ASIA: Hallituksen esitys laeiksi kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta

Transkriptio

1 Vammaisfoorumi ry LAUSUNTO Handikappforum rf Finnish Disability Forum Sosiaali- ja terveysministeriö ASIA: Hallituksen esitys laeiksi kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta Yleistä Vammaisfoorumi kiittää lausuntopyynnöstä. Vammaisfoorumi edustaa 28 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä jäsenenä noin vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä. Vammaisfoorumi toteaa, että kotikuntalain uudistaminen on välttämätön, kiireellinen ja ajankohtainen asia. Vammaisfoorumi vaatii kotikuntalain rajoitussäännöksen poistamista välittömästi. Useissa mietinnöissä ja valiokuntien selonteoissa, kuten valtioneuvoston eduskunnalle antamissa Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa koskevissa selonteoissa (VNS 2/2004 sekä VNS 7/2009) on todettu, että kotikuntalain rajoitussäännös on Suomen perustuslain lisäksi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastainen. Parhaillaan kotikunnan ja asuinpaikan vaihtoa rajoittavat säännökset ovat esteenä ennen kaikkea myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioinnille Suomessa. Vammaisilla henkilöillä ei ole mahdollisuutta tosiasiallisesti valita asuinpaikkaansa tapauksissa, joissa henkilö tarvitsee runsaasti palveluita tai tukitoimia. Tämä on todettu yhdeksi institutionaalisen syrjinnän muodoksi. Nyt esitettävä lakiuudistus parantaisi huomattavasti kotikuntalakiin esitettävien pykälämuutosten kautta mahdollisuutta valita kotikunta vastaamaan tosiasiallista asuinpaikkaa. Tästä huolimatta sosiaalihuoltolakiin lisättäväksi esitetyt muutokset sisältäisivät edelleen sosiaalipalveluiden varassa olevan henkilön alisteiseksi kunnan tosiasiallisesta päätösvallasta suhteessa tarvittaviin palveluihin, jotka määrittäisivät tosiasiallisesti oikeuden vaihtaa kotikuntaa. Näin ollen esitys sisältää edelleen välillisesti vaikuttavan rajoitussäännön sosiaalihuoltolain 16 a :n 2 momentissa asuinpaikan vapaaseen valintaan, joka lakiuudistuksen piti nimenomaisesti poistaa.

2 Lisäksi esitys jättää tulkinnanvaraiseksi sen, mitä tarkoitetaan asumisesta asumispalvelujen avulla sekä itsenäisellä asumisella, jotka kuitenkin oikeudellisesti määrittelevät kansalaisen oikeustilaa tosiasiassa valita vapaasti asuinpaikka. Yhdenvertaisten oikeuksien ja oikeusvarmuuden kannalta asuinpaikan vapaaseen valintaan vaikuttava määritelmä tulee terminologisesti olla yksiselitteinen ja tarkkarajainen. Vammaisfoorumi haluaa lisäksi kiinnittää huomiota siihen, ettei hallituksen esityksessä ole perusteluosiossa kirjattu ja huomioitu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen määräyksiä ja niiden vaikutuksia säädettävään kontekstiin, vaikka kotikuntalain uudistaminen on nimenomaisesti ollut yksi lainsäädännöllinen edellytys sopimuksen ratifioimiselle. Vammaisfoorumi katsoo, että toimikunnan esitystä ei sellaisenaan tule esittää hallituksen esityksenä. Hallituksen esitys ei saa asettaa vammaisia henkilöitä välillisesti kuntien sosiaalitoimien päätösten varaan, joilla määritellään oikeus vaihtaa asuinpaikkaa siten kuin esitetty sosiaalihuoltolain 16 a 2 momentti esittäisi. Tätä voidaan pitää perustuslain 6 2 momentin vastaisena vammaisuuden perusteella tapahtuvana syrjintänä sekä 9 liikkumisvapauden ja asuinpaikan valintaan rajoittavana. Tällaisissa tilanteissa julkisella vallalla on velvollisuus ryhtyä positiivisiin erityistoimiin siten, kuin perustuslain 22 velvoittaa. Perustuslakien perusoikeussäännösten uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 309/1993) on todettu, että oikeus valita asuinpaikkansa voi edellyttää julkiselta vallata myös positiivisia toimenpiteitä, joiden kautta asuinpaikan valinta tulee tosiasiallisesti mahdolliseksi. Asuinpaikan valinnan tulee olla itsenäinen ja riippumaton sosiaalihuollon palveluista, eikä sitä saa asettaa riippuvaiseksi kunnan sosiaalitoimen yksilöllisen hallintopäätöksen myönteisyydestä. Missään tapauksessa ei saa säätää sellaista uutta lakia, joka olisi esteenä YK:n vammaisten yleissopimuksen ratifioinnille. Lakiehdotus tulee muotoilla niin, että se vastaa edellä mainittuja perusoikeuksia. Vammaisfoorumi edellyttää myös, että hengityshalvauspotilaiden vapaus valita pysyvä asuinpaikkansa selvitetään siten, että se vastaa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen vaatimuksia. Nyt esitetyssä lakiuudistuksessa ei ole yhtään mainintaa hengityshalvauspotilaiden oikeudellisesta tilasta. Yksityiskohtaiset perustelut Yksityiskohtaiset perustelumme koskevat vain niitä tilanteita, joissa on kyse julkisen vallan vastuulla olevien lakisääteisten asumiseen liittyvien välttämättömien palveluiden järjestämisestä esim. sosiaalihuoltolain tai vammaispalvelulain perusteella. Vammaiset henkilöt ovat vaikeavammaisuudesta johtuen usein työelämän ulkopuolella sekä toimeentulonsa osalta köyhyysrajan rajamailla,

3 joten itse järjestettävät ja maksettavat palvelut eivät ole heidän kohdallaan vaihtoehto. Esitys laiksi kotikuntalain muuttamisesta Esityksen tarkoituksena on muuttaa nykyistä lainsäädäntöä siten, että perustuslain 9 :ssä säädetty yksilön oikeus vapaasti valita oma asuinpaikkansa toteutuisi paremmin erityisesti vanhusten ja vammaisten henkilöiden osalta. Esitetyn uuden kotikuntalakiin lisättävä 3 a, jonka nojalla pitkäaikaisessa eli yli vuoden kestävässä hoitosuhteessa kotikuntaansa ulkopuolella asuvalla henkilöllä olisi kotikunnan valintaoikeus. Tätä voidaan pitää perus- ja ihmisoikeuksia parantavana ehdotuksena. Uudistuksen voidaan tältä osin katsoa tukevan vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jossa kotikunnan muutosoikeus on ollut mahdollista jo nyt sellaisissa tilanteissa, joissa kotikunnan muutoksen ei ole voitu katsoa johtuvan pääasiallisesti hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa, vaan pääasiassa yksityisistä henkilön elämäntilanteeseen liittyvistä syistä. Vammaisfoorumi vaatii 3 :n 2 kohdan sekä 3 a :n sanamuodon tarkennusta siltä osin, kun tekstissä nimenomaisesti mainitaan asumisesta asumispalvelujen avulla. Voimassa olevan kotikuntalain 3 on muodossa; Hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa.. Esitetty 3 :n 2 kohta sekä 3 a on kirjattu muotoon; Hoidossa perhehoidossa tai laitoshoidossa taikka asumisesta asumispalvelujen avulla.. Esitetty sanamuoto asumisesta asumispalvelujen avulla on epätarkka eikä täytä laille asetettuja tarkkarajaisuusvaatimuksia. Asumista asumispalvelujen avulla ei ole yksiselitteisesti määritelty lain tasolla. Hallituksen esityksen yleisettä yksityiskohtaisissa perusteluissa on lisäksi ristiriitaista tietoa siitä, tarkoittaako asuminen asumispalvelujen avulla asumista esimerkiksi asumispalveluyksikössä vai asumista itsenäisesti omassa asunnossa avohuollon palveluiden ja näin ollen myös asumispalveluiden piiriin luettavien palvelujen avulla. Yksityiskohtaisissa perusteluissa on mainittu, että palveluilla tarkoitettaisiin käytännössä nykyisiä sosiaalipalveluja niissä erilaisissa tilanteissa, joissa henkilön itsenäinen asuminen kotonaan ei ole mahdollinen. Missään ei ole perusteltu sitä mitä tarkoitetaan itsenäisellä asumisella. Pääsääntöisesti esimerkiksi kaikki vammaispalvelulain perusteella järjestettävät palvelut ja tukitoimet järjestettynä yksityiskotiin tukevat ja mahdollistavat nimenomaisesti itsenäisen elämän ja asumisen. Näin myös lukuisten sosiaalipalvelujen avulla. Luetaanko nämä tilanteet myös normin soveltamisalan piiriin vai ei? Tämä jää epäselväksi esityksen sanamuodon mukaisesti. Voimassaoleva laki on tältä osin yksiselitteisempi, sillä se määrittelee pykälän soveltamisalan koskevan vain niitä tilanteita, joissa hoiva ja huolto järjestetään toimintayksikössä. Nyt esitettävä muoto taasen antaa mahdollisuuden jopa hyvinkin laajalle tulkinnalle siitä, mitä on

4 mahdollista pitää asumisena asumispalvelujen avulla. Tulkinnallisesti se voisi jopa koskea asumista omassa yksityiskodissa silloin kun asuminen edellyttää välttämättömiä palveluita. Tämä laajentaisi huomattavasti poikkeusmenettelyn soveltamisalaa nykyisestä, mitä on pidettävä huononnuksena ja rajoittavan vammaisten perus- ja ihmisoikeuksia valita asuinpaikka ja kotikunta. Lisäksi sananmuodon tulkinnanvaraisuus tulee lisäämään oikeusprosesseja. Näin ollen, Vammaisfoorumi vaatii kotikuntalain 3 :n sekä 3 a :n kirjaamista siten, että pykälistä poistetaan liian laveana ja epätarkkana oleva termi asumisesta asumispalveluiden avulla siten, että se korvataan termillä; asumisesta sosiaalihuollon toimintayksikössä. Esitys laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta Sosiaalihuoltolakiin lisättäväksi ehdotettu uusi 16 a mahdollistaisi tietyin edellytyksin sosiaalihuollon asiakkaan, joka ei ikänsä vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi kykene asumaan itsenäisesti hakemaan kunnallisen järjestämisvastuun piiriin kuuluvia sosiaalipalveluita ja hoitopaikkaa sekä saamaan palvelutarpeensa arvioiduksi siinä kunnassa, johon henkilö haluaa muuttaa. Ennakoivaa hallinto- ja päätösmenettelyä oikeuksien ja palveluiden saamiseksi muuttuvassa tilanteessa asuin- ja kotipaikan muutoksen johdosta on pidettävä erittäin tervetulleena. Tällä menettelyllä henkilö voi etukäteen arvioida mahdollisuutensa ja kykynsä tosiasiallisesti muuttaa uuteen kotipaikkaan. Arviointi on ensiarvoisen tärkeää, koska toimeenpanevan kunnan oikeus päättää palvelujen järjestämistapa vaikuttaa välittömästi palvelun sisältöön ja laatuun ja siten elämänlaatuun sekä tulevaan arkielämään uudessa kotipaikassa. Vammaisfoorumi toteaa kuitenkin, että 16 a 1 momentti on ehdotetussa säännösmuodossa erittäin epämääräinen sekä tulkinnanvarainen. Pykälässä ei ehdoteta säädettäväksi tarkemmin siitä, minkä tyyppisiä palveluita itsenäinen asuminen koskee. Itsenäistä asumista ei myöskään ole yksiselitteisesti selvennetty perusteluissa vaan nimenomaisesti epäjohdonmukaisesti ja sekavasti eri kohdissa mainittu sen tarkoittavan hyvinkin erilaisia tilanteita laitostyyppisestä asumisesta aina yksityiskotiin. Yksityiskohtaisissa perusteluissa on lisäksi sosiaalihuoltolain perusteella järjestettävät palvelut asumisen osalta peräti rinnastettu terveydenhuollon lainsäädännön perusteella annettaviin palveluihin terveydenhuollon toimintayksikössä. Esimerkkinä on mainittu terveyskeskuksen vuodeosaston pitkäaikainen hoito. Vammaisfoorumi vaatii em. poistettavaksi, sillä terveyskeskuksen vuodeosastoa ei missään tilanteessa voida pitää sosiaalihuoltolain mukaisena tai sosiaalitoimen vastuulla tai sen arviointiin liittyvänä asuinpaikkana. Näin esimerkiksi Korkein hallinto-oikeus vuosikirjaratkaisussaan nro 2003:94; Perusturvalautakunta ei ole voinut päättää palveluasumisen järjestämisestä osittainkaan terveyskeskuksen vuodeosastolla, koska kyse on

5 tuossa tapauksessa kansanterveyslain 17 :n mukaan terveyskeskuksen vastaavan lääkärin toimivaltaan kuuluvasta, sairaanhoidon järjestämistä koskevasta asiasta.. Katsotaanko esimerkiksi kotipalvelu sellaiseksi palveluksi, että asiakas luokitellaan kyseisen normin piiriin? Entä henkilökohtainen apu tilanteissa, joissa henkilökohtainen apu järjestetään vammaispalvelulain 8 d 2 momentin 3 kohdan mukaisesti hankkimalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjestämällä palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa? Haluamme todeta myös, että sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskevan lain asiakkaan kuulemista, itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta turvaavat menettelysäännöt eivät näy esitetyssä 16 a 1 momentissa. Vammaisten henkilöiden tarvitsemien palveluiden ja tukitoimien selvittäminen, palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma on tehtävä yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa, niin kuin asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki edellyttää. Näin ollen kunta ei voi tehdä palvelutarpeen arviointia ainoastaan yhteistyössä kotikunnan kanssa, vaan myös asiakasta on kuultava prosessissa. Asia tulee nimenomaisesti mainita pykälässä. Pelkkä viittaus yksityiskohtaisissa perusteluissa ei ole riittävä. Koska säännös ja sen yksityiskohtaiset perustelut ovat kohtuuttoman epäselvät sosiaalihuollon asiakkaan oikeusturvan kannalta ja muodostaa sosiaalihuollolle sen toimivaltaan kuulumattoman oikeuden tulkintateitse tosiasiallisesti päättää kotikunnasta asumispalveluita tarvitsevien henkilöiden osalta, ei Vammaisfoorumi hyväksy 16 a :n 1 momenttia ilman, että palvelutarpeen arviointia ja hakemusmenettelyn oikeuskohdetta täsmennetään ja termi itsenäinen asuminen muutetaan vastaamaan asumisena sosiaalihuollon toimintayksikössä. Vammaisfoorumi esittää, 16 a 1 momenttiin seuraavan muutoksen: Se, joka haluaa muuttaa toisen kunnan asukkaaksi, mutta tarvitsee ikänsä, vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi palveluita järjestettäväksi sosiaalihuollon toimintayksikössä, voi hakea tämän kunnan sosiaalipalveluja ja hoitopaikkaa samoin perustein, kuin jos olisi kunnan asukas. Kunnan tulee välittömästi ilmoittaa hakemuksesta ja sen käsiteltäväksi ottamisesta henkilön kotikunnalle. Kunnan tulee käsitellä hakemus, arvioida hakijan palvelutarve yhteistyössä kotikuntaa muuttavan asiakkaan sekä henkilön kotikunnan kanssa ja tehdä asiassa päätös. Hakemusta ei kuitenkaan käsitellä, jos hakija on jo tehnyt vastaavan hakemuksen toiseen kuntaan ja asian käsittely on vielä kesken.

6 Vammaisfoorumi haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, miten lailla tullaan estämään tilanteet, joissa kunnat antavat kielteisiä päätöksiä, jotka näin ollen estävät asumispalveluita tarvitsevan henkilön itsenäisen muuttomahdollisuuden haluamaansa kuntaan, kuten nyt on tilanne. Tämä pelko ilmenee välillisesti myös sisään kirjattuna hallituksen esityksen s. 19, jonka mukaisesti; Palvelutarpeen arvioinnissa voitaisiin päätyä myös siihen lopputulokseen, ettei oikeutta asianomaisiin palveluihin myönnettäisi. Tällöin ei myöskään henkilön kotikunta tai palveluiden järjestäminen muuttuisi millään tavoin.. Palvelujen saaminen ei missään tilanteissa saa johtaa sellaisiin rajoituksiin, jotka estäisivät itsenäisenä oikeutena käytettävän kotikunnan valintaoikeuden kansalaiselle. Palvelutarpeen arvioinnin ja palveluita koskevan hallintopäätöksen jälkeen henkilöllä tulee olla itsenäinen oikeus kotikunnan valintaan ja edelleen jälkikäteisten oikeusturvateiden kautta hakea valittamalla muutosta asiassaan. Tämä päätös tulee olla yhdenvertaisesti ja vapaasti myös vammaisten henkilöiden valittavissa, jota sosiaalivirasto ei voi hallintopäätöksillä välittömästi estää. Hallintopäätöksellä voi ainoastaan olla vain välillisiä vaikutuksia hakijan tosiasialliseen halukkuuteen ja kykyyn muuttaa kotipaikkaa, jos palveluita ei ole saatavilla riittävässä laajuudessa. Kielteisessä hallintopäätöstilanteessa asiakkaalle tulee aina kuitenkin kertoa asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet ja kielteisen päätöksen oikeusvaikutukset palvelujen epäämiseen. Näin ollen, Vammaisfoorumi ei hyväksy 16 a 2 momentti edellytystä sellaisenaan suhteessa kotikuntalain 3 b :n siitä, että kotikunnan vaihto-oikeus on tosiasiassa sidottu kunnan sosiaalitoimiston myönteiseen päätökseen palvelun myöntämisestä. Kotikunnan vaihtooikeuden sitominen myönteiseen palveluita koskevaan yksilöpäätökseen on käytännössä lainvastainen rajoitussäännös kansalaisen vapaalle oikeudelle liikkua maassa ja valita asuinpaikka siten, kuin perusoikeudet ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset edellyttävät. Menettely koskisi nimenomaisesti niitä vaikeavammaisia henkilöitä, jotka haluavat muuttaa asuinpaikkansa toiseen kuntaan ja tarvitsisivat itsenäisen elämisen ja asumisen tueksi laissa säädettyjä sosiaalihuollon- tai vammaispalvelulain palveluita. Vastaavanlaista rajoitussäännöstä, jonka mukaisesti muiden kansalaisten asuinpaikan valintaoikeus ja kotikunnan määräytyminen olisi riippuvainen sosiaaliviranomaisen hallintopäätöksestä, ei muilla kansalaisilla ole. Riippumatta hallintopäätöksen sisällöstä vammaisille kansalaisille tulee antaa yhdenvertainen oikeus valita kotikuntansa. Palvelusuunnitelma ja hallintopäätös itsessään antavat vammaiselle kansalaiselle informaation muuttokunnan myöntämistä tai epäämistä palveluista. Tämän informaation perusteella kansalaisella tulee olla itsenäinen valinnanvapaus kotikunnan vaihtamiseen, kuten muilla kansalaisilla. Vammaisfoorumi vaatii, että henkilön itse niin valitessa tulee kotikunnan vastata tosiasiallisesti sitä kuntaa jossa hän asuu siten kuin kotikuntalain 2 säätää. Tämä tulee selventää myös pykälätasolla.

7 Vammaisfoorumi hyväksyy 16 a 3 momentissa asetetut määräajat hoitopaikan hyväksymisestä sekä kolmen kuukauden määräajan kunnan päätöksestä tosiasiallisesti muuttaa osoitettuun hoitopaikkaan. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus Kuten lausunnossa olemme tuoneet esille, sisältää esitetty lakimuutos ja siihen sisältyvä asumiseen liittyvä perusteluvelvollisuus oikeudellisia vaatimuksia, jotka ovat vastoin YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta. Suomi on allekirjoittanut 30. maaliskuuta 2007 YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja siihen liittyvän yksilövalitusmahdollisuuden perustavan valinnaisen pöytäkirjan. Suomi ei ole kuitenkaan saattanut valtionsisäisesti voimaan yleissopimusta eikä pöytäkirjaa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsi ja Tanska. Myös Euroopan unioni ratifioi sopimuksen marraskuussa Muissa pohjoismaissa ei ole Suomen kaltaisia vastaavia asuinpaikkaan liittyviä rajoitusvaateita. Sopimuksen voimaansaattaminen ja ratifiointi edellyttää lakimuutoksia. Muun muassa toukokuussa 2006 hallituksen hyväksymässä Vammaispoliittisessa selonteossa on edellytetty, että sopimuksen ratifiointi vaatii muutoksia kotikuntalakiin, sosiaalihuoltolakiin sekä pakkokeinoihin liittyviin säännöksiin. Näin ollen sopimuksen ratifiointi on riippuvainen nyt esitettävissä olevasta laista. Edelleen Vammaisfoorumi haluaa kiinnittää huomiota siihen, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on antamassaan lausunnossaan (PeVL 1/2010 vp.) valtioneuvoston syyskuussa 2009 eduskunnalle annetusta selonteosta Suomen ihmisoikeuspolitiikasta (VNS 7/2009 vp.) pitänyt ongelmallisena sitä, että Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueet eivät aina toteudu kansallisessa toiminnassa, vaikka selonteossa kansallisen toiminnan katsotaan luovan pohjan kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuudelle. Perustuslakivaliokunta piti tärkeänä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja sen pöytäkirjan ratifioimisen mahdollistavien kotimaisten täytäntöönpanotoimien viivytyksetöntä toteuttamista. Kotikuntalain uudistamista sekä siihen liittyviä lisättäviä pykäläehdotuksia lakiin sosiaalihuoltolain muuttamisesta ei ole arvioitu seuraavien keskeisimpien YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen artiklojen velvoitteiden perusteella: - 3 artikla Yleiset periaatteet; a) Henkilöiden synnynnäinen arvo, yksilöllinen itsemääräämisoikeus, mukaan lukien vapaus tehdä omat valintansa ja riippumattomuuden kunnioittaminen; b) Syrjimättömyys. - 4 artikla Yleiset velvoitteet; 1. Sopimuspuolet sitoutuvat varmistamaan kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräisen toteutumisen kaikille vammaisille henkilöille sekä edistämään sitä ilman minkäänlaista

8 syrjintää vammaisuuden perusteella. Tätä varten sopimuspuolet sitoutuvat: a) toteuttamaan kaikki asianmukaiset lainsäädännölliset, hallinnolliset ja muut toimet tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täytäntöönpanemiseksi; b) toteuttamaan kaikki asianmukaiset, myös lainsäädännölliset, toimet voimassa olevien vammaisia henkilöitä syrjivien säädösten, määräysten, tapojen ja käytäntöjen muuttamiseksi tai poistamiseksi; d) pidättäytymään osallistumasta tämän yleissopimuksen vastaiseen tekoon tai käytäntöön sekä varmistamaan, että viranomaiset ja laitokset toimivat tämän yleissopimuksen mukaisesti artikla Henkilön vapaus ja turvallisuus; 1. Sopimuspuolet varmistavat, että vammaiset henkilöt yhdenvertaisesti muiden kanssa: a) nauttivat oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen; b) eivät joudu laittoman tai mielivaltaisen vapaudenriiston kohteeksi, mahdollinen vapaudenriisto tapahtuu lainmukaisesti, eikä vammaisuuden olemassaolo missään tapauksessa oikeuta vapaudenriistoon artikla Liikkumisen ja kansalaisuuden vapaus; 1. Sopimuspuolet tunnustavat, että vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa oikeus liikkumisvapauteen, asuinpaikan valinnanvapauteen ja kansalaisuuteen artikla Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä; Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet tehdäkseen vammaisille henkilöille helpommaksi nauttia tästä oikeudesta täysimääräisesti sekä helpottaakseen heidän täysimääräistä osallisuuttaan ja osallistumistaan yhteisöön, muun muassa varmistamalla, että: a) vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asumisjärjestelyä; b) vammaisten henkilöiden saatavissa on valikoima kotiin annettavia palveluja, sekä asumis- ja laitospalveluja sekä muita yhteiskunnan tukipalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä - 22 artikla Yksityisyyden kunnioittaminen; 1. Asuinpaikasta tai järjestelyistä riippumatta kenenkään vammaisen henkilön yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon tai muunlaiseen viestintään ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä hänen kunniansa tai mainettaan saa laittomasti loukata. Vammaisilla henkilöillä on oikeus lainsuojaan tällaisen puuttumisen tai loukkauksen osalta - 29 artikla Osallistuminen poliittiseen ja julkiseen elämään. Lopuksi Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä eikä vammaisjärjestöjen edustusta ole otettu mukaan valmistelun tueksi asetetussa taustatyöryhmässä. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 4 artikla ja sen 3 kohta yleisistä velvoitteista

9 edellyttää valtiota laadittaessa ja toimeenpantaessa lainsäädäntöä ja poliitikkoja, joilla tätä yleissopimusta pannaan täytäntöön, sekä muissa vammaisia henkilöitä koskevissa päätöksentekoprosesseissa velvoitteen viranomaiselle neuvotella tiiviisti vammaisten henkilöiden kanssa ja aktiivisesti osallistaa heidät, mukaan lukien heitä edustavat järjestöt. Lain valmistelu ei ole toteuttanut tätä. Vammaisfoorumi haluaa tuoda tämän puutteen esille, sillä asia koskee mitä suuremmassa määrin juuri vammaisia henkilöitä. Vammaisfoorumi katsoo, ettei esitys kaikilta osin täytä sille asetettuja vaatimuksia turvata yksilön oikeus vapaasti valita oma asuinpaikkansa. Esitys kotikuntalain 3 ja 3 a :n kirjattujen uusien termien johdosta saattaisi laajentaa soveltamisalan piiriin kuuluvaa kohderyhmää. Samalla sosiaalihuoltolakiin esitetty 16 a muodostaisi välillisesti muotoillun rajoitussäännön asuinpaikan vapaalle valinnalle niissä tilanteissa, joissa asiakas tarvitsee sosiaalipalveluita siitä, kunnasta jonne haluaa muuttaa. Toisaalta, hallituksen esityksessä on otettu kanta, että voimassaolevaan kotikuntalain rajoitussäännökseen ei voida katsoa olevan painavia yhteiskunnallisia tarpeita tai sen olevan perusteltua henkilön sosiaalisten perusoikeuksien toteuttamiseksi varsinkin, jos kuntien välinen kustannus voidaan jakaa siten, ettei palveluiden saatavuus olennaisesti vaarannu. Lisäksi perusteluosioissa on useassa eri kohdin kiinnitetty huomiota asiakkaan tarpeiden ja tahdon huomioimiseen sosiaalipalveluita myönnettäessä. Nämä eivät kuitenkaan yllä pykälätasolle, jossa mitataan lopulta kansalaisen oikeusturva. Näin ollen, Vammaisfoorumi toivoo, että esittämämme lakimuutokset huomioidaan kansalaisen yhdenvertaisen oikeusturvan takaamiseksi ja lainsoveltamisen yhdenmukaisuuden vuoksi myös pykälätasolla, eikä hajanaisesti ja tulkinnanvaraisesti hallituksen esityksen tekstiosiossa. VAMMAISFOORUMI RY Merja Heikkonen puheenjohtaja Pirkko Mahlamäki pääsihteeri Erityisasiantuntija: Elina Akaan-Penttilä, lakimies, Invalidiliitto ry, elina.akaanpenttila@invalidiliitto.fi p