Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti

Transkriptio

1 Enjalan ratsastajat ry:n jäsenlehti

2 3/2013 Puheenjohtajan tervehdys... 3 Lehden ratsukko Kun siskokin ratsastaa Valmennusryhmäläisen saappaissa Pelko juttusarja - Osa Anna Ahlberg: Kirja-arvio Hevosenomistajan elämää Koosteet Enran syksyn tapahtumista voit lukea Enjalan ratsastajien nettisivuilta: Julkaisija: Enjalan ratsastajat ry Lehtitoimitus: Laura Markoff (päätoimittaja) ja Mervi Majoinen (tässä numerossa: Jenni Paakkari, Venla Leppäniemi, Viivi Leppäniemi, Jasmin Aitta-aho, Anne Komscha, Anna Ahlberg, Kirsi T.) Osoite: Enjalan Talli, Enjalan ratsastajat ry, Enra-lehti Laineentie 66, Kerava Ilmestyy: 3 krt vuodessa Tiedustelut: laura_markoff@hotmail.com Kansikuva: Enran Junnukerholainen Aliisa 2

3 Talvinen tervehdys kaikille seuralaisille! Toivottavasti syksy on mennyt mukavasti ja olette saaneet iloa seuran toiminnasta. Pilates-tarjonta kapeni viimeksi luvatusta, koska innokkaita osallistujia oli vähemmän kuin toivoimme. Toisaalta avoimet ovet onnistuivat hienosti! Tapahtumien järjestäminen jatkuu keväällä ja kaikenlaista on suunnitteilla. Tätä kirjoitettaessa tulevat tapahtumat eivät vielä ole varmistuneet, mutta uskallan raottaa verhoa ainakin sen verran, että on todennäköistä päästä taas rouva ja herra -kisojen pariin keväällä. Emme varaa meille mammoille (ja papparaisille) kokonaista päivää vaan yksiin kisoihin otetaan rouvaluokka, johon toivotaan paljon innokkaita osallistujia - rohkeita aikuisia naisia ja miehiä siviilisäätyyn katsomatta! Tämän luokan yhteydessä yritämme kerätä lisää varoja junnukerhon toiminnan tukemiseen, vaikka seuratukeakin taas yritetään hakea. Iloinen uutinen kaikille toivottavasti on, että tallille on nyt tilattu äänentoistojärjestelmä, josta seuralaiset hyötyvät todennäköisesti sekä tunneilla että tilaisuuksissa. Kuulutusten pitäisi keväästä alkaen kuulua tarpeen mukaan sekä maneesiin ja kahvioon että ulos niin, että ulkona verryttelijät pysyvät hyvin tietoisina maneesin tapahtumista. Järjestelmän pitäisi parantaa järjestämiemme tilaisuuksien laatua entisestään. Viimeksi kirjoitin toiveesta saada lisää aktiivista väkeä toimihenkilöiksi seuran tapahtumiin. Ilolla huomasin ainakin viimeksi koulumestaruuksien yhteydessä, että moni ratsastaja tai ratsastajan vanhempi oli aktivoitunut ja osallistui järjestelyihin. Suurkiitos kaikille! Toiveena on onnistua seuran asioiden hoitamisessa niin, että tilanne jatkuu myönteisenä ja jäseniä kiinnostaa tunneilla ratsastamisen lisäksi myös tapahtumiin osallistuminen ja aktiivinen seuratoiminta. Tähänkin on yhteistyökumppanin Keravan Horse & Riderin kanssa kehitetty taatusti kiinnostava houkutin, Enra cup, johon toivomme teidän kaikkien osallistuvan ensi vuonna. Cup on käynnissä koko ensi vuoden, ja siihen liittyvän kutsun löydätte seuran sivuilta. Cupin säännöt jatkavat junnukerhon osalta valittua linjaa, eli osallistuminen ei tule välttämättä kalliiksi. Pisteitä voi kerätä paitsi kilpailemalla seuran kisoissa ja niissä menestymällä, myös olemalla mukana toimihenkilönä. Toimihenkilönä toimimista on säännöissä erityisesti painotettu. Palkinnot ovat anteliaat - voittaja saa 150 :n lahjakortin Horse & Rideriin, ja muillekin riittää voitettavaa. Edellinen lause näyttää melkein ennenaikaiselta joululahjalta! Tarkistakaa joulun ja uuden vuoden pyhien aiheuttamat poikkeukset ratsastusaikatauluihin ja viettäkää ihana rauhallinen joulu! Kirsi Tarvainen Hallituksen puheenjohtaja 3

4 Monet ovat ehkä nähneet Mirka Laivurin ja Viuhkaleen (Väinö) monissa seura- ja aluekoulukisoissa ja he ovat varmasti jääneet monien mieleen. Niin ainakin minulla jäi kun näin heidät ensimmäisen kerran viime vuonna Enran kisoissa; aivan mahtava parivaljakko. Mirka 36v. on aloittanut hevoskuviot pikkutyttönä ja ratsastanut siitä lähtien. Omia hevosia on ollut kaksi, Faasan ja Referats. Mirka kertookin Faasanin olleen hänen elämänsä hevonen, joka piti lopettaa 23-vuotiaana jalkavikojen vuoksi. Mirka on ehtinyt kisata aktiivisesti, niin seura, alue että kansallisella tasolla sekä koulu, että estepuolella. 120cm esteradat ovat tuttuja Mirkalle ja koulupuolella helppo B & A radat. Monille tuomareille Mirkan nimi onkin jo tuttu ja useita kansallisen tason kisoja Mirka on myös ollut järjestämässä. Itselleni selvisi viime vuonna, että olemme lapsuuden vanhoja naapureita, kun Mirka tunnisti sukunimeni. On nämä hevospiirit vain pieniä! 4

5 Mutta haluan kertoa teille lisää Mirkan ja Väinön yhteisestä tiestä. Vajaa kolme vuotta sitten Mirka sai soiton tuttavaltaan, että on löytänyt potentiaalisen 12 vuotiaan ex-ravuri suomenhevosen, joka oli myynnissä ratsastuskoulusta. Ratsastuskoulu oli ostanut Väinön suoraan raviradoilta, mutta Väinön visiitti jäi lyhyeksi ratsastuskouluhevosena. Mirkan tutulla oli yksi ehto hevosen ostoon, hän ostaisi sen mikäli Mirka alkaisi ratsuttamaan Väinöä. Mirka on pitkän linjan hevosihminen ja erittäin taitava ratsastaja, joten mieluusti otti haasteen vastaan. Ja mahtavin lopputuloksin; Väinö liikkuu kouluradoilla näyttävästi, B- luokissa % tuloksin ja he ovat saaneet paljon positiivisia kommentteja tuomareilta. Mutta miten tähän pisteeseen on päästy? Tietysti kovalla ja määrätietoisella työskentelyllä! Mirka kertoi, että aluksi Väinö osasi vain juosta ja kovaa. Antoi minkä tahansa avun niin se tarkoitti Väinölle että pitää juosta. Väinön ratsuttaminen vaati pitkäjänteisyyttä ja määrätietoista ratsastusta. Mirka aloitti perusasioilla Väinön kanssa; paljon käyntityöskentelyä, siirtymisiä, ympyröitä ja taivutuksia. Aina kun Väinö vastasi apuihin oikein niin kehumisen piti seurata välittömästi, oli se sitten kehuminen myötäämisen kautta tai taputuksen kautta. Väinö omaksui nopeasti kehut ja ymmärsi, että mistä hommasta oli kyse. Väinö muisti seuraavana päivänä edellisen päivän opit. Mirka kävi alkuun ratsastamassa Väinöä itsenäisesti pari kertaa viikossa ja Väinön omistaja keskittyi maastoiluun ja kevyempään kenttätyöskentelyyn. Reilu vuosi sitten Väinö ja Mirka aloittivat myös valmennuksissa käymiset pari kertaa kuukaudessa. Tämä pitkäjänteinen työskentely mahdollisti viime vuonna Mirkalle ja Väinölle 12 helppo B aluetason kilpailut ja viidet seurakisat. Väinöstä näkee nykyään kisatilanteissa, että hän selvästi nauttii kouluradan kiemuroista vaikka välillä harjoituksissa näyttää parhaita palojaan raviuraltaan. 5

6 Ensi vuonna Mirka ja Väinö jatkavat treeniä helppo B radoilla ja ehkäpä joku päivä myös helppo A radoilla. Nykyään Mirkan lisäksi Maria Niskanen käy ratsastamassa säännöllisesti Väinöllä ja allekirjoittanut käy myös säännöllisen epäsäännöllisesti Väinöilemässä. Kun kysyin Mirkalta mikä Väinössä on parasta, niin ehdottomasti persoona isolla P:llä. Väinö omaa erittäin hienon & rehellisen luonteen; oikea suomalainen herrasmiesruuna. Ratsastaessa rehellisesti vastaa ratsastajan apuihin ja pyrkii tekemään aina parhaansa. Muutamia jekkuja Väinö kehittelee maasta käsin, muun muassa ratsastajan takin kuolaaminen on todella kivaa. Väinön ratsuttaminen ei varmasti ole ollut helppoa ja onkin hyvä pitää mielessä, että entisen ravurin kouluttaminen ratsuksi voi olla usein haastavampaa kuin varsan tai nuoren hevosen koulutus. Ravimaneerit saattavat tulla usein yllättävissä tilanteissa esiin entisillä ravureilla, joten pitkäjänteisyys on valttia! Väinön ratsastuksen lisäksi, Mirka on ottanut uuden haasteen vastaan. Jouluviikolla talliin saapuu oma pikku Santeri, jonka omistavat Mirka, Maria Niskanen ja Sanna Havanko. Santerista kuulemme varmasti vielä lisää! Nähtäväksi jää mitä jekkuja Väinö opettaa Santerille! Teksti: Anne Komscha Kuvat: Anne Komscha 6

7 Venla Monet varmaankin ajattelevat, että sama harrastus siskon kanssa olisi tosi ihanaa, tai sitten aivan kamalaa. Kuitenkin siinä on hyvät ja huonot puolensa. Ennen omaa ponia oli helpompaa, tallilla käytiin silloin kun oli tunti ja kotiin tullessa kysyttiin Miten tunti meni?. Pienempänä usein myös talutin Viiviä hänen tunneillaan. Kun Heidi-poni tuli, emme vuoteen voineet käydä yhdessä tallilla, koska siitä tuli aina riitaa. Molemmilla oli paljon huonoa sanottavaa toisen ratsastuksesta ja hevosenkäsittelystä. Sittemmin olemme molemmat kehittyneet, kuten Heidikin, ja nykyään pystymme talleilemaan yhdessä. Useimmiten kuitenkin joku meistä käy yksin tallilla ja kotona intoilee tai vastaavasti murjottaa siitä, miten sujui. Omasta mielestäni on ihanaa, kun Viivistä on niin paljon apua esimerkiksi kisoissa. Hän ymmärtää miten itseä jännittää ja käyttäytyy sen mukaisesti. On myös kivaa koutsata Viiviä, kun hän menee kisoihin. Toisaalta siitä olen nykyään täysin kieltäytynyt, että pitäisin Viiville tunteja, koska olen niin vaativa ja Viivi aina suuttuu minulle siitä. Se harmittaa, että pikkusisko ei ymmärrä omia kykyjään ja potentiaaliaan ratsastajana. On kiva kun kotona on joku, jonka kanssa höpöttää hevosista, ratsastuksesta ja kaikesta talleilusta samanhenkisen kanssa. Yhdessä haaveillaan hienoista hevosista ja talleista, joita me joskus rakennetaan, sekä suunnitellaan, mitä temppuja Heidille pitäisi joskus opettaa. Äidin kanssa sellaisesta ei niin vaan puhutakaan, koska realistisuus iskee kasvoille saman tien. En usko että meillä olisi paljon puhuttavaa ilman yhteistä harrastusta. 7

8 Viivi Ilman siskoa en olisi varmaan edes aloittanut ratsastusta. Kun olin ehkä 4-vuotias kävimme äidin kanssa lähes aina katsomassa Venlan ratsastustunteja Trans Horsesilla, joilla Venla tosin tippui lähes aina monta kertaa. Silloin sain myös ensikosketukseni poneihin. Venlan idea oli myös istuttaa minut ponin selkään, joten kävin tuolloin talutusratsastuksessa aina välillä. Pienempänä olin aina Venlan kanssa tallilla, sillä ratsastimme samana päivänä ja Venlalla oli myös hoitoponi. Tämä kuitenkin muuttui, kun Heidi-poni oli ollut meillä pienen hetken aikaa. En ikinä halunnut mennä Venlan kanssa tallille, koska siitä tuli aina riitaa, ja ne nuorempana tietysti aina hävisin. Kun kasvoimme molemmat vähän, pystyin taas käydä Venlan kanssa tallilla. Tajusin, että sisko yrittää vain auttaa, kun sanoo mitä teen väärin. Nykyään oikein pyydämme, että toinen kertoo virheet joita teemme, eikä niistä sitten suututa. En osaa sanoa, onko kivaa vai ei, että siskolla on sama harrastus, sillä Venla on aina ratsastanut, kun minäkin olen. Tietysti se avaa ns. uusia ovia, kun useampi perheestä tekee samaa hommaa. Ei meillä varmastikaan olisi ponia, jos Venla ei ratsastaisi myös. Olemme molemmat Venlan kanssa myös todella kilpailuhenkisiä ja se herättää vihamielisyyttäkin, kun totta kai itse haluaisi olla parempi kuin toinen. Tämä kuitenkin auttaa kehittymään, kun on paremmuustavoitteita kohdistuen niinkin läheiseen ihmiseen, kuin siskoon. Yleensä lähes kaikki juttumme Venlan kanssa liittyvät hevosiin. Tai vaikka keskustelu ei alun alkaen liittyisi, lopulta kysymme, että mitä teit ponin kanssa ja miten se meni. Venlan kanssa suunnittelemme usein, mitä Heidille pitäisi ostaa, ja kerromme sitten yhdessä niistä äidille. Mitään suunnittelemaamme emme kuitenkaan koskaan ole saaneet, koska se on liian kallista tai ei sitä oikeasti tarvitse, ja vaikka useimmiten äidin jutut ovat ihan totta, menemme yhdessä juttelemaan siitä, kuinka äiti on ärsyttävä ja tylsä. Seuraavat päivät suunnittelemme miten saamme äidin pään käännettyä, mutta asiat unohtuvat pian, ja sitten meillä on taas Venlan kanssa uusi juttu, mitä haluamme. Teksti: Venla & Viivi Leppäniemi 8

9 Enjalan Tallin valmennusryhmässä ratsastava ja Enjalan ratsastajat ry:n kilpailusihteeri Jenni Paakkari kertoo joka numerossa hevosista ja ratsastuksesta valkkaryhmäläisen näkökulmasta. Mielikuvilla paremmaksi? Olen edellisissä kirjoituksissani tänä vuonna käsitellyt kahta tärkeää asiaa, ravitsemusta sekä liikuntaa osana ratsastusta. On monia muitakin asioita mitä olisi hyvä nostaa esiin, mutta yksi sellainen on ehdottomasti henkinen puoli. Tuon tässä kirjoituksessani esille erilaisia asioita muun muassa miten tallielämä vaikuttaa mielen virkeyteen sekä miten henkinen valmistautuminen esimerkiksi kisatilanteessa saattaa vaikuttaa lopputulokseen. Olen monelta ratsastajalta kuullut tässä vuosien varrella miten jo ajatus tallille tulemisesta piristää synkintäkin syyspäivää. Kun pääset tallille, tuntuu ihan siltä kuin astuisit kokonaan uuteen elämään. Kaikki ajatukset työasioista tai stressaava tilanne esimerkiksi kotona unohtuvat nopeasti kun pääset tuoksuttamaan noita ihania karvaturpiamme. On melkein terapeuttista hoitaa hevonen ennen ratsastusta ja tyhjentää pää muista asioista. Nuo ihanat otukset ovat se syy miksi palaamme päivä päivän tai viikko viikon jälkeen tallille. Tallilla voit myös aistia mukavan ilmapiirin ihan meidän ihmistenkin keskuudessa, kaikkia autetaan tarvittaessa ja moikataan aina kun nähdään. Monille onkin kertynyt kasa uusia ystäviä heppapiireistä, joissa voi jutella niitä aina niin ihania heppajuttuja kun omat kaverit kotona eivät niitä jaksa enää kuunnella. 9

10 Monet kilparatsastajat käyttävät paljon mielikuvaharjoituksia esimerkiksi ennen tärkeitä kilpailuita, mutta miksei tavallinen tuntiratsastajakin voisi tehdä samoin aina ennen omaa tuntiaan. Tuntilaisilla ei kuitenkaan aina ole selvää mitä tunnin aikana tehdään jotta voisi valmiiksi miettiä miten kyseinen liike teoriassa ratsastettaisiin. Voit kuitenkin miettiä miltä hevonen tuntuu kun se on rentona ohjan ja pohkeen välissä, miltä tuntuu kun itse olet rento jne. Itse teen mielikuvaharjoituksia varsinkin ennen koulukilpailuita nukkumaan mennessäni. Niissä se on mielestäni helpompaa sillä radat kun tietää jo valmiiksi. Yleensä illalla jo tuntee pientä jännitystä seuraavasta päivästä ja unen päästä on vaikeaa saada kiinni joten tuo harjoittelu siinä rauhoittuessa auttaa myös unen saantiin. Estekilpailuissa se on vaativampaa, sillä usein rataa ei tiedä ennen kisapäivää. Itse teen mielikuvaharjoitteen vähän ennen omaa suoritustani. Rauhoitun ja laitan silmät kiinni. Ajattelen miltä kaiken pitäisi tuntua ja millaiset tiet tulisi ratsastaa. Kaikille mielikuvaharjoittelu ei kuitenkaan välttämättä toimi. Jokaisella on nimittäin omat tapansa oppia ja jokaisen täytyy vaan löytää paras tapa itselleen, vaikka se veisikin aikaa. Mielikuvaharjoittelu on kuitenkin sen verran "mielenkiintoista" että ehdottomasti suosittelen jokaisen sitä kokeilevan ainakin jossain vaiheessa ratsastusuraa tai miksei muissakin tilanteissa elämässä. Yksi monia askarruttava asia on varmasti myös se miten päästä eteenpäin kun tuntuu, että tunti tunnin perään menee päin prinkkalaa tai kisoissa tulee pelkkiä epäonnistumisia. Jokainen varmaan tietää sen miltä tuntuu kun menee hyvin, mutta miten käsitellä asia jotta se vaikuttaisi positiivisella tavalla seuraavaan kertaan. Kaikilla on erilainen tapa käsitellä epäonnistumisia, joillakin tulee turhautuminen itseensä ja toisilla saattaa tulla jopa hevoseen. Käytännössä melkein joka kerta se syy istuu siellä satulassa. Itselleen raivostuminen voi joskus olla ihan paikallaankin, se saattaa vaikuttaa positiivisesti, sillä seuraavalla kerralla todennäköisesti yrität enemmän tai olet päässyt harjoittelemaan niitä asioita mitkä meni pieleen. Siinähän tämän lajin salaisuus piileekin, jos joka kerta menisi hienosti niin ei niistä onnistumisistakaan osaisi riemuita. Kun sanotaan, että viidestä yrityksestä yksi onnistuu, niin se pitää varmasti paikkansa. Itse voisin ottaa vaikka esiin tämän vuoden ratsastuskoulujen mestaruudet joissa ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Varsinkin kouluohjelmaani olin todella pettynyt. Lähdin hyvällä fiiliksellä liikenteeseen ja olin tehnyt juurikin noita mielikuvaharjoituksia. Kaikki meni hyvin siihen asti kun tuomari vihelsi pilliin. Olin ilmeisesti ladannut itseni niin täyteen yrittämistä ja voitontahto oli kova 10

11 Se sitten kostautui liiallisena yrittämisenä ja Naomi selvästi vaistosi minussa muutoksen. Mietin jälkeenpäin mitä voisin muuttaa omassa suorituksessani jotta saisin katkaistua huonot suoritukseni vuosi vuoden jälkeen juuri kyseisissä kilpailuissa. Seuraavan vuoden tavoitteeksi olenkin itselleni asettanut että yritän miettiä aitojen sisäpuolelle astuessani, koittavani ratsastaa kuin "laput silmillä. Pyrin unohtamaan kaikki ulkoiset paineet ja muutkin häiriötekijät ympärilläni ja mietin ainoastaan sitä rentoutta ja hyvää fiilistä. Pyrin ratsastamaan samalla tavalla kuin kotona. Monella juuri tuo, että olet jossain muualla ratsastamassa saattaa tulla ongelmaksi. Varsinkin sellaisilla uusilla kilpailijoilla joilla ei ole vielä niitä startteja paljon takana, saattaa liika jännitys vielä sen viimeisen silauksen omasta taidonnäytteestä radalla. Se onkin tilanteen vaikeus kuinka saat käännettyä sen jännityksen esimerkiksi keskittymiseen. Kaiken a ja o on kuitenkin se, että ajattele asioita aina positiivisella tavalla, "Minä tulen voittamaan jännitykseni", eikä "Minua jännittää liikaa jotta voisin onnistua". Teksti: Jenni Paakkari Kuva: Laura Markoff 11

12 Osa 4 PELKO Jasmin Aitta-aho Tässä juttusarjassa kerrotaan hevosiin ja ratsastukseen liittyvistä peloista eri ihmisten kokemana. Pelko voi olla todella erilaista ja se riippuu täysin ihmisestä. Mielestäni pelko on välillä hyväkin asia, koska sen kautta voi oppia ja kehittyä lisää kunhan se ei vain kasva liian isoksi ja ylitsepääsemättömäksi. Esimerkiksi minulla oli kauan estepelko, koska tipuin estetunneilla paljon ja kerran aika pahastikin. Siitä tuli sekä henkiset että fyysiset kolhut, mutta onneksi Jonna ymmärsi pelkoni ja auttoi pääsemään sen yli. Aina kun oli estetunti ja näin esteen minulle tuli ahdistava ja huono olo sekä jännitti paljon ja sydän alkoi tykyttämään. Menin monta kuukautta ristikoitakin itku kurkussa. Pelkoa helpotti luotettavat hepat kuten Jalle ja Lissu, jotka ovat mahtavia esteheppoja. Loppuvaiheessa Jonnalla luultavasti meni hermot kammooni, koska se pitkittyi niin kauan ja hän alkoi kannustamaan aloittaa isompien esteiden hyppäämistä. Se todella kannatti, sillä nyt minulla ei ole enää estepelkoa ollenkaan! Jonnasta oli todella paljon apua ja olen iloinen, että kammoni lähti pois. Teksti: Jasmin Aitta-aho Kuva: Laura Markoff 12

13 Anna Ahlberg: Mary Wanless: Mielekästä ratsastusta Mielekästä ratsastusta kirjassa kerrotaan ratsastuksen perusasioista sellaisella tavalla, joka voi ensin saada lukijan vähän hämmennyksiin. Kaikki perusjutut, joita ratsastustunneilla on vuosien ajan opetettu, esitetään aivan uudella tavalla. Monet ratsastustunneilla kuullut opit, kuten kantapäät alas tai hevosen liikkeisiin mukautuminen, käsketään unohtamaan. Kirjassa myös kerrotaan tarkasti, miksi esimerkiksi kantapäitä ei tule kaikin voimin painaa alas. Tässä kirja-arviossa kerron hyvin karkeasti kirjan kaikkien lukujen (14kpl) pääsisällön ja yhteenvetona mitä mieltä olen kirjasta. Kirjan 14 luvusta yhdeksän käsittelevät ratsastajan istuntaa. Istunta on siis Wanlessin mukaan kaiken a ja o ja kirjassa istunnan eri osa-alueet käydään seikkaperäisesti läpi. Istunta-lukujen aiheet ovat: istunnan suora linja (korva-olkapää-lonkka-kantapää), istuinluut kontaktin perustana (lantion pystysuoruus=istuinluut osoittavat alaspäin), satulaan juurtuminen (ratsastaja istuu hiljaa; ei työnnä/hylly/lyki jne), alavartalon lihastuki (lantionpohjan lihasten aktivointi), hengittäminen (ratsastajan tulee hengittää koko keuhkokapasiteetillaan), kehon kiinteyttäminen (voimakkaan lihasjänteyden omaava ratsastaja näyttää siltä ettei tee mitään), painoton istunta (ratsastaja kannattelee itse itsensä), istunnan kapeus (alaselän lihasten aktivoiminen) ja itsenäinen istunta (käydään läpi mm. kevennystekniikkaa). Kirjan muut viisi lukua käsittelevät ohjaamista, pohjeapujen käyttöä, ohjastuntuman, hevosen peräänannon ja viimeisenä lukuna ratsastajan ja hevosen vuorovaikutusta. Nämä perusasiat, kuten kaikki muukin kirjassa, esitetään kirjassa niin erilaisella tavalla että varmasti kannattaa lukea läpi ajatuksella. Oikeastaan tästä kirjasta ei ole kovin kivaa tiivistää yhtään mitään, koska kirjassa on niin paljon asiaa, että tiivistämällä jotain mielestäni tärkeää jää helposti toinen tärkeä juttu sanomatta. Toki mukaan mahtuu toistoa ja asioita väännetään rautalangasta ja jossain kohtaa lukijaa voi uuvuttaa, mutta jos jossain ratsastuskirjassa käsitellään istuntaa tätä perusteellisemmin niin minulle saa ilmoittaa! 13

14 Kirjassa kaikki esitetyt väittämät perustellaan juurta jaksain ja esitetään myös asioiden syy-seuraussuhteet: esim. Ratsastaja tukeutuu ohjiin hevonen vetää ratsastaja vetää takaisin noidankehä pyörii (kun tulisi pitää kevyt tuntuma). Sen lisäksi että varsinkin istunta-kappaleet avaavat silmiä, niin myös esim. ohjaamista ja pohjeapuja käsittelevissä kappaleissa on paljon asiaa, mitä ei ratsastustunneilla harmi vaan ehditä käsitellä. Siispä suosittelen lukemaan ne, tässä on halpa ja helppo tapa opetella ratsastamaan! Kirjassa on myös paljon ilman hevosta tehtäviä hyödyllisiä harjoituksia. Ratsastuksessa tarvittavaa vartalonhallintaa ja lihasjäntevyyttä lähestytään kirjassa monesta eri näkökulmasta ja istunta-asioissa kirjan anti onkin omaa luokkaansa. Itselle jäi seuraava lause eniten mieleen kirjasta: Kun katsot huippuratsastajien ratsastusta ja luulet heidän saavuttavan sen kaiken rentoudella, olet pahasti väärässä. Teksti: Anna Ahlberg 14

15 Valmennusryhmäläisen saappaista pompattiin hevosenomistajan saappaisiin. Tuore hevosenomistaja Mervi Majoinen raportoi elämyksistä ja kommelluksista uuden tuttavuuden kanssa. Nimittäin ikioman hevosen, Velurin kanssa. Lastauksesta - Osa 7 Vielä silloin, kun olimme vajaat kaksi vuotta sitten ostaneet Velurin, se käveli matkalle lähdettäessä aina traileriin kiltisti kuin enkeli Noin vuosi sitten meille alkoi kuitenkin tulla ongelmia lastaamisen kanssa Velur ilmensi todella selkeästi vastahakoisuutensa traileriin kävelemiseen, ja lastaukseen piti varata reilusti aikaa. Tulimme tietenkin siihen tulokseen, että olimme lastatessamme aina tehneet jotain väärin, ja että Velur kertoi sen meille näin. Näiden ongelmien alettua lastatessa tuli aina kinaa niin hevosen kuin äidin kanssa. Teimme molemmat toistemme mielestä jotain väärin, ja toisen neuvot ärsyttivät. Aivan ymmärrettävästi Velur reagoi vihamieliseen tunnelmaan vetämällä entistä enemmän poispäin trailerista. Tarvitsimme monta kertaa apua joltain kokeneelta lastaajalta, ja saimme paljon hyviä neuvoja lastaamiseen ennen kuin aloimme pärjätä itse. Kaikkein tärkeintä on pysyä rauhallisena. Avun ja oppimisen myötä Velur on taas yleensä alkanut kävellä traileriin oikein nätisti, ja silloinkin, kun se jaksaa nostaa oman show n pystyyn lastaushetkellä, me pärjäämme sen kanssa. 15

16 Muutama viikko sitten olimme Etelä-Suomen alueen kouluvalmennuskatsastuksessa. Kävellessäni Velurin kanssa maneesin ulkopuolella erään edellisen ryhmän valmennettavalla ja hänen vanhemmillaan oli vaikeuksia saada poninsa traileriin. Äiti huomasi heidän ongelmiensa olevan hyvin samankaltaisia kuin meidän ongelmat olivat olleet ja tarjosi heille apua. Kohta he saivatkin jo ponin autoon käyttäen samanlaisia tekniikoita, kuin me olimme Velurin kanssa oppineet. Seuraavana valmennuspäivänä lastattuani jo Velurin huomasin, että saman ponin kanssa oli taas ongelmaa. Yhdessä saimme ponin lastattua samoilla keinoilla kuin edellisenäkin päivänä. Kiitollisena avusta he totesivat, että meidän perheessä on joku hevoskuiskausgeeni. Se pisti minut miettimään. Vaikka hevoskuiskauksesta ollaan todella kaukana, ymmärsin, kuinka paljon jo kahdenkin vuoden hevosenomistajuus on meitä opettanut. No, nyt kun olen oppinut lastaamaan hevoseni ja hankkinut ajokortin, olisi varmasti hyvä aika opetella vetämään traileria ja hankkia siihen lupa. Harjoittelu ei kuitenkaan ole sujunut ruusuisesti. Olen kokeillut kaksi kertaa vetää traileria tallin pihassa ja molemmilla kerroilla jotain ikävää on tapahtunut. Ensimmäisellä kerralla käsijarru juuttui kiinni, ja traileri kaiversi pihaan suuret urat, ja toisella kertaa traileri irtosi auton peräkoukusta. Ei kuitenkaan pidä ajatella, ettei trailerin vetämisestä tule mitään, vaikka se tuntuisikin ensin siltä. Se opittiin jo lastauksen kanssa, että kannattaa pysyä rauhallisena ja kuunnella neuvoja, ja kohta traileri ehkä kulkee auton perässä kiltisti kuin enkeli. Teksti: Mervi Majoinen Kuva: Laura Markoff 16

17 Toivottaa, Enjalan ratsastajat ry:n hallitus 1 7

18 Enjalan ratsastajat ry:n junnukerho toimii Enjalan Tallilla toimii lähes joka keskiviikko klo Alempana näet kerhon tapaamisajankohdat. Kerhossa tutustutaan tallielämään ja puuhataan yhdessä hevosten kanssa. Aina pääsee mukaan! Junnukerhoa suositellaan erityisesti aloitteleville hoitajille. Kerho on tarkoitettu kaikille hevosen hoidosta ja tallipuuhastelusta kiinnostuneille heppatytöille sekä pojille! Kerhon vetäjänä toimii ja junnujen toiminnasta vastaa Laura Markoff. Kysymyksiä junnutoiminnasta voi laittaa s-postiin JUNNUKERHON ALUSTAVAT AJANKOHDAT: ke 15.1 klo ke 29.1 klo LISÄÄ JUNNUKERHON TAPAAMISAJANKOHTIA TÄYDENNETÄÄN PITKIN ALKUVUOTTA NETTISIVUILLE JA TALLIN ILMOITUSTAULULLE! 1 8