Räkna biljetten, laskekaa lippu

Transkriptio

1 Räkna biljetten, laskekaa lippu - Lippujen ja liputuksen kulttuurihistoriaa Liput ovat vaakunoiden ohella merkittävimpiä valtioiden ja muiden yhteisöjen visuaalisia tunnuksia. Tutustumme lippujen ja liputuksen kulttuurihistoriaan esimerkkien avulla. Jussi Tuovinen, Helsingin työväenopisto, Opistotalo, Helsinginsali, keskiviikko 16:45-18:15 Luentosarjan ohjelma: Lippujen ja liputuksen historiaa Liput sodassa ja rauhassa Kansallislippujen värikäs maailma Siniristilippumme ja muuta suomalaista lippukulttuuria Luentoaineisto: opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Lopeta ohjelma

2 Suomen lippu Suomen lippu eli siniristilippu on Suomen tasavallan kansallistunnus vaakunan ja kansallislaulun ohella Lipussa on valkoisella pohjalla merensininen risti ja lipun muoto on pohjoismainen ristilippu Se vahvistettiin Suomen lipuksi 29. toukokuuta 1918 Lipusta on käyttötarkoitukseltaan kolme eri tyyppiä: kansallislippu eli tavallinen siniristilippu, valtiolippu sekä kielekkeinen valtiolippu, aikaisempi sotalippu Jokaisella on oikeus liputtaa Suomen lipulla silloin, kun katsoo sen aiheelliseksi Kansallislippu toimii myös suomalaisen aluksen kansallisuustunnuksena näpäytä lippua

3 Kansallislippu Suomen kansallislippu on suorakaiteen muotoinen ja sen mittasuhteet ovat: korkeus 11 mittayksikköä leveys 18 ristin sakaran leveys 3 kenttien korkeus 4 tangonpuoleisten kenttien pituus 5 ulompien kenttien pituus 10 Pystysuunnassa kansallislippu siis jakautuu suhteessa 4:3:4 ja vaakasuunnassa 5:3:10 Vuoden 1918 lippulaissa nykyisestä kansallislipusta käytettiin nimitystä merenkulku- ja kauppalippu Tästä nimikkeestä huolimatta se oli alusta lähtien käytössä myös maissa ainoana Suomen lipun muotona, jolla yksityishenkilötkin saivat liputtaa

4 Suorakaiteinen valtiolippu Muuten samanlainen kuin kansallislippu, mutta ristin sakaroiden leikkauskohdassa on Suomen vaakuna neliönmuotoisella pohjalla Vaakunan punaisen pohjan ja lipun sinisen ristin välissä on ohut keltainen reunus, jonka leveys on 1/40 ristin sakaran leveydestä (eli 3/40 mittayksikköä) Suorakaiteinen valtiolippu on tarkoitettu valtion viranomaisille ja valtion aluksille, joita ei ole ulkoistettu ja yhtiöitetty kuten esim. jäänmurtajat Yksityisessä omistuksessa näitä lippuja on useita, esim. ne liput, jotka olivat virkatehtävissä surmansa saaneiden poliisien arkkujen peittona Liput luovutettiin hautajaisten jälkeen omaisille, mutta heillä ei ole oikeutta liputtaa niillä

5 Kielekkeinen valtiolippu Yhtä mittayksikköä pidempi kuin suorakaiteinen valtiolippu Sen ulompien kenttien pituus on 6 ja kielekkeiden pituus 5 mittayksikköä Kielekkeinen valtiolippu siis jakaantuu pystysuunnassa suhteessa 4:3:4 ja vaakasuunnassa 5:3:6:5 Kielekkeistä valtiolippua käyttävät puolustusvoimien esikunnat, joukko-osastot, laitokset ja alukset Kielekkeisestä valtiolipusta käytettiin aiemmin nimitystä sotalippu; nykyinen nimitys on peräisin vuoden 1978 lippulaista.

6 Presidentin lippu Tasavallan presidentti käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleiseen yläkenttään on sijoitettu Vapaudenristin pohjakuvio Suomen valtionhoitaja Gustaf Mannerheim vahvisti lippukomitean ehdottamat liput ja viirit vuonna 1919 Tällöin vahvistettiin myös valtionhoitajan lippu, jossa vaakunan leijonakuvio oli sijoitettu vasempaan yläkulmaan eikä ristikuvion keskelle Tämä lippu jäi pois käytöstä kun valtionhoitajan tehtävä lakkautettiin, ja tasavallan presidentille suunniteltiin myöhemmin uusi lippu Valtionhoitajalle vahvistettu viiri jäi kuitenkin tasavallan presidentin käyttöön

7 Mannerheimin lippu Kun puolustusvoimien ylipäällikkönä toimineesta puolustusvoimain komentajasta, Suomen marsalkka Mannerheimistä oli tullut myös tasavallan presidentti 1944, hän otti käyttöön erikoislipun, jossa oli vapaudenristin tilalla ristikkäin asetetut marsalkansauvat Heraldisista syistä niitä on kaksi, vaikka Mannerheimilla olikin yksi virallinen marsalkansauva, jonka hän sai tullessaan ylennetyksi sotamarsalkaksi 1933 Lippua säilytetään Mannerheim-museossa Helsingin Kaivopuistossa

8 Muut komentoliput Puolustusministeri käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleiseen yläkenttään on sijoitettu erikoismerkkinä kaksi vastakkain asetettua paaluttaista ruskeaa pistinkivääriä vinoristittäin asetettujen keltaisten tykinputkien päälle Puolustusvoimien komentaja käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleiseen yläkenttään on sijoitettu erikoismerkkinä vinoristittäin ruskea-keltainen marsalkansauva ja sinikeltainen miekka, joiden päällä on paaluttain keltainen tykinputki Merivoimien komentaja käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleiseen yläkenttään on sijoitettu erikoismerkkinä paaluttainen sininen ankkuri vinoristittäin asetettujen keltaisten tykinputkien päälle

9 Pursilippu Pursiseuraan rekisteröidyssä huvialuksessa voidaan käyttää pursilippua, jossa kansallislipun sinisen ristin päällä on ohut valkoinen risti ja tangonpuoleisessa yläkulmassa veneily-yhdistyksen erikoismerkki Lipun piirsivät vuonna 1920 tunnettu venesuunnittelija, NJK:n silloinen rahastonhoitaja Gunnar Stenbäck ja NJK:n paviljongin intendentti, taiteilija Karl Slotte Ennen nykyisen pursilipun käyttöönottoa, vuodesta 1861 lähtien purjehdusseurat olivat käyttäneet lippua, joka erosi nykyisestä Suomen lipusta vain mittasuhteiltaan Venäjän vallan ajan lopulla sillä oli jo eräänlainen epävirallinen Suomen lipun asema

10 Suomen lipun historiaa Suomen suuriruhtinaskunnalla ei ollut omaa vahvistettua lippua vaan eri yhteyksissä ja ajankohtina oli käytössä erilaisia lippuja Suomen suuriruhtinaskunnan omasta lipusta käytiin useaan otteeseen keskustelua jopa valtiopäivilläkin 1860-luvulla, mutta asiasta ei koskaan tehty päätöstä Vuonna 1812 vahvistettiin Suomen viranomaisten käyttöön luotsilippu, joka oli valkoinen lippu, jonka yläkulmassa oli Venäjän lippu ja keskellä luotsilaitoksen tunnuksena kompassiruusu Vuonna 1883 luotsilippu korvattiin siniristilipulla, jonka yläkulmassa oli kompassiruusu Suuriruhtinaskunnassa oli käytössä myös postilippu, (valkoinen lippu, jonka yläkulmassa oli Venäjän lippu ja keskellä postitorvi) sekä tullilippu (sininen lippu, jonka yläkulmassa oli Venäjän lippu ja keskellä tullin tunnus)

11 Kauppaliput Kauppalipun osalta ei alkuun ollut määräyksiä, kunnes annettiin suomalaisille aluksille lupa käyttää Venäjän lippua ilman erillistä lupaa Vuonna 1824 ministerivaltiosihteeristön Venäjän ulkomaankauppaministeriölle antaman selvityksen mukaan käytössä oli paitsi Venäjän lippuja myös vanhan tavan mukaan lippuja, joissa Venäjän lippu on sijoitettu punaisen, sinisen tai valkoisen lipun (vrt. brittiläisen käytännön mukaiset eriväriset liput) kulmaan Myöhemmin käytössä oli myös kuusi- ja yhdeksänkaistaisia lippuja, joissa Venäjän lipun värit toistuivat kahteen tai kolmeen kertaan päällekkäin Ohessa yksi versio Suomen kauppalipuista

12 Flooranpäivän juhla Ylioppilaiden flooranpäivän juhlassa Kumtähden kentällä Helsingissä liehutettiin Helsingin ylioppilaskunnan lippua, jota tervehdittiin Suomen lippuna eläköön huudoin Se oli juhlaa varten valkeasta silkkikankaasta ommeltu lippu, jonka keskellä oli laakerilehvien ympäröimä Suomen suuriruhtinaskunnan leijonavaakuna Tilaisuus on varsinkin myöhemmin kansallisromanttisessa hengessä haluttu nähdä Suomen syntynä Isänmaalisen juhlan pysyvin anti oli siellä lauletun Maamme-laulun ottaminen Suomen kansallislauluksi

13 Pyhän Yrjön lippu Krimin sodassa eli Suomen näkökulmasta Oolannin sodassa Venäjä soti Turkkia, Iso-Britanniaa, Ranskaa ja Sardiniaa vastaan Suomalaisille kauppalaivoille aiheutti ongelman se, että käyttäessään Venäjän lippua brittiläiset ja ranskalaiset laivat kohtelivat niitä vihollisaluksina Erottautuakseen venäläisistä laivoista suomalaiset alukset alkoivat omin päin käyttää lippua, joka oli muodostettu Venäjän luotsilaitoksen käyttämästä luotsilipusta poistamalla kompassiruusu yläkulmasta Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun siniristinen lippu tuli Suomen tunnukseksi Lipun virallinen nimi oli Pyhän Yrjön lippu ja se esiintyy erilaisina värivaihtoehtoina monien maiden lipuissa kuten Englannin ja Georgian sekä Kreikan vanhassa lipussa

14 Pursiseurojen liput Krimin sodan jälkeen suomalaiset kauppa-alukset määrättiin jälleen käyttämään Venäjän kauppalippua, mutta suomalaiset pursiseurat saivat venäläisten pursiseurojen tapaan alkaa käyttää lippuinaan Pyhän Yrjön lippua, jonka yläkulmassa oli aina kunkin pursiseuran oma erityistunnus. Ensimmäisenä lippunsa sai virallistettua Helsingissä toimiva Nyländska Jaktklubben (NJK) 1861, vaikka se olikin ikäjärjestyksessä vasta kolmas Suomessa Pursiseuroilla on vielä nykyäänkin omat tosin nykyiselle lippupohjalle muokatut lippunsa, vaikka niiden käyttö yritettiinkin kieltää uutta lippulakia valmisteltaessa 1978 "ajastaan jääneenä, tarpeettomana, elitistisenä ja epädemokraattisena"

15 1860-luvun lippukeskustelu Suomen ensimmäinen suuri lippukeskustelu alkoi maaliskuussa 1862, kun Oulun kaupunginlääkäri Fredrik Nylander ehdotti lehtikirjoituksessaan Suomelle kauppalippua Keskustelu levisi moniin lehtiin ja siihen otettiin innokkaasti kantaa monilla ehdotuksilla, joista osassa esiintyi pohjoismainen ristiaihe, mutta kansainvälisistä yhteyksistä tutut tähdet, raidat ja muut kuviot saivat myös suosiota Suuri sittemmin vahvasti kieliryhmiin sitoutunut jakolinja kulki värivaihtoehtojen välillä; ruotsinkielinen väestö suosi punakeltaisia värejä vaakunavärien pohjalta ja suomenkieliset erityisesti Zachris Topeliuksen ahkeran lobbauksen ansiosta sinivalkoisia värejä Topelius erityisesti esitti perusteina kansallisromanttisia lumeen ja mereen liittyviä mielikuvia, joita taas vastustajat pitivät kylminä ja kalseina

16 Sortovuodet Vaikka Aleksanteri II:n valtakausi olikin suhteellisen liberaalia, ei Suomi kuitenkaan saanut mitään omaa virallista lippua; vaakunahan sillä toki oli kuten monilla muillakin Venäjän osilla Lippukeskustelu jatkui 1860-luvun innostuksen jälkeen vähän laimeampana, mutta virkistyi jälleen sortovuosien myötä 1900-luvun alkuvuosina Kielelliset rajalinjat olivat ennallaan, mutta erityinen huomio osoitettiin nyt omien kansallisten lippujen ja muiden symbolien puolustamiseen ja venäläistämistoimien vastustamiseen Toisaalta venäläisten toimesta haluttiin ehkäistä kaikenlaisten separatististen ja epälojaalisuutta edustavien ilmiöiden ja tunnusten käyttöä

17 Orjalippu ja uhmaviiri Pursiseurojenkin lippuihin alettiin suhtautua epäillen, sillä aivan aiheellisesti niitä pidettiin eräinä suomalaisuuden tunnuksina Vuosina suomalaisia pursiseuroja määrättiin käyttämään lippua, jossa seuran oma tunnus oli pudotettu lipun alakulmaan ja yläkulmaan oli sijoitettu Venäjän lippu Tämän orjalipun käyttöä pyrittiin välttämään sillä, että sen tilalle nostettiinkin pursiseuran tunnuksilla varustettu viiri, sillä ko. määräykset eivät koskeneet viirejä

18 Raitaliput Erittäin suosittu sortovuosien ajan tunnus oli niin sanottu raitalippu, jossa pohja oli punakeltaisesti raidoitettu ja tangonpuoleisessa yläkulmassa oli nelikulmaisella punaisella pohjalla Suomen vaakuna Suomenkieliset tekivät tästä muunnoksen, jossa raidat olivat sinivalkoisia Alun perin lipuissa oli vain raidallinen pohja, mutta vaakuna lisättiin vuonna 1904 Bobrikovin murhan jälkeen lisäuhman osoituksena

19 Leijonalippu Suomen itsenäistyttyä käytettiin nuoren valtion ensimmäisinä kuukausina useammankin mallista punakeltaista vaakunalippua alkaen Suomen lippuna toimi Suomen senaatin puna-keltainen lippu, jossa punaisella pohjalla oli keltainen leijona Vuoden 1918 tammikuusta toukokuuhun käytetty valtiolippu mainitaan Jääkärimarssissa: "Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa... Koska värit muistuttivat Neuvosto-Venäjän ja Suomen kansanvaltuuskunnan käyttämiä, sitä kuitenkin vierastettiin

20 Kompromissilippu Siirtymäaikana Suomen väliaikaisena kauppalippuna toimi Vaasan senaatin määräyksestä kompromissiratkaisuna punapohjainen ristilippu, jonka keltainen risti oli reunustettu valkoisella ja sinisellä raidalla Tämä lippu poistui käytöstä kesäkuun 1918 alusta Siirtymäaikana vuosina suosituimmat nimenomaan maalla käytetyt versiot olivat leijonalippu ja sinivalkoiset viirit sen kahta puolta

21 Siniristilipun voitto Pian sisällissodan jälkeen valittiin Suomen lipuksi sinivalkoinen ristilippu, joskin RKP vaali leijonalippua 1950-luvulle asti Valkoiset voittajat eivät pitäneet kukistetusta punaisesta osapuolesta muistuttavaa punaista lippua sopivana sisällissodan jälkeisessä tilanteessa Lisäsyy oli se, että hiilipolttoisten höyrylaivojen savu mustasi usein lipun ja punapohjainen lippu sekaantui liian helposti kokopunaisen vallankumouslipun kanssa Lopullisen Suomen lipun esikuvina toimivat Venäjän laivastosta periytyvän lipun lisäksi myös muiden pohjoismaiden ristiliput Akseli Gallen-Kallela ehdotti lipuksi sinisellä pohjalla olevaa valkoista ristiä, mutta ehdotus hylättiin koska lipun pelättiin sekaantuvan Ruotsin lipun kanssa; lisäksi se oli aivan liian samankaltainen vuoteen 1978 saakka voimassa olleen Kreikan lipun kanssa

22 Jatkoa seuraa.. Yön ainoa valopilkku Majakoiden käyttö- ja kulttuurihistoriaa Majakat ovat perinteisiä ja tunnetuimpia merenkulun käytännön turvalaitteita, mutta ne ovat saaneet myös merkittävän kulttuurisen ja vertauskuvallisen aseman taiteen eri aloilla 2.3. Majakat ja merenkulku kautta aikain 9.3. Majakat taiteessa, kirjallisuudessa ja matkailussa Majakoiden semioottisia ja metaforisia ulottuvuuksia Muutamia esimerkkejä maailman noin majakasta Keskiviikko 16:45-18:15 Opistotalo Helsinginsali Jussi Tuovinen