YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 64/2009/2 Dnro LSY-2009-Y-74 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki PÄÄTÖS Nro 64/2009/2 Dnro LSY-2009-Y-74 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Hakemus Porin Kaanaassa sijaitsevan titaanidioksidipigmenttitehtaan ympäristöluvan lupamääräyksen 27., joka koskee ferrosulfaatin suljetun läjitysalueen pintarakenteita, muuttamiseksi, Pori. HAKIJA Kemira Oyj PL Helsinki HAKEMUKSEN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille ympäristölupavirastoon Muutettavaksi esitetty lupamääräys sisältyy Länsi-Suomen ympäristölupaviraston Kemira Pigments Oy:n titaanidioksiditehdasta koskevaan ympäristölupaan nro 50/2007/2 ( ). Kemira Pigments Oy:n titaanidioksidituotanto on yritysjärjestelyissä vuonna 2008 siirtynyt Sachtleben Pigments Oy:lle. Yhtiön suljetut ferrosulfaatin ja ilmeniittijäännöksen läjitysalueet ovat samassa yhteydessä siirtyneet Kemira Oyj:n vastuulle ja niitä koskevat lupamääräykset Kemira Oyj:n noudatettaviksi. HAKEMUKSEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 58 Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohta 4 b) ja ympäristönsuojelulain 31 :n 4 momentti VOIMASSA OLEVA LUPAMÄÄRÄYS Kemira Pigments Oy:n titaanidioksidipigmenttitehtaan ympäristöluvan lupamääräys 27. kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti: "Kaatopaikat Ferrosulfaatin läjitysalueen käytöstä poistetuille osille ja väkevöintisakan kaatopaikalle on läjityksen loputtua rakennettava tämän päätöksen kertoelmaosan kappaleen "Ferrosulfaatin läjitysalueen pintaeristys" mukaiset pintarakenteet siten, että kerrosten paksuus ja vedenläpäisevyys täyttävät seuraavat määräykset:

2 2 Pintakerroksen paksuuden on oltava vähintään 1 m Kuivatuskerroksen paksuuden on oltava vähintään 0,3 m ja vedenläpäisevyyden k 10-3 m/s Kuivatuskerroksen ja tiivistyskerroksen väliin on asennettava keinotekoinen eriste, jonka paksuus on vähintään 2,0 mm ja joka peittää koko lakialueen ja ulottuu läjityksen juurelle saakka. Keinotekoinen eriste on suojattava suojageotekstiilillä, jonka nettopaino on vähintään g/m 2. Tiivistyskerroksen paksuuden on oltava vähintään 0,5 m ja kerroksen vedenläpäisevyysarvon on oltava k 10-8 m/s. Pintarakenteen kuivatuskerroksessa käytettävien jätemateriaalien on täytettävä pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset. Pintarakenteessa voidaan sen lakialueella ja luiskilla käytettävän keinotekoisen eristeen alapuolisessa tiivistyskerroksessa hyödyntää tehtaan toiminnassa syntynyttä kipsisakkaa, neutraloitua ilmeniittijäännöstä ja ruskeaa kipsiä edellyttäen, että materiaali täyttää seuraavassa taulukossa esitetyt vaatimukset: Eristeluokka I k 10-9 m/s tai yhdistelmärakenne, jossa mineraalisen tiivistyskerroksen (k 10-8 m/s) päällä on muovikalvo Modifioitu diffuusiotesti NVN7347 Aine mg/m 2 mg/m 2 Sb 12 0,18 As 140 1,5 Ba Cd 3,8 0,04 Cr 480 1,5 Co 95 - Cu Hg 1,4 0,01 Pb 400 1,5 Mo 62 1,5 Ni 170 1,2 Zn Se 4,8 0,3 Sn 95 - V F Testimenetelmä SO 4 2- Eristeluokka II 10-9 m/s k 10-8 m/s Kolonnitesti TS14405 tai sellitesti ENVIR007 (L/S 10) Cl Kiintoaine Tiivistyskerroksen alapuolisessa esipeittokerroksessa voidaan hyödyntää kipsisakkaa, prosessoitua ilmeniittijäännöstä tai ruskeaa kip-

3 3 siä, joka täyttää epäorgaanisen tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavia jätteitä koskevat kelpoisuusvaatimukset. Pintarakenteiden rakentaminen on aloitettava vuoden 2008 loppuun mennessä ja niiden on oltava valmiina koko läjitysalueen osalta vuoden 2015 loppuun mennessä. Pintarakenne on rakennettava siten, että rautapitoisten vesien suotautuminen jätetäytön läpi saadaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti vähenemään." HAKEMUS Hakija on esittänyt lupamääräystä 27. muutettavaksi ja tarkennettavaksi seuraavasti: 1. Pintarakenteen kuivatuskerroksessa käytetään myös rengasrouhetta siten, että rengasrouheen ja suojakalvon väliin tehdään vähintään 200 mm:n paksuinen suojakerros mineraaliaineksesta tai lentotuhkasta (raekoko 0-3 mm). Rengasrouheesta on positiivisia käyttökokemuksia ja runsaasti referenssejä sen käytöstä kaatopaikkojen peittorakentamisessa viimeisen kymmenen vuoden ajalla. Kuivatuskerroksesta kulkeutuva vesi kerätään reunaojaan, josta se ohjautuu allastukseen. Veden sisältämien epäpuhtauksien pitoisuuksia voidaan kontrolloida, ja se voidaan tarvittaessa käsitellä ennen poisjohtamista. Hakemuksen täydennyksessä on lisäksi esitetty, että kuivatuskerros voitaisiin vaihtoehtoisesti toteuttaa rakentamalla se käyttäen salaojamattoa. Salaojamatto on rinnastettavissa ns. perusratkaisuun, jossa kerroksen paksuus on 0,5 m ja vedenläpäisevyysarvo k > 10-3 m/s. Salaojamattoa on käytetty laajasti kaatopaikkojen peittorakenteissa. Salaojamaton toimittajien mukaan keinotekoisen eristeen ja salaojamaton väliin ei tarvita erillistä suojahuopaa, jos maton kummallakin puolella on noin 200 g/m 2 :n painoinen suojageotekstiili. Salaojamaton käyttö ei vaaranna maa-ainesten pysyvyyttä luiskissa. Tutkimusten ja referenssien perusteella salaojamaton kestoikä on useita satoja vuosia. Hakemukseen sisältyy raportti salaojamaton toimivuudesta. 2. Kasvukerroksen ja kuivatuskerroksen välissä olevassa peitemaakerroksessa käytetään puhtaiden maa-ainesten ohella myös pilaantumisasteeltaan alle alemman ohjearvon olevia maaaineksia tai teollisuuden mineraalisia sivutuotteita, jotka täyttävät pysyvälle jätteelle asetetut liukoisuuden raja-arvot. Pysyvän jätteen käyttö peittomaakerroksessa ei lisää ympäristökuormitusta. Vesi kulkeutuu peittomaakerroksesta kuivatuskerrokseen, josta tulevaa vettä voidaan kontrolloida ja tarvittaessa käsitellä.

4 4 3. Mineraalieriste voidaan toteuttaa vaihtoehtoisesti käyttäen bentoniittimattoa. Sachtleben Pigments Oy:n pigmenttitehtaan tuotannossa muodostuu sivutuotteina mineraalieristeessä käyttökelpoisia materiaaleja (tuhkaa, kipsiä ja ilmeniittimutaa) tehtaan käydessä maksimituotannolla noin t/a. Tällä määrällä voidaan tehdä noin 6 ha peittorakennetta. Tuotantomäärä voi kuitenkin pienentyä esimerkiksi pigmentin menekin vähenemisen tai tuotantohäiriöiden vuoksi. Tavoitteena on välivarastoida sivutuotepohjaista eristettä kerrallaan t ja sijoittaa vastaava määrä eristeeksi sulkurakenteeseen, jolloin edellä mainitulla eristemassalla voidaan kerralla peittää 1 3 ha:n suuruinen alue. Jos massaa valmistuu suunnitelman mukaisesti, on vuosittainen tavoitepinta-ala 6 ha mahdollista peittää pelkästään massaa hyödyntäen. Bentoniittimattoa käytetään, jos massaa ei muodostu riittävästi. Mattoa käytetään eristerakenteena ensisijaisesti jyrkissä luiskissa ja luiskien keskiosassa, joissa on tarvetta varmistaa kuivatuskerroksen ja peitemaan pysyminen paikoillaan. Bentoniittimaton ja eristemassan vaihtuminen toteutetaan siirtymäkiilan avulla. Eristeiden rajat pyritään tekemään pystysuuntaisina välttäen vaakasuuntaisten portaiden rakentamista. Muutoinkin rajat pyritään häivyttämään muotoilemalla peitemaat pitkillä siirtymäkiiloilla ja valitsemalla rajat läjitysalueen maaston muotoon sopivaksi. 4. Mineraalisen eristeen sulfaatin liukoisuutta koskevaa raja-arvoa ( mg/m 2 ) nostetaan niin, että raja-arvo on mg/m 2. Hakemukseen liitetyn laskennallisen selvityksen (TkT Kauko Kujala, ) mukaan tiivistyskerroksen sisältämän liukoisen sulfaatin ympäristövaikutuksista voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset: Tiivistyskerroksesta koko 36 ha:n alueelta diffuusion kautta 100 vuoden aikana liukeneva sulfaattimäärä on maksimissaan noin t. Olettaen, että liukeneva sulfaatti päätyy Pihlavanlahteen (vesitilavuus 144 milj. m 3 ), ja että lahden vesi vaihtuu kerran vuodessa, Pihlavanlahden veden sulfaattipitoisuus nousisi keskimäärin 200 µg/l. Laskelma on tehty olettaen, että tiivistyskerroksen päällä oleva 2 mm:n paksuinen HDPE-kalvo on täysin vettä läpäisevä ja että tiivistyskerroksesta liukenee mg/m 2 sulfaattia. Alueelta nykyisin vuosittain jätevesien mukana tuleva sulfaattipäästö on t. Tiivistyskerroksesta tuleva vuosittainen sulfaattipäästö on tästä kokonaispäästöstä noin 0,1 %.

5 5 On huomattava, että laskelmissa on oletettu, että tiivistyskerroksen päällä olevaa suojakalvoa ei ole olemassa. Todellisuudessa 2,0 mm:n paksuinen suojakalvo estää liukoisen sulfaatin kulkeutumisen mereen ensin kokonaan ja myöhemmin hidastaa ja tasoittaa liukenemisen hyvin pitkälle ajanjaksolle. Talousveden laatusuositus sulfaattipitoisuuden enimmäismäärälle on 250 mg/l. Selkämeren eteläosissa suolapitoisuus on noin 6 promillea ja pohjoisosissa noin 5 promillea, josta sulfaatin osuus on noin 7 % (420 mg/l). Kuivatuskerroksen veden johtaminen suotovesialtaan kautta Pihlavanlahteen, jos sulfaatin pitoisuus nousisi ehdotuksen mukaisesti, voisi nostaa meriveden sulfaattipitoisuutta enintään 0,1 %. Raja-arvon nostamisesta aiheutuva riski on tässä tapauksessa erittäin vähäinen suhteessa peitettävän, sulfaattisuolaa sisältävän kasan aiheuttamaan riskiin. Sivutuotteiden käsitteleminen tiukemmalle liukoisuusvaatimustasolle aiheuttaisi selvitysten mukaan kohtuuttomia kustannuksia. Kasalta tulevat vedet ovat tarkassa seurannassa ja ne voidaan tarvittaessa käsitellä Sachtleben Pigments Oy:n puhdistamolla. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennys Neuvottelu Lausunnot Hakemusta on täydennetty Hakemuksesta on neuvoteltu Neuvottelusta on laadittu muistio, joka on liitetty hakemusasiakirjoihin. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Lounais- Suomen ympäristökeskukselta ja Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta. Lounais-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan katsonut, että ferrosulfaatin läjitysalueen pintarakenteen kuivatuskerroksessa voidaan käyttää rengasrouhetta. Materiaalin kokoonpuristuvuudesta johtuen kerrosvahvuuden tulee tällöin olla vähintään 0,5 m ja keinotekoisen eristeen suojakerroksen paksuuden vähintään 0,3 m keinotekoisen eristeen ehjänä pysymisen varmistamiseksi. Suojakerroksen materiaalin tulee täyttää kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukaiset pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuutta koskevat vaatimukset. Vaihtoehtoisesti voidaan kuivatuskerroksen materiaalina käyttää salaojamattoa, jonka kummallakin puolella on vähintään 200 g/m 2 :n painoinen suojageotekstiili.

6 6 Mineraalisena tiivistyskerroksena voidaan käyttää myös bentoniittimattoa, joka on varustettu molemminpuolisella neulasidotulla kuitukankaalla ja neulaamalla yhteen sidottu bentoniittimatto, jonka bentoniitin määrä on vähintään g/m 2. Pintarakenteen pintakerroksessa voidaan käyttää sellaisia maa-aineksia ja teollisuuden mineraalisia sivutuotteita, jotka täyttävät pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset. Sulfaatin vesistövaikutuksia koskeva keskiarvolaskelma on liian yleistävä. Sulfaatti ei sekoitu tasaisesti lahden veteen, minkä vuoksi tulisi esittää arvio myös sulfaatin maksimipitoisuuksista ja niiden vaikutuksista. Korkeat sulfaattipitoisuudet ovat vesistölle haitallisia. Porin kaupungin ympäristöjohtajan lausunnossa todetaan rengasrouheen käytön kuivatuskerroksessa olevan neitseellisten kiviainesten käyttöön verrattuna huomattavasti parempi vaihtoehto. Ominaisuuksiltaan soveltuvien jätemateriaalien käyttö kaatopaikkarakentamisessa edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä. Rengasrouheen tulee olla ensisijainen materiaali kuivatuskerrokseen. Peitemaakerroksessa käytettäväksi esitettyjen maa-ainesten tai soveltuvien teollisuuden mineraalisten sivutuotteiden käyttöön ei ole huomautettavaa. Hakijan esittämä muutos mineraalisen eristeen sulfaatin liukoisuusvaatimuksen väljentämiseksi on tehtyjen selvitysten ja purkuvesistönä toimivan Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen ominaisuuksien sekä jokeen muualta johdettavaan sulfaattikuormitukseen nähden perusteltu. Mineraalisen eristeen toteuttamiseen vaihtoehtoisesti bentoniittimatolla ei ole huomautettavaa. Salaojamaton käyttämiseen vaihtoehtoisena salaojakerroksen materiaalina ei ole huomautettavaa. Valvonnan selkeyttämiseksi tulisi Kemira Oyj:tä koskevista Kemira Pigments Oy:lle myönnetyn ympäristöluvan määräyksistä muodostaa uusi ympäristölupapäätös. Vastine annetuista lausunnoista Hakija on vastineessaan todennut, että Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa ei ole esitetty merkittävästi suunnitelmasta poikkeavia näkökohtia ja että se pääosin tukee yhtiön esittämiä ratkaisuja. Suunnitellun pintarakenteen massat ovat sulfaatin suhteen käytännössä tasalaatuisia ja verrattain niukkaliukoisia. Korkeiden lyhytaikaispitoisuuksien muodostuminen pintarakenteesta suotautuviin vesiin laajalta kokooma-alueelta on epätodennäköistä. Pintarakenteen sisältämän sulfaatin valumariskejä tulisi tarkastella suhteessa peitettävän alueen sisältämään poikkeuksellisen suureen sulfaattimäärään

7 7 (kasan ns. ferrovedet), alueen muuhun sulfaattikuormitukseen, meren luontaiseen sulfaattipitoisuuteen ja yleisesti sallittuihin jätevesien sulfaattikuormituksiin. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Lupamääräyksen muuttaminen Ympäristölupavirasto muuttaa ympäristölupaviraston Kemira Pigments Oy:lle myöntämänsä ympäristöluvan nro 50/2007/2 lupamääräystä 27. hakemuksen mukaisesti. Lupamääräys 27. kuuluu muutettuna seuraavasti: 27. Ferrosulfaatin läjitysalueen käytöstä poistetuille osille ja väkevöintisakan kaatopaikalle on läjityksen loputtua rakennettava päätöksen 50/2007/2 ja tämän päätöksen kertoelmaosien mukaiset pintarakenteet siten, että kerrosten paksuus ja vedenläpäisevyys, niissä käytettävien materiaalien kaatopaikkakelpoisuus ja muut tekniset ominaisuudet täyttävät seuraavat vaatimukset: Pintakerroksen paksuuden on oltava vähintään 1 m. Kuivatuskerroksen paksuuden on oltava vähintään 0,3 m ja vedenläpäisevyyden k 10-3 m/s. Kuivatuskerroksessa voidaan käyttää myös rengasrouhetta, jolloin kerroksen paksuuden on oltava vähintään 0,5 m ja vedenläpäisevyyden k 10-3 m/s, tai hakemuksen mukaista salaojamattoa, jonka kummallakin puolella on vähintään 200 g/m 2 :n painoinen suojageotekstiili. Kuivatuskerroksen ja tiivistyskerroksen väliin on asennettava keinotekoinen eriste, jonka paksuus on vähintään 2,0 mm ja joka peittää koko lakialueen ja ulottuu läjityksen juurelle saakka. Keinotekoinen eriste on suojattava geotekstiilillä, jonka nettopaino on vähintään g/m 2. Käytettäessä kuivatuskerroksena rengasrouhetta on keinotekoisen eristeen ja kuivatuskerroksen väliin rakennettava pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset täyttävästä aineksesta suojakerros, jonka paksuus on vähintään 0,3 m. Käytettäessä kuivatuskerroksena molemmin puolin geotekstiilillä suojattua salaojamattoa, ei keinotekoisen eristeen ja salaojamaton väliin tarvitse asentaa erillistä suojageotekstiiliä. Tiivistyskerroksen paksuuden on oltava vähintään 0,5 m ja kerroksen vedenläpäisevyysarvon on oltava k 10-8 m/s. Tiivistyskerroksena voidaan vaihtoehtoisesti käyttää myös bentoniittimattoa, joka on varustettu molemminpuolisella neulasidotulla kuitukankaalla ja jonka bentoniitin määrä on vähintään g/m 2. Pintakerroksen alaosassa, kasvukerroksen ja kuivatuskerroksen välisessä kerroksessa, saadaan puhtaiden maa-ainesten ohella käyt-

8 8 tää maa-aineksia, joiden pilaantuneisuusaste alittaa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (214/2007) alemman ohjearvon tai teollisuuden mineraalisia sivutuotteita, jotka täyttävät pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuudelle asetetut liukoisuusraja-arvot. Kuivatuskerroksessa käytettävien jätemateriaalien on täytettävä pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset. Pintarakenteessa voidaan sen lakialueella ja luiskilla käytettävän keinotekoisen eristeen alapuolisessa tiivistyskerroksessa hyödyntää tehtaan toiminnassa syntynyttä kipsisakkaa, neutraloitua ilmeniittijäännöstä ja ruskeaa kipsiä edellyttäen, että materiaali täyttää seuraavassa taulukossa esitetyt vaatimukset: Eristeluokka I k 10-9 m/s tai yhdistelmärakenne, jossa mineraalisen tiivistyskerroksen (k 10-8 m/s) päällä on muovikalvo Modifioitu diffuusiotesti NVN7347 Aine mg/m 2 mg/m 2 Sb 12 0,18 As 140 1,5 Ba Cd 3,8 0,04 Cr 480 1,5 Co 95 - Cu Hg 1,4 0,01 Pb 400 1,5 Mo 62 1,5 Ni 170 1,2 Zn Se 4,8 0,3 Sn 95 - V F Testimenetelmä SO 4 2- Eristeluokka II 10-9 m/s k 10-8 m/s Kolonnitesti TS14405 tai sellitesti ENVIR007 (L/S 10) Cl Kiintoaine Tiivistyskerroksen alapuolisessa esipeittokerroksessa voidaan hyödyntää kipsisakkaa, prosessoitua ilmeniittijäännöstä tai ruskeaa kipsiä, joka täyttää epäorgaanisen tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavia jätteitä koskevat kelpoisuusvaatimukset. Pintarakenteiden rakentaminen on aloitettava vuoden 2008 loppuun mennessä ja niiden on oltava valmiina koko läjitysalueen osalta vuoden 2015 loppuun mennessä. Pintarakenne on rakennettava siten, että rautapitoisten vesien suotautuminen jätetäytön läpi saadaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti vähenemään. Läjitysalueen pintarakenteiden valmistuttua, viimeistään vuotta 2015 koskevan vuosiraportin yhteydessä, on pintarakenteista esitettävä

9 9 Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle loppuraportti, josta ilmenee, minkälaisia rakenteita ja materiaaleja läjityksen eri osissa on käytetty. RATKAISUN PERUSTELUT Päätöksen mukaiset muutokset ferrosulfaatin läjitysalueen pintarakenteissa eivät lisää päästöjä eikä niiden vaikutuksia ympäristöön. Toiminnasta aiheutuvista päästöistä ei edellä esitettyjen lupamääräysten muutosten ja tarkennusten vuoksi aiheudu yksinään eikä yhdessä alueen muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta naapureille. Kemira Oyj:n ferrosulfaatin läjitysalueen pintarakenne ja siihen liittyvä suoto- ja valumavesien käsittely täyttävät lupamääräykseen tehtyjen muutosten jälkeenkin ympäristönsuojelulaissa ja jätelaissa sekä niiden nojalla annetuissa asetuksissa mainitunlaiselle toiminnalla asetetut vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Lupamääräyksen muutosten yksilöidyt perustelut Pintakerroksen osalta päätöksessä on hyväksytty pysyvän jätteen luokituksen mukaisen kaatopaikkakelpoisuuden täyttävien jätemateriaalien ja lievästi pilaantuneita maa-aineksien käyttö, joiden haittaainepitoisuudet alittavat maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (214/2007) alemman ohjearvon, koska ko. materiaalien käytöstä ei aiheudu olennaisesti merkittävämpää ympäristön pilaantumista aiempaan määräykseen verrattuna. Rengasrouhe ja salaojamatto ovat yleisesti käytettyjä materiaaleja kuivatuskerroksessa. Salaojamaton vedenjohtavuudesta ja toimivuudesta rakenteessa on esitetty riittävä selvitys. Rengasrouhetta käytettäessä on kerrospaksuus kuitenkin määrätty hakemuksessa esitettyä suuremmaksi, ottaen huomioon, että materiaali puristuu kokoon. Lisäksi on rengasrouheen alle edellytetty rakennettavaksi hakemuksessa esitettyä paksumpi, pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset täyttävä suojakerros varmistamaan, että keinotekoinen eriste ei rikkoonnu. Bentoniittimatto on yleisesti hyväksytty käytettäväksi korvaamaan pintarakenteessa vaadittavan mineraalisen tiivistyskerroksen, koska sen katsotaan varmistavan vähintään saman suojaustason kuin kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukainen tiivistyskerros. Bentoniittimaton käyttö voi olla tarpeen erityisesti läjitysalueen

10 10 jyrkimmillä luiska-alueilla ja varmistamaan, että pintarakennetta pystytään rakentamaan myös, jos tiivistyskerrokseen käytettäväksi suunniteltuja sivutuotemateriaaleja ei olisi riittävästi käytettävissä. Voimassa olevassa luvassa asetettu sulfaatin liukoisuusraja-arvo modifioidussa diffuusiotestissä NVN7347 perustuu VTT:n julkaisussa "Kaatopaikkojen tiivistysrakennemateriaaleina käytettävien teollisuuden sivutuotteiden ympäristökelpoisuus" (VTT tiedotteita 2246, Espoo 2004) esitettyihin suosituksiin. Raja-arvoa on voitu nostaa, koska siitä aiheutuva sulfaattipäästön kasvu on hakemuksessa esitettyjen laskelmien perusteella marginaalinen, eikä sillä ole käytännössä vaikutusta Pihlavanlahden veden laatuun. VASTAUS LAUSUNNOISSA ESITETTYIHIN YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN Lausunnot on otettu huomioon lupamääräyksistä ja niiden perusteluista ilmenevällä tavalla. Porin kaupungin ympäristöjohtajan lausunnossa esitetty ehdotus Kemira Pigments Oy:lle myönnetyn ympäristöluvan 50/2007/2 lupamääräysten eriyttämisestä Sachtleben Pigments Oy:n ja Kemira Oyj:n välillä voidaan tarvittaessa tehdä em. yhtiöiden yhteisestä hakemuksesta. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 28, 41, 42, 43, 52 ja 58 Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997) KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Käsittelymaksu on euroa. Ympäristöministeriön asetuksen ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1388/2006) mukaan ympäristölupaviraston käsitellessä ympäristönsuojelulain 3 :n 4 momentin mukaan alueellisen ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluvaa asiaa, asian käsittelystä perittävään maksuun sovelletaan alueellisen ympäristökeskuksen maksullisista suoritteista annettua ympäristöministeriön asetusta (1387/2006). Asetuksen 1387/2006 maksutaulukon mukaan lupamääräysten muuttamista ympäristönsuojelulain 58 :n mukaisesti koskevan hakemuksen käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus on 30 prosenttia taulukon mukaisesta maksusta. Tavanomaisen jätteen kaatopaikan ympäristölupa-asian käsittelymaksu on taulukon mukaan euroa, jolloin maksu on edellä todetun mukaan euroa.

11 11 MUUTOKSENHAKU Liite Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus. Mika Seppälä Heikki Penttinen Seppo Aspelund Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvokset Mika Seppälä (puheenjohtaja), Heikki Penttinen (tarkastava jäsen) ja Seppo Aspelund. Asian on esitellyt Seppo Aspelund. SA/ts

12 VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Liite Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon Länsi-Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Länsi-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Panimokatu 1, Helsinki alkaen Asemapäällikönkatu 14, HELSINKI postiosoite: PL 115, Helsinki puhelin: (vaihde) telekopio: (09) sähköposti: kirjaamo.lsy@ymparisto.fi aukioloaika: klo Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 89 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.