Kantatie 43:n kevyen liikenteen väylän suunnitelma-alueen arkeologinen koetutkimus Kalannin Kylähiiden alueella Uudessakaupungissa 2017

Transkriptio

1 Kantatie 43:n kevyen liikenteen väylän suunnitelma-alueen arkeologinen koetutkimus Kalannin Kylähiiden alueella Uudessakaupungissa 2017 Ville Laakso & Jasse Tiilikkala Maanala Oy

2 2 Tutkimuksen perustiedot Kohde: Uusikartano II (muinaisjäännösrekisterin kohde ), Klupumäki ( ) ja Palppa I ( ) -nimiset kiinteät muinaisjäännökset ympäristöineen Uudessakaupungissa Tutkimuksen tyyppi: arkeologinen koetutkimus Tavoite: selvittää onko kolmen suunnittelualueella sijaitsevan muinaisjäännöskohteen kohdalla kiinteitä muinaisjäännöksiä ja mikäli on, määrittää niiden säilyneisyys ja laajuus Kenttätyöaika: ja Tutkijat: FT Ville Laakso ja FM Jasse Tiilikkala, Maanala Oy Tilaaja: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Aiemmat tutkimukset: inventointi K. Killinen 1880, inventointi Th. Schvindt ja H. Forsström 1896, inventointi M. Huurre 1964, kaivaus P.-L. Lehtosalo-Hilander , kaivaus P.-L. Lehtosalo- Hilander 1977 Tutkimuksessa talletetut esinelöydöt: Kansallismuseon arkeologiset kokoelmat KM 41299, diar Tulos: suunnittelualueelle ulottuu osia kahdesta kiinteästä muinaisjäännöksestä; niiden kohdalla on tehtävä kaivaustutkimuksia, mikäli kevyen liikenteen väylä toteutetaan suunnitellusti Tutkimusalueiden sijainti merkitty vihreällä. Pohjakartta: Maanmittauslaitos. Raportissa käytetään Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 07/2017 aineistoja. Karttakoordinaatit on ilmoitettu ETRS-TM35FIN-järjestelmässä. Kansikuva: tutkimusaluetta kantatie 43:n reunassa.

3 3 1. Tutkimustehtävä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus suunnittelee jalankulku- ja pyöräilyväylää kantatien 43 varteen Uudessakaupungissa. Suunnittelualueen kohdalla, Laitilan ja Kalannin välillä, sijaitsee kolme kiinteää muinaisjäännöstä: Uusikartano II (Museoviraston muinaisjäännösrekisterin kohde numero ), Klupumäki ( ) ja Palppa I ( ). Kaikki ovat rautakaudelle ajoittuvia hautapaikkoja. Varsinais-Suomen maakuntamuseo totesi lausunnossaan (Dnro ) hankkeen edellyttävän arkeologisia koetutkimuksia kaikkien kolmen kohteen kohdalla. Lausunnon mukaan tutkimuksissa on selvitettävä, onko suunnittelualueella kiinteitä muinaisjäännöksiä ja mikäli on, myös niiden säilyneisyys, laajuus ja syvyys. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tilasi maakuntamuseon lausunnon mukaiset tutkimukset Maanala Oy:ltä Museovirasto myönsi hankkeelle tutkimusluvan (MV/105/ /2017). Maastotyöt tehtiin ja (FT Ville Laakso ja FM Jasse Tiilikkala). Havainto-olot olivat hyvät. noin 700 metrin matkalla (ks. karttaa seuraavalla sivulla). Koekuoppia kaivettiin lapiolla ja lastalla muinaisjäännösten kohdalle ja niiden ympäristöön topografisesti otollisiksi katsotuille paikoille. Alueita kairattiin runsaasti sekä prospektoitiin laajasti metallinilmaisimella. Koekuopat 1 2 kaivettiin lastalla; maita ei seulottu. Muut koekuopat kaivettiin pääosin lapiolla ja niiden maa seulottiin 4 mm:n seulalla. 2. Menetelmät Maastotutkimus kohdistui noin 20 metrin levyiseen tienvierusalueeseen kantatien 43 varrella, välittömästi nykyisen tiealueen kaakkoispuolella. Paikalla olevat kolme muinaisjäännöskohdetta sijaitsevat lähekkäin Palppa I ja Klupumäki vain muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan ja Uusikartano II niistä noin 400 metriä lounaaseen. Käytännön tehtävänä oli selvittää näiden vanhastaan tunnettujen muinaisjäännösten säilyneisyys ja ulottuminen hankealueelle. Kohteiden ympäristöä tutkittaessa tarkastettiin tien vartta myös niiden välisellä alalla, kaikkiaan Työkuva: arkeologi Jasse Tiilikkala seuloo koekuopan 4 maata Uusikartano II -nimisellä kohteella. Tien vieruspellot olivat kasvipeitteisiä, ja avoimia maastonkohtia oli lähinnä peltojen pientareilla ne tarkastettiin silmämääräisesti. Tienvierustan maakiviä tarkastettiin kuppien tai muiden hakkausten varalta. Hans-Peter Schulzin ja Jaana Itäpalon vuoden 2017 Kalannin arkeologisen inventoinnin raporttia ei kesällä 2017 vielä ollut käytettävissä.

4 4 Tutkimusalueen vanhastaan tunnetut kiinteät muinaisjäännökset, koetutkimuksen yhteydessä kaivetut koekuopat ja koetutkimuksessa todettu uusi muinaisjäännöskohde Palppa VII (vihreä pystyviivoitus). Koekuopitettujen kohtien välistä aluetta tarkastettiin kairauksin ja silmänvaraisesti. 3. Havainnot 3.1. Yleiset havainnot Kylähiiden alue on esihistoriallisen kulttuuriperinnön kannalta poikkeuksellisen arvokas. Suhteellisen pieneltä alalta tunnetaan paljon kohteita, ja niillä on huomattavaa tutkimuksellista merkitystä. Vanhastaan tunnetut muinaisjäännöskohteet sijaitsevat peltoja reunustavilla kumpareilla ja joutomaakaistaleilla. Ne on todettu koekuopissa tai ojien leikkauksissa havaittujen löytöjen ja/tai kulttuurikerroksen perusteella. Samantyyppisiin alueisiin kiinnitettiin erityistä huomiota myös vuoden 2017 koetutkimuksessa. Vuoden 2017 tutkimusalue on loivasti kumpuilevaa peltoa ja joutomaata. Maaperä vaihtelee varsin paljon, savesta hietaan. Alue on luontaisesti hyvin kivistä, ja peltojen reunamilla on erikokoisia röykkiöitä, jotka sijaintinsa, kiviaineksensa ja ulkomuotonsa perusteella vaikuttavat nuorehkoilta raivausröykkiöiltä. Muutamat niistä sijaitsevat hankealueen liepeillä (N E ja N E sekä N E ; merkitty numeroilla 2, 3 ja 5 sivun 12 karttaan),

5 5 mutta maastohavaintojen perusteella niitä ei ole syytä pitää muinaisjäännöksinä, eikä niillä ole vaikutusta väylähankkeeseen. Alla (sivulta 7 alkaen) kuvataan kohdekohtaiset havainnot maantieteellisessä järjestyksessä, lounaasta koilliseen. Kohteita on yhteensä viisi. Ensin kuvataan kaksi jatkotutkimuksia vaativaa muinaisjäännöskohdetta, Uusikartano II ja Palppa VII. Niiden jälkeen kuvattavilla kohteilla 3 5 (Palppa III, Klupumäki ja Palppa I) ei ole vaikutusta väylähankkeeseen. Raivausröykkiö kohdassa N E Kaakosta. Raivausröykkiö kohdassa N E Lännestä.

6 6 Taulukko: luettelo koetutkimuksen koekuoppahavainnoista. Havainnot-sarakkeessa mainittu suurin syvyys ilmaisee samalla syvyyden, johon koekuoppa kaivettiin. Nro N E Koko cm Havainnot (kerrokset cm pinnasta alkaen) x humuksensekainen harmaa savi (kyntökerros), puhdas vaaleanharmaa savi. Sekoittuneesta maasta löytyi palaneen saven kappale x humuksensekainen harmaa savi (kyntökerros?), puhdas vaaleanharmaa savi x humuksensekainen hiesumoreeni, puhdas kova harmaa hiesumoreeni x mullansekainen harmaa hiesumoreeni, puhdas vaaleanharmaa hiesumoreeni x sekoittunut hiesumoreeni (mahdollisesti ojasta nostettua maata). Löydöt: kaksi pientä tiilenmurua (ei talletettu) x harmaa soran- ja humuksensekainen hiesu, puhdas harmaa hiesu x ruskea humuksensekainen hieta (kyntökerros), puhdas vaalea hieta. Löydöt: 2 pientä palaneen saven kappaletta x kivinen humuksensekainen ruskea hiesumoreeni (kyntökerros), puhdas vaaleanharmaa hiesumoreeni x ruskea humuksensekainen hiesu, puhdas harmaa savi. Löydöt: kolme pientä palaneen saven kappaletta x tummanharmaa humuksensekainen hietamoreeni (kyntökerros), vaalea kellertävä hietamoreeni. Löydöt: mahdollinen saviastian pala, palanutta savea (osa savitiivistettä?), kvartsia x tummanharmaa humuksensekainen hiesu (kyntökerros), puhdas vaaleanharmaa hiesu. Löydöt: mahdollinen saviastian pala, palanutta savea (osa savitiivistettä?), kvartsia x tummanharmaa humuksensekainen hiesu (kyntökerros), puhdas vaaleanharmaa hiesu. Löydöt: palanutta savea (osa savitiivistettä?), kvartsia x tummanharmaa humuksensekainen hiesu (kyntökerros), edellistä hieman tummempi humuksensekainen kulttuurikerros jossa hieman hiiltä, puhdas harmaa hiesu. Löydöt: palanutta savea (osa savitiivistettä), kvartsia x ruskea humuksensekainen hiekkamoreeni (todennäköisesti aiempi kyntökerros), puhdas vaaleanruskea hiekkamoreeni.

7 Havainnot kohteittain 1. Uusikaupunki Uusikartano II Muinaisjäännösrekisterin tunnus Hautapaikka (hautaröykkiö) Rautakausi N E (röykkiön keskeltä) Kohde sijaitsee tasaisella heinikkoisella joutomaalla heti kantatie 43:n eteläpuolella. Röykkiö on löytynyt Matti Huurteen vuoden 1964 inventoinnissa (Huurre 1964: 73 74; kohde 52, karttaluonnos 1a). Huurre luonnehtii paikkaa kivikkokumpareeksi. Hän on kaivanut paikalle koekuopan ja löytänyt siitä hiukan keramiikkaa. Huurre on pitänyt kohdetta varmana hautana. Kantatie 43:n levennyksen johdosta järjestetyt vuosien kaivaukset eivät ulottuneet tälle paikalle, vaan ehjä raunio 52 kyettiin tien ojaprofiilin muutoksella säilyttämään (Lehtosalo-Hilander ). Kohde oli kesällä 2017 todennäköisesti aivan samassa kunnossa kuin Huurteen inventoinnin aikaan. Joutomaasaarekkeessa, jolla kasvaa heinikkoa ja pari katajaa, on laakea ja muodoltaan epämääräinen kivirakenne, jota voi luonnehtia lähinnä röykkiöksi. Sen laajuus on noin 10 x 9 metriä ja suurin korkeus noin 1,1 m. Rakenteen rajat ovat epämääräiset. Kivien halkaisija on pääasiassa luokkaa cm ja ne ovat enimmäkseen pyöristyneitä. Pari suurinta matalaa ja laakeaa kiveä ovat halkaisijaltaan n. 2 m ja oletettavasti luontaisella paikallaan kuten todennäköisesti osa muistakin kivistä. Yhdessä kivistä on Huurteen raportin mainitsema hakattu kiintopiste. Röykkiö koostuu suurimmaksi osaksi kivistä. Niiden väliin tehdyssä kairanpistossa todettiin tummaa humuksensekaista maata, mutta kivisyyden vuoksi ei ollut mahdollista saada selkeää havaintoa niiden alla olevan kulttuurikerroksen paksuudesta. Huurteen havaintojen ansiosta röykkiön muinaisjäännösluonnetta ei ole syytä epäillä. Huurteen löytämästä röykkiöstä muutamia metrejä lounaaseen, samalla joutomaasaarekkeella, on erillinen hieman pienempi (n. 10 x 8 m) ja matalampi kumpare, jota erottaa Huurteen röykkiöstä pari metriä leveä ja noin metrin syvyinen notkelma. Kumpare on kivinen, mutta mitään tarkoituksella laadittua rakennetta ei maan pinnalle ole hahmotettavissa. Paikalle kaivettiin koekuoppa (yllä olevan taulukon numero 5). Siinä todettiin sekoittunutta maata 50 cm:n syvyyteen maata on voitu läjittää paikalle myös tienteon tai viereisen ojan kaivun yhteydessä. Kumparetta kairattiin ja prospektoitiin myös metallinilmaisimella. Mitään muinaisjäännökseen viittaavaa ei paikalla todettu, mutta väylähankkeen edetessä kumpare olisi syytä kaivaa pois arkeologin valvonnassa. Edelleen lounaaseen, muinaisjäännösrekisteriin merkityn muinaisjäännösalueen lounaispäässä, 50 metriä Huurteen löytämästä röykkiöstä, on tien ja pellon välissä pohjakaavaltaan kolmiomainen joutomaasaareke. Paikalla on runsaasti vaihtelevan kokoisia kiviä, mutta ne eivät muodosta mitään tarkoitukselliselta vaikuttavaa rakennetta. Suurin osa niistä on todennäköisesti luontaisilla paikoillaan kivisyys lienee syy, miksei kohtaa ole otettu viljelykseen. Aivan nykyisen pellon reunaan on hiljan tuotu keko pieniä (halkaisija cm, epäilemättä pellolta kerättyjä) kiviä. Saarekkeeseen kaivettiin kaksi tuloksetonta koekuoppaa (numerot 3 4) ja sitä prospektoitiin metallinilmaisimella. Kaikkiaan vuoden 2017 koetutkimusten tulos Uusikartano II -kohteen osalta on, että varmana pidettävä kiinteä muinaisjäännös rajoittuu hankealueen kohdalla Huurteen kuvaaman noin 9 x 10 m laajuisen kivikkokumpareen kohdalle. Kyseinen röykkiö on aivan kantatie 43:n eteläisen ojanluiskan vieressä, joten se tuhoutuu käytännössä kokonaan, mikäli kevyen liikenteen väylähanke toteutuu. Röykkiö on syytä tutkia arkeologisin kaivauksin ennen sitä.

8 8 Sen vieressä lounaispuolella muutaman metrin päässä, samalla joutomaasaarekkeella, oleva em. kumpare edellyttää maastohavaintojen perusteella sitä poistettaessa arkeologin valvontaa, joka voidaan järjestää esimerkiksi samassa yhteydessä, kun Huurteen toteama röykkiö tutkitaan. Kohteen Uusikartano II jatkotutkimuksia edellyttävä röykkiö (vihreä viisikulmio, numero 1) ja muinaisjäännösalueelle kaivetut koekuopat. Röykkiön lounaispuolinen, samassa tien ja pellon välisessä joutomaasaarekkeessa sijaitseva, noin 10 x 8 metrin laajuinen kumpare (kartalla olevan koekuopan 5 ympäristö) edellyttää sitä koneellisesti pois kaivettaessa arkeologin valvontaa. Muinaisjäännös ei koetutkimuksen perusteella ulotu koekuoppien 3 ja 4 kohdalla olevaan pohjakaavaltaan kolmiomaiseen joutomaasaarekkeeseen.

9 9 Kallelantien ja kantatie 43:n risteyksen ympäristöä. Röykkiö on kuvan keskellä, joutomaalla matalan katajapensaan oikealla puolella. Koillisesta. Röykkiö heinikossa katajan etupuolella. Pohjoisesta.

10 10 Uusikartano II -kohteen röykkiön lounaispuolinen erillinen joutomaasaareke. Kuvattu koillisesta Huurteen toteaman röykkiön kohdalta. 2. Uusikaupunki Palppa VII (Aiemmin rekisteröimätön muinaisjäännöskohde) Asuinpaikka Rautakausi? N E (kohteen keskeltä) Kohde sijaitsee melko tasaisella peltoalueella heti kantatien 43 kaakkoisreunan ojan luiskan kaakkoispuolella. Kun Klupumäki-nimisen muinaisjäännöskohteen lounaisosan laajuutta selvitettiin kairauksin ja koekuopin, todettiin sen lounaispuoleisella pellolla kohdassa N E kyntökerroksen alla sitä selvästi tummempaa maata (havaintopiste on merkitty punaisella tähdellä sivun 16 karttaan). Havainnon vuoksi pellolle tien viereen kaivettiin lisää koekuoppia, joista havaittiin, ettei tumma kerros jatku Klupumäen kohdalla tien vieren hankealueelle. Hieman kauemmas lounaan suuntaan peltoalueelle kaivetuissa kuopissa kuitenkin todettiin jälleen tummaa maata ja rautakauteen ajoittunevia löytöjä hieman kauempana lounaassa. Paikalle kaivettiin koekuopat Koekuoppien maa oli peltokerroksessakin selvästi tummempaa kuin vuonna 2017 havainnoiduilla alueilla keskimäärin. Koekuopassa 13 todettiin kyntökerroksen alla sitä tummempi kulttuurikerros, jonka paksuus oli noin 7 cm. Mainittujen koekuoppien löytöaineistoon kuuluu savitiivistettä, mahdollista rautakauden keramiikkaa sekä ihmisen muovaamia kvartsinpaloja. Osa koekuopan 13 löydöistä (ainakin savitiivisteestä) on peräisin kyntökerroksen alaisesta kulttuurikerroksesta. Aineisto vastaa täysin samalla kohdalla tien toisella puolella olevan rautakautisen asuinpaikan Palppa VI löytöaineistoa (josta ks. Lehtosalo-Hilander ). Todennäköisesti kyseessä on yksi laaja-alainen asuinpaikka, jonka kantatie 43 on aikanaan halkaissut. Tekniseltä

11 11 kannalta katsoen vuonna 2017 todettu alue muodostaa uuden kiinteän muinaisjäännöskohteen. kaakkoispuolista laajaa peltoa. Peltorinne laskee paikalla kaakkoon, paikoin kynnysmäisesti, mutta enimmäkseen loivasti ja piirteettömästi. Kevyen liikenteen väylän toteutuessa kohteen tutkiminen on perusteltua käytännössä poistamalla hankealueelle jäävältä kohdalta kyntökerros (20 30 cm) koneellisesti ja tutkimalla tarkemmin menetelmin sen alta mahdollisesti esille tulevat kulttuurikerrokset ja rakenteet. Koekuopan 13 leikkaus, jossa erottui pellon kyntökerroksen alla sitä hieman tummempi kulttuurikerros (mitan numeron 1 kohdalla). Koillisessa muinaisjäännökseen viittaava tumma maa alkaa kairausten perusteella suurin piirtein kohdasta N E Siitä koilliseen sekoittuneen kerroksen paksuus on vähäisempi ja peltokerroksen maa vaaleampaa. Kairausten perusteella suurin piirtein kohdasta N E lounaaseen maaperä on huomattavasti muinaisjäännösalueen maata vaaleampaa. Kohtaa voidaan pitää muinaisjäännöksen rajana lounaan suunnassa. Muinaisjäännösalueen leveyttä luode kaakkosuunnassa on mahdotonta määrittää koekuopittamatta vuoden 2017 tutkimusalueen Poikkeuksellisen tummaa sekoittunutta maata koekuopan 10 leikkauksessa. Muinaisjäännösalueen keskellä, kohdassa N E , on joutomaasaarekkeessa suurikokoinen kiviröykkiö, jonka laajuus on noin 9 x 9 metriä ja korkeus noin metrin. Se koostuu pelkistä kivistä. Luoteessa sitä rajaa kantatie 43:n oja, joka on ilmeisesti leikannut rakenteesta osan. Kivet ovat huomattavan suuria, pääosa halkaisijaltaan cm. Pääosa on pyöristyneitä. Silmäkiveä ei ole havaittavissa. Kivien päällä on

12 12 paksu sammal. Röykkiön päällä kasvoi tiheää pensaikkoa, joten havaintomahdollisuudet olivat heikohkot. Tien ojan reunaan tehtiin röykkiöön lapiolla leikkaus, jossa todettiin humuspitoista sekoittunutta maata, muttei mitään suoranaisesti muinaisjäännökseen viittaavaa. Mahdollisesti röykkiön tämän osan päälle on nostettu ojankaivuusta hieman maata röykkiön muissa osissa ei maata ollut. Röykkiö on huomattavan säännöllinen ollakseen pelkkä raivausröykkiö. Vaikka kyseessä olisikin myöhäinen pellonraivauksen tulos, kivien alla saattaa olla huomattavan hyvin säilynyttä asuinpaikkaan liittyvää rautakautista kulttuurikerrosta. Röykkiötä on syytä pitää osana kiinteää muinaisjäännöstä, ja se on syytä tutkia samassa yhteydessä kuin muutkin muinaisjäännöksen osat. Kivien suuren koon vuoksi työssä on syytä varautua käyttämään myös kaivinkonetta. Aiemmin rekisteröimätön ja jatkotutkimuksia edellyttävä muinaisjäännöskohde Palppa VII (vihreä pystyviivoitus). Vihreillä viisikulmioilla on merkitty raivausröykkiöiksi tulkittuja röykkiöitä (numerot 2, 3 ja 5 eivät muinaisjäännöksiä) sekä Palppa VII-muinaisjäännösalueeseen sisältyvä röykkiö (numero 4).

13 13 Muinaisjäännösalueen keskellä olevan röykkiön sijainti (keskellä näkyvien lähimpien pensaiden kohdalla). Kantatie 43 on vasemmalla ja takana. Idästä. Muinaisjäännösalueen keskellä olevan röykkiön suuria kiviä röykkiön itäosassa. Idästä.

14 14 Palppa VII. Rautakautista asuinpaikkaa pellolla, tien reunassa. Koekuopat sähkölinjan alla. Itäkoillisesta. 3. Uusikaupunki Palppa III (Ei muinaisjäännös, poistettu muinaisjäännösrekisteristä kokonaan tutkittuna kohteena) Hautapaikat Rautakausi N E (jäljellä olevan kumpareen keskeltä) Kohde sijaitsee aivan kiinni kantatie 43:n kaakkoispuolen ojan luiskassa, koivua kasvavalla joutomaakaistaleella tien ja pellon välissä. Paikalla on ollut Matti Huurteen vuonna 1964 löytämä (kohde 44) ja P.-L. Lehtosalo-Hilanderin vuosina arkeologisin kaivauksin kokonaan tutkima röykkiö. Kaivauksen jälkeen kohta on suurimmaksi osaksi jäänyt kantatie 43:n kaakkoispuolisen ojan ja sen luiskien alle. Kaivetun röykkiön kohdalla oli kesällä 2017 jäljellä tien suuntainen maansekainen kumpare, jonka leveys on 3 m ja pituus 10 m. Kohde on ollut Museoviraston valtakunnallisessa muinaisjäännösrekisterissä nimellä Palppa 3. Rekisterin sijaintitieto (N E ) on ollut virheellinen, osuen Huurteen kartasta ilmenevästä todellisesta sijainnista 45 m koilliseen. Samoin virheellinen on Varsinais- Suomen maakuntakaavaan kirjattu sijainti (YKJ-järjestelmässä: P I ), joka osoittaa noin 50 metriä todellisesta sijainnista itäkoilliseen (Maakuntakaava 2010: 124). Kesällä 2017 kohde ei enää ollut muinaisjäännösrekisterissä, mutta paikka tarkastettiin, koska se sijaitsee Klupumäki-nimisen kohteen tuntumassa, sekä siltä varalta, että muinaisjäännös olisi ulottunut 1960-luvun kaivauksia laajemmalle. Jäljellä olevan kumpareen reunaan on tuotu kiviä, epäilemättä viereiseltä pellolta. Kumparetta ja sen liepeitä prospektoitiin metallinilmaisimella, mutta mitään erityistä ei löytynyt. Kumpareen itäreunaan kaivettiin koekuoppa

15 15 (numero 1). Siinäkään ei todettu mitään muinaisjäännökseen viittaavaa. Samassa yhteydessä tarkastettiin muinaisjäännösrekisterissä olleen sijaintitiedon mukaista kohtaa edellisestä noin 45 m koilliseen. Paikka on pellon pinnan tasalla oleva, pohjakaavaltaan kolmiomainen joutomaa-alue, jonka sivujen pituus on n. 10 m. Se rajautuu luoteessa kantatie 43:n ojan luiskaan, muualla peltoon. Kohta on erittäin kivinen. Kivet ovat suurehkoja, suurimmillaan niiden halkaisija on noin metrin. Erityisesti alueen kaakkoisosassa on runsaasti myös cm:n kokoista kiviainesta. Osa ainakin isommista kivistä on selkeäsi viereiseltä pellolta raivattuja. Vuoden 2017 koetutkimusten valossa ei ole syytä olettaa, että Palppa III -kohteen liepeillä voisi enää olla säilynyttä muinaisjäännöstä. Kohteella ei ole vaikutusta kevyen liikenteen väylähankkeeseen. Kartta kohteesta on sivulla Uusikaupunki Klupumäki Muinaisjäännösrekisterin tunnus Hautapaikat (polttokenttäkalmisto) Rautakausi N E (muinaisjäännösrekisteri) Kohde on polttokalmisto, johon liittyy lisäksi erikokoisia ajoittamattomia kuoppia. Paikka on peltojen ympäröimällä koillinen lounas-suuntaisella metsäisellä mäkialueella. Kohteen huomioivat jo Kustaa Killinen vuoden 1880 inventoinnissaan (ks. Killinen 1885: 167) sekä Theodor Schvindt ja H. Forsström vastaavassa työssä seuraavalla vuosikymmenellä (Schvindt & Forsström 1896: nro 2). Kohteen rinnakkaisnimi on Palppa II (Huurre 1964: 64). Vuoden 1977 kaivausten perusteella kalmiston on arvioitu ulottuvan mäen alareunoille saakka (Lehtosalo-Hilander 1977). Suunniteltu kevyen liikenteen väylän linjaus kulkee tasamaalla mäen lähimmästä reunasta noin 30 m luoteeseen. Muinaisjäännösrekisteriin kesällä 2017 merkitty rajaus ulottuu lähimmillään noin 20 metrin päähän linjauksesta. Palppa III:n tutkitun röykkiön jäljellä olevan osan paikka. Kantatie 43 on välittömästi pensaikon takana. Etelästä. Aluetta tutkittiin etenkin kairaamalla ja metallinilmaisimella. Mitään muinaisjäännökseen viittaavaa ei todettu. Vuoden 2017 koetutkimuksessa pellolle Klupumäen länsipuolelle kaivettiin koekuopat 1 2 ja 6 9. Lisäksi kohtaa prospektoitiin laajasti metallinilmaisimella ja maaperäkairalla (maastohavainnoista ks. myös kohteen Palppa III kuvausta edellä). Merkkejä muinaisjäännöksistä ei todettu. Kalmisto ei ulotu kevyen liikenteen väylän hankealueelle, eikä sillä ole vaikutusta hankkeeseen. Kartta kohteesta on sivulla 16.

16 16 Palppa I ja Klupumäki-nimisten kohteiden sijainti ja laajuus muinaisjäännösrekisterin tietojen perusteella. Niiden liepeille kaivetut koekuopat on merkitty sinisellä. Punaisella tähdellä on merkitty kohdassa N E kairanäytteessä todettu kyntökerroksen alla oleva sitä selvästi tummempi maa. Havainto voidaan liittää Klupumäki-nimiseen kohteeseen (ks. myös kohteen Palppa III kuvausta tekstissä edellä). Vihreällä ja numerolla 5 on merkitty raivausröykkiöksi tulkittu rakenne (ei muinaisjäännös). Rekisteristä poistettu kohde Palppa III (ei muinaisjäännös) on sijainnut välittömästi karttaan merkityn koekuopan 1 länsipuolella.

17 17 Tutkimusaluetta Klupumäen kohdalla sen länsipuolella, pellolla ja joutomaalla. Koillisesta. 5. Uusikaupunki Palppa I Muinaisjäännösrekisterin tunnus Hautapaikat (polttokenttäkalmisto) Rautakausi N E (muinaisjäännösrekisteri) Kohde on peltojen ympäröimällä koillinen lounas-suuntaisella kivikkoharjanteella, jonka pituus on n. 180 m ja leveys m. Vuoden 1964 inventoinnin konkreettiset muinaisjäännökseen viittaavat havainnot on saatu noin 30 metrin päästä kevyen liikenteen väylän linjauksesta. Muinaisjäännösrekisterissä kesällä 2017 ollut aluerajaus ulottuu kantatien 43 ojan luiskan kaakkoisreunaan saakka. Muinaisjäännösalueen lounaispäähän, kohtaan N E , kaivettiin koekuoppa (numero 14). Lisäksi ympäristöä prospektoitiin perusteellisesti metallinilmaisimella ja maaperäkairalla. Mitään muinaisjäännökseen viittaavaa ei todettu. Vuoden 2017 maastohavaintojen perusteella Palppa I:n muinaisjäännösalue ei ulotu suunnitteilla olevan kevyen liikenteen väylän vaikutusalueelle. Kartta kohteesta on sivulla 16.

18 18 Palppa I -muinaisjäännöskohteen länsilaitaa (joutomaa ja katajikko). Pohjoisesta. Palppa I -muinaisjäännöskohteen länsilaitaa (oikealla, heti tien ojanluiskan vieressä). Lounaasta.

19 19 4. Lähteet Arkistolähteet Huurre, Matti 1964: Kalannin kiinteät muinaisjäännökset. Inventointiraportti, Museoviraston arkisto. Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa : Kalanti Kylähiisi Kaivausraportti, Museoviraston arkisto. Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1977: Kalanti Kylähiisi Klupumäki, kaivauskertomus. Museoviraston arkisto. Schvindt, Theodor & Forsström H. 1896: Luettelo kiinteistä muinaisjäännöksistä Uudenkirkon pitäjässä (Turun lääniä) kesällä Museoviraston arkisto. 5. Yhteenveto tuloksista Suunnitteilla olevan kevyen liikenteen väylän vaikutusalueella todettiin osia kahdesta kiinteästä muinaisjäännöksestä: rautakautisesta röykkiökohteesta Uusikartano II ja rautakaudelle todennäköisesti ajoittuvasta asuinpaikasta Palppa VII. Maastohavaintojen perusteella molempien kohdalla on tehtävä tarkempia arkeologisia kaivaustutkimuksia ennen kuin suunniteltu väylähanke voidaan toteuttaa. Rautakautiset kalmistokohteet Klupumäki ja Palppa I eivät koetutkimusten perusteella ulotu hankealueelle, eikä niillä ole siihen vaikutusta. Turussa Painetut lähteet Killinen, Kustaa 1880: Muinaisjäännöksiä Vehmaan kihlakunnassa. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja VII: Maakuntakaava 2010: Luettelot Varsinais-Suomen muinaisjäännöskohteista ja -alueista. Varsinais-Suomen maakuntakaava, Taulukko IA. Ville Laakso Arkeologi, FT Maanala Oy