Nousemme kuulemaan päivän evankeliumitekstiä Johanneksen evankeliumin luvusta 4.

Transkriptio

1 1 Hyvinkää SLEY messu Pekka Leino Nousemme kuulemaan päivän evankeliumitekstiä Johanneksen evankeliumin luvusta Niin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä sitä maa-aluetta, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. 6. Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki. 7. Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: "Anna minulle juoda". 8. Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. 9. Niin Samarian nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa. 10. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." 11. Nainen sanoi hänelle: "Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? 12. Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?" 13. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, 14. mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään". 15. Nainen sanoi hänelle: "Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa". 16. Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne". 17. Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä', 18. sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden." 19. Nainen sanoi hänelle: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. 20. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla." 21. Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. 22. Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. 23. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. 24. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." 25. Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki". 26. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi". Tämä on pyhä evankeliumi. Armo ja rauha teille Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Päivän tutussa evankeliumitekstissä Jeesus kohtaa kaivolla meille nimeltään tuntemattomaksi jääneen naisen. Tiedämme tämän elämästä vain sen mitä Johannes kertoo. Siitäkin selviää, ettei elämä ollut kohdellut häntä hyvin. Hänen elämänsä oli ollut turvatonta. Niinpä hän väistääkin Jeesuksen kehotuksen tuoda miehensä paikalle. Kaivolla käydään tämä tutuksi tullut keskustelu, joka muuttaa naisen elämän. Ns. kunnon juutalaiset kiersivät yleensä samarialaisten alueen, koska he eivät olleet puheväleissä halveksittujen samarialaisten kanssa. Nämä olivat sekakansaa Babylonian vankeudesta noin viisisataa vuotta ennen Jeesuksen aikaa palanneiden juutalaisten ja juutalaisten poissaolon aikaan alueelle Assyrian laitaalueilta tulleiden jälkeläisiä. Samarialaiset hyväksyivät Vanhasta testamentista vain Mooseksen kirjat ja heitä estettiin rakentamasta temppeliään Jerusalemiin ja siksi heidän temppelinsä oli Gerizim -vuorella. Mutta Jeesus murskasi ennakkoasenteet samarialaisiinkin tehdessään näistä ihmisistä tutussa vertauksessa jopa laupeuden esikuvaa..

2 2 Monesta evankeliumien kohdasta tiedämme, että fariseukset kauhistelivat Jeesusta, joka keskusteli ja söi syntisten kanssa. Meidän aikamme farisealaiset ajatukset taitavat ennemminkin olla sellaiset, että juuri elämässään hairahtaneiden kanssa Jeesuksen pitääkin keskustella enemmän kuin meidän ns. kunnollisten ihmisten kanssa.? Mutta kun oikein silmiin katsotaan, ei uskon sankareita taida löytyäkään. Kaikki olemme lopultakin siinä samassa veneessä eli omassa elämässämme hairahtaneita ja eksyksissä. Jos Jeesus puhuttelisi meitä elämämme kaivolla, jäisimme mekin kiinni sellaisesta arkaluontoisesta, jota emme missään tapauksessa haluaisi muiden olevan kuulemassa. Jos meille tänään joku tuntematon vaikka bussipysäkillä tai kauppakeskuksessa alkaisi puhua tällaisia asioita, jotka liittyisivät elävään veteen ja iankaikkisuuteen, ihmettelisimme ja suhtautuisimme varmasti kovin epäilevästi. Emme tiedä, miten tämäkin kahdenkeskinen keskustelu on apostoleilta säilynyt meille luettavaksi monien vertausten lisäksi. Monille Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemuskin ovat jääneet vain tarinoiksi historiassa. Monille riittäisi sellainen Jeesus ja sellainen hyvän yhteiskunnallisen elämän reseptien kaivo, josta voisi ammentaa iankaikkisen elämän ja syntien sovituksen sijasta vain eettisiä ohjeita tätä elämää varten. Tällaiset kaivot jättävät kuitenkin janoisiksi ja elämä palaa entisiin uomiinsa. Mutta Samarian Sykarissa tapahtunut on kerrottu meille siksi, että sama Jeesus on valmis kohtaamaan myös meidät ilman häntä hukkaan joutuvat elämämme kaivoilla tänäänkin. Saakoon ihmisten Vapahtaja tänään olla meillekin Jumalan lahja. Hän haluaa puhua kanssamme. Sama Herra, joka kulki Samarian kautta ja puhui siellä kaivolla naiselle. Hänellä oli tärkeää asiaa, ei vain tuolle naiselle kaivolla, vaan myös sinulle ja minulle. Keskellä arjen elämää Jeesus avasi keskustelun. Hänellä ei ollut ammennusastiaa ja pyysi siksi naista antamaan hänelle kaivosta vettä. Tavallinen vesi, H2O, vie kyllä janon, mutta sitä juotua tulee aina uudelleen jano. Vaikka puhdas kaivovesi laitetaan astiaan, se on kuitenkin seisovaa vettä, johon jo päivän päästä tulee pienelijöitä ja muuta saastetta. Jeesuksen antama elämän vesi puhdistaa synnin saastasta. Uskonpuhdistuksen juhlavuonna on hyvä muistaa myös uskonpuhdistajan kasteen vedelle antama arvo. Vanha ihminen tulee joka päivä hukuttaa kasteen synnistä puhdistavaan veteen. Vesi ja veri näin todistavat yhtä. Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Samarialainen nainen kuuli Jeesuksen sanat elävän veden äärellä ja sai elämäänsä puhdistuksen, jota sisimmässään syvästi kaipasi. Myös hengelliseen elämään kuuluu jano, Jumalan tahdon etsimisen jano. Pelkkä pintatieto uskonnollisissa asioissa ei tyydytä hengellistä janoa eikä nälkääkään. Mutta tarjolla on sitä vettä, jota Jeesus antaa. Raamatun mukaan joka sitä vettä juo, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka Jeesus antaa, tulee tämän veden juojassa sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Jeesus ei nyt vaan matkallaan Galileaan sattumalta tavannut samarialaista naista ja aloittanut kohteliasta small talkia saadakseen vettä kaivosta. Yksi lammas oli joutunut kadoksiin ja hän oli tullut etsimään ja löytämään sen. Häntä ei estänyt naisen kuuluminen sekakansaan. Vaikka ei ollut soveliasta, että juutalainen mies aloitti keskustelun samarialaisen naisen kanssa, tämäkään ei estänyt taivaan ovien avaamista ihmiselle, joka elämässään oli kietoutunut pettymyksiin ja joutunut eksyksiin. Nyt päivän kuumimmalla hetkellä, jolloin kaivolla ei ollut muita, hänen elämäänsä paheksuvia lähimmäisiä, nainen tapasi kaivolla hänelle vieraan, mutta ihan oikean elävän Jeesuksen, joka ei väistänyt hänen kohtaamistaan. Jeesus, joka oli siinä ja puhui hänen kanssaan oli ja on muuta kuin jokin suuren lehden joulutai pääsisäisnumerossa kuvattu historian taruolento. Ihmiskunnan historiaan syntynyt jumalaihminen, Jeesus, on kuitenkin paljon enemmän kuin vain jokin esikuva, jonka opetuksen mukaan voisi elämässä pinnistää voidakseen paremmin elää ihmisen luomassa utopiassa. Elämä ihmisen määrittelemänä ja toteuttamana voi johtaa vain tyhjyyteen, koska ihmisen on kyvytön vapauttamaan itseään vastuustaan kaiken Luojalle.

3 3 Sykarin kaivon Jeesus on läsnä tänäänkin reaalipreesensinä. Hän puhuu omalletunnollemme ja kertoo meille kaiken sen, mitä olemme tehneet. Hän jää luoksemme ja saamme vakuuttua Hänen läsnäolostaan. Mekin saamme samarialaisten tavoin vakuuttua siitä, että Hän, joka meille puhuu, on todella maailman pelastaja. Jeesus on todellisesti läsnä ehtoollisessa, niin kuin sanassaankin. Ehtoolliselle osallistuessamme emme vietä pelkästään muistoateriaa, vaan Jeesus on todellisesti ylösnoussut ja elävä, kuolleista herätetty Jumalan Poika, joka Jumalan tänne antamana lahjana, uhrikaritsana puolestamme, siirtää meidät jo tässä ajassa kuolemasta elämään. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Näin Paavali toisessa kirjeessään korinttilaisille (2Kor 5:18-19). Kun Jeesus tulee vastoin ihmisten ennakkoasenteita kohtaamispaikalle, elämämme kaivolle, Hän vaikuttaa meissä tarpeen saada sitä vettä, joka tulee meissä ikuiseen elämään kumpuavan veden lähteeksi. Kirkkomme on opettanut, ettei Vapahtajamme todellinen läsnäolo tapahtunut vain joskus muinoin jossakin Sykarin kaivolla. Ylösnousseena Herrana Hän on läsnä ihmisten arkipäivässä tänäänkin. Voikin olla niin, ettemme sitä vain aina ihan ymmärrä ja huomaa - elämää matkatessamme olemme usein kuin Emmauksen tien kulkijat. Mutta kyllä hän on valmis kertomaan, ei pelkästään, mitä me olemme tehneet, vaan ennen muuta saamme kuulla, mitä Jumala on meidän puolestamme pelastuksemme eteen tehnyt. Siellä Sykarin kaivolla selvisi, että vaikka naisen elämässä aratkin asiat olivat tarkalleen tiedossa, oli Jumala häntä varten varannut puhdistuksen. Nainen kuuli Jeesuksen sanoissa oman elämänsä haavat ja rikkinäisyyden. Monenlaista likaaa oli tarttunut matkaan. Valo paljasti sen mikä oli väärää, mutta tuomion sanoja ei kuulunutkaan Häneltä, joka kaiken tietää ja punnitsee. Samarian kaivolla häntä oli sen sijaan odottamassa täydellinen yllätys. Tässä hänen edessään oli Herra, jolla oli tarjota lääke kaikkiin sielun haavoihin. Hänelle oli tarjolla elävää vettä, joka ei enää jätä janoiseksi vaan antaa anteeksi ja vapauttaa uudelleen alkamisen armoon. Nyt jo vuosisatoja sitten luvattu Jumalan lahja, messias, ihmisten pelastaja puhui hänen kanssaan. Meidänkin elämästämme Vapahtaja tietää meidänkin elämästämme mitä tekoa me olemme. Hän tietää prikulleen jokaisen hiuskarvankin putoamisen. Mikä tässä elämässä voisi olla turvallisempaa kuin ymmärrys siitä, että hän tietää kaiken, myös sen, mitä emme itse tiedä. Samarialaisetkin odottivat messiasta, jonka oli määrä kertoa kaikki asiat. Mutta kaivolle tullut Jeesus ei ollut vain jokin tämän maailmanajan hallitsijakuningas tai maailman parantaja. Kun ihmiset Samariassa nyt itse kuulivat Jeesuksen puhuvan, he tiesivät, että heille oli puhunut Jumalan ihmisille lupaama maailman pelastaja. Ihmiset siellä saivat kokea, että niin paljon hän on meitä rakastanut, että tuli ja tulee elämämme kaivolle saakka luoksemme. Kun Jeesus tulee ja kertoo, mitä olemme tehneet, on se uuden alku. Jeesus kertoi, mitä nainen oli tehnyt ja tuli kiire mennä kertomaan kaikille, mitä Jeesus tekee ja on tehnyt. Siitä alkoi lähetystyö tämän naisen kohdalla. Se vesi, jota Jeesus antoi tuli näin elävän veden lähteeksi. Kaikkivaltias Jumala, joka näkee salatuimpaankin syntiturmelukseen saakka, ei ole tahtonut jättää eikä syöstä meitä syyllisyytemme syvyyksiin vaan haluaa tuoda elämämme sanansa valoon. Ennen muuta Samarian kaivon tapahtuma kertoo Jumalan syvääkin syvemmästä rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan. Kun kaikki maailman luomisen jälkeen turmeltui, Jumalan täytyi itse sovittaa tämä maailma ja aloittaa kaikki eräällä tavoin alusta syntymällä tänne ihmiseksi. Siksi Jeesus, uusi Adam, tarvittiin sovittamaan ihmissuvun synti ja uskossa Häneen tuotiin elävän veden virrat. Aikojen lopussa Jumala on luvannut lopullisesti luoda kaiken uudeksi. Tämä kaikki tapahtunut on vasta alkusoittoa sille, minkä tulemme vielä näkemään.

4 4 Johanneksen evankeliumissa kerrotaan muutama luku myöhemmin, miten lehtimajanjuhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat' (Joh.7:37-38). Myös tänään Hän voi antaa sitä vettä ja usko ylösnousseeseen saa elävän veden virrat liikkeelle. Kaikesta ihmisten torjumisesta huolimatta, kaikille, jotka ottavat hänet vastaan, hän tahtoo antaa voiman ja oikeuden, tulla Jumalan lapsiksi heille, jotka uskovat hänen nimeensä. Näin se vain on tänäänkin. Ei vain Sykarin kaivolla, vaan kaikessa maailmassa joka päivä maailman loppuun asti. Jumala on antanut ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Eikö Hän antaisi kaikkea muutakin niille, jotka haluavat ottaa Hänet vastaan? Ne, jotka ovat heikkoja eivätkä tämän maailman silmissä ole paljon minkään arvoisia, ovatkin loppujen lopuksi maailman suurimman aarteen löytäjiä ja saajia. He tulevat osallisiksi siitä Jesajan kertomasta Iisain kannosta nousevasta versosta, jonka ylle laskeutuu Herran henki. Heille annetaan viisauden ja ymmärryksen henkeä, taidon ja voiman henkeä, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henkeä. Jotka Häneen katsovat, ne säteilevät iloa. Heidän ilokseen tulee Vapahtajan seurassa totella Herraa, häntä, joka ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolla, vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Niin, kaikkeen tähän kumpuaa se vesi, jota Jeesus antaa. Vesi, jota hän antaa, tulee elävän veden virraksi, näin Vapahtaja sanoo. Ja mitä hän sanoo, se on totta ja reaalipreesensiä. Me olemme kuulleet sanottavan: Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa, ettemme tee niin tai niin niinpä mitä muuta se on kuin että ymmärrämme Jumalalla olevan kaikki valta pelastaa meidät sekä tappaa ihminen että syöstä hänet syyllisyyksineen syvyyksiin. (Luuk.12). Mutta hän ei meitä hylkää, koska on tullut etsimään sitä, mikä oli kadonnut. Hän antaa meille sokeille näön ja sitä vettä, jota juotua ei enää tule janoiseksi. Sykarin kaivon nainen joutui ilosanoman yllättämäksi. Meidätkin ilosanoma voi yllättää: jotenkin pikkuhiljaa emme enää torju luotamme kaikenpeittävää lohdutusta: saada anteeksi, joka päivä. Tänäänkin Jeesus haluaa osoittaa meille, ettei meistä kenenkään elämä ole ollut sellaista kuin olisi pitänyt olla. Ja käsitämme, että Hänellä on kaikki valta. Hän voi sanoa meille kaiken, mitä olemme tehneet. Niin se vain menee. Hän haluaa meistäkin sellaisia totisia rukoilijoita, jotka rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Jumalan sanassa meillä on ammennusastia, jolla olemme saaneet elävää vettä. Sillä niin kuin vesi meidät kasteena liittää Jumalan perheeseen, niin usko Herraan Kristukseen on elävää vettä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Samarian kaivolla annetut lupauksen sanat ojentavat meille Jumalan sanan ammennusastioilla sitä vettä, joka ei jätä janoiseksi. Jeesus on tullut, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Iankaikkisuutta ei tarvitse puristaa itsestämme. Kun tämä maailma katoaa tai elämämme siinä päättyy, kaikki ei ole siinä. Päinvastoin Jeesuksen antama vesi on siirtänyt kuolemasta elämään. Miten muuten voisi ollakaan, koska Hän joka antaa elävää vettä, on itse ylösnousemus ja elämä. Ja mihin Hän on sinut nimeltä kutsunut, siitä kukaan ei voi ryöstää sinua. Sillä sinä olet hänen, ihan alusta saakka, mutta myös ihan loppuun saakka. Hiljennymme rukoukseen virren 42 sanoin: On Jeesus nimi ihanin sielulle uskovalle. Se lohdun antaa vaivoihin, tuo rauhan ristin alle. / Se rohkaisee ja puhdistaa ja hoitaa särkyneitä. Se uupuneita vahvistaa ja ruokkii nääntyneitä. / Se nimi kallioni on ja linna luja Herran. Sen rikkaus on loputon, muu kaikki viedään kerran. / Oi Jeesus, veli, ystävä ja paimen, kuninkaani ja tieni, koko elämä, sua kiitän, auttajaani. Amen.

5 5