Metallipintojen teollinen maalaus

Transkriptio

1 Metallipintojen teollinen maalaus T E C H N O L O G Y T O R E L Y O N

2 Metallipintojen teollinen maalaus T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

3 Metallipintojen teollinen maalaus Toimituskunta Raimo Flink Tiina Killström Juha Kilpinen Pekka Kotilainen Leena Tuisku Julkaisija Tikkurila Oy, Industrial Coatings Industrial Coatings ISBN korjattu painos Taitto Keijo Korhonen Paino Tikkurila omatarvepaino M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

4 Sisällysluettelo 1. Korroosio Ilmastollinen korroosio Korroosio vedessä Korroosio maassa Korroosion ilmenemismuodot Maalaus korroosionestomenetelmänä Katodireaktion estäminen Anodireaktion estäminen Sähkövirran kulun estäminen Pintakäsittelyn huomioonottaminen teräsrakenteiden suunnittelussa Syövyttävien olosuhteiden välttäminen Oikean materiaalin ja suojaustavan valinta Korroosioherkkien ja maalausteknisesti epäedullisten rakenteiden välttäminen Pintakäsittely ennen kokoonpanoa Pintakäsittely ja huoltomaalaukset kokoonpanon jälkeen Mekaanisten vaurioiden vähentäminen Korroosionestomaalauksen standardit Standardien merkitys Suomalaiset standardit Maalien ja maalikalvojen testaukseen liittyvät standardit Yrityskohtaiset standardit Pinnan puhdistus ja esikäsittely Esikäsittelytunnukset Ruostumisasteet Esipuhdistus Lian ja rasvanpoisto Alkaliset pesut Liuotinpesu Emulsiopesu Kuivaus Esikäsittelyasteet Esikäsittelyn laatuasteet Ruosteenpoistomenetelmät Käsityökaluilla tai koneellisesti tehty puhdistus, St Suihkupuhdistus, Sa Suihkupuhdistuksen esikäsittelyasteet (SFS-ISO ) Puhallusmateriaalit Pintaprofiili Vesisuihkutus (vesipuhallus) Termiset menetelmät Kemialliset menetelmät Fosfatointi T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

5 5.8 Kromatointi Tartuntamaalaus Konepajapohjamaalaus Korroosionestomaalausmenetelmät ja-laitteet Sively Telaus Sivuilmaruiskutus Ruiskumaalausmenetelmän läpimurto Sivuilmalaitteen edut ja haitat Sivuilmaruiskut Sivuilmaruiskun suutinyhdistelmän valinta Siirtohyötysuhteen parantaminen Suurpaineruiskutus Suurpainemaalauksen periaate Kaksikomponenttiset suurpaineruiskut Suurpainemaalausmenetelmän edut ja haitat Ilma-avusteinen suurpaineruiskutus Sähköstaattinen ruiskutus Sähköstaattinen keskipakoismenetelmä Sähköstaattinen sivuilmaruiskutus Sähköstaattinen suurpainemaalaus Kuumasuurpaineruiskutus Miksi lämmittää maalia? Kuumaruiskutuslaitteen toimintaperiaate ja käyttö Suurpainesuuttimet Turvallisuusohjeet suurpaineruiskutuksessa Muita pintakäsittelymenetelmiä Kastomaalaus Valelumaalaus Jauhemaalaus Ruiskuautomaatit Robottiruiskutus Ruiskutustekniikka Pistoolin liipaisimen käyttö Nopeuden ja etäisyyden suhde Levyn ruiskutus Pitkien kappaleiden ruiskutus Pistoolin etäisyys Sisä- ja ulkokulmien ruiskutus Kapeat kohteet Monimuotoisten kappaleiden ruiskutus Maalausolosuhteet Kosteuden ja lämpötilan vaikutus Ilman lämpötila ja kalvon muodostus Maalityypit Maalien jaottelu kuivumistavan mukaan Fysikaalisesti kuivuvat maalit Kemiallisesti kuivuvat maalit Vesiohenteiset maalit M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

6 8.2 Alkydimaalit Vesiohenteiset Fontelac -alkydimaalit Liuoteohenteiset Temaprime- ja Temalac -alkydimaalit Epoksimaalit Vesiohenteiset Fontecoat -epoksimaalit Liuoteohenteiset Temabond- ja Temacoat -epoksimaalit Temaline -epoksipinnoitteet ja -tankkimaalit Polyuretaanimaalit Vesiohenteiset Fontedur -polyuretaanimaalit Liuoteohenteiset Temadur- ja Temathane -polyuretaanimaalit Oksiraaniesterimaalit Duasolid -oksiraaniesterimaalit Polttomaalit Vesiohenteiset Fontetherm -polttomaalit Liuoteohenteiset Tematherm -polttomaalit Kloorikautsumaalit Temachlor- kloorikautsumaali Akryylimaalit Vesiohenteiset Fontecryl -akryylimaalit Liuoteohenteiset Temacryl -akryylimaalit Sinkkipölymaalit Vesiohenteiset Fontezinc -sinkkipölymaalit Liuoteohenteiset Temazinc- ja Temasil -sinkkipölymaalit Silikonimaalit Temal lämmönkestävät maalit Polyvinyylibutyraalimaalit Temablast- ja Temaweld konepajapohjamaalit Vinyylimaalit Temanyl MS Primer vinyylimaalit Bitumimaalit Jauhemaalit Palosuojamaalit Vesiohenteinen Nonfire -palonsuojamaali Liuoteohenteinen Fireflex -palonsuojamaali Liuotteet ja ohenteet Liuotetyypit Liuotuskyky Haihtumisluku Vesi Syttymisherkkyys Maalausjärjestelmät uudis- ja korjausmaalauksessa Eri maalikerrosten tehtävät Maalausjärjestelmän valinta Ympäristön rasitusluokat Standardijärjestelmien rajoittuneisuus Maalausjärjestelmän merkintä Kuivakalvon nimellispaksuus NDFT Huoltomaalaus Maalityyppien tunnukset T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

7 11. Korroosionestomaalauksen kustannukset ja taloudellisuus Kustannusten laskeminen Laatu pintakäsittelytyössä Laatu Sopimukset Henkilöstö, ammattitaito ja välineet Teräsrakenne Esikäsittelyt Olosuhteet Maalausmenetelmät ja välineet Maalit ja ohenteet Maalaustyö Valmiin maalauksen tarkastus Tarkastusvälineet Tarkastajan toimintatavasta Työturvallisuus ja ympäristönsuojelu Maalaustyön terveyshaitat Tiedottaminen käyttöön liittyvistä vaaroista Pakkausmerkinnät Reaktiiviset tuotteet Terveysvaaraa aiheuttavat tuotteet Ympäristövaaraa aiheuttavat tuotteet Käyttöturvallisuustiedotteet Tuotteiden valinta ja työn suunnittelu Lainsäädäntö Ympäristönsuojelu Liuotepäästöt Maalausjätteet Pakkausjätteet Sävytysjärjestelmät Korroosionestomaalauksen käsitteitä ja sanoja M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

8 1. Korroosio Korroosiolla tarkoitetaan metallien syöpymistä. Se aiheuttaa muutoksia metallin ominaisuuksiin, mikä usein voi johtaa metallin, sen ympäristön tai teknisen järjestelmän vaurioitumiseen. Reaktio on tavallisesti luonteeltaan sähkökemiallinen, jolloin ympäristönä on aina vesi jossain muodossa. Metallit esiintyvät luonnossa pääasiassa malmimineraaleina, mm. oksideina ja sulfideina. Puhtaiden metallien valmistaminen näistä yhdisteistä vaatii runsaasti energiaa. Valmistuksen yhteydessä metalliin sitoutunut energia pyrkii vapautumaan, ja metalli palaa alkuperäistä, stabiilimpaa olomuotoaan muistuttavaan tilaan mm. korroosioilmiöiden avulla. Metallien korroosio perustuu korroosioparien eli galvaanisten paikallisparien syntymiseen. Paikallispari voi muodostua kahden eri metallin liitoskohdassa, mutta myös saman metallin rakenne- tai pintaeroista johtuen. Lisäksi tarvitaan sähköä johtava liuos eli elektrolyytti. Tavallisimmin elektrolyyttinä toimii vesi. Korroosioparin muodostuminen voi johtua myös elektrolyytin jonkin komponentin, esimerkiksi hapen, pitoisuuseroista eri paikkojen välillä (kuva 1.). Korroosioparissa epäjalompi metalli tai metallinosa muodostaa anodin ja jalompi metalli katodin. Yhteisellä nimellä näitä kutsutaan elektrodeiksi. Korroosioreaktiossa anodi syöpyy ja katodi säilyy. Reaktion nopeuteen vaikuttavat anodin ja katodin välinen potentiaali- eli jännite-ero sekä ympäristöolosuhteet. Jalompi metalli (katodi) Platina Kulta Hopea Ruostumaton teräs Nikkeli Monel (2/3 Ni, 1/3 Cu) Alumiinipronssi Kupari Messinki Tina Lyijy Valurauta, saostamaton Teräs, vähän saostettu Hiiliteräs, valssattu Kadmium Alumiini Sinkki Magnesium Epäjalompi metalli (anodi) Taulukko 1. Metallien galvaaninen jännitesarja merivedessä (+25 C). Anodi > > > Reaktiot Metallin liukeneminen Fe > Fe e - e < < Vedyn kehitys 2 H + + 2e > 2H > H 2 (hapan liuos) Hapen pelkistyminen O H + + 4e > 2H 2 O (hapan liuos) O H 2 O + 4e > 4OH - (neutraali tai emäksinen liuos) Katodi < Anaerobinen bakteeritoiminta 4H 2 + SO > 4 S2- + 4H 2 O (hapeton liuos) Kuva 1. Raudan korroosiotapahtuma vesiliuoksissa. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 1

9 1.1 Ilmastollinen korroosio Ilmastollisen korroosion nopeuteen vaikuttavat mm. ilman suhteellinen kosteus, lämpötila, epäpuhtaudet, pinnan asento ja sijainti rakenteessa. Ilmastollisen korroosion voimakkuuden arvioimiseksi ilmasto-olosuhteet voidaan luokitella maaseutu-, kaupunki-, teollisuus- ja meri-ilmastoihin. Märkäaika. Jotta metallin ilmastollista korroosiota yleensä tapahtuisi, pitää metallin pintaa peittää elektrolyyttikalvo. Tätä ajanjaksoa, jolloin metallin pinta on kosteuden vaikutuksen alaisena, kutsutaan märkäajaksi. Pinta voi kastua sateen, sumun tai kosteuden kondensoitumisen seurauksena. Useille metalleille on löydettävissä niin kutsuttu kriittinen suhteellisen kosteuden arvo, jonka yläpuolella korroosio nopeutuu oleellisesti. Metallin laadusta ja pinnalla mahdollisesti olevista korroosiotuotteista tai muista yhdisteistä riippuen kriittisen kosteuden arvo vaihtelee välillä %. Kun syöpyminen on kerran alkanut, sen jatkumiseen tarvittava ilman kosteuspitoisuus voi olla vieläkin matalampi. Teräs voi syöpyä ilman suhteellisen kosteuden ollessa alle 40 %, jos pinnalla on kloridipitoisia suoloja. Lämpötila. Lämpötila vaikuttaa korroosioon siten, että korroosionopeus kasvaa lämpötilan kohotessa. Veden jäätymispisteen alapuolella korroosio on vähäistä tai sitä ei tapahdu ollenkaan. Kuitenkin epäpuhtaalla pinnalla syöpyminen voi jatkua jopa pienellä pakkasella, sillä monet suolat alentavat elektrolyyttinä toimivan veden jäätymispistettä. Ilman epäpuhtaudet. Kaksi tärkeintä ilman epäpuhtautta, jotka kiihdyttävät metallin korroosiota ovat kloridit ja rikkidioksidi. Rannikolla kloridit ovat peräisin merivedestä ja niiden vaikutus vähenee nopeasti mentäessä rannikolta sisämaahan päin. Muu kloridien lähde voi olla esimerkiksi maantiesuola. Kloridien vaikutuksesta pintojen kastumiseen tarvittava ilman suhteellisen kosteuden arvo pienenee. Lähinnä rikkipitoisista polttoaineista peräisin oleva rikkidioksidin määrä ilmassa vaihtelee paikasta ja ajasta riippuen voimakkaasti. Rikkidioksidi muodostaa ilman kosteuden kanssa rikkihappoa. Metallipinnalla rikkihappo muuttuu sulfaatiksi. Sulfaatti-ionien vaikutusmekanismi metallien korroosiossa vaihtelee eri metalleilla. 1.2 Korroosio vedessä Korroosionopeus vedessä riippuu siitä, kuinka nopeasti happi pääsee siirtymään metallipinnalle. Tähän vaikuttaa muun muassa veden virtausnopeus, happipitoisuus, lämpötila, biologinen toiminta ja liuenneet suolat. Luonnon vesien syövyttävyys vaihtelee niiden kemiallisen koostumuksen mukaan, ja nopeinta korroosio on merivedessä. 1.3 Korroosio maassa Korroosio maassa on ääritapauksissaan samanlaista kuin korroosio vedessä tai ilmassa, monissa tapauksissa jotain siltä väliltä. Syövyttävänä ympäristönä maaperä on heterogeeninen, huokoinen ympäristö, ja korroosionopeus voi olla eri paikoissa hyvin erilainen. 1.4 Korroosion ilmenemismuodot Metallien korroosiota voi tapahtua tasaisesti koko pinnalla tai paikallisesti: piste-, piilo-, rako- tai jännityskorroosiona. Yleinen korroosio tapahtuu tasaisesti, lähes samalla nopeudella koko pinnalla. Esimerkkejä tästä ovat teräksen ilmastollinen korroosio ja korroosio kemikaaleille altistetuissa metallipinnoissa. Pistekorroosiossa metalli syöpyy pienillä alueilla synnyttäen paikallisia, kuoppamaisia syvänteitä. Esim. pinnan karheus, liuoksen voimakas virtaus pintaa kohti ja kloridi-ionit merivedessä voivat aiheuttaa paikallista syöpymistä. Pistekorroosiota esiintyy yleensä metalleilla, joiden korroosionkestävyys perustuu pintaa suojaavaan passiivikerrokseen. Näitä ovat esim. alumiini ja ruostumaton teräs. Metallipinnalla olevien korroosiotuotteiden tai maalipinnan rajalla voi esiintyä piilokorroosiota. Rakokorroosiota esiintyy ahtaissa raoissa, syvennyksissä ja rei issä, joissa happea on vähän. Kloridi-ioni kiihdyttää sekä piilo- että rakokorroosiota. Ruostumaton teräs on erittäin herkkä tämäntyyppiselle korroosiolle. Galvaanisessa korroosiossa samassa elektrolyytissä, esim. merivedessä, epäjalompi ja jalompi metalli ovat sähköisessä kontaktissa toisiinsa, jolloin epäjalompi metalli syöpyy. Syöpyminen tapahtuu sitä nopeammin, mitä pienempi epäjalomman metallin pinta on verrattuna jalomman metallin pintaan, ja mitä suurempi metallien jalousero on. Esim. niittiliitoksissa niitteihin ei voi valita liitettäviä materiaaleja epäjalompaa metallia. Jännityskorroosiota, korroosioväsymistä, eroosio- ja kavitaatiokorroosiota aiheutuu, kun samanaikaisesti korroosion kanssa metalliin kohdistuu mekaanista jännitystä tai kulumista. 2 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

10 2. Maalaus korroosionestomenetelmänä Korroosionestomaalauksella pyritään suojaamaan metallipinta korroosiolta ja samalla saamaan kohteelle haluttu ulkonäkö. Maalikalvon kyky estää korroosiota perustuu maalikalvon sisältämiin korroosionestopigmentteihin tai katodisen suojauksen antavaan pigmentointiin sekä maalikalvon tiiviyteen ja hyvään tarttuvuuteen alustaan. Usein suojausvaikutus muodostuu mainittujen seikkojen yhdistelmästä. Maalauksen avulla voidaan korroosio estää: estämällä katodireaktio estämällä anodireaktio aikaansaamalla suuri vastus korroosioparin virtapiiriin Maaleissa käytetyt korroosionesto-ominaisuuksia parantavat lisäaineet ja pigmentit estävät usein sekä katodi- että anodireaktioita. 2.1 Katodireaktion estäminen Katodireaktio estyy, kun hapen ja veden pääsy katodille estetään. Maalikalvo toimii tällaisena eristäjänä hidastamalla veden ja hapen kulkua maalikalvon läpi. Esimerkiksi epoksimaalit muodostavat hyvin tiiviin kalvon ja antavat näin hyvän suojan vaativissa olosuhteissa. Maalikalvon paksuutta lisäämällä tai käyttämällä maaleissa levymäisiä pigmenttejä voidaan maalikalvon korroosionesto ominaisuuksia parantaa. Katodireaktio voidaan myös estää käyttämällä sinkkiä sisältäviä korroosionestopigmenttejä. Sinkki-ionit saostuvat sinkkihydroksidiksi katodipinnoille ja estävät näin muodostuvan suojakerroksen avulla katodireaktion. Näitä korroosionestopigmenttejä kutsutaan katodisiksi inhibiiteiksi. 2.2 Anodireaktion estäminen Anodireaktiossa muodostuu maalikalvon alle rautaioneja, jotka välittömästi olosuhteista riippuen muodostavat erilaisia raudan yhdisteitä. Anodisen reaktion pysäyttämiseksi pitää estää rautaionien liukeneminen anodilla, esimerkiksi katodisella suojauksella tai anodisen inhiboinnin avulla, jolloin anodialueille muodostuu suojakerros. Katodisen suojan antavan maalin täytyy sisältää runsaasti rautaa epäjalompia johtavia pigmenttejä, kuten sinkkiä sinkkipölymaalissa. Anodireaktio voidaan estää, kun aktiiviset korroosionestopigmentit ottavat osaa erilaisista sekaoksideista koostuvan anodialueiden suojakerroksen muodostumiseen. Lisäksi korroosionestopigmentit suojaavat korroosiolta saostamalla anodialueelle yhdisteitä, jotka eivät läpäise rautaioneja. Tällaiset korroosionestopigmentit ovat anodisia inhibiittejä. Esimerkkejä anodisista korroosionestopigmenteistä ovat lyijymönjä, sinkkikromaatti ja sinkkifosfaatti. Kromaatti- ja lyijypigmenttejä ei työterveydellisistä syistä enää käytetä. 2.3 Sähkövirran kulun estäminen Maalikalvon pitää muodostaa riittävän suuri vastus korroosioparin välissä kulkevalle sähkövirralle. Maaleilla, jotka eivät sisällä aktiivisia ruosteenestopigmenttejä, korroosionesto perustuu kykyyn estää ionien kulkeutuminen korroosioparin välillä. Tällaisia maaleja (esimerkiksi Temaline-epoksipinnoitteet) käytetään estämään korroosiota vesi- ja maaupotukseen tulevissa rakenteissa. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 3

11 3. Pintakäsittelyn huomioonottaminen teräsrakenteiden suunnittelussa Pintakäsittelyn kestävyys riippuu aina tehdyistä kokonaisratkaisuista. Onnistuneeseen lopputulokseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin pelkästään rasitusolosuhteet kestävä maalausjärjestelmä tai käytetyt maalit. Yksi tärkeimmistä rakenteen korroosiokestävyyteen vaikuttavista tekijöistä on teräsrakenteen suunnittelu. Perusta kunnolliselle pintakäsittelylle luodaan usein jo suunnittelijan piirustuslaudalla, jolloin tehdään pintakäsittelynkin kannalta tarkoituksenmukaiset ratkaisut. Kun pyritään optimaaliseen korroosiokestävyyteen ja pintakäsittelytulokseen, on suunnittelussa huomioitava koko pintakäsiteltävä rakenne ja rakenteen käyttäytyminen valmistuksen ja käytön aikana. Kestävyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa pintakäsittelyn ajankohta, paikka ja kesto, huoltomaalausmahdollisuudet ja vieläpä asennustapa, -ajankohta ja -paikka. Pintakäsittelyn kestävyyteen vaikuttavat myös rakenteiden ympäristön, mikroilmaston, vaihtelut vuodenaikojen, seisokkien tai prosessien ajoaikojen mukaan. Standardissa SFS-EN ISO annetaan ohjeita korroosioeston ja -kestävyyden kannalta hyvän teräsrakenteen suunnittelemiseksi. Suunnittelijan mahdollisuudet vaikuttaa rakenteen korroosiokestävyyteen ovat moninaiset. Korroosioneston huomioivan oikean ratkaisun tulee olla teknisesti ja taloudellisesti harkittu ainakin seuraavilta näkökannoilta: 3.1. Syövyttävien olosuhteiden välttäminen Rakenneosat sijoitetaan siten, että rakenne voidaan pitää puhtaana ja kuivana. Huolehditaan siitä, että pintaan satanut, roiskunut tai tiivistynyt vesi pääsee valumaan pois. Profiiliteräkset voivat kerätä pölyä, vettä, prosessista tippuvia aineita jne. Nämä lisäävät korroosioriskiä ja rakenteiden kuormitusta. Jos nesteitä kerääviä taskuja ei voida välttää, tulee rakenteen alin kohta varustaa olosuhteisiin nähden riittävän suurella reiällä ja pyrkiä ohjaamaan tippuva neste ohi muun rakenteen. Huono Pölykertymiä Parempi Kuva 2. Esimerkkejä vettä, kosteutta ja likaa keräävistä rakenteista sekä siitä, miten samat rakenteet voidaan muotoilla korroosionestoteknisesti paremmiksi a mm h mm 1000 Kuva 3. Standardin SFS-EN ISO ohjeet toisiaan lähellä olevien pintojen minimietäisyyksiksi. Jotta pinnan esikäsittely, maalaus ja huolto olisi mahdollista, on työntekijän nähtävä tämä pinta ja ulotuttava pinnalle työkaluillaan. Sen vuoksi on tärkeää, että pinta on nähtävissä ja että sille pääsee ulottumaan. 4 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

12 3.2 Oikean materiaalin ja suojaustavan valinta Vaarallisten galvaanisten parien syntyminen voidaan välttää materiaalivalinnoilla, pitämällä epäjalomman metallin pinta suurempana kuin jalomman, eristämällä metallit toisistaan tai pinnoittamalla epäjalompi metalli joko toisella järjestelmään paremmin soveltuvalla metallilla tai eristävällä pinnoitteella, kuten korroosionestomaalilla. 3.3 Korroosioherkkien ja maalausteknisesti epäedullisten rakenteiden välttäminen Rakenteen muoto ja sijainti vaikuttavat ratkaisevasti korroosionestomaalaukseen ja kunnossapitoon ja sitä kautta tietenkin myös maalauksen kestävyyteen ja kestoikään. Korroosionestomaalattavan teräsrakenteen jokaisen pinnan tulee sijaita siten, että se voidaan kunnolla esikäsitellä, maalata ja tarkastaa. On myös pyrittävä käyttämään korroosioneston kannalta mahdollisimman edullisia muotoja. Hyvässä rakennesuunnittelussa valitaan niin yksinkertaisia geometrisia muotoja kuin mahdollista välttäen maalausta vaikeuttavia teräviä kulmia. 3.4 Pintakäsittely ennen kokoonpanoa Pinnat, joita ei voida pintakäsitellä kokoonpanon tai asennuksen jälkeen, käsitellään etukäteen tai ne valmistetaan syöpymisen kestävistä materiaaleista. a Lohkojen tai lohkon viereisen pinnan välinen minimietäisyys (mm). h Maksimietäisyys (mm), joka on työntekijän saavutettavissa kapeassa tilassa. a a Kahden lohkon välinen minimietäisyys a saadaan viereisen sivun kaaviosta (Kuva 4.), h:n arvoon 1000 mm saakka. Kuva 4. Standardin SFS-EN ISO ohjeet toisiaan lähellä olevien pintojen minimietäisyyksiksi. a h h h Toiminta Raesuihkupudistus Koneellinen puhdistus -neulapistoolilla -hiertämällä/ hiomalla Puhdistus käsityökaluilla -harjaamalla/ hakkurilla Työkalun pituus (D 2 ) mm Työkalun ja alustan välinen etäisyys (D 1 ) mm Työskentelykulma (α) astetta Metalliruiskutus Maalin levitys -ruiskuttamalla -siveltimellä -telalla α alusta D 1 D 2 α työkalun lävistäjän ja alustan välinen kulma D 1 työkalun etäisyys alustasta D 2 työkalun pituus Taulukko 2. Standardin SFS-EN ISO mukaisia korroosionestotyössä käytettävien työkalujen tarvitsemia tyypillisiä etäisyyksiä. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 5

13 3.5 Pintakäsittely ja huoltomaalaukset kokoonpanon jälkeen Suunnittelussa pitää huomioida, että mahdollinen kokoonpanojen ja asennusten jälkeinen pintakäsittely sekä myöhemmin tehtävät huoltomaalaukset ovat mahdollisia suorittaa. Rakenteet tulee varustaa huoltomaalausta varten tarpeellisilla kannakkeilla ja kulkuteillä, kuten esimerkiksi uusissa teräsrakenteisissa silloissa ja säiliöissä tehdään. 3.6 Mekaanisten vaurioiden vähentäminen Rakenteeseen käyttöolosuhteissa mahdollisesti aiheutuvia mekaanisia vaurioita, jotka voivat johtaa syöpymiseen, pitää välttää. Standardin SFS-EN ISO mukaisia korroosionestotyössä käytettävien työkalujen tarvitsemia tyypillisiä etäisyyksiä. Standardin SFS-EN ISO ohjeet toisiaan lähellä olevien pintojen minimietäisyyksiksi. Jotta pinnan esikäsittely, maalaus ja huolto olisi mahdollista, on työntekijän nähtävä tämä pinta ja ulotuttava pinnalle työkaluillaan. Sen vuoksi on tärkeää, että pinta on nähtävissä ja että sille pääsee ulottumaan. Muistilista korroosioneston kannalta hyvän teräsrakenteen tai koneen suunnittelemiseksi Valitse oikeat materiaalit. Suunnittele mahdollisimman yksinkertainen, selkeä ja puhtaana pysyvä rakenne. Tarkista pitääkö rakenne palosuojamaalata. Huomioi tämä mitoituksessa. Varmista luoksepäästävyys niin, että rakenteen kaikki pinnat ovat pudistettavissa, maalattavissa ja tarkastettavissa. Katso standardista SFS-EN ISO rakenteiden vähimmäisetäisyydet. Vältä vettä ja roskia kerääviä kouruja. Varusta välttämättömät kourut riittävän suurilla vesirei`illä. Vältä vaakasuoria tasopintoja joiden päällä vesi ja lumi pysyvät. Vältä teräviä kulmia. Huomaa, että leikatussa pellinreunassa on kaksi terävää kulmaa, joista maali oikoo jättäen kulmat lähes paljaiksi. Muista ettei maali ole kittiä. Se ei täytä pienintäkään rakoa, vaan jättää sen avoimeksi ja tunkeutuessaan osittain rakoon, jättää myös raon reunat lähes paljaiksi. Vältä katkohitsiä, se ruostuu varmasti. Vältä pistehitsisaumoja, joihin pääsee vettä. Muista, että täysin umpinainen putki tai kotelo ei ruostu sisältä, avoin ruostuu. Vältä kahden eri metallin eristämättömiä liitoskohtia. Älä käytä ruostuvia pienosia, saranoita, kiinnittimiä jne. Muista, että pulttiliitoksessa maalipinta tavallisesti rikkoutuu ja ruostuminen alkaa. Sopivista aluslevyistä on apua. Älä tee montaa pientä huoltoluukkua vaan mieluummin vähän ja kunnollisia. Muista, että esim. säiliörakenteissa tarvitaan luukku paitsi kulkemista, myös puhdistusmateriaalin poistoa ja tuuletusta varten. Määritä terästyön laatuaste (SFS 8145, SFS-EN ISO ). Valitse esim. koneen alttiisiin kohtiin tumma värisävy, vauriot näkyvät vähemmän. Kysy jokaisen rakenneosan kohdalla: Onko tässä korroosioherkkiä kohtia? Jos on, niin aloita kysely: Onko osa tarpeellinen, pitääkö sen olla tällainen, tässä jne. Huomaat, että vähemmillä osilla tulee parempi rakenne. Älä pelkää arvostelua. Mene kentälle. konepajalla, maalaamossa ja käyttäjien puheilla saat moitteita, mutta myös tietoja, joita muilla ei ole. Sinusta tulee alasi tietäjä. 6 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

14 4. Korroosionestomaalauksen standardit Korroosionestomaalausstandardeilla pyritään varmistamaan parempi ja tasaisempi maalauksen laatu. Hyvät standardit tukevat asiantuntemusta, mutta eivät koskaan korvaa sitä. 4.1 Standardien merkitys Standardisoinnin avulla luodaan yhdenmukaisia määritelmiä, arvosteluperusteita ja vaatimuksia. Tämä helpottaa kokonaisuuden hahmottamista määrätyllä tekniikan alueella. Standardeissa määritelty yhteinen kieli ja yhdenmukaiset toimintatavat helpottavat suunnittelua, yhtenäistävät työtä, säästävät kustannuksia ja välttävät päällekkäisyyksiä. Standardi on yleensä suositus. Määräyksissä ja direktiiveissä voidaan kuitenkin viitata standardeihin. Tällöin nämä viitestandardit eli sovellettavat standardit ovat sitovia asiakirjoja. Sekä kansallisissa että kansainvälisissä korroosionestomaalausstandardeissa annetaan vaatimuksia maaliyhdistelmille, esikäsittelylle, maalaustyölle ja laadunvalvonnalle. Maaliaineille ja maaleille ei yleensä esitetä tarkkoja koostumusvaatimuksia, vaan kultakin maalityypiltä edellytetään tiettyjä ominaisuuksia. 4.2 Suomalaiset standardit Suomessa ovat käytössä seuraavat korroosionestomaalaukseen liittyvät SFS-standardit: SFS-EN ISO 12944: 1-8 Osa 1: Yleistä Osa 2: Ympäristöolosuhteiden luokittelu Osa 3: Rakenteen suunnitteluun liittyviä näkökohtia Osa 4: Pintatyypit ja pinnan esikäsittely Osa 5: Suojamaaliyhdistelmät Osa 6: Laboratoriomenetelmät toimivuuden testaamiseksi Osa 7: Maalaustyön toteutus ja valvonta Osa 8: Erittelyjen laatiminen uudisrakenteille ja huoltomaalaukseen SFS 8145 Korroosionestomaalaus. Suihkupuhdistettujen ja konepajapohjamaalilla käsiteltyjen teräspintojen mekaaniset esikäsittelymenetelmät ja -laatuasteet. SFS-ISO 8501:1-4 Teräspintojen käsittely ennen pinnoitusta maalilla tai vastaavilla tuotteilla. Pinnan puhtauden arviointi silmämääräisesti. Osa 1: Teräspintojen ruostumisasteet ja esikäsittelyasteet. Maalaamattomat teräspinnat ja aiemmista maaleista kauttaaltaan puhdistetut teräspinnat. Osa 2: Ennestään pinnoitetun teräksen esikäsittelyasteet sen jälkeen kun aikaisemmat pinnoitteet on poistettu paikoittain. Osa 3: Hitsien, leikkaussärmien ja muiden pintavirheellisten alueiden esikäsittelyasteet Osa 4: Pinnan kunnon lähtötaso, esikäsittelyasteet ja pikaruostumisasteet korkeavesipainesuihkutuk sen yhteydessä. SFS-ISO 8502 Teräspintojen esikäsittely ennen pinnoitusta maalilla tai vastaavilla tuotteilla. Testit pinnan puhtauden arvioimiseksi. Osa 2: Kloridin laboratoriomääritys puhdistetuilta pin noilta. Osa 3: Pölyn arviointi maalausta varten esikäsitellyiltä teräspinnoilta (teippimenetelmällä). Osa 4: Ohjeita kondensaation syntymisen tödennäköi syyden arvioimiseksi ennen maalin levitystä. Osa 5: Kloridin määritys maalausta varten esikäsitellyiltä teräspinnoilta - ionidetektorimenetelmä. Osa 6: Liukoisten epäpuhtauksien uutto analysointia varten. Bresle-menetelmä. Osa 8: Kenttämenetelmä kosteuden määrittämiseksi refraktometrisesti. Osa 9: Kenttämenetelmä vesiliukoisten suolojen määrittämiseksi konduktiometrisesti. Osa 11: Kenttämenetelmä vesiliukoisen sulfaatin määrittämiseen sameusmittauksella. Osa 12: Kenttämenetelmä vesiliukoisten rautaionien määrittämiseen titrimetrisesti. SFS-ISO 8503 Teräspintojen esikäsittely ennen pinnoitusta maalilla tai vastaavilla tuotteilla. Teräspinnan määrittely. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 7

15 Osa 1: Laatuvaatimukset ja määritelmät ISO-pintaprofiilivertailukappaleille suihkupuhdistetun pinnan arviointia varten. Osa 2: Pintaprofiilin arviointimenetelmä suihkupuhdistetulle teräkselle. Vertailukappalemenetelmä. Osa 3: ISO-vertailukappaleen kalibrointimenetelmä ja pintaprofiilin määritys. Mikroskooppimenetelmä. Osa 4: ISO-vertailukappaleen kalibrointimenetelmä ja pintaprofiilin määritys. Mittauskärkimenetelmä. SFS-EN ISO 8504 Teräspintojen esikäsittely ennen maalien ja vastaavien tuotteiden levitystä. Esikäsittelymenetelmät. Osa 1: Yleiset periaatteet. Osa 2: Raesuihkupuhdistus. Osa 3: Puhdistus käsityökaluilla ja koneellisesti. SFS-EN ISO 4628 Maalit ja lakat. Pinnoitteiden huononemisen arviointi. Yleisten virhetyyppien esiintymisen voimakkuuden, määrän ja koon merkintä. Osa 1: Yleistä ja merkintäjärjestelmä. Osa 2: Rakkuloitumisasteen arviointi. Osa 3: Ruostumisasteen arviointi. Osa 4: Halkeilemisasteen arviointi. Osa 5: Hilseilyasteen arviointi. Osa 6: Liituamisasteen arviointi teippimenetelmällä. Osa 7: Liituamisasteen arviointi samettimenetelmällä. Osa 8: Viiltoa ympäröivän irtoamisen ja korroosion arviointi. Osa 10: Lankamaisen (filiform) korroosion arviointi. SFS-ISO Maalit ja lakat. Pinnoitteiden huononemisen arviointi. Yleisten virhetyyppien esiintymisen voimakkuuden, määrän ja koon merkintä (luokittelu). Osa 6: Liituamisasteen arviointi teippimenetelmällä. SFS 5873 Metallirakenteiden korroosionestosuojamaaliyhdistelmillä. Käyttösuositus prosessi- ja metalliteollisuudelle. SFS-EN Automaattisesti suihkupuhdistetut ja konepajapohjamaalatut rakenneterästuotteet. PSK 2701 Metallirakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Hankinta-asiakirjat. PSK 2702 Kuumasinkittyjen teräsrakenteiden hankinta ja maalaus. Käyttösuositus prosessiteollisuudelle. Ruotsalaiset standardit BSK 99 Ruotsissa ovat käytössä Boverketin julkaisemat teräsrakenteiden korroosionestomaalaussuositukset, jotka sisältyvät Boverkets handbok om Stålkonstruktioner (BSK 99) teräsrakenteiden suunnittelu- ja pintakäsittelyohjeisiin. BSK 99 pohjautuu suurelta osin standardiin SS-EN ISO 12944, osat 1 7. Ympäristöolosuhdeluokat määritetään standardin SS-EN ISO mukaisiin luokkiin C1 C5-M ja Im1 Im3. BSK 99:n sisältämät maalausjärjestelmät merkitään taulukoiden 8:72a f mukaisesti. S-systeemit ovat SS-EN ISO mukaisia ja N-systeemit kansallisia. Tikkurila Oy, Industrial Coatings antaa tarvittaessa tiedot hyväksytyistä maalausjärjestelmistä. SSG standardit Ruotsalaisen Standard Solutions Groupin (entinen Skogsindustriella Standardiseringsgruppen) laatimat maalausstandardit paperi- ja selluloosateollisuutta varten. SSG 1021, 1997 Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Tvåkomponenters epoxi- eller polyuretangrundfärg GA, GK, GS SSG 1022, 1995 Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Zinkpulverpigmenterad epoxigrundfärg GB,GZ SSG 1023, 1997 Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Akryleller vinylgrundfärg GE, GL SSG 1024, 1997 Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Yttolerant olje- eller fet alkydgrundfärg GM, GP SSG 1025, 1995 Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Tvåkomponenters oxiranestergrundfärg GR SSG 1026, 1995 Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Tvåkomponenters epoxi- eller polyuretantäckfärg TA, TB, TD SSG 1027, 1995 Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Akryleller vinyltäckfärg TE, TL SSG 1028 Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Alkydtäckfärg TM, TP 8 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

16 SSG 1029 Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Tvåkomponenters oxiranestertäckfärg TR SSG 1030 Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Lösningsmedelsfri epoxi-, vinylester- eller polyestertäckfärg TF, TG SSG:n mukainen maalausjärjestelmä kirjoitetaan kokonaisuudessaan esimerkiksi seuraavasti: SSG GB40 TD160-SSG20 Tulkinta: SSG Skogsindustriella Standard Solutions Group Standardi 1005 GB40 TEMAZINC 99, 40 µm TD160 TEMACOAT RM 40, 160 µm -SSG 20 SSG värikartan mukainen värisävy 4.3 Maalien ja maalikalvojen testaukseen liittyvät standardit SFS-EN ISO 2064 Metalliset ja muut epäorgaaniset pinnoitteet. Paksuuden mittauksen käsitteet ja määritelmät. SFS-EN ISO 2813 Maalit ja lakat. Peilikiillon määritys ei-metallisille maalikalvoille kulmilla 20, 60 ja 85. SFS-EN ISO 1518 Maalit ja lakat. Naarmutuskoe. SFS 3641 (ISO 1521) Maalit ja lakat. Vedenkestävyyden määritys. SFS-EN ISO 1522 Maalit ja lakat. Heilurikovuuden määritys. SFS 3645 (ISO 2810) Maalit ja lakat. Säänkestävyyden testaaminen ulkokenttäkokeilla. SFS-ISO 9227 Korroosiokokeet keinotekoisissa kaasu ympäristöissä. Suolasumukokeet. SFS-EN ISO 1520 Maalit ja lakat. Venyvyyskoe. SFS-EN ISO 2808 Maalit ja lakat. Kalvon paksuuden määrittä minen. SFS-EN ISO Maalit ja lakat. Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Pinnoitteiden kuivakalvonpaksuuden mittaus ja hyväksymisperiaatteet karheilla pinnoilla. SFS-EN ISO 2812 Paints and varnishes. Determination of resistance to liquids. Part 1: Immersion in liquids other than water Part 2: Water immersion method SFS-EN ISO 3231 Paints and varnishes. Determination of resistance to humid atmospheres containing sulfur dioxide (ISO 3231:1993) SFS-EN ISO Paints and varnishes. Determination of resistance to humidity. Part 1: Continuous condensation. SFS-EN ISO 4624 Maalit ja lakat. Tarttuvuuden arviointi veto kokeella. SFS-EN ISO Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Pinnoitteen tartunnan ja koheesion (murtumislujuuden) arviointi ja hyväksymiskriteerit. Osa 1: Irtivetokoe. SFS-EN ISO Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Pinnoitteen tartunnan ja koheesion (murtumislujuuden) arviointi ja hyväksymiskriteerit. Osa 2: Hilaristikkokoe ja X-viiltokoe. SFS-EN ISO 9227 Paints and varnishes. Determination of resistance to neutral salt spray (fog). SFS standardeja sekä ulkomaalaisia standardeja ja standardivärikarttoja myy Suomen Standardisoimisliitto SFS r.y., PL 116, HELSINKI, puhelin (09) Yrityskohtaiset standardit Useat yritykset ovat laatineet käyttöönsä standardeja, joissa on otettu huomioon tuotantolaitosten asettamat erityisvaatimukset. Näihin kuuluvat myös projektikohtaiset maalaustyöselitykset, joissa määritellään maalausjärjestelmä ja noudatettava laatutaso. Tikkurila Oy auttaa mielellään yrityskohtaisten standardien ja maalaustyöselitysten laadinnassa. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 9

17 5. Pinnan puhdistus ja esikäsittely Maalattavan pinnan puhdistus ja esikäsittely sisältää kaikki ne toimenpiteet, joilla parannetaan maalikalvon tarttuvuutta ja kestävyyttä. Huolellinen ja asianmukaisesti valittu esikäsittely on onnistuneen maalauksen perusta. Maalausvaurioista % johtuu huonosta esikäsittelystä. Tarkoituksenmukainen ja taloudellinen esikäsittely valitaan epäpuhtauden laadun sekä asennusaikaisen tai lopullisen sijoituspaikan mukaisten rasitusolosuhteiden mukaan. Samalla otetaan huomioon maaliyhdistelmän vaatimukset ja maalattavan kappaleen muoto ja pintakäsittelyn suorituspaikka. 5.1 Esikäsittelytunnukset Esikäsittelytunnuksia käytetään valitun maalausyhdistelmän yhteydessä maalaustyöselityksissä kertomaan, millainen esikäsittely on tarpeen tehdä. Tunnukset on esitetty taulukossa 3. Esikäsittelytoimenpide Lian ja rasvan poisto Fosfatointi Kromatointi Happopeittaus Tartuntamaalaus Epoksikonepajapohja Polyvinyylibutyraalikonepajapohja Sinkkisilikaattikonepajapohja Sinkkiepoksikonepajapohja Teräsharjaus Suihkupuhdistus Liekkipuhdistus Pyyhkäisysuihkupuhdistus Paikallinen suihkupuhdistus Paikallinen puhdistus käsi- tai konetyökaluilla Paikallinen koneellinen puhdistus Tunnus Pe Fo Kr Be Ta E, EPF PVB, PVBF SS, ESIZ SE, EPZ St Sa FI SaS PSa PSt PMa A Teräspinta, jota laajalti peittää hyvin kiinni käsittely valitaan epäpuhtauden laadun, oleva valssihilsekerros, mutta jossa ruostetta on hyvin vähän tai ei lainkaan. B Teräspinta, jolla on alkavaa ruostumista ja jolta valssihilsekerros on alkanut irrota. C Teräspinta, jolta valssihilse on ruostunut pois tai jolta se voidaan kaapia, mutta jossa paljain silmin tarkasteltuna on havaittavissa vähäistä kuoppakorroosiota. D Teräspinta, jolta valssihilse on ruostunut pois ja jossa paljain silmin tarkasteltaessa on havaittavissa yleistä kuoppakorroosiota. Tarkastelu tehdään paljain silmin joko päivänvalossa tai samanarvoisessa keinovalossa. Ruostumisasteeksi kirjataan maalattavan kappaleen huonoin ruostumisaste. Myös aikaisemmin maalatulle pinnalle voidaan määrittää standardin SFS-EN ISO mukaan ruostumisaste, josta käytetään merkintää Ri 0...Ri 5 sen mukaan, kuinka suuri osa maalatusta pinnasta on ruostunut. Standardisarjasta SFS-EN ISO 4628 osat 1-6 löytyvät mallikuvat niin maalatun pinnan ruostumisasteen kuin halkeilun, hilseilyn tai kuplimisen arvioimiseen. Aste Ruostunut pinta-ala (%) Eurooppalainen Ri 0 0 Re 0 10 Ri 1 0,05 Re 1 9 Ri 2 0,5 Re 2 7 Ri 3 1 Re 3 6 Ri 4 8 Re 5 4 ASTM D610 Ri 5 40/50 Re Taulukko 3. Esikäsittelytunnukset Taulukko 4. Maalatun pinnan ruostumisasteet (SFS-EN ISO ) ja vastaava ruostunut pinta-ala sekä vastaavuudet muihin maalatun pinnan ruostumisastestandardeihin. 5.2 Ruostumisasteet Standardi SFS-ISO määrittelee maalaamattomalle teräkselle neljä valssihilse- ja ruostumistasoa, jotka ilmoitetaan ruostumisasteina A, B, C ja D määriteltyinä standardissa sekä sanoin että esimerkkivalokuvin. 10 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

18 5.3 Esipuhdistus Esipuhdistuksella maalattavalta pinnalta poistetaan erilaisilla lian- ja rasvanpoistomenetelmillä ruosteen poistoa ja maalausta haittaavat epäpuhtaudet. Kiinteät epäpuhtaudet, kuten jää-, betoni-, laasti- ja maalijätteet sekä paksut suola- ja ruostekerrokset hakataan, kaavitaan tai harjataan pois. Suolat ja muut vesiliukoiset epäpuhtaudet voidaan poistaa vesipesulla harjaten, korkeapaine-, höyry- tai alkalipesulla. Rasvan ja lianpoistoon käytetään yleensä liuotin-, emulsio- tai alkalipesua. Emulsio- ja alkalipesu vaativat aina huolellisen huuhtelun Lian ja rasvanpoisto Lian- ja rasvanpoistossa käytettävät menetelmät ja aineet on esitetty taulukossa 5. Pesumenetelmän ja käytettävien aineiden valintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten esimerkiksi tuotannon laatu ja määrä, epäpuhtauksien laatu ja määrä ja seuraava pintakäsittelyvaihe. Vesipesulla voidaan pinnasta poistaa vesiliukoisia yhdisteitä, kuten suoloja ja happotähteitä. Pesutehoa voidaan parantaa nostamalla lämpötilaa tai mekaanisen vaikutuksen avulla. Mekaaninen vaikutus saadaan aikaan esimerkiksi harjaamalla, sekoituksen avulla tai käyttäen korkeapaineista vesisuihkua. Korkeapainepesussa vesi voi olla kokonaan nesteenä tai osa siitä voi olla höyryn muodossa, jolloin puhutaan höyrypuhdistuksesta. Vesipesussa ja höyrypuhdistuksessa voidaan käyttää lisänä pesuainetta. Pesuaineen avulla nesteen tunkeutuvuus likakerrokseen paranee. Vesipesussa voidaan pesuaineen sijasta käyttää kostutusaineena myös alkoholia, jolloin ei erillistä huuhteluvaihetta tarvita. Huom! Teräsrakenteen pinnalla mahdollisesti olevien suolojen ja rasvan poistamatta jättäminen pilaa suljetuissa suihkupuhdistusjärjestelmissä olevan puhallusmateriaalin ja aiheuttaa epäpuhtauksien siirtymisen myöhemmin käsiteltäviin kappaleisiin. Alkaliset Neutraalit Happamat Epäorgaaniseen rasvanpoistoaineeseen perustuvat Orgaaniseen liuottimeen perustuvat Halogenoidut Petrolipohjaiset Emulgoituvat Muut Rasvanpoistoaineet RasvanpoistomenetelmäT Elektrolyyttinen Mekaaninen Ruiskutus Upotus Liuotinhöyry Koneellinen Käsin tehty Taulukko 5. Rasvanpoistomenetelmät ja pesuaineet M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 11

19 5.3.2 Alkaliset pesut Alkalipesu irrottaa rasvaa, öljyä ja vesiliukoisia epäpuhtauksia. Alkaliset pesuaineet toimivat parhaiten lämpiminä. Pesulämpötilat ovat tavallisesti C. Alkalisia pesuaineseoksia on olemassa eri tarkoituksiin. Puhdistettaessa sinkkiä ja alumiinia on käytettävä erityisesti näille metalleille tarkoitettuja lisäaineita syöpymisen estämiseksi. Pesuaineen valintaan vaikuttaa metallin laadun lisäksi öljy- ja rasvamaisten epäpuhtauksien koostumus. Hyvin emäksiset pesuaineet saattavat joissakin tapauksissa liuottaa likakerroksia valikoivasti siten, että vain osa öljyistä tai rasvoista liukenee ja pintaan jäävien epäpuhtauksien poistaminen vaikeutuu. Alkalipesu tehdään upottamalla tai ruiskuttamalla. Koska pesuliuokset ovat kuumia, on varottava, että kuumat pinnat eivät pääse kuivumaan ennen huuhtelua. Kaikki alkalitähteet on saatava pinnalta pois ennen seuraavaa pintakäsittelyä. Joskus tarvitaan alkalipesun jälkeen erillinen neutralointi. Neutralointi voidaan tehdä lisäämällä huuhteluveteen esimerkiksi fosforihappoa Liuotinpesu Liuotinpesu voidaan tehdä joko palavilla tai palamattomilla liuottimilla. Palavia liuottimia ovat esimerkiksi liuotinbensiini, tinnerit, tärpätti ja aromaattiset hiilivedyt, kuten ksyleeni ja tolueeni. Liuotinpesu esim. liuotinbensiinillä tehdään usein käytännössä pyyhkimällä. Näin tehdyn pesun lopputulos on kyseenalainen, koska pyyhkimällä rasva yleensä vain siirtyy paikasta toiseen. Palavia liuottimia tulisi käyttää vain joko kiinteissä tai siirrettävissä puhdistuskammioissa, joissa liuotinhöyryjen tuuletus ja liuottimen talteenotto voidaan hoitaa asianmukaisesti. Palamattomat liuottimet ovat kloorattuja hiilivetyjä ja niitä käytetään nykyään vain kiinteissä laitoksissa. Puhdistus tehdään usein höyrypuhdistuksena. Laitteiden pohjalla oleva liuotin höyrystetään ja höyry tiivistyy puhdistettavalle pinnalle. Liuotinpuhdistus ei poista epäorgaanisia suoloja tai paksuja rasvakerroksia. Liuotinhöyrypuhdistus yhdistetään usein upotuspuhdistukseen. Liuotin valitaan poistettavien epäpuhtauksien mukaan. Tavallisimmin käy tettyjä ovat trikloorietyleeni eli tri (87 C), perkloorietyleeni eli per (121 C), metyleenikloridi (40 C) ja trikloorietaani (87 C). Kloorattujen hiilivetyjen käyttörajoituksista myös ammattikäytössä keskustellaan. Liuotinpuhdistuksen jälkeen ei tarvita vesihuuhtelua Emulsiopesu Emulsiopesussa pesuliuos sisältää vettä, liuotinta ja emulgaattoreita. Emulgaattoreiden tehtävänä on saattaa epäpuhtaudet sellaiseen muotoon, että ne eivät tartu uudestaan pintaan. Emulsiopesu irrottaa tehokkaasti erilaisia likakerroksia, mutta pintaan saattaa jäädä ohut öljykalvo. Emulsiopesua käytetäänkin usein esipuhdistuksessa ennen alkalipesua tai liuotinpuhdistusta. Emulgaattoreita voidaan myös lisätä voiteluaineena käytettäviin öljyihin, jolloin pinta muokkauksen jälkeen voidaan huuhdella vedellä Kuivaus Kun esikäsittelyssä käytetään vesiliuoksilla tehtäviä rasvanpoisto- tai fosfatointimenetelmiä, on kappaleet kuivattava ennen maalausta. Erilaisia kuivausmenetelmiä ovat esimerkiksi: Yksinkertaiset ja massaltaan kevyet kappaleet voidaan kuivata käyttämällä viimeisessä huuhtelussa kuumaa vettä, jolloin kappaleeseen varastoitunut lämpöenergia höyrystää pintaan jääneet vesipisarat. Menetelmä on kustannuksiltaan edullisin, koska mitään kuivauslaitteistoja ei tarvita. Lisäetuna voidaan mainita merkittävä tilan- ja energiansäästö. Menetelmä sopii kuitenkin vain yksinkertaisille ja ohutseinämäisille kappaleille, joissa ei ole vettä kerääviä lokeroita. Yleisimmin käytetty kuivausmenetelmä on konvektioperiaatteella toimiva kuivaustunneli. Tunnelissa kierrätetään kuumaa noin 150 C ilmaa, joka puhaltaa kappaleesta vesipisarat pois sekä höyrystää jäljellä olevan kosteuden. Menetelmän haittapuolena on suuri tilan ja energiantarve varsinkin, jos kyseessä on paksuseinämäiset kappaleet ja linjan nopeus on suuri. Huomattavasti edellisiä menetelmiä tehokkaampi ja vähemmän tilaa vaativa on yhdistetty infrapunasäteily ja konvektiokuivaus. Sijoittamalla tunnelin alkupäähän IR-säteilijöitä, jotka voidaan kohdistaa hyvinkin tarkasti, saadaan nopeallakin linjalla paksuseinäisten kappaleiden lämpötilan nousuaika lyhyeksi. Tunnelin loppuosassa on konvektiovyöhyke, jonka kuumalla ilmavirralla puhalletaan kappaleessa mahdollisesti olevista koloista ja taskuista vesi pois ja loppukosteus höyrystyy kappaleen sisältämän lämpöenergian avulla. Yksinomaan IR-säteilykuivausta käytetään silloin, kun kappaleet ovat hyvin paksuseinäisiä, massiivisia ja muodoltaan suhteellisen yksinkertaisia. Kappaleen pintalämpötila nostetaan nopeasti veden kiehumispisteeseen, 12 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

20 jonka jälkeen, kappaleen jäähtyessä huoneen lämpötilaan, vesi höyrystyy siihen sitoutuneen lämpöenergian ansiosta. Tilantarve on melko pieni. 5.4 Esikäsittelyasteet Standardi SFS-ISO määrittelee pinnan puhtauden niin sanottuina esikäsittelyasteina visuaalisen tarkastelun perusteella. Nämä erotellaan tavallisimpien ruosteenpoistomenetelmien mukaan: teräsharjaus St, suihkupuhdistus Sa, liekkipuhdistus FI ja happopeittaus Be. Esikäsittelyasteet määritellään kuvaamalla sanallisesti pinnan ulkonäkö puhdistuksen jälkeen yhdessä selventävien esimerkkivalokuvien kanssa. Puhdistusmenetelmätunnuksen jälkeen oleva luku kuvaa puhdistusastetta, joista on kerrottu myöhemmin ruosteenpoistomenetelmiä käsittelevässä kappaleessa 6. Kun tunnuksen eteen lisätään vielä pinnan alkuperäinen ruostumisaste, saadaan kuvattua teräspinnan tila juuri ennen maalausta. Pinnan osittaisen esikäsittelyn (paikkapuhdistuksen) standardiesikäsittelyasteiden merkinnät ovat: PSa paikallinen suihkupuhdistus (paikkapuhallus) PMa paikallinen koneellinen puhdistus PSt paikallinen puhdistus käsi- tai konetyökaluilla Esimerkki: C Sa2½ Suihkupuhdistuksen esikäsittelyaste Ruostumisaste Huomio! Kemiallisissa esikäsittelymenetelmissä ei vielä toistaiseksi ole standardisoituja esikäsittelyasteita. Mutta niissäkin neuvotaan, miten saadaan kunnollinen pinta maalausta varten eri rasitusolosuhteisiin. 5.5 Esikäsittelyn laatuasteet Ennen maalausta toimenpiteet eivät rajoitu vain pinnan puhdistukseen ruosteesta, valssihilseestä, rasvasta, leikkuunesteiden jäänteistä, liasta ja vanhasta maalista, vaan siihen kuuluu usein myös terästyö, joka tehdään esimerkiksi hitsiliitoksille, leikkauspinnoille ja vioille teräspinnassa. Standardissa SFS 8145 (2008) määritetään suihkupuhdistetuille ja konepajapohjamaalilla käsitellyille teräspinnoille mekaaniset esikäsittelymenetelmät ja laatuasteet (taulukko 6). Standardin sisältämä kuvasarja esittää, miltä mekaanisten esikäsittelyjen eri laatuasteet näyttävät käytännössä (kuvat 5 ja 6). Esimerkki esikäsittelyn merkintätavasta standardin SFS 8145 mukaan: SFS 8145 Fe PVB terästyö 05/puhdistus 06 Esikäsittelyn laatuaste Konepajapohjamaali Maalausalusta Standardin tunnus 5.6 Ruosteenpoistomenetelmät Ruosteenpoistossa teräs- ja valurautapinnat puhdistetaan ruosteesta, valssihilseestä, vanhoista maalikerroksista ja muista esipuhdistuksen jälkeen pinnalle jääneistä kiinteistä epäpuhtauksista. Valssihilsekerros on kuumavalssauksen jäljiltä teräksen pinnassa oleva hauras kerros, joka erilaisesta lämpölaajenemisesta ja heikosta sitoutuvuudesta johtuen irtoaa vähitellen ja on näin ollen huono maalausalusta. Ruosteenpoistomenetelmän valintaan vaikuttavat puhdistettavan teräksen ainevahvuus, kappaleen koko, puhdistusolosuhteet, poistettavan ruosteen laatu, valitun maalityypin edellyttämä puhdistusaste ja pintaprofiili. Tavallisesti ruosteenpoistomenetelmä ja sen taso määritetään projektierittelyssä, suojamaaliyhdistelmän erittelyssä, maalaustyöselosteessa ja/tai maalausjärjestelmätunnuksessa. Ruosteenpoiston menetelmiä ovat mekaaniset teräsharjaus ja suihkupuhdistus, termiset menetelmät sekä kemialliset menetelmät Käsityökaluilla tai koneellisesti tehty puhdistus, St Harjausta, hiontaa ja kaavintaa käsityökaluilla tai koneellisesti käytetään ruosteen poistamiseen silloin kun maalattavien pintojen puhdistus ei ole muuten mahdollista. Menetelmiä merkitään lyhenteellä St. Paikallisen puhdistuksen ollessa kyseessä käytetään merkintää PSt. Menetelmien välineet ovat helppokäyttöisiä ja halpoja hankkia, mutta puhdistustulos jää selvästi muiden ruosteenpoistomenetelmien tasosta. Käsi- ja konetyökaluilla tehtävä puhdistus on esitetty standardissa ISO (2007). Ohessa on esimerkkinä kuvaus St 2 -pinnasta. St 2 Huolellinen käsityökaluilla tai koneellisesti tehty puhdistus Paljain silmin tarkasteltuna pinnassa ei saa olla pölyä, rasvaa ja likaa, ei myöskään heikosti kiinni olevaa valssihilsettä, ruostetta, maalia eikä vieraita aineita. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 13

21 Kohde Nro Toimenpide Esikäsittelyn laatuaste Terästyö Hitsiliitokset 1 Hitsauskuona poistetaan 2 Hitsauslangan pätkät poistetaan 3 Kaapimella irtoavat hitsausroiskeet poistetaan 4 Hitsausroiskeet poistetaan 5 Avohuokoset poistetaan 6 Reunahaavat korjataan 7 Terävät huiput pyöristetään Leikkauspinnat 8 Kaapimella irtoava purse ja jäyste poistetaan 9 Terävät reunat ja huiput poistetaan Viat teräspinassa 10 Polttohaavat korjataan 11 Terävät pintaviat korjataan Puhdistus Maalattavat alueet 1 Rasvan, öljyn, pölyn, suolojen ja roskien poisto Hitsiliitokset ja ilman konepajapohjaa olevat alueet 2 Kevyt teräsharjaus 3 Teräsharjaus St 2 4 Teräsharjaus (vain työselosteessa mainituissa erityiskohteissa) St Konepajapohjapintojen suihkupuhdistus Vain työselosteessa mainituissa erityiskohteissa 5 Kevyt suihkupuhdistus Sa 1 6 Huolellinen suihkupuhdistus Sa 2 7 Hyvin huolellinen suihkupuhdistus Sa 2½ Kevyesti Huolellisesti Hyvin huolellisesti 11 Suihkupuhdistus metallinpuhtaaksi Sa 3 Taulukko 6. Mekaanisten esikäsittelyjen laatuasteet ja niiden edellyttämät toimenpiteet (SFS 8145). 14 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

22 Kuva 5. Esikäsittelemättömiä teräskappaleita, jotka on koottu hitsaamalla sinkkisilikaattikonepohjamaalilla käsitellyistä osista. Laatuaste 00. M E T A L L I P I N T O J E N Kuva 6. Teräskappale puhdistettuna laatuasteeseen 05 (SFS 8145), joka edellyttää suihkupuhdistuksen esikäsittelyastetta Sa2½. T E O L L I N E N M A A L A U S 15

23 5.6.2 Suihkupuhdistus, Sa Teräs- ja valurautakappaleiden ruosteenpoistoon käytetään yleisesti suihkupuhdistusta, joka onkin tehokkain menetelmä valssihilseen ja ruosteen poistamiseen. Suihkupuhdistamisella, jota merkitään lyhenteellä Sa, tarkoitetaan mekaanista pinnanpuhdistusta, jossa epäpuhtaudet irrotetaan raesuihkulla. Paikallisen puhdistuksen ollessa kyseessä käytetään merkintää PSa (tarkoittaa samaa kuin ennen käytetty nimitys paikkapuhallus ). Suihkupuhdistuksessa käytetään avopuhallus-, tyhjiöpuhallus-, vesisuihku- (märkäpuhallus) tai sinkopuhdistuslaitteita. Suihkupuhdistusta käytetään myös kastosinkityn, alumiinin sekä vanhan ehjän maalipinnan puhdistukseen ja karhennukseen välittömästi ennen maalausta. Tällöin puhallus pitää tehdä ei-metallisilla materiaaleilla ja pienellä paineella ettei pinta tai pinnoite vaurioituisi. Puhallusmateriaalin raekoon pitäisi olla 0,2 0,5 mm ja paine alle 4 bar. Suuttimen etäisyyden puhallettavasta pinnasta pitäisi olla 0,5 0,8 m Suihkupuhdistuksen esikäsittelyasteet (SFS-ISO ) Sa1 Kevyt suihkupuhdistus Paljain silmin tarkasteltaessa ei pinnalla saa olla näkyvää öljyä, rasvaa, likaa eikä heikosti kiinni olevaa valssihilsettä, ruostetta, maalia tai vieraita aineita. Sa2 Huolellinen suihkupuhdistus Paljain silmin tarkasteltaessa ei pinnalla saa olla näkyvää öljyä, rasvaa tai likaa ja vain vähän valssihilsettä, ruostetta, maalia tai vieraita aineita. Pinnalle jäävien epäpuhtauksien tulee olla hyvin kiinni alustassa. Sa2½ Hyvin huolellinen suihkupuhdistus Paljain silmin tarkasteltaessa ei pinnalla saa olla näkyvää öljyä, rasvaa tai likaa eikä valssihilsettä, ruostetta, maalia tai vieraita aineita. Pinnalle jäävät epäpuhtaudet näkyvät korkeintaan heikkoina värjäytyminä, laikkumaisina tai juovamaisina varjostumina. Sa3 Suihkupuhdistus metallinpuhtaaksi Paljain silmin tarkasteltaessa ei pinnalla saa olla näkyvää öljyä, rasvaa tai likaa eikä valssihilsettä, ruostetta, maalia tai vieraita aineita. Pinnalla on oltava yhtenäinen metallin väri. SaS Pyyhkäisysuihkupuhdistus Pyyhkäisysuihkupuhdistusta (vanha nimi on hiekkapesu) käytetään sinkittyjen ja alumiinipintojen puhdistukseen, vanhojen ehjien maalipintojen karhennukseen sekä irtoilevan maalin poistoon korjausmaalauksissa. Valmiin pinnan tulee olla tasaisen himmeä ja karhea, mutta pinnoitteen ehjä. Suihkupuhdistuksen jälkeen pinnalta poistetaan luonnollisesti pöly ja roskat sekä puhdistusmateriaali. Useat maalityypit edellyttävät suihkupuhdistusta puhdistusasteeseen Sa2½, joka onkin nykyään eniten käytetty esikäsittelyaste. Upotusrasitukseen tulevat teräsrakenteet on syytä aina puhaltaa asteeseen Sa2½. Yleensä kallista ja työlästä puhdistusastetta Sa3 käytetään vain, jos rasitusolosuhteet ovat erittäin vaativat Puhallusmateriaalit Puhdistavina rakeina voidaan käyttää lukuisia erilaisia materiaaleja. Käytettävällä raetyypillä ja sen muodolla on ratkaiseva vaikutus puhdistetun pinnan ulkonäköön ja pintaprofiiliin. Metallipintojen puhdistukseen käytetään pääasiassa seuraavia materiaaleja: Uudelleen käytettävät materiaalit valurauta- tai teräshiekkaa, jota on sekä pyöreää että särmikästä teräslankakatkoa tai teräslevyrouhetta alumiinioksidia ja alumiinisilikaattia käytetään myös joissakin erikoistapauksissa lasikuulia käytetään alumiinin ja ruostumattoman teräksen puhalluksessa. Kertakäyttömateriaalit erilaiset kuonatuotteet kvartsihiekka luonnonhiekka Luonnonhiekan käyttöä pyritään välttämään pölykeuhkovaarojen takia. Puhallusrakeet voidaan myös sekoittaa veden kanssa, jolloin puhutaan märkäpuhalluksesta. Rakeiden valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat niiden kulutuskestävyys ja kovuus. Kestävimpiä rakeita ovat teräslankakatkot ja valuteräsrakeet. Nopeimmin kuluvia ovat valurautahiekka ja luonnonhiekka. Yhteistä puhallusmateriaaleille on, että ne eivät saa sisältää vesiliukoisia suoloja tai muita suojauskykyä heikentäviä epäpuhtauksia. Puhallusmateriaalien vaatimukset on esitetty standardeissa ISO (metalliset rakeet) ja ISO (eimetalliset rakeet). 16 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

24 Pintaprofiili Pintaprofiili on pinnan mikrokarheus, joka yleensä ilmoitetaan päähuippujen korkeuden suhteena päälaaksoihin. Puhallusrakeiden koko, -muoto ja -laatu tulee valita siten, että saadaan pinnoitteen kannalta sopiva pinnan karheus eli pintaprofiili. Pintaprofiilia voidaan arvioida standardin SFS-ISO 8503 (Teräspinnan määrittely) mukaisilla ISO-pintaprofiilivertailukappaleilla. Pyöreällä rakeella (S = shot) saadaan melko pyöreä pintaprofiili ja särmikkäällä terävä (G = grit). Standardi luokittelee pintaprofiilin hienoon, keskikarheaan ja karheaan erikseen molemmille raemuodoille. Vertailukappaleiden avulla vertaillaan suihkupuhdistetut pinnat silmämääräisesti tai kosketuksen perusteella Vesisuihkutus (vesipuhallus) Vesisuihkupuhdistuksessa hyödynnetään pelkästään veden voimaa, erillisiä puhallusmateriaaleja ei käytetä. Menetelmän ominaisuuksia ovat: ei pölyämisongelmaa poistaa hyvin paksuja maali- tai ruostekerroksia, ohuiden maalikerrosten (esim. shopprimer) poistaminen vaikeampaa poistaa liukenevat suolat, ei poista valssihilsettä ei tee pintaprofiilia puhallettu pinta ruostuu nopeasti uudelleen (pikaruoste) Alle 70 MPa:n paineella menetelmiä kutsutaan vesipuhdistukseksi. Standardi NACE VIS 7/SSPC-VIS 4 määrittelee vesipuhdistuksen kahdella tavalla, eli matalapainevesipuhdistus (LPWC), paine < 34 MPa (< 340 bar) korkeapainevesipuhdistus (HPWC), paine MPa ( bar) Yli 70 MPa:n paineella puhdistusprosessia kuvataan yleisesti korkeapainevesisuihkutukseksi. Yli 200 MPa:n paineella käytetään tavallisesti termiä ultrakorkeapainevesisuihkutus. Standardissa SFS-EN ISO on määritelty pinnan laatu ennen esikäsittelyä, esikäsittelyasteet vesisuihkupuhdistukselle ja pikaruostumisasteet ennen maalausta. Esikäsittelyasteet ovat: WA 1 - Kevyt korkeapainevesisuihkutus WA 2 - Huolellinen korkeapainevesisuihkutus WA 3 - Hyvin huolellinen korkeapainevesisuihkutus Termiset menetelmät Termisenä menetelmänä käytetään esimerkiksi liekkipuhdistusta, jossa happi-asetyleeniliekkiä käyttäen irrotetaan teräspinnasta vanha maalikerros, valssihilse ja ruoste. Tämän jälkeen pinta pitää teräsharjata koneellisesti: käsin teräsharjaamalla ei saada aikaan riittävän hyvää maalausalustaa. Liekkipuhdistusta merkitään lyhenteellä Fl Kemialliset menetelmät Kemiallisessa ruosteenpoistossa eli peittauksessa valssihilse ja ruoste poistetaan kyseiselle metallille soveltuvalla peittausaineella. Peittaus voidaan tehdä hapolla tai emäksellä. Happopeittauksessa käytettäviä happoja ovat esimerkiksi suolahappo, rikkihappo tai typpihappo. Happo valitaan peitattavan metallin mukaan. Peittausliuoksen tarkoitus on poistaa hapettumakerrokset syövyttämättä perusmetallia. Metallin suojaamiseksi lisätään peittaushappoon inhibiittejä. Teräksen peittauksen jälkeen pinta neutraloidaan ja kuivataan nopeasti. Alkalipeittaus tehdään tavallisesti liuoksella, jossa on emäksenä % natriumhydroksidia. Ruosteenpoisto alkalisilla kylvyillä on hitaampaa kuin hapoilla, mutta etuna on, että se poistaa myös orgaanisia epäpuhtauksia. Alumiinin peittaus tehdään usein alkalisesti. Lisäaineilla säädellään liuoksen kostutuskykyä ja emäksen pitoisuudella (ph:lla) peittaustehoa. 5.7 Fosfatointi Fosfatointi parantaa maalikalvon tarttuvuutta metallipintaan ja maalatun pinnan korroosiokestävyyttä. Fosfatoitavaksi soveltuvat rauta-, teräs-, sinkki- ja sinkityt pinnat ja eräissä tapauksissa myös alumiinipinnat. Fosfatoinnissa metallin pinnalle muodostuu ohut kiteinen metallifosfaattikalvo, johon maali tarttuu paremmin kuin sileään metallipintaan. Fosfaattikerros parantaa maalatun pinnan korroosiokestävyyttä eristämällä teräspinnan mikroanodit ja -katodit toisistaan vähentäen näin sähkökemiallista korroosiota. Yleisimmät fosfatointimenetelmät ovat rauta- ja sinkkifosfatointi. Kumpi menetelmistä valitaan, riippuu ennen kaikkea maalattavan kappaleen sijoituspaikan mukaisista rasitusolosuhteista. Fosfatointikäsittely tapahtuu joko ruiskuttamalla tai upottamalla. Kemiallisista esikäsittelyistä paras maalauspohja teräkselle saadaan sinkkifosfatoimalla. Maalin tartunta ja sinkkifosfaatin antama korroosionsuoja ovat erinomaiset. Sinkkifosfatoinnissa muodostuvan pinnoitteen paksuus on 2 4,5 g/m2. Väriltään sinkkifosfatoitu pinta on harmaa. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 17

25 Sinkkifosfatoinnissa on yleensä viisi käsittelyvaihetta, jotka ovat pintojen puhdistus, huuhtelu, fosfatointi, huuhtelu ja passivoiva huuhtelu. Pinnoitettava tuote ja sille asetetut vaatimukset voivat lisätä tai vähentää vaiheita. Sinkkifosfatointia käytetään vaativiin olosuhteisiin tulevien pintojen esikäsittelynä, kuten auto- ja kuljetusvälineteollisuudessa. Rauta- l. alkalifosfatoinnissa vaiheita on vähintään kaksi: yhdistetty pesu/fosfatointi ja huuhtelu. Rautafosfatointi on fosfatointimenetelmistä yksinkertaisin ja halvin. Rautafosfatointi parantaa maalin tarttuvuutta teräspintaan, mutta sillä ei saavuteta yhtä hyvää korroosionkestävyyttä kuin sinkkifosfatoinnilla. Rautafosfaattipinnoite on menetelmästä riippuen yleensä 0,1 1,0 g/m2. Värisävy vaihtelee rautafosfaattikerroksen paksuudesta riippuen sinisestä harmaaseen. Rautafosfatointia käytetään erityisesti ns. valkoisen linjan tuotteiden esikäsittelynä. Tällaisia tuotteita ovat mm. kodinkoneet. 5.8 Kromatointi Kromatointia käytetään kevytmetallien ja sinkittyjen kappaleiden esikäsittelymenetelmänä. Käsittelystä jää kappaleen pintaan väritön tai kellertävä ohut kerros. Myös maalausalustaksi sellaisenaan sopimattomia kromatointeja löytyy. 5.9 Tartuntamaalaus Tartuntamaaleja käytetään ensimmäisenä maalikerroksena sinkki-, kevytmetalli-, lyijy-, kupari-, ruostumattomalle tai kylmävalssatulle teräspinnalle maalauksen tartunnan varmistamiseksi. Tartuntamaalit eli washprimerit ovat yleensä joko 2-komponenttisia, fosforihappoa sisältäviä polyvinyylibuturaalimaaleja tai polyvinyylibuturaalihartsilla modifioituja polyamidikovetteisia epoksimaaleja. Ensiksi mainittuja käytetään nykyisin yleisesti vain autojen korjausmaalauksissa. Viimeksi mainitut ovat vähemmän herkkiä maalauspaikan olosuhteille ja sen vuoksi suositumpia teollisuudessa Konepajapohjamaalaus Konepajapohjamaalauksella tarkoitetaan teräspinnan väliaikaista suojaamista ohuella maalikerroksella. Yleensä esikäsittelynä on suihkupuhdistus asteeseen Sa2½. Konepohjamaaleista käytetään usein myös nimitystä shop primer. Maalina käytetään tavallisimmin sinkkiepoksi- (EPZ), sinkkisilikaatti (ESIZ) tai epoksikonepajapohjamaaleja (EPF). Maali voi olla myös yksi- tai kaksikomponenttinen polyvinyylibuturaalikonepajapohjamaali (PVBF). Jatkomaalauksen yhteydessä on selvitettävä ja määriteltävä maalausselitykseen, millainen esikäsittelyaste oli ennen konepajapohjamaalausta, mitä konepajapohjaa on käytetty ja miten tämä soveltuu jatkomaalaukseen. Yleensä konepajapohjamaalaus puhdistetaan ennen jatkomaalausta rasvasta ja liasta sekä suihkupuhdistetaan kevyesti. Upotusrasitukseen tulevissa kohteissa konepajapohjamaalikerros poistetaan kokonaan. Jos pohjamaalaus tehdään sinkkipölymaalilla, tulee käyttää sinkkipitoisia konepajapohjamaaleja. Konepajapohjamaaleja ja -maalausta käsitellään standardeissa SFS-EN Konepajapohjamaalien soveltuvuutta erilaisiin rasitusolosuhteisiin yhdessä vastaavan maaliyhdistelmän kanssa käsitellään standardissa SFS-EN ISO Standardissa SFS 8145 on konepajapohjattujen pintojen terästyön laatuasteet. Perusominaisuudet Tunnus Sideaine Pigmentointi Lyhenne Epoksi (EP) Rautaoksidi (F) EPF Polyvinyylibutyraali (PVB) Rautaoksidi (F) PVBF Alkydi (AK) Rautaoksidi (F) AKF Akryyli (AY) Rautaoksidi (F) AYF Epoksi (EP) Sinkkipöly (Z) EPZ Etyylisilikaatti (ESI) Sinkkipöly (Z) ESIZ Taulukko 7. Konepajapohjamaalien tyyppimerkinnät. 18 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

26 6. Korroosionestomaalausmenetelmät ja -laitteet 6.1 Sively Korroosionestomaaleja levitetään huolto ja korjausmaalauksen yhteydessä useasti sivellen, kun ruiskutus ei ole käytännössä mahdollista. Siveltynä maali saadaan tunkeutumaan hyvin esimerkiksi ruosteiseen pintaan. Sivelyä käytetään myös katvepaikkojen kuten sisä- ja ulkokulmien yms. vahvistusmaalaukseen ruiskumaalauksen yhteydessä. Levitettävän maalin tyyppi, kappaleen muoto ja haluttu pinnan laatu vaikuttavat siihen, minkälainen sivellin soveltuu työhön parhaiten. Lähes kaikkia sivellinmalleja valmistetaan sekä luonnonharjaksesta että useista synteettisistä materiaaleista. Rengassivellin on pyöreä sivellin, jossa on keskellä niin kutsuttu maalipesä. Rengassiveltimillä paksut pohjamaalit voidaan levittää ja hiertää hyvin alustaansa. Tasoittajalla suoritetaan sitten lopullinen tasoitus. Lakkasiveltimet ovat lakkojen ja maalien levittämiseen ja tasoittamiseen tarkoitettuja maalarin perustyökaluja. Lakkasivellin on tasoittajia paksumpi, suorakaiteen muotoinen sivellin. Tasoittajat ovat nimensä mukaisesti esimerkiksi maalaustelalla tai ruiskulla levitetyn maalin lopulliseen tasoitukseen tarkoitettuja ohuita, suorakaiteen muotoisia siveltimiä. Patterisiveltimet ovat kulmaan taivutettuja, pitkävartisia tasoittajia. Näillä työkaluilla voidaan maalata vaikeasti lähestyttäviä paikkoja, kuten lämpöpatterin takaosia. Polyamidista (nailon) ja polyesteristä valmistetaan siveltimiä, joiden karvojen päät on halkaistu tai ohennettu. Nämä siveltimet on tarkoitettu erikoisesti vesiohenteisten maalien levitykseen. 6.2 Telaus Telausta käytetään melko vähän korroosion estomaalauksessa. Telan jälki on epätasainen sellaisenaan sekä joissakin maalityypeissä telaus vaahdottaa telattavaa maalia. Korroosionestomaalit on harvoin säädetty niin, että telauksella saavutettaisiin hyvä pinnanlaatu. Maalausteloja valmistetaan useaan eri tarkoitukseen ja monista eri materiaaleista (polyesteri, akryyli, mohair, lammas). Telan, kuten siveltimenkin, valinnassa on huomioitava tuotteen ominaisuudet sekä maalattavan kohteen karkeus, huokoisuus, koko jne. Telausta käytetään usein maalin esilevitykseen ja lopullinen tasoittaminen tehdään tasoittajalla. 6.3 Sivuilmaruiskutus Perustellusti voidaan väittää, että koko nykyaikainen ruiskumaalaustekniikka sai alkunsa sivuilmalaitteesta, jolla maalaamista kutsutaan monella eri nimellä: hajotusilma-, sivuilma-, matalapaine-, kannuruisku- tai konventionaalinen ruiskutus. Kaikki ovat tuttuja nimityksiä, jotka kuvaavat samaa menetelmää. Menetelmässä maali hajotetaan paineilmalla; maalin syöttömenetelmiä on useita. Ruiskutusmaalausmenetelmän keksijänä pidetään amerikkalaista tohtoria nimeltä Allen DeVillbiss, joka jo 1800-luvulla kehitti ensimmäisen nesteruiskun. Hänen tarkoituksenaan ei tosin ollut maalaaminen, vaan lääkeaineen ruiskuttaminen potilaan kurkkuun ja nenään. Maaliruiskut kehitettiin tältä pohjalta vasta muutamia vuosia myöhemmin. Ensimmäisinä näitä maaliruiskuja sovelsivat huonekalu- ja autoteollisuus Ruiskumaalausmenetelmän läpimurto Tekninen kehitys oli kuitenkin varsin hidasta. Varsinainen läpimurto tapahtui, kun markkinoille tulivat nopeasti kuivuvat maalit. Kun Oakland-merkkisen auton vuoden 1924 mallin valmistuksessa päätettiin käyttää uutta maalia ja maalaustekniikkaa, oli maaliruisku vakiinnuttanut asemansa teollisuuden piirissä, ja edelleenkin autoteollisuuden tarpeet vaikuttavat voimakkaasti laitekehitykseen. Tuskin mikään metalliteollisuuden haara asettaa niin korkeita vaatimuksia ulkonäölle ja maalipinnalle kuin autoteollisuus. Sen vuoksi sivuilmaruisku on yhä tänään yksi autojen yleisimmistä maalausmenetelmistä. Pienyrityskin voi sen avulla suoriutua laadukkaasti teollisesta maalauksesta. Sivuilmaruisku ei nimittäin vaadi suuria investointeja. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 19

27 6.3.2 Sivuilmalaitteen edut ja haitat Sivuilmamaalauksen valintaa puoltavat muun muassa seuraavat näkökohdat: maalipinnalle asetettavat vaatimukset ovat korkeat käytetään pieniä maali- ja sävyeriä kerrallaan käsiteltävät kappaleet ovat muodoltaan ja tyypiltään erilaisia ja usein pienikokoisia kappaleet ovat yleensä vaikeasti maalattavia hankalat pinnoitusaineet voidaan ruiskuttaa alhaiset hankinta- ja käyttökustannukset nopea suihkun muodon ja maalimäärän säätö hyvä soveltuvuus vesiohenteisille tuotteille Sivuilmalaitteen haittoja ovat: pieni kapasiteetti suuri ohennustarve (suositeltu ruiskutusviskositeetti liuoteohenteisille tuotteille sekuntia DIN 4-kupilla mitattuna maalityypistä ja sivuilmaruiskusta riippuen) kertamaalauksella saadaan vain ohut kalvo runsas ohiruiskutus ja sivuilman muodostus suuret ympäristöhaitat Sivuilmaruiskut Sivuilmaruiskut voidaan maalin syöttötavan perusteella jakaa kahteen ryhmään, imu- ja painesyöttöisiin. Imusyöttöistä laitetta kutsutaan usein kannuruiskuksi, koska maaliastia on asennettu kiinteästi ylä- tai alakannuksi. Tällöin ruiskun suuttimet on muotoiltu siten, että niiden eteen muodostuu alipaine, joka imee maalin astiasta. Ruiskusta tulevan maalin määrä on riippuvainen ruiskun läpi syötetyn ilman määrästä ja ainesuuttimen koosta sekä tuotteen viskositeetista. Painesyöttöisessä laitteessa maali taas pakotetaan ruiskuun joko paineastialla tai pumpulla. Maalin ja hajotusilman suhdetta voidaan tällöin säätää toisistaan riippumatta. Jatkuvassa tuotannossa painesyöttö on suositeltava vaihtoehto. Painesyöttöruiskuihin on saatavissa monipuolinen valikoima eri tehoisia ja eri maaleille ja viskositeeteille soveltuvia suutinyhdistelmiä Sivuilmaruiskun suutinyhdistelmän valinta Sivuilmaruiskun tärkein osa on suutinyhdistelmä. Se ratkaisee, minkälaista tulosta ruiskulla voidaan tuottaa. Yhdistelmään kuuluvat ainesuutin, neula ja ilmasuutin. Ainesuuttimen valintaan vaikuttavat ruiskutettavan maalin ominaisuudet ja maalattavan kohteen koko ja muoto. Jos painesyötössä syötetään liian suurta maalimäärää pienen suuttimen kautta, tulee maalin virtausnopeus suuttimessa niin suureksi, että se ei ehdi hajota riittävästi. Seurauksena on keskeltä raskas maaliviuhka Kuva 7. Alakannulla varustettu imusyöttöinen sivuilmaruisku Kuva 8. Yläkannulla varustettu imusyöttöinen sivuilmaruisku Vedenerotin Öljynerotin Paineensäädin ilmaa maali Kuva 9. Paineastialla varustettu painesyöttöinen sivuilmaruisku. Syöttömenetelmä voi olla paineastia, kalvo- tai mäntäpumppu. 20 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

28 (voi aiheuttaa liuoterakkulaa maalikalvoihin). Päinvastoin toimittaessa eli syötettäessä liian pientä maalimäärää ison suuttimen kautta syntyy keskeltä epätäydellinen maaliviuhka. Maalimäärästä, viskositeetista ja maalin hajoamisominaisuuksista riippuu, millainen ilmasuutin valitaan ainesuuttimen rinnalle. Ilmasuuttimen teho taas riippuu suuttimen läpäisemästä ilmamäärästä, siinä olevien ilmareikien lukumäärästä sekä niiden kulmien suuruudesta ja etäisyydestä, missä ilma kohtaa maalin. Mitä lähempänä maalisuuttimen kärkeä ilma kohtaa maalivirran, sitä tehokkaampi on hajotus. Toisaalta suutin likaantuu tällöin myös herkästi. Tehokas ilmasuutin kuluttaa keskimäärin noin 400 litraa ilmaa minuutissa neljän barin paineella. Helposti hajottuville maaleille sopii pienempi, vähemmän ilmaa kuluttava ja siten myös vähemmän maalipölyä aiheuttava ilmasuutin. Ilma-ainesuuttimen valinta vaikuttaa sekä työympäristöön että maalaustulokseen. Painesyöttöinen maaliruisku pölyttää vähemmän kuin imusyöttöinen oikein säädettynä. Ilman määrää voidaan erikseen säätää alhaisimpaan mahdolliseen arvoonsa, jolla toivottu tulos saavutetaan. Lisäksi ruiskupistoolissa itsessään on kaksi säätömahdollisuutta. Toinen säätönuppi ohjaa viuhkan leveyttä maalattavan kappaleen mukaan. Toinen taas on maalineulan aukeaman säätämistä varten. Varsin yleinen virhe on, että maalimäärä säädetään neulalla pienemmäksi. Näin meneteltäessä syntyy neulan ja ainesuuttimen väliin kitka, joka kuluttaa näitä molempia nopeasti. Oikeampi tapa olisi käyttää pienempää ainesuutinta Siirtohyötysuhteen parantaminen Maalien lisäksi myös maalausvälineitä kehitetään jatkuvasti, jotta voitaisiin vähentää teollisuuden maali- ja liuotinainepäästöjä ja näin parantaa ympäristöolosuhteita. Sivuilmamaalauksen haittapuolena on sen matala siirtohyötysuhde. Siirtohyötysuhteella tarkoitetaan sitä prosentuaalista maaliaineen kiinteiden osien määrää, joka siirtyy kappaleelle. Tehokkain tapa nostaa hyötysuhdetta on käyttää statiikkalaitteita. Toinen mahdollisuus on käyttää niin sanottua HVLP-sivuilmalaitetta (High Volume Low Pressure), jossa käytetään alempia ruiskutuspaineita kuin tavallisessa sivuilmalaitteessa. HVLP-menetelmällä voidaan saavuttaa parempi siirtohyötysuhde. Myös maalin tai ilman lämmittämisellä voidaan parantaa hyötysuhdetta, mutta se edellyttää yleensä maalin säätämistä maalin valmistajan toimesta. 6.4 Suurpaineruiskutus Suurpaine- eli korkeapaineruiskutus otettiin Suomessa teolliseen käyttöön vasta 1960-luvulla, mistä lähtien sen käyttö eri maalausprosesseissa on lisääntynyt voimakkaasti. Nykyään se on eniten käytetty maalien levitysmenetelmä konepajoissa ja telakoilla sekä yleensä korroosionestomaalauksessa. Sitä käytetään laajalti myös puupintojen sekä puusepänteollisuuden tuotemaalauksessa, samoin kuin nykyaikaisessa rakennusmaalauksessa. Kuva 10. Suurpaineruiskupistooli Suurpainemaalauksen periaate Suurpaineruiskutuksessa maali syötetään paineen kestävää letkua pitkin suurella paineella maalipistooliin, jossa maali pakotetaan pieniläpimittaisen kovametallisuuttimen läpi. Maali hajoaa ilmanvastuksen ja syntyvän paine-eron vaikutuksesta sumuksi. Maalin paine aikaansaadaan mäntä- tai kalvopumpulla. Käyttövoimana on paineilma, sähkö, polttomoottori tai hydraulikäyttöinen mäntäpumppu. Kuva11 esittää paineilmatoimisella mäntäpumpulla toimivaa suurpainepumppua. Koska paineilmaa ei käytetä lainkaan itse maalin hajottamiseen kuten hajotusilmaruiskutuksessa, kutsutaan tätä menetelmää joskus myös ilmattomaksi (airless) maalausmenetelmäksi. Paineilmatoiminen suurpaineruisku koostuu ilmamoottorista ja maalin syöttöpumpusta. Ilmamoottorin männän poikkipinta-alan suhde maalipumpun poikkipinta-alaan on ruiskun painesuhde, joka on laitteen voimaa osoittava luku. Esimerkiksi 40:1 -suhteessa oleva pumppu kehittää ilmanpaineen ollessa 5 baria teoriassa 200 barin lähtöpaineen maalille. Lopulliseen paineeseen suuttimessa vaikuttaa myös letkujen pituus ja halkaisija, suodattimien lukumäärä sekä tiheys, suuttimien koko, maalityyppi, viskositeetti sekä maalin lämpötila. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 21

29 Kuva 11. Suurpaineruiskun rakenne. 1. Maalipumppu 2. Ilmamoottori 3. Suunnanvaihtoventtiili 4. Ilman sisäänotto 5. Venttiilitappi 6. Venttiililevy 7. Äänenvaimennin 8. Ilmamäntä 9. Voitelukuppi 10. Maalin ulostulo 11. Kiinnitysistukka 12. Ylätiiviste 13. Maalimäntä 14. Painejousi 15. Poistokuulaventtiili * 16. Alatiiviste 17. Sisäänottokuulaventtiili * 18. Maalin sisääntulo * Kuulan koon ja painon tulee olla riittäviä maalattaessa korkean viskositeetin omaavia tuotteita. Suurpainelaitetta valittaessa tulee painesuhteen lisäksi kiinnittää huomiota myös pumpun litratehoon eli siihen kapasiteettiin, joka ilmoitetaan yleensä yksikkönä l/min. Liian pieni litrateho rajoittaa suurimpien suuttimien käyttöä, vaikka painesuhde olisikin riittävän suuri. Tämä ilmenee ruiskutusviuhkan leveyden sykäyksittäisenä vaihteluna. Myös pienellä litratuotolla oleva pumppu kuluu nopeammin. Paineen käytössä on aina pyrittävä minimipaineeseen, jolla kyseinen maali kulloinkin saadaan riittävän hyvin hajoamaan. Ylipaineet lisäävät hukkaruiskutusta ja rasittavat laitetta ja letkuja. Paksukalvotyyppiset epoksi-, epoksiterva ja polyuretaanimaalit kuitenkin vaativat suurempia paineita liuote- ja vesiohenteisissa tuotteissa. Yleisellä tasolla voidaan ruiskutuspaine määritellä siten, että kiiltävät tuotteet vaativat ruiskutus painetta jopa 50 % enemmän verrattuna himmeisiin pohjamaaleihin. Kumminkaan tavanomaisessa maalauksessa ei tulisi käyttää yli 200 barin yli meneviä ruiskutus paineita. Liuotteettomat epoksi-, polyuretaani- ja polyesteripinnoitteet vaativat jopa barin suutinpaineen, jotta hajoaminen olisi riittävän hyvä. Liian pieni lähtöpaine tai liian paksu maali paineeseen nähden näkyvät selvästi ruiskukuviossa niin sanottuna piirtämisenä. Paineen tarvetta voidaan pienentää tiettyyn rajaan maalin lämmityksellä tai ohennelisäyksellä maalinvalmistajan suosituksia noudattaen Kaksikomponenttiset suurpaineruiskut Niukkaliuotteisten/liuotteettomien epoksi- ja polyuretaanipinnoitteiden markkinoille tulon vuoksi ovat ruiskunvalmistajat kehittäneet erityyppisiä kaksikomponenttiruiskuja. Tämä on ollut välttämätöntä, koska edellä mainittujen tuotteiden käyttöajat (pot life) ovat hyvin lyhyitä; vain muutamia minuutteja. Lisäksi nämä pinnoitteet ovat huoneenlämpötilassa liian viskooseja ja sitkeitä, jotta ne hajoaisivat normaaleilla käyttöpaineilla. Tästä syystä kaksikomponenttiruiskut varustetaan joissakin tapauksissa maalin lämmittimillä. Samoin maaliletkut varustetaan lämpövaipalla ja ne eristetään lähes pistooliin saakka. Ainoastaan muutama metri lopussa on taipuisaa letkua, joka tekee työskentelyn joustavaksi. Kaksikomponenttiruiskut tulisi aina varustaa syöttöpumpuilla. Annostelevien kaksikomponenttiruiskujen avulla vältytään ainehukalta, koska valmiiksi sekoitettua maalia ei ole kuin sekoitusputkesta suuttimeen. Tämän edun vuoksi kaksikomponenttilaitteet ovat yleistyneet voimakkaasti myös maalattaessa suurehkoja määriä vesi- tai liuotepitoisia epoksi- ja polyuretaanimaaleja, varsinkin kiinteissä maalauspaikoissa. 22 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

30 Maaliosat 2. Liuotin 3. Kovete 4. Siirtopumput 5. Pesupumppu 6. Sekoitusosa 7. Ylipaineventtiili Kuva 12. Kiinteään sekoitussuhteeseen perustuva kaksikomponentti-ruiskutuslaitteiston toimintakaavio. Markkinoilta löytyy tänä päivänä toiminta idealtaan erilaisia kaksikomponenttilaitteita Kiinteällä sekoitussuhteella varustettuja laitteistoja Portaattomasti säädettäviä keinovipulaitteistoja Portaattomasti elektronisesti säädettäviä erillismäntälaitteistoja Seoksen säätö elektronisesti hammasrataskontrollilaatikon kautta Yleensä kaksikomponenttilaitteisto varustetaan maali ja kovete puolen syöttöpumpuilla ja paluukierto putkistoilla tai letkuilla, olennaista on että paluu letkun pää viedään tynnyrin pohjalle. Myös tehokkaat tynnyri sekoittimet ja neumaattinen nostokansi ovat olennaisia toimivalle laitteistolle ja työskentely tehokkuudelle. Markkinoilla olevat kaksikomponenttilaitteet, jotka perustuvat kiinteään sekoitussuhteeseen (ks. kuva 12) annostelu saadaan aikaan kahdella tai kolmella määrätyn kokoisella maalisylinterillä. Sylintereiden tilavuuksia muuttamalla voidaan valita sekoitussuhteita esimerkiksi 1:1, 1:2, 1:3 ja 1:4. Yleensä kaksi reunimmaista sylinteriä pumppaa niin sanottua maaliosaa ja keskimmäinen usein juoksevampaa kovetetta, jolloin laitteeseen kohdistuvat rasituksetkin pysyvät melko tasaisina. Maalipumpusta komponentit siirtyvät erillisiä letkuja pitkin sekoitusyksikköön, missä ne yhdistyvät ja kovettumisreaktio alkaa. Koska maalien käyttöajat ovat lyhyitä, varsinkin liuotteettomilla tuotteilla, joissa komponentit lämmitetään, ei ruiskutustyössä voi pitää taukoja. Portaattomasti säädettävässä keinovipulaitteessa (ks. kuva 13) maalin ja kovetteen sekoitussuhdetta voidaan muuttaa sylinterien iskunpituutta säätämällä. Sylintereitä käyttää molemmissa versioissa yhteinen tai molemmille oma suuritehoinen ilmamoottori. 1. Ilmamoottori 2. Tukirunko 3. Perusaine 4. Kovete 5. Venttiiliyksikkö 6. Sekoitusputki 7. Pesupumppu 8. Pumppujen säätövarsi 9. Laakerointi 10. Korkeapainesuodatin 11. Palloventtiili 12. Ruiskupistooli 13. Sekoitussuhteen tarkistusyksikkö 14. Painemittari 15. Paineventtiili Ylipaineventtiili 17. Paineilmaventtiili 18. Ilmasäädin 19. Materiaalisäiliö A (perusaine) 20. Materiaalisäiliö B (kovettaja) 21. Pesuainesäiliö Kuva 13. Portaattomasti säädettävä kaksikomponentti-ruiskutuslaitteiston toimintakaavio M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 23

31 Portaatomasti elektronisesti säädettävässä erillismäntälaitteistossa on kaksi pumppua vierekkäin, laitteistossa voidaan säätää maalin ja kovetteen määrää portaattomasti ilman mekaanisia työkaluja. Laitteisto soveltuu hyvin korkean viskositeetin omaaville tuotteille kuten keinovipulaitteetkin. Laitteet, jossa seoksen säätö tapahtuu elektronisesti hammasrataskontrollilaatikon kautta ovat käyttökelpoisia kun käytettävä sävyvalikoima on suuri. Menetelmää voidaan soveltaa sivuilma- ja suurpainemenetelmissä. Laitteisto toimii parhaiten matalan viskositeetin omaavilla tuotteilla. Kaksikomponenttisen ruiskutuslaitteiston valintaa puoltavat mm seuraavat näkökohdat Sekoitussuhde aina oikea Sekoitus tasalaatuinen, eikä yli-ikäinen Pesuliuottimien tarve pienempi Pesuaika lyhyempi Liuotepäästöt vähäisemmät, koska järjestelmä on suljettu Työturvallisuus paranee Maalitoimitukset suuremmissa astioissa Pienempi maalihukka Maalattaessa sarjatuotantoa jatkuvasti samoilla värisävyillä kaksikomponenttilaite on taloudellisesti edullisin Suurpainemaalausmenetelmän edut ja haitat Suurpaineruiskutuksen etuna muihin maalausmenetelmiin verrattuna on suuri kapasiteetti ja pieni ohennustarve. Maaleista voidaan ruiskuttaa paksuja kalvoja (jopa >500 µm) kertaruiskutuksella, jolloin haluttu kokonaiskalvonpaksuus saadaan vähemmillä maalauskerroilla kuin esimerkiksi sivuilmaruiskutuksella tai sivellen. Haittoina suurpainemenetelmässä on valumien vaikea estäminen monimutkaisissa ristikkorakenteissa ja laitteiston korkea hankintahinta. Suurpaineruiskun pistoolissa ei voida säätää viuhkan muotoa, vaan säätäminen tapahtuu valitsemalla sopiva suutin. Hienosäätöä voidaan tehdä säätämällä tuotteen viskositeettia ja käyttäen eri työpaineita. Myös ns. säätösuuttimia on olemassa, joilla viuhkan leveyttä voidaan säätää. Ne soveltuvat parhaiten paksukalvomaalin ruiskutukseen, kun pintojen vaatimustaso ei ole kovin korkea Ilma-avusteinen suurpaineruiskutus Ilma-avusteisessa suurpaineruiskutuksessa hyödynnetään sekä suurpaine- että sivuilmaruiskutusmenetelmää. Menetelmässä käytetään hajotusilmaa suurpaineruiskutusviuhkan säätämiseen. Pumpun painesuhteena käytetään yleensä 25 50:1 pumppuja. Suuttimella työpaineet ovat baria ja hajotusilmanpaine ilmasuuttimella 1 4 baria. (Ilmankulutus l/min.) Soveltuu erinomaisesti metallicmaalien ja vesiohenteisten tuotteiden sekä korkean kiinteäainepitoisuuden omaaville liuotetuotteiden ruiskutusmenetelmäksi. Menetelmä on syrjäyttänyt tuotantomaalauksessa lähes täysin perinteisen suurpaineruiskupistoolin. Menetelmää voidaan myös täydentää joustavasti sähköstatiikalla. ilmaa maali Kuva 14. Sivuilma-avusteinen suurpaineruiskupistooli Sähköstaattinen ruiskutus Sähköstaattisessa ruiskutuksessa ruiskutettava materiaali varataan pistoolin kärjessä sähköisesti. Maalattava kappale maadoitetaan ja se muodostaa siten varaukseltaan vastakkaisen navan. Maalihiukkaset siirretään sähköisen kentän voimaviivoja käyttäen maalattavaan kappaleeseen ja sen ympärille. Menetelmän etuja ovat pienentynyt ohiruiskutus sekä pienehköjen kappaleiden ympärimaalaus. Kuva 15. Sähköstaattinen ruiskutus. 24 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

32 Kentän voimakkuus riippuu seuraavista tekijöistä: Pistoolin ja kohteen välinen etäisyys ja jännite. Pinnoitettava esine maadoitetaan ja jännite-ero muodostetaan varaamalla maali partikkelit pistoolin kärjessä. Ruiskupistoolissa käytetään kv:n jännitettä laitteesta riippuen (käsikäyttöiset ruiskupistoolit). Ruiskuetäisyys. Mitä pienempi on etäisyys, sitä voimakkaampi on sähkökenttä. Käytännössä ei kuitenkaan kannata viedä pistoolia liian lähelle kohdetta, vaan käyttää samaa etäisyyttä kuin tavanomaisessa ruiskutuksessa. Joissakin laitteissa jännite säätyy ruiskutusetäisyyden mukaan. Ruiskutettavan maalin liike-energia. Mitä pienempi on liike-energia, sitä suurempi mahdollisuus on jännite-erolla voittaa tämä liike-energia ja näin ollen kääntää maalipartikkeli kappaleen ympäri. Maalipartikkeli tulisi saada mahdollisimman pieneksi, jolloin massa pienenee. Vielä tärkeämpää olisi saada partikkelin nopeus alhaiseksi. Tällöin hyötysuhde paranee olennaisesti. Ruiskutettavan maalin sähköiset ominaisuudet. Maalin tai lakan tulee johtaa sähköä jossakin määrin, mutta omata myös riittävät vastusarvot. Tavallisesti maalin sähkönjohtokyky mitataan vastusmittarilla ja tarvittaessa säädetään erikoisohentimilla haluttuun arvoon. Ruiskutettavan kappaleen rakenne ja muoto. Sähköstatiikassa vaikuttaa niin kutsuttu Faradayn häkki -ilmiö. Maali pyrkii voimaviivakenttien mukaan lähimpiin kohteisiin ja näin ollen esimerkiksi sisäpuolisiin kulmiin on vaikea saada maalia. Ruiskutustilan ilmanvaihto. Ruiskutettaessa sähköstaattisesti ei ruiskutuskammion ilman virtausnopeuden tulisi olla yli 0,5 metriä sekunnissa, muutoin hyötysuhde huononee. Voimakkaasti virtaava ilma vie kevyet maalipartikkelit mennessään. Maadoitus. Maadoituksen tulee aina olla hyvä. Ruiskutusrata ja ripustuskoukut tulee puhdistaa riittävän usein. Huono maadoitus alentaa hyötysuhdetta ja voi aiheuttaa myös palovaaraa. Sähköstaattista ruiskuttamista ei suositella erittäin helposti syttyviä liuotteita sisältäville maaleille Sähköstaattinen keskipakoismenetelmä Tässä menetelmässä maali syötetään r/min pyörivän lautasen tai kellon keskustaan. Maali kulkeutuu keskipakoisvoiman vaikutuksesta levyn reunalle, jossa maali hajoaa hiukkasiksi ja varautuu sähköllä. Kellolaitteessa käytetään paineilmaa apuna ohjaamaan maalisumu haluttuun suuntaan. Siirtohyötysuhde on erittäin hyvä, jopa 95 %. Menetelmää käytetään yleensä linjamaalauksessa. Menetelmä soveltuu myös vesiohenteisille tuotteille. Tällöin järjestelmä eristetään kokonaan maaliletkuja myöten tai käytetään ns. ulkoista varautumista kello maalauksen yhteydessä, jolloin laitteistoa ei tarvitse eristää Sähköstaattinen sivuilmaruiskutus Sähköstaattinen sivuilmaruiskutus soveltuu pienimuotoisen sekatuotannon maalaamiseen. Sillä saavutetaan normaalisti ml/min tuotto ja sivuilmaruiskutuksen edut, kuten erittäin hyvä pinnan laatu. Lisäksi statiikka vähentää sivuilmaruiskutukselle tyypillistä runsasta sivusumua. Menetelmä soveltuu myös vesiohenteisten tuotteiden ruiskutukseen. Tällöin järjestelmä eristetään kokonaan maaliletkuja myöten tai käytetään pistoolia, jossa on ulkoinen varaus, jolloin laitteistoa ei tarvitse eristää Sähköstaattinen suurpainemaalaus Sähköstaattinen suurpainemaalaus on suuren tuotannon maalaamiseen tarkoitettu menetelmä, jonka avulla kotelomaisten rakenteiden sisäpuolinen maalaus onnistuu paremmin kuin sivuilmastatiikalla. Ruiskuissa on erilliset katkaisimet, joilla sähkövirta voidaan katkaista, jolloin pistooli toimii normaalina suurpainemaalauslaitteena. Menetelmää voidaan täydentää myös maalin lämmityslaitteistolla ja hajotusilmalla maalausviuhkassa (eli silloin kyseessä on ilma-avusteinen suurpaineruiskulaite lämmittimellä ja statiikalla). Haittana on laitteiden korkea hinta ja hieman monimutkaisempi rakenne. Menetelmä soveltuu myös vesiohenteisille tuotteille. Tällöin järjestelmä eristetään kokonaan Kuumasuurpaineruiskutus Kuumaruiskutuksen patentoi toisen maailmansodan jälkeen tanskalainen James Bede. Amerikkalaiset veljekset Eric ja Ewan Nord ostivat patenttiin oikeudet vuonna 1949 ja kehittivät 1950-luvun lopulla niin kutsutun hotairless -menetelmän nykyiseen muotoonsa. Useimmat maalauslaitteita valmistavat tehtaat toimittavat nykyään myös kuumamaalausjärjestelmiä. Ne ovat saavuttaneet laajan suosion tuotemaalauksessa. Myös korroosionestomaalarit ovat ottaneet kuumaruiskutuksen sovelluksia käyttöönsä. Kuumaruiskutuslaitteen hankintahinta on miltei kaksinkertainen tavanomaiseen suurpaineruiskutuslaitteeseen verrattuna. Menetelmää voidaan myös täydentää joustavasti sähköstatiikalla. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 25

33 Miksi lämmittää maalia? Maalin lämmityksen tarkoituksena on alentaa maalin viskositeettia, joka puolestaan vähentää ohennus- ja ruiskutuspaineen tarvetta ja parantaa ruiskutuksen hyötysuhdetta. Maalin purkautuessa suuttimesta tapahtuu liuottimien nopeaa haihtumista ja samalla pisaroituneen ( atomisoituneen ) maalin lämpötila laskee erittäin nopeasti. Lämmittämättömään suurpaineruiskutukseen verrattuna tarvitaan alhaisempi pumpun paine hajottamaan käytetty maali. Maalin nopeus ruiskutusvaiheessa pienenee ja suihkun ohjattavuus paranee. Lisäksi maali ei valu yhtä helposti ja saadaan paksumpia kuivakalvoja kuin ilman lämmitystä. Käyttäjälle edellä mainitut tekijät merkitsevät seuraavia etuja: maalia säästyy maalaustulos paranee ruiskutuskarsinan puhdistus vähenee puhtaus ja työhygienia lisääntyvät pumpun kuluminen vähenee suuttimien ikä pidentyy Joskus on maalin liiallisesta kuumentamisesta myös haittaa. Suurikokoisten, monimutkaisten kappaleiden maalauksessa saattaa ilmetä niin kutsuttua kuivapölyä eli kun kappaletta, esimerkiksi autonosturia maalataan, ohiruiskutuspöly laskeutuu jo maalatuille pinnoille eikä enää sula, vaan aiheuttaa hiekkapaperipintaa. Tällöin on maalissa käytettävä hitaammin haihtuvia ohenteita, jotta pinta pysyy auki ruiskutuksen vaatiman ajan. Kaikkia maaleja ei myöskään voi lämmittää kovin voimakkaasti ilman, että maali saattaa hyytelöityä, karkeutua tai maalattuihin pintoihin saattaa muodostua ilmaa tai liuotereikää. Etenkin vesiohenteisten maalien kohdalla on syytä varmistua etukäteen maalin soveltumisesta kuumaruiskutukseen maalin valmistajalta Kuumaruiskutuslaitteen toimintaperiaate ja käyttö Kuumaruiskutuslaitteen keskeisen osan muodostavat maalipumppu, maalin lämmitin, suodatin ja paluukiertojärjestelmä. Suodatin valitaan aina käytetyn suuttimen koon mukaan. Tällä tavoin vältytään suuttimen tukkeutumisilta. Maalin lämmittimiä on kahta lajia; suoria sähkölämmittimiä ja epäsuoria lämmittimiä, joissa sähkö lämmittää nesteen (useimmiten vesi) ja neste lämmittää maalin. Molempia järjestelmiä käytetään. Korkeapainejärjestelmissä lämmittimiltä vaaditaan hyvää paineenkestävyyttä ja maksimityöpaineet vaihtelevatkin eri toimittajien ja eri tarkoituksiin valmistettujen lämmittimien osalta barin välillä. Maalin lämpötila säädetään laitteissa olevilla portaattomasti säädettävillä termostaateilla ja lämpötilat ovat yleisimmin C välillä. Lämmittimissä on mekaaninen ylilämpösuoja, joka estää lämmittimien ylikuumenemisen häiriötilanteissa. Paluukiertojärjestelmään kuuluu paluuletku pistoolista tai läheltä sitä ja tarkasti säädettävä ja asentoonsa hyvin lukittava paluukiertoventtiili, joka mahdollistaa maalin kierrätyksen. Kierto takaa myös välittömän ruiskutusvalmiuden taukojen jälkeen ja maalin oikean lämpötilan, joten ylipainetta ei aloitettaessa tarvita, kuten tavanomaisessa suurpainemaalauksessa joillekin tuotteille joudutaan tekemään. Letkut on syytä lämpöeristää lukuun ottamatta ruiskutuksen helpottamiseksi tarvittavaa viimeistä taipuisaa osaa. Kuumaruiskutuksessa maalin hajottamiseen riittävät matalammat työpaineet kuin tavanomaisessa suurpaineruiskutuksessa. 1. Pumppu 2. Lämmitin 3. Suodatin 4. Ruiskupistooli 5. Kiertoventtiili 5. Lämmitetty materiaali Lämmittämätön materiaali Kuva 16. Kuumaruiskutuslaitteen toimintaperiaate. 26 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

34 6.5 Suurpainesuuttimet Suuttimen valintaan vaikuttavat ruiskutettava maali, kerrospaksuusvaatimus sekä maalattavan kappaleen muoto ja koko. Suuttimia on kahta päätyyppiä: viuhkasuuttimia ja pyörösuuttimia. Jälkimmäistä käytetään yleensä vain statiikan yhteydessä. Suurpainesuuttimien sydänosa on yleensä kovametallia, joka tekee siitä mahdollisimman kulumattoman. Suuttimessa on käyttötarkoituksesta ja maalityypistä riippuen läpimitaltaan erikokoinen reikä (vertaishalkaisija), jonka suuruus ilmoitetaan tuuman tuhannesosina. Reiän suuruus valitaan halutun kerrosvahvuuden, käytettävän maalityypin karkeuden ja viskositeetin perusteella. Esimerkiksi kiiltävät pintamaalit ruiskutetaan yleensä kokoisilla suuttimilla, kun taas paksukalvotyyppiset epoksipohjamaalit edellyttävät suuttimia. Sama koskee korkeaviskoosisia pohja- ja pintamaaleja kuten hartsimodifioituja epoksimaaleja ja vinyylitervamaaleja. Karkeita erikoispigmenttejä sisältävät erikoispinnoitteet voivat vaatia vielä näitäkin suurempia suuttimia. Toinen tärkeä tekijä suutinta valittaessa on suihkun nimelliskulma, joka määrää maaliviuhkan leveyden (Taulukko 8). Pieniä ristikkorakenteita maalattaessa käytetään pienikulmaista suutinta, esimerkiksi 20 30, maalihukan vähentämiseksi. Kiiltävillä tuotteilla alle kolmenkymmenen asteen kulma saattaa aiheuttaa liuoterakkulaa pintoihin. Maalattaessa traverssilla esimerkiksi levypintoja käytetään usein 90 -suutinta. Hyvän yleissuuttimen kulma on 40. Suuttimen vertaushalkaisija ø 0,015 (0,380 mm) ø 0,015 (0,380 mm) Suihkun nimelliskulma Ruiskutusviuhkan muoto Maalattu pinta 40 I 80 II samalla maalausnopeudella maalaten voidaan todeta suuttimen kulman vaikutus kerrospaksuuden muodostumiseen; pinnoissa I ja II samat maalimäärät. mitä suurempi hajoituskulma suuttimessa on, sitä tiheämmän suodattimen se tarvitsee. esim. yllä olevat suuttimen nimelliskulmat vaativat 40 kulmalla 0,310 mm ja 80 kulmalla 0,140 mm kahvasuodattimet. Taulukko 8. Suuttimen kulman vaikutus maalauksessa. Vaikka uuden suuttimen arvot ovat käyttöönottohetkellä sopivat, muuttuvat ne kulumisen seurauksena. Tämä edellyttää, että suutinarvot tarkastetaan määrävälein, esimerkiksi vertaamalla samanlaiseen käyttämättömään suuttimeen, ja tarvittaessa suutin korvataan uudella. Kuluneella suuttimella maalaaminen aiheuttaa aina hukkaruiskutusta ja huonontaa maalipinnan ulkonäköä varsinkin kiiltävillä tuotteilla. Tavanomaisten kovametallisuuttimien lisäksi käytetään säätösuuttimia, joiden suutinreikää voidaan säätää portaattomasti määrättyjen rajojen puitteissa. Tällöin maalimäärä ja viuhkan muoto muuttuvat tarpeiden mukaan. Lisäksi valmistetaan niin sanottuja kääntösuuttimia. Kääntösuuttimessa pallon tai lieriön varassa oleva suutin voidaan kääntää ympäri ja liipaisinta painamalla roska ammutaan maalin paineella pois ja puhdistunut suutin käännetään takaisin ruiskutusasentoon. Tämä suutin on saavuttanut melkoista suosiota varsinkin maalattaessa karkeammilla tuotteilla, sillä suuttimen puhdistaminen kääntämällä helpottaa puhdistusta olennaisesti. Markkinoilta löytyy myös ns. viimeistelysuutin Fine Finish eli FF suutin. Suuttimen käyttö on lisääntynyt vaativampien kohteiden maalauksessa, suutin antaa loivemman maalirajan ruiskutuskaistan reunaan verrattuna tavanomaiseen suuttimeen. 6.6 Turvallisuusohjeet suurpaineruiskutuksessa Suurpainelaitteita käyttöön otettaessa on tutustuttava valmistajan antamiin laitekohtaisiin ohjeisiin ja noudatettava niitä tarkoin. Ruiskulaitteiden sijoitusta, ruiskutustilojen ilmanvaihtoa ja luokitusta koskevaa aineistoa voi tiedustella Kauppa- ja teollisuusministeriöstä (KTM), Suomen Standardisoimisliitosta (SFS 3358), Turvatekniikan keskuksesta (TUKES) ja Oy Edita Ab:stä (Lainsäädännön alempiasteisia säädöksiä). Suurpaineruiskutuksessa nestevirtaus aiheuttaa kitkaa. Tämä puolestaan aiheuttaa laitteistossa sähköstaattisen varauksen, joka voi aiheuttaa kipinöintiä. Jotta räjähdysvaaralta vältyttäisiin, on varmistettava, että laitteisto ja maalattava kohde on maadoitettu. Mikäli epäilet maadoitusta, on laite, maalattava kohde ja pistooli maadoitettava erillisellä johtimella. Ilmamännän poistoilma tulee ohjata pois työtilasta, jotta työtilaan ei tule öljysumua. Vaikka suurpaineruiskutus on ns. sumuton menetelmä, on ilmassa kuitenkin maalihiukkasia ja liuotteita, jotka ovat terveydelle haitallisia. Ruiskutettaessa on käytettävä hengityssuojaimia. Myös vesiohenteisia tuotteita ruiskutettaessa on suojaimia käytettävä. Varo ruiskutussuihkua. Älä milloinkaan suuntaa suihkua toista ihmistä tai itseäsi kohti. Korkea ruiskutuspaine aiheuttaa loukkaantumisen välittömästi. Laitteistossa käytettävien letkujen, pistoolin ja liittimien sekä muiden osien on kestettävä laitteen tuottamaa maksimipainetta. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 27

35 Käsittele suurpaineletkuja varoen. Letkuja ei saa taivuttaa 20 cm pienemmälle säteelle. Häiriön sattuessa tai suutinta vaihdettaessa varmista pistooli ja poista paine laitteistosta ennen kuin ryhdyt etsimään vikaa ja korjaamaan sitä. 6.7 Muita pintakäsittelymenetelmiä Kastomaalaus Kastomaalaus on menetelmänä yksinkertainen. Lopputuloksessa on kuitenkin sallittava hieman valumia ja tippumiskohdissa kuivuneita maalipisaroita. Maalin viskositeetti vaikuttaa olennaisesti maalaustulokseen. Viskositeetin seurannan tulee olla päivittäistä. Vesiohenteisilla maaleilla, jotka yleensä sopivat erinomaisesti kastomaaleiksi, tulee seurata myös maalin ph:ta. Menetelmän hyviä puolia ovat: hyvä peittävyys nopeus soveltuu kappaleille, joiden maalaaminen ei ole ruiskuttamalla mahdollista vesiohenteisilla kastomaaleilla on hyvä työ- ja ympäristöturvallisuus maalin säästö. Menetelmän huonoja puolia ovat: altaat ovat isoja ja tarvitaan suuria maalimääriä maali vaihtuu liian hitaasti hyytymisriski saavutetaan vain µm:n kalvonpaksuus kerta kastolla ja yläreunoissa kalvonpaksuus jää ohuemmaksi kappaleiden mukana altaaseen voi joutua roskia ja rasvaa kappaleissa ei saa olla taskuja ei sovellu kaksikomponenttisille maaleille pienet, kevyet kappaleet eivät uppoa altaaseen altaissa on yleensä oltava jatkuva kierrätys pohjaanlaskeutumisen estämiseksi altaissa tulee olla lämmönvaihdin pitämään maali tasalämpöisenä Valelumaalaus Valelumaalaus tuottaa kastomaalaukseen verrattavan lopputuloksen. Valelumaalauksella saadaan käytössä olevan maalin vaihtuvuus riittävän nopeaksi. Maalaus tehdään käsin tai automaattisesti. Yhteistä kummallekin menetelmälle on maalisäiliö ja siihen liittyvät valutusreunukset. Maalin siirtoon ja levitykseen käytetään pumppua, jonka tuoton on oltava riittävä. Käytettäessä liuotinohenteisia maaleja on valelupaikka erotettava muusta työympäristöstä ilmastoidulla kammiolla Jauhemaalaus Jauhemaalaus vaatii laitteiden osalta märkämaalin maalauslaitteista poikkeavat jauheen siirto- ja levityslaitteet. Lisäksi jauhemaalit vaativat kovettuakseen uunituksen C:een lämmössä. Jauhemaalauksessa käytetään hyväksi jauheen sähköistä varaamista. Ohiruiskutettu jauhe voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen. Jauhemaalauslaitteisto koostuu jauhesäiliöstä, jauhepumpusta, ohjausyksiköstä ja pistoolista. Pistoolit ovat korkeajännite- tai kitkavaraavia käsi- tai automaattipistooleja. Jauhesäiliöllä on kaksi tehtävää: toimia säiliönä ja pitää jauhe kuohkeana. Jauheen leijutuksessa ja kierrätyksessä käytettävän paineilman on oltava kuivaa ja öljytöntä, jotta jauhe ei paakkuuntuisi. Jauhemaalaus on investointikustannuksiltaan kallein muihin maalausmenetelmiin verrattuna. Lämpökuivaus vaatii energiaa eikä sovellu kookkaille, monimuotoisille kappaleille kohtuullisin kustannuksin, eikä kohteille, joita ei voi lämmittää Ruiskuautomaatit Pintakäsittelyä voidaan rationalisoida samalla tavoin kuin muitakin tuotantomenetelmiä, mm. automaation avulla. Automaattinen ruiskumaalaus on järkevää silloin, kun samantapaisia pintakäsiteltäviä esineitä maalataan suurina sarjoina. Esineen muoto ja raaka-aine sekä käytettävä maalityyppi määräävät ruiskumenetelmän. Automaattilaitteeseen kohdistuva tärkein vaatimus on toimintavarmuus. Automaattiruiskutuksen etuja ovat: suuri kapasiteetti tasainen laatu pienemmät työkustannukset pieni maalihukka parempi työympäristö. Yleisimpiä ruiskuautomaatteja ovat traverssi- ja karuselliruiskuautomaatit. Näihin voidaan kytkeä lähes kaikki tunnetut ruiskutusmenetelmät. Traversseilla tarkoitetaan laitetta, joka siirtää ruiskuja lineaarisesti vakionopeudella. Yleensä traverssin iskunpituutta ja siirtonopeutta voidaan säätää. Ruiskujen etäisyyssäädöt ovat yleensä manuaalisia. Traverssit jaetaan toiminta-asentonsa mukaan pysty- ja vaakatraversseihin. Pystytraverssissa on yleensä yksi tai kaksi automaattipistoolia ja traversseja voi olla useampia peräkkäin. Niihin on yleensä liitetty sähköstatiikka. Linjan nopeus vaihtelee 1 3 metriä minuutissa. 28 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

36 Vaakatraversseissa ruiskuja on useimmiten neljä ja linjan nopeus 1,5 9 metriä minuutissa. Karuselliruiskuissa pistooleja voi olla kaksitoista, joista puolet pohjamaalille ja puolet pintamaaleille. Linjan nopeus on kuten vaaka traverssisysteemissä Robottiruiskutus Robotti on hyvä ratkaisu ahtaissa tiloissa sekä silloin, kun tuloksen täytyy olla paras mahdollinen. Nykyisin on robotteja, jotka valmistetaan erityisesti maalaukseen. Robotin mukana seuraa vakiona ohjelmointia helpottava käsiopetusohjelma. Eli kappale maalataan suoraan automaattipistoolin ja käsiopetuskahvan avulla kokonaan tai tarvittaessa eri osissa. Ohjelmia pystytään editoimaan tarpeen mukaan. Tärkeitä robottien arvosteluperusteita ovat niiden ratatarkkuus, nopeuden toisto, kuormitettavuus ja ulottuma. 6.8 Ruiskutustekniikka Ruiskumaalauksen perusasiat ratkaistaan jo maalaamaan ryhdyttäessä, kun tehdään ruisku- ja maalivalinnat. Korroosionestomaalauksessa käytetään useimmiten suurpaineruiskua ja ns. ilmatonta menetelmää, joka synnyttää vähemmän sivusumua kuin sivuilmaruiskutus. Ruiskun tehon on oltava maalille sopiva. Maalausta aloitettaessa on varminta tarkistaa maalinvalmistajalta, millä paineella ja millaisella suuttimella maali suositellaan ruiskutettavaksi. Ryhdyttäessä maalaamaan on etukäteen selvitettävä ruiskupistoolin tehokkain ohjailutapa. Huolellinen työskentelytapojen ennalta suunnittelu tuottaa selvää kustannussäästöä ja nostaa merkittävästi maalauskapasiteettia Pistoolin liipaisimen käyttö Aloitettaessa ruiskumaalausta tulee kiinnittää erityistä huomiota liipaisimen käsittelyyn. On opittava katkaisemaan maalin tulo tarkoituksenmukaisella hetkellä. Maali kasautuu kaistojen päihin, mikäli ruiskutusta ei aloiteta ja päätetä kappaleen ulkopuolelle Nopeuden ja etäisyyden suhde Oikean etäisyyden ja ruiskutusnopeuden suhde on asia, jonka ruiskuttaja oppii vain harjoittelemalla. Eri maalareilla tämä suhde vaihtelee. Tärkeätä on tarkkailla sitä, että maalia tulee pinnalle riittävästi, siten että koko pinta kastuu. Mikäli maalia on liian vähän, pinnasta tulee karhea; jos sitä taas on liikaa, alkaa maali valua pystypinnoissa Levyn ruiskutus Tasolevyä ruiskutettaessa ruiskutuskaista aloitetaan levyn ulkopuolelta ja liipaisinta vedetään vähän ennen kuin pistooli ohittaa levyn reunatason. Liippasin vapautetaan vastaavasti levyn toisessa päässä, kun pistooli on ohittanut vastakkaisen reunatason. Yleensä työ on suoritettava suorin, tasaisin kaistoin siten, että jälkimmäinen kaista peittää aina n. 50 % edellistä. Mitä lähempänä pintaa pistoolia pidetään, sitä enemmän maalia pintaan kerääntyy, joten pistoolia on siirrettävä vastaavasti nopeammin valumien estämiseksi. Jos pistoolia pidetään liian kaukana maalattavasta kappaleesta, syntyy liian kuiva maalikerros ja runsaasti hajasumua. 1.kaista Kuva 17. Levymäisen rakenteen ruiskutus. Jälkimmäinen ruiskutuskaista peittää aina n. 50 % edellisestä. Liipaisimen luonteva käyttö on ruiskutustekniikan ydin. Tärkeintä on heti aloituksessa osua tarkasti maalattavan kappaleen reunaan ja saavuttaa heti täydellinen maalipeitto ilman ohiruiskutusta Pitkien kappaleiden ruiskutus Pitkällä kappaleella tarkoitetaan tässä yhteydessä kappaletta, jota ei kyetä ruiskuttamaan yksimittaisella ruiskutuskaistalla, vaan ruiskutuskaistoja tulee useita peräkkäin. Pitkä kappale ruiskutetaan jakamalla pinta n. 0,6 1,5 m:n mittaisiin osiin. Ruiskutettaessa käytetään samanlaista liipaisintekniikkaa kuin pienempienkin pintojen ruiskutuksessa. Jokainen osakaista limittyy edellisen kaistan päälle häivyttäen. Samaa tekniikkaa sovelletaan myös suurilla yhtenäisillä pinnoilla, kuten esim. katot ja seinät Pistoolin etäisyys 2.kaista jne. Ruiskutus tulee suorittaa ns. vakioetäisyydeltä. Mikäli pistooli viedään liian lähelle pintaa, maali kerääntyy pienelle alueelle ja aiheuttaa valumia, ellei pistoolin liikenopeutta samalla lisätä. Ruiskutusetäisyys sivuilmaruiskutuksessa on mm ja suurpainemaalauksessa n mm. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 29

37 Etäisyys tulee säilyttää vakiona koko pinnan osalla. Pistoolia ei saa liikuttaa kaarevaa rataa käyttäen, jos kohde on suora taso. ohut paksu Kuva 20. Väärä pistoolin kohdistus nurkassa. Jäljestä ei tule tasainen. Kuva 18. Pistooli pidetään suorassa kulmassa maalattavaan pintaan nähden (yläkuva). Jos pistoolia käännetään niin, että kulma muuttuu, pinnasta tulee epätasainen. Laidoilla muodostuu maalisumua Sisä- ja ulkokulmien ruiskutus Sisäkulmia ruiskutettaessa on syytä reunustaa kukin tasopinta erikseen. Mikäli sisäkulmaa yritetään ruiskuttaa suuntaamalla suihku kohtisuoraan kulmaan siten, että yhdellä kaistalla saataisiin ruiskutetuksi kummatkin kulman viereisistä sivuista, leviää maali epätasaisesti ja valumavaara on ilmeinen. Syrjiä ja ulkokulmia ruiskutettaessa suunnataan pistooli kohtisuoraan kulmaa vastaan. Tällöin saadaan ruiskutettua reuna ja tasopinnan etuosa. Sen jälkeen ruiskutetaan tasopinta, kuten aiemmin on selostettu. Kuva 21. Kulman oikea ruiskutusasento Kapeat kohteet Ruiskutusviuhka määräytyy maalattavan kappaleen mukaan. Kapeaa pystypaalua varten ei tietenkään käytetä leveää vaakasuoraa viuhkaa. Suppea vaakaviuhka tai leveä pystyviuhka antaa hyvän peiton ilman liiallista ohi ruiskutusta. Toisaalta ei pidä yrittää työskennellä turhan kapealla viuhkalla. huono hyvä hyvä Kuva 19. Nurkassa ruiskutetaan kumpikin seinä kohtisuoraan, edeten nurkasta poispäin tai pystysuunnassa kohteen mukaan. Kuva 22. Ohiruiskutusta vähennetään käyttämällä kohteeseen parhaiten sopivaa viuhkan muotoa. Keskimmäinen kuva esittää edullisimman tekniikan. 30 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

38 6.8.8 Monimuotoisten kappaleiden ruiskutus Ruiskutettaessa verkkomaisia pintoja, kuten ritilöitä tms. tulee ruiskutussuunta valita niin, että yhdellä kaistalla saadaan peitetyksi mahdollisimman suuri alue. Verkkopintaa ruiskutettaessa on pinnan taakse syytä asettaa taustalevy ruiskutuksen ajaksi. Tämä levy suuntaa ohi lentävän maalin osittain verkon takapintaan. Suuria monimuotoisia esineitä ruiskutettaessa tulee tarkoin suunnitella etukäteen käytettävä työjärjestys. Kuva 23. Verkkomaisten kappaleiden ruiskutus. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 31

39 7. Maalausolosuhteet Maalattavien pintojen esikäsittely ja maalaustyö tulee tehdä maalitoimittajan maalausolosuhteista antamien ohjeiden mukaisesti. Maalausolosuhteissa vaikuttavia tekijöitä ovat maalattavan kappaleen ja sitä ympäröivän ilman lämpötila, ilmanvaihto sekä ilman kosteus. Nämä tekijät vaikuttavat vielä maalaustyön jälkeen pinnoitteen kuivumisnopeuteen ja pinnan laatuun. 7.1 Kosteuden ja lämpötilan vaikutus Ilman suhteellinen kosteus vaikuttaa eri tavalla eri maalityyppien kuivumis- ja kalvonmuodostusominaisuuksiin. Yleissääntönä pidetään, että korroosionestomaalaustyön ja maalin kuivumisaikana ilman, pinnan ja maalin lämpötilan sekä suhteellisen kosteuden arvojen pitää olla samat tai paremmat kuin maalien teknisissä tiedoissa maalausolosuhteista annetut minimiarvot. Yleensä liuotinohenteisia maaleja käytettäessä suhteellinen kosteus ei saisi ylittää 80 %:ia. Vesiohenteisilla maaleilla maalatessa suositellaan, että ilman suhteellisen kosteuden pitäisi olla %. Liian suuri kosteus hidastaa kuivumista ja lisää maalin valumisherkkyyttä. Liian alhainen suhteellinen kosteus voi aiheuttaa pintahäiriöitä. Puhtailla, kiiltävillä metallipinnoilla vesihöyry tiivistyy kosteudeksi ilman suhteellisen kosteuden ollessa 100 %. Karkeilla tai epäpuhtailla pinnoilla kosteuden tiivistymistä voi tapahtua ilman suhteellisen kosteuden ollessa selvästi alhaisempi. Suihkupuhdistettu teräspinta alkaa syöpyä, kun ilman suhteellinen kosteus on %. Siksi suihkupuhdistus pitäisi tehdä olosuhteissa, joissa ilman suhteellinen kosteus on alhainen. Suihkupuhdistettu pinta pitää maalata heti puhdistuksen jälkeen, jotta pinta ei ala syöpyä. Metallipinnan lämpötilan ollessa ympäröivän ilman lämpötilaa alhaisempi, voidaan tietyissä tapauksissa saada kondenssia pinnalle, vaikka ilman suhteellinen kosteus on pieni. Tästä syystä on tärkeätä, että metallipinnan lämpötila on riittävästi (+3 C) yli ilman kastepisteen. Kastepiste on se lämpötila, johon ilma on jäähdytettävä, jotta suhteellinen kosteus nousisi 100 %:iin. Ilman lämpötilan ollessa alle 0 C on tarkistettava, ettei maalattavalla pinnalla ole jäätä. Ympäristön kosteusolosuhteita on mahdollista parantaa ilmaa lämmittämällä tai kuivaamalla. 7.2 Ilman lämpötila ja kalvon muodostus Lämpötila vaikuttaa oleellisesti maalin kuivumisaikaan ja kalvonmuodostukseen. Nyrkkisääntönä on, että mitä korkeampi on lämpötila, sitä nopeampaa on kuivuminen. Etenkin kemiallisesti kuivuvien maalien kuivuminen nopeutuu huomattavasti lämpötilaa nostettaessa. Alhaiset lämpötilat vaikuttavat haitallisesti: viskositeettiin maalattavuuteen (ruiskutettavuuteen) kuivumiseen ja kalvonmuodostukseen verkkoutumiseen (kovettumiseen) kestävyyteen eli kalvon suoja ominaisuuksiin Alhainen lämpötila nostaa maalin viskositeettia voimakkaasti, mistä syystä maalia joudutaan ohentamaan ylimäärin ruiskutettavuuden parantamiseksi. Varsinkin vesiohenteisissa tuotteissa ohenteen lisääminen hidastaa tuotteen kuivumisnopeutta. Fysikaalisesti kuivuvat maalit, kuten kloorikautsu-, vinyyli- ja bitumimaalit sekä etyylisinkkisilikaattimaalit kovettuvat myös pakkasen puolella. Maaleja on säilytettävä tällöinkin lämpimissä tiloissa, jotta voidaan säästää ohenteita ja saavutetaan tavoitteiden mukaiset kalvonpaksuudet. Hapettumalla kuivuvat maalit, kuten öljy ja alkydimaalit, kovettuvat hyvin hitaasti alhaisissa lämpötiloissa. Maalaustyötä alkydimaaleilla pitää välttää, kun ilman lämpötila on alle +5 C. Epoksimaalit verkkoutuvat sitä hitaammin mitä alhaisempi lämpötila on kyseessä. Vaikka monet epoksimaalit tuntuvat kovilta jo liuotteen haihduttua, on muistettava, että kalvo saavuttaa lopullisen kestävyytensä vasta, kun verkkoutumisreaktio on tapahtunut loppuun. Käyttämällä ns. talvilaatukovetteita, saadaan epoksimaalit kovettumaan myös alhaisemmissa, jopa -5 C:een lämpötiloissa. Vesiohenteiset maalit edellyttävät yleensä vähintään +15 C, mieluummin +20 C kuivumislämpötilaa, jotta veden haihtumisen myötä kalvonmuodostus tapahtuisi kunnolla ja maalikalvo kuivuisi. Myös liian korkeat lämpötilat voivat aiheuttaa ongel- 32 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

40 mia. Korkea kuivausilman lämpötila ja voimakas tuuletus nopeuttavat liuotteiden ja ohenteiden haihtumista maalikalvon pinnasta, mikä voi johtaa pinnan liian nopeaan kuivumiseen ja sulkeutumiseen osan liuotteista jäädessä maalikalvon sisään. Maalikalvoon jääneet liuotteet voivat aiheuttaa kalvoon repeilyä, kuplia tai kraaterimaisia huokosia, kiiltovaihteluita sekä pehmeän kalvon. Vastaavasti vesiohenteisissa tuotteissa tuuletuksen merkitys korostuu. Loppukuivumisen (nopeuden) kannalta riittävästä ilmanvaihdosta huolehtiminen on useasti jopa tärkeämpää kuin korotetun lämmön käyttö. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 33

41 8. Maalityypit Maalit koostuvat sideaineista, pigmenteistä, liuotteista ja apuaineista. Maalit voidaan jakaa maalityyppeihin usealla eri tavalla. Yleisimmin maalit ryhmitellään niiden sisältämän sideaineen tai sideaineen kuivumistavan mukaan. Sideaine on tärkein maalin ominaisuuksiin vaikuttava tekijä. Tässä kappaleessa on esitetty eri maalityypit ja niihin kuuluvat Tikkurila Oy:n tuotteet jaoteltuna sideaineiden mukaan. 8.1 Maalien jaottelu kuivumistavan mukaan Kuivumistavan perusteella maalit voidaan jakaa fysikaalisesti ja kemiallisesti kuivuviin maaleihin. Maalin kuivumistapa vaikuttaa muun muassa maalin päällemaalattavuuteen ja huoltomaalaukseen. Kemiallisesti kovettuvilla maaleilla on usein rajoitettu päällemaalausaika, jonka jälkeen tarvitaan hionta tai muu karhennus kunnollisen tartunnan saavuttamiseksi. Fysikaalisesti kuivuvat maalit ovat yleensä päällemaalattavissa ilman erikoistoimenpiteitä Fysikaalisesti kuivuvat maalit Fysikaalisesti kuivuvien maalien kalvo muodostuu liuotteiden haihtuessa, kun sideaineiden molekyylit tulevat tarpeeksi lähelle toisiaan. Kuivuminen riippuu liuotteiden haihtumisnopeudesta ja kalvonpaksuudesta. Kuiva maalikalvo liukenee uudelleen liuotteeseensa ja pehmenee lämmön vaikutuksesta. Vesiohenteisten dispersiomaalien kalvo kuivuu myös fysikaalisesti veden ja apuliuotteiden haihtuessa. Kalvo ei kuitenkaan enää kuivuttuaan liukene uudelleen. Fysikaalisesti kuivuvia maaleja ovat esimerkiksi kloorikautsu-, vinyyli- ja akryylimaalit Kemiallisesti kuivuvat maalit Kemiallisesti kuivuvien maalien kalvo muodostuu kemiallisessa reaktiossa, jossa nestemäinen, pienimolekyylinen sideaine verkkoutuu ja sen molekyylikoko kasvaa. Jos maali sisältää liuotteita tai vettä, alkaa kuivuminen näiden haihtumisella. Verkkoutunut maalikalvo ei ole termoplastinen eli se ei pehmene lämmössä. Maalikalvo ei myöskään liukene liuotteisiin, mutta jos verkkoutumisaste on pieni, maalikalvo turpoaa liuotteista. Kemiallisesti kuivuvat maalit voidaan puolestaan jaotella seuraavasti: hapettumalla kuivuvat maalit, jotka verkkoutuvat ilman hapen vaikutuksesta (alkydit) kosteuskovettuvat maalit, joiden sideaine reagoi ilman kosteuden kanssa (kosteuskovettuvat polyuretaanit ja etyylisinkkisilikaattimaalit) kaksikomponenttimaalit, joissa maalin eri komponenttien välillä tapahtuu kemiallinen reaktio (epoksit, polyuretaanit) polttomaalit, jotka verkkoutuvat korkeassa lämpötilassa sideaineen komponenttien reagoidessa keskenään Vesiohenteiset maalit Vesiohenteisissa korroosionestomaaleissa käytetyt raaka-aineet ovat viime vuosina kehittyneet voimakkaasti. Samalla on löytynyt monia teknisiä parannuksia, joiden ansiosta esimerkiksi teräspintojen maalaaminen voidaan suorittaa monissa kohteissa vesiohenteisilla korroosionestomaaleilla suojaus- ja muista ominaisuuksista tinkimättä. Vesiohenteisissa maaleissa käytetään samantyyppisiä sideaineita kuin liuoteohenteisissa maaleissa, esimerkiksi epokseja, akryylejä, vinyylejä ja alkydejä. Näin ollen maalien ominaisuudetkin muistuttavat vastaavien liuoteohenteisten maalien ominaisuuksia. Vesiohenteisilla korroosionestomaaleilla saavutetaan myös muita etuja kuin ympäristöhaittojen väheneminen. Ne vähentävät maalaamon palovaaraa ja parantavat työolosuhteita. Ohenteena ja välineiden pesussa voidaan käyttää liuotteiden asemesta vettä. Toisaalta vesiohenteisilla korroosionestomaaleilla on omia erikoisvaatimuksia, jotka johtuvat pääasiassa maalissa olevasta vedestä. Vesi kostuttaa rasvaisen pinnan huonosti ja tästä syystä esipuhdistus on tehtävä hyvin. Ruosteenpoisto on tehtävä yleensä suihkupuhdistusasteeseen Sa2½ vesiohenteisilla yhdistelmillä maalattaessa. Olosuhteet maalaustyön ja kuivumisen aikana vaikuttavat lopputulokseen voimakkaasti. Lämpötilan olisi oltava yleensä yli +10 C ja ilman suhteellisen kosteuden %. Levitykseen soveltuvat perinteiset maalaustavat, kuten kasto, suurpaine- ja sivuilmaruiskutus, telaus ja sively. 34 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

42 Laitteistojen materiaaleina suositellaan käytettäväksi ruostumatonta terästä tai erikoismuoveja. 8.2 Alkydimaalit Alkydit ovat polyestereitä, jotka sisältävät kasvisöljyistä, esimerkiksi pellavaöljystä, soijaöljystä, risiiniöljystä tai mäntyrasvahaposta peräisin olevia rasvahappoja. Kuivuvaa öljyä (kuten pellava- tai soijaöljy) tai kuivuvien öljyjen rasvahappoja (kuten mäntyrasvahappo) sisältäviä alkydeja käytetään ilmakuivuviin maaleihin. Ei-kuivuvista öljyistä tehtyjä alkydeja käytetään polttomaaleissa. Alkydimaalien kuivuessa liuotteet haihtuvat ja sideaine reagoi ilman hapen kanssa. Hapettumalla tapahtuva kuivuminen vaatii aikaa ja alkydimaalit saavuttavat niille tyypilliset suojausominaisuudet kahden viikon kuluessa. Kuivuminen hidastuu lämpötilan laskiessa. Kalvonmuodostus edellyttää vähintään +5 C:een lämpötilaa. Alkydimaalien liuotteena on useimmiten lakkabensiini tai ksyleeni. Eri alkydimaalien päällemaalattavuus vaihtelee. Liian nopeasti tehty päällemaalaus näkyy yleensä kalvon rypistymisenä tai pahimmillaan alla olevan maalikerroksen irtoamisena alustasta. Puhutaan niin sanotusta nostamisesta. Myös hionta tai liian voimakkaat ohenteet pintamaalissa voivat aiheuttaa alkydimaalien nostamista. Alkydimaalien tuoteselosteissa ilmoitetaan soveltuvat päällemaalausväliajat ja pintamaalit. Väliaika on yleensä ilmoitettu 23 C:ssa ja noin µm:n kuivakalvolle. On huomattava, että kuivumislämpötilan aleneminen tai kalvonpaksuuden kasvaminen pidentävät päällemaalausväliaikoja. Alkydimaaleilla on hyvä sään- ja kulutuksenkestävyys. Ne ovat 1-komponenttisia, helppoja ruiskuttaa ja hinnaltaan edullisia. Ne kestävät kohtalaisen hyvin lämpöä, öljyä, vettä sekä polttoaineita roiskeina. Alkydimaalien alkalin- ja haponkesto on sitä vastoin rajoitettu. Alkydimaaleja voidaan käyttää sisällä lievässä kaasu- ja kemikaalipölyrasituksessa sekä ulkona kaupunki-, teollisuus- ja meri-ilmastossa. Epoksiesterit ja uretaanialkydit ovat myös hapettumalla kuivuvia sideaineita, jotka ominaisuuksiltaan muistuttavat alkydeja. Niiden kulutuksen- ja kemikaalinkesto on jonkin verran parempi kuin alkydeillä. Epoksiestereitä käytetään yleensä vain pohjamaaleissa. Alkydimaalien ominaisuuksia voidaan parantaa myös esimerkiksi vinyyli-, fenoli- tai akryylisideaineilla Vesiohenteiset Fontelac -alkydimaalit Fontelac QD 80 Kiiltävä alkydipintamaali metalliteollisuuden tuote- ja asemamaalaukseen esim. piensäiliöihin, maatalouskoneisiin, kuljetuskalustoihin ym. koneisiin ja laitteisiin. Hyvä kiillon ja värisävyn säilyvyys ilmastorasituksessa. Ruiskutus, kasto ja sively. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys Liuoteohenteiset Temaprime- ja Temalac -alkydimaalit Temaprime AB Ruosteenestopigmentoitu, lakkabensiiniohenteinen alkydipohjamaali teräspintojen pohjamaalaukseen sisällä ja ulkona. Soveltuu hyvin myös sivelymaalaukseen. Suositellaan erityisesti kenttämaalaukseen sekä alkydimaaleilla maalattujen pintojen korjausmaalaukseen. Suurpainetai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: harmaa, punaruskea. Temaprime EE Nopeasti kuivuva, ruosteenestopigmentoitu erikoispohjamaali teräs-, alumiini- ja sinkkipinnoille. Käytetään pohjamaalina laivojen vesirajan yläpuolisilla ulko- ja sisäpinnoilla, säiliöiden ulkopinnoilla, maatalouskoneissa ym. kohteissa, joissa pohjamaalilta vaaditaan erityisen hyvää korroosionsuojaa ja tarttuvuutta alustaan. Soveltuu hyvin pinnoille, joita pohjamaalauksen jälkeen joudutaan polttoleikkaamaan tai hitsaamaan. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: TEMASPEED -sävytys. Temaprime EUR Nopeasti kuivuva, ruosteenestopigmentoitu alkydipohjamaali ilmastorasitukseen joutuville teräspinnoille. Taloudellinen ja ihanteellinen nopearytmiseen tuotantoon konepajoille ja maalaamoille. Tyypillisiä käyttökohteita ovat teräksiset runko- ja tukirakenteet sekä koneet ja laitteet yms. teräspinnat. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: TEMASPEED -sävytys. Temaprime GF Nopeasti kuivuva, ruosteenestopigmentoitu alkydipohjamaali teräs-, alumiini- ja sinkkipinnoille, erityisesti ulkonäkövaatimusten ollessa korkeita. Päällemaalattavissa polyuretaanimaaleilla. Suositellaan kuljetuskaluston, maatalous-, rakennus- ym. koneiden ja laitteiden pohjamaaliksi Erinomaiset ruosteenesto-ominaisuudet. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: TEMASPEED -sävytys. Temaprime ML Nopeasti kuivuva, ruosteenestopigmentoitu alkydipohjamaali teräspinnoille. Soveltuu metalliteollisuuden tuotemaalaukseen erityisesti nopearytmiseen tuotantoon konepajoille ja maalaamoille. Käytetään maatalous- ja M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 35

43 maanrakennuskoneiden ym. koneiden ja laitteiden pohjamaalaukseen. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: harmaa, punaruskea, okrankeltainen. Temalac AB 70 Kiiltävä alkydipintamaali metallipinnoille sisä- ja ulkomaalaukseen. Säilyttää hyvin kiiltonsa ja värisävynsä myös teollisuusilmastossa. Soveltuu myös sivelymaalaukseen ja puupintojen maalaukseen. Suositellaan erityisesti kenttämaalaukseen siltojen, säiliöiden ulkopintojen, hallien teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden pintamaaliksi. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värisävyt. TEMASPEED -sävytys. Temalac ML 90 Täyskiiltävä alkydipintamaali teräspinnoille. Säilyttää hyvin kiiltonsa ja värisävynsä ilmastorasituksessa. Soveltuu märkää märälle -maalaukseen. Soveltuu hyvin metalliteollisuuden tuotemaalaukseen sekä asemamaalaukseen. Käytetään esim. piensäiliöiden, maatalouskoneiden, kuljetuskaluston ym. koneiden ja laitteiden pintamaalaukseen. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. TEMASPEED -sävytys. Temalac FD 20 Nopeasti kuivuva, puolihimmeä ruosteenestopigmentoitu alkydimaali teräspinnoille. Hyvät maalausominaisuudet. Käytetään enimmäkseen yksikerrosmaalina teräsrungoille ja -rakenteille, mutta myös alkydiyhdistelmien pohjamaalina. Soveltuu erityisesti konepajojen ja maalaamojen nopearytmiseen tuotantoon. Suurpaineruiskutus. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temalac FD 50 Nopeasti kuivuva, puolikiiltävä, ruosteenestopigmentoitu alkydipintamaali teräspinnoille. Soveltuu erityisesti konepajojen nopearytmiseen tuotantoon ja asemamaalaukseen. Käytetään teräksisten runko- ja tukirakenteiden, hoitotasojen sekä koneiden ja laitteiden pintamaalaukseen. Säilyttää erittäin hyvin kiiltonsa ja värisävynsä ilmastorasituksessa. Soveltuu myös sähköstaattiseen maalaukseen. Sisältää ruosteenestopigmenttiä, joten voidaan käyttää myös ns. yksikerrosmaalina. Suurpaineruiskutus. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temalac FD 80 Nopeasti kuivuva, kiiltävä alkydipintamaali teräspinnoille. Säilyttää erittäin hyvin kiiltonsa ja värisävynsä mastorasiuksessa. Soveltuu erityisesti konepajojen nopearytmiseen tuotantoon ja asemamaalaukseen. Soveltuu myös sähköstaattiseen maalaukseen. Käytetään teräksisten runko- ja tukirakenteiden, hoitotasojen sekä koneiden ja laitteiden pintamaalina. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. 8.3 Epoksimaalit Epoksimaalit ovat kaksikomponenttisia maaleja, joissa maaliosa sisältää epoksihartsia ja koveteosa polyamiinia tai -amidia, amidi- tai amiiniadduktia. Kovetteen valinnalla voidaan säädellä maalin ominaisuuksia. Kiinteää epoksihartsia käytetään yleensä liuoteohenteisissa ja nestemäistä epoksihartsia liuotteettomissa epoksireaktiomaaleissa. Maaliosa ja koveteosa sekoitetaan toisiinsa oikeassa suhteessa. Komponenttien yhdistämisen jälkeen maalilla on rajoitettu käyttöaika eli pot-life. Kemiallisen reaktion tuloksena saadaan verkkoutunut maalikalvo, joka ei liukene liuotteisiin eikä pehmene lämmössä. Epoksimaalien kemikaalin- ja kulutuksenkestävyys on hyvä. Maalikalvo on kova ja kimmoisa, ja tarttuvuus metallipintoihin on hyvä. Liuoteohenteisia epoksimaaleja käytetään kemikaalirasitukseen ja mekaaniseen rasitukseen joutuville metalli- ja betonipinnoille rasitusluokissa C3, C4, C5-I ja C5-M. Vaikka epoksimaalit liituuntuvatkin ulkona, niitä käytetään kemikaalinkestoa vaativissa ulkokohteissa. Tällöin värisävy tulisi valita niin, että liituuntuminen näkyy mahdollisimman vähän. Epoksimaaleja voidaan modifioida eri tarkoituksia varten. Aikaisemmin modifiointiin käytettiin yleisesti kivihiilitervaa. Sen käytöstä on nyt Suomessa luovuttu työterveydellisistä syistä ja siirrytty käyttämään samaan tarkoitukseen sopivia hartseja. Tavanomaiset epoksimaalit vaativat kuivuakseen vähintään +10 C lämpötilan. Uudemmat, kylmässä kovettuvat ns. WG-laadut kuivuvat jopa -5 C lämpötilassa. Normaalilämpötilassa WG-laadut kuivuvat tavanomaisia epoksimaaleja nopeammin. Näin päästään lyhyempiin päällemaalausväliaikoihin, mikä nopeuttaa maalaamon tuotantoa. Epoksimaalit vaativat yleensä esikäsittelyksi suihkupuhdistuksen asteeseen Sa2½. Korjausmaalauksissa tämän esikäsittelyasteen saavuttaminen voi olla mahdotonta. Näitä kohteita varten on kehitetty Temabond maaleja, joilla on hyvä tarttuvuus myös teräsharjattuun pintaan. Niitä on saatavana sekä alumiinipigmentoituina että värillisinä. Yhteistä niille on korkea kuiva-ainepitoisuus, saatavat suuret kalvonpaksuudet ja hyvät kestävyysominaisuudet myös upotusrasituksissa. 36 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

44 8.3.1 Vesiohenteiset Fontecoat -epoksimaalit Fontecoat EP Primer Kaksikomponenttinen epoksipohjamaali. Soveltuu teräspintojen pohjamaaliksi epoksi- ja polyuretaanimaaliyhdistelmiin. Suositellaan kuljetuskaluston, nostureiden, teräsmastojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden sekä koneiden ja laitteiden maalaukseen. Voidaan käyttää myös laivalohkojen vesilinjan yläpuolisten pintojen pohjamaalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: punaruskea ja harmaa. Fontecoat EP 50 Kaksikomponenttinen, puolikiiltävä epoksipintamaali ja yksikerrosmaali teräspinnoille. Soveltuu myös pohja- tai välimaaliksi epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmiin. Erinomainen mekaanisen ja kemiallisen rasituksen kesto. Suositellaan teräsrakenteisiin, hoitotasoihin, kuljettimiin ja muihin vastaaviin koneisiin ja laitteisiin. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys. Fontecoat EP 80 Kaksikomponenttinen, kiiltävä epoksiyhdistelmien pintamaali. Soveltuu käytettäväksi teräspintojen pintamaalina epoksiyhdistelmissä. Kestää lievää mekaanista ja kemiallista rasitusta. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys Liuoteohenteiset Temabond- ja Temacoat -epoksimaalit Temabond ST 200 Kaksikomponenttinen, vähäliuotteinen, alumiinipigmentoitu modifioitu epoksimaali. Muodostaa erittäin tiiviin, kulutusta ja kemikaaleja hyvin kestävän kalvon pigmentointinsa vuoksi. Tarttuu hyvin myös teräsharjattuihin (St2) pintoihin. Voidaan maalata paksuja kalvoja, myös siveltimellä. Erityisesti vaikeasti puhdistettavien teräspintojen pohjamaalina prosessi- ja kemianteollisuudessa sekä veden upotusrasituksessa. Suositellaan siltojen, säiliöiden sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja laitteiden ym. aikaisemmin maalattujen pintojen korjausja uudismaalaukseen sekä teräsrakenteiden asennus- ja kuljetusvaurioiden korjausmaalaukseen. Myös vanhan alkydimaalin päälle. Soveltuu käytettäväksi alumiinin värisenä yksikerrosmaalina. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Väri: alumiini. Temabond WG 200 Kaksikomponenttinen, alhaisissa lämpötiloissa kovettuva, vähäliuotteinen, alumiinipigmentoitu modifioitu epoksimaali. Muodostaa erittäin tiiviin, kulutusta ja kemikaaleja hyvin kestävän kalvon pigmentointinsa vuoksi. Tarttuu hyvin myös teräsharjattuihin (St2) pintoihin. Voidaan maalata paksuja kalvoja, myös siveltimellä. Erityisesti vaikeasti puhdistettavien teräspintojen pohjamaalina prosessi- ja kemianteollisuudessa sekä veden upotusrasituksessa. Suositellaan siltojen, säiliöiden sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja laitteiden ym. aikaisemmin maalattujen pintojen korjaus- ja uudismaalaukseen sekä teräsrakenteiden asennus- ja kuljetusvaurioiden korjausmaalaukseen. Myös vanhan alkydimaalin päälle. Soveltuu käytettäväksi alumiinin värisenä yksikerrosmaalina. Suurpaineruiskutus, sively. Väri: alumiini. Temabond ST 300 Kaksikomponenttinen, vähäliuotteinen, modifioitu epoksimaali. Muodostaa tiiviin, kulutusta ja kemikaaleja hyvin kestävän kalvon. Hyvä tarttuvuus myös teräsharjattuun pintaan. Voidaan maalata paksuja kalvoja, myös siveltimellä. Erityisesti vaikeasti puhdistettavien teräspintojen pohjamaalina prosessi- ja kemianteollisuudessa sekä veden upotusrasituksessa. Käytetään myös teräsrakenteiden asennus- ja kuljetusvaurioiden korjausmaalaukseen. Myös vanhan alkydimaalin päälle. Soveltuu käytettäväksi yksikerrosmaalina. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temabond WG 300 Kaksikomponenttinen, alhaisissa lämpötiloissa kovettuva modifioitu epoksimaali. Muodostaa tiiviin, kulutusta ja kemikaaleja hyvin kestävän kalvon. Hyvä tarttuvuus myös teräsharjattuun pintaan. Erityisesti vaikeasti puhdistettavien teräspintojen pohjamaalina prosessi- ja kemianteollisuudessa sekä veden upotusrasituksessa kuten laivojen pohjissa ja painolastivesitankeissa. Käytetään myös teräsrakenteiden asennus- ja kuljetusvaurioiden korjausmaalaukseen sekä aikaisemmin maalattujen pintojen korjaus- ja uudismaalaukseen. Myös vanhan alkydimaalin päälle. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temacoat GF Primer Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen korroosionestopigmentoitu epoksipohjamaali. Soveltuu käytettäväksi teräs-, alumiini- ja sinkkipintojen pohjamaalina epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmissä, kun maalattaville kappaleille asetetaan korkeat ulkonäkövaatimukset. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 37

45 Suositellaan maatalouskoneiden, kuljetuskaluston ym. koneiden ja laitteiden maalaukseen. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: TEMASPEED -sävytys. Temacoat GPL-S Primer Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen paksukalvotyyppinen epoksipohjamaali, joka sisältää sinkkifosfaattia. Erinomainen tarttuvuus teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille. Käytetään pohja- ja välimaalina mekaanista ja kemiallista rasitusta kestävissä epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmissä sekä välimaalina sinkkiepoksi- ja sinkkisilikaattimaalien päällä. Nopeasti päällemaalattavissa. Käytetään siltojen, kuljetuskaluston, nostureiden, teräsmastojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden sekä koneiden ja laitteiden maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: TEMASPEED -sävytys. Temacoat GPL-S MIO Kaksikomponenttinen, rautakiillepigmentoitu polyamidikovetteinen epoksimaali. Muodostaa rautakiillepigmentoinnin ansiosta tiiviin ja hyvin kestävän kalvon. Käytetään epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmien väli- ja pintamaalina kohteisiin, joiden on kestettävä voimakasta sää- ja roiskerasitusta. Kuivuu nopeasti päällemaalauskuivaksi. Voidaan päällemaalata myös pitkän aikavälin jälkeen. Suositellaan esim. siltojen, säiliöiden ulkopintojen, putkisiltojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden ja laitteiden maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: harmaa. Temacoat HB Primer Kaksikomponenttinen hartsimodifioitu epoksimaali. Hyvä tarttuvuus teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille. Käytetään pohja- ja välimaalina ilmastorasituksen sekä mekaanisen ja kemiallisen rasituksen alaisissa kohteissa. Suositellaan esim. hallien runkojen, putkisiltojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden ja laitteiden maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: harmaa ja punaruskea. Temacoat SPA Primer Kaksikomponenttinen, hartsimodifioitu ruosteenestopigmentoitu epoksimaali. Hyvä tarttuvuus teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille. Käytetään pohja- ja välimaalina ilmastorasituksen sekä mekaanisen ja kemiallisen rasituksen alaisissa kohteissa. Suositellaan esim. hallien runkojen, putkisiltojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden ja laitteiden maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: harmaa ja punaruskea. Temacoat SPA MIO Kaksikomponenttinen, alumiini- ja rautakiillepigmentoitu polyamidikovetteinen epoksimaali, joka sisältää ruosteenestopigmenttinä sinkkifosfaattia. Muodostaa erikoispigmentoinnin ansiosta tiiviin ja hyvin kestävän kalvon. Käytetään epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmien pohja- ja välimaalina kohteisiin, joiden on kestettävä voimakasta sää-, roiske- ja kemikaalipölyrasitusta sekä mekaanista rasitusta. Suositellaan esim. säiliöiden ulkopintojen, putkisiltojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden sekä koneiden ja laitteiden maalaukseen. Vähäliuotteinen. Voidaan maalata kerralla paksuja kalvoja. Hyvä tarttuvuus teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille. Värit: harmaa, punertavan harmaa. Temacoat GPL Kaksikomponenttinen, amiiniadduktikovetteinen epoksipintamaali kohteisiin, joiden tulee kestää kemikaaleja ja kovaa kulutusta. Soveltuu myös betonilattiamaaliksi. Kestää kuivaa lämpöä ºC ja upotuksessa + 60 ºC. Kestää upotuksessa ei-hapettavien happojen, emäksien ja suolaliuoksien laimeita liuoksia sekä neutraaleja mineraali-, kasvi- ja eläinrasvoja sekä öljyjä. Kestää kaasu- ja kemikaalipölyrasitusta. Suositellaan siltojen, säiliöiden sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja laitteiden kuten putkisiltojen, kuljettimien, paperikoneiden ym. maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temacoat GS 50 Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen paksukalvotyyppinen epoksipinta- ja välimaali mekaanisen ja kemiallisen rasituksen alaisiin epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmiin. Voidaan käyttää myös suoraan sinkki- ja alumiinipintojen maalaukseen sekä % ohennettuna kuumasinkittyjen pintojen sealeriksi. Kuivuu nopeasti päällemaalaus- ja käsittelykuivaksi. Suositellaan kuljetuskalustoihin, hallien teräsrunkoihin, kuljetin- ja putkisiltoihin ym. teräsrakenteisiin. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temacoat HB 30 Kaksikomponenttinen hartsimodifioitu epoksimaali. Hyvä tarttuvuus teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille. Käytetään pohja-, väli- ja pintamaalina ilmastorasituksen sekä mekaanisen ja kemiallisen rasituksen alaisissa kohteissa. Suositellaan esim. hallien runkojen, putkisiltojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden ja laitteiden maalaukseen. 38 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

46 Soveltuu myös ns. yksikerrosmaaliksi. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temacoat RM 40 Kaksikomponenttinen, hartsimodifioitu epoksimaali. Muodostaa kovaa kulutusta, vesiupotusta ja kemikaaleja hyvin kestävän kalvon. Soveltuu käytettäväksi teräs-, alumiini-, sinkki- ja betonipintojen pohja- ja pintamaalina mekaanisen ja kemiallisen rasituksen alaisissa kohteissa ulkona ja sisällä sekä maan- ja vedenalaisissa rakenteissa. Suositellaan esim. hallien runkojen, putkisiltojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden ja laitteiden sekä alusten pohjien maalaukseen. Soveltuu betonipintojen höyrysulkumaalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED - sävytys. Temacoat SPA 50 Kaksikomponenttinen, hartsimodifioitu epoksimaali. Hyvä tarttuvuus teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille. Käytetään pohja-, väli- ja pintamaalina ilmastorasituksen sekä mekaanisen ja kemiallisen rasituksen alaisissa kohteissa. Suositellaan esim. hallien runkojen, putkisiltojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden ja laitteiden maalaukseen. Soveltuu käytettäväksi myös ns. yksikerrosmaalina. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Tematar TFA Kaksikomponenttinen, modifioitu epoksimaali. Epoksipikityyppinen, ei sisällä kivihiilitervaa. Muodostaa kovaa kulutusta ja veden upotusrasitusta hyvin kestävän kalvon. Soveltuu käytettäväksi teräs-, sinkki- ja betonipinnoille mekaanisen ja kemiallisen rasituksen alaisissa kohteissa, erityisesti maan- ja vedenalaisissa rakenteissa. Suositellaan esim. liete- ja jätevesitankkien ja säiliöiden, ponttoonien, alusten painolastitankkien ym. maan- ja vedenalaisten teräsrakenteiden sekä raskaan polttoöljyn ja raakaöljyn säiliöiden maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Väri: musta Temaline -epoksipinnoitteet ja -tankkimaalit Liuotteettomia epoksipinnoitteita käytetään yleensä kovaan mekaaniseen tai kemialliseen rasitukseen joutuviin kohteisiin tai upotusrasituksessa olevien pintojen suojaukseen. Temaline LP Primer Kaksikomponenttinen, amiiniadduktikovetteinen epoksimaali. Soveltuu käytettäväksi kemikaalien ja veden upotus- ja roiskerasituksissa. Käytetään lentopetrooli- ja öljysäiliöiden sisäpuolen epoksiyhdistelmien pohja- ja välimaalina. Kestää alifaattisia hiilivetyjä, emäksisiä liuoksia ja mietoja happoja. Kestää neutraaleja mineraali-, kasvi- ja eläinrasvoja sekä öljyjä upotusrasituksessa. Voidaan käyttää myös muiden epoksimaaliyhdistelmien pohjamaalina. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: vaalean harmaa ja punaruskea. Temaline LP 60 Kaksikomponenttinen, amiiniadduktikovetteinen epoksipintamaali. Käytetään lentopetrooli- ja öljysäiliöiden sisäpuolen epoksiyhdistelmien pintamaalina. Kestää alifaattisia hiilivetyjä, emäksisiä liuoksia ja mietoja happoja. Kestää neutraaleja mineraali-, kasvi- ja eläinrasvoja sekä öljyjä upotusrasituksessa. Suurpaineruiskutus tai sively. Väri: valkoinen. Temaline BL Kaksikomponenttinen, liuotteeton epoksipinnoite. Soveltuu kemiallisessa ja mekaanisessa upotusrasituksessa olevien teräs- ja betonipintojen pinnoittamiseen. Kestää upotuksessa laimeina liuoksina ei-hapettavia happoja, emäksiä ja suolaliuoksia. Soveltuu lyijyvapaan bensiinin säiliöiden pinnoitukseen. Kestää ºC kuivaa lämpöä ja + 60 ºC upotusrasituksessa. Käyttökohteina mm. öljytuotteiden varastosäiliöt, metsä- ja kemianteollisuuden sekä jätevedenpuhdistamojen säiliöt ja altaat. Lämmittimellä varustettu kaksikomponenttisuurpaineruiskutus. Värit: vihreä ja punaruskea. Temaline FW Kaksikomponenttinen, liuotteeton epoksipinnoite. Soveltuu upotusrasituksessa olevien teräs- ja betonipintojen sekä esim. elintarviketeollisuusrakenteiden pinnoittamiseen. Täysin kovettunut maalikalvo on mauton ja hajuton. Suositellaan juomavesi-, vilja- ym. elintarvikesäiliöiden sisäpuoliseen pinnoittamiseen sekä meijeri-, leipomo-, teurastamo- ym. elintarviketeollisuuden tilojen pinnoittamiseen. Kestää ºC kuivaa lämpöä ja + 60 ºC upotusrasituksessa. Suurpaineruiskutus. Väri: valkoinen. Temaline NL Kaksikomponenttinen, niukkaliuotteinen epoksipinnoite. Erinomainen kulutuksenkestävyys. Teräs- ja betonipintojen pinnoite kovassa mekaanisessa ja kemiallisessa rasituksessa. Kestää ºC kuivaa lämpöä ja + 60 ºC upotusrasituksessa. Soveltuu merimerkkien, patoluukkujen, hiili-, hake- ja turvesiilojen sisäpintojen ym. voimakkaan mekaanisen rasituksen alaisten kohteiden pin- M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 39

47 noitukseen. Suurpaineruiskutus. Värit: valkoinen, musta, harmaa ja MKL:n sävyt. 8.4 Polyuretaanimaalit Kaksikomponenttisten polyuretaanimaalien maaliosa on yleensä polyesteri-, akryyli-, polyeetteri- tai epoksihartsia, jossa on reaktiivisia hydroksiryhmiä. Koveteosa voi olla joko aromaattinen tai alifaattinen isosyanaatti, joka maaliosan kanssa reagoidessaan muodostaa polyuretaanin. Maaliosan ja koveteosan sekoittamisen jälkeen maalilla on rajoitettu käyttöaika eli pot-life. Maalin ominaisuuksia säädellään komponenttien valinnalla. Alifaattista kovettajaa käyttämällä saadaan säänkestäviä ja kellastumattomia maaleja. Aromaattisia kovetteita käytetään vain sisäkohteisiin. Polyuretaanimaalit ovat kemikaalinkestäviä. Niitä käytetään yleensä pintamaaleina kaikissa ilmastorasituksissa. Polyuretaanimaali muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän ja helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan. Niitä käytetään epoksiyhdistelmien pintamaaleina esimerkiksi säiliöiden ulkopintojen, teräsmastojen, kuljetuskaluston, teräsrakenteiden sekä koneiden ja laitteiden maalauksessa Vesiohenteiset Fontedur -polyuretaanimaalit Fontedur HB 80 Kaksikomponenttinen polyuretaanipintamaali. Soveltuu sään, kulutuksen ja kemiallisen rasituksen alaisille teräspinnoille. Hyvä kiillon säilyvyys ilmastorasituksessa. Voidaan kuivattaa korotetuissa lämpötiloissa. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys. Fontedur 90 Kaksikomponenttinen, kiiltävä polyuretaanipintamaali. Soveltuu käytettäväksi teräspintojen pintamaalina epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmissä. Kestää lievää mekaanista ja kemiallista rasitusta. Hyvä kiillon ja värisävyn säilyvyys ilmastorasituksessa. Sivuilma- tai suurpaineruiskutus, sively. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys Liuoteohenteiset Temadur- ja Temathane -polyuretaanimaalit Temadur 20 Kaksikomponenttinen, ruosteenestopigmentoitu puolihimmeä akryylipolyuretaanimaali. Erinomainen sää- ja kulutusrasituksen kesto. Suositellaan polyuretaanimaalien pohjamaaliksi sekä epoksiyhdistelmien pintamaaliksi sään ja kemiallisen rasituksen alaisille pinnoille. Ruosteenestopigmentoituna soveltuu myös ns. yksikerrosmaalaukseen teräs-, alumiini- ja sinkkipinnoille. Soveltuu esim. kuljetuskaluston, säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden, koneiden ja laitteiden maalaukseen. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temadur 50 Kaksikomponenttinen, puolikiiltävä akryylipolyuretaanimaali. Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta. Suositellaan epoksi- ja polyuretaanimaaliyhdistelmien pintamaaliksi sään ja kemiallisen rasituksen alaisille pinnoille. Muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan. Soveltuu esim. kuljetuskaluston, säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden, koneiden ja laitteiden maalaukseen. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temadur 90 Kaksikomponenttinen, täyskiiltävä akryylipolyuretaanimaali. Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta. Suositellaan epoksiyhdistelmien pintamaaliksi sään ja kemiallisen rasituksen alaisille pinnoille. Muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan. Soveltuu esim. kuljetuskaluston, säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden, koneiden ja laitteiden maalaukseen. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temadur Clear Kaksikomponenttinen, täyskiiltävä polyuretaanilakka. Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta polyuretaanijärjestelmien pintalakkana. Muodostaa hyvin kiiltonsa säilyttävän sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan. Soveltuu myös kupari-, messinki-, alumiini- ja sinkkipintojen lakkaukseen. Sivuilma- tai suurpaineruiskutus, sively. Väri: kirkas. Temadur SC 50 Kaksikomponenttinen, ruosteenestopigmentoitu puolikiiltävä akryylipolyuretaanimaali. Soveltuu erityisesti yksikerrosmaaliksi maatalous-, työ- ja maansiirto- ym. koneiden ja laitteiden maalaukseen. Soveltuu myös pintamaaliksi epoksi/polyuretaaniyhdistelmiin sään ja kemiallisen rasituksen alaisille pinnoille, kuten säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden maa- 40 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

48 laukseen. Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta. Muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temadur SC 80 Kaksikomponenttinen, ruosteenestopigmentoitu kiiltävä akryylipolyuretaanimaali. Suositellaan erityisesti yksikerrosmaaliksi maatalous- ja maansiirto- ym. koneiden ja laitteiden maalaukseen. Soveltuu myös pintamaaliksi epoksi/polyuretaaniyhdistelmiin sään ja kemiallisen rasituksen alaisille pinnoille, kuten säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden maalaukseen. Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta. Muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temathane PC 50 Kaksikomponenttinen, puolikiiltävä ja korkea kuiva-aineinen akryylipolyuretaanimaali. Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta. Suositellaan epoksiyhdistelmien puolikiiltäväksi pintamaaliksi säärasituksen alaisille pinnoille. Muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan. Soveltuu säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden maalaukseen. Suurpaine- ja sivuilmaruiskutus. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temathane PC 80 Kaksikomponenttinen, kiiltävä ja korkea kuiva-aineinen akryylipolyuretaanimaali. Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta. Suositellaan epoksiyhdistelmien kiiltäväksi pintamaaliksi säärasituksen alaisille pinnoille. Muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan. Soveltuu säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden maalaukseen. Suurpaine- ja sivuilmaruiskutus. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. Temadur Accelerator Kiihdytinliuos, joka nopeuttaa TEMADUR polyuretaanimaalien ja -lakkojen kovettumista. Parantaa maalipinnan teipattavuutta. Temadur Elastic Extra Lisäaine TEMADUR polyuretaanimaaleihin parantamaan maalikalvon joustavuutta, kimmoisuutta ja iskunkestävyyttä. Temadur HF-Extra Vasaralakkakuviointiaine käytettäväksi TEMADUR THLja TML -perusmaaleissa. Temadur Structure Extra Lisäaine TEMADUR polyuretaanimaaleihin struktuuripinnan aikaansaamiseksi. Käytetään karhentamaan TE- MADUR polyuretaanimaalien ja -lakkojen maalikalvoja. Parantaa maalipinnan kulutuksenkestävyyttä. 8.5 Oksiraaniesterimaalit Oksiraaniesterimaalit ovat kaksikomponenttimaaleja, joiden sideaineena ovat modifioitu öljy ja polyesteri, jonka happoluku on korkea. Maalikalvo kovettuu kun sideaineiden oksiraani- ja karboksyyliryhmät reagoivat keskenään. Maalien kuivumis- ja elastisuusominaisuuksia voidaan määrätyissä rajoissa muuttaa sideainesuhteita muuttamalla. Oksiraaniesterimaalien rasituskestävyys on hyvä lukuun ottamatta alkalinkestävyyttä. Maalit kestävät rasvoja, öljyjä ja liuotteita roiskeina samoin kuin ei-hapettavia happoja ja suolaliuoksia. Korroosionestokyky happamassa ja rikkipitoisessa ympäristössä on hyvä samoin kuin vedenkesto. Oksiraaniesterimaaleilla saadaan kiiltävä ja kiiltonsa hyvin säilyttävä pinta. Oksiraaniesterimaaleja käytetään yleensä epoksi ja polyuretaanimaalien tilalla ympäristöja käyttäjäystävällisempänä vaihtoehtona Duasolid -oksiraaniesterimaalit Duasolid 50 Kaksikomponenttinen, ruosteenestopigmentoitu oksiraaniesterimaali. Soveltuu yksikerrosmaaliksi tai oksiraaniesterijärjestelmien pintamaaliksi teräspinnoille vaativissa ilmasto-olosuhteissa. Erinomainen kestävyys sekä kulutuksen- ja kemikaalinkesto. Ympäristö- ja käyttäjäystävällisempi vaihtoehto epoksi- ja polyuretaanimaaleille. Korkea kuiva-ainepitoisuus. Kertamaalauksella päästään jopa 100 µm kalvonpaksuuteen. Suositellaan maansiirtokoneiden, kuljetus- ja nostolaitteiden, trukkien, maatalouskoneiden, sähkölaitteiden, metallisisustuksien, pumppujen ja muiden teräsrakenteiden maalaukseen. Suurpaine-, tai sivuilmaruiskutus. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 41

49 8.6 Polttomaalit Polttomaalit ovat maaleja, jotka kuivuvat ainoastaan korkeassa C lämpötilassa. Polttoaika vaihtelee yleensä 15 minuutista yhteen tuntiin. Polttomaaleja valmistetaan sideainepohjaltaan useita eri tyyppejä. Tavallisimpia ovat alkydiamino-, akryyliamino-, silikoni- ja polyesterimaalit. Ne voivat olla joko liuotetai vesiohenteisia. Polttomaalattu pinta on kova ja sillä on hyvä kemikaalin- ja iskunkestävyys. Polttomaaleja käytetään teollisessa tuotemaalauksessa ja esimerkiksi automaalauksessa Vesiohenteiset Fontetherm -polttomaalit Vesiohenteisia polyesteripolttomaaleja metalliteollisuuden tuotemaalaukseen Liuoteohenteiset Tematherm -polttomaalit Liuoteohenteisia alkydiaminopolttomaaleja metalliteollisuuden tuotemaalaukseen. 8.7 Kloorikautsumaalit Kloorikautsumaalien pääsideaineena on klooriparafiinilla pehmitetty kloorikautsu, ja maalin liuotteena on yleensä aromaattisia hiilivetyjä. Kloorikautsumaalien veden- ja kemikaalinkestävyys on hyvä. Ne ovat nopeasti kuivuvia, ja niillä voidaan maalata myös kylmissä olosuhteissa. Alin maalauslämpötila on -10 C. Kloorikautsumaaleja käytetään kemikaalinkestäviin korroosionestomaalauksiin sekä säärasitukseen tuleviin kohteisiin, kuten silta- ja laivamaalauksiin. Kloorikautsumaaliyhdistelmiä suositellaan lievän kemikaalirasituksen alaisten teräs- ja valurautapintojen kuten siltojen, nosturien, kuljettimien, satamalaitteiden sekä säiliöiden ulkopintojen maalaukseen. Maalikalvo kestää +80 C kuivaa lämpöä. Kloorikautsupintamaali soveltuu myös betonipintojen höyrysulkumaalaukseen Temachlor- kloorikautsumaali Temachlor 40 Paksukalvotyyppinen yksikomponenttinen kloorikautsupintamaali. Kloorikautsuyhdistelmien pintamaali. Voidaan maalata paksuja kalvoja. Maalattavissa myös alhaisissa lämpötiloissa. Suositellaan meri- ja teollisuusilmaston sekä lievän kemikaalirasituksen alaisten pintojen kuten siltojen, nosturien, kuljettimien, satamalaitteiden sekä säiliöiden ulkopintojen maalaukseen. Kestää + 80 ºC kuivaa lämpöä. Soveltuu betonipintojen höyrysulkumaalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. 8.8 Akryylimaalit Liuoteohenteisia akryylimaaleja käytetään korvaamaan kloorikautsu- ja vinyylimaaleja silloin, kun halutaan välttää kloorattuja sideaineita sisältävien maalien käyttöä. Akryylimaalit vastaavat kestävyys- ja maalattavuus ominaisuuksiltaan kloorikautsumaaleja. Akryylimaaleja käytetään säiliöiden, putkistojen, siltojen ym. muiden säärasitukseen tulevien teräsrakenteiden maalaukseen Vesiohenteiset Fontecryl -akryylimaalit Fontecryl AP Nopeasti kuivuva, yksikomponenttinen ruosteenestopigmentoitu akryylipohjamaali. Suositellaan teräs-, alumiinija sinkkipintojen korroosionestopohjamaaliksi. Soveltuu myös kastomaalaukseen. Voidaan pintamaalata useilla erityyppisillä pintamaaleilla, myös liuotinohenteisilla. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys. Fontecryl 10 Nopeasti kuivuva, yksikomponenttinen ruosteenestopigmentoitu akryylipohjamaali. Käytetään teräspintojen pohjamaalina sisällä ja ulkona. Voidaan pintamaalata useilla eri tyyppisillä pintamaaleilla, myös liuotinohenteisilla. Kuivumista voidaan nopeuttaa lämmön avulla. Ruiskutus ja sively. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys. Fontecryl PP Nopeasti kuivuva, yksikomponenttinen ruosteenestopigmentoitu akryylipohjamaali. Soveltuu erityisesti kastomaalaukseen. Voidaan pintamaalata useilla eri tyyppisillä pintamaaleilla, myös liuotinohenteisilla. Sopii myös jauhemaalien pohjamaaliksi. Värit: harmaa ja keltainen. Fontecryl 10 Dipp Nopeasti kuivuva, yksikomponenttinen ruosteenestopigmentoitu akryylipohjamaali. Erityisesti kastomaalaukseen. Voidaan pintamaalata useilla eri tyyppisillä pintamaaleilla, myös liuotinohenteisilla. Kuivumista voidaan nopeuttaa lämmön avulla. Kasto, valelu tai sivuilmaruiskutus. Värit: vihreä, punainen, musta, ruskea. Fontecryl 25 Nopeasti kuivuva, yksikomponenttinen ruosteenestopigmentoitu akryylimaali. Soveltuu metalliteollisuuden tuo- 42 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

50 te- ja asemamaalaukseen. Erityisesti ns. yksikerrosmaalaukseen kuivien sisätilojen teräsrakenteisiin. Tyypillisiä käyttökohteita esim. teräksiset runko- ja tukirakenteet sekä erilaiset koneet ja laitteet. Kuivumista voidaan nopeuttaa lämmön avulla. Ruiskutus, sively ja kasto. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys. Fontecryl 50 Yksikomponenttinen, puolikiiltävä akryylipintamaali. Soveltuu metalliteollisuuden tuote- ja asemamaalaukseen. Suositellaan teräksisten runko- ja tukirakenteiden, erilaisten koneiden ja laitteiden pintamaaliksi sisällä ja ulkona. Hyvä kiillon ja värisävyn säilyvyys ilmastorasituksessa. Ruiskutus, kasto ja sively. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys Liuoteohenteiset Temacryl -akryylimaalit Temacryl AR 50 Fysikaalisesti kuivuva, yksikomponenttinen puolikiiltävä akryylipintamaali. Voidaan maalata paksuja kalvoja. Maalattavissa myös alhaisissa lämpötiloissa. Suositellaan meri- ja teollisuusilmaston sekä lievän kemikaalirasituksen alaisten pintojen kuten siltojen, nosturien, kuljettimien, satamalaitteiden sekä säiliöiden ulkopintojen maalaukseen. Kestää + 80 ºC kuivaa lämpöä. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys. 8.9 Sinkkipölymaalit Sinkkirikkaiksi eli sinkkipölymaaleiksi kutsutaan maaleja, joissa maalin kuiva-ainepitoisuudesta yli 75 painoprosenttia on sinkkipölyä. Eri standardeissa on erilaisia sinkkipitoisuusvaatimuksia painoprosenttiin. Sinkkipölymaalikalvo suojaa terästä katodisesti. Erona sinkkipinnoitteeseen on maalin sideainepitoisuus. Sinkkipölymaalin sideaineena voi olla esimerkiksi epoksihartsi, alkyylisilikaatti tai jokin fysikaalisesti kuivuva hartsi. Sideaineen valinta on tärkeä, koska sinkkipölymaalien kovuus, elastisuus ja tarttuvuus alustaan sekä päällemaalattavuus määräytyvät pääosin sideaineen mukaan. Sinkkisilikaattimaalit ovat kaksikomponenttimaaleja, joiden sideaineena on joko etyyli tai alkalisilikaatti. Etyylisilikaattimaalit ovat liuoteohenteisia ja alkalisilikaattimaalit vesiohenteisia. Etyylisilikaattimaalien käyttö on laajempaa. Etyylisilikaattimaalit kovettuvat ilmankosteuden vaikutuksesta, joten ilman suhteellisen kosteuden pitää olla melko korkea (n. 80 %) maalin kovettumisen aikaansaamiseksi. Etyylisilikaattimaaleja voidaan maalata myös alhaisessa lämpötilassa. Etyylisinkkisilikaattimaaleja käytetään liuoterasitukseen tulevissa kohteissa sekä pintamaalattuna ulkoilmarasituksessa Vesiohenteiset Fontezinc -sinkkipölymaalit Fontezinc 85 Kaksikomponenttinen sinkkipölyepoksimaali. Käytetään voimakkaan sään ja ilmastorasituksen alaisten teräspintojen pohjamaalina epoksi-, akryyli- ja polyuretaaniyhdistelmissä. Voidaan käyttää ilmastorasituksissa ilman pintamaalausta. Suositellaan siltojen, nosturien, hallien teräsrunkojen sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja laitteiden kuten putkisiltojen, kuljettimien ym. maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Väri: punertavan harmaa Liuoteohenteiset Temazinc- ja Temasil -sinkkipölymaalit Temazinc 77 Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen sinkkipölyepoksimaali. Käytetään voimakkaan sään ja ilmastorasituksen alaisten teräspintojen pohjamaalina epoksi-, akryyli-, kloorikautsu- ja polyuretaaniyhdistelmissä. Voidaan käyttää ilmastorasituksissa ilman pintamaalausta. Suositellaan siltojen, nosturien, hallien teräsrunkojen sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja laitteiden kuten putkisiltojen, kuljettimien ym. maalaukseen. Sinkkipitoisuus täyttää standardin ISO :n vaatimukset. Suurpaineruiskutus tai sively. Väri: harmaa. Temazinc 88 Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen sinkkipölyepoksimaali. Käytetään voimakkaan ilmastorasituksen alaisten teräspintojen pohjamaalina epoksi-, akryyli-, kloorikautsu- ja polyuretaaniyhdistelmissä. Voidaan käyttää säärasituksissa ilman pintamaalausta. Suositellaan siltojen, nosturien, hallien teräsrunkojen sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja laitteiden kuten putkisiltojen, kuljettimien ym. maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Väri: harmaa. Temazinc 99 Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen sinkkipölyepoksimaali. Käytetään voimakkaan sään ja ilmastorasituksen alaisten teräspintojen pohjamaalina epoksi-, akryyli-, kloorikautsu- ja polyuretaaniyhdistelmissä. Voidaan käyttää ilmastorasituksissa ilman pintamaalausta. Suositellaan siltojen, nosturien, hallien teräsrunkojen sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 43

51 laitteiden kuten putkisiltojen, kuljettimien ym. maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Väri: harmaa. Temazinc EE Yksikomponenttinen sinkkipölymaali. Käytetään sään ja kemiallisen rasituksen alaisten teräspintojen pohjamaalina. Voidaan käyttää ilmastorasituksissa ilman pintamaalausta. Soveltuu yksikomponenttisena erityisen hyvin sinkkiyhdistelmien asennus- ja kuljetusvaurioiden korjausmaalaukseen. Kasto, ruiskutus tai sively. Väri: harmaa. Temasil 90 Kaksikomponenttinen sinkkipölymaali, jonka sideaineena on etyylisilikaatti. Kestää hyvin mekaanista kulutusta, säätä ja korkeaa kuivaa lämpöä (+ 480 ºC). Kestää öljyjen sekä erilaisten liuotteiden upotusrasitusta. Soveltuu käytettäväksi yksinään tai maaliyhdistelmien pohjamaalina. Erityisesti siltojen, putkistojen, lämmönvaihtimien sekä tuote- ja kemikaalisäiliöiden maalaukseen. Suurpaine-, hajoitusilmaruiskutus tai sively. Väri: vihertävän harmaa Silikonimaalit Silikonimaalien sideaineena käytetään silikonihartseja. Maalikalvon muodostuminen edellyttää vähintään +5 C lämpötilaa ja lopullinen kovettuminen tapahtuu vasta C:een lämpötilassa. Silikonimaaleja käytetään säänkestävinä pintamaaleina ja alumiinilla pigmentoituna kuumien pintojen maalaukseen. Silikonipolttomaaleja voidaan käyttää kaupunki-, meri- ja teollisuusilmastossa. Silikonialumiinimaali sellaisenaan kestää kuivaa lämpöä +650 C ja yhdessä sinkkisilikaattimaalin kanssa +400 C. Sitä käytetään metallipintojen maalaukseen sisällä ja ulkona, kun halutaan lämmönkestävä maalaus, esimerkiksi saunan kiukaisiin, tulipesäluukkuihin, savutorviin ja pakoputkiin. Silikonimaaleja valmistetaan myös värillisinä. Sävyvalikoima on kuitenkin rajoitettu Temal lämmönkestävät maalit Temal 400 Lämmönkestävä silikonimaali. Kestää kuivaa lämpöä C teräspinnoilla. Käytetään metallipintojen maalaukseen sisällä ja ulkona, kun halutaan lämmönkestävä maalaus. Soveltuu tulipesäluukkujen, savutorvien, pakoputkien, saunan kiukaiden ym. kuumien metallipintojen maalaukseen. Suurpaineruiskutus, sivuilmaruiskutus tai sively. Väri: musta. Temal 600 Lämmönkestävä silikonialumiinimaali. Kestää kuivaa lämpöä ºC teräspinnoilla ilman pohjamaalausta ja sinkkisilikaattimaalilla pohjamaalattuna ºC. Käytetään metallipintojen maalaukseen sisällä ja ulkona, kun halutaan lämmönkestävä maalaus. Soveltuu tulipesäluukkujen, savutorvien, pakoputkien, saunan kiukaiden ym. kuumien metallipintojen maalaukseen. Sivuilmaruiskutus tai sively. Väri: alumiini. Temal 600 HB Lämmönkestävä silikonialumiinimaali. Kestää kuivaa lämpöä ºC teräspinnoilla ilman pohjamaalausta ja sinkkisilikaattimaalilla pohjamaalattuna ºC. Käytetään metallipintojen maalaukseen sisällä ja ulkona, kun halutaan lämmönkestävä maalaus. Soveltuu tulipesäluukkujen, savutorvien, pakoputkien, saunan kiukaiden ym. kuumien metallipintojen maalaukseen. Suurpainetai sivuilmaruiskutus, sively. Väri: alumiini Polyvinyylibutyraalimaalit Temablast- ja Temaweld konepajapohjamaalit Polyvinyylibutyraalimaalit (PVB-maalit) ovat yksi- tai kaksikomponenttimaaleja, jotka sisältävät polyvinyylibutyraalihartsia ja fosforihappoa. Maaleja käytetään pääasiassa tartunta- ja konepajapohjina metallien esikäsittelyssä. Temablast EV 110 Kaksikomponenttinen rautaoksidiepoksikonepajapohjamaali. Käytetään suihkupuhdistettujen teräspintojen tilapäiseen suojaamiseen ennen varsinaista korroosionestomaalausta. Ei vaikuta haitallisesti hitsaamiseen, leikkaamiseen, poraamiseen tai muuhun työstämiseen. Ruiskutus. Värit: punainen. Temaweld ZSM Kaksikomponenttinen, modifioitu sinkkisilikaattikonepajapohjamaali. Käytetään suihkupuhdistettujen teräspintojen suojaamiseen ennen varsinaista korroosionestomaalausta. Ei vaikuta haitallisesti hitsaamiseen, leikkaamiseen, poraamiseen tai muuhun työstämiseen. Erinomainen kulutuksen, kuumuuden ja sään kesto. Maalausautomaatti tai ruiskutus. Väri: harmaa Vinyylimaalit Vinyylimaalien sideaineena on pehmitetty polyvinyylikloridi ja liuotteena yleensä ksyleeni. Näitä maaleja käytetään kuten kloorikautsumaaleja kohteissa, joissa 44 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

52 vaaditaan hyvää kemikaalin- ja säänkestoa. Alin käyttölämpötila on 0 C Temanyl MS Primer vinyylimaalit Temanyl MS Primer Yksikomponenttinen, modifioitu vinyylipohjamaali. Kestää hyvin kulutusta sekä ilmasto- ja upotusrasitusta. Soveltuu käytettäväksi vedenalaisissa teräs-, sinkki- ja alumiinirakenteissa, esim. laivojen pohjissa. Käytetään myös konventionaalisten ja itsekiilloittuvien antifoulingmaalien pohjamaalina. Maalattavissa myös alhaisissa lämpötiloissa. Soveltuu vinyyli-, kloorikautsu- ja akryylipintamaalien pohjamaaliksi. Ruiskutus tai sively. Väri: alumiini. Temanyl PVB Yksikomponenttinen polyvinyylibutyraalitartuntapohjamaali teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille sekä ruostumattomalle teräkselle. Nopeasti kuivuva, voidaan levittää märkää märälle -menetelmällä. Soveltuu myös jauhemaalien pohjamaaliksi. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, kasto. Väri: harmaa, keltainen ja musta Bitumimaalit Bitumimaalien sideaineina käytetään erilaisten bitumien liuoksia. Bitumimaalien kosteudenkesto on hyvä, mutta ne kestävät heikosti mekaanista rasitusta. Bitumimaaleja käytetään yleensä kosteisiin ja vedenalaisiin rakenteisiin, jotka eivät joudu mekaaniseen rasitukseen Jauhemaalit Jauhemaalit ovat pulverimuodossa olevia maaleja. Sideaineena voidaan käyttää kemiallisesti kovettuvissa jauhemaaleissa epoksi-, polyesteri-, akryyli - tai polyuretaanihartsia. Jauhemaaleja käytetään etupäässä metalliteollisuuden tuotemaalauksessa. Tyypillisiä käyttökohteita ovat valaisimet, kotitalouskoneet, kalusteet, polkupyörät. Jauhemaalit levitetään yleensä sähköstaattisella jauheruiskulla. Jauhe tarttuu maadoitetun maalattavan kappaleen pintaan. Lopullinen kalvo muodostuu kemiallisessa reaktiossa noin C:een lämpötilassa Palosuojamaalit Palosuojamaaleja käytetään vähentämään maalatun pinnan syttyvyyttä ja palon leviämistä. Teräsrakenteiden palosuojamaalaus hidastaa teräksen kuumenemista ja samalla sen lujuusominaisuuksien heikkenemistä kuumuuden vaikutuksesta. Rakennusosat jaetaan niiden palonkestoajan perusteella luokkiin R30, R60, R90 jne. kohteesta riippuen. Palosuojamaaleilla saadaan korkeintaan R120 palonkestoluokitus. Palosuojamaalit ovat yleensä niin sanottuja vaahtoavia palosuojamaaleja, jotka paisuvat kuumuudessa ja muodostavat suojaavan ja eristävän, huokoisen kerroksen. Palotilanteessa maali paisuu jopa 50-kertaiseksi. Palosuojamaaleja valmistetaan liuote- ja vesiohenteisina sekä liuotteettomina. Palosuojamaaleja käytetään kuivissa sisätiloissa järjestelminä johon kuuluu suihkupuhdistus esikäsittelyasteeseen Sa2½, pohjamaalaus hyväksytyllä pohjamaalilla, palosuojamaalaus sekä pintamaalaus. Palosuojamaalin kuivakalvonpaksuus (yleensä 0,5 3 mm) määräytyy teräksen kriittisen lämpötilan, poikkileikkaustekijän ja vaaditun paloluokan perusteella Vesiohenteinen Nonfire -palonsuojamaali Nonfire S104 Kuumuudessa paisuva, eristävän vaahtokerroksen muodostava yksikomponenttinen palosuojamaali. Käytetään teräsrakenteiden kuumuutta eristävänä palosuojamaalina sisätiloissa. Maalaus suositellaan tehtäväksi asennuspaikalla kuivissa olosuhteissa. Konepajalla maalatut osat tulee pintamaalata ennen ulosvientiä. Täyttää R15 - R60 -paloluokan vaatimustason. Tuotteen palosuojausominaisuuksista ja -mitoituksista on saatavana Teräsrakenneyhdistys r.y:n varmennettu käyttöseloste TRY Sively, telaus tai suurpaineruiskutus. Väri: valkoinen Liuoteohenteinen Fireflex -palonsuojamaali Fireflex Kuumuudessa paisuva, eristävän vaahtokerroksen muodostava yksikomponenttinen palosuojamaali. Käytetään teräsrakenteiden kuumuutta eristävänä palosuojamaalina sisätiloissa. Täyttää Suomen rakentamismääräyskokoelman vaatimustason palonkestävyyden osalta paloluokissa R15 ja R30. Palonkesto-ominaisuudet on esitetty myös palonkestoaikaa R45 vastaavaksi. Maalaus tehdään asennuspaikalla kuivissa olosuhteissa. Konepajalla maalatut osat tulee pintamaalata ennen ulosvientiä. Tuotteen palosuojausominaisuuksista ja -mitoituksista on saatavana Teräsrakenneyhdistys r.y:n varmennettu käyttöseloste TRY Soveltuu teräsrakenteiden kuumuutta eristäväksi palosuojamaaliksi sisätiloihin. Sively, telaus tai suurpaineruiskutus. Väri: valkoinen. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 45

53 9. Liuotteet ja ohenteet Liuotteiden tehtävänä maalituotteessa on liuottaa sideaine ja tehdä maalista helposti levitettävä, kostuttaa maalattavaa alustaa ja edesauttaa maalikalvon muodostumista mahdollisimman virheettömästi. 9.1 Liuotetyypit Liuotteet voidaan jakaa kemiallisten ominaisuuksien ja alkuperän mukaan eri luokkiin, esim. raakaöljypohjaiset alifaattiset ja aromaattiset liuotteet, happea sisältävät liuotteet kuten ketonit, alkoholit, esterit sekä vesi. Samaan alaryhmään kuuluvat liuotteet ovat liuotuskyvyltään melko samanlaisia, mutta eroja on esim. haihtumisnopeudessa. 9.2 Liuotuskyky Liuotteen sideaineen eli hartsin liuotuskyky on tärkeä ominaisuus. Erityyppiset sideaineet liukenevat eri tavalla eri liuotteisiin. Öljyt ja pitkäöljyiset alkydihartsit liukenevat helposti alifaattisiin hiilivetyliuotteisiin, esim. lakkabensiiniin. Nopeasti kuivuvissa lyhytöljyisissä alkydeissä joudutaan käyttämään ksyleeniä, koska lakkabensiinin liuotuskyky ei ole riittävä. Kloorikautsu- ja vinyylimaaleissa käytetään aromaattisia hiilivetyjä. Epoksimaaleissa tarvitaan seoksia alkoholeista, eettereistä, ketoneista ja aromaattisista liuotteista, joihin yksin käytettyinä epoksihartsit liukenevat melko huonosti. Sopiviin seoksiin ne sen sijaan liukenevat hyvin. Polyuretaanimaalit ohennetaan myös seoksilla, koska aromaattiset liuotteet eivät liuota riittävästi. Tavallisesti liuottimena käytetään estereitä. Alkoholeja ei voida käyttää, koska polyuretaanimaalien kovettajat reagoivat alkoholien sisältämien hydroksiryhmien kanssa ja heikentävät maalikalvon ominaisuuksia sekä vaikuttavat maalin käyttöaikaan (pot life). Liuotteet voidaan jakaa liuotuskyvyn mukaan kolmeen eri luokkaan: aktiiviliuotteet latentit liuotteet ohenteet Aktiiviliuote on aine, joka liuottaa maalia ilman muiden liuotteiden mukanaoloa. Tällaisia ovat mm. esterit ja ketonit. Latentit liuotteet ovat tietynlaisia apuliuotteita ja ne toimivat vain aktiiviliuotteen kanssa yhdessä. Tämäntyyppisiä liuotteita ovat alkoholit, kuten propanoli ja butanoli. Ohenteet ovat liuotteita, joita sekoitetaan aktiiviliuotteisiin vähentämään kalliiden aktiiviliuotteiden menekkiä. Ohenteita on käytettävä varoen, sillä niiden liuotuskyky on rajoittunut. Ohennetta liikaa lisättäessä saattaa liuotettava aine saostua. Ohenteina käytetään hiilivetyliuottimia, kuten lakkabensiiniä, ksyleeniä ja tolueenia. Liuotuskyvyltään ksyleeni ja tolueeni ovat voimakkaampia kuin lakkabensiini. 9.3 Haihtumisluku Toinen liuotteen tärkeä ominaisuus on haihtumisluku. Liuotteen haihtumisominaisuudet säätelevät maalikalvon maalattavuusominaisuuksia, kalvon muodostumista, tasoittumista, juoksevuutta ja kuivumista. Haihtumisluku ilmoitetaan suhdelukuna, jossa vertailuaineen, butyyliasetaatin, vertailuluku on 1. Liuotteen haihtumisluku on verrannollinen kiehumispisteeseen, eli mitä alhaisempi kiehumispiste, sitä suurempi haihtumisluku. Liuotteiden osuus maalituotteessa on hyvin tärkeä, jotta saavutettaisiin hyvä lopputulos. Kukin maalityyppi vaatii oman liuoteseoksen. Sen pääosana on liuote, johon hartsi parhaiten liukenee ja loput liuotteet antavat esimerkiksi hyvät ruiskutusominaisuudet. Ruiskulla maalattaessa osa liuotteista haihtuu ruiskupistoolin ja maalauskohteen välillä, mutta maalikalvoon jäävän liuoteseoksen pitää kuitenkin olla sellainen, ettei synny kalvonmuodostumishäiriöitä (esim. appelsiininkuoripintaa) eikä kuivumishäiriöitä. Kuivumishäiriöissä maalikalvo kuivuu pinnaltaan liian nopeasti ja estää kalvossa olevien muiden liuotteiden haihtumista, jolloin maalikalvo rypistyy. Jos liuoteseos haihtuu liian hitaasti, maali valuu helposti. Liian nopean haihtumisen vuoksi maalin pinta sen sijaan ei ehdi tasoittua, vaan jää epätasaiseksi. 46 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

54 Maali Sopiva liuotin Voidaan käyttää Alkydimaali, keskipitkä- ja pitkäöljyinen Lakkabensiini Kevytbensiini, ksyleeni Alkydimaali, lyhytöljyinen Ksyleeni Butyyliasetaatti Akryyli-, kloorikautsu-, ja vinyylimaalit Ksyleeni Aromaattiset liuotinbensiinit, C9 - C10 ja C10 - C11 Epoksimaalit Polyuretaanimaalit Seos: Ksyleeni, butanoli, propyleeniglykolimetyylieetteri Seos: Ksyleeni, butyyliasetaatti Varoitus: Ei saa lisätä etanolia, butanolia tai muita polaarisia liuottimia Seoksen osina aromaattiset liuotinbensiinit C9 - C10 ja C10 - C11, tolueeni, etanoli. Seoksen osina tolueeni, aromaattiset liuotinbensiinit C9 - C10 ja C10 - C11, propyleeniglykolimetyylieetteriasetaatti. Polttomaalit Seos: Ksyleeni, butanoli Seoksen osina tolueeni, aromaattiset liuotinbensiinit C9 - C10 ja C10 - C11, asetaatit Sinkkisilikaattimaalit Etanoli Seoksen osina asetoni, propanoli Taulukko 9. Maalityypit ja liuotteet. Pintavirhe Syy Mitä tehtävä Karkea maalipinta Kiiltovaihteluita Kuivaruiskutusta Maali tasoittuu huonosti Appelsiinipinta Kuivassa maalipinnassa himmeitä, reikien aiheuttamia alueita Maali valuu Maalikalvo rypistyy Liian nopea ohenne Liian suuri ruiskutuspaine Väärä pistoolin asento Liian leveä viuhka Liian vähän ohennetta tai liian nopea ohenne Väärä suutin tai paine Liian vähän ohennetta ja/tai liian nopea ohenne Liian paksu maalikalvo ja/tai hidas ohenne Liikaa ohennetta Kylmä maali, pinta tai ohenne Pohjamaali nousee pintamaalin liuotteiden ja/tai ohenteiden vaikutuksesta Ilmiö on tyypillinen alkydimaaleille Käytä hitaampaa ohennetta Pienennä painetta Ruiskuta kohtisuoraan pintaa vasten Vaihda kapeampi suutin Käytä enemmän ja/tai hitaampaa ohennetta Kokeile pykälää pienempää suutinta tai isompaa painetta Käytä enemmän ja/tai hitaampaa ohennetta Maalaa ensin harsotus ja muutamien minuuttien kuluttua täyteen kalvoon Tarkista kalvon paksuus, ohenne ja sen määrä Tarkista lämpötilat Maalaa pohja ja pinta märkää märälle, tai anna pohjamaalin kuivua riittävästi Tarkista ovatko pohja- ja pintamaali toisiinsa sopivat Onko ohenne oikea? Taulukko 10. Liuotteista/ohenteista johtuvia pintavirheitä ruiskumaalauksessa. 9.4 Vesi Vettä käytetään ohenteena emulsio-, dispersio- ja vesiliukoisissa maaleissa. Ympäristöolosuhteet, ilman suhteellinen kosteus ja lämpötila, vaikuttavat merkittävästi enemmän veden haihtumisnopeuteen verrattuna muihin liuotteisiin. Lisäksi veden pintajännitys on korkea ja siitä syystä vesiohenteiset maalit kostuttavat huonosti maalattavaa alustaa. 9.5 Syttymisherkkyys Liuotteiden tulenarkuus rajoittaa niiden käyttöä, varastointia ja kuljetuksia. Palavat nesteet luokitellaan niiden syttymisherkkyyden perusteella eri syttyvyysluokkiin. Syttyvyysluokat vaarallisten aineiden kuljetusluokituksen mukaan: Erittäin helposti syttyvä Leimahduspiste enintään 0 C ja kiehumispiste alle 35 C Helposti syttyvä Leimahduspiste enintään < 23 C Syttyvä Leimahduspiste enintään C M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 47

55 10. Maalausjärjestelmät uudis- ja korjausmaalauksessa Maalausjärjestelmä muodostuu maalattavan pinnan esikäsittelystä ja pinnan suojaukseen käytettyjen maalien muodostamasta maalikalvosta. Maalausjärjestelmään saattaa kuulua yksi maali, jota maalataan yhteen tai useampaan kertaan, mutta tavallisesti järjestelmään kuuluu useampia maaleja, joilla on toisiaan täydentäviä tehtäviä Eri maalikerrosten tehtävät Käyttöjärjestyksen mukaan maaleja nimitetään pohja-, väli- ja pintamaaleiksi. Korroosionestomekanismi maalausjärjestelmässä perustuu suureen sähkövastukseen, korroosionestopigmentteihin tai katodiseen suojaukseen. Maalausjärjestelmän eri maalit saattavat suojata eri tavalla, esimerkiksi pintamaalilla on suuri sähkönvastus ja pohjamaalissa on korroosionestopigmentointi. Pohjamaali on maalausjärjestelmän käyttöjärjestyksessä ensimmäinen maali. Pohjamaalien pitää tarttua hyvin alustaansa ja suojata metallia korroosiolta joko korroosionestopigmentoinnillaan, suurella sähkönvastuksella tai pigmentoinnillaan. Välimaali on järjestyksessä toinen maalausjärjestelmän maalikerros. Välimaalilla on hyvä tarttuvuus pohjamaaliin. Tämä on erittäin tärkeää, koska osa maalauksista tehdään konepajassa ja osa asennuspaikalla, jolloin maalausten väliajat ovat pitkiä. Välimaalina käytetään joko pohja- tai pintamaalia. Välimaalina voidaan käyttää myös erillistä paksukalvotyyppistä maalia, jolla kasvatetaan kokonaispaksuutta. Pintamaali toimii korroosiota estävänä eristävänä kerroksena, joka vähentää hapen, veden ja kemikaalien pääsyä väli- ja pohjamaalikerroksiin. Pintamaali antaa maalattavalle kappaleelle ulkonäön, joten sen kiiltoasteelle ja värisävylle asetetaan suuret vaatimukset. veden ja kemikaalien pääsyä väli- ja pohja maali kerroksiin Maalausjärjestelmän valinta Maalausjärjestelmän valinnassa tulisi huomioida seuraavia näkökohtia: Ympäristön rasitusluokka Maalattavan pinnan materiaali Pintakäsittelykustannukset rakenteen koko käyttöiän aikana. suojaukseen. Jos jotain rakenteen osaa ei voida enää jälkeenpäin huoltomaalata, tulee näille osille valita koko käyttöiän kestävä pintakäsittely. Muilta osin maalauksen tulee kestää halutun huoltoväliajan. Uudelleenmaalaus tulee yleensä paljon kalliimmaksi kuin alkuperäinen uudismaalaus, joten kokonaiskustannusten kannalta on yleensä edullista valita riittävän kestävä maalausjärjestelmä, erityisesti niissä tapauksissa, joissa rakenteen ominaisuudet tai sijainti vaikeuttavat huolto- ja uudelleenmaalausta. Kuljetusten ja varastoinnin aikaiset rasitukset, esim. kolhiintumisen vaatima korjausmaalaustarve, merikuljetus kansilastina jne. Esikäsittelymenetelmien- ja maalauspaikan soveltuvuus valitulle maalausjärjestelmälle, esim. tehdäänkö työ maalausasemalla hyvissä olosuhteissa vai joudutaanko maalaamaan asennuspaikalla talvella. Kohteen erityisrasitukset, esim. mekaaninen rasitus, likaantuminen, lämpörasitus, upotus veteen, upotus kemikaaliliuoksiin jne. Tällöin eivät aina esim. standardin SFS-EN ISO mukaiset järjestelmät ole sopivia, vaan on syytä valita ko. kohteeseen sopiva, standardin ulkopuolinen, maalitehtaan suosittelema järjestelmä. Mahdolliset palosuojamaalausvaatimukset. Esteettiset näkökohdat, esim. valitun värisävyn saanti haluttuun pintamaaliin, kiiltoaste, kiillon ja värisävyn säilyvyys ulkona jne Ympäristön rasitusluokat Standardi SFS-EN ISO jakaa ympäristön aiheuttaman korroosiorasituksen kuuteen ilmastorasitusluokkaan ja kolmeen upotusrasitusluokkaan. Ilmastorasitusluokat Rasitusluokan C1 (hyvin lievä) mukainen korroosiorasitus esiintyy kuivissa lämmitetyissä sisätiloissa, esim. asuinhuoneet, koulut, toimistot jne. Rasitusluokan C2 (lievä) mukainen korroosiorasitus esiintyy ulkona kuivassa, puhtaassa ilmastossa, enimmäkseen maaseudulla ja sisällä lämmittämättömissä rakennuksissa, joissa voi esiintyä kondensoitumista, esim. varastot, urheiluhallit jne. 48 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

56 Rasitusluokan C3 (kohtalainen) mukainen korroosiorasitus esiintyy ulkona kaupungeissa ja teollisuuspaikkakunnilla, joissa on kohtalainen rikkidioksidikuormitus, sekä rannikkoalueilla, joilla on alhainen suolapitoisuus. Sisällä rasitusluokka C3 esiintyy tuotantotiloissa, joissa on korkea kosteuspitoisuus ja jossain määrin epäpuhtauksia ilmassa, esim. elintarviketehtaat, pesulat, panimot ja meijerit. Rasitusluokan C4 (ankara) mukainen korroosiorasitus esiintyy ulkona teollisuusalueilla sekä rannikkoalueilla, joissa on kohtalainen suolapitoisuus. Sisällä luokan C4 rasituksia esiintyy kemianteollisuuden tuotantolaitoksissa, uima-altailla ja -halleissa sekä rannikoilla sijaitsevilla telakoilla ja veneveistämöillä. Rasitusluokan C5-I (hyvin ankara teollisuusilmasto) mukainen rasitus esiintyy teollisuusalueilla, joilla kosteus on korkea ja ilmasto syövyttävä. Sisätiloissa rakennuksissa ja alueilla, joissa kondensoituminen on miltei jatkuvaa ja saasteiden määrä korkea. Rasitusluokan C5-M (hyvin ankara meri -ilmasto) mukainen rasitus esiintyy rannikkoalueilla ja rannikon ulkopuolisilla alueilla joissa suolapitoisuus on korkea sekä sisällä rakennuksissa tai alueilla, joilla kondensoituminen on miltei jatkuvaa ja saasteiden määrä korkea. Luokitus veteen upotetuille ja maanalaisille rakenteille Rasitusluokka Im1 Makea vesi Jokirakenteet, vesivoimalat Rasitusluokka Im2 Meri- ja murtovesi Satama-alueen rakenteet kuten pato ym. luukun aukot, portit, sulkulaitteet, laiturit, offshore-rakenteet Rasitusluokka Im3 Maaperä Maanalaiset säiliöt, teräspaalut, teräsputket Rasitusluokkaa määriteltäessä tulee maalatun rakenteen sijoituspaikalla vallitsevien olosuhteiden lisäksi huomioida myös mahdolliset kuljetus- ja varastointiaikaiset rasitukset, esim. kolhiintuminen, kuljetus merellä kansilastina, varastointi ulkona jne. Standardin SFS-EN ISO mukainen luokitus ei huomioi pintakäsittelyyn käytettäville maaleille tai pinnoitteille asetettavia tapauskohtaisia erikoisvaatimuksia, kuten soveltuvuutta kosketuksiin elintarvikkeiden tai juomaveden kanssa. Myöskään erityiset kemikaalit, liuote-, öljy- ja mekaaniset rasitukset eivät kuulu standardin piiriin. Maalausjärjestelmää valittaessa nämä rasitukset on kuitenkin huomioitava ja valittava tarvittaessa standardijärjestelmistä poikkeava, maalin valmistajan ko. kohteeseen suosittelema maalausjärjestelmä. Maalausjärjestelmän kestävyys Standardi SFS-EN ISO jakaa maalausjärjestelmien kestävyyden kolmeen luokkaan. 1. Alhainen (L) 2-5 vuotta 2. Kohtalainen (M) 5 15 vuotta 3. Korkea (H) yli 15 vuotta Luokitus tarkoittaa aikaa, jonka suoja maaliyhdistelmän oletetaan kestävän ennen ensimmäistä suurempaa huoltomaalausta. Se ei ole takuuaika Standardijärjestelmien rajoittuneisuus SFS-EN ISO käsittelee ainoastaan maaliyhdistelmien korroosionesto-ominaisuuksia. Muita suojaavia ominaisuuksia, kuten suojausta mikro-organismeilta, kemikaaleilta (hapot, emäkset, liuotteet jne.), mekaanisilta rasituksilta tai tulelta, tämä standardi ei käsittele. Standardi käsittelee vain rakenteita joiden paksuus on vähintään 3 mm ja jotka on tehty hiili- tai niukkaseosteisesta teräksestä joko pinnoittamattomana, sinkittynä, sherardoituna, konepajapohjattuna tai maalattuna. Standardi ei käsittele ohutlevyistä, alumiinista tai ruostumattomasta teräksestä tehtyjä rakenteita. Myös pinnoitevalikoima on rajoitettu, mm. jauhe- ja muita lämpökovettuvia maaleja standardi ei käsittele. Koska standardin käyttöalue on huomattavan rajoitettu, on Tikkurila Oy:llä korroosionesto ja tuotemaalausjärjestelmissään lukuisia standardin ulkopuolisia eri tarkoituksiin spesifioituja maalausjärjestelmiä. Näiden maalausjärjestelmien käyttö on suositeltavaa silloin kun standardin rajoittuneisuus aiheuttaa ongelmia. Näille järjestelmille ei ole rasitusten moninaisuuden ja voimakkuusvaihteluiden takia annettu kestävyysluokituksia. Niistä on kuitenkin pitkäaikaiset hyvät kokemukset suositelluilla käyttöalueillaan todellisissa käyttöolosuhteissa Maalausjärjestelmän merkintä Suomessa on sovittu käytettäväksi merkintäjärjestelmää, jossa on yhdistetty standardien SFS-EN ISO ja M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 49

57 SFS 5873 merkinnät. Standardi SFS-EN ISO ei tunne käsitettä maalausjärjestelmä vaan käyttää sanaa suojamaaliyhdistelmä. Sivun alareunassa esimerkki Tikkurila Oy:n maalausjärjestelmämerkinnästä. Standardin SFS-EN ISO rajoittuneisuuden takia käytetään myös paljon järjestelmiä, jotka eivät kuulu sen piiriin. Tällöin merkinnästä jätetään pois standardin tunnus ja standardin mukainen maaliyhdistelmän numero. Muilta osin merkintätapa on sama. Maalausalustan tunnukset ovat: Fe = rauta Zn = sinkki Al = alumiini Jos maalausjärjestelmän merkinnästä puuttuu jotain osia alla olevan esimerkin mukaisesta merkinnästä, on merkintä syytä selvittää standardin SFS-EN ISO avulla tai kääntyä merkitsijän puoleen selvityksen saamiseksi. Tikkurila Oy:n maalausjärjestelmien käyttökohdekuvaukset ja tiedot järjestelmien ominaisuuksista löytyvät maalausjärjestelmälehdiltä. Tikkurila Coatings Oy:llä on myös maalausjärjestelmien valintataulukot eri metalleille, käyttökohteille ja rasitusolosuhteisiin Kuivakalvon nimellispaksuus NDFT (SFS-EN ISO ) Kuivakalvon nimellispaksuudella NDFT tarkoitetaan kullekin kerrokselle tai koko maaliyhdistelmälle määritettyä kuivakalvonpaksuutta, jolla saavutetaan vaadittava kestävyys. Ellei toisin ole sovittu, tulee soveltaa seuraavia standardissa ISO esitettyjä hyväksymiskriteerejä: Kaikkien yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien aritmeettisen keskiarvon tulee olla yhtä suuri tai suurempi kuin kuivakalvon nimellispaksuus (NDFT) Kaikkien yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien tulee olla vähintään 80 % kuivakalvon nimellispaksuudesta (NDFT) tai enemmän. Yksittäiset kuivakalvonpaksuudet, jotka ovat vähintään 80 % NDFT:stä, ovat hyväksyttävissä edellyttäen, että näiden mittausten lukumäärä on alle 20 % tehtyjen yksittäismittausten kokonaismäärästä. Kaikkien yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien tulee olla pienempiä tai yhtä suuria verrattuna määriteltyyn kuivakalvon maksimipaksuuteen. Koska standardi ei määrittele alla mainittuja seikkoja, on niistä tarpeellista sopia erikseen kuivakalvon mittauksien osalta. Käytettävä menetelmä, käytettävä mittalaite, ja sen kalibroinnin yksityiskohdat sekä kuinka pintaprofiilin vaikutus tuloksiin otetaan huomioon. Näytteenottosuunnitelma kuinka monta mittausta on tehtävä kutakin pintatyyppiä tai mitattavaa aluetta kohti. Miten tulokset raportoidaan ja miten niitä on verrattava hyväksymisperiaatteisiin. Kuivakalvonpaksuus DFT määritelmä Alustalle jäävän pinnoitteen paksuus kun pinnoite on kovettunut Huoltomaalaus Aikaisemmin maalattujen pintojen kunnossapitoa varten on pinnoitteen ja pintojen kunto tarkastettava esim. standardin ISO 4628 mukaisia menetelmiä käyttäen. Kuntotarkastuksen perusteella voidaan päättää ovatko pinnat vielä kunnossa vai onko suoritettava osittainen tai täydellinen uudelleenmaalaus. Tarkastusten väliaika riippuu rasitusolosuhteista. Erityisesti upotus- tai muissa erikoisrasituksissa on edullista suorittaa tarkastus usein ja korjata pienet vauriot mahdollisimman pian, koska pieni pinnoitevaurio voi johtaa syvään syöpymään rakenteessa. Rasitusluokissa C2-C5 paikkamaalaus tehdään ruostumisasteessa Ri2 Ri3. Paikkamaalauksen lisäksi voidaan koko pinta ylimaalata pintamaalilla, jolloin koko TP 20- SFS-EN ISO / S3.17 (EPPUR) 160/ 2 - Fe Sa 2½ Tikkurila Oy:n tunnus Standardin tunnus Maalausjärjestelmän n:o em. standardissa Järjestelmään kuuluvat maalityypit Nimelliskalvonpaksuus, µm Maalauskertojen lukumäärä, kpl Maalausalusta Esikäsittelyaste Taulukko 11. Esimerkki Tikkurila Oy:n maalausjärjestelmämerkinnästä. 50 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

58 pinta on pestävä ja karhennettava joko hiomalla tai pyyhkäisysuihkupuhdistuksella. Jälkimmäistä käytettäessä on varottava aiheuttamasta halkeamia ehjään maalipintaan. Ruostumisasteen ollessa Ri4 Ri5 tehdään huoltomaalaus uusintamaalauksena. Huoltomaalaus tehdään yleensä alkuperäistä maalausjärjestelmää käyttäen. Ellei tämä ole esim. olosuhteista tai puhdistusmahdollisuuksista johtuen mahdollista, käytetään alkuperäiselle järjestelmälle sopivaa korjausmaalausjärjestelmää. Näissä järjestelmissä on minimoitu vaadittu puhdistusaste, käsittelykerrat ja olosuhdevaatimukset Maalityyppien tunnukset Maalausjärjestelmän merkinnässä käytettävät maalityyppien tunnukset on esitetty taulukossa 11 SFS-EN ISO standardin mukaisesti. Maalityyppi Alkydimaalit Akryylimaalit Epoksimaalit Hartsimodifioidut epoksimaalit Kloorikautsumaalit Polyuretaanimaalit Polyvinyylibutyraalimaalit Silikonimaalit Sinkkisilikaattimaalit Vinyylimaalit Sinkkiepoksimaalit Taulukko 12. Maalityyppien tunnukset. Tunnus AK AY EP EP CR PUR PVB SI ESIZn (R) PVC EPZn (R) M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 51

59 11. Korroosionestomaalauksen kustannukset ja taloudellisuus Korroosionesto tulee kalliiksi, estämättömyys vielä kalliimmaksi, mutta kaikkein kalleimmaksi tulee huonosti suoritettu korroosionesto. Tällöin maksetaan työstä ja aineista saamatta vastinetta sijoitukselle. Monissa tapauksissa uudelleenmaalaus rakenteen sijoituspaikalla tulee useita kertoja kalliimmaksi kuin alkuperäinen pintakäsittely. Mitä pidempi on suojattavan rakenteen käyttöikä, ja mitä vaikeampaa sen huoltomaalaus, sitä enemmän kannattaa sijoittaa uudisrakenteen pintakäsittelyyn. Valittaessa korroosionestomaalaus järjestelmää on otettava huomioon huoltomaalauskustannukset kokonaisuudessaan sinä aikana, jonka rakenteen suojaus on tarkoitettu kestävän. Tällöin voi lähtökustannuksiltaan kalliimpi järjestelmä tulla lopulta edullisemmaksi. Maalauksen kustannukset syntyvät käsittelyn eri vaiheissa. Kustannukset muodostuvat suorista, epäsuorista ja ennakoimattomista kustannustekijöistä. Suoria korroosiomaalaukseen liittyviä kustannuksia ovat: pinnan esikäsittely (työ, puhdistuslaitteet ja -materiaali jne.) maalit, ohenteet, työvälineet ja ympäristön suojaustarve työn aikana työn suorituskustannukset työnjohto vakuutukset ja takuu valvonta hallinto maalaamo Edellä mainittuja kustannuksia vaikeammin laskettavia ovat niin sanotut epäsuorat kustannukset. Näitä ovat: maalausolosuhteiden luominen (ilmastoinnin, kosteuden poiston ja lämmityksen tarve) teline-, työsuojelu-, kuljetus ja siirtokustannukset valmiiden pintojen korjaaminen jälkeenpäin eli paikkamaalaukset. Ennakoimattomia kustannuksia voivat aiheuttaa: maalaustyön keskeytyminen (huono sää, myöhästymiset jne.) huonosti tai väärin tehty työ tai viallinen materiaali, joka aiheuttaa uudelleenmaalauksen tuotannon seisaus Maalauspaikka ja -tapa vaikuttavat maalauskustannuksiin ja työn laatuun. Maalaus maalausasemalla on yleensä halvempi ja laadullisesti parempi kuin kenttämaalaus. Usein on tapana suorittaa esikäsittely ja pohjamaalaus työpajassa, mutta vaurioiden korjaaminen ja lopullinen maalaus asennuspaikalla. Tällöin kustannukset ovat maalaamo- ja asennuspaikkamaalauksen keskiarvoja. Maalaus voidaan myös suorittaa erityisesti asennuspaikalle rakennetulla maalausasemalla, mutta maalausaseman pystyttäminen asennuspaikalle on taloudellisesti kannattavaa vain suuremmilla työmailla (yli m 2 ) Kustannusten laskeminen Maalausjärjestelmiä voidaan verrata taloudellisessa mielessä investointivaiheessa esimerkiksi nykyarvomenetelmällä, joka ottaa huomioon rahan nykyarvon. Käytettäessä nykyarvomenetelmää pitää tietää maalausjärjestelmän maalauskustannukset ja käyttöikä. Rakenteen korroosiomaalauksen nykyarvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka nyt on varattava peittämään rakenteen uudismaalaus- ja huoltomaalauskustannukset rakenteen käyttöaikana. Nykyarvo voidaan laskea oheisella kaavalla: K o = K n x (1 + r/100)n K n = lähtökustannukset, K o = arvo, joka nyt K n :sta annetaan/ arvo, joka saadaan n vuoden kuluttua (= nykyarvo), r = laskenta korko (%), n = laskenta-aika vuosina. Kustannusten ylimääräisen nousun laskemiseksi voidaan käyttää seuraavaa kaavaa: K n = K o (1 + p/100)n K n = pääoma n vuoden kuluttua, K o = pääoma 0 vuoden kuluttua, p = prosenttiluku inflaation lisäksi tapahtuvalle vuosittaiselle kustannusten nousulle ja n = laskenta-aika vuosina. Jos vuosittainen kustannusten nousu inflaation li- 52 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

60 säksi on esimerkiksi 5 %, niin alkuperäiset yhden euron kustannukset ovat jälkimmäisen kaavan mukaan laskien nousseet 10 vuodessa 1,629 euroon. Korroosioneston todellista hintaa ei tiedetä vielä silloinkaan kun maalaustyö on suoritettu. Kokonaiskustannuksia voidaan arvioida vasta huoltomaalausvaiheessa. Maalausjärjestelmän kestoiällä on ratkaiseva merkitys maalauksen taloudellisuuteen. Kestoikään voivat vaikuttaa muun muassa: rakenteen muoto maalausjärjestelmät aika- ja työsuunnittelun rationalisointi täsmälliset sopimukset ammattitaitoisen henkilöstön käyttö oikein suunniteltu ja järjestetty laadun valvonta M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 53

61 12. Laatu pintakäsittelytyössä 12.1 Laatu Laatu on tuotteen tai palvelun kaikki ne piirteet ja ominaisuudet, joilla tuote tai palvelu täyttää asetetut tai oletetut tarpeet. Pintakäsittelyn laatuun vaikuttavat monet varsinaisen pintakäsittelyn suorittajasta kokonaan tai osittain riippumattomat tekijät esim. rakenteen suunnittelu terästyön laatuaste pintakäsittelyn paikka ja ajankohta maalausjärjestelmän ja värisävyjen valinta työhön käytettävissä oleva aika ja aikataulutus sopimusten ja määräysten epämääräisyydet ja puutteellisuudet Näissä tekijöissä havaituista virheistä tai puutteellisuuksista tulee pintakäsittelyn suorittajan huomauttaa tilaajalle heti ne havaittuaan. Huomaukset on syytä tehdä kirjallisina Sopimukset Pintakäsittelyyn liittyvät urakka- ja muut sopimukset tulee kirjata riittävän yksityiskohtaisina ja tarkkoina. On hyvin todennäköistä, että hyvä tahto ja yhteiset pyrkimykset sopijapuolilta loppuvat kun tulee kysymys kustannuksista, joita ei ole ennakoitu. Esim. Urakkasopimus koski viinitankkerin isojen lastitankkien maalausta epoksimaaleilla laivan ollessa talvella lämmittämättömässä telakkahallissa. Sopimuksessa sanottiin telakan hankkivan urakoitsijan käyttöön lämmityslaitteen. Telakka hankki yhden (1) öljykäyttöisen pakokaasutyyppisen lämmittimen. Telakka täytti sopimuksen kirjaimellisesti. Mitkä olivat urakoitsijan mahdollisuudet onnistua työssään? Sopimuksiin kuuluu tai tulisi kuulua myös toimittajan tai urakoitsijan joko yksin tai yhdessä tilaajan kanssa laatima maalausprojektia koskeva kirjallinen laatusuunnitelma, joka on yhtenäinen yrityksen laadunohjausjärjestelmän toimenpiteiden kanssa. Suunnitelmassa määritellään: saavutettavissa olevat laatutavoitteet vastuiden ja valtuuksien kohdentaminen sovellettavat menettelyt, menetelmät ja työohjeet laaduntarkastustoimenpiteet sekä korjaavien toimenpiteiden toteutus menettelyt, joita noudatetaan suunnitelmien muuttuessa projektin edetessä 12.3 Henkilöstö, ammattitaito ja välineet Korroosionestomaalaustyön tekijällä on oltava työn edellyttämä ammattitaito ja -välineet. Erityistapauksissa voidaan vaatia saadun ammattikoulutuksen osoittamista tai hyväksytyn järjestön sertifiointi. Hyvällä työntekijällä on hyvät välineet ja niiden kunnosta myös huolehditaan. Hyvän lopputuloksen kannalta on myös välttämätöntä, että työntekijöillä on riittävät tiedot vaaditusta laatutasosta, välineistä, maaliaineista sekä niiden käyttöominaisuuksista ja olosuhdevaatimuksista. Tuoteselosteiden ja käyttöohjeiden tutkiminen vasta työn suorittamisen jälkeen on myöhäistä Teräsrakenne Ennen esikäsittelyn aloittamista tulee tarkastaa, että teräsrakenne on muotoilultaan sellainen, että sen asianmukainen pintakäsittely on mahdollista. Maalattavan pinnan luoksepäästävyyden tulee olla esteetön ja pinnat valaistavissa. Lisäksi tarkastetaan onko terästyön laatuaste sopimusten mukainen, esim. valssausvirheet korjattu, kulmapyöristykset, notsikolot, hitsausroiskeet, hitsaussaumojen ja reunojen hionta jne. tehty, riippuen vaaditusta laatuasteesta. Vanhojen pintojen huoltomaalauksissa tulee tarkastaa syöpyneet kohdat. Ruostumisasteessa D olevien, kuopparuosteisten pintojen käsittelystä on syytä sopia erikseen Esikäsittelyt Maalattavilta pinnoilta poistetaan puhdistusta vaikeuttavat epäpuhtaudet. Vesiliukoiset suolat, rasvat ja öljyt poistetaan alkali- tai emulsiopesulla. Pinnat huuhdellaan huolellisesti vedellä. Jos näitä eri työstövaiheista tai esim. maantiekuljetuksista peräisin olevia epäpuhtauksia ei tarvittaessa poisteta, ne voivat pilata, paitsi maala- 54 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

62 uksen, myös esim. suljetun puhalluslaitteiston puhallusmateriaalin. Ruosteenpoisto tehdään vaadittuun esikäsittelyasteeseen. Pölyn ja puhdistusmateriaalin poisto tulee tehdä huolellisesti myös kulmista ja vaakasuorilta pinnoilta. Puhdistustulos tarkastetaan standardien SFS-ISO tai SFS-ISO (paikkapuhdistus) mukaan ja pinnan profiili tarvittaessa standardin SFS ISO 8503 mukaan. Paikkapuhdistuksessa tulee varoa ehjän maalikerroksen rikkomista. Paikkapuhdistetun kohdan ja kiinteän maalikerroksen raja viistetään. Puhdistetut pinnat pohjamaalataan mahdollisimman pian ennen niiden likaantumista ja/tai uudelleen hapettumista Olosuhteet Esikäsittely- ja maalaustyöt tulee tehdä maalaustyöselosteen, sovellettavien standardien ja maalien tuoteselosteiden edellyttämissä olosuhteissa. Tarvittaessa olosuhteet järjestetään vaatimusten mukaisiksi tai työ keskeytetään. Seuraavia ympäristötekijöitä valvotaan, mitataan sekä kirjataan ilman lämpötila alustan lämpötila (huomaa varjon puoli) ilman suhteellinen kosteus kastepiste tuuliolosuhteet (vaarana myös maalisumun kulkeutuminen) maalin, kovetteen ja ohenteen lämpötilat valaistus työtä häiritsevät tekijät, esim. muu toiminta lähialueella 12.7 Maalausmenetelmät ja välineet Maalaustyössä käytetään maalaustyöselosteessa määrättyjä työmenetelmiä ja hyväkuntoisia välineitä. Huonokuntoiset tai soveltumattomat välineet aiheuttavat lisäkustannuksia ja saattavat jopa pilata lopputuloksen. Hyväkuntoisilla välineillä työ edistyy nopeasti ja materiaalin menekki voidaan minimoida. Minkä suuttimissa säästää, sen maaleissa menettää Maalit ja ohenteet Maalauserittelyssä on mainittu käytettävät maalit ja ohenteet. Ne tulee varastoida asiallisesti. Pakkausten tulee olla alkuperäispakkauksia, hyväkuntoisia ja hyvin suljettuja. Etikettien tulee olla luettavissa. Etiketeissä, tuoteselosteissa ja käyttöturvallisuustiedotteissa annettuja ohjeita, turvallisuus - ja olosuhdevaatimuksia sekä käyttöaikarajoituksia tulee noudattaa. Ennen maalien ja ohenteiden käyttöä tulee huolehtia siitä, että ne ovat oikeassa käyttölämpötilassa. Isot maaliastiat lämpenevät yllättävän hitaasti. Suurpaineruiskuissa käytettävillä maalinlämmittimillä saadaan nopeasti aikaan tasainen käyttölämpötila. Ylilämmitystä on kuitenkin varottava, esim. pelkästään ksyleeniä liuottimenaan sisältävillä maaleilla yli +40 C lämpötila aiheuttaa aina kuivaruiskutusta. Maalien ja kovetteiden nimet, tuotenumerot ja valmistuseränumerot merkitään pöytäkirjaan Maalaustyö Maalaustyö suoritetaan maalaustyöselosteen ja standardin SFS-EN ISO mukaisesti. Maalaustyössä tulee noudattaa maalien tuoteselosteissa annettuja työtapa- ja olosuhdeohjeita sekä päällemaalausväliaikoja. Tuoteselosteiden ja käyttöturvallisuustiedotteiden tulee olla maalarien käytettävissä ja heidän tulee tutustua niihin ennen työn aloittamista. Maalaustyö tehdään puhtaalle, esikäsitellylle pinnalle mahdollisimman pian puhdistuksen jälkeen ennen pinnan uudelleen likaantumista, ruostumista tai hapettumista. Maali ja tarvittaessa myös kovete sekoitetaan tasalaatuiseksi, kaksikomponenttimaaliin lisätään kovete oikeassa sekoitussuhteessa ja maali ohennetaan tarvittaessa käyttöviskositeettiin. Maalin tulee olla oikeassa käyttölämpötilassa. 200 litran astioiden ja konttien sekoitukseen yleisesti käytetyt paineilmasekoittimet eivät pysty sekoittamaan maalissa olevaa pehmeää pohjasakkaa, vaan esisekoitus on tehtävä mäntämelalla. Tämän jälkeen sekoitin pitää maalin tasasekoitteisena. Maali levitetään tasaiseksi kerrokseksi vaadittuun kalvonpaksuuteen. Kerrospaksuutta seurataan märkäkalvomittarilla. Terävät reunat, nurkat, notsikolot ja vastaavat korroosioherkät kohdat vahvistetaan tarvittaessa kaistamaalauksella. Kunkin maalikerroksen kuivuttua suoritetaan tarkistusmittaus kuivakalvomittarilla ja mittaustulokset kirjataan, tarvittaessa myös mittauspiirrokseen. Jos kalvo on vielä niin pehmeä, että mittarin anturi pyrkii painumaan siihen, voidaan anturin ja kalvon välissä käyttää sopivaa kalibrointikalvoa anturin painumisen estämiseksi. Tämä maalauskertojen välillä tehtävä mittaus on tarpeellinen, koska kalvon kasvattaminen pintamaalilla voi olla vaikeaa ja kallista, palosuojamaalauksessa luvatontakin. Pintamaalin peittävyyden varmistamiseksi, varsinkin keltaisia ja punaisia värisävyjä käytettäessä, on viimeistä M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 55

63 edellinen maalikalvo varminta maalata samaa sävyaluetta olevalla, pintamaalia vaaleammalla pohja- tai välimaalilla. Seuraava maalikerros levitetään edellisen kerroksen kuivuttua maalin tuoteselosteen edellyttämän ajan. Jos maksimipäällemaalausväliaika on ylittynyt, pinta on käsiteltävä maalauskuntoon esim. hiomalla Valmiin maalauksen tarkastus Pintamaalin kuivuttua riittävästi tarkastetaan, ettei maalipinnassa ole virheitä, esim. valumia, huokosia, kuivaruiskutusta, appelsiinipintaa, halkeilua, maalaamattomia kohtia tai kiiltovaihteluita. Kiillon ja värisävyn tulee olla sopimuksen mukaisia. Virheet kirjataan ja tarvittaessa korjataan. Kuivakalvon paksuus mitataan sovitulla menetelmällä. Tulokset kirjataan ja tarvittaessa tehdään mittauspiirros. Ellei toisin ole sovittu, tulee standardin SFS-EN ISO mukaan kaikkien yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien aritmeettisen keskiarvon olla yhtä suuri tai suurempi kuin kuivakalvon nimellispaksuus (NDFT). Kaikkien yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien tulee olla vähintään 80 % kuivakalvon nimellispaksuudesta (NDFT) tai enemmän. Yksittäiset kuivakalvonpaksuudet, jotka ovat vähintään 80 % NDFT:stä, ovat hyväksyttävissä edellyttäen, että näiden mittausten lukumäärä on alle 20 % tehtyjen yksittäismittausten kokonaismäärästä. Kaikkien yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien tulee olla pienempiä tai yhtä suuria verrattuna määriteltyyn kuivakalvon maksimipaksuuteen. Muissa standardeissa on erilaisia määritelmiä nimelliskalvonpaksuudelle, kuten myös mittaustavalle ja sen laajuudelle. Kussakin tapauksessa tulee toimia sopimuksen mukaan. Huokoisuustarkastus on tarpeellinen upotusrasituksiin joutuville paksuudeltaan yli 300 µm:n pinnoitteille, ja sen tarkoituksena on löytää kalvossa olevat huokoset. Sopiva mittausjännite epoksipinnoitteille on 0,5 kv/100 µm + 1 kv. Esimerkki: Pinnoitteen nimelliskalvonpaksuus on 500 µm. Testataan 5 x 0,5 kv + 1 kv = 3,5 kv jännitteellä. Kiinnitarttuvuus voidaan tutkia hilaristikkokokeella. Tätä käytetään yleensä vain alle 200 µm:n kalvoille. Standardin ISO 2409 mukaan menetelmä ei sovellu yli 250 µm:n kalvoille. Paksuille kalvoille tehdään tarvittaessa vetokokeet. Vetokokeiden tuloksista on huomattava, että niissä yleensä mittaussarjan hyvät tulokset ovat oikeita. Satunnaiset huonot vetoarvot johtuvat useimmiten mittauspään vääntymisestä vedon aikana Tarkastusvälineet Tarkastajalla tulee olla käytettävissään vähintään maalauserittely ja tarvittavat piirustukset maalien tuoteselosteet ja käyttöturvallisuustiedotteet värikartat tai sävymallit soveltuvat standardit kalvonpaksuusmittari lämpömittarit maalien, ilman ja pinnan lämpötilan mittauksia varten ilmankosteusmittari tarvittavat pöytäkirjat tulosten dokumentointiin Näiden lisäksi tarvitaan, tapauksesta riippuen, tarkastuspeili, taskulamppu, suurennuslasi, veitsi tai lasta, merkkausliitu sekä mahdollisesti kappaleessa mainittuja mittausvälineitä Tarkastajan toimintatavasta Tarkastustoiminnan tarkoituksena on varmistaa, että pintakäsittelyn lopputulos on maalauserittelyssä asetettujen tavoitteiden mukainen. Tarkastaessaan lopullista maalipintaa tarkastajan on melko mahdotonta nähdä mitä kaunis pinta kätkee sisäänsä. Harvoilla työmailla valvoja tai tarkastaja voi olla koko ajan paikalla. Tietokatkokset tai väärinkäsitykset voivat aiheuttaa sen, ettei lopputulos ole tarkastajan toiveiden mukainen vaikka yritys on ollut vilpitön. Jos tarkastajalla on mahdollisuus ennen työn aloitusta keskustella työntekijöiden kanssa, ovat edellytykset paljon paremmat. Tällaisessa keskustelussa voidaan työn suorittajien huomio kiinnittää niihin seikkoihin jotka ovat työn onnistumisen kannalta tärkeitä, esim. terästyön laatuaste, kalvonpaksuudet korroosioherkissä kohdissa jne. Kun tekijä tietää tarkkaan mitä häneltä odotetaan, hän pystyy sen paremmin toteuttamaan. Selittelyt ja korjaamiset jäävät vähemmälle. Vaikka vaatimukset on esim. maalauserittelyssä esitetty tarkasti, mitä ne eivät aina ole, joutuu tarkastaja ennen pitkää tekemään valintoja hyväksyäkö vai hylätä. Tähän voi antaa muutamia neuvoja. Selvitä asiat etukäteen työntekijöiden kanssa Pidä linjasi. Mikä kelpaa tänään, kelpaa myös huo menna Muista tuomarin sääntö: Mikä ei ole kohtuus, ei voi olla myöskään oikeus. 56 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

64 13. Työturvallisuus ja ympäristönsuojelu 13.1 Maalaustyön terveyshaitat Maalaustyön terveyshaittoja aiheuttavat lähinnä seuraavat tekijät: ilmaan haihtuvat liuotteet, jotka pääsevät hengitysteitse elimistöön maalisumun ja pölyn leviäminen ilmaan, jolloin sideaineita ja värijauheita eli pigmenttejä pääsee elimistöön maalin kosketus ihoon, jolloin ihon läpi elimistöön imeytyy haitallisia aineita. Näiden tekijöiden haitallisuus riippuu: käytettyjen maalien koostumuksesta maalien levitystavasta ja määrästä työpaikan olosuhteista kuten ilmanvaihdosta ja muista torjuntatoimenpiteistä työturvallisuusmääräysten noudattamisesta työntekijöiden henkilökohtaisista työtavoista Tiedottaminen käyttöön liittyvistä vaaroista Maalituotteiden sisältämistä terveydelle haitallisista tai vaarallisista aineista saa ensisijaisesti tietoa tuotteen päällysmerkinnöistä ja käyttöturvallisuustiedotteista. Merkintöjen perusteella käyttäjät voivat nopeasti havaita milloin erityinen varovaisuus maalituotteiden käsittelyssä on tarpeen ja millaista haittaa vastaan on suojauduttava Pakkausmerkinnät Maalituotteen etikettiin painetut varoitusmerkit osoittavat tuotteen sisältämät vaaratekijät. Reaktiivisuus, terveysvaara ja ympäristövaara osoitetaan etiketin varoitusosassa olevilla symboleilla, niitä täydentävillä vaaraa osoittavilla R-lausekkeilla ja yleisiä turvallisuustoimenpiteitä osoittavilla S-lausekkeilla. Metalliteollisuuden käyttämät maalituotteet voivat kuulua seuraaviin vaaraluokkiin: Reaktiiviset tuotteet Syttyvä Helposti syttyvä Terveysvaaraa aiheuttavat tuotteet Haitallinen Ärsyttävä Ympäristövaaraa aiheuttavat tuotteet Ympäristölle vaarallinen Hapettava Syövyttävä Myrkyllinen M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 57

65 Käyttöturvallisuustiedotteet Kaikista terveydelle vaarallisista maalituotteista on saatavana käyttöturvallisuustiedote, joka sisältää nykymääräysten mukaan mm. seuraavat tiedot: 1. Aineen tai valmisteen ja yhtiön tai yrityksen tunnistetiedot 2. Vaaran yksilöinti 3. Koostumus ja tiedot aineosista 4. Vaarallisten ominaisuuksien kuvaus 5. Ensiaputoimenpiteet 6. Palontorjuntatoimenpiteet 7. Toimenpiteet onnettomuuspäästöissä 8. Käsittely- ja varastointiohjeet 9. Altistumisen ehkäiseminen ja henkilösuojaimet 10. Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet 11. Stabiilisuus ja reaktiivisuus 12. Myrkyllisyyteen liittyvät tiedot 13. Tiedot kemikaalin vaarallisuudesta ympäristölle 14. Jätteiden käsittelyyn liittyvät näkökohdat 15. Kuljetustiedot 16. Lainsäädäntöä koskevat tiedot 17. Muut tiedot. Maalaustyön teettäjän on pidettävä luetteloa käyttämistään kemikaaleista ja hankittava käytettävien vaarallisten tuotteiden käyttöturvallisuustiedotteet tuotteiden valmistajilta ja säilytettävä ne työpaikalla työntekijöiden nähtäväksi saatavilla. Tikkurilan tuotteiden käyttöturvallisuustiedotteita saat tilattua Internet-sivulta Tuotteiden valinta ja työn suunnittelu Kuhunkin maalauskohteeseen tulee pyrkiä valitsemaan mahdollisimman vaaraton maalityyppi, joka täyttää asetetut laatuvaatimukset. Työtä suunniteltaessa on otettava huomioon myös työn turvallisen suorittamisen edellyttämät toimenpiteet. Työkohteen ilmanvaihto on pyrittävä järjestämään niin tehokkaaksi, ettei muita suojautumistoimenpiteitä tarvita. Mikäli tämä ei ole mahdollista, on työn järjestelyillä pyrittävä pienentämään työntekijän altistusta mahdollisimman vähäiseksi. Jos näistä toimenpiteistä huolimatta terveydelle vaarallisten aineiden pitoisuudet työtilassa ovat liian korkeita, on turvallisuus varmistettava esimerkiksi henkilökohtaisilla suojavälineillä. Henkilökohtaisten suojainten käyttötarve on tämän takia aina harkittava tapauskohtaisesti ja tarvittaessa varmistuttava työhygieenisin mittauksin kemikaalien altistustasosta Lainsäädäntö Kemikaalien valmistusta, varastointia ja käsittelyä säätelee laaja työturvallisuus- ja kemikaalilain pohjalta annettu lainsäädäntö. Suomen kemikaalilainsäädäntö noudattaa EU:n vastaavia määräyksiä. Muun muassa varoitusmerkinnät ja käyttöturvallisuustiedotteen tietosisältö ovat täysin yhtenäiset. Tietolähteitä: Kemikaalilaki. Opas valmistajille ja käyttäjille. Juha Pyötsiä. Chemas Oy 2005 (6. uudistettu painos) Ympäristönsuojelu Nykyään ympäristönsuojelun lupakysymyksissä noudatetaan ns. yhden luukun periaatetta, eli teollisen toiminnan mahdollisesti edellyttämä lupa käsittää sekä ilmansuojelua, vesiensuojelua ja jätehuoltoa koskevat määräykset. Perusmääräykset on annettu ympäristönsuojelulaissa ja asetuksessa, joita sitten täydennetään eri alueiden erityisasetuksilla. Ympäristölupaa edellytetään mm. maalaustoiminnalta, jossa ympäristöön haihtuvien liuotteiden yhteismäärä on yli 10 tn vuodessa, tai vastaava huippukulutus 20 kg tunnissa. Nykyinen ympäristönsuojelulaki tuli voimaan Liuotepäästöt Teollisen maalauksen terveys- ja ympäristöhaitat liittyvät pitkälti tuotteiden sisältämiin liuotteisiin. Linjamaalauksen ja automatisoitujen maalaustapojen yleistyessä liuotteiden terveyshaitat pystytään minimoimaan. Huomion kohteeksi onkin viime vuosina noussut liuoteohenteisten pinnoitteiden käytön yhteydessä ympäristöön haihtuvat orgaaniset liuotteet. Niiden vaikutus ilmakehässä voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään: ne edistävät kasveille ja ihmistenkin terveydelle haitallisen otsonin muodostumista maanpinnan läheisyydessä osa liuotteista aiheuttaa yläilmakehässä olevan otsonikerroksen heikentymistä liuotepäästöt edistävät ilmaston lämpenemistä eli kasvihuoneilmiötä. Lisäksi liuotteet saattavat aiheuttaa paikallisia hajuhaittoja suurten maalaamojen ympäristössä. Suurimmat maalaamot ovat jo aikaisemminkin joutu- 58 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

66 neet tekemään toiminnastaan ilmansuojelulain mukaisen ilmansuojeluilmoituksen, jolloin viranomaisilla on ollut mahdollisuus asettaa toiminnalle ympäristöhaittoja rajoittavia vaatimuksia. EU:ssa keväällä 1999 hyväksytyn ns. VOC-direktiivin pohjalta Suomen lainsäädäntönä asetus 435/2001 annettujen määräysten tavoitteena on vähentää edelleen teollisen toiminnan liuotepäästöjä. Vaatimukset määräytyvät maalaamon liuotteiden käytön perusteella, ja mukaan lasketaan kaikki käytetyt liuotteet ohenteita ja pesuliuotteita myöten. Nämä määräykset tulevat koskevat teollista maalausta jossa haihtuvien liuotteiden kokonaismäärä on: metalli- yms. pintojen maalauksessa yli 5 tn/vuosi ajoneuvojen korjausmaalauksessa aina puun teollisessa maalauksessa yli 15 tn/vuosi Asetuksessa 435/2001 on määritelty maksimirajat maalaamon poistoilman sallitulle liuotepitoisuudelle ja ns. hajapäästöille. Käytännössä rajat edellyttävät nykyisin liuotepitoisia tuotteita käyttävien maalaamojen liuotepäästöjen käsittelyä tai vaihtoehtoisesti niiden vähentämistä vaihtamalla pintakäsittelymenetelmiä ja -aineita. Vähennystavoitteita laskettaessa perusteena käytetään pinnoitteiden kuiva-ainepitoisuutta, eli vaatimuksia ei aseteta yksittäisille maaleille. Tärkeintä on, että koko laitoksen liuotteiden käyttö suhteessa vuosittain käytettyjen maalituotteiden sisältämän kuiva-aineen määrään vähenee säädetylle tasolle. Tällä laskutavalla vältetään se, että jo nykyisin vesiohenteisia tai liuotteettomia maalituotteita käyttäviin maalaamoihin kohdistuisi kovempia vaatimuksia kuin niiden liuoteohenteisia tuotteita käyttäviin kilpailijoihin. Tarkempia tietoja VOC-direktiivin vaikutuksista teolliseen maalaukseen saa mm ympäristösäädännöstä. Ensisijaisena liuotehaittojen ja liuotepäästöjen estämiskeinona on mahdollisimman vähän orgaanisia haihtuvia liuotteita sisältävien tuotteiden käyttäminen. Tällaisia metallien pintakäsittelyyn kehitettyjä tuotteita ovat lähinnä: vesiohenteiset tuotteet niukkaliuotteiset tai täysin liuotteettomat tuotteet (epoksit yms.) jauhemaalit reaktiivisia sideaineita tai liuotteita sisältävät tuotteet Tuotteiden kehittäminen ei kuitenkaan ole nopea eikä helppo etenemistie, vaan päästöjen vähentämiseksi tarvitaan myös maalinkäyttäjien teknisiä toimenpiteitä. Liuotepäästöjen määrä ei tietenkään voi olla ainoa kriteeri valittaessa käytettäviä maalituotteita: tuotteen teknisen toimivuuden ja hinnan lisäksi on otettava huomioon myös käyttöturvallisuuteen ja paloturvallisuuteen liittyvät seikat. Nykyään on kuitenkin syytä tottua siihen ajatukseen, että liuotteiden aiheuttamia työhygieenisiä ongelmia ei pystytä ratkaisemaan pelkästään ilmastointia lisäämällä. Ympäristönsuojeluun liittyvää lainsäädäntöä: Maalausjätteet Maalausjätteiden hävityksestä on annettu yleisohjeet maalipurkkien etiketissä ja käyttöturvallisuustiedotteessa. Maalaustyön yhteydessä pystytään työn järjestelyllä ja teknisillä toimenpiteillä usein vähentämään jätteiden syntymistä joissain tapauksissa syntynyt jäte pystytään kierrättämään tai muuten hyödyntämään. Jätteiden laadut, muodostumismäärät ja hävitystavat on selvitettävä kunnan jätehuoltoviranomaiselle toimitettavassa ympäristöluvan edellyttämässä jätehuoltoilmoituksessa. Jätehuolto/ympäristöviranomaisella on aina lopullinen päätösvalta siitä, voidaanko jäte toimittaa kaatopaikalle vai pitääkö se viedä ongelmajätteenä hävitettäväksi. Rajatapauksissa kannattaa yleensä hankkia VTT:n tai vastaavan tutkimuslaitoksen lausunto jätteen kaatopaikkakelpoisuudesta. Merkityksellisiä asioita ovat muun muassa jätteen raskasmetallipitoisuus ja liuotepitoisuus. Jätehuoltoa järjestettäessä on muistettava, että hapettumalla kuivuvaa sideainetta sisältävien tuotteiden lähinnä alkydi- ja öljymaalien ruiskutussumu, hiontapöly yms. hienojakoinen jäte voi sopivan huokoisena kasana syttyä itsestään. Tällainen jäte on säilytettävä vedellä kostutettuna, kuivattava ulkona tai poltettava välittömästi. Laitteiden pesussa syntyvän jäteveden ja ruiskumaalauskaappien veden johtamisesta on myös sovittava kunnan jätevesiviranomaisten kanssa. Usein edellytetään kiintoaineksen saostamista ennen jäteveden johtamista kunnalliseen viemäriin. Jätehuollon järjestämisestä ja jätevesien johtamisesta annetut määräykset kehittyvät jatkuvasti. Jätehuollossa tulee entistä selkeämmin pyrkiä jätteiden muodostumismäärien vähentämiseen ja jätteiden kierrätykseen tai hyötykäyttöön. Jätevesien johtamiselle tullaan yleisesti asettamaan entistä tiukempia lupaehtoja. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 59

67 13.7 Pakkausjätteet Pakkausjätteiden hyödyntämistä koskevat EU-määräykset velvoittavat kaikkia kotimaisia pakkaajia ja pakattujen tuotteiden maahantuojia huolehtimaan kotimaan markkinoille toimittamiensa pakkausten hyötykäytöstä. Lainsäädännön tarkoituksena on vähentää pakkausjätteen määrää. Peltipakkausten, joita valtaosa maalipakkauksistakin on, osalta vuoden 2001 hyötykäyttötavoite 25 % saavutettiin seuraava välitavoite vuodelle 2008 oli 50 %. Käytännössä pakkausjätteen keräilyn ja hyötykäytön organisointia varten on perustettu Pakkaus-alan ympäristörekisteri (PYR Oy) ja erilaisia materiaaliyhteisöjä. Peltipakkausten hyödyntämisjärjestelmien kehittämisestä vastaa Mepak-Kierrätys Oy, jonka jäseniksi myös maalitehtaat ovat liittyneet. Suuri konkreettinen edistysaskel saavutettiin vuonna 1999 lopulla, kun Mepak-Kierrätys Oy solmi peltipakkausten keräilysopimuksen metallijätettä hyödyntävän Kuusankoski Oy:n kanssa. Vastaava sopimus on nykyisin solmittu myös Mepakin sekä Eurajoen Romu Oy:n ja Stena Metalliyhtymä Oy:n kanssa. Käytännössä sopimus tarkoittaa sitä, että maalinkäyttäjät voivat toimittaa tyhjät, kuivat maalipurkkinsa ko. yritysten terminaaleihin hyödynnettäviksi. Vastaanottoterminaaleja on tällä hetkellä lähes 30. Toimittaminen edellyttää sopimusta Mepak- Kierrätys Oy:n kanssa ja hyväksytyistä purkeista maksetaan pieni korvaus. Pienempien ja kauempana vastaanottopaikoista sijaitsevien maalinkäyttäjien osalta purkkien hyötykäyttö ajankohtaistuu vasta silloin, kun syntyy kattavampia alueellisia keräilyjärjestelmiä. Lisätietoja: 60 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

68 14. Sävytysjärjestelmät Tikkurila Oy käyttää liuotinohenteisten teollisuusmaalien sävyttämiseen uutta Temaspeed Premium -sävytysjärjestelmää. Järjestelmä on erittäin pitkälle kehitetty, koostuen kahdesta perusmaalista maalilaatua kohti ja kolmestatoista sävytyspastasta. Tietyissä tuotteissa on myös erilliset alumiinipigmentoidut perusmaalit, joista on mahdollisuus sävyttää metallihohtosävyjä. Myös vasaralakkoja voidaan sävyttää, polyuretaanimaaleissa lisäämällä erillistä lisäainetta alumiiniperusmaaliin (Temadur HF Extra) tai käyttämällä erillistä yksikomponenttista vasaralakkaa, Temalac Hammeria. Vesiohenteiset teollisuusmaalit sävytetään Temaspeed Fonte -sävytysjärjestelmällä. Kahden erillisen sävytysjärjestelmän käytöllä varmistetaan maalityyppien parhaiden ominaisuuksien säilyminen kaikissa värisävyissä sekä liuotin- että vesiohenteisissa maaleissa. Tikkurilan kaavapankki sisältää sävytyskaavat yleisimmille kotimaisille ja kansainvälisille teollisuusmaalivärikartoille, kuten RAL Effect, RAL Classic, KY, SSG, Rautaruukki, British Standard, NCS ja NCS-S. Sävyjä on tuhansia ja niiden määrä kasvaa jatkuvasti. Erikoissävyille saadaan sävytyskaavat kätevästi Tikkurilan Temaspeed spektrofotometrin avulla. Sävytysjärjestelmät tarjoavat teollisuusmaalien käyttäjille huomattavia taloudellisia etuja. Maan kattava Temaspeed -jälleenmyyjien verkosto pystyy palvelemaan nopeasti ja joustavasti. Temaspeed -jälleenmyyjää käytettäessä välttyy turhalta ja kalliilta varastoinnilta. Täydennyserät on helppo hankkia töiden keskeytymättä eikä varastoihin jää turhia tippoja. Asiointi käy nopeasti ja säästöä tulee myös kuljetus- ja rahtikustannuksissa. Kuva 24. Temaspeed Prima automaattinen sävytyskone. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 61

69 15. Korroosionestomaalauksen käsitteitä ja sanoja Korroosionestoa koskevissa standardeissa, työohjeissa, tuoteselosteissa ja tuotteiden pakkausten etiketeissä käytetään standardoituja tai muuten alalle vakiintuneita ilmaisuja eli niin sanottua ammattisanastoa pyrittäessä täsmälliseen ja yksiselitteiseen ilmaisuun. Seuraavaan sanastoon sisältyvillä alan yleisimmillä termeillä ja määritelmillä on tarkoitus helpottaa sanojen merkityksen ymmärtämistä, parantaa eri osapuolten viestintää ja toimia osaltaan myös tietopankkina, jonka avulla voidaan löytää tarkemmat määrittelyt asioille. (Viittaukset SFS-standardeihin tai muihin asialähteisiin). Alusta(materiaali) Pinta, jolle pinnoiteaine on levitetty tai levitetään. (SFS-EN 971) Be Peittauksen käsittelytunnus. Erittely (työseloste) Tekninen asiakirja, jossa esitetään kaikki vaatimukset, jotka on otettava huomioon kun teräsrakenne suojataan korroosiolta käyttäen suojamaaliyhdistelmiä. Tällainen asiakirja koostuu useasta erillisestä erittelystä projektierittely, suoja maaliyhdistelmän erittely, maalaustyöseloste, tarkastus- ja arviointierittely. (SFS-EN ISO ) Emulsiopesu Puhdistusmenetelmä, jossa orgaanisia liuottimia sisältävän pesuaineen huuhteluun käytetään vettä, joka emulgoi pesuaineen sisältämien emulgaattoreiden vaikutuksesta pinnalta irronneet rasva- ja öljyhiukkaset sisäänsä estäen epäpuhtauksien uudelleentartunnan. Erittelyn laatija Henkilö, joka vastaa erittelyn laatimisesta. Esikäsittely Esikäsittelyllä tarkoitetaan maalattavan pinnan puhdistusta sekä maalattavalle pinnalle ennen varsinaista maalaamista tehtäviä toimenpiteitä, jotka suojaavat puhdistettua pintaa tai edistävät maalikalvon tarttuvuutta ja kestävyyttä. (SFS-EN ISO ) Esikäsittelyaste Standardissa SFS-ISO määritellään useita esikäsittelyasteita, joissa kuvataan ruosteenpoistomenetelmä ja puhdistusaste. Esikäsittelyasteet määritellään kuvaamalla sanallisesti pinnan ulkonäkö puhdistuksen jälkeen yhdessä asiaa selventävien valokuvien kanssa. Jokainen esikäsittelyaste merkitään puhdistusmenetelmän mukaisella tunnuksella Sa, St tai Fl. Tunnuksen jälkeinen numero kuvaa puhdistusastetta valssihilseestä, ruosteesta tai aikaisemmasta pinnoitteesta. Esikäsittelyn laatuaste (SFS 8145) Esikäsittelyjen laatuasteita käytetään suihkupuhdistettujen ja konepajapohjamaalilla käsiteltyjen teräspintojen mekaanisten esikäsittelyjen laatuasteiden ilmaisuun ennen jatkomaalauksia. Tällöin esikäsittelyllä ymmärretään terästyötä, lian-, rasvan-, ruosteen- ja konepajapohjamaalin poistoa eriasteisina. Eri laatuasteet (01 06) on määritelty sekä sanallisesti että valokuvin, jotka edustavat tyypillisiä esimerkkejä kunkin sanallisesti kuvatun laatuasteen vaihtelualueelta. Standardia sovelletaan myös konepajapohjamaalaamattomien ( mustien ) teräspintojen esikäsittelyjen laatuvaatimusten ilmaisuun. Esikäsittelytunnus Esikäsittelytunnus koostuu maalausalustana olevan metallin pääseosaineen kemiallisesta merkistä (Fe = teräs), mahdollisesta konepajapohjamaalin lyhenteestä ja esikäsittelyasteesta. Fl Katso liekkipuhdistus. Flash-off -aika Flash-off -aika tarkoittaa liuotteiden haihdutusaikaa maalaamisen jälkeen ennen kuivausta korotetussa lämpötilassa. Haihdutusaika riippuu maalityypistä, maalin liuotekoostumuksesta, kalvonpaksuudesta ja ilmanvaihdosta. Fosfatointi Fosfatoinnissa puhdistetut metallikappaleet käsitellään fosfatointiliuoksella joko upottamalla, suihkuttamalla tai sivelemällä, jolloin maalattavalle metallipinnalle muodostuu kiinteästi tarttunut, ohut, hienokiteinen fosfaattikerros. Fosfatointia käytetään pääasiassa ohutlevytuotteiden esikäsittelymenetelmänä. Haihdutusaika Katso kohta Flash-off -aika. 62 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

70 Hartsi Maalin sideaineesta käytetty yleisnimitys (resin). Hiekkapesu Suihkupuhdistuslaitteella hiekkaa puhallusmateriaalina käyttäen tapahtuva maalattavan pinnan kevyt ylipuhallus. Uudempi nimi on pyyhkäisysuihkupuhdistus. Hiekkapuhallus Suihkupuhdistuksesta käytetty termi, kun puhallusmateriaalina käytetään hiekkaa. Termiä käytetään myös joskus puhuttaessa suihkupuhdistuksesta yleensä. High solid -maalit Katso niukkaliuotteiset maalit. High solid -maaleilla ymmärretään maaleja, joilla on korkea kuiva-ainepitoisuus. Yleensä kuiva-ainepitoisuus on yli 70 tilavuus %. Ilmasto Vallitseva sää tietyssä paikassa tai tietyllä alueella määriteltynä tilastollisesti käyttäen meteorologisia muuttujia, jotka on mitattu pitemmän ajanjakson kuluessa. (SFS-EN ISO ) Ilmatilakorroosio Korroosio, joka syntyy ympäristön lämpötilassa maapallon ilmatilan vaikutuksesta (SFS-EN ISO 8044). Inhibiitti Korroosioinhibiitti on aine, joka alhaisinakin pitoisuuksina lisättynä korroosioympäristöön pienentää metallien korroosionopeutta. Korroosioympäristöt ovat joko kaasuja tai nesteitä, inhibiittejä on useita eri tyyppejä. ISO 9000 Laatujohtamisen- ja laadunvarmistuksen standardit. Ohjeita valintaa ja käyttöä varten. (SFS-ISO 9000, 9001, 9002, 9003 ja 9004). Kaistakerros Lisäkerros, joka levitetään varmistamaan tasainen peitto kriittisillä ja vaikeasti pinnoitettavilla alueilla, kuten reunoissa, hitseissä jne. (SFS-EN ISO ) Kalvo Yhtenäinen kerros metallia tai yhtenäinen kalvo maalia, joka on saatu yhden levityskerran tuloksena. (SFS-EN ISO ) Kastepiste Lämpötila, jossa ilmassa oleva kosteus tiivistyy kiinteälle pinnalle. Ks. ISO Kaupunki-ilmasto Saastunut ilmatila, joka on vallitsevana sellaisilla tiheään asutuilla alueilla, joilla ei ole merkittävästi teollisuutta. Rikkidioksidin ja/tai kloridien pitoisuudet ovat kohtalaiset. (SFS-EN ISO ) Keinovanhennustesti Menetelmä, joka on suunniteltu kiihdyttämään maaliyhdistelmän vanhentumista, esim. huonontamaan korroosiosuojauksen tehokkuutta nopeammin kuin mitä luonnonmukaisessa säärasituksessa tapahtuu. (SFS-EN ISO ) Kestävyys Suojamaaliyhdistelmän odotettu kestoaika ensimmäiseen huomattavaan huolto-, korjaus- tai uusintamaalaukseen. Tärkeitä lisätietoja kestävyydestä ja kestävyysluokista, ks. ISO Kiiltoarvo, kiiltoryhmä, kiiltoaste Kiiltoasteella ilmaistaan maalikalvon suhteellinen kiilto eli kyky heijastaa valoa. Suhteellinen kiilto määritetään tavallisesti 60 kulmassa (SFS-EN ISO 2813). Alla oleva jako kiiltoryhmiin on Maalaus RYL 2001 mukainen. 1-komponenttinen maali Maali, johon ei tarvitse lisätä muita aineita kuivumis ja kovettumisreaktion aikaansaamiseksi. 1-komponenttisia maaleja ovat esimerkiksi alkydi-, kloorikautsu- ja vinyylimaalit lukuisine modifikaatioineen. 2-komponenttinen maali Maali, johon kovettumisreaktion aikaansaamiseksi on lisättävä toinen komponentti. Komponentit reagoivat keskenään aikaansaaden kalvon kovettumisen. 2-komponenttinen maali voi olla joko vesitai liuoteohenteinen tai liuotteeton. 2-komponenttisia maaleja ovat esimerkiksi epoksi-, polyuretaani- ja oksiraaniesterimaalit. Kiiltoryhmä Nimitys Kiiltoarvo Esimerkkituote 1 täyskiiltävä yli 80 yksikköä Temadur 90, Temalac ML 90 2 kiiltävä yksikköä Temacoat GPL 3 puolikiiltävä yksikköä Temacoat RM 40, Temalac FD 90 4 puolihimmeä yksikköä Temadur 20 5 himmeä 6 10 yksikköä Temaprime EE 6 täyshimmeä 0 5 yksikköä Temaprime EUR Taulukko 13. Kiiltoryhmät. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 63

71 Konepajapohjamaali Konepajapohjamaalilla tarkoitetaan teräspinnan väliaikaiseen suojaamiseen tarkoitettua maalia, jolla maalataan ohuita (15 20 µm) maalikalvoja. Maalityyppejä on useita. Korroosio (syöpyminen) Korroosio on metallin fysikaalis-kemiallinen reaktio ympäristönsä kanssa, mikä aiheuttaa muutoksia metallin ominaisuuksiin ja mikä usein voi johtaa metallin, sen ympäristön tai teknisen järjestelmän vaurioitumiseen. (Suomen Korroosioyhdistys, SKY, Korroosiokäsikirja, 2004 ja SFS-EN ISO 8044). Korroosiojärjestelmä Järjestelmä, joka koostuu yhdestä tai useammasta metallista ja kaikista ympäristön osista, jotka vaikuttavat syöpymiseen. (SFS-EN ISO 8044) Korroosionesto (korroosiosuojaus) Korroosiojärjestelmän muuttaminen esimerkiksi maalaamalla niin, että korroosiovauriot vähenevät. (SFS-EN ISO 8044). Korroosionestomaali Teräksen ja muiden metallien suojaukseen käytettäviä maaleja sanotaan korroosionestomaaleiksi. Korroosiorasitukset Ympäristötekijät, jotka edistävät korroosiota. (SFS-EN ISO ) Korroosiovaikutus (syövyttävyys) Ympäristön kyky aiheuttaa korroosiota tietyssä korroosiokokonaisuudessa. (SFS-EN ISO 8044) Korroosiovaurio Korroosion vaikutus, jonka katsotaan olevan toiminnallisesti haitallinen metallille, ympäristölle tai tekniselle järjestelmälle, jonka osia nämä ovat. (SFS- EN ISO 8044) Kovete 2-komponenttimaalien maaliosaan lisättävä osa, joka aikaansaa seoksen kovettumisreaktion. Kovetetyypin valinnalla voidaan säädellä maalin ominaisuuksia. Kuiva-ainepitoisuus Kuiva-ainepitoisuus ilmoitetaan maalin kuiva-ainepitoisuusprosentteina maalin tilavuudesta. Kuiva-ainepitoisuus voi vaihdella valmistuserittäin ± 2 %. Kuiva-ainepitoisuus tilavuusprosentteina voidaan määrittää standardin SFS-ISO 3233 ja painoprosentteina standardin ISO 3251 mukaan. Kuivakalvon maksimipaksuus Suurin hyväksyttävissä oleva kuivakalvonpaksuus, jota suuremmilla kalvonpaksuuksilla maalin tai maaliyhdistelmän toimivuus voi huonontua. (SFS-EN ISO ) Kuivakalvon nimellispaksuus (NDFT) Kullekin kerrokselle tai koko maaliyhdistelmälle määritelty kuivakalvonpaksuus, jolla saavutetaan vaadittava kestävyys. (SFS- EN ISO ) Kuivakalvonpaksuus (DFT) Alustalle jäävän pinnoitteen paksuus, kun pinnoite on kovettunut. (SFS-EN ISO ) Kuivumisaika Kuivumisajat ilmoitetaan, ellei toisin mainita, 23 C:ssa, 50 %:n suhteellisessa kosteudessa ja riittävässä ilmanvaihdossa. Lämpötilan lasku, ylipaksut maalikalvot, huono ilmanvaihto tai korkea suhteellinen kosteus hidastavat oleellisesti kuivumista. Lämpötilan korotus nopeuttaa useimmiten kuivumista ja lyhentää päällemaalausväliaikoja. Useimmissa tuoteselosteissa ilmoitetaan maalille erikseen seuraavat kuivumisajat: pölykuiva, kosketuskuiva, päällemaalattavissa ja täysin kovettunut. Kuivumisaikojen määritykseen käytetään standardia SFS Kunnossapito Kaikkien standardin SFS-EN ISO kattamien tekijöiden muodostama kokonaisuus, jolla varmistetaan, että teräsrakenteen korroosiosuojaus saadaan ylläpidettyä. Kuumaruiskutus Suurpaineruiskutusmenetelmä, jossa maalin lämpötilaa kohotetaan vesihauteessa, lämmönvaihtimin tai erillisin lämmittimin tavanomaista korkeampaan ruiskutuslämpötilaan. Tavallisesti käytetään lämpötila-aluetta C maalityypistä ja laitteistosta riippuen. Käsittely-yhdistelmä Käsittely-yhdistelmä on määrättyyn kohteeseen tarkoitettu käsittely, johon sisältyvät esikäsittelyt ja maalauskäsittelyt tarvikkeineen. Termiä käytetään puhuttaessa rakennusmaalauksista. (Maalaus RYL 2001). Käyttöaika Käyttöaika (pot life) on kaksikomponenttituotteilla se aika, jonka seos sekoituksen jälkeen on käyttökelpoinen. Käyttöviskositeetti Maalin viskositeetti ennen käyttöä tarvittavan ohennelisäyksen jälkeen. Ilmoitetaan tavallisesti sekunteina mitattuna juoksutuskupilla (SFS 3751). Laadunvalvonta Laadunvalvonta käsittää korroosionestomaalaustyöhön liittyvän toiminnan, aineiden, välineiden ja olosuhteiden valvonnan ja tarkastukset. Toimittaja vastaa korroosionestomaalauksen laadusta ja suorittaa 64 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

72 laadunvalvonnan. Tilaaja voi toimittajan suorittaman laadunvalvonnan lisäksi tehdä tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia. (SFS-EN ISO ). Laadunvarmistus Laadunvarmistus käsittää kaikki suunnitellut ja järjestelmälliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen riittävän varmuuden aikaansaamiseksi siitä, että tuote tai palvelu täyttää asetetut laatuvaatimukset. Laadunvarmistus on organisaation johtamisväline. (SFS-EN ISO 9000). Laatu Laatu käsittää tuotteen tai palvelun kaikki piirteet ja ominaisuudet, joilla tuote tai palvelu täyttää asetetut tai oletettavat tarpeet. (SFS-EN ISO 9000). Laatujärjestelmä Laatujohtamisen toteuttamista varten tarkoitettu organisaation rakenne, vastuu, menettelyohjeet, prosessit ja resurssit. Laatusanasto SFS-EN ISO 9000: laatukäsitteisiin liittyvät tuotteita ja palveluja koskevat perustermit. Liekkipuhdistus (Fl) Terminen puhdistusmenetelmä, jossa happi-asetyleeniliekkiä käyttäen irrotetaan teräspinnasta vanha maalikerros, valssihilse ja ruoste. Liekkipuhdistuksen jälkeen pitää pinta puhdistaa koneellisella teräsharjauksella. (SFS-ISO 8501) Liituuntuminen Jauhemaisen kerroksen muodostuminen maalipintaan säärasituksessa. Liuote Liuoteohenteisen maalin komponentti, jonka tehtävänä on liuottaa kiinteät sideaineet (hartsit) ja polymeerit sekä alentaa näiden viskositeettiä. Liuotteettomat maalit Maalit, jotka eivät sisällä liuotteita, esimerkiksi jauhemaalit ja liuotteettomat epoksi- ja polyuretaanimaalit. Maalaus Maalauksella tarkoitetaan alustan käsittelyä, jossa yhtenä käsittelyaineena on maali. Maalausjärjestelmä Maalausjärjestelmä muodostuu esikäsittelystä ja pinnan suojaukseen käytettyjen maalien muodostamasta maalikalvosta. Maalausjärjestelmään saattaa kuulua vain yksi maali, jota maalataan yhteen tai useampaan kertaan, mutta tavallisesti järjestelmään kuuluu useampia maaleja, joilla on toisiaan täydentäviä tehtäviä. Maalausjärjestelmän merkintätapa Suomessa maalausjärjestelmät suositellaan merkittäväksi muodossa, joka koostuu SFS EN ISO 12944, osa 5 kohdassa 5.8 annetusta merkinnästä täydennettynä (sulkeissa) maalityyppitunnuksella, kokonaiskalvon nimellispaksuudella, maalikerrosten lukumäärällä, alustamateriaalilla ja alustan esikäsittelyn tunnuksella. Maalityyppitunnukset esitetään standardin SFS-EN ISO osa 5 mukaisina, esikäsittelytunnukset standardin SFS-EN ISO osa 4 mukaisina sekä kuivakalvon nimellispaksuus mikrometreinä. Tikkurila Oy:n merkintätavassa on tunnuksien eteen lisätty tuotekohtainen tunnus. Vastaavasti on SFS- EN ISO -standardin numero ja sen mukainen maaliyhdistelmän numero on jätetty pois, jos järjestelmä ei kuulu ko. standardin mukaisiin maaliyhdistelmiin. Esim. TP20- SFS-EN ISO /A3.08 (EPPUR160/ 2-FeSa2½) tai TE4-EP500/2-FeSa2½. Maalaustyöseloste Erittely, joka esittää maalaustyön suoritustavan projektierittelyn mukaisesti ja suojamaaliyhdistelmän erittelyn sekä tarkastus- ja arviointierittelyt. (SFS-EN ISO ) Maali Pigmentoitu nestemäinen, pastamainen tai jauhemainen pinnoiteaine, joka alustalle levitettynä muodostaa peittävän läpinäkymättömän kalvon, jolla on suojaavia, ulkonäköön vaikuttavia tai muita erikoisominaisuuksia. (SFS-EN ISO 4618) Maalityyppi Maalit voidaan jakaa maalien kuivumistavan ja sideaineen mukaan eri maalityyppeihin, esimerkiksi alkydi-, epoksi ja polyuretaanimaaleihin. Maaliyhdistelmä Standardissa ISO käytetty nimitys tarkoittamaan sekä maalikerrosten muodostamaa kokonaisuutta että maalausjärjestelmää. Maaseutuilmasto Ilmatila, joka vallitsee maaseudulla ja pikkukaupungeissa ja joka ei sisällä merkittäviä määriä korroosiota aiheuttavia yhdisteitä, kuten rikkidioksidia tai klorideja. (SFS-EN ISO ) Meri-ilmasto Ilmatila, joka vallitsee merellä tai meren läheisyydessä. Meri-ilmasto ulottuu määrätyn matkan sisämaahan riippuen maanpinnan muodoista ja vallitsevasta tuulen suunnasta. Siinä on suuria määriä merisuola aerosoleja, pääasiassa klorideja. (SFS-EN ISO ) M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 65

73 Mikroympäristö Ympäristöolosuhteet, jotka vallitsevat rakenteen perusosien ja sen ympäristön rajapinnalla. Mikroympäristö on eräs määräävistä tekijöistä arvioitaessa korroosiorasituksia. (SFS-EN ISO ) Märkäaika Ajanjakso, jonka kuluessa metallipintaa peittää elektrolyyttikalvo, joka pystyy aiheuttamaan ilmatilakorroosiota. Märkäajan ohjearvot voidaan laskea lämpötilasta ja kosteudesta niin, että lasketaan yhteen ne aikajaksot, jolloin suhteellinen kosteus on yli 80 % ja samanaikaisesti lämpötila on yli 0 C. (SFS-EN ISO ) Määräävä rakenneosa Rakenteen osa, joka altistuu määrätylle ympäristölle ja joka tämän takia vaatii erillisen suojamaalausyhdistelmän erittelyn. Esim. varastosäiliöissä on useampi kuin yksi määräävä rakenneosa, koska siinä on sisä- ja ulkopintoja, ja mahdollisesti myös teräksiset tukirakenteet. (SFS-EN ISO ) Nimelliskalvon paksuus Kts. Kuivakalvon paksuus. Niukkaliuotteiset maalit Maaleja, joiden kuiva-ainepitoisuus on %, sanotaan niukkaliuotteisiksi maaleiksi. Niukkaliuotteisia maaleja voivat olla esimerkiksi epoksi- ja polyuretaanimaalit. Ohenne Ohenne on maaliin sen ohentamiseksi (viskositeetin alentamiseksi) lisättävä haihtuva neste, liuote tai vesi. Käytettävä ohenne on usein sama kuin maalin liuote. Ominaispaino Katso tiheys. Paikallisympäristö Olosuhteet, jotka vallitsevat rakenteen perusosien ympärillä. Nämä olosuhteet määräävät rasitusluokan ja sisältävät sekä meteorologisia että saasteisiin liittyviä muuttujia. (SFS-EN ISO ) Paksukalvo Pinnoiteaineen ominaisuus, joka sallii paksumman kalvon levittämisen kuin mitä pidetään tavanomaisena ko. tyyppiselle pinnoitteelle. Standardissa SFS-EN ISO tämä tarkoittaa kuivakalvonpaksuuksia 80 µm. Peittaus Kemiallisessa ruosteenpoistossa eli peittauksessa valssihilse ja ruoste poistetaan kyseiselle metallille soveltuvalla peittausaineella. Peittauksessa tulee päästä metallinpuhtaaseen pintaan. Pigmentti Pigmentit ovat hienojakoisia värijauheita, jotka antavat maalille peittokyvyn ja värisävyn. Lisäksi pigmentit suojaavat maalikalvoa ja alustaa UV-säteilyltä. Korroosionestopigmentit pystyvät estämään ja/tai hidastamaan korroosioreaktioita. Pikaruoste Esikäsitellylle pinnalle pian esikäsittelyn jälkeen muodostuva vähäinen ruoste. (SFS-EN ISO ) Pinnan esikäsittely Mikä tahansa menetelmä, jota käytetään pinnan käsittelyyn, kun sitä valmistellaan pinnoitettavaksi. (SFS-EN ISO ) Pinnoite Liuotteettomia tai niukkaliuotteisia (yleensä) epoksi- tai polyuretaanimaaleja, joilla maalataan paksuja yli 200 µm kuivakalvoja, kutsutaan pinnoitteiksi. Pintakäsittely Yleinen termi käsittelylle, johon sisältyy pinnan muuntaminen, esimerkiksi esikäsittelyt ja maalaus. Termiä käytetään myös rajoitetussa merkityksessä pois lukien metalliset pinnoitteet. Pintamaali Maalausjärjestelmän viimeinen maali, jolle määritetään yleensä värisävy ja kiiltoaste kohteen vaatimusten mukaisesti. Pohjamaali Maalausjärjestelmän ensimmäinen maali, joka asettaa laatuvaatimuksia esipuhdistuksille ja esikäsittelyasteille. Polttomaali Polttomaali on maali, jonka kuivuminen ja kalvonmuodostus alkavat yli 80 C lämpötilassa. Maalityypistä riippuen kovettumiseen tarvittavat lämpötilat ovat yleensä C. Pot-life Katso käyttöaika. Projekti Työkokonaisuus, jota varten erittely laaditaan. Projektiin voi kuulua yksi tai useampi rakenne. (SFS-EN ISO ) Projektierittely Erittely, joka kuvaa projektia ja siihen erityisesti liittyviä vaatimuksia. Projektierittelyn laatija saattaa olla esim. suojattavan rakenteen omistaja tai pääurakoitsija. (SFS-EN ISO ) Pyyhkäisysuihkupuhdistus Suomessa käytetty tunnus SaS (SFS 5873). Vanha nimitys hiekkapesu. Pyyhkäisysuihkupuhdistuksen tarkoituksena on puhdistaa tai karhentaa orgaanisia tai metallisia pinnoitteita niitä tarpeettomasti vahingoittamatta. (SFS-EN ISO ) 66 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

74 Pyöreä rae Partikkeleita, jotka ovat pääasiallisesti pyöreitä ja joiden pituus on vähemmän kuin kaksi kertaa partikkelin maksimileveys ja joissa ei ole reunoja, murtumapintoja tai muita teräviä pintavirheitä. (ISO : ISO ) Pöly Maalausta varten esikäsitellyllä pinnalla oleva irtonainen hiukkasmainen materiaali, joka on syntynyt suihkupuhdistuksesta tai muusta pinnan esikäsittelytyöstä tai ympäristön vaikutuksesta. (ISO ) Raesuihkupuhdistus Esikäsiteltävään pintaan iskeytyvä suihkupuhdistusrakeiden virta, jolla on suuri liikeenergia. (SFS-EN ISO ) Rakenne Teräsrakenne (esim. silta, tehdasrakennus, varastosäiliö tai offshore rakenne), jossa on useampi kuin yksi määräävä rakenneosa. Projektiin voi kuulua yksi tai useampi rakenne. (SFS-EN ISO ) Rakennesuunnittelu Rakenteen pystytystapa, esitettynä rakenteen yksityiskohtaisissa piirustuksissa, joissa korroosionesto otetaan huomioon. (SFS-EN ISO ) Rasvanpoisto Rasvan- ja lianpoistomenetelmillä poistetaan maalattavilta pinnoilta ruosteenpoistoa ja maalausta vaikeuttavat epäpuhtaudet. Riittoisuus Käytännön riittoisuus: Käytännön riittoisuuteen vaikuttavat maalausmenetelmä ja -olosuhteet, maalattavan rakenteen muoto ja pinnan laatu sekä maalarin ammattitaito. Teoreettinen riittoisuus: Maalin teoreettinen riittoisuus (TR) ilmoitetaan m2/l ja se voidaan laskea tilavuusprosentteina ilmoitetun kuiva-ainepitoisuuden (KP-%) ja halutun kuivakalvonpaksuuden (KK-µm) perusteella. (TR = 0xKP/KK). Ruoste Näkyvä (raudan, teräksen) korroosiotuote, joka koostuu pääasiassa hydratoituneista rautaoksideista. Ruosteenesto Katso korroosionesto. Ruosteenestomaali Katso korroosionestomaali. Ruosteenpoistoasteet Katso esikäsittelyasteet. Ruostumisasteet Maalaamattoman pinnan ruostumisasteet kuumavalssatulle teräkselle määritellään sanallisin selityksin ja esimerkkivalokuvin standardissa SFS ISO Ruostumisasteita on neljä: A, B, C ja D. Ruostumisasteessa A pinnassa ei ole ruostetta, vaan ehjä valssihilse, ruostumisasteessa D on kuopparuostetta. Maalatun pinnan ruostumisasteet luokitellaan standardissa ISO 4628 esitettyjen valokuvien mukaisesti. Kuvat esittävät maalattuja teräspintoja, jotka ovat ruostuneet eri lailla. Asteet merkitään Ri 0 Ri 5 ja niitä vastaavat ruostuneen pinnan %-alat 0 40/50. SaS Katso pyyhkäisysuihkupuhdistus. Sekoitussuhde Tuoteselosteissa ja tuotteiden pakkausetiketeissä ilmoitettava sekoitussuhde ilmoittaa maaliosan ja koveteosan keskinäistä suhdetta valmiissa seoksessa. Sekoitussuhde ilmoitetaan yleensä tilavuusosina, poikkeustapauksissa paino-osina. Sertifiointi Vaatimusten mukaisuuden osoittaminen todistuksella ja merkinnällä. Sertifikaatti on yrityksen laatujärjestelmässä toteutettavalle laadunvarmistukselle myönnetty todistus. Shop Primer Katso kohta konepajapohjamaalit. Sideaine Sideaine muodostaa alustaan kiinnittyvän kalvon, jonka sisällä on sideaineen toisiinsa liimaamat pigmentit. Sideaine määrää maalikalvon ominaisuudet, kuten tartunnan alustaan (adheesion), sisäisen lujuuden (koheesion) ja kemialliset ominaisuudet. Silmämääräinen arviointimenetelmä Menetelmä maaliyhdistelmien arviointiin silmämääräisesti standardin ISO 4628 jonkin osan mukaisesti. Sinkkipölymaali Sinkkirikkaiksi eli sinkkipölymaaleiksi kutsutaan maaleja, joissa on yli 75 paino-% sinkkipölyä maalin kuiva-ainepitoisuudesta. Sinkkipölymaalit voivat olla yksi tai kaksikomponenttisia ja sideaineena käytetään esimerkiksi epoksihartseja, etyylisilikaattia tai fysikaalisesti kuivuvia hartseja. Sinkopuhallus Koneellinen suihkupuhdistus, jossa suljetussa järjestelmässä puhdistava materiaali singotaan nopeasti pyörivän kiekon avulla kuljetusradalla etenevälle puhdistettavalle pinnalle. SKY, Suomen Korroosioyhdistys Henkilöjäsenyhdistys, joka toimii korroosiosta ja sen estosta kiinnostuneiden henkilöiden ammatillisena ja tieteellisenä yhteisönä Spesifikaatio Asiakirja, jossa kuvataan vaatimukset, joiden mukainen tuotteen tai palvelun on oltava. Spe- M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 67

75 sifikaation tulisi sisältää keinot ja kriteerit, joiden avulla vaatimusten mukaisuus voidaan tarkastaa. (SFS-EN ISO 9000). Suhteellinen kosteus Suhteellinen kosteus ilmoittaa ilman sisältämän kosteusmäärän prosentteina suurimmasta mahdollisesta ilman sisältämästä kosteusmäärästä kulloinkin vallitsevassa lämpötilassa. Suihkupuhdistus Suihkupuhdistuksessa raemateriaali suihkutetaan puhdistettavalle pinnalle paineilmaa, painevettä tai sinkopyörää käyttäen. Menetelmällä voidaan saada täysin metallinpuhdas pinta. (SFS-ISO ). Vertaa hiekkapuhallus. Suihkupuhdistusrae Kiinteä aine, joka on tarkoitettu käytettäväksi raesuihkupuhdistuksessa. (ISO ; ISO ) Suojamaaliyhdistelmä Kokonaiskalvo, jonka muodostavat maalit tai vastaavat tuotteet, jotka levitetään tai on levitetty alustalle antamaan suojaa korroosiolta. (SFS-EN ISO ) Suojamaaliyhdistelmän erittely Erittely, joka esittää rakenteen pinnan esikäsittelyn ja rakenteelle levitettävä(n/t) suojamaaliyhdistelmä(n/t) projektierittelyn mukaisesti. Suojamaaliyhdistelmän erittelyn laatija voi olla esim. maalin valmistaja. Suojapinnoiteyhdistelmä Kokonaiskalvo, jonka muodostavat metalliset materiaalit ja/tai maalit tai vastaavat tuotteet, jotka levitetään tai on levitetty alustalle antamaan suojaa korroosiolta. (SFS-EN ISO ) Suurpaineruiskutus Ilmaton ruiskutusmenetelmä, jossa maali korotetussa paineessa suuttimen kautta ruiskutetaan maalausalustalle. Menetelmän vanhempi nimitys on korkeapaineruiskutus. Säilymisaika Aika, jonka pinnoiteaine säilyy hyvässä kunnossa, kun varastointi tapahtuu alkuperäisissä suljetuissa astioissa, normaaleissa varastointiolosuhteissa, tavallisesti lämpötilojen +3 C ja +30 C välillä. (SFS-EN ISO ) Särmikäs rae Partikkeleita, jotka ovat pääasiassa kulmikkaita ja joissa on murtumapintoja ja teräviä reunoja, ja jotka ovat muodoltaan vähemmän kuin puoliksi pyöreitä. (ISO ; ISO ) Sävytysjärjestelmä Taloudellinen, tarkka ja nopea värillisten maalien valmistusmenetelmä, joka soveltuu lähes kaikkiin maalituotteisiin. Sävytysjärjestelmä koostuu tavallisesti sävytyspastoista, perusmaaleista, sävytyskaavatiedostoista, sävytyskoneesta ja sekoittimesta (ravistimesta). Tarkastaja Henkilö, joka on vastuussa siitä, että varmistetaan vaatimustenmukaisuus yhden tai useamman yksittäisen erittelyn kanssa. (SFS-EN ISO ) Tarkastus Tuotteen tai palvelun yhden tai useamman ominaisuuden mittaus, tutkinta, testaus, tulkkaus ja näiden vertaaminen spesifioituihin vaatimuksiin näiden mukaisuuden määrittämiseksi, sekä vastaavat toiminnot. (SFS-ISO 9000) Tarkastus- ja arviointierittely Erittely, joka esittää kuinka tarkastus ja arvioinnit on suoritettava. (SFS-EN ISO ) Tartuntakerros Pinnoite, jonka tarkoituksena on parantaa kerrosten välistä tarttuvuutta ja/tai saada vältettyä tiettyjä haittavaikutuksia levityksen yhteydessä. (SFS-EN ISO ) Teollisuusilmasto Ilmatila, jossa on paikallisista ja alueellisista teollisuuslaitoksista lähtöisin olevia epäpuhtauksia, pääasiassa rikkidioksidia. (SFS-EN ISO ) Tiheys Tiheys ilmoittaa yhden maalilitran painon 23 C:een lämpötilassa (kg/l). Ominaispainot määritetään standardin ISO mukaan. Tilapäissuojaus Vain rajoitetuksi ajaksi tarkoitettu korroosiosuojaus, esimerkiksi konepajapohjamaalaus. (SFS-EN ISO 8044). TVT Tikkurila Oy:tä tarkoittava lyhenne, jota käytetään esimerkiksi Tikkurilan teollisuusvärikarttojen värisävynumeron edessä. Työselitys Työselityksellä tarkoitetaan asiakirjaa tai ohjetta, jonka mukaisesti menetellen ja jonka mukaisia materiaaleja käyttäen, voidaan tuote tai palvelu valmistaa siten, että tuote tai palvelu täyttää sille spesifikaatiossa tai sopimuksessa asetetut vaatimukset. Täydentävä tarkastelumenetelmä Menetelmä, jota käytetään silmämääräisten arviointimenetelmien lisäksi. (SFS-EN ISO ) 68 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

76 Vaatimukset Testausarvot, jotka maaliyhdistelmälle on saatava, että sen voidaan katsoa olevan sopiva käytettäväksi korroosionestoon. VAK Vaarallisten Aineiden Kuljetusluokitus (Suomessa). Valelumaalaus Sarjatuotantoon soveltuva maalausmenetelmä, jossa maalattava kappale valellaan runsaalla maalilla. Maalattavan kappaleen koko ja muoto sekä maalin laatu rajoittavat menetelmän käyttöä. Valkoruoste Sinkityillä pinnoilla olevat korroosiotuotteet, jotka ovat väriltään valkoisesta tummanharmaaseen. (SFS-EN ISO ) Valssihilse Paksu oksidikerros, joka syntyy teräksen kuumamuotoilussa tai lämpökäsittelyssä. Vesiohenteiset maalit Vesiohenteisissa korroosionestomaaleissa sideainepolymeeri on dispergoitu, emulgoitu tai liuotettu veteen. Sideaineina käytetään alkydi-, polyesteri-, akryyli-, polyuretaani- ja epoksisideaineita sekä edellä mainittujen modifikaatioita. Viskositeetti Nesteen viskositeetti (konsistenssi) on sen sisäinen kitka, joka vastustaa nesteen liikkumista. Mitä suurempi viskositeetti on, sitä huonompi on maalinotkeus. Aineen konsistenssi mitataan juoksutuskupilla, jonka tilavuus on 100 ± 1 cm3. Mittaus tehdään 23 ± 0.5 C:n lämpötilassa ja tuloksena ilmoitetaan aika, joka kuluu nesteen valumiseen kupin pohjassa olevasta reiästä (SFS 3751). VOC Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (Volatile Organic Compound). VOC-lukuna ilmoitetaan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden määrä grammoina litrassa maalia. Yhteensopivuus 1. Tuotteista maaliyhdistelmissä: Mahdollisuus käyttää kahta tai useampaa tuotetta maaliyhdistelmässä ilman, että siitä aiheutuu haittavaikutuksia. 2. Tuotteesta ja alustasta: Tuotteen ominaisuus, jonka takia se voidaan levittää alustalle ilman, että siitä aiheutuu haittavaikutuksia. Ympäristöolosuhteiden luokittelustandardi SFS-EN ISO luokittelee ilmastoympäristön kuuteen rasitusluokkaan: C1 hyvin lievä C2 lievä C3 kohtalainen C4 ankara C5-I erittäin ankara (teollisuus) C5-M erittäin ankara (meri) Upotusrasitukset jaetaan kolmeen rasitusluokkaan: Im1 makea vesi Im2 meri- ja murtovesi Im3 maaperä Ympäröivä ilmatila Kaasuseos ja tavallisesti myös aerosolit sekä partikkelit, jotka ympäröivät tiettyä kohdetta. (SFS-EN ISO ) Ympäröivän ilmatilan tyyppi Ilmatilan luokittelu, joka perustuu läsnä oleviin korroosiota aiheuttaviin yhdisteisiin ja niiden määrään. Pääasialliset korroosiota aiheuttavat yhdisteet ovat kaasuja (etenkin rikkidioksidia) ja suoloja (etenkin klorideja ja sulfaatteja). (SFS-EN ISO ) Välimaali Maalausjärjestelmissä pohja- ja pintamaalin välissä lähinnä maalausjärjestelmän kalvonpaksuutta lisäämään käytettävä maali. Välimaalina käytetään yleisesti joko pohjamaalia tai pintamaalia. Väri Aistihavainto, jonka esineen pinnasta heijastunut tai aineen läpi kulkenut valo aiheuttaa silmän välityksellä ihmisen tajunnassa. Väri voidaan kuvata ilmoittamalla kolme värin ominaisuutta: värisävy, kylläisyys ja vaaleus. Vanhempi "mestaripolvi" rakennusmaalauksessa tarkoittaa maalia puhuessaan "väristä". Värisävy Valoaaltojen värähtelytaajuuden mukaan vaihteleva värin ominaisuus. M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S 69

77 Lähdekirjallisuus Pinnoitus prosessiteollisuuden kunnossapidossa, INSKO:n kurssi, Tunturi P. ja Tunturi P.: Metallien pinnoitteet ja pintakäsittelyt. Metalliteollisuuden Keskusliiton tekninen tiedotus 3/99. Maalaus RYL Maalaustöiden yleiset laatuvaatimukset 2001 ja käsittely-yhdistelmät. RT Rakennustietosäätiö, Rakennustieto Oy, SFS-standardit, katso tämän kirjan luku 4. Suomen Korroosioyhdistys SKY: Korroosio käsikirja, Pyötsiä, J.: Kemikaalilaki. Opas valmistajille ja käyttäjille. Chemas Oy, 2005 (6. uudistettu painos). Tikkurila Oy:n Ruutu Pinnoitusteknillinen julkaisu -lehdet. 70 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S

78 Laatu ja ympäristö ovat Tikkurilan tuotteissa ykkössijalla Vuodesta 1991 Tikkurila Oy:n tuotteiden ja palveluiden laadun takeena on ollut ISO 9001 standardin mukainen laatujärjestelmä. Laadun osatekijöitä ovat ammattitaitoinen henkilöstö, vahva tuotekehitys, pitkälle automatisoitu tuotantotekniikka sekä nopeat ja varmat toimitukset. REG.NO. FI Ympäristö-, terveys- ja turvallisuusasiat on Tikkurilassa yhdistetty samaan johtamisjärjestelmään laatuasioiden kanssa, jossa olennaista on toimintojen kehittäminen, ja tavoitteena on jatkuva parantaminen. Tikkurilan tapa toimia täyttää kansainvälisen ympäristöstandardin ISO ja työturvallisuusstandardin OHSAS vaatimukset sekä EU:n ympäristönhallinta- ja auditointijärjestelmän EMASin ehdot. Lisäksi Tikkurila noudattaa oman Tikkurila, ympäristö ja yhteiskunta yhteiskuntavastuuohjelmansa periaatteita pyrkien toiminnassaan lisäämään kaikkien sidosryhmiensä ja ympäristön hyvinvointia. Tikkurilan oma ympäristöohjelma perustuu kemianteollisuuden kansainväliseen ympäristö-, terveysja turvallisuusohjelmaan Responsible Care Vastuu Huomisesta. Tikkurila Oy PL 53, Vantaa Puhelin (09) , faksi (09) [email protected]