Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta poikkeuslupaa seuraavasti: Eläinlaji ja -määrä Villisika (2015) 100 kpl

Transkriptio

1 SUOMEN RIISTAKESKUS Sompiontie HELSINKI PÄÄTÖS Pvm Nro Pentinniemi Erkki Ensio Teerenkuja Kuusankoski METSÄSTYSLAIN 41 C :N MUKAINEN POIKKEUSLUPA HAKIJA HAKEMUS Pentinniemi Erkki Ensio Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta poikkeuslupaa seuraavasti: Eläinlaji ja -määrä Villisika (2015) 100 kpl Villisika (2016) 350 kpl Villisika (2017) 400 kpl Villisika (2018) 450 kpl Villisika (2019) 450 kpl Hakemusalue Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueen kunnat ja Etelä-Savosta entinen Suomenniemen kunnan alue siten, että lupa-alue kattaa kaikkien niiden metsästysseurojen ja seurueiden alueet, jotka kokonaan tai pääosin sijaitsevat Suomen riistakeskus Kaakkois-Suomen ja Suomen Metsästäjäliiton Kymen piiri ry:n alueella. Kielletyt pyyntimenetelmät - Muu (9999): Metsästyslaki 33, keinotekoiset valonlähteet ja kohteita valaisevat laitteet. Hakija on hakenut päiväämällään hakemuksella poikkeuslupaa 1750 villisian metsästykseen siten, että pyynnissä voitaisiin käyttää keinotekoisia valonlähteitä ja kohteita valaisevia laitteita. Poikkeusluvan hakuperusteeksi hakija on ilmoittanut seuraavat metsästyslain 41 a :n perusteet: viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, riistataloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan merkittävän vahingon ehkäisemiseksi sekä kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle. Hakija on antanut hakemuksen perusteeksi seuraavan selvityksen:

2 Villisian levittäytymistä ja kannan kasvua on pyritty tehokkaalla metsästyksellä hallitsemaan ja pitämään maaseudun elinkeinotoiminnan vahinkojen osalta kohtuullisella tasolla. Kannan kasvu on kuitenkin nykyisellään niin runsas että useissa maatalouskohteissa, kuminaviljelmillä, perunamailla, herneviljelmillä on syntynyt vahinkoja siinä määrin että niiden viljelystä ollaan luopumassa. Myös kesäasuntojen ja omakotitalojen pihapiirit ovat olleet myllerryksen kohteina viimeisen vuoden aikana. Kuusimetsissä on useiden aarien kokoisia villisikojen kaivausalueita kuusimetsän juuristossa sekä Etelä-karjalan että Kymenlaakson Kouvolan alueella. Metsävahingot näkyvät näiltä osin vuosien päästä kuusen kasvuhäiriöinä. Villisian osalta ei ole erillistä korvausjärjestelmää. Maa- ja metsätalousministeriö ja Evira edellyttävät villisian metsästyksen osalta tehostettuja toimenpiteitä ja yhteistyötä kannan kasvun rajoittamiseksi ja sitä kautta Afrikkalaisen sikaruton (ASF) Suomeen tulon riskin minimoimiseksi ja estämiseksi. Villisika on hämärässä ja pimeässä liikkuva erinomaiset aisti/toiminnot omaava eläin, jota nykyisen virallisen suosituksen mukaan tulee metsästää siten, ettei laumaa hajoteta tai sen yksilöitä karkoteta varsinaisilta oleskelupaikoiltaan. Käytännössä tämä voi tapahtua vain rakentamalla sikojen houkuttimiksi ruokintapaikkoja ja niiden yhteyteen ns. kyttäyskoppeja, joista käsin valikoivaa metsästystä voidaan harjoittaa. Valikoiva metsästys on ensiarvoisen tärkeää lauman koossapysymisen osalta lauman rakenteen monikerroksisen ikärakenteen kautta. Väärän yksilön ampuminen johtaa lauman hajoamiseen tehtyjen havaintojen ja tutkimusten mukaan. Villisian kanta kasvaa alueella nykyisin ennätysvauhtia. Havaintoja toisesta pahnueesta vuoden aikana on tullut esille kuluvan syksyn aikana. Vallitsevat sääolosuhteet huomioiden villisian liikkumis- ja ruokailuajat öisin eivät annan mahdollisuuksia tehokkaaseen metsästykseen ja kannanhoitoon ilman valolähteitä ja ao. tähtäyslaitteita. Valon käytön avulla myös valikoiva metsästys ja kokonaissaaliin määrä olisi mahdollista saattaa sille tasolle, jota metsästyksen osalta viranomaiset edellyttävät mm. ASF taudin torjunnan osalta. Ilman valoa onnistuminen on mahdotonta. Valoa käyttävää villisian metsästystä harjoitettaisiin villisian metsästysaikana metsästyslain muutoin edellyttämällä tavalla ja rajoituksin. Ruokintapaikat ja kyttäyskopit ovat mittavia investointeja talkooperiaatteella toimiville metsästysseuroille, jossa kuluja kasvattaa myös ruokintaan käytetty vilja ja muu ravinto. Lisäkustannuksia syntyy myös valolaitteiden hankinnasta. Ruokintapaikkojen, jotta ne toimisivat tehokkaina pyyntipaikkoina, toimivuuden osalta on ensiarvoisen tärkeää myös säännöllisyys ja pitkäjänteisyys, jotta siat saadaan pysymään valitsemallaan alueella. Metsästyksen ja kannanhoidon tavoitteet saavutetaan siten pitkäkestoisella toiminnalla, joten myös valon käyttöön tarkoitettua lupaa haetaan useammalle vuodelle. Hakemus koskee erillisissä riistanhoitoyhdistyskohtaisissa liitteissä mainittuja ruokintapaikkoja riistakeskus Kaakkois-Suomen alueella. Liitteissä ilmenevät ruokintapaikkojen koordinaatit, joille poikkeuslupaa haetaan. Välitoimenpiteet Hakijalle soitettiin ja tarkistettiin eri vuosille eri lupa-jaksoille tulevia hakemusmääriä, koska poikkeusluvan myönnetyt ajankohdat jakautuvat eri kalenterivuosille. Hakemusmäärät ovat samat kuin tämän poikkeusluvan alla olevan päätöskohdan eläinmäärät.

3 PÄÄTÖS Suomen riistakeskus on päättänyt myöntää poikkeusluvan hakemuksesta poiketen seuraavasti: Villisika (2015) 100 kpl Villisika (2016) 350 kpl Villisika (2017) 400 kpl Villisika (2018) 450 kpl Villisika (2019) 450 kpl Kielletyt pyyntimenetelmät - Muu (9999): keinotekoisten valonlähteiden ja kohteita valaisevien laitteiden käyttö villisian pyynnissä Poikkeusluvalla sallitaan keinotekoisten valonlähteiden ja kohteita valaisevien laitteiden käyttö villisian pyynnissä Suomen riistakeskukselle poikkeusluvan ehtojen mukaisesti ilmoitetuissa kohteissa niiden metsästysseurojen ja seurueiden alueilla, jotka sijaitsevat kokonaan Suomen riistakeskus Kaakkois-Suomen alueen riistanhoitoyhdistysten alueella tai rajoittuvat pääosin Suomen riistakeskus Kaakkois-Suomen alueen riistanhoitoyhdistysten alueisiin. Metsästyslain 33 :n 1 momentin 4 -kohdan tarkoittamien yöammuntaa varten tarkoitettujen tähtäyslaitteiden käyttöä ei sallita tällä poikkeusluvalla. Ehdot Poikkeusluvan ehdot ovat seuraavat: Poikkeuslupaa voidaan käyttää ainoastaan villikojen metsästystä varten pysyvästi perustetuilla houkutteluruokintapaikoilla, joiden koordinaatit on toimitettu Suomen riistakeskukselle. Poikkeusluvan saajan on koottava ruokintapaikkojen koordinaatit ja ilmoittava ne ja niissä mahdollisesti tapahtuvat muutokset Suomen riistakeskukselle (kaakkois-suomi@riista.fi tai Suomen riistakeskus Kaakkois-Suomi, Pikkuympyräkatu 3 A, Hamina). Poikkeusluvan nojalla tapahtuneessa pyynnissä saadusta saaliista on toimitettava ilmoitus Suomen riistakeskukselle. Ilmoitus suositellaan tehtäväksi Oma riista -palvelussa. Ilmoituksen yhteydessä on mainittava tämän poikkeusluvan numero. Pyynnin tuloksesta on ilmoitettava kunkin kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Lisäksi ilmoitus on tehtävä poikkeusluvan voimassaolon päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä, pyyntiajankohta ja sukupuoli ja pyyntipaikan koordinaatit. Kopio poikkeuslupapäätöksestä on pidettävä mukana poikkeusluvan nojalla tapahtuvassa pyynnissä ja pyydettäessä esitettävä metsästyksen valvontaan oikeutetuille. Poikkeusluvan nojalla tapahtuvassa pyynnissä on muutoin noudatettava metsästyslain ja asetuksen säännöksiä. Suomen riistakeskus voi poliisin tai rajavartiolaitoksen esityksestä peruuttaa poikkeusluvan, jos poikkeusluvan käytössä rikotaan metsästyslain tai sen nojalla annettuja säännöksiä. Sama koskee olennaista lupaehtojen rikkomista. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos poikkeusluvan myöntämisedellytys ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan

4 voimassaolo lakkaa. Ilmoitukseen on liitettävä 7 :ssä tarkoitettu saalisilmoitus vielä ilmoittamatta olevalta kalenterivuodelta. Perustelut Keskeiset sovelletut säännökset Metsästyslain 33 Pyyntivälineet ja pyyntimenetelmät Metsästyksessä on kielletty kyseisen pykälän 1 momentin 4 ja 5 -kohtien mukaan seuraavien pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttö: 4) yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, jotka elektronisesti suurentavat tai muuttavat kuvaa 5) keinotekoiset valonlähteet ja kohteita valaisevat laitteet sekä peilit ja muut häikäisevät laitteet Metsästyslain 41 :n mukaisesti Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa 37 ja 38 :n sekä 50 :n 2 momentin mukaisesta rauhoituksesta, kiellosta tai rajoituksesta 41 a - 41 c :ssä säädetyin edellytyksin. Suomen riistakeskus voi myös muulloin kuin 37 :n nojalla säädettynä rauhoitusaikana myöntää 41 a :n 1 momentissa, 41 b :n 1 momentissa ja 41 c :ssä säädetyin edellytyksin poikkeusluvan riistaeläimen tai rauhoittamattoman eläimen pyydystämiseen tai tappamiseen. Suomen riistakeskus voi 41 a :n 1 momentissa, 41 b :n 1 momentissa sekä 41 c :ssä tarkoitetuissa tapauksissa myöntää luvan myös poiketa 32 :ssä säädetyistä moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksista, 33 :ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista, 34 :n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen säännöksistä ja 35 :ssä säädetyistä metsästysaseen kuljettamista koskevista säännöksistä sekä 51 :n 1 momentissa säädetystä koiran kiinnipitovelvollisuudesta. Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa 32 :n 2 momentissa säädetystä moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksesta sekä 35 :n 3 momentissa säädetyistä metsästysaseen kuljettamista koskevista säännöksistä myös silloin, kun hakija on pysyvästi tai pitkäaikaisesti liikuntarajoitteinen. Metsästyslain 41 c :n mukaisesti, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, muita kuin 41 a :ssä tarkoitettuja riistanisäkkäitä koskeva 41 :n mukainen poikkeuslupa voidaan myöntää: 1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi; 2) viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, riistataloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan merkittävän vahingon ehkäisemiseksi; 3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai 4) näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi. Valtioneuvoston asetuksen metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista (452/2013) 1 :n mukaan metsästyslain (615/1993) 41 :ssä tarkoitettua poikkeuslupaa koskevassa hakemuksessa on mainittava poikkeusluvan kohteena oleva eläinlaji sekä eläinlajin pyydystettävien yksilöiden määrä, jos kyseessä on tietyn yksilön tai tiettyjen yksilöiden pyydystäminen tai tappaminen. Jos hakemus koskee poikkeuslupaa kiellettyjen pyyntivälineiden tai pyyntimenetelmien käyttöön, hakijan on esitettävä hakemuksessaan syy, jonka vuoksi pyynnissä tarvitaan kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää. Hakemus

5 kielletyn pyyntivälineen tai pyyntimenetelmän käyttämiseen voidaan käsitellä yhdessä eläimen pyydystämistä tai tappamista koskevan poikkeusluvan kanssa. Edelleen kyseisen asetuksen 2 :ssä säädetään poikkeusluvan edellytysten arvioinnista, että: Suomen riistakeskuksen on metsästyslain 41 a :n 1 momentin 1-3 kohdassa, 41 b :n 1 momentin 1-4 kohdassa, 41 c :n 1-3 kohdassa ja 41 d :ssä säädettyjä poikkeusluvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvitettävä: 1) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin kanta tai kannan tila haetulla poikkeuslupa-alueella, maakunnassa sekä koko valtakunnassa; 2) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin yksilön käyttäytyminen haetulla poikkeuslupa-alueella; 3) tarvittaessa viranomaisten, julkisia hallintotehtäviä hoitavien organisaatioiden ja tutkimuslaitosten tiedot, jotka liittyvät poikkeusluvan hakuperusteeseen; 4) toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa. Asetuksen (452/2013) 4 :ssä säännellään riistaeläintä koskevan poikkeusluvan myöntämisestä ja lupamääräyksistä: 1 momentin mukaan poikkeuslupa voidaan myöntää vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41 a - 41 d :ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Asetuksen (452/2013), 5, Poikkeusluvan voimassaoloaika: Metsästyslain 41 a :n 1 momentin nojalla myönnetty ahman, ilveksen, karhun, saukon tai suden tappamista koskeva poikkeuslupa on voimassa enintään 21 vuorokautta. Muut kuin 1 momentissa tarkoitetut poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain: 1) pysyvästi perustetulle kohteelle; 2) eläimistön suojelemisen perusteella; 3) tutkimusperusteella; tai 4) luonnonhoitohankkeen yhteydessä. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos vuotta pidemmäksi ajaksi myönnetyn poikkeusluvan myöntämisedellytys ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan voimassaolo lakkaa. Ilmoitukseen on liitettävä 7 :ssä tarkoitettu saalisilmoitus vielä ilmoittamatta olevalta kalenterivuodelta. Asetuksen (452/2013) 7 Poikkeuslupaan liittyvä saaliin ilmoittamisvelvollisuus: Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle ja poliisille ahman, ilveksen, karhun, saukon ja suden pyynnin tuloksesta ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun poikkeusluvassa tarkoitettu riistaeläin on tullut pyydystetyksi taikka, jos riistaeläin on jäänyt pyydystämättä, poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä. Muun kuin 1 momentissa tarkoitetun pyynnin tuloksesta on ilmoitettava poikkeusluvan voimassaolon päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Jos poikkeuslupa on myönnetty vuotta pidemmäksi ajaksi, ilmoitus on tehtävä kunkin kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa. Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikan koordinaatit. Nisäkkäiden osalta on ilmoitettava myös pyyntiajankohta ja sukupuoli. Suomen riistakeskuksen on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle 1 momentissa tarkoitettujen lajien osalta saalistiedot kuukausittain. Muiden lajien osalta tiedot on toimitettava kalenterivuosittain. Olosuhteet ja asiassa saatu selvitys

6 Baltian maissa ja Venäjällä on todettu afrikkalaisen sikaruton tapauksia. Afrikkalaisen sikaruton mahdollista leviämistä Suomeen pidetään suurena uhkana Suomen sikataloudelle ja villisikakannallemme. ASF:n leviämistä maahamme pyritään estämään Euroopan Komission asettamin rajoituksin tautialueilla ja niiden läheisyydessä. Tautialueilla mm. metsästysmuotojen käyttöä on rajoitettu, sairastuneiden eläinten hävittämiseen on hankittu erityisvälineistöä ja tautiseurantaa on tehostettu. Taudin leviämisriskiä pyritään pienentämään neuvonnalla ja valistuksella. Tautitilannetta seurataan metsästetyistä ja muutoin kuolleista villisioista otettavien näytteiden avulla. Maa- ja metsätalousministeriön villisikatyöryhmä julkaisi mietintönsä (MMM Työryhmämuistio 2015:1, Asianumero HARE 047:00/2014 ) Tämän mietinnön kohdassa Villisikakannan puolittaminen mainitaan seuraavaa: Villisikakannan metsästystä on tehostettava kannan hallitsemiseksi. Villisika on äärimmäisen hyvä lisääntymään; sen aluetason tiheys voi kaksinkertaistua yhdessä vuodessa. Kokemukset Euroopasta ovat osoittaneet, että villisikakannan hallinta pelkästään metsästämällä ei onnistu sen jälkeen, kun kanta on päässyt kasvamaan ylisuureksi. Tästä syystä villisikojen tehokas metsästys on tällä hetkellä perusteltua.arvioitu villisian kanta ehdotetaan puolitettavaksi noin 600 villisikaan valtakunnan tasolla. Kanta-arvion tarkentuessa sopivaa villisikamäärää tai aluekohtaisia tiheyksiä arvioidaan uudelleen. Villisikakannan tiheys ja levinneisyys vaikuttavat suoraan siihen, miten afrikkalaisen sikaruton tartunta säilyisi populaatiossa ja leviäisi edelleen. Villisikahavainnot ovat lisääntyneet huomattavasti vuodesta 2010 ja ottaen huomioon lajin nopean kannankehityksen sekä mahdollisesti lisääntyvät lauhemmat talvet, villisian levittäytymiseen ja lisääntymiseen tulee toistaiseksi suhtautua erittäin suurella vakavuudella. Euroopassa villisiat ovat viimeisten vuosikymmenten aikana runsastuneet ja aiheuttaneet konflikteja eri intressiryhmien välillä. Erityisesti maataloudelle aiheutuneet vahingot saattavat paikallisesti ja valtakunnallisesti nousta suuriksi. Maatalouden toimijoita on kuultava villisian kannanhallinnassa, sillä he ovat kannan runsastuessa suurimman vahingon kärsijöitä. Suomalaisessa metsästysjärjestelmässä lisääntyvä villisikakanta aiheuttanee lisääntyvässä määrin konflikteja metsästäjien ja maanomistajien välille. Tällä hetkellä villisian aiheuttamista vahingoista ei makseta korvauksia maanomistajalle, eikä villisian aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmää ole EU:n valtiontukien suuntaviivojen puitteissa mahdollista rahoittaa valtion varoista. Toistaiseksi Suomessa on syytä pyrkiä rajoittamaan villisian leviämistä Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan riistakeskusalueiden ulkopuolelle. Lisäksi näiden niin sanottujen ydinalueiden kantaa tulisi yrittää vähentää puoleen nykyisestä. Villisikakanta saadaan voimakkaan metsästyksen jälkeen nopeasti kasvamaan, jos niin halutaan. Liian runsaalle villisikakannalle ei sen sijaan voida enää mitään. Ruotsissa, jossa villisikakanta on kasvanut voimakkaasti 1980-luvun lopulta lähtien, villisikakolareiden määrä on noussut jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 2014 Ruotsissa raportoitiin yli villisikoihin liittynyttä liikenneonnettomuutta. Tämä villisikakannan kasvua seuraava haitallinen kehitys tulisi huomioida Suomessa tässä vaiheessa, kun kannan sääntely on vielä mahdollista. Yllä olevaan liittyvissä toimenpide-ehdotuksissa mainitaan mm. seuraavaa: Metsästystä tehostetaan niin, että villisikakanta puolitetaan Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla. Kannan leviämistä muualle maahan rajoitetaan niin, että kanta ei kasva. Kanta pidetään puolitetulla tasolla niin pitkään kuin afrikkalaisen sikaruton leviäminen uhkaa.

7 Kaakkois-Suomessa oli tuoreimman viime toukokuussa tehdyn arvion mukaan noin 400 villisikaa ennen lisääntymiskautta. Suomen villisikakanta on kasvanut nopeasti ja jatkaa nopeaa kasvuaan mikäli metsästystä ei merkittävästi lisätä. Villisikojen tähän mennessä hakemusalueella aiheuttamista vahingoista ei ole yksityiskohtaisia tietoja, koska vahinkoja ei järjestelmällisesti koota, eikä niistä makseta korvauksia vahingonkärsijöille. Alueella on kuitenkin tapahtunut jonkin verran maatalousvahinkoja ja villisikakolareita. On ilmeistä, että maatalousvahinkojen ja villisikakolarien määrä kasvaa mikäli villisikakannan nopea kasvu jatkuu. Afrikkalaisen sikaruton leviäminen ja asettuminen Suomeen aiheuttaisi erittäin suuria suoria ja välillistä taloudellisia menetyksiä. Kuten hakemuksessa todetaan, villisika on hämärässä liikkuva eläin, jota viranomaisten toivomuksen mukaan tulisi metsästää niin, ettei se karkotu varsinaiselta oleskelualueeltaan. Käytännössä näin voidaan toimia metsästämällä villisikaa kyttäämällä ruokintapaikoilla. Villisikakannan tavoitteen mukaiseen rajaamiseen pyrittäessä ruokintapaikoilla tulee olla pitkäaikaiseenkin kyttäysjahtiin soveltuvat ns. kyttäyskopit, jotta sikaa voidaan metsästää laillisen metsästysajan puitteissa myös syyspimeällä ja huonossa säässä. Mikäli keinotekoista valoa ja kohdetta valaisevia valonlähteitä olisi luvallista käyttää, helpottaisi se huomattavasti tavoitteiden saavuttamista myös mustan maan aikaan metsästettäessä, ja näin jatkaisi metsästysaikaa pimeään syyskauteen, ennen lumentuloa. Ruokintapaikkojen ja koppien rakentaminen vaativat melko suuria investointeja, joten lupaa käyttää hakemuksessa mainittuja menetelmiä ja apuvälineitä haetaan useammalle vuodelle, sillä vain muutaman kuukauden ajalle nämä investoinnit koituvat taloudellisesti kestämättömiksi useimmille metsästysseuroille ja seurueille. Sama koskee valonlähteiden hankintaa. Hakemus ei koske edellä mainittua koko aluetta, vaan ainoastaan määriteltyjä ruokintapaikkoja, joiden koordinaatit päivitetään Suomen Riistakeskukseen, mikäli kyseinen lupa myönnetään. Mahdollisen ilkivallan tai metsästyksen häirinnän estämiseksi tämän luvan hakija kokoaa keskitetysti ruokintapaikkojen koordinaatit ja ilmoittaa ne ja niissä mahdollisesti tapahtuvat muutokset Suomen riistakeskukselle. Koordinaattipankin ylläpito helpottaa myös mahdollisissa haavoittamistilanteissa viranomaisyhteistyötä SRVA:n merkeissä. Suomen riistakeskuksen päätös Suomen riistakeskus katsoo, että edellytyksen poikkeusluvan myöntämiselle täyttyvät. Villisikakannan tehokas rajoittaminen edellyttää riittävän tehokkaita pyyntimenetelmiä. Villisikakannan koon rajoittaminen on osoittautunut monissa maissa erittäin hankalaksi. Pyynnin järjestämiselle asettaa lisähaasteita se, että villisikoja tulisi liikutella mahdollisimman vähän, jotta pyynnillä ei lisättäisi villisikakannan levittäytymistä ja afrikkalaisen sikaruton leviämisriskiä mikäli se saapuu maahamme. Lumettomissa olosuhteissa kyttäysmetsästys ei käytännössä tehokkaasti onnistu ilman keinotekoista valonlähdettä tai kohdetta valaisevaa laitetta. Vaikka lunta tulisi, on keinotekoisen valonlähteen tai kohdetta valaisevan laitteen käyttö tarpeen

8 tehokkaan, eettisen ja valikoivan pyynnin järjestämisessä Suomen riistakeskus katsoo, että muuta tyydyttävää ratkaisua poikkeusluvan myöntämiselle ei ole. Villisikakannan riittävän tehokas säätely on välttämätöntä eläintautien ehkäisemiseksi, eikä riittävän tehokas säätely onnistu ilman keinotekoisen valonlähteen tai kohdetta valaisevan laitteen käytön sallimista. Suomen riistakeskus katsoo metsästyslain 20 :n edellytysten mukaisesti, että poikkeusluvan nojalla tapahtuva pyynti ei vaaranna hakemusalueen villisikakantaa eikä kestävän käytön periaatteen toteutumista villisian metsästyksessä. Poikkeuslupa ei kata metsästyslain 33 :n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamien yöammuntaa varten tarkoitettujen tähtäyslaitteiden käyttöä eikä sitä ole haettukaan. Poikkeuslupa myönnetään vain pysyvästi perustetuille ruokintapaikoille, jotka on ilmoitettu Suomen riistakeskukselle poikkeusluvan ehtojen mukaisesti, jotta asetuksen 452/ :n 2 momentin 1 -kohdan edellytykset täyttyvät. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos poikkeusluvan myöntämisedellytys, eli afrikkalaisen sikaruton ehkäisemisestä johtuva tehostetun metsästyksen tarve, ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan voimassaolo lakkaa. Ilmoitukseen on liitettävä 7 :ssä tarkoitettu saalisilmoitus vielä ilmoittamatta olevalta kalenterivuodelta. Poikkeusluvan saajan tulee huolehtia, että poikkeusluvan nojalla tapahtuvassa pyynnissä noudatetaan muutoin metsästyslain ja metsästysasetuksen säännöksiä. Poikkeusluvan saaja vastaa Suomen riistakeskukselle pyyntipaikoista ja saaliista toimitettavien tietojen oikeellisuudesta. Näiden edellytysten täyttämiseksi poikkeusluvan saaja voi ja hänen tulee tarvittavassa määrin valvoa poikkeusluvan käyttöä. Yhteenveto Suomen riistakeskus myöntää päätös -kohdan mukaisesti ja ehdot -kohdassa mainituin ehdoin hakijalle poikkeusluvan keinotekoisten valonlähteiden ja kohteita valaisevien laitteiden käyttöön villisian pyynnissä Suomen riistakeskukselle ilmoitetuilla ruokintapaikoilla. Poikkeuslupa myönnetään vain pysyvästi perustetuille ruokintapaikoille, jotka on ilmoitettu Suomen riistakeskukselle poikkeusluvan ehtojen mukaisesti. Päätöksen täytäntöönpano Hallintolainkäyttölain (586/1996) 31 :n 1 momentin mukaan päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Säännöksen 2 momentin mukaan päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, jos laissa tai asetuksessa niin säädetään tai jos päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti, tai jos päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Riistahallintolain (158/2011) 31 :n mukaan Suomen riistakeskuksen 2 :n 1momentin 1 kohdassa tarkoitettuun ja oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Säännöksen 1 momentissa tarkoitettu yksittäistä lupaa koskeva Suomen riistakeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Muutoksenhakuviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon.

9 Muutoksenhakuun sovelletaan muutoin, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään muutoksenhausta hallintoviranomaisen päätökseen. Hallintolainkäyttölain 31 :n 1 momentin pääsääntönä on muutoksenhaun lykkäävä vaikutus muutoksenhaun alaisen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuteen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa (mm nro 874 ja nro 286) on korostettu sitä, että poikkeukset tulee hakea ja päätökset tehdä niin ajoissa, että rauhoituksesta poikkeaminen ei ole mahdollista ennen kuin valitusaika päätöksestä päättyy. Lisäksi maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on ratkaisuissaan (mm. Dnro 143/4/2012, ) todennut, että oikeussuojajärjestelmän toiminnan turvaaminen vaatii lähtökohtaisesti, että poikkeukset haetaan ja Suomen riistakeskuksen päätökset tehdään niin ajoissa, että rauhoituksesta poikkeaminen ei ole mahdollista ennen kuin valitusaika riistakeskuksen päätöksestä päättyy. Myös apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan Dnro OKV/931/1/ ottanut kantaa Suomen riistakeskuksen poikkeuslupien täytäntöönpanoa koskeviin kysymyksiin. Ratkaisussa on viitattu mm. edellä mainittuihin Korkeimman hallinto-oikeuden linjauksiin täytäntöönpanosta ja korostettu sitä, että riippumaton lainkäyttöelin ratkaisee tapauskohtaisesti lupapäätöksen ja sen täytäntöönpanon laillisuuden ja hallinnon tulee omalta osaltaan turvata aito mahdollisuus tähän oikeudelliseen punnintaan. Suomen riistakeskus katsoo edellä olevan perusteella, että tämä Suomen riistakeskuksen päätös on erityisesti luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön lainvoimaa vailla olevana. Poikkeuslupa tarvetta ei voitu ennakoida, koska eläintautitilanne on maamme rajojen ulkopuolella huonontunut nopeasti ja arvaamattomasti. Poikkeuslupa on myönnetty vakavan vahingon ja eläintautien estämiseksi sekä muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, ja se menettäisi merkityksensä, jos sitä ei voisi panna täytäntöön heti päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien. Ottaen huomioon tapauksen vahinkotilanne ja muut olosuhteet olisi kohtuutonta, jos poikkeuslupaa ei voitaisi laittaa täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Edellä olevan perusteella tämä Suomen riistakeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien. Riistahallintolain 31 :n 2 momentin nojalla muutoksenhakuviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon. Oikeusohjeet Päätöstä tehtäessä on sovellettu seuraavia oikeusohjeita: metsästyslain (615/1993) 33 :n 1 momentti, 41 :n 3 ja 4 momentti, 41 c :n 1 momentti ja 90, riistahallintolain (158/2011) 8 :n 4 momentti ja 31 :n 2 momentti, metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 :n 1 ja 2 momentti, 2 :n 1 momentti, 5 :n 2 ja 3 momentti ja 7 :n 2 ja 3 momentti, valtion maksuperustelain (150/1992) 6, 11 a ja 11 b, Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuosina annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1078/2014) 1 :n 1 momentin 8 kohta. Muutoksenhaku Suomen riistakeskuksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta alueella toimivaltaiselta hallinto-oikeudelta kirjallisella valituksella. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä. Käsittelymaksun määräämisen osalta valittaja voi vaatia valtion maksuperustelain (150/1992) 11 b :n nojalla oikaisua Suomen riistakeskukselta. Oikaisuvaatimusosoitus on päätöksen liitteenä. LISÄTIEDOT Lisätietoja päätöksestä antaa: Erkki Kiukas

10 SUOMEN RIISTAKESKUS Julkiset hallintotehtävät Sauli Härkönen julkisten hallintotehtävien päällikkö Erkki Kiukas esittelijä, riistapäällikkö JAKELU Päätös on allekirjoitettu koneellisesti riistahallintolain (158/2011) 8 :n 4 momentin nojalla. Päätös hakijalle käsittelymaksuin postiennakolla Tiedoksi: Jaalan-Kuusankosken riistanhoitoyhdistys Anjalan riistanhoitoyhdistys Elimäen riistanhoitoyhdistys Etelä-Saimaan riistanhoitoyhdistys Iitin riistanhoitoyhdistys Joutsenon riistanhoitoyhdistys Kymin-Karhulan riistanhoitoyhdistys Lemin-Taipalsaaren riistanhoitoyhdistys Luumäen riistanhoitoyhdistys Miehikkälän riistanhoitoyhdistys Parikkalan riistanhoitoyhdistys Pyhtään riistanhoitoyhdistys Rautjärven riistanhoitoyhdistys Ruokolahden-Imatran riistanhoitoyhdistys Savitaipaleen-Suomenniemen riistanhoitoyhdistys Sippolan riistanhoitoyhdistys Valkealan-Kouvolan riistanhoitoyhdistys Vehkalahden-Haminan riistanhoitoyhdistys Virolahden riistanhoitoyhdistys Ylämaan riistanhoitoyhdistys Kaakkois-Suomen poliisilaitos Kaakkois-Suomen rajavartiosto Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri MAKSU Käsittelymaksu 120,00EUR

11 VALITUSOSOITUS (Riistahallintolaki 31.1 ) Tähän päätökseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen kirjallisella valituksella. Valituskirjelmän sisältö ja allekirjoittaminen Valituskirjelmässä, joka osoitetaan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava seuraavat asiat: valittajan nimi ja kotikunta päätös, johon haetaan muutosta miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi sekä perusteet, joilla muutosta vaaditaan postiosoite ja puhelinnumero, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä. Valituskirjelmän liitteet Valituskirjelmään on liitettävä: päätös, johon haetaan muutosta valittamalla, alkuperäisenä tai jäljennöksenä todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle asiamiehen valtakirja, jollei asiamiehenä toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja. Valitusaika Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valitusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun. Tiedoksisaantipäivä lasketaan seuraavasti: Jos päätös on luovutettu asianomaiselle, asianomaisen asiamiehelle tai lähetille, tiedoksisaantipäivä ilmenee päätöksessä olevasta leimasta. Jos päätös on lähetetty postitse saantitodistusta vastaan, tiedoksisaantipäivä ilmenee saantitodistuksesta. Jos päätös on postitettu tavallisena kirjeenä sen katsotaan tulleen tiedoksi seitsemäntenä päivänä postituspäivästä, jollei muuta ilmene. Jos päätös on toimitettu tiedoksi muulla tavalla jollekin muulle henkilölle kuin päätöksen saajalle (sijaistiedoksianto), katsotaan päätöksen saajan saaneen päätöksen tiedoksi kolmantena päivänä tiedoksianto- tai saantitodistuksen osoittamasta päivästä. Jos päätös tai kuulutus sen nähtävänä pitämisestä on julkaistu virallisessa lehdessä tai julkisella kuulutuksella ilmoitustaululla, katsotaan tiedoksisaannin tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jolloin kuulutus virallisessa lehdessä on julkaistu tai kuulutus pantu ilmoitustaululle. Valituskirjelmän toimittaminen Valituskirjelmän voi toimittaa hallinto-oikeudelle henkilökohtaisesti, postitse maksettuna postilähetyksenä tai asiamiestä tai lähettiä käyttäen. Postittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valituksen on saavuttava viranomaiselle virka-aikana ennen 30 päivän valitusajan päättymistä, jotta valitus voidaan tutkia. Jos valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän virka-ajan päättymiseen. Käsittelymaksu Hallinto-oikeus perii pääsääntöisesti valitusasian käsittelystä oikeudenkäyntimaksua 97 euroa tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain (701/1993) nojalla. Hallinto-oikeuden osoite Itä-Suomen hallinto-oikeus PL KUOPIO ita-suomi.hao@oikeus.fi

12 OIKAISUVAATIMUSOSOITUS Maksuvelvollinen, joka katsoo, että valtion maksuperustelain (150/1992) 6 :n sekä Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuosina annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1078/2014) 1 :n perusteella määrätyn maksun määräämisessä on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen valtion maksuperustelain 11 b :n nojalla oikaisua. Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti. Oikaisuvaatimuksen sisältö Oikaisuvaatimuksessa, joka osoitetaan Suomen riistakeskukselle, on ilmoitettava seuraavat asiat: vaatimuksen tekijän nimi ja tarvittavat yhteystiedot päätös, johon oikaisua haetaan, miltä kohdin maksuun haetaan oikaisua, mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi ja millä perusteella oikaisua vaaditaan. Jos vaatimuksen tekijän puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos oikaisuvaatimuksen laatijana on joku muu henkilö, oikaisuvaatimuskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja tarvittavat yhteystiedot. Oikaisuvaatimuskirjelmän liitteet Oikaisuvaatimuskirjelmään on liitettävä: päätös tai muu asiakirja, johon maksun periminen perustuu, alkuperäisenä tai jäljennöksenä. asiamiehen valtakirja, mikäli asiamiehenä ei toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja Aika oikaisuvaatimuksen tekemiselle Oikaisuvaatimus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimuskirjelmän toimittaminen Oikaisuvaatimuksen voi toimittaa Suomen riistakeskukselle henkilökohtaisesti, postitse maksettuna postilähetyksenä taikka asiamiestä tai lähettiä käyttäen. Postittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Oikaisuvaatimuksen on saavuttava Suomen riistakeskukselle ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä, jotta vaatimus voidaan tutkia. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto, määräaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän. Käsittelymaksu Oikaisuvaatimukseen annettava päätös on maksuton. Yhteystiedot Suomen riistakeskuksen yhteystiedot löytyvät päätöksen etusivulta.