Hämeenlinnan Seudun Kainuulaiset

Transkriptio

1 Hämeenlinnan Seudun Kainuulaiset

2 Historiikkitoimikunta Heikki Kilpeläinen Sulo Kurkinen Eero Haverinen Maire Lepistö Näin historiikki syntyi Vuoden 2007 johtokunta antoi historiikkitoimikunnalle tehtävän kerätä aineistoa, muistioita, lehtileikkeitä ja valokuvia koko yhdistyksen toiminnan ajalta 10-vuotishistoriikkiä varten. Hämeen Heimoliiton toiminnanjohtaja Sinikka Keinoa pyydettiin mukaan kokoamaan tämä aineisto yhdeksi kirjaseksi yhdessä yhdistyksen sihteerin Maire Lepistön kanssa. Yhdistyksen mapeista löytyi hyvät muistiinpanot ja muistiot yhdistyksen tapahtumista. Lisäksi valokuvia löytyi paljon, vaikka niitä ei keskitetysti ole kerättykään. Henkilöhaastatteluja on vain muutama. Historiikkiä on tehty hyvin amatöörimäisesti, tavallisilla toimistotyökaluilla ja tietokoneohjelmilla. Kuten historiikkitoimikunta tuumasikin eräässä palaverissaan kysymys on lähinnä vihkosesta, johon on kerätty muistoja menneiltä vuosilta. Kainuun murretta ei kuule kovin usein puhuttavan tapaamisissa, koska monilla jäsenillämme on kulunut monia vuosikymmeniä täällä etelässä. Unto Heikura on tuottanut historiikkiimme muutamia murretekstejä muuten melko asiapitoisen tekstin mausteeksi. Joitakin tapahtumia on täydennetty asiatiedoilla, silloin kun tilaa on ollut sopivasti tarjolla. Useat meistä vierailevat edelleen säännöllisesti Kainuussa joko sukulaisissa tai kesämökeillä. Kainuun muistot elävät kirkkaana mielessä siellä syntyneillä. Siteet Kainuuseen ovat vahvat, se yhdistää meitä. Historiikkitoimikunta ja Sinikka Keino toivovat, että Te hyvät lukijamme löytäisitte mukavia muistoja yhteisistä tapaamisistamme ja retkistämme ja se innostaisi jatkossakin lähtemään mukaan yhdistyksen toimintaan. Tärkein asia näissä tapaamisissa lienee voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne. Tämän tunteen jakavat myös kainulaisten perheenjäsenet ja muut läheiset. Historiikin kannessa on viime vuonna valmistunut pöytästandaari. Hämeen Heimoliitto kotiseutuyhdistysten tukena ja yhdistäjänä Toiminnanjohtaja Sinikka Keino Heimoliitto toimii historiallisen Hämeen maakunnan alueella ja yhdistyksen kotipaikka on Hämeenlinna, jossa keskeisellä paikalla sijaitsee liiton toimisto, osoitteessa Hallituskatu 22. Liitto toimii yhteistyössä Hämeestä ja hämäläisyydestä sekä sen historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta kiinnostuneiden kanssa. Yhteistyökumppaneihin kuuluvat myös kaikki alueen kotiseutuyhdistykset, asukasyhdistykset, kunnat ja seurakunnat. Tätä kautta myös Hämeenlinnan Seudun Kainuulaiset ovat liittyneet yhteistyöhön Heimoliiton kanssa. Yhdistyksen kokouksia ja muita tapahtumia järjestetään Heimoliiton tiloissa. Kainuulaiset ovat myös tervetulleita Heimoliiton tapahtumiin ja kotiseuturetkille. Heimoliitto pyrkii myös edistämään hämäläisyyttä koskevan tiedon tuottamista, tallentamista sekä hyödyntämistä. Omat lukuisat julkaisut Hämeestä ja hämäläisyydestä tukevat toimintaa. Liiton toimistossa on pieni kirjamyymälä, jossa voi poiketa ostoksilla. Myynti on avoinna ti pe klo Tervetuloa tutustumaan! 2

3 Heikki Kilpeläinen puheenjohtaja Sotien jälkeen agraariyhteiskunta kasvatti Kainuussa suuria pesueita. Teollistuvan yhteiskunnan kehittymisen myötä ei kaikille suurperheiden jäsenillä ollut mahdollisuutta sijoittautua omille kotikonnuilleen. Teollisuuden teknistyminen kuljetti investoinnit ja näin myös työpaikat liikenteellisesti paremmille ja maantieteellisesti ruuhkaisemmille seuduille. Muutoksen seurauksena monet jäivät kaipaamaan oman alueen ja maakunnan henkeä. Yhteenkuuluvuuden tunne, vaatimattomuus, samankaltaisuus, sitkeys ja peräänantamaton luonne haluttiin kokkea nyt yhdistystoiminnan kautta. Olemme yhdessä kokeneet niin ilon kuin surunkin hetket. Hämeenlinnan Seudun Kainuulaiset ovat verkottuneet hyvin täällä hämäläiseen toimintakenttään. Meidän avoimuus, huumori ja toisista välittäminen, avaavat meille kokoajan uusia mahdollisuuksia. Korpifilosofi Pylkkäsen Konsta tavoin voisimme katsella eteenpäin: Löytääkö hän vielä sopivaa sivistysihmisten sakkia, jonka seurassa voisi verrytellä aivojaan? Toisaalta hän myös toteaa: Joka ukko meistä vanhenee, se on vuorenvarma. Kyllä sitä vaan aidastuu, kasettuu, käpristyy pesäänsä, jos sellaisen löytää. Yhdistyksen ensimmäinen johtokunta Yhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Timo Luoma-aho, Eero Haverinen, Pentti Räsänen, Mauno Korhonen, Kaisu Paasonen, Sulo Kurkinen ja Aino Tarkkala. Kuvasta puuttuvat Väinö Väisänen ja Jouko Rautiainen. 3

4 Sulo Kurkinen Kunniapuheenjohtaja Hämeenlinnan Seudun Kainuulaisetyhdistyksen synty Siirtyessään asumaan kauas syntymäseudultaan on se suuri askel uuteen ja ehkäpä outoonkin ympäristöön. Sitä se on ehkä voimakkaammin jo ikääntyneelle syntymäseudulleen juurtuneelle siirtyjälle. Nuorelle se on ehkä toiveita ylläpitävä tapahtuma. Olin 62 vuotta vanha muuttaessani vaimoni kotikaupunkiin Hämeenlinnaan Oli mulle outoa seutu tää ja mä Kainuuta kaipailin. Liityin Hämeenlinnan Mieskuoroon, tutustuin Heikki Kilpeläiseen. Samoihin aikoihin tapasin Väinö Väisäsen, vanhan tuttavan Kajaanista. Molemmat olivat kotoisin Kuhmosta, jossa itsekin olin toiminut opettajana vuosina Meillä oli yhteistä taustaa keskusteluumme. Heräsi ajatus kainuulaisen kotiseutuyhdistyksen perustamisesta. Pohdimme sitä yhdessä ihan tolokusti muutamia kertoja. Yritys kuitenkin lopahti tälle aikeelle. Ehkä pankkikriisi, joka riisti Heikillä ajan. Luovuin jo ajatuksesta. Vuonna 1966 syksyllä asia sai uuden sysäyksen. Vikmaninlahden raitilla Annelin pysäytti Kaisu Paasosen. Hän esitteli itsensä ja kertoi muuttaneensa kesällä Hämeenlinnaan. Kaisulla lienee ollut samat tuntemukset kuin minullakin tullessani, koskapa oli heti esittänyt ajatuksen kainuulaisten yhdistyksen perustamisesta. Vaimoni kertoi siitä. Heräsi uusi toivo. Olin pysäkillä tavannut Timo Luoma-Ahon, aikoinaan Kajaanissa ja Kainuussa toimineen opettajan. Tapasin hänet uudelleen kirjaston lehtisalissa, jolloin kerroin hänelle yhdistysaatteesta. Hän innostui. Nyt kutsuin Kaisun ja Timon meille kahville ja pohtimaan yhdistyksen perustamisesta. Se olikin tolokku tuumaus, päätimme ryhtyä toimeen. Seuraavaksi pidimme kokousta Väinön ja Heikin kanssa. Väinö oli valmis mukaan ja Heikki ilmoitti tukevansa yritystämme olemalla. pönkänä. Mallisäännöt saimme Tampereen kainuulaisten (lakkautettu) puheenjohtaja Veikko Kyllöseltä. Niistä muokkasimme säännöt yhdistyksellemme. Ne puhtaaksikirjoitettiin Osuuspankilla ja tarkastettiin pankin lakiosastolla. Ja eipä sitten muuta kuin kokouspaikka- ja aika selville. Pönkämies järjesti paikan Osuuspankin alakertaan ja ajaksi saatiin 5.2 klo 18. Osallistujia oli saapunut runsaasti, oli kainuulaisia ja kainuulaisiin sitoutuneita. Heikki toimi isäntänä ja tarjoili Osuuspankin kahvit osallistujille sekä esitteli lyhyesti pankkinsa asioita.. Sitten alkoi yhdistyksen perustamiskokous. Kokouksen kulku näkyy kokouspöytäkirjoista. Perustamisasiakirjan allekirjoitti 46 perustajajäsentä. Oli suuren tapahtuman tuntua. Kirjoitin kokouksesta ja toimitin sen Hämeen Sanomiin. Näin syntyi Hämeenlinnan Seudun Kainuulaisten yhdistys. Kokousväestä henki innostus. Oli selvästi aistittavissa, että tällaisesta yhdistyksestä täällä elävät kainuulaiset olivat kaipailleet. Tämä lämmitti mieltämme. 4

5 Yhdistyksen 1. toimintavuosi 1998 Kainuulaiset sai liikkeelle Hämeen Sanomien mielipidesivulla julkaistu kirjoitus, jossa Kainuulaisia kutsuttiin koolle: Kainuulaiset yhteen Meitä kainuulaisia on täällä Hämeenlinnan seudulla runsaasti. Usein sattuu korvaan kainuulaisen puhesävel ja puheväleihin päästyään tuntee ihan sukulaisen tavanneensa. Meidän Kainuun kaipuuta tuntevien onkin syytä kerräytyä yhteen ja kuulostella syntyisikö kainuulaisten yhdistys. Tähän on erinomainen tilaisuus 5. päivä helmikuuta 1998 klo alkaen Hämeenlinnan Seudun Osuuspankin kerhohuoneessa. Aviopuolisot mukaan vaikka olisivatkin eri rottuo! Käynti Kasarmikadun puolelta. Tervetuloa atimaan! Joukko kainuulaisia: SULO KURKINEN VÄINÖ VÄISÄNEN KAISU PAASONEN TIMO LUOMA-AHO Hämeenlinna Perustamiskokous pidettiin Hämeenlinnan Seudun Osuuspankin kokoushuoneessa. Tilaisuudessa päätettiin perustaa yhdistys nimeltä Hämeenlinnan Seudun Kainuulaiset. Paikalle saapui 46 henkilöä. Yhdistyksemme tarkoituksena on toimia Hämeenlinnassa ja sen ympäristössä asuvien kainuulaisten yhdyssiteenä, ylläpitää kotiseutuharrastusta ja tehdä Kainuuta tunnetuksi järjestämällä esitelmä-, kokous-, juhla- ja esittelytilaisuuksia. Johtokunta puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri rahastonhoitaja Sulo Kurkinen Pentti Räsänen Eero Haverinen Aino Tarkkala jäsenet: varajäsenet Timo Luoma-aho, Mauno Korhonen, Kaisu Paasonen Jouko Rautiainen, Väinö Väisänen tilintarkastajat Elli Eräluoto, Heikki Kilpeläinen ohjelmatoimikunta Risto Kelho, Kaisu Paasonen, Sirkka Saukkola ja Kyllikki Räsänen. Johtokunta kokoontui 7 kertaa. Yhdistyksen jäsenmäärä oli vuoden lopussa 91 henkilöä. Toimintavuosi perustamiskokouksen jälkeen oli hyvin vilkkaana ja jäsenmäärä kasvoi syyskokoukseen mennessä 91:een. Syyskokouksen yhteydessä aloimme viettää kekriä, hättäesten pikkujoulua asiaan kuluvin menoin. Yhdistyksemme on tehnyt heti ensimmäisestä vuodesta alkaen retkiä ja matkoja sekä pyrkinyt yhteistoimintaan muiden yhdistysten kanssa. Myös kainuulaisiin lehtiin olemme lähettäneet pieniä juttuja ja lehdissä on tiedotettu toiminnasta useita kertoja vuodessa. Saunailtaa vietimme Ison-Munakkan rannalla Karikossa. 5

6 Syyskokous pidettiin ravintola Keltanokan kabinetissa Takaportissa. Kokouksen jälkeen vietimme kekri- pikkujoulujuhlaa. Syyskokoukseen kutsuttiin ilmoituksella jossa oli teksti: Syyskokouksen jälkeen vietämme iltaa ravintola Punaportissa joulun alun tunnelmissa. Alkajaisiksi pääsemme nauttimaan hyvästä iltapalasta, kabinetti Takaportissa, jonka jälkeen seuraa muuta ohjelmaa. Ruokalistaan sisältyy kokonaisena paistettua porsaanfilettä, sienikastiketta, perunagratiinia ja uunikasviksia. Päälle tempaistaan vielä omenapiirasta vaniljakastikkeen kera. Koko lysti maksaa aikuisilta 65 mk ja 4-12-vuotiailta lapsilta mk. Yhdistys kustantaa aikuisten tarjoilusta 15 mk ja lasten 7.50 mk henkilöltä, joten omaksi kustannukseksi jäseniltä jää 50 mk ja lapsilta 25 mk. Alle 4-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi. Iltapalan jälkeen saamme kuulla hetken musiikkia kainuulaisittain, jota meille esittävät Ristijärveltä. Sen jälkeen halukkaat pääsevät kokeilemaan lattian liukkautta tanssiparketille. Tilaisuus kestää kello 24- saakka. Jotta tietäisimme ilmoittaa keittiölle muonavahvuutemme, pyydämme ennakkoilmoittautumista kokoukseemme. Ilmoittautumisia ottavat vastaan Sulo Kurkinen puh ja Kaisu Paasonen puh (Miel klo 18 jälkeen). Ilmoittautumiset tulisi tehdä viimeistään

7 6.11. syyskokouksen jälkeen kekrijuhla ja hättäesten pikkujoulu. Hämeenlinnan Seudun Kainuulaiset TERVETULOA! KLO paikka: Kerhoravintola Seiska (Turuntie) Viettämään Keskiviikko iltaa yhdessä Puheenjohtaja Puheenjohtaja Sulo Kurkisella on kädessä Reino Malisen visakoivusta tekemä, yhdistykselle lahjoittama nuija. Väinö Väisänen kertoo muistoja Kuhmosta. ELÄMÄNOHJEITA 1/3 Netin sananparsista keännetty kaenuuksi /Unto Heikura Liijan paljo hyvveä on ihanoa. Anna kaekkesi van elä periksi. Kompastelu voepi esteä koatumisen. Joka ihteesä luottaa, se kykysä tuplovaa. Elämän tarkotus on murheen karkotus. Naora itellesi ennen kun muut kerkijää. 7

8 HÄMEENLINNAN SEUDUN KAINUULAISET Kevätkauden viimeinen jäsentapaaminen järjestetään ravintola Keltanokassa osoite Hattelmalantie 25 (vastapäätä ammattikoulua) tiistaina kello Leppoisan yhdessäolon lisäksi luvassa on pientä ohjelmaa sekä lisäksi vapaan sanan mahdollisuus. Tervetuloa viettämään iltaa yhdessä. Sihteeri Ps. Arpajaistavaroita otetaan vastaan vietettiin kesäiltaa Hämeenlinnan Osuusmeijerin kesäpaikassa Karikossa, Iso-Munakasjärven rannalla. Illan ohjelmaan kuului kahvit, meijerin esittely, saunominen ja ruokailu. Kuvassa Eero Haverinen, Esa Korpihete, Erkki Leinonen, Karikon isäntä Jorma Ijäs sekä Veikko Leinonen kävimme tutustumiskäynnillä Lepaan viinitilalla. Linja-auton kuljettajana oli yhdistyksemme oma jäsen Veikko Leinonen. Yhdistyksellämme on lisäksi ollut yhteydenpitoa Kainuun liiton kanssa. Sieltä on saatu mm. Kainuuta koskevaa materiaalia. Myöskin Lahden kainuulaisiin on oltu yhteydessä. 8

9 Yhdistyksen 2. toimintavuosi 1999 Johtokunta puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri rahastonhoitaja Sulo Kurkinen Pentti Räsänen Eero Haverinen Aino Tarkkala jäsenet varajäsenet Timo Luoma-aho, Enni Kilpeläinen, Kaisu Paasonen Jouko Rautiainen, Väinö Väisänen ohjelmatoimikunta Risto Kelho, Kaisu Paasonen, Sirkka Saukkola, Kyllikki Räsänen tilintarkastajat: Elli Eräluoto, Heikki Kilpeläinen Johtokunta kokoontui 4 kertaa. Yhdistyksessä oli vuoden lopussa 98 jäsentä. Toisena toimintavuotena teimme retkiä Somerniemelle ja Stone Gallery Lunnikivelle. Arpajaisia olemme pitäneet yleensä kaksi kertaa vuodessa kevät- ja syyskokousten yhteydessä. Kirkkopyhä, joka on kiertänyt eri paikkakunnilla, on kuulunut vuosittaiseen ohjelmaan koko toiminnan ajan. Kevätkokous 5.2. Osuuspankin kerhohuoneella. Syyskokous Stone Gallery Lunnikivellä, jossa samalla vietimme kekrijuhlia ja hättäesten pikkkujoulua. Kirkkopyhää vietimme 7.3. Janakkalan seurakunnan Pyhän Laurin kirkossa ja kirkkokahveilla kävimme Tarinmaan seurakuntatalossa. Pyhän Laurin kirkko on todennäköisesti otettu käyttöön 19. syyskuuta Kirkon rakennutti Åke Tott, joka oli Hämeen linnan isäntä. Perimätiedon mukaan kirkko ei ollut suinkaan ensimmäinen tällä paikalla vaan jo luvulla ristiretken jälkeen puinen kirkko oli rakennettu ennestään hämäläisten vanhalle kokoontumispaikalle. Kirkonmäeltä avautuvan kauniin maiseman ja Räikälänjoen takana siintää pakanuuden aikainen muinaislinna, Hakoisten linnanvuori. Kirkonmäen läheisyydessä sijaitsee Laurin lähde, josta pulppuaa edelleen kirkasta vettä. Laurin lähteen nimi tulee Janakkalan keskiaikaisen suojeluspyhimyksen Pyhän Laureniuksen nimestä. Samalle pyhimykselle omistettiin myös tämä kirkko. Pyhän Laurentiuksen, suomalaisittain Laurin, maine levisi kristinuskon mukana ja niinpä monet kirkot pyhitettiin Suomessakin hänelle. Laurin puolen käännyttiin palohaavojen, kuumeen, noidannuolen ja kiirastulen vaivoissa sekä tulipaloissa. Lauria pidetään köyhien, kirjastohoitajien, palosotilaiden, kokkien, leipureiden, koululaisten ja majatalonpitäjien pyhimyksenä. Kirkon itäpäädyssä on nähtävillä kolme Tott- suvun vaakunaa. 9

10 Helluntaina järjestimme retken Somerniemelle Hiidenlinnan taidegalleriaan. Siellä tutustuimme Hiidenlinnaan ja sen taidenäyttelyyn. Sieltä lähdimme kohti Forssaa, johon tutustuimme oppaan johdolla noin tunnin ajan. Forssasta jatkoimme Tammelaan ja edelleen Saaren kansanpuistoon ja Lounais- Hämeen pirtille, jossa meitä odotti juhlalounas. Ruokailun lomassa meitä viihdytettiin laululla ja hanurimusiikilla. Lounaan jälkeen oli mahdollisuus tutustua Saaren kansanpuistoon. 10

11 Stone Gallery Lunnikivellä tutustuimme mittavaan perhos- ja kivigalleriaan. Kuvassa Anneli Kurkinen, Aino Tarkkala ja Minna Halonen. 11

12 Oheinen juttu ja kuva on julkaistu Hämeen Sanomissa 12. marraskuuta. ELÄMÄNOHJEITA 2/3 Ikkeä tulloo van vanahaksi ei tarvihe tulla. Huominen on monesti viikon kiireisin päevä. Lukemalla ei uimaan opi, vetteen se on mäntävä. Mistäpä sen tietää mihinkä pystyy ennenku kokkeiloo. Ne tekkööt jotka osovaat, jotka ei ossoa, ne arvostelloo. Murhein kantaa yksinnii van illoon pittää olla kaksi. Turha hättäely on mielikuvituksen veärinkäöttöä. Koppoa kiini tästä päevästä, huomisessa on omat kahvasa. Et ossoa naotiskella joutilaesuuvvesta, jos sinullaei ou paljo töetä. Monesti voettajat ovat entisie hävinneitä, jotka peättivät vielä kerran kokkeilla. 12

13 Yhdistyksen 3. toimintavuosi 2000 Johtokunta puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri rahastonhoitaja Pentti Räsänen Sulo Kurkinen Eero Haverinen Aino Tarkkala jäsenet varajäsenet Timo Luoma-aho, Enni Kilpeläinen, Minna Halonen Jouko Rautiainen, Kaisu Paasonen ohjelmatoimikunta Sulo Kurkinen, Pentti Räsänen, Minna Halonen tilintarkastajat Elli Eräluoto, Heikki Kilpeläinen Johtokunta kokoontui 6 kertaa. Yhdistyksessä oli vuoden lopussa 109 jäsentä. Kolmantena toiminta vuonna jäsenmäärä oli 120 henkilöä. Yhdistyksen toimintaan on kuulunut paljon teatterimatkoja ja eri museoihin tutustumisia. Vuoden aikana toteutimme upean matka Verlan paperitehtaan museoon. Ulkoilupäivän ja kirpputorimyyjäiset otimme ohjelmistoon v Kevätkokous järjestettiin sunnuntaina Hämeenlinnan Seudun Osuuspankin kokoushuoneessa. Kokouksen yhteydessä Tapiola yhtiöiden edustaja esitteli yksityistalouden vakuutuksia. Tiedossa oli myös muuta ohjelmaa mm. arpajaiset. Kahvit kustansi Tapiola. Syyskokous pidettiin torstaina Inkalan kartanossa Hattulassa. Kokouksen jälkeen vietimme kekrijuhlaa ja hättäesten pikkujoulua nauttien Inkalan illan herkkua. Aterian hinta oli 120 mk. Yhdistys maksoi aterian hinnasta puolet, joten jäseniltä perittävä summa oli 60 mk. Kokoukseen järjestettiin linja- autokuljetus, jonka kustannukset maksoi yhdistys. 13

14 Vuoden aikana tiedotettiin myös seuraavaa: Tiedote Kainuulaista sukujuurta oleville. Hämeenlinnan alueella toimii yhdistys HÄMEENLINNAN SEUDUN KAINUULAISET Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Kainuulaista sukujuurta olevien tai muuten Kainuuseen päin yhteyksissä olleiden henkilöiden yhdyssiteenä. Yhdistys järjestää vuosittain useita tapahtumia, (Retki, teatteri, ulkoilu, kirkko, pikkujoulu ym.). Jäsenmäärä on nyt n Oheisena on materiaalia yhdistyksestämme. Otamme mielellämme vastaan uusia jäseniä. Mikäli haluat tarkempia tietoja, niitä saa sihteeriltä Eero Haveriselta (Renko) puh , syysterveisin Eero Haverinen Sihteeri 14

15 Kirkkopyhään menimme Vanajan kirkkoon. Liturgina oli Terho Asikainen, saarnan piti kirkkoherra Kari Koivu ja tekstinlukijana toimi Timo Luoma-aho. Kahvitilaisuus oli Vanajan seurakuntakodissa. Vanajan kirkko on rakennettu luvun lopulla ja on yksi pienimmistä keskiaikaisista kirkoistamme. Alttarikaappi on peräisin luvun loppupuolelta ja R. W. Ekmanin maalaama alttaritaulu on lahjoitettu vuonna Saarnatuoli on luvulta, sen lisäksi kirkossa on myös harvinainen ulkoinen saarnatuoli. Uusgotiikkaa edustavan kellotapulin on suunnitellut Josef Stenbäck ja se on valmistunut vuonna Vanajan kirkko on yksi Hämeenlinnan ev.lut. seurakunnan kolmesta kirkosta. Kirkon vieressä sijaitsee Vanajan hautausmaa. Ulkoilupäivää vietimme Tervaniemessä Alajärven rannalla. Alajärven rannalla sijaitseva Tervaniemi on suosittu ulkoilualue. Se tarjoaa monipuolisia ulkoilumahdollisuuksia ympäri vuoden. Alueella on uimaranta, lentopallokenttä, nuotiokota, soutuveneiden maallevetopaikkoja, koirien uimapaikka ja vuokrattava sauna. Myös matonpesupaikka ja mattomankeli ovat kovassa käytössä kesäisin. Tervaniemen ympäri kiertää merkitty ulkoilureitti ja valaistu kuntoilureitti toimii talvisin hiihtoreittinä. Tervaniemestä pääsee latuverkostoja pitkin myös Suvipieliseen, Katiskoskelle ja Ahvenistolle. Alajärvelle tehdään talvisin myös retkiluistelureitti. 15

16 Retki Helsinkiin kohteina oli Talvipuutarha sekä nykytaiteen museo Kiasma. Talvipuutarha on palvellut helsinkiläisiä virkistys- ja kohtauspaikkana jo vuodesta Tämä hienostunut eksoottisten kasvien keidas käsittää yli 200 kasvilajia ja kutsuu viherretkelle kaikkina vuodenaikoina. Puutarhaan on aina ollut vapaa pääsy. 16

17 Osallistuimme kahtena viikon loppuna torimyyjäisiin Hämeenlinnan Tiiriössä. Kuvassa yhdistyksemme jäseniä myyntitouhuissa. Konttitorin periaate on peräisin Englannista, jossa vastaavat käytetyn tavaran markkinat ovat erittäin suosittuja. Kuka tahansa voi myydä suoraan oman auton tavaratilasta käytettyä tavaraa. kirpputoritoiminnasta annetun lain mukaisesti. Vuokratuotto menee Suomen Merimieskirkko Oy:lle. voi HÄMEENLINNAN SEUDUN KAINUULAISTEN RETKI RUUKKIKYLÄÄN, VERLAAN, UNESCON MAAILMANPERINTÖKOHTEESEEN Kello 7.45 asettui Tuomisen linja-auto Wetterhoffin lähtöruutuun. Sää oli kaunis ja lupaili onnistunutta retkeä. Lähdössä oli 21 retkeilijää, joista 17 yhdistyksen jäsentä ja 4 ulkopuolista ystävää. Itse liikennöitsijä Tuominen oli asettunut rattiin. Matkareitiksi sovittiin: Lahti- Iitin tienhaara Jaala Verla. Nimenhuudolla tarkistettiin läsnäolijoiden määrä ja yhtäpitävyys ilmoittautumisiin. Niinpä matka alkoi tasan klo Autossakin vallitsi aamun rauha, jota lisäsi kuljettajan rauhallinen ajotapa. Lyhyen tiedotuksen jälkeen ei matkajohtajakaan häirinnyt retkeläisiä, jotka tuntuivat juttelevan keskenään rauhallisesti ja hillitysti, kuten Jerebeam Hilppula -vainaa. Perillä olimme klo Varmistimme aikataulun: tehdas esittely klo 11-12, ruokailu Patruunan pöydässä klo sovimme, että ruokailun jälkeen menemme katsomaan lyhytelokuvan Verlan Mariasta, Maria Mattsonista. Verlan puuhiomon perusti vuonna 1872 nuori suomalainen insinööri Hugo Neuman. Se paloi kuitenkin jo vuonna Uusi suurempi puuhiomo ja pahvitehdas rakennettiin itävaltalaissyntyisen paperimestari Gottlieb Keridl in johdolla. Hänestä tuli Verlan tehtaan maineikas patruuna 30 vuoden ajaksi. saapuessamme tehdasalueelle huomiotamme kiinnitti alueen hyvä hoito ja rakennusten tyyli. Tehdasmiljöön suunnittelun ja toteutuksen jahti arkkitehti Eduard Dippel vuosina Koristeelliset punatiilirakennukset ja puinen Patruunan Pytinki edustavat keski- eurooppalaista tyylisuuntaa ja pohjoismaiselle aikakaudelle ominaista teollisuusrakentamista. Totesimme monissa miehin, että siihen aikaan oli aikaa ja harrastusta rakentaa näyttävästi. Lienee kustannustasolla ollut myöskin eroa nykyaikaan. Tehtaan esittely alkoi elokuvalla tehtaan historiasta ja toiminnasta. Kävellen oppaan johdolla tutustuimme sitten varsinaiseen tehtaaseen. Aloitimme alkupäästä, jossa kaksi rullavaunua odotti purkua. Vaunuilta puunrungot siirrettiin sirkkelille, jossa ne katkottiin noin 30:n cm:n pituisiksi pölkyiksi, pölkyt siirtyivät ( käsipelissä ) hiomalaikalle, jossa mies pyöritteli niistä pois epätasaisuudet. Se on ollut sormenpäille hupa homma. Siitä siirrettiin pölkyt hiomakoneisiin, jotka tekivät niistä puuhioketta. Laskeuduimme alakertaan, jonne puuhioke siirtyi kuljetushihnoilla, transporteilla, massakoneisiin. Hitaasti pyörien massakoneet puistivat märän puuhiokkeen massa-arkeiksi. Seuraava vaihe olikin kuivaaminen kuivaamossa. Sitä lämmitettiin puulla. Puun kulutus olikin valtavaa tehtaalla. Kun massan raaka-aineeksi tarvittiin 2000 kuutiometriä kuitupuut, kului lämmitykseen 4000 kuutiometriä halkoja vuodessa. Puun hankinta olikin melkoinen 17

18 savotta vuosittain. Elokuvan mukaan patruuna kutsui puunkaatajat savotan alkaessa pytinkinsä pihalle juhlistamaan alkavaa tapahtumaa. Patruuna toivotti työlle menestystä ja sille nostettiin yhdessä konjakkilasit, patruuna pytinkinsä porrastasanteella ja miehet alhaalla pihanurmella seisten vilttihatuissaan ja puseroissaan. Kuivaamossa arkit nostettiin roikkumaan pyykin tavoin tökkäämällä ne narussa oleviin pirun ikeniin, eräänlaisiin pyykkipoikia parempiin kannakkeisiin. Täällä oli työtekijöinä vain naisia. Kuumuuden vuoksi he työskentelivät vähissä vaatteissa. Siksi sinne olikin miehiltä pääsy kielletty. Vain mestareilla oli oikeus siihen. Kuivaamisen jälkeen jokainen arkki punnittiin erikseen ja pantiin eri kasoihin painon mukaan. Tätä työtä teki kuuluisa Verlan Maria, Maria Mattson, 51 ja ½ vuotta 77- vuotiaaksi asti. Vain houkuttelemalla hänet saatiin eläkkeelle. Vaikka hän lopulta oli lähes sokea, hän pystyi erehtymättömästi kädessään tuntemaan arkin painon. Puulattiaan oli työvuosina kulunut kuopat niiden kahden askeleen kohdalle, jotka hänen tarvitsi työssään ottaa. Kuivatut arkit pakattiin paaleiksi. Väliin pantiin aina märkä levy, jotta käpristyneet levyt oikenivat paaleissa. Uskon ja tiedän, että meillä kaikilla syntyi kuva työprosessista mutta myös työtekijöitten arjesta. Työ oli raskasta ja työpäivät pitkiä, aivan luvun alkukymmenille asti 12- tuntisia. Töissä kuitenkin pysyttiin, koska vaihtoehdot olivat vähäiset ja toisaalta tehdas toi elämään vakautta ja turvallisuutta. alkuaikoina tehdas piti yllä mm. kansakoulua, terveydenhoitoa ja jopa pappiakin. Klo 12 kierros päättyi. Kiitimme esittelystä ja siirryimme Patruunan Pytinkiin ja siellä Patruunan pöytään nauttimaan seisovan pöydän antimista. Pöytä olikin ruuista runsas, vain patruuna puuttui. Hassua olisikin ollut, jos Patruuna olisi siinä pyrkinyt nälkäisten turistien seassa. Syötiin mahapakolle asti. Ähkyen moni nousi tuolistaan. Siirrymme siitä alas vanhaan tehdaspytinkiin katsomaan lyhytfilmiä Verlan Mariasta. On siinä ollut sitkeä ihminen. Hänen on täytynyt olla myös lahjakas. Hän oli mm. piikana Pietarissa ollessaan oppinut venäjän kielen niin hyvin, että toimi Verlassa tulkkina venäläisille vierailijoille. Hänen kotikielensä oli sekä suomi että ruotsi. Elokuvan jälkeen hajaannuimme tutustumaan Verlan ruukkikylään. Työntekijät asuivat aikoinaan joko tehtaan asunnoissa tai rakentamissaan omakotitaloissa (mökeissä ). Kosken ylipuolella, tien varrella näitä taloja oli, viehättäviä rinnekellareineen. Koski oli valjastettu sähkön tuottoon ja sillan takana jokivarressa oli uimaranta, mutta ihmeellistä, varustettu yksityisalue- plakaatilla. Koulu sijaitsi korkealla mäellä samalla suunnalla. Moni käväisi myös katsomassa yläjuoksulla rannan toiselta rannalta noin metrin päästä himmeästi näkyviä 6000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Ne olivat aivan vesirajassa. Paluumatkalle olimme päättäneet lähteä klo Täsmälleen tänä ajankohtana kaikki olivat lähtöruudussa. Paluumatka alkoi. Se tehtiin Kouvolan kautta kuljettajan toivomuksesta yksitoikkoisuuden välttämiseksi. Ajattelin: Kun sen teit meitä muistit. Auton pysähtyessä jälleen Wetterhoffin lähtöruutuun, totesimme aikaa kuluneen noin 9 tunnin verran. Kiitimme kuljettajaa rauhallisesta, mutta jouduttavasta kyydistä ja toisiamme miellyttävästä matkaseurasta. Moni ilmaisi myös tyytyväisyytensä retkellä kokemaansa ja näkemäänsä. Uskon, että kaikki tunsimme saaneemme kosketuksen pahvin ja paperinvalmistuksen alkuhistoriaan maassamme eikä vain työprosessiin, vaan myös kosketuksen Verlan Tehtaalla työtään tehneisiin ihmisiin ja heidän yhdyskuntaansa. Sulo Kurkinen Jonniinmoinen matkavastaava 18

19 Yhdistyksen 4. toimintavuosi 2001 Johtokunta puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri rahastonhoitaja Pentti Räsänen Sulo Kurkinen Eero Haverinen Aino Tarkkala jäsenet varajäsenet Timo Luoma-aho, Enni Kilpeläinen, Minna Halonen Jouko Rautiainen, Kaisu Paasonen tilintarkastajat Elli Eräluoto, Heikki Kilpeläinen Johtokunta kokoontui 5 kertaa. Yhdistyksessä oli vuoden lopussa 110 jäsentä. Neljäntenä toimintavuonna aloitimme aktiivisen yhteydenpidon Lahden kainuulaisten kanssa. Järjestimme Alpo Räsäsen luennon Kainuun murteista sekä osallistuimme ensimmäisen kerran joulumyyjäisiin Hämeenlinnan torilla, jolloin aloitimme rönttösten myynnin. Kevätkokous pidettiin 1.3. Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksella, os. Paasikiventie 4. Kokouksen jälkeen professori Alpo Räisänen piti esitelmätilaisuuden kainuulaisista murteista. Esitelmästä tehtiin CDäänite, jota myytiin 60 mk/kpl. Tilaisuutta juhlistivat Hml:n mieskuoron Seniorit laulullaan, kuoroa johti Oskari Kosola. 19

20 Lehtileike Hämeen Sanomista Professori Alpo Räisänen, Pentti Räsänen, Aino Tarkkala. Räisäsellä on kädessään yhdistyksen lahjoittama kello, jonka on tehnyt Reino Malinen. Syyskokous pidettiin ravintola Piparkakkutalossa Yhdistykselle päätettiin perustaa 6 henkeä käsittävä ohjelmatoimikunta, jonka tehtävänä on valmistella yhdistyksen tapahtumia ja järjestää niihin ohjelmaa. Toimikuntaan valittiin Elli Eräluoto, Kirsti Lemmetty, Marita Karppinen, Sulo Kurkinen, Pentti Räsänen ja Timo Mikkonen. Kokoonkutsujaksi nimettiin Timo Mikkonen. Kokouksen jälkeen vietimme iltaa kekrijuhlien ja hättäesten pikkujoulun merkeissä teimme teatterimatkan Riihimäelle. Teatterikappale oli nimeltään "Lily Piper yllättää". Matka toteutettiin kimppakyydeillä. Lipun hinta oli 70 markkaa. Ulkoilupäivää vietimme sunnuntaina 25.3 Tervaniemessä Alajärven rannalla. Tapahtumassa oli ulkoilua, makkaranpaistoa (omat eväät) sekä leikkimielistä kilpailua. 20

21 Kirkkopyhää vietimme Rengon kirkossa lokakuun 7. päivänä klo 10. Jumalanpalveluksen jälkeen oli kirkkokahvitilaisuus Rengon seurakuntatalossa. Jumalanpalveluksen ajaksi oli seurakuntatalolle järjestetty lastenhoitopalvelu. Lauantaina matka Lahteen. Ohjelmassa oli ensin tapaaminen Lahden Kainuulaisten kanssa. Sen jälkeen tutustuimme Sibeliustaloon ja klo alkoi konsertti Rakkauden Kiertokulku. Konsertissa esiintyivät Anneli Saaristo, Eija Kantola ja Marjorie. Joulumyyjäiset Hämeenlinnan kauppatorilla Johtokunta esitti jäsenistölle pyynnön myytävien tuotteiden hankkimisesta/valmistamisesta talkooperiaatteella. Myytäväksi toivottiin erilaista ruokatavaraa, jouluruokia, leivonnaisia, käsitöitä, koriste-esineitä, olki-, lastu-, tuohi- ja puuesineitä ym. Myyjäisiin tarvittiin myös talkooväkeä itse myyntitapahtumaan. Kuvassa Enni Kilpeläinen, Pentti Räsänen, Eero Haverinen ja asiakas. Lisäksi toteutimme ideakyselyn jäsenille syksyn aikana. Halusimme kuulla jäsenistön mielipiteitä yhdistyksen toiminnasta ja minkälaista toimintaa yhdistykseltä odotetaan. Mitä uudistuksia halutaan, miten toimintaa tulisi kehittää, mitä kritiikkiä halutaan esittää. 21

22 Yhdistyksen 5. toimintavuosi 2002 Johtokunta puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri rahastonhoitaja Pentti Räsänen Sulo Kurkinen Minna Halonen Aino Tarkkala jäsenet varajäsenet: Timo Luoma-aho, Enni Kilpeläinen, Maire Lepistö Eero Haverinen, Kaisu Paasonen tilintarkastajat Elli Eräluoto, Heikki Kilpeläinen Johtokunta kokoontui 7 kertaa. Yhdistyksessä oli vuoden lopussa 96 jäsentä. Viidennen toimivuoden ohjelmaan tuli uutena toimintamuotona osallistuminen Renkoviikolle. ELÄMÄNOHJEITA 3/3 Rahalla et voe ostoa ystävie van soatpahan hyvvie vihollissie. Leoka pystyyn kun tulloo kova paekka pyssyypähän aenahi suu kiini. Kaksi syytä olla tekemätä mittää: Out yrittännä ennennii, etkä ou ennenkää yrittännä sitä. Jos ymmärrit kaeken, out varmasti käsittännä veäri 22