Katsaus tekijänoikeuteen

Transkriptio

1 Katsaus tekijänoikeuteen Tämä artikkeli käsittelee tekijänoikeudellisesta näkökulmasta aiheita kuten itsenäinen teos, jälkiperäinen teos ja muunteluoikeus. Artikkeli julkaistiin alun perin Näytelmäkirjailijaliiton jäsenkirjeessä 4/2011. Tekijänoikeuslain 1 :n mukaan tekijänoikeuden kohteena on kirjallinen tai taiteellinen teos, jolla tarkoitetaan yhden tai useamman luonnollisen henkilön (ihmisen) itsenäisen ja omaperäisen luomistyön tulosta. Tekijänoikeuslaki antaa suojaa sekä koko teokselle että sen osalle tai osille. Kirjalliset teokset jaetaan kaunokirjallisiin ja selittäviin teoksiin. Kaunokirjallisia teoksia ovat esim. novellit, kertomukset, runot ja muistelmat. Selittäviä kirjallisia teoksia ovat esim. mainokset, muistiot, käyttöohjeet ja esitteet. Kirjallisia teoksia ovat myös tietokoneohjelmat, kartat, piirustukset, graafiset teokset ym. Myös suullinen esitys voi olla teos, suojan saaminen ei siis edellytä sitä, että kohde olisi tavalla tai toisella tallennettu jonnekin. Taiteellisia teoksia ovat esim. kuvataiteen teokset, näyttämöteokset, rakennukset sekä taidekäsityön ja taideteollisuuden tuotteet. Elokuvat ja valokuvat kuuluvat tässä jaottelussa kuvataiteen teoksiin. Mitä tekijänoikeus suojaa? Tekijänoikeus on ilmaisumuodon suojaa. Erilaiset ideat tai ajatukset eivät saa suojaa, vaan suojan saaminen edellyttää sitä, että ko. idea ilmaistaan esimerkiksi kirjoituksena, sävellyksenä, taideteoksena tai suullisena esityksenä. Teoksen taustalla olevia ideoita voi käyttää tekijänoikeuden estämättä, edellyttäen, ettei kyseessä ole sellaisen ilmaisumuodon käyttäminen, johon joku toinen jo on kyseisen idean saattanut. Koska tekijänoikeus on ilmaisumuodon suojaa, jää pelkkä tieto (informaatio) suojan ulkopuolelle. Pelkkää tietoa saa käyttää hyväkseen oman itsenäisen teoksen luomisessa. Samasta syystä myöskään pelkkä aihe tai juoni ei saa suojaa. Kokonaan uuden vaikkapa kieltolakiaikaa Suomessa käsittelevän romaanin kirjoittamiselle ei ole tekijänoikeudellista estettä, vaikka samasta aiheesta on jo kirjoitettuna lukuisia kirjoja. Teoskynnys, itsenäiset teokset ja alkuperäisteokset Tekijänoikeussuojan saamisen edellytyksenä on, että lain 1 :n tarkoittama teos on itsenäisen ja omaperäisen luomistyön tulos ja näin ollen ylittää teoskynnyksen (yltää teostasoon). Jos teokselta puuttuu kokonaan itsenäisyys ja omaperäisyys, se jää suojan ulkopuolelle. Suojaa saavia eli teostasoon yltäviä teoksia kutsutaan käytännössä usein itsenäisiksi teoksiksi. Tekijänoikeuslain 1 :ssä mainittuja teoksia kutsutaan usein myös alkuperäisteoksiksi. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa mm. oppikirjan sanasto, mainoksen luonnos, jalkapallo-ottelun suullinen selostus sekä tekstiilitaiteilijan suunnittelema ryijy on katsottu suojatuiksi teoksiksi. Kirjallisten teosten kohdalla teoskynnys on suhteellisen matala, joten kirjalliset teokset ovat yleensä suojattuja teoksia. Viime kädessä asian arviointi ja ratkaisu joudutaan tekemään tapauskohtaisesti. Sillä, kuinka paljon teoksen luomiseen on käytetty aikaa tai esim. taloudellisia resursseja, ei suoraan vaikuta siihen, ylittyykö teoskynnys vai ei. Tilanne arvioidaan ainoastaan itsenäisyyden ja omaperäisyyden perusteella. 1

2 Jälkiperäisteokset Jälkiperäisteoksia ovat alkuperäisteokseen perusteella luodut käännös ja muunnelma (tekijänoikeuslain 4 ) sekä kokoomateos (tekijänoikeuslain 5 ). Muunnelma Teoksen muuntelulla tarkoitetaan sen kaikenlaista muuntelua tai muuttamista. Muuntelua on esim. kirjallisen teoksen tekstin kääntäminen toiselle kielelle, valokuvan käsittely, musiikin sovittaminen, lisäysten tekeminen teokseen tai teoksen lyhentäminen, erilaiset päivitykset ym. Teoksen muuttamista on myös sen saattaminen toiseen taidelajiin, esimerkiksi kirjallisen teoksen dramatisointi tai filmatisointi. On hyvä muistaa, että käytännössä lähes kaikki alkuperäisteoksen muuttaminen, siis hyvin vähäinenkin sellainen, on tekijänoikeuslain tarkoittamaa teoksen muuntelua. Kokoomateos Kokoomateoksella tarkoitetaan teosta, jonka joku on luonut yhdistämällä olemassa olevia teoksia tai teosten osia siten, että lopputuloksena on kirjallinen tai taiteellinen (kokooma)teos. Kokoomateoksen suoja edellyttää sitä, että kokonaisuus on koottu riittävän itsenäisellä ja omaperäisellä tavalla ts. että yhdistelyyn sisältyy riittävä määrä luovaa panosta. Yhteenliitetty teos Yhteenliitetyllä teoksella tarkoitetaan jälkiperäistä teosta, jossa tekijöiden osuudet ovat itsenäisiä ja erotettavissa toisistaan. Jos yhteenliitetty teos on koottu riittävän itsenäisellä ja omaperäisellä tavalla, kyseessä on kokoomateos, jolloin myös kokoajalle syntyy oma tekijänoikeutensa. Yhteenliitetystä teoksesta voidaan mainita esimerkkinä sävellys ja teksti ja kokoomateoksista sanomalehti. Yhteisteos Yhteisteoksella tarkoitetaan teosta, jonka kaksi tai useampi tekijä on yhdessä luonut heidän osuuksiensa muodostamatta itsenäisiä teoksia (tekijänoikeuslain 6 ). Yhteistekijöiden panoksia ei toisin sanoen voida erottaa toisistaan, vrt. edellä yhteenliitetty teos, jonka kohdalla näin voidaan tehdä. Tekijänoikeus alkuperäiseen teokseen Tekijä on se luonnollinen henkilö (ihminen), joka on luonut teoksen. Alkuperäisen teoksen tekijä on aina ihminen, alkuperäinen tekijä ei voi olla esim. yritys, valtio, yhdistys tai muu oikeushenkilö. Koska alkuperäiset tekijänoikeudet voidaan luovuttaa kokonaan tai osittain voi myös oikeushenkilö sittemmin tulla (ja usein tuleekin) oikeudenhaltijaksi, mutta tekijänoikeus syntyy aina ensin luonnolliselle henkilölle eli ihmiselle. Tekijänoikeus tuottaa tekijälle yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Kappaleiden valmistamisella tarkoitetaan millä tavalla tai tekniikalla tahansa ja mitä hyvänsä tarkoitusta varten tapahtuvaa teoksen kappaleen valmistamista ( kopioimista ). Myöskään sellaisilla yksityiskohdilla kopioidaanko koko teos vai osa siitä tai onko kyseessä 2

3 tilapäinen tai pysyvämpi kopio, ei ole tässä suhteessa merkitystä. Yleisön saataviin saattamisella tarkoitetaan teoksen välittämistä yleisölle, sen julkista esittämistä, sen kappaleen tarjoamista myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi tai muunlaista levittämistä yleisön keskuuteen sekä teoksen näyttämistä julkisesti ilman teknistä apuvälinettä. Yleisölle välittämisestä on kysymys silloin, kun yleisö ei ole läsnä esitystapahtumassa (esimerkiksi televisiolähetys). Julkisella esittämisellä taas tarkoitetaan esitystä, jossa yleisö on paikalla (esimerkiksi näytelmän esittäminen teatterissa). Jos esim. näytelmä televisioidaan näyttämöltä, on kyseessä televisioinnin osalta yleisölle välittäminen ja teatterin osalta julkinen esitys. Edellä kuvattuja oikeuksia kutsutaan taloudellisiksi tekijänoikeuksiksi. Ne turvaavat tekijälle oikeuden kaikin tavoin hyödyntää taloudellisesti luovan työnsä tuloksia. Taloudelliset tekijänoikeudet ovat lähtökohtaisesti tekijän yksinoikeuksia. Käytännössä niitä kuitenkin rajoittavat tekijänoikeuslaissa säädetyt erilaiset oikeuksien rajoitukset (tekijänoikeuslain 2 luku), jotka mahdollistavat tietyissä tilanteissa jopa ilman lupaa ja korvauksen maksamista tapahtuvan teoksen käyttämisen. Tekijällä on myös ns. moraaliset oikeudet teokseensa. Tekijänoikeuslain 3 mukaan kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Teosta ei myöskään saa muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, eikä saattaa yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. Jos teos on yhteisteos, eli sillä on useampia tekijöitä joiden panoksia ei voi erottaa toisistaan, tekijänoikeus kuuluu heille yhteisesti. Yhteistekijät siis esim. myöntävät käyttöluvat yhdessä. Jos teoksella on vaikkapa neljä yhteistekijää, teoksen käytöstä päätetään yhteisesti, eivätkä yhteistekijät voi päättää asiasta esim. äänin 3-1. Jokaisella yhteistekijällä on kuitenkin itsenäinen oikeus esittää vaatimuksia, mikäli yhteisteoksen tekijänoikeuksia loukataan. Varsinkin tilanteissa, joissa jonkin aineiston työstämiseen osallistuu useita henkilöitä, on hyvä muistaa, että yhteistekijyys määräytyy kunkin osallistujan antaman luovan panoksen perusteella. Yhteisteostilanne voi näin ollen syntyä käytännössä myös sitä erityisesti tarkoittamatta. Tekijänoikeus jälkiperäiseen teokseen Alkuperäisen teoksen muunnelmat kuuluvat kyseisen alkuperäisteoksen suojan piiriin, koska alkuperäisellä tekijällä on oikeus määrätä teoksen kappaleiden valmistamisesta ja sen saattamisesta yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että muuntelijan on saatava alkuperäisen tekijän lupa muuntelulle ja muunnelmansa hyödyntämiselle. Jos muuntelijan (oma) panos muunnelmansa luomisessa on riittävän itsenäinen ja omaperäinen, muuntelijalle syntyy oma tekijänoikeus muunnelmaan. Tämä tarkoittaa sitä, että hyödynnettäessä muunnelmaa tekijänoikeuslaissa tarkoitetulla tavalla siihen tarvitaan (myös) kyseessä olevan muuntelijan lupa. Muuntelijan tekijänoikeus ei kuitenkaan millään tavoin rajoita alkuperäisen teoksen tekijän tekijänoi- 3

4 keuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun muunnelmaa hyödynnetään tekijänoikeuslaissa tarkoitetulla tavalla, siihen tarvitaan aina myös alkuperäisen tekijän lupa. Jos esim. kirjallinen teos halutaan kääntää toiselle kielelle ja levittää käännöstä yleisölle, tarvitaan siihen alkuperäisen tekijän (kirjailija) ja kääntäjän (muuntelija) lupa. Samalla tavoin kokoomateoksen tekijä tarvitsee käytettävien alkuperäisten teosten tekijöiden luvan heidän teostensa käyttämiseen kokoomateoksessa. Näin syntyneen kokoomateoksen hyödyntämiseen taas tarvitaan sekä alkuperäisten tekijöiden että kokoomateoksen tekijän lupa. Yhteenliitetyn teoksen käyttöluvat tarvitaan kunkin itsenäisen teoksen tekijän osalta. Sävellyksen, johon liittyy teksti, käyttäminen yhdessä edellyttää säveltäjän ja tekstinkirjoittajan lupaa, pelkän sävellyksen esittäminen edellyttää (vain) säveltäjän lupaa ja tekstin käyttäminen ilman sävellystä (vain) tekstinkirjoittajan lupaa. Tekijänoikeuden rajoitukset Tässä kohdin on hyvä vielä palauttaa mieleen se, että tekijänoikeus on muodon suojaa. Tekijänoikeus ei suojaa ideoita, informaatiota / pelkkää tietoainesta. Tekijänoikeuden perusteella ei voida estää toista luomasta samasta teemasta, aiheesta, ideasta, tiedosta tai periaatteesta omaa teosta edellyttäen, että tämän teoksen luomistyö tapahtuu itsenäisesti. Kirjallisen teoksen suoja kohdistuu sanavalintoihin, joilla kirjoittaja (tekijä) on ajatuksensa, ideansa tai tietonsa ilmaissut. Kyseessä ei kuitenkaan saa olla sellainen ilmaisumuoto, johon joku toinen on jo ko. sisällön saattanut (myöhemmin luotu teos ei saa olla kokonaan tai osittain aikaisemman kopio). Tekijän taloudelliset yksinoikeudet takaavat tekijälle lähtökohtaisesti rajoittamattoman yksinoikeuden teoksensa hyödyntämiseen. Kaikenlaiseen teoksen kappaleen valmistamiseen, sen saattamiseen yleisön saataville sekä sen muuttamiseen ja muunteluun tarvitaan tekijän lupa. Tätä tekijän yksinoikeutta on kuitenkin monissa kohdin rajoitettu tekijänoikeuslain 2 lukuun sisältyvillä tekijänoikeuden rajoitussäännöksillä. Tekijänoikeuslaissa säädetyt tekijänoikeuden rajoitukset kohdistuvat tekijän taloudellisiin oikeuksiin. Moraalisia oikeuksia rajoitukset eivät koske. Rajoitukset liittyvät tiettyihin käyttöyhteyksiin (esim. opetustoiminta, kirjasto-, arkisto- ja museotoiminta, henkilökohtainen yksityinen käyttö jne). Rajoitussäännökset koskevat ainoastaan julkistettua tai julkaistua teosta (teosta, joka tekijän suostumuksella on saatettu yleisön saataviin tai jonka kappaleita on tekijän suostumuksella levitetty yleisön keskuuteen). Jos kyseessä on teos, jota ei ole julkistettu, siihen ei käytännössä sovellu mikään tekijänoikeuden rajoitus. Täydestä tekijänoikeuden rajoituksesta puhutaan silloin, kun rajoitussäännös sallii teoksen käyttämisen tietyssä yhteydessä ilman tekijän lupaa ja ilman korvausta. Tällainen rajoitus on esim. jäljempänä tarkemmin käsiteltävä siteeraus- eli lainausoikeus. Pakkolisenssillä tarkoitetaan rajoitusta, jonka mukaan teoksen käyttämiseen ei tarvitse hankkia etukäteen tekijän lupaa, mutta käytöstä on maksettava hänelle korvaus. Rajoitussäännökset eivät sisällä oikeutta teoksen muuntelemiseen tai muuttamiseen. Teosta ei rajoitussäännöksen nojalla saa muuttaa enempää kuin ko. rajoituksella sallittu (vapaa) käyttäminen edel- 4

5 lyttää. Erilaisia tekijänoikeuden rajoitussäännöksiä on tällä hetkellä voimassa kolmisenkymmentä. Tässä yhteydessä niistä käsitellään lähemmin ainoastaan kahta, joista toinen koskee teoksen kopioimista omaa yksityistä käyttöä varten ja toinen ns. siteeraus- eli lainausoikeutta. Yksityinen käyttö Tekijänoikeuslain 12 :n mukaan jokainen saa valmistaa julkistetusta teoksesta muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen. Säännös ei koske tietokoneohjelmaa eikä rakennusteosta (rakennuksen piirustuksia). Säännös koskee teoksen kopion valmistamista millä tavalla tahansa. Tarkkaa sallittujen kopioiden lukumäärää ei laissa mainita, vaan asia on ratkaistava tapauskohtaisesti. Sallittu kopiointi on kuitenkin aina rajoitettu muutamaan kappaleeseen. Säännöksen tarkoittamaa henkilökohtaista yksityistä käyttöä on esim. opiskelu ja ilman kaupallisista tarkoitusta tapahtuva oma harrastustoiminta. Yksityiseen käyttöön valmistettua teoksen kopiota ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Teosta ei saa esim. esittää julkisesti hyödyntäen yksityistä käyttöä varten valmistettua kopiota. Kopioitavan teoksen tulee olla julkistettu eli tekijän suostumuksella yleisön saataviin saatettu. Jos teosta ei ole julkistettu, siitä ei voi ilman tekijän lupaa tehdä kopiota edes omaan käyttöön. Oikeus valmistaa kopioita yksityiseen käyttöön on vain luonnollisella henkilöllä (ihmisellä). Yrityksillä, yhdistyksillä ja muilla yhteisöillä tällaista oikeutta ei ole. Säännös ei koske henkilön ammattitoimintaa, vaan ammatinharjoittamista varten tapahtuvaan kopiointiin tulee hankkia asianmukaiset oikeudenhaltijoiden luvat. Yksityiseen käyttöön tulevan kopion saa myös teetättää ulkopuolisella paitsi jos kyseessä on sävellysteos, elokuvateos, käyttöesine tai kuvanveistos tai muun taideteoksen jäljentäminen taiteellisin menetelmin. Sitaatti Tekijänoikeuslain 22 :n mukaan julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Tätä kutsutaan siteeraus- eli lainausoikeudeksi. Kyseessä on hyvin merkittävä tekijänoikeuden rajoitus, joka mahdollistaa tietyin edellytyksin suojatun aineiston käyttämisen osana uutta teosta. Säännöksen tarkoittamassa tilanteessa ei siis ole kysymys idean tai juonen hyödyntämisestä vaan olemassa olevan teoksen sisällön siteeraamisesta. Siteerausoikeus koskee kaikenlaisia teoksia. Sillä, onko teos analogisessa vai digitaalisessa muodossa ei ole tässä suhteessa merkitystä. Siteerausoikeus on ns. täysi tekijänoikeuden rajoitus. Säännösten edellytysten täyttyessä siteeraukseen ei tarvita oikeudenhaltijan lupaa eikä siitä tarvitse maksaa korvausta. Siteerausoikeuden käyttämiselle on asetettu kolme perusedellytystä, jotka ovat: 5

6 Siteerattavan teoksen tulee olla julkistettu eli tekijän suostumuksella yleisön saataviin saatettu. Esimerkiksi kahden henkilön välinen (teostasoon yltävä) kirje, sähköposti tai tekstiviesti ei ole julkistettu, joten siteerausoikeutta siihen ei ole. Siteerauksen täytyy olla hyvän tavan mukainen. Hyvän tavan mukaisuuteen vaikuttaa mm. kyseessä olevalla alalla noudatettavat käytännöt ym. vastaavat tekijät. On myös lähdetty siitä, että hyvän tavan mukaisuus edellyttää sitä, että lainattava teos erottuu omasta teoksesta, esim. erilaisella tekstityypillä, kursivoinnilla tms. Hyvän tavan mukaisuuden on katsottu vaativan myös sitä, että siteerauksen ja oman teoksen välillä on asiallinen yhteys ( vetoamisfunktio ). Sitaatilla on aina oltava asiallinen yhteys siihen teokseen, jossa sitaattia käytetään, jolloin olennaista on se, että siteerattava teos havainnollistaa tai selkeyttää jollakin tavoin siteeraajan omaa teosta. Säännös asettaa sallitun lainauksen edellytykseksi myös sen, että se ei ylitä (siteeraus)tarkoituksen edellyttämää laajuutta. Mitään määrällisiä (pituus, kesto tms.) rajoituksia ei laissa ole. Hyväksyttävä laajuus tuleekin yleensä aina ratkaistavaksi tapauskohtaisesti. Siteerauksen kohteena on lähtökohtaisesti teoksen osa, mutta myös koko teos (esim. runo tai valokuva) voi olla siteerausoikeuden kohteena edellyttäen, että siteerauksen yleiset edellytykset täyttyvät. Mainokseen tai markkinointiin siteeraaminen ei tämän säännöksen perusteella ole mahdollista ilman tekijän lupaa. Samoin on katsottu, ettei säännös mahdollista sitaatteja, jotka on tehty pääasiassa oman esityksen parantamiseksi, hauskuuttamiseksi ym. Myöskään teoksen tekeminen pelkästään sitaatteja käyttäen ei ole tämän säännöksen perusteella luvallista. Pelkästään sitaateista koostuva teos olisi käytännössä kokoomateos tai yhteenliitetty teos, johon tarvitaan jokaisen käytettävän teoksen tekijöiden lupa, kuten edellä on todettu. Siteerausoikeutta käytettäessä on siteerattava teos ja sen tekijä aina mainittava hyvän tavan mukaisesti. Alkuperäisteoksesta riippumaton uusi teos Tekijänoikeuslain 4 :n 2 momentin mukaan jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen. Käytännössä tämä tarkoittaa tilannetta, jossa olemassa oleva teos on antanut aineksia ja toiminut inspiraationa uudelle teokselle. Edellytyksenä pidetään, että tällöin uusi teos ei ole samaistettavissa alkuperäiseen teokseen (esim. kuulijalle tai katselijalle ei helposti synny ns. samuuselämystä alkuperäisen ja uuden teoksen välille). Jos tämä edellytys ei täyty, kyseessä on yleensä alkuperäisen teoksen muunnelma tai muutoin muutettu versio, jonka käyttäminen edellyttää alkuperäisen teoksen tekijän lupaa. Tekijänoikeuden voimassaoloaika Tekijänoikeus teokseen syntyy suoraan lain nojalla ilmaan minkäänlaisia rekisteröinti- tai muita toimenpiteitä silloin, kun teos on saavuttanut riittävän itsenäisyyden ja omaperäisyyden eli teos on saavuttanut teostason / ylittänyt teoskynnyksen. Huomata kannattaa, että tämän mukaisesti ja samoilla edellytyksillä myös erilaiset luonnokset ja vastaavat valmisteluversiot yleensä ovat suojattuja teoksia. Tekijänoikeus on voimassa kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Jos ky- 6

7 seessä on yhteisteos, suoja-aika lasketaan viimeksi eläneen (yhteis)tekijän kuolinvuoden mukaan. Kun suoja-aika on päättynyt, teos on tekijänoikeudellisessa mielessä vapaa, siitä voidaan vapaasti valmistaa kappaleita ja se voidaan ilman eri lupia tai korvauksia saattaa yleisön saataviin. Vapaan teoksen muunteluun ei tarvita lupia, ja muuntelijan tekijänoikeus tällaiseen teokseen syntyy normaalisti aikaisemmin kuvatulla tavalla. Toisin sanoen muuntelijalla on tekijänoikeus vapaaseen teokseen tekemäänsä (teostasoon yltävään) muunnelmaan jolloin muunnellun version käyttämiseen tarvitaan hänen lupansa. Vapaan aineiston käyttöä rajoittaa ainoastaan ns. klassikkosuojasäännös tekijänoikeuslain 53 :ssä, jonka mukaan jos kirjallisen tai taiteellisen teoksen suhteen tekijän kuoltua menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla, on asetuksella määrättävällä viranomaisella valta, vaikka tekijänoikeus on lakannut tai sitä ei ole ollut, kieltää sellainen menettely. Asetuksen mukaan viranomaisena toimii opetus- ja kulttuuriministeriö. Ministeriö on antanut tällaisen kiellon kerran (vuonna 1962 koskien lastenkirjojen lyhentämistä ja muuttamista). Tekijänoikeuden lähioikeudet Tekijänoikeuslaki sisältää myös tekijänoikeuden lähioikeuksia koskevat säännökset (5. luku). Lähioikeuksien haltijoita ovat esittävät taitelijat (suojan kohde esittävän taiteilijan kirjallisen tai taiteellisen teoksen tai kansanperinteen esitys), äänitallenteen tuottajat, kuvatallenteen tuottajat, radio- ja televisioyritykset, luettelon ja tietokannan valmistajat, valokuvaajat (muut kuin teostasoon yltävät valokuvat) sekä eräissä tilanteissa sanomalehtitiedostusten antajat. Tekijänoikeuden lähioikeuksia ei tällä kertaa käsitellä laajemmin. Tekijänoikeuksista sopiminen Myöskään tekijänoikeuksista sopimiseen ja erilaisiin tekijänoikeuslupiin liittyviä kysymyksiä ei tällä kertaa käsitellä tässä enempää. Tekijänoikeuksista (ja lähioikeuksista) puhuttaessa on kuitenkin aina hyvä muistaa, että taloudelliset tekijänoikeudet voidaan erittäin laajasti ja monin eri tavoin luovuttaa ja että erilaisilla käyttöluvilla ja lisensseillä voidaan mahdollistaa melkein minkälainen teosten käyttö tahansa. Erilaiset käyttöyhteydet ovat laajasti sopimusjärjestelyjen piirissä ja että eri alueille on muodostunut omia vakiintuneita käytäntöjä, jotka osaltaan määrittävät kyseisellä alueella tekijänoikeuslaissa mainittua hyvän tavan mukaisuutta. Toisaalta on hyvä muistaa, että tekijänoikeuslaki sinällään ei yleensä tunne ns. vilpittömän mielen suojaa. Jos suojattua teosta hyödyntää tekijänoikeuslaissa tarkoitetulla tavalla kokonaan ilman asianmukaista lupaa tai sopimusta, on tekijällä aina oikeus vaatia tällaisesta käyttämisestä hyvitys. Jaakko Eskola Lakiasianpalveluja tarjoavan Osakeyhtiö Opuksen toimitusjohtaja 7