Petri Ylenius. Opetuslapseuttaminen. Avain elävään seurakuntaan

Transkriptio

1

2

3 Petri Ylenius Opetuslapseuttaminen Avain elävään seurakuntaan

4 2. painos 2011 Petri Ylenius ja Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN (painettu kirja) ISBN (sähkökirja-pdf) Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuoden 1992 kirkolliskokouksen käyttöönottamaa suomennosta, ellei toisin mainita. Sivunvalmistus Aikamedia Oy Otavan Kirjapaino, Keuruu Painotuote

5 Sisällysluettelo Esipuhe Lukijalle Osa I 1. Elävä seurakunta Työntekijästä palvelevaksi johtajaksi Opetuslapseuttaminen elävän seurakunnan elinehto Välitä Aidot suhteet luovat aitoa yhteyttä Voita Pura muurit ja rakenna silta Vahvista Lapsesta aikuiseksi Varusta Sadonkorjaajia tarvitaan Valtuuta Lampaista paimenia 73 Osa II 9. Opetuslapseusnäky tie elävään seurakuntaan Opetuslapseuspolku 107

6 11. Solut elämän lähteenä Siirtyminen opetuslapseusnäkyyn Siirtymävaiheessa tarvitaan muutosjohtajuutta Kun näky vuotaa 145 Osa III 15. Opetuslapseuskoulutus 155 Kirjallisuutta

7 Esipuhe Opetuslapseusnäyn kautta Jumala on antanut uuden opetuslapseuttamiskutsun näihin viimeisiin aikoihin. Solunäky toimii isona leikkuupuimurina, joka niittää valmista viljaa. Sato on jo kypsää, Jeesus sanoi. Ei tarvitse enää odottaa vainioiden vaalenemista. Meidän tarvitsee vain nostaa katseemme ja nähdä viljatähkien notkuvan kypsänä. Sen sijaan työmiehistä ja paimenista on puute, minkä vuoksi Jeesus käskikin meitä rukoilemaan. Tämä näky nostaa jokaisesta uskovasta työmiehen. Näistä monista pikkupaimenista syntyy moninkertaistumisen ihme. Opetuslapseusnäyssä ei ole kysymys jostakin ulkoapäin tuodusta mallista tai rakenteesta. Itse asiassa kysymys ei ole rakenteesta ensinkään, vaan Jumalalta saadusta näystä. Se ei ole ihmemalli, joka ratkaisee hetkessä kaikki seurakunnan ongelmat. Se on ikivanhoista Uuden testamentin periaatteista tuoreesti sovellettu malli, jota tulee rakentaa määrätietoisesti vaivaa nähden. Se ei ole helppo tie, jossa etsitään oikopolkuja. Opetuslapseusnäky johtaa Jeesuksen alkuperäisiin käskyihin ja niiden noudattamiseen. Siinä on sen voima: seurakuntaa johdetaan alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tampereen Helluntaiseurakunta on rakentanut opetuslapseusnäkyä solurakenteen muodossa 2000-luvun alusta lähtien. Rakentaminen on ollut määrätietoista, mutta samalla varovaista. Näky lähti liikkeelle nuorisotyön parissa, missä se osoitti toimivuutensa ja voimansa. Sen hyvä

8 hedelmä levitti mainetta ja avasi tietä. Nyt koko seurakunta ottaa varovaisia askelia samaan suuntaan. Sen hedelmänä olemme nähneet parinsadan hengellisen johtajan nousevan ja ottavan paikkansa Kristus-ruumiin rakentajana. Petri Ylenius on ollut rakentamassa opetuslapseusnäkyä Tampereella alusta lähtien. Yhtenä opetuslapseusnäyn avainjohtajista hän on perehtynyt sen toimivuuteen käytännössä. Teorioita ja niiden opettajia on paljon. Petri elää näkyä käytännössä. Hän oli seurakuntamme ensimmäisen solujohtajuuskoulumme johtaja. Hänellä on kokemusta myös seurakunnan johtamistehtävistä sekä kokoaikaisena että osa-aikaisena pastorina. Hän on konsultoinut useita seurakuntia ja kouluttanut pastoreita opetuslapseusnäkyyn. Hänen persoonansa ja opetuksensa vakuuttavat kuulijat järkevyydellä sekä luottamusta herättävällä tyylillä. Tämä kirja ei päästä lukijaansa helpolla. Sinua on nyt varoitettu! Erityisen teräviä ja haastavia ovat esitetyt johtajuusnäkökulmat. Ne avaavat paimenten silmät katselemaan rooliaan ja kutsuaan uudella tavalla, ja kuitenkin loppujen lopuksi ikivanhalla aiheella. Tekstistä heijastuu huoli seurakunnasta, josta kirjoittajalla on vahva näky. Tämä kirja tarjoaa tarpeellisen työkalun seurakunnan eri aktiiveille. Se toimii oivana peilinä arvioitaessa seurakunnan toimintaa. Vaikka lukija ei olisi lainkaan kiinnostunut opetuslapseusnäystä, tämä kirja johtaa seurakunnan tehtävän ja kutsun alkulähteille. Sielujen voittaminen ja opetuslapseuttaminen ei ole mielipideasia tai kahvikeskustelun kuriositeetti. Se on Jeesuksen seuraajien kutsumus ja elämän tarkoitus. Tässä on myös kysymys aidosta ja läheisestä uskovien yhteydestä sekä uusien johtajien kasvamisesta. Näistä jokainen paimen on kiinnostunut! Tampereella marraskuussa 2011 Usko Katto Tampereen Helluntaiseurakunnan johtaja 8

9 Lukijalle Raamatullinen seurakunta on terve ja elävä Jumalan seurakunta. Terve seurakunta elää Jumalan sanan ja tavoitteiden mukaisesti, mikä tarkoittaa rakkaudellisia suhteita Jumalaan ja yhteyttä seurakunnan keskellä: se on aitoutta, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä toistemme kohtaamisessa; se on paimenuutta, johon meidät kaikki on kutsuttu; se tuo laadullista ja määrällistä kasvua, sillä terve seurakunta synnyttää lapsia, joita kasvatetaan isien ja äitien avulla hengelliseen aikuisuuteen; se on Jumalan voimaa ja hengellistä todellisuutta arjessa; se on uskallusta valtuuttaa ja vallata maata. Tällaisen mallin Raamattu meille antaa. Seurakuntaa johdetaan Jumalan sanalla. Sitä tutkiessamme löydämme ne periaatteet, jotka toimivat tänäkin päivänä. Sanasta löydämme edelleen kaiken, mitä tarvitsemme. Se pitää sisällään strategiamme ja toimintasuunnitelmamme, ja se sisältää arvot, periaatteet ja menestystekijät. Meidän ei tarvitse luoda niitä uudelleen vaan tutkia, mitä Raamattu meille näistä kirjoittaa. Meidän ei tarvitse vilkuilla sivuillemme tai hakea oppiamme jostain muualta. Olemmeko valmiita kohtaamaan tämän päivän ihmisiä? Kuinka seurakuntamme toteuttaa sitä tehtävää, johon meidät on kutsuttu? Onko seurakunnistamme tullut toimintakeskeisiä? Olemmeko harhautuneet siitä tehtävästä, jonka Jeesus jätti meille ennen ylösnousemustaan? Onko yhteyden

10 ja suhteiden merkitys hukkunut kaiken keskellä? Vaikka ympärillä oleva yhteiskunta on vaikuttanut tällaiseen muutokseen vahvasti, emme voi selittää tilannetta sillä. Jeesus jätti meille tehtävän: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Meidän tulee korostaa tätä ja opettaa seurakuntaa ymmärtämään, millainen Jeesuksen seuraajan identiteetti on. Tarvitsemme tähän päivään sopivia toimintamalleja, joiden avulla palautamme seurakunnan ja sen jäsenet perustehtäväämme: opetuslapseuttamiseen ja yleiseen pappeuteen. Olen saanut osallistua opetuslapseusnäkyä toteuttavien seurakuntien elämään. Se, mitä tässä kirjassa kirjoitan, ei ole vain minun tekstiäni, vaan myös muiden näyssä mukana olleiden johtajien opetuksia ja ajatuksia. Olemme vieneet yhdessä näkyä seurakunnassamme eteenpäin, ja olemme tehneet löytöjä, jotka haluan tämän kirjan välityksellä jakaa sinulle. Tämä kirja perustuu aitoon käytännössä koeteltuun kokemukseen. Olemme nähneet näiden periaatteiden tuovan kasvua ja elämää seurakuntaamme. Seurakuntamme nuorisotyön matka opetuslapseuttamisen ymmärtämiseen alkoi vuonna Meitä oli kolme nuorta miestä kantamassa vastuuta Tampereen Helluntaiseurakunnan nuorisotyöstä. Nuoria kävi tuolloin nuortenilloissa alle 100 henkeä. Tiimimme vietti aikaa yhdessä rukoillen ja paastoten, jotta löytäisimme vastauksia nuorisotyön haasteisiin. Pohdimme yhdessä haasteitamme ja totesimme, että nuorisotyömme on hyvin ohjelma- ja toimintakeskeistä. Ymmärsimme, että meiltä puuttui läheinen yhteys, opetuslapseuttaminen ja sen tuomat mahdollisuudet hoitaa ja kasvattaa nuoria. Totesimme myös, että tarvitsemme keinoja vasta uskoon tulleiden kotiuttamiseksi seurakuntaan. Myös pienryhmät ja niiden antamat mahdollisuudet yhteyden luomiseen ja jakamiseen nähtiin tärkeinä. Näiden ajatusten pohjalta luotiin opetus- ja koulutussuunnitelma, jonka tavoitteena oli systemaattisesti opettaa nuoria ja kasvattaa uusia johtajia. Vuonna 1999 nuorisotyön johtajat muodostivat näkylauseen, joka kuvasi tavoitteita nuorisotyössä: Nuorisotyömme on olemassa löytääkseen toisia nuoria Jeesukselle, liittääkseen heidät yhteyteemme, varustaakseen heidät Raamatun mukaiseen elämään ja palvelemaan kukin omalla paikallaan yhdessä juhliaksemme Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. 10

11 Näky sisälsi viisi tarkoitusta: Jumalanpalvelus (rukous/ylistys), palveleminen, evankeliointi, yhteys ja opetuslapseuttaminen. Linjasimme, että nuorisotyömme ei ole tekemisen ja ohjelman järjestämistä nuorille, vaan pitkäaikaisen, terveen kasvun tukemista. Tavoitteiden asettaminen, periaatteiden noudattaminen ja julistaminen toivat jämäkkyyttä ja haastoivat mukaansa. Nuoret alkoivat etsiä Jumalaa ja tekivät parannusta heille syntyi todellinen halu seurata Jeesusta elämässään. Kun teimme tilannekatsausta vuonna 2001, olimme kuitenkin edelleen huolissamme siitä, kuinka onnistuisimme paremmin nuorten varustamisessa. Mietimme, miten voisimme varmistaa sen, että jokaisella nuorella olisi mahdollisuus kasvaa kypsäksi kristityksi. Vuonna 2002 nuortenilloissa kävijöiden joukko oli kasvanut nuoreen. Nuoria tuli uskoon, ja 50 nuorta liittyi tuona vuonna seurakuntaan. Kasvavan joukon keskellä haasteena oli edelleen opetuslapseuttaminen. Siihen asti kasvu oli perustunut tavoitteelliseen näkyyn, suunnitelmalliseen opettamiseen ja Jumalan aitoon kohtaamiseen nuorteniloissa. Jumala oli kanssamme. Vuosina pastorimme Usko ja Tina Katto alkoivat tutustua solunäkyyn eri solukonferensseissa sekä Suomessa että ulkomailla. He vierailivat mm. Lontoossa ja Bogotassa. He toivat mukanaan mielenkiintoisia uutisia: näyn, joka tuntui sopivan juuri meidän tarpeisiimme nuorisotyössä. Se näytti olevan vastaus niihin haasteisiin, jotka olimme tiedostaneet jo vuosia aikaisemmin. Solunäky ei kuitenkaan innostanut heitä pelkästään järkevänä ja toimivana rakenteena, vaan etenkin sen sisältämät arvot ja periaatteet olivat innostavia. Pyhä Henki oli mukana voimallisesti ja puhui näystä juuri meidän seurakunnallemme. Tämän jälkeen nuorisotyön johtoryhmä rukoili vuoden ajan, pohti asioita eri näkökulmista sekä tutustui solunäkyyn. Pidimme tärkeänä, että näky syttyi jokaisen johtoryhmän jäsenen sydämessä. Mietimme tarkkaan, kuinka voisimme alkaa toteuttaa näkyä seurakunnassamme käytännössä. Ennen kaikkea halusimme varmistaa Jumalan edessä, että hän oli antanut meille näyn. Rukouksen ja yhteisen jakamisen kautta sisäistimme näyn, ja siitä muodostui meille tuore ja henkilökohtainen näky seurakuntaamme varten. 11

12 Vuoden 2002 lopulla päätimme nuorisotyön johtoryhmässä, että voidaksemme vastata lähetyskäskyn haasteeseen meidän täytyy muuttaa nuorisotyön rakennetta. Jotta voisimme kasvaa, voittaa uusia nuoria, opetuslapseuttaa heidät ja tarjota yhteyttä, tarvitsisimme pienryhmiä. Olimme yhtä mieltä siitä, että solurakenne vastasi parhaiten nuorisotyön tarpeisiin, ei vain yhtenä työmuotona vaan sen ydintoimintona. Saimme valtuudet aloittaa vuoden 2003 alussa, kun vanhimmisto hyväksyi solunäyn. Aloitimme koulutukset, kohtaamisviikonloput ja solunjohtajien varustamisen. Soluja alkoi syntyä hyvää vauhtia. Näyn levittämisessä keskeistä oli Raamatun (= näyn) arvojen opettaminen. Syksyllä 2004 kävimme läpi näyn voittoja ja saavutuksia. Totesimme, että meillä oli yhteinen näky, yksi suunta, ja aivan erilainen yhteyden taso oli syntymässä. Vastuuvelvollisuussuhteet olivat alkaneet toimia siten, että jokaista vastuunkantajaa kyettiin palvelemaan. Opetuslapseuttamisen taso oli syventynyt ja katseet olivat kääntymässä uskosta osattomien puoleen. Uskon ilmapiiri alkoi kasvaa ja vahvistua, joten vuonna 2005 uskalsimme alkaa puhua julkisesti solunäystä. Vuonna 2007 soluja oli noin 60 ja solulaisia 450. Nuortenilloissa kävi yli 600 nuorta. Samana vuonna vanhimmisto teki päätöksen solunäyn laajentamisesta koko seurakunnan rakenteeksi. Miesten ja naisten soluverkostot perustettiin ja näkyä syvennettiin koko seurakunnassa. Vuoden 2010 syksyllä soluja oli 125 ja solulaisia 650. Kuten jo ehkä huomasit, kysymys ei ole mallista, jonka voi kopioida. Kysymys on prosessista, jonka perusta syntyi yli kymmenen vuotta sitten. Se on haastanut meitä jokaista kasvamaan. Olemme katsoneet tulevaisuuteen uskoen Jumalan mahdollisuuksiin, ja olemme nähneet kaiken toteutuvan. Hän on ohjannut meitä, ja olemme löytäneet ne kestävät arvot ja periaatteet, jotka toimivat ja tuottavat elämää ja kasvua seurakuntaan. Eräs solunjohtaja totesi: En edes halua kuvitella, missä olisin hengellisesti, jos solunäkyä ei olisi! Kaikki alkoi Jumalan antamasta näystä nuorten parissa. Hän antoi meille näyn toteuttamiseen tarvittavat työkalut juuri oikeassa aikataulussa. Kun hän kutsuu, hän myös varustaa meidät ja on kanssamme. Mitä tämä kaikki on merkinnyt seurakunnallemme? Joka vuosi kymmeniä uusia johtajia nousee esiin, ja he kykenevät opettamaan ja paimenta- 12