RIKOKSENA RAKKAUS METSÄSTYSKOIRIIN:

Transkriptio

1 RIKOKSENA RAKKAUS METSÄSTYSKOIRIIN: "Metsästyskoiraharrastaja ei vihaa susia vaan rakastaa koiraansa. Hän on joutunut monin paikoin maatamme valinnan eteen; hän on valinnut koiransa turvallisuuden ja tulevaisuuden puolesta taistelemisen ja siksi vastustaa vallalla olevaa susipolitiikkaa joka on uhka metsästyskoirakulttuurille" Heti aluksi - ikään kuin johdannoksi - tahdon pyytää anteeksi sitä, että minä en ehkä osaa tuoda tätä näkökulmaa parhaalla mahdollisella tavalla lukijalle tiettäväksi kaikkien kirjallisten taiteen sääntöjen näkökulmasta ja siksi lue ajatuksella seuraava kertomus: Eräs mies rakennutti tienvarteen kaivon ja asetti siihen ketjuun kiinnitetyn juoma-astian. Jonkin ajan kuluttua kerrottiin hänelle erään suuren taiteentuntijan moittineen kaivorakennelmaa. "Mutta", hän kysyi, "eivätkö monet janoavaiset kuitenkin juo siitä?" Kun hänelle vastattiin tuhansien miesten, naisten ja lasten sammuttaneen siellä janoaan, hymyili hän tyytyväisenä, eikä sanonut välittävänsä arvostelijan huomautuksista. Hän sanoi vain toivovansa, että arvostelijakin tulisi jonakin helteisenä kesäpäivänä kaivolle, täyttäisi astian vedellä, joisi ja sitten virkistyneenä jatkaisi matkaansa... Niin, rakas lukijani - tässä on kaivoni ja tässä on juoma-astia. Moiti minua jos haluat, mutta juo vettä joka avaa silmäsi näkemään totuuden! Tätä toivon ja siksi olen tämän artikkelin kirjoittanut. Jos edes joku saisi uutta näkökulmaa tästä kirjoituksesta... Imatralla SjL:n Puheenjohtaja Suomen ajokoirien kasvattaja (Voittaja- Kennel) Marko Lind

2 SUDENSUOJELU METSÄSTYSKOIRAHARRASTUKSEN NÄKÖKULMASTA Sudensuojelijat kampanjoivat metsästäjiä vastaan syyttäen heitä susivihaajiksi ja valitettavasti osa ihmisistä uskoo tuohon kampanjointiin. Koen velvollisuudekseni tuoda julkisesti esille toisenlaisen näkökulman joka toivottavasti antaa valoa tähän joskus hyvinkin yksipuoliseen susikeskusteluun. Näkökulman metsästystä harrastavan metsästyskoiraharrastajan silmin joka on hyvin huolestunut harrastuksensa tulevaisuudesta. Harrastuksen, johon oleellisena osana kuuluu ihmisen parhaaksi ystäväksi kutsuttu koira - tässä tapauksessa metsästyskoira. * Hyvin harva tietää, että suuri osa metsästäjistä harrastaa metsästystä koirilla tai ainakin on jossakin muodoin tekemisissä koiralla metsästyksen kanssa (mm. sosiaalinen hirven, karhun, ilveksen, jäniksen ja ketunmetsästys joka pääsääntöisesti, joissakin tapauksissa jopa kokonaan, tapahtuu metsästyskoiraa apuna käyttäen). Suomalaisella metsästyksellä on pitkät perinteet ja nuo perinteet johtavat metsästyskoirakulttuuriin. METSÄSTYSKOIRAHARRASTAJA EI VIHAA SUSIA, HÄN VAIN RAKASTAA KOIRAANSA ENEMMÄN JA SIKSI TAISTELEE SEN OIKEUKSIEN PUOLESTA; TÄMÄ ON VALINTAKYSYMYS Minun lapseni ovat syntyneet ja kasvaneet metsästyskoirien kanssa. Olen isänä saanut sivusta seurata heidän yhä kasvavaa vilpitöntä rakkauttaan koiriamme kohtaan. Metsästystä harrastavalla perheelle metsästyskoira on koko perheen yhteinen lemmikki, ystävä, kaveri jota ei jätetä pulaan ja jonka onnellisuuden puolesta taistellaan. Se ei ole siis vain jokin "työväline" jonka avulla raaka metsästäjä saa itselleen saalista, kuten monet sudensuojelijat kiihkoissaan valheellisesti väittävät, vaan se on osa välittävän ja rakastavan perheen elämää.

3 Muistan vieläkin hyvin elävästi sen ikimuistoisen hetken, kun vanhin poikani ensimmäisen kerran oli mukanani jänismetsällä ja kuinka hän palavin silmin seurasi suomenajokoiramme työskentelyä metsässä. Kun hänen rakas koiransa aloitti jostakin kaukaa kiivaan ajohaukun löydettyään jäniksen ja kun yhdessä kuuntelimme tuota uljasta ajoa, minä isänä vaistosin kuinka poikani oli siitä haltioissaan sekä onnellinen; hänen koiransa ajoi jänistä! Kun vähän myöhemmin näimme jäniksen juoksevan koiran ajohaukkua pakoon vanhaa metsäautotietä pitkin - ja kun siinä hiiren hiljaa pienen poikani kanssa seurasimme sivusta kuinka vanha viisas jänis jälkiään sotkeakseen teki siinä ns. paluuperiä - en voinut olla huomioimatta kuinka ylpeä poikani oli koirastaan, olihan jänis siinä edessämme tekemässä temppuja juuri hänen koiransa ajamana. Näistä ikimuistoisista hetkistä, ja kaikista metsästyskoiraharrastukseen liittyvistä unohtumattomista tapahtumista käsin en voi kuin ihmetellä sitä, että metsästyskoiraharrastajan näkökulmaa ei oteta riittävän paljon esille valtakunnallisessa susikeskustelussa. Susi on ainoa suurpetomme joka vaanimalla vaanii sekä tappaa metsästyskoiria, eikö meillä metsästyskoiraharrastajilla tosiaankaan ole oikeutta puolustaa koiriamme? Eikö meillä ole oikeutta puolustaa lapsiemme rakkaita lemmikkejä, koko perheemme yhtä arvokasta jäsentä; metsästyskoiraa? Miksi julmasti valtamediassa meitä syytetään susiensuojelijoiden toimesta susivihaajiksi vaikka todellisuudessa me vain tahdomme taistella rakkaitten metsästyskoiriemme puolesta, jotka usein ovat myös lapsiemme parhaita ystäviä?

4 Me metsästyskoiraharrastajat emme vihaa susia, mutta rakastamme metsästyskoiriamme enemmän. Koska kukaan muu ei puolusta arvojamme, kulttuuriamme sekä lemmikkejämme, on se jäänyt meidän tehtäväksemme. Kun me siis vaadimme muutosta vallalla olevaan susipolitiikkaan, se ei tarkoita sitä, että vihaisimme susia, vaan teemme sen rakkaudesta metsästyskoiriamme kohtaan. Jos emme niin tekisi, olisimmeko edes vastuullisia koiran omistajia? Minä pyydän sydämestäni; älkää syyttäkö meitä susivihaajiksi siksi, että rakastamme koiriamme ja siksi vastustamme vallalla olevaa sudensuojelupolitiikkaa joka on uhka harrastuksellemme. Pyydän sitä itseni, lapsieni sekä kaikkien muiden metsästyskoiraharrastajien puolesta jotka ovat huolestuneita metsästyskoirakulttuurin tulevaisuudesta. Minä pyydän ymmärrystä ja toivon, että nyt esittämäni näkökulma huomioidaan oikeasti susikeskustelussa. Jos me metsästyskoiraharrastajat olemme syyllistyneet johonkin, niin olkoon rikoksenamme rakkaus metsästyskoiriimme. Jos meidät tämän takia suuren yleisön silmissä tuomitaan niin kärsitään tämä tuomio kunnialla, sillä me emme hylkää ystäviämme joita metsästyskoiriksi kutsutaan. MITÄ SELITTÄÄ KOIRAANSA ODOTTAVALLE LAPSELLE JOS SUSI ON TAPPANUT PERHEEN YHTEISEN LEMMIKIN METSÄSTYSREISSULLA? On surullista, että viimeaikoina yhä useampi metsästyskoira on joutunut susien tappamaksi. Tämä on pysäyttänyt minut isänä usein ajattelemaan; mitä minä selittäisin omille lapsilleni jos palaisin metsästysreissulta ilman koiraa jota he rakastavat? Kun näkisin lapsieni tuskan, oman tuskani lisäksi, niin kuinka jaksaisin ja menisikö minulta kenties usko koko tämän hetkiseen oikeusjärjestelmään joka ei mitenkään huomioi metsästyskoirakulttuuria susipolitiikassa? Pelkkä ajatuskin saa minut tuntemaan tuskaa niiden puolesta, jotka ovat menettäneet rakkaan metsästyskoiransa susien suuhun. Näen sieluni silmin sen valtavan kärsimyksen jota koko perhe on tuon tapahtuman takia joutunut kokemaan. En jaksa ymmärtää, että jotkut muut ihmiset eivät

5 sitä näe ja vielä pahemmalta tuntuu ajatus, että he eivät tahtoisikaan nähdä. Jossakin sisimmässäni kuitenkin tahdon uskoa ihmisten hyvyyteen ja siksi päätin kirjoittaa tämän artikkelin; jos se avaisi edes joidenkin silmät näkemään sen, mitä me metsästyskoiraharrastajat näemme. Edes yhden ihmisen silmät ja silloin tämä kirjoitukseni ei ollut turha... Mietittäväksi kaikille koiraharrastajille: SUSIKESKUSTELUSSA VIHATTU METSÄSTYSKOIRAHARRASTAJA Metsästyskoiran omistaja JOUTUU TEKEMÄÄN VALINNAN kaikkialla siellä, missä susia elää tämän metsästysalueilla. Joko suojelee koiraansa viimeiseen asti tai sitten lopettaa harrastuksensa ja alkaa suojelemaan susia. Kuinka moni teistä - jolla on koiria - olisi valmis luopumaan koiraharrastuksestaan? Esim. jonkin muun kuin suden takia? JOS nyt esim. määrättäisiin erilaisia lakeja sekä asetuksia, joiden mukaan vaikkapa palveluskoirat (toki metsästyskoirakin on palveluskoira, palveleehan se metsästäjää metsällä) eivät saisi enää harjoittaa sitä mitä varten ne on pitkäjänteisellä jalostustyöllä jalostettu, niin olisiko se kivaa? Sotisitteko te palveluskoiraväki sitä vastaan vai alistuisitteko siihen heti? Tai mikä tahansa muu koirarotu. Jos esim. EU:n taholta tulisi määräyksiä, että tietyt koirarodut julistetaan pannaan eikä niillä saa esim. tuottaa jälkeläisiä eikä käyttää näyttelyissä ja kokeissa, niin alistuisitteko heti vai taistelisitteko vastaan? Huom. Metsästyskoiraharrastus on UHATTUNA sudensuojelun takia - koska sudet käyvät metsästyskoirien kimppuun siellä missä niitä on - joten onko oikeasti outoa kun metsästyskoiraharrastajat nousevat vastarintaan? EI MINUSTA - minusta se on normaalia koiraharrastajan toimintaa jossa pyritään taistelemaan juuri sen OMAN KOIRAN PUOLESTA. Minä en vihaa susia, rakastan KOIRIANI vain enemmän; ja siksi olen joutunut tekemään valinnan susipolitiikan suhteen. Olenko siis paha ihminen ja olenko petovihaaja siksi, että rakastan koiriani? Olisinko edes hyvä sekä vastuullinen koiranhoitaja, jos en taistelisi koirieni oikeuksien puolesta? Lopuksi toivon sinun kuuntelevan ajatuksella metsästyskoiraharrastajan tekemän laulun siitä, kuinka tämä odottaa päivää jolloin saisi yhdessä poikansa kanssa lähteä metsälle. Ovatko tällaiset haaveet tulevaisuudessa kiellettyjä kaikilta niiltä isiltä, jotka toivovat poikiensa seuraavan isiensä jalanjälkiä metsälle? Onko vallalla oleva sudensuojelupolitiikka jossa vaaditaan lisää susia maahamme tappamassa jotakin hyvin arvokasta sekä ainutlaatuista; onko se tappamassa koko metsästyskoirakulttuurin ja tätä kautta lukemattomien isien haaveet poikiensa suhteen? METSÄSTÄJÄN POIKA: (San & Säv & Laulu: Marko Lind)

6 Sudensuojelu uhkaa metsästyskoiraharrastusta ja siksi olemme valinneet yhdistyksenä tämän vuoden TEEMAKSI T- paidoissamme tämän aiheen. Myynnissä on 13:sta eri kuvalla varustettua hyvälaatuista T- paitaa sisältäen tekstin: "Metsästyskoirakulttuurin puolesta, SjL" * Ostamalla TYYLIKKÄITÄ metsästyskoira- aiheisia paitoja tuet taistelussa järjetöntä sudensuojelupolitiikkaa vastaan metsästyskoiraharrastuksen puolesta. Katso paitamallit internetistä ja tilaa omasi: SUORA TILAUSLOMAKE: OSTAMALLA PAITOJA TUET YHDISTYKSEMME TOIMINTAA: Suurpedot ja Luonto ry internetsivut: