Juha Häkkinen, toiminnanjohtaja Jouni Röksä, koulutus ja tutkimuspäällikkö

Transkriptio

1

2 Juha Häkkinen, toiminnanjohtaja Jouni Röksä, koulutus ja tutkimuspäällikkö Verohallitus Akava LUONTOISETUPÄÄTÖKSEN VALMISTELU VUODELLE 2011, Lausunto verohallinnon luonnoksesta luontoisetujen verotuksessa vuonna 2011 noudatettaviksi laskentaperusteiksi TAUSTAA Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ:llä on noin jäsentä. Käytännössä kaikilla kertyy työajoa vuoden mittaan ja suurimmalla osalla myös merkittäviä määriä. Niinpä vuosittain annettavasta luontoisetupäätöksestä jäsenistöämme koskee merkittävässä määrin ensisijaisesti sen autoedun verotusta käsittelevä osa ja annamme lausuntomme tuota osaa koskien. Kuitenkin myös ravintoedun verotusarvossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat alallamme toimivien työntekijöiden verotukseen muun muassa siksi, että liikkuvasta työstä johtuen monilla alamme ammattilaisilla on käytössään työnantajalta jossakin muodossa saatu ravintoetu. Kuluvan vuoden 2010 elokuussa vapaa autoetu oli 32,4 (Vuonna 2009 vastaava luku oli 31,4 ja vuonna 2008 vastaava luku oli 29,9) prosentilla jäsenistä ja auton käyttöetu oli 5,4 (vuonna 2009 luku oli 5,8 ja vuonna 2009 luku oli 5,5) prosentilla. Kiinnitämme tässä lausunnossamme huomiota siihen, että tutkimustietomme mukaan vapaaseen autoetuun on pakotettu 35,3 prosenttia etua käyttävistä. Käyttöetuautoon on pakotettu 22,5 prosenttia etua käyttävistä. Pakottamisella tarkoitamme sitä, että palkansaaja mieluummin jos saisi itse päättää valitsisi käyttöönsä jonkin muun autonkäyttömuodon kuin käytössään olevan autoedun. Tämä tarkoittaa sitä, että autoedun verotusarvoja ei koeta kaikilta osin oikeudenmukaisiksi ainakaan paljon työajoa ajavien keskuudessa. NÄKEMYKSEMME JA ESITYKSEMME LUONNOKSEEN JA LUONTOISETUPÄÄTÖKSEN VALMISTELUUN VUODELLE Lausunnolle tulleen luontoisetupäätösluonnoksen mukainen useampaan ikäryhmään auton käyttöönottovuoden mukaan jaettu hienojakoinen luontoisetupäätösmalli on autoedun osalta edelleen paikallaan. Vaikka malli saattaa näyttää ensi vilkaisulla monimutkaiselta, työnantajan edustaja ja palkansaaja tunnistavat sovellettavan arvon monistakin vaihtoehdoista vaivatta. Autoedun osalta emme ole havainneet vaikeuksia päätöksen soveltamisessa. Tämä aikaisemmantyyppinen hienojakoinen luontoisetupäätösmalli autoedun osalta on mielestämme pääosin oikeudenmukainen. SMKJ, PL 1100, HELSINKI, (Töölönkatu 11 A, 5.krs) PUH. (09) , FAKSI (09)

3 2. Auton käyttöedun ns. kilometrikohtaista arvoa ehdotetaan luonnoksessa laskettavaksi, mikä olisi oikea päätös. Mielestämme myös vapaan autoedun kilometrikohtaista arvoa tulisi laskea. Tutkimustietomme mukaan vapaaseen autoetuun on alamme palkansaajista pakotettu 35,3 prosenttia etua käyttävistä. Käyttöetuautoon on pakotettu 22.5 prosenttia etua käyttävistä. Pakottamisella tarkoitamme sitä, että palkansaaja mieluummin jos saisi itse päättää valitsisi käyttöönsä jonkin muun autonkäyttömuodon kuin käytössään olevan autoedun. Vapaassa autoedussa on myös tärkeää, että työnantaja maksaa kaikki kulut myös esimerkiksi vapaaehtoisen autovakuutuksen ns. kasko kulut. Näin ei aina kaikilta osin ole, vaan autojen kuluja on joissakin tapauksissa vyörytetty myös työntekijän maksettavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että autoedun verotusarvoja ei koeta kaikilta osin oikeudenmukaisiksi ainakaan paljon työajoa ajavien keskuudessa. Viittaamme tässä yhteydessä myös seuraavan kohdan 3 yhteydessä työajojen ja omien ajojen suhteesta tutkimustietomme valossa lausuttuun. Vapaankin autoedun verotusarvoa tulisi näin ollen laskea. Käsityksemme mukaan myös takuuajat ja edulliset huoltosopimukset ovat edelleen pidentyneet ja autojen energiatehokkuus on kasvanut. Esimerkiksi pienentynyt polttoaineen kulutus puoltaa myös vapaan autoedun kilometrikohtaisen arvon laskemista. 3. Luonnoksen (luontoisetupäätöksen) 19 :ssä säädettyä autoedun perusarvon huojennusta olisi mielestämme perusteltua lisätä; esimerkiksi siten, että perusarvo olisi näissä tapauksissa 75 prosenttia päätöksen 17 ja 18 :ssä tarkoitetusta perusarvosta. Luonnoksen ja voimassaolevan luontoisetupäätöksen 19 :ssä perusarvon huojennettu arvo on nyt entinen 80 prosenttia yli kilometriä työajoja ajavilta tai autoaan vaihtamaan joutuvilta palkansaajilta. Tutkimustietomme mukaan yli 80 prosenttia vapaan autoedun saajista ajaa omia ajoja vähemmän kuin verotuksessa rajana olevat kilometria. Valtaosa eli 71,6 prosenttia vapaan auton käyttäjistä ei pidä ajopäiväkirjaa, joten he maksavat korkeampaa autoedun veroa. Lähes 25 prosenttia maksaa veron pahimmillaan lähes kaksinkertaisena, jos he eivät käytä ajopäiväkirjaa, koska heiltä jää 1) saamatta sekä yli kilometriä vuodessa työajoa ajavien 20 prosentin huojennus että 2) käyttämättä vain vähän omaa ajoa ajavien mahdollisuus kilometrikohtaisen arvon käyttämiseen kuukausiarvon sijasta. Samoin käyttöetuautoa käyttävistä yli 50 prosenttia ajaa omia ajoja vähemmän kuin rajaksi määritelty kilometriä vuodessa. 3,6 prosenttia heistä ei pidä ajopäiväkirjaa ja maksaa siten korotettua autoedun veroa. Paljon työkseen ajavat käyttävät autoaan vapaa aikana vähän: peräti neljännes ajaa km tai alle omia ajoja vuodessa eli kaiken kaikkiaan osa heistäkin maksaa autoveron jopa kaksinkertaisena. Työajojen ja omien ajojen määrä ja suhde tulee osoittaa pitämällä ajopäiväkirjaa. Ajopäiväkirjan pitäminen koetaan usein kuitenkin hankalaksi ja ylimääräistä työtä teettäväksi. Ajopäiväkirjan käyttöön kannustamiseksi ja verotuksen oikeellisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi olisi

4 kin perusteltua laskea autoedun perusarvoa paljon ajavien tapauksessa alemmaksi kuin nykyinen 80 prosenttia perusarvosta. 4. Ajopäiväkirjan lisäksi ja tilalle näytöksi työajojen ja omien ajojen määrästä tulisi hyväksyä myös erillinen työnantajan antama vuosiselvitys. Luontoisetupäätöksen 17 :n mukaan kilometrikohtaisen arvon käyttäminen edellyttää ajopäiväkirjaa. Lisäksi päätöksen 24 :ssä määrätään, että ajopäiväkirjasta on käytävä ilmi autolla verovuonna päivittäin ajettu kilometrimäärä. Samoin määrätään tarkasti ne tiedot, jotka työajojen osalta on päivittäin merkittävä ajopäiväkirjaan. Päivittäisenä ja jokaista matkaa koskevana tuo ohjeistus on koettu raskaaksi ja hankalaksi. Verotuksessa tulisi hyväksyä käytäntö, jossa työantaja voisi myös antaa työajoista vuosiselvityksen, joka samalla osoittaisi omien ajojen määrän verottajaa varten hyväksyttävästi (vuoden kokonaisajokilometreistä vähennetään työajokilometrit = yksityisajokilometrit). Muutos tulisi tehdä joko erillisellä lisäyksellä tähän vuosittaiseen luontoisetupäätökseen tai vähintäänkin ohjeistamalla tämä tapa hyväksyttäväksi verotusmenettelyssä. Katsomme, että tällaisella muutoksella järjestelmä muuttuisi helpommaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Näin toimimalla olisi vältettävissä se nykyisin mahdollinen tilanne, jossa autoedun käyttäjä joutuu maksamaan autoedustaan liikaa veroa vain sen takia, että hän ei ole pitänyt ajoistaan ajopäiväkirjaa riittävällä tarkkuudella, vaikka hän olisikin tehnyt työajoistaan työnantajalle matkalaskut, joista tiedot riittävällä tarkkuudella selviäisivät. TUTKIMUSTIETOA Toivomme seuraavista tutkimustiedoista olevan hyötyä luontoisetupäätöksen 2010 valmistelulle. Lähteenä on käytetty sekä Taloustutkimuksen SMKJ:n toimeksiannosta tekemää Työmarkkinatutkimus 2010:tä että SMKJ:n verkkokyselynä toteuttama Autotutkimusta. Työmarkkinatutkimuksen kysely lähetettiin joka neljännelle työsuhteiselle jäsenelle, joista vastasi. Kysely tehtiin tammi helmikuussa 2010 ja siinä kerättiin tietoa lähinnä joulukuun 2009 tilanteesta. SMKJ:n Autokysely puolestaan toteutettiin syyskuussa Vastaajia kyselyssä oli VUOSI 2010, TYÖAUTON OMISTUSSUHDE SMKJ toteutti verkkokyselyn syyskuussa Kyselyllä selvitettiin muun muassa verotuskohtelua sekä tarkemmin halukkuutta oman auton käyttämiseen, vastaajia oli Kyselyn mukaan työauton omistussuhde jakaantuu seuraavasti: Oma auto tai omassa hallinnassa oleva auto 61,0 % Työnantajan antama auto, vapaa autoetu 32,4 % Työantajan antama auto, auton käyttöetu 5,4 % Ei käytä työssä autoa 1,2 % Verotuksellisesti tasapaino on melko hyvä, sillä 60,8 prosentissa yrityksistä työntekijä voi valita vapaasti oman auton ja työnantajan auton välillä. Näistä työsuhdeauton haluavia löytyy 22,8 % omalla autolla ajavista ja työsuhdeautolla ajavista (joista pakotettuja on vapaan autoedun käyttäjistä 32,9 % ja käyttöetua käyttävistä 19,3%) 38 prosenttia haluaisi siirtyä omaan autoon.

5 Kaikilla vapaata valinnanmahdollisuutta ei siis kuitenkaan ole. Työantaja pakottaa autovalintaan 20,2 prosentissa eli reilussa viidenneksessä yrityksissä. Näissä jakauma on seuraava: Työnantaja pakottaa ajamaan työantajan autolla, vaikka haluaisin ajaa omalla, 12,7 % sekä työnantaja pakottaa ajamaan omalla autolla, vaikka haluaisin ajaa työnantajan autolla, 7,5 %. VUOSI 2010, VAPAA AUTOETU Vuonna 2010: Työnantajan antama auto, vapaa autoetu: Auton hankintahinta uutena: alin desiili , alakvartaali , mediaani , yläkvartaali ja ylin desiili euroa Vapaa autoetu, työajot: alin desiili , alakvartaali , mediaani , yläkvartaali ja ylin desiili työajokilometriä vuodessa Omat ajot, vapaa autoetu: alin desiili 5 000, alakvartaali 9 250, mediaani , yläkvartaali ja ylin desiili oman ajon kilometriä vuodessa Yli 80 prosenttia ajaa omia ajoja vähemmän vapaalla autoedulla kuin verotuksen kilometrin raja. Valtaosa eli 71,6 % vapaan auton käyttäjistä ei pidä ajopäiväkirjaa, joten he maksavat korkeampaa autoedun veroa. Lähes 25 prosenttia maksaa veron autoedustaan pahimmillaan lähes tuplana oikeaan määrään verrattuna, jos ei käytä ajopäiväkirjaa. 32,9 % haluaisi ajaa omalla autolla, mutta on pakotettu ajamaan työnantajan autolla. VUOSI 2010, AUTON KÄYTTÖETU Vuonna 2010: Työantajan antama auto, auton käyttöetu Työantajan antaman auton hinta: alin desiili , alakvartaali , mediaani , yläkvartaali , ylin desiili euroa Auton käyttöetu, työajot: alin desiili 2 400, alakvartaali 6 600, mediaani , yläkvartaali , ylin desiili kilometriä vuodessa Auton käyttöetu, omat ajot: alin desiili 5 000, alakvartaali , mediaani , yläkvartaali , ylin desiili kilometriä vuodessa Yli 50 % käyttöetuautoa käyttävistä työntekijöistä ajaa omia ajoja vähemmän kuin rajaksi määritelty kilometriä vuodessa. 3,6 % ei pidä ajopäiväkirjaa ja maksaa siten korotettua autoedun veroa. Paljon työkseen ajavat käyttävät autoaan vapaa aikana vähän: peräti neljännes ajaa km tai alle omia ajoja vuodessa,eli osa heistä maksaa veron autoedustaan jopa tuplana. 19,3% haluaisi ajaa omalla autolla, mutta on pakotettu ajamaan työnantajan autolla. VUOSI 2010, VAPAA AUTOETU (SMKJ, Autokysely 09/2010) Työantajan antama auto, vapaa autoetu, vuosimalli vuonna 2010 (syyskuussa): Auton vuosimalli ,2% ,3% ,0% ,3% ,8% ,4%

6 2004 1,0% ,4% ,2% ,0% 2000 tai vanhempi 0,4% Automalli, top 10, työnantajan auto, vapaa autoetu vuonna 2010 (bensiini tai diesel): Skoda Octavia 7,1% Ford Mondeo 6,7% Volvo V70, C70 6,3% Honda CR V 5,5% Volkswagen Passat 5,5% Honda Accord 5,0% Volkswagen Golf 3,8% Citroen C5 3,4% Mazda6 3,3% Saab 9 3 2,5% Toyota Avensis 2,5% Volkswagen Touran 2,5% Audi A4 2,1% Peugeot 406, 407 2,1% Volvo V50 2,1% VUOSI 2010, AUTON KÄYTTÖETU (SMKJ:n autokysely 9/2010) Auton vuosimalli ,4% ,5% ,9% ,8% ,2% ,2% 2004 Tai vanhempi 0% Automallit, top 10, työnantajan auto, auton käyttöetu vuonna 2010 (bensiini tai diesel): Volkswagen Passat 6,1% Volvo V50 6,1% Audi A4 3,0% BMW 3 sarja 3,0% Chrysler Sebring 3,0% Chrysler Voyager 3,0% Citroen C4 3,0% Citroen Xsara 3,0% Fod Focus 3,0%

7 Honda Accord 3,0% AUTON TYYPPI JA POLTTOAINE (SMKJ, Autokysely 9/2010) Vapaa autoetu Auton tyyppi Farmari 54,6% Henkilöauto 27,3% Maasturi, citymaaturi 10,0% Tila atuto 8,0 % Kuorma auto 0,2% Käytetty polttoaine: Bensiini 48,1% Diesel 51,9% Auton käyttöetu Auton tyyppi Farmari 51,2% Henkilöauto 32,1% Maasturi, citymaaturi 8,3% Tila atuto 8,3% Kuorma auto 0,0% Käytetty polttoaine: Bensiini 32,1% Diesel 67,9%