Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. Myyntiaika syys marraskuu Nro 3/2012

Transkriptio

1 y h t e i s k u n t a a p a l v e l e v a e r i k o i s l e h t i Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. Myyntiaika syys marraskuu Nro 3/2012

2 2 ROMANO BOODOS 3/2012 ROMANO BOODOS 3/ Nuoret tarvitsevat aikaa Nuorissa on tulevaisuus. Lause on ajankohtaisempi kuin koskaan. Suomalaisten keski-ikä kasvaa ja nuorten määrä vähenee. Koko maailma tuntuu talouskriisin takia epävarmemmalta kuin aiemmin. Ihmisillä ja valtioilla on paljon velkaa ja romahduksen mahdollisuus huolettaa. Työelämäkin on muuttunut haasteellisemmaksi ja epävarmemmaksi. Kaikki tämä tulevaisuuden epävarmuus taakoittaa juuri nuoria. Siksi nuoret tarvitsevat myös erityistä tukea. Nuoruudessa turvallinen ympäristö ja toivon näköalat ovat arvokkaimmillaan. Koulunsa aloittavien lasten ja nuorten tulevaisuus on kuitenkin kysymysmerkkien ympäröimä. Huolet johtavat helposti toivottomuuteen ja omien mahdollisuuksien epäilemiseen. On tärkeää, että nuorella on selkeät mahdollisuudet ja tavoitteet sekä kouluun että aikanaan työelämään hakeutuessaan. Liian moni nuori keskeyttää koulunsa selkeiden tavoitteiden puuttuessa. Eniten merkitystä on perheen tilanteella. Vanhempien kokema taloudellinen paine heijastuu siihen, ettei heille jää riittävästi aikaa lastensa Turvaverkoille on käyttöä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tavoittamiseen. Ensi vuoden alussa voimaan tulevan nuorisotakuun tavoite on estää nuorten syrjäytymistä. Se takaa jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Nuorisotakuu ottaa kiinni putoamisvaarassa olevia nuoria tarjoamalla mielekästä tekemistä ja antaa turvallisuuden tunnetta kaikille muillekin nuorille. Yhteiskunta voi auttaa olosuhteiden luomisessa, muttei korvata perheiden tehtävää. Vastuu on perheellä. On surullista, jos koti ei tunnu turvalliselta avioeron, väkivallan tai liiallisen alkoholin käytön vuoksi. Sellaisen aiheuttama rikkinäisyys säilyy aikuisikään saakka. Viime vuosina perhetilanteet ovat huolestuttavasti vakavoituneet. Huostaanottoon joudutaan tilastojen mukaan turvautumaan yhä useammin kiireellisenä. Vuonna 2010 kiireellisesti sijoitettujen määrä kasvoi peräti 21 prosenttia, ja kasvu on ollut voimakasta jo viisi vuotta. Romano Mission lastensuojeluyksiköt, Kotimäen pienryhmäkoti ja Päiväkummun lastenkoti tekevät arvokasta työtä, jonka tavoitteena on myös kulttuuri-identiteetin tukeminen. Tavoite on sisällytetty lastensuojelulakiinkin, kehotuksessa kielellisen, kulttuurisen sekä uskonnollisen taustan huomioon ottamiseen. Erityisarvoa Romano Mission työhön tuo myös kristillisyys, joka korostaa hengellisen kasvun lisäksi ihmisarvon kunnioittamista, perheen ja lähiyhteisöjen merkitystä, ihmisten omaa yritteliäisyyttä sekä vastuunottoa, paitsi itsestä, myös lähimmäisistä. Lastensuojelun painopistettä ollaan siirtämässä laitosvaltaisuudesta varhaisiin tukipalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön. Romano Mission erityisvahvuudet yhdistettynä rakastavaa hoitoa tarjoavaan henkilökuntaan antavat työlle hyvät edellytykset jatkossakin. Tärkeintä nuorten kehitykselle ja elämässä pärjäämiselle on nuorten omien perheiden hyvinvointi. Omilta läheisiltä opitut arvot avaavat elämän tarkoitusta ja päämääriä. Arvoja tulee myös perustella, hyvästä ja pahasta tulee uskaltaa puhua. Vailla käsitystä oikeasta ja väärästä nuori altistuu väkivaltaiselle käytökselle. Jos luovutaan arvokasvatuksesta, viedään samalla perusta tunteiden arvioinnilta. Oppimismallit ovat tärkeitä niin väkivaltaisen käytöksen kuin pidättyvän asenteenkin omaksumisessa. Tunteiden kehitystä palveleva arvokasvatus edellyttää osallistumista lasten ja nuorten elämään. Synkimmissä perhetilanteissa tai epävarman tulevaisuuden edessä on paras apu, jos armon valo saa paistaa ja tuoda voimaa selviytyä. Hän, joka on rakkautensa meitä kohtaan osoittanut, kyllä pitää meistä huolen, niin nuorista kuin vanhoistakin. Se tieto on paras lääke jokaisessa elämäntilanteessa. Nuoret, minä kirjoitan teille: te olette voimakkaita, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pahan. 1. Joh. 2:14 Leena Rauhala Kansanedustaja Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4, Helsinki Puh. (09) , fax (09) HALLITUS 2012 Leena Rauhala Väinö Lindberg Tina Mäkelä Malla Laiti Sirpa Pöllönen Roberg Blomerus Jeppe Isberg Matti Virtanen Päivi Rask-Helin Leea Järvinen puheenjohtaja, kansanedustaja varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos projektijohtaja erikoissuunnittelija oppisopimustoiminnan päällikkö insinööri, amk yrittäjä johtaja romanikulttuuriohjaaja toiminnanjohtaja KESKUSTOIMISTO toimisto@romanomissio.fi Tuula Åkerlund toiminnanjohtaja tuula.akerlund@romanomissio.fi Timo Jokela Mervi Pamukci talouspäällikkö toimistosihteeri mervi@romanomissio.fi SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ Toimisto Puh. (09) NAISTENVUORO -vankilaprojekti Inka Jeskanen projektikoordinaattori GSM inka.jeskanen@naistenvuoro.fi Tuula Nyman palveluohjaaja GSM tuula.nyman@naistenvuoro.fi PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI Johtaja Hanna Pekonen Hyväneula, Mieholantie 158, Hämeenkoski Puh (03) , fax (03) paivakumpu@romanomissio.fi KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI Vs. Johtaja Susan Ihanainen Kotimäentie 213, Martinkylä Puh. (09) , Fax (09) kotimaki@romanomissio.fi ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO Sampo Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto Tässä numerossa Romanikulttuuripäivät Seurakuntaopistolla 4 Etsivä Nuorisotyö käynnistyi Herossa 4 Keskustellen kiinni ihmisoikeuksiin 5 Kesäkuulumisia 6 Olisiko sinusta tukihenkilöksi? 7 Unelmat on tehty saavutettaviksi 8 Tulevaisuuteen tarvitaan ripaus menneisyyttä 9 Diakoninen näkökulma Syvä Laulu - musikaaliin 10 Hengellisen romanimusiikin tulevaisuus 11 Kotimäkeläiset Pärnussa 12 Hilja Grönfors & Latšo Džinta 13 Hortto Kaalo esiintyy Kansallis-teatterissa 13 Kansainvälinen romanikonsultaatio Uzhgorodissa 14 Kesäterveiset Suomen Romaniyhdistys ry:n leiriltä 15 Toiminnanjohtajan palsta 15 Keskipisteenä lapsi 15 Koko sydämen työtä 16 Ihmisoikeusliitossa alkoi romanihanke Ihmisoikeusliitossa on alkanut uusi romanihanke. Toukokuussa alkanut valtakunnallinen hanke on lähtenyt käyntiin kolmen työntekijän voimin. Ihmisoikeusliiton romanihankkeen päämääränä on, että romanien oikeudet toteutuvat paitsi kulttuurin ja kielen osalta, myös muilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tavoitteena on, että romanit ovat yhdenvertaisia, olivatpa he sitten työssä, koulussa, eläkkeellä, lomalla, aktivisteina tai asiakkaina. Tavoitteena on myös se, että romanit tietävät nykyistä paremmin perus- ja ihmisoikeuksistaan. Tietoisuus omista oikeuksista lisää vaikuttamisen ja osallistumisen mahdollisuuksia. Tätä työtä on tehty monen ihmisen ja järjestön toimesta jo tätä ennenkin, mutta työtä on vielä paljon jäljellä. Syrjäytyminen on koko yhteiskuntaa koskeva ilmiö ja uusia toimijoita tarvitaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Ihmisoikeusliitto haluaa omalta osaltaan osallistua romaniyhteisön hyvinvoinnin tukemiseen. Romaniyhteisön ja -järjestöjen osaava tuki on ensiarvoisen tärkeää tavoitteiden saavuttamisessa, sillä vain yhdessä tekemällä asiat muuttuvat. Romanien oikeuksia kohennettu viime vuosikymmenet Suomen romaniväestöllä on perinteistä rikas, mielenkiintoinen historia ja kulttuuri. Romanikulttuurin erityispiirteitä ja osin myös romanikieltä on kyetty ylläpitämään huolimatta Numero 4/2012 ilmestyy joulukuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään Laita kuoreen tunnus Romano Boodos. Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi. Julkaisija: Romano Missio ry Päätoimittaja: Tuula Åkerlund romanien vuosisatojen saatossa kohtaamista kielteisistä asenteista. Romanien kokemaan syrjintään ja sen seurauksiin on puututtu vasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Suomen romanipolitiikka muuttui selkeästi luvulla, jolloin romaneita alettiin kuunnella heitä koskevassa päätöksenteossa. Silloin ryhdyttiin myös toimenpiteisiin romanien pysyvän asumisen järjestämiseksi. Pysyvän asumisen myötä avautui pääsy koulutukseen, terveydenhuollon ja kaikille kuuluvien sosiaalisten tukien pariin. Samalla alkoi myös romanikulttuurissa murrosvaihe, joka liittyy kiinteästi romanien integroitumiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Suomen ihmisoikeus- ja vähemmistöoikeuksien politiikkaa vauhdittivat 1990-luvulla kansainväliset sopimukset, joita Suomi allekirjoitti ja sitoutui noudattamaan. Ne ovat vaikuttamassa myös romanien asemaan sekä yhteisöllisten että yksilöllisten oikeuksien toteutumisen kannalta. Tavoitteet korkealla oikeuksien suhteen Vuonna 2010 Suomeen luotiin ensimmäinen romanipoliittinen ohjelma, jossa tunnistetaan romanien kokema syrjintä laajana ilmiönä ja annetaan hallinnonaloille vastuu romanien yhteiskunnallisen osallistumisen tukemisesta. Romaneilla on oikeus suojeluun syrjintää ja syrjäytymistä vastaan. Laki takaa romaneille oikeuden syrjimättömyyteen sekä oikeuden ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Romanipoliittisessa ohjelmassa nostetaan esille myös Toimitussihteeri: Jaakko Kaartinen- Koutaniemi Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund/ Grafimus Oy romanien tarve saada tietoa omista perus- ja ihmisoikeuksistaan. Jotta oikeudet voisivat toteutua täysimittaisesti, tarvitaan keskustelua, tietoa ja uusia näkökulmia syrjinnästä, syrjäytymisestä ja ihmisoikeuksista. Ihmisoikeusliitto on pitkään tehnyt työtä romanien perusja ihmisoikeuksien edistämiseksi yhteistyössä romanijärjestöjen Järjestöjen tekemästä työstä huolimatta syrjinnän uhreiksi joutuneille ja syrjäytyneille romaneille ei edelleenkään ole tarjolla riittävästi tukea. Tästä syystä Ihmisoikeusliitto halusi aloittaa romanihankkeen, jolla voitaisiin edistää ihmisoikeuksien toteutumista myös romanien omasta toimesta. Romaneja kuullaan suoraan Toimitusneuvosto: Tuovi Putkonen, Malla Laiti, Taina Cederström. Kannen kuvassa: Hilja Grönfors Tilaus- ja ilmoitushinnat: Vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. Irtonumero 2 euroa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmoitushinta 1 euro/pmm Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula RAY:n tukema kolmivuotinen hanke toteutetaan tiiviissä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa romaniväestön Toimintaan kuuluvat muun muassa osin vapaamuotoiset, osin ohjatut pienryhmätapaamiset. Pienryhmissä keskustelemalla kuullaan romanien tärkeäksi kokemista romanikulttuuria säilyttävistä ja edistävistä asioista. Samalla kootaan omakohtaisia kokemuksia kaikenlaisesta syrjinnästä, syrjäytymisestä ja kulttuurin elinvoimaisuuden esteistä. Luottamuksellisuus ja nimettömyys kaikessa julkaisemattomissa ja julkaistuissa raporteissa ovat ehdottomia. Hankkeessa tarjotaan koulutusta ihmisoikeuksista, syrjinnästä ja syrjäytymisestä sekä romanijärjestöille että muille järjestöille. Järjestöjen osaamista ja mahdollisuuksia tarjota tukea ja tietoa sitä tarvitseville romaneille vahvistetaan. Tavoitteena on, että kaikilla romanijärjestöillä on samanlaiset valmiudet auttaa syrjäytymisen Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Vilppulantie 2 C Helsinki. Puh: (09) Telefax: (09) Internet: ISSN ja syrjinnän kokeneita ihmisiä eteenpäin ja osoittaa heille tukea. Hankkeen aikana toimii myös päivystävä puhelin, joka antaa syyskuusta 2012 lähtien neuvoja ja ohjausta virka-aikana. Puhelimeen voivat soittaa sekä yksityiset henkilöt että järjestöt, ja kysyä neuvoa, minkä viranomaisen tai tahon puoleen voi kääntyä erilaisissa yksittäisissä ongelmatapauksissa, jotka koskevat syrjintää tai syrjäytymistä. Puhelimeen voi soittaa nimettömänä myös omista syrjintäkokemuksista. Lisätietoja ja romanihankeen yhteystiedot löytyvät ihmisoikeusliiton sivuilta

3 4 ROMANO BOODOS 3/2012 ROMANO BOODOS 3/ Romanikulttuuripäivät Seurakuntaopistolla Mitä mä tällä tutkinnolla oikein teen? Millaiseen työhön tästä opiskelusta on hyötyä? Mä olen omalla seudullani ainoa Romanikulttuurin ohjaajan tutkinnon tehnyt, mistä voisin löytää keskustelukumppanin jakamaan ammattiasioita? Näänkö mä mun opiskelukavereita enää missään valmistumisen jälkeen? Tällaiset kysymykset ovat kannustaneet järjestämään ensimmäiset Romanikulttuurin ohjaajien ammatilliset päivät Seurakuntaopistolla Järvenpäässä. Päivien teemana on Haluatko vaikuttaa? Ammatillisten päivien tarkempi ohjelma löytyy Seurakuntaopiston nettisivuilta sekä Facebookista. Romanikulttuurin ohjaajan ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat Opetushallituksen vahvistamia ammatillisia tutkintoja aikuisille. Romanikulttuurin ohjaajan tutkinnoissa tarkastellaan monipuolisesti romanikulttuurin erityiskysymyksiä. Baramisos kentenge Tarinaa lapsille Panna kham aprula 4. dielos Tiljiba siigo Romano Boodos 2/2012 patrosta: Tino khaijas hast lesko sarrakiiro ta lesko däi Mari thondas troogi ta doolesko paalal, joon staavide aro neeruno gau, kai Virtasesko huupa d iivudas. Tanja, Tinosko bari pheen aulo niina lensa. Dola gaajengo tßeer sas baro ta rankano barruno tßeer. Mari d eelo vuudaresko naal ta Tutkinnon perusteiden uusimisessa 2010 tutkinnon perusteita laajennettiin yhä monikulttuurisempaan suuntaan. Tutkinnon suorittaja ei osoita osaamistaan ainoastaan romanikysymyksissä vaan laajemmin monikulttuurisuusnäkökulmat huomioon ottaen. Romanikulttuurin ohjaajan tutkinnot ovat näyttötutkintoja, mikä tarkoittaa, että ammatillinen taito ja osaaminen osoitetaan todellisissa työtehtävissä. Verkottumista romanikulttuurin ohjaajien välille Seurakuntaopistolla tutkinnon suorittaneet ovat toimineet esimerkiksi kunnan, koulun, järjestöjen ja lastensuojelun tehtävissä. bultradas vuudar. Tino ta Tanja sas sterde kutti lako paalal. Joon khunle prastiba arre ta ast vuudar phirudiilo ta Jukka ta Paavo aa te aro tremmos, vuudaresko naal. Joon sanle, ka joon dikne Tinos doori Marisko paalal. Tßi ko diives, hinko tumengo däi tßeere? puhdas Mari. Tßi ko diives, Eja, joi hin tßeere. Joi hin aro tßyöka ta tßeerela doori khaabe menge. Ventaven dai kuti tiija, me rootaa mango däi daari, phenjas Jukka ta d eelo aro tßyöka. Paavo bi adas Tinoske te aavel arre lengo duitu. Tino freistadas te d al lesko dako om, bi Mari liijas phallo Tinos ta niegadas les. Ma d aa arre panna, ventavaha so tßeeresko raani phennela menge. Oi tßi ko diives Mari, mo romani maal. Latßo tuut dikkel ta tukko kenti Tino ta Tanja niina. Aaven arre, soske tumen hin sterde doori auri. Paavo ta Jukka d an nikki dotta vuudaresko naalesta, te dala romane maale leppuvena te aaven arre. Paarkiba, paarkiba, latßi raani. Tumen aa ena jakke tßi ko ta maaluno menge. Deevel presila tumenge dotta. Raani sanjas kutti ta byrjydiilo te tßeravel kaali. Tino sas d eelo rakjengo duitu. Ensimmäiset Romanikulttuurin ohjaajat aloittivat opintonsa Seurakuntaopistolla vuonna Ensimmäisen ryhmän jälkeen ammattitutkintoryhmiä on aloittanut kaksi ja erikoisammattitutkintoryhmiä yksi. Vuosien saatossa Seurakuntaopistolta on valmistunut yhteensä 24 opiskelijaa ammattitutkinnosta ja 9 opiskelijaa erikoisammattitutkinnosta. Tutkintoa on suoritettu vähän ja se on pysynyt melko tuntemattomana työelämässä. Romanikulttuurin ohjaajien päivät pyrkivät tuomaan tutkinnon suorittaneita yhteen jakamaan kokemuksia, käytäntöjä ja voimaantumaan toinen toisistaan. Ohjelmassa on niin asiantuntijapuheenvuoroja kuin osanottajien yhteistä keskustelua ja toinen toisiltaan oppimista. Päivien pääkohderyhmänä ovat Romanikulttuurin ohjaajan tutkinnon tehneet ja alan opiskelijat. Tervetulleita mukaan ovat myös yhteistyökumppanit ja muut asiasta kiinnostuneet. Anna-Leena Klemetti- Falenius lehtori, Seurakuntaopisto Leen sas doori beska fäärdyja, doolensa joon traatide aro gulva. Raani diijas Tanjasko gänje lako besko tßäi. Joi sas panna staar tßoon phurani. Tanja sas lo ani, ka joi liijas te rikkaves besko tßai lako gänje. Raani kakjadas vettos ta anjas doola apo tavla. Doola khandide tßi kaske, joi sas pekjas doola it diives. Joi diijas kentenge Coca Cola limonad ta bihadas saaren te aavel aro tavla te bin ta khan. Rannime: Tuula Åkerlund Baramisos tiljula aro vauro Romano Boodos -4/2012 numros. Helsingin seudun erilaiset oppijat ry (HERO) on aloittanut etsivän nuorisotyön helsinkiläisille, vuotiaille nuorille. Tuemme esimerkiksi työpaikkaan tai koulutukseen hakeutumisessa, asunnon etsimisessä, päihdeongelmien hoitoon hakeutumisessa. Etsivän nuorisotyön kohderyhmänä ovat nuoret, jotka tarvitsevat kokonaisvaltaista tukea arkielämäntaitoihin sekä opiskelu ja/tai työpaikan hakemiseen. Yhdessä voimme etsiä myös muuta sinulle sopivaa toimintaa ja voimme avustaa vaikka asunnon haussa. Ota yhteyttä. Tekstaa, soita, laita facebook -viestiä, sähköpostia tai tule käymään Kaisaniemessä kahvilla. Me autamme asioissa joissa kaipaat apua tai tukea ja tavataan niin usein kun tarvetta on. HERO:n etsivän nuorisotyön tekijät: Anna Härkönen p anna.harkonen@lukihero.fi FB: Anna Heron Etsivä Emmi Safar p emmi.safar@lukihero.fi FB: Emmi Heron Etsivä Helsingin erilaisen oppimisen keskus Kaisaniemessä: Vilhonkatu 4, Helsinki Vielä aurinko nousee 4. osa Jatkoa numerosta 2/2012 Etsivä Nuorisotyö käynnistyi Herossa Tino söi pikaisesti aamiaisensa ja hänen Mari äitinsä pesi astiat ja sen jälkeen he kävelivät lähikylään, jossa Virtasen perhe asui. Tanja, Tinon isosisko tuli myös mukaan. Virtasen talo oli iso kaunis kivitalo. Mari meni ovelle ja kolkutti. Tino ja Tanja seisoivat vähän hänen takanaan. He kuulivat sisältä juoksua ja pian ovi avautui ja Jukka ja Paavo olivat siinä eteisessä ovella. He hymyilivät nähdessään Tinon Marin takaa. Hyvää päivää, onkohan teidän äiti kotona? kysyi Mari. Hyvää päivää, kyllä hän on kotona. Hän on keittiössä tekemässä siellä ruokaa meille. Odottakaapa tässä vähän aikaa, minä haen äidin tänne, sanoi Jukka ja meni keittiöön. Paavo pyysi Tinoa tulemaan sisälle heidän huoneeseensa. Tino yritti mennä äitinsä ohi, mutta Mari otti Tinoa kiinni ja kielsi häntä. Älä mene sisälle vielä, odotetaan mitä talon rouva sanoo meille. Oi, hyvää päivää Mari, romaniystäväni. Onpa mukava nähdä sinua ja lapsiasi, Tinoa ja Tanjaakin. Tulkaa sisälle, miksi te seisotte siellä ulkona. Paavo ja Jukka menkääpä siitä oven edestä että nämä romaniystävät pääsevät tulemaan sisälle. Kiitos, kiitos hyvä rouva, te olette aina niin hyvä ja ystävällinen meille. Jumala maksaa teille siitä. Rouva naurahti vähän ja alkoi keittää kahvia. Tino oli mennyt poikien huoneeseen. Heillä oli siellä pieniä autoja, niillä he ajoivat lattialla. Rouva antoi Tanjan syliin pienen tyttönsä. Vauva oli vasta 4 kuukautta vanha. Tanja oli iloinen, kun sai pitää vauvaa sylissään. Rouva leikkasi pullaa ja toi ne pöytään. Ne tuoksuivat ihanilta, hän oli leiponut ne samana päivänä. Hän tarjosi lapsille Coca Colaa ja pyysi kaikkia tulemaan pöytään syömään ja juomaan. Kirjoittanut: Tuula Åkerlund Tarina jatkuu seuraavassa Romano Boodos- 4/2012 numerossa. Keskustellen kiinni ihmisoikeuksiin Ihmisoikeusliiton Kitke!-hankkeen tavoitteena on ennaltaehkäistä haitallisten perinteiden aiheuttamia ihmisoikeusloukkauksia. Haitallisilla perinteillä tarkoitetaan kunniaan liittyviä ristiriitoja ja kunniaan liittyvää väkivaltaa. Kitke! - hanke tehdään yhteistyössä yhteisöjen Eri yhteisöillä on hyvin erilaisia tapoja ratkaista ristiriitoja. Monet tavat ovat vanhoja, jopa tuhansia vuosia vanhoja. Ne ovat toimineet ja kehittyneet yhteisöjensä historian myötä. Suomessa riita-, kunnianloukkaus- ja muita asioita selvitettäessä noudatetaan maan lakia ja niitä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, jotka Suomi on hyväksynyt. Monissa maissa lainsäädäntö perustuu toisenlaisiin käsityksiin demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Joissakin maissa perinteet ovat muodostuneet lakien pohjaksi. Maastamuutto ja maahanmuutto ovat nykyisin yleisiä kaikkialla maailmassa. Kun erilaisesta kulttuurista ja erilaisesta yhteisöstä tulee ihmisiä Suomeen, he tuovat mukanaan omat tapansa ja arvonsa. Omaa kulttuuria ja omia tapoja pyritään noudattamaan myös uudessa kotimaassa. Joskus yhteisön tavat ovat ristiriidassa ihmisoikeuslainsäädännön Silloin syntyy ristiriitoja sekä uusien ja vanhojen tapojen välillä että vanhojen tapojen ja Suomen lain välillä. Ihmisoikeusliiton Kitke! -hankkeen tavoitteena on käynnistää yhteisöjen sisällä kriittistä keskustelua erilaisista perinteistä. Yhteisön tapoja kunnioittaen niitä pyritään nimeämään ja nostamaan esille tapoja, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeuslainsäädännön Samalla yhdessä tarkastellaan sitä, mistä ihmisoikeuksista oikein on kyse ja millä tavoin yhteisö kokee tapojensa mahdollisesti olevan ristiriidassa niiden Yhteisöllä itsellään on avaimet muutokseen. Kitke! toimii neutraalina välineenä, jota voidaan käyttää kulttuurin muutostarpeita pohdittaessa. Yhteisön ehdoilla Seminaarilaiset seurasivat tiiviisti työpajojen tulosten esittelyä Loppuseminaariin osallistui sekä kansainvälisiä että kotimaisia arvovieraita Suomessa asuvat afgaanit ja kurdit lähtivät ensimmäisten joukossa mukaan Kitke:n yhteisötoimintaan. Vuosina Kitke!-hanke on järjestänyt eri puolilla Suomea työpajoja, joissa eri-ikäiset ja eri näkemyksiä edustavat yhteisöjen ryhmät ovat voineet käydä keskustelua niistä asioista, joita he itse ovat kokeneet haastaviksi ihmisoikeuksien kannalta. Työpajoissa on pohdittu asioita vanhojen, nuorten, miesten ja naisten kannalta. On pohdittu asioita maahanmuuttajan näkökulmasta, ja uuden ja vanhan kotimaan kannalta. Keskustelu on ollut laaja-alaista, monitahoista ja avannut uusia näkökulmia esimerkiksi kunniaan liittyvän väkivallan syistä ja seurauksista. Huomion arvoista on myös ollut keskustelujen syvällisyys. Suhdetta perinteisiin on pohdittu monelta taholta todella moniäänisesti. Ehkä lyhyesti voisi kiteyttää työpajojen antia seuraavalla: Kaikki ei ole niin selkeää ja mustavalkoista kuin ennen, maailma on muuttunut ja muuttuu. Osa kasvavista nuorista ja heidän lapsistaan haluaakin identifioitua sekä uuteen kotimaahan että vanhempiensa kulttuuriin. Vanhempien elämä, perinteet ja kotimaassa koettu ei ehkä olekaan yhtä konkreettista tai itsestään selvää uusille sukupolville. He ovat saaneet kasvaa rauhassa ja saavat toisenlaista koulutusta ja mallia kuin mitä vanhemmat ovat saaneet. Siksi nuoret haluavat kyseenalaistaa joitakin perinnetapoja. Toisaalta osa vanhemmista haluaa pitää yllä kotimaansa perinteitä, olla tukemassa kotimaassaan vapauden puolesta taistelevia sukulaisia, ystäviä ja aktivisteja. Osa vanhemmista toivoo vielä palaavansa takaisin, koko perheensä Tällöin koetaan tärkeänä, että perinteistä pidetään tiukasti kiinni. On myös perheitä, jotka ovat huomanneet viihtyvänsä uudessa kotimaassa ja huomanneet lastensa ja nuorten integroituvan suomalaiseen yhteiskuntaan. Nämä perheet osallistuvat työpajoihin löytääkseen uusia keinoja: Miten säilyttää perinteitä ja olla ylpeä taustastaan ja samalla osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan. Miten yhdistää uusi ja vanha, mitä kannattaa säilyttää, mikä on sellaista perinnettä joka eheyttää ja uudistaa, mikä sellaista joka on haitaksi. Ihmisoikeudet ovat mahdollisia toteuttaa Kitke! - hankkeen kurdiyhteisön työpajojen loppuseminaarissa Tampereella tehtiin historiaa. Seminaarissa eri-ikäiset kurdilaiset miehet ja naiset istuivat yhdessä salissa kuuntelemassa kun työpajojen tuloksia Kitke! esiteltiin. Puheenvuoroja pyydettiin ja pidettiin, ja erilaisia mielipiteitä esitettiin. Ihmiset kohtasivat ja keskustelivat keskenään. He puhuivat menneestä, nykyisestä ja tulevasta sekä siitä elävästä kurdikulttuurista, joka on murroksessa. Seminaarilaiset totesivat olevansa aktiivisesti mukana vaikuttamassa muutokseen, he haluavat löytää tien pois esimerkiksi ristiriitoihin johtavista kunniaan liittyvistä perinteistä ja löytää rauhanomaisia ratkaisuja. He uskovat, että ihmisoikeudet ovat mahdollisia toteuttaa. Heillä on vahva usko kurdikulttuuriin ja sen kykyyn omaksua uutta ja silti säilyä kulttuurina, josta kurdit voivat olla ylpeitä. Valmiita vastauksia konflikteihin tai muutokseen ei ole, mutta seminaarissa välittyi vahva tunne siitä, että yhteisöstä löytyy voimaa ja tahtoa lähteä etsimään uudenlaista mallia. Tätä työtä Kitke!- hanke jatkaa yhdessä yhteisöjen KIRJOITTAJA: Päivi Majaniemi KUVAT: Kitke! tarjoaa asiantuntemusta, neuvontaa, koulutusta, alustuksia, konsultointia, yhteistyömahdollisuuksia, seminaareja ja yleisötilaisuuksia. Asiantuntija-apua voidaan antaa 10 eri kielellä (suomi, ruotsi, englanti, ranska, turkki, tataari, dari, farsi, kurdi-sorani ja kurdi-kurmandzi). Kitke! aloitti työnsä Ihmisoikeusliitossa helmikuussa 2010 ja sitä rahoittaa Rahaautomaattiyhdistys (RAY). Hankkeesta voi lukea enemmän osoitteessa

4 6 ROMANO BOODOS 3/2012 ROMANO BOODOS 3/ Kesäkuulumisia Kesäkuulumisia Kesäkuulumisia Kesän aikana ehtii tapahtua kaikenlaista. Ilo ja suru, lepo ja arjen kiire vuorottelevat lomallakin. Kesä kiiruhtaa nopeasti kohti syksyä, joten päätin ikuistaa haastattelemalla muutamien ihmisten kesäkuulumisia jaettavaksi meille kaikille. Tenho Nikkinen Kuka olet? Olen projektipäällikkö Tenho Nikkinen Kuopiosta, 43-vuotias. Mitä kuuluu? Hyvää kuuluu. Tällä hetkellä elämäni on kiireistä ja työntäyteistä. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Lähden opiskelemaan työn ohessa ja tarkoitukseni on valmistua päihdetyön ohjaajaksi. Tavoitteena on syventää omaa osaamistani. Millaisena näet romanikansan tulevaisuuden? Ympäristö on voimakas vaikuttaja, mutta romanikansan tulevaisuus Ilkka Bromerus Kuka olet? Olen Ilkka Blomerus Kuopiosta, olen Vikin ja Itan poika. Mitä kuuluu? Hyvää, kiitos. Olen kesälomalla, mutta kiireisempi kuin arkena talvella. Toimin Kuopion Tukikohtaseurakunnan ruokatyön vastaavana. Käytännössä jaan ruokaa tarvitseville viisi päivää viikossa ja kolmena päivänä pidämme pienen laulu- ja hartaushetken. Työmme kantaa hedelmää. Iloinen asia tapahtui, kun eräs muslimimies löysi Jeesuksen. Miestä oli kidutettu omassa maassaan ja Jumalan voimasta hän nousi pyörätuolista kävelemään. Tällä hetkellä kuuluu myös surua. Rakas ystäväni menehtyi liikenneonnettomuudessa. Tämä pysäytti minut ajattelemaan, kuinka katoavainen ihmisen elämä on. Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat sinulla on? on vahvasti omissa käsissä. Kaaleiden tulisi ymmärtää oma sisäinen vahvuutensa ja käyttää sitä hyödyksi, kadottamatta omaa identiteettiään. Se on voimavara. Romanit voivat menestyä niissäkin ympäristöissä, joissa yhteiskunta asettaa vaikeita haasteita. Mitä haluaisit sanoa Romano Boodos- lehden lukijoille? Romanikansan tulisi ymmärtää, millaista aikakautta eletään ja hyödyntää mahdollisuuksia, joita meillä vielä on. Romanit, ollaan ylpeitä siitä, keitä me olemme! Haluan Herran armossa jatkaa tätä työtäni seurakunnassa ja olla Jumalan suunnitelmassa. Millainen on mielestäsi romanikansan tulevaisuus? Olemme vedenjakajalla ja vakavalla paikalla. Jumala kysyy jokaiselta, haluatko lähteä todellisesti seuraamaan Jeesusta. Vastauksesta riippuu, millainen on jokaisen yksilön tulevaisuus ja koko romanikansan tulevaisuus. Mitä haluaisit sanoa lehden lukijoille? Turvataan jokainen Jumalaan ja osoitetaan rakkautta, välittämistä toinen toisillemme. Raamatussa meitä käsketään pukeu- Maarit Grönfors Kuka olet? Olen Maarit, Feijan ja Maritan tyttö Iisalmesta. Olen 33-vuotias ja asun tällä hetkellä Kuopiossa. Mitä sinulle kuuluu? Minulla kuuluu tänä päivänä hyvää Jeesuksessa. Olen saanut olla uskossa melkein koko nuoruusikäni, mutta koen olleeni uskossa todellisesti viitisen vuotta. Minulla oli suurin piirtein normaalit elämäntavat. Olin määrätietoinen ihminen omasta kuin monien tuttavienkin mielestä. Toisin sanoen olin päättäväinen ja laadin itselleni jämptit suunnitelmat elämääni varten. Mutta jokin siinä asetelmassa ei ollut silti oikein. Olin kyllä omasta mielestäni uskossa ja kävin kirkossakin, mutta koin, että minulta puuttui todellinen palo seurata Jeesusta. Jumala puuttui elämääni, enkä enää määrännytkään omia tunteitani, enkä kokenut olevani se määrätietoinen ihminen. Siinä hetkessä tunsin valtavaa pelkoa ja ahdistusta. Jumala halusi riisua minua monista asioista, jotka eivät Jumalan lapselle kuuluneet. Tämä teki vaikutuksen minuun ja tulin Jeesuksesta riippuvaiseksi. Tunsin Jeesuksen ensimäistä kertaa todelliseksi ja eläväksi omassa elämässäni. Jeesus pääsi vaikuttamaan elämääni niin paljon, että olin jopa välillä tunnistamaton itselleni. Tämä on ollut raskasta mutta opettavaista aikaa. tumaan rakkauteen, joka on täydellisyyden merkki. Meidän uskovaisten tulisi näyttää esimerkkiä ja osoittaa rakkautta kaikenlaisille ihmisille, huolimatta siitä, kuuluvatko he samaan sukuun tai heimoon. Jumala jakaa rakkauttansa kaikille, eikä erottele ketään. Olen kiitollinen, että saan seurata Jeesusta kokonaisin sydämin ja nähdä niitä Jumalan maailman salaisuuksia. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Olen ollut töissä vapaaehtoistyöntekijänä Tukikohtaseurakunnassa kaksi ja puoli vuotta. Olen mukana ruokatyössä ja samalla joutunut kantamaan erilaisista olosuhteista tulevia ihmisiä Jumalan luokse. Työaikanani vietän paljon aikaa Jumalan seurassa, kysellen, mikä olisi minun oma paikkani palvella Jeesusta. Olen myös hyvin puhelias ihminen, ja sitä saan hyödyntää paljon työssä ollessani. Minulla on herännyt kiinnostus lähteä opiskelemaan ja hainkin kristilliseksi päihdetyöntekijäksi. Nyt odotan innolla, mitä Jumala haluaa minun tekevän. Haluaisin tulevaisuudessa olla Jumalan välikappaleena ihmisille, jotka eivät kenties tunne Jeesusta. Haluan kertoa omia kokemuksiani, Jeesus käskee myös pukemaan rakkauden päällemme, joka päivä niin kodin, seurakunnan kuin meille vaikeidenkin ihmisten keskellä. Jumalan rakkaus on väkevä voima, joka saa vaikeimmatkin solmut aukenemaan, joten kannattaa pukea se ylle joka päivä. miten ihmeellinen Jeesus voi olla ja miten Hän voi vaikuttaa sinun, minun ja jokaisen meidän elämään. Kysymys kuuluukin, tahdommeko ottaa omakohtaisesti Jeesus Vapahtajana vastaan? Millaisena näet romanikansan tulevaisuuden? Näen romanikansan tulevaisuuden kahdella eri tavalla. Koen, että aika on oikeasti paha. Jeesuksella on kiire saada kansansa elopelloilleen ja tehdä omistaan vahvoja sananjulistajia. On silminnähtävää, miten Jumala toimii vahvasti omiensa Armolahjat toimivat, ihmeet ja merkit seuraavat niitä, jotka rukoillen kulkevat. Jumalan työ ihmisissä näkyy voimakkaana. Vastaavasti pahalla on tarve tehdä kovasti vastarintaa Jeesusta vastaan. Se näkyy myös tänä päivänä vahvasti esimerkiksi siinä, miten perheet hajoavat ja ihmiset saattavat riistää hengen jopa omilta lapsiltaan. Maailman meno on silmiemme edessä nähtävänä ja jotenkin tuntuu että se meno on jo niin valtavaa, etteivät ihmiset edes näe sitä missä ja miten he elävät. Vihollisen tarkoitus onkin sokaista ihmiset näkemästä sitä kauheaa maailmaa, missä monet elävät. Mitä haluaisit sanoa lehden lukijoille? Minun ajatukseni on, että ne, jotka omistavat uskon lahjan, pitäkööt siitä kaksin käsin kiinni ja vaalikoot sitä päivittäin. Jotka eivät vielä sitä omista, istukoot hetkeksi ja katsokoot ympärillensä. Suosittelen lämpimästi jokaiselle, että otat Jeesuksen vastaan elämääsi. Kokosi: Inga Angersaari Vankilasta vapautuvat naiset tarvitsevat rinnalla kulkijaa olisiko sinusta tukihenkilöksi? Romanivankien tilanteesta vankiloissa on hyvin vähän tutkittua tietoa. Erityisesti romanitaustaisten naisten kasvava määrä on asettanut rikosseuraamusalan uuden haasteen eteen miten tukea romaninaisvankeja? Romano Missio on vastannut tähän haasteeseen nelivuotisella Naisten vuoro -projektilla, joka on kehitetty romaninaisvankien auttamiseksi. Hankkeen tavoitteena on selvittää romaninaisvankien tarpeet ja kehittää niiden pohjalta toimintamalli, jolla pyritään vaikuttamaan romaninaisvankien uusintarikollisuuteen. Toisena tavoitteena on edistää rikosseuraamusalan henkilöstön tuntemusta romanikulttuurista sekä romaniyhteisön tietämystä rikosseuraamuksiin liittyvistä käytännöistä. Kolmantena tavoitteena on yhdyshenkilöverkoston luominen romaninaisvangeille. (lisätietoa projektista Tukihenkilöksi ryhtyvältä ei odoteta ammattilaisuutta vaan tarkoituksena on toimia ihmisenä ihmiselle. Myös vertaistuki on arvokasta. Tukihenkilönä toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja auttajan omaan jaksamiseen. Toiminta edellyttää kuitenkin asiaan sitoutumista. Tukihenkilön on tarkoitus kulkea rinnalla auttaen käytännön asioissa, ohjaamalla vapautuvaa vankia jo olemassa olevan tuen pariin sekä olla kuuntelijana ja tukena vaikeina aikoina. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kahvikupin äärellä jutustelua. Romaniyhteisössä on perinteisesti voitu hakea tukea vaikeisiin elämäntilanteisiin lähipiiristä. Tänä päivänä on kuitenkin tärkeää huomioida, että myös romaniyhteisössä on ihmisiä, joilla tätä tukiverkostoa ei ole. Tukihenkilönä voi toimia myös henkilö, joka on itse menneisyydessään ollut vankilassa, mutta selvinnyt tuen avulla takaisin yhteiskuntaan. Myös pääväestön edustajat ovat tervetulleita mukaan tukitoimintaan. Näin meillä on kaikilla mahdollisuus auttaa ja antaa oma panoksemme romaniyhteisön hyväksi. Tarjoamme toimintaan koulutusta, jotka järjestetään yhteistyössä alueellisten romaniasian neuvottelukuntien Koulutuksissa on tarkoitus antaa niitä valmiuksia, jota tukihenkilönä toimiminen edellyttää. Koulutukset sisältävät muun muassa omaa jaksamista, vapaaehtoistoimintaa ja hyvää vuorovaikutusta käsittelevät osiot. Tämän lisäksi koulutukseen kuuluu tietoa muun muassa naisvankien tilanteesta Suomessa ja Rikosseuraamuslaitoksen toiminnan esittelyä. Tule mukaan rohkeasti! NAISTEN VUORO Suunnitellut koulutukset (tarkemmat ajat myöhemmin): Oulu Mikkeli talvi Turku kevät 2013 Helsinki kevät 2013 Jos tunnet olevasi etsimämme henkilö, ota yhteyttä projektikoordinaattoriin, palveluohjaajaan tai oman alueesi romaniasiain neuvottelukuntaan! Lisätietoa projektista ja tukihenkilötoiminnasta saat ottamalla yhteyttä: Projektikoordinaattori Inka Jeskanen inka.jeskanen@naistenvuoro.fi Palveluohjaaja Tuula Nyman tuula.nyman@naistenvuoro.fi

5 8 ROMANO BOODOS 3/2012 ROMANO BOODOS 3/ Unelmat on tehty saavutettaviksi Yhden ihmisen unelmasta ja ajatuksesta lähtenyt idea sai suuren nosteen siipiensä alle ja ylsi kaikkien odotukset ylittävään menestykseen. Kaksi vuotta sitten tuottaja Katja T. Ärlingin idean ympärille kertyi pieni joukko henkilöitä, jotka uskoivat eteen maalatun päämäärän saavuttamiseen. Turkulainen kirjailija Merja Issa lähti täyttämään Katjan kehyskertomukseen juonenkäänteitä perehtymällä romanikulttuuriin, Frederico Garcia Lorcan maailmaan ja Flamencon historiaan. Vahvasta organisoimiskyvyistään tuttu mies Mertsi Ärling ryhtyi järjestelemään käytännön asioita ja rahoituskuviota. Ja matkalla kärryihin hyppäsi musiikkirintamalla hyvin tunnettu Lasse Heikkilä. Viimeisenä mukaan astui teatterimaailman konkari Valtteri Roiha, jonka ammattitaitoisissa käsissä musikaali sai viimeisen silauksensa. Ensi-illan jälkeiset 10 esittämiskertaa luonnon kauniissa Paimion museomäen kesäteatterissa olivat ilta illan jälkeen ääriään myöden aina lisäpenkeille asti, täynnä iloisia katsojia. Alkuperäisen 2000 katsojan tavoite ylittyi roimasti yli odotusten. Niin median kuin yksittäisten katsojien palautteet olivat posi- tiivisia ja ihailevia: tällaista lisää, koskettava tarina, hyvä vanhanaikainen selväjuoninen tarina, jota oli ilo seurata Vahvoja tunteita, värikäs tarina ja sielukasta musiikkia Musikaali halusi kertoa draaman keinoin Suomen romanien värikkäästä historiasta erilaisesta ja kaikkia kunnioittavasta näkökulmasta. Vaikka pelkästään Suomeen liittyvästä historiasta olisi löytynyt täysimittaisen teatteriesityksen verran kerrottavaa, haluttiin syvyyttä lisätä piirtämällä ajankuvaa romanien historiasta lähes koko viimeisen vuosisadan ajalta. Musikaalissa soivat mustalaismusiikin eri tyylilajien rikkaus useilta aikakausilta aina flamencosta suomalaisiin perinteisiin kaaleenlauluihin. Uudet musikaalia varten tehdyt, Merja Issan sanoittamat ja Lasse Heikkilän säveltämät ja sovittamat laulut veivät tarinaa eteenpäin nykyajassa. Musikaalin tunnusmusiikki Tuhkaa ja timantteja kertoi tarinaa romanikulttuurin kätketystä ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta. Tarinassa nykyajan näyttämönä oli ompelimo, jossa ommeltiin kaaleen vaatteita. Yllättävä muisto kipeästä menneisyydestä sai Tamaran (Satu stenroos) kertomaan dramaattista tarinaa suvustaan, jonka hänen tyttärensä Miranda (Natalie Ärling) salaa kuuli. Tulevaisuudesta tulikin yhtäkkiä epävarma. Salaperäinen kameekoru oli siirtynyt sukupolvelta toiselle vain synkän kuoleman kautta. Oliko koru kirottu vai oliko kaikki vain sattumaa? Seurasiko sama kohtalo Tamaraa tai Mirandaa? Kertomuksessa siirryttiin takaumien avulla ensin 1970-luvun puoliväliin, jolloin kameekoru on jäänyt Tamaran käsiin onnettomalla tavalla. Kertomuksen alku löytyi 1930-luvun Andaluciasta, Garcia Lorcan mustalaisromanssien maisemista, missä soivat flamencon kohtalokkaat rytmit. Juanille (Harri Skaren) jäi käteen kamee-koru, hänen jouduttuaan ryöstömurhan silminnäkijäksi. Pakomatka flamencolaulaja Esperanzan (Jemima Issa- Anttila) kanssa johtaa Ranskan iloisista markkinatunnelmista keskelle 2. maailmansodan myllerryksiä. Romanien kansallislaulu Gelem gelem soi ilman säestystä, kun romaneja viedään keskitysleirille, josta vain muutamat selvisivät. Vankkurit vaeltavat vihdoin Suomessa 1950-luvun loppupuolella ja kierretään kodista kotiin ja markkinoilla, kunnes medaljonki aiheuttaa jälleen tragedian. Musikaalin lopussa selvisi, miten Tamaran Jumalalle esittämä rukous saa vastauksen ja miten uskalletaan katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti täynnä toivoa ja unelmia tulevasta. Sydänverellä ja talkoilla tehty Syvä Laulu oli muutakin kuin vain musikaali tai teatteriesitys. Sen sisällä toteutettiin yli kahdeksan kuukautta kestänyt diakoninen matkakumppanuus liki sadan mukaan osallistuneen Musikaalin prosessin avulla pystyttiin luomaan toiminnallisten menetelmien kautta työ- ja oppimisympäristöjä. Vuorovaikutus toteutui myös koulutuksen kanssa yhteistyökumppanuuksina. Erityisenä kohderyhmänä produktiossa olivat nuoret. Huomattavaa oli myös, että produktio toteutettiin pääosin omarahoitteisesti ja talkootyönä, koska sen menestystarinaan ei uskojia löytynyt. Osa budjetin rahoista hankittiin erilaisia ruokahuollontilaisuuksia järjestämällä. Matkan varrella taustayhdistyskin vaihtui, tuen kantoi Turun Mikaelinseurakunta. Lupasin vaikka itkeä ne tarvittavat rahat kokoon ja sen tein, musikaalin organisaattori Mertsi Ärling toteaa. Yksi produktion tavoitteista oli luonteva kohtaaminen draamatyön avulla mm. vuorovaikutustilanteet eri teemojen ympärillä kanssakäyminen ja suvaitsevaisuus; hyvien ihmissuhteiden ja hyvän mielen edistäminen. Produktiossa mahdollistettiin voimaantumista, mielekästä tekemistä, evankeliumia, musiikin monimuotoisuutta ja suvaitsevaisuutta. Produktio oli muiden tavoitteidensa lisäksi yksi yritys vaikuttaa positiivisella tavalla mm. transkulttuurisen toiseuden ja arkipäivän rasismin torjumiseen myös toivon ja ilon sanomaa voidaan levittää monilla erilaisilla tavoilla, ei siis vain saarnastuolista, Katja Ärling kertoo. Pitkän työn päätös Tiivis yhteiselämä osallistujien kesken on nyt takanapäin. Matka ei kasvattanut ainoastaan osallistuja vaan myös tuottajatiimiä. Matkan aikana itse kukakin on käynyt kaikki mahdolliset tunneskaalat läpi. Syvä laulu musikaali ainutlaatuisena ja uskomattomana kokoonpanona on nyt saatu päätökseen. Erilaisia kutsuja ja on sadellut mukana olleille. Myös itse Syvä laulun jatkuvuutta on tiedusteltu. Alkuperäinen toiveemme olikin, että Syvä laulu voisi toimia ponnahduslautana elämään ja unelmien saavuttamiseksi. Sillä unelmat on tehty toteutettaviksi. Aika ja etäisyyden ottaminen näyttää, jatkuuko syvä laulun tarina ja esitykset jossain muualla joskus sen verran syvä luotaava koko produktio on ollut, että nyt tekee mieli jo elää hetki arkea ja sulatella saavutuksia, Katja Ärling toteaa. Kuvat: Pentti Hakamäki Tulevaisuuteen tarvitaan ripaus menneisyyttä Syvä laulu. Käsikirjoitus Merja Issa. Musiikin johto ja uudet sävellykset Lasse Heikkilä. Ohjaus Valtteri Roiha. Tanssien ohjaus Salla Kärkkäinen. Puvustus Päivi Vesterinen. Lavastus Mauno Vesterinen. Andalusiassa tapahtuu ryöstömurha. Tekoon osallistumattoman romanimiehen haltuun joutuu arvokas kameekoru, joka vaeltaa perintöesineenä aina Suomeen asti. Mutta liittyykö siihen kirous? Merja Issan kirjoittaman ja Lasse Heikkilän säveltämän tunnuslaulun mukaan romanien historia on viime vuosisadankin ajalta täynnä tuhkaa ja timantteja, proosallisesti todeten ennakkoluuloja ja suoranaista vainoa aina keskitysleiripassituksia myöten. Syvä laulu on Suomen oloissa suurin romanien teatterihanke, joka parin vuoden valmistelujen ja kymmenen Paimion yleisöesityksen jälkeen jatkaa elämäänsä vielä keväällä Suomessa järjestettävillä kansainvälisillä romanipäivillä. Takana on muun muassa draamailmaisua hyödyntävä, itsetuntoa kohottava laaja kulttuuritoiminta. Taloudellinen tuki on tullut vain kristillisiltä tahoilta. Tämä on yllättävää, kun tuloksena on näinkin moniulotteinen ja värikylläinen teatteriesitys. Issan käsikirjoitus kuljettaa tarinaa taitavasti nykyhetken kehystarinasta, romanien ompelimosta, erään suvun kuvitteellisen tarinan käänteisiin poiketen. Kohtaukset valaisevat romanikulttuurin ja romanien historian keskeisiä kokemuksia takautuen 1970-luvun murrosvuosista perinteisempään elämänmenoon 1950-luvulla markkinoineen ja hevoskärryineen. Romanien Suomeen sijoittuvassakin historiassa olisi näytelmäainesta tarpeeksi, mutta kansainvälinen ulottuvuus tuo draamaan syvyyttä. Musikaalin nimi viittaa andalusialaiseen cante jondo -perinteeseen, josta Federico Garcia Lorca ammensi omassa runotuotannossaan (mm. Kirsi Kunnaksen suomennos Mustalaisromansseja- kokoelmana). Valtteri Roihan ohjaamaansyvään lauluun on upotettu hienosti lorcalaisia kuvia härkätaistelijan kohtalosta (veljeksiä esittävät Liridon ja Ilirjan Lisha). Myös flamencorytmit kuuluvat Salla Kärkkäisen ohjaamien tanssien tunnelmiin. Musikaalin viehättävimpiä hetkiä tarjoavat tanssit ja koskettavat laulut sekä Heikkilän johtaman orkesterin runsaaseen kaksituntiseen mahduttama musiikkikimara kokonaisuudessaan. Toisena ääripäänä ovat visuaalisesti vaikuttavat joukkokohtaukset, joissa kuoleman kosketus tulee ilmi sanoittakin. Lähes sadan hengen tekijäjoukon koonneessa produktiossa valloittavimpia ovat juonitarinan päähenkilöiden vaiheet. Miranda (Natalie Ärlingin persoonallinen suoritus) on valintatilanteessa: pukeutuako romaniasuun? Tulevaisuuteen tarvitaan menneisyyttä, kuuluu Issan käsikirjoitukseen sisällyttämä viisaus. Romanien historiaan niin Mirandaa kuin yleisöäkin johdattavat lempeästi ompelimon naiset, tärkeimpänä Mirandan äiti Tamara (Satu Stenroos ja Mirjam Friman eri ikävaiheiden esittäjinä). Loppukohtaus on sovinnollinen ja rakentava, kuin kaiken kohdatun torjunnan hyvittävä, mutta ei sitä unohtava. Syvä laulu on yleisökokemuksenakin historiallinen. Edes ensi-illassa päälle tullut ukkosilma ei latistanut innostusta. Jo ennen loppuaplodeja puiden latvojen ylle kohonnut sateenkaari oli upein koskaan näkemäni. Ilta oli täynnä symboliikkaa. Otto Lappalainen Artikkeli julkaistu Salon Seudun Sanomissa

6 10 ROMANO BOODOS 3/2012 ROMANO BOODOS 3/ Diakoninen näkökulma Syvä Laulu - musikaaliin Hengellisen romanimusiikin tulevaisuus Mustalaiskulttuurissa musiikki on syvä etnisen historian ilmaisun muoto. Syvä laulu on läpileikkaus mustalaismusiikista. Andalusiassa soi flamenco, 2000-luvun Suomessa perinteinen kaaleenmusiikki ja iskelmät. Syvä Laulu kertoo Romanien vaelluksesta Suomeen. Esitys käy läpi kuudessa eri aikakaudessa olevaa kohtausta. Musiikilla on merkittävä rooli: musiikin ja tanssin osuus on kaksi kolmasosaa koko esityksestä. Teatteriesitykseen on pyritty löytämään eri aikakausille ja kulttuureille ominaista mustalaismusiikkia. Aikajana kulkee 1930-luvun Andalusiasta 1940-luvun Keski-Euroopan kautta 2010-luvun Suomeen. Syvä Laulu -produktiota kehitettäessä ja toteutettaessa diakoninen työnäky on ohjannut toimintaa. Tuotantotiimin mukaan kyseessä on diakoninen produktio, jonka tuotoksena syntyi Syvä Laulu. Diakonian määritelmät peilaavat omalla tavallaan ja omassa kontekstissaan kolmeen raamatunkohtaan: rakkauden kaksoiskäskyyn (Matt. 22:37 39), kultaiseen sääntöön (Luuk. 6:31) ja Jeesuksen tulkintaan elämästä ja opetuslapseudesta palveluna (Luuk.22:24 27 ). Oltuani vierelläkulkijana Syvä Laulu -musikaalin ensimmäisistä harjoituksista Varissuon kirkolla ensi-iltaan ja tunnelmiin Paimion kesäteatterissa, koen että edellä mainitut raamatun kohdat ovat olleet tuotantotiimin ja osallistujien punaisena lankana ja kulmakivinä Syvä Laulu -produktion eri vaiheissa. Uusia työmuotoja ihmisten kohtaamisessa Syvä Laulu toteutettiin yhteistyössä Mikaelinseurakunnan ja Katariinanseurakunnan Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoisen mukaan diakoninen työ on tärkeä osa seurakunnan toimintaa ja evankeliumin ydintä. Hänen mukaansa kirkossa elämiseen muutoksessa kuuluu diakoniatyön tulevaisuuden ymmärtäminen ja uusien työmuotojen kehittäminen ihmisten kohtaamisessa. Tällaista uusien diakonisten työmuotojen kehittämistä Syvä Laulun kaltainen produktio puhtaimmillaan edustaa. Produktio on ollut kahdeksan kuukautta kestävä matkakumppanuus liki sadan osallistujan kanssa, jotka olivat taustoiltaan kirjavaa joukkoa. Mukana oli kanta- ja romaniväestöä, maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita sekä erityistukea tarvitsevia. Produktion pääpaino pidettiin erityisesti nuorissa. Osallistuminen on ollut kuitenkin avointa kaikille iästä tai kulttuurista riippumatta. Syvän Laulun tekemisen myötä tuotantotiimi on pystynyt auttamaan yksilöitä yhteistyössä muiden toimijoiden Yhteistyötä on tehty muun muassa TE-toimiston kanssa syrjäytymisen ehkäisyssä työelämävalmennuksen avulla. Produktioon osallistumisen kautta on myös voinut saada opintopisteitä tiettyihin opintoihin liittyen, näin se on pystynyt tarjoamaan työ- ja oppimisympäristöjä toiminnallisin menetelmin. Kohtaamisia musiikkiteatterin keinoin Tuottaja Katja T. Ärlingin mukaan ulkopuolista rahoitusta produktiolle on saatu vain noin viidennes koko budjetista. Tuottajan mukaan rahoituksen saamista on vaikeuttanut romanitematiikka ja kristillinen maailmankatsomus. Syvässä Laulussa tuodaan esiin osallistujille ja katsojille evankeliumia, romaneiden historiaa sekä musiikin monimuotoisuutta ja suvaitsevaisuutta. Produktion tavoitteena on kehittää ihmisten kokonaisvaltaista kohtaamista. Musiikkiteatterin tekeminen on mahdollistanut erilaisista taustoista ja kulttuureista tulevien ihmisten luonnollisen kohtaamisen. Erilaisten toiminnallisten elementtien kautta osallistujille on pyritty antamaan onnistumisen, voimaantumisen ja minä-osaamisen kokemuksia. Produktiossa oli kahdeksan erilaista toimintoa: näytteleminen, tanssi, laulaminen, puvustus, lavastus, ruokahuolto, markkinointi sekä soittaminen. Ohjaajien työote on ollut osallistava ja oman elämän hallintaan kannustava. Jokaisen osallistujan kanssa käytiin produktion edetessä vähintään yksi henkilökohtainen keskustelu, tavoitteena etsiä positiivisia tekijöitä, jotka tukevat ja mahdollistavat voimaantumista nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Musikaali voimaannutti tekijöitä Itse valmistun Porin Diakonissaoppilaitoksesta diakonissaksi joulukuussa Teen vuoden loppuun mennessä valmistuvaa opinnäytetyötä Syvä Lauluun liittyen. Aiheenani on tutkia miten yksilö kokee voimaantumista ja miten kulttuurit kohtaavat musiikkiteatterin keinoin tehtävässä transkulttuurisessa yhteistyössä. Työtäni varten haastattelen produktioon osallistuvia maallikkonäyttelijöitä. Jo tämänhetkisten tulosten perusteella kaikki haastateltavat ovat kokeneet voimaantumista. Voimaantuminen on tapahtunut eri tavoin, esimerkiksi sosiaalisen osaamisen ja vuorovaikutustaitojen vahvistumisena. Kaikki haastatellut ovat kokeneet että heidän käsityksensä ihmisyydestä on laajentunut erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustumisen myötä. Erja Mäenpää TtM, Terveysalan opettaja, Turun ammatti-instituutti, aikuiskoulutus Diakonissaopiskelija, Porin Diakk Jutun kirjoittaja Kyösti Roth tunnetaan hengellisen romanimusiikin saralta Suomen tuotteliaimpana säveltäjänä, sanoittajana ja sovittajana. Hänen sävellyksiään on levytetty n. 700, sanoituksia puoli tuhatta ja musiikin sovituksia noin 80 eri pitkäsoittolevyn verran. Herman Blomerus, sekä Romanos-kvartetti (Herman Blomerus, Henry Valerius, Henry Hedman sekä Sami Valentin) aloittivat suomessa romanien hengellisen musiikin le- Muusikko Kyösti Roth vyttämisen. Unohtaa ei tietysti saa Viljo Koivistoakaan. Heidän jalanjälkiään seurasivat muun muassa Lauluyhtye Freidiba Boodos, Tsiibenes Jank-yhtye, Tuula & Valfrid Åkerlund, sekä Taivaaasta tuulee yhtye, Tsivibosko Drom -yhtye ja Leif Lindeman luku oli hengellisen romanimusiikin kulta-aikaa. Monet uudet musiikillisesti lahjakkaat kyvyt tulivat uskoon ja alkoivat levyttää eri kustantajille runsaasti hengellistä romanimusiikkia. Romanimusiikki oli muutoinkin kytkeytynyt voimakkaasti erityisesti Helluntaiherätyksen sekä Suomen Vapaakirkon toimintaan. Tuolloin järjestettiin ympäri Suomea myös lukuisia romanijuhlia, jotka loivat osaltaan tilaisuuksia useammalle laulajalle tulla tunnetuksi. Vuonna 1980 järjestettiin myös ensimmäinen romanien musiikkikurssi Jyväskylässä, yhteistyössä paikallisen ammattikurssikeskuksen Kuraattorina toimi Väinö Lindberg. Levymyynnit ovat alamaissa Tultaessa 2000-luvulle kehiteltiin Helsingin Saalem-seurakuntaan pääkaupunkiseudun romaninuorten Raamuskuoro jossa oli parhaimmillaan 70 laulajaa. Osa laulajista otettiin myös yksityisoppilaiksi Romanien Musiikkikouluun, kuten Joni Johnny Åkerlund ja Kyösti Långström (Loimaan Kyösti), sekä Henry Friman ja Suora Lähetys-yhtye. Olen ollut viime aikoina hyvin huolissani romanimusiikin tulevaisuudesta, koska nuorille laulajille ei löydy levytysmahdollisuuksia eri hengellisten kustantamojen kautta. Jos joku laulaja levyttääkin, hän joutuu tekemään sen omalla kustannuksellaan ja niin pienellä tuotantobudjetilla että tuote ei ole tasollisesti välttämättä hyvää. Kun laulwetaan ja levytetään Jumalan kunniaksi, pitäisi aina pyrkiä parhaimpaan, Hän on sen arvoinen. Mikä tähän levyalan alennustilaan sitten on syynä? Levymyynnit ovat laskeneet 1980-luvun huippuvuosista roimasti. Ennen levyjä myytiin hintaan 39 markkaa kappale ja myyntimäärät saattoivat ylittää jopa myydyn levyn rajan. Nykyään hinta on noin 20 euroa, mikä vastaa noin sataa entistä markkaa. Levyt ovat yksinkertaisesti kuluttajille liian kalliita ostettavaksi. Jos nykyään päästään kappaleen myyntiin, sitä pidetään jo hyvänä, vaikka tällainen myyntimäärä on todella heikko. Esimerkiksi kymmenen euron hintaista Aikamedian kustantamaa Elämän Estradilla -levyä myytiin hetkessä 7600 kappaletta vuonna Huomaamme että hinta ratkaisee kuluttajien valinnan. Tarvitaan hengellisen musiikin iltoja Lauluntekijöitä ja esittäjiä löytyy romaneista yllin kyllin. Nyt olisi aika kuitenkin kustannusliikkeiden laskea roimasti hintoja, jopa siten, että yksi levy maksaisi vain viidestä kymmeneen euroa. Tällaisillakin ohjevähittäishinnoilla kustantaja saisi roimasti sijoituksensa takaisin, koska myytyjen levyjen määrä nousisi räjähdysmäisesti. Näin luotaisiin myös tilaa levyttää uusille nouseville hengellisen romanimusiikin laulajille ja hyvä romanimusiikin perinne saisi jatkua. Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on asia, josta Valfrid Åkerlund kirjoitti ansiokkaasti Ristin Voitto -lehden numerossa 30. Hän peräänkuuluttaa voimakkaasti seurakuntien uudenlaista tarvetta panostaa evankelioimistyöhön hengellisen musiikin iltojen järjestämiseksi. On totta että yleensä uskosta osattomat ihmiset eivät tule rukoushuoneisiin tilaisuuksiimme. Siksi on palattava 1980-luvun malliin, jossa seurakuntien ulkopuolisissa tiloissa järjestettiin mittavia hengellisen musiikin tapahtumia. Tämän seurauksena ihmiset tulivat sitten jopa helluntaiseurakuntien rukoushuoneisiin perinteisiin iltakokouksiin, jossa monet tulivat uskoon. Hengellinen sanoma kuullaan musiikissa Paljon puhutaan kokouksissa siitä, kuinka viljavainiot ovat vaalenneet evankelioimistyölle, ja kutsutaan uusia ihmisiä täyttämään kutsumuksensa evankelistana. Kuitenkaan ei mahdollisteta evankelistojen ja muusikkojen kutsumusta siten, että siihen liitettäisiin normaali taloudellinen turva. Työmies on palkkansa ansainnut. Ei seurakunta saa olla liikeyritys. Mutta ei myöskään voi olla niin, että seurakunta toimii kuin huono liikeyritys uskaltamatta panostaa evankelioimistyöhön, joka on sen päätehtävä. Uskon siihen, että jos hengellisen musiikin konsertteja järjestettäisiin, ihmisiä saadaan tulemaan niihin, sekä myös uhraamaan evankelioimistyöhön tarvittavat varat. Voi olla jopa niinkin, että ihmiset jaksavat kuunnella musiikin kautta tulevaa hengellistä sanomaa enemmän kuin saarnaamista. Kyösti Roth

7 12 ROMANO BOODOS 3/2012 ROMANO BOODOS 3/ Kotimäkeläiset Pärnussa Hilja Grönfors & Latšo Džinta esittävät perinnelauluaarteita Kotimäen pienryhmäkodin lapsille talon ystävät järjestivät yhdessä Kotimäen henkilökunnan kanssa Iloisen Kevät Konsertin Sipoon Nikkilässä huhtikuussa. Konsertin tuotoilla lapset ja aikuiset tekivät yhteisen lomamatkan Viron Pärnuun Pärnureissu oli aivan upea ja mahtava kokemus meille kaikille kotimäkeläisille. Siitä jäi tulevan talven varalle ihania muistoja. Jännittävä matkamme alkoi tutustumalla julkisiin kulkuneuvoihin, joilla matkasimme aina Helsingin laivasatamaan saakka. Tallinnaan menimme laivalla, ja siellä herkuttelimme buffetissa. Olimme vuokranneet auton, jolla jatkoimme matkaamme kohti Pärnua. Saimme aivan mahtavan sään lomareissullemme. Vain ensimmäisenä reissupäivänä satoi vettä, jolloin seikkailimmekin Pärnun ostoskeskuksissa, joissa teimme ihania löytöjä: niin vaatteita kuin koruja. Tämän lisäksi yksi lapsista halusi tutustua paikalliseen vesipuistoon, jossa hän sai ohjaajan kanssa käydä polskimassa ja touhuamassa. Mukaan mahtui päivämatka Tartoon puistoon, joka oli avaamassa ovensa varsinaisesti vasta juhannuksena. Lisäksi tutustuimme paikalliseen nuorisotaloon. Tarton joella kävimme tekemässä melontaretken ja uimme hyvin raikkaassa vedessä. Otimme itsellemme hetken kahvilassa, jossa nautimme jäätelöstä ja hyvästä kahvista. Samalla saatoimme seurata kulkuetta, jossa Suomikin oli edustettuna. Alkuillasta kävimme katsomassa Tarton paikallisia nähtävyyksiä: rakkauden puisto, vinoon rakennettu talo. Tämän jälkeen meidän oli aika palata takaisin Pärnuun, jossa sitten olimme tiiviisti koko loppuloman. Tandemilla Pärnussa ja muuta mukavaa Vuokrasimme jokaiselle polkupyörät, jotta tutustuminen Pärnuun olisi helpompaa. Yhtenä erikoisuutena otimme mukaan yhden tandempyöränkin, jolla sitten ohjaaja ja lapsi seikkailivat ympäri Pärnua. Näin kyydissä olleena voin sanoa, että oli aivan mahtava kokemus mennä tandempyörällä, kartanlukukin oli helpointa tässä kohtaa. Kävimme ajamassa polkuautoillakin. Otimme oikein keskinäiset kilpa-ajot, johon myös Tartoon tehtiin yhden päivän mittainen kaupunkiretki. Mahtoiko tämä olla kuuluisa vinoon rakennettu talo? Tarton läpi virtaa Ema-joki. Sen kirkkailla vesillä kotimäkeläiset pääsivät melomaan ja uimaankin. Pärnun uimarantojen aurinkoa ja haikaranpesiä olipa onnellinen matka! Kotimäen ohjaajalla oli tuttuja Virossa ja suuntasimme tiistaina koko päiväksi Tartoon. Siellä pääsimme uuteen seikkailupaikalliset pojat osallistuivat. Ja aurinkoisesta merisäästä saimme nauttia upealla Pärnun rannalla, jossa pelasimme rantajalkapalloa, uimme ja nautimme yhdessä olosta ja muusta rannan tarjonnasta. Kierrellessämme ihania rantakatuja kävimme nauttimassa hyvästä ruuasta. Tämän lisäksi nautimme hyvästä ruuasta vuokraamallamme talolla, jossa vuorotellen kokkasimme yhteisesti valittuja ruokia. Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka omalla panoksellaan mahdollistivat meidän lomamatkamme. Terveisin kotimäkeläiset! Teksti ja kuvat: Susan Ihanainen Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 2005 mestarikansanlaulajaksi nimitetty Hilja Grönfors on laulanut lapsesta asti. Nyt jo usean vuoden ajan hän on kerännyt itselleen tuttuja ja ennestään tuntemattomia romanien perinnelauluja ympäri Suomen. Lauluja on kertynyt pitkälle toistasataa, ja Hilja Grönfors esittää tätä lauluaarteistoa Latšo Džinta -yhtyeensä 1950-luvulla Hilja eli perinteistä romaniperheen kiertolaiselämää joenvarsileireissä yöpyen. Rakkaudesta romanien musiikkiin syntyi idea laulujen keräämisestä, ja talteen onkin kertynyt jo toista sataa sävelmää. Ohjelmistossa on mukana balladeja, rekilauluja ja vankilauluja. Laulut kertovat romanien elämästä, sen iloista ja murheista, vapaudesta, luonnosta sekä tietenkin hevosilla kulkemisesta. Grönforsilta on ilmestynyt kaksi levyä. Vuonna 2008 julkaistu debyytti Phurane mirits palkittiin Etno-Emmalla, ja jatkoa tuotanto sai syksyllä 2011 ilmestyneestä Kai tu džaha -albumista. Lisäksi Grönfors on vieraillut Palefacen albumilla Helsinki-Shangri-La kappaleessa Saapuu elokuun yö. Keväällä 2012 Grönfors valittiin yhdeksi Suomen Punaisen Ristin rasisminvastaisen kampanjan keulakuvaksi. Grönforsin yhtye Latšo Džinta koostuu suomalaisen kansanmusiikkikentän huippunimis- Kuva: Kansallisteatteri tä, ja muusikot Kukka Lehto, Kiureli Sammallahti, Valtteri Bruun, Riku Kettunen ja Sara Puljula ovatkin tuttuja yhtyeistä kuten Pekka Kuusisto & Luomu Players, Shava ja Trepaanit. Hilja Grönforsin ja Latso Dzinta -yhtyeen ROMANILAU- LUJA -konsertti Kotkassa kulttuuritalo Kyminsuussa sunnuntaina klo 15. Liput 25 euroa, lippuvaraukset puh ma klo ja ti-pe klo 9-15 tai Hortto Kaalo esiintyy Kansallisteatterissa Hortto Kaalo yhtyeen Legenda 40 vuotisjuhlakonsertti pidetään Suomen kansallisteatterissa sunnuntaina lokakuun 14 päivänä klo 19. Hortto Kaalo nousi 1970-luvun vaihteessa laajan yleisön tietoisuuteen ensimmäisenä suomalaisena mustalaismusiikkiyhtyeenä. Konsertin yhteydessä juhlitaan myös Legenda 40 vuotisjuhlalevyä, jossa on mukana 48 Hortto Kaalon suosikkisävelmää ja aikaisemmin julkaisemattomia kappaleita. Hortto Kaalon lisäksi konsertissa esiintyvät Miritza ja Amadeus Lundberg sekä lauluyhtye Suora lähetys. Kansallisteatterin lippuja voi ostaa ennakkoon Lippupisteestä tai teatterin lippumyymälästä. Konsertti alkaa kello 19 sunnuntaina lokakuun neljäntenätoista päivänä.

8 14 ROMANO BOODOS 3/2012 ROMANO BOODOS 3/ Romano Mission toimintamuodot Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen Lastensuojelutyö Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 10-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Sosiaali- ja diakoniatyö Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. Naisten vuoro ( ): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti. Julkaisutoiminta Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden. Stipendirahasto Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. Vastaanottaja maksaa postimaksun Palvelukortti ROMANO MISSIO Tunnus VASTAUSLÄHETYS Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) Kestotilaus (laskutus vuoden välein) Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi (jäsenmaksu 16 euroa/vuosi, sisältää jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) Lehden saaja Lähiosoite postitoimipaikka Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen Nimi Lähosoite Postitoimipaikka Päiväys / 20 Paikkakunta Allekirjoitus Tilaukset myös puh. (09) klo 9-15) Kansainvälinen romanikonsultaatio Uzhgorodissa Romanityön vastuunkantajia kokoontui Nehemiah Mission tiloissa Ukrainassa. Ukrainan Uzhgorodiin kokoontui kesällä joukko romanityön ystäviä monesta eri maasta. Edustusta oli muun muassa Bulgariasta, Unkarista, Venäjältä, Valko-Venäjältä, Ukrainasta, Ruotsista ja Suomesta. Koollekutsujana oli ruotsalainen Ljus i Öster -järjestö, josta olikin mukana suuri osallistujamäärä. Ljus i Öster -järjestön johtaja Hans Lindstrand avasi konsultaation ja kertoi järjestön toiminnasta. Unkarilaisen HPC National Gypsy Mission -järjestön laajaa ja merkittävää toimintaa esitteli Andrast. Bulgarian työn haasteista informoivat Jordan Anatasov ja Peter Janev. Tilaisuudessa rukoiltiin vuorotellen jokaisen maan romanityön ja sen haasteiden puolesta. Romano Missiolla myynnissä l Tie omana, keppi turvana s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa l Onnittelu- ja suruadresseja kukka-aiheisia, 10 euroa Karpatian Elämä ja Valo -lauluryhmä esitti kaunista ja koskettavaa musiikkia. Karpatian alueen helluntaiunionin tervehdyksen tapahtumaan toi unionin johtaja Vitalij Gripka. Ehtoollistilaisuudessa hän myös saarnasi. Romanityön tekeminen on perustuksen rakentamista tulevaisuuteen. Se on työtä lähimmäisten hyväksi. Se keskittyy lapsiin lapset ovat huomispäivän tulevaisuus. Tässä laupeudentyössä voimaannutetaan paikallisia ja viritetään muutosta. Yhdelle vähimmistä -työtä, jota tehdään Itä- Euroopassa, hallinnoi Fida International ry. Työn johto ja ohjaus on Fida ry:n Yhdelle Vähimmistä -työn johtoryhmällä. Samalla se on myös osa Elämä ja Valo ry:n työtä. Yhteistyötä tehdään niiden kanssa, joiden toimintaa ohjaavat raamatulliset periaatteet. Veikko ja Tuula Hekkala Syyskokous Romano Missio ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina klo Malmin kirkolla, Kunnantie 1, Helsinki Kokouksessa päätetään yhdistyksen omaisuuden säätiöittämisestä. Tervetuloa yhdistyksen jäsenet! l Tartu käteeni: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa l Romani ja päihdehuollon palvelut Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut Siunatut kesäterveiset Suomen Romaniyhdistys ry:n leiriltä Toiminnanjohtajan palsta Keskipisteenä lapsi Romano Missio ry on Suomessa vanhin ja jäsenmäärältään suurin valtakunnallinen romanijärjestö. Sen tärkein työmuoto on lastensuojelutyö. Romano Missiolla on kaksi lastensuojeluyksikköä Etelä-Suomen alueella, Hämeenkoskella Päiväkummun lastenkoti ja Sipoossa Kotimäen pienryhmäkoti. Romano Missio tekee myös sosiaali- ja diakoniatyötä romaniväestön parissa. Toimintaa ohjaa kristillinen arvopohja. Lastensuojelutyössä ei ainoastaan tehdä työtä lasten kanssa vaan oleellisena osana työskennellään myös lasten perheiden Työ on vaativaa ja vastuullista. Työmme kautta olemme elävässä kosketuksessa perheiden todellisen arkielämän Näkemättä ei jää perheiden tämänhetkinen hätä ja ahdistus. Vanhemmilla itsellään on turvattomuutta, näköalattomuutta ja monia yksilöllisiä ongelmia, joiden vuoksi heillä ei ole voimia kasvattaa lapsiaan ja ratkaista eteen tulleita ongelmia. Viime viikkojen järkyttävä uutinen pienen tytön kuolemasta, on pysäyttänyt meidät miettimään mitä lapsille oikeasti kuuluu ja miten lasta voidaan suojella fyysiseltä ja psyykkiseltä pahoinpitelyltä. Näistä tilanteista yleensä puhutaan perheongelmina tai perheristiriitoina. Perheet, joissa pahoinpitelyä arvioidaan tapahtuvan, nähdään yleensä moniongelmaperheinä, joissa lasten kaltoinkohtelu on vain osa suurta ongelmavyyhtiä. Näyttää siltä, että lasten pahoinpitely jää vallitsevan, moniongelmaisuustulkintaa korostavan toimintakäytännön alle piiloon. Näitä pohtiessa tulee väkisinkin mieleen kysymys, eikö lapsella ole oikeus olla joutumatta väkivallan kohteeksi riippumatta siitä, mikä on hänen perhetilanteensa tai miten paljon tilanteeseen puuttuminen vaikeuttaa yhteistyötä perheen Lasten ei ole helppo tulla kuulluksi meidän yhteiskunnassamme. Lapsen ajatukset, kokemukset ja tunteet ovat aivan yhtä arvokkaita kuin aikuistenkin. Lapset kuitenkin usein ohitetaan ja ajatellaan, etteivät he huomaa tai kuule vaikeita asioita tai että lapset jotenkin vain unohtavat hankalat kokemukset. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä herkemmin he jäävät syrjään. Perheväkivallan ja muiden traumaattisten kokemusten seurauksia Kiljavan kesäleirillä romanivanhukset kokivat yhdessäolon iloa ja muistelivat menneitä. Kesä on jo pitkälle ehtinyt, mutta ei silti ihan vielä puhuta syksystä. Puhutaan sen sijaan mukavista asioista, kuten yhdistyksen järjestämästä tämän kesän ensimmäisestä leiristä. Leirihän pidettiin kauniissa maisemissa Nurmijärvellä Kiljavan leirikeskuksessa. Vanhuksia leirillä oli 20 sekä ohjaajat. Leirillä oli paljon mukavaa yhteistä tekemistä. Pelasimme esimerkiksi mölkkyä ja bingoa. Lisäksi oli tietokilpailuluja niin raamatusta kuin yleistiedostakin. Ja kerrankin laulettiin karaokea Aleksi Lindström Helsingistä oli ehdoton ykkönen. Leirillä tietysti syötiin hyvin, ja jäipä vanhuksille aikaa lepoonkin. Yhdessäolo on parasta Tärkeimpänä vanhukset kuitenkin varmaan kokivat sen, että saivat olla yhdessä ja muistella menneitä. Minulle jäi muisteloista käsittelevissä tutkimuksissa on todettu, että lapsille voi tulla todella vaikeita oireita, mikäli he eivät saa apua. Lastensuojelun pitää palata juurilleen eli nähdä juuri lastensuojelu ensisijaisena tehtävänään. Perheen tukeminen on tärkeää, mutta on huomioitava se tosiasia, että vanhempien oma tarvitsevuus on usein niin suurta, ettei tuki välitykään lapsille. Ja kuitenkin tiedostamme, että traumaattisen kokemuksen jäljet eivät katoa lapsista itsestään. Tarvitaan tietoista työskentelyä suoraan lasten Ja mitä muuta useimpien lastensuojelun asiakkaina olevien lasten elämä on kuin sarja toistaan seuraavia traumaattisia kokemuksia. Jokainen lapsi tarvitsee kehitysvaiheensa ja ikänsä mukaisen huolenpidon, hoivan ja tuen. Lapsilla ei yksinkertaisesti ole aikaa odottaa vanhempiensa toipumista ongelmistaan. Lapsi tarvitsee tilaa, aikaa ja aikuisen joka on kiinnostunut häneltä. Meillä kaikilla on vastuu lapsista, muistakin kuin omistamme. Taloudellisesti niukoissakin olosuhteissa lasten tulee saada paras mahdollinen hoito ja huolenpito. Olemme saaneet esimakua siitä, mieleen se, miten köyhyyden ja asunnottomuuden keskellä, yhdessä olemisen rinnalla he kuitenkin ovat osanneet iloita esimerkiksi tanssista. Tanssipaikat olivat ne joilla kohdattiin. Kaikille oli kunnia asia osata tanssia ja huipputanssijoista puhuttiin ja puhutaan vieläkin. Tanssihan oli yksi tapa päästä irti siitä arjen kurjuudesta. Ei paettu tilanteita, vaan otettiin hetkeksi levähdystauko arjesta. Toki heidän nuoruudessaan oli muitakin tapoja iloita: jo yhteen tuleminen, tarinoiden ja tapahtumien kertominen ja kuunteleminen oli sitä. Meillä nuoremmilla on paljon opittavaa vanhoilta ihmisiltä, kuten asenteista, ajankäytöstä, arvoista, tavasta huomioida ja kohdata muita ihmisiä. Nautitaan ja opitaan meidän vanhoista ihmisistä, vielä kun he ovat kanssamme! Näitä mukavia leirihetkiä vanhukset toivovat jatkossakin! Kesäisin terveisin Tiina Pirttilahti Projektipäällikkö Phurane kaale -projekti Suomen Romaniyhdistys ry miten kohtalokasta onkaan, jos yhteiskunta säästää lasten ja nuorten päivähoidosta tai koulutuksesta tai viivyttelee sijaishoidon järjestämisessä silloin kun sitä tarvitaan. Romano Mission lastensuojelutyön tarkoituksena on tarjota sijoitetuille lapsille ja nuorille turvallinen ja virikkeellinen kasvuympäristö, joka tukee heidän kasvuaan ja kehitystään kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti. Myös me tarvitsemme uutta tietoa romanilasten olosuhteista ja tarpeista sekä uutta taitoa kohdata lapsi. Näiden tietojen ja taitojen avulla, voimme yhdessä iloita lapsista ja nuorista, jotka jatkavat elämää ja suhtautuvat myönteisesti tulevaisuuteensa.

9 16 ROMANO BOODOS 3/2012 ROMANO BOODOS 3/ Koko sydämen työtä Phurane Kaale -projektissa työskennellään romanivanhusten hyväksi. Olen Riitta Wallenius ja toimin Hei! Phurane Kaale -projektissa projektityöntekijänä. Vedän kahta vanhusten kerhoa, joista toinen toimii Kontulan Palvelukeskuksessa ja toinen Kantin palvelukeskuksessa Töölössä. Kerhopäivä alkaa lounaalla, jonka jälkeen siirrymme kerhohuoneistoon. Kerhopäivälle olen aina suunnitellut jonkun teeman: saatamme askarrella, pelata bingoa, pitää tietovisaa, tehdä käsitöitä mitä milloinkin. Käsillä tekeminen on tärkeää motoriikan ylläpitämisen takia, muistipelit kehittävät aivoja. Tällaisia vanhukset eivät yksin kotona juurikaan harrasta, siksi on tärkeää tehdä näitä yhdessä. Ulkopuolisia luennoitsijoita käy myös kerhossa, ja vanhusten toiveetkin otetaan huomioon ja pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Yksi kerhon tärkeimmistä asioista on mielestäni se, että romanit saavat isolla joukolla tavata toinen toisiaan. Kuulumisia vaihdetaan ja vietetään mukavaa aikaa yhdessä. Moni vanhus virkistyy näissä tapaamisissa ja seuraavaa kerhopäivää odotetaan. Kesällä olemme tehneet retkiä, käyneet Hietalahden kirpputorilla, Kauppatorilla sekä Ikeassa ostoksilla. Myös Porvoossa vietimme kesäpäivää, sekä Seurasaaressa kävimme grillaamassa. Näillä retkillä on ollut runsas osanotto ja varmasti monen vanhuksen päivään on tullut vaihtelua. Luottamuksellista apua asioiden hoitoon Työhöni kuuluu kerhojen lisäksi auttaa vanhuksia kaikissa niissä virastoasioissa, joista he eivät ilman apua selviä. Täytän heidän kanssaan papereita muun muassa Kelalle ja sosiaaliviranomaisille, autan lääkärikäynneillä, lähden mukaan virastokäynneille. Soitan puheluita ja selvitän vanhusten oikeuksia esimerkiksi palvelutaloon pääsystä, ja paljon muuta. Minulle voi reilusti soittaa ja sanoa ettei osaa lukea tai kirjoittaa, eikä ymmärrä vaikeaselkoisia viranomaisten kaavakkeita: minut on palkattu auttamaan. Mielestäni se, että tulen valtaväestöstä, on auttanut asioiden hoidossa. Olen pystynyt antamaan sellaista tukea ja tietoa sekä seisomaan rinnalla tilanteissa, joissa toinen romani ei olisi voinut. Luottamus on tärkeää tässä työssä. Työtä romanivanhusten puolella Kerholaiset kesäretkellä Seurasaaressa. Miten sitten koen oman työni? Työn arvostus lähtee aina ihmisestä itsestään, kaikki työ on arvokasta. Oma työni on mielenkiintoista ja kaikki päivät ovat erilaisia. Jos saan jonkin ajamani asian läpi, koen tietysti onnistumisen iloa. Ihmisten eteen tehty työ on tärkeää ja tässä tapauksessa, kun kyse on vanhuksista, se on kaksin verroin tärkeämpää. Surullistakin sanottavaa löytyy. Palvelutaloissa asuvat romanivanhukset kokevat syrjintää. Heidän vaivojaan vähätellään ja lääkäriin pääsy on kiven alla. Eräältäkin vanhukselta kyselin, koska hän on ollut silmälääkärissä, tietoa ei löytynyt mistään. Vein vanhuksen silmälääkäriin ja nyt hän on kaihileikkausjonossa. Tämäkin olisi pitänyt jo vuosia sitten hoitaa palvelutalon puolesta, mutta oli vaan jäänyt hoitamatta. Jos minä näen että vanhuksen silmissä on kaihi, miten sitä ei näe palvelutalon henkilökunta, jolla on terveydenhoitoalan koulutus? Kukaan ei välitä, hoitohenkilökunta on kiireistä ja väsynyttä joukkoa. Sydän ei ole mukana hoitotyössä. Toki ymmärrän, että joka puolella kärsitään henkilöresurssien puutteesta. Tällaisesta tulee paha mieli. Syrjintää on myös virastoissa, mutta ääni muuttuu kellossa kun muistutan ihmisoikeuksista, jotka kuuluvat kaikille, myös romaneille. Paljon on asenteissa vielä korjaamisen varaa. Romanitapoja oppimassa Riitta Wallenius on töissä romanivanhuksia palvelemassa. Kun aloitin työni Suomen Romaniyhdistyksessä, mietin tietysti, miten mahtaa käydä, kun tulen valtaväestöstä: hyväksytäänkö minut? Elämässäni on aina ollut ajatuksena se, että kohtele muita ihmisiä niin kuin toivoisit heidän kohtelevan sinua. Eli vanha sanonta tässäkin pätee: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Muistan kun astuin ensimmäisen kerran autosta ja kohtasin Kontulan kerholaiset. Varmasti jännitys oli molemminpuolinen, mutta kaikki on mennyt hyvin. Olen avoimesti kertonut että en voi tietää kaikkia romanitapoja ja saatan sanoa jotain älytöntä. Esimieheni Tiina Pirttilahti on omalta osaltaan parhaansa mukaan prepannut minua tähän tehtävään. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että ei romanitapoja kirjasta opita, niitä opettaa vain elämä. Tunnen kuitenkin että minut on hyväksytty ja omasta puolestani voin sanoa että minulla on maailman ihanimmat kerholaiset. Näitä ihmisiä on helppo rakastaa. Elämä opettaa aina uutta Mitä sitten tiesin romaneista ennen työni alkua? En juuri mitään. Vanhusten kunnioittamisesta tiesin, puhtaudesta ja joistakin asumiseen liittyvistä säännöistä. Vähäistä oli tietoni, joka on tietysti työn myötä karttunut. Mutta opittavaa on paljon. Tähän loppuun haluan kertoa edesmenneestä mummostani, joka oli todellinen mustalaisten ystävä. Kun Hietalahden toria Helsingissä pommitettiin sodan aikana, mummoni lähti evakkoon Pukkilaan. Pukkilassa mummoni tapasi kiertävät mustalaiset. Suurella sydämellä varustettu mummoni antoi mustalaisille yösijan, hommasi isot kattilat, että sai koko porukalle valmistettua ruokaa. Saunan tuvassa pestiin pyykit. Uudestaan ja uudestaan mustalaiset palasivat mummon taloon ja aina sopu sijaa antoi. Aikanaan sota päättyi ja mummoni palasi takaisin Helsinkiin. Pukkila jäi mummolle kesäpaikaksi ja muistan lapsena kun mummo tuskaili pitkiä talvia Helsingissä. Tulisi nyt pian kesä että pääsisi Pukkilaan ja saisi taas olla mustalaisten Riitta Wallenius