Pakila ennen vanhaan. Paloheinä Itä-Pakila Länsi-Pakila Torpparinmäki 2/2003 1/2010

Transkriptio

1 Paloheinä Itä-Pakila Länsi-Pakila Torpparinmäki 2/2003 1/2010 vanhat kuvat Pakilan seurakunnan arkisto Pakila ennen vanhaan Pakilan ensimmäisen kirkon ilmakuva kertoo siitä, millaiselta maisema näytti vuosikymmeniä sitten. Kirkko kohosi jo silloin komeana puiden yläpuolelle. Ensimmäiset rippikoululaiset konfirmoitiin juuri valmistuneessa kirkossa toukokuussa Tiedätkö, milloin ilmakuva on otettu? Ota yhteyttä kirkkoherranvirastoon, puh tai sähköposti:

2 2 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti Pääkirjoitus Uusi ja vanha Monet ihastelevat edelleen Hyvän Paimenen kirkon modernia ilmettä ja puhuttelevaa valoisuutta. Kirkkoa katsellessa on vaikea hahmottaa, että se täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Ikä näkyy vain osassa rakennusta. Kirkon vanhin osa, Pakilan kirkko, vihittiin las kiaissunnuntaina Hyvän Paimenen nimen käyttöön otosta on kulunut vasta seitsemän vuotta, kun kirkko laajeni nykyiseen muotoonsa. Silti meillä on täysi syy sanoa, että vietämme juuri Hyvän Paimenen kirkon merkkivuotta. Monissa vanhoissa kirkoissa vanhin osa muodostaa vain osan nykyistä kokonaisuutta ja kirkkoja kutsutaan monella nimellä. Turun ja Helsingin tuomiokirkot kuvaavat hyvin tällaista kehitystä. Turussa kirkko on laajentunut moneen otteeseen ja Helsingissä kirkkoa on kutsuttu nykyisellä nimellä vasta hiippakunnan perustamisesta lähtien, puoli vuosisataa. Pakilassa kirkon perusta nousee lähiyhteisön tarpeesta rakentaa oma pyhäkkö. Näin tehtiin vieläpä sodan jälkeisinä, yhteiskunnan uudelleen rakentumisen työntäyteisinä vuosina, pitkälle talkootyönä. Jumalan sanan ja sakramenttien äärelle kokoontuvat ihmiset liittyvät samaan rukoilevien ihmisten joukkoon istuivat he sitten Pakilan kirkon vanhoilla puupenkeillä tai nykyisen kirkkosalin lehterillä. Vanha ja uusi liittyvät saumattomasti yhteen samassa rakennuksessa ja rukouksessa. Pakilan kirkon ensimmäiset rippikoululaiset konfirmoitiin Musta rippipuku vaihtui valkoiseksi albaksi Ajatus kirkosta jää puolitiehen, jos rajaamme kirkon vain rakennukseksi. Jumalan läsnäolo, hänen huolenpitonsa ja rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan on elämän voima. Jumalan teot eivät muodosta jonkinlaista ideoiden ja ihanteiden todellisuutta, joka leijuu arjen yläpuolella tai juuttuu vain muistoihin. Siellä, missä Jumala rohkaisee eteenpäin ja luo pohjan toivolle, joka kantaa huomiseen saakka, ihmisen silmät näkevät vielä usein kuin eilisen kaikuna elämän keskeneräisyyden ja rujouden. Kirkko rakentuu ihmisistä, joita Jumala armossaan kantaa elämän keskellä ja joille rukous antaa vuorovaikutuksen avaimet elämän ytimeen. Tämän alueen ihmiset ovat voineet kokoontua omaan kirkkoonsa kuusikymmentä armon vuotta. Jumalan armon vaikutukset pääsevät arvoonsa, kun oivallamme niiden kouriintuntuvan muodon tässä ja nyt, niin kuin monet jo ennen meitä. Leo Norja päätoimittaja Ole arkienkeli ja auta Lahjoita Yhteisvastuukeräykseen Lahjoituspuhelin (10,10 euroa/puh. + pvm) Nordea Pohjola Pankki Sampo Handelsbanken Aktia Pakilan srk:n viitenro: Rippikoulun päättävässä konfirmaatiossa nuorilla on nykyään yllään valkea alba. Tämä käytäntö on jo viisikymmentä vuotta vanha. Sitä ennen etenkin tyttöjen pukeutuminen oli vaihtelevaa, mutta aina kyse on ollut merkittävästä juhlasta ja sen mukaisesta pukeutumisesta. Rippikoulun ja konfirmaation historia vie meidät alkukirkon aikaan. Jo 100-luvulla alettiin seurakunnan jäseneksi haluaville opettaa kristinuskon perusteita. Kun uudet jäsenet kastettiin valkea alba yllään, tapahtumaan liittyi öljyllä voitelu ja kätten päälle paneminen. Tälle seremonialle annettiin nimi konfirmaatio, vahvistaminen. Keskiajalla kirkon kasvatustyö tapahtui usein ripin yhteydessä. Rippikuulustelussa piti osata uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. Ajan mittaan rippikuulustelusta kehittyi rippikoulu, joka vieläkin on käytössä kaikilla kristillisillä kirkoilla. Luterilainen rippikoulu syntyy Martti Luther kehitti vuonna 1523 ehtoollistutkinnon ensiehtoolliselle meneville nuorille. Näin sai alkunsa luterilainen rippikoulu ja sen päätöstilaisuus, konfirmaatio. Ruotsi-Suomessakin omaksuttiin uskonpuhdistuksen jälkeen rippikoulu, jossa tutkittiin kristinopin tietoja ennen ehtoollista. Ensimmäiset maininnat suomalaisesta rippikoulusta ovat vuodelta Erikseen käytävä rippikoulu oli tärkeä virstanpylväs nuoren elämässä. Sen jälkeen hän astui aikuisten maailmaan. Rippikoulun käynyt nuori sai käydä ehtoollisella. Hän sai pukeutua ja käyttäytyä aikuisten lailla. Hän sai seurustella ja solmia avioliiton. Juhlavaa mustaa ja valkeaa Vanhimmat tiedot rippipuvusta kertovat, että nuorilla oli mustat puvut. Mustahan on perinteinen juhlapuvun väri. Valtaosa kansasta oli köyhää, joten rippipuvut olivat varmasti hyvin yksinkertaisia. Tarkkoja tietoja löytyy 1800-luvulta, jolloin pojilla oli musta puku ja tytöillä pitkä musta hame sekä usein valkea esiliina. Säätyläistytöillä saattoi olla hyvinkin muodikas, rimpsuhelmainen puku. Musta asu oli käytännöllinen, koska se sopi kaikkiin tilaisuuksiin, myös hautajaisiin. Musta puku säilytti asemansa vielä 1900-luvun alkupuolella. Kaupungeissa ja etenkin varakkaissa perheissä tytöt alkoivat siirtyä valkeaan rippipukuun. Sukat ja kengät noudattivat puvun väriä. Joskus valkea rippimekko ennakoi sitä, että tyttö oli menossa naimisiin ja aikoi käyttää samaa asua vihkipukuna. Vähävaraiset nuoret joutuivat usein tekemään ansiotyötä saadakseen varat rippipukuun. Rippipuvulla oli suuri merkitys, sillä monelle se oli ensimmäinen oma juhlapuku. Sitä myös käytettiin pitkään, sillä vain harvoilla oli varaa hankkia useita juhla-asuja. Varsinkin poikien musta puku sai palvella niin kauan kuin siitä kasvettiin ulos, ja sen jälkeen puku saattoi siirtyä seuraavalle käyttäjälle. Rippipukua käytettiin myös hääpukuna. Rippivaatteet olivat usein räätälin tai ompelijan tekemiä, kengät teki suutari. Yhtenäinen rippipukeutuminen arvossa Suurissa kaupungeissa 1920-luvulla hame lyheni tilapäisesti muodin mukaan jopa polvipituiseksi. Suurin osa tytöistä käytti kuitenkin pitkää hametta, joka maaseudulla oli edelleen musta ja jossa oli pitkät hihat luvulle tultaessa valkea rippipuku oli jo yleistynyt. Vain körttiseudulla tytöt käyttivät mustaa pukua. Poikien musta puku on pysynyt samana, valkea solmuke vain vaihtui mustaksi 1940-luvulla. Rippijuhlan yhteydessä saatettiin rippilapsi viedä ensimmäistä kertaa valokuvaajalle. Monet tyytyivät varojen puutteessa ryhmäkuvaan. Rippikuvat yleistyivät vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen. Tytöillä oli kuvissa usein rippilahjaksi saatu virsikirja. Kukat ovat tulleet suosituiksi vasta viime vuosikymmeninä. Elintason noustessa konfirmaatioon pukeutuminen muuttui kirjavaksi. Seurakunnat ottivat käyttöön rippialbat 1960-luvulla, ja näin siirryttiin yhtenäiseen ja tasa-arvoiseen pukeutumiseen. Sana alba on latinaa ja tarkoittaa valkoista. Se on lyhenne sanoista vestis alba eli valkoinen puku. Kirkossamme palattiin tavallaan takaisin alkukirkon käytäntöön. Valkea alba symboloi ihmisen pukeutumista Kristuksen vanhurskauteen. Marja Meura

3 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti 3 Ensin rakennettiin kirkko, sitten syntyi seurakunta Pakilaan saatiin oma kirkko 60 vuotta sitten. Ensimmäisenä pappina toimi Sakari Tamminen. Kun omaa kirkkoa ei vielä ollut, tilapäisinä kokoontumistiloina käytettiin entistä Metsolan koulua ja Pakilan vanhaa työväentaloa. Pakilan kirkon kannatusyhdistyksen voimanponnistusten ja Helsingin seurakunnilta saadun lainan turvin rakennushanke lähti käyntiin. Kirkko vihittiin käyttöön 19. helmikuuta 1950, mutta kirkossa oli ehditty pitää erityisluvalla ensimmäinen joulukirkko jo joulupäivänä L-kirjaimen muotoinen kirkkorakennus koostui tuolloin varsinaisen kirkon ja alakerran ohella nykyisen Kehä I:n puoleisesta siivestä. Sakari Tammisen 30-vuotinen pesti Pakilan alue kuului lukujen vaihteessa suureen Helsingin pitäjän seurakuntaan. Sakari Tamminen toimi pappina Pitäjän kirkolla 1940-luvun lopulla ja tapasi siellä tulevan puolisonsa Kertun. He avioituivat vuoden 1949 lopussa. Heti uudenvuoden jälkeen tammikuussa 1950 Tamminen aloitti pappina Pakilassa. Kerttu Tamminen on ollut aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa alusta saakka. Vuoden 1953 alussa Pakila liitettiin osaksi uutta Malmin seurakuntaa. Vuonna 1961 Pakilasta tuli itsenäinen seurakunta ja osa vuonna 1959 perustettua Helsingin hiippakuntaa. Seurakunnan itsenäistymiseen saakka Sakari Tamminen oli Pakilan alueen ainoa pappi. Vasta 1960-luvulla saatiin lisää työntekijöitä. Tamminen työskenteli seurakunnassa peräti vuoteen 1983, jolloin hän jäi eläkkeelle. Kolmikko pyöritti toimintaa Tammisen nuoripari asui ensimmäiset vuodet Kruununhaassa. Sieltä Sakari kulki Pakilaan linja-autolla ja kesäkeleillä myös moottoripolkupyörällä. Pyörä oli usein rikki, minkä vuoksi Sakari hankki sitten ensimmäisen auton. Autolla ajettiin vuosikaudet, ja Sakari joutui korjailemaan sitä moneen otteeseen. Monesti olivat kädet rasvassa, Kerttu Tamminen muistelee. Ensimmäisinä vuosina toiminnasta vastasi käytännössä kolme henkilöä: Sakari Tamminen, suntio Pekka Suonikko ja kanttorina toiminut Venla Airola. Suntio Suonikko asui aluksi kirkon sivusiivessä, kunnes rakensi oman talon Sysimiehentielle. Saman tien varrelle Tammisetkin asettuivat vuonna 1953 aivan Suonikon naapuriin. Metsolan koulun pitkäaikainen opettaja Venla Airola piti kirkolla pyhäkoulua ja säesti jumalanpalvelukset. Toisinaan Kerttu Tamminenkin joutui säestämään kirkolla, kun Airola ei päässyt paikalle. Rippikoulussa istuttiin koko lukukausi Kerttu Tamminen oli toiminut nuoruudessaan pyhäkoulunopettajana. Avioiduttuaan hän ei enää juuri ehtinyt pyhäkoulun pitoon, sillä neljän 1950-luvun alkupuolella syntyneen lapsen hoitaminen piti hänet kotona sunnuntaisin. Sillä välin pappispuoliso hoiti jumalanpalvelukset. Lapset kastettiin yleensä kirkolla sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen. Ensimmäinen rippikoulu pidettiin kesällä luvulla ei vielä ollut rippikoululeirejä. Rippikoulu kesti koko lukukauden ja sitä pidettiin kahtena iltana viikossa, Kerttu Tamminen kertoo. Pakilan ensimmäinen pappi Sakari Tamminen kastaa lapsia jumalanpalveluksen jälkeen. Pakilan pyhäkoulu 1950-luvun alkupuolelta. Vasemmalla seurakunnan keskeisiin hahmoihin kuulunut opettaja Venla Airola. Muut opettajat Ellen Pihl, Kaarina Simola ja Leena Lahtinen. Seurakunnan iltapäiväkerho myös Torpparinmäen Korttelitalolle Pakilan seurakunnassa toimii ensi syksystä lähtien kolme iltapäiväkerhoa. Kaksi niistä on Hyvän Paimenen kirkolla (Palosuontie 1) ja yksi uutena Torpparinmäen Korttelitalolla (Käräjätuvantie 3). Hakuaika kerhoihin on Lomakkeita saa netistä kouluun ilmoittautumisen yhteydessä kouluilta sekä iltapäiväkerhoista 3.2. alkaen. Kaikkien kerhojen hakemukset osoitetaan Pakilan seurakunnan kirkkoherranvirastoon (Palosuontie 1, Hki). Kerhojen toiminta-aika on klo Kerhoissa leikitään, askarrellaan, kuunnellaan tarinoita ja levätään, syödään välipalaa ja ulkoillaan välillä vain olla köllötellään! Lapsilähtöinen toiminta kehkeytyy lasten omista tarpeista. Yhteisöllisyys ja erilaisuus nähdään voimavaroina, sillä jokaisella lapsella on vahvuuksia, joita voi käyttää muiden iloksi ja avuksi. Kerhoissa korostetaan leikin merkitystä lapsen ainutlaatuisen persoonallisuuden ja kehityksen tukemisessa. Kasvatusperiaatteet pohjautuvat kristilliseen arvomaailmaan. Toiminta on perusopetuslain mukaista iltapäiväkerhotoimintaa. Tarkemmat tiedustelut uudesta kerhotoiminnasta Torpparinmäessä: Helkky Pennanen puh (Hyvän Paimenen kirkon iltapäiväkerho), Johanna Ilves, puh , Terttu Martikainen, puh (Torpparinmäen iltapäiväkerho).

4 4 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti Kolehdissa hyvä palaa takaisin Kolehdin ydinajatus on kiitos: lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi annamme. Koko elämä on Jumalan lahjaa, me vain palautamme antajalle pennejämme kiitoslahjana. Koska kolehdilla on tällainen sävy, asetumme antajina pienelle paikalle. Kolehdin keräämisellä on pitkä tausta. Raamatun kertomus lesken rovosta kertoo pienenkin lahjan merkityksestä. Jerusalemin temppelissä oli rivissä 13 torvea, joista viimeinen oli määrittelemättömän summan antamista varten. Sen äärellä köyhä antaja seisoi penneineen. Jeesus korosti auttamisen halua. Tuohon aikaan oli tavallista, että antaminen koettiin ansioksi ja näkyväksi osoitukseksi ihmisen hurskaudesta. Itämaiseen kulttuuriin on aina sisältynyt almujen antaminen. Se kuuluu tänäkin päivänä islamin uskon peruspylväisiin. Almu on satunnainen lahja köyhälle. Kolehti sen sijaan on järjestelmällistä auttamista. Jo Paavali keräsi perustamiltaan seurakunnilta avustusta Jerusalemin seurakunnalle. Köyhät olivat seurakunnan silmäterä. Vaivaisukoista nettilahjoituksiin Suomessa käytettiin menneinä aikoina vaivaisukkoja keräyslippaina. Jo niitä ennen 1300-luvulla oli ollut pyhimysten kuvilla koristettuja uhritukkeja. Uskonpuhdistuksen jälkeen uhritukit kiellettiin, mutta pohjanmaalaiset puusepät keksivät vaivaisukot. Niiden tyyli lienee peruja laivojen keulakuvista. Jalkapuoli vaivaisukko vetosi parempiosaisiin eli osattiin sitä ennenkin mainostaa tärkeää asiaa! Moni kristillinen seurakunta elää maailmassa tänäkin päivänä kymmenysten varassa eli seurakuntalaiset maksavat seurakunnalle tuloistaan kymmenesosan. Siihen verrattuna Suomen kirkollisvero on aika pieni lahja. Meillä kolehtihaavi kiertää jokaisessa messussa ja jumalanpalveluksessa. Kirkkohallitus määrittelee suuren osan kolehdin käyttökohteista, mutta on olemassa myös ns. vapaita kolehteja, joiden käytöstä päättää seurakuntaneuvosto ja joita anotaan erikseen. Ehdotuksen kolehdin saajista tekee seurakunnan kolehtityöryhmä. Pakilan seurakunnan kolehdit tuottivat viime vuonna yhteensä euroa. Eniten euroja karttuu joulun aikaan, jolloin kolehti kerätään Kirkon ulkomaanavun katastrofirahastolle. Tänäkin vuonna tulos oli hieno, peräti euroa. Seurakuntamme saa tuottoja myös mm. kirkolla järjestettävistä myyjäisistä ja tempauksista sekä eri ryhmiltä ja piireiltä kummikohteille ja nimikkoläheteille. Ne annetaan eteenpäin kolehtituottoina. Parhaillaan käynnissä oleva Yhteisvastuukeräys on koko Suomen kansan suuri kolehtihaavi. Lahjoittaminen käy nykyisin helposti myös netin kautta. Sanoma Kristuksen rakkaudesta menee perille sekä lähelle että kauas kolehdin avulla. Voi vain pohtia, mitä maailmastamme puuttuisi, jos näitä lahjoja ei annettaisi. Iloista antajaa Jumala rakastaa. Annele Martin SUOMESSA KASVAA OLE ARKIENKELI JA AUTA. LAHJOITA YHTEISVASTUUKE TAI SOITA (10,10 Kolehdin kerääjiltä ei jää haavi auki Kolehtien keräämiseen tarvitaan välttämättä kerääjiä. Pakilan seurakunnassa keräämisestä vastaavat viime kädessä suntiot. Toisinaan avuksi tulevat esimerkiksi partiolaiset, martat tai seurakuntamme alueella toimivien muiden yhteistyökumppaneiden vapaaehtoiset. Aiemmin Pakilassakin käytettiin pitkävartisia kolehtihaaveja. Niiden kanssa sai varoa, ettei sohinut toisia kerääjiä kirkon käytävällä. Nykyisin kolehdit kerätään kädestä käteen kiertävillä pienillä nahkapussukoilla, joissa on kahvat. Meillä on myös aktiivisia seurakuntalaisia, jotka avustavat säännöllisesti kolehdinkeruussa, kuten Sakari Aarnio ja Veikko Kirves. Heiltä ei jää haavi auki työ tehdään iloisin mielin ja pilke silmäkulmassa. Kummallekin kolehdin keruu on mieluista puuhaa. Se on palvelutehtävä, joka on vastinetta siitä, mitä miehet saavat seurakunnalta. Sakari Aarnio kertoo kantavansa kolehtia kiitoksena siitä, että pääsee vielä liikkumaan kaksin jaloin. Muutama vuosi sitten Aarnio sai aivoverenvuodon ja halvaantui osittain. Mutta ihmeen ja sitkeyden kautta hän tervehtyi kävelykuntoon. Onko kolehtia mukavampi kerätä silloin, kun kirkko on täynnä vai puolillaan? Tietenkin on mukavaa, jos kirkossa on paljon väkeä. Mutta lopulta sama työ tehdään joka tapauksessa, kerääjät tuumivat. kuva ja teksti Sakari Aarnio ja Veikko Kirves istahtivat kirkkokahveille messun ja kolehdinkeruun jälkeen vaihtamaan kuulumisia. Kolehti vaikuttaa! Viime vuonna Hyvän Paimenen kirkossa kerättiin kolehtia E. Jouluna keräsimme jälleen kolehdin Kirkon ulkomaan avun katastrofirahastoon. Merkittävä summa E kanavoitui jo etukäteen Haitin tuhojen keskellä kamppailevien auttamiseen. Kirkon Ulkomaan apu sai koko vuoden aikana E kolehdin Hyvän Paimenen kirkossa. Suomen Lähetysseuran eri kohteita tuettiin E. Kirkon diakoniarahaston kautta autoimme 658 E ahdingossa olevia ja Heikki Hurstin työtä 426 E. Seurakuntaneuvosto tekee kolehtikohteista vuosittain suunnitelman. Valtaosa kolehtikohteista on määritelty etukäteen. Kaikissa Suomen kirkoissa kerätään usein kolehti samaan kohteeseen. Pakilassa kootaan kolehti myös nimikkoläheteillemme ja ystävyysseurakunnan Torman tukemiseen. Kiitos kaikille kolehtilahjasta!

5 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti 5 0 LASTA KÖYHYYDESSÄ. RÄYKSEEN. / PUH. + PVM) Yhteisvastuukeräys auttaa lapsiperheitä Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen tuotto käytetään suomalaisten lapsiperheiden hyväksi. Ulkomaankohteena on Haiti. Nyky-Suomessa lasta kasvaa edelleen köyhyydessä. Haitissa asiat ovat vielä hullummin: maanjäristyksen jälkeen on vielä mahdotonta arvioida nälkää kärsivien määrää, mutta jo nyt arvioidaan, että ainakin kaksi miljoonaa tarvitsee ruoka-apua. Se on noin kolmannes Suomen väkiluvusta. Yhteisvastuukeräys auttaa lapsiperheitä turvaamaan jokapäiväisen leipänsä Suomessa. Marttaliitto järjestää heikoimmassa asemassa oleville perheille ruokakursseja, ja martat tekevät myös kotikäyntejä. Haitissa puolestaan koulutetaan hädänalaisia perheitä ja yhteisöjä kehittämään viljelymenetelmiä, varautumaan luonnonkatastrofeihin ja suojelemaan ympäristöä. Ryhdy arkienkeliksi ja lahjoita Pakilan seurakunnassa yhteisvastuukeräys järjestetään entiseen tapaan. Vapaaehtoiset kulkevat listojen tai lippaiden kanssa ovelta ovelle. Nuoret tempaisevat ystävänpäivän aattona lauantaina 13. helmikuuta lipaskeräyksellä pakkasten aikana on tosin säävaraus. Koska seurakuntamme alue on laaja, tarvitsemme paljon kerääjiä, jotta voisimme auttaa mahdollisimman monia. Ryhdy Sinäkin arkienkeliksi ja tule kerääjäksi! Rohkaise itsesi mukaan lähimmäisten auttamiseen lähellä ja kaukana. Lähiviikkoina Hyvän Paimenen kirkolta löytyy aina messujen jälkeen myyntikoju, jossa on tarjolla yhteisvastuutuotteita. Voit halutessasi tuoda sinne myytäväksi myös leivonnaisia tai muuta tavaraa keräyksen hyväksi. Lisäksi tarvitsemme kojulle myyjiä sunnuntaiksi. Kevään edetessä ja säiden lämmetessä yhteisvastuukerääjät ilmaantuvat lippaineen Pakilan alueen kauppojen eteen. Listoja ja lippaita saa ja kojuvuoroja voi varata seurakunnan diakoneilta Anna-Kaisa Honkaselta ja Helena Sipilältä. He vastaavat keräyksen organisoinnista ja antavat mielellään lisätietoja. Helena Sipilä diakoni Paperilappu virsikirjan välissä innosti antamiseen Perheemme istui eräänä sunnuntaina vuosia sitten Helsingin kansainvälisen seurakunnan jumalanpalveluksessa. Sinne olivat kokoontuneet kanta-asiakkaat, turistit, maahanmuuttajat, opiskelijat, yrityksissä työskentelevät lyhytaikaiset projekti-ihmiset, suomalaiset ja ulkomaalaiset rinta rinnan. Alttarin edessä oli suuri afrikkalainen kori kolehtia varten. Amerikkalainen pastori, seurakunnan silloinen paimen, puhui saarnassaan uhraamisesta ja siunauksista, jotka seuraavat, kun annamme Jumalalle sen, mikä Jumalalle kuuluu. Ei kannata odottaa, kunnes meillä on varaa antaa kymmenyksiä. Meidän pitäisi antaa ne ensin ja katsoa sitten, mihin käytämme loput rahamme, pastori sanoi. Tyttäremme kiemurtelivat vaivautuneesti kirkon penkissä. He säästivät ulkomaan matkaa varten. Pastori halusi meidän harkitsevan erästä ehdotusta. Hän pyysi ottamaan virsikirjojen sisään panemansa paperilaput, joissa luki raamatunlauseita ja antamisen vaihtoehtoja: Pyrin antamaan tuloistani 10, 7, 5 tai 2 prosenttia tai itse valitsemani summan euroja, jotta Jumalan valtakunnan työ edistyisi seurakunnassani. Ottakaa nyt kynä käteen ja ajatelkaa hetki. Taittakaa lappu ja tuokaa se tänne koriin. Älkää kirjoittako nimeänne lappuun. Tämä sopimus on teidän ja Jumalan välinen, pastori jatkoi. Me suomalaiset, jotka olimme tottuneet maksamaan kirkollisveroja ja laittamaan kolehtiin muutaman lantin (lesken rovon?), olimme hieman vaivautuneita. Ylittikö pastori hienotunteisuuden rajan? Oliko tämä painostusta? Suhtaudumme rahoihimme yleensä kahdella tavalla: kun on kyse liike-elämästä, me innostumme, kun on kyse kirkosta, me vaivaudumme. Kirjoitin lappuun sopimukseni Jumalan kanssa. Rikkaat ja köyhät kulkivat yhdessä alttarin korille. Joku tarvitsi harkinta-aikaa ensi sunnuntaihin tai ensi vuoteen. Olkoon niin. Harkinta on aina paikallaan. Mutta koska tarvitsemme seurakuntaamme, meidän on otettava kolehtikin tosissamme. Olen yrittänyt pitää kiinni sopimuksestani Jumalan kanssa, olipa kirkko tai kohde mikä tahansa. Sopimus antaa ryhtiä kolehtiin. Joskus vähän kirvelee. Mutta sanoihan äiti Teresakin, että on annettava niin, että tuntuu. Uskon, että siunaus on seurannut. Ann-Christine Marttinen Paloheinä Yhteisvastuukeräyksen ulkomaisena kohteena on Haiti, joka on yksi köyhimmistä läntisen pallonpuoliskon maista. Jouko ja Ann-Christine Marttinen kirkkokahveilla Hyvän Paimenen kirkolla. Kahvituksen tuotto käytetään Yhteisvastuukeräykseen.

6 6 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti Perinteinen ystävänpäivän konsertti Sunnuntaina klo 16 Hyvän Paimenen kirkko Poikakuoro Cantores Minores ja Pakilan musiikkiopiston salonkiorkesteri Konsertin yhteydessä kirkon 60-vuotishartaus Ohjelma 10, alle 15-vuotiaat 5 LC Helsinki Pakinkylä LC Helsinki Aurora Pakilan seurakunta J. S. Bach: Matteus-passio Kannelmäen kirkko (Vanhaistentie 6) lauantaina klo 18 Hyvän Paimenen kirkko (Palosuontie 1) Palmusunnuntaina klo 18 Pakilan koraalikuoro Musica Sacra ja passio-orkesteri, johtaa Rauno Myllylä Tuomas Katajala, evankelista ja tenoriaariat Jorma Hynninen, Jeesus Sirkka Lampimäki, sopraanoaariat Essi Luttinen, alttoaariat Raimo Laukka, bassoaariat Andrus Mitt, Pietari ja Juudas Laihduttamalla lukutaitoa Nepaliin Kirjallisuuspiirin kevätohjelma Suomalainen yksityishenkilö on haastanut suomalaiset, Suomen evankelisluterilaiset seurakunnat ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan laihdutuskampanjaan. Tämä yksityishenkilö ostaa laihdutetut kilot 15 euron kilohintaan maksimissaan 10 miljoonalla eurolla. Laihduttajille kampanja maksaa siis vain laihduttamisen ja punnitsemisen vaivan. Laihdutustulosten mukaan määräytyvä tukisumma käytetään Nepalin opettajankoulutuksen hyväksi. Ulkoasiainministeriö seuraa varojen käyttöä Nepalissa. THL tukee kampanjaa tiedotuksella ja kokoamalla seurakunnista saadut punnitustiedot. Kampanjaan osallistuvat seurakunnat järjestävät alkupunnitukset mennessä. Loppupunnitukset järjestetään viimeistään , jolloin kirjataan loppupaino ja laihdutetut kilot. Laihdutusaikaa on siis kolme kuukautta. Pakilan seurakunnan kirjallisuuspiiri kokoontuu seuraavana kolmena keskiviikkona klo 18 Hyvän Paimenen kirkon kryptassa: Ke Aiheena Antti Hyryn Finlandiapalkinnon saanut teos Uuni. Teoksen esittelee kirjailija Juhani Salokannel, joka on palkittu virolaisen kirjallisuuden suomentaja ja Tuglas-seuran toiminnanjohtaja. Ke Pentti Lempiäinen kertoo syksyllä 2009 ilmestyneestä teoksestaan Seimestä Öljymäelle. Ke Kirjailija Antti Tuuri kertoo ystävästään Erno Paasilinnasta, kirjailijasta ja väkevästä vallanpitäjien kriitikosta. Tuurin esitys perustuu hänen keväällä 2009 ilmestyneeseen teokseensa Lähikuvassa Erno Paasilinna. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Kiloja karistetaan Pakilassakin Pakilassa alkupunnitukset järjestetään helmikuussa ja loppupunnitukset toukokuussa. Luottamuksellisesti tapahtuvan punnituksen voi tehdä arkisin kirkkoherranvirastossa sen aukioaikoina maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo ja keskiviikkoisin klo Sunnuntaisin vaa alle voi astua messun jälkeen kirkkokahvien yhteydessä. Kampanjaan voivat osallistua kaikki Suomessa asuvat täysikäiset henkilöt, joilla on ylipainoa. Loppupaino ei saa alittaa ihannepainon alarajaa (painoindeksi 18,5 kg/m2). Lisätietoa kampanjasta: Lisätietoa Nepalista: global.finland.fi (etusivun uutinen / maavalikko) Kotisivut netissä Alfa-kurssi kevätkaudella Paloheinän kirkolla Etsitkö vastauksia elämän peruskysymyksiin? Miten voin olla varma uskostani? Miten voin vastustaa pahaa? Vieläkö Jumala parantaa? Älä jää yksin pähkäilemään kysymyksiäsi. Alfa-kurssilla omat kysymykset on helppo tuoda esiin pienryhmässä. Kurssiin kuuluu luentoja, keskustelua ja hauskaa yhdessäoloa yhteisen aterian ääressä. Kurssi alkaa 16. helmikuuta. Kokoonnumme kymmenen kertaa tiistaisin klo Paloheinän kirkolla, Repovuorentie 12. Kurssin päätösjuhla on 4.5. Aloitamme kurssi-illat aterialla, josta peritään vapaaehtoinen 4 euron korvaus. Ohjelmaan sisältyy myös yksi viikonloppu luentoineen ja keskusteluryhmineen Bergvikin kurssikeskuksessa Kiskon kunnassa. Viikonloppu maksaa 62 euroa ja kurssin työkirja 6 euroa. Muutoin kurssi on maksuton ja hinnoista voidaan tarvittaessa neuvotella. Kurssin järjestävät Pakilan seurakunta ja Kotiryhmäverkosto r.y. Ilmoittautumiset Pakilan seurakunnan virastoon kurssin alkuun mennessä, p Lisätietoa seurakunnan verkkosivuilta sekä ja Anja Tiilikainen, p (kesto noin 2 tuntia) Liput 20 /10 (1,5 tuntia ennen ovelta) Meditatiivisen laulun kurssi Hyvän Paimenen kirkolla tiistaisin klo Paastonaikana voi hiljentyä näinkin. Kurssi on äänimatka, jolla voit tutustua omaan ääneesi ja kohdata itsesi ja sisäisen hiljaisuutesi. Ääni on ihmiselle voimavara ja lahja. Jokainen on soitin, joka soi omalla ainutlaatuisella tavallaan. Kurssilla tutustumme äänen resonanssiin, joka hoitaa sekä ääntä, mieltä että koko ihmistä. Laulamme myös yksinkertaisia gregoriaanisia lauluja. Kurssi on tarkoitettu äänestä, rauhoittumisesta ja rentoutumisesta kiinnostuneille. Laulutaitoa ei edellytetä. Hinta 30 euroa. Kouluttajana laulupedagogi, mus.maist. Pia Skibdahl. Ilmoittautumiset virastoon, pe mennessä, p Lähde Taizén yhteisöön toukokuussa Pakilan seurakunta järjestää matkan Taizén ekumeeniseen yhteisöön Etelä-Ranskaan Taizé on veli Rogerin vuonna 1940 perustama ekumeeninen ja kansainvälinen kristillinen yhteisö. Se on tullut tunnetuksi hiljaisuuden viljelystä, rukouselämästä ja kaanonina laulettavista rukouslauluista. Matka on suunnattu erityisesti nuorille aikuisille. Vetäjinä toimivat pastori Satu-Elina Ansas ja kanttori Sini Honkanen. Matka maksaa yhteensä noin 500 euroa. Hinta koostuu lentolipuista sekä majoitus- ja ruokailukuluista Taizéssa. Lopullinen hinta tarkentuu maaliskuun lopulla. Ilmoittautumiset virastoon mennessä, p Lisätietoja antavat Satu-Elina Ansas, p , satu-elina.ansas@evl.fi ja Sini Honkanen, p , sini.honkanen@evl. fi. Lisätietoa

7 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti 7 Matteus-passio kuullaan Hyvän Paimenen ja Kannelmäen kirkoissa J. S. Bachin Matteus-passio kuuluu pääsiäiseen Pääsiäisaikaan erottamattomasti kuuluvasta J. S. Bachin Matteus-passiosta kuullaan Pakilan koraalikuoro Musica Sacran ja solistien esittämänä runsaan kahden tunnin tiivistetty versio. Tämä kuoronjohtaja Rauno Myllylän työstämä passiomusiikki kuullaan lauantaina klo 18 Kannelmäen kirkossa ja palmusunnuntaina klo 18 Hyvän Paimenen kirkossa Pakilassa. Passioesitys liittyy keväällä 2010 järjestettävään konserttisarjaan, jolla juhlistetaan Hyvän Paimenen kirkon vanhan osan eli entisen Pakilan kirkon 60-vuotista olemassaoloa. Pakilan kirkko tehtiin suurelta osin talkootyönä ja vihittiin juhlallisesti käyttöön laskiaissunnuntaina Matteus-passion esitys kuului kymmenen vuoden ajan, vuosina , Pakilan pääsiäisperinteeseen, ja useana vuonna siitä oli toinen esitys myös Kannelmäen kirkossa. Upeat solistit Vuonna 2010 esityksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi upea solistikaarti. Jeesuksen osan laulaa professori Jorma Hynninen ja evankelistana on oopperalaulaja Tuomas Katajala. Sopraanoaariat laulaa oopperalaulaja Sirkka Lampimäki, alttoaariat oopperalaulaja Essi Luttinen ja bassoaariat oopperalaulaja Raimo Laukka. Pietarin ja Juudaksen osan laulaa oopperalaulaja Andrus Mitt. Bachin mestariteos Kärsimysmusiikki evankelista Matteuksen mukaan esitettiin ensi kerran pitkäperjantaina vuonna 1729 Leipzigin Tuomaskirkossa. Koska ensimmäiset kuulijat olivat kuitenkin pikemminkin ihmeissään kuin ihastuneita, teos vaipui sadaksi vuodeksi unohduksiin. Vuonna 1829 Paloheinä Itä-Pakila Länsi-Pakila Torpparinmäki 2/2003 Pakilan seurakunnan lehti 13. vuosikerta J. S. Bachin säveltämä Matteus-passio edustaa taiteen ajatonta täydellisyyttä. Berliinin Singakademie esitti sen Felix Mendelssohnin johdolla ja teos pääsi vihdoin ansaitsemaansa kunniaan. J. S. Bachin Matteus-passio edustaa monessa mielessä lajinsa huippua. Se on yksi musiikin historian harvoista teoksista, jotka heijastavat taiteen ehdotonta, ajatonta täydellisyyttä. Teoksen mittasuhteetkin ovat poikkeuksellisen laajat, mistä syystä sitä usein lyhennetään. Samoin kuin Mendelssohnin aikoinaan johtama esitys, myös Musica Sacra -kuoron, passioorkesterin ja solistien esittämänä kuultava esitys on runsaan kahden tunnin mittainen lyhennelmä. Se pyrkii kuitenkin antamaan teoksesta ja sen sisällöstä mahdollisimman monipuolisen kuvan. Tulevan esityksen tavoitteena on viedä tämä upea teos huippuosaajien välityksellä yhä uusien ihmisryhmien kuultavaksi. Päätoimittaja: Leo Norja puh Toimitus: Sirpa Tolin puh Toimitusneuvosto: Susanna Airola-Topi Leo Norja Oskari Syrjälä Sirpa Tolin Sanna Vuori Kolmenlaista tekstiä Bachin Matteus-passiossa on kolmenlaista tekstiainesta. Ensinnäkin varsinainen kärsimyskertomus on suoraan Raamatusta, Matteuksen evankeliumin 26. ja 27. luvusta. Se on jaettu kertovalle evankelistalle, yksityishenkilöitä esittäville solisteille ja ihmisryhmiä edustaville kuoroille. Toiseksi Raamatun tekstin katkaisevat leipzigilaisen postivirkailija Picanderin runoilemat aariat. Ne tulkitsevat katselijan ja kuuntelijan subjektiivista osuutta, katkaisevat tapahtumien kulun pysähtyen tarkastelemaan ja selittämään niiden merkitystä. Kolmanneksi Bach on valikoinut nerokkaasti Matteus-passion koraalit aikansa virsikirjasta siten, että ne edustavat seurakunnan kannanottoja kärsimystien tapahtumien yksityiskohtiin. Barokin ajan koraalit ovat vahvaa virsirunoutta. Kullekin koraalille Bach on antanut sen sanasisältöä luonnehtivan sointuasun. Siten esimerkiksi nykyisestäkin virsikirjasta tutun koraalin Oi, rakkain Jeesukseni säkeistöt synnyttävät viidessä eri yhteydessä käytettynä aivan erilaisia tunnelmia. Kärsimyksen ilosanomaa Niin kuin useat taiteen suuret mestariteokset, myös Bachin Matteus-passio antaa mahdollisuuden monenlaiseen tulkintaan ja tutkisteluun. Sitä on luonnehdittu vaikuttavaksi musiikkisaarnaksi, jolla on asiaa kaikille. Matteus-passio ei soi vain Bachin mestarillista musiikkia, vaan myös viidennen evankelistan julistamaa kärsimyksen ilosanomaa. Tapaamme siinä kaksi mestaria, Bachin ja Kristuksen. Bach on itse ilmaissut halunneensa olla Kristuksen mestaruuden julistaja ja välittäjä aloittamalla partituurinsa kirjaimilla J.J., juvante Jesu (= Jeesuksen avulla) ja lopettamalla sen merkintään S.D.Gl., soli Deo gloria (= yksin Jumalalle kunnia). Toimituksen osoite: Pakilan kirkkoherran virasto Palosuontie Helsinki Levikki: 7000 kpl Kustantaja: Kustannus-Oy Kotimaa Painopaikka: Lehtipaino Keski-Uusimaa Seuraava lehti ilmestyy Rauno Myllylä kanttori Pakilan seurakunnan palvelumuistio Kotisivut netissä Kirkkoherranvirasto Avoinna ma, ti, to, pe klo ja ke klo Hyvän Paimenen kirkko, Palosuontie 1, Helsinki pakila.srk@evl.fi työntekijöiden sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@evl.fi Päivystävä pappi paikalla ma, ti, to, pe klo ja ke klo Virkatodistukset seurakuntayhtymästä Helsingin seurakuntayhtymän Palveleva Puhelin joka ilta klo Seurakunnan toimipaikat Hyvän Paimenen kirkko, Palosuontie 1 Paloheinän kirkko, Repovuorentie 12 Torpparinmäen korttelitalo, Käräjätuvantie 3 Itä-Pakilan seurakuntakoti, Yhdyskunnantie 21 Pastorit Leo Norja kirkkoherra Susanna Airola-Topi lapsi- ja perhetyö Satu-Elina Ansas kansainvälinen työ Antti Kylliäinen nuorisotyö Annele Martin aikuistyö tiedotustyö Tiia Tuovinen rippikoulutyö Kanttorit Sini Honkanen Alla Lasonen Rauno Myllylä Kirkkoherranvirasto Ulla Turunen ulla.l.turunen@evl.fi Carina Lievendahl talousasiat Suntiot Mirja Korhola Anna-Maija Korhonen Terhi Mäenpää Vesa Pihlaja Lilian Rajamets Diakoniatyö Anna-Kaisa Honkanen diakoni päivystys ti klo Hyvän Paimenen kirkko Helena Sipilä diakoni Varhaisnuorisotyö Sannamari Ryhtä nuorisotyönohjaaja Marja Vainikka nuorisotyönohjaaja Lapsityö ja koululaisten iltapäiväkerhot Tanja Berg Johanna Ilves Kaarina Kangasmaa myös ip-kerho Ilona Lahtomaa Maikki Lahtomaa myös ip-kerho Terttu Martikainen Mona Juntunen myös ip-kerho Helkky Pennanen iltapäiväkodin johtaja Andreas Carena assistentti

8 8 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti Pakilan seurakunta kutsuu Hyvän Paimenen kirkko Palosuontie 1 Sunnuntaisin kirkkokahvit messun jälkeen Paimensalissa. Ke klo 19 Taizé-messu. Annele Martin, Sini Honkanen. Su klo 11 Laskiaissunnuntain perhemessu. Susanna Airola-Topi, Antti Kylliäinen, Sini Honkanen. Ei pyhäkoulua. Su klo 16 Perinteinen Ystävänpäivän konsertti. Poikakuoro Cantores Minores ja Pakilan musiikkiopiston salonkiorkesteri. Konsertin yhteydessä kirkon 60-vuotishartaus. Ohjelma 10 E, alle 15-vuotiaat 5 E. Järjestäjina LC Helsinki Pakinkylä, LC Helsinki Aurora ja Pakilan seurakunta. Ti klo 13 Laulun Siivin -yhteislaulutilaisuus kryptassa. Kanttori Alla Lasonen. Ke klo 18 Kirjallisuuspiiri Kryptassa. Aiheena Antti Hyryn Finlandia-palkinnon saanut teos Uuni. Teoksen esittelee kirjailija Juhani Salokannel, joka on palkittu virolaisen kirjallisuuden suomentaja ja Tuglas-seuran toiminnanjohtaja. Ke klo Tuhkakeskiviikon nuorten messu. Antti Kylliäinen, Tiia Tuovinen, Sini Honkanen. Su klo 11 Messu. Leo Norja, Susanna Airola-Topi, Alla Lasonen ja Vox Sonora -kuoro. Su klo 11 Messu. Susanna Airola-Topi, Leo Norja, Sini Honkanen. Ti 2.3. klo 13 Laulun Siivin -yhteislaulutilaisuus kryptassa. Kanttori Alla Lasonen. Su 7.3. klo 11 Messu., Annele Martin, Sini Honkanen. Pyhäkoulu. Ke klo 19 Taizé-messu. Satu-Elina Ansas, Sini Honkanen. Su klo 11 Messu. Annele Martin, Susanna Airola- Topi, Alla Lasonen. Pyhäkoulu. Ti klo 13 Laulun Siivin -yhteislaulutilaisuus kryptassa. Kanttori Alla Lasonen. Ke klo 18 Kirjallisuuspiiri Kryptassa. Pentti Lempiäinen kertoo syksyllä 2009 ilmestyneestä teoksestaan Seimestä Öljymäelle. Su klo 11 Marianpäivän messu. Antti Kylliäinen, Lassi Pruuki (saarna), Leo Norja, Rauno Myllylä. Su klo 11 Afrikkalainen gospelmessu perheille. Satu-Elina Ansas,, Sini Honkanen. Su klo 18 Johan Sebastian Bachin Matteus-passio. Pakilan koraalikuoro Musica Sacra ja passio-orkesteri johtaa Rauno Myllylä. Solisteina Tuomas Katajala, Jorma Hynninen, Sirkka Lampimäki, Essi Luttinen, Raimo Laukka ja Andrus Mitt. Liput 20E/10E (1,5 tuntia ennen ovelta). Toimintaa Hyvän Paimenen kirkolla Diakoniapäivystys tiistaisin klo 10 12, p Perhekerho tiistaisin klo Miesten piiri parillisten viikkojen tiistaisin klo 15. Pakilan martat parillisten viikkojen tiistaisin klo 18 kokoushuoneessa. Eläkeikäisten kerho keskiviikkoisin klo 13 kokoushuoneessa. Nepal-ryhmä parittomien viikkojen keskiviikkoisin klo yläsalissa. Nuortenillat keskiviikkoisin klo Pirtissä. Kirjallisuuspiiri seuraavina keskiviikkoina klo 18 kryptassa: Ke Aiheena Antti Hyryn Finlandia-palkinnon saanut teos Uuni. Teoksen esittelee kirjailija Juhani Salokannel, joka on palkittu virolaisen kirjallisuuden suomentaja ja Tuglasseuran toiminnanjohtaja. Ke Pentti Lempiäinen kertoo syksyllä 2009 ilmestyneestä teoksestaan Seimestä Öljymäelle. Ke Kirjailija Antti Tuuri kertoo ystävästään Erno Paasilinnasta, kirjailijasta ja väkevästä vallanpitäjien kriitikosta. Tuurin esitys perustuu hänen keväällä 2009 ilmestyneeseen teokseensa Lähikuvassa Erno Paasilinna. Laulun Siivin -yhteislaulutilaisuudet kryptassa parittomien viikkojen tiistaisin klo 13. Pakilan seurakunnan kuoron Vox Sonoran harjoitukset maanantaisin klo kryptassa. Tiedustelut kanttori Alla Lasonen, p ja puheenjohtaja Pia Hyvönen, p Pakilan seurakunnan Karitsa-lastenkuoron harjoitukset torstaisin klo 17 kryptassa. Lisätietoja kanttori Sini Honkaselta, p Paloheinän kirkko, Repovuorentie 12 Su klo 17 Israel-ilta. Ulla ja Tapani Malinen Suomen Lähetysseurasta kertovat työstään Israelissa. Ilon lähde -lauluryhmä. La klo Yhteisvastuutapahtuma Kimppasyli. Puffetti, kirpputori ja muuta ohjelmaa. Su klo 17 Rukous- ja kiitosilta: Elämyksiä Raamatusta. Akasia-säätiön kouluttaja, TM Marianne Jansson pitää havainnollisen raamattuesityksen aiheesta Elämän sirpaleet. Ohjelmassa myös Ilon lähde -lauluryhmä, rukouspalvelua, kirjapöytä ja iltateet. La klo Lähetysmyyjäiset. Hernekeittoa, pullaa ja käsitöitä. La klo Pääsiäisperinnepäivä perheille. Askartelua, laulua, puffetti. Peittopiiri parillisten viikkojen maanantaisin klo 13. Ilon lähde -lauluryhmän harjoitukset parittomien viikkojen maanantaisin klo 19. Lähetyspiiri parillisten viikkojen tiistaisin klo 15. Kutomakerho keskiviikkoisin klo 19. Perhekerho torstaisin klo Healing Rooms -rukousklinikka torstaisin klo Rukouspalvelua parantumisen puolesta. Aamurukouspiiri perjantaisin klo 9. Torpparinmäen korttelitalo, Käräjätuvantie 3 Eläkeikäisten kerho maanantaisin klo 13. Torpparinmäen martat seuraavina sunnuntaina klo 18: 14.2., 7.3., 28.3., ja 2.5. Itä-Pakilan seurakuntakoti, Yhdyskunnantie 21 Eläkeikäisten kerho torstaisin klo 13 Perhekerho tiistaisin klo Lapsi-, perhe- ja pyhäkoulutyö Su klo 11 Laskiaissunnuntain perhemessu Hyvän Paimenen kirkossa. Susanna Airola-Topi, Antti Kylliäinen, Sini Honkanen. Ei pyhäkoulua. La klo Yhteisvastuutapahtuma Kimppasyli Paloheinän kirkolla. Puffetti, kirpputori ja muuta ohjelmaa. La klo Pääsiäisperinnepäivä perheille Paloheinän kirkolla. Askartelua, laulua, puffetti. Su klo 11 Afrikkalainen gospelmessu perheille Hyvän Paimenen kirkossa. Satu-Elina Ansas,, Sini Honkanen. Perhekerhot. Hyvän Paimenen kirkolla tiistaisin klo ja Paloheinän kirkolla torstaisin klo Itä- Pakilan perhekerho jatkuu vasta syksyllä. Päiväkerhot ma pe klo 9 12 Hyvän Paimen kirkolla, Paloheinän kirkolla ja Torpparinmäen korttelitalolla. Vapaita paikkoja ja lisätietoja voi kysyä Tanja Bergiltä, p Pyhäkoulut sunnuntaisin klo 11 Hyvän Paimenen kirkolla ja Itä-Pakilan seurakuntakodilla. Pyhäkoulua ei ole perhekirkkosunnuntaisin eikä talvilomaviikolla. Varhaisnuorisotyö Ohjelma ilmestyy verkkosivuilla sekä varhaisnuorille postitettavassa Kertsi-lehdessä. Hyvän Paimenen kirkko täyttää 60 vuotta Pakilan kirkon vihkiäisjuhlia vietettiin Kirkon vihki Porvoon hiippakunnan piispa Max von Bonsdorff. Hyvän Paimenen kirkon 60-vuotisjuhlia vietetään Juhlaviikon tarkempi ohjelma seuraavassa Kehäristissä, joka ilmestyy 24.3.