haullaan. Onnittelemme heitä molempia Jina, joka oli paras nuori koira ja Jura joka vei Kultamaljan kotiin. Pointtereilla oli menestystä myös kentällä. Ensimmäinen koe pidettiin Långtorassa, joka aina vetää täydet salit. Voittajaluokassa pisimmän korren veti Fugledes Odin, omistaja ja ohjaaja Sören Mulvad Princess of Speed. Vapnö ssä pointterit menettivät voiton Kjell Gustafssonin setterille, mutta Sten Rönnerling in ohjaama Drvjans Kurre oli kakkonen, Bjerke Andersson in ohjaama Fugledes Eno nelonen sekä Fugledes Pius viides. Piuksen omistaa Nils Kink. Södran kokeessa Kurre oli taas esillä saavuttaen kolmossijan. Täällä öölantilainen Susanne Hempel sai avoimenluokan ensimmäisen palkinnon ja kunniapalkinnon koirallaan Pimen s Birka. Bolundassa pointterit Lotus ja Härjarös Quest yltivät samanlaiseen suoritukseen. Omistajina Leonora Jonsson ja Olle Thulin. Jäljelle jäävät arvostettu Derby sekä Ruotsin Kenttämestaruus, jotka olivat palautuneet Skåneen. Skånessa tanskalaisella mestarikouluttajalla Sören Mulvad Johansen illa oli suurmenestys. Ensin hän voitti Derbyn tanskalais/norjalaistaustaisella Eidemlias Dano lla ja loppusilauksena vielä voitti Ruotsin mestaruuden Fugledes Odin illa vieläpä Casitin kera. Odin esitti hyväkuvioista hakua, erinomaista vauhtia ja tyyliä ja hoiti lintunsa. Bjerke Andersson ja hänen koiransa Fugledes Eno oli kolmas. Carina Uhlén osoitti, ettei Lyngberga Jinas in saavutus kokeidemme parhaana nuorena koirana ollut sattumaa. Koira hallitsi myös jurttimaan fasaanit ja peltopyyt ja ylsi kolmannelle sijalle Derbyssä, Voittaja Dano liikkui erittäin hyvällä vauhdilla ja tyylillä ja aloitti tyrmistyttävällä tavalla kolmella korrektilla linnunotolla. Tälle muut eivät voineet mitään. Näin päättyi vuoden 2012 melko merkilliseksi muodostunut koekausi. Koskaan aiemmin ei ole jaettu niin monta nollaa, asia, joka täytyy lukea vuoden 2012 laihan lintukannan syyksi. Dalarna tammikuussa 2013 Eric Ringaby Käännös Anette Johans Kuva Timo Laaksonen 44

47 BERETTA SPORT. KENGÄT VAATIVAAN KÄYTTÖÖN. SAKO FIRST CLASS KAUPPIAAT löydät osoitteesta

48 Palautusosoite: Loimaa