Laitilan Soukaisiin suunnitellun pakkaamorakennuksen alueen arkeologinen koetutkimus 2018

Transkriptio

1 Laitilan Soukaisiin suunnitellun pakkaamorakennuksen alueen arkeologinen koetutkimus 2018 Ville Laakso & Jasse Tiilikkala Maanala Oy

2 2 Tutkimuksen perustiedot Kohde: Laitilan Soukaisten Mikolan tilan ( ) alueelle suunniteltu pakkaamorakennus lähiympäristöineen Tutkimuksen tyyppi: arkeologinen koetutkimus Kenttätyöaika: Tutkijat: FT Ville Laakso ja FM Jasse Tiilikkala, Maanala Oy Tilaaja: Mikolan Tila Oy Aiemmat arkeologiset tutkimukset: Tutkimusalueen sijainti sen keskeltä: N E (ETRS-TM35FIN) Tutkimuksessa talletetut esinelöydöt ja näytteet: Kansallismuseon arkeologiset esinekokoelmat KM (diar ) Tulos: alueella ei ole kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muita arkeologisia suojelukohteita Tutkimusalue sijaitsee sinisen ympyrän sisällä. Pohjakartta: Maanmittauslaitos. Raportissa käytetään Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 4/2018 aineistoja. Karttakoordinaatit on ilmoitettu ETRS-TM35FIN-järjestelmässä. Karttojen asemointi: Jasse Tiilikkala/Maanala Oy. Kansikuva: Soukaisten tiheästi rakennettua keskusaluetta vuoden 1882 kartassa (Ladau 1882).

3 3 1. Tutkimustehtävä Laitilan Soukaisten kylään, Mikola-nimiselle tilalle, on suunnitteilla juures- ja vihannespakkaamo. Varsinais-Suomen maakuntamuseo edellytti hankkeesta antamassaan lausunnossa (Dnro ), että paikalla on ennen rakennustöitä tehtävä arkeologinen koetutkimus, jossa selvitetään, sijaitseeko rakennettavalla alueella lain suojaamaa muinaisjäännöstä. Lausunnossa määritettiin tutkittavaksi alueeksi suunniteltu rakennuspaikka sekä sinne johtavaksi suunniteltu tielinja. Mikolan Tila Oy tilasi maakuntamuseon lausunnon edellyttämän tutkimuksen Maanala Oy:ltä Tutkittu alue sijaitsee Soukaisten kylän historiallisella ydinalueella, rakennettujen alueiden ympäröimällä suhteellisen tasaisella pellolla. Koillisessa se rajautuu Soukaistentiehen. Rakennuspaikan ja sen piha-alueen yhteislaajuus on noin 90 x 55 m ja lisäksi tutkimusalueeseen kuuluvan tulotien pituus 55 m (ks. karttoja jäljempänä). Soukaisten alue on tunnettu runsaista ja merkittävistä rautakautisista löydöistään. Vuoden 2018 tutkimusalueelta ei kuitenkaan ole rekisteröity kiinteitä muinaisjäännöksiä tai arkeologisia esinelöytöjä. Tiedossa ei ole, ovatko tähänastiset Soukaisten arkeologiset inventoinnit (v. 1978, 1994) kohdistuneet tälle nimenomaiselle alueelle. Tutkimusalueen lounaisreunasta noin 90 metriä edelleen lounaaseen sijaitsee Mikola-nimellä rekisteröity mahdollinen muinaisjäännös: ajoittamattomia maan pinnalle erottuvia kiveyksiä (Museoviraston ylläpitämän muinaisjäännösrekisterin kohde ). Vuoden 2018 tutkimus ei ulottunut kohteen kohdalle tai sen välittömään läheisyyteen. Muut arkeologiset lähikohteet ovat Kuivala/Hällynen-niminen rautakautinen polttokenttäkalmisto ja asuinpaikka (muinaisjäännösrekisterin kohde ) noin 200 m tutkimusalueesta itään sekä Takamäki-niminen, ilmeisesti pronssikautinen, röykkiökohde ( ) noin 200 m alueesta lounaaseen. Tutkimusalueen sijainti keltaisen ympyrän sisällä. Punaiset pisteet ja vinoviivoitukset kuvaavat lähialueen kiinteitä muinaisjäännöksiä.

4 4 Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoon pohjautuva korkeusmalli Soukaisten alueesta. Nimetyt kohteet ovat tunnettuja muinaisjäännöskohteita. Tuleva rakennus merkitty Mikola-nimen koillispuolelle. Työkuva: Jasse Tiilikkala kaivaa koekuoppaa.

5 5 Ote tilaajan asemapiirroksesta, jossa on suunniteltu pakkaamorakennus alhaalla vasemmalla, sen ympärillä tuleva piha-alue sekä edelleen koilliseen johtava tulotie. Viimeksi mainitulle on kuvan laatimisen jälkeen määritetty uusi sijainti kuvassa näkyvästä sijainnista luoteeseen (ks. karttoja jäljempänä). Edellisen karttakuvan rakennusalueet maastokartalle asemoituna (punainen ja sininen viiva).

6 6 2. Menetelmät Ennen maastotyötä alueen historiallista maankäyttöä selvitettiin vanhan kartta-aineiston perusteella. Sitä koskevat havainnot on kuvattu jäljempänä kohdassa Historialliset kartat. Maastotyössä koko alue tarkastettiin aluksi silmänvaraisesti. Alue oli kokonaisuudessaan peltoa, joka oli osin mulloksella, osin kasvipeitteinen. Pintapoiminnan osalta havainto-olot vaihtelivat: alueen keskiosassa ne olivat hyvät (ks. sivun 9 karttaa, johon ao. alue on merkitty vihreällä vinoviivoituksella), muualla ne vaihtelivat kohtalaisista heikohkoihin. Havainto-oloiltaan hyvän alueen lounaispuoleinen osa oli kuitenkin kokonaan kasvipeitteistä, joten sitä ei voitu pintapoiminnalla tutkia. Tämän jälkeen aluetta prospektoitiin kevyellä maaperäkairalla ja metallinilmaisimella. Lisäksi kaivettiin 28 koekuoppaa (ks. karttaa ja taulukkoa sivuilla 9 11). Koekuopat kaivettiin pääosin lapiolla. Kyntökerroksen alapinnan taso otettiin kuitenkin jokaisessa kuopassa esiin lastalla, jotta esimerkiksi mahdollisen muinaispellon havaitseminen olisi mahdollista. Keskeisimmät osat lapiolla kaivetusta maasta käytiin läpi lastalla. Lastalla kaivettiin myös koekuoppien 3 ja 4 (moderni) kulttuurikerros sekä kuoppien 19 ja 20 peltokerroksen alainen tumma maa. Pellon alavammalle osalle avattiin joitakin keskimääräistä kokoa laajempia kuoppia, koska pellon muokkauskerroksen mahdollisen kertymisen vuoksi kyseistä kohtaa pidettiin muinaispeltojen kannalta potentiaalisimpana (koekuopat ja 20). Koekuoppien leikkaukset dokumentoitiin ja maakerrokset tulkittiin. Tutkimuksen päättyessä kuopat täytettiin. Maastotöiden alkaessa tilaajan edustaja Kristian Mikola ilmoitti aiempien suunnitelmien tarkentuneen tontille tulevan tielinjan osalta. Mikola osoitti maastossa korjatun sijainnin ja maastotutkimukset kohdistettiin uudelle linjaukselle (jonka sijainnista ks. karttoja alla). Tutkimusalueen koillisreunaa sivusi pieneltä alalta muutamien metrien korkuinen murskekasa, jonka kohtaa ei voitu tutkia (ks. karttaa sivulla 9). On erittäin epätodennäköistä, että kasan vuoksi olisi jäänyt toteamatta jotain kiinteisiin muinaisjäännöksiin liittyvää. Maan märkyys haittasi paikoin havainnointia koekuopista, mutta kokonaisuutta ajatellen tutkimus voitiin toteuttaa hyvien havainto-olojen vallitessa. 3. Havainnot Historialliset kartat Vanhin Soukaisten kylää kuvaava suurimittakaavainen kartta on isojakokartta vuodelta 1785 (Harman & Ellers 1785). Hankealueen kohdalle ei siihen ole merkitty rakennuksia, viljelyksiä eikä muutakaan maankäyttöä todennäköisesti paikka on ollut tuolloin metsää. Suunnitellun rakennuspaikan summittainen sijainti vuoden 1785 isojakokartalla (keltainen ympyrä). Oikeassa reunassa Mikolan tilan silloisia peltolohkoja. Alue lähiympäristöineen näyttää säilyneen rakentamattomana 1800-luvun puoliväliin asti. Vuoden 1848 pitäjänkartassa (Meller 1848, kuva alla) on hankealueen lounaispuolelle merkitty rakennus, joka on epäilemättä sama kuin vuoden 1882 kartan Siutila-niminen torppa.

7 7 Vuoden 1848 pitäjänkartta (Meller 1848). Suunniteltu rakennus vihreän suorakaiteen kohdalla. Rakennuspaikan lounaispuolella on punaisella suorakaiteella merkittynä Siutila-niminen torppa. Vuoden 1882 isonjaonjärjestelyn kartassa (kuva alla) on tutkimusalueen pohjoisreunaan merkitty uusi pienikokoinen rakennus, jonka luonne ei lähteestä tarkemmin ilmene. Kartan selitteessä sen todetaan olevan huone (Ladau 1882:n selitysosa, fol. 62). Rakennus näyttää olleen lyhytikäinen, sillä vuoden 1891 jakokartassa (Mikolan tilan arkisto) sitä ei enää ole. Rakennussuunnitelma vuoden 1882 isonjaonjärjestelyn kartalle (Ladau 1882) asemoituna. Tekstissä mainittu rakennus ( huone ) on merkitty punertavalla suorakulmiolla (keltaisen ympyrän sisällä). Siutila-niminen torppa on alhaalla vasemmalla (L-kirjaimen muotoinen punainen alue).

8 8 Maastohavainnot ja niiden tulkinta Maaperä alueella on melko kivistä hieta- tai hiesumoreenia. Pinnassa oleva pellon muokkauskerros on humuksensekaista peltomultaa. Maan pinnalle ei ollut havaittavissa mitään muinaisjäännökseen viittaavaa. Pintapoiminnan perusteella peltoalueella esiintyy silmiinpistävän niukasti löytöjä (alla olevan taulukon 2 löytöjen lisäksi muutamia selvästi resenttejä posliinin, punasavikeramiikan ja fajanssin paloja sekä pullolaisia). Myös suurin osa koekuopista oli täysin löydöttömiä, eikä niissä ollut kyntökerroksen lisäksi havaittavissa mitään muuta ihmisen toimintaan viittaavaa. Koekuopissa 3 ja 4 todettiin ohut kulttuurikerros, joka karttojen ja resenttien löytöjen perusteella yhdistyy tutkimusalueen ulkopuolella sijainneen 1800-luvun torpan toimintaan. Kohdetta ei ole syytä pitää kiinteänä muinaisjäännöksenä. Koekuopassa 19 todettu keskimääräistä syvemmälle jatkunut sekoittunut maa tulkittiin kyntökerroksella täyttyneeksi vanhaksi sarkaojaksi: Niitä alueelle on merkitty esimerkiksi vuoden isonjaonjärjestelyn (Ladau 1882) karttaan. Koekuopassa 22 todetut pyöreät kivet liittynevät ihmisen tekemään rakenteeseen. Epäilemättä ne yhdistyvät samalla alueella sijainneeseen vuoden 1882 karttaan merkittyyn rakennukseen. Kartan selitteessä sen todetaan olevan tarkemmin nimeämätön huone (Ladau 1882:n selitysosa, fol. 62) luvun kielenkäytössä termillä voidaan viitata sekä asuinettä ulkorakennukseen. Koekuopissa ja kairauksissa todettiin ao. rakennuksen kohdalla ja ympäristössä myös kyntökerroksen alapuolista 5 10 cm:n paksuista hiilensekaista maata, käytännössä kulttuurikerrosta. Samaan kokonaisuuteen on syytä liittää myös metallinilmaisimella samalta alueelta löytyneet 1700-luvun jälkipuolen ja 1800-luvun rahat (ks. taulukkoa 3 jäljempänä). Maastossa paikalla erottuu laakea hyvin matala kumpare. Tiilenpalojen ja hiilipitoisen tumman maan perusteella rakennuksessa on ollut tulisija. Muihin rakennuksiin nähden suhteellisen syrjäisen sijainnin perusteella kyseessä saattaa olla esimerkiksi riihi. Maastohavaintojen perusteella sen tutkimuksellista tai suojelullista arvoa ei ole syytä pitää kovin huomattavana eikä kohdetta kiinteänä muinaisjäännöksenä. Koekuopan 3 leikkauksessa erottunutta 1800-luvun torpan toimintaan liittyvää tummaa kerrosta (mitan numeron 2 kohdalla). Tummaa kyntökerrosta 1800-luvun rakennuksen ( huone ) kohdalle kaivetussa koekuopassa.

9 9 Tutkimusalueen lounaispuoleisissa metsäsaarekkeissa todettiin kaksi pelkistä kivistä muodostunutta röykkiötä (N E ja N E ) sekä hieman kiviaitaa (N E ). Röykkiöistä etenkin toinen vaikutti erittäin selkeästi pellolta raivattujen kivien muodostamalta. Kivirakenteet sijaitsevat hankealueen ulkopuolella, joten niillä ei ole vaikutusta suunniteltuun rakentamiseen. Ne liittynevät vuoden 1882 isonjaonjärjestelyn kartassa kuvattuun ja edellä mainittuun Siutila-nimiseen torppaan, joka on sijainnut niistä edelleen lounaaseen, kohdassa N E Maastotöiden arkeologisesti kiinnostavin havainto oli tutkimusalueen koillisreunasta metallinilmaisimella löytynyt viikinkiaikaisen tasavarsisoljen katkelma (KM 41514:1; lähinnä tyyppiä Kivikoski 1938, ryhmä 2). Sen Löytöpaikan ympäristössä ei havaittu mitään kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa, joten tälläkään löydöllä ei voi katsoa olevan vaikutusta rakennushankkeeseen. Esine saattaa viitata rautakautiseen muinaisjäännökseen jossakin tutkimusalueen läheisyydessä, ehkä todennäköisimmin sen itäpuolella tien varressa. Toinen talletettu esinelöytö on lasittamaton, tarkemmin tunnistamaton ja ajoittamaton keraamisen esineen (erittäin todennäköisesti muun kuin astian) katkelma, joka tuli esille pintalöytönä alueen luoteisreunasta (KM 41514:2; taulukko 2, löytö 1). Tutkimusalueen ja koekuoppien sijainti asemoituina Maanmittauslaitoksen ortoilmakuvaan.

10 10 Taulukko 1: Koekuoppahavainnot. Havainnot-sarakkeessa mainittu suurin syvyys ilmaisee samalla syvyyden, johon koekuoppa kaivettiin. Kuopista ei tullut esille talletettavia esinelöytöjä. Nro N E Koko cm Havainnot (kerrokset cm pinnasta alkaen) x tummanharmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x tummanharmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), tummanharmaa hiilen- ja humuksensekainen kulttuurikerros (josta uudehkoa ikkunalasia), puhdas vaalea moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), tummanharmaa humuksensekainen kulttuurikerros (josta uudehkoa ikkunalasia), puhdas kellertävä moreeni x ruskeanharmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x ruskeanharmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x harmaanruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros, josta 2 tiilenkappaletta ja lasitetun punasavikeramiikan pala), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros, josta tiilenpala), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros, löytönä resentti tasolasin pala), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x harmaanruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros ja täyttynyt sarkaoja, löytöinä resenttiä pullolasia ja palaneen piin pala), puhdas kellanharmaa moreeni x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros), 29 hiilensekainen 45 x 25 cm laaja ympäristöään tummempi läikkä (löydötön), puhdas kellertävä moreeni.

11 11 Nro N E Koko cm Havainnot (kerrokset cm pinnasta alkaen) x ruskea humuksensekainen moreeni (kyntökerros, josta tiilenpala), puhdas kellertävä moreeni x tummanharmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros, jonka pohjaosassa 2 tiilenpalaa, liitupiipun varren kappale, palaneen piin kappale, eläimen hampaan kappale, punasavikeramiikan pala, pala kirkasta vihreää astialasia), useita pyöristyneitä kiviä (ei voitu poistaa) 50 (kairanpisto) puhdas kellertävä moreeni x tummanharmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros, jossa tiilenpaloja ja pala palanutta luuta), puhdas kellertävä moreeni x tummanharmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros, alaosa yläosaa tummempi), puhdas kellertävä moreeni x harmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x harmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x harmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni x harmaa humuksensekainen moreeni (kyntökerros), puhdas kellertävä moreeni. Tutkimusaluetta etelästä kuvattuna. Taka-alalla erottuu tekstissä mainittu murskekasa.

12 12 Kartta irrallisten esinelöytöjen löytöpaikoista. Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen ortoilmakuva. Taulukko 2. Pintapoimintalöydöt (yllä olevan kartan punaiset tähdet). Nro N E Kuvaus Saviesineen katkelma (KM 41514:2) Palaneen saven pala (vaihtoehtoisesti tiilenpala, ei luetteloitu) Taulukko 3. Metallinilmaisinlöydöt (yllä olevan kartan mustat pallot). Nro N E Kuvaus Kuparilevyn pala (ei luetteloitu) Tunnistamaton metallinpala ja lasitettua keramiikkaa (ei luetteloitu) Pala lyijylevyä (ei luetteloitu) Ruotsalainen yhden äyrin raha vuodelta 1765 tai 1768 (ei luetteloitu) Ruotsalainen 1/12 killingin raha (ei luetteloitu) Historiallisen ajan kuparisekoitteinen nappi (ei luetteloitu) Venäläinen 5 kopeekan raha 1833 (ei luetteloitu) Ruotsalainen yhden killingin raha (ei luetteloitu) Viikinkiaikaisen tasavarsisoljen katkelma (KM 41514:1)

13 13 Tutkimusalueen koillisosa. Suunnitteilla olevalle rakennukselle vievä tulotie sijoittuu kuvan vasemmassa reunassa olevien, pellolta raivattujen, kivien oikealle puolelle, pellolle. Vuoden 1882 karttaan merkitty rakennus ( huone ) on sijainnut nykyisellä pellolla kuvan oikeassa reunassa. Lounaasta. Suunniteltua rakennuspaikkaa pohjoisesta kuvattuna.

14 14 Tutkimusalueen lounaisosa. Idästä. Yhteenveto tuloksista Maastotöissä havaittiin suppeahkolla alueella kulttuurikerrosta, joka on peräisin suunnittelualueen kupeessa sijainneesta 1800-luvun rakennuksesta, mahdollisesti riihestä. Maastohavaintojen perusteella kyse ei ole muinaisjäännöksestä tai muusta suojelukohteesta. Irrallisena esinelöytönä talletettiin viikinkiaikaan ajoittuva tasavarsisoljen katkelma. Sen löytöpaikalla ei havaittu mitään kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa. Vuoden 2018 koetutkimuksen perusteella koko tutkitulla alueella ei ole rakennushankkeeseen vaikuttavia arkeologisia kohteita. Turussa Lähteet Harman, Carl & Ellers, Claes 1785: Charta öfver Soukais Bys Åkrar uti Wemo Härad och Letala Socken. Laitila 33, Maanmittauslaitoksen arkisto. Kivikoski, Ella 1938: Likarmade spännen från vikingatiden. Finskt Museum XLV: Ladau, G. K. 1882: II:sen kartta osan I:nen uudistus osa Walkon, Soukaisten ja Wahantaan kylien tiluksista Laitilan pitäjässä. Laitila A49:34/1 87, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Kansallisarkisto. Meller, Johan 1848: Geograf Karta öfver Lethala socken. Pitäjänkartta , Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto, Kansallisarkisto. Ville Laakso Arkeologi, FT Maanala Oy