Kymmenennessä luvussa Paavali päättää 8. luvun alussa alkaneen opetusjakson kristityn vapaudesta ja sen oikeasta käyttämisestä.

Transkriptio

1 Lisää 1. Kor 10:stä? 1Kor/08EK.htm Hyvä Sisärengaslainen, Kymmenennessä luvussa Paavali päättää 8. luvun alussa alkaneen opetusjakson kristityn vapaudesta ja sen oikeasta käyttämisestä. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms. voit lähettää osoitteeseen Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. (1. Kor. 10:1) Yksi Vanhan testamentin keskeisimmistä kertomuksista on kertomus Israelin kansan vapautumisesta Egyptin orjuudesta ja sitä seuranneesta erämaavelluksesta Mooseksen johdolla luvattuun maahan (2. Moos). Kristityt ymmärsivät Egyptistä lähdön ja erämaavaelluksen olevan esikuvia kristillisen seurakunnan vaelluksesta taivasta kohti. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. (1. Kor. 10:2-4) Kirjoittaessaan kasteesta Mooseksen seuraajiksi Paavalilla on mielessään kristillinen kaste, jossa meistä on tehty Jeesuksen seuraajia. Isralilaisten hengellinen ruoka, manna, ja kalliosta tullut vesi taas ovat ehtoollisen esikuvia. Jokainen Egyptistä lähtenyt israelilainen oli siis kastettu ja söi ja joi Jumalan antamaa ihmeellistä ruokaa ja juomaa. Samoin kristillisen seurkunnan jäsenet on kastettu ja osallistuvat ehtoolliselle. Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heidät tuho autiomaassa. Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä: meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät. Älkää ruvetko palvelemaan epäjumalia niin kuin jotkut heistä. Kirjoituksissa kerrotaan: "He istuivat syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat tanssimaan." (1. Kor. 10:5-7)

2 Nyt käy ilmi, että Paavali asettaa eräämaavaelluksen kansan meille varoittavaksi esimerkiksi. Vaikka heidät oli kastettu ja vaikka he kävivät ehtoollisella, he eivät kuitenkaan kaikki pelastuneet. Itse asiassa matkaan lähteneistä vain kaksi pääsi lopulta perille. Paavali luettelee syitä kansan tuhoon. Ensimmäinen syy on kansan epäjumalanpalvelus. Mooses oli noussut vuorelle kohtaamaan Jumalaa ja saamaan häneltä lain. Mooses viipyi vuorella niin pitkää, että kansa ei enää jaksanut odottaa, vaan pyysi Aaronia tekemään kullasta uuden jumalan. Kultaisen sonnin ympärillä kansa sitten juhli, kun Mooses lopulta tuli alas vuorelta, ja Jumala vihastui kansaan (2. Moos. 32). Mooseksen tavoin Jeesuskin tuntuu viipyvän, ja kovin moni väsyy odottamaan. Halutaan uusia jumalia, jotka antaisivat elämään sisältöä. Älkäämme antautuko siveettömyyteen niin kuin jotkut heistä; heitä kuoli yhtenä päivänä kaksikymmentäkolmetuhatta. Meidän ei myöskään tule koetella Herran kärsivällisyyttä, niin kuin jotkut heistä tekivät; he kuolivat käärmeenpuremiin. Älkää liioin nurisko niin kuin jotkut heistä; he saivat surmansa kuolemanenkelin kädestä. (1. Kor. 10:8-10) Toinen syy kansan tuhoon oli siveettömyys. Siveettömyydestä Paavali varoittaa kirjeissään usein. Herran kärsivällisyyttä israelilaiset koettelivat, kun eivät luottaneet Jumalan sanaan vaan ennemmin omaan arviointikykyynsä. Usein kansa nurisi Jumalaa vastaan, kun erämaassa elämä ei aina ollutkaan kaikin puolin helppoa. Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. (1. Kor. 10:11-13) Isarelin kansan vaiheet ovat meille kristityille varoittava esimerkki, ettemme me jäisi matkalle vaan pääsisimme perille asti. Toki seurakunan ja yksittäisen kristitynkin elämässä on vaikeita aikoja, ja välillä kiusaukset ja ehkä erityisesti kiusaus jättää matkanteko kesken ovat polttavia. Niissä tilanteissa ei kuitenkaan pidä toimia niin

3 kuin erämaavaelluksen kansa, vaan saamme luottaa Jumalan uskollisuuteen. Kyllä hän auttaa ajallaan. Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta. Puhun teille kuin järkeville ihmisille ainakin. Harkitkaa mitä sanon. Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1. Kor. 10:14-17) Paavali kiteyttää erämaavaelluksen kansan varoittavan esimerkin kehotukseen pysyä erossa epäjumalien palvelemisesta. Hän perustelee vielä kehotustaan muistuttamalla korinttilaisille, mitä merkitsee olla kristitty ja erityisesti, mitä merkitsee osallistua ehtoolliselle yhdessä seurakunnan kanssa. Ehtoollinen ei ole vain symboliikkaa, vaan siunatussa viinissä ja leivässä saamme todellisen yhteyden Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Ehtoollinen liittää meidät siis läheisesti Jeesukseen ja samalla seurakuntaan, joka omalla tavallaan on sekin Kristuksen ruumis (lue 1. Kor 12:12-27). Ajatelkaa Israelin kansaa! Eivätkö papit, jotka syövät uhrilihaa, joudu läheiseen yhteyteen alttarin kanssa? Mitä tällä tarkoitan? En sitä, että epäjumalille uhrattu liha sinänsä olisi jotakin tai että epäjumalat olisivat jotakin todellista. Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. (1. Kor. 10:18-20) Samoin kuin ehtoollinen antaa yhteyden Kristukseen, samoin epäjumalanpalvelus yhdistää epäjumaliin. Tosin Paavali ymmärtää, että ei ole olemassa mitään todellisia jumalia elävän Jumalan rinnalla, vaan epäjumalien taakse kätkeytyvät pahat henget, Saatana ja hänen enkelinsä. Epäjumalien palvelemiseen osallistuminen ei siis ole mitään leikkiä, vaan se vie harjoittajansa yhteyteen pimeyden valtojen kanssa. Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään. Emme kai halua herättää Herran kiivautta? Olemmeko muka häntä vahvempia? (1. Kor. 10:21-22) Jotkut Korintin seurakuntalaisista ilmeisesti osallistuivat epäjumalien temppeleissä viettyihin uhriaterioihin ajatellen, että koska muita jumalia ei oikeasti ole olemassa, ei epäjumalien palvelemiseen osallistuminenkaan ole vaarallista. Tällaisen ajatuksen Paavali kumoaa hyvin selkeästi. Epäjumalien palveleminen on riivaajien palvelemista, eikä kristitty voi olla osallinen sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta. Kristitty ei saa eikä voi palvella kahta herraa.

4 Kaikki on luvallista mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on luvallista mutta kaikki ei ole rakentavaa. Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta. Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on." (1. Kor. 10:23-26) Korinttilaisten iskulause on: Kaikki on luvallista. Paavali on periaatteessa samaa mieltä, mutta muistuttaa rakkauden vaatimuksesta. Minun vapauteni saattaa loukata toista, ja silloin en enää toimi oikein. Paavali palaa vielä konkreettiseen kysymykseen lihan syömisestä, josta koko opetusjakso kristityn vapaudesta ja sen oikeasta käyttämisestä alkoi luvun 8 alussa. Perusperiaate on, että kristitty saa syödä kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, koska kaikki on Jumalan luomaa. Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan. Mutta jos joku sanoo teille: Tämä on uhrilihaa, jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia. En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen. Miksi antaisin toisen ihmisen omantunnon määrätä omaa vapauttani? (1. Kor. 10:27-29) Toisen kotiin kutsuttunakin kristitty on vapaa syömään kaikea, mitä tarjotaan, mutta rakkauden tähden isäntäväkeä kohtaan hänen on luovuttava oikeudestaan, jos käy ilmi, että liha on epäjumalille uhrattua. Jos minä kiitän Jumalaa ruoastani, miksi minua moitittaisiin siitä, mistä itse kiitän? Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa. Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat. (1. Kor. 10:30-33) Vielä lopuksi kolme yksinkertaista ohjetta kristityn elämää varten: 1. Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. 2. Älkää turhaan loukatko toisia. 3. Älkää etsikö omaa etuanne vaan toisten parasta. Pähkäiltävää Miksi kovin monen kohdalla usko sammuu ja taivasmatka jää kesken? Mitä ovat tämän päivän epäjumalat ja epäjumalanpalvelus?

5 VIIKON KYSYMYS Miten voisimme rohkaista uskontiellä väsähtäneitä ystäviä? Käy vastaamassa kysymykseen Sisärenkaan kotisivujen ( keskustelufoorumissa. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Sisärengas-paita. Ramattuopetus: Ville Auvinen