USKOVIEN VAI USKOTTUJEN KIRKKO?

Transkriptio

1 USKOVIEN VAI USKOTTUJEN KIRKKO? Mihin John N. Collins pyrkii diakoniakeskustelussa? Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia Pro gradu -tutkielma, maaliskuu 2017 Systemaattinen teologia Sami Saravuoma

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta - Faculty Osasto - School Filosofinen tiedekunta Teologian osasto Tekijät - Author Sami Saravuoma Työn nimi - Title Uskovien vai uskottujen kirkko? Mihin John N. Collins pyrkii diakoniakeskustelussa? Pääaine Main Subject Työn laji - Level Päivämäärä - Date Sivumäärä Number of pages Systemaattinen teologia Pro gradu -tutkielma x Tiivistelmä - Abstract Kandidaatintutkielma Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma Tutkimustehtävänäni on systemaattisen analyysin keinoin selvittää, mitä implisiittisiä tavoitteita australialaisella katolilaisella maallikkoteologilla John N. Collinsilla on hänen kirjallisuudessaan ja artikkeleissaan koskien uutta ymmärrystä diakoniasta. Keskustelut diakonaatin uudistamisesta käyvät vilkkaana ympäri maailmaa, myös Suomessa. Collinsin vuonna 1990 julkaistu tutkimus Diakonia: reinterpreting the Ancient Sources toi päivänvaloon sen, etteivät Uuden testamentin kirjoittajat tarkoittaneet käsitteellä diakonia yksinkertaisesti nöyrää palvelutyötä, vaan käsitteen semantiikkaan liittyy hänen mukaansa kiinteästi mandaatti jotain toista tahoa kohtaan. Diakonin tapauksessa kyseinen taho oli episkopos tai pyhien yhteisö. Collinsin tulosten pohjalta on keskusteltu paljon tiedeyhteisöissä ympäri maailmaa, mutta hänen käytännön ehdotukset kirkon diakoniaan eivät hänen sanojensa mukaan ole saaneet kovinkaan suurta huomiota. Nämä ehdotukset ovat nähdäkseni implisiittisesti ilmaistuna hänen teoksissaan, ja on tämän vuoksi painopiste Collinsin teologiassa, mitä tutkin. Metodologisesti tutkin hänen yksittäisiä väitelauseitaan, sekä hänen argumentaatiotaan näistä implisiittisistä suuntaviivoista hänen laajemmissa monografioissaan, sekä hänen yksittäisissä artikkeleissaan. Lähestyn tutkimustehtävää tutkien, miksi John N. Collins tutkii Uuden testamentin ajan käsitystä diakoniasta, ja mitä uusi διακον- sanueen tutkimus voi Collinsin mukaan antaa kristilliselle kirkolle tänä päivänä? Tulokset osoittavat sen, että Collinsin tutkimukset lähtivät alunperin motiivista selvittää Mark 10:45 jakeen merkitystä palvelun ja henkensä antamisen suhteesta, jonka jälkeen se kehittyi tarpeeksi selvittää Uuden testamentin ja sen aikalaisteosten pohjalta diakonia-sanan merkitystä tuon aikaisessa kulttuurissa. Lopulta tämä synnytti kollegiaalisen motiivin ja toteamuksen, ettei Uuden testamentin sanatutkimus saa jäädä ainoastaan yhden tutkijan työksi, vaan kunkin kirkon on osaltaan perehdyttävä näihin Collinsin esittämiin tuloksiin, ja jatkettava ekumeenista keskustelua, tavoitteenaan saavuttaa yhtenäinen käsitys virasta. Collins esittää myös käytännön suuntaviivoja diakonaatin uudistamiselle, todeten, että diakonilla on samanaikaisesti kiinteä yhteys liturgiaan, että yhteisöön myös liturgian ulkopuolella. Yhteisön valtuuttama diakoni toimii osa-aikaisena, ja viestii yhteisönsä tarpeista liturgian välityksellä, jolloin muu seurakunta voi vastata näihin tarpeisiin armolahjoillaan. Collins esittää, että erilaiset tekijät hidastavat kirkollista uudistumista. Hän kritisoi isojen kirkkokuntien käsitystä siitä, että virka voi kuulua ainoastaan miehille, ja rohkaisee naisia kirkollisiin virkoihin. Hän myös korostaa, etteivät viranhaltijat ole maallikoita korkea-arvoisemmassa asemassa, vaikkei kaikki olekaan virasta osallisia jo kasteessa. Collins kuljettaa sanatutkimuksensa rinnalla vahvaa teesiä kirkollisesta todellisuudesta, joka edellyttäisi suuria rakenteellisia muutoksia kirkon ekklesiologisessa ajattelussa. Reformaation myötä syntyneissä kirkoissa se edellyttää diakonia-ajattelun laajentamista karitatiivisesta palvelutyöstä johonkin, joka on enemmän kuin sosiaalityötä. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa se edellyttäisi ottamaan huomioon kaiken muun lisäksi myös vaihtoehdon naispappeudesta. Collinsin näkemykset voivat kuitenkin mikrotasolla tarjota näkökulmaa uudenlaiseen virka-ajatteluun, jossa huomio on seurakuntalaisissa eikä viranhaltijoissa. Kirkon viranhaltijat voisivat hyödyntää monipuolisesti seurakuntansa lahjat yhteiseen hyvään, ja he voisivat tarjota sellaisen jumalanpalvelusyhteisön, jossa kukaan ei ole toisilleen kasvoton, ja joka hengittää yhteisönsä tarpeita. Avainsanat - Keywords Diakonia, koinonia, ekklesiologia, diakonaatti, ekumeniikka, sanatutkimus, virkateologia

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta - Faculty Philosophical faculty Tekijät - Author Sami Saravuoma Osasto School School of theology Työn nimi - Title The church of the believers or of the confidants? What does John N. Collins aim towards in the conversations regarding diakonia? Pääaine - Main subject Työn laji - Level Päivämäärä - Date Systematic theology Master's Thesis x Bachelor's Thesis Sivumäärä - Number of pages Tiivistelmä - Abstract Intemediate Studies Thesis Minor Thesis My research task is by means of systematic analysis to study what implicatory objectives does the Australian Catholic lay theologian John N. Collins have in his studies and papers regarding the new undestanding of diakonia. The conversations on the diaconate are lively around the world, also in Finland. The 1990 research volume Diakonia: re-interpreting the Ancient Sources by Collins revealed that the New Testament authors didn't simply mean lowly service by the term diakonia but instead he states that the semantics of the word point out to a mandate to some other. Namely in the case of a deacon this mandate was to an episkopos or the communion of saints. Collins' studies have been widely conversed on amongst scholars around the world, but his practical suggestions for the diakonia of the Church have not in his words attracted a lot of attention. These suggestions seem to be implied in his studies, and therefore they are the focal point in Collins' theology which I focus on. Methodologically I study his individual statements and argumentation on these implicatory suggestions based on his broader monographies and his singular papers. I aim toward the research task by studying, why does John N. Collins research the New Testament era understanding of diakonia, and what can the research on the new understanding of the διακον- words give to the Christian Church of today? The results show that Collins' research started out by a search for the meaning of the relationship of service and giving ones life in Mark 10:45, which developed into a search into the meaning of the word diakonia in the ancient world based on New Testament sources and other literary sources of that era. Finally this ended up as a collegial motif surrounding the fact that the word studies cannot be the work of one single scholar. Instead, the Churches have to read up on the results of Collins' work and continue the ecumenical conversations, at the same time aiming towards a mutual understanding of ministry. Collins also presents practical suggestions for renewing the diaconate, by saying, that the deacon simultaneously has a solid relation to the liturgy and to the community outside the liturgy. The deacon commissioned by the community works part-time, and communicates the needs of the community through the liturgy, whereupon the rest of the parish may respond to these needs with the charisms appointed to them. Collins states, that different factors stand in the way of ecclesiological renewal. He criticizes the larger denominations on their view that ministry is only for men, and encourages women to ecclesial ministry. He also emphasizes that the ministers are not in a higher position in comparison to the laity, regardless of the fact he states that all baptized are not ministers. Collins conveys alongside his word studies a strong statement of ecclesial reality which would require large structural alterations in the Church's ecclesiological thinking. In the Churches of the Reformation it requires an understanding of diakonia beyond lowly service, an understanding which is something more than social work. In the Catholic and Orthodox churches in addition to the former it would be necessary to reconsider the option of female ministry. However, Collins' views may on a micro level offer a standpoint to a higher ground of ministry, where the attention is in the parishers rather than the ministers. The ministers of the Church can diversely utilize the charisms of the parish for the common good and offer a worship community, where no one is a stranger to another and which breathes the needs of the community. Avainsanat Keywords Diakonia, koinonia, ecclesiology, diaconate, ecumenics, word studies, theology on ministry

4 Sisällys 1 JOHDANTO Ekumenia, diakonia ja John N. Collins Aineisto Aiempi tutkimus Tutkimustehtävä, tutkimusmetodi ja tutkimuksen kulku POST-COLLINSLAINEN DIAKONIA Διακον-alkuisista käsitteistä Διακον-alkuiset käsitteet varhaisissa kreikankielisissä eiraamatullisissa lähteissä Διακον-alkuiset käsitteet varhaisissa kreikankielisissä raamatullisissa lähteissä Jeesuksen diakonia evankeliumitekstien pohjalta Diakonia Apostolien teoissa Diakonian virka Paavalin kirjeissä Lahjojen, virkojen ja Jumalan voiman vaikutusten kolmijako KIRKKO, DIAKONIA JA KOINONIA Virka murroksessa? diakoniakeskustelu kirkoissamme Yleistä Saumattoman maailman diakonia roomalaiskatolinen näkökulma Profeetallinen diakonia protestanttinen näkökulma Ortopraksia ortodoksinen näkökulma Kohti yhteyttä ekumeeninen näkökulma Suomalaisesta diakoniakeskustelusta Koinonia kirkko ihmisten yhteisönä Laos tou theou Jumalan valtuutettu ja valtuuttamaton kansa Naiset paimenina kysymys virasta ja sukupuolesta COLLINSIN TAVOITE Collinsin esittämiä pääpiirteitä diakoniasta ja sen tutkimuksesta Yleistä Kolmijakoisen virkakäsityksen rajat ylittävä diakonia Collinsin esityksen argumentaatio

5 5 USKOVIEN VAI USKOTTUJEN KIRKKO? Missä Jumala hallitsee? Yleistä Edwin Hatchin tavoiteyhteiskunta Teokratiasta kristilliseen sosialismiin Mitkä seikat ovat uudistuksen esteenä? Yleistä Jumalan voiman vaikutukset Naiset kirkon palvelijoiksi Poikkikirkollinen diakonia Uskovien vai uskottujen kirkko? Yhteenveto MIHIN JOHN N. COLLINS PYRKII DIAKONIAKESKUSTELUSSA? Tutkimustehtävä Tutkimustulokset Pohdinta ja jatkotutkimusmahdollisuudet LYHENTEET LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Lähteet Kirjallisuus Apuneuvot

6 1 JOHDANTO 1.1 Ekumenia, diakonia ja John N. Collins Aivan kuten Jeesus aikoinaan rukoili, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa 1, kristillisten kirkkojen piirissä on rukoiltu keskinäisen yhteyden saavuttamisen puolesta eri kirkollisen todellisuuden osaalueilla. Asiaa on puitu etenkin sakramentaalisten kysymysten näkökulmasta. Yhtenä kysymyksenä on kysymys virasta. Vaikka protestanttisissa kirkoissa virkaa ei ymmärretäkään sakramenttina, on viralla silti hyvin sakramentaalinen luonne. Jumalan voidaan ajatella jakavan lahjojaan seurakunnalle virkojen kautta, ja erittäin keskeisenä teemana virkakeskusteluissa on viime aikoina ollut kysymys siitä, mitä tarkoitusta diakonin virka palvelee kirkoissamme. Onko diakoni ainoastaan nöyrä laupeudentyöläinen vähäosaisten keskuudessa, vai voidaanko hänen tehtävänkuvansa nähdä laajemmin? Suomessa on keskusteltu diakoniviran uudistamisesta jo 1970-luvulta alkaen. 2 Uudistuksen taustalla on ollut yhteiskirkollinen tavoite saavuttaa vanhakirkollinen kolmisäikeinen virkakäsitys 3, joka tunnetaan nykyisinkin idän ja lännen kirkoissa. Kysymykset diakonian viran perusteista ovat sekä raamatullisia, että yhteisön luonteesta riippuvia. Millä perusteilla kristilliset kirkot sitten ovat perustelleet käsitystänsä virasta, ja yrittävätkö ne tavoitella Uuden testamentin aikaista ihannetta siitä, vai jotain muuta? Kristillisten kirkkojen toisistaan poikkeavat virkakäsitykset avaavat myös ekumeenisen ulottuvuuden ja nostavat esiin kysymyksen, voivatko kristilliset kirkot tunnustaa toistensa käsitykset virasta? Useissa kirkoissa on vireillä myös kysymys siitä, voiko kirkollinen virka kuulua myös naisille. Kysymys diakonin viran suhteesta kristittyihin yleensä on virkakysymyksen kannalta myös tärkeä. Tarkoittivatko varhaiset kristityt, että diakonian virka kuuluu kaikille? Olennaista on kysyä, mille pohjalle olemme perustaneet käsityksemme diakonin virasta. Ennen kaikkea voimme kysyä, mitä näkökulmia viran teologia avaa kristilliselle kirkolle, 1 R1992, Joh. 17:21. 2 Kirkkohallitus 2015, 3. 3 ibid., 3. 3

7 joka on ihmisten yhteisö, mutta jonka tehtävää ei kuitenkaan voida selittää ainoastaan sosiologisesti. Australialainen katolilainen tutkija John Neil Collins on viime vuosikymmeninä tutkinut laajasti Uuden testamentin ja silloisen kulttuurin piirissä syntyneitä tekstejä joissa käytetään diakonian käsitettä, mikä on heijastanut uutta valoa diakonin varhaiskristillisiin tehtäviin ja papiston virkakysymyksiin. Diakonian kreikankielinen kantasana διακον- (ja sen johdannaiset) käännetään usein palvelemiseksi, tai lähettämiseksi. Collinsin mukaan diakonia-ajattelun perusta on pitkään ollut H.W. Beyerin sanakirjamääritelmän varassa, minkä johdosta kreikankielinen sana διακονια Uuden testamentin kontekstissa on pitkään mielletty yksipuolisesti nöyräksi, karitatiiviseksi auttamiseksi. 4 Esimerkkinä käsitteen διακον- kääntämisen ongelmasta ilmenee Uudessa testamentissa Apostolien teoissa, jossa kuvataan seitsemää avustajaa, jotka on usein ajateltu ensimmäisinä diakoneina: Noihin aikoihin, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttää hepreankielisiä siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa. Silloin apostolit, ne kaksitoista, kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole oikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan. Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Silloin me voimme omistautua rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen. 5 Kyseisen tekstin kreikankielisessä alkutekstissä ei kuitenkaan esiinny käsitettä διάκονος, joka voitaisiin kääntää suoraan diakoniksi. Lisäksi käsitteen διακονια merkitys kohdassa syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa (τῇ διακονίᾳ) 6 on Collinsin mukaan epäselvä, koska sana διακονια ei tässä yhteydessä tarkoita pelkästään ruoka-avustuksia, joiksi se usein tulkitaan. 7 Se, että seitsemän miestä olisi valittu vastaamaan karitatiivisesta auttamisesta, kun kaksitoista apostolia olivat sidottu Jumalan sanan jakamiselle, ei Luukkaan narratiivisessa kontekstissa voi pitää paikkaansa. Collinsin mukaan kyseisessä raamatuntekstissä oli enemmänkin kyse siitä, että koska kreikkaa puhuvat lesket jäivät osattomaksi Jumalan sanasta siitä syystä etteivät he ymmärtäneet hepreaa, niin kreikkaa puhuvien piti nimittää 4 Collins 1990, R1992, Ap. t. 6: Nestle & Nestle 2012, παρεθεωροῦντο ἐν τῇ διακονίᾳ τῇ καθημερινῇ. 7 Collins 2014,

8 keskuudestaan seitsemän miestä, jotka voisivat aloittaa kahdentoista apostolin valtuuttamana Jumalan sanan kreikankielisen levittämisen. 8 Diakonia on siis Collinsin mukaan tässä yhteydessä pikemminkin evankeliumin julistamista kuin vähäosaisten auttamista. 1.2 Aineisto Laajemmin ottaen tarkastelen pro gradu -tutkielmassani John N. Collinsin tavoitteita hänen osallistuessaan tutkimuksissaan keskusteluun diakonian sisällöstä ja diakonian virasta Uuden testamentin διακον- sanaperheen pohjalta. Tutkin aihetta Collinsin eri teosten, artikkelien ja kirjoitusten avulla. Ensisijaisena lähteenä on hänen teoksensa Diakonia: re-interpreting the Ancient Sources 9 vuodelta 1990, jossa hän pääasiassa tuo esille ristiriitoja sanan diakonia nykyisen käyttötarkoituksen ja varhaisten kristittyjen tarkoittaman merkityksen välillä. Toiseksi tuon esille Collinsin käsityksiä tuoreemman teoksen Diakonia Studies - Critical Issues In Ministry 10 pohjalta, jossa hän muun muassa kommentoi ensiksi mainitusta tutkimuksesta syntynyttä keskustelua, ja esittää asiansa tiiviimmissä esityksissä. Kolmantena lähteenä käytän Collinsin lyhyempää, diakoneille suunnattua lähdeviitteetöntä teosta Deacons and the Church: Making connections between old and new 11. Ensimmäinen teos on luonteeltaan yksityiskohtaisempi tutkimus, toinen on pääasiassa artikkeli- ja luentokokoelma, joka on kohdistettu suuremmalle yleisölle ja kolmas on suunnattu ensisijaisesti itse diakoneille. Käytän myös viitteellisesti hänen yksittäisiä tieteellisiä kirjoituksiaan, esimerkiksi Diakonian tutkimuksen seuran Diakonian tutkimus 2/09 -aikakauskirjassa julkaistua kirjoitusta Is the diaconal ministry based on a misunderstanding 12. Tieteellisten kirjoitusten lisäksi Collins on julkaissut yksittäisiä kolumneja ja esseitä internet-sivustolla Catholica.com.au 13, jota ylläpitää joukko australialaisia maallikkokatolilaisia. Ne ovat luonteeltaan vapaamuotoisempia kuin hänen tieteelliset julkaisunsa, mutta sen johdosta ne myös tarjoavat mahdollisuuden peilata Collinsin tieteellisiä kirjoituksia hänen subjektiivisempiin teksteihin. 8 Collins 2002, Collins Jatkossa DRTAS. 10 Collins Jatkossa DS. 11 Collins Jatkossa DATC. 12 Collins ks. Luettu

9 Collins kuvailee julkaisuaan Deacons and the Church teokseksi, joka sisältää ohjeellisia mutta myös tunnustuksellisia 14 tulkintoja raamatunkohdista, jotka ovat tuttuja diakoneille. Hän kuitenkin toteaa heti tämän mainittuaan, että teoksesta tulikin lopulta ikään kuin todistelu 15, ja mikäli tämän todistelun tunnistaa teoksesta, eikä allekirjoita sitä, teos tarjoaa kuitenkin näkökulmia eksegeettisiin seikkoihin. 16 Hän myös sanoo yleiskatsauksessaan A basic Impediment to a Theology of Diaconate, että kyseisessä teoksessa kuvataan sitä laajaa pastoraalista potentiaalia, mitä uudenlainen ymmärrys diakoniasta voisi tarjota diakonien työnkuvaan. 17 Puhe tällaisesta todistelusta ja diakonian potentiaalista viittaa nähdäkseni johonkin rinnakkaiseen motiiviin ideaalista käsityksestä kirkosta, jota Collins teoksissaan kuljettaa. 18 Collins toteaa tästä kyseisestä teoksestaan, ettei lukijan tarvitse siinä käydä läpi samaa määrää argumentaatiota, mitä on vaadittu hänen 1990 julkaistussa teoksessaan, ja että se on luonteeltaan sekä eksegeettinen että pastoraalinen. 19 Vaikkakin teos on luonteeltaan kuitenkin enemmän tieteellinen kuin puhtaasti hengellinen teos, esittelen Collinsin tutkimusta pääosin teosten Diakonia: reinterpreting the Ancient Sources ja Diakonia Studies - Critical Issues In Ministry valossa, koska ne esittelevät kattavammin niitä samoja teemoja, mitä hän käsittelee teoksessa Deacons and the Church. Pääpaino tutkielmani kannalta on hänen vihjaamassaan todistelussa teoksen muun kerronnan rinnalla, ja pyrin siksi soveltuvin osin viittaamaan hänen vuonna 1990 julkaistuun teokseen esitellessäni hänen tutkimustaan. 14 engl. devotional. 15 engl. something of an argument. 16 DATC, vii. 17 Collins 2015, Tästä rinnakkaisesta motiivista ks. DRTAS, ; DATC, vii, Kysymys tällaisesta vaihtoehtoisesta motiivista διακον- sanueen sanojen käyttötarkoitusten tutkimuksen rinnalla kumpusi syksyllä 2015 laatimastani kandidaatintutkielmasta. 19 ibid., 26. 6

10 1.3 Aiempi tutkimus Collinsin vuonna 1990 aloittaman keskustelun pohjalta hänen käsitystään diakoniasta on puitu paljonkin, myös Suomessa. 20 Collinsin ei ole ensimmäinen, joka on tutkinut διακον- sanaperheen sanoja uudessa valossa, vaan esimerkiksi saksalainen edesmennyt professori Dieter Georgi on tehnyt vastaavia löytöjä jo 1960-luvulla. 21 Collinsin tutkimukset on otettu vastaan joko täysin tai osittain, mutta myös erimielisyyttä on herännyt esimerkiksi sen osalta, voiko diakonian palvelu-merkitystä sulkea kokonaan pois. 22 Teologian tohtori Kari Latvus toteaa Collinsin tutkimuksista vuonna 2005 julkaistussa artikkelissaan Diakonian tutkimus -lehdessä, että diakonia on aiempina vuosikymmeninä tulkittu liian kapeasti karitatiivisessa tai jopa puhtaasti pöytäpalvelun merkityksessä. Latvus korostaa kuitenkin, ettei palvelun teemaa voida irrottaa kokonaan diakonia-sanueesta, kuten Collins hänen mukaansa esittää. 23 Samassa julkaisussa professori Ismo Dunderberg toteaa, ettei Collinsin tulkinta varhaiskristillisestä diakoniakäsityksestä johda niin perustavaan uudelleen arviointiin kuin Collins itse ajattelee. Myös Dunderberg korostaa palvelun kiinteää liittymistä diakoniaan. Myös James Monroe Barnett esittää, että välittäjänä olo on kyllä keskeistä diakonin tehtävässä, mutta palvelu kattaa sanan uusitestamentillisen merkityksen huomattavasti laajemmin. 24 Suomen evankelis-luterilaisen kirkko julkaisi vuonna 2015 dosentti Mikko Malkavaaran (TT) laatiman teoksen Diakonia ja diakonivirka virkakeskustelun tueksi Suomessa, ja siinä esitellään diakoniakäsitysten historiaa Uuden testamentin ajasta nykypäivän virkakeskusteluun. Malkavaara painottaa tutkimuksessaan, ettei 20 ks. Latvus 2005; Dunderberg 2005; Malkavaara 2015, ks. Georgi 1986, Teoksen ensimmäinen painos julkaistiin vuonna ks. Barnett 1995, Latvus 2005, 94. Nähdäkseni Collins ei kiellä diakonian palvelu-merkitystä, vaan pikemminkin merkityksen, mikä liitetään yksioikoisesti sosiaaliapuun ja -tukeen. Lisäksi diakoniaan voidaan liittää sosiaalinen hyvinvointi, mutta diakoniaa ei saa pitää sen synonyyminä (DATC, 134). 24 Dunderberg 2005, 78; Barnett 1995, 21. 7

11 ole niinkään kiinnostunut diakonian oikeasta ja alkuperäisestä tulkinnasta, vaan siitä mitä se on merkinnyt kussakin historian vaiheessa Tutkimustehtävä, tutkimusmetodi ja tutkimuksen kulku Tutkimustehtävänäni on systemaattisesti selvittää, mitä implisiittisiä tavoitteita John N. Collinsilla on hänen kirjallisuudessaan ja artikkeleissaan koskien uutta ymmärrystä diakoniasta. Kysymys diakoniasta liitetään usein kysymykseen virasta. Tutkimustehtävänäni ei ole kuitenkaan varsinaisesti tutkia, miten Collins ymmärtää diakonin tai diakonian viran. Tutkielman kannalta on kuitenkin tarpeen määritellä lyhyesti, mihin suuntaan διακον- sanueen sanojen merkitys hänen mukaansa ekklesiologisesti osoittaa. 26 Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenäni on: 1) Miksi John N. Collins tutkii Uuden testamentin ajan käsitystä diakoniasta? Tutkimuskysymys liittyy kysymykseen, minkä hän toi itse esille vuonna 1990 julkaistun teoksensa jälkipuheessa 27, mutta myös suoremmin edellä mainitussa vuonna 2002 julkaistussa teoksessaan Deacons and the church, etenkin seuraavan sitaatin viimeisessä lauseessa: Kuten edellä on esitetty, nämä viitteet διακον-sanueen uuteen kielelliseen ymmärrykseen ovat useiden tutkijoiden ja teologisten toimikuntien tunnustus siitä, ettei nykypäivän teologisessa tutkimuksessa ole vielä ymmärretty Uuden Testamentin aikaista diakoniaa oikein. Lisäksi annetaan ymmärtää, että se olisi kuitenkin teologian tehtävä, mikäli haluamme käyttää uskottavalla tavalla raamatullisia lähteitä. Tämän asian huomioon ottaminen on hyvin tarpeellista. Mutta yhtä tärkeää on tutkia, mikä merkitys tuoreella sanatutkimuksella on nykypäivän diakonaatin luonteen kannalta. Yli kymmenen vuotta sitten, teokseni 25 Malkavaara 2015, 16. Hän toteaa lisäksi: Vaikka Uuden testamentin käsitteenä diakonia ei viittaisi suoraan lähimmäisenrakkauden käytännölliseen ja organisoituun toteutumiseen, kirkon käsitteenä diakonia tarkoittaa juuri sitä (Malkavaara 2015, 16.) Nähdäkseni uusitestamentillisesta diakoniasta puhuttaessa voidaan erottaa toisistaan Jeesuksen diakonia, sekä diakonin virkaan liittyvä diakonia Apostolien teoissa ja pastoraalikirjeissä. Jeesuksen toteuttama diakonia toimii moraalisena esikuvana jokaiselle kristitylle, ja Apostolien teoissa ja pastoraalikirjeissä esitetty diakonia on pohjana diakonian viralle, joka edellyttää mandaattia, ja jonka tulisi toimia virkakeskustelun pohjana. (Ks. alaluku 2.3.) Tämän vuoksi myös Uuden testamentin käsitteenä diakonia voi nähdäkseni viitata myös suoraan lähimmäisenrakkauden käytännölliseen ja organisoituun toteutumiseen, sen ollessa jokaisen kristityn tehtävänä. On tosin korostettava, että kohdassa Mark 10:45 Jeesuksen diakoniaa oli elämän lunnaiksi antaminen, joka on narratiiviselta luonteeltaan pelastuksellinen, eikä opetuksellinen teko (ks. alaluku 2.3.1). 26 Tämän selvityksen teen luvussa DRTAS,

12 Diakonia jälkipuheessa yritin hahmotella hieman tätä teemaa, mutta tietääkseni nuo ajatukset eivät ole saaneet erityistä huomiota. 28 Vaikka tämä sitaatti on tutkielmaa kirjoittaessani yli kymmenen vuoden takaa, huomionarvoista on se, ettei tämä Collinsin rinnakkainen tai taustalla kulkeva teema tai motiivi nouse juurikaan esille hänen teostensa ja tutkimustensa kirja-arvioissa tai muussa julkisessa keskustelussa. Keskustelun pääpaino hänen tutkimustensa pohjalta vaikuttaa edelleen olevan siinä, mitä ominaisuuksia ja tehtäviä voimme (tai emme voi) liittää diakonaattiin. Tekemäni havainnot edellä esitetyistä Collinsin teksteistä pohjustavat siis olennaisesti toista kysymystä mihin syvennyn tutkielmassani: 2) Mitä uusi διακον- sanueen tutkimus voi Collinsin mukaan antaa kristilliselle kirkolle tänä päivänä? Tutkimusmetodina pro gradu -tutkielmassani käytän systemaattista analyysiä 29. Collinsin teokset noudattavat pääasiassa tieteellistä täsmällisyyttä ja sen mukaista kieltä, mutta hän vaikuttaa tämän tutkielman luvussa 1.2 kuvatulla tavalla vihjaavan jostain toisesta tarkoitusperästä teoksilleen, kuin mitä hän varsinaisesti tutkii. Luvun 1.2 esimerkkien lisäksi asiat jotka hän jättää sanomatta 30, ja ylipäätään vetoaminen erillisillä teoksilla eri yleisöihin viittaa nähdäkseni siihen, ettei hänen tavoitteenaan ole ollut ainoastaan uusitestamentillisen diakoniakäsityksen tutkiminen. Tätä kätketyn tavoitteen etsimistä toteutan väitelauseiden ja argumentaation analyysillä. Alussa teen pienen katsauksen Collinsin tutkimukseen käsitteestä διακον- ja siihen läheisesti liittyvistä sanoista, joita hän on tutkinut ensimmäiseksi mainitussa teoksessa, sillä koen tärkeäksi taustoittaa kyseisten sanojen luonnetta ja niiden aiempaa tulkintaperinnettä suhteessa Collinsin uuteen näkökulmaan. Hän on tehnyt sanatutkimusta sekä raamatullisista että ei-raamatullisista lähteistä. Toisessa taustaluvussani tuon esille diakoniakeskustelua kirkoissamme, kirkon tehtävää ja 28 DATC, 20 21: Such recourses to the new linguistic understanding of the diakon- words as we have been reviewing are acknowledgements on the part of a number of scholars and theological commisions that today's theology has not yet got the ancient diakonia right. Further, they would also be suggesting that theology needs to do just that if we are to be seen to be taking our biblical sources seriously. To flag a warning of such a situation is surely necessary. But equally important is to explore what the newly-revealed orientation of these words might be suggesting about the nature of the diaconate today. More than ten years ago, in the Afterword in my book Diakonia, I sketched some of this, but to my knowledge those ideas have not attracted particular comment. Oma käännös. 29 ks. Jolkkonen 2007, Etenkin hänen teoksessaan Deacons and the church, joka on luonteeltaan pastoraalisempi. 9

13 siihen liittyviä ajankohtaisia ilmiöitä. Sen jälkeen pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini analysoimalla Collinsin esittämiä ajatuksia hänen teoksissaan. Tutkimuskirjallisuus painottuu erilaisiin diakoniaa, ekumeniaa ja ekklesiologiaa käsitteleviin teoksiin ja asiakirjoihin. Lainaamissani raamatunkohdissa käytän Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta, kuitenkin käyttäen rinnalla myös kahta englanninkielistä raamatunkäännöstä sekä Nestle-Alandin alkukielistä tekstilaitosta 31 sen ollessa aiheellista. 31 Nestle & Nestle Jatkossa N-A. 10

14 2 POST-COLLINSLAINEN DIAKONIA 2.1 Διακον-alkuisista käsitteistä Uutta tutkimusta diakoniasta luonnehditaan joskus käsitteellä post-collinslainen tutkimus. 32 Διακον-käsitteiden yhteys käsityksiin diakonin virasta, diakonian virasta tai diakonaatista on moninainen. Diakonin tehtävä on pitkään nähty joko liturgisena tehtävänä ja pappeuden esiasteena eli transitionaalisena diakoniana 33, tai pelkkänä karitatiivisena tehtävänä. Tähän käsitykseen Collinsin tutkimus on heijastanut uutta valoa. 34 On vaikeaa valita tarkka käsite, josta käsin lähestyä Collinsin käsitystä diakonian virasta, sillä virka διακονια-käsitteen näkökulmasta on sisällöltään todella laaja, kuten Collinsin tutkimus osoittaa. Käytän jatkossa niitä sanajuureen διακονliittyviä käsitteitä, jotka nousevat esiin Collinsin tutkimuksista. En pyri tekemään yhtä kattavaa esitystä διακον-käsitteiden semantiikasta kuin Collins, mutta esitän hänen tutkimuksestaan sen, minkä koen olevan tärkeää tutkimukseni ymmärtämisen kannalta. Tuon ensiksi esille sen, miten käsiteperheen διακον- sanoja on tulkittu eiraamatullisista lähteistä, jotta käsitteen aikalaiskulttuurin Raamatun ulkopuolinen konteksti tulisi esille. Sen jälkeen esittelen Collinsin tutkimusta διακον-alkuisten käsitteiden käytöstä evankeliumiteksteissä ja sen pohjalta syntynyttä Collinsin mukaan virheellistä tulkintaa. Kolmantena esittelen διακον-alkuisten käsitteiden käyttöä Apostolien teoissa, jossa Collinsin mukaan Luukas on jälleen valinnut tarkkaan, milloin hän kyseisiä käsitteitä käyttää, aivan kuten hän oli tehnyt evankeliumitekstissään. Viimeisenä tarkastelen Paavalin kirjeiden sisältöä, joka kuvaa todellista diakonian viran muotoutumista Collinsin mukaan, sekä niissä kuvattuja Jumalan jakamia ominaisuuksia ja valtuutuksia. Collinsin tutkimuksen lisäksi diakonia-käsitteen tuoreesta näkökulmasta on osoituksena muun muassa Saksassa tehty Anni Hentschelin tutkimus Diakonia im Neuen Testament 35, joka on kirjoitettu Collinsin tutkimusten lisäksi jo aiemmin mainitun Dieter Georgin tutkimusten jalanjäljissä. 36 Collins kommentoi Hentschelin 32 Malkavaara 2015, ks. Ryökäs 2006, Ahonen 2002, Hentschel DS,

15 tutkimusta artikkelikokoelmassaan, jossa hän esittelee Hentschelin tutkimusta ja esittää kohtia, joista Collins on eri mieltä Hentschelin kanssa Διακον-alkuiset käsitteet varhaisissa kreikankielisissä ei-raamatullisissa lähteissä Historioitsija Flavius Josefus käytti n. 100-luvulla termiä διάκονος, kun hän ymmärsi olevansa Jumalan puhemies 38 (διάκονος). Vaikka Josefuksen henkilöhistoria on historiallisesti arveluttava, ei hänen johdonmukainen tapansa käyttää termiä διάκονος sitä ole. Hän käyttää myös vastaavanlaisissa yhteyksissä termiä ἄγγελος, lähetti. Josefus kuitenkin käyttää nimenomaisesti termiä διάκονος elämänsä käännekohdissa. Collins toteaa, ettei Josefus käyttänyt termiä διάκονος pelkästään siksi, että se kuului hänen sanavarastoonsa vaan siksi, että hän tiesi lukijoidenkin ymmärtävän sanan tarkoittavan Jumalan puhemiestä. 39 Kreikkalaisen mytologian Hermes oli Zeuksen lähettiläs, ja Hermeestä käytettiin epiteettiä διάκτορος, joka on etymologisesti samaa perua kuin διάκονος. 40 Yhteys kristillisiin lähteisiin Hermeellä on Luukkaan teksteistä 41 Apostolien teoissa, kun Lystran kansa luuli Paavalia ja Barnabasta jumaliksi maan päällä. Barnabas nähtiin Zeuksena ja Paavali Hermeenä, koska hän oli puheessa lahjakas 42. Vaikka lystralaiset puhuivat lykaonian kieltä, olisivat he kreikaksi todennäköisesti ilmaisseet asiansa käyttäen käsitettä διάκονον. Luukas todennäköisesti käytti tätä kohtaa osoittaakseen, ettei Paavalia lähettiläänä (διάκονος) missään tapauksessa nähtäisi jumalana ihmishahmossa 43. Hän ymmärsi, että termiä διάκονος käytettiin pääasiassa Hermeestä ja muista lähettiläsjumalista. 44 Tästä syystä hän käytti varovaisesti termiä διάκονος kuvatessaan teostensa sankareita. Collins esittää, ettei tällainen lähettiläs ole maan päällä vieraileva Jumalan taivaallisen tiedon välittäjä, vaan diakonian 37 DS, luku engl. minister. 39 DS, DRTAS, Witherington 1998, 4 5. Collins toimii sen konsensuksen varassa, että sama henkilö on kirjoittanut Apostolien teot ja Luukkaan evankeliumin. 42 engl. pre-eminent in speech. 43 R1992, Ap. t. 14: DRTAS

16 virassa oleva henkilö, joka välittää tietoa ihmisille Jumalan maan päällä tapahtuvasta toiminnasta. 45 Platon esittelee kantasanan διακον- merkitystä uskonnollisena yhteytenä tämänpuoleisen maailman ja jumalten maailman välillä kreikkalaisessa ajattelussa. Näiden maailmojen välisistä yhteydenotoista vastasivat papit ja ennustajat 46. Dialogissaan Valtiomies, Platon esittää papit ja ennustajat hyvänä vaihtoehtona johtamaan hänen kuvaamaansa ihanneyhteiskuntaa, sillä he olivat todella keskeisessä roolissa julkisessa (rituaali)elämässä. Platon arvioi kumpi on parempi johtamaan valtiota, pappi vai ennustaja. Hän pohtii molempien merkitystä ja kuvaa näiden funktioita diakonisena (διάκονος). Ennustajat toimivat Platonin mukaan tulkkeina ihmisille, ja papit välittävät uhreja ihmisiltä jumalille. Papit tuovat vastavuoroisesti ihmisille menestystä jumalilta. Juutalaisfilosofi Filon Aleksandrialainen yhtyy Platonin kuvaukseen papeista, ja arvioi Jumalan tarvitsevan agentin sovittamaan ihmiset itseensä, ja ulottaakseen siunauksensa ihmisille. Filon käyttää termiä [ὐπο-]διάκονος. Muut filosofit kuvaavat samaa diakonista prosessia esimerkiksi tapana miten vesi, joka kuljettaa väriainetta paikasta toiseen, ei värjäydy, vaan kuljettaa jonkin toisen aineen ominaisuutta, tai miten puhe toimii mediana sielujen välillä. 47 Tästä voidaan tulkita, että vastaavanlaisesti ihmisen ja Jumalan välisessä diakonisessa prosessissa Jumala ei tule osaksi ihmistä, vaan diakoni kuljettaa Jumalan sanaa ihmisille, ilman että Jumalan sana ja diakoni sekoittuvat toisiinsa. Kielellinen puhe toimii tässäkin prosessissa välittäjänä. Kreikkalaisille ateriat, etenkin juhla-ateriat olivat uskonnollinen tapahtuma. Reettori Athenaios esitti, että nämä juhla-ateriat olivat niin juhlallisia ja uskonnollisia tapahtumia, että niin arvottomien henkilöiden kuin orjien läsnäolo karkottaisi jumalat pois aterioilta. Tarjoilijat (διακον-) eivät siis olleet kyseisissä illallisissa ja pidoissa orjan asemassa. Kyseiset pidot pohjasivat mytologisiin jumalten pitoihin, joissa aiemmin mainittu Hermes toimi jumalten maljankaatajana, kuten Athenaios on kuvannut. Collinsin mukaan ei voi olla sattumaa, että Hermeen diakoninen funktio tuodaan esille Athenaioksen tekstissä DS, engl. priests and diviners. 47 DS, ibid.,

17 Collinsin esityksessä ei-kristillisistä lähteistä korostuu perustellusti käsitteelle διάκονος merkitys lähettiläästä, välittäjästä tai palvelijasta. Tällainen palvelija ei kuitenkaan työskentele vähäosaisille, vaan korkeammalle auktoriteetille kuten jumalille tai Jumalalle. Seuraavaksi tarkastelemme, miten διακον- on sovellettavissa Raamatun kontekstiin, ja miten pitkään jatkunut virheellinen tulkinta kantasanan διακον- merkityksestä nöyränä palvelutyönä on Collinsin mukaan syntynyt. 2.3 Διακον-alkuiset käsitteet varhaisissa kreikankielisissä raamatullisissa lähteissä Jeesuksen diakonia evankeliumitekstien pohjalta Collins esittelee aiempaa virheellistä tulkintaa käsitteestä διακον- kritisoiden Luukkaan tekstien sisällöstä poimittua näkemystä, jonka pohjalta diakonia yhdistettiin orjalliseen pöytiin palveluun. Hän esittelee sen seuraavanlaisesti: Jeesuksen kuoltua varhaiset apostolit yrittivät löytää käsitettä, jolla kuvata Jeesuksen elämän, opettamisen ja alentavan kuoleman esimerkin mukaista toimintaa. Oikeanlainen sana tällaiseen käyttöön löytyi kristittyjen rituaalielämän ytimestä eli ehtoollisesta. Kun Jeesus on asettanut ehtoollisen, evankeliumi Luukkaan mukaan jatkuu seuraavanlaisesti: Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille: "Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee. "Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani. Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa. 49 Διακον- esiintyy sitaatin kolmannen jakson viimeisessä lauseessa kohdassa niin kuin se, joka palvelee (ὡς ὁ διακονῶν). Ilmaisun ajateltiin liittyvän orjalliseen palvelemiseen, jonka yleisyys johtui orjuuteen perustuvasta kansantaloudesta. 49 R1992, Luuk 22:

18 Malliksi diakoniatyölle muodostui siis Jeesuksen esimerkki ihmisten palvelijana. Jos ihmisten Herra halusi itsensä nähtävän nöyränä palvelijana, Jeesuksen esimerkin pohjalta seurakuntien johtajista ja herroista ei voitu käyttää kreikankielisiä nimityksiä, sillä ne implikoisivat arvokkuutta ja valtaa. Tämä johti lopulta siihen, että διακον-käsitteiden orjallista merkitystä sovellettiin kaikessa kristittyjen toiminnassa Jeesuksen esimerkin mukaisena palveluna. 50 Collins esittää perusteita sille, miksi tämä teoria varhaiskristillisen yhteisön sisällä tapahtuneesta terminologisesta uudistamisesta ei pidä paikkaansa. Luukas ei esimerkiksi käytä sanan nominimuotoa διάκονος vaan aktiivin partisiippimuotoa, jolloin ilmaisu osoittaa välittömämmin toiminnassa olevaa palvelemista. Luukkaan evankeliumin kohta, joka edellä esitettiin, on Collinsin mukaan alunperin Markuksen evankeliumista 51, jossa sisällöltään sama opetus esitetään kun Jeesus on matkalla opetuslastensa kanssa Jerusalemiin. Luukas halusi siirtää tämän raamatunkohdan viimeisen ehtoollisen yhteyteen eli edellisessä alaluvussa kuvattujen kreikkalaisen illallisen ja pitojen kontekstiin, koska Luukas tiesi, että kreikkalaiset kirjoittajat käyttivät διακον-alkuisia sanoja pöytiin palvelijoista vain virallisissa yhteyksissä ja kuvatessaan juhla-aterioita. Käyttäessään διακον-sanueen sanoja Luukas halusi tuoda esiin tapahtuman juhlallisen ja uskonnollisen luonteen. Kun raamatunkohtaa peilataan kreikkalaiseen perinteeseen ja Luukkaan harkinnanvaraiseen διακονalkuisten käsitteiden käyttöön, Collins päättelee, ettei Luukas tarkoita käsitteellä ὁ διακονῶν orjamaista palvelijaa. Jeesus vertaa opetuslasten joukkoa valtakuntaan ja kehottaa, etteivät opetuslapset kilpailisi suuruudesta kuten vallanpitäjät. Luukas korostaa, että Jeesus on yhteisön keskuudessa kuin se joka palvelee. Evankelista tekee tällä selväksi kristilliselle yhteisölle, että Herra on ihmisten keskuudessa ja tämän vuoksi kiistat siitä, ketä on pidettävä suurimpana, on loputtava. 52 Ennen kaikkea Luukkaan kerronnassa on havaittavissa, etteivät palvelevat henkilöt kohdista palveluaan eksklusiivisesti Herralle 53, vaan että palvelu on kohdennettu muille ihmisille DS, Mark. 20: DS, Luuk 4:39, 8:3, 10: DRTAS,

19 Millä tavalla Herra on ihmisten keskuudessa? Mitä tarkoittaa, että Jeesus on kuin se joka palvelee? Keiden tulee palvella Jeesuksen esimerkin mukaisesti? Selvittääkseen διακον-alkuisten käsitteiden kontekstia Uudessa testamentissa Collins esittelee vielä Matteuksen evankeliumin kertomuksen viimeisestä tuomiosta ja Jumalan valtakunnasta: Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.' "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua? Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. 55 Tarinassa esitetään useaan otteeseen sama lista tehtävistä, joiden perusteella kuningas langettaa tuomionsa. Lista sisältää arkisia asioita avun tarpeessa olevien, kuten kodittomien, köyhien, sairaiden ja vangittujen auttamisesta. Sekä vanhurskaat ja kirotut ovat yllättyneitä saamastaan tuomiostaan ja sen perusteista, sillä kuningas kokee itselleen tehtynä kaikki vähäisille ihmisille tehdyt teot. Tämän kuninkaan kuningaskunta koostuu siis ihmisistä eikä hallintoalueista. Tarinankertoja iskostaa lukijan mieleen sen, että kuningaskunta rakentuu auttavista teoista kertaamalla listan näistä teoista useaan otteeseen. Kuningas perustelee tuomionsa (kaiken, minkä te olette tehneet / kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä ) verbillä ἐποιήσατε, joka tarkoittaa tässä yhteydessä tekemistä ja tekemättä jättämistä R1992, Matt 25: DS,

20 Huomio tulee kuitenkin kiinnittää kirottujen antamaan vastaukseen kuninkaalle. He kysyivät, milloin he eivät auttaneet Herraa näissä asioissa, ja alkutekstin verbi tälle on διηκονήσαμέν, jonka infinitiivimuoto on διακονειν. Tässä vaiheessa sovellettavaksi tulee verbin διακονειν merkitys korkeamman tahon palvelemisesta. Kirotut eivät ole ymmärtäneet paikkaansa ja vastuutansa Jumalan valtakunnan taloudessa. He miettivät vain uskollista kuninkaan palvelemista (διακον-) ja sitä miten kuningas palkitsee heidät, ja kirotut työntävät tieltään muut ihmiset saadakseen kuninkaan yksinomaisen huomion. Tarinankertoja halusi korostaa samaa asiaa, jota Luukkaan tekstissä Herrasta ihmisten keskuudessa korostetaan. Jumalan valtakunnassa vastataan ihmisille, niille jotka palvelee, ja sitä kautta sille joka hallitsee eli Jumalalle ei maallisille ruhtinaille. 57 Collinsin diakoniatutkimus lähti aikoinaan liikkeelle 58 Markuksen evankeliumin jakeesta: Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." 59 Jakeesta luetaan usein itsenäisenä kohta Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, kun kohta ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta jätetään usein pois. Tämän vuoksi palvelu, josta Jeesus puhuu, jää epäselväksi, ja se ymmärretään luontevasti esimerkkinä ihmisille palvella toisia. Palvelu, jota Jeesus kuitenkin tarkoittaa, on kuvattu jakeen jälkiosassa eli sillä, että hän antaa henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta 60, mihin yksikään ihminen ei pysty. Vaihtoehtoinen käännös voisikin olla: Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan antamalla henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Diakonialla evankeliumiteksteissä ei ole myöhemmin syntyneen kirkollisen diakonin viran kanssa mitään tekemistä, sillä evankelistat kohdistavat Jeesuksen esimerkin palvelusta kaikille ihmisille, ei vain virassa oleville diakoneille. Monet diakonit kuitenkin näkevät toimintansa Jeesuksen diakoniana. He kokevat itsensä nöyrinä auttajina apua tarvitsevien keskuudessa. 61 Διακον-alkuisten käsitteiden merkitystä ei voida lukea samalla lailla evankeliumiteksteissä kuin Apostolien teoissa ja Paavalin 57 DS, ibid., R1992, Mark. 10: DS, ks. ibid., Nykypäivän diakonien kokiessa oman kutsumuksensa Jeesuksen esimerkin mukaisena, se synnyttää kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen jos kirkkojen virkateologioissa ei olekaan enää sijaa vähäosaisten auttamiselle. (ibid., ) 17

21 kirjeissä. Yksikään evankelista ei voinut kirjoittaa evankeliumeja diakonian virkaa silmällä pitäen, sillä käsitys tällaisista viranhaltijoista syntyi vasta myöhemmin varhaiskristillisyyden piirissä. Jeesuksen esimerkki on enemmänkin yhteinen kaikille kristityille. 62 Luukas käytti muutenkin varovaisesti käsitettä διακονος, kuten edellisessä alaluvussa kuvattiin puhuttaessa Paavalista ja Barnabaasta Lystrassa. Luukas näki kuitenkin erityisen arvon διακονια-käsitteen käytössä kuvatessaan kristittyjen yhteistä missiota lähetystehtävää ihmisten parissa. 63 Kun eikristillisten tekstien konteksti diakoniasta on selvitetty, ja yhteyttä Jeesuksen diakoniasta kaikkien kristittyjen yhteisenä tehtävänä on käsitelty, pääsemme varsinaisen kirkollisen diakonian viran juurille, joka löytyy evankeliumitekstien jälkeiseltä ajalta, eli Apostolien teoista sekä erityisesti Paavalin kirjeistä Diakonia Apostolien teoissa Monet diakoniaan ja diakoneihin liitettävät raamatunkohdat löytyvät Apostolien teoista. Apostolien teot katsotaan olevan evankelista Luukkaan kirjoittama teos alkuseurakunnan muotoutumisesta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Diakonian juurista Apostolien teoissa on jo esitelty yksi esimerkki tässä tutkielmassa, nimittäin kertomus seitsemän miehen nimittämisestä ja lähettämisestä tehtävään kreikkaa puhuvien leskien tarpeiden täyttämiseksi. Itse käsite diakonia (διακονια) ilmenee kristillisen lähetystehtävän taitekohdissa Apostolien teoissa, eli kahdentoista apostolin lähetystehtävän alussa 64, sen huippukohdassa Jerusalemissa 65, Paavalin liittämisessä yhteen tämän lähetystehtävän kanssa 66, sekä silloin kun Paavali täyttää siitä oman osansa 67. Collins esittää useammassa teoksessaan diakonia-käsitteen käyttöä näissä narratiiveissa. 68 Lisäksi muita sanueeseen διακον- kuuluvia sanoja ilmenee muun muassa tarinassa delegaation lähettämisestä Jerusalemiin. 69 Esittelen niiden keskeisiä sisältöjä ja niihin liittyviä ongelmakohtia tässä alaluvussa. 62 DS; 78, ibid., 65. Engl. mission, joka voidaan kääntää myös lähetystyöksi. 64 Ap. t. 1:17, ibid., 6:4. 66 ibid., 20: ibid., 21: DRTAS; , DATC, Ap. t. 11:

22 Sen jälkeen kun kahdentoista apostolin lähetystehtävä oli huipussaan, ja seitsemän miestä oli valtuutettu viemään Jumalan sanaa myös seurakunnan ulkopuolelle, Apostolien teoissa kuvataan seuraavanlainen tilanne. Narratiivissa profeetta Agabos ilmoitti nälänhädän tulevan maailmaan, ja opetuslapset päättivät antaa avustusta (διακονίαν) Juudeassa asuville veljilleen. 70 Collins korostaa, että Luukas halusi korostaa διακον-alkuisella käsitteellä tässä yhteydessä pikemminkin tapahtuvaa lähetystehtävää, kuin konkreettisen avustuksen antamista. Seuraavassa luvussa, käytännössä samassa kontekstissa, englanninkielisessä Revised Standard Version -käännöksessä käytetään käsitettä mission, jonka tulisi Collinsin mukaan olla myös luvun 11 tekstissä ilmaistu merkitys. Kielelliset viitteet viittaavat siihen, että lähetettävänä oli kyseessä korkea-arvoinen delegaatio jonka kohteena olevista Juudeassa asuvista veljistä puhuttaessa ei enää käy ilmi, että kohteena tälle delegaatiolle olisi ollut hätää kärsivä yhteisö. Luukkaan tarkoituksena oli siis pikemminkin ilmaista käsitteellä tehtävään valtuutettua, kuin avustuksen antajaa. 71 Vuoden 1992 suomenkielisessä käännöksessä sama ilmaistaan ilmaisulla olivat toimittaneet avustuksen perille 72, ja vuoden 1938 suomenkielisessä käännöksessä käytetään ilmaisua toimitettuaan avustustehtävän, eli Suomessa käännösperinne tämän kohdan osalta on noudattanut yhtenäistä linjaa siitä, että διακον-alkuisella käsitteellä on tarkoitettu jonkinlaista avustusta. Kuten aiemmin jo mainittiin, Luukas oli haluton käyttämään käsitettä διακονος, sillä se liitettiin jumalallisiin hahmoihin, ja se oli samalla yksi syy siihen, miksei hän halunnut käyttää sitä käsitettä apostoleista. Sen sijaan, että apostoli on lähettiläs taivaasta tai puhtaasti taivaallisen viestin viejä, apostoli on ylösnousemuksen todistaja Jeesuksen henkilökohtaisesta kutsusta. Luukas liitti myös apostoli Paavalin tämän historiallisen tapahtuman todistajiin, vaikka Paavali ei ollutkaan kohdannut Jeesusta kuin näyissään, sillä hän ajatteli että tällaiset näyt olivat rinnastettavissa siihen todistukseen, jota alkuperäiset apostolit olivat todistaneet. Tässä ilmenee myös ydinsyy siihen, miksi Luukas ei mielellään käyttänyt termiä διακονος. Διακονος jonkin jumalan toimesta ei kanna viestiä joka ilmentyy historiasta, vaan se ilmentyy hengen maailmasta. Ja tämän henkilön välittämä sana ei ole se ainutlaatuinen yhdistelmä uskon sisältöä ja historiaa, jonka Luukas mieltää Jumalan sanaksi. 70 Ap. t., 11: DRTAS, Ap. t. 12:25. 19

23 Luukas halusi liittää Paavalin kahteentoista apostoliin ylösnousemuksen todistajana, sillä hän ei kuvannut Paavalia termillä διακονος, vaikkakin Paavali itse mielsi itsensä tällaiseksi. Luukas ja Paavali lähestyivät kysymystä jumalallisesta ilmoituksesta eri tavoin, ja Luukas halusi säilyttää kytköksen kirkon ja historiaan murtautuneen Herran välillä, ja tämän johdosta hän halusi vahvistaa erotusta vanhan ja uuden uskonnon välillä näiden korostusten avulla. 73 Luukas käytti kuitenkin rohkeammin taivutusta diakonia, kuten ilmaisussa diakonia tou logou 74, joka voidaan kääntää Sanan hallinnoinnin viraksi, jonka Collins ajattelee keskeisenä kirkollisen diakonian tehtävänä. 75 Luukkaan osuus διακον-sanueen sanojen käytöstä päättyy Apostolien tekoihin, mutta Paavali jatkaa sanan käyttöä pastoraalikirjeissään alkukirkon seurakunnille. Seuraavaksi tuon esille sitä διακον- alkuisten sanojen käyttöä, joka alkoi muovaamaan käsityksiä kirkollisista viroista Diakonian virka Paavalin kirjeissä Collinsin tutkimukset käsittelevät paljon Paavalin kirjeitä, sillä sanajuuren διακον- ja sen johdannaiset termit esiintyvät niissä usein. Collinsin mukaan Paavalin kirjeissä kuvattu diakonia on sitä diakoniaa, joka toimii kirkollisen diakonian viran perustana. 76 Paavali ei käyttänyt sanaa διακονια kreikankielisessä arkipäiväisessä merkityksessä, vaan hän kirjoitti rikkaan kieliperinteen varassa. Collinsin mukaan Paavali tiesi valita tarkkaan käsitteet, joita hän käytti. 77 Paavali tervehtii filippiläiskirjeen alussa Filipissä olevia seurakunnan kaitsijoita (ἐπισκόποις) ja seurakuntapalvelijoita (διακόνοις) 78, ja nämä kaitsijat ja palvelijat mielletään usein piispoiksi ja diakoneiksi. 79 Osin näin selkeään mieltämiseen on suhtauduttu varauksella, sillä tunnetusti kirkolla on aina ollut vain yksi piispa. 73 DRTAS, N-A, Ap. t. 6:4, 75 DS, ks. DRTAS, DS, R1992, Fil. 1:1. 79 Veijola 2002,