Rikas mies ja Lasarus kertomuksen tausta ja selitys

Transkriptio

1 Rikas mies ja Lasarus kertomuksen tausta ja selitys Tästä vertauksesta on olemassa aivan erinomainen selitys, jonka on tehnyt Steven David Cox. Se löytyy osoitteesta Tässä kirjoituksessa ei ole tarpeen käydä pitkästi läpi vertausta ja sen yksityiskohtia, koska aiheesta löytyy muualtakin tarpeeksi hyviä selityksiä. Lyhyt tutustuminen vertauksen selitykseen on silti paikallaan, sillä tätä vertausta on pidetty yhtenä varmimpana todistuksena siitä, että sielut jatkavat elämäänsä kuoleman jälkeen tuonelassa, joka on jaettu kahteen osastoon: kärsivien ja onnea nauttivien osastoon. Koska mitään vertauksen yksityiskohtia vastaavaa kuvausta tuonelasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä ei löydy Vanhasta testamentista, tulisi lukijan olla varuillaan vertausta lukiessaan, että ei ymmärtäisi sitä väärin. Jos Jeesuksen mainitsemat yksityiskohdat tuonelasta eivät pidäkään paikkaansa, niin miksi hän kertoi tämän vertauksen? Mikä oli hänen tarkoituksensa? Cox on ymmärtänyt aivan oikein sen, että tämä ei ole vain mikä tahansa vertaus, joka kertoo kenestä tahansa rikkaasta miehestä ja kenestä tahansa köyhästä miehestä. Vertauksen henkilöillä on vastine Jeesuksen ajan juutalaisuudessa. Kaikki paikalla olleet tiesivät, ketä Jeesus vertauksen henkilöillä tarkoitti. Tässä on vertauksen henkilöiden vastineet sen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa: Rikas mies = ylipappi Kaifas Hänen isänsä = ylipappi Hannas, Kaifaan appi Viisi veljeä = Hannaan viisi poikaa, ylipappeja hekin Lasarus = Marian ja Martan veli, tunnettiin myös nimellä Pitalinen Simon, koska oli sairastanut pitaalia ja kuoli jonkin aikaa tämän vertauksen kertomisen jälkeen. Kun nyt tiedämme keitä vertauksen henkilöt olivat, niin sen pitäisi auttaa meitä ymmärtämään vertausta paremmin. Yksi asia, jota lukijan tulisi miettiä erityisen tarkasti: mistä vertauksen tuonelasta kertovat yksityiskohdat olivat peräisin? Mitään vastaavaa ei löydy Vanhasta testamentista, joten oliko Isä kertonut nämä asiat Jeesukselle vai olivatko ne peräisin Raamatun ulkopuolisista lähteistä? Vastaavia kuvauksia sielun elämän jatkumisesta kahtia jaetussa tuonelassa on löydetty juutalaisista taruista kuten Sefanjan Ilmestys (9:2; 11:1-2) ja Aabrahamin testamentti (A 18:11). Ne olivat tunnettuja kertomuksia juutalaisten keskuudessa, mutta he eivät pitäneet niitä taruina vaan tosina. Juutalaiset olivat hyvin taikauskoisia, mikä näkyy myös Uudesta testamentista, kun siellä kerrotaan heidän uskoneen aaveisiin ja pitäneen ilmestyksiä ja näkyjä aina mahdollisesti tosina ja Jumalan antamina. Myös fariseukset pitivät vertauksen kuvauksia tuonelasta tosina, mutta Jeesus ei. Miksi hän sitten kertoi tämän vertauksen? Jotta löydämme vastauksen, on meidän käytävä lävitse lisää fariseusten uskomuksia. He uskoivat, että rikkaus ja terveys olivat Jumalan erityinen siunaus hurskaille ihmisille, jollaisina he itseään pitivät ja tietysti myös ylipappeja. Sairaus ja köyhyys olivat sen sijaan Jumalan langettamia kirouksia syntisille ja epähurskaille ihmisille. Niinpä fariseusten uskomusten mukaan rikkaan miehen (ylipappi Kaifaan) olisi pitänyt päästä "paratiisiin", samoin kuin hänen isänsä (appi Hannas) ja hänen viisi poikaansa (Hannaan viisi poikaa), mutta köyhän ja pitalisen Lasaruksen olisi pitänyt joutua tuonelan liekkiin kärsimään rangaistusta syntisyydestään. Jeesus käänsi kertomuksessaan henkilöiden kohtalot päälaelleen. Sen sijaan, että rikas mies olisi päässyt Aabrahamin helmaan nauttimaan onnea ja kaikkea hyvää, joutui hän tuskan ja vaivan

2 paikkaan. Köyhä paiseiden runtelema mies pääsi hänen sijastaan autuaiden joukkoon. Rikkaan miehen veljien ja isän kohtalo oli joutua tulen liekkiin kärsimään vastoin juutalaisten odotuksia. Kaikki tämä sen vuoksi, että Jeesus osoitti juutalaisille ja fariseuksille heidän pahuutensa. Jeesus nuhteli ja varoitti heitä käyttämällä yleisesti tunnettua tarua sen muunnellussa muodossa opetustarkoitukseen. Fariseukset uskoivat lisäksi niin, että Aabraham ja muut patriarkat rukoilivat tuonelassa kärsivien puolesta ja pyysivät Jumalaa lievittämään heidän tuskiaan. (Sefanjan ilmestys 11:1-2, Louis Ginsberg, the Legends of the Jews) He uskoivat myös, että Aabraham olisi voinut herättää kuolleita ylös, koska niin oli tapahtunut aiemminkin Aabrahamin testamentti nimisen apokryfikirjan mukaan. (Abr.t. 18:11) Tuonelan kuilun paikalla virtasi tarujen mukaan valtava joki, joka oli mahdollista ylittää enkelin ohjaamalla lautalla (huomaa yhtäläisyys kreikkalaisten tuonelauskon kanssa). (Sef. ilm. 9:2) Jeesuksen vertauksessa nämä asiat oli käännetty päinvastoin: rikas mies (ylipappi Kaifas) rukoili Aabrahamia, että tämä olisi lähettänyt Lasaruksen lievittämään hänen tuskaansa, mutta Aabraham kieltäytyi tästä tehtävästä. Tuonelan joen ylittävä lautta ei ollut käytössä, eikä Aabraham osoittanut myötätuntoa kärsivää "Kaifasta" kohtaan. Kun rikas mies ei saanut lievitystä tuskiinsa, pyysi hän Aabrahamia herättämään Lasaruksen ylös kuolleista ja lähettämään hänet hänen isänsä taloon, jotta hän olisi varoittanut häntä ja hänen viittä poikaansa. Aabraham kieltäytyi herättämästä Lasarusta ylös ja lähettämästä häntä ylipappi Hannaan taloon ja varoittamaan hänen viittä poikaansa. Tämä tarkoitti sitä, että he joutuisivat aikanaan siihen samaan vaivanpaikkaan, jossa Kaifas nyt oli. Vertauksen kaikki yksityiskohdat eivät tietystikään ole totta kirjaimellisesti. Kaifas ei ollut vielä kuollut eikä Lasaruskaan, mutta Kaifas kuolisi aikanaan ja Lasarus melko pian tämän tapahtuman jälkeen. Toisin kuin vertauksessa (Aabraham ei herättänyt Lasarusta kuolleista) Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, mutta fariseukset eivät sittenkään uskoneet Jeesukseen. He tavoittelivat sen sijaan myös Lasarusta tappaakseen hänet, joten he eivät uskoneet, vaikka joku heräsi ylös kuolleista ja varoitti heitä. (Joh. 12:9-11) Jeesuksen vertaus toteutui tältä osin täydellisesti. Mitä fariseukset mahtoivat ajatella, kun he muistivat Jeesuksen ennustaneen nämä asiat etukäteen? Kun nyt tiedämme, että vertauksen kuvaukset tuonelasta vastasivat Jeesuksen ajan juutalaisten uskomuksia, täytyy meidän kysyä itseltämme, pitikö Jeesus niitä todellisuutta kuvaavina vai ei? Jos piti, niin olivatko kaikki vertauksen yksityiskohdat myös totta? Onko totta, että Aabraham näki tuonelan kuilun toisella puolella kärsivät sielut? Keskusteliko hän heidän kanssaan? Jos näitä yksityiskohtia ei pidetä totena, niin miksi tulisi pitää muitakaan asioita? Kun muistamme, että sielut eivät jatka Vanhan testamentin mukaan tietoista elämää ruumiin kuoleman jälkeen, niin meidän pitäisi hylätä myös muut vertauksen yksityiskohdat epätosina, sen sijaan, että laatisimme niiden perusteella opin sielun kuolemattomuudesta ja ikuisesta piinahelvetistä. Kun ymmärrämme nyt sen, miksi Jeesus kertoi tämän vertauksen, ei meidän tarvitse muodostaa siitä opetusta kuoleman jälkeisestä todellisuudesta Jeesus käytti kaikkien tuntemaa tarua sen muunnellussa muodossa opetustarkoitukseen, nuhdellessaan ja varoittaessaan fariseuksia heidän synneistään. Jeesuksen sanoihin sisältyy lisäksi aimo annos ironiaa ja satiiria, koska hän käänsi kaiken päälaelleen. Fariseuksille oli tapahtuva kuten Esterin kirjan ilkeälle Haamanille: heitä oli kohtaava juuri se paha, mitä he olivat varanneet halveksimiensa ihmisten varalle. Jeesus ei siis vahvistanut fariseusten taikauskoisia käsityksiä tuonelasta ja väärää pelastusoppia. Sen sijaan hän sai sen kaiken kuulostamaan naurettavalta.

3 Mitä Herra mahtaakaan ajatella kristityistä, jotka ovat tulkinneet tämän kohdan kirjaimellisesti väärin ja väittäneet fariseusten taikauskoa Jumalan sanan ilmoittamaksi totuudeksi? Toivottavasti Herralla riittää huumorintajua meidänkin kohdalle. Ikuisen piinahelvetin kannalla olevat henkilöt joutuvat tunnustamaan vertauksen yksityiskohtien paljastumisen jälkeen sen, että Jeesus ei hyväksynyt fariseusten näkemystä siitä, kuka pelastuu ja kuka ei. He väittävät kuitenkin, että Jeesus olisi vahvistanut tässä vertauksessa ikuisen piinahelvetin opin ja sielujen kuolemattomuuden. Tämä on rohkea tulkinta. Jos Jeesus ei pitänyt totena yksityiskohtia, joita tuonelasta vertauksessaan kertoi, niin olisiko hän pitänyt totena ikuisen piinahelvetin opin, joka on vastoin Vanhan testamentin ja Jumalan sanan alkuperäistä ilmoitusta? Tuskinpa kukaan tai ainakaan kovin moni ikuiseen piinahelvettiin uskova pitää totena, että tuonelan autuaitten osastossa olevat saattoivat nähdä kärsivät tulen liekissä, vaikka Jeesuksen vertauksen mukaan tämä oli mahdollista? Melko harvat uskovat sitäkään, että Aabraham olisi keskustellut kärsivien kanssa, mutta vertauksessa tapahtui juuri näin. Miksi yleensä juuri Aabraham oli ottamassa vastaan pelastuvia sieluja? Eihän sitä ole sanottu Vanhassa testamentissa. Miksi sen pitäisi siis olla totta? Jos näitä yksityiskohtia ei uskota todeksi, niin miksi mitään muutakaan? Mitä jos Jeesus ei tarkoittanut näitä yksityiskohtia todeksi tulkittavan, vaan päinvastoin: kumosi ne?! Miten hän sitten mahtaakaan suhtautua niihin kristittyihin, jotka ovat opettaneet totena fariseusten taikauskoisia näkemyksiä ja juutalaisia taruja? Petteri Haipola , muokattu Lue lisää samasta aiheesta osoitteessa