KALLIOSAAREN MAJAKKA Kotisataman rannasta, veden ja laiturin rajasta alkaa suuri maailma:

Transkriptio

1

2 KALLIOSAAREN MAJAKKA Kotisataman rannasta, veden ja laiturin rajasta alkaa suuri maailma: Maailmalla on ihanat tuulet ja tuulien tuoksut hyvät, maailmalla on suuret meret ja merien pohjat syvät. Merien pohjilla kirjavat kalat ja kauniit simpukat hohtaa, vaan aaltojen alla, vesien pyörteissä aalto ja karikko kohtaa. Nyt minä lähden maailmalle, merelle, aavalle ulapalle, paatti on vahva ja purje hieno merellä puhaltaa tuuli vieno! On kotisatama turvana mulla, sen toisella puolella maailma, ja maailman toisella puolella loistaa kirkas ja valoisa majakka. Ystävän paatti rinnalla suotaa, luotsi sen kalliosaareen noutaa, kun purje on tuulessa repeytynyt ja matka hetkeksi keskeytynyt. Kalliosaaren rannalla, lokin ja tiiran kotona seisoo kaunis majakka: Majakalla on raikkaat värit ja kirkas ja suora valo, majakalla on hieno työ, se on paatteja ohjaava talo! Talon sisällä majakanvartijat tärkeissä töissä kulkee, ja rantaan saapuvat pikku paatit lämpimään syliinsä sulkee. Joku on lähtenyt maailmalle, kirkkaan sinisen taivaan alle, se pelkää hiukan, ihan pikkuisen kai, kun sumussa haavan kylkeensä sai. On majakan rantaan helppo tulla toiselta puolelta maailmaa, ja maailman toiselta puolelta kuuluu äänet kotisataman! Saarella purjeet paikataan ja paatin kyljet maalataan! Taas meri saa rytmin antaa ja pieniä paatteja kantaa! Tarja Kautsalo

3 Nimi Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelma Hyväksymispäivämäärä Opetus- ja kasvatuslautakunta

4 4 SISÄLTÖ 1. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja niiden velvoittavuus Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma 9 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman laadinta Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma...11 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet Varhaiskasvatuksen toimintamuodot.14 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua.16 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Arvoperusta 18 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Oppimiskäsitys Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuus Laaja-alainen osaaminen.21 Ajattelu ja oppiminen.22 Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu 22 Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot...23 Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen.23 Osallistuminen ja vaikuttaminen Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri 24 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet...25

5 5 Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä.25 Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö...26 Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo..26 Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus 27 Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa..27 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt...28 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Yhteistyö varhaiskasvatuksessa.29 Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö..30 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset 30 Monialainen yhteistyö..30 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen Pedagogisen toiminnan viitekehys..31 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Pedagoginen dokumentointi 33 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Monipuoliset työtavat 34 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä 35 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Oppimisen alueet...37 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset.37 Kielten rikas maailma...37 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset 39 Ilmaisun monet muodot 40 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset.42

6 6 Minä ja meidän yhteisömme...42 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset.44 Tutkin ja toimin ympäristössäni..44 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset..46 Kasvan, liikun ja kehityn..46 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Kieleen ja kulttuuriin liittyvien tarkentavia näkökulmia 48 Kaksikielinen varhaiskasvatus 50 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet.51 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuen aikana...53 Uudenkaupungin kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa 56 Uudenkaupungin kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana 58 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana Uudenkaupungin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuva varhaiskasvatus...59 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen 60 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset..61

7 7 LIITTEET Liite 1. Yhteistyö varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kanssa.63 Liite 2. Yhteistyö perhekeskuksen kanssa.66 Liite 3.Uudenkaupungin Maahanmuuttaja-Majakka Maahanmuuttajaperhe Uudenkaupungin varhaiskasvatuksen asiakkaana...68 Liite 4. Arvioinnin työkalu...97 Liite 5. Vuosiympyrä Liite 6. TVT strategia varhaiskasvatuksessa 103 Liite 7. Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma Liite 8. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma..114 Liite 9. Uudenkaupungin varhaiskasvatuksen hyviä käytäntöjä 116 Liite 10. Uskonto ja elämänkatsomustieto Uudenkaupungin varhaiskasvatuksessa..120 Liite 11. Uudenkaupungin kaupungin varhaiskasvatusyksikön toimintasuunnitelma.125

8 8 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelma rakentuu valtakunnallisista Varhaiskasvatuksen perusteista (2016) sekä kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmasta. Valtakunnalliset perusteet on suunnitelmaan kirjattu mustalla ja kuntakohtaiset osiot sinisellä. Varhaiskasvatussuunnitelmaa noudatetaan sekä Uudenkaupungin kunnallisessa että yksityisessä varhaiskasvatuksessa. Yksityisten palveluntuottajien käytännöt kuvataan tarkemmin yksikön omissa toimintasuunnitelmissa. Varhaiskasvatusssuunnitelmassa käytetään seuraavanlaisia lyhenteitä: vasu - varhaiskasvatussuunnitelma veo - varhaiskasvatuksen erityisopettaja HOPS - henkilökohtainen oppimissuunnitelma. 1. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatimista ohjaa erityisesti varhaiskasvatuslaki, jossa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen sekä varhaiskasvatuksen tavoitteista. Esiopetus, jota säätelee perusopetuslaki, on osa varhaiskasvatusta. Esiopetusta ohjaa Opetushallituksen määräyksenä annettu Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Varhaiskasvatus on osa suomalaista koulutusjärjestelmää sekä tärkeä vaihe lapsen kasvun ja oppimisen polulla. Huoltajilla on ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta. Varhaiskasvatus tukee ja täydentää kotien kasvatustehtävää ja vastaa omalta osaltaan lasten hyvinvoinnista. Varhaiskasvatuksen valtakunnallisen ohjauksen tarkoituksena on luoda yhdenvertaiset edellytykset varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden uudistuksen lähtökohtana ovat lasten kasvuympäristön ja varhaiskasvatuksen toimintaympäristön muutokset. Perusteita on valmisteltu sidosryhmäyhteistyössä hyödyntäen uusimpien tutkimus- ja kehittämistyön tuloksia. Varhaiskasvatussuunnitelmakokonaisuus on kolmitasoinen. Se koostuu valtakunnallisesta varhaiskasvatussuunnitelman perusteista, paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmista 1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja niiden velvoittavuus Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tehtävänä on tukea ja ohjata varhaiskasvatuksen järjestämistä, toteuttamista ja kehittämistä sekä edistää laadukkaan ja yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen toteutumista koko maassa. Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määrätään varhaiskasvatuksen toteuttamisen keskeisistä tavoitteista ja sisällöistä, varhaiskasvatuksen järjestäjän ja lasten huoltajien välisestä yhteistyöstä, monialaisesta yhteistyöstä sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman sisällöstä.

9 9 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuksen järjestäjiä oikeudellisesti velvoittava määräys. Perusteasiakirja sisältää määräysten lisäksi kokonaisuuden ymmärtämistä avaavaa tekstiä. Jokaisen luvun päätteeksi on koottu paikallisesti päätettäviä asioita, jotka ohjaavat paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimista ja varhaiskasvatuksen toteuttamista. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on myös viittauksia lainsäädäntöön. Viittausten tarkoituksena on selventää perustetekstin yhteyttä lainsäädännölliseen perustaan. Tässä perusteasiakirjassa tarkoitetaan varhaiskasvatuksen järjestäjällä kuntaa, kuntayhtymää tai muuta palvelun tuottajaa (julkinen tai yksityinen). Käsitettä huoltaja käytetään tarkoitettaessa lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa. 1.2 Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee laatia valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisvelvoite koskee myös kunnan hankkimaa muuta varhaiskasvatusta ja kunnan valvomaa yksityistä lasten päiväkotitoimintaa tai yksityistä perhepäivähoitoa. Paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat velvoittavia ja niitä tulee arvioida ja kehittää. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma voidaan laatia kaikkia toimintamuotoja koskevaksi (päiväkoti, perhepäivähoito ja muu varhaiskasvatus) tai kullekin toimintamuodolle erikseen. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi sopia järjestäjärajat ylittävästä yhteistyöstä varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa, arvioitaessa ja kehitettäessä. Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan siten, että se määrittelee, ohjaa ja tukee varhaiskasvatuksen järjestämistä paikallisesti. Suunnitelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet, mahdolliset pedagogiset painotukset, lasten tarpeet sekä varhaiskasvatusta koskevan arviointitiedon ja kehittämistyön tulokset. Paikalliset suunnitelmat voivat tarkentaa valtakunnallisia perusteita, mutta ne eivät voi sulkea pois mitään lain, asetuksen tai varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämää tavoitetta tai sisältöä. Varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa otetaan huomioon muut paikallisella tasolla tehtävät suunnitelmat, kuten varhaiskasvatusta, lapsia ja perheitä koskevat suunnitelmat ja päätökset esiopetuksen opetussuunnitelma perusopetuksen opetussuunnitelma mahdollinen perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma kotoutumissuunnitelma. Varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstölle, huoltajille sekä lapsille annetaan mahdollisuus osallistua paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä paikallisten opetuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa. Lapsen kasvun ja oppimisen polun jatkuvuuden ja eheyden turvaamiseksi esi- ja perusopetuksen edustajat osallistuvat varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen.

10 10 Varhaiskasvatuksen järjestäjä hyväksyy varhaiskasvatussuunnitelman erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä, saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa varhaiskasvatusta varten. Varhaiskasvatuksen järjestäjän tehtävänä on arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Arviointia käsitellään tarkemmin luvussa 7. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman laadinta: Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman laadintaan on osallistunut koko varhaiskasvatuksen henkilöstö, lasten huoltajat ja lapset. Varhaiskasvatuksen henkilöstö on osallistunut suunnitelman laatimiseen käytyjen pedagogisten keskustelujen kautta. Laadintaan ovat osallistuneet sekä kunnallinen varhaiskasvatus että yksityiset palveluntuottajat. Huoltajat ja lapset ovat osallistuneet varhaiskasvatuksensuunnitelman laadintaan keväällä 2017 tehdyn WEBROPOL - kyselyn avulla. Kunnallisen varhaiskasvatuksen alue-esimiehet ja varhaiskasvatuksen erityisopettajat ovat koonneet pedagogisten keskustelujen pohjalta kirjaukset varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuen (luku 5) koonnin ovat tehneet varhaiskasvatuksen erityisopettajat. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu ja hyväksytty suomen kielellä. Sosiaali- ja terveystoimen sekä perusopetuksen edustajilla on ollut mahdollisuus kommentoida Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman tekstiä. Opetus- ja kasvatuslautakunta hyväksyy varhaiskasvatussuunnitelman, joka tulee voimaan Tämän kuntakohtaisen suunnitelman pohjalta jokainen varhaiskasvatusyksikkö laatii vuosittain oman toimintasuunnitelman (LIITE 11), jota arvioidaan säännöllisesti. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelma julkaistaan varhaiskasvatuksen nettisivuilla ja toimitetaan paperiversiona jokaiseen varhaiskasvatusryhmään. Yksiköissä suunnitelmaa arvioidaan aktiivisesti arjen tilanteissa ja kootusti koko henkilöstön yhteistyönä kerran lukuvuodessa. Arvioinnin välineenä käytetään mm. Arvioinnin työkalulomaketta (LIITE 4) sekä Tiimille hyvä päivä tänään- materiaalia. Huoltajilta kysellään palautetta jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja kerran vuodessa tyytyväisyyskyselyllä. Jatkuvaa arviointia lasten kanssa tehdään lapsia havainnoimalla ja keskustelemalla heidän kanssaan arjen toiminnasta. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman valmisteluun, kehittämiseen ja arviointiin vaikuttavat: Uudenkaupungin esiopetuksen opetussuunnitelma Uudenkaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma vuosiluokille 1-9

11 11 Lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma Peruskoulun valmistavan opetuksen suunnitelma Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on varhaiskasvatuslain turvaama oikeus saada suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Näiden toteuttamiseksi laaditaan jokaiselle päiväkodissa ja perhepäivähoidossa olevalle lapselle varhaiskasvatussuunnitelma. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana tulee olla lapsen etu ja tarpeet. Suunnitelmaan kirjattavat tavoitteet asetetaan pedagogiselle toiminnalle. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan lapsen aloitettua päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Henkilöstö laatii suunnitelman yhteistyössä huoltajan kanssa. Lapsen mielipide ja toiveet tulee selvittää ja huomioida suunnitelmassa. Henkilöstön vastuulla on etsiä sopivat keinot lapsen näkökulmien selvittämiseksi. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmista nousevat tavoitteet otetaan huomioon lapsiryhmän toiminnan suunnittelussa ja oppimisympäristöjen kehittämisessä. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnasta ja toteutumisen arvioinnista päiväkodeissa vastaa henkilö, jolla on lastentarhanopettajan kelpoisuus. Perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä käytetään lastentarhanopettajan asiantuntijuutta Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen osallistuvat tarpeen mukaan lapsen kehitystä ja oppimista tukevat asiantuntijat tai muut tarvittavat tahot. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on dokumentti, johon kirjataan lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevat tavoitteet ja toimenpiteet. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa kuvataan lapsen osaaminen, vahvuudet, kiinnostuksen kohteet sekä yksilölliset tarpeet. On tärkeää, että lapsen huoltajan ja henkilöstön havainnot ja näkemykset lapsen kehityksen ja oppimisen vaiheista sekä ryhmässä toimimisesta yhdistyvät lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa. Pedagogista dokumentointia (luku 4.2) käytetään hyödyksi suunnitelmaa laadittaessa. Suunnitelmaa laadittaessa huomioidaan myös lapsen kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen tausta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan lapsen mahdollinen kehityksen ja oppimisen tuki ja sen toteuttaminen (luku 5.4). Jos lapsella on jokin pitkäaikainen sairaus, joka vaatii lääkehoitoa päiväkoti- tai perhepäivähoitopäivän aikana, lapselle laaditaan lääkehoitosuunnitelma osana lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Suunnitelma on kuitenkin tarkistettava aina, kun siihen on lapsen tarpeista johtuva syy. Aloite suunnitelman tarkistamiseksi voi tulla henkilöstöltä, muulta viranomaiselta, jonka kanssa on tehty lapsen asioissa yhteistyötä, tai lapsen huoltajalta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioitaessa arviointi kohdistuu erityisesti toiminnan järjestelyihin ja pedagogiikan toteutumiseen. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tulee sisältää seuraavat asiat:

12 12 lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvät vahvuudet sekä lapsen kiinnostuksen kohteet lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevat tavoitteet sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi sekä toteutumisen arviointi lapsen mahdollisesti tarvitsema tuki (luku 5) mahdollinen lääkehoitosuunnitelma lasten, henkilöstön ja huoltajien yhdessä sopimat asiat suunnitelman laatimiseen osallistuneet muut mahdolliset asiantuntijat tieto siitä, milloin suunnitelma on laadittu ja tarkistettu ja milloin suunnitelma tarkistetaan seuraavan kerran. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uudessakaupungissa jokaiselle varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle laaditaan varhaiskasvatussuunnitelma. Uudenkaupungin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on nimeltään Pikku-Majakka. Se koostuu lapsen haastattelusta, kirje kotoa-, havainnointi- ja perustietolomakkeista sekä lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmasta (LIITE 8). Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan ja arvioidaan yhdessä huoltajien kanssa. Pikku-Majakka laaditaan syksyisin ja arvioidaan huoltajien kanssa keväällä - tarvittaessa useammin. Jos lapsi aloittaa varhaiskasvatuksessa kesken toimintakauden, Pikku-Majakka laaditaan pian (viim. kolme kuukautta) aloituksen jälkeen. Pikku- Majakan laadinnasta ja toteutumisen seurannasta päiväkodissa vastaa lastentarhanopettaja ja perhepäivähoidossa esimies. Vasukeskustelun voi käydä lastentarhanopettaja/ lastenhoitaja. Perhepäivähoidossa vasukeskustelun käy perhepäivähoitaja. 2. Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet Varhaiskasvatus on yhteiskunnallinen palvelu, jolla on monia tehtäviä. Varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista yhteistyössä huoltajien kanssa. Varhaiskasvatus on lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävä ja syrjäytymistä ehkäisevä palvelu. Varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavat lasten osallisuutta sekä aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Lisäksi varhaiskasvatus tukee huoltajia kasvatustyössä sekä mahdollistaa heidän osallistumisensa työelämään tai opiskeluun. 2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet Kunta on velvollinen järjestämään varhaiskasvatusta niin laajasti ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa on tarvetta. Varhaiskasvatusta voidaan varhaiskasvatuslain mukaan toteuttaa päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena. Laissa säädetty lapsen oikeus varhaiskasvatukseen koskee päiväkodissa tai perhepäivähoidossa annettavaa varhaiskasvatusta. Huoltaja päättää lapsen osallistumisesta varhaiskasvatukseen. Esiopetuksessa olevalla lapsella tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen lain oikeuttamalla tavalla. Kunta tai kuntayhtymä voi järjestää varhaiskasvatuksen itse tai hankkia varhaiskasvatuspalveluja julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Hankittaessa varhaiskasvatuspalveluja muilta palvelujen tuottajilta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava

13 13 siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. Varhaiskasvatuksen järjestäjä vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään varhaiskasvatusta koskevien säädösten sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Yksityisen palvelun järjestäjän ohjauksesta, neuvonnasta ja valvonnasta vastaavat kunnan toimielin tai sen määräämä viranhaltija, aluehallintovirasto sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Kunnan on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatusta voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Viittomakieltä käyttävälle lapselle voidaan antaa varhaiskasvatusta viittomakielellä. Kunnan käytettävissä tulee olla varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti erityislastentarhanopettajan palveluja. Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet perustuvat Suomen perustuslakiin, varhaiskasvatuslakiin ja päivähoidosta annettuun asetukseen sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Varhaiskasvatukseen sovelletaan myös soveltuvin osin säännöksiä sosiaalihuollosta sekä hallintolakia ja lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Varhaiskasvatuksen järjestämisessä on otettava huomioon myös velvoitteet, jotka tulevat muusta lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista, joihin Suomi on sitoutunut. Tällaisia ovat muun muassa yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvolaki, Euroopan ihmisoikeussopimus, YK:n lapsen oikeuksien sopimus, YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Varhaiskasvatusta kehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Kaikki lapset voivat osallistua yhdessä varhaiskasvatukseen esimerkiksi tuen tarpeista, vammaisuudesta tai kulttuurisesta taustasta riippumatta. Varhaiskasvatuksen valtakunnallisista tavoitteista säädetään varhaiskasvatuslaissa. Tavoitteet ohjaavat perusteiden sekä paikallisen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaa, toteuttamista ja arviointia. Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on 1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, terveyttä ja hyvinvointia; 2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista; 3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset; 4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö; 5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä; 6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa;

14 14 7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä; 8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen; 9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin; 10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä. Varhaiskasvatuksen järjestäjällä on velvollisuus kertoa huoltajille varhaiskasvatuksen tavoitteista ja toiminnasta sen eri toimintamuodoissa. Huoltajalle järjestetään mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lisäksi huoltajille järjestetään säännöllisesti mahdollisuus osallistua paikallisen ja yksikkökohtaisen varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin. Lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen vaihtelee perheiden valinnan, lasten lakisääteisen oikeuden ja varhaiskasvatuksen järjestäjän päätöksen mukaan. Tämä tulee ottaa huomioon paikallisten suunnitelmien laatimisessa. Varhaiskasvatuksessa oppimisympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen lapsen ikä ja kehitys huomioon ottaen. Toimitilojen ja toimintavälineiden on oltava asianmukaisia, ja niissä on huomioitava esteettömyys. Päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on tarjottava täysipainoista ravintoa. Ruokailun on oltava tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu. Varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Varhaiskasvatusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana. Varhaiskasvatuksessa noudatetaan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettuja säädöksiä. Varhaiskasvatuksessa otetaan lisäksi huomioon työsuojeluun ja turvallisuuteen liittyvät säännökset, henkilötietoja koskevat säännökset sekä lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä ohjaavat määräykset. Varhaiskasvatuksessa ehkäistään kiusaamista ja puututaan siihen. Turvallisuuden edistämisen tulee olla suunnitelmallista ja säännöllisesti arvioitua. Kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, sosiaalihuollosta, lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa. Varhaiskasvatuksen henkilöstöä velvoittavat myös säännökset, jotka koskevat sosiaalihuoltopalveluihin ohjaamista ja lastensuojeluilmoituksen tekemistä. 2.2 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot Varhaiskasvatusta annetaan päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena, esimerkiksi kerho- tai leikkitoimintana. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteet ohjaavat kaikkia varhaiskasvatuksen toimintamuotoja. Varhaiskasvatuksen toimintamuodot eroavat toisistaan oppimisympäristöiltään, resursseiltaan, henkilöstön koulutukselta ja kelpoisuusvaatimuksilta, henkilöstörakenteilta, lapsiryhmien koolta sekä lasten ja henkilöstön väliseltä suhdeluvulta. On tärkeää, että huoltajat saavat riittävästi tietoa kaikkien toimintamuotojen sisällöistä ja ominaispiirteistä. Huoltajan kanssa neuvotellaan siitä, mikä varhaiskasvatuksen toi-

15 15 mintamuoto ja laajuus vastaavat lapsen tarpeita ja etua. Neuvontaa ja ohjausta annetaan palvelujen piiriin hakeuduttaessa, mutta myös lapsen jo ollessa varhaiskasvatuspalvelujen piirissä. Päiväkodeissa toteutettava varhaiskasvatus on yleisin varhaiskasvatuksen toimintamuodoista. Päiväkodeissa toiminta on ryhmämuotoista. Lapsiryhmät voidaan muodostaa eri tavoin ottaen huomioon esimerkiksi lasten ikä, sisarussuhteet tai tuen tarve. Ryhmien tulee olla pedagogisesti tarkoituksenmukaisia ja niiden muodostamisessa otetaan huomioon henkilöstön mitoitukseen ja ryhmien enimmäiskokoon liittyvät säännökset. Päiväkodissa hoito- ja kasvatustehtävissä toimivista vähintään kolmanneksen tulee olla kelpoisia lastentarhanopettajan tehtävään, muilla tulee olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 8 :ssä säädetty ammatillinen kelpoisuus. Päiväkotien henkilöstön moniammatillisuus on laadukkaan varhaiskasvatuksen voimavara, kun kaikkien osaaminen on käytössä sekä vastuut, tehtävät ja ammattiroolit toteutuvat tarkoituksenmukaisella tavalla. Varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikan merkitystä ja samalla lastentarhanopettajan pedagogista vastuuta. Kokonaisvastuu lapsiryhmän toiminnan suunnittelusta, toiminnan suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä on lastentarhanopettajalla. Lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja muu varhaiskasvatuksen henkilöstö suunnittelevat ja toteuttavat toimintaa yhdessä. Perhepäivähoito on pienessä ryhmässä toteutettavaa varhaiskasvatusta. Sitä voidaan järjestää perhepäivähoitajan tai lapsen kotona tai ryhmäperhepäivähoitona. Perhepäivähoidossa lapsiryhmiä muodostettaessa tulee kiinnittää huomiota tarkoituksenmukaisuuteen. Kodeissa työskentelevät perhepäivähoitajat vastaavat oman ryhmänsä toiminnasta. Perhepäivähoidon johtaminen tukee perhepäivähoitajien tavoitteellista toiminnan suunnittelua ja toteuttamista. Muun varhaiskasvatuksen toteutus ja painopisteet vaihtelevat järjestäjän päätösten mukaan. Muuta varhaiskasvatusta voidaan järjestää esimerkiksi leikkipuisto- tai kerhotoimintana. Toiminta on ohjattua ja tavoitteellista. Muu varhaiskasvatus voi tarjota esimerkiksi ulkoilua, omaehtoista leikkiä, taide- tai liikuntakasvatusta. Lisäksi muu varhaiskasvatus voi tarjota huoltajille ohjattua yhdessäoloa lasten kanssa sekä muita sosiaalisia kontakteja. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uudessakaupungissa varhaiskasvatusta järjestetään kunnallisissa ja yksityisissä päiväkodeissa, perhepäivähoidossa sekä ryhmäperhepäiväkodeissa suomen kielellä. Vuorohoitoa on mahdollista järjestää sekä kunnallisessa että yksityisessä varhaiskasvatuksessa. Yhteistyötä eri toimijoiden kanssa tehdään ja kehitetään (mm. yhteiset retket ja tapahtumat sekä esimiesten palaverit). Tarkemmin yhteistyötä kuvataan yksiköiden omissa toimintasuunnitelmissa. Hyvä lapsuus Uudessakaupungissa:

16 Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua Varhaiskasvatus on keskeinen lapsia ja heidän perheitään koskeva palvelu, johon suurin osa lapsista osallistuu ennen oppivelvollisuutta. Lapset tuovat varhaiskasvatukseen mukanaan aiemman elämänkokemuksensa, jossa merkittävänä tekijänä ovat huoltajien ja lasten väliset vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteet. Henkilöstön tehtävänä on luoda luottamuksellinen suhde lapseen. Huoltajien ja henkilöstön välinen yhteistyö tuo lasten elämään jatkuvuutta ja turvallisuutta. Sovittaessa lapsen varhaiskasvatuksen tavoitteista avoin, arvostava ja tasavertainen kohtaaminen on tärkeää. Säännöllinen yhteistyö on oleellista, jotta perheiden ja henkilöstön yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden. Lapsuuden merkityksen ymmärtäminen sekä tietämys lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta ovat pedagogisen toiminnan perustaa. Yhtä tärkeää on tuntea jokainen lapsi ja ottaa huomioon hänen yksilöllinen kehityksensä. Lapsen tunteminen edellyttää mahdollisimman pysyviä vuorovaikutussuhteita henkilöstön ja lasten välillä. Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle oppimiselle. Laadukkaan kokonaisuuden lähtökohtana on, että varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen henkilöstö tuntee koulutusjärjestelmän sekä sen eri vaiheiden keskeiset tavoitteet, ominaispiirteet ja käytännöt. Lasten hyvinvoinnin sekä kehityksen ja oppimisen sujuvuuden vuoksi myös siirtymävaiheet suunnitellaan ja niitä arvioidaan. Varhaiskasvatuksen järjestäjä luo yhteistyön rakenteet ja tiedon siirron käytännöt, joiden avulla siirtymät kotoa varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksen aikana sekä varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja sieltä perusopetukseen ovat mahdollisimman sujuvia. Siirtymävaiheissa tehdään huoltajan kanssa yhteistyötä lapsen edun mukaisesti. Tietojen siirtämisessä voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen aikana koottuja dokumentteja, joissa kuvataan lapsen kehitystä ja oppimista, sekä lapselle laadittua varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tiedon siirrossa noudatetaan voimassa olevia säädöksiä.

17 17 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uudenkaupungin varhaiskasvatuksessa kaikki yksiköt noudattavat pehmeää aloitusta. Motto: Hyvä luotsaus kannattaa aina. 1. Saatuanne tiedon päivähoitopaikasta, ottakaa yhteyttä hoitopaikkaan ja sopikaa ensimmäisestä tapaamisesta. Ensimmäiseen tapaamiseen osallistuvat päivähoidon luotsi ja lapsen huoltaja/huoltajat. Keskustelemme yhdessä lapsestanne ja hoitopaikan tavoista. 3. Lapsen on helpompi jäädä koko päiväksi hoitopaikkaan, kun hän on saanut harjoitella etukäteen. Pian hoidon aloittamisesta tehdään huoltajien ja henkilöstön kanssa lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Pikku Majakka. 2. Tutustumisen aikana lapsi käy yhdessä huoltajan kanssa hoitopaikassa eri aikoina päivästä, esim. leikki-, ulkoilu-, ruokailu- ja lepohetken aikana. KUVIO 1. Luotsipolku Lapsen aloittaessa kunnallisessa varhaiskasvatuksessa käytämme luotsipolkua, jonka tarkoituksena on helpottaa varhaiskasvatuksen aloittamista. Tutustumisvaiheessa lapsi ja huoltajat sopivat yhteisen tutustumisaikataulun henkilöstön kanssa ja näin lapsi saa totutella uuteen ympäristöön, aikuisiin ja lapsiin. Pian, kolmen kuukauden sisällä, varhaiskasvatuksen aloittamisesta tehdään huoltajien ja henkilöstön kanssa lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Pikku - Majakka. Kun lapsi siirtyy ryhmästä tai yksiköstä toiseen, Pikku - Majakka ja Minä kansio (luku 4.2.) siirtyvät huoltajien luvalla uuteen yksikköön. Tarvittaessa pidetään siirtopalaveri, josta vastaa lähettävän yksikön lastentarhanopettaja / varhaiskasvatuksen erityisopettaja.

18 18 Yksityisten palveluntuottajien tarkemmat kuvaukset ovat heidän omissa varhaiskasvatussuunnitelmissa / toimintasuunnitelmissa. Päiväkoti Tiitiäinen Päiväkoti Tilkkutäkki Touhula Sepänkadun ryhmis Ryhmis Pikku Fisut Arvoperusta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioon ottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen, varhaiskasvatuslain ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti. Lapsuuden itseisarvo Varhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Varhaiskasvatus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvosta. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä. Ihmisenä kasvaminen Varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Henkilöstö tukee lasten kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, mikä ilmenee tavassa suhtautua itseen, muihin ihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja tahdossa toimia oikein. Henkilöstö ohjaa lapsia toimimaan arvoperustan mukaisesti sekä keskustelemaan arvoista ja ihanteista. Varhaiskasvatuksessa kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikä keneltäkään. Lapsen oikeudet Lapsella on oikeus ilmaista itseään, mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä tulla ymmärretyksi niillä ilmaisun keinoilla, joita hänellä on. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään opetukseen, huolenpitoon ja kannustavaan palautteeseen. Lapsella on oikeus leikkiä, oppia leikkien ja iloita oppimastaan sekä rakentaa käsitystä itsestään, identiteetistään ja maailmasta omien lähtökohtiensa mukaisesti. Lapsella on oikeus yhteisöllisyyteen ja

19 19 ryhmään kuulumiseen. Lapsella on oikeus saada tietoa monipuolisesti, käsitellä tunteita ja ristiriitoja sekä kokeilla ja opetella uusia asioita. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuus Varhaiskasvatus edistää suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja, kuten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta. Lapsilla tulee olla mahdollisuus kehittää taitojaan ja tehdä valintoja esimerkiksi sukupuolesta, syntyperästä, kulttuuritaustasta tai muista henkilöön liittyvistä syistä riippumatta. Henkilöstön tulee luoda moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri. Varhaiskasvatus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, joka muotoutuu edelleen lasten, heidän huoltajiensa sekä henkilöstön vuorovaikutuksessa. Perheiden monimuotoisuus Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheiden erilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiin luo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle. Lasten perheidentiteettiä ja perhesuhteita tuetaan siten, että jokainen lapsi voi kokea oman perheensä arvokkaaksi. Terveellinen ja kestävä elämäntapa Varhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia terveyttä ja hyvinvointia edistäviin elämäntapoihin. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan ja esteettistä ajatteluaan. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan ja noudatetaan kestävän elämäntavan periaatteita niin, että sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan. Varhaiskasvatus luo perustaa ekososiaaliselle sivistykselle niin, että ihminen ymmärtää ekologisen kestävyyden olevan edellytys sosiaaliselle kestävyydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioon ottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto. Uusikaupunkilainen varhaiskasvatus perustuu varhaiskasvatusperusteissa määritellyille arvoille sekä Uudenkaupungin kaupungin arvoille, jotka on määritelty kaupungin strategiassa. Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. Toisaalta varhaiskasvatuksella tasoitetaan lasten elinolosuhteista johtuvia eroja sekä tarjotaan lapsille yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä edellytystensä mukaisesti. Varhaiskasvatuksessa käydään esimiesten johdolla vuosittain kehityskeskusteluja kaupunkistrategian mukaisesti. Näkökulmana on se, miten varhaiskasvatuksen perus-

20 20 teiden mukaiset ja Uudenkaupungin strategian mukaiset arvot näkyvät arjessa. Jokaisen henkilöstön jäsenen arvot näkyvät hänen tavassaan olla vuorovaikutuksessa lasten ja heidän huoltajiensa kanssa. Arvomme heijastuvat myös keskinäisessä kanssakäymisessä. On tärkeää, että jokainen henkilöstön jäsen miettii oman työnsä arvopohjaa henkilökohtaisella tasolla. Varhaiskasvatuksessa ohjataan lapsia kestävän kehityksen periaatteisiin. 2.5 Oppimiskäsitys Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan lapset kasvavat, kehittyvät sekä oppivat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja lähiympäristön kanssa. Oppimiskäsitys pohjautuu myös näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Lapset ovat synnynnäisesti uteliaita ja haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla. Siinä yhdistyvät tiedot, taidot, toiminta, tunteet, aistihavainnot, keholliset kokemukset ja ajattelu. Oppimista tapahtuu muun muassa lasten havainnoidessa ja tarkkaillessa ympäristöään sekä jäljitellessä muiden toimintaa. Lapset oppivat myös leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiin perustuvassa toiminnassa. Varhaiskasvatuksessa oppimisen lähtökohtana ovat lasten aiemmat kokemukset, heidän mielenkiinnon kohteensa ja osaamisensa. On tärkeää, että uusilla opittavilla asioilla on yhteys lasten kehittyviin valmiuksiin sekä muuhun kokemusmaailmaan ja kulttuuritaustaan. Lapset oppivat parhaiten voidessaan hyvin ja kokiessaan olonsa turvalliseksi. Myönteiset tunnekokemukset ja vuorovaikutussuhteet edistävät oppimista. Vertaisryhmä ja kokemus yhteisöön kuulumisesta ovat lapsen oppimisen ja osallisuuden kannalta keskeisiä. Lasten tulee saada oppimiseensa henkilöstön ohjausta ja tukea. Lapsia kiinnostava, tavoitteellinen ja sopivasti haastava toiminta innostaa oppimaan lisää. Jokaisen lapsen tulee saada onnistumisen kokemuksia ja iloa omasta toiminnastaan sekä itsestään oppijana. Leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaa ja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa. Varhaiskasvatuksessa tulee ymmärtää leikin itseisarvo lapselle sekä sen pedagoginen merkitys oppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa. 2.6 Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuus Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa pedagogiikka perustuu määriteltyyn arvoperustaan, käsitykseen lapsesta, lapsuudesta sekä oppimisesta. Pedagogiikalla tarkoitetaan monitieteiseen, erityisesti kasvatus- ja varhaiskasvatustieteelliseen tietoon perustuvaa, ammatillisesti johdettua ja ammattihenkilöstön toteuttamaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa lasten hyvinvoinnin ja oppimisen toteutumiseksi. Se näkyy varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa, oppimisympäristöissä sekä kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudessa. Pedagogiikan painottuminen varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa edellyttää pedagogista asiantuntemusta sekä sitä, että henkilöstöllä on yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten oppimista ja hyvinvointia voidaan parhaalla tavalla edistää.

21 21 Varhaiskasvatus toteutuu henkilöstön, lasten ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa kasvatus, opetus ja hoito muodostavat eheän kokonaisuuden. Näitä kolmea ulottuvuutta voidaan tarkastella käsitteellisesti erillisinä, mutta käytännön toiminnassa ne nivoutuvat yhteen. Tämä mahdollistaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämisessä. Kasvatus, opetus ja hoito painottuvat eri tavoin eri-ikäisten lasten toiminnassa sekä varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa. Kasvatus on toimintaa, jonka myötä kulttuuriset arvot, tavat ja normit välittyvät, muovautuvat ja uudistuvat. Osaltaan kasvatuksen tavoite on siirtää kulttuuriperintöä sekä tärkeinä pidettyjä arvoja ja traditioita seuraavalle sukupolvelle. Kasvatuksen avulla ohjataan lapsia muodostamaan omia mielipiteitään ja arvioimaan kriittisesti vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja sekä toimimaan eettisesti kestävällä tavalla. Kasvatuksen sivistystehtävänä on ohjata tietoisesti lasten yksilöllisen identiteetin muotoutumista siten, että lapset oppivat havaitsemaan oman toimintansa vaikutukset toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lasten kehitystä tuetaan niin, että he oppivat toimimaan sekä käyttämään osaamistaan myös toisten hyväksi. Opetuksen lähtökohtana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritelty oppimiskäsitys. Opetuksen tarkoitus on edistää lasten oppimista ja auttaa lapsia luomaan merkityksiä itsestään, toisista ihmisistä sekä ympäröivästä maailmasta. Varhaiskasvatuksessa lapsia innostetaan ja motivoidaan opettelemaan uusia asioita sekä ohjataan käyttämään erilaisia oppimisen tapoja. Opetus tukee ja siinä hyödynnetään lasten luontaista uteliaisuutta ja tutkimisen halua. Opetuksessa otetaan huomioon lasten kehittyvät taidot, mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet sekä lasten yksilölliset tuen tarpeet. Lisäksi opetuksen perustana ovat oppimisympäristöille (luku 3.2), laaja-alaiselle osaamiselle (luku 2.7) ja pedagogiselle toiminnalle (luku 4) asetetut tavoitteet. Hoito on fyysisistä perustarpeista huolehtimista sekä tunnepohjaista välittämistä. Tavoitteena on, että lapsi tuntee itsensä arvostetuksi ja ymmärretyksi sekä kokee olevansa yhteydessä toisiin ihmisiin. Vastavuoroinen ja kunnioittava vuorovaikutussuhde sekä myönteinen kosketus ja läheisyys muodostavat perustan hyvälle hoidolle ja huolenpidolle. Päivittäin toistuvat tilanteet, kuten ruokailu, pukeminen ja riisuminen, lepo ja hygieniasta huolehtiminen ovat keskeinen osa lapsen päivää. Varhaiskasvatuksen hoitotilanteet ovat aina samanaikaisesti kasvatus- ja opetustilanteita, joissa opitaan esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, itsestä huolehtimisen taitoja, ajan hallintaa sekä omaksutaan hyviä tottumuksia. 2.7 Laaja-alainen osaaminen Varhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa lasten laaja-alaiselle osaamiselle. Laaja-alainen osaaminen muodostuu tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon kokonaisuudesta. Osaaminen tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja sekä toimia tilanteen edellyttämällä tavalla. Siihen, miten lapset käyttävät tietojaan ja taitojaan, vaikuttavat lasten omaksumat arvot ja asenteet sekä tahto toimia. Laaja-alaisen osaamisen tarve nousee ympäröivän maailman muutoksista. Ihmisenä kasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttävät tiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista. Laaja-alaisen osaamisen kehittyminen edistää lasten kasvua yksilöinä ja yhteisönsä jäseninä. Osaamisen kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu läpi elämän. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet kulkevat jatkumona varhaiskasvatussuunnitelman perusteista esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ovat ohjanneet tämän

22 22 asiakirjan valmistelua, ja ne tulee ottaa huomioon paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Laadukas pedagoginen toiminta vahvistaa lasten laaja-alaista osaamista. Laaja-alaisen osaamisen kehittymiseen vaikuttaa se, miten varhaiskasvatuksessa toimitaan, miten eri oppimisympäristöjä käytetään sekä miten lasten hyvinvointia ja oppimista tuetaan. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet otetaan huomioon toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen kehittämisessä sekä kasvatuksessa, opetuksessa ja hoidossa. Luvussa 4.5 kuvattujen oppimisen alueiden tehtävänä on edistää lasten laaja-alaista osaamista. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan viisi toisiinsa liittyvää laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta: ajattelu ja oppiminen kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu itsestä huolehtiminen ja arjen taidot monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen osallistuminen ja vaikuttaminen. Seuraavaksi kuvataan mitä laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueilla tarkoitetaan. Lisäksi määritellään varhaiskasvatuksen tehtävä kullakin osa-alueella. Ajattelu ja oppiminen Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa ja muodostavat perustan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle. Tiedon hankinta, jäsentäminen ja uuden luominen edellyttävät luovaa ja kriittistä ajattelua, jonka perustaa luodaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten ajattelun ja oppimisen taitoja. Lasten ajattelu ja oppiminen kehittyvät monipuolisten ja merkityksellisten kokemusten avulla. Ihmettelylle, oivaltamiselle sekä oppimisen ilolle tulee olla tilaa. Leikissä lapsilla on mahdollisuus käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan, kokeilla yhdessä ideoitaan ja tutkia maailmaa. Lasten taitoja jäsentää, nimetä ja kuvata ympäristöä ja sen ilmiöitä tuetaan iän ja kehityksen mukaisesti. Lapsia rohkaistaan kysymään ja kyseenalaistamaan. Heidän kanssaan iloitaan onnistumisista ja opetellaan kannustamaan toisia. Lapsia kannustetaan myös sinnikkyyteen ja olemaan lannistumatta epäonnistumisista sekä keksimään ratkaisuja eri tilanteissa. Heitä ohjataan suuntaamaan ja ylläpitämään tarkkaavaisuuttaan. Päivittäinen, riittävä fyysinen aktiivisuus tukee lasten ajattelua ja oppimista. Toiminnan pedagoginen dokumentointi (luku 4.2) sekä yhteinen pohdinta auttavat lapsia havaitsemaan oppimistaan ja tunnistamaan vahvuuksiaan. Tämä vahvistaa lasten uskoa omiin kykyihinsä. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu Lapset kasvavat kulttuurisesti, kielellisesti ja katsomuksellisesti moninaisessa maailmassa. Tämä korostaa sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen sekä kulttuurisen osaamisen merkitystä. Osaamiseen kuuluu taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä sekä kyky reflektoida omia arvoja ja asenteita. Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita on tärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Toimiva vuorovaikutus erilaisista kulttuuri- ja katsomustaustoista tulevien ihmisten kanssa edellyttää oman ja muiden kulttuurin ja katsomuksellisen

23 23 taustan ymmärtämistä ja kunnioittamista. Varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää lasten kulttuurista osaamista sekä heidän vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojaan. Lapsia rohkaistaan tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Henkilöstö toimii mallina lapsille erilaisten ihmisten sekä kielellisen, kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden myönteisessä kohtaamisessa. Lapsia ohjataan ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin. Yhteistyöhön perustuva toiminta luo mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Lasten kanssa harjoitellaan asettumista toisen asemaan, opetellaan tarkastelemaan asioita eri näkökulmista sekä ratkaisemaan ristiriitatilanteita rakentavasti. Tämä vahvistaa lasten sosiaalisia taitoja. Lapsia tuetaan kulttuuri- identiteettien rakentamisessa. Varhaiskasvatuksessa saadut kokemukset, tiedot ja taidot kulttuuriperinnöstä vahvistavat lapsen kykyä omaksua, käyttää ja muuttaa kulttuuria. Esimerkiksi leikit, ruokailuhetket ja juhlat tarjoavat tilaisuuksia jakaa kokemuksia erilaisista perinteistä ja tavoista. Lapsia tuetaan myönteisen suhteen luomisessa moninaiseen ympäristöön. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot Itsestä huolehtimiseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät taidot ovat kaikille tärkeitä. Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja sekä ohjata heitä tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja. Varhaiskasvatuksessa tuetaan lasten myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen. Lasten itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä tuetaan. Lapsia autetaan, ja heitä kannustetaan pyytämään apua sitä tarvitessaan. Lasten kanssa harjoitellaan erilaisia taitoja kuten pukeutumista, ruokailua sekä henkilökohtaisesta hygieniasta ja omista tavaroista huolehtimista. Lapsia ohjataan toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä sekä lähiluonnossa ja liikenteessä. Lasten kanssa käsitellään heidän hyvinvointiaan edistäviä asioita kuten levon, ravinnon, liikunnan ja mielen hyvinvoinnin merkitystä. Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. Lapsia ohjataan myös kunnioittamaan ja suojelemaan omaa ja toisten kehoa. Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen Monilukutaitoa sekä tieto- ja viestintäteknologista osaamista tarvitaan lasten ja perheiden arjessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen edistävät lasten kasvatuksellista ja koulutuksellista tasa-arvoa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea näiden taitojen kehittymistä. Monilukutaito on kulttuurisesti moninaisten viestien ja ympäröivän maailman ymmärtämisen sekä vuorovaikutuksen näkökulmasta keskeinen perustaito. Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Monilukutaidon perustana on laaja tekstikäsitys, jonka mukaan erilaiset tekstit voivat olla muun muassa kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Siihen sisältyy erilaisia lukutaitoja kuten kuvanlukutaito, numeerinen lukutaito, medialukutaito ja peruslukutaito. Monilukutaito liittyy kiinteästi ajattelun ja oppimisen taitoihin. Lasten kanssa nimetään asioita ja esineitä sekä opetellaan erilaisia käsitteitä. Lapsia innostetaan tutkimaan, käyttämään ja tuottamaan viestejä erilaisissa, myös digitaalisissa, ympäristöissä. Monilukutaitoisiksi kehittyäkseen lapset tarvitsevat aikuisen mallia sekä rikasta tekstiympäristöä, lasten tuottamaa kulttuuria sekä lapsille soveltuvia kulttuuripalveluja.

24 24 Lasten kanssa tutkitaan ja havainnoidaan tieto- ja viestintäteknologian roolia arkielämässä sekä tutustutaan erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin. Digitaalista dokumentointia hyödynnetään leikeissä, tutkimisessa, liikkumisessa sekä taiteellisessa kokemisessa ja tuottamisessa. Mahdollisuudet kokeilla ja tuottaa sisältöjä itse ja yhdessä muiden lasten kanssa käyttäen apuna tieto- ja viestintäteknologiaa edistävät lasten luovan ajattelun ja yhteistoiminnan taitoja sekä lukutaitoa. Henkilöstö ohjaa lapsia tieto- ja viestintäteknologian monipuoliseen ja turvalliseen käyttöön. Osallistuminen ja vaikuttaminen Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämään vaikuttavissa asioissa. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan näitä demokratian toteutumisen keskeisiä periaatteita. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen. Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Lapset suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa. Samalla lapset oppivat vuorovaikutustaitoja sekä yhteisten sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Henkilöstö huolehtii siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen ja vaikuttamisen kautta lasten käsitys itsestään kehittyy, itseluottamus kasvaa ja yhteisössä tarvittavat sosiaaliset taidot muovautuvat. 3. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri Toimintakulttuuri on historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutunut tapa toimia, joka muovautuu yhteisön vuorovaikutuksessa. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja varhaiskasvatusta johtavien henkilöiden tehtävänä on luoda edellytykset toimintakulttuurin kehittämiselle ja arvioinnille varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa ja yksiköissä. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri on kokonaisuus, joka rakentuu muun muassa arvoista ja periaatteista työtä ohjaavien normien ja tavoitteiden tulkinnasta oppimisympäristöistä ja työtavoista yhteistyöstä ja sen eri muodoista vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä henkilöstön osaamisesta, ammatillisuudesta ja kehittämisotteesta johtamisrakenteista ja -käytännöistä toiminnan organisoinnista, suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista. Toimintakulttuuria muovaavat tiedostetut, tiedostamattomat ja joskus myös tahattomat tekijät. Yhteisön kaikki jäsenet vaikuttavat toimintakulttuuriin, ja se puolestaan vaikuttaa kaikkiin jäseniin riippumatta siitä, tunnistetaanko sen merkitys vai ei. Varhaiskasvatuksessa kaikkien työtapojen tulee tukea lapsen kehitystä ja oppimista. Ne tulee myös pystyä pedagogisesti perustelemaan. Henkilöstön on tärkeä tiedostaa, että heidän tapansa toimia ja olla vuorovaikutuksessa välittyy mallina lapsille, jotka omaksuvat varhaiskasvatusyhteisön arvoja, asenteita ja tapoja.

25 25 Toimintakulttuuri vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun. Sillä on keskeinen merkitys varhaiskasvatuksen toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Varhaiskasvatustyön tavoitteita tukeva toimintakulttuuri luo suotuisat olosuhteet lasten kehitykselle, oppimiselle, osallisuudelle, turvallisuudelle, hyvinvoinnille sekä kestävälle elämäntavalle. Toimintakulttuuriin vaikuttaa keskeisesti johtaminen. Varhaiskasvatuksen johtamisen lähtökohtana on jokaisen lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen edistäminen. Toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää pedagogiikan johtamista, joka on varhaiskasvatuksen kokonaisuuden tavoitteellista ja suunnitelmallista johtamista, arviointia ja kehittämistä. Se sisältää kaikki ne toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset henkilöstön hyville työolosuhteille, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja kehittämiselle sekä pedagogiselle toiminnalle (luku 4.1). Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uudenkaupungin varhaiskasvatuksesta vastaa varhaiskasvatuksen johtaja. Kunnallisten päiväkotien johtaminen ja perhepäivähoito on jaettu neljälle alue-esimiehelle alueittain sekä yhdelle päiväkodin johtajalle ja palveluohjaajalle. Yksityisissä päiväkodeissa on omat päiväkodin johtajat. Uudessakaupungissa yksityisiä palveluntuottajia valvoo ja ohjaa varhaiskasvatuksen johtaja. 3.1 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja sitä tulee myös arvioida ja kehittää. Yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen edistää arvoperustan ja oppimiskäsityksen toteutumista. Toimintakulttuurin vaikutusten pohdinta ja sen ei-toivottujen piirteiden tunnistaminen ja korjaaminen ovat tärkeä osa toimintakulttuurin kehittämistä. Jatkuvan kehittämisen perusedellytys on, että henkilöstö ymmärtää oman toimintansa taustalla vaikuttavien arvojen, tietojen ja uskomusten merkityksen sekä osaa arvioida niitä. Kehittämisessä on tärkeää toisia arvostava, koko yhteisöä osallistava ja luottamusta rakentava dialogi. Lapsen etu on kaiken kehittämisen lähtökohta. Johtaja edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen keskusteluun. Lisäksi johtaja rohkaisee työyhteisöä säännöllisesti kehittämään ja innovoimaan yhteistä toimintakulttuuria. Johtaja tukee yhteisön kehittymistä oppivaksi yhteisöksi, jossa osaamista kehitetään ja jaetaan. Päämääränä on, että yhteinen toimintaajatus ja toiminnan tavoitteet näkyvät käytännöissä. Johtaja vastaa siitä, että yhteisiä työkäytäntöjä tehdään näkyväksi ja että niitä havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti. Lapset ja huoltajat ovat mukana toimintakulttuurin kehittämisessä ja arvioinnissa. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria kehitetään seuraavien periaatteiden mukaisesti: Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä Varhaiskasvatuksessa toimitaan yhteisönä, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä ja toisiltaan. Oppivassa yhteisössä on tilaa erilaisille mielipiteille ja tunteille. Lapsia ja henkilöstöä kannustetaan rohkeasti jakamaan ajatuksiaan ja kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja. Jatkuvasti toimintaansa arvioiva ja kehittävä yhteisö haastaa itseään sekä tunnistaa ja hyödyntää vahvuuksiaan. Oppivassa yhteisössä arvostetaan kun-

26 26 nioittavaa ja huomaavaista käytöstä. Yhteisö rohkaisee kokeiluun, yrittämiseen ja sinnikkyyteen sekä sallii myös erehtymisen. Yhdessä tekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä. Henkilöstöä kannustetaan itsearviointiin, tiedon ja osaamisen jakamiseen ja samalla ammatilliseen kehittymiseen. Yhdessä sovittujen tavoitteiden ja tehtävien pohdinta, oman työn säännöllinen arviointi sekä huoltajilta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatu palaute edistävät yhteisön oppimista. Oppimista edistää myös kehittämistyöstä, arvioinneista ja tutkimuksesta saadun tiedon hyödyntäminen. Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille ja oppimiselle. Henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja ja oppimisympäristöjä. Lapsilla ja henkilöstöllä on mahdollisuus kokea yhdessä tekemisen ja leikin iloa. Yhteisössä kannustetaan kaikkia kekseliäisyyteen, mielikuvituksen käyttöön, omaan ilmaisuun ja luovuuteen. Leikki saa näkyä ja kuulua. Lasten leikkialoitteille, kokeiluille ja elämyksille annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauhaa. Leikkiville lapsille ja aikuisille mahdollistetaan keskittyminen leikkiin. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu henkilöstön keskinäinen yhteistyö sekä vuorovaikutus huoltajien ja lähiympäristön kanssa. Yhteisön jäsenet kunnioittavat toisiaan ja arvostavat yhteistyötä. Yhteisö rohkaisee lapsia hyvään vuorovaikutukseen sekä toimimaan ryhmän jäseninä. Henkilöstö tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä ja vaalii ystävyyssuhteita. Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niiden ratkaisemiseen. Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasaarvoa kaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitä arvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoista kehittämistä. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Lasten ja huoltajien osallistuminen toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin vahvistaa osallisuutta. Jokainen henkilöstön jäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä. Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi yhdenvertaisina riippumatta henkilöön liittyvistä tekijöistä. Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Toimintakulttuurin kehittämisen kannalta on tärkeää, että yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevista asenteista keskustellaan työyhteisössä. Lisäksi tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen, katsomukseen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Vuorovaikutuksen ja kielenkäytön mallit sekä tavat toimia stereotyyppisten oletusten mukaisesti välittyvät lapsille. Varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia. Henkilöstö tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihin hienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella tuetaan lapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä.

27 27 Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus Varhaiskasvatus on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Kulttuurinen moninaisuus nähdään voimavarana. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja hyödynnetään suomalaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristön kulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Tämä edellyttää henkilöstöltä tietoa toisista kulttuureista ja erilaisista katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monesta näkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaan rakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä. Samalla edistetään kulttuurisesti kestävää kehitystä. Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Henkilöstö ymmärtää kielen keskeisen merkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa. Monikielisyyden näkyväksi tekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa. Henkilöstön tulee tiedostaa, että he ovat lapsille kielellisiä malleja, ja kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä. Henkilöstö rohkaisee lapsia käyttämään kieltä monipuolisesti. Lasten kielelliset lähtökohdat huomioidaan, ja heille annetaan aikaa ja mahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytön tilanteisiin. Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa Varhaiskasvatuksessa arvostetaan terveellisiä, turvallisia ja liikunnallisia elämäntapoja. Varhaiskasvatuksen yhteisössä liikutaan monipuolisesti sisällä ja ulkona sekä vältetään pitkäkestoista istumista. Lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikana rauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa. Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan yhteisön mahdollisuus toimia kiireettömässä ja keskittymistä edistävässä ympäristössä. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivän rakenne edistää hyvinvointia. Varhaiskasvatuksessa pidetään huolta koko yhteisön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Lapsella on oikeus saada lohdutusta sitä tarvitessaan. Varhaiskasvatuksessa ei sallita kiusaamista, väkivaltaa eikä häirintää. Kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään tietoisesti ja suunnitelmallisesti. Lasten kanssa opetellaan tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti. Häirintä-, kiusaamis- tai väkivaltatilanteista keskustellaan lasten huoltajien kanssa ja etsitään yhdessä ratkaisuja. Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös tapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy ja seuranta, turvallisuuskasvatus sekä tiloista ja välineistä huolehtiminen. Varhaiskasvatus edellyttää toimivaa ja sitoutunutta turvallisuuden johtamista sekä turvallisuusasiat hallitsevaa henkilöstöä. Kaikessa toiminnassa huomioidaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävän elämäntavan välttämättömyys. Arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullista suhtautumista luontoon ja ympäristöön. Varhaiskasvatuksessa edistetään välineiden ja tilojen yhteiskäyttöä, kohtuullisuutta, säästäväisyyttä, korjaamista ja uusiokäyttöä.

28 28 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uusikaupunki on koulutusmyönteinen ja henkilöstölle laaditaan vuosittain koulutusohjelma. Esimiehet pitävät henkilöstölle kehityskeskustelun vuosittain. Henkilöstöllä on säännöllisesti pidettävät tiimipalaverit ja käytössä on Tiimille hyvä päivä tänään kirja toiminnan suunnittelun ja arvioinnin tueksi sekä uusien työntekijöiden perehdyttämiseen. Sen keskeisimpinä näkökulmina ovat vuorovaikutuksen vahvistaminen, pienryhmätoiminta työtapana sekä tiimityön kehittäminen. Yhteisiä käytäntöjä ja tavoitteita pohditaan sekä arvioidaan säännöllisesti esimiesten johtamissa talopalavereissa sekä pedagogisissa kehittämisilloissa. Lasten kielellistä kehitystä tuetaan kunnallisessa varhaiskasvatuksessa Ritva-Liisa Orvaston kehittämän tehostetun sadun lukemisen menetelmän (Seitsemän minuuttia sadulle) keinoin. Lasten matemaattisia valmiuksia tuetaan Niilo Mäki Instituutin kehittämän Nallematikka - materiaalin avulla. Uudenkaupungin varhaiskasvatusyksiköt ovat laatineet oman turvallisuussuunnitelman. Kaupunkiin on laadittu myös kuntakohtainen kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma (LIITE 7). Monikulttuurisuus on osa Uudenkaupungin varhaiskasvatuksen päivittäistä arkityötä. Varhaiskasvatukseen on laadittu Maahanmuuttajaperhe varhaiskasvatuksen asiakkaana suunnitelma (LIITE 3). 3.2 Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta. Oppimisympäristökäsite sisältää varhaiskasvatuksessa muun muassa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ja että ne tukevat lasten terveen itsetunnon sekä sosiaalisten ja oppimisen taitojen kehittymistä. Ergonomia, ekologisuus, viihtyisyys ja esteettömyys sekä tilojen valaistus ja akustiikka, sisäilman laatu ja siisteys otetaan huomioon oppimisympäristöjä rakennettaessa ja kehitettäessä. Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Niiden tulee tukea lasten luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen, tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan. Oppimisympäristöt tarjoavat lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Lasten ideat, leikit ja heidän tekemänsä työt näkyvät oppimisympäristöissä. Oppimisympäristöissä voidaan toteuttaa monenlaista pedagogista toimintaa ja ne muuntuvat tarpeen mukaan. Henkilöstön tulee ottaa huomioon lasten kiinnostuksen kohteet, yksilölliset taidot ja tarpeet sekä luvussa 4 kuvatut varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaatteet. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä toimitaan joustavasti erikokoisissa ryhmissä, joissa jokaisella yhteisön jäsenellä on mahdollisuus osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Toiminta pedagogisesti tarkoituksenmukaisissa ryhmissä edistää lasten ja henkilöstön keskittymistä sekä lapsilähtöistä toimintaa.

29 29 Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muita kunnioittavan ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön. Turvallisessa ilmapiirissä erilaisten tunteiden näyttäminen on sallittua ja henkilöstö auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan. Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Tämä mahdollistaa perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomisen. Oppimisympäristöissä edistetään lasten kielellistä kehitystä ja kielitietoisuutta sekä tuodaan näkyväksi kulttuurista moninaisuutta. Luonto sekä pihat, leikkipuistot ja muut rakennetut ympäristöt ovat myös varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä. Ne tarjoavat kokemuksia, materiaaleja ja monipuolisia mahdollisuuksia leikkiin ja tutkimiseen. Niitä hyödynnetään liikunta- ja luontoelämysten ja oppimisen paikkoina. Lasten käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, ja niissä on tarvittaessa huomioitava lasten yksilölliset tuen tarpeet. Tieto- ja viestintäteknologia on osa monipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä. Varhaiskasvatuksessa käytetään tieto- ja viestintäteknologiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Lasten omia tieto- ja viestintäteknologisia laitteita, leluja ja muita välineitä käytetään varhaiskasvatuksen järjestäjän määrittämällä tavalla. Omien laitteiden, lelujen ja välineiden käytöstä sovitaan huoltajien kanssa. Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ja vierailut esimerkiksi kirjastoon, museoon, kulttuuriperintökohteisiin, teatteriin ja huoltajien työpaikoille rikastavat lasten oppimisympäristöjä. Oppimisympäristöjen suunnittelu tarjoaa myös luontevan yhteistyömahdollisuuden henkilöstön ja huoltajien välille. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uudenkaupungin varhaiskasvatusta kuvaa pienet alueelliset yksiköt, kodinomaisuus, luonnon ja palveluiden läheisyys. Erilaisia ja monipuolisia oppimisympäristöjä hyödynnetään eri tavoin; jäähalli, leikkipuistot, museo, kirjasto, teatteri sekä lähimetsä tarjoavat uusia oppimiselämyksiä. Luontokasvatuksen vankka kulmakivi on metsämörritoiminta. Suomen Latu kouluttaa metsämörriohjaajia. Metsämörri innostaa lapset lähiluontoon leikkimään, liikkumaan, ihmettelemään ja tutkimaan. Varhaiskasvatuksen arvioinnissa käytetään TAK - arviointimenetelmää (tutki, arvioi, kehitä). Tässä arviointimenetelmässä huomioidaan huoltajien, lasten sekä henkilöstön mielipiteet. Uudessakaupungissa on laadittu Tieto- ja viestintätekniikka varhaiskasvatuksessa strategia (LIITE 6). 3.3 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa Yhteistyöllä tuetaan lapsen varhaiskasvatuksen järjestämistä siten, että jokainen lapsi saa oman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Vastuu yhteistyön toteutumisesta ja suunnitelmallisuudesta on varhaiskasvatuksen järjestäjillä. He vastaavat myös siitä, että yhteistyötä toteutetaan tarvittaessa monialaisesti.

30 30 Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö Huoltajien kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä merkitys varhaiskasvatuksessa. Yhteistyön tavoitteena on huoltajien ja henkilöstön yhteinen sitoutuminen lasten terveen ja turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseen. Luottamuksen rakentaminen sekä tasa-arvoinen vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus tukevat kasvatusyhteistyötä. Kasvatustyöhön liittyvistä arvoista, tavoitteista ja vastuista keskustellaan sekä henkilöstön kesken että huoltajien kanssa. Yhteistyö on vuorovaikutteista ja edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstöltä aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Yhteistyössä huomioidaan perheiden moninaisuus, lasten yksilölliset tarpeet sekä huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Tarvittaessa keskusteluissa käytetään tulkkia molemminpuolisen ymmärryksen varmistamiseksi. Yhteistyöllä voi olla erilaisia tehtäviä ja muotoja lapsen varhaiskasvatuksen aikana. Lasten päivittäiset tapahtumat ja kokemukset jaetaan huoltajien kanssa. Kannustavat ja lapsen kehitystä ja oppimista myönteisesti kuvaavat viestit ovat tärkeitä. Huoltajan ja henkilöstön havainnot ja keskustelut lapsen päivästä luovat pohjan lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiselle. Yhteistyön merkitys on erityisen tärkeää siirtymävaiheissa, kuten lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa ja varhaiskasvatuksen aikaisissa siirtymissä, lapsen vaihtaessa päiväkotia tai aloittaessa esiopetuksen. Yhteisellä keskustelulla on erityinen tehtävä laadittaessa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa (luku 1.3). Yhteistyön merkitys huoltajien kanssa korostuu, kun suunnitellaan ja toteutetaan lasten kehityksen ja oppimisen tukea (luku 5). Luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa huoltajien ja henkilöstön välisen yhteistyön myös haastavissa tilanteissa, esimerkiksi huolen herätessä lapsen hyvinvoinnista. Lasten huoltajilla tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen toiminnan ja kasvatustyön tavoitteiden suunnitteluun ja kehittämiseen yhdessä henkilöstön ja lasten kanssa. Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Yhteistyö voi tukea myös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta. Huoltajien verkostoituminen ja yhteinen toiminta erilaisissa tilaisuuksissa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja antaa tukea henkilöstön työlle. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Kasvatustyöhön liittyvistä asioista keskustellaan vasukeskusteluissa, vanhempainilloissa sekä päivittäisissä kohtaamisissa huoltajien kanssa. Erilaiset piha- ja perheillat tukevat myös yhteistyötä perheiden kanssa. Huoltajien verkostoitumista ja yhteistoimintaa tuetaan vanhempainkerhojen sekä Ella mobiilisovelluksen avulla. Ella-sovelluksen avulla voidaan luoda alueellista lapsiperheverkostoa sekä auttaa huoltajia löytämään sopivan ikäistä kaveriseuraa lapsilleen. ( Monialainen yhteistyö Monialaisen yhteistyön tavoitteena on varmistaa varhaiskasvatuksen toteuttaminen toimintayksiköissä lasten tarpeita vastaavasti. Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava monialaisessa yhteistyössä ja luotava tarvittavat yhteistyörakenteet.

31 31 Varhaiskasvatuksessa tehdään yhteistyötä neuvolan ammattilaisten, lastensuojelun sekä muiden terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimijoiden kesken. Yhteistyön merkitys korostuu, kun jollain näistä tahoista herää huoli lapsen kehityksestä tai hyvinvoinnista tai kun lapsen tukea suunnitellaan ja järjestetään. Laajaan terveystarkastukseen sisällytetään varhaiskasvatuksen henkilöstön arvio alle kouluikäisen lapsen selviytymisestä ja hyvinvoinnista varhaiskasvatuksessa huoltajan kirjallisella suostumuksella. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan antama arvio on tärkeä osa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin arviointia sekä tuen tarpeiden varhaista tunnistamista monialaisessa yhteistyössä. Varhaiskasvatuksen yhteistyötahoilla tarkoitetaan kaikkia niitä alueellisia ja paikallisia toimijoita, joiden kanssa varhaiskasvatuksen on luontevaa tehdä yhteistyötä. Yhteistyö esimerkiksi opetuksesta, liikunnasta, kirjastosta ja kulttuurista vastaavien tahojen ja muiden lähiympäristön toimijoiden kanssa lisää oppimisympäristöjen monipuolisuutta ja tukee varhaiskasvatuksen tavoitteita. Yhteistyö kunnan varhaiskasvatuksen ja sen alueella toimivien yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen tuottajien välillä on tärkeää. Muita varhaiskasvatuksen yhteistyötahoja ovat esimerkiksi järjestöt, seurakunnat, poliisi sekä ravitsemus- ja siivouspalvelut. Uudenkaupungin varhaiskasvatuksen opetussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uudessakaupungissa varhaiskasvatus tekee yhteistyötä seuraavien tahojen kanssa: lastenneuvola lastensuojelu luku 5.2 perhekeskus esiopetus koulut EOPS, luku 3.3 kirjasto, museo seurakunta, vanhuspalvelu luku 4 musiikkiopisto muut Yhteistyötä kehitetään ja arvioidaan yhdessä yhteistyötahojen kanssa. 4. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen 4.1 Pedagogisen toiminnan viitekehys Varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa ja sen toteuttamista kuvaa kokonaisvaltaisuus. Tavoitteena on edistää lasten oppimista ja hyvinvointia sekä laaja-alaista osaamista. Pedagoginen toiminta toteutuu lasten ja henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteisessä toiminnassa. Lasten omaehtoinen, henkilöstön ja lasten yhdessä ideoima sekä henkilöstön johdolla suunniteltu toiminta täydentävät toisiaan. Varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta läpäisee kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuuden.

32 32 KUVIO 2. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan viitekehys Tavoitteellisen toiminnan perustan luovat arvoperusta (luku 2.4), oppimiskäsitys (luku 2.5), niihin pohjautuva toimintakulttuuri (luku 3) sekä monipuoliset oppimisympäristöt (luku 3.2), yhteistyö (luku 3.3) ja työtavat (luku 4.3). Lasten mielenkiinnon kohteet ja tarpeet sekä heidän kasvuympäristöönsä liittyvät merkitykselliset asiat ovat toiminnan suunnittelun lähtökohtana. Lähtökohtana ovat myös luvussa 4.5 kuvatut oppimisen alueet. Laadukkaan pedagogisen toiminnan edellytyksenä on suunnitelmallinen dokumentointi, arviointi ja kehittäminen (luvut 4.2 ja 7). Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ohjaavat osaltaan toiminnan suunnittelua. Pedagogisen toiminnan tavoitteita ja periaatteita tarkennetaan paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Tavoitteita tarkennettaessa otetaan huomioon varhaiskasvatuksen eri toimintamuodot, niiden henkilöstörakenne ja muut ominaispiirteet. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmat (luku 1.3) ovat lapsiryhmän toiminnan suunnittelun lähtökohtia. Toimintaa toteutetaan niin, että jokaisella lapsella on oikeus edetä oppimisessaan siten, että varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta muodostuu lapselle mielekäs jatkumo. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Yksikön toimintasuunnitelma Uudessakaupungissa jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä laaditaan vuosittain toimintasuunnitelma, jota arvioidaan säännöllisesti. Uuden toimintakauden alussa on suunnittelupäivä, jossa laaditaan uusi toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelma sisäl-

33 33 tää mm. vuosiympyrän (LIITE 5). Aiempien toimintakausien arviointia käytetään hyödyksi uuden toimintasuunnitelman laadinnassa. Arviointivälineenä käytetään esim. Tiimille hyvä päivä tänään materiaalia sekä arvioinnin työkalulomaketta (LIITE 4). Tiimille hyvä päivä tänään materiaalia hyödynnetään myös jatkuvassa toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa. Suunnittelulla kehitetään erilaisia oppimisympäristöjä, joissa huomioidaan lapsiryhmien tarpeet. Suunnitelmallisia ja tavoitteellisia tiimipalavereita pidetään säännöllisesti. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Jokaiselle varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle laaditaan varhaiskasvatussuunnitelma yhdessä huoltajien kanssa. Kunnallisessa varhaiskasvatuksessa suunnitelma on nimeltään Pikku - Majakka. Se koostuu lapsen haastattelusta, kirjeestä kotoa, havainnointilomakkeesta sekä lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmasta. Pikku - Majakka laaditaan yhdessä syksyllä, arvioidaan keväällä ja tarvittaessa useammin. Havainnointilomakkeiden täyttämisestä vastaa ryhmän lastentarhanopettaja. Havainnointeja tekevät kaikki tiimin jäsenet ja täyttävät havainnointilomakkeita. Ennen vasukeskustelua ryhmän tiimipalaverissa käydään havainnointilomakkeet läpi. Vasukeskustelujen jälkeen tiimipalaverissa käsitellään kaikki Pikku - Majakat ja huomioidaan ne ryhmän toiminnan suunnittelussa. Kunnallisessa perhepäivähoidossa perhepäivähoitaja laatii yhdessä huoltajan kanssa lapsen Pikku - Majakan. Yksityisten palveluntuottajien käytännöt kuvataan tarkemmin yksikön omissa toimintasuunnitelmissa. 4.2 Pedagoginen dokumentointi Pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen ja kehittämisen keskeinen työmenetelmä. Se on jatkuva prosessi, jossa havainnot, dokumentit ja niiden vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostavat ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta. Pedagoginen dokumentointi mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen. Pedagoginen dokumentointi tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella ja monipuolisella tavalla. Yksittäisten dokumenttien, esimerkiksi valokuvien, piirrosten tai henkilöstön havaintojen, avulla voidaan yhdessä lasten kanssa tarkastella heidän kehitystään ja oppimistaan. Lasten jo saavuttamat tiedot ja taidot, kiinnostuksen kohteet ja tarpeet tulevat näkyväksi pedagogisen dokumentoinnin kautta ja ovat toiminnan suunnittelun perusta. Suunnitelmallisen dokumentoinnin tavoitteena on, että henkilöstö oppii tuntemaan yksittäistä lasta, ymmärtämään lasten välisiä suhteita sekä ryhmän henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen luonnetta. Pedagogisen dokumentoinnin tarkoitus on toteuttaa varhaiskasvatusta lapsilähtöisesti. Dokumentoinnin avulla saatuja tietoja ja ymmärrystä hyödynnetään esimerkiksi työtapojen, oppimisympäristöjen, toiminnan tavoitteiden, menetelmien ja sisältöjen muokkaamisessa jatkuvasti lasten kiinnostusta ja tarpeita vastaavaksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on osa pedagogisen dokumentoinnin prosessia (luku 1.3). Suunnitelmallista pedagogista dokumentointia tarvitaan myös lasten kehityksen ja oppimisen tuen tarpeiden arvioinnissa (luku 5). Pidemmältä aikaväliltä kootut dokumentit ovat tärkeä osa pedagogisen toiminnan arviointia ja henkilöstön toiminnan itsearviointia (luku 7.1).

34 34 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Toiminnan ja projektien dokumentointi Pedagoginen dokumentointi on jatkuva prosessi, jossa käytetään erilaisia dokumentointitapoja. Sen tarkoitus on tehdä näkyväksi varhaiskasvatustoimintaa ja lapsen oppimista. Meillä Uudessakaupungissa välineinä käytetään mm. projektoreita, valokuvia, digitaalisia valokuvakehyksiä, tabletteja, sähköistä viestintää. Projekteja dokumentoidaan monin tavoin ja niiden tuotoksina voi syntyä näytelmiä, esityksiä, näyttelyitä, konsertteja, lehtiä, kirjoja, videoita, taidetta, askarteluja. Lapsen Pikku-Majakka Pedagogisen dokumentoinnin perustan muodostaa lapselle tehtävä varhaiskasvatussuunnitelma, Pikku-Majakka (luku 2.3 ja 4.1). Kasvun kansio Lapsen oppimista ja kehittymistä seurataan, arvioidaan ja dokumentoidaan kasvun kansion avulla. Siihen sisältyy esim. lapsen haastattelu, piirroksia, valokuvia sekä oman perheen ja kavereiden kuvausta. Lapsen itsearviointitaitoja kehitetään kasvun kansiota yhdessä tutkimalla. Se otetaan mukaan myös huoltajien kanssa käytäviin vasukeskusteluihin. Huoltajat voivat osallistua myös kasvun kansion tekemiseen. Kasvun kansio on Uudenkaupungin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa nimeltään Minä - kansio. 4.3 Monipuoliset työtavat Työtapojen valintaa ohjaavat varhaiskasvatukselle asetetut tehtävät ja tavoitteet sekä lasten ikä, tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet. Toiminnalliset sekä luovuutta ja osallisuutta edistävät työtavat ovat lapsille luontevia oppimisen tapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten omaehtoinen ja ohjattu leikki, tutkiminen, liikkuminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaisu. Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään toiminnassa. Monipuoliset työtavat ovat sekä oppimisen väline että opettelun kohde. Tämän vuoksi on tärkeää, että henkilöstö ohjaa lapsia kokeilemaan ja käyttämään erilaisia työtapoja erikokoisissa ryhmissä sekä itsenäisesti. Työskenneltäessä lapsia rohkaistaan kyselemään ja ihmettelemään sekä päättelemään ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä. Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti. Pienempien lasten aloitteet ovat usein kehollisia ja sanattomia, joten niiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen edellyttävät henkilöstöltä sensitiivistä läsnäoloa ja lapsen hyvää tuntemista. Lapset ottavat osaa työtapojen suunnitteluun ja valintaan omien edellytystensä mukaisesti. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan sekä kokeilla erilaisia työtapoja. Työtapojen vaihteleva käyttö tarjoaa eri-ikäisille ja eri tavoin oppiville lapsille onnistumisen kokemuksia. Monipuoliset työtavat edellyttävät monipuolisia oppimisympäristöjä. Työtapojen käytössä hyödynnetään henkilöstön ja lasten osaamista sekä kokeillaan ja kehitetään uusia työtapoja.

35 35 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Kaikille lapsille tulee löytää mielekkäitä ja sopivia työtapoja, joissa jo olemassa olevat taidot vahvistuvat sekä uusia taitoja on mahdollista oppia. Työtapojen tulee vaihdella lasten ikä- ja kehitystason mukaisesti. Monipuoliset työtavat mahdollistuvat, kun käytössä on erilaisia, muunneltavia oppimisympäristöjä sekä laadukasta materiaalia. Vastuu toiminnan monipuolisuudesta on aina henkilöstöllä. Uusien työtapojen omaksumista tuetaan koulutuksella sekä kehityskeskusteluissa. Uudessakaupungissa lapsiryhmät jaetaan pienryhmiin, näin mahdollistuu paremmin lasten osallisuus, työtapojen sopivuus sekä vertaisoppiminen. Pienryhmätoimintaa toteutetaan päivittäin, ennalta suunnitellun ja pedagogisesti perustellun suunnitelman mukaisesti. Toiminnan porrastaminen mahdollistaa tilojen monipuolisen käytön. Leikki on tärkein työtapamme. Uusikaupunki on ympäristöystävällinen kaupunki. Meille on tärkeää, että toimimme kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja hyödynnämme monella tapaa lähiympäristöämme. Pikkukaupunkimme etuna on se, että monipuolisia oppimisympäristöjä löytyy kävelymatkan päästä, esimerkiksi metsää, meren-, järven- ja joenrantoja, leikkipuistoja ja liikuntapaikkoja. Meille on erityisen arvokasta kotikaupunkimme vanhat puutalot ja kulttuurihistorialliset kohteet. Hyödynnämme tietotekniikkaa työtavoissamme monipuolisesti. Kunnalliseen varhaiskasvatukseen on laadittu Tieto- ja viestintätekniikka varhaiskasvatuksessa strategia (LIITE 6). 4.4 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä Leikki on keskeinen toimintatapa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tarjota lapsille mahdollisuuksia erilaisiin leikkeihin. Leikki edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Leikissä lapsi oppii, mutta lapselle itselleen leikki ei ole tietoisesti oppimisen väline vaan tapa olla ja elää sekä hahmottaa maailmaa. Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita, uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin. Lapselle leikin merkitys syntyy leikistä itsestään. Leikki tuottaa lapsille iloa ja mielihyvää. Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita: he jäsentävät ja tutkivat ympäröivää maailmaa, luovat sosiaalisia suhteita sekä muodostavat merkityksiä kokemuksistaan. Leikissä lapset rakentavat käsitystä itsestään ja muista ihmisistä. Leikkiessään lapset sekä jäljittelevät että luovat uutta ja muuntavat näkemäänsä. Samalla he mallintavat ja testaavat haaveitaan ja toiveitaan. Mielikuvitus mahdollistaa sen, että lapset voivat kokeilla erilaisia rooleja ja ideoita, joita he muuten eivät voisi toteuttaa. Leikkiessään lapset voivat käsitellä itselleen vaikeita kokemuksia. Leikissä on turvallista kokeilla, yrittää ja erehtyä. Leikissä yhdistyvät keskeiset oppimista edistävät elementit: innostus, yhdessä tekeminen ja omien taitojen haastaminen. Leikki kehittyy ja saa eri muotoja kokemusten karttuessa. Henkilöstön ja lasten sekä lasten keskinäinen vuorovaikutus luovat perustan ajattelun ja kielen kehitykselle sekä kehittyville leikkitaidoille. Lapset havainnoivat, kokeilevat ja oppivat yhteisön sääntöjä leikissä. Ryhmässä leikkiessään lapset oppivat säätelemään tunteitaan ja tahtomistaan sekä huomioimaan toisten ihmisten näkökulmia. Yhteisöllisyys kasvaa leikin kautta ja vahvistaa myönteistä tunneilmastoa.

36 36 Leikki on varhaiskasvatuksen keskeinen työtapa. Pedagogisessa toiminnassa voidaan leikin juonen kehittelyssä ja leikkimaailmojen rakentamisessa yhdistää esimerkiksi draamaa, improvisaatiota tai satuja. Henkilöstön tulee tiedostaa keskittyneen tutkimisen, spontaanin luovan ilmaisun sekä vauhdikkaiden liikunta- ja peuhausleikkien merkitys lasten hyvinvoinnille ja oppimiselle. Eri tilanteita voi rikastaa leikinomaisuudella. Lorut, sanaleikit, laulut ja yhteinen hassuttelu vahvistavat myönteistä ilmapiiriä, mikä tukee oppimista ja hyvinvointia. Henkilöstön tehtävä on turvata leikin edellytykset, ohjata leikkiä sopivalla tavalla ja huolehtia siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla osallisena yhteisissä leikeissä omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Henkilöstön tulee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tukea lasten leikin kehittymistä sekä ohjata sitä joko leikin ulkopuolelta tai olemalla itse mukana leikissä. Henkilöstön fyysinen ja psyykkinen läsnäolo tukee lasten välistä vuorovaikutusta ja ehkäisee ristiriitatilanteiden syntymistä. Henkilöstön tulee havainnoida ja dokumentoida lasten leikkiä. Leikin havainnointi lisää henkilöstön ymmärrystä lasten ajattelusta ja kiinnostuksen kohteista sekä heidän tunteistaan ja kokemuksistaan. Havaintoja käytetään leikin ja muun toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa. Henkilöstöltä edellytetään herkkyyttä ja ammattitaitoa sekä sukupuolisensitiivisyyttä havaita lasten leikkialoitteita ja vastata niihin sopivalla tavalla. Pitkäkestoiseen leikkiin tarvitaan aikaa, rauhaa ja tilaa sekä sopivia ja lasten saatavilla olevia leikkivälineitä ja materiaaleja. Oppimisympäristöjen tulee joustaa leikkien mukaan, sillä leikit eivät välttämättä pysy paikallaan niille nimetyissä tiloissa. Lasten kulttuurin ja lapsille suunnatun median tunteminen auttaa henkilöstöä ymmärtämään lasten leikkejä. Myös erilaiset pelit ja digitaaliset välineet tarjoavat niihin monenlaisia mahdollisuuksia. Leikkiin kannustavassa oppimisympäristössä myös aikuinen on oppija. Henkilöstö keskustelee leikin merkityksestä ja lasten leikkeihin liittyvistä havainnoista huoltajien kanssa. Tällä tavoin voidaan edistää leikkien jatkumista kotona tai varhaiskasvatuksessa. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Leikki on lapsen tapa jäsentää ja tutkia maailmaa sekä muodostaa merkityksiä kokemuksistaan. Leikin kautta lapsi oppii, mutta lapselle itselleen leikki ei ole tietoisesti oppimisen väline. Lapsi on aktiivinen toimija leikin suunnittelussa ja leikissä. Kyseltäessä lapsilta, mikä varhaiskasvatuksessa on kivointa, he mainitsivat leikin ja kaverit (WEBROPOL - kysely, 03/2017). Lapsen kokemukset toimivat leikin innostajana. Sadut, tarinat ja musiikki rikastuttavat lapsen leikkiä. Monenlaiset leikit ovat sallittuja. Papilio - hankkeen mukaan toimivissa päiväkodeissa vietetään myös lelujen vapaapäiviä (LIITE 12). Lapset saavat suunnitella, toivoa ja valita leikin sekä leikkikaverin. Leikinvalintatilanteessa voidaan käyttää apuna leikinvalintataulua sekä kuvia. Hyvä leikki toteutuu pienryhmissä ja silloin, kun sille varataan riittävästi aikaa. Aikatauluissa voidaan joustaa, jos lasten leikki on kesken. Näin mahdollistetaan pitkäkestoinen leikki. Leikkivää lasta ei saa häiritä ja keskeytynyttä leikkiä pitää voida jatkaa.

37 37 Uudenkaupungin varhaiskasvatuksessa yhtenä painopistealueena on laadukkaan leikin ja leikkirauhan mahdollistaminen. Tähän panostetaan hankkimalla kehittäviä leikkivälineitä sekä rakentamalla leikkiin houkuttelevia, turvallisia leikkiympäristöjä. Lähialueita esim. metsää käytetään monipuolisesti leikkiympäristöinä. Henkilöstöllä on monia rooleja leikissä. Hän toimii mm. kanssaleikkijänä, hassuttelijana, leikkikulttuurin välittäjänä, roolittajana, sivustaseuraajana, turvallisuuden ja tasavertaisuuden takaajana, havainnoijana, puolestapuhujana, yhteisöllisyyden rakentajana, kuuntelijana ja lasten ideoihin tarttujana, arkkitehtinä ja sosiaalisten suhteiden tukijana. Leikkivää aikuistakaan ei saa häiritä! 4.5 Oppimisen alueet Oppimisen alueet kuvaavat varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan keskeisiä tavoitteita ja sisältöjä. Ne ohjaavat henkilöstöä monipuolisen ja eheytetyn pedagogisen toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa yhdessä lasten kanssa. Lapsilla on oikeus saada monipuolisia kokemuksia oppimisen eri alueista. Oppimisen alueet eivät ole erikseen toteutettavia, toisistaan irrallisia kokonaisuuksia, vaan niiden aihepiirejä yhdistetään ja sovelletaan lasten mielenkiinnon kohteiden ja osaamisen mukaisesti. Oppimisen alueet on ryhmitelty esiopetussuunnitelman perusteiden mukaisesti viideksi kokonaisuudeksi: Kielten rikas maailma Ilmaisun monet muodot Minä ja meidän yhteisömme Tutkin ja toimin ympäristössäni Kasvan, liikun ja kehityn. Eheytetty pedagoginen toiminta mahdollistaa asioiden ja ilmiöiden laaja-alaisen tarkastelun ja tutkimisen. Lasten mielenkiinnon kohteet ja kysymykset ovat toiminnan keskeinen lähtökohta. Aihepiirit voivat nousta esimerkiksi leikeistä, saduista, retkistä tai spontaaneista vuorovaikutustilanteista lasten ja henkilöstön kesken tai lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tapa, jolla oppimisen alueiden tavoitteita käsitellään, vaihtelee valittujen aihepiirien, tilanteiden ja lasten oppimisen mukaan. Henkilöstön tehtävänä on varmistaa, että pedagoginen toiminta edistää eri-ikäisten lasten kehitystä ja oppimista. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uudessakaupungissa varhaiskasvatuksessa toteutetaan lasten kiinnostuksen kohteiden ja ajankohtaisuuden pohjalta erilaisia projekteja. Niiden avulla lapset oppivat tietoja ja taitoja sekä laaja-alainen osaaminen kasvaa. Projektityöskentely on kokonaisvaltaista tietyn teeman ympärillä tapahtuvaa työskentelyä. Tärkeintä projektissa ei ole lopputulos vaan se, mitä tapahtuu matkan aikana kohti päämäärää. Projektista ja oppimisen alueista kuvataan tarkemmin kunkin varhaiskasvatusyksikön toimintasuunnitelmassa. Henkilöstön tehtävänä on yhdistää oppimisen alueita projektien aiheisiin. Kielen rikas maailma Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten taitojen ja valmiuksien sekä kielellisten identiteettien kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa vahvistetaan lasten uteliaisuutta ja kiinnostusta kieliin, teksteihin ja kulttuureihin. Kielen kehityksen tu-

38 38 keminen kytkeytyy lapsen monilukutaidon kehittymiseen (luku 2.7). Lisäksi se on yhteydessä muun muassa lasten kulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvään laaja-alaiseen osaamiseen. Kehittyvät kielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja, mahdollisuuksia osallisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen. Kieli on lapsille sekä oppimisen kohde että väline. Sen avulla lapsi ottaa haltuun erilaisia tilanteita ja asioita sekä toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ilmaisee itseään ja hankkii tietoa. Lasten kielellistä kehitystä tukee monipuolinen varhaiskasvatuksen kieliympäristö sekä yhteistyö huoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksessa lapsille annetaan kannustavaa ja johdonmukaista palautetta heidän kielenkäyttö- ja vuorovaikutustaidoistaan. Lapset voivat samaan aikaan omaksua useita eri kieliä, joiden kehittyminen ja käyttäminen voi olla tilanteittain eriytynyttä. Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon, että lapset kasvavat erilaisissa kielellisissä ympäristöissä. Kotien tavat käyttää kieltä ja olla vuorovaikutuksessa vaihtelevat, ja kodeissa voidaan puhua useita kieliä. Kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta tehdään varhaiskasvatuksessa näkyväksi yhteistyössä huoltajien kanssa. Tämä osaltaan tukee lasten kielellisten identiteettien kehittymistä. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia varhaiskasvatuksessa käsitellään luvussa 4.6. Kielen oppimisen kannalta on tärkeää tiedostaa, että samanikäiset lapset voivat olla eri vaiheissa kielen kehityksen eri osa-alueilla. Kielelliset identiteetit kehittyvät, kun lapsia ohjataan ja tuetaan kielellisten taitojen ja valmiuksien keskeisillä osa-alueilla. Kuvio 3. Lasten kielen kehityksen keskeiset osa-alueet varhaiskasvatuksessa Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten kokemukset kuulluksi tulemisesta ja siitä, että heidän aloitteisiinsa vastataan, ovat tärkeitä. Henkilöstön sensitiivisyys ja reagointi myös lasten non-verbaaleihin viesteihin on keskeistä. Vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaan kannustamalla lapsia kommunikoimaan toisten lasten ja henkilöstön kanssa. Lasten kielen ymmärtämisen taitoja tuetaan runsaan kielellisen mallintamisen avulla. Johdonmukainen toiminnan sanallistaminen ja keskusteleminen tukevat lasten sanavarannon kehittymistä. Erilaisissa varhaiskasvatuksen tilanteissa käytetään kuvailevaa ja tarkkaa kieltä. Tarvittaessa käytetään kuvia, esineitä ja tukiviittomia. Lasten puheen tuottamisen taitojen kehittymistä seurataan ja ohjataan. Lapsia rohkaistaan puhumaan eri tilanteissa sekä aikuisten että toisten lasten kanssa. Tämä auttaa lapsia käyttämään ja ymmärtämään puhuttua kieltä. Lasten kanssa kiinnitetään vähitellen huomiota myös äänensävyihin ja äänenpainoihin.

39 39 Lasten kielen käyttötaitoja ohjataan ja kielen käyttöä pohditaan yhdessä lasten kanssa eri tilanteissa. Tavoitteena on tilannetietoisen kielen käytön vahvistuminen. Lasten kanssa harjoitellaan kertomista, selittämistä ja puheen vuorottelua. Lisäksi eläytyminen, huumorin käyttö sekä hyvien tapojen opettelu vahvistavat lasten kielen käyttötaitoja. Tutustuminen erilaisiin teksteihin tukee kielen käyttötaitojen kehittymistä ja auttaa lapsia havaitsemaan puhutun ja kirjoitetun kielen eroja. Lasten kielellinen ilmaisu monipuolistuu, kun heidän kielellinen muistinsa ja sanavarantonsa laajenee. Henkilöstön tehtävä on tukea tietoisesti tätä kehitystä. Kielellisen muistin kehittymistä tukevat esimerkiksi lorujen ja laululeikkien käyttö. Kielellä leikittely, nimeäminen sekä kuvaavien sanojen käyttäminen edistävät lasten kielellisen muistin ja sanavarannon kehittymistä. Kiireetön keskustelu ja lukeminen sekä tarinoiden kerronta tarjoavat mahdollisuuksia pohtia sanojen ja tekstien merkityksiä ja opetella uusia käsitteitä asiayhteyksissä. Lähiympäristön eri kielten havainnointi tukee lasten kielitietoisuuden kehittymistä. Henkilöstön tehtävänä on herättää ja lisätä lasten kiinnostusta suullista ja kirjoitettua kieltä sekä vähitellen myös lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Kielen havainnoinnin ja tutkimisen avulla suunnataan lasten huomiota sanojen merkityksistä kielen muotoihin ja rakenteisiin, kuten sanoihin, tavuihin ja äänteisiin. Lapsia rohkaistaan kirjoittamaan ja lukemaan leikillisesti. Varhaiskasvatuksessa käytetään rikkaita ja vaihtelevia tekstejä. Lasten kanssa tutustutaan monipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Lapsille kerrotaan tarinoita, ja heitä kannustetaan itse keksimään niitä. Lasten kertomuksia, loruja ja sanallisia viestejä dokumentoidaan. Monilukutaitoa tukevassa varhaiskasvatuksessa puheen rinnalla käytetään muun muassa visuaalisia, auditiivisia ja audiovisuaalisia viestejä sekä tekstejä. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Kielen rikas maailma TAULUKKO 1. Kaupungissamme käytettyjä toimintatapoja. Toimitaan pienryhmissä (luku 4.3) Murteen rikkaus Sadutus (LIITE 9) 7 minuuttia sadulle-projekti (luku 3.1) Satuhieronta (LIITE 9) Yhteistyö kirjaston kanssa Lasten kuu-marraskuu (Lasten kulttuuritapahtumia Uudessakaupungissa) Yhteistyö Piironginlaatikon kanssa (paikallinen nukketeatteri) Otetaan huomioon ryhmässä olevat muut kielet, Maahanmuuttaja - Majakka (LIITE 3)

40 40 Ilmaisun monet muodot Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tavoitteellisesti tukea lasten musiikillisen, kuvallisen sekä sanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin ja kulttuuriperintöön. Lasten ilmaisulle on luonteenomaista kokonaisvaltaisuus ja ilmaisun eri muotojen luova yhdisteleminen. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen edistävät lasten oppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä valmiuksia ymmärtää ja jäsentää ympäröivää maailmaa. Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät, kun lapset tutkivat, tulkitsevat ja luovat merkityksiä erilaisia ilmaisun taitoja harjoittelemalla. Kyky kuvitella ja luoda mielikuvia on keskeistä myös lapsen eettisen ajattelun kehittymiselle. Kulttuuriperintöön, taiteeseen ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen vahvistaa lasten osaamista myös monilukutaidon sekä osallistumisen ja vaikuttamisen osa-alueilla. Kulttuuri on tärkeä osa lapsen identiteettiä. Varhaiskasvatuksessa lapsille tarjotaan mahdollisuuksia nähdä ja kokea monipuolisesti taidetta ja kulttuuria. Taiteeseen ja kulttuuriin liittyvät kokemukset vahvistavat lasten kykyä omaksua, käyttää ja tuottaa kulttuuria. Samalla lapset oppivat ymmärtämään taiteen ja kulttuuriperinnön merkitystä ja arvoa. Ilmaisun eri muodot tarjoavat lapsille keinoja kokea ja hahmottaa maailmaa heitä puhuttelevalla ja innostavalla tavalla. Taiteellinen ilmaisu tarjoaa lapsia motivoivia keinoja havaintojen, tunteiden ja luovan ajattelun näkyväksi tekemiseen. Ilmaisun eri muotoihin tutustutaan moniaistisesti, erilaisia työtapoja, oppimisympäristöjä sekä lähiympäristön kulttuuritarjontaa hyödyntäen. Oppimisympäristöjen esteettisyys, innostavuus, saatavilla olevat monipuoliset välineet ja materiaalit sekä riittävä ohjaus ovat merkityksellisiä ilmaisumuotoihin tutustuttaessa. Taidekasvatus sisältää sekä spontaania että ennalta suunniteltua toimintaa. Ilmaisun ja oppimisen prosesseissa korostuu kokeilu, tutkiminen, tekemisen eri vaiheiden harjoittelu ja niiden dokumentointi. Jokaisen lapsen yksilöllistä ilmaisua tuetaan ja lasten yhteisille luoville prosesseille annetaan riittävästi aikaa ja tilaa. Henkilöstön, lasten ja yhteistyökumppaneiden erityisosaamisen hyödyntäminen rikastuttaa taidekasvatusta. Varhaiskasvatuksen musiikillisen ilmaisun tavoitteena on tuottaa lapsille musiikillisia kokemuksia sekä vahvistaa lasten kiinnostusta ja suhdetta musiikkiin. Lapsia ohjataan elämykselliseen kuuntelemiseen ja ääniympäristön havainnointiin. Lasten valmiudet hahmottaa musiikkia sekä äänen kestoa, tasoa, sointiväriä ja voimaa kehittyvät leikinomaisen musiikillisen toiminnan kautta. Heidän kanssaan lauletaan, loruillaan, kokeillaan erilaisia soittimia, kuunnellaan musiikkia ja liikutaan musiikin mukaan. Lapset saavat kokemuksia perussykkeestä, sanarytmeistä ja kehosoittamisesta. Lapsia rohkaistaan käyttämään mielikuvitustaan ja ilmaisemaan musiikin herättämiä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi kertoen, kuvallisesti ilmaisten tai tanssien. Lapset saavat myös kokemuksia musiikin tekemisestä yhdessä sekä pienimuotoisten musiikkiesitysten harjoitteluprosesseista ja esiintymistilanteiden tuomasta onnistumisen ilosta. Kuvallisen ilmaisun tavoitteena on kehittää lasten suhdetta kuvataiteeseen, muuhun visuaaliseen kulttuuriin ja kulttuuriperintöön. Lapsilla on mahdollisuus nauttia kuvien tekemisestä sekä saada esteettisiä elämyksiä ja kokemuksia taiteen äärellä. Lapset harjoittavat kuvallista ajatteluaan, havainnointiaan ja kuvien tulkintaa monipuolisen kuvailmaisun avulla. Kuvan tekemisen taitoja kehitetään moniaistisesti sekä yhteyksiä

41 41 muihin ilmaisun muotoihin rakentaen. Lapset kokeilevat erilaisia kuvan tekemisen tapoja, välineitä ja materiaaleja esimerkiksi maalaamalla, piirtämällä, rakentamalla ja mediaesityksiä tekemällä. Lasten kanssa havainnoidaan heidän itse tekemiään kuvia, taideteoksia, mediasisältöjä, esineitä sekä rakennetun ja luonnon ympäristön kohteita. Lapsia ohjataan tulkitsemaan ja kertomaan ajatuksiaan kuvallisista viesteistä. Kuvia tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota esimerkiksi väreihin, muotoihin, materiaaleihin, tekijään, esitysyhteyteen ja kuvien herättämiin tunteisiin. Suunnittelutaitoja, luovaa ongelmaratkaisua, rakenteiden, materiaalien ja tekniikoiden tuntemusta harjoitellaan käsityöllisen toiminnan kuten muovailun, rakentelun, ompelun ja nikkaroinnin avulla. Käsityöllisen toiminnan ja ilmaisun tavoitteena on tarjota lapsille tekemisen, kokemisen ja oivaltamisen iloa sekä nautintoa työskentelystä, jossa oma luovuus ja kädenjälki näkyvät. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia itse kokeilla, tutkia ja yhdistellä erilaisia pehmeitä ja kovia materiaaleja sekä opetella työskentelyssä tarvittavia tekniikoita. Lapset saavat ideoida ja toteuttaa erilaisia teoksia ja esineitä. Lasten käsityöllisessä toiminnassa voidaan tarkastella ja hyödyntää sekä lasten taustoihin liittyviä että paikallisia käsityöperinteitä. Lapsia rohkaistaan sanalliseen ja keholliseen ilmaisuun esimerkiksi draaman, tanssin ja leikin keinoin. Tavoitteena on, että harjoitukset ja leikit tarjoavat lapsille mahdollisuuden monipuoliseen kielelliseen ja keholliseen kokemiseen, ilmaisuun ja viestintään. Lasten mielikuvituksesta nousevia tai heidän kokemiaan ja havaitsemiaan asioita työstetään yhdessä. Lapset saavat kokemuksia sekä spontaanista ilmaisusta että yhteisesti suunnitellusta, toteutetusta ja arvioidusta luovasta prosessista. Toiminnassa hyödynnetään monipuolisesti esimerkiksi lastenkirjallisuutta, sanataidetta, teatterin eri muotoja, tanssia ja sirkusta.

42 42 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Ilmaisun monet muodot TAULUKKO 2. Kaupungissamme käytettyjä toimintatapoja. Musiikillinen ilmaisu Musiikin monipuolinen hyödyntäminen toiminnassa Kuvallinen ilmaisu Laadukkaat ja monipuoliset välineet ja materiaalit käytössä Sanallinen ja kehollinen ilmaisu Monipuolinen itsensä ilmaisu Laadukkaat soittimet Omien musiikkiesitysten valmisteleminen Pitkäkestoiset projektit Lapsen osallisuus suunnittelussa ja työskentelyssä Roolileikit Draama Satuhieronta (LIITE 9) Juhlat Konsertteihin osallistuminen Lasten kuu-marraskuu Muskari Paikallisten kuvataiteilijoiden kanssa tehtävät projektit Lasten töiden arvostus; lapsen töissä näkyy oman käden jälki ja ne asetetaan esille esteettisesti Erilaiset esitykset Yhteistyö Piirongin Laatikon kanssa Aistiseikkailu (LIITE 9) Taidenäyttelyt Minä ja meidän yhteisömme Lasten elinpiiri laajenee heidän aloittaessaan varhaiskasvatuksen kodin ulkopuolella. Kodin perinteiden, toimintamallien, arvojen ja katsomusten lisäksi lapset kohtaavat toisenlaisia tapoja ajatella ja toimia. Varhaiskasvatuksen tehtävä on kehittää lasten valmiuksia ymmärtää lähiyhteisön monimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista. Tehtävää lähestytään eettisen ajattelun, katsomusten, lähiyhteisön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä median näkökulmista. Toiminnassa voidaan käyttää monipuolisesti esimerkiksi satuja, musiikkia, kuvataidetta, leikkiä, draamaa, erilaisia mediasisältöjä sekä vierailijoita, vierailuja ja lähiympäristön tapahtumia. Minä ja meidän yhteisömme -oppimisen alue tukee erityisesti lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista (luku 2.7). Eettisen ajattelun taitojen kehittymistä tuetaan pohtimalla lasten kanssa eri tilanteissa esiintyviä tai lapsia askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Teemat voivat liittyä esimerkiksi ystävyyteen, oikean ja väärän erottamiseen, oikeudenmukaisuuteen tai pelon, surun ja ilon aiheisiin. Eettisiä kysymyksiä käsitellään lasten kanssa niin, että he voivat tuntea

43 43 olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Lasten kanssa pohditaan myös ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita. Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin. Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylle annetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä. Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Katsomuskasvatus tukee muun muassa lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista (ks. luku 2.7). Lähiyhteisön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta pohtimalla suunnataan lasten mielenkiintoa historiallisiin asioihin sekä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Lisäksi tarkastellaan lasten kasvuympäristöjen moninaisuutta. Lapsille luodaan mahdollisuuksia eläytyä menneisyyden tapahtumiin ja tilanteisiin. Tärkeitä tiedon lähteitä ovat lapset ja heidän henkilöhistoriansa, lähiyhteisön jäsenet, esineistöt ja ympäristöt. Lisäksi voidaan hyödyntää lasten huoltajien asiantuntemusta heidän omasta kulttuuriperinnöstään. Menneeseen aikaan voidaan tutustua esimerkiksi lasten isovanhempien lapsuuden leikkien ja musiikin avulla. Nykyhetkeä tarkastellaan käsittelemällä lasten kanssa heitä askarruttavia tai kiinnostavia ajankohtaisia asioita. Lasten kanssa tarkastellaan myös lähiyhteisön moninaisuutta sitä kunnioittaen. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa ihmisten, sukupuolten ja perheiden moninaisuus. Tavoitteena on kasvattaa lapsia ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia mutta samanarvoisia. Menneisyyden ja nykyisyyden lisäksi on tärkeää pohtia tulevaisuutta ja sitä, miten voimme vaikuttaa suotuisan tulevaisuuden toteutumiseen. Tulevaisuuden pohdinta voi liittyä esimerkiksi tulevan vuodenajan leikkien tai oman oppimisympäristön suunnitteluun. Lasten kanssa voidaan esimerkiksi rakentaa tulevaisuuden mielikuvitusmaailmoja tai pohtia tulevaa lapsia kiinnostavien ammattien kautta. Varhaiskasvatuksessa mediakasvatuksen tehtävänä on tukea lasten mahdollisuuksia toimia aktiivisesti ja ilmaista itseään yhteisössään. Lasten kanssa tutustutaan eri medioihin ja kokeillaan median tuottamista leikinomaisesti turvallisissa ympäristöissä. Lasten elämään liittyvää mediasisältöä ja sen todenmukaisuutta pohditaan yhdessä lasten kanssa. Samalla harjoitellaan kehittyvää lähde- ja mediakriittisyyttä. Lapsia ohjataan käyttämään mediaa vastuullisesti ottaen huomioon oma ja toisten hyvinvointi. Mediassa esiintyviä teemoja voidaan käsitellä lasten kanssa esimerkiksi liikunnallisissa leikeissä, piirtämällä tai draaman keinoin.

44 44 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Minä ja meidän yhteisömme TAULUKKO 3. Kaupungissamme käytettyjä toimintatapoja. Huoltajien mielestä tärkeä asia on se, että lapset viihtyvät varhaiskasvatuksessa (WEBPROPOL, 03/2017) Sosiaalisten taitojen harjoittelua ja hyvien tapojen huomioiminen arjessa Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma (LIITE 7) Huomaa hyvä- ja Miniverson mukaiset toimintaperiaatteet Lähiympäristön hyödyntäminen oppimisympäristönä Kasvun kansion tutkiminen yhdessä lasten ja huoltajien kanssa Uudenkaupungin museon pedagogisen tarjonnan hyödyntäminen: - tutustumiskäynnit Wahbergin museotalossa, Merimiehen kodissa ja Luotsimuseossa sekä Kalannin kotiseutumuseossa - Matkalaukkumuseo (Merimiehen matkassa, Puutalokaupungin lapset, entisajan kansakoulutunti) - Wähälasten Uusikaupunki-kirja museo-opetuksen tukena Yhteistyö kirjaston kanssa: - kirjapakettien hyödyntäminen ryhmien teemoissa ja projekteissa, satutunnit, kirjaston käytön opetus, näyttelyt kirjaston tiloissa, kirjastoauto Kulttuuritoimen kanssa tehtävä yhteistyö: - Lasten kuu -marraskuu - tapahtumiin ja esityksiin osallistuminen kulttuurikeskus Crusellissa Yhteistyö seurakunnan kanssa: - Uskonto-ja elämänkatsomustieto Uudenkaupungin varhaiskasvatuksessa (LIITE 11) - kirkkorakennuksiin tutustumisia Isovanhempien päivä sekä vierailut palvelutaloissa ja vanhainkodeissa Papilio-hanke (LIITE 9) Tutkin ja toimin ympäristössäni Varhaiskasvatuksen tehtävä on antaa lapsille valmiuksia havainnoida, jäsentää ja ymmärtää ympäristöään. Lapsia ohjataan tutkimaan ja toimimaan luonnossa ja rakennetussa ympäristössä. Varhaiskasvatus tukee lasten matemaattisen ajattelun kehittymistä sekä vahvistaa myönteistä suhtautumista matematiikkaan. Varhaiskasvatukseen sisältyy myös ympäristökasvatusta ja teknologiakasvatusta. Oppimisympä-

45 45 ristöihin liittyvät omakohtaiset havainnot, kokemukset ja elämykset auttavat lapsia ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita sekä kehittymään ajattelijoina ja oppijoina. Lasten kehittyvä taito nimetä asioita sekä käyttää erilaisia käsitteitä edistää monilukutaitoa. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota oivaltamisen ja oppimisen iloa matemaattisen ajattelun eri vaiheissa oleville lapsille. Lapset tutustuvat matematiikkaan ja sen osa-alueisiin havainnollisen ja leikinomaisen toiminnan myötä. Lapsia ohjataan kiinnittämään huomiota päivittäisissä tilanteissa ja ympäristössä ilmenevään matematiikkaan. Lapsia innostetaan pohtimaan ja kuvailemaan matemaattisia havaintojaan. Havaintoja ilmaistaan ja tarkastellaan esimerkiksi kehollisesti tai eri välineiden ja kuvien avulla. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia luokitella, vertailla ja asettaa järjestykseen asioita ja esineitä sekä löytää ja tuottaa säännönmukaisuuksia. Lapsia kannustetaan myös oppimisympäristöön liittyvien ongelmien löytämisessä, pohtimisessa ja päättelyssä sekä ratkaisujen etsimisessä. Lukukäsitteen kehittymistä tuetaan monipuolisesti vuorovaikutteisissa tilanteissa, esimerkiksi leikkiä ja lapsia houkuttelevia materiaaleja hyödyntäen. Lapsia innostetaan havainnoimaan lukumääriä ympäristöstä ja taitojen karttuessa liittämään ne lukusanaan ja numeromerkkeihin taitojensa mukaan. Lukujonotaitoja ja nimeämistä voidaan kehittää esimerkiksi lorujen ja riimien avulla. Lasten kanssa kokeillaan mittaamista ja harjoitellaan sijainti- ja suhdekäsitteitä esimerkiksi liikuntaleikeissä, piirtäen tai eri välineiden avulla. Erilaisilla harjoituksilla tuetaan lasten tilan ja tason hahmottamista. Lapsia kannustetaan tutkimaan kappaleita ja muotoja sekä leikkimään niillä. Lasten geometrisen ajattelun vahvistamiseksi heille järjestetään mahdollisuuksia rakenteluun, askarteluun ja muovailuun. Aikakäsitettä avataan esimerkiksi vuorokauden- ja vuodenaikoja havainnoimalla. Ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta ja vastuullista toimimista ympäristössä sekä ohjata heitä kohti kestävää elämäntapaa. Ympäristökasvatus sisältää kolme ulottuvuutta: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä sekä toimiminen ympäristön puolesta. Lähiluonto sekä rakennettu ympäristö ovat sekä oppimisen kohteita että oppimisympäristöjä. Luonnossa ja rakennetussa ympäristössä retkeily sekä ympäristön tutkiminen ovat tärkeä osa varhaiskasvatusta. Myönteisten kokemusten kautta lapsi oppii nauttimaan luonnosta ja lähiympäristöstä ja hänen ympäristösuhteensa vahvistuu. Luonnon ilmiöitä havainnoidaan eri aistein ja eri vuodenaikoina. Niistä keskustellaan ja niitä tutkitaan. Samalla opetellaan ympäristöön liittyvien käsitteiden käyttöä. Eri kasvi- ja eläinlajien tunnistamisen harjoitteleminen vahvistaa luonnon tuntemusta. Lasten kanssa opetellaan etsimään tietoa heitä kiinnostavista asioista. Luonto voi olla myös esteettisen kokemisen ja rauhoittumisen paikka. Lapsia ohjataan kunnioittamaan luontoa, sen kasveja ja eläimiä. Ympäristökasvatuksella edistetään kestävään elämäntapaan kasvamista sekä siinä tarvittavien taitojen harjoittelemista. Näitä käytännön taitoja ovat esimerkiksi roskaamaton retkeily, kohtuullisuuden ja säästäväisyyden opettelu, ruokailuun liittyvä vastuullisuus, energian säästäminen sekä jätteiden vähentäminen esimerkiksi kierrätyksen, tavaroiden korjaamisen ja uudelleenkäytön avulla. Samalla lapsia ohjataan kiinnittämään huomiota tekojen vaikutuksiin.

46 46 Teknologiakasvatuksen tavoitteena on kannustaa lapsia tutustumaan tutkivaan ja kokeilevaan työtapaan. Lapsia ohjataan myös havainnoimaan ympäristön teknologiaa ja keksimään omia luovia ratkaisuja. Lapsia rohkaistaan tekemään kysymyksiä, etsimään niihin yhdessä vastauksia ja tekemään päätelmiä. Lasten kanssa havainnoidaan arjessa esiintyviä teknisiä ratkaisuja ja tutustutaan tietoteknologisiin laitteisiin sekä niiden toimintaan. Erityistä huomiota kiinnitetään koneiden ja laitteiden turvalliseen käyttöön. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia toteuttaa omia ideoitaan esimerkiksi rakennellen eri materiaaleista sekä kokeilla eri laitteiden toimintaa. Lapsia kannustetaan kuvailemaan tekemiään ratkaisuja. Pulmia ratkotaan ja onnistumisista iloitaan yhdessä. Tavoite on, että lasten omakohtaisten kokemusten myötä herää ymmärrys siitä, että teknologia on ihmisen toiminnan aikaansaamaa. Toiminnassa voidaan hyödyntää lähiympäristön teknologisia ratkaisuja, esimerkiksi leluja, ja tutkia niiden toimintaperiaatteita. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Tutkin ja toimin ympäristössäni TAULUKKO 4. Kaupungissamme käytettyjä toimintatapoja. Lähiympäristön hyödyntäminen oppimisympäristönä Pikkukaupungin etu: monet retkikohteet kävelymatkan päässä Uusikaupunki ympäristöystävällinen kaupunki Kestävä ja luontoa kunnioittava toiminta mm. Vihreä lippu (LIITE 9) Luontoretket (metsä, rannat, puistot, laavut) Metsämörritoiminta (luku 3.2) Retket Sapere - ruokakasvatusohjelma (LIITE 9) Matematiikka arkitilanteissa, matikkaleikit ja- pelit Nallematikka (LIITE 9) Tieto- ja viestintätekniikka varhaiskasvatuksessa strategia (LIITE 6) Yhteistyö Siistii ry: n kanssa esim. siivouspäivä, perinneleikkipäivä Kasvan, liikun ja kehityn Kasvan, liikun ja kehityn -oppimisen alueeseen sisältyy liikkumiseen, ruokakasvatukseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on luoda pohja lasten terveyttä ja hyvinvointia arvostavalle sekä fyysistä aktiivisuutta edistävälle elämäntavalle yhdessä huoltajien kanssa. Tämä oppimisen alue

47 47 tukee erityisesti itsestä huolehtimiseen ja arjen taitoihin liittyvää laaja-alaista osaamista. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti sekä kokemaan liikunnan iloa. Lapsia kannustetaan ulkoiluun ja liikunnallisiin leikkeihin kaikkina vuodenaikoina. Ohjatun liikkumisen lisäksi huolehditaan siitä, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksia päivittäiseen omaehtoiseen liikuntaan sekä sisällä että ulkona. Liikuntakasvatuksen tulee olla säännöllistä, ja lapsilähtöistä, monipuolista ja tavoitteellista. Riittävä fyysinen aktiivisuus on tärkeää lapsen terveelle kasvulle, kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan erilaisia ja kuormittavuudeltaan eritasoisia liikunnan tapoja, kuten leikkimistä sisällä ja ulkona, retkeilyä sekä ohjattuja liikuntatuokioita. Ryhmässä liikkuminen kehittää lasten sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja. Fyysisen aktiivisuuden tulee olla luonteva osa lapsen päivää. Yhteistyössä huoltajien kanssa lapsia innostetaan liikkumaan myös vapaa-ajalla erilaisissa tiloissa ja ulkona erilaisissa olosuhteissa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on kehittää lasten kehontuntemusta ja -hallintaa sekä motorisia perustaitoja, kuten tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoja. Liikkumisessa hyödynnetään eri aisteja sekä erilaisista materiaaleista valmistettuja, liikkumaan innostavia välineitä. Lasten liikkumisen tulee vaihdella luontevasti kestoltaan, intensiteetiltään ja nopeudeltaan. Lasten tulee saada kokemuksia yksin, parin ja ryhmän kanssa liikkumisesta. Varhaiskasvatuksessa lapset saavat kokemuksia erilaisista liikuntaleikeistä, kuten perinteisistä pihaleikeistä sekä satu- tai musiikkiliikunnasta. Eri vuodenaikoja tulee hyödyntää siten, että lapset saavat mahdollisuuksia opetella kullekin vuodenajalle tyypillisiä tapoja ulkoilla. Säännöllisellä ja ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lasten kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja motoriselle oppimiselle. Tämän vuoksi lasten motoristen taitojen suunnitelmallinen havainnointi on tärkeää. Henkilöstön tulee suunnitella päivän rakenne, sisä- ja ulkoympäristö sekä toiminnan sisällöt niin, että lapset voivat monipuolisesti nauttia liikkumisesta eri tilanteissa. Liikuntavälineiden tulee olla lasten käytettävissä myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana. Varhaiskasvatuksessa huomioidaan liikuntavälineiden turvallisuus. Ruokakasvatuksen tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekä tukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. Lapsia ohjataan omatoimiseen ruokailuun ja monipuoliseen, riittävään syömiseen. Päivittäiset ateriahetket järjestetään kiireettömässä ilmapiirissä opetellen ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria. Eri aistien avulla ja tutkimalla tutustutaan ruokiin, niiden alkuperään, ulkonäköön, koostumukseen ja makuominaisuuksiin. Ruoasta keskusteleminen, tarinat ja laulut edistävät lasten ruokasanaston kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa pohditaan yhdessä lasten kanssa terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Lasten valmiuksia pitää huolta terveydestään sekä henkilökohtaisesta hygieniastaan tuetaan. Lasten kanssa keskustellaan liikkumisen, levon ja hyvien ihmissuhteiden merkityksestä hyvinvoinnille ja terveydelle. Lasten kanssa opetellaan turvallisuuteen liittyviä asioita päivittäisissä tilanteissa. Näitä voivat olla muun muassa pukeutumis-, ruokailu-, leikki- sekä ulkoilutilanteet. Varhaiskasvatuksessa harjoitellaan lähiliikenteessä liikkumista ja turvalliseen liikkumiseen liittyviä sääntöjä ja tapoja. Tavoitteena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksia pyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.

48 48 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Kasvan, liikun ja kehityn TAULUKKO 5. Kaupungissamme käytettyjä toimintatapoja. Huoltajien mielestä tärkeintä varhaiskasvatuksessa on, että lapsi saa hoitoa ja huolenpitoa (ruokailu, lepo, turvallisuus) tarpeitaan vastaavasti (WEBPROPOL, 03/2017) Monipuolinen päivittäinen liikunta lähiympäristöä hyödyntäen Liikuntaan kannustava ilmapiiri Laadukkaat liikuntavälineet sisällä ja ulkona (pyörät, potkulaudat, riksat jne.) lasten saatavilla Liikkuminen metsässä Lähialueen liikuntapaikkojen hyödyntäminen vuodenaikojen mukaan Valon materiaalin hyödyntäminen esim. Varpaat vauhtiin ja Pihaseikkailu Pihatapahtumat Retkille pääasiassa kävellen (huomio liikennetuvallisuuteen) Sapere - ruokakasvatusohjelma (LIITE 9) Pienryhmissä ruokailu kiireettömästi kasvattajan kanssa yhdessä Mahdollisuus rauhoittumiseen ja lepoon päivittäin lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan Hygienia- ja infektio - ohje ( Lääkehoitosuunnitelma ( Turvallisuussuunnitelma on laadittu joka yksikössä 4.6 Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kieleen ja kulttuuriin liittyvien näkökohtien katsotaan koskevan jokaista varhaiskasvatukseen osallistuvaa lasta. Lasten vaihtelevat kielelliset ja kulttuuriset taustat ja valmiudet nähdään yhteisöä myönteisellä tavalla

49 49 rikastuttavana. Kieli- ja kulttuuritietoisessa varhaiskasvatuksessa kielet, kulttuurit ja katsomukset nivoutuvat osaksi varhaiskasvatuksen kokonaisuutta. Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatusta voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Varhaiskasvatuksessa voidaan käyttää myös muita kieliä, kun se ei vaaranna varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tällöin tulee huolehtia myös lasten äidinkielenä olevan suomen/ruotsin kielen taidon kehittymisen tukemisesta. Henkilöstön, huoltajien ja eri kulttuuriyhteisöjen keskinäisellä yhteistyöllä edistetään lasten ja perheiden kulttuuriperinteen jatkumista ja tuetaan lasten mahdollisuutta ilmentää omia kulttuuritaustojaan. Kaksi- ja monikielisissä ympäristöissä lapsia rohkaistaan vuorovaikutukseen. Varhaiskasvatukseen osallistuu lapsia, jotka puhuvat äidinkielinään sekä ruotsia että suomea. Näiden kaksikielisten lasten kielellisen kehityksen sekä identiteettien kehityksen kannalta on tärkeää, että molempia kieliä tuetaan ja lapsia kannustetaan niiden käyttöön. Saamelaislasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten saamelaista identiteettiä ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan sekä antaa lapsille mahdollisuus opetella saamelaisia perinnetietoja ja -taitoja. Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jonka oikeuksista omaan kieleen ja kulttuuriin on säädetty perustuslaissa. Toiminnassa hyödynnetään lähiympäristöä sekä yhteistyötä huoltajien ja saamelaisyhteisön kanssa. Silloin kun varhaiskasvatus järjestetään jollakin kolmesta saamen kielestä, sen erityisenä tavoitteena on vahvistaa kielen kehittymistä, ymmärtämistä ja käyttöä. Tavoitteena on lisätä lasten valmiuksia toimia saamenkielisessä ympäristössä, omaksua saamen kieltä ja saamen kielellä. Henkilöstö vahvistaa saamen kieli- ja kulttuuriperinnön säilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa. Romanilasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten myönteistä identiteettikehitystä ja tietoisuutta omasta historiastaan ja kulttuuristaan sekä lisätä lasten osallisuutta yhteiskunnassa. Lisäksi tuetaan lasten kielellistä kehitystä yhteistyössä lasten huoltajien ja romaniyhteisön kanssa. Mahdollisuuksien mukaan lapsille järjestetään tilaisuuksia käyttää ja omaksua romanikieltä. Henkilöstö vahvistaa romanien kieli- ja kulttuuriperinnön säilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa. Viittomakieltä käyttävien lasten varhaiskasvatus voidaan toteuttaa joko viittomakielisessä ryhmässä tai ryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä ja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista. Viittomakieli voi olla lapsen äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli. Viittomakieltä käyttävät lapset voivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia. Viittomakielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea ja vahvistaa lasten kieli- ja kulttuuri-identiteettiä antamalla heille mahdollisuus käyttää ja omaksua suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakieltä yhteistyössä huoltajien kanssa. Tavoitteena on myös lisätä lasten valmiuksia toimia erilaisissa kieliympäristöissä sekä vahvistaa lasten suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakielistä ilmaisua ja viittomavarantoa. Varhaiskasvatuksessa tuetaan monipuolisesti vieraskielisten ja monikielisten lasten kielitaidon sekä kieli- ja kulttuuri-identiteettien ja itsetunnon kehittymistä. Suomen/ruotsin kielen taidon kehittymistä edistetään tavoitteellisesti kielitaidon eri osaalueilla lasten tarpeista ja edellytyksistä lähtien. Monipuolisten vuorovaikutustilanteiden ja oppimisympäristöjen avulla lapsille tarjotaan mahdollisuuksia käyttää ja omaksua suomea/ruotsia toisena kielenä. Suomen/ruotsin kielen omaksumisen lähtökohtana on arkielämän konkreettinen kieli ja sen ilmaisuvaranto. Kielen ymmärtämis- ja

50 50 tuottamistaitojen kehittyminen nivoutuvat toisiinsa. Lapsi saa valmiuksia havaintojen tekemiseen sekä oman ajattelunsa, tunteidensa ja mielipiteidensä ilmaisemiseen tilanteeseen ja itselleen sopivalla tavalla. Osa lapsista tutustuu suomalaiseen kulttuuriin ja suomen/ruotsin kieleen vasta tullessaan varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus tukee lapsen kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Huoltajille kerrotaan suomalaisen varhaiskasvatustoiminnan tavoitteista, sisällöistä ja menetelmistä. Huoltajien kanssa keskustellaan perheen kielellisestä ympäristöstä, kielivalinnoista, monikielisten ja -kulttuuristen identiteettien muodostumisesta sekä äidinkielen tai -kielten kehityksen vaiheista ja merkityksestä. Lapsille järjestetään mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia käyttää ja omaksua myös omaa äidinkieltään tai omia äidinkieliään. Oma äidinkieli sekä suomen/ruotsin oppiminen toisena kielenä rakentavat pohjaa lasten toiminnalliselle kaksi- ja monikielisyydelle. Vastuu lasten oman äidinkielen tai omien äidinkielien ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Tarvittaessa huoltajien kanssa käytävissä keskusteluissa käytetään tulkkia, jolla varmistetaan molemminpuolinen ymmärrys. Kaksikielinen varhaiskasvatus Kaksikielisen varhaiskasvatuksen järjestäminen perustuu kunnan tai yksityisen toimijan päätökseen. Kaksikielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on hyödyntää lasten varhaisen kielenoppimisen herkkyyskautta tarjoamalla lapsille tavanomaista monipuolisempaa kielikasvatusta. Lapsille tarjotaan tilaisuuksia omaksua kieliä ja käyttää niitä toiminnallisesti ja leikinomaisesti. Samalla luodaan pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle. Tavoitteena on, että toiminta monikielisessä ympäristössä herättää lasten kielellisen uteliaisuuden ja kokeilunhalun. Myös monenlaiset kulttuurit kohtaavat luontevasti tällä tavoin järjestetyssä varhaiskasvatuksessa. Kaksikielinen varhaiskasvatus jaetaan laajamittaiseen ja suppeampaan. Suppeamman kaksikielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on herättää lasten mielenkiinto ja myönteinen asenne kieliä kohtaan. Laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa pyritään luomaan lapsille valmiuksia toimia kaksi- tai monikielisessä ympäristössä. Laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatus Kotimaisten kielten varhainen täydellinen kielikylpy varhaiskasvatuksessa Ruotsinkielistä kielikylpyä voidaan järjestää suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa ja suomenkielistä kielikylpyä ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi sekä suomen- että ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa voidaan järjestää saamenkielistä kielikylpyä. Kotimaisten kielten varhainen täydellinen kielikylpy on ohjelma, joka alkaa varhaiskasvatuksessa ja jatkuu perusopetuksen loppuun. Varhaiskasvatuksen kieli, esiopetuksen ja koulun opetuskieli sekä toinen kotimainen tai saamen kieli muodostavat kokonaisuuden. Varhaiskasvatus toteutetaan pääosin kielikylpykielellä. Lasten äidinkielen tai äidinkielten taitojen kehittymistä tuetaan yhteistyössä kotien ja huoltajien kanssa. Toiminnassa pyritään siihen, että kukin henkilöstöön kuuluva käyttää johdonmukaisesti vain yhtä kieltä: joko kielikylpykieltä tai kieltä, jolla varhaiskasvatus on järjestetty. Lapsia kannustetaan kielikylpykielen käyttöön, mutta heillä tulee olla mahdollisuus tulla ymmärretyksi myös äidinkielellään. Tavoitteena on valmius siirtyä kielikylpynä toteutettuun esiopetukseen ja edelleen perusopetukseen Muu laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatus Muussa laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa osa toiminnasta (vähintään 25 %) toteutetaan jollakin muulla kielellä kuin varhaiskasvatuslaissa säädetyllä

51 51 varhaiskasvatuksen kielellä. Jotkut lapsista voivat puhua kyseistä kieltä äidinkielenään. Toiminta suunnitellaan siten, että eri kieliryhmät saavat kielen kehitykselleen tarvittavaa tukea. Ryhmissä voi olla myös lapsia, joille kumpikaan varhaiskasvatuksessa käytettävä kieli ei ole äidinkieli. Varhaiskasvatuksen järjestäjä harkitsee tapauskohtaisesti huoltajan kanssa keskustellen, milloin tällainen järjestely tukee lapsen kehitystä. Kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa toiminta suunnitellaan niin, että kahdella kielellä toteutetusta varhaiskasvatuksesta muodostuu kokonaisuus, jossa molemmat kielet ovat läsnä ja kehittyvät vähitellen henkilöstön mallintamisen ja lasten aktiivisen toiminnan kautta. Mikäli mahdollista, kukin henkilöstöön kuuluva jäsen käyttää vain jompaakumpaa kieltä aktiivisesti. Lapsella tulee olla mahdollisuus tulla ymmärretyksi myös äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Lapsia kannustetaan molempien kielten käyttöön. Tavoitteena on valmius siirtyä joko kaksikieliseen tai suomen-/ruotsinkieliseen esiopetukseen ja perusopetukseen. Suppeampi kaksikielinen varhaiskasvatus Kielirikasteinen varhaiskasvatus Kielirikasteisella varhaiskasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatusta, jossa alle 25 prosenttia toiminnasta järjestetään säännöllisesti ja suunnitellusti jollakin muulla kuin varhaiskasvatuslaissa määritellyllä varhaiskasvatuksen kielellä. Tavoitteena on kieltenoppimisen tukeminen, lasten motivoiminen ja kielivalintojen monipuolistaminen. Lisäksi tavoitteena voi olla siirtyminen kielirikasteiseen tai muuhun kaksikieliseen esi- ja perusopetukseen tai muulla tavalla varhennettuun kieltenopetukseen. Kielipesä Kielipesätoiminnalla tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa toimintaa, jossa vahvistetaan lasten tietämystä omasta kulttuuristaan ja tarjotaan mahdollisuus oppia perheessä tai suvussa puhuttua uhanalaista vähemmistökieltä tai alkuperäiskansan kieltä. Kielipesätoiminnan periaatteet voivat olla kielikylvyn kaltaisia. Uudenkaupungin varhaiskasvatuksen ohjeet ja painotukset Uudessakaupungissa toimitaan liitteenä olevan Maahanmuuttaja - Majakan ohjeistuksen mukaisesti. 5. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki Varhaiskasvatuksessa lapsen kehitystä ja oppimista tuetaan lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla. Lapsen kannalta on tärkeää, että tuki muodostaa johdonmukaisen jatkumon varhaiskasvatuksen aikana sekä lapsen aloittaessa esiopetuksen. 5.1 Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet Kehityksen ja oppimisen tuki on osa laadukasta varhaiskasvatuksen toimintaa ja kuuluu kaikille sitä tarvitseville lapsille. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan lapsen tuen tarve ja järjestetään tarkoituksenmukaista tukea tarpeen ilmettyä. Riittävän aikaisella ja oikein kohdennetulla tuella voidaan edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Samalla voidaan ehkäistä lapsen ongelmien syntymistä, kasvamista ja monimuotoistumista. Varhaiskasvatusta toteutetaan inkluusion periaatteiden mukaisesti. Tuen järjestämisen lähtökohtana ovat lapsen vahvuudet sekä oppimiseen ja kehitykseen liittyvät tarpeet. Kehityksen ja oppimisen tuki rakentuu lasten yksilöllisiin tarpeisiin

52 52 vastaamisesta sekä yhteisöllisistä ja oppimisympäristöihin liittyvistä ratkaisuista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaan siitä, että jokainen lapsi kokee itsensä hyväksytyksi omana itsenään sekä ryhmän jäsenenä. Kannustamalla lasta ja antamalla hänelle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin tuetaan lapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä. Lapsen tuen tarpeen havaitsemisessa sekä tuen suunnittelussa ja toteuttamisessa yhteistyö lapsen, huoltajan, lastentarhanopettajan, erityislastentarhanopettajan sekä varhaiskasvatuksen muun henkilöstön kanssa on tärkeää. Tuen tarpeen havainnointi ja tuen antaminen kuuluvat koko henkilöstölle heidän koulutuksensa, työnkuviensa ja vastuidensa mukaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö osallistuu tarpeen mukaan lapsen tuen suunnitteluun ja arviointiin. Lapsen tarvitsema tuki kirjataan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Siihen kirjataan lapsen kehityksen ja oppimisen tukeen liittyvät vastuut ja työnjako, tukitoimenpiteet sekä niiden toteuttamistapa ja arviointi. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki järjestetään osana varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa. Tuki annetaan ensisijaisesti erilaisin joustavin järjestelyin lapsen omassa päiväkoti tai perhepäivähoitoryhmässä. Lapsen edun vaatiessa tukea voidaan järjestää myös osittain tai kokonaan erityisryhmässä. Tukea voidaan antaa myös muussa varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen järjestäjän päättämällä tavalla. Muussa varhaiskasvatuksessa voidaan käyttää erityislastentarhanopettajan konsultaatiota lapsen tuen järjestämisessä. Yhteistyössä huoltajien kanssa voidaan myös sopia, että lapsi siirtyy päiväkotiin säännölliseen varhaiskasvatukseen saadakseen tarvitsemaansa tukea. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uudessakaupungissa kaupunki osoittaa lapselle varhaiskasvatuspaikan lähipäiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Kaikille lapsille varhaiskasvatuksen aloituksessa noudatetaan luotsiväylän periaatteita. Lapsen tukitoimia suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan yhdessä huoltajien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa lapsen oppimissuunnitelmapalaverissa. Uudenkaupungin kunnallisen varhaiskasvatuksen erityisopettajat työskentelevät alueellisesti. Täällä ei ole erityisryhmiä tai integroituja erityisryhmiä, vaan lapsi saa tarvitsemansa tuen omassa varhaiskasvatusyksikössään. Palvelusetelillä tuotetussa varhaiskasvatuksessa tarjottu tuki on pääasiassa yleistä tukea. Tehostettua ja erityistä tukea tarjotaan pääasiassa kunnallisessa varhaiskasvatuksessa. Jos lapsen tuen tarve on tunnistettu ennen varhaiskasvatuksen aloittamista, suositellaan kunnallista varhaiskasvatusta. Vastaavasti tilanteessa, jossa yksityisen palvelusetelipäiväkodin tarjoama yleinen tuki ei ole riittävää lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseksi, suositellaan lapsen siirtymistä kunnalliseen varhaiskasvatukseen.

53 53 Uudenkaupungin varhaiskasvatuksessa on käytössä kasvun ja oppimisen tuen kolmiportainen malli, jossa tuki jaotellaan kasvun ja oppimisen yleiseksi, tehostetuksi ja erityiseksi tueksi. Varhaiskasvatuksen suunnitelma erityisen tuen vaiheessa ERITYINEN TUKI Pedagoginen selvitys TEHOSTETTU TUKI Varhaiskasvatuksen suunnitelma tehostetun tuen vaiheessa YLEINEN TUKI Pedagoginen arvio LAADUKAS VARHAISKASVATUS yhteistyö lapsen huoltajien kanssa monialainen yhteistyö nivelvaihe yhteistyö pätevä henkilöstö pedagoginen täydennyskoulutus oppimisen ja kasvun varhainen ja riittävä tuki inkluusion periaatteet KUVIO 4. Varhaiskasvatuksen kolmiportainen tuki Yksityiset palveluntuottajat ostavat varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja ulkopuolisilta palveluntuottajilta. 5.2 Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuen aikana Varhaiskasvatus järjestetään yhteistyössä lapsen ja huoltajan kanssa siten, että jokainen lapsi saa oman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Huoltajan kanssa tehtävän yhteistyön merkitys korostuu erityisesti, kun lapsella on tuen tarvetta. Lapsi voi saada tukea myös muiden lapsia ja perheitä koskevien palvelujen kautta, kuten lastenneuvolasta, kasvatus- ja perheneuvolasta tai vammaispalveluista. On tärkeää, että paikalliset lasten ja perheiden palvelut muodostavat tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden lapsen tuen järjestämisessä.

54 54 Huoltajan kanssa keskustellaan tuen saamisen mahdollisuudesta ja tuen keskeisistä periaatteista. Hänen kanssaan sovitaan lapselle annettavasta tuesta ja tuen toteuttamisen muodoista. Lapsi osallistuu yhteistyöhön tarkoituksenmukaisella, ikäänsä ja kehitysvaiheeseensa sopivalla tavalla. Huoltajaan ollaan yhteydessä heti, kun lapsella ilmenee kehityksen tai oppimisen haasteita tai henkilöstöllä herää huoli lapsen hyvinvoinnista. Huoltajalle annetaan tietoa lasta koskevien asioiden käsittelystä, tietojen saannista ja niiden luovuttamisesta sekä salassapidosta. Lapsen tuen tavoitteet voidaan saavuttaa parhaiten silloin, kun kaikki osapuolet osallistuvat yhteistyöhön. Varhaiskasvatuksessa lapsi saa tarvitsemaansa kehityksen ja oppimisen tukea etunsa mukaisesti, vaikka huoltajat eivät sitoutuisikaan yhteistyöhön. Monialaista yhteistyötä ohjaa lapsen edun ensisijaisuus. Yhteistyökäytännöt ja periaatteet tulee sopia lastenneuvolan, lastensuojelun, kasvatus- ja perheneuvolan ja muiden sosiaalitoimen palvelujen kanssa niitä tilanteita varten, joissa neuvotellaan lapsen asioista tai edellytetään viranomaisten puuttumista. Monialainen yhteistyö toteutetaan ensisijaisesti huoltajan suostumuksella. Yhteistyötä tehtäessä tulee noudattaa tietojen antoa ja salassapitoa koskevia säännöksiä. Varhaiskasvatusta järjestetään myös erikoissairaanhoidon piirissä. Varhaiskasvatuspalvelujen ja sairaalan tai muun laitoksen keskinäisellä yhteistyöllä varmistetaan varhaiskasvatuksen jatkuvuus lapsen kunnon ja jaksamisen mukaisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään lapsen turvallisten ihmissuhteiden säilymiseen. Vaikeasti vammaiset ja sairaat lapset voivat tarvita pidennettyä oppivelvollisuutta. Päätös pidennetyn oppivelvollisuuden aloittamisesta tehdään pääsääntöisesti ennen oppivelvollisuuden alkamista. Lapsen huoltajalle tulee antaa ajoissa tietoa pidennetyn oppivelvollisuuden toteuttamiseen liittyvistä seikoista. Pidennettyyn oppivelvollisuuteen liittyvistä päätöksistä ja toteuttamisen vaihtoehdoista määrätään Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Uudenkaupungin kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Yhteistyö lapsen ja huoltajan kanssa tuen aikana Kun varhaiskasvatuksessa tai huoltajilla herää huoli lapsen kehityksestä, huolesta ja tuen tarpeesta keskustellaan ensi tilassa. Mukana keskusteluissa ovat huoltajat, ryhmän henkilökuntaa ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Lapsen osallistuminen yhteistyöhön toteutetaan haastattelun avulla. Pohjana käytetään haastattelulomaketta, joka on Pikku-Majakan osana. Uudessakaupungissa on käytössä kolmiportaisen tuen malli. Kaikki lapset ovat oikeutettuja yleiseen tukeen. Jokaiselle lapselle laaditaan Pikku-Majakka yhteistyössä huoltajien kanssa. Tarvittaessa mukana on myös varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Tehostettua tukea varten laaditaan pedagoginen arvio yhdessä huoltajien kanssa monialaisessa yhteistyössä. Erityistä tukea varten laaditaan pedagoginen selvitys yhdessä huoltajien kanssa ja päätöksen erityisestä tuesta tekee varhaiskasvatuksen johtaja. Tehostetussa ja erityisessä tuessa lapselle laaditaan henkilökohtainen oppimissuunnitelma. Monialainen yhteistyö tuen aikana Uudessakaupungissa varhaiskasvatus tekee yhteistyötä: lastenneuvola

55 55 terveyskeskuspsykologi lastensuojelu perhekeskus (perhe- ja hyvinvointineuvola) vammaispalvelut terapiapalvelut (esim. puhe-, toiminta-, ravitsemus-, fysio-, ratsastus- ja musiikkiterapia) esiopetus erikoissairaanhoito muut TAULUKKO 6. Monialainen yhteistyö Toimija Yhteistyömuoto Muuta Lastenneuvola Lastensuojelu Perhekeskus Vammaispalvelut Terapiapalvelut siirtyminen varhaiskasvatuspaikasta toiseen Esiopetus siirtopalaveri, havainnointilomake ja HOPS siirtyy esiopetukseen Erikoissairaanhoito huoltajat vievät kopion lapsen havainnointilomakkeesta varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyösopimus (LIITE 1) sosiaalityöntekijä mukana lapsen varhaiskasvatussuunnitelmapalaverissa aloituspalaveri mukana lapsen varhaiskasvatussuunnitelmapalaverissa varhaiskasvatuksen ja perheneuvolan yhteistyösopimus (LIITE 2) lausunnon / hops:n toimittaminen lapsen kuntoutussuunnitelmapalaveriin osallistuminen mukana lapsen varhaiskasvatussuunnitelmapalaverissa siirtopalaveri, havainnointilomake ja HOPS siirtyy uuteen varhaiskasvatuspaikkaan palaute varhaiskasvatuksesta lapsen kuntoutussuunnitelmapalaveriin osallistuminen terveydenhoitaja vie asian lasten kuntoutustyöryhmään, joka arvioi jatkotutkimuksen tarpeen. jokaisella varhaiskasvatuksen työntekijällä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, kun huoli lapsen hyvinvoinnista herää. Ilmoitus tehdään kirjallisesti. varhaiskasvatus voi ohjata perheen palveluiden piiriin varhaiskasvatuksen erityisopettaja vastaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja vastaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja vastaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja vastaa

56 56 Pidennetyn oppivelvollisuuden hakeminen Erityis- KUVIO sairaan- hoidon 5. suositus Pedagoginen selvitys Erityisen tuen ja pidennetyn oppivelvollisuuden hakeminen Opetus- ja kulttuuritoimenjohtajan hallinnollinen päätös Erityinen tuki ja pidennetty oppivelvollisuus *Huoltajat mukana KUVIO 5. Pidennetyn oppivelvollisuuden hakeminen Yksityisten palveluntuottajien monialaiset yhteistyökäytännöt kuvataan yksikön omissa varhaiskasvatussuunnitelmissa / toimintasuunnitelmissa. 5.3 Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla. Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustava muuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäisten toimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia. Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto tai järjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osa lapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaan täydentävinä. Varhaiskasvatuksessa lapselle voidaan antaa tukea monin tavoin. Varhaiskasvatuksen työtapoja ja oppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuki voi sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Pedagogisia järjestelyjä ovat esimerkiksi erityislastentarhanopettajan konsultoiva tai jaksottainen tuki, lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö tai muu kielen ja kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjä ovat muun muassa ryhmän lapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut. Hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio. Kun tuen tarve johtuu lapsen vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä tai sosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta, tarvitsee lapsi yleensä kokoaikaista, jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tällöin lapsella on usealla kehityksen osa-alueella haasteita tai jollakin alueella erittäin suuri tuen tarve. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässä edellyttää suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia järjestelyjä tai apuvälineitä. Lapsi tarvitsee apua ryhmässä toimimiseen, toiminnallista eriyttämistä sekä aikaa perustaitojen harjoitteluun. Tällöin tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisen tai sairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.

57 57 Kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää jatkuvaa havainnointia, dokumentointia ja arviointia lapsen tuen tarpeista ja toimenpiteiden vaikutuksista ja riittävyydestä. Ensimmäiseksi tarkastellaan käytössä olevia toimintatapoja ja oppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja. Arvioinnin ja sen pohjalta tapahtuvan tuen suunnittelun on hyvä perustua riittävän monialaiseen asiantuntemukseen. Uudenkaupungin kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: TAULUKKO 7. Kolmiportaisen tuen pedagogiset, rakenteelliset ja hyvinvointia tukevat järjestelyt KOLMIPOR- TAINEN TUKI TUEN MUODOT YLEINEN TUKI TEHOSTETTU TUKI säännöllistä päivittäistä voi sisältää useita pedagogisia tukimuotoja samanaikaisesti ERITYINEN TUKI suunnitelmallista ja yksilöllistä lapsen tukemista PEDAGOGISET JÄRJESTELYT havainnointi eriyttäminen pienryhmätoiminta selkeät ja turvalliset rajat puhetta tukevat ja korvaavat keinot lapsen pikku-majakka apuvälineet joustavat ryhmittelyt vaihtelevat oppimismenetelmät havainnointi eriyttäminen pienryhmätoiminta selkeät ja turvalliset rajat puhetta tukevat ja korvaavat keinot veo lapsen HOPS (tehostettu majakka) apuvälineet avustajapalvelut havainnointi eriyttäminen pienryhmätoiminta selkeät ja turvalliset rajat puhetta tukevat ja korvaavat keinot veo avustajapalvelut lapsen HOPS (erityismajakka) apuvälineet RAKENTEELLI- SET JÄRJESTE- LYT oppimisympäristön muokkaaminen päivä- ja viikkostruktuuri alue-veo apuvälineet oppimisympäristön muokkaaminen päivä- ja viikkostruktuuri alue-veo pph: hoitoisuuskerroin apuvälineet oppimisympäristön muokkaaminen päivä- ja viikkostruktuuri alue-veo pph: hoitoisuuskerroin apuvälineet HYVINVOINTIA TUKEVAT JÄRJESTELYT perhekeskus lastensuojelu lasten psykiatrinen poliklinikka allergioiden huomioiminen lääkitys lääkehoitosuunnitelman mukaan perhekeskus lastensuojelu lasten psykiatrinen poliklinikka allergioiden huomioiminen lääkitys lääkehoitosuunnitelman mukaan perhekeskus lastensuojelu lasten psykiatrinen poliklinikka allergioiden huomioiminen lääkitys lääkehoitosuunnitelman mukaan Yksityisten palveluntuottajien opetussuunnitelman ohjeet ja painotukset kuvataan yksiköiden omissa varhaiskasvatussuunnitelmissa / toimintasuunnitelmissa.

58 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana Lapsen tarvitsema tuki, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen sekä niihin liittyvät vastuut ja työnjako kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sen laadinnasta ja arvioinnista vastaa lastentarhanopettaja ja/tai erityislastentarhanopettaja yhteistyössä muun henkilöstön ja lapsen huoltajan kanssa. Huoltajan ja lapsen osallisuutta suunnitelman laatimisessa ja arvioinnissa tuetaan. Lapsen mielipide selvitetään ja huomioidaan suunnitelmaa laadittaessa ja sitä arvioitaessa (luku 1.3). Tuen toteutumista arvioidaan ja suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Annetun tuen vaikuttavuutta tulee arvioida säännöllisesti, ja suunnitelmaa tulee muuttaa tarpeen mukaan. Toiminnan tavoitteiden saavuttaminen tulee kirjata ja tavoitteita muuttaa uutta tarvetta vastaavaksi. Suunnitelmasta tulee ilmetä, jos tuen tarve ja toimenpiteet ovat päättyneet. Tuen tarve arvioidaan aina lapsen aloittaessa esiopetuksen. Esiopetukseen osallistuvan lapsen kasvun ja oppimisen tuesta määrätään esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Kun lapsi saa kehitykseensä ja oppimiseensa tukea, hänen varhaiskasvatussuunnitelmaansa tulee kirjata luvussa 1.3 kuvatun lisäksi seuraavat asiat: Pedagogiset ja rakenteelliset ratkaisut oppimisympäristöihin liittyvät ratkaisut henkilöstön mitoitukseen ja ryhmärakenteeseen liittyvät ratkaisut lapsen tukeen liittyvät ratkaisut esimerkiksi, toiminnan eriyttäminen, lapsikohtainen ohjaaminen, pienryhmätoiminta tai viittomien ja kuvien käyttö tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä apuvälineiden käyttö Tuen edellyttämä yhteistyö ja palvelut yhteistyö lapsen ja huoltajan kanssa lapsen tuen toteuttamisen vastuut erityisasiantuntijoiden, kuten erityislastentarhanopettajan palvelujen käyttö sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio mahdollisten kuljetusten järjestelyt ja vastuut Tuen seuranta ja arviointi tavoitteiden toteutumisen seuranta tukitoimien vaikutusten arviointi sekä arviointiajankohdat

59 59 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana Uudenkaupungin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa: TAULUKKO 8. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana YLEINEN TUKI TEHOSTETTU TUKI ERITYINEN TUKI MIKÄ? Pikku Majakkaan kuuluu: - kirje kotoa - havainnointilomake - lapsen haastattelulomake - lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Majakka) - lääkehoitosuunnitelma tarvittaessa - pedagoginen arvio - varhaiskasvatuksen suunnitelma tehostetun tuen vaiheessa (tehostettu majakka) - pedagoginen selvitys - erityisen tuen päätös - varhaiskasvatuksen suunnitelma erityisen tuen vaiheessa (erityismajakka) KUKA LAATII? - ryhmän henkilöstö - ryhmän henkilöstö yhdessä varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa - varhaiskasvatuksen erityisopettajan KUKA VASTAA? - ryhmän lastentarhanopettaja - ryhmän lastentarhanopettaja yhdessä varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa YHTEISTYÖTAHOT - huoltajat - huoltajat - muu asiantuntija/ muut asiantuntijat - varhaiskasvatuksen erityisopettaja yhdessä varhaiskasvatuksen johtajan kanssa - huoltajat - lapsen ryhmän henkilöstö - muut yhteistyötahot KUINKA USEIN TARKISTETAAN? tulee seurata ja arvioida vähintään 2 kertaa toimintakaudessa ja tarpeen vaatiessa tulee seurata ja arvioida vähintään 2 kertaa toimintakaudessa ja tarpeen vaatiessa tulee seurata ja arvioida vähintään 2 kertaa toimintakaudessa ja tarpeen vaatiessa Yksityisten palveluntuottajien lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana kuvataan yksiköiden omissa varhaiskasvatussuunnitelmissa / toimintasuunnitelmissa. 6. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuva varhaiskasvatus Kaikessa varhaiskasvatuksessa noudatetaan laissa, sopimuksissa ja näissä perusteissa varhaiskasvatukselle asetettuja yleisiä tavoitteita ja toimintaperiaatteita. Nämä tavoitteet ja toimintaperiaatteet koskevat myös vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuvaa varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi tarjota varhaiskasvatuspalvelua, joka perustuu vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi Steiner-, Montessori-, Freinet- ja Reggio Emilia -pedagogiikat tai tiettyyn katsomukseen perustuva varhaiskasvatuspalvelu. Huoltajan valitessa lapselleen vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuvan varhaiskasvatuspalvelun, tulee huolehtia siitä, että huoltaja saa riittävästi tietoa toiminnan erityistavoista ja arvoista.

60 60 Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uudessakaupungissa ei toteuteta erityiseen maailmankatsomukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvaa varhaiskasvatusta. 7. Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa Toiminnan arvioinnin tarkoituksena on tukea varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelmien toteuttamista sekä varhaiskasvatuksen kehittämistä. Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Varhaiskasvatuksen toiminnan arvioinnin tulee olla oma-aloitteista, suunnitelmallista ja säännöllistä. Arvioinnin avulla edistetään varhaiskasvatuksen laatua, tunnistetaan toiminnan vahvuuksia ja nostetaan esiin kehittämistarpeita ja kehitetään toimintaa. 7.1 Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen Pedagogisen toiminnan arvioinnin tarkoitus on varhaiskasvatuksen kehittäminen sekä lasten kehityksen ja oppimisen edellytysten parantaminen. Paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman ja lasten varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen seuranta, säännöllinen arviointi ja kehittäminen ovat osa tätä tehtävää. Varhaiskasvatuksen toimintaa arvioidaan ja kehitetään kansallisen tason sekä järjestäjä-, yksikkö- ja yksilötason näkökulmista. Kansallisen tason arvioinnin tehtävänä on tukea varhaiskasvatuksen järjestäjiä arviointia ja laadunhallintaa koskevissa asioissa. Kansallisen tason arvioinnit palvelevat varhaiskasvatuksen kehittämistä paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Arviointitietoja voidaan hyödyntää myös kansainvälisissä vertailuissa. Ulkopuolista arviointia voidaan järjestää myös muiden tahojen suorittamana tai kansainvälisenä arviointina. Varhaiskasvatuksen järjestäjä seuraa ja arvioi säännöllisesti varhaiskasvatussuunnitelmia ja niiden toteutumista eri toimintamuodoissa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää järjestäjä- ja yksikkötason arvioinnissa käytettävistä menettelytavoista. On tärkeää, että paikallisilla päättäjillä, huoltajilla sekä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on ajantasaista tietoa varhaiskasvatuksen toteutumisesta ja sen laadusta. Keskeiset arviointitulokset tulee julkistaa. Järjestäjä- ja yksikkötason arviointi on keskeinen osa varhaiskasvatuksen johtamista ja kehittämistä paikallisesti. Lapsille ja heidän huoltajilleen on järjestettävä mahdollisuus säännöllisesti osallistua varhaiskasvatuksen arviointiin. Henkilöstön tavoitteellinen ja suunnitelmallinen itsearviointi on keskeisessä asemassa varhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Arvioinnin kohteena voi olla muun muassa henkilöstön vuorovaikutus lasten kanssa, ryhmässä vallitseva ilmapiiri, pedagogiset työtavat, toiminnan sisältö tai oppimisympäristöt. Yksilötason arviointi perustuu varhaiskasvatuslakiin ja tarkoittaa lasten varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen arviointia. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on tärkeää arvioida aina ennen sen laatimista tai päivittämistä. Arvioinnin yhteydessä lapsi, huoltaja ja henkilöstö pohtivat omalta osaltaan, miten yhdessä kirjatut toiminnan tavoitteet ja sopimukset on huomioitu ja miten ne ovat toteutuneet varhaiskasvatuksen toiminnassa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman arviointi on myös osa

61 61 lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin tukea. Tätä arviointitehtävää kuvataan tarkemmin luvuissa 1 ja 5. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, kunkin luvun lopussa, olevat paikallisesti päätettävät asiat ohjaavat paikallisen suunnitelman laatimisessa sekä sen arvioinnin suunnittelussa ja toteuttamisessa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä tarkistaa varhaiskasvatussuunnitelmaansa ja parantaa sen laatua ja toimivuutta. Lisäksi paikalliset tarpeet ja kehittämistyön tulokset ohjaavat arviointia. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeet ja painotukset: Uudenkaupungin varhaiskasvatus osallistuu ulkopuoliseen toiminnan arviointiin varhaiskasvatuslain mukaisesti, esimerkiksi Kansallisen Koulutuksen Arviointikeskuksen (KARVI) suorittamaan arviointiin. Uudenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan vuosittain varhaiskasvatuksen johtajan kokoamassa työryhmässä. Huoltajilta kysytään palautetta TAK-kyselyllä. TAK-kyselyjen tulokset lähetetään kootusti huoltajille sähköpostitse, käsitellään yksiköiden vanhempainkerhon kokouksessa ja julkaistaan Uudenkaupungin varhaiskasvatuksen kotisivuilla. Tuloksista valitaan eniten kehitystä vaativa asia seuraavaksi kehittämisalueeksi. Ne kirjataan suunnitelmaan ja suunnitelmaa arvioidaan vuoden kuluttua. Jatkuvaa arviointia lasten kanssa tehdään havainnoimalla ja keskustelemalla heidän kanssaan. Varhaiskasvatuksen henkilöstö arvioi omaa toimintaansa reflektoiden sekä kerran vuodessa käytävässä kehityskeskustelussa esimiehen kanssa. Keskustelussa asetetaan tavoitteet seuraavaksi kaudeksi ja niihin palataan uudessa kehityskeskustelussa.

62 62 KUVIO 5. ARVIOINNIN KEHÄ 1. SUUNNITTELU 2. PEDAGOGINEN TOI- MINTA 3. DOKUMENTOINTI 4. ARVIOINTI 5. KEHITTÄMINEN

63 63 LIITE 1

64 64 Uudenkaupungin kaupunki pvm. Yhteistyösuunnitelma: perhe, lastensuojelu ja varhaiskasvatus Lapsen nimi: Synt. Perhe: Hoitopaikka / yhteyshenkilö: Lastensuojelutarve / Perhetilanne: Näin sovimme: kun lapsi on pois pk / pph: kun lasta tuodaan / haetaan pk / pph: muuta: Huoltaja Huoltaja Sosiaalityöntekijä lastensuojelusta Varhaiskasvatus

65 65 Uusikaupunki Sivistyspalvelukeskus Varhaiskasvatus UUDENKAUPUNGIN VARHAISKASVATUKSEN JA LASTENSUOJELUN YHTEISTYÖMALLI LASTENSUOJELUILMOI- TUS puhelimitse ja / tai kirjallinen ilmoitus (löytyy netistä), jotta vältetään väärinkirja-ukset vanhemmille kerrotaan ilmoituksesta SELVITYS TEHTY käydään läpi perheen kanssa käsitellään avohuollon tukitoimet LASTENSUOJELUTARPEEN SELVITYS käynnistyy / perheellä on jo asiakkuus voi kestää lastensuojelulain mukaan enintään 3 kuukautta avohuollon tukipalvelut voivat alkaa selvityksen aikana j Lapsen havainnointi hoitopaikassa; lausunto varhaiskasvatuksesta Lääkärin lausunto Yhteistyöpalaveri hoitopaikan kanssa vanhemmat ph; veo kutsuu koolle Läheisverkostot o k o HOITOPAIKAN HAKEMINEN hakemus sijoituspäätös yhteistyöpalaveri hoitopaikassa, kun lapsi on tulossa (vanhemmat, sos.työ, vaka) yhteisistä käytänteistä sopiminen=yhteistyösuunnitelma t a i sos.työ

66 66 LIITE 2

67 67 Uusikaupunki Sivistyspalvelukeskus Varhaiskasvatus UUDENKAUPUNGIN VARHAISKASVATUKSEN JA PERHEKESKUKSEN YHTEISTYÖMALLI H U O L I H E R Ä Ä VARHAISKASVA- TUKSESSA keskustelu huoltajien kanssa HUOLTAJA OTTAA YHTEYTTÄ PER- HEKESKUKSEEN VEO OTTAA YHTEYTTÄ PER- HEKESKUK- SEEN soitto/ yhteydenottolomake ALOITUSPALAVERI KOOLLE - huoltajat - varhaiskasvatuksen edustus - perhekeskuksen edustus - veo ASIAKKUUS ALKAA PER- HEKES- KUKSESSA Perhekeskus mukaan vasuun KÄYNTI VAR- HAISKAS-VA- TUKSESSA VUOROVAIKUTTEINEN PALAUTEKESKUSTELU- HENKILÖKUNNAN KANSSA HETI KÄYN- TIEN YHTEYDESSÄ. MUKANA VEO TAI ALUE-ESIMIES JA PÄI- VÄKODISTA LAPSEN VASTUUHENKILÖ

68 68 LIITE 3

69 69 UUDENKAUPUNGIN -MAJAKKA Maahanmuuttajaperhe Uudenkaupungin varhaiskasvatuksen asiakkaana

70 70 Sisällysluettelo 1. Johdanto 1 2. Käsitteitä 2 3. Tietoa erilaisista kulttuureista ja uskonnoista Maahanmuuttajalapsen kasvun ja oppimisen tuki 7 5. Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö Hyväksi havaittuja käytäntöjä Tarvittavia lomakkeita, esitteitä ja materiaaleja. 22 Lähteet.. 23 Liitteet Liite 1. Aloituskeskustelu - Liite 2. Luettelo Pikku- Majakan lomakkeista englanniksi (7 kpl) - Liite 3. Hakemus (esiopetus / päivähoito) englanniksi (linkki)

71 71 1. JOHDANTO Monikulttuurisuus on osa Uudenkaupungin varhaiskasvatuksen päivittäistä arkityötä. Varhaiskasvatuspalvelujen piirissä on lapsia, perheitä ja työntekijöitä monista eri kulttuureista. Päivähoidossa puhutaan suomen lisäksi 17 eri kieltä. Maahanmuuttajataustaisten lasten sosiaalinen hyvinvointi sekä kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan, kieleen ja kulttuuriin ovat siten yksi varhaiskasvatuksen tärkeä tehtävä. Uudenkaupungin Mamu-Majakan tavoitteena on auttaa henkilöstöä kehittämään eri hoito-, kasvatus- ja opetus-tilanteisiin sopivia toimintatapoja. Uudenkaupungin Mamu-Majakassa korostetaan arjen toimintaa ja henkilöstön vuorovaikutusta vanhempien kanssa. Yhteistyötaidot ja erilaisten kulttuurien ymmärtäminen on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi ammatillista osaamista myös varhaiskasvatuksen kentällä. Henkilöstön kouluttamisen kautta pyritään kulttuuritietoisuuden lisäämiseen. Tämän tiedon avulla osataan toimia tarkoituksenmukaisella tavalla yhteistyössä perheen kanssa. Henkilöstö toimii kumppanina vanhempien kasvatustyön tukena.

72 72 2. KÄSITTEITÄ Vieraskielisyys Vieraskielinen on henkilö, joka puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea Äidinkieli 1. ensimmäisenä opittu kieli (järjestyskriteeri) 2. parhaiten osattu kieli (taitokriteeri) 3. eniten käytetty kieli (määräkriteeri) 4. se kieli, jonka puhuja tuntee äidinkielekseen ja johon hän identifioituu (identiteettikriteeri) Ensikieli Kotikieli Usein kaikki neljä kriteeriä toteutuvat saman kielen kohdalla, mutta ei aina. Ensimmäiseksi opittu kieli - yleensä kielen oppijan äidinkieli Kieli, jota käytetään perheen kesken Suomi toisena kielenä (S2) toisen kielen oppija (L2) Lapsi, joka on omaksunut merkittävästi yhtä kieltä äidinkielenään ennen toisen kielen omaksumisen alkamista. Termillä viitataan joskus myös peräkkäiseen kaksikieli-syyteen. Käytetään toisinaan puhuttaessa muodollisen kielen oppimisen alkamisesta, jolloin käytetään myös käsitettä suomi toisena kielenä (S2) tai toisen kielen (L2) oppija. Toista kieltä äidinkielenään puhuvat Maahanmuuttaja Henkilö, joka puhuu äidinkielenään muuta kuin maamme virallista kieltä (suomi, ruotsi, saame). Yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan kaikkia maahan muuttaneita henkilöitä

73 73 Pakolainen Turvapaikanhakija Kiintiöpakolainen Paluumuuttaja Siirtolainen Ulkomaalainen Monikulttuurisuus Henkilö, joka on kotimaansa ulkopuolella ja jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Pakolaisiksi kutsutaan Suomessa myös henkilöitä, jotka ovat saaneet jäädä maahan suojelun tarpeen vuoksi tai humanitäärisistä syistä. Pakolaisstatuksen tai oleskeluluvan myöntää Suomen Ulkomaalaisvirasto. Henkilö, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Henkilö, jolle UNHCR (YK:n pakolaistoimisto) on myöntänyt pakolaisstatuksen ja jolle on myönnetty maahantulolupa vuosittain valtion tulo- ja menoarvion yhteydessä päätettävän pakolaiskiintiön puitteissa. Syntyperältään suomalainen, joka on asunut Suomen rajojen ulkopuolella ja palaa takaisin Suomeen esim. ruotsin-suomalaiset, inkeriläiset paluumuuttajat, Viron ja entisen Neuvostoliiton alueelta muuttavat suomalaiset (pääsääntöisesti Petroskoin, Pietarin ja Tallinnan alueelta). Henkilö, joka muuttaa pysyvästi asumaan toiseen maahan hankkiakseen siellä toimeentulonsa. Henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen, esim. turisti, liikemies tai siirtolainen, pakolainen, turvapaikanhakija, jolla on toisen maan kansalaisuus. Yläkäsite, jolla kuvataan tasa-arvoista toimintaa ja yhteistyötä eri kulttuurista tulleiden lasten ja perheiden kanssa suomalaisessa varhaiskasvatuksessa.

74 74 3. TIETOA ERI KULTTUUREISTA JA USKONNOISTA Jokaisella henkilöllä päiväkodissa on oma ainutlaatuinen taustansa. Kulttuuri määrittää yksilön arvomaailmaa, käytöstä ja tapaa ajatella. Maahanmuuttajalapsen juuret ovat huoltajien kulttuurissa ja suomalaisessa elämäntavassa. Erilaiset arvot ja maailmankuvat ovat läsnä kaikessa toiminnassa. Kulttuuritaustat ja yksilölliset luonteenpiirteet tuovat päiväkotiyhteisöön monimuotoisuutta. Monimuotoisuus on voimavara, jonka myötä päiväkodin arkea voidaan rikastuttaa eri tavoin. Samalla monimuotoisuus vaikuttaa ja tulee huomioida päiväkodin totutuissa arki-toiminnoissa. Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman mukaan (2005) ensisijainen vastuu kulttuurin ylläpitämisestä on lapsen huoltajilla Päiväkodin henkilöstö ja huoltajat määrittävät yhdessä, miten kulttuuri huomioidaan päiväkodissa. Lapsi omaksuu päiväkodissa suomalaisia tapoja ja toimia. Monikulttuurisuus on osa suomalaista yhteiskuntaa ja monikulttuurisuus-kasvatus ei ole tarkoitettu vain niille lapsille, joilla on monikulttuurinen tausta, vaan kaikille lapsille. Varhaiskasvattajan tärkeänä tehtävänä on tukea jokaisen lapsen oman identiteetin muodostumista. Tähän varhaiskasvattaja voi vaikuttaa siten, että hän ottaa tasavertaisesti huomioon kaikki lapset kulttuuritaustasta riippumatta ja pyrkii siihen, että kenenkään lapsen ei tarvitse tuntea itseään erilaiseksi tai joukkoon kuulumattomaksi. Lapsen osallisuus on leikkiä, yhteisöllisyyttä ja toimintaan osallistumista. Leikissä lapsen osallisuus on voimakkaimmillaan. Osallisuus leikissä näkyy siten, että lapset määrittelevät leikin aiheen ja sisällön, lapset voivat valita leikkikaverinsa ja leikkikalunsa leikkiin itse. Kun aikuiset ottavat lapset toimijoina huomioon, lapset kokevat itsensä arvokkaaksi. Sosiaaliset taidot kehittyvät osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kautta. Kun lapsen näkemystä arvostetaan, lapsen itsetunto kehittyy ja samalla ennaltaehkäistään turvattomuuden tunnetta. Osallisuutta kokeva lapsi saa mahdollisuuden kehittyä aktiiviseksi kansalaiseksi aikuisena.

75 75 Eri uskonnot: Erilaisista kulttuureista tulevat, tavat, perinteet, uskonnolliset ja moraaliset käsitykset saattavat olla hyvinkin erilaisia. Kulttuuriset tavat voivat vaihdella myös maan sisällä alueittain. Kulttuurien esittelyä ei voida pitää yleispätevänä koskien kaikkia ihmisiä, vaan tyypillisinä piirteinä tietyissä kulttuureissa. Uudessakaupungissa monikulttuuristen perheiden määrä on lisääntynyt pikkuhiljaa. Koska eri kulttuureista sekä monikulttuurisuudesta on saatavilla varsin runsaasti lähdeaineistoa muun muassa internetissä, on tässä kohdin päädytty tarjoamaan lähinnä muutamia linkkejä eri aineistoihin. Linkkejä tällä hetkellä tarpeellisiksi katsottuihin aineistoihin ja lähteisiin: Eri kulttuurit: Virolainen kulttuuri: Venäläinen kulttuuri:

76 76 Latvialainen kulttuuri: Liettualainen kulttuuri: Puolalainen kulttuuri: esti/kulttuuri/?printmode=true Syyrialainen kulttuuri: Turkkilainen kulttuuri: Vietnamilainen kulttuuri: Arabialainen kulttuuri:

77 77 4. MAAHANMUUTTAJALAPSEN KASVUN JA OPPIMISEN TUKI Oppimisen ja kasvun tuki lähtee liikkeelle perheen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. On tärkeää, että keskustelussa on yhteinen kieli. Mikäli yhteistä kieltä ei löydy, on tärkeää saada palavereihin tulkki paikalle. Laadukas varhaiskasvatus leikkeineen ja vuorovaikutustilanteineen on oppimisen ja kasvun perusta. Tämän lisäksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan sekä tarvittaessa avustajan tuki tuovat lisätukea lapsen ja perheen arkeen. Tukiverkkoon voi sisältyä myös muita yhteistyökumppaneita kuten esimerkiksi hyvinvointi-neuvola, perheneuvola, lastensuojelu sekä terapeutti- ja psykologipalvelut. Oppimisen ja kasvun tuki lähtee liikkeelle kasvatuskumppanuudesta vanhempien kanssa. Lapsen saapuessa päiväkotiin henkilökunnan tulee muistaa, että lapsi voi olla puhumaton, pitkäänkin. Mikäli lapselle, joka puhuu jo omaa äidinkieltään, ei vuoden aikana ala tulla sanoja suomenkielellä, kannattaa ryhtyä selvittämään asiaa tarkemmin. On tärkeää tiedostaa, että tyypilliselle monikieliselle kehitykselle on ominaista, että taidot jakautuvat epätasaisesti eri kielten kesken käyttötarkoitusten ja tilanteiden mukaan, kieltä ja sanoja opitaan siinä käyttötarkoituksessa ja tilanteessa, missä ne on opittu. Passiivisen sanavaraston taidot näkyvät esimerkiksi suomenkielisten ohjeiden ymmärtämisessä. On myös tärkeää muistaa, että monikielisellä lapsella yksittäisen kielen sanasto on useimmiten suppeampi kuin yhtä kieltä omaksuvalla, mutta yhteen laskettuna sanasto on useimmiten yhtä laaja tai laajempi kuin yksikielisellä. Monikielisen lapsen yksittäisen kielen sanasto on useimmiten suppeampi kuin yhtä kieltä omaksuvalla mutta yhteen laskettuna sanasto on useimmiten yhtä laaja tai laajempi kuin yksikielisellä.

78 78 Kielen opettamisen huoneentaulu: Kieltä harjoitellaan kaikissa arjen tilanteissa Luo oppimiselle iloinen ja myönteinen ilmapiiri Käytä eleitä ja ilmeitä ja ole itse innostunut Puhu selkeästi mutta ei liioitellun hitaasti Puhu aluksi lyhyitä lauseita ja tauota puhetta Käytä oppimisen apuna kaikkia aistikanavia (koskettaminen, kuuntelu, visuaalinen jne.) = monikanavaisuus Käytä asioista oikeita nimiä, ei esim. kurikset vaan kurahousut Sopikaa käytettävien käsitteiden nimet (vrt. lapanen/kinnas) Havainnollista käsitteitä konkreettisilla esineillä ja kuvilla Muista toiminnallisuus Mallita virheellinen puhe oikein Jos lapsi sanoo sanan tai nimeää asian virheellisesti, sano oikea sana oikeassa muodossa, esim. minä tahto kotileikki niin, sinä tahdot kotileikkiin leikkimään Ota huomioon lapselle merkitykselliset ja tutut asiat Pyri siihen, että lasten välille (itseäsi unohtamatta) syntyy myönteinen vuorovaikutus Tarkista ymmärtäminen usein ja monella eri tavalla Luo lapselle mahdollisuus käyttää opittavaa asiaa/käsitettä useassa eri tilanteessa ja ympäristössä Anna oppimiselle aikaa Muista kertaaminen, sillä kielen oppimiseen tarvitaan paljon toistoja Kehu, kannusta ja anna myönteistä palautetta!

79 79 Toisen kielen opetuksessa tärkeää on toiminnallisuus ja leikinomaisuus. Tärkein opetusmateriaali on puhuttu kieli, jota voi tehostaa ilmein ja elein (tukiviittomat). Parasta harjoitusta ovat vuorovaikutustilanteet toisten lasten kanssa, aluksi tietysti aikuisen avustamana sekä moni-puolinen vuorovaikutus aikuisen kanssa. Harjoiteltava asia tulee konkretisoida tekemisen, leikkien, kuvien, erilaisten materiaalien, tavaroiden tai vaikkapa värien avulla. Asioita nimetään jatkuvasti sekä suunnitelmallisesti ja tekemistä sanoitetaan sekä mallinnetaan elein. Opetuksessa tärkeää toiminnallisuus ja leikinomaisuus Kuvien käyttö työvälineenä Kuvien käyttö opetuksessa lisää lapsen tasa-arvoista vuorovaikutusta ja osallisuutta ryhmässä (esim. tilanteita kuvaavat kortit, ruoka- ja pukeutumiskortit, toiminnalliset kuvat, joita löytyy mm. Papunetin sivuilta tai Board-maker -ohjelmalla tehdyt PCS-kuvat, myös Microsoft Word tarjoaa Clipart-kuvia). Sanoittaminen työvälineenä Yksi tärkeimmistä suomen kielen kehittymisessä on vuoro-vaikutustilanteissa niin lasten kesken että kasvattajan ja lapsen välillä. Vuorovaikutteinen leikki ja toiminnalliset yhdessä tekemiset tukevat hyvin lapsen sanavarastoa ja oikeanlaisen lauserakenteen kehittymistä. Myös eleet ja ilmeet ovat tärkeitä ja niiden pitää kulkea käsikädessä sanallisen viestien kanssa. Aikuisen tulee nimetä lapselle tunteita ja käydä lapsen kanssa läpi sosiaalisia tilanteita kuten jakaminen, vuorottelu, vuoron odottaminen, pyytäminen, kysyminen, jakaminen, vuorottelu, vuoron odottaminen, pyytäminen, kysyminen jne. Näissä hyvänä tukena voivat toimia erilaiset laulut, lorut, riimit sekä ehdottomasti kirjat. Matematiikan puheessa on paljon käsitteitä ja ilmauksia, joita lapsi ei arjessaan helposti kohtaa.

80 80 Tämä on hyvä muistaa, ettei matemaattinen puoli jää syrjään opetuksessa. Paras tuki aktiivisen sanavaraston kasvulle on rohkaisu, aikuisen sensitiivinen kannustus ja tuki lapsen ilmaisulle ja yrittämiselle. Lapsella tulee olla aina mahdollisuus myös ilmaista itseään muullakin tavalla jos puhuttu kieli ei vielä riitä tilanteen hallintaan. Lasta voi auttaa tarjoamalla vaihtoehtoja esimerkiksi esinekommunikaatiolla tai kuvien käytöllä. Paras tuki lapsen aktiivisen sanavaraston kasvulle on aikuisen sensitiivinen kannustus ja rohkaiseminen Oma kieli, äidinkieli, on sydämen, tunteiden, identiteetin ja ajattelun kieli. Kieli vahvistaa kulttuurista identiteettiä, oman kulttuurin tuntemusta ja siteitä omaan kieliyhteisöön ja entiseen kotimaahan. Äidinkieli on se kieli, joka opitaan ensin ja johon samaistutaan. Kaksi- ja monikielisyys on erityinen lahja, jonka eri äidinkieltä puhuvat vanhemmat voivat lapselle antaa. Kasvuympäristö määrittää, minkä kielen puhuja lapsesta kehittyy. Lapsi leimautuu ympäristönsä kieliin jo 6-9 kuukauden ikäisenä. Äidinkieli on sydämen, tunteiden, identiteetin ja ajattelun kieli Vaikka lapsi kasvaa syntymästään kaksi- tai monikieliseksi, on opittavilla kielillä usein erilainen asema lapsen maailmassa. Yhdestä ensikielestä muodostuu helposti dominoiva kieli. Jota osataan paremmin kuin ei-dominoivaa kieltä. Jos jokelteluvaiheessa olevalle lapselle puhutaan vain yhdellä kielellä, tämä ohjaa osaltaan, kyseisen kielen omaksumista. Silloin kun lapsi monikielistyy myöhäisemmässä ikävaiheessa, lapsi, jolla on hyvä oman äidinkielen taito, oppii tutkitusti uuden kielen helpommin. Uuden kielen omaksumista edistää sen käyttäminen luonnollisissa kommunikaatiotilanteissa.

81 81 Lapsi, jolla on hyvä oman kielen taito, oppii tutkitusti uuden kielen helpommin. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) tavoitteena on maahanmuuttajataustaisen lapsen toiminnallinen kaksikielisyys. Toiminnallinen kaksikielisyys tarkoittaa taitoa toimia kahdella kielellä, taitoa käyttää kieliä eri tarkoituksiin niin arkipäivän tilanteissa kuin koulutuksen välineenä ja työelämässä. Oman äidinkielen opetus yhdessä suomi toisena kielenä opetuksen kanssa vahvistaa oppilaan monikulttuurista identiteettiä ja rakentaa pohjaa toiminnalliselle kaksi-kielisyydelle. Kaksikielisyys on rikkaus lapsen tulevaisuuden kannalta. Materiaalia: Ekapeli Aliaspeli Seitsemän minuuttia sadulle Jänistarinat Sadutus Aistiseikkailu Matikasta moneksi Nallematikka Papiliohanke

82 82 5. PERHEIDEN KANSSA TEHTÄVÄ YHTEISTYÖ Varhaiskasvatuksen aloitus Varhaiskasvatuksen aloittaminen on lapselle suuri muutos. Jotta aloitus sujuisi mahdollisimman hyvin, on Uudenkaupungin varhaiskasvatuksessa käytössä ns. luotsiväylä. Luotsauksen aikana lapsi opettelee olemaan päiväkodissa yhdessä vanhempansa/ vanhempiensa kanssa ja päiväkodin aikuisista yksi toimii lapsen luotsina. Lapsi saa kotiin mukaansa myös ns. luotsikansion, jonka avulla lapsi tutustuu tulevaan päiväkotiin valokuvien avulla. Monikulttuurisen perheen lapsen kanssa on erityisen tärkeää, että toimimme luotsiväylän periaatteiden mukaisesti. Tarkempaa tietoa luotsauksesta löytyy Uudenkaupungin varhaiskasvatuksen kotisivuilta Paitsi luotsiväylän periaatteiden noudattaminen monikulttuurisen perheen lapsen aloittaessa päiväkodissa, aloitus-keskustelulla on tärkeä merkitys luottamuksen syntymisen ja perheen osallisuuden näkökulmasta. Vanhempien kanssa keskustellaan mm. ruokailusta, vaatetuksesta, perheen kulttuurista, uskonnosta, äidinkielestä ja juhlista. Tulkin käyttö on tärkeää, jos yhteinen kieli perheen ja luotsin väliltä puuttuu. Aloituskeskustelun pohja löytyy oppaan liitteestä 1. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma, Pikku-Majakka Varhaiskasvatuslain mukaan (2015) jokaiselle lapselle varhaiskasvatuksessa laaditaan yhdessä vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelma. Uudessakaupungissa lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on nimeltään Pikku- Majakka. Se koostuu lapsen, vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön näkemyksistä. Lapselle tehdään haastattelu, jolla lapsen näkemys nousee esiin. Toinen tärkeä väline lapsen näkökulman esille saamiseen on havainnointi lapsiryhmässä. Vanhemmat kirjoittavat kirjeen ennen yhteistä varhaiskasvatussuunnitelman laatimispalaveria. Lomake on nimeltään Kirje kotoa ja siinä on kuusi avointa lauseen alkua, joita vanhemmat voivat jatkaa omalla, heidän perheelle sopivalla tavalla.

83 83 Varhaiskasvatuksen näkemys tulee esiin lapsen havainnointilomakkeessa. Näiden pohjalta laadimme yhdessä lapselle oppimissuunnitelman, Pikku- Majakan. Yleensä Pikku-Majakka laaditaan syys-lokakuussa ja arvioidaan toteutumista seuraavan vuoden maalis-huhtikuussa yhdessä vanhempien kanssa. Pikku-Majakka on väline perheiden osallisuuteen ja kuulluksi tulemiseen. Ongelmana meillä monikulttuurisen perheen kannalta on usein yhteisen kielen puuttuminen. Tulkin käyttö mahdollistaa monikulttuuristen vanhempien osallisuuden ja kuulluksi tulemisen. Pikku-majakkaan liittyvät lomakkeet englanniksi käännettynä löytyvät jokaisesta päiväkodista. Lapsen haastattelu sellaisenaan edellyttää lapselta jonkinlaista suomenkielen hallintaa. Jos lapsi ei vielä tuota suomenkieltä, mutta ymmärtää sitä, niin haastattelua voi mukauttaa ja apuna voi käyttää kuvia. Kasvatuskumppanuus arjessa Päiväkotiin tulo- ja päiväkodista hakutilanteet ovat tärkeitä välineitä kasvatuskumppanuuteen arjessa. Kasvatuskumppanuus edistää lapsen ääntä arvostavan palvelukulttuurin, dialogisen vuorovaikutuksen ja luottamuksellisten yhteistyö-suhteiden luomista. Se rakentuu kuulemisen, kunnioituksen, luottamuksen ja dialogisuuden periaatteille. Varhaiskasvatuksessa kasvatuskumppanuus tarkoittaa vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimia yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi. Kun yhteinen kieli vanhempien kanssa puuttuu, arkeen pitää rakentaa muita kommunikaatiomuotoja. Kuvallinen reissuvihko on hyvä väline viestintään perheiden kanssa. Siinä voi käyttää kuvina samanlaisia PCS-kuvia kuin lasten kanssa mm. päiväjärjestyksessä. Kuvan alle vanhempien kanssa voi sopia erilaisia symboleja, jotka kertovat, miten lapsella on päivän aikana mennyt. Monikulttuuriset vanhemmat toivovat, että he saisivat puhutun asian myös kirjallisena, jotta voivat kotona tutkailla ja tutustua siihen tarkemmin. Arjessa avainsanojen löytämisessä google kääntäjä voi toimia jonkinlaisena apuvälineenä. Ilmeet, eleet, hymy, kehonkieli, yksinkertainen puhuttu kieli ovat myös yhteisiä viestintämme välineitä.

84 84 Keskustelussa maahanmuuttajavanhemman kanssa huomioi - piirrä kuvia, osoita tavaroita ja näytä kuvia - käytä helppoja sanoja - puhu rauhallisesti - kun vanhemmalla on sana hukassa, auta ehdottelemalla sanoja - sanat ok ja hyvä on, ymmärrän eivät aina pidä paikkansa. Syynä voi olla: vanhempi ei heti ymmärrä ja hänellä on kiire. Vanhemmalla on pelko hankalasta tilanteesta, mitä seuraa ymmärtämättömyyden tunnustuksen seurauksena. Auta vanhempaa: - Suomen säähän sopiva vaatetus voi olla uutta vanhemmalle, tutustuta vanhempi sade- ja talvivaatteisiin - muistuta ja anna muistilappuja asioista, mitä vanhemman tulee muistaa tuoda - perusasiatkin voivat olla sellaisia, mistä pitää muistuttaa joka päivä Maahanmuuttajavanhemmat toivovat: - paljon yhteistyötä - kohteliasta kanssakäymistä. Suomalainen kulttuuri voi tuntua töykeältä. - asiallista kanssakäymistä, vaikka he eivät aina tiedä tai ymmärrä - tietoa lapsen päivästä ja mielenkiinnoista. Vanhemmat saavat tunteen että lapsi viihtyy sekä vanhemmat saavat ideoita kotipäivien ajanvietteeksi.

85 85 Perheillat Vanhempainillat voidaan korvata perheilloilla. Niihin osallistuvat molemmat vanhemmat sekä mahdollisesti sisarukset. Näin mahdollistetaan perheen jäsenten osallistuminen ja osoitetaan heille käytännön keinoin, millaista päivähoito on. Illat ovat toiminnallisia. Tulkkipalvelu tilataan tarpeen mukaan. 6. HYVÄKSI HAVAITTUJA KÄYTÄNTÖJÄ Ekapeli esiopetusikäisille Kartta Kartan avulla voidaan käydä läpi jokaisen lapsen kotimaa, eri maanosat sekä tutustua yleisesti maailman laajuuteen. Yhteinen maapallomme - Kuinka minä liityn maailmaan?

86 86 Kirjat Kirjat auttavat lasta ymmärtämään käsitteitä kuvien avulla. Lapsi katsoo kirjaa omasta maailmastaan ja saa sen kautta uutta tietoa kielestä ja elämän eri ilmiöistä. Esimerkkejä: Bolliger, Mitä on joulu? - kertomus toisenlaisista juhlista Franzon, Muuttolintulapsi Hailu, Punakorvan kaksi kotia -maahanmuuttajalapsi sijaisperheessä Issakainen & Rahkonen, Atte ja Anna - meidän ja muiden uskonnot Kallio & Maggie, Bibi muuttaa Suomeen - muutto isän työn perässä Suomeen Kallio, Lentävä talo Laurila & Koljonen, Mamumuksut - suomea leikki-ikäisille Levola, Leevi ja Leonora Salmela, Satu ystävältä Kuvapäiväkirja 1 Kuvapäiväkirja-menetelmässä pääosassa on kuvat ja päiväkirja. Päiväkirja kulkee lapsen mukana päiväkodista kotiin viikonloppuisin. Yhden viikonlopun aikana (perjantai, lauantai tai sunnuntai) lapsi ja vanhempi yhdessä täyttävät kerran päiväkirjaan kuvien avulla, mitä viikonloppuna on tapahtunut. 2. Vanhempi rajaa itse, mitä päiväkirjaan tulee. Yhdeksi merkinnäksi riittää yksi asia viikonlopusta. Kuvat voivat olla mitä vain, leikattu lehdistä, itse piirretty tai vaikka valokuvia. Päiväkirjaan saa myös kirjoittaa lyhyesti, mitä on tehty, jos vanhempi kokee sen tarpeelliseksi. 3.Alkuviikosta vanhemmat palauttavat päiväkirjan. Alkuviikon aikana varhaiskasvattaja kerää päiväkirjat talteen ja katsoo ne läpi. Viikon alussa varhaiskasvattaja käy jokaisen päiväkirjan jokaisen lapsen kanssa yksilöllisesti läpi. 4. Kun päiväkirjat on käyty läpi, on aika toteuttaa piiri. Piiriin osallistuu neljää tai viisi lasta, jotta jokaisen päiväkirjalle on tarpeeksi aikaa.

87 87 Kuvien käyttö - Kuvien avulla voi: - Keskustella, pyytää asioita - Valita, kieltäytyä, vastustaa, kehottaa, käskeä, kysyä ja ihmetellä - Ilmaista tunteita - Auttaa asioiden mieleen palauttamista Esimerkkejä: Kuvin tuettu leikki (tunnekortteja) Kuvitetut laulut ja lorut Papunetin sivuilta löytyy muutamia lauluja ja loruja valmiiksi kuvitettuina.

88 88 Kuvitettu viikkopäiväkirja Esimerkkinä: Maanantai / Tiistai / Keskiviikko / Torstai / Perjantai / Monday Tuesday Wednesday Thursday Friday Lauluhetki / Music Nallematikka (nallet) / Basic maths Liikuntaa koulun jumppasalissa / Gym at the elementary school Jänistarinat (nallet) / A story of rabbits Leikkipäivä / Playing Metsäretki / trip to the forest nearby Askartelu / arts and crafts Voit tuoda oman lelun päiväkotiin perjantaisin. You can take your own toy on fridays, if you want. Laulut, liikunta- ym. leikit, jolloin mukaan voi ottaa sanojen rytmittämisen tai ääneen laulamisen.

89 89 Luotsipolku eli päivähoidon aloitus pehmeästi. Luotsipolku on kuvattuna Uudenkaupungin päivähoidon nettisivuilla. Matkalla suvaitsevaisuuteen - kansainvälisyyskasvatuksen menetelmäopas 5-8-vuotiaiden lasten ohjaajille Maailmanympärysmatka toimii suvaitsevaisuutta edistävänä tekijänä. Matka voi olla retki, joka kestää yhden päivän tai vaihtoehtoisesti se voidaan jaotella esimerkiksi viikon jokaiselle päivälle riippuen lapsiryhmästä. Ensimmäiseksi tehdään passi, johon kerätään merkki jokaiselta matkan pisteeltä. Yhtä maata ja yhtä kulttuuria käsitellään jokaisessa pisteessä. Sisältö voi koostua esimerkiksi tarinoista, askarteluista, keskustelusta tai muusta toiminnasta. Maailman-ympärysmatka käydään siinä järjestyksessä kuin käyttäjä haluaa. Lopuksi palataan kuitenkin Suomeen. Suomessa joko leikitään tai lauletaan perinteisen suomalaisen tavan mukaan. Maailmanympärysmatkasta voidaan tehdä avoin tapahtuma lasten vanhemmille. Pelit Esim. Junior Alias, Arvaa kuka, Äänilotot, Etana - peli, Eläin Domino, Monza. Pelien kautta lapset oppivat nimeämään esineitä ja asioita hauskalla tavalla. Pelit kuitenkin vaativat aikuisen tuen, jotta lapsi saa heti välittömän palautteen toiminnastaan.

90 90 Pihalla kortit, Puheterapia Reissuvihko, Sanasäkki mm. keinu vai hiekkalaatikko - kortit, valokuva- suunnistus. Puheterapiasta eri kielillä: josta vanhemmat näkevät, miten päiväkodissa on mennyt. Systemaattinen ja toiminnallinen tapa oppia suomen kieltä. Sanasäkki menetelmä on toiminnallinen, systemaattinen ja johdonmukainen tapa oppia suomen kieltä kaikkien aistien avulla. Sanasäkki-menetelmä perustuu ruotsalaiseen Den Magiska Språkpåsen menetelmään (Marie- Louise Nyberg), jonka taustalla on yhdysvaltalaisen James J. Asher:n TPRmenetelmä (Total Physichal Response vai Total Physical Response). Sanasäkki menetelmä sopii kaikille kielen kehityksen tukea tarvitseville lapsille. Tarinan kerrontaa kuvien avulla Tulkkipalvelu Järjestetään leikkitilanteita, kuten kauppaleikki, jotka tukevat arjessa vaadittavia taitoja ja kieltä. Mistä tulkin saa? Turun seudun tulkkikeskus Avoinna ma-pe klo puh tulkkaukset.tulkkikeskus@turku.fi

91 91 Tulkin tilaaminen Tulkin tilaajan on oltava viranomainen. Ilmoita: kieli tulkkauspäivämäärä kellonaika ja tulkkauksen kesto (varaa noin kaksinkertainen aika yksikieliseen keskusteluun verrattuna) tulkattavan nimi tilaaja ja tulkkauspaikka asiakkaan status/kansalaisuus/inkeriläisten paluumuuttajien kohdalla korvausaika Tulkki on tilattava hyvissä ajoin Turun seudun tulkkikeskuksen tulkkivälityksestä. Virka-ajan ulkopuolella hätätapauksille toimii päivystysnumero Tulkkaukseen on varattava riittävän pitkä tulkkausaika, koska tulkit joutuvat lähtemään ajoissa seuraavaan tulkkaukseen. Ilmoita aina muutoksista tai peruutuksista! Ilmoita asiakkaalle tulkin käytöstä Kun käytät tulkkia: Puhu asiakkaalle suoraan ja pidä puheessa taukoja. Vältä ammattislangia ja murteita. Muista, että tulkki tulkkaa kaiken sanomasi! Hän on puolueeton ja tekee osapuolten välisen keskustelun mahdolliseksi. Tulkki saattaa tehdä keskustelun aikana muistiinpanoja, mutta hävittää ne tulkkauksen jälkeen. Tulkki on siis vaitiolovelvollinen. Pitkien tulkkausten aikana pidä 5-10 minuutin taukoja. Pidä kiinni sovitusta aikataulusta.

92 92 7. TARVITTAVIA LOMAKKEITA, ESITTEITÄ JA MATERIAALEJA Aloituskeskustelulomake (Raision malli) liitteessä 1 Uudenkaupungin varhaiskasvatuksessa käytössä olevia lomakkeita on käännetty englanniksi. - Lomakkeiden tämänhetkiset versiot sekä erilaisia ohjeistuksia ja materiaaleja on käytettävissä jokaisessa yksikössä. - luettelo liitteessä 2 Hakemus (esiopetus / päivähoito englanniksi) liitteessä 3.

93 93 LÄHTEET Aerikkala, A. & Kangas, M Meille tulee maahanmuuttajalapsi - Vinkkejä päivähoidon arjen sujumiseen. Heikkonen,L. & Mikander, L Matkalla Maailmalla. Monikult-tuurisuuskasvatusmateriaalia ja -työvälineitä päivähoitoon. Kuusisto, A. n.d. Homma hanskassa - päiväkodin monimuotoisuus rikkautena. Mertsalmi, M Kuvapäiväkirja-menetelmä kaksi- ja monikielisten lasten kielen kehityksen tukena päiväkodissa. Moped www-sivut. Ol niingon kotonas; Monikulttuurisuus Rauman varhaiskasvatuksessa - käsikirja. Ritasalo, S Pienen päivä kuviksi. Papunetin www-sivut. Turun seudun tulkkikeskuksen www-sivut Venninen, T., Leinonen, J. & Ojala, M Parasta on, kun yhteinen kokemus siirtyy jaetuksi iloksi - Lapsen osallisuus pääkaupunkiseudun päiväkodeissa. Socca. Paradis, Johanne, Genesee, Fred, & Crago, Martha B. (2011). Dual language development & disorders: A handbook on bilingualism & second language learning (2. ed.). Baltimore: Paul H. Brookes Publishing. Siiskonen, T., Aro T. Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. PS-kustannus, Juva. Oma kieli Oma mieli. Opas oman äidinkielen oppimisen tukemiseen. Opetushallitus Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004.

94 94 Liite 1 (Raision malli) ALOITUSKESKUSTELU Monikulttuurisen vanhemman kanssa käytävään ensim-mäiseen keskusteluun tueksi. Keskustelu suositellaan pidettäväksi luotsauksen aikana. Kerro, että keskustelu on tutustumista varten ja vastaaminen on vapaaehtoista. 1. Perhesuhteet - Kuinka monta lasta perheessä on? - Minkä ikäisiä sisarukset ovat? - Lapsen ja vanhemman nimet - Miten nimi lausutaan? - Miten vanhemmat toivovat heitä puhuteltavan? 2. Perheen historia / lapsen historia - Mistä maasta perhe on tullut? - Mitä perhe on tehnyt kotimaassa: työ, asuminen (maalla / kaupungissa)? - Millaisten vaiheiden kautta perhe on saapunut Suomeen? - Kuinka kauan perhe on ollut Suomessa? 3. Kieli - vanhempien kielitaito. lapsen äidinkieli - suositellaan puhumaan omaa äidinkieltä kotona (kerrotaan eduista) 4. Uskonto - Millä tavalla uskonto vaikuttaa lapsen elämään? - Ruokailu? - Vietetäänkö lapsen syntymäpäiviä? - Saako ottaa valokuvia? - Minkälaisia juhlia perhe viettää? - Voiko lapsi osallistua päiväkodin juhliin? - Minkälainen musiikkiperinne perheellä on? 5. Kerrotaan päiväkodin toiminnasta - Päivä- ja viikko-ohjelman lisäksi kerrotaan, mitä päiväkoti toivoo vanhemmilta, jotta hoito onnistuisi kaikkien odotusten mukaisesti. Muista kertoa, että suomenkielen oppimisen kannalta on tärkeää, että lapsi käy säännöllisesti päiväkodissa

95 95 - Henkilökunta on vaitiolovelvollisia, keskustelut käydään yleensä kahden kesken. Henkilökunta ei saa puhua toisten perheiden asioista. - Varhaiskasvatus on asiakaspalvelua, mielellään kuullaan toiveita ja palautetta. Vanhemmat voivat myös kysyä, jos jokin asia askarruttaa. - Henkilökuntaa kutsutaan yleensä etunimellä - Kerro, kuinka monta koulutettua työntekijää ryhmässä työskentelee ja keitä muita ryhmässä työskentelee - Toiminta on opetussuunnitelman mukaista, tavoitteellista toimintaa: sisältöalueista on hyvä kertoa, leikin merkityksestä lapsen arjessa ja uskontokasvatuksesta erityisesti, ettei ole käännyttävää - Päiväkodin yhteistyötahoja: veo, neuvola, koulu, puheterapeutti, lastensuojelu - Lapsen fyysinen rankaiseminen on kiellettyä Suomen laissa. Varhaiskasvatuksessa ei käytetä fyysistä rankaisua. - Kerro, miten ei-toivottuun käytökseen puututaan - Lapsen hyvinvointi otetaan huomioon kaikessa päiväkodin toiminnassa. - Kerro vasu-keskustelusta. Liite 2 PIKKU-MAJAKAN LOMAKKEET ENGLANNIKSI Luettelo Kirje kotoa Letter from home Havannointilomake 1-vuotias Observation form children aged 1 Arviointilomake 2-3-vuotias Observation form children 2-3 years old Arviointilomake 4-5 -vuotias Observation form children 4-5 years old Arviointilomake 6-vuotias Observation form, early education Majakka Early education plan for the current term

96 96 Liite 3 HAKEMUS (ESIOPETUS / PÄIVÄHOITO) ENGLANNIKSI linkki Application for day care and early education.pdf Mamu-Majakan laatinut työryhmä: Kirsi Häkkinen Anne Leppänen Anne Paalanen Henna Kiela Minna Salin Uusikaupunki

97 97 LIITE 4

98 98 Uusikaupunki Sivistyspalvelukeskus Varhaiskasvatus ARVIOINNIN TYÖKALU Tarkistuslista 1. Uuden toimintavuoden suunnittelu ja valmistelu Toteutunut / / 2. Valmistautuminen ryhmän vaihtamiseen/tutustumiseen uuteen ryhmään (eskarilaisiin tai yli 3-vuotaisiin) / / 3. Uusien lasten ja vanhempien vastaanottaminen / / 4. Uusien työntekijöiden vastaanottaminen ja perehdyttäminen / / 5. Turvallisuussuunnitelman päivittäminen / / 6. Poistumisharjoitus/suojautumisharjoitus / /

99 99 7. Vastuualueiden määrittäminen / / 8. Palaveri- ja tiedotuskäytäntöjen päivittäminen (tiimi-, vasu ja talo palaverit / / 9. Tiedotus tiimin sisällä / / 10. Tiedotus vanhemmille / / 11. Yhteisten tilojen jakaminen pienryhmätoimintaan ja yhteisiin hetkiin / / 12. Vanhempainilta/perheillat / / 13. Joulunajan tapahtumat / / 14. Teemajuhlat/tapahtumat / /

100 Retket / / 16. Asiakastyytyväisyyden arviointi / / 17. Kevään tapahtumat (kirkko, eputus, kevätjuhlat ym.) / / 18. Työhyvinvoinnin arviointi -ilmapiiri / / - tyky - illat / / - kasvatuskeskusteluillat / /

101 101 LIITE 5

102 VUOSIYMPYRÄ UUDENKAUPUNGIN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 102 JOULU TAMMI kevätlukukausi; suunnitelma + tavoitteet = suunnittelu MARRAS HELMI = arviointi LOKA MAALIS SYYS HUHTI lapsen varhaiskasvatussuunnitelmat (Pikku-Majakka) elo- lokakuussa lukukauden ja pikkumajakoiden arviointi huhti- toukokuussa Syyslukukausi suunnitelma + tavoitteet ELO TOUKO HEINÄ KESÄ

103 LIITE 6 UUDENKAUPUNGIN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 103

104 104 TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKA VARHAISKASVATUKSESSA - STRATEGIA

105 105 Sisällys Johdanto Tavoitteet.4 2. Tieto- ja viestintätekniikka kasvatusympäristössä Teknisen oppimisympäristön nykytilanne ja tulevaisuuden tarve 5 4. Tekninen ja pedagoginen tuki Johtopäätökset 6 Lähteet.7

106 106 Johdanto Tieto - ja viestintätekniikka eli TVT tukee yksilöiden ja yhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon eteenpäin välittämistä ja hyödyntämistä sekä palvelujen tarjoamista. Tämä näkyy myös varhaiskasvatuksessa, jossa tieto ja viestintä tekniikan käyttö lisääntyy ja laajenee jatkuvasti. Tieto ja viestintäteknologinen osaaminen on tärkeä kansalaistaito. Sitä tarvitaan lasten ja perheiden elämässä, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa. TVT- strategian tavoitteena Uudessakaupungissa on, että vuonna 2015 tieto- ja viestintätekniikka olisi yksi osa varhaiskasvatuksen arkea. Tämä edellyttää riittävää henkilöstön atk-valmiuksia sekä toimintaympäristön kehittämistä. Laitteistojen ja ohjelmistojen on oltava nykyaikaisia ja sekä henkilöstöä että asiakkaita on pystyttävä palvelemaan myös sähköisesti. Tieto ja viestintätekniikan tarkoitus on toimia oppimista tukevana välinnenä. Jo valittaessa TVT välineitä ja ohjelmistoja on huomioitava pedagogiset toimintatavat, sisällöt sekä lapsen asema oppimistehtävissä.

107 Tavoitteet Varhaiskasvatuksen TVT- taitojen opetuksessa pyritään vaikuttamaan lasten median käyttöön ja harjoitellaan TVT- taitoja, jotka ovat tämän päivän kansalaistaitoja. Tavoitteena varhaiskasvatuksessa on edistää lasten kykyä toimia vastuullisesti mediassa oma ja toisten hyvinvointi huomioon ottaen. Keskeinen tehtävä jo varhaiskasvatuksessa on että, lapsi harjoittelee kriittistä medialukutaitoa. Esiopetuksen päättyessä lapselta ei edellytetä tietoteknisiä taitoja vaan tavoitteena on tietokoneen leikkisä käyttö yhdessä aikuisen kanssa ja sovittujen pelisääntöjen kanssa yksin. Tavoitteena on myös se että kaikilla lapsilla on mahdollisuus saada omiin tarpeisiin, ikään ja kehitystasoon soveltuvaa suunnitelmallista TVT- kasvatusta. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö osana opettamista ja oppimista edellyttää kasvattajilta ja opettajilta uusien pedagogisten menetelmien ja oppijalähtöisten työtapojen käyttöönottoa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2005) arvopohjan keskeisenä periaatteena on lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Varhaiskasvatuksen TVT- taitojen kehittäminen on tämän toiminnan yksi osa, joka tukee arvopohjan toteutumista: erityisesti halutaan korostaa, että toteutettavan toiminnan lähtökohdaksi tulee ottaa lapsen omat kokemukset ja että turvallisesta toimintaympäristöstä ja sisällöstä on huolehdittava. 2. Tieto- ja viestintätekniikka kasvatusympäristössä Tieto- ja viestintätekniikkaa toteutetaan varhaiskasvatuksessa lähinnä mediakasvatuksen näkökulmasta. Mediakasvatus integroituu muuhun varhaiskasvatukseen syventäen ja rikastaen toimintaa. Sitä voidaan toteuttaa tavoitteellisesti erillisissä toimintatuokioissa tai arjen hoidon, opetuksen ja kasvatuksen lomassa. Toteutuksessa merkittäväksi tekijäksi nousee kasvattajan oma toiminta. Varhaiskasvatuksessa kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajan rooli, siihen liittyvät periaatteet ja toimimiselle asetettavat vaatimukset. Varhaiskasvattaja on jatkuvasti viestinnän keskiössä. Hän toimii vuorovaikutustilanteissa lasten ja aikuisten kanssa ja sitä kautta toimii viestinnän asiantuntijana. Hän käyttää kasvatustyössään apunaan median mahdollistamia välineitä kasvatuksessaan ja opetuksessaan. Kasvattajan oma kiinnostus, oman työn pohtiminen ja arviointi ovat edellytyksiä mediakasvattajan toiminnalle. Varhaiskasvattaja kehittää omia TVT-taitojaan suhtautuu tutkivasti ja kriittisesti tieto- ja viestintätekniikkaan antaa mallia tieto- ja viestintätekniikan käytöstä on kiinnostunut lasten mediamaailmasta huolehtii lasten TVT-ympäristön turvallisuudesta hyödyntää lasten mediakulttuuria ja mediakokemuksia ottaa huomioon tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet kasvatuksen ja opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa erityisesti pedagogisten ratkaisujen kannalta ottaa mediakasvatuksen osaksi kasvatuskumppanuutta tuntee tekijänoikeudet ja noudattaa niitä

108 108 tuntee lasta suojelevan lainsäädännön ja lapsen oikeuksien sopimuksen säädökset lasten oikeuksiksi. Mediakasvatusympäristössä lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia tietotekniikan käyttöä. Tavoitteena on saada teknologia palvelemaan kasvatuksellisia ja opetuksellisia päämääriä. Lapset oppivat vertaisryhmässä toisiltaan ja siksi lasten käyttöön tarkoitetut tietokoneet on hyvä sijoittaa osaksi lapsiryhmän oppimisympäristöä. Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa täydentää lasten kokemusmaailmaa. Ympäristön tulee tukea keskustelun ja vuorovaikutuksen mahdollisuutta. TVT-laitteet tulee sijoittaa yhteisiin tiloihin, jotta kasvattaja voi tukea ja seurata lasten mediankäyttöä aktiivisesti. Esityksiä pitää saada katsoa ja kuunnella rauhassa. TVT-laitteita tulee saada käyttää rauhallisessa ympäristössä. Ympäristössä tulee olla mediakasvatuksellisia virikkeitä myös lapsen omaehtoiseen käyttöön. Lapsella tulee olla oikeus tehdä valintoja ja olla käyttämättä mediaa. Esitysten julkaisemiseen liittyvät tekijänoikeudelliset asiat otetaan huomioon. 3. Teknisen oppimisympäristön nykytilanne ja tulevaisuuden tarve Valtakunnallisissa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelmissa teknisen oppimisympäristön kehittäminen on määritelty keskeiseksi kehittämiskohteeksi. Päiväkodeilla tulee olla tasa-arvoiset mahdollisuudet hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa ja sähköisiä oppimateriaalia sekä muita e-aineistoja oppijoiden oppimisen tukena. Tietotekniikkaa voidaan monin tavoin hyödyntää viestinnässä ja lasten toiminnanhavainnoissa. Seinälehdet, viikkokirjeet, lehtiset ja vanhempainilloissa näytetyt kuvat tai videoinnit välittävät huoltajille kuvaa varhaiskasvatuksen toiminnasta. Henkilöstö voi hyödyntää dokumentoinnissa ja lasten oppimisprosessin havainnoinnissa digitaalisia kuvia ja videointeja. Päiväkodeissa on sekä hallinnon- että opetusverkon työasemia. Päiväkodin johtajilla ja erityisopettajilla on toimistokäytössä hallinnonverkossa henkilökohtaisella tunnuksella toimiva työasema ja oheistulostin. Henkilökunnan käytössä on hallinnonverkossa yhteiskäyttöisiä työasemia ja mobiililaitteet on käytössä koko päivähoidossa, joiden avulla lasten hoitopäivät kirjataan. Päiväkodit ovat hankkineet omalla rahoituksellaan jonkin verran AV-laitteita, kuten digikameroita ja cd-soittimia. Etenkin digi- ja videokameroille on nykyistä enemmän tarvetta lasten työskentelyn dokumentointiin sekä pedagogiseen käyttöön, ja niitä tarvitaan jokaiseen päiväkotiin vähintään yksi kamera lapsiryhmää kohden. Päiväkodeissa on myös diaprojektoreita ja televisioita vuorohoitoryhmissä sekä joitakin tietokoneita myös lasten käytössä. Tällä hetkellä käytössä olevat välineet ovat vanhoja ja niitä olisi syytä uudistaa. Oppijoiden osaamisen vahvistaminen ja monipuolisten valmiuksien turvaaminen edellyttävät myös kasvattajilta ja opettajilta paitsi riittävää osaamista myös sitoutumista oman toiminnan kehittämiseen. Kasvatus- ja opetushenkilöstön osaamisen ja koulutustarjonnan kehittäminen on tärkeä. Henkilöstön osaaminen tulee olla ajan tasalla.

109 109 Kehittämissuunnitelmat: tabletit 3/ryhmä digikamerat joka ryhmään videokamerat joka päiväkotiin tietokoneet esiopetusryhmiin kosketustaulut digitaaliset valokuvakehykset Sähköisen tiedottamisen kehittäminen Pedagogiset ohjelmat 4. Tekninen ja pedagoginen tuki Varhaiskasvatuksessa tarvitaan tukihenkilöille (varhaiskasvatuksen omia työntekijöitä) ja koko henkilöstölle monipuolista tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön koulutusta, mm. verkko-oppimisalustan käytöstä, kosketustauluista, sosiaalisesta mediasta, tieto- ja viestintätekniikan käytöstä sekä kuvien, äänen ja videoinnin käyttämisestä opetuksessa. Kehittämistyötä on tarkoitus tehdä yhteistyössä kaupungin tietohallinnon ja esim. Turun TOP-keskuksen kanssa. Tieto- ja viestintätekniikan tukihenkilöt olisivat tärkeitä, jotka opastaisivat päiväkodeissa muuta henkilökuntaa tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Tukihenkilöitä tulee kouluttaa ja koulutuksen tavoitteena on tukihenkilöiden osaamisen vahvistaminen tietotekniikan perustaitoihin. Tavoitteena on saada tieto- ja viestintätekniikka osaltaan tukemaan mahdollisimman hyvin kunkin yksikön pedagogista toimintaa. 5. Johtopäätökset Päiväkotien tehtävänä on varmistaa, että koko henkilöstön osaaminen on ajan tasalla. Sen lisäksi oppijat saavat monipuoliset TVT- taidot tulevaisuutta varten. Suunnitelman toteutus ja arviointi on jatkuvaa työtä, ei kertaluonteisesti suoritettava tehtävä. Oman toiminnan arviointi ja toimenpiteiden asettaminen toteutuvat luontevasti osana lukuvuosi- ja työsuunnittelua. Arviointi edellyttää yhteisöllistä keskustelua toimintakulttuuria ja työtapoihin liittyen. Johdon rooli on merkittävä kehittämistyön tukemisessa ja mahdollistamisessa.

110 110 Lähteet: Opetusministeriö Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa. Painotalo Seiska: Iisalmi. laatinut Varhaiskasvatuksen työryhmä veo alue-esimies vaka johtaja Anne Paalanen Tuula Stoor Kirsi Häkkinen Uusikaupunki

111 111 LIITE 7

112 112 Uusikaupunki Sivistyspalvelukeskus Varhaiskasvatus KIUSAAMISEN EHKÄISYN JA PUUTTUMISEN SUUNNITELMA Lapsella on oikeus suojaan fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa vastaan. Kaikilla lapsilla on samat oikeudet ja he ovat samanarvoisia, eikä ketään saa syrjiä. (YK:n lasten oikeuksien yleissopimus artikla 2, 19). Uudenkaupungin varhaiskasvatuksessa ei hyväksytä kiusaamista missään muodossa. Varhaiskasvatuksessa on käytössä Miniverso- sovittelumenetelmä. Jokainen varhaiskasvatuksen henkilöstöön kuuluva on velvollinen työssään puuttumaan lasten kiusaamistilanteisiin ja toimimaan tämän suunnitelman mukaisesti. Kun suunnitelmaa käytetään kaikissa kaupungin varhaiskasvatusyksiköissä, yksiköstä toiseen siirtyvä lapsi saa yksiköstä riippumatta samanlaisen kohtelun hoitopäivänsä / esiopetuspäivänsä aikana. Kiusaaminen on toiseen kohdistuvaa toistuvaa ja tahallista fyysistä, psyykkistä tai sanallista toimintaa, joka aiheuttaa kohteena olevalle lapselle tai aikuiselle pahan mielen, pahan olon tai jopa kipua. Kiusaaminen voi olla suoraan kohdistuvaa esim. nimittely, haukkuminen, töniminen, lyöminen tai epäsuoraa kuten pahan puhuminen selän takana tai ryhmän ulkopuolelle jättäminen. KIUSAAMISEN EHKÄISY - tärkeää turvallisuus, aikuinen läsnä ja lasten saatavilla - lasten kanssa yhteisesti sovitut säännöt - aikuisten roolimalli - opetetaan lapsille hyviä tapoja ja toisen ihmisen kunnioittamista - positiivisen palautteen antaminen - luodaan reilu ja leppoisa ilmapiiri

113 113 KIUSAAMISEEN PUUTTUMINEN - käytetään Mini-Verso vertaissovittelua ristiriitatilanteissa - kiusaamiseen puututaan välittömästi - otetaan lapsen kertominen asiasta tosissaan TÄMÄN SUUNNITELMAN ARVIOINTI - kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma käydään läpi aina syksyisin ja tehdään tarvittavat muutokset - uusia työntekijöitä perehdytetään kiusaamisen ehkäisyyn - suunnitelma laitetaan tiimi-kirjaan ja siihen lisätään tiimin omat merkinnät - kiusaamista kartoitetaan Pikku-Majakkaan kuuluvalla lapsen haastattelulla HARJOITELLAAN TUNNETAITOJA LASTEN KANSSA ESIM. SEURAAVILLA MENETEL- MILLÄ - Askeleittain - Tunnemuksu - draama - Papilio-ohjelma

114 114 LIITE 8

115 115 Syksy pv Läsnä NIMI VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA TOIMINTAKAUDELLE Kevät pv Läsnä Arviointi; miten suunnitelma on toteutunut? Tavoitteiden toteuttaminen lapsen arjessa Tavoitteet Lapsen vahvuudet: Lapsen kiinnostuksen kohteet: Lapsen harjoiteltavat asiat:

116 116 LIITE 9

117 117 Uusikaupunki Sivistyspalvelukeskus Varhaiskasvatus SADUTUS Sadutus on narratiivinen menetelmä, jossa uusi tarina syntyy kertojan ja saduttajan välillä. Menetelmän välineenä ovat kerronta, kuuntelu, lasten ajatusten kirjaaminen ja lukeminen. Lapsi tulee kuulluksi sadutuksen kautta siten, että hän saa kertoa juuri niistä asioista, joista hän sillä hetkellä kokee tarvetta puhua. Sadutus on tapa lisätä lapsen osallisuutta. Sadutus antaa turvallisuuden ja läheisyyden tunteen tässä ja nyt. Sadutuksessa aikuinen sanoo lapselle: Kerro satu, sellainen kuin itse haluat. Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrottiin. Lopuksi luen tarkkasilmäinen ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat. (Karlsson. 2003, Sadutus - Avain osallistavaan toimintakulttuuriin.) SAPERE-RUOKAKASVATUSOHJELMA Sapere on ruokakasvatusohjelma, jossa lapsen kiinnostus ruokamaailmaan herätetään aistikokemusten, tutkimisen, leikkimisen ja kokeilemisen kautta. Tarkoituksena on herättää lapsen kiinnostus ruokaan, viedä lapsi ruokamaailmaan osallistuen itse ruuan tekemiseen, tutustuen ruokiin kaikkien aistien kautta ja herättää lapsen uteliaisuus ruoan alkuperää kohtaan. Saperen avulla pyritään myös edistämään alueellista, kansallista ja kansainvälistä ruokakulttuuria sekä yhdessä syömisen ilon löytymistä. (Ojansivu, Sandell, Lagström & Lyytikäinen, 2014, Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa - ruokailoa ja terveyttä lapsille.) Uudenkaupungin kunnallisissa päiväkodissa laaditaan Sapere-vuosisuunnitelma, joka on osana yksikön toimintasuunnitelmaa. Jokaisessa päiväkodissa toimii saperevastaava. SATUHIERONTA Lapsi tarvitsee myönteistä kosketusta tasapainoisen kasvun ja kehityksen tueksi. Eräs keino tuoda myönteistä kosketusta arkeen on satuhieronta. Menetelmän on kehittänyt Sanna Tuovinen. Satuhieronta viestittää lapselle siitä, kuinka tärkeä hän on. Satuhieronta yhdistää läsnäolevan kosketuksen ja voimaannuttavan kertomuksen. Satuhieronnan aikana lapsi kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. (Tuovinen, Satuhieronta - Läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa.) Lisää satuhieronnasta löytyy:

118 118 AISTISEIKKAILU Aistiseikkailu-materiaalin on kehittänyt Sanna Leena Saarinen. Aistiseikkailun lähtökohtana on lapsen luova ja moniaistinen toiminta. Materiaali sisältää kolme osiota: Aistiseikkailu- Elämyksiä ja toimintaa koko vuodeksi, Aistiseikkailu 2- Matka maailman ympäri alkaa sekä Aistiseikkailu 3- Matka maailman ympäri jatkuu. Jokaiseen kokonaisuuteen kuuluu myös aistiseikkailukortit. Kirjoissa on kiehtovia satuja, joihin on liitetty monipuolisia liikunta-, musiikki-ja kädentaitotehtäviä. Tehtävät tukevat lapselle tärkeitä toimintatapoja leikkiä, liikkumista, taiteellista kokemusta, itseilmaisua sekä kiinnostavien asioiden ja ilmiöiden tutkimista. Lisää Aistiseikkailusta löytyy: Sanna Leena Saarinen, 2014, Aistiseikkailu. Sanna Leena Saarinen, 2016, Aistiseikkailu 2. Sanna Leena Saarinen, 2016, Aistiseikkailu 3. PAPILIO Papilio on saksalainen ohjelma, jota on pilotoitu Suomessa Papilion tarkoituksena on tukea lapsen tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kehitystä. Tavoitteena on ennaltaehkäistä käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia. Kaksi Uudenkaupungin kunnallista päiväkotia on ollut mukana ohjelman pilotoinnissa ja näiden päiväkotien henkilöstö on koulutettu ohjelman käyttöön ja he ovat sitoutuneet käyttämään ohjelmaa läpi toimintakauden. Papilio ohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota kasvattajien ja lasten väliseen vuorovaikutukseen ja kehitetään samalla koko varhaiskasvatusyksikön toimintakulttuuria. Käytössä ovat minä-viestit, toivotun käyttäytymisen kehuminen, toiminnan sanoittaminen, yhteisistä säännöistä sopiminen ja ei-toivotun käyttäytymisen käsittely (huomiotta jättäminen, negatiivisen vahvistamisen välttäminen). Varhaiskasvatusyksiköissä on selkeät periaatteet, joihin kuuluu se, että kaikista tunteista puhutaan ja eri tunteiden kanssa toimeen tulemista harjoitellaan johdonmukaisesti. Papilio toimet lapsille ovat lelujen vapaapäivä, Paula ja tunnepeikot, sekä minun-sinun-meidän peli. Papilio-ohjelmassa keinot ja välineet ovat hyvin lapsilähtöisiä. Lelujen vapaapäivänä lelut lähtevät lomalle ja lapset esim. tekevät itse leikissään tarvittavan materiaalin. Tällöin lapset harjaantuvat suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia leikki-ideoita ja vahvistavat taitoaan toimia toisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa. Aikuinen on aktiivisessa roolissa tekemässä havaintoja, reagoimassa lasten tarpeisiin, auttamassa lapsia sopivan toiminnan pohtimisessa, huolehtimassa tavallisten sääntöjen noudattamisesta ja osallistumassa leikkiin. Paulan tunnepeikkojen avulla opetellaan tunnistamaan ja nimeämään tunteita. Vähitellen opitaan käsittelemään ja säätelemään omia tunteitaan ja tiedostamaan toisten tunteita ja ymmärtämään niitä. Keskeisiä ovat tunteita kuvaavat Äksy-, Nyyhky-, Säikky- ja Hymy-peikot. Minun- sinun-meidän pelin avulla lapset harjoittelevat joukkueena sosiaalisia sääntöjä. Opitaan sosiaalisesti hyväksyttyä käyttäytymistä. Tällainen harjoiteltava taito on esimerkiksi toisten kuunteleminen tai kauniit ruokailutavat.

119 119 VIHREÄ LIPPU Vihreä lippu on kansainvälisesti tunnettu ympäristökasvatusohjelma ja kasvatusalan ympäristömerkki. Vihreä lippu -toiminnan voimavarana ovat lapset, jotka osallistuvat aktiivisesti niin projektien suunnitteluun, toteutukseen kuin tulosten arviointiin. Ohjelma innostaa kestävien elämäntapojen omaksumiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen myös uuden opetussuunnitelman hengessä, tarjoten käytännön toimintamallin sen toteuttamiseen. Suomen Vihreä lippu -ohjelman noin 300 toimijaa kattaa noin lasta, nuorta ja aikuista, ja sen vaikutukset ulottuvat myös koteihin ja paikallisyhteisöön. Vihreä Lippu -periaatteet ovat: Osallisuus; Lapset vaikuttajina Ympäristökuormituksen vähentäminen Kestävän kehityksen kasvatus osana jokapäiväistä arkea Jatkuva parantaminen; pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus Yhteistyö ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Vihreä Lippu -projekti etenee aina seuraavien vaiheiden kautta: 1. Raati; jäseninä lapsia ja henkilöstöä sekä henkilöstöstä koottu tiimi 2. Teema - Raati valitsee tietyn teeman 3. Alkukartoitus 4. Tavoitteet 5. Toimintasuunnitelma 6. Toiminta 7. Loppukartoitus 8. Raportti (Suomen Ympäristökasvatuksen seura ry, Vihreä Lippu.)

120 120 LIITE 10

121 121 Uudenkaupungin kaupunki Sivistyspalvelukeskus Varhaiskasvatus USKONTO- JA ELÄMÄNKATSOMUSTIETO UUDENKAUPUNGIN VARHAISKASVA- TUKSESSA Ohjeen tarkoitus on varmistaa sivistyksellisten ja uskonnon vapautta koskevien perus-oikeuksien toteutuminen varhaiskasvatuksen toiminnassa sekä edistää suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lasta ymmärtämään moniarvoista, monikulttuurista yhteiskuntaa eli oppimaan uskontolukutaitoa. Varhaiskasvatuksen uskontokasvatus on lakisääteistä ja sitä ohjaavat valtakunnalliset asiakirjat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet Varhaiskasvatuslain ( ) mukaan lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan esiopetukseen sisältyy uskontokasvatusta ja sille vaihtoehtoista elämänkatsomustietokasvatusta. Huoltajan valinnan mukaan lapsi osallistuu joko järjestettyyn uskontokasvatukseen, elämänkatsomustietokasvatukseen tai muuhun. Varhaiskasvatus sisältää: 1. Eettisen ja uskonnolliskatsomuksellisen orientaation (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005): Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen, ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnolliskatsomuksellisen orientaa-tion lapsikohtaisesta sisällöstä. 2. Esiopetukseen sisältyy eettistä kasvatusta ja katsomuskasvatusta. (Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014): Esiopetukseen sisältyy koko ryhmälle yhteistä eettistä kasvatusta, kasvatus liitetään lasten arkeen ja käytännön tilanteisiin, joihin liittyy tunteita ja eettisiä valintoja. Lapsia ohjataan tunnistamaan tunteitaan, toimimaan ystävällisesti ja vastuullisesti sekä

122 122 ratkaisemaan rakentavasti lasten keskinäisiä ristiriitatilanteita. Lasten kanssa pohditaan ystävyyttä ja toisten kunnioittamista, ilon ja pelon aiheita, tyttönä ja poikana olemiseen liittyviä oletuksia sekä oikean ja väärän erottamista. Yhteisten keskustelujen lisäksi luontevia tapoja eettiseen kasvatukseen antavat esimerkiksi roolileikit sekä sadut ja median kertomukset. Opetuksessa voidaan hyödyntää sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja kehittäviä opetusohjelmia ja materiaaleja. Esiopetuksen kasvatuskatsomuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan esiopetuksessa muiden katsomusten rinnalla. Katsomuskasvatus liitetään arjen asioihin, juhliin ja ajankohtaisiin tapahtumiin, joilla on uskonnollista tai katsomuksellista merkitystä. Tavoitteena on auttaa lapsia ymmärtämään ja kunnioittamaan sekä omia että toisten lasten ja perheiden erilaisia katsomuksellisia perinteitä sekä niihin liittyviä tapoja ja käsityksiä. Lapsia rohkaistaan erilaisten elämänkysymysten pohdintaan yhdessä toisten kanssa toimien. Samalla heidän valmiutensa ymmärtää uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä sanoja ja käsitteitä vahvistuvat. Opetuksessa hyödynnetään esimerkiksi vierailuja ja lähiympäristön tapahtumia. Uskontokasvatus on varhaiskasvatuksen velvollisuus ja vastuu ja lapsen oikeus on osa varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmaa on osa jokaisen kasvattajan tehtävää perustuu lapsen varhaiskasvatus- ja esiopetuksen oppimissuunnitelma-keskusteluun uskontodialogina kasvatuskumppanuudessa huoltajien kanssa näkyy ryhmän varhaiskasvatussuunnitelmassa ja ryhmän esiopetussuunnitelmassa on vuodenkierron mukaista toimintaa; eri uskontojen ja kulttuurien juhlat ottaa huomioon lapsen edellytykset, on erilaista alle/yli 3-vuotiaille tai esiopetusikäisille lapsille Uskontokasvatus toteutuu kasvatuskumppanuuden kautta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja kasvatuskumppanuuden periaatteet velvoittavat jokaista kasvattajaa keskustelemaan uskontokasvatuksesta huoltajien kanssa ja toteuttamaan uskonto- ja katsomuskasvatusta. ota uskontoon liittyvät asiat puheeksi huoltajien kanssa päivähoidon aloitus-keskustelussa, vasu- ja LEOPS keskusteluissa ja päivittäisissä kohtaamisissa kysy rohkeasti huoltajilta, miten perheessä toimitaan ja kerro itse, miten varhaiskasvatuksessa toimitaan ja etsikää yhteinen tapa toimia kysy huoltajilta, mitä uskonnollisia tai kulttuurisia juhlia heillä vietetään

123 123 kerro huoltajille, mitä uskontokasvatus varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetussuunnitelman mukaan varhaiskasvatuksessa tarkoittaa ja avaa katsomuskasvatuksen merkitystä ja toteutustapoja käytännön esimerkein ota toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa huomioon oman ryhmän lasten/ perheiden eri uskontokuntien juhlat esimerkiksi aamupiirissä (eri uskontojen ja kulttuurien juhlat vuoden aikana) kasvattajan rooli on tulkita ja laajentaa sanallisesti kulttuuritietoutta eri uskonnoista, vastata lapsen kysymyksiin tiedon, ei oman vakaumuksen mukaan (kasvattajan esille tuomien asioiden tulee perustua olemassa olevaan tietoon uskonnoista, joka on peräisin esim. Raamatusta, Koraanista tms., mutta sitä ei esitetä totuutena tai omaan uskomukseen perustuvana) lapsella on valinnan mahdollisuus: suodaan lapsen oman uskonnollisuuden esillä oleminen ja uskonnolliset leikit lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan (arki) pyhäkoulut, eivät kuulu varhaiskasvatuksen toimintaan (on seurakunnan toimintaa) uskontokasvatus varhaiskasvatuksessa ei sisällä tunnustuksellisia elementtejä eikä uskonnon harjoittamista, mutta lapsen sallitaan toteuttaa perheen tapojen ja vakaumuksen mukaista toimintaa (lapsella on mahdollisuus esimerkiksi hiljentymällä omaan ruokarukoukseen), yhteinen ruokarukous ei kuulu varhaiskasvatukseen uskontokasvatus antaa lapselle mahdollisuuden tunnistaa kulttuurisia juuriaan (Ks. Essi, Valkeala, Syrjälä: Uskontokasvatus ja kulttuurinen katsomuskasvatus varhaiskasvatuksessa) Sopivia kysymyksiä vanhempien kanssa käytävään kasvatuskeskusteluun: (käytä tarvittaessa) 1. Mitä uskonnollisia tai kulttuurisia juhlia perheessänne vietetään? Vuoden aikana päiväkodissa vietetään mm. seuraavia kirkkovuoteen kuuluvia juhlia: mikkelinpäivä, pyhäinpäivä, joulu, laskiainen, pääsiäinen Miten teidän perheessänne näitä juhlia vietetään? Millainen sisältö niille annetaan? Miten edellä mainittuja suomalaiseen kulttuuriin ja kristinuskoon kuuluvia juhlia käsitellään toiseen uskontoon kuuluvassa tai uskonnottomassa perheessä? 2. Onko perheellänne muita keskeisiä juhlia tai juhlapäiviä (muut uskonnot/ kulttuurit)? Esimerkiksi: Miten muslimiperheessä vietetään ramadanin päättymisjuhlaa tai uhrijuhlaa? Toivotteko teille tärkeiden uskonnollisten juhlien jotenkin näkyvän päivähoidossa? Oletteko valmiita auttamaan juhlien järjestämisessä?

124 124 Mitä eri kulttuuriin kuuluvia juhlia perheenne viettää ja mitä päivähoidossa voisi ottaa huomioon? (Esim. kiinalainen uusivuosi, Kosovon itsenäisyyspäivä ) 3. Onko lapsi kohdannut muita uskontoja tai kulttuureja aikaisemmin? Miten toivoisitte lapsenne tutustuvan lapsiryhmässä edustettuina olevien kulttuurien ja uskontojen tapoihin? 4. Miten lapsenne kanssa on puhuttu elämän peruskysymyksistä? (elämän tarkoitus, syntymä, kuolema, pelot, turvallisuus ) Millaisia kokemuksia näistä asioista lapsella on? Millaisia uskontoon liittyviä keskusteluja kodissanne on lapsen kanssa käyty? 5. Miten haluaisitte lapsenne tietävän omasta uskonnostaan/ katsomuksestaan? Miten toivotte muille lapsille kerrottavan perheenne katsomuksesta/uskonnosta? Mikäli ette halua lapsenne osallistuvan johonkin toimintaan/tilaisuuteen, miten toivotte että asia selitetään lapselle? 6. Mikä teille vanhemmille on uskontokasvatuksessa tärkeää? Miten toivotte, että lapsenne uskonnollista/ katsomuksellista kehitystä tuetaan? Uskontokasvatuksen toteuttamisessa on tärkeintä avoin, kunnioittava ja kiinnostunut suhtautuminen eri uskontoihin ja uskontojen aihepiiriin. Tiimin yhtenäinen toimintatapa syntyy keskustelujen kautta ja sen tulee näkyä päiväkodin toimintasuunnitelmassa. Hyödynnä arjen tilanteet: spontaanit keskustelut lasten kanssa, lasten kysymykset ja ihmettely. Mikäli huoltaja kokee perheen osallistumisen johonkin myös koko perheelle tarkoitettuun juhlaan vaikeana tai kielteisenä, voit tarjota heille mahdollisuutta osallistua siihen vieraana: vieras kunnioittaa läsnäolollaan toisen kulttuurin/uskonnon juhlaa, mutta ei osallistu esimerkiksi lauluihin/leikkeihin. Vieraana osallistumisessa ollaan oppimassa erilaisuudesta/omalle perheelle vieraasta asiasta, mikä ei tarkoita silti ulkopuolisena tarkkailijana olemista. Suunnittele vaihtoehtoinen mielekäs toiminta lapsille, jotka eivät osallistu yhteiseen toimintaan, esimerkiksi seurakunnan järjestämiin hetkiin. Uskontokasvatus, kulttuurinen katsomuskasvatus ja elämänkatsomustieto eivät tarkkarajaisesti erotu toisistaan vaan niillä on paljon yhteistä sisältörajapintaa. Terminologia nousee esimerkiksi luonnon varjelemisen, maapallostamme kantamamme vastuun ja oman lähiympäristön perinteiden näkökulmasta.

125 125 LIITE 11

126 126 Uusikaupunki Sivistyspalvelukeskus Varhaiskasvatus UUDENKAUPUNGIN KAUPUNGIN VARHAISKASVATUKSEN TOIMINTASUUNNITELMA Toimipiste: Toimintakausi: Hyväksyjä