Puisen keittiön hoito-opas

Transkriptio

1 TTS:n tiedote Asuminen, teknologia ja palvelut 5/2013 (676) ASUNTOJEN TOIMINNALLINEN SUUNNITTELU Puisen keittiön hoito-opas Minna Kuusela, Anne Korhonen, Anne Kumpulainen, Sari Liski-Markkanen, Tarja Marjomaa, Heli Mäntylä ja Maritta Paakkinen, TTS Puupinta voi olla kaunista kuluneenakin. Oikealla hoidolla se on pitkäikäinen. Kuva: Heli Mäntylä Ekologisen keittiön suunnittelussa kiinnitetään huomiota materiaaleihin, toimivuuteen sekä keittiön elinkaareen. Pitkäikäiset ja helposti huollettavat materiaalit ovat ekologisia. Puu kestää kulutusta ja vanhenee kauniisti. Puun hiilijalanjälki on pieni koko sen elinkaaren ajan, mikä tekee siitä ehdottomasti ekologisen materiaalin myös keittiöön. Toimivuus on kestävässä keittiösuunnittelussa oleellista. Ekotoimiva keittiö tarkoittaa myös asumisen mukavuutta ja vaivattomuutta, sekä kotitöiden helppoutta. Pintojen tulee olla helposti puhdistettavia ja toimintojen sujuvia. Erityisen tärkeää tämä on senioriasumisessa sekä lapsiperheissä. Myös esteettinen ja ajaton muotoilu tukee kestävää kehitystä, kun hyväkuntoista keittiötä ei ole ulkonäkösyistäkään tarpeen uusia. Puinen keittiökaapisto kestää sukupolvelta toiselle, on helppo huoltaa ja kunnostaa. Se voidaan myös siirtää toiseen paikkaan tai koota uudelleen. Muunneltavuus on tärkeää, kun ajatellaan ihmisten muuttuvia tarpeita elämäntilanteiden vaihtuessa. Puu on luonnon materiaalia, jonka solukon luontaiset ominaisuudet säilyvät vaikka puu on kaadettu, sahattu, kuivattu ja valmistettu tuotteeksi. Puun kasvaessa ja eläessä puun solukon tehtävänä on kuljettaa vettä ja ravinteita ja pitää puu pystyssä sateessa, tuulessa, hiekkamyrskyssä, pakkasessa ja auringonpaisteessa. Kun tämä tehtävä on suoritettu loppuun, puu alkaa lahota. Kaadettunakin puun solukko imee kosteutta ympäröivästä ilmasta ja luovuttaa sitä takaisin ilmankosteuden vaihteluiden mukaan. Valmiina tuotteena puu tarvitsee yleensä suojakseen pintakäsittelyn. Eri puulajit Yleisimmät kotimaiset puulajit ovat mänty, kuusi ja koivu. Muita kotimaisia puulajeja ovat muun muassa haapa, leppä, pihlaja, kataja, vaahtera ja lehtikuusi. Puulajien ulkonäkö ja ominaisuudet vaihtelevat suuresti, mikä mahdollistaa puun käytön materiaalina eri tarkoituksiin. Samoin vaihtelevat saatavuus puusepänpuuna sekä levinneisyys Suomessa, esimerkiksi tammi ja saarni kasvavat vain Etelä-Suomessa. Puun saatavuus rajoittaa käytettävyyttä keittiökalusteissa. Tammessa ja saarnessa on selkeät huokoset, mikä aiheuttaa sen, että tuote on pintakäsiteltävä hyvin. Näin varmistetaan soveltuvuus keittiöön puhtaanapidon kannalta. Tammi ja saarni ovat kulutuskestävyydeltään erittäin hyviä. Eri puulajien soveltuvuus

2 Keittiössä yleisimmin käytettyjä puulajeja. Puulaji Puuaineen ominaisuudet Puuaineen väri Sisustuskäyttö Mänty Suorasyistä, karkeaa, kevyttä, suhteellisen pehmeää Pintapuu vaaleankellertävää ja sydänpuu punaruskeaa Huonekalut, ikkunat, ovet, lattiat, parketit Kuusi Koivu Leppä, tervaleppä Suorasyistä, tasa-aineista, kevyttä, pehmeää. Hygieeninen puumateriaali Tasa-aineista, tiivistä, vahvaa, taipuisaa, sitkeää, kohtalaisen kovaa Suorasyistä, tasa-aineista, hieman karkeaa, kevyttä, pehmeää, taipuisaa, kimmoisaa, sitkeää Vaaleaa tai kellertävää, pinta- ja sydänpuu lähes samanväriset Kellertävän valkoista tai vaalean ruskehtavanpunaista Punaruskeaa Ovet, laudoitukset, lauteet. Leikkuulaudat Huonekalut, lattiat, parketit, vaneri Paneelit, lauteet, huonekalut, käyttöesineet Tammi Lujaa, kovaa, tiheäsyistä Väri vaihtelee vaaleakellertävästä ruskeaan, Huonekalut, lattiat, parketit, paneelit tummajuovikas kuviointi Saarni Kovaa, sitkeää, painavaa Vaaleaa, voimakas syykuviointi Huonekalut, parketit, ovet, paneelit Pyökki Sileää, lujaa, raskasta, tasa-aineista, helposti taivutettavaa. Punertavan ruskeaa Huonekalut, ovet, lattiat, parketit Selkeät ydinsäteet Pähkinä Kovaa, painavaa, lujaa, kulutuksen kestävää Harmaan ruskeaa Huonekalut, parketit Vaahtera Kovaa, sitkeää, kevyttä Vaaleaa Huonekalut, parketit Lähde: Puuinfo eri kohtiin keittiössä vaihtelee: työpöytätason puulajin tulee olla kulutuskestävää ja tasa-aineksista, eikä kovin huokoista, kuten esimerkiksi koivua. Keittiökaappien rungoissa ja ovissa toimii myös jonkin verran pehmeämpi puulaji kuten mänty, kuusi tai tervaleppä. Tiheyden mukaan luokiteltuna puuaineeltaan kevyitä (kuivatuoretiheys kg/ m3) ovat kuusi, mänty, haapa, lehtikuusi, tervaleppä ja lehmus. Muut kotimaiset puulajit ovat tiheydeltään keskiraskaita ( kg/ m3). Kevyet puulajit ovat yleensä pinnaltaan pehmeitä ja kestävät heikommin mekaanista kulutusta kuin raskaat puulajit. Tiheät ja raskaat puulajit ovat taas kovia ja kestävät hyvin kulutusta sekä kalusteiden pinnoissa että rakenteissa ja liitoksissa. Kotimaisista puulajeista puuaineeltaan kovia ovat muun muassa saarni ja tammi sekä keskikovia jalava ja pihlaja. Yleisimpiä tuontipuulajeja ovat tammi, pähkinä ja pyökki. Puurakenteen ei tarvitse olla massiivipuinen. Kerrosrakenteella vältetään puun elämisestä johtuva taipuminen esimerkiksi kaappien ovissa. Kuva: Minna Kuusela PUUJALOSTEET Vanerituotteet Vanerituotteissa on kerrosrakenne. Niillä tarkoitetaan puulevyjä, jotka on valmistettu liimaamalla yhteen päällekkäin ladottuja kerroksia. Vanerituotteita ovat esimerkiksi vaneri, rimalevy ja sälelevy. Vanerissa kaikki kerrokset ovat ohuita viiluja, mutta rimaja sälelevyissä keskimmäiset kerrokset ovat poikkeavia ja niitä kutsutaan sydänkerroslevyiksi. Rimalevyn keskimmäinen kerros on valmistettu 7 30 mm leveistä havupuisista rimoista, jotka on ladottu rinnakkain tai liimattu kiinni toisiinsa. Rimakerroksen molemmilla pinnoilla on yksi tai kaksi ohutta lehtipuuviilukerrosta. Rimalevyissä käytetään koivun lisäksi pyökki-, poppeli- ja leppäviilua, ja rimakerros on usein havupuuta. Rimalevyn paksuus on yleensä vähintään 15 mm. Rimalevyn etuna on keveys. Rimalevyä on helppo työstää ja se on kosteuselämiseltään melko stabiili. Rimalevyn viilupintaan saattaa muodostua ajan mittaan pieniä halkeamia. Tästä johtuen rimalevyn pintaan liimataan usein erillinen ohut jalopuuviilukerros ja reunoihin reunalistat. Lisäviilutus tehdään ristiin edellisen kerroksen kanssa. Rimalevy on huomattavasti lastulevyä kalliimpaa. Sälelevy on korkeatasoinen puulevy, jonka sydänkerros on tehty puusta tai viiluista valmistetuista toisiinsa kiinni liimatuista säleistä. Säleiden leveys on alle 7 mm. Sälesydämen molemmin puolin on yksi tai kaksi viilukerrosta. Sälelevyn hyviä ominaisuuksia ovat keveys, stabiilius ja lujuus. Sälelevy on 2

3 erittäin kallis ja tulee kysymykseen lähinnä erikoiskohteissa. Rima- ja sälelevyt valmistetaan lähes yksinomaan sisäkäyttöön. Vaneri on erittäin kestävää ja monikäyttöistä. Vanerilevy rakentuu useista ohuista puuviiluista, jotka on liimattu päällekkäin ristiin. Ristiinliimaus estää kosteusvaihteluiden aiheuttamia mittojen muutoksia. Liimana käytetään yleensä fenoliformaldehydihartsia, joka kestää vaativia olosuhteita. Puinen kerrosrakenne tekee vanerista kestävän, mutta silti kevyen ja monipuolisen materiaalin. Painoonsa nähden vaneri on erittäin lujaa. Kotimainen vaneri valmistetaan yleensä koivusta ja kuusesta. Sekavanerissa pinta on koivuviilua ja sisäosa koostuu etupäässä havupuuviiluista. Koivuvaneri on kallein vanerityyppi. Viilut Viilu on ohut puusta leikattu levymäinen tuote. Pintaviilut ovat yleensä noin 0,4 0,6 mm paksuja. Viilutus tarkoittaa puuviilun liimaamista esimerkiksi puulevyn pinnalle. Viilut valmistetaan yleensä arvokkaasta puuraakaaineesta kuten tammesta, pyökistä, pähkinäpuusta saarnista ja myös koivusta. Viilulla voidaan päällystää esimerkiksi puu-, vaneri-, lastu- tai kuitulevyä (kuten esim. MDF). Pinnan kestävyys riippuu puun laadusta, pintakäsittelystä, viilun paksuudesta ja sen alla olevasta materiaalista. Lastulevyt Lastulevyn raaka-aineena käytetään sahatavaran sahauksessa syntyvää purua sekä saha- ja vaneriteollisuuden sivutuotteina syntyviä muita pienikokoisia jakeita. Lastulevy koostuu yhteen liimatuista pienistä lastuista levyn pintaosat ovat hienolastua ja keskiosan lastut karkeampia. Perusolemukseltaan lastulevy on verrattavissa puuhun. Lastulevyllä on tasainen, valvottu lujuus- ja laatutaso. Lastulevy ei kestä kosteutta, se on painavaa eikä kestä kovaa rasitusta. Valmistuksen ympäristökuormitus on vähäistä, koska valmistus tapahtuu puuteollisuuden sivutuotepuusta. Lastulevy on hinnaltaan edullista. Lastulevy pinnoitetaan useimmiten melamiini- tai laminaattikalvolla, jolloin se ei tarvitse erillistä pintakäsittelyä. Viilutettuna se on pintakäsiteltävä. Kuitulevyt Kuitulevy valmistetaan jauhamalla kostea puu kuiduiksi korkeassa lämpötilassa. Kuiduista muodostettu levyaihio puristetaan kuumapuristimella levyksi. Suomessa raakaaineena käytetään pääasiassa sahatavaran sahauksessa syntyvää purua ja muita pieniä puujakeita. Kuitulevy on rakenteeltaan tasalaatuista. Erilaisia kuitulevylajeja on paljon ja Oikeiden puulajien valinta keittiöön helpottaa myös keittiön hoitoa. Kuva: Sakari Alasuutari Erilaisia puujalosteita. Kuva: Sakari Alasuutari Erilaisilla komposiittieli yhdistelmämateriaaleilla voidaan tuoda esimerkiksi keittiön työtasoihin haluttuja ominaisuuksia. Materiaalin valinnassa kannattaa huomioida materiaalin kierrätettävyys ja huollettavuus. Kuva: Minna Kuusela 3

4 Kei ökaappien ovilevyjen hiilijalanjälki ja hiilivarasto 60 x 90 cm ovilevy ilman heloja ja pintakäsi elyä (kg CO 2e) 3,27 3,17 5,66 4,6 4,61 10,94 10,94 Ekologinen keittiö -tutkimushankkeessa on laskettu eri materiaaleista tehtyjen keittiön ovilevyjen hiilitase. Puun ja puujalosteiden hyviin ominaisuuksiin kuuluu niiden toimiminen myös hiilivarastona. Kuva: Matti Kuittinen, Aalto-yliopisto ,81-6,6-7,22-9,87-10,39-10,47-8,5-3,9-7,62-3,01 Hiilivarasto Hiilijalanjälki Hiilitase -15 Rimalevy Lastulevy MDF Massiivikoivu Koivuvaneri Lasi niillä on omat luonteenomaiset käyttökohteensa. Rakennekuitulevyjä voidaan käyttää esimerkiksi ovien pintamateriaalina. Kovalevyjä (HDF-levyä, High Density Fibreboard) voidaan lisäksi käyttää pinnoissa, joilta vaaditaan hyvää kulutuskestävyyttä. Kuitulevyn valmistusmenetelmät voi jakaa märkä- ja kuivamenetelmiin. Kuivamenetelmän käyttö on lisääntynyt MDF-levyn (Medium Density Fibreboard) yleistymisen myötä. MDF-levyä käytetään mm keittiökaappien ovissa maalattuna tai muuten pinnoitettuna. HDF-levyä (High Density Fibreboard) voidaan lisäksi käyttää pinnoissa, joilta vaaditaan hyvää kulutuskestävyyttä. Lämpökäsitelty puu Lämpökäsitelty puu eli lämpöpuu valmistetaan modifioimalla puuta yli 160 C lämpötilassa. Lämpökäsittely parantaa puun lahonkesto-, säänkesto- ja lämmöneristävyysominaisuuksia sekä pienentää puun kosteuselämistä. Lämpökäsitelty puu on erittäin luonnonmukainen tuote, sen valmistuksessa ei käytetä lainkaan kemikaaleja, ainoastaan vesihöyryä ja korkeaa lämpötilaa. Lämpökäsitellylle puulle soveltuvat samat pintakäsittelyt kuin tavallisellekin puulle. Lämpökäsitelty puu soveltuu hyvien säänkesto-ominaisuuksien vuoksi esimerkiksi terassi- tai julkisivurakentamiseen, mutta se soveltuu myös sisätiloihin, esimerkiksi saunaan. Lämpökäsittelyssä puun lujuus heikkenee, mikä voi olla ongelma, jos sitä käytetään keittiömateriaalina. Lämpökäsiteltyä puuta täytyy myös öljytä useammin kuin lämpökäsittelemätöntä. Puun pintakäsittelyaineita Aine Ominaisuudet ja käyttökohteet Pohjuste Pohjuste on ohutta pintakäsittelyainetta, joka on tarkoitettu imeytymiskykynsä vuoksi pohjamaaliksi tai -lakaksi. Pohjusteen ja varsinaisen pintakäsittelyaineen on sovittava toisiinsa. Maali Maaleissa on suojaavien aineiden lisäksi myös väripigmenttejä. Maalit jaetaan soveltuvuutensa mukaan sisä- ja ulkomaaleihin, ja pigmenttimääränsä mukaan kuulto- ja peittomaaleihin. Maalaus sopii hyvin kalusterungoille, oville ja lattioille. Lakka Lakat ovat läpikuultavia pintakäsittelyaineita, joissa on erityyppisiä suojaavia aineita kuten UV-suoja-aineita, jotka estävät puun kellastumista auringon valon vaikutuksesta. Lakat eivät sisällä varsinaisia väriaineita. Lakkaus sopii hyvin viilutetuille rakenteille. Petsi Petsi on aine, joka ei suojaa, vaan antaa puulle ainoastaan värin. Petsiä käytetään lakan tai öljyn alla. Petsilakka (kuultolakka) Puuöljy Pellavaöljy Vernissa Parafiiniöljy Puuvahat Lähde: Puuinfo Petsilakka on pintakäsittelyaine, jossa lakkaan on valmiiksi sekoitettu petsiä kuultavan värisävyn aikaansaamiseksi. Puuöljyjä on sekä synteettisiä että kasviöljypohjaisia. Lisäaineiden ja liuottimien avulla eri puuöljyihin on saatu ominaisuuksia esim. homeenestoon sekä kuivumisen nopeutumiseen. Puuöljyllä on itsesyttymisvaara. Öljyäminen sopii hyvin kalusteille ja lattioille. Kylmäpuristettu pellavaöljy tarvitsee kuivuakseen auringon UV-säteilyä sekä kuivan ja hyvin tuuletetun tilan. Pellavaöljyllä on itsesyttymisvaara. Vernissa on keitetystä pellavaöljystä, hartsista ja liuotinaineesta valmistettua pintakäsittelyainetta. Se sisältää kuivumista nopeuttavia aineita. Vernissalla on itsesyttymisvaara. Parafiiniöljy on väritön, hajuton ja myrkytön öljy. Parafiiniöljykäsittely vähentää kosteuden imeytymistä puuhun ja suojaa puupintaa lialta. Sopii esimerkiksi laatikoiden liukulistoihin. Puuvahoja ovat mm. karnauba- ja mehiläisvaha sekä monet erilaiset hoitovahat, jotka voivat olla useiden eri aineiden yhdistelmiä. Vahoja käytetään myös osana monissa valmiissa puuöljyseoksissa. Pääsääntöisesti vahat toimivat varsinaisen syvemmälle imeytyvän pinnankäsittelyaineen kuten öljyn tai lakan päälle tulevana suojaavana ja kiillottuvana ainesosana. Vahaus sopii materiaalille, joka ei joudu veden tai kosteuden kanssa tekemisiin. 4

5 Pinnat voi hioa koneellisesti, esimerkiksi tasohiomakoneella tai käsin hiekkapaperilla. Öljytty pinta tukkii paperin helposti, joten aluksi kannattaa valita tarpeeksi karkea paperi. Viimeinen hiominen tehdään aina tarpeeksi hienolla hiekkapaperilla, jotta pinta jää sileäksi seuraavaa käsittelyä varten. Kuvat: Sakari Alasuutari PUUN PINTAKÄSITTELYT JA SIIHEN SOPIVAT AINEET Puun pintakäsittelyllä voidaan vaikuttaa puun pinnan ulkonäköön, kulutuskestävyyteen ja puhdistettavuuteen. Pintakäsittelyn valinta perustuu ulkonäkötavoitteisiin ja lopputuotteen käyttöolosuhteisiin sekä puulajin ominaisuuksiin. Puun pintakäsittelyllä pyritään suojaamaan puumateriaalia ja lisäämään materiaalin käyttöikää. Käsittelemätön puu on arka kulutukselle. Huokoisena materiaalina käsittelemätön puu myös likaantuu helposti ja imee herkästi kosteutta ja värejä. Pintakäsittely lisää puun kulutuskestävyyttä, estää likaantumista, lisää kosteudensietoa sekä helpottaa puhdistamista. Pintakäsittelyllä puumateriaalille saadaan myös haluttu ulkonäkö. Kuivissa sisätiloissa voidaan käyttää käsittelemätöntä puuta. Käsittelemätön puu saa luonnollisen värinsä ja patinoituu käyttöolosuhteiden mukaan. Auringonvalon uvsäteily voi muuttaa käsittelemättömän puun luonnollista värisävyä. Täysin käsittelemätön puupinta voi olla haastava puhdistamisen kannalta, esimerkiksi tahrojen poisto voi edellyttää pinnan hiomista tai uusimista. Käsittelemätön puu sopii hyvin leikkuu- ja leipomisalustoiksi. Pintakäsittelyn tyyppi Pintakäsittely voi olla peittävä tai läpikuultava. Kiiltoasteita on useita: täyskiiltävä, kiiltävä, puolikiiltävä, puolihimmeä, himmeä ja täyshimmeä. Aine voi olla liuotepohjainen tai vesiohenteinen. Pintakäsittelyn tyypin valinnassa kannattaa huomioida käyttötarkoitus, huomioiden kulutuksenkestävyyden, huollettavuuden, pesunkestävyyden ja puhdistettavuuden, ulkonäkötavoitteet sekä käytettävä puumateriaali. KOMPOSIITIT Komposiitti on kahden tai useamman eri materiaalin yhdistelmä, jossa pyritään hyödyntämään materiaalien hyvät ominaisuudet ja välttämään huonot. Luonnonkuitukomposiitit eli biokomposiitit laajentavat puun käyttöä. Komposiittituotteilla on usein massiivipuuta parempia tuoteominaisuuksia, kuten kosteuden- ja homeenkestävyys. Ne ovat pitkäikäisiä ja helposti muotoiltavia. Taivutuslujuus on kuitenkin usein heikko. Komposiitissa puun osuus vaihtelee prosenttiin. Suurempi puun osuus lisää puumaista ulkonäköä ja tuntua. Biokomposiitit kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin monet perinteiset raaka-aineet. Ne voidaan yleensä kierrättää takaisin uuden tuotteen raaka-aineeksi tai polttaa. Nanoteknologia Nanoteknologian mahdollisuudet tuovat uusia sovellusmahdollisuuksia myös keittiöön. Nanopinnoitteilla voidaan puupintaan saada uusia ominaisuuksia. Tärkeimpiä nanoteknologialla mahdollisesti aikaan saatavia ominaisuuksia keittiössä ovat muun muassa likaa hylkivyys, kosteussuoja, kuumuuden kesto ja materiaalin kyky korjata itse itsensä. Joissain tapauksissa puu voidaan korvata ekologisilla nanokomposiittimateriaaleilla. Nanotutkimusta on ollut jo 1960-luvulta lähtien, mutta puukuitujen käyttö nanomateriaalina on melko uutta. Puutuoteteollisuus pyrkii hyötymään nanoteknologiasta monin tavoin. Puu on luonnostaan hyvin elävä materiaali, eli sen ominaisuudet vaihtelevat. Nanoteknologian avulla puulle pyritään luomaan niin kutsuttuja täsmäominaisuuksia. Kehitys kulkee kohti täsmäräätälöityjä biokomposiittimateriaaleja, joiden ominaisuudet tiedetään tarkasti. 5

6 Vahaukseen voidaan käyttää esimerkiksi superlonsivellintä. Vaha levitetään tuotteen ohjeiden mukaan, tavallisesti yksi tai useampia ohuita kerroksia. Vahattu pinta huoltokäsitellään uudelleen säännöllisesti. Kuva: Minna Kuusela PUISTEN KALUSTEIDEN JA HOITO- OHJEET Yleistä puisten huonekalujen hoidosta Kokopuu turpoaa tai kutistuu helposti. Tasaiset, kokopuiset pinnat voivat vinoutua, kaareutua tai lommoutua. Kokopuista huonekalua ei pidä asettaa alttiiksi voimakkaalle lämmön tai kosteuden muutoksille. Pinnat käsitellään yleensä joko maalilla, lakalla, öljyllä tai vahalla. Pintaa hoidetaan aina sen käsittelytavan mukaisesti. Käsittelemätön puu likaantuu helposti ja sen kosteudensieto on heikko. Kuluneet tai naarmuuntuneet pinnat voidaan tarvittaessa hioa uudestaan, mikä pidentää tason käyttöikää. Hiominen tehdään aina puun syiden suuntaisesti. Hionnan jälkeen pöly poistetaan huolellisesti ja pinta käsitellään öljyllä tai vastaavalla. Tämän jälkeen pinta on lähes uudenveroinen. Maalattu puupinta Maali muodostaa puun pintaa suojaavan kalvon, joka peittää täysin puun kuvioinnin. Maalipinta saattaa olla kiiltävä, puolikiiltävä tai himmeä. Puun eläminen saattaa halkaista kovan maalipinnan. Hoito ja suojaus Maalatulle puupinnalle suositellaan nihkeä- tai kosteapyyhintää neutraalissa pesunesteessä kostutetulla siivouspyyhkeellä. Hankaavia siivousvälineitä ja -aineita ei saa käyttää. Kosteapyyhinnän jälkeen pinta kuivataan. Kiiltävä pinta suojataan ainoastaan silloin tällöin ohuelti kalustevahalla. Pinnoille asetettavien laitteiden kuminastat on korvattava huopanastoilla tai muulla värjäämättömällä materiaalilla. Tahrojen poisto Kaikki tahrat puhdistetaan laimentamattomalla neutraalilla pesunesteellä. Väritahrat ja veteen liukenemattomat tahrat poistetaan varovasti denaturoidulla spriillä. Koska kaikki pinnat eivät kestä käsittelyä, aineen sopivuus kannattaa testata näkymättömään kohtaan. Lopuksi pyyhitään kostella ja kuivataan. Varottava hankaavia siivousvälineitä ja -aineita himmeän pinnan voimakasta hankausta, sillä pinta alkaa helposti kiiltää vahvasti emäksisiä ja happamia puhdistusaineita voimakkaita liuottimia, kuten asetonia ja tinneriä runsasta veden käyttöä ja pitkäaikaista nesteen vaikutusta värjääviä nesteitä kuumia keittoastioita ja kuumaa vettä tai kahvia Lakattu puupinta Lakka on läpinäkyvän kalvon muodostuva pintakäsittelyaine, jonka kiiltoaste vaihtelee. Lakatussa pinnassa pienet kulumat eivät näy yhtä hyvin kuin maalipinnassa. Ennen lakkausta puupinta voidaan petsata. Petsauksella saadaan puun syyt kauniimmin esille, haluttu värisävy tai erilaisia tummuusasteita. Hoito ja suojaus Lakatulle puupinnalle suositellaan nihkeätai kosteapyyhintää neutraalissa pesunesteessä, esimerkiksi astianpesuaineliuoksessa kostutetulla siivouspyyhkeellä. Hankaavia siivousvälineitä ja -aineita ei tule käyttää. Kosteapyyhinnän jälkeen pinta kuivataan. Kemikaalien vaikutusaika on pidettävä mahdollisimman lyhyenä. Himmeät ja puolihimmeät pinnat ovat arimmat. Hankausta täytyy välttää, sillä pinnat alkavat helposti kiiltää. Pinnoille asetettavien laitteiden kuminastat on korvattava huopanastoilla tai muulla värjäämättömällä materiaalilla. Tahrojen poisto Kaikki tahrat puhdistetaan laimentamattomalla neutraalilla pesunesteellä. Väritahrat ja 6

7 Pellavaöljy leviää hyvin esimerkiksi kangaspalalla. Öljy saa imeytyä yön yli. Ylimääräinen poistetaan ja pinta kiillotetaan. Kuva: Heli Mäntylä veteen liukenemattomat tahrat poistetaan varovasti denaturoidulla spriillä. Koska kaikki pinnat eivät kestä käsittelyä, aineen sopivuus kannattaa testata näkymättömään kohtaan. Lopuksi pyyhitään kostella ja kuivataan. Erittäin pahoja tahroja hangataan varovasti kalustevahalla, samoin kuin kuumuuden ja kosteuden jättämiä jälkiä. Varottava hankaavia siivousvälineitä ja -aineita pinnan epätasaista, mekaanista rasitusta, se johtaa usein epätasaiseen kiiltoon vahvasti emäksisiä sekä happamia puhdistusaineita voimakkaita liuottimia, kuten asetonia ja tinneriä vahojen käyttöä, koska niiden poistaminen tarvittaessa saattaa aiheuttaa vaikeuksia runsasta veden käyttöä ja pitkäaikaista nesteen vaikutusta värjääviä nesteitä, erityisesti kahvia kuumia keittoastioita. Kuumaa vettä syviä naarmuja, joiden kautta rasva voi tunkeutua puuhun. Öljytty puupinta Käsittelemätön puupinta voidaan öljytä. Öljy tasoittaa ja syventää puun väriä ja lisää sen kosteudenkestoa. Öljykäsitelty pinta kestää rajoitetusti alkoholia, nesteitä ja lämpöä. Jos käsittely tehdään esimerkiksi vernissalla tai pellavaöljyllä, on öljyiset kangaspalat joko poltettava tai upotettava veteen, koska öljyä sisältävä kangas saattaa syttyä itsestään tuleen. Hoito ja suojaus Öljytylle puupinnalle suositellaan kuiva- ja nihkeäpyyhintää siivouspyyhkeellä. Puupinta öljytään muutaman kerran vuodessa puuöljyllä. Öljyämiseen tulee käyttää joka kerta samaa öljyä, jota on käytetty alusta saakka. Öljyttävä pinta hiotaan kevyesti hiomapaperilla puun syiden suuntaisesti, näin saadaan mahdollinen lika pois, ja lopputuloksesta tulee tasaisempi. Öljy hierotaan puhtaaseen ja kuivaan puupintaan voimakkain pyörivin liikkein. Öljyä levitetään niin moneen otteeseen kuin puu pystyy sitä imemään. Ylimääräinen öljy hangataan pois pinnan kuivumisen jälkeen kuivalla siivouspyyhkeellä, pinta kiillotetaan tai pestään kevyesti. Liian usein suoritettu öljyäminen, öljyn liiallinen määrä tai pinnan kiillottamatta jättäminen tekevät pinnan tahmeaksi, jolloin lika ja pöly tarttuvat siihen herkästi. Hoitotoimenpiteissä on seurattava käytössä olevan tuotteen käyttöohjeita. Tahrojen poisto Tahrat poistetaan neutraalilla pesunesteellä, vaikeimmissa tapauksissa hiomapaperilla puuöljyn kanssa. Vaikeisiin tahroihin voi kokeilla hankaavaa pesuainetta, jonka jälkeen puhdistettu kohta on öljyttävä uudelleen. Varottava hankaavia siivousvälineitä vahvoja emäksisiä sekä happamia puhdistusaineita runsasta veden käyttöä ja pitkäaikaista nesteen vaikutusta värjääviä nesteitä kuumia keittoastioita teräviä esineitä. Vahattu puupinta Vahaus sopii käsittelemättömälle tai aiemmin vahatulle puupinnalle. Vaha imeytyy puun sisään aikaansaaden jonkin verran öljyttyä kiiltävämmän pinnan. Vahoja on hyvin monenlaisia ja niiden vesirasituksen sieto vaihtelee tuotteesta riippuen. Useat vahat hylkivät vettä, mutta myös muita pintakäsittelyaineita. Vahattu pinta kannattaakin käsitellä uudestaan samalla aineella. Hoito ja suojaus Kuiva- tai nihkeäpyyhintä siivouspyyhkeellä. Varsinaista vesipesua ei vahatuille pinnoille 7

8 Hinta 8,70 Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN-L , ISSN (Painettu), ISSN X (Verkkojulkaisu), SP-Paino Oy, Nurmijärvi 2013 suositella. Vahaus nukkaamattomalla siivouspyyhkeellä, sienellä tai siveltimellä. Hoitotoimenpiteissä on seurattava käytössä olevan tuotteen käyttöohjeita.tahrojen poisto Tahrat ja vesijäljet poistetaan vahalla, tai tuotteen käyttöohjeiden mukaan. Varottava runsasta veden käyttöä ja pitkäaikaista nesteen vaikutusta värjääviä aineita kuumia keittoastioita ja kuumaa vettä. mälle puulle sopii myös saippuakäsittely puusaippualla. Komposiittimateriaalit Komposiittimateriaalien hoito riippuu täysin materiaalin koostumuksesta. Hoitotoimenpiteissä on noudatettava valmistajan ohjeita. Kuitulevyt - MDF Kuitulevyjä on useita erityyppisiä sekä eri tavalla pinnoitettuja. Kuitulevystä valmistettuja kalusteita hoidetaan aina pintakäsittelyn vaatimalla tavalla valmistajan ohjeiden mukaisesti. Kuitulevyiset kalusteet sietävät yleensä kosteutta, mutta niitä ei saa altistaa runsaalle vedelle eikä kuumuudelle. Käsittelemätön puu Käsittelemättömän puunpinnan voi huoletta puhdistaa jopa hankausaineella tai karkeahkolla hankauspesimellä. Pinta on hyvä ensin pestä pyöröliikkein ja lopuksi puun syiden suuntaan, jotta puu kuluisi tasaisemmin. Pesussa on hyvä käyttää viileää vettä. Kuuma vesi turvottaa puuta ja päästää lian tunkeutumaan aukinaisiin huokosiin. Pinta huuhdotaan kylmällä vedellä, tällöin puun huokoset supistuvat ja puu säilyy valkoisempana. Perusteellisen puhdistuksen jälkeen pinta voidaan suojata öljyämällä, mikäli se on kulunut tai haalistunut. Käsittelemättö- Puinen keittiö kestää aikaa ja on helposti huollettavissa. Kuva: Heli Mäntylä Ekologinen keittiö -tutkimushanke Työtehoseuran Ekologinen keittiö -hankkeen tuloksena on syntynyt ekologisen, puurakenteisen keittiön kokonaiskonsepti, jota voidaan soveltaa erikokoisiin keittiöihin. Hankkeessa on hyödynnetty myös nanomateriaaleja sekä digitaalisia ratkaisuja. Hankkeen mallikeittiön kaapinovien materiaalina on käytetty rimalevyä, rungoissa vaneria sekä työtasossa Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston kehittämää nanokomposiittia. Mallikeittiöt toteuttaa Puuverstas Punatammi. Tämän hoito-oppaan koostamisessa on ollut mukana myös Nikari Oy. Ekologinen keittiö on osa EU-rahoitteista Puurikastamo-hankekokonaisuutta. LÄHTEET ew&id=81&itemid=107 Suomen Metsäyhdistys, Puun monet mahdollisuudet Suomen Metsäyhdistys ry, es/261b800bb3a6c101c b0c13/$file/puustajalosteeksi0_new.pdf TTS - TYÖTEHOSEURA PL 5, (Kiljavantie 6), Rajamäki, puh. (09) Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Taitto: Kaija Laaksonen TTS, Box 5, FI Rajamäki, Finland tel asiakaspalvelu@tts.fi 8