Lasaruksen herättäminen kuolleista

Transkriptio

1 Raamattuviikon muistiinpanot aiheesta Lasaruksen herättäminen kuolleista Joh. 11. luku (KR 1933/1938 käännös ellei toisin mainittu) Lieksan helluntaiseurakunnassa 2009 to klo ja pe klo ja la klo ja su klo 11 Veikko Nieminen Muistiinpanot ovat pidettyjä raamattutunteja laajemmat mutta puolestaan puheet poikkeavat paikoin paljonkin muistiinpanoista.

2 1(41) Lasaruksen herättäminen kuolleista Joh Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan." (10:24) On kysymyksiä, jotka ovat liian suuria tullakseen vastatuksi vain pelkin sanoin, mutta luvussa 11, jota alamme nyt käsittelemään, Jeesus antaa lopulta vastuksen tähän kysymykseen oletko sinä Kristus? suurenmoisen tunnustekonsa kautta (kts. Joh 20:31). 1. Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana. 2. Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä. 1. Henkilöesittelyä: Tässä kertomuksessa nousee esiin kolme sisarusta, Martta, Maria ja Lasarus. Martta oli kaikesta päätellen vanhin ( Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa., Luuk 10:38), Maria lienee keskimmäinen ja Lasarus nuorin. Katsomme heitä kaikkia lyhyesti: Martta: Martta oli energinen ihminen, joka oli aina liikkeessä ja vaati toisiakin kanssaan toimimaan. Hänen armoituksensa oli palvella Herraa marttana (Luuk 10:40-41; Joh 12:2). Tässä palvelutehtävässä hän toki teki virheitäkin - kuka ei tekisi - huolehtien ja hätäillen tarpeettoman moninaisista ja ymmärtämättä touhunsa keskellä hiljentymisen merkitystä, mutta tämän kertomuksen myötä tulemme näkemään Martan kasvaneen uskossaan viipyessään jonkin aikaa Jeesuksen seurassa. Maria: Maria tunnetaan Jeesuksen jalkojen juuressa viihtyvänä (Luuk 10:42; Joh 11:32; 12:3). Raamatussa puhutaan useammasta Mariasta, mutta Betanian Maria erotetaan muista samannimisistä sanomalla, että tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa (11:2). Taivaan ikuisiin kirjoihin on meistäkin kirjoitettu erityisesti ne teot, jotka me olemme tehneet Kristukselle: 13. Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä. (Ilm 14:13) Mutta tässä kohti on syytä heti sanoa, että kaikki ikuisuudessa muistettavat hyvät tekomme ja työmme ovat meissä Kristuksen aikaansaamia, itse asiassa Hänen tekojaan meidän kauttamme: 13. sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. (Fil 2:13) 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef 2:10) Näin voitaisiinkin väittää, että Apostolien teoille parempi nimi (huom. kirjojen nimet eivät ole innoitettua tekstiä!) olisikin vaikkapa Kristuksen teot apostolien kautta (Mark 16:17-18,20; Apt 3:12-13,16). Tässä on kuitenkin syytä korostaa, että vaikka tekomme seuraavat meitä, niin perille taivaaseen me emme pääse hyvien tekojemme perusteella, sillä iankaikkinen elämä on armolahja ( Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, Room

3 2(41) 6:23) - vaikkakin palkka perillä maksetaan meille tekojemme mukaan ( Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan., Matt 16:27; 2. Kor 5:10). Lasarus: Lasarus esitellään evankeliumin lukijoille eräänä miehenä tunnetuimman Marian ja Martan veljenä. Hän ei näin itsessään ollut mikään kuuluisuus, mutta tämä ei estänyt Jeesusta rakastamasta häntä (11:5) ja tekemästä hänelle suuria tekoja (11:11,44). Meistäkin moni on vain eräs ja meidätkin joudutaan ehkä esittelemään toisille jonkun tunnetumman henkilön kautta (tämän aviopuolisona, sen isänä tai äitinä jne.), mutta tämä ei estä Jeesusta rakastamasta meitä eikä tekemästä meillekin suuria tekoja. Lasarus merkitsee Jumala auttaa. Vanhempiensa ympärileikkauksessa pojalleen antama nimi heijasti sitä uskoa ja luottamusta, mikä heillä oli Israelin Jumalaan. Nimi oli kuin hädän hetkeen annettu lupaus Jumalan avusta. Mutta nyt sairauden tullessa ja Herran avun viipyessä nimi ennätti varmaan nostamaan suuria kysymyksiä: Jumala ei näyttänytkään auttavan. Mutta kuten tulemme myöhemmin näkemään, niin Jumala kyllä aikanaan lunasti Lasarus -nimenkin merkityksen. Meillekin Jumala on Sanassaan antanut monia suuria ja ihania lupauksia, joiden kanssa olemme joskus joudumme kyselemään ja odottamaan ja silloin tällöin myös pettymään. Mutta rohkaiskoon meitä kuitenkin se tieto, että niin kuin Herra lunasti Lasaruksenkin nimeen liittyvän lupauksen aikanaan, samoin Hän tulee lunastamaan aikanaan kaikki meillekin Sanassaan antamat lupauksensa viimeistä piirtoa myöten, sillä onhan kirjoitettu: 20. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. (2. Kor 1:20) Raamatussa on kerrottu toisestakin Lasaruksesta, joka kuoli ja jonka enkelit veivät Aabrahamin helmaan (Luuk 16:22). Ja on selvää, että tämän Betanian Lasaruksen kuoltua enkelit tulivat ja veivät hänetkin Aabrahamin helmaan. Ja tuossa hetkessä Aabrahamin helmassa oli ainakin kaksi Lasarusta, kunnes - kuten tulemme näkemään - Jeesus kutsui toisen heistä takaisin maanpäälle joksikin aikaa! Jos Marian esittelyssä nostettiin esille minkä hyvän työn hän oli tehnyt Jeesukselle, niin Lasaruksen esittelyssä nousee esiin se, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle: Lasarus... jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista (Joh 12:1). Jumalan sanaan, Raamattuun, onkin kirjoitettu erityisesti ne teot, mitkä Kristus on tehnyt meidän hyväksemme ja meidän edestämme - ja ne ovat kiitoksen ja ylistyksen aihe myös perillä taivaassa: 3. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. (Ilm 15:3) 2. Kylän esittely: Betania Betania oli pieni kylä Öljymäen itärinteellä Jerikosta Jerusalemiin nousevan tien varressa, vajaa 3 km ennen Jerusalemia. Miksi tämän kylän luvun 11 päänäyttämön paikkana tuli olla lähellä Jerusalemia, selviää meille myöhemmin. Betania oli oikeastaan niiden ihmisten siirtokunta, jotka olivat tulleet Galileasta asuakseen lähellä Jerusalemia. Tätäkin kautta Jeesus opetuslapsineen - lähes kaikki Galileasta kotoisin - viihtyi Betaniassa, siis maamiestensä keskuudessa. Näyttääkin siltä, että Jeesus Jerusalemissa käyntiensä yhteydessä oli useasti yötä Betaniassa ja juuri Martan, Marian ja Lasaruksen kodissa (Luuk 10:38; Matt 21:17; )

4 3(41) Raamatussa ei ole kerrottu vain kahdesta Lasaruksesta (Joh 11; Luuk 16), vaan myös kahdesta Betaniasta. Kertomuksen Betania sijaitsi siis lähellä Jerusalemia ja siihen liitetään sanat Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä (11:1); Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista (12:1). Ja se toinen Betania, missä Jeesus oli opetuslapsineen (10:40) jakeeseen 11:16 saakka, sijaitsi n. 40 km päässä ja siihen liitetään sanat Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. (Joh 1:28); hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi (10:40). Nostamme tästä kolme ajatusta: (1) Ihmiset saattoivat muistaa nämä Betaniat jonkun kuuluisan henkilön mukaan tai paikalla tehdyn sankariteon perusteella, mutta taivas tunsi ensimmäisen Betanian Marian ja Martan kylänä (11:1), niiden ihmisten kylänä, jotka palvelivat ja palvoivat Jeesusta ja missä Jeesus teki suurenmoisen tekonsa herättämällä Lasaruksen. Ja taivas muisti toisen Betanian paikkana, missä Johannes Kastaja saarnasi ja kastoi ja missä hän kastoi myös Jeesuksen. Taivaan tasolta katsoen paikat muistetaan eri perusteella kuin me ihmiset ne muistamme ja niillä on useasti eri nimetkin, kuin millä me niitä kutsumme. Niinpä monen paikan nimi muutettiin toiseksi Jumalan ilmestymisen seurauksensa (Luus Beetel, 1. Moos 28:11; Jebus Daavidin kaupunki, Jerusalem, 1. Aik 11:4-7; ). Taivaallinen ajattelu ja kielenkäyttö poikkeaa laajemminkin luonnollisen ihmisen ajattelusta ja kielenkäytöstä: Luonnollinen ihminen pitää uskovaista surkuteltavana, mutta taivas näkee ja puhuu hänestä aivan eri sanoin. Luonnollinen ihminen voi ajatella itsestään suuria, mutta hän ei tiedä, että taivas puhuu hänestä synteihinsä ja rikoksiinsa kuolleina ihmisenä Meidänkin olisi hyvä oppia ajattelemaan asioista niin kuin Jumala ajattelee ja puhumaan samaa kieltä Hänen kanssaan. Me voimme kasvaa tähän lukemalla paljon Jumalan sanaa ja uskossa sulattamalla sen ( mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat., Hepr 4:2). (2) Martta ja Maria odottivat Jeesuksen pikaista saapumista Betaniaan ja Jeesus oli kaiken aikaa Betaniassa. Vaikka Hän oli fyysisesti läsnä Jordanin tuolla puolella olevassa Betaniassa, niin Hän oli Henkensä kautta läsnä myös Martan ja Marian Betaniassa: tämän osoittaa se, että Hän tiesi reaaliajassa mitä siellä tapahtui. Olet sinäkin missä paikassa tahansa ja sanon, missä elämän tilanteessa tahansa, niin Jeesus on koko ajan Pyhän Henkensä kautta läsnä siellä ja juuri siinä, missä sinä olet. Daavid sanookin: 2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. 3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. 4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. (Ps 139:2-4) 20. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti. (Matt 28:20) (3) Näiden kahden Betanian väillä ei ole vain nimiyhtäläisyys ja samanaikaisen läsnäolemisen yhtäläisyys, vaan niillä on myös tapahtumien samankaltaisuuden yhtäläisyys: Jordanin tuolla puolella olevassa Betaniassa useat ihmiset uskoivat Johanneksen saarnan, mutta eivät kuitenkaan kaikki, kuten fariseukset (Matt 3:1-10). Samoin Martan ja Marian Betaniassa tunnusteon seurauksena useat uskoivat Jeesukseen, mutta eivät kuitenkaan kaikki, erityisesti fariseusten paikalle lähettämät - kuten tulemme myöhemmin näkemään (11:45-46). Lisäksi Jordanin tuolla puolella olevassa Betaniassa Johannes kastoi myös Jeesuksen ja tässä kasteessa veteen painettaessa Jeesus jo vihkiytyi omaan kuolemaansa mutta ve-

5 4(41) destä ylösnoustessaan Hän julisti omaa ylösnousemustaan. Ja vastaavasti Martan ja Marian Betaniassa Jeesuksen toiminta Lasaruksen haudalla viittasi kaiken muun lisäksi Hänen kuolemaansa, mutta myös Hänen ylösnousemukseensa - kuten jälleen tulemme myöhemmin näkemään. Näin yhdessä Betaniassa kerrotut tapahtumat selittävät ja täydentävät toisessa Betaniassa kerrottua. Tästä periaatteesta löytyy Raamatussa useita esimerkkejä. Vilkaisemme vain kahta: (1) Kaikkeinpyhin - kaikkeinpyhin Raamatussa maallinen kaikkeinpyhin oli Mooseksen rakentamassa ilmestysmajassa (Hepr 9:2-3) ja Salomon temppelissä (1. Kun 6:16), mutta Jumala kutsuu tarkoituksellisesti myös taivasta samalla nimellä eli kaikkeinpyhimmäksi (Hepr 8:1-2; 9:24). Miksi? Siksi, että me voisimme ilmestysmajan ja temppelin kaikkeinpyhimmästä kerrotun kautta ymmärtää edes jotain siitä, mitä taivaallisessa kaikkeinpyhimmässä tapahtuu Kristuksen ylimmäispapillisen palvelun kautta. Näin maallisessa kaikkeinpyhimmässä kerrottu selittää taivaallisessa kaikkeinpyhimmässä tapahtuvaa ja tietenkin päinvastoin. (2) Paratiisi - paratiisi Ennen syntiinlankeemusta ihmisen kotina oli paratiisi (1. Moos 2:8). Noin 4000 vuotta myöhemmin ristillä ollessaan Jeesus lupasi armahtamalleen ryövärille pääsyn kanssaan taivaalliseen paratiisiin (Luuk 23:23:43), missä sittemmin Paavalikin pääsi käväisemään (2. Kor 12:4) ja minne kaikki voittajat ovat matkalla (Ilm 2:7). Miksi Jeesus nosti esiin vanhan käsitteen? Miksi Hän nimitti taivasta paratiisiksi? Jälleen siksi, että maallisesta paratiisista kerrottu avaa meille selkeitä näköaloja taivaalliseen paratiisiin. Ja siksi Paavali saattoikin sanoa: 9. vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." 10. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. (1. Kor 2:9-10). Lasarus oli sairaana Vaikka Jeesus oli usein vieraillut Martan, Marian ja Lasaruksen kodissa, ja vaikka Lasaruksella oli suurenmoinen sisko, Martta, joka palveli Jeesusta heidän kodissaan suurella antaumuksella, ja vaikka Lasaruksella toinenkin suurenmoinen sisko, Marian, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa (11:2), ja vielä vaikka Jeesus rakasti Lasarustakin oikein nimeltä mainittuna (11:5), niin näistä kaikista suurenmoisista asioista huolimatta Lasarus sairastui kuoleman tautiin. Sisarten Jeesukselle lähettämä viesti - menemme siihen kohta - alkaakin sanalla katso ( katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa.", 11:3), mikä ilmaisee heidänkin hämmästyksensä: Herra, sinä rakastat Lasarusta ja kuitenkin hän on sairastunut! Miten tämä voi olla mahdollista? Vastaavasti apostoli Pietarin anoppi sairastui hengenvaaralliseen kuumeeseen ja vielä kodissa, joka oli Jeesuksellekin kuin oma koti (Mark 2:1) ja Paavalin täytyi jättää mukanaan evankeliumin työssä oleva Trofimus Miletoon sairastamaan (2. Tim 4:20; Apt 20:4; 21:29). Näemme kuinka pyhää perhettäkin, Herran omaa ja Hänelle rakasta ihmistäkin voi kaikista palveluista, uhrauksista ja evankeliumin työssä vaivannäkemisistä huolimatta kohdata ajalliset vaikeudet, sairaudet ja jopa ennenaikainen kuolemakin - ja tämä kaikki kuin ilman hänen omaa syytään.

6 5(41) On totta, että vaikeudet, kärsimykset ja sairaudet voivat olla seurausta jumalattomasta elämästä ( Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?, Srn 7:17), ne voivat olla myös rakastavan Isän kasvattavaa kuritusta lapselleen ( kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?, Hepr 12:7), mutta niillä voi olla kolmaskin tarkoitus, kuten oli Jobin kärsimyksillä (Job 1-2, 42), sokeana syntyneen miehen sokeudella (Joh 9:3) sekä Lasaruksen sairaudella ja kuolemalla (Joh 11:4), jotka olivat jumalallista mittatilaustyötä kuten tulemme myöhemmin näkemään: niiden kautta Jumala kirkasti nimensä ja osoitti valtasuuruutensa! Lasaruksen tapaus osoittaa, että sairaus elämässämme ei ole ristiriidassa sen kanssa, että Herra rakastaa meitä ja me olemme palvelleet Herraa ehyellä sydämellä. Eikä meidän tule tuomita ketään hänen sairautensa tai elämän vastoinkäymisten perusteella. Jobin kolme ystävää väittivät, että Jobin kärsimykset olivat seurausta hänen väärästä ja nurjasta jumalasuhteestaan ja he olivat väärässä (Joh 42:7-8). Samoin opetuslapset olivat väärässä etsiessään syytä sokeana syntyneestä ja hänen vanhemmistaan: Jeesus vastasikin, että "ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki. (Joh 9:1-3). 3. Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa." Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan Kun vaikeudet kohtasivat Betanian sisaruksia, niin he kääntyivät viisaasti ainoan todellisen auttajan puoleen: Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. (Ps 121:2); Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua (Ps 50:15). Mitä kuningas Aasasta sanotaankaan: 12. Ja kolmantenakymmenentenä yhdeksäntenä hallitusvuotenaan Aasa sairastui jaloistaan, ja hänen tautinsa yltyi hyvin kovaksi. Mutta taudissaankaan hän ei etsinyt Herraa, vaan lääkäreitä. (2. Aik 16:12) Mistä me etsimme apua vaikeuksien kohdatessa? Raamattu kehottaa meitä: 5. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. (Ps 37:5) 2. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. (Ps 46:1) 7. ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." (1. Piet 5:7) Tilanne Betaniassa oli kuitenkin niin vaikea, etteivät sisaret itse voineet lähteä viemään avunpyyntöä Jeesukselle, mutta kertomuksen ihana viesti on se, että tuona päivänä löytyi joku, joka otti Martan ja Marian sydämen tuskaisen pyynnön omakseen, lähti matkaan ja välitti sen Jeesukselle. Tässä kohtaan on meillä paljon opittavaa. Tänä päivänä tarvitaan juuri tällaisia rinnalle tulijoita, jotka ovat valmiita unohtamaan hetkeksi itsensä ja viemään lähimmäisensä tuskan ja hädän Jeesukselle. Sairauden kohde tai hänen läheisensä eivät jaksa helteen keskellä aina itse rukoilla - silloin tarvitaan sinua ja minua, meitä, jotka viemme viestiä hädässä olevan puolestaan Jeesukselle, jotka olemme valmiita antautumaan esirukoukseen toisen puolesta: 1. Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. (Room 15:1) 2. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. (Gal 6:2)

7 6(41) Ja mikä oli sisarien lähettämän pyynnön sisältö? "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa." Katsomme nyt niitä opetuksia, mitä Jeesukselle lähetetty viesti antaa rukouksesta. Samalla sivuamme etukäteen jakeiden 11:4 ja 6 pohjalta Jumalaa rukousvastauksien antajana. Nostamme esiin kuusi (6) kohtaa: (1) Mitä sisaret eivät sano? Sisarten lähettämä pyyntö oli varsin niukkasanainen, siitä puuttui paljon asioita, joita me olisimme siihen lisänneet. Sisaret eivät mainitse sairasta nimeltä, he eivät pyydä Jeesusta saapumaan Betaniaan tai edes parantamaan sairasta - vaikka nämä kyllä sisältyivät varmasti rivien väliin (11:21,32) - eivätkä he esitä mitään muutakaan ehdotusta kuinka Jeesuksen tulisi toimia. Lähetetty viesti ei ollutkaan tyypillinen avunpyyntö, vaan se oli lyhyt tiedonanto siitä, miten asiat heidän kodissaan nyt olivat ja tämän jälkeen he luovuttivat asian jatkon Jeesukselle. Viestin niukkasanaisuus kertoo meille Martan ja Marian sen hetken luottamuksesta ja uskosta Jeesukseen: Hän kyllä tietää miten toimia ja Hän kyllä toimii parhaan tahtonsa mukaisesti. Matkan varrella tosin tämäkin luottamus kyllä tuli koetelluksi. Markuksen evankeliumin mukaan Pietarin kodissa toimittiin vastaavalla periaatteella anopin sairaudesta Jeesukselle kerrottaessa: he kohta puhuivat hänestä Jeesukselle (Mark 1:30) - puhuivat ilman mitään vaatimusta tai ehdotusta kuinka Jeesuksen tulisi toimia. Ja kummassakin tapatuksessa - sekä Lasaruksen että Pietarin anopin - Jeesus vastasi suurenmoisella tavalla tällaiseenkin pyyntöön. Uskossa onkin kysymys jäämisestä toisen varaan, kun tietää kuka ja millainen tuo toinen on. Me usein rukouksissa toimimme toisin ja ohjeistamme Jumalaa hyvinkin tarkkaan. Meille ei riitä, että Jumala auttaa, vaan avun pitäisi tulla meidän esittämällämme tavalla. Tarkka ohjeiden antaminen Jumalalle kumpuaa usein kuitenkin siitä, että me emme luota Jumalaan, me jopa luulemme tietävämme itse paremmin kuinka Hänen tulisi toimia. Sisarten sanoissa onkin meille rukouksissamme Jumalaa neuvoville, hätäileville ja monisanaisuuteen taipuville selvästi oppimista. (2) Mihin sisaret eivät vetoa? On myös opettavaa katsoa mihin sisaret eivät vetoa pyyntöä esittäessään: He eivät sano, että "se, joka rakastaa Sinua, sairastaa" ja näin he eivät vetoa siihen mitä Lasarus itsessään on. He eivät sano myöskään, että se, joka on meidän ainoa veljemme ja vanhuutemme tuki ja turva, sairastaa ja näin he eivät vetoa siihen, mitä kaikkea Lasarus heille merkitsee. He eivät myöskään vetoa pyynnössään siihen, että Jeesus oli niin useasti vieraillut heidän kodissaan ja kuinka he olivat palvelleet Häntä ylitsevuotavasti (Luuk 10:38; Matt 21:17; ) eli he eivät vedonneet edes vaivannäkemiseensä Jeesuksen tähden. Älä sinäkään vetoa näihin, älä sinäkään nosta näitä asioita pyyntösi perustaksi. Meidän rakkautemme Herraa kohtaa ei kelpaa perustaksi, sillä me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä (1. Joh 4:19) eikä meidän palvelumme Herralle eikä lähimmäisillemme kelpaa perustaksi pyynnöllemme: 10. Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.' (Luuk 17:10) Mihin sisaret eivät vedonneet älä sinäkään vetoa omassa pyynnössäsi. (3) Mihin sisaret sitten vetoavat? Mihin sisaret sitten vetoavat? He sanovat: se, joka on sinulle rakas, sairastaa. He vetoavat pyynnössään siis yksin Jeesuksen osoittamaan rakkauteen Lasarusta kohtaan, siihen mitä Kristus itsessään on.

8 7(41) Tähän samaan Jumalan meille osoittamaan rakkauteen perustuu meidänkin kaikkinaisten vastauksien, myös rukousvastauksien, saaminen, sillä Jumalan rakkauden ruumiillistuma on Jeesus Kristus ja yksin Hänen kauttaan on meilläkin mahdollista saada luvattu: 32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? (Room 8:32) 20. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme (2. Kor 1:20) Tässä Jumalan rakkaudessa eli Jeesuksessa Kristuksessa olkoon meidänkin esirukouksemme ainoa perusta! Mihin sisaret vetosivat anomisessaan vetoa sinäkin siihen samaan. Sisaret olivat siis nähneet Jeesuksen rakastaneen Lasarusta ja siksi he osasivatkin sanoa se, joka on sinulle rakas. Tässä kohtaan voidaan huomioida, kuinka Johanneksen evankeliumissa esiintyy neljä kertaa vastaava ajatus: se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti (Joh 13:23; 19:26; 21:7,20) ja sanat viittaavat selvästi Johannekseen. On selvää, että Jeesus rakasti kaikkia opetuslapsiaan yhtä paljon (Joh 13:1), mutta Johannes oli avannut sydämensä vastaanottamaan Kristuksen rakkauden erityisellä tavalla ja siksi hän aterialla ollessa nojasikin Jeesuksen rintaa vasten (Joh 13:25; 21:20). Raamatussa sanotaan, kuinka Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room 5:5). Johannes oli avannut sydämensä tälle rakkaudelle ja mitä se saikaan hänessä aikaan 14. se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. (Joh 4:14) Kristuksen rakkaus alkoi siis kumpuamaan Johanneksen elämästä ja niinpä hänestä tulikin rakkauden apostoli, joka kirjoitti rakkaudesta enemmän kuin kukaan toinen Raamatun kirjoittajista. Avaa sinäkin sydämesi Kristuksen rakkaudelle niin sinäkin muutut rakkauden apostoliksi! (4) Millä sanalla sisaret aloittavat pyyntönsä? Sisaret aloittavat pyyntönsä sanalla Herra. Heprean kielessä Herra, adon, tarkoittaa henkilöä, jolla on kaikki hallintavalta, ja kreikassa Herra, kyrios, puhuu ylivertaisesta ja korkeimmasta mestarista. Aloittaessaan siis pyyntönsä Herra sanalla sisaret osoittivat - ainakin sanojen tasolla - uskoa ja luottamusta Jeesukseen valtasuuruuteen ja kykyyn auttaa Lasaruksenkin asiassa (11:21,32). Ja näin tulisi aina olla, sillä jos ei ole uskoa Jumalaan, niin silloin rukouskin on turha: 6. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. (Hepr 11:6) Huom. Vain Jeesuksen omat puhuttelivat Häntä Herraksi ( Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen., Joh 13:13), mutta esim. Juudas Iskariot ei puhutellut Jeesusta koskaan Herraksi ja ulkopuoliset kutsuivat Jeesusta usein kuin vähätelleen Nasaretilaiseksi (Matt 26:71; Mark 10:47; 14:67; Joh 18:5; vrt. Joh 1:46). Esitämmekö me rukouksemme sellaiselle Jumalalle, joka on meille Herra, jolla on kaikki valta taivaassa ja maanpäällä - ja myös meidän omassa sydämessämme? (5) Vaikka Jeesus Jumalana tiesi Lasarukseen liittyvät tapahtumat ja käänteet reaaliajassa, niin jae 11:4 osoittaa Hänen reagoineen asiassa näkyvästi vasta sitten, kun sisarien

9 8(41) lähettämän viesti oli toimitettu Hänelle. Hän selvästi odotti yhteydenottoa ja alkoi toimimaan vasta tämän saatuaan. Jumala tietää kyllä tarkkaan meidänkin asiamme, mutta hengen lait menevät tänäkin päivänä niin, että jos me emme ano ja pyydä, niin yleensä emme saakaan mitään ( Teillä ei ole, sentähden ettette ano, Jaak 4:2), mutta kun anomme ja pyydämme ( kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi", Fil 4:6), niin silloin Herra on luvannut vastata meille oman viisautensa mukaan - ei aina niin kuin me toivomme mutta kuitenkin kokonaisuutta ajatellen parhaiten: 6. (6) Lopuksi jae 11:6 osoittaa Jeesuksen viivytelleen tarkoituksellisesti lähtöänsä ja näin apunsa antamista kahdella päivällä. Miten tuskaista Martan ja Marian olikaan odottaa Jeesusta: se tulee ilmi heidän sanoistaan: Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. (11:21,32). Mutta he joutuivat odottamaan. Aabraham sai Jumalalta varman lupauksen perillisen saamisesta 75-vuotiaana (1. Moos 12:1-3), mutta kesti kokonaista 25 vuotta ennen kuin Jumala toteutti lupauksensa (17:17). Meistäkin tuntuu usein, että Jumalan vastaus viipyy liian kauan, se tulee niin hitaasti. Mutta meidän on syytä oppia muistamaan periaate: ei vielä ei merkitse samaa kuin ei koskaan! Jumalalla on omat syynsä vastauksensa viivyttämiseen, Aabrahamin ja Saaran kohdalla syy oli se, että luonnollisten mahdollisuuksin tuli väistyä ennen kuin Iisak saattoi syntyä (Hepr 11:11-12), ja Lasaruksen kohdalla hyvin samansuuntainen. Jeesuksen viivyttelyn syihin palaamme tarkemmin hieman myöhemmin. 4. Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi." Ei tämä tauti ole kuolemaksi Jeesus ei sanonut tässä ettei Lasarus kuolisi ruumiillisesti, sillä hän näyttää juuri tekevän sen noihin aikoihin (11:14), mutta Jeesus tarkoitti tässä kuolemalla pysyvää ja lopullista kuolemaa, iankaikkista kuolemaa iankaikkisen elämän vastakohtana. Ja sitä Lasarus ei tullut kokemaan. vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi" Muistat Jobin kertomuksen. Herra salli Jobille tapahtua kaiken sen hirvittävän voidakseen näyttää viholliselle miten pyyteettömästi Job Häntä palvelee (Job 1:8s.), syventääkseen työtänsä Jobissa ( Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt., Job 42:1-6) tehdäkseen hänestä siunauksen välikappaleen ( Job rukoili ystäväinsä puolesta, 42:10 ) ja voidakseen lopulta antaa hänelle takaisin kaksin verroin kaikkea (Job 42:10; jos ei ole ensin mitään menetetty niin kaksinkertainenkaan takaisinsaaminen ei tuo mitään lisää!). Muistat myös kertomuksen sokeasta miehestä (Joh 9:1s.). Hän syntyi sokeana ja pysyi sokeana kaikki ne vuodet, jotta Jeesus voisi avata hänen silmänsä, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki (9:3 KR92), jotta Jeesus voisi havainnollistaa itseään maailman valkeutena (9:5) ja jotta tätä tekoa seurannut väittely toisi esiin juutalaisten johtomiesten oman sokeuden heille tuomioksi (9:13s.). Ja nyt tässä kertomuksessa Jumala antoi Lasaruksen sairastua ja kuolla, koska Hän oli päättänyt mätänemistilassa olevan Lasaruksen kuolleista herättämisen kautta tuoda esiin kunniaansa ja kirkastaa Poikaa: Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi." (11:4).

10 9(41) Jumala sallii meidänkin elämäämme koetuksia ja vaikeuksia, joilla on erilaisia tarkoituksia: ne voivat olla meille kuritukseksi ja kasvatukseksi (Hepr 12:7-11), niiden kautta Jumala koettelee meitä (2. Aik 32:31; Joh 6:6) jne. Mutta yhteistä niille on se, että Jumala antaa apunsa ja vastauksensa pyyntöihimme ensisijaisesti Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi." Jumala ei herättänyt Lasarustakaan kuolleista ensisijaisesti Lasaruksen itsensä tähden, sillä hänellä oli kyllä hyvä osa Aabrahamin helmassa - kuten kertomus toisesta Lasaruksesta osoittaa (Luuk 16:22,25) - vaan Jeesus vastasi sisarien pyyntöön tuodakseen kunniaa Jumalalle ja kirkastaakseen itsensä. Rohkenenko sanoa: Jumalan antaa meillekin vastauksensa ensisijaisesti oman nimensä kunnian ja kirkastamisen tähden, Jumalan valtakunnan työn tähden ja seurakunnan tähden. Me itse emme ole useinkaan vastuksien keskipiste emmekä tärkein syy sen saamiseen. Tehdään sanoista että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi (11:4) vielä yksi huomio: Kaikilla synoptisilla evankeliumeilla (= Matteus, Markus ja Luukas) on yhteinen kirkastusvuorikertomuksensa (Matt 16:27-17:9; Mark 9:1-10; Luuk 9:26-37), mikä puuttuu Johannekselta, mutta eikö tämä Lasaruksen kuolleista herättäminen Jumalan Pojan kirkastumiseksi ole Johanneksen kirkastusvuorikertomus! Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi Mennään nyt Betaniaan ja siihen hetkeen, kun sisarien lähettämä viestinviejä oli jo lähtenyt matkaan: Kodissa jäätiin kuumeisesti odottamaan Jeesuksen saapumista. Ehkä sisaret rohkaisivat Lasarusta sanomalla: Kestä vielä hetki, Jeesukselle on lähetetty sana ja varmaankin Hän on jo tulossa. Mutta tämä odotus ja toive ei täyttynyt, Jeesusta ei näkynyt missään - ja niin Lasarus kuoli. Siskokset pesivät Lasaruksen ruumiin, käärivät yrttien kera liinoihin ja laittoivat hänet hautaan, missä todennäköisesti oli jo heidän vanhempiensa luut. Ja suuri kivi vieritettiin haudan suulle. Eikä Jeesusta näkynyt vieläkään missään. Siskosten sydän oli särkynyt pettymyksestä. Hypätään seuraavaksi matkaan lähteneeseen viestinviejän mukaan: Luulen hänen yrittäneen juosta koko tuon 40 km matkan (= maratonmatka!) ja hän saapuikin perille varmaankin hengästyneenä. Esitettyään sisarien viestin Jeesukselle hän kuuli Jeesukselta rohkaisevat sanat Ei tämä tauti ole kuolemaksi. Hän varmaankin oletti Jeesuksen lähtevän saman tien matkaan sairastavan Lasaruksen luokse, mutta huomattuaan Jeesuksen viivyttelevän lähtöään, arvelen hänen lähteneen edeltä paluumatkalle hyvien uutisten kera. Ja kun hän lähestyi Martan ja Marjan kotia, niin ehkä hän huusi jo kaukaa Jeesuksen lausumat sanat ei tämä tauti ole kuolemaksi. Mutta kun hän saapui perille, niin mitä hän näkikään: Lasarus oli kuollut ja hänet oli jo laitettu hautaankin 1). Mikä järkytys hänellekin. 1) Jeesuksen saapuessa kahden päivän viivyttelyn jälkeen 40 km:n päässä sijaitsevaan ja 1000 m ylempänä olevaan Betaniaan oli Lasarus ollut haudassa jo neljä päivää (11:17) tai neljättä päivää (11:39). Jos viestintuoja lähti paluumatkalle saman tien eli kaksi päivää ennen Jeesusta ja hän juoksi tuon normaalisti kahden päivän matkan yhdessä päivässä, niin hänen saapuessa takaisin Betaniaan oli Lasarus juuri haudattu tai ollut haudassa jo yhden päivän. Jeesuksen sanat ei tämä tauti ole kuolemaksi synnyttivät surutaloksi muuttuneessa kodissa varmaan entistä suuremman hämmingin, entistä suurempia kysymysmerkkejä nousi ilmaan. Ja ajattelenkin, että sisaria ei tämän jälkeen painanut vain kuolemansuru, vaan he joutuivat myös uskonkriisiin Jeesuksen sanojen tulkinnan ja tapahtumien ristiriidan tähden.

11 10(41) Tässä hetkessä sisaret olisivat voineet ilmaista tuntojaan vaikka sanoilla apu, joka ei ehtinyt ajoissa perille, rukous, joka jäi vastusta vaille, sairas, joka jäi parantamatta tai lupaus, joka jäi lunastamatta. Näillä Jeesuksen sanoja kyselevillä sisarilla on ollut kaikkina aikoina kanssasisaria: mekin olemme omistaneet Herran sanan lupauksia itsellemme, vaikka niitä ei olisi tarkoitettukaan juuri meille henkilökohtaisesti eikä ainakaan tuohon hetkeen ja tilanteeseen. Mekin olemme tulkinneet Sanan merkityksiä ja aikatauluja toiveidemme ja omien käsityksiemme mukaan ja olemme joutuneet aika ajoin katkerasti pettymään jopa niin, että joidenkin uskokin on haaksirikkoutunut. Mutta Jeesus sanoi kerran autuas on se, joka ei loukkaannu minuun (Matt 11:6). Meidänkään ei tulisi koskaan loukkaantua Herraan eikä Hänen sanaansa, vaikka suuria kysymysmerkkejä jäisi ilmaan. Me emme voi valita kummin päin Jumalan aikataulu meidän kohdallamme menee: onko 1000 vuotta niin kuin yksi päivä tai onko yksi päivä kuin 1000 vuotta (vrt. 2. Piet 3:8). Herran valvoo kuitenkin aina sanansa toteuttaakseen sen ( minä valvon sanaani toteuttaakseni sen, Jer 1:12). 5. Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta. Kuten olemme nähneet tämä sisarusparvi muodostui kolmesta hyvin erilaisesta ihmisestä. Mutta vaikka he olivat erilaisia, jopa toistensa vastakohtia, niin Jeesus viihtyi tässä kodissa ja Hän rakasti heitä kaikkia aivan yhtä paljon. Martta ei touhuamisellaan saanut parempaa sijaa Jeesuksen sydämessä... eikä Marja hiljentyjänä tullut rakkaammaksi Jeesukselle... eikä tuntemattomampana pysynyt Lasarus jäänyt vähemmälle. Sinäkin voi tuntea itsesi erilaiseksi kuin toiset. Ehkä olet Martan kaltainen tai Marian tai olet vain Lasaruksen kaltainen. Mutta vaikka olet erilainen kuin toiset ja vaikka tuntisit olevasi vajaamittaisempi kuin toiset, niin muista: Jumala rakastaa sinua aivan yhtä paljon kuin noita toisia! 6. Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää; Betanian tilanteen huomioon ottaen jae 6 on jo yksinään vaikeasti ymmärrettävä, mutta jakeet 5 ja 6 toisiinsa liitettyinä - kuten teksti tekee - ovat luvun 11 vaikeimmin ymmärrettävä jaepari. Jos Jeesus kerran rakasti Marttaa, Mariaa ja Lasarusta, niin miksi Hän ei lähtenyt matkaan heti tai miksi Hän ei toiminut kuten kuninkaan virkamiehen pojan (Joh 4:49-51) ja sadanpäämiehen palvelijan kohdalla (Matt 8:8-13), jolloin Hän lähetti etäältä Sanansa ja paransi heidät? Miksi Hän antoi näiden kolmen Betaniassa kärsiä ja miksi Hän lopulta salli kuoleman korjata Lasaruksen, joka sisariensa tuki ja turva? Jakeessa 6 kerrottu viivyttely onkin inhimillisesti niin käsittämätöntä, että se on omiaan herättämään epäilyjä, että mahtoiko Jeesus sittenkään rakastaa tätä kolmikkoa. Ja siksi Johannes haluaakin ennen jaetta 6 vakuuttaa jakeessa 5 Jeesuksen rakastaneen heitä kaikkia, ei vain Lasarusta joka sairasti ja kuoli, vaan myös sisaria, jotka joutuivat kärsimään. Mutta vieläkin enemmänkin voidaan sanoa: jae 5 ei vain hälvennä mielestämme epäilyä Jeesuksen rakkaudesta, vaan se ilmaisee syyn jakeen 6 käyttäytymiselle: Jeesuksen viipyminen niin, että Lasarus ennätti kuolla ja tulla haudatuksi, oli seurausta Hänen rakkaudestaan Marttaa, Mariaa ja Lasarusta kohtaan! UT:ssa olla rakas, rakastaa ilmaisut on käännetty kahdesta eri kreikan sanasta. Ensimmäinen on fileo, mitä ilmentää termit inhimillinen kiintymys, ystävärakkaus ja veljellinen rakkaus, toveruus ja tämä fileo -rakkaus on enemmän tai vähemmän valikoivaa rakkautta ja se odottaa toiselta osapuolelta vastarakkautta.

12 11(41) Toinen käytetyistä sanoista on agape, mikä tarkoittaa jumalallista ja yliluonnollista rakkautta, itsensä antavaa ja uhraavaa rakkautta, se on rakkautta ilman ehtoja eikä se edellytä vastarakkautta ja 1. Kor 13:4-8 kertoo varsin kattavasti millaista agape -rakkaus on. Jakeessa 5 käytetty rakastaa -sana on agape. Fileo -rakkaus ei ystävärakkautena olisi sallinut auttajan viivytellä kahta päivää (11:6), mutta agape rakkaus jumalallisena rakkautena pystyi senkin tekemään ja vieläpä näki hyväksi niin tehdä! Sisarien lähettämän viestin saatuaan Jeesus päätti kyllä heti vastata siihen (11:4,11), mutta siitä huolimatta Hän viivytti tarkoituksellisesti lähtöään kahdella päivällä. Tällä Jeesuksen rakkaudesta johtuvalle kahden päivän viivyttelylle löytynee ainakin seuraavia syitä: (1) Jeesus ei suostunut ihmisten mielipiteiden ja odotusten vietäväksi silloin kun ne poikkesivat Isän tahdosta toimia: Ihmisten odotuksista huolimatta (vrt. 2. Tim 4:3) Hän puhui vain sen, minkä kuuli Isän puhuvan (Joh 5:30), Hän teki vain ne teot, mitkä näki Isän tekevän (Joh 5:19-20) ja Hän lähti liikkeelle silloin kun Isän ohjaama pilvi nousi ja lähti liikkeelle (vrt. 4. Moos 9:17-23). Kerrankin veljien kehottaessa Jeesusta lähtemään lehtimajanjuhlille Hän vastasi: 8. Menkää te ylös juhlille; minä en vielä mene näille juhlille, sillä minun aikani ei ole vielä täyttynyt. (Joh 7:2) Ennen liikkeelle lähtöään Jeesus odotti kaksi päivää, koska tämä oli Isän aikataulu Hänelle tässä hetkessä. Meidänkin tulisi aina ohi ihmismielipiteiden ja odotusten pyrkiä löytämään Jumalan aikataulu lähtemisiimme ja Hänen tapansa tekemisiimme hengellisessä työssä. (2) Inhimillinen sääli (Hepr 4:15; 5:2) veti Jeesusta lähtemään matkaan kyllä heti voidakseen lyhentää ystäviensä kärsimysaikaa Betaniassa, mutta Jeesus kuitenkin viivytti lähtöään kahdella päivällä, jotta Lasarus ennättäisi ennen herättämistä olla haudassa neljä päivää (11:17). Miksi? Juutalaisten uskomuksen mukaan sielu viipyi vainajan läheisyydessä kolmen päivän ajan toivoen voivansa palata ruumiiseen, mutta neljäntenä päivänä sielu jätti uskomuksen mukaan ruumiin ikuisiksi ajoiksi ja kaikki toivo oli näin mennyt ja ihminen oli peruuttamattomasti kuollut. Koska Jeesuksen oli määrä tällä tunnusteollaan osoittaa olevansa kiistatta ylösnousemus ja elämä (11:25), tuottaa kunniaa Jumalalle ja kirkastaa itsensä Jumalan Poikana (11:4), niin Jeesus tahtoi tällä kertaa herättää juuri tällaisen kaikkien mielestä peruuttamattomasti kuolleen (näkyy jakeista 11:21, 24, 32 ja 37), neljä päivää haudassa olleen, mahdottoman tapauksen ja näin riistää kaikilta selittelyn mahdollisuudet. Ja tämän ihmeen jälkeen juutalaisten johtomiehet joutuivatkin tunnustamaan: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? (11:47). Tämä tähden Jeesus odotti kaksi päivää. Vastaavasta syystä Jumala odotti Aabrahamin ja Saaran kohdalla niin kauan, että luvatun perillisen luonnollinen saaminen kävi täysin mahdottomaksi - ja vasta sitten Hän siunasi tätä paria uudella elinvoimalla ja niin Iisak saattoi syntyi (Hepr 11:11-12). Jumala sallii meidänkin joutua usein ensin mahdottomuuden eteen ja vasta sitten Hän vastaa meille Kaikkivaltiaana Jumalana. (3) Jeesus viipyi kaksi päivää myös siksi, että Lasaruksen ruumis alkaisi mätänemään; Martan sanat kuuluivatkin: Herra, hän haisee jo." (11:39). Jeesus oli tätä ennen herättänyt kaksi henkilöä, jotka molemmat olivat juuri kuolleita (Mark 5:38-42 Jairuksen tytär; Luuk 7:11-15 Nainin lesken poika), mutta herättämällä nyt mätänemistilassa olevan Lasaruksen Jeesus tahtoi osoittaa olevansa Jumala, joka kykenee kutsumaan eräänä päivänä haudoistaan ylös maaksikin muuttuneet ruumiit. Mikään ei ole

13 12(41) Hänelle mahdotonta, kukaan ei ole ollut haudassa niin kauan eikä kenkään hävinnyt niin olemattomiin, etteikö Jeesuksen käskysana toisi häntä esiin. Siksi Jeesus viipyi kaksi päivää ennen liikkeelle lähtöään. (4) Jeesus odotti kaksi päivää siksi, että Lasaruksen tapaus muistuttaisi mahdollisimman paljon Hänen omaa edessä olevaa: Antamalla Lasaruksen sairastua ja kuolla ja hänen läheistensä odottaa surun ja epätoivon vallassa useita päiviä apua saamatta Hän tahtoi valmistaa opetuslapsiaan omaan sairaaksi tulemiseensa ( Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä., Jes 53:4) ja kuolemaansa ristillä, jolloin Jumala ei rientäisi Häntäkään vapauttamaan vaikka opetuslapset joutuisivat usean päivän ajaksi murheen ja epätoivon valtaan (Luuk 24:13-21). Mutta valtavin yhtäläisyys olisi tietenkin siinä, että niin kuin Lasaruksen kuolema tulisi päättymään varmasti ylösnousemuksen iloon ja riemuun, samoin opetuslastenkin suru tulisi päättymään Jeesuksen ylösnousemuksen tuomaan iloon ja riemuun. Odottamisen kautta Lasaruksen tapauksesta tuli kaikkinensa opettava kenraali Jeesuksen tapaukseen (kts. jakeen 11:43 tarkastelua). Ja siksi Jeesus viipyi kaksi päivää ennen liikkeelle lähtöään. (5) Jeesus viivytti lähtöään kaksi päivää vielä siksi, että Betaniaan ennättäisi saapua suuri joukko ihmisiä, toiset aidosti suremaan ja myötäelämään, toiset fariseusten lähettäminä seuraamaan ja urkkimaan - ja Jumala tarvitsi paikalle näitä kumpaakin ryhmää Jeesuksen saapuessa sinne herättämään Lasarusta. Miksi, siihen etsimme vastausta jakeen 11:53 tarkastelun yhteydessä. 7. mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme taas Juudeaan." "Menkäämme taas Juudeaan" Huomaa, että Jeesus ei sanonut, että menkäämme taas Betaniaan, vaan menkäämme taas Juudeaan. Juudea sanan käyttöön on ainakin kaksi syytä: (1) Juudea Jerusalemeineen ja temppeleineen oli ylipappien ja fariseusten aluetta, missä vastustus ja viha Jeesusta kohtaan oli kaikkein kiivainta. Jeesus oli tätä ennen herättänyt kaksi kuollutta, lesken pojan Nainissa (Luuk 7:11-15) ja Jairuksen 12 vuotiaan tyttären Kapernaumissa (Mark 5:38-42), mutta ne olivat tapahtuneet siis Galileassa, etäällä Jerusalemista, eikä niistä noussut mainittavaa vastusta. Mutta se, että Jeesus aikoi nyt herättää hautaan laitetun kuolleen Juudeassa ylipappien ja fariseusten silmien alla, tulisi johtamaan lopulliseen päätökseen Hänen surmaamisestaan (11:53). Tämän Jeesus tiesi ja siksi Hän sanoi lähtevänsä Juudeaan. (2) Juudea tarkoittaa samaa aluetta kuin Juuda, mikä merkitsee hän (Herra) olkoon ylistetty t. kiitetty (IRT), ja näin juuri Juudeaan meneminen sopi hyvin yhteen sen kanssa, että ensiksi Lasaruksen kuolleistaherättämisen kautta Herra tuli ylistetyksi ja kiitetyksi: Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi." (11:4) ja toiseksi tästä johtuva Jeesuksen ristiinnaulitseminen (ja ylösnouseminen) tulisi olemaan suurin mahdollinen kiitos- ja ylistysuhri Jumalalle (Ef 5:2). Jeesus tiesi nämä ja siksi Hän sanoi lähtevänsä Juudeaan. 8. Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!"

14 13(41) Opetuslapset yrittivät estää Jeesusta menemästä Juudeaan, sillä juutalaiset olivat yrittäneet siellä vähää aikaisemmin kahdesti kivittää Jeesuksen (Joh 8:59; 10:31). Samalla he myös ajattelivat itseään: heidän tarvitsi vain kuulla sana Juudea ja he rupesivat pelkäämään ja estelemään. Tässä näemme kuinka kahden ryhmän odotukset ja rukoukset olivat toisilleen vastakkaisia: Martta ja Maria odottivat Jeesusta kiihkeästi Juudeaan ja Betaniaan saapuvaksi, mutta opetuslapset yrittivät samanaikaisesti estää sen. Ei väliä kuinka kovasti Betaniassa Jeesusta odotettiin, niin opetuslapset eivät olleet turvallisuusriskin tähden halukkaita sinne palaamaan eivätkä olisi sallineet Jeesuksenkaan sinne mennä. Jumala joutuu tänäänkin toimimaan sanoisinko erilaisten odotusten ja rukousten ristipaineessa : yhden rukoillessa sadetta toinen rukoilee poutaa, isä saattaa pyytää perheeseen poikaa mutta äiti tytärtä, yksi pyytää Herraa jo ottamaan vanhuksen taivaan kotiin ja toinen pyytää hänelle vielä runsaita elinvuosia, yksi rukoilee siunausta kansalle ja toinen pyytää synnin vuoksi tuomion tulta (kuten Johannes ja Jaakob Samarialle, Luuk 9:54) että kansa heräisi, Onneksi Jumala on Jumala joka tietää miten näiden ristiriitaisten pyyntöjen kanssa pitää toimia. Samoin Jeesus tiesi mitä tehdä Juudeaan menemisensä kanssa. Jeesus alkaa nyt opettamaan opetuslapsilleen elämän lainalaisuudesta: 9. Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon. 10. Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa." Palestiinassa valoisa aika jaettiin 12 hetkeen ja näin yksi hetki kesäaikaan oli hieman pidempi kuin talviaikaan. Koska keinovalot olivat tuohon aikaan heikkoja, työteko ja kulkeminen loppuivat yleensä auringon laskiessa ja pimeän tullessa. Raamattu vertaa päivää ihmiselämään (Jes 38:5,7-8; Jer 15:9; Srn 12:1-2; Job 18:17-18; Joh 11:9) : Aamu onkin kuin ihmisen syntymä, aamuvarhainen kuin lapsuuden aikaa, työntäyteinen päivä on aikuisuutta ja päivän päättävä hämärtyvä ilta, jolloin työmieskin jo väsyneenä odottaa lepoa, on vanhuutta. Ja lopulta silmät sulkeva kuolema on kuin väsyneen ihmisen nukahtaminen yöuneen. Päivä elämän vertauskuvana on sopiva siksikin, että niin kuin ihminen ei pysty vaikuttamaan auringon kulkuun eikä näin päivän pituuteen (1. Moos 1:16), yhtä vähän hän voi vaikuttaa - en puhu itsemurhatapauksista - elämänsä pituuteen: 16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. (Ps 139:16; Job 14:5). Mutta niin kuin jokainen päivä varmasti päättyy, samoin päättyy jokaisen ihmisen elämä varmasti kerran. Mutta Jeesus puhuu tässä päivästä ei vain ihmiselämänä vaan erityisesti Jumalan ihmiselle antamana työaikana kuten Hänen sanansa toisaallakin osoittavat: Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä (Joh 9:4). Kertomus viinitarhan isännästä osoittaa Herran haluavan palkata ihmisen omaan viinitarhaansa töihin armossaan vielä 11. hetkelläkin eli ihmiselämän illassa, mutta Hänen ensisijainen tahtonsa on kyllä palkata meidät jo aamuvarhaisella eli pelastaa ihminen jo lapsuudessa ja nuoruudessa jolloin koko elämä säästyy Hänen palvelukseensa (Matt 20:1-7).

15 14(41) Mutta miksi Jeesus juuri tässä hetkessä päätyi puhumaan päivästä ja sen hetkistä? Jeesus tahtoi rauhoittaa Juudeaan menoa pelkääviä opetuslapsiaan sillä, ettei Hänen elämän aurinkonsa eikä opetuslastenkaan aurinko laskisi ennen aikojaan, vaan se paistaisi niin kauan kuin Jumalan heille antama työ oli vielä kesken, vielä loppuun saattamatta. Ja se oli vielä kesken: Lasaruskin oli herättämättä kuolleista jne. Vaikka kuolema ajaisi meitäkin kuin takaa ei elämämme pääty kesken vuosiensa, ei ennen kuin Jumalan meille antama tehtävä on suoritettu loppuun. Paavali sanoikin tähän tietäen: 23. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; 24. mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. 25. Ja kun olen tästä varma, niin minä tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa (Fil 1:23-25) Mutta myöhemmin Paavali tiesi kilvoituksensa olevan päätöksessään ja silloin hän sanoi: 6. Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. 7. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. (2. Tim 4:6-7) Vaikka vielä edessä oleva Juudeaan meneminen ei merkinnyt Jeesukselle kuolemaa, pimeän yön saapumista, niin Hän oli kyllä kulkemassa elämässään kohti tätäkin hetkeä eikä Hän tuolloin halunnut eikä voinut sitä väistää, koska se tuli Hänelle Isän antamana. Juudaksen lähdettyä ehtoolliselta sanotaan, että oli yö (Joh 13:30), Getsemanessa Jeesus sanoi kiinniottajilleen: Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta." (Luuk 22:53) ja Jeesuksen ollessa ristillä yli kaiken maan tuli pimeys sillä aurinko oli pimentynyt ja hän antoi henkensä (Luuk 23:44-46). 11. Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta." 12. Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi." 13. Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessanukkumisesta. 14. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut, Jeesus puhui kuolemasta unena. Tämä ei ollut karun ja kylmän asian kaunistelua, vaan sille oli selvästi kaksi syytä. (1) Ensimmäinen syy näkyy Jeesuksen sanoissa Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta." (11:11). Ruumiin kuolema on ihmistasolla ajateltuna lopullinen ja peruuttamaton, se erottaa ihmiset toisistaan. Mutta Jeesukselle kuolema ei ole lopullinen, vaan se on vain uni. Jeesus puhuikin kuolemasta unena siksi, että Hänen on yhtä helppoa herättää ihminen kuolemasta kuin meidän ihminen unesta. Ja samoin kuten kaikki ihmiset normaalisti heräävät unestaan, vaikka se sitten olisi vähän pitempikin, samoin Jumala herättää kerran kaikki kuolleet: 28. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä 29. ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. (Joh 5:28-29) Uni ruumiillisen kuoleman kuvakielenä puhuu siis ensiksi siitä, että kuolema ei ole lopullinen ja pysyvä tila, vaan se päättyy herättämiseen, ruumiin ylösnousemiseen. (2) Toinen syy, miksi kuolemasta unena puhuminen on kuvaavaa, löytyy siitä, millainen uni voi olla ja mitä siinä usein tapahtuu.

16 15(41) Pahimmillaan uni on sellaista painajaista, että se on valveilla oloakin pahempaa - ja näin on jumalattoman kuoleman kohdalla: Kun Jeesuksen kertoma rikas mies kuoli ja haudattiin, niin hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan ja hän sanoikin: minulla on kova tuska tässä liekissä. Eikö hänelle kuolema ollutkin elämää pahempaa painajaista kuten hänelle sanottiin: Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi mutta nyt sinä taas kärsit tuskaa. (Luuk 16:23-25). Mutta parhaimmillaan uni on edellisen vastakohta, se on rauhallista, uneen nukahtava pääsee eroon päivän huolista ja murheista, sairas kivustaan ja särystään, ja pimeän yön jälkeen herätään uuteen päivää virkistyneenä ja uusin voimin, jopa terveempänä. Eli oikeasti toteutuu se mitä opetuslapset sanoivat Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi." (11:12). Juuri näin käy Herran oman kuollessa, hänen rauhalliseen uneen nukahtaessaan: henki ja sielu heräävät (siirtyvät) välittömästi uuteen päivää ja kirkkauteen Jumalan luona (huom. Jeesuksen sanat ryövärille: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.", Luuk 23:43; vrt. Ilm 14:13) vaikka ruumis jääkin odottamaan heräämistä ylösnousemuksen ihanaan aamuun saakka. Kristuksen ristintyön kautta "kuolema on nielty ja voitto saatu" (1. Kor 15:54). Ja siksi kuolemakin on meille Herran omille vain uni, se on jopa voitto, kuten Paavali koki omalla kohdallaan ( Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto., Fil 1:21). mutta minä menen (11:11) Mikä vastakohta onkaan sanoilla viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää (11:6) ja nyt lausutuilla sanoilla minä menen. Jeesus siis odotti tietyn määräajan mutta ei yhtään kauempaa ja sitten Hän lähti liikkeelle. Nyt oli tullut aika Jumalan toimia. Kaikella on näin määräaikansa (Srn 3:1), myös sillä, milloin Jumala lähtee liikkeelle sinunkin elämäsi kohdalla, ennemmin tai myöhemmin Hän lunastaa kaikki sinulle antamansa lupaukset. Aikaisemmin Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen: "Menkäämme taas Juudeaan." (11:7), mutta nyt Hän sanoi puhuessaan Lasaruksen herättämisestä: minä mene (11:11). Niin, meidän tulee olla valmiita menemään Hänen kanssaan Juudeaan so. kohtaamaan ne elämän vaikeudet ja vastoinkäymiset, mitä eteemme tulee, mutta yksin Hän pystyy vain herättämään kuolleen! Sanon vielä sen, että Jeesus olisi voinut parantaa Lasaruksen ja herättää hänet kuolleista täältä Jordanin toisella puolella olevasta Betaniastakin käsin (kts. Matt 8:6-8,13; 15:22,28), mutta silloin olisi moni tapahtumaan liitetty opetus ja asia jäänyt toteutumatta: keskustelut Martan ja Marian kanssa, Jeesuksen julkinen rukous haudalla jne. Siksi Jeesus päätti mennä paikan päälle. 15. ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä." Tässä luvussa 11 on Jeesuksen toiminnassa inhimillisesti ajatellen kummallisia piirteitä: kun Hän sai hätäviestin, niin Hän ei pitänyt mitään kiirettä vaan viivytteli lähtöään kahdella päivällä (11:6) Hän julisti kaikkien kuullen, ettei tämä tauti ole kuolemaksi (11:4) - vaikka Lasarus kuitenkin kuoli

17 16(41) Ja sitten kun Hän viimein paljastaa Lasaruksen jo kuolleen, niin Hän ilmaisee iloitsevan ja riemuitsevan siitä, ettei ollut tuolloin siellä paikan päällä. Jeesuksen ilo oli sangen epätavallista iloa. Mutta nämä Jeesuksen toiminnan kummallisuudet tähtäsivät koko ajan siihen, että sairas Lasarus kuolisi, tulisi hautaan laitetuksi ja olisi siellä neljä päivää. Tämä oli tilanne, minkä Jeesus halusi Betaniassa olevan silloin, kun Hän sinne saapuisi voidakseen tehdä haluamansa tunnusteon. Jeesuksen sanat osoittavat myös, että jos Hän olisi ollut Lasaruksen sairastuessa fyysisesti paikan päällä, niin Hänen olisi ollut äärimmäisen vaikea Martan ja Marian kyyneleisten silmien edessä ja sydäntä särkevien pyyntöjen kuuluessa kieltäytyä parantamasta Lasarusta ja näin koko tämä kertomus olisi kuivunut kokoon ilman varsinaista tarkoitusta, mikä oli Lasaruksen herättäminen kuolleista Jumalan kunniaksi ja Pojan kirkastamiseksi (11:4) ja mikä vahvisti opetuslastenkin uskoa: KR92 kääntääkin sanat jotta te uskoisitte (11:15) sanoilla tämä vahvistaa teidän uskoanne. Tässä Jeesus siis paljastaa, miten lähes vastustamattoman suuri vaikutus Hänen omiensa pyynnöillä on Häneen. Ylkäkin joutui kerran sanomaan morsiamelleen Käännä pois silmäsi minusta, sillä ne kiehtovat minut. (KV 6:5). 16. Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa." Jeesus oli juuri edellä osoittanut päivän 12 hetkestä puhuessaan ihmiselämän jatkuvan niin kauan kuin Jumalan antama työ on hänen kohdallaan kesken. Jumalan johdatuksessa kulkevan ei tarvitse pelätä, sillä hiuskarvakaan ei putoa päästä Jumalan sitä sallimatta (Luuk 21:18). Mutta erityisesti Tuomakseen nämä Jeesuksen vakuuttelut eivät tehonneet, vaan hän pelkäsi Jeesuksen tulevan Juudeassa tapetuksi ja myös heidän Hänen seuraajinaan kokevan saman kohtalon. Tuomas näki näin matkan Juudeaan todellisuutta vaarallisemmaksi, hän maalaili mielessään uhkakuvia puhuen niistä ääneenkin. Miten erilaista ajattelua: Jeesus sanoi menevänsä Juudeaan herättääkseen Lasaruksen kuolleista (11:11), mutta melankolinen ja pessimistinen Tuomas oli menossa sinne tullakseen tapetuksi. Mekin voimme nähdä kaikkialla epätodellisia uhkakuvia ja epäonnistumisen mahdollisuuksia ja tämä pelko saattaa estää meitä lähtemästä rohkeasti liikkeelle, koska pelkäämme kuitenkin epäonnistuvamme ja vaikeuksien käyvän ylivoimaisiksi. Mutta tämä pelko ei ole Herrasta, niin kuin ei ollut Tuomaksenkaan pelko. 17. Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa. Raamattu kertoo Jeesuksen herättäneen maanpäällisen elämänsä aikana kolme kuollutta ja nämä ovat ikäjärjestyksessä nuorimmasta alkaen: Jairuksen tytär (Mark 5:40-42), Nainin lesken poika (Luuk 7:12-15) ja kertomuksemme Lasarus (Joh 11). Teemme tästä nyt mielenkiintoisen huomion: mitä nuorempi herätetty oli, sitä vähemmän aikaa hän oli kuolleena ennen herättämistään, ja kääntäen mitä vanhempi herätetty oli, sitä kauemman aikaa hän oli ollut kuolleena ennen herättämistään: Jairuksen tytär oli 12 vuotias ja hän oli juuri kuollut koska hän oli herättämisensä hetkellä vielä kotonaan - kuolluthan haudattiin useasti jopa samana päivänä (Apt 5:6-10) Nainin lesken poika oli nuorukainen, ehkä vuotias, ja hän oli kuollut jo vähän aiemmin koska häntä oltiin jo kantamassa hautaan Lasarus näyttää olleen keski-ikäinen ja hän ennätti olla haudassa neljä päivää

18 17(41) Tämä huomio johtaa meidät nyt mielenkiintoiseen yhtäläisyyteen: Ihminenhän kuolee synteihinsä ja rikoksiinsa yleensä siinä isässä kun hän oppii erottamaan oikean vasemmasta (vrt. Joona 4:11) ja hyvän pahasta (vrt. 1. Moos 3:5,22; Jes 7:15-16) ja tämä kuolema omien syntiensä tähden on koskettanut ja koskettaa kaikkia ihmisiä (Room 3:12; 5:12). Ihmisen uudestisyntyminen on hetki, jolloin Jumala tekee synteihinsä ja rikoksiinsa kuolleen ihmisen eläväksi (Ef 2:1), jolloin Kristus herättää hänet kuolleista. Ja yhtäläisyys Jeesuksen herättämiin ihmisiin on siinä, että mitä nuorempana ihminen tulee uskoon, sitä lyhyemmän aikaa hän on ollut hengellisesti kuolleen, ja kääntäen mitä vanhempana ihminen tulee uskoon, sitä pitemmän aikaa hän on ollut hengellisesti kuolleena ja sitä enemmän synnin jäljet näkyvät hänessä ja sitä enemmän hänessä on päästettävää ja välitöntä jälkihoitoa - kuten Lasaruksen kohdalla oli (Joh 11:39,44). Tämä yhtäläisyys maallisen ja hengellisen, ajallisen ja iankaikkisen välillä ei ole sattumaa vaan jumalallisella tarkoituksella laadittua. Teen nyt näistä kolmesta Jeesuksen herättämästä kuolleesta johtopäätöksen koskien seurakunnan evankelioimistyön painopistelinjausta: Kuka on tänä päivänä maanpäällä synteihinsä ja rikoksiinsa kuolleiden ihmisten keskuudessa elävä ja liikkuva, jumalallista herättämisvoimaa välittävä Kristus, Kristuksen ruumis? Ei kukaan muu kuin Jumalan seurakunta: 27. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. (1. Kor 12:27) 18. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; (Kol 1:18) Ja niin kuin Kristus maanpäällä liikkuessaan herätti kuolleita samoin seurakunnan yksi päätehtävä on evankeliumin saarnan kautta herättää synteihinsä ja rikoksiinsa kuolleita ihmisiä. Ja mitä nyt sanon, sanon sen väärinymmärtämisen uhallakin: Jeesus antoi näiden kolmen herättämänsä ihmisen ikäjakauman kautta selvän viestin ja mallin seurakuntaruumiilleen, missä ikäluokissa evankelioimisen ja sielujenvoittamisen painopisteen tulisi olla: lapsissa ja nuorissa ja tämän jälkeen aikuisissa. Jumala haluaa pelastaa ei vain ihmisen sielun ikuisuutta varten vaan myös koko hänen elämänsä tässä ajassa tapahtuvaa palvelua varten. Katsokaamme työmme tuloksia seurakunnissamme, niin uskoontuloiät vastaavat hyvin Jeesuksen kuolleista herättämien ikäjakaumaa: pääpaino on nuoruusiässä. On selvää, että evankeliumia pitää tarjota kaiken ikäisille, mutta kyllä lapsuus ja nuoruus on kiistämättä uskoon tulemisen kulta-aikaa ja voi meitä jos me emme näihin ikäluokkiin panosta. Sanoohan Sanakin: 1. Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: 2. "Nämä eivät minua miellytä" (Srn 12:1-2) 18. Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä. 19. Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta. Jerusalemista, missä Israelin jumalanpalveluksen keskus sijaitsi, Betaniaan oli vain15 vakomittaa eli vajaa 3 km. Tämä lyhyt matka selittää sen, miksi niin monet juutalaiset olivat saapuneet paikalle joko lohduttamaan Marttaa ja Mariaa (11:19) tai fariseusten lähettäminä urkkijoina (11:46) - kuten oli tapahtunut jo aikaisemminkin (Matt 22:15-16; Luuk 20:20). Huom. Jos Jeesus olisi parantanut sairaan Lasaruksen, niin paikalla tuskin olisi ollut siskosten lisäksi muita, mutta nyt, kun Lasarus oli kuollut, niin paikalle virtasi paljon kansaa. Ja juuri tämä olikin Jumalan tarkoitus.

19 18(41) 20. Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona. Ennen Lasaruksen kuolemaa, eli silloin kuin kaikki oli vielä hyvin, Jeesuksen ollessa Betaniassa luemme ulospäin suuntautuneen ja energisen Martan touhukkaasti palvelevan kutsuvieraita kun taas hiljaisempi ja sisäänpäin kääntyneempi Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen Hänen puhettansa (Luuk 10:38-42). Lasaruksen herättämisen jälkeen, eli silloin kun kaikki oli jälleen hyvin, Martta oli jälleen entisellä paikallaan palvelemassa kutsuvieraita ja Mariakin oli tavoilleen ja luonteelleen uskollisena istumassa jälleen Jeesuksen jalkojen juuressa (Joh 12: 1s.). Ja nyt tässä jakeessa 11:20 tuskan ja kärsimyksen hetkellä Martta ja Maria toimivat jälleen tavoilleen ja luonteelleen uskollisina: Martta ei malttanut odottaa Jeesuksen saapumista Betaniaan, vaan riensi Häntä vastaan Jerikosta saapuvan tien varteen (11:30), kun taas Marian jäi kotiin. Eikä Jeesus moittinut kumpaakaan tästä erilaisuudesta. Sinäkin voit olla oma itsesi silloin kun kaikki on vielä hyvin ja silloinkin kun voitto on jo saatu ja kaikki on jälleen hyvin, mutta myös silloin kun kaikki ei ole vielä hyvin, kun tuska painaa ja silmät ovat turvoksissa - silloinkaan sinun ei tarvitse muuttua luonteeltasi toiseksi ollaksesi muka otollisempi Herralle. Tämän vahvistaa Martan ja Marian hyväksytty erilainen käytös. Jakeissa 11:21-27 on kerrottu Martan ja Jeesuksen välisestä keskustelusta. Katsomme sitä ja teemme siitä muutamia huomioita: 21. Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Näillä kotona arvattavasti useaan kertaan Lasaruksen kuoleman jälkeen lausutuilla sanoilla kumpikin sisar vuorollaan (11:21 Martta,32 Maria) purki murhettaan, ehkä myös pettymystään Jeesukselle: Miten et voinutkaan olla paikalla silloin, kun veljeni vielä eli? Jos olisit ollut, niin olisit varmasti parantanut hänet, mutta koska et ollut paikalla, niin hän kuoli. Martta ja Maria lausuivat julki sen, mitä me elämämme suurien pettymysten ja luovuttamisten hetkinä usein tunnemme ja ajattelemme: Missä olit Herra silloin kun minä sairastuin vakavasti tai kun läheiseni joutui vakavaan onnettomuuteen eikä parantunut rukouksistamme huolimatta. Missä olit silloin, kun tarvitsimme kipeimmin apuasi? Miksi pysyit silloin niin kaukana meistä? Sinä olisit voinut estää tämän onnettomuuden, Sinä olisit voinut parantaa tämän sairauden Nämä ovat tuskaisia kysymyksiä jotka nousevat noissa tilanteissa mielestämme. Ja meillä on lupa ja oikeus esittää niitä Jumalalle - kuten Martta ja Maria tekivät. Katsomme vielä Martan sanoja tässä jakeessa: (1) Martan sanat osoittavat hänellä olleen oikeaa uskoa Jeesukseen: hän uskoi siihen, että Jeesus olisi voinut parantaa Lasaruksen vakavasta sairaudesta, tähän luottaenhan he olivat lähettäneet Jeesukselle sanankin. Mutta Martan sanoista näkyy kuitenkin se, että hän rajasi Jeesuksen vallan ja voiman vain sairaan parantamiseen: niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta koska Lasarus oli nyt kuollut, niin Martan mukaan mitään ei ollut enää tehtävissä. Huom. Jeesuksen kaksi edellistä kuolleista herättämistä oli tapahtunut Galileassa ja niistä oli arvattavasti tullut vain vähän tietoa Jerusalemiin asti. Toiseksi kumpikin näistä oli aivan äsken kuolleita, mutta Lasarus oli haudassa jo mätänemistilassa ja tilanne oli näin suunnattomasti vaikeampi.

20 19(41) Martalla oli siis vielä opittavaa, hänen uskonsa Jeesuksen valtasuuruuteen tuli vielä kasvaa. (2) Martan sanoista näkyy myös se, että hänen uskonsa oli siten rajattu, että Lasaruksen parantaminenkin olisi edellyttänyt Jeesuksen ruumiillista läsnäoloa: jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Sadanpäämiehellä oli tätä vastoin usko, että Jeesus voi parantaa sanansa voimalla matkankin päästä: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Jeesus totesikin, että en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa ja Hän kaukaa lausutulla sanallaan paransikin sadanpäämiehen tyttären (Matt 8:5-13). Jälleen Martalla oli vielä opittavaa, hänen uskonsa Jeesuksen valtasuuruuteen tuli vielä kasvaa. (3) Martan sanoista näkyy vielä se, että hänellä oli mielessään aikataulu, minkä mukaan Jeesuksen olisi pitänyt tulla paikalle ja toimia. Ja Jeesus saapui paikalle hänen mielestä liian myöhään. Martalla oli myös Jumalan aikataulun hyväksymisen suhteen vielä paljon opittavaa. Meillä on ihan näissä samoissa asioissa opittavaa, myös meidän uskomme tulisi kasvaa Jeesuksen rajattomiin mahdollisuuksiin ja Hänen läsnäolonsa jatkuvuuteen ja luottamus Hänen aikataulujensa oikea-aikaisuuteen tulisi vahvistua. Jeesuksen ajatukset poikkesivat suuresti Martan ja Marian ajatuksista ja Hän toimi toisin kuin he odottivat Hänen toimivan. Mutta kun katsomme lopputulosta, niin eikö se ollut juuri se, mitä sisaretkin olivat toivoneet - terve Lasarus heidän keskellään -, mutta miten erilaista reittiä Jeesus kulkikaan sen aikaansaamiseksi. Tässä osoittautui todeksi Sana: 8. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. 9. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes 55:8-9) 20. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme (Ef 3:20) 22. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Näillä sanoilla Martta pyrkii kuin ottamaan takaisin edellä lausumaansa. Parhaimmillaan sanat voitaisiin käsittää niin, että Martta uskoi Jeesuksen pystyvän vaikka herättämään Lasaruksen kuolleista, mutta jatko kuitenkin osoittaa, ettei Martta tarkoittanut tätä, sillä vähän myöhemmin hän ilmaisi uskovansa Lasaruksen nousevan ylös vasta viimeisenä päivänä (11:24) ja hän yritti estellä Jeesuksen käskystä tapahtuvaa haudan aukaisemista (11:39). 23. Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös." 24. Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä." 25. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.