Lehti nuorilta nuorille URLY. 1/2014 # Vuosikerta ISSN Sohvi. Reaktori. Postcrossing. Minä. osaan!

Transkriptio

1 Sohvi Svensk Reaktori Lehti nuorilta nuorille URLY 1/2014 # Vuosikerta ISSN Vamos Postcrossing osaan! Minä

2 ???? CURLY 4/ Sisällysluettelo Pääkirjoitus 8 2 Sisällysluettelo 3 Pääkirjoitus 4 Silppuri: Elokuva-arvostelu: Gravity, Mikosta on moneksi 5 Silppuri: Kassu osaa!, Reaktori, Radiofestivaali, Stadi-TV 6 Curly-kolumni: Mä osaan kirjoittaa! 7 Kotipaikkakuntani: Tornio 8 Joukkuevoimistelu on taitolaji 10 Tamperelainen kuvaajalupaus Sohvi Svensk 11 Harrastukseni Kolarissa 12 Tulevaisuuden takia leffoja tekemässä 14 Reaktorin satoa 16 Ihmisen kohtalo Tämä on Curlyn vuoden 2014 ensimmäinen numero. Curly osallistuu huhtikuussa Allianssiristeilylle, jossa lehteä jaetaan. Vuoden 2014 toinen lehti ilmestyy toukokuussa. 18 Kassun kollaasi: Tyylisuunnat muotokuvissa 20 Mielipide Kannessa: Sohvi Svensk s.10 Postcrossing s.25 Reaktori s.14 Vamos s Sarjakuva: Kirjamessut 24 Mikä tänään otti päähän? 25 Juttuvaihto: KooäNVee: Postcrossing 26 Curly-kolumni: Menetyksien kautta voittoon Tampere Tornio Helsinki Kolari Kemi Kartta: Curlyn Reaktori-paja vuosikerta ISSN Lehti nuorilta nuorille Ilmaisjakelulehti Painosmäärä Curly-lehti on valtakunnallinen nuorten tekemä ilmaisjakelulehti nuorille. Lehteä julkaisee mediakasvatuksellinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Curly ry on Aikakauslehtien Liiton ja Mediakasvatusseura ry:n jäsen. Tätä numeroa jaetaan suorapostituksena lehden tilaajille, Helsingin, Espoon ja Vantaan kirjastoihin ja nuorisotaloille sekä kymmenien paikkakuntien nuorisotaloille ja oppilaitoksiin. Lehteä jaetaan Allianssiristeilyllä Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa ja Päätoimittaja: Pipsa Sinkko-Westerholm pipsa.sinkko@curly.fi Curlyn Pipsa (Facebook) Tätä lehteä ovat olleet tekemässä: Elviira Omar Fasolah Roni Forsman Sami Granö Milla Hautapaakkanen Marco J.Juhani Jesse Juopperi Lotta Kuismanen Joni Kokkinen Kasperi Lundgren Anju Marjamaa Mimosa Mäkelä Sini Salminen Katariina Teiss Putti Tiilikka Heikku Ulvinen Elina Urtti Elina Valdmann Vamosin Mun Startti -ryhmä Tulevaisuuden takia tulevaisuutta varten -ryhmä: Marjam, Monire, Saskia ja Suvi Lehden ulkoasu: Minna Hujanen Curly ry:n osoite: Sörnäisten rantatie 31 Nuorten toimintakeskus Happi Helsinki Hallituksen puheenjohtaja: Jorma Pilke jorma.pilke@curly.fi Painopaikka: Sanomapaino OY, Vantaa Curly Media ei vastaa kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta, ellei erikseen toisin sovita. Kaikki Curly Mediaan tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa käyttää ja julkaista uudelleen toteutus- ja jakelutavasta riippumatta. Lähetä palautetta osoitteeseen curly@curly.fi Osoitemuutokset sähköpostilla tai tekstiviestillä! Tähän lehteen juttuja ovat kirjoittaneet, kuvanneet ja kuvittaneet nuoret mm. Kemistä, Kolarista, Torniosta, Tampereelta ja Helsingistä. Tekemisen iloa Laihat ajat ovat täällä nyt ja pysyvästi. Alalla kuin alalla säästetään, supistetaan, vähennetään, järkeistetään, niukennetaan, uudelleen järjestellään ja karsitaan menoja. Ainoastaan johtajien palkat kasvavat ja bonukset ja osingot pysyvät. Curlylle tämä tarkoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittaisen rahoituksen pienentymistä jo ties kuinka monetta kertaa. Tilanne on tukala. Kuluja pitäisi karsia, mutta se on vaikeaa mm. painokulujen kasvaessa jatkuvasti. Monet lehdet (esim. Aku Ankka) ovatkin alkaneet painaa tuotteensa Virossa. Curly ei halua tehdä sitä vaan tukea suomalaista työtä. Säästöt tarkoittavat siis toiminnan supistamista entisestään. Curly haluaa kuitenkin jatkaa. Kun nuorten lehdetkin ovat paria poikkeusta (Koululainen ja Systeri) lukuun ottamatta lopetettu, on paperiselle nuortenlehdelle edelleen tilausta. Curly on ainoa Suomessa ilmestyvä nuorten itse tekemä lehti, joten paikan mediakentällä luulisi löytyvän. Varsinkin, kun mediakasvatuksesta meuhkataan kaikkialla. Curly on käytännön mediakasvatusta. Ilmaiseksi. Kaikille yli 13-vuotiaille nuorille. Tekemisen ilo ei kysy rahaa tai resursseja. Curly on ilmainen harrastus kaikille nuorille ympäri Suomen. Kuka tahansa voi ryhtyä etätoimittajaksi tai perustaa paikkakunnalleen lehtiryhmän. CURLY LEHTI NUORILTA NUORILLE 4/2013 # Vuosikerta ISSN TAIDETTA IHOLLA TALVISIRKUS KOSMOS SATIN CIRCUS TIEDETTÄ, TAIDETTA JA TIETOKONEITA Sisältää mediakasvatuksellisia tehtäviä! Sukunimi Lähiosoite Postinumero Syntymävuosi Curly järjestää myös muita mediaprojekteja kuten esim. alkuvuodesta Stadi TV:n kanssa toteutetun tv-ohjelman. Kesällä järjestetään viikon mediakurssi Espoossa. Curly on mukana myös Radiofestivaaleilla ja monissa tapahtumissa. Toiminta yritetään pitää mahdollisimman monipuolisena. Tämä lehden numero on tavallista laihempi. Siihen vaikutti moni syy, joiden ei toivota toistuvan jatkossa. Lehden kansi sen sijaan on kustannussyistä jatkossa jälleen himmeä. Tärkeintä ei ole kiiltävä pinta vaan sisältö. Oman jutun julkaiseminen oikeassa lehdessä, radio- tai tv-ohjelman TILAA ILMAINEN CURLY-LEHTI Curly on 4 kertaa vuodessa ilmestyvä nuorten tekemä lehti nuorille. Tutustu ja ihastu! Kyllä kiitos, haluan saada Curly-lehdet veloituksetta suoraan kotiin. Etunimi Postitoimipaikka Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin. Mikä Curly? Curly on nuorten mediaprojekti, jossa tehdään mm. lehteä, videoita ja internetsivuja. Lehteä julkaisee valtakunnallinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly tarjoaa nuorille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa median keinoin. Samalla yhdistys edistää nuorten mediakulttuuria ja kannattaa terveitä elämäntapoja. Toiminnassa nuoret oppivat mediataitoja monipuolisesti, esim. kirjoittamista, valokuvaamista, videoiden toteutusta, internetin käyttöä ja mediakriittisyyttä. Toiminnan vetäjinä työskentelevät nuorisotyön ja viestinnän ammattilaiset. Curly ry järjestää nuorille mediaan liittyvää harrastustoimintaa, mm. viikoittain kokoontuvia mediakerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä. Lisätietoa yhdistyksestä ja sen toiminnasta Tervetuloa Curlyn ihmeelliseen maailmaan! tekeminen, videoprojektissa mukana olo ne antavat nuorille osallistumisen ja onnistumisen tunteita. Se on jotain rahaakin arvokkaampaa. Kevättä kohti! Pipsa Päätoimittaja Kirjepostimerkki Curly ry Sörnäisten rantatie Helsinki Tarjous koskee Suomea. Aiemmat tilaukset yhä voimassa. Curlyn voi tilata ilmaiseksi myös netistä osoitteesta: 2 CURLY 1/2014 CURLY 1/2014 3

3 Silppuri Silppuri Elokuvan pääosissa nähdään Sandra Bullock (vas.) ja George Clooney. Myös Curly osallistui Reaktoriin. Toimistolla tehtiin mm. sarjakuvia ipadeilla. Tsekkaa keskiaukeamalta viikon satoa! Kuvat: Warner Bros. Ent Kuva: Victor Engström / Red Bull Content Pool Kaunis ja kokeileva elokuva rapakon takaa elokuva-arvostelu Gravity HHHH Alfonso Cuaronin (Ja äitiäs kans, Harry Potter ja Azkabanin vanki, Ihmisen pojat) uusi elokuva Gravity on mielenkiintoinen, raikas, kokeileva uutuus rapakon takaa. Se on astronautti Ryan Stonen (Sandra Bullock) puolitoista tuntia kestävä painajainen, joka vain jatkuu ja jatkuu. Elokuvan ensimmäinen otto kestää 17 minuuttia, kamera pyörii avaruudessa huolettomien astronauttien keskellä. Vastaavanlaista ei tässä mittakaavassa ole elokuvan historiassa nähty. Rauhaisa työnteko katkeaa kuitenkin raivoisaan elinkamppailuun. Elokuvassa käsitelty kuoleminen ja sen välttäminen toi mieleen Dostojevskin klassikkoromaani Idiootin, vaikka selvää yhtymäkohtaa ei löydykään. Aivan lopussa nähdään myös pieniä silmänvinkkauksia evoluutioteorialle. Musiikin käyttö elokuvassa on suurimmaksi osaksi perinteistä Hollywoodille tyypillistä alleviivaamista, mutta elokuvan äänisuunnittelu on muuten erittäin nerokasta ja omassa osaalueessaan selvästi erottuvaa. Muutamissa täysin äänettömissä kohtauksissa palataan kuin Mikosta on moneksi Alamäkiluistelun MM-kilpailut järjestettiin tänä vuonna jo 14. kerran. Suositut kilpailut starttasivat Suomen Serenasta ja jatkuivat Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Kanadassa. Suomesta oli mukana kuusi miestä, joista yksi oli tuttu aivan muista ympyröistä: mukana oli näyttelijä Mikko Leppilampi, Oscarin voittaja! mykkäelokuvien aikaan ja koetaan unenomaista taikaa. Olen sitä mieltä, että tuhannen ihmisen näkemä elokuva on tuhat eri elokuvaa. Gravityn tapauksessa tämä pätee erittäin hyvin. Joillekin elokuva on ainoastaan harmitonta viihdettä, mutta monelle se on mieltä avartava kokemus. Oma katselukokemukseni sijoittui tähän väliin. Vaikka elokuvan visuaalinen jälki toikin mieleen tietokonepelin grafiikan, on Gravity hyvin kaunis elokuva, jota katsoessa sopisi jättää popcornit ja karkkipussit pois. Teksti: Omar Fasolah, 19v., Helsinki Leppilampi on ollut uudesta lajistaan aivan innoissaan. Ihan mieletön fiilis. Serenassa pääsin maistamaan lajia, mutta täällä on tosi kyseessä, kertoi Leppilampi järjestäjän tiedotteen mukaan USA:n Saint Paulissa järjestetyssä osakilpailussa. Kassu osaa! Curlyn toimistolla on alkuvuodesta ollut harjoittelijana Kasperi Lundgren, 23, Pekka Halosen akatemian Graafisen suunnittelun koulutusohjelmasta. Kassun töihin on kuulunut monipuolisesti kaikki lehteen ja muihin mediaprojekteihin liittyvät tehtävät. Taitavana kuvittajana ja Radiofestivaali 2014 Curly on mukana järjestämässä Radiofestivaaleja, jossa ensi kertaa on mukana myös nuorten ryhmiä. Festivaalit järjestetään Tampereella Tampereen yliopiston T7:n Demoteatterissa ja Tampereen kaupungin Monitoimitalo 13:ssa. kuvankäsittely- ja taitto-ohjelmien käyttäjänä Kassu on tehnyt mm. Curlyn uuden julisteen ja flyerin kuvitukset, useita ilmoituksia sekä kesällä 2014 järjestettävän Curlyn ja yesboxin mediakurssin julisteen. Tsekkaa Kassun juttu s.18 sekä takakannen juliste! Festarit keräävät yhteen tulevaisuuden äänivelhot ja toimittajataikurit sekä alan konkarit. Festaripäivät tarjoavat radiodokumentti-, kuunnelma- ja juontajakilpailuja sekä muuta ohjelmaa. Lue lisää: Kymmenes Reaktori tuli ja valloitti Etelä-Suomen talvilomaviikolla 8 järjestettiin Helsingissä Suomen suurin nuorten hiihtolomatapahtuma Reaktori. Tapahtumapaikkana oli tälläkin kertaa Suvilahden voimalaitos ja toimintakeskus Happi. Viikko oli täynnä toimintaa; katukorista, käsitöitä, animaatiota, tanssia, sarjakuvaa, leivontaa, valokuvausta jne. Tapahtumassa vieraili jopa nuorta! Loppubileissä veivasi Musta Barbaari. Curly teki tv-ohjelman Curly oli mukana toteuttamassa Stadi.TV:n Päätöksen äärellä tv-ohjelmaa tammikuun viimeisellä viikolla. Suorana lähetetyn keskusteluohjelman teema oli Nuorena Helsingissä. Aiheina oli mm. nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja syrjäytyminen. Studiossa oli haastattelussa kaupunginvaltuutettu Fatbardhe Hetemaj, nuorisolautakunnan varajäsen Atro Åman, toimittaja Laura Haapala sekä Ruuti-nuoria. Curlyn nuoret tekivät ohjelman insertit, keksivät sisällön, hoitivat juonnot, haastattelut ja livetilanteen kamera-ajot. Katso ohjelma: stadi.tv/ohjelma/ paatoksen-aarella-nuorenahelsingissa 4 CURLY 1/2014 CURLY 1/2014 5

4 curly-kolumni Kotipaikkakuntani miseni yhdeksännellä luokalla, kun yhtenä päivänä kotona aloin kirjoittaa esseetä. Huomasin, että kynäni lensi laidasta toiseen uskomattomalla nopeudella. Kun vein kirjoitukseni kouluun, opettajani luuli että olin kopioinut sen netistä ja vaati minua kirjoittamaan toisen koulussa. Sinä päivänä heräsin kirjoittamisen jaloon taitoon, ja olenkin harrastanut sitä satunnaisesti kaikki nämä vuodet. Olen oppinut, että kirjoittamista ei pidä pelätä, se on eräänlainen kynnys jonka yli on astuttava. Kun kerran olet kirjoittanut pari lausetta niin siitä se lähtee. Ei pidä myöskään koskaan pelätä sitä mitä kirjoittaa. Itse taivun vaipua jonkinasteiseen transsiin kirjoittaessani, jolloin pääsen käsiksi alitajuntaani. Tämän jälkeen tallennan tekstin lukematta sitä, en myös muista mitä olen kirjoittanut. Tämä on minun tapa kirjoittaa, ja tapoja on niin monta kuin kirjoittajiakin. Toinen lukee lauseen heti kirjoittamisen jälkeen, joku puhuu ääneen kirjoittaessaan, kolmas lukee tekstin läpi ja joku saattaa poistaa tekstin suoraan kun on sen kirjoittanutkin, haluamatta edes tallentaa sitä Pekka ja Teija Isorättyän valmistama obeliski Särkynyt Lyhty kohoaa Tornionjoen rannalla yhdeksään metriin. 2. Viktoriantoria koristaa Kim Suomäen suunnittelema Joutsen. Taustalla TornioHaparanda -matkakeskus. 3. Tornionjoen silta yhdistää kaksi kaupunginosaa toisiinsa. 4. Rajakaari valtioiden rajalla Viktoriantorilla yhdistää Tornion ja Haaparannan toisiinsa Mä osaan kirjoittaa! Mitä on kirjoittaminen? Se on sanan säilän heiluttelua paperilla, ajatusten valuttamista paperiarkille ja sormien polkkaa näppäimistöllä. Kirjoittaminen ei ole kaikille helppoa tai yksinkertaista. Mietin joskus, että piru kun joku osaa piirtää hyvin, miksen minä osaa? Yritin tarttua lyijykynään ja piirtää koiraa netistä löytyvän mallin mukaan, mutta tuloksena oli naapurin piskin jälkeenjäänyt serkku. Itkin ja nauroin samaan aikaan kun katsoin tuota tekelettä ja heitin sen roskiin. Sitten mietin, mitenkäs laulaminen? Saattaa kuulostaa siedettävältä kun hoilaat yksin suihkussa, mutta ehkä todellisuudessa äänessäsi on mullivainaan nuotti (Kiitos Aku- Ankka -lehti tästä vertauskuvasta). Kirjoittaminen, laulaminen, piirtäminen, ne ovat taitoja jotka ovat joko synnynnäisiä tai sitten niihin pitää opetella kovalla työllä. Itse en ollut aikoinani hyvä kirjoittamaan, en saanut yhtään ajatusta paperille vaikka kuinka yritin. Koin herää- Tosiasia on se, että kirjoittamaan ei opi ilman harjoittelua. Synnynnäinen kirjoittamisen taitokaan ei takaa sitä, että teksti olisi aina priimaa ja mahtavaa. Ehei, on niitä tökeröitä tekeleitä minunkin sormistani tullut niin paljon, että niillä täyttäisi keskiverto muistitikun. Käsialani on lisäksi niin surkeaa, että siirryin jo kauan aikaa sitten koneelle. Näppäimistö hellii sormiani paljon paremmin kuin kalmankylmä lyijykynä. Mutta hei! Haluatko sinä kirjoittaa? Kirjoita. Anna mennä. Avaa Word tietokoneellasi, ota ruutupaperia ja kynä ja pistä ranttaliksi. Älä anna minkään pysäyttää sinua, kirjoita mielipiteitä, runoja, pakinoita, romaaneja, novelleja, lauluja, uhkauskirjeitä ja kauppalappuja. Se on eri asia kuin suihkussa laulaminen, tällä kertaa naapurisi ei rukoile armoa alakerrassa. Teksti: Joni Kokkinen, 22v., Tornio Kuva: Jesse Juopperi, 18v., Tornio KOTIPAIKKAKUNTANI: Tornio Teksti ja kuvat: Jesse Juopperi, 18v., Tornio T orniossa ei ole muuta kuin Haaparannan Ikea, epäiltiin vuonna 2008 esitetyssä Ari Peltosen juontamassa Paskareissu tv-sarjassa. Eihän se ihan niin ole, vaikka koko Suomen mittakaavassa Tornio tunnetaankin ehkä parhaiten juuri yhteistyöstään Ruotsin Haaparannan kanssa. Tornio onkin koko kaupungin historian ajan aina 1600-luvun alusta saakka ollut merkittävä kansainvälinen kauppapaikka. Nykyäänkin rajakaupunkien välinen yhteistyö tulee esiin mm. valtioiden välisellä rajalla sijaitsevana kauppakeskuksena, yhteisenä matkakeskuksena, sekä monenlaisina yhteistyönä järjestettyinä tapahtumina mutta on meillä muutakin. Hieman yli asukkaan kaupunki sijaitsee Euroopan pisimmän vapaana virtaavan joen, yli 500 kilometrisen Tornionjoen rannalla Länsi- Lapissa. Jokivarteen yhdistetään monesti myös alueen perinteinen elinkeino, lohenkalastus. Nykyään alueen merkittävin työllistäjä on kuitenkin Outokummun terästehdas Röytässä. Työn vastapainoksi Torniosta löytyy myös monenlaisia vapaa-ajanmahdollisuuksia: kaupungin keskustan alueella suosittu nuorten oleilupaikka on kauppakeskus ympäristöineen, eikä jalkautuminen Haaparannan puolellekaan ole ollenkaan tavatonta. Oman lukunsa ansaitsee myös bassonjytkeinen kortteliralli, jota on ajoittain myös sakonuhkalla suitsittu. Lisäksi Torniossa on useita nuorisotiloja, uudenkarhea skeittihalli ja monipuolisia liikuntamahdollisuuksia aina frisbee-golfista alkaen. Tornio Perustettu: v.1621 Väkiluku: Pinta-ala: 1348,85 km² Maakunta: Lapin maakunta 6 CURLY 1/2014 CURLY 4/2013 7

5 Joukkuevoimistelu on laajeneva ja kansainvälistyvä laji, jonka suosio on kovassa kasvussa. Itse aloitin voimistelun 8-vuotiaana Elisen jumppakouluryhmässä. Teksti: Mimosa Mäkelä, 13v., Helsinki Kuvat: Putti Tiilikka ja Sami Granö Joukkuevoimistelu on taitolaji, joka on kehittynyt suomalaisesta naisvoimistelusta. Rytmisestä voimistelusta laji eroaa eniten jatkuvien liikkeidensä ja suurempien jouk- kueiden vuoksi. Rytmisessä voimistelussa voidaan joukkueen lisäksi kilpailla myös yksilöinä. Rytminen voimistelu on kansainvälisen voimisteluliiton virallinen kilpaurheilulaji sekä olympialaji. Nykyisin myös joukkuevoimistelussa kilpail- laan kansainvälisesti MM-tasolla. Tutustuin joukkuevoimisteluun ystäväni kautta. Ennen sitä harrastin sirkuskoulua, mutta halusin kokeilla jotain uutta. Kävin tunneilla ja pidin lajista. Kun treenejä alkoi olla enemmän, ei aikaa jäänyt enää sirkuskoululle. Nykyisin käyn treeneissä neljä kertaa viikossa noin kolme tuntia kerrallaan. Lisäksi meillä on harjoitusleirejä ja kerran kuukaudessa ylimääräisiä tehopäiviä, jolloin treenaamme lähes koko päivän. Kilpailuja on noin kymmenen kertaa vuodessa ja muita esiintymisiä jonkin verran. Mimosa (kesk.) treenaa joukkuevoimistelua monta kertaa viikossa. Joukkuevoimistelu on taitolaji Mitä joukkuevoimistelu sitten on? Joukkuevoimistelu koostuu monipuolisista vartalon liikkeistä, tasapainoliikkeistä, hypyistä ja muista liikkeistä kuten käsi- ja jalkaliikkeistä sekä hyppelyistä ja askelsarjoista vuotiaiden sarjasta lähtien koreografiaan voi lisätä myös nostoja. Joukkuevoimistelussa liikkeet suoritetaan jatkuvina, virtaavina sarjoina. Laji vaatii voimistelijoilta notkeutta, hyvää koordinaatiota, teknisiä taitoja ja rytmitajua. Joukkuevoimistelussa tärkeää on myös eläytyminen teemaan ja musiikkiin. Joukkueen suorituksen täytyy olla yhtenäinen ja yhtäaikainen. Laji vaatii melko kovaa harjoittelua ja paljon aikaa varsinkin kilpatasolla, joten motivaation pitää olla kohdallaan. Kilpaileminen joukkuevoimistelussa Joukkuevoimistelussa kilpailevat joukkueet on jaettu kahteen sarjaan: mestaruus- ja kilpasarjaan. Mestaruussarjaan vuotiasta ylöspäin voi päästä, mikäli saavuttaa riittävän hyviä suorituksia vuotiaiden sarjan kilpailuissa. Sarjojen sisällä joukkueet jaetaan myös ikäluokkiin. Kilpailuja järjestetään alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Joukkuevoimistelun kilpailujoukkue koostuu vähintään kuudesta voimistelijasta, jotka harjoittelevat noin 2 3 minuuttia kestävän kilpailuohjelman. Mestaruussarja on tiukempi kuin kilpasarja ja siinä kilpaillaan SMtasolla. Keväisin kilpaillaan vapaaohjelmalla eli ilman välinettä ja syksyisin välineohjelmalla. Mestaruussarjan välinekilpailuissa välineet määrätään ikäsarjoittain: vuotiaat tekevät pallolla ja narulla, vuotiaat vanteella, vuotiaat keiloilla ja yli 16-vuotiaat vapaavalintaisella välineellä. Yli 16-vuotiaat voivat myös valita välineeksi nauhan. Minä joukkuevoimistelijana Harrastan joukkuevoimistelua Elisen vuotiaiden Team Piruet joukkueessa. Olen joukkueeseen yli-ikäinen ja olisi kivaa jos ryhmässä olisi enemmän itseni ikäisiä tyttöjä. Viime syksynä kilpailimme pallolla ja paransimme kategoriaa joka kisassa. Haluaisin myös siksi vuotiaiden joukkueeseen koska heillä on välineenään vanne ja se on lempivälineeni. Tulevaisuus on kohdaltani vielä auki. Satutin kovassa harjoittelussa lonkkani ja sen parantuminen on vielä kesken. Nähtäväksi jää miten toivun ja pääsenkö mukaan kevään kilpailuihin. Parasta joukkuevoimistelussa on liikkuminen kivojen kavereiden kanssa sekä oman kehittymisen huomaaminen. Ja kilpailut ovat parasta, ihanat puvut, meikit ja kannustava yleisö! Suosittelen lajia kaikille tytöille 6-vuotiaasta ylöspäin, jotka ovat innostuneita notkeudesta, kehonhallinnasta ja kivasta liikkumisesta musiikin tahtiin kavereiden kanssa. Lähteet: Mimosan joukkue on Elisen Team Piruet. UNICEF/2013/TIMOR-LESTE/HÄMÄLÄINEN DAGSVERKESINSAMLINGEN PÄIVÄTYÖ- KERÄYS Nappaa kiinni tulevaisuuden työpaikasta taksvärkillä! Koulusi päivätyökeräyksellä autat lapsia Aasiassa. UNICEF/BANA TEE HYVÄ PÄÄTÖS JA ILMOITTAUDU HETI! UNICEF/LAOA CURLY 1/2014 Lue lisää: schools-for-asia Mer information: schools-for-asia-svenska Lue lisää: paivatyokerays

6 Sohvi Svensk, 17, ei pelkää käyttää kameraa. Tampereen nuorten klubikortissa komeilee Sohvin ottama kuva Pispalan tulitikkutehtaalta. Tampereen nuorille tehtiin oma klubikortti ja kortissa komeilee tamperelaisen Sohvi Svenskin, 17, nappaama kuva Pispalan tulitikkutehtaalta. Sohvi osallistui kuvalla kilpailuun, jonka voittajakuva painettiin uuteen klubikorttiin. Idea osallistumiseen tuli Helapuiston nuorisokeskuksesta, Sohvi kertoo. Sohvi lähetti viisi kuvaa nuorisokeskuksen työntekijälle, joka valitsi kilpailuun lähetettävät kuvat. Kyseinen kuva olikin nappivalinta, sillä nyt se komeilee uudessa klubikortissa! Vaikkei kilpailusta muuta konkreettista palkintoa saanutkaan, voittaminen nostattaa hymyn kuvaajan huulille. Myös maine karttuu saavutuksen johdosta. Sohvin kuvia voi ihailla myös mm. Facebookissa sivulla Neonemo Photographies, ja IRC-Galleriassa ja Instagramissa niitä löytää hakusanalla Neonemo. Sohvi luonnehtii itseään nimimerkkinsä mukaisesti neonvärien lailla pirteäksi sekä emotionaaliseksi. Itse oppien kuvaamaan Jo hyvin pienenä valokuvaamisesta innostunut Sohvi on itseoppinut valokuvaaja. Pienen tytön käsiin ei perheen kallista ja herkkää filmipokkaria uskottu, mutta kiinnostus ei haalistunut vuosien saatossa. Peruskoulussa ei ollut mitään kuvaamista tukevaa, joten oma kamera olikin mieluisa rippilahja. Uusia mahdollisuuksia valokuvaamiseen ovat tuoneet matkan varrella kerääntyneet taidot ja kameran osat. Vaikka en saanutkaan pienenä lainata isän kameraa, oman kameran myötä perhekin on huomannut, että osaan kuvata ja tykkään siitä, Sohvi kertoo. Luonto ja ympäröivä maailma innostavat Sohvia kuvaamaan. Joskus kuvaamaan lähdetään porukallakin, mutta pääosin yksin työskentely on muotoutunut tärkeäksi osaksi Sohvin elämää. Myös luonnollisuus on Sohville kuvissa tärkeää. Kuvien manipulointi on nykyään aivan liian aggressiivista ja luo vääränlaisia kuvia ja ihanteita esimerkiksi mainosteollisuudessa, Sohvi sanoo. Omissa kuvissaan hän muokkaa korkeintaan värejä. Maailma on avoin Tulevaisuuttaan Sohvi ei ole vielä suunnitellut kovin pitkälle. Maailmalle on halua lähteä, kohta täysi-ikäinen elämänjanoinen valokuvaaja intoilee. Lukiossa Sohvin pääjuttu on valokuvaus, mutta muutkin taiteen lajit, kuten maalaaminen ja piirtäminen, ovat lähellä hänen sydäntään. 10 vuotta Sara Hildén -akatemiassa opiskellut ja nyt lopputyötään siellä valmisteleva Sohvi on kiinnostunut myös graffiteista ja katukulttuurista. Katukulttuuri pitäisi tuoda lähemmäs ihmisiä eikä sysätä syrjäisille ja harvoille sallituille paikoille kaupungin laidoille, Sohvi sanoo ja jakaa mielipiteen monen muun kanssa. Kaikkia kuvaamisesta innostuneita Sohvi kehottaa ottamaan kameran käteen ja kuvaamaan. Harrastukseni Kolarissa Monet kolarilaiset nuoret harrastavat laskettelua tai lautailua. Kuva Ylläkseltä. Teksti: Elviira, 15v., Kolari Kuva: Anju Marjamaa, 16v., Kolari Tamperelainen kuvaajalupaus sai kuvansa uuteen klubikorttiin Teksti: Elina Urtti, 14v., Tampere Kuva: Katariina Teiss, 15v., Tampere Sohvi Svensk ei pelkää käyttää järjestelmäkameraansa, vaikka lapsena hän ei saanut koskea perheen filmipokkariin. Kun pienenä astelin ensimmäisen kerran hiihtoladulle 3-vuotiaana, en ollenkaan tiennyt, mitä minun pitäisi sauvoilla ja suksilla tehdä. Kuvassa minulla on punainen haalari, kenkiin kiinnitetyt sukset ja sauvat, joissa oli aivan järkyttävän kokoinen sompa. Kompastelin ja kaaduin varmasti tuhat kertaa, mutta rakkaus hiihtoon syntyi. Perhe kannusti minua harrastuksessani ja minusta tuli kilpahiihtäjä. Enää kilpaileminen ei innosta. Samoihin aikoihin aloitin myös laskettelun. Ensin opettelin laskemaan suksilla. Muutettuamme Lappiin Ylläkselle saivat kunnon rinteet minut innostumaan ja opettelin laskemaan myös laudalla. Tykkään myös yleisurheilla. Kisasin pienempänä ahkerasti, mutta harrastus jäi vähemmälle muutettuamme Lappiin. Täällä ei ole paljoa kisoja ja kaupunkeihin kisaamaan on pitkä matka. Haluaisin silti jatkaa yleisurheilua. Urheilemisesta syntyi kiinnostus timmiin kroppaan. Nyt käyn salilla treenaamassa muun liikunnan ohella. Haaveenani on saada lihaksikas ja hyvinvoiva kroppa, mutta ei mikään kehonrakentajakroppa. Treenaamisesta tulee aivan mahtava olo. Käyn myös zumbassa ja piloxingissa. Ehkä erikoisin harrastukseni on se, että tykkään rässätä mopoja ja kaikkea missä on moottori. Myös autot kiinnostavat tosi paljon. Haluaisin harrastaa motocrossia, mutta täälläpäin ei oikein ole siihen mahdollisuuksia. Monet ihmettelevät harrastustani koska olen tyttö. Minusta siinä ei ole mitään erikoista, että tytöt ajelee mopoilla, tykkää rässätä ja tuunata niitä tai harrastaa motocrossia. Kun täytän 16, aion hommata kevytmoottoripyörän. Tulevaisuudessa ehkä omistan piikin tai vielä isomman pyörän. Pointsit vaan niille tytöille, jotka tykkäävät enemmän mopoista kuin skoottereista! 10 CURLY 1/2014 CURLY 1/

7 Saskia 15v. Oon noin kuusi vuotta tehnyt videoita. Tykkään editoida imovieta käyttäen. Sävellän ja sanoitan omia kappaleita. Tämä hanke on tuonut luovuuttani esille, koska on enemmän resursseja tehdä asioita kuten studiossa äänittämistä ja videoiden ottoa paremmilla laitteilla ja vihreää seinää käyttäen. Lisäksi pidän ohjaamisesta ja se on huomattu käytännössäkin. Tulevaisuuden takia tulevaisuutta varten T ulevaisuuden takia tulevaisuutta varten -ryhmässä vuotiaat nuoret tekevät lyhytleffoja ja oppivat leffojen teosta. Ryhmä sai Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatiolta Cimolta Youth In Action (YIA) tukea nuorisoaloitteen toteuttamiseen syksystä 2013 kevääseen 2014 saakka. Tulevaisuutta varten -nuorisoaloitteessa yhtenä tavoitteena on, että mukana olevat nuoret oppivat enemmän lyhytleffan teosta. Tuella on hankittu mm. kamera, välineitä, tarvittavaa rekvisiittaa ja tarpeistoa. Nuoret osallistuvat myös editointikoulutukseen. Leffoja tehtäessä nuoret päättävät itse aiheet, suunnittelevat, kuvaavat, ohjaavat ja editoivat. Lisäksi he äänittävät ja tekevät musiikit sekä kirjoittavat projektista blogia. Nuorten ryhmä kokoontuu omalla ajalla koulun jälkeen. Noin kerran kuukaudessa lauantaisin pidetään yhteinen työpaja Helsingissä Asukastalo Saunabaarissa, jossa on tilaa suunnitella, toteuttaa ja kuvata videoita isompanakin ryhmänä. Nuoret saavat osallistumisestaan Youthpass-todistuksen, johon kirjataan yhdessä nuoren kanssa hänen hankkeessa oppimiaan taitoja. Tulevaisuuden takia -YIA nuorisoaloite blogi on osoitteessa tulevaisuuttavarten.blogspot.fi Tulevaisuuden takia leffoja tekemässä Nuorten elokuvaprojektissa jokainen nuori on projektin ohjaaja. Teksti ja kuvat: Saskia,15v., Monire,15v., Suvi,14v. ja Marjam,15v., Helsinki Sekamelskaa, kaoottisuutta, päällekkäin puhumista. Piano soi, kitara soi ja ryhmä toimii hyvin itseohjautuvasti. Nuoret siis keskenään. Kässärin ideointisessio käynnistyy ja kauhuleffan synopsis tallentuu google-drive -pilvipalveluun. Ei pidä liikaa heruttaa, joku nuorista sanoo, kun keskustelemme siitä mikä on ollut mukavinta ja antoisinta puoli vuotta kestäneessä nuorisoaloitteessa, jossa ollaan oppimassa lyhytleffan tekoa. Jokainen nuori on projektin ohjaaja!, toteavat kaikki yhdessä. Monire 15v. Videointien teko lähti siitä, kun opin käyttämään Youtubea. Youtubessa oli paljon nuoria, jotka tekivät videoita nuorten tavalla (eli ne oli hauskoja). Oli tylsää katsoa ns. aikuisten ohjelmia, jotka tulivat TV:stä. Esimerkiksi kaikki uutiset, luontovideot ja sarjat olivat tylsiä, koska niissä oli pelkästään aikuisia näytössä ja heillä oli aikuisten vitsejä ja asioita jotka eivät kiinnostaneet nuoria. Tietenkin TV:ssä oli Pikku Kakkonen, joka oli tarkoitettu lapsille. Nuorille ei ollut kiinnostavia ohjelmia. Marjam 15 v. Olen harrastanut kuvaamista ja videoiden tekoa seitsemän vuotta. Toivon pääseväni lukioon, jossa voin ottaa elokuva- ja valokuvauskursseja. Olen asunut Suomessa 11 vuotta. Rakastan tehdä hauskoja lyhytelokuvia. Yleensä pidän hauskaa kavereitteni kanssa katsomalla elokuvia. Itse tykkään katsoa paljon MTV-kanavaa. Lempielokuvani ovat 8 Mile ja Hang over 1, 2 ja 3. Tästä elokuvaprojektista olen oppinut paljon hyödyllisiä asioita kuten kuvaamaan eri kuvakulmista ja muokkaamaan elokuvapätkiä. Musiikin teko oli hauskaa, koska päästiin studioon äänittämään, soittamaan ja muokkaamaan niitä. Unelmaammattini on lääkäri, mutta aion perustaa oman yrityksen, jossa pääsen järjestämään juhlia, kuvaamaan niitä ja perustamaan oma studion, jossa voin ottaa kuvia elämän tärkeistä asioista. Toinen haaveammattini on päästä Hollywoodiin elokuvaohjaajaksi. Suvi 14v. Hauskinta ja opettavinta on ollut yhteistyö. Minua inspiroi tässä projektissa luovuus, kuvaaminen, piirtäminen ja näytteleminen. Minä teen myös omaa vlogia, joka on tuonut minulle uskallusta olla oma itseni. Joulun alla kirjoitimme Saskian ja muiden projektissa mukana olevien nuorten kanssa kässäriä ja ideoita oli paljon. Pikkuhiljaa muodostui hyvä juoni tulevalle lyhytelokuvalle. Odotan innoissani kuvauksien alkua! Aino, ryhmän vapaaehtoisohjaaja Nuoret viihtyvät yhdessä ja heillä on hauskaa videoita tehdessä. He ovat luovia ja reippaita. Viiden tunnin tapaamissessiot menevät todella nopeasti. Tapaamiskerrat rakentuvat alkuinfosta, välipalasta, videon suunnittelusta, kuvaamisesta ja lopuksi olemme syöneet joko itse tehtyä ruokaa tai käyneet pitsalla. Nuoria tapaamisissa on ollut vaihtelevasti Meidän proggis tekee yhteistyötä Jyväskylän Painovirheen kanssa. Sieltä tulee nuorten ryhmä Helsinkiin. Toukokuussa menemme Jyväskylään opettelemaan animaatiota. 12 CURLY 1/2014

8 Reaktorin satoa Suomen suurin hiihtolomatapahtuma Reaktori järjestettiin Suvilahden voimalaitoksessa ja toimintakeskus Hapessa Helsingissä. Myös Curly osallistui tapahtumaan järjestämällä erilaisia työpajoja. Viikolla tehtiin mm. kollaasirunoja ja sarjakuvia. Perjantaina tehtiin sarjakuvia ipadeilla Sarjakuvakeskuksen kanssa. 14 CURLY 1/2014 CURLY 1/

9 Olen aina halunnut kertoa tarinoita muille, mutta se on ollut vaikeaa. En ole hyvä sadunkertoja ja tarinani ja ideani ovat olleet päässäni pitkään. Kirjoittaminen tuntui alusta asti helpolta ja luontevalta, vaikkakin välillä hyvin haastavalta. Ajattelin, että tällä tavalla saisin tarinani muiden tietoon. En lue paljoa ja kuuntelen kirjat muutenkin mieluummin äänikirjoina. Pisin kirja, jonka olen kuunnellut on Taru Sormusten Herrasta -trilogia. Se on lempikirjani. Se sai minut ymmärtämään kuinka kirjoja todellakin kirjoitetaan. Ymmärsin kuinka kuvaukset ja kohtaukset tehdään ja kuinka siirrytään sulavasti tilanteesta toiseen. Ennen kuin aloin kirjoittaa kirjaa etsin paljon tietoa asteroideista ja meteoriiteista. Halusin tietää millaista tuhoa minkäkin kokoinen kappale aiheuttaisi maapallolle, jos sellainen sattuisi vastaan. Tavoitteena toisenlainen teos Aloin kirjoittaa Ihmisen kohtaloa vuoden 2009 kesällä. Sitä ennen olin jo kirjoittanut muitakin pitkiä tarinoita tietokoneella mutta viimeistelyt olivat aina jääneet kesken. Päätin, että tähän tarinaan panostaisin täysillä, joten lähdin liikkeelle erilaisesta kirjoitustavasta: päätin kirjoittaa koko tarinan käsin, eli kynällä ja paperilla, ilman tietokonetta. Tiesin, että projekti tulisi venymään reilusti tämän päätöksen vuoksi, mutta halusin kokeilla sitä. Päädyin kirjoittamaan kirjan ihmiskunnan ja maapallon varmasta tuhosta, sillä olen aina ollut kiinnostunut tieteestä. Itse näen myös, että jonain päivänä (toivottavasti hyvin kaukana tulevaisuudessa) maapallo tulee kokemaan tällaisen kohtalon. Mietin pitkään miksi ihmeessä en ole koskaan nähnyt elokuvaa tai lukenut kirjaa, jossa maapallo todellakin tuhoutuisi asteroidin iskussa. Aikaisemmissa teoksissa ihmiset aina keksivät keinon pelastautua ja lopuksi kaikki on taas hyvin. Kirjani aihe tuntui aika synkältä. Koska en halunnut tarinan olevan pelkkää tuhoa, lisäsin siihen sivujuonena rakkaustarinan. Marco J. Juhani: Ihmisen kohtalo 263s. Tyylisuunta: scifi/draama Ilmestymisvuosi: 2013 Julkaistu e-kirjana: kirja.elisa.fi/ekirja/ihmisen-kohtalo Kirjoittamisen haasteet Kirjan kirjoittamisessa oli monia haasteita. Ehkä kaikkein vaikein oli pitää motivaatiota yllä, sillä tiesin etukäteen projektin olevan hyvin pitkä. Pahimmillaan minulla oli viikon mittaisia aikoja jolloin en kirjoittanut lainkaan. Se oli pisin tauko, sen jälkeen minun oli vaan pakotettava itseni jatkamaan. Jatkoin kirjoittamista aina siksi, että halusin niin paljon saada tarinoita muiden luettavaksi. Toinen vaikea asia jonka usein kohtasin, oli kramppi kädessä ja käsivarressa. Yleensä kirjoitin yhteen menoon noin tunnin, joka vastasi kahta sivua. Joskus taas innostuin oikein kunnolla kirjoittamaan ja parhaimmillaan kirjoitinkin yhtenä päivänä kahdeksan sivua, jonka jälkeen käsivarressa asti tuntui kipua. Onneksi ei tullut jännitupintulehdusta, se olisi pysäyttänyt täysin koko kirjoitusprojektin. Kaikki ideat paperille Tällä hetkellä en kirjoita mitään, mutta keskeneräisiä kirjoja on kolme. Viime syksynä kirjoitin ensimmäistä kertaa lyhyen novellin, joka on 36 sivua pitkä. Olen ajatellut siirtyä kokonaan novelleihin, sillä niitä kirjoittaessa innostus ei ehdi laantua ja saan ne helpommin valmiiksi. En millään osaa kirjoittaa lyhyitä tarinoita. Kaikki ideat venyvät ja venyvät ja pian huomaan niiden olevan jo satoja sivuja pitkiä. Kokonaisten romaanien kirjoittamisessa sen sijaan vaikeinta on pitää into ja motivaatio yllä, sillä ilman sitä kirjoittamisesta tulee puuduttavaa ja lähes mahdotonta. Silloin itse tarinasta ja sen kerrontatavastakin tulee tylsää eikä kirja menesty. Minulla on aivan liikaa ideoita päässä ja haluaisin saada ne kaikki paperille. Minulle ei ole tärkeää tienata kirjoillani vaan että ne tulevat mahdollisimman monen tietoisuuteen. Jos haluaisin vain tienata, en usko että ideani olisivat näin mielikuvituksellisia. En ehkä panostaisi niihin näin paljon vaan kirjoittaisin nopeasti tylsiä, laimeita tarinoita joita en itsekään jaksaisi lukea. Koska tarinoiden jakaminen on minulle tärkeintä, haluan panostaa niihin mahdollisimman paljon ja tehdä niistä niin hyviä kuin vain pystyn. Käyn tekstejä läpi yhä uudestaan ja löydän jatkuvasti virheitä joita muut eivät välttämättä näe. En usko, että mikään tarinani tulee omasta mielestäni olemaan koskaan täydellinen. Marco J. Juhani: Löysin tavan kertoa tarinoitani ja se oli kirjoittaminen 16 CURLY 1/2014

10 TYYLISUUNNAT MUOTOKUVISSA Muotokuvaaminen on kehittynyt vuosien saatossa. Aluksi käytettiin öljyvärejä tai veistettiin marmoria. Valokuvaaminen mullisti muotokuvauksen kokonaan. Modernismi Valokuvauksen yleistymisen ja laitteiden kehityksen myötä valokuvaamisesta alkoi tulla entistä helpompaa ja käyttäjäystävällisempää. Alan harrastajat alkoivat kehittää erilaisia valokuvaustekniikoita ja kokeilla uutta. Valokuvan ei enää tarvinnut jäljitellä maalauksia. Modernismille ja formalistiselle tyylisuunnalle on tyypillistä keskittyä muotoihin ja varjoihin. Valokuvat ovat myös useimmiten mustavalkoisia ja tarkkoja. PIKTORIALISmi Piktorialistinen tyylisuunta jäljittelee kuvataiteellista vaikutelmaa. Piktorialistiset valokuvat ovat pehmeäsävyisiä, hämäriä ja epätarkkoja. Muotokuvauksessa huomio kiinnitetään kuvattavan kasvoihin ja silmiin muun osan jäädessä pehmeästi epäteräväksi luvun lopulla muotokuvia alettiin tehdä valokuvaamalla, jolloin ne alkoivat yleistyä myös tavallisten ihmisten keskuudessa. SURREALISmi Surrealismi hakee inspiraatiota alitajunnasta ja unista. Tyylisuunnan valokuvat ovat tyypillisesti kokeellisia ja luovia. Surrealistiselle muotokuvalle tunnusomaisia piirteitä ovat taianomaiset, mystiset, tunnelmaltaan epätodelliset ja unenomaiset sommitelmat, joissa on vertauskuvallisuutta ja omalaatuisesti käytettyjä aika- ja tilasuhteita. Valokuvauksen historia -kurssilla Pekka Halosen akatemiassa oli tehtävänä ottaa kolme eri valokuvauksen tyylisuunnan muotokuvaa samasta henkilöstä. Tein tehtävän osana työharjoitteluani Curlyn toimituksessa. Teksti ja kuvat: Kasperi Lundgren, 23v. Malli: Anniina Salminen Kasperi Lundgren Curlyn työharjoittelija 18 CURLY 1/2014 CURLY 1/

11 Mielipide Kännykkäriippuvuus Mielipide Onko Suomessa tänä päivänä yhtään ihmistä, joka ei tuntisi kännykkää? Epäilen suuresti. Kännykän käyttöön, tekstailuun Whatsapissa, jonkun kivan pelin pelaamiseen, Facebookin päivittämiseen tai vaikka Ask.fm:n selailuun jää koukkuun. Nykyään, jos on kavereiden kanssa, saattaa olla todella pitkään hiljaista kun kaikki näppäilee jotain oman kännykkänsä kanssa. Ihminen on paikalla, muttei läsnä. Saatetaan jopa lähetellä viestejä sille vieressä istuvalle. Kännykän käytöstä on tullut minun mielestäni suuri ongelma. Itsekin teen noita edellä mainittuja asioista. Kännykän käyttö koulussa oppitunneilla häiritsee luonnollisesti opiskelua, niin omaa, kuin muidenkin. Nukkumaan meno saattaa olla vaikeampaa, kun viestejä tulee todella paljon. Kuvaaminen on ihanaa Kuvat ikuistavat hetkiä. Jollain ihmisillä on kuvaamisen taito. Jotkut opiskelevat kuvaamista, joillekin se on vain harrastus. Kun jaksaa katsoa ympärilleen niin saa hienoja kuvia joka puolelta. Itse rakastan kuvaamista. Se on enimmäkseen vain harrastus. Ilman Instagramia en selviäisi, lisäilen sinne kuvia joka päivä. Kuka tahansa osaa kuvata jos on kärsivällinen ja osaa katsoa ympärilleen. Kuvasta tulee vielä hienompi muokkaamalla sitä vähän. Mutta ei kannata muokata liikaa, muuten kuva menee pilalle eikä siinä ole sitten enää eloa. Joskus taas päinvastoin muokkaus tuo kuvaan eloa. Itse muokkailen kuvia vain vähän. Kuvien ottamiseen ei tarvitse paljon mitään. Puhelimen kamera riittää ihan mainiosti kuvien ottamiseen. Mutta kaikkein paras vaihtoehto on kunnon kamera. Itse käytän Canon 600D -kameraa ja puhelimen kameraa. Puhelimen kameraa tulee käytettyä usein jos kunnon kamera ei satu olemaan mukana. Kaikenlainen lintujen ja muu ympäristön kuvaus on todella ihanaa. Kuva on ikuinen ja muistoja tuova esine. On ihanaa mennä ulos kuvailemaan joka päivä. Aamulla on paras aika kuvata! Silloin saa ihania kuvia aamusta. Aina kuvan ei tarvitse olla täydellinen. Jos itse on tyytyväinen kuvaan niin se riittää. Itse otan kuvia vain Instagramiin ja blogiini. Koko blogin ulkoasukin on tehty omista kuvistani. Kuvia pystyy käyttämään mihin vain. Omista kuvista saa tehtyä hienon kollaasin tai vaikka tapetin seinälle. Kamera on mukana arjessani jatkuvasti. Se on mukavaa. Kuvaaminen on minulle tärkeä juttu ja harrastus. Se on myös todella yleinen harrastus. Moni nuori ottaa kuvia joko itsestään tai jostain muusta. Kuvaaminen kannattaa aloittaa heti jos siitä haluaa tehdä harrastuksen. Muuten vaan on myös kiva kuvailla! :) Elina Valdmann, 13v., Heinola Elina on Yeesin vapaaehtoinen. Onhan kännykästä hyötyäkin, jos on vaikka vanhempien kanssa kyytiasioita hoideltavana ja onhan kätevää soittaa kaverille, että missä tämä on. Mutta kännykän käyttöä pitäisi rajoittaa jotenkin. Olisihan hyvä, jos kännykät kerättäisiin koulussa oppitunnin ajaksi pois, vaikka ei se silloin kivalta tunnukaan, kun opettaja on jonkun kännykkäparkkilaatikon kanssa siinä edessä. Ainakin minulla tulee tosi turvaton olo, ellei kännykkä ole joko taskussa tai penaalissa. Tulee sellainen paniikki, että missä minun rakas lapsi on. Kun kello illalla tulee kymmenen tai yksitoista, niin kännykkä pitäisi laittaa pois. Jos ei muuten, niin laittaa puhelin sellaiselle etäisyydelle itsestä, että sitä ei jaksa ottaa väsyneenä. Minulla itselläni on jäänyt monet yöunet lyhyiksi kännykän takia, ja uskon, että monilla muilla myös. Eli selviämmekö enää ilman kännyköitä, niin kuin ennen vanhaan? Vai onko hyväksyttävä, että kännykästä on tullut ihmisen paras ystävä? Siinä onkin pohtimista. Lotta Kuismanen, 15v., Tornio Mie ossaan Minä osaan olla nuori. Osaan kokea, oppia, pettyä ja kasvaa. Kaikki tämä kuuluu nuoruuteen. Nuorena joutuu noudattamaan aikuisten asettamia rajoja, mutta on opittava myös asettamaan itselleen rajoja. Suuri osa omista arvoista muodostuu nuorena, mikä on oikein ja mikä väärin. Nuorena voi kokea erittäin monta uutta tilannetta. Tilanteita, joista osan muistaa loppuelämän, mutta myös tilanteita, joita ei olisi halunnut kokea. Tilanteita, joissa on kieltäytynyt tai myöntynyt. Molemmat ovat yhtä tärkeitä, mutta itse täytyy päättää millaisissa tilanteissa kieltäytyy ja millaisissa myöntyy. Kokemus syntyy osittain siitä, että on itse vaikuttanut päätökseen. Nuorena joutuu tekemään paljon valintoja. Vaikka sitä ei ajattelisikaan, suuri osa valinnoista vaikuttaa myös tulevaisuuteen, vaikka valinta tuntuisikin vain nuoruuden kokeilulta. Millaisessa seurassa haluaa liikkua tai millaisen kuvan antaa itsestään. Vaikka välillä valitsisikin väärin, ei se maailmaa kaada. Virheistä kuuluu oppia. Nuorena ei voi päättää kaikkia omia asioitaan, mutta niihin voi yrittää vaikuttaa parhaansa mukaan. Vanhemmat lyövät aina lopussa nuijan pöytään. Ainakin näin sen pitäisi toimia. Nuoren ei kuulu päättää kaikista omista asioistaan, vaan sitä tehtävää varten on luotu vanhemmat, vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan. Pettymys on suuri, kun ei saakaan tahtoaan läpi ja olla kolmeen asti aamuyöhön kaverilla katsomassa leffaa. Rinta rottingilla kohti uusia vastoinkäymisiä. Sekin kuuluu nuoruuteen. Jos selviää kaikesta tästä, on kasvanut. Ainakin henkisesti. Fyysisyydestä viis, koska erästä sanontaa siteeraten koolla ei oo väliä. Roni Forsman, 16 v., Rovaniemi 20 CURLY 1/2014 CURLY 1/

12 Sarjakuvareportaasi: Kirjamessut Tekijä: Milla Hautapaakkanen, 19v., Vantaa Milla (nimim. Onides) on AV-alaa opiskeleva nuori, joka viettää paljon ajastaan tietokoneen ääressä ja vapaa-ajallaan piirtelee sekä tekee sarjakuvia. Milla on työharjoittelussa Sarjakuvakeskuksella. 22 CURLY 1 /2 014 C U R LY 1 /

13 tänään? Mikä otti päähän Curly pitää mediakerhoa Pasilan Vamos -toimintakeskuksessa keväällä Tässä ryhmän nuorten ajatuksia siitä, mikä tänään otti päähän eniten. Juttuvaihto: Verkkolehti KooäNVee Mua ottaa päähän, ettei ole omaa tyttöystävää. En omista toista puoliskoa, olen vain puolikas rikotusta sydämestä. Muija 27v. Mua inhottaa huominen, koska mulla on lääkäri! Nainen, 19v. En osaa valita kaamoksen ja kiusaamisen välillä. Kaamoksessa ärsyttää lisääntynyt unentarve ja masentava sää, kun on märkää ja kylmää. Kiusaamisessa ärsyttää ehkä eniten se, että kiusaajalle ei aiheudu kiusattuun verrattavia haittoja. Kiusaamiseen ei puututa tarpeeksi. Nainen, 25v. Ottaa päähän ihmisten ahneus ja elitismi sekä turha ulina ja valitus! Mies, 23v. Minua harmittaa se, että luen paljon ja uusien kirjojen löytäminen on tosi vaikeaa ja hidasta. Mies, 23v. Ottaa päähän, että ihmisen on nykyään niin vihaisia ja töykeitä, että pienikin kohteliaisuus kuten hei sulla on kiva paita otetaan flirttailuna. Ei, en halua kanssasi naimisiin vaikka sanoisin että hei, ootpa sä kaunis. Naaras, 20v. Että ei ole rahaa ja on nälkä. Uros, 19v. Huono sää, taloudelliset ongelmat (hukun laskuihin, rahat ei riitä mihinkään). Nainen, 19v. Ärsyttää päänsärky. Koska päätä särkee. Uros, 17v. Se, että on talvi ja kylmä. Ja rahattomuus. Nainen, 18v. Ottaa päähän keskeytynyt opiskelu, koska en halua käydä Vamoksessa vaan haluan kouluun. Nainen, 18v. Raha-asiat harmittaa, kun rahat ei tunnu riittävän mihinkään. Nainen, 23v. Ottaa päähän ku ei oo tarpeeksi voimakkaat lääkkeet. Ihminen, 17v. I hate ignorant, dumb, idiotic people whom don t have a clue about how the REAL world works. Uros, 17v. Vihaan kirjoittaa omista mielipiteistä, koska joku voi vaikka lukea ne ja kattoo mua pahalla silmällä. Ja sade ottaa päähän, koska se on tähän aikaan vuodesta niin kylmää ja ankeeta. Nainen, 23v. Ärsyttää, että mulla on enemmän tekemistä kuin on aikaa. Nainen, 29v. Postcrossing Lähettävätkö ystäväsi vain nettikortteja? Tuleeko etanapostissa pelkästään laskuja? Ei hätää, ongelmaan on ratkaisu! Teksti: Heikku Ulvinen, 20v, Ulvila Postcrossing on portugalissa kehitetty kansainvälinen postikorttirinki. Perusideana on lähettää ja vastaanottaa paperisia postikortteja ympäri maailmaa. Sivusto avattiin netissä vuonna 2005 ja tammikuussa 2012 sivuston kautta oli lähetetty jo kymmenen miljoonaa postikorttia. Mukana myös suomalaisia Sivuille on rekisteröitynyt monia suomalaisia. Yksi heistä on kotkalainen Aino, joka on täysin hullaantunut harrastukseen. Aloin harrastaa postcrossingia, kun eräs kaverini kertoi minulle siitä. Postcrossing kuulosti niin hauskalta, että halusin ehdottomasti itse päästä kokeilemaan. Noin kuukausi sitten rekisteröidyin sivustolle ja se on ollut menoa se, Aino kertoo. Postcrossingissa täytyy kortit ja postimerkit kustantaa itse, mutta se ei ole Ainoa hidastanut. Harrastus antaa hänelle niin paljon takaisin. Parasta harrastuksessa on yllätys. Koskaan ei tiedä, milloin postiluukusta kolahtaa kortteja. Tykkään myös kirjoittamisesta ja on mukava päästä ylläpitämään englanninkielentaitoa. On lisäksi mielenkiintoista tutustua ihmisiin ympäri maailmaa, Aino kertoo. Helppoa ja hauskaa Sivusto määrittää kenelle kortti lähetetään, joten ikinä ei voi tietää mistäpäin maailmaa seuraava kortti tulee. Tähän mennessä Aino on saanut kortteja Venäjältä, Hollannista, Saksasta, Yhdysvalloista, Japanista, Kiinasta, Taiwanista, Ranskasta ja Latviasta. Hauskimmat saamani kortit Postcrossing -postikorttiringissä lähetetään ja vastaanotetaan postikortteja ympäri maailmaa. ovat olleet mopsiaiheisia. Mainitsin profiilissani keräileväni mopsikortteja, joten oli kiva yllätys, että toiveeni toteutui, Aino hehkuttaa. Lähetettävien korttien ja postimerkkien aiheiden valinta on helppoa, sillä käyttäjien profiileissa on joskus toiveita millaisista aiheista ja korteista ihmiset ovat kiinnostuneet. Aino yrittääkin parhaansa mukaan noudattaa näitä kriteerejä ja valita vastaanottajalle toivotunlaisen kortin. Muumi-postimerkit ovat ainakin sellaisia, joista vastaanottajat ovat tykänneet. Itse unelmoin, että saisin sellaisen postikortin, joka yllättäisi minut persoonallisuudellaan. Aino odottaa mielenkiinnolla, milloin tämä tulee tapahtumaan. Suosittelen tätä harrastusta kaikille, jotka pitävät korttien kirjoittamisesta ja vastaanottamisesta. Postcrossingia voi harrastaa itselle sopivaan tahtiin. Siitä ei tarvitse ottaa mitään stressiä. Tämän on tarkoitus olla hauskaa ajanvietettä!, Aino kiteyttää. Juttu on julkaisu aikaisemmin KooäNVee Karhukuntien Nuorten Verkkolehdessä. Lehdessä julkaistaan nuorten tekemiä artikkeleita, kuvia, sarjiksia, bändi- tai leffa-arvosteluja ja muita nuoria kiinnostavia asioita. Lehti ilmestyy 2 4 kertaa vuodessa, mutta nettisivuilla julkaistaan uusia artikkeleita jatkuvasti. Tervetulleita lehteä tekemään ovat kaikki vuotiaat Karhukuntien (Pori, Merikarvia, Pomarkku, Ulvila, Luvia, Nakkila, Harjavalta, Kokemäki ja Huittinen) alueella asuvat ja opiskelevat nuoret CURLY 1/2014 CURLY 1/

14 CURLY-kolumni Menetyksien kautta voittoon Synnyin vuonna Äitini sai minut 36-vuotiaana ja isä oli tuolloin 49 vuotta. Vanhempieni piti erota vuonna 1994, että saisivat pitää minut. Molemmilla oli alkoholiongelma. Äiti erosi isästäni ja otti mut mukaansa. Sain käydä isän luona viikonloppuisin, 26 CURLY 1/2014 jos isä kykeni hakemaan mut äidin luota selvinpäin. Muutaman kerran kävi niin, että isä tuli humalassa. Lapsena en ymmärtänyt miksen saanut lähteä isän mukaan, mutta näin vanhempana ymmärrän. Vaikka isä ja äiti olivat eronneet, muistan, että niistä näki miten paljon ne toisiaan silti rakasti. Minulla on isän puolelta neljä isosiskopuolta, kaikki mua paljon vanhempia. Pienenä aina toivoin isoveljeä, koska mulla ei koskaan sellaista ollut. Elämäni muuttui täysin vuonna En muista sitä vuotta kovinkaan tarkasti, olin kumminkin vain 6-vuotias pieni tyttö. Äiti joutui sairaalaan ja nukkui pois tiistaina 7. lokakuuta. Multa ei koskaan ennen ollut kuollut kukaan enkä ymmärtänyt mitä se tarkoittaisi. Äidin hautajaisissa ihmettelin miksi kaikki itkee. Luulin sen olevan leikkiä. Ajattelin, että kun pappi on puhunut, äiti nousee arkusta ja me mennään takaisin kotiin. Karu totuus valkeni nopeasti, kun äiti ei noussutkaan vaan arkku nostettiin ja mun piti kävellä sen perässä ensimmäisenä. Siinä vaiheessa teki mieli itkeä, mutta luulin etten saisi. Pidätin itkua ja ihmettelin mitä mulle nyt tapahtuisi kun äitiä ei ollut enää. Muutin Tornioon enoni luo asumaan. Tutut ihmiset ja ystävät jäi Tampereelle, kaikki oli vierasta ja uutta. Tunsin vain enoni Kallen ja enon avovaimon Miran. Opin tuntemaan serkkuni Julian, Helin ja Tanelin. Aloitin Torniossa esikoulun ja sain uusia kavereita. En ymmärtänyt aluksi torniolaisten murretta kun päiväkodissa lapset sanoivat Alakko nää mua? Kyselin kotona, että mitä ne musta haluaa. Eno kertoi, että ne haluaa olla minun kavereita. Keskiviikkona mun elämä tuntui loppuvan kokonaan. Päivän piti olla juhlapäivä mutta uusivuosi menetti silloin merkityksensä. Sen koommin en ole uutta vuotta juhlinut. Isäni nukkui pois tuona päivänä. Eikö sen olisi pitänyt riittää, että menetin jo äidin. Pitikö isänkin vielä lähteä? Olin puhunut isän kanssa puhelimessa ennen kun isä meni sairaalaan lonkkaleikkaukseen. Muistan puhelun ikuisesti, tuntuu kuin siitä olisi vain hetki. Kysyin isältä tulee- ko hän varmasti takaisin. Muisto siitä, että äiti meni sairaalaan eikä tullutkaan takaisin painoi mieltä. Isä lupasi varmasti tulla takaisin. Sitten kuulin vanhingossa puhelun, jota mun ei olisi pitänyt kuulla. Mira kysyi puhelimessa isältä haluaako se nähdä mut vielä. Isä vastasi ettei halua. Muistan miten itkin ja kyselin eikö isä rakasta mua enää. Mira kertoi, että kyse ei todellakaan ollut siitä, isä oli vaan niin heikossa kunnossa ettei halunnut mun näkevän sitä. Saisin mennä katsomaan isää heti kun hän olisi parempana. Mutta isän tila heikkeni kun hän sai sairaalabakteerin. Isä ei parantunut koskaan vaan nukkui pois. Ajattelin, että mua rangaistaan jostain kun pieneltä tytöltä riistetään molemmat vanhemmat lyhyessä ajassa. Elämä ei ole reilua kaikkia kohtaan. Nyt voin sanoa syvällä rintaäänellä, että kaikesta selviää jos niin haluaa ja jaksaa uskoa. Enosta ja Mirasta tuli mulle uudet vanhemmat. Sain Juliasta, Helistä ja Tanelista uudet sisarukset. Sain kovasti kaipaamani isoveljen. Taneli vietti tosi paljon aikaa kanssani. Me käytiin leffassa ja syömässä aina kun isoveli tuli kotiin Norjasta, jossa oli töissä. Eno jaksoi piristää ja tukea vaikka hänelläkin oli suru rakkaan siskonsa menettämisestä. Hän jaksoi kasvattaa musta tasapainoisen ihmisen. Sukulaisten ja ystävien tuki surun keskellä oli tärkeintä. Ilman heitä en olisi jaksanut. Terapiassa tietty piti käydä monta vuotta. Olen tullut menetyksien kautta vahvemmaksi ihmiseksi. Oppinut, että jos on vaikeaa, puhuminen auttaa. Ja ettei koskaan saa luovuttaa. Jos joskus menetät jonkun rakkaan tai läheisen, älä koskaan jää yksin. Mun menetyksestä on jo 16 vuotta, mutta ikävä on vieläkin suunnaton. Ikävä ei ehkä koskaan katoa, mutta olen oppinut elämään sen kanssa. Kun iskee hirvee ikävä annan itkun tulla. Muistelen hyviä hetkiä menettämieni ihmisten kanssa, se helpottaa oloa. Vaikka äitiä ja isää ei enää ole, he elävät ikuisesti sydämessäni ja muistoissani. Teksti ja kuva: Sini Salminen, 23v., Kemi Tehkää pareittain tai kolmen hengen ryhmissä kuvareportaasit aiheesta ELÄMÄ ILMAN INTERNETIÄ, ja osallistukaa Aikakausmedian ja Curly-lehden Repparikilpailuun. Repparikilpailussa palkitaan paras kuvareportaasikokonaisuus, jossa yhdistyvät mukaansa tempaava näkökulma, soljuva teksti ja hieno kuvitus. Kilpailun voittajat julkistetaan Mikael Agricolan päivänä ja heidän kuvareportaasinsa julkaistaan nuorten Curly-lehdessä. Kilpailun voittajapari tai -ryhmä opettajineen pääsevät tutustumiskierrokselle A-lehtien lehtitaloon. Tutustumiskierroksen aikana kilpailun voittajat mm. vierailevat lehtien toimituksissa, tapaavat toimittajia ja valokuvaajia sekä saavat lehtialan ammattilaisilta palautetta omasta kuvareportaasistaan. Kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan lisäksi viisi vapaavalintaista aikakauslehden vuosikertaa. Kilpailuun osallistut lähettämällä kuvareportaasisi erillisenä tekstitiedostona ja kuvina mennessä osoitteeseen Esimerkkejä kuvareportaaseista, lisätietoa kilpailusta ja sen säännöt osoitteessa RADIOFESTIVAALI Tampereella Työn aihe on vapaa. Työ voi olla kannanotto, haastattelu, selostus tai kuvaus tekijän omalla äänellä, lyhytdokumentti tai -kuunnelma. HUOM! Teosto- tai gramex -suojattua musiikkia ei saa käyttää edes äänitehosteena. Lähetä kilpailutyösi viimeistään Lisätiedot: Kaikista radiotöistä annetaan palautetta ja parhaat palkitaan Tampereen kaupungin Monitoimitalo 13:ssa. Radiofestivaali & Radiofestari OSALLISTU JA VAIKUTA RADION KEINOIN OTA OSAA KILPAILUUN JA TEE KOLMEN MINUUTIN JUTTU NUORTEN SARJASSA