Työelämäyhteyksiä vahvistamassa insinöörikoulutuksen satavuotisjuhlaviikolla

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Työelämäyhteyksiä vahvistamassa insinöörikoulutuksen satavuotisjuhlaviikolla"

Transkriptio

1 uhlavuotena 2012 yritysmaailma saapui insinöörikoulutuksen alkulähteille kertomaan ajankohtaisista aiheista ja siitä, mitä se 100-vuotiaalta insinöörikoulutukselta tänä päivänä toivoo. Artikkelit kertovat hienolla tavalla nyt työelämässä olevien entisten opiskelijoiden laajasta työtehtävien kirjosta ja lukemattomista haasteista. Uratarinat avaavat oven historiaan ja tulevaisuuteen, unohtamatta yhteiskunnallisuutta, kansainvälisyyttä, yrittäjyyttä, innovatiivisuutta ja asiantuntijuutta. Tarinat kuljettavat meitä mutterin ekologiasta kädentaitoihin. Maanrakennusyrityksestä suomalaisen öljynjalostuksen kautta aina kauas historiaan insinööritaidon syntyajoille asti. Nykypäivän teknologiaan nanoselluloosasta mobilehydrauliikkaan. ISBN ISBN (PDF) Työelämäyhteyksiä vahvistamassa insinöörikoulutuksen satavuotisjuhlaviikolla J Työelämäyhteyksiä vahvistamassa insinöörikoulutuksen satavuotisjuhlaviikolla Anne Mustonen (toim.) Anne Mustonen (toim.)

2 Anne Mustonen (toim.). Työelämäyhteyksiä vahvistamassa insinöörikoulutuksen satavuotisjuhlaviikolla Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja Erillisjulkaisu. Tampere 2013.

3 Kannen ulkoasu: Hanna-Leena Saarenmaa/TAMK Taitto: Juvenes Print/Mari Liimatainen Paino: Juvenes Print, Tampere 2013 ISBN ISBN (PDF)

4 sisällysluettelo Opiskelijoiden viikko insinöörikoulutuksen satavuotisjuhlissa 7 Anne Mustonen. Kansainvälinen projektiliike toiminta ja kulttuurierojen vaikutus työntekoon 34 Juha Alhainen Pienyrityksen perustaminen -lisätietona sähköalan viranomaismääräykset ja pätevyysvaatimukset 37 Juha Alhainen Insinöörille, joka kulkee omia polkujaan oman polun luominen työelämään 41 Anniina Allinniemi Automaatiotekniikkaa ja saksan kieltä yhteen sovitettuna 45 Claudia Daems, Liisa Himanen & Olavi Kopponen Insinööri maailmanhistoriassa ammatin kehitys 6000 vuoden aikana 49 Claudia Daems, suom. Reima Hallikainen Insinööri maailmanhistoriassa ammatin kehitys 6000 vuoden aikana 57 Claudia Daems, suom. Reima Hallikainen

5 Yrittäjänä maanrakennusalalla 66 Jussi Haavisto Liikennepolttoaineet eilen, tänään ja tulevaisuudessa 71 Tuukka Hartikka Tuotekehittäjän selviytymistarina tiivistelmä 85 Jouko Hautala Reino ja Aino. Tuote, brändi ja innovatiivinen markkinointi 86 Arto Huhtinen Fuusio, tulevaisuuden energialähde 92 Jorma Järvenpää Nanoselluloosa mahdollisuuksien materiaali 102 Heli Kangas Hitsauksen laadunhallinnan kehitys 110 Jarmo Kovanen Infra FINBIM 115 Kimmo Laatunen Innovaation lähteillä 118 Jussi Maaniitty TAMKin opiskelijasta Pirkanmaan rakentajaksi 121 Juha Metsälä, Vesa Keinonen (toim.)

6 Tuotekehityksestä metalliteollisuudessa esimerkkinä Metso Minerals Oy 126 Kalevi Mäki-Kihniä Mutterin ekologia 145 Mika L. Nieminen & Teemu Rintala Vastuullinen Kiilto Oy 154 Antti OK Nieminen Innovatiivisuuden merkitys vientikauppaan ja liiketoimintaan 157 Risto Nikander Perusinsinööri Nokialla 170 Jorma Peisalo Puhutaan yrittäjyydestä 173 Antti Pohjanheimo Oman työn organisoinnilla tavoitteisiin 184 Ilmo Raita-aho Insinöörinä ihmisille 187 Heikki Ritola Informaatiologistiikan arki ja käytäntö 190 Jussi Saarijoki

7 Insinöörin urakehityksen muutos haaste koulutukselle 200 Hannu Saarikangas Tier 4, mobilehydrauliikka ja insinööriosaaminen 210 Jari Siekkinen Kädentaidot insinöörillä 214 Timo Talja Insinööri ja tietoturva 218 Petri Vesamäki Työkonemoottori eilen, tänään ja tulevaisuudessa 221 Mauno Ylivakeri Mihin elämän polku vei insinöörikoulutuksen jälkeen 234 Janne Ylä-Poikelus

8 7 Opiskelijoiden viikko insinöörikoulutuksen satavuotisjuhlissa Anne Mustonen Kun insinöörikoulutuksen 100-vuotisjuhlia päätettiin viettää vuoden 2012 syksyllä TAMKissa, ajateltiin, että satavuotisen taipaleen tulisi näkyä myös opiskelijoille. Niin syntyi ajatus opiskelijoille suunnatusta koko viikon mittaisesta tapahtumasta. Sille annettiin nimeksi Opiskelijoiden toimintaviikko. Sovittiin, että viikolla 40 ei tekniikan opiskelijoille ole lainkaan ns. lukujärjestyksen mukaista opetusta, vaan he osallistuvat eri esittäjien pitämille luennoille ja yrityskäynneille. Toimintaviikosta tehtiin kahden opintopisteen laajuinen vapaasti valittava opintojakso nimeltään Työelämäyhteyksien vahvistaminen. Opintojakson suorittaminen edellytti opiskelijalta vähintään kuuteen luentoon ja yhteen yrityskäyntiin osallistumista alkuviikon ei maanantain ja keskiviikon välisenä aikana. Torstaille Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry järjesti liikuntapäivän ja perjantaina opiskelijat saattoivat osallistua viralliseen, valtakunnalliseen pääjuhlaan Tampere-talossa. Jokaisen tuli kirjoittaa osallistumisestaan raportti. Päätettiin, että luennoitsijoiksi pyydetään ensisijaisesti meiltä aikaisemmin valmistuneita insinöörejä, joita suurin osa sitten olikin. Haluttiin myös, että luennoitsijat olisivat paitsi ammatillisesti laaja-alaisesti koottuja, myös eri-ikäisiä. Olisi hyvä saada kuulla kokeneitten ääntä, mutta yhtä hyvin vasta työuransa alussa olevien, joilla oli vielä tuoreessa muistissa omakin opiskeluaika. Luentojen sisältöä ei rajattu etukäteen, ja niitä oli vajaa 160. Aiheet olivatkin todella monipuolisia, niin insinööriyttä yleisesti koskevia, kuin myyntiä, asiakaspalvelua, kansainvälisyyttä jne. Oli historiaa ja tulevaisuutta, oli yhteiskunnallisuutta, urakehitystä, yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta. Yrityskäyntejä järjestettiin lähes 100 yrityskohteeseen ja noin 60 eri yritykseen. Torstain liikuntapäivään osallistui noin 1000 opiskelijaa ja vaihtoehtona tarjottuihin museokäynteihin noin 150. Näyttelyt kiinnostivat ja viikko huipentui perjantain arvokkaaseen pääjuhlaan Tampere-talossa. Kun lähes 2000 opiskelijaa liikkui luennoille ja yritysvierailuille, ei puuttunut vilskettä ja vilinää. Tunnelma oli käsinkosketeltavan innostunut. Tätä lisää, toivovat opiskelijat.

9 8 Kuva 1. Juhlan arvovaltaisesta joukosta koostuva paneeli aloittamassa Tampere-talossa (Kuva: Ville Salminen) Johdanto Vuoden 2010 lopussa päätettiin, että insinöörikoulutuksen 100-vuotisjuhlia vietetään vuoden 2012 syksyllä TAMKissa. Vuonna 2011 juhlille valittiin useista opettajista koostuva valmisteluryhmä. Juhlatoimikunnan puheenjohtajaksi nimettiin lehtori Harri Miettinen. Valtakunnallisen pääjuhlan ajankohdaksi tuli Päätettiin myös, että samalle viikolle sijoitetaan Suomen insinöörikouluttajia yhteen kokoava Insinöörikoulutuksen pedagoginen Foorumi. Foorumin valmistelutyöryhmän vetäjäksi nimettiin lehtori Reijo Manninen. Esille nousi myös kysymys siitä, miten opiskelijat saadaan mukaan tapahtumiin. Ajateltiin, että satavuotisen taipaleen tulisi näkyä myös opiskelijoille ja niin syntyi ajatus opiskelijoille suunnatusta koko viikon mittaisesta tapahtumasta. Sille annettiin nimeksi Opiskelijoiden toimintaviikko ja valmistelutyöryhmän vetäjäksi valittiin lehtori Anne Mustonen. Valtakunnallinen, arvokas pääjuhla pidettiin perjantaina Tampere-talossa. Pääjuhlan valmisteluryhmän vetäjäksi valittiin lehtori Harri Miettinen. Pääjuhlassa tavoitteena oli nostaa Suomen insinöörikoulutuksen kansallista ja kansainvälistä arvostusta, vahvistaa ymmärrystä insinöörikoulutuksen merkityksestä Suomen menestymiselle sekä yhdistää Suomen insinöörikoulutuksen historiaa nykypäivään ja tulevaisuuteen. Näihin haettiin vastauksia ja saatiinkin lukuisten arvovaltaisten puhujien ja panelistien puheenvuoroissa (Harri Miettinen). Tampere-talossa oli opiskelijoille varattu vajaa 1000 paikkaa ja hieman ihmetystä herättikin se, että opiskelijoita oli varsin vähän, noin 300. Tiedottaminen ei luultavasti onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Osa kertoi, että luuli tilaisuutta maksulliseksi. Osa taas ei kokenut juhlaa itselleen läheiseksi.

10 9 Opiskelijoiden toimintaviikon ( ) tavoitteeksi asetettiin TAMKin ja elinkeinoelämän yhteistyön korostaminen, opiskelijoiden työelämäyhteyksien vahvistaminen, insinöörien monialaisten tehtävänkuvien esiin tuominen, insinöörien kansantaloudellisen merkityksen ja tulevaisuuden haasteiden korostaminen. Toimintaviikon työryhmään nimettiin Anne Mustosen lisäksi eri koulutusohjelmista edustajat: Ulla Häggblom, Lauri Hietalahti, Jouko Lähteenmäki, Reijo Manninen ja Seppo Mäkelä. Opiskelijakuntaa edustivat Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry:stä Elisa Reponen ja Andrei Robinkov. Toimintaviikon työryhmälle tuli muitakin tehtäviä. Niistä merkittävimmät olivat koulutusta koskevat näyttelyt sekä Tampereen teknillisen oppilaitoksen ja sittemmin TAMKin insinöörikoulutuksen vaiheista kertovan julkaisun tekeminen. Työryhmällä siis riitti tekemistä! Eipä etukäteen arvattukaan, kuinka valtavaa asiaa olimme suunnittelemassa ja kuinka suunnattoman paljon se tulisi vaatimaan työtä. Suunnittelun alkuvaiheissa jo tiedettiin, että toimintaviikon tarkempi tapahtumakalenteri voidaan tehdä vasta vuoden 2012 alkupuolella. Siksi etenemisjärjestys oli se, että varattiin tiloja, mietittiin opiskelijoiden ilmoittautumisia ja viikon rakennetta ja suunniteltiin kirjaa ja näyttelyitä. Kirjaan tulevien tarinoiden kerääminen aloitettiin vuoden 2011 lopulla, käytännössä keväällä Itse kirja Tampereen tekun tarinoita saatiin valmiiksi syyskuun loppuun 2012 mennessä ja sen toimituskunnan muodostivat Lauri Hietalahti ja Anne Mustonen. Valtaosa työstä tehtiin heinä- ja elokuussa ja kirja saatiin painoon syyskuun alussa. Näyttelyitä syntyi lopulta kolme. Virallista historiaa koskeva näyttely koottiin ajatuksella Ennen ja nyt. Koottiin opetusvälineitä menneiltä vuosilta ja nykyajalta, kerättiin kalustomateriaalia aikaisemmilta ajoilta ja runsaasti kuvia. Valokuvat kävivät Hämeenlinnan maakunta-arkistosta valitsemassa ja valokuvaamassa Jouko Lähteenmäki ja Anne Mustonen. Toinen näyttely, Hupilaisnäyttelyn nimellä kulkeva, kertoi henkilökunnan tapahtumista ja juhlista valokuvineen. Sen yhteyteen koottiin myös kooste vanhoista pikkujouluja muista näytelmistä. Niitä oli aikaisemmin kuvattu VHS-kaseteille muutamia. TAMKin kultturialan opiskelija Outi Tienhaara koosti Anne Mustonen opastuksella hienon koosteen ja kaikki vanhat kasetit siirrettiin DVD:lle, jota halukkaat saattoivat ostaa. Kuva 2. Ennen ja nyt näyttelystä TAMKin ala-aulassa. (Kuva: Iiro Ojala)

11 10 Kuva 3. Lauri Hietalahti tutustuu hupilaisnäyttelyyn (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kolmas valokuvanäyttely tuli Uudesta Insinööriliitosta ja sijoitettiin pysyvästi TAM- Kin tiloihin. Viikon aikana näyttelyyn tutustui tuhansia opiskelijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa, eläkeläisopettajia ja tiedotusvälineiden edustajia. Näyttelyt suunnitteli arkkitehti Jorma Ursinus. Opiskelijoiden toimintaviikon rakenne päätettiin. Sovittiin, että viikolla 40 ei tekniikan opiskelijoille ole lainkaan ns. lukujärjestyksen mukaista opetusta, vaan he osallistuvat eri esittäjien pitämille luennoille ja yrityskäynneille. Toimintaviikosta tehtiin kahden opintopisteen laajuinen vapaasti valittava opintojakso nimeltään Työelämäyhteyksien vahvistaminen. Opintojakson suorittaminen edellytti opiskelijalta vähintään kuuteen luentoon ja yhteen yrityskäyntiin osallistumista alkuviikon ei maanantain ja keskiviikon välisenä aikana. Torstaille TIRO ry järjesti liikuntapäivän ja perjantaina opiskelijat saattoivat osallistua viralliseen, valtakunnalliseen pääjuhlaan Tampere-talossa. Jokaisen tuli kirjoittaa osallistumisestaan raportti. Raporttien vastaanottamiseen ja opintojakson arviointiin nimettiin noin 30 opettajaa. Opiskelijat ilmoittautuivat opintojaksolle normaaliin tapaan Winhassa ja luennoille ja yrityskäynneille ilmoittauduttiin Lyyti-nimisessä ohjelmassa. Opintojaksolle ilmoittautui yhteensä hiukan vajaa tekniikan opiskelijaa. Osa myös muiden koulutusohjelmien (esim. liiketalouden) opiskelijoista olisi halunnut osallistua, mutta tämä mahdollisuus oli pakko rajata pois. Toimintaviikon toteuttaminen vaati todella paljon organisoimista ja yhteistyötä. Ilman loistavia harjoittelijoina toimineita Henna Kivivuorta, Jaana Hynystä ja Konsta Mäkistä työryhmä olisi ollut pulassa. Kovimpaan rutistukseen joutuivat avuliaat ja tekeväiset Jaana Hynynen ja Konsta Mäkinen, jotka tekivät pitkiä päiviä järjestelyjen ja ilmoittautumisten kanssa ja suoriutuivat niistä loistavasti. Ja ilman viestintäyksikön upeita toimijoita Leena Stenmania, Hanna-Leena Saarenmaata ja Anne Autiota emme olisi onnistuneet.

12 11 Kuva 4. Jaana ja Konsta valmistautuvat työntouhuiseen päivään. (Kuva:Seppo Mäkelä) Vilskettä ja vilinää toimintaviikolla Viikon 40 alkupuoli eli oli siis varattu luentoihin ja yrityskäynteihin. Luennot pidettiin aamupäivisin ja yrityskäynnit iltapäivisin. Suunnittelu alkoi tilojen varaamisella ja sitä kautta saimme selville, kuinka monta luentomahdollisuutta voimme järjestää. Opiskelijoiden tuli kuunnella vähintään kuusi luentoa, monet kyllä kuuntelivat kaikki, mihin vaan saattoivat päästä. Alusta alkaen olimme päättäneet, että luennoitsijoiksi pyydetään ensisijaisesti meiltä aikaisemmin valmistuneita insinöörejä, mutta emme sulkeneet pois muitakaan vaihtoehtoja. Halusimme myös, että luennoitsijat olisivat paitsi ammatillisesti laajaalaisesti koottuja, myös eri-ikäisiä. Olisi hyvä saada kuulla kokeneitten ääntä, mutta yhtä hyvin vasta työuransa alussa olevien, joilla oli vielä tuoreessa muistissa omakin opiskeluaika. Luentojen sisältöä ei haluttu mitenkään etukäteen rajata, esitelmöitsijä sai itse valita aiheensa ja näkökulmansa. Käytettävissä olevien tilojen vuoksi päätettiin, että luonteeltaan yleisemmät esitykset sijoitetaan suuriin saleihin, so. juhlasaliin ja auditorioihin. Niihin sijoitettiin esitykset, jotka soveltuivat varmasti kenelle tahansa insinööriopiskelijalle. Muut luennot olivat joko ammattialakohtaisia katsauksia ja asiantuntijaesityksiä ja/tai luennoitsijan omia opiskelu- ja työelämätarinoita. Luennoitsijat koottiin opettajien antamisen tietojen perusteella. Opiskelijat ovat usein sanoneet, että olisi hienoa kuulla, miten aikaisemmin valmistuneiden opiskelijoiden ura on kehittynyt ja mitä he pitävät koulutuksessa tärkeänä. Nyt niitä sitten kuultiin todella monipuolisesti. Eri luennoille ilmoittautumisia oli yli ja salit olivat usein tupaten täynnä. Opiskelijat pitivät kovasti luennoista sekä suullisen palautteen että raporttien perusteella. Jonkin verran moitteita saatiin siitä, että ns. oman alan luennoille ei aina päässyt. Varsinkin autopuolelta ja talotekniikasta oli opiskelijoiden mielestä liian vähän tarjontaa. Ikävä kyllä yksittäisten luentojen palautetta on mahdotonta tässä antaa, koska

13 12 Kuva 5. Koulutusjohtaja Riitta Mäkelä juhlistaa viikon avauksen, mukana Ulla Häggblom ja Lauri Hietalahti (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) raportteja on useita satoja ja niiden vastaanottajaopettajia kymmeniä. Luennoille ilmoittautuminen sujui alkupuolen kankeuksien ja ohjelmaongelmien jälkeen lopulta hyvin. Ilmoittautumista auttoi se, että luennoitsijoista ja aiheista sekä yrityskäynneistä tehtiin julisteet, joita oli nähtävillä eri puolilla koulurakennusta. Jossain määrin opiskelijat moittivat sitä, että oman alan luentoihin saattoi osallistua myös muiden tekniikan koulutusohjelmien opiskelijoita. Luennot täyttyivät muutamassa tunnissa ja osa ei siis päässyt juuri sille luennolle, jota oli ajatellut. Toimintaviikon lähestyessä tuli todella kova kiire. Ilmoittautumisohjelman kanssa oli pieniä vaikeuksia, osa luennonpitäjistä vahvistui aivan viime metreillä ja tilasuunnittelua jouduttiin korjailemaan. Toimintaviikolla opiskelun normaalirytmi katosi ja käytävillä ja auloissa kävi vilkas kuhina, kun lähes 2000 opiskelijaa ja opettajaa siirtyi eri luentopaikkoihin ja luennoitsijoita vastaanotettiin ja opastettiin. Näin massiivisen tapahtuman toteuttamisessa sattuu aina pieniä kömmähdyksiä. Muutoksia, peruutuksia tai sairastumisia tuli kuitenkin vain muutamia. Luennoitsijat saapuivat ajallaan, tietojärjestelmät toimivat ja kaikilla luennoilla oli myös henkilökuntaan kuuluva opas. Kokonaisuudessaan järjestelyt toimivat hyvin ja luennot olivat tavoitteiden mukaisia. Oli katsauksia menneeseen ja tulevaan, ammattialan huippuja ja mahdollisuuksia luotaavia esityksiä ja omia uratarinoita. Luentojen pitäjistä useat olivat johtaja- tai päällikkötasoa tai alansa asiantuntijoita ja osoittivat myös näin kuulijoille insinöörien työn monikirjoiset mahdollisuudet. Ja innokkaita kuulijoita riitti jokaiselle luennolle, useat tekivät myös tarkkoja muistiinpanoja. Luentoja oli yhteensä 157. Kaikki luennoitsijat pitivät esityksensä ilman palkkiota, lähtivät mukaan hyvin. Monet sanoivat, että on kunnia-asia tulla luentoa pitämään entiseen opinahjoon. Osa piti luentonsa kaksi tai jopa kolme kertaa, jotta mahdollisimman moni sen saattoi kuulla. Luennoitsijoille tarjottiin mahdollisuus kirjoittaa erillinen artikkeli aiheestaan ja ne on julkaistu tässä.

14 13 Kuva 6. Koulutusjohtaja Eino Palo tarkastamassa luennoitsijataulua. (Kuva: Tiina Kolari- Vuorio) Kuva 7. Luennoille opastus voi alkaa. (Kuva: Seppo Mäkelä) Kuva 8. Opiskelijoita kuuntelemassa Matti J Mäkelän luentoa. (Kuva: Seppo Mäkelä)

15 14 Yleisesti kaikille suunnattuja luentoja Kaikille tekniikan opiskelijoille suunnattuja luentoja oli varsin monipuolisesti ja kuulijoita oli paljon. Kuten alla olevasta luettelosta nähdään, aiheet olivat todella monipuolisia, niin insinööriyttä yleisesti koskevia, kuin myyntiä, asiakaspalvelua, kansainvälisyyttä jne. Oli historiaa ja tulevaisuutta, oli yhteiskunnallisuutta, urakehitystä, yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta. Lehtori Claudia Daems, TAMK: Insinööri maailmanhistoriassa ammatin kehitys 6000 vuoden aikana. Kansanedustaja Pekka Haavisto: Greening of the economy challenges after Rio +20. Packaging Design manager Ilkka Harju, Stora Enso. Design and Innovation Management Senior Vice President Ari Harmaala, Metsä Fibre Ab: Suomalaisen insinöörin haasteet ja mahdollisuudet Aasiassa. Toimitusjohtaja Arto Huhtinen, Reino & Aino Kotikenkä Oy: Reinon ja Ainon tarina. Projektinjohtaja, opetusneuvos Risto Ilomäki, LAMK: Tahto ja innovatiivisuus insinöörikoulutuksessa. Senior Research Scientist Jorma Järvenpää, VTT: Fuusio, tulevaisuuden energialähde. Kuva 9. Kansanedustaja Pekka Haavisto aloittamassa luentoaan. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 10. Claudia Daems kertomassa insinöörihistoriaa. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)

16 15 Kuva 11. Arto Huhtinen kertomassa Reinon ja Ainon tarinaa (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 12. Jorma Järvenpää fuusiota esittelemässä. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Senior Scientist Heli Kangas, VTT: Nanosellusoola mahdollisuuksien materiaali. Toimitusjohtaja Vesa Klinge, Hunajalaituri Oy: Insinööri asiakaspalvelijana. Head of Studio Atte Kotiranta, Rovio Tampere: Rovio ja Angry Birds. Territory Customer Support Manager Aku Lantto, John Deere Forestry Oy: Insinöörin työ JD:n asiakastuessa. Toimitusjohtaja Matti J Mäkelä, Insinöörioppilastalo Oy: Insinöörin yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Ulkopuolinen tutkija Mika Nieminen, Suomen ympäristökeskus: Mutterin ekologia. Toimitusjohtaja Risto Nikander, Feracitas Oy: Innovatiivisuuden merkitys vientikauppaan ja liiketoimintaan. Innovaatioasiamies Markku Oikarainen, TAMK: Keksinnöllä miljonääriksi. Toimitusjohtaja Ilmo Raita-aho, MTS Winners Partner Oy: Oman työn organisoinnilla tavoitteisiin. Johtaja Hannu Saarikangas, Uusi Insinööriliitto: Insinöörin urakehityksen muutos, haaste koulutukselle. Toimitusjohtaja Harri Savolainen, NCC Rakennus Oy: Miten päästään toimitusjohtajaksi alle 40-vuotiaana. Teollisuusneuvos Juhani Strömberg, UPM Raflatac: Pohjolankadulta maailmanlaajuiseksi ja miljardin euron yritykseksi tuotekehityksen avulla.

17 16 Kuva 13. Mika Nieminen kertoo Mutterin ekologiaa. (Kuva: Tiina Kolari- Vuorio) Kuva 14. Risto Nikander puhuu innovaatioista. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 15. Hannu Saarikangas kertoo insinöörin urakehityksen muutoksesta. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 16. Ilmo Raita-aho puhuu oman työn organisoinnista. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)

18 17 Sähkö-, talo- ja tietotekniikan opiskelijoille suunnattuja luentoja Sähkötekniikan, talotekniikan ja tietotekniikan koulutusohjelmien luennot käsittelivät sekä oman ammattialan aiheita että entisten opiskelijoiden uratarinoita. Oli tarinoita yrittäjyydestä, kansainvälisyydestä, johtamisesta, oppimisesta ja ammatin erityisosaamisalueista. Tehtävänimikkeistä nähdään, että mukana oli runsaasti suunnittelijoita, asiantuntijoita, johtajia ja päällikköjä. Kuva 17. Juha Alhainen puhuu kansainvälisestä projektiliiketoiminnasta. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Projekti-insinööri Juha Alhainen, Alstom Grid: Kansainvälinen projektiliiketoiminta ja kulttuurierojen vaikutus työntekoon. Projekti-insinööri Juha Alhainen, Sähkö- ja energiapalvelut: Pienyrityksen perustaminen, lisätietona sähköalan viranomaismääräykset ja pätevyysvaatimukset. Director Raimo Arvola, Solita Oy: Tampereen tekusta ohjelmistoyrittäjäksi. Head of Value Stream Group Miia Forssel, Nokia Siemens Networks/OSS R&D: Insinöörin tie johtajaksi. Järjestelmäsuunnittelija Matti Hirvonen, Tampereen sähköverkko Oy: Sähkömittari osana sähkömarkkinoita Yliopettaja, emeritus Sakari Härkönen. Eräs automaatioinsinöörin ura. Freelancer Jouni Jurmu: Jatkuva oppiminen. Managing director Pekka Järveläinen, Green&Global Ltd: Insinöörin vala johdatti miettimään keksintöjemme vastuullisuutta. Tekninen asiantuntija Tero Kauppinen, Fagerhult Oy: Erinomainen pohja globaaliin insinöörityöhön. Kouluttaja Janne Ketola, TAKK: Sähkövoimainsinöörin tie kaapeliojista asiantuntijuuteen. Tietoliikenneasiantuntija Heidi Kivekäs, Viestintävirasto: A niin kuin astronautti, aurinkovoide, ammattikorkeakoulu ja asiantuntija opiskelijasta insinööriksi.

19 18 Kuva 18. Jorma Peisalo kertoo insinöörin työstä Nokiassa. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 19. Heikki Ritola insinöörinä ihmisille. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Suunnittelija Pasi Koistinen, Eltel Networks/Power Distribution: Sähköverkon suunnittelu ja rakentaminen. Suunnittelija Mikko Korpela, VR Track, Suunnittelu: Rautatiet sähkön käyttäjinä. Asiantuntija, oppilaitosyhteistyö, Anu Kostiainen, Suomen Standardisoimisliitto SFS ry: SFSEdun esittelyä. Projektipäällikkö Timo Kotilainen, Schneider-Electric: Mielenkiintoiset työtehtävät energiatehokkuuden alalla. Yrittäjä Jukka Kähkönen, Elkesan Oy: Peruselektroniikalla on paikkansa nykypäivänä; ovipuhelinjärjestelmät. Ohjelmistosuunnittelija Marko Lehti ja ohjelmistoasiantuntija Joonas Loppi, Mylab Oy: Terveytesi on meidän käsissämme ohjelmistotyö terveydenhuollon tietotekniikan parissa. Urakointipäällikkö Keijo Mäkeläinen, Sallila Sähköasennus Oy: Urakointipäällikkö mitä se tekee? Manager Miika Mäki, NSN WCDMA: Tietotekniikan alan työ globaalissa yrityksessä. Asiantuntija Juha-Ville Mäkinen, LVI-tekniset urakoitsijat LVI-TU Ry. Johtava talotekniikka-asiantuntija Timo Mälkönen, Suomen Yliopistokiinteistöt Oy: Kiinteistön omistaminen, pito ja asiantuntijapalvelut niiden tukena. Insinööri Petri Niemelä: Oma tarinani.

20 19 Project Engineer Jukka Osara, Sandvik: Liikkuvien työkoneiden sähkösuunnittelijana. Projektipäällikkö Jorma Peisalo, Nokia Siemens Networks: Perusinsinööri Nokialla. Senior Engineer, R&D Tools Hannu Pusa, Nokia Oyj, Nokia Windows Phone Product Engineering: Kokemuksia kotimaasta ja kaukoidästä työnantajana Nokia. Johtaja, mobiiliratkaisut Janne Raitaniemi, Acando Oy: Mikroyrityksestä kansainväliseen pörssiyhtiöön. Kunnossapitoinsinööri Jukka Rajala, Elenia Verkko Oy: Sähköinsinööri älyverkoissa. Lehtorit Kirsi-Marja Rinneheimo ja Hanna Kinnari-Korpela, TAMK: Kansainvälisessä MALog-projektissa yhdistyy teoria ja käytäntö. Senior consultant Heikki Ritola, Reaktor: Insinöörinä ihmisille. Logistiikan kehitysinsinööri Jussi Saarijoki, Millog Oy: Informaatiologistiikan arki ja käytäntö. Manager Erkki Salonen, Symbio Finland: Pieniä ajatuksia tuotekehitykseen ja Hervannassa ilman lisähappea. Software Designer Jari Sandelin, Wapice Oy: Opinto- ja urapolkuni tietotekniikassa. Verkkopäällikkö Petri Sihvo, Tampereen sähköverkko Oy: Sähköinsinöörinä verkkotietojärjestelmän ihmeellisessä maailmassa. Design Engineer Osmo Someroja, Bitwise Oy: The Good, the Bad and the Agile. Projekti-insinööri Atte Syrjä, Sähköinsinööritoimisto Martti Syrjä Ky: Insinööri ei elä vain leivästä. Kunnossapitopäällikkö Timo Talja, PUNAMUSTA Tampere Oy: Kädentaidot insinöörillä. Toimitusjohtaja Jouni Tägtström, Sähköansio Oy: Yrittäjänä sähköalalla. Site Manager, MCG Finland Veli-Pekka Vatula, Intel Finland Oy: Korporaatio insinööreilyä ICT-Suomessa eilen ja tulevaisuudessa. Network Security Specialist Petri Vesamäki, Insta DefSec Oy: Insinööri ja tietoturva. Ohjelmistosuunnittelijat Tomi Vittinki ja Oskari Timperi, Novatron Oy: Laput pois silmiltä. Kuva 20. Timo Talja kertomassa insinöörin kädentaidoista. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)

21 20 Sales Manager Henri Vuorela, Meshworks Wireless Oy: Koodari myyntiorganisaatiossa. Staff Engineer Oula Välipakka, ST-Ericsson Oy: Kansainvälisen kokemuksen merkitys uralle. Lead Developer Janne Ylä-Poikelus, Nokia Corporation: Mihin elämän polku vei insinööriopintojen jälkeen. Kuva 21. Janne Ylä-Poikelus kertoo urapolustaan. (Kuva: Tiina Kolari- Vuorio) Kuva 22. Reijo Manninen tutustuu SFSedun esittelyyn (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 23. Petri Vesamäki puhuu tietoturvasta. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 24. Jussi Saarijoki kertoo informaatiologistiikasta. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)

22 21 Kone- ja autotekniikan opiskelijoille suunnattuja luentoja Kone- ja autotekniikan luennoissa oli mukana sekä oman ammattialan aiheita että uratarinoita. Varsin monet käsittelivät myös myyntiä, kansainvälisyyttä ja yrittäjyyttä, yritysesittelyjäkin oli useita. Tehtävänimikkeistä nähdään, että mukana oli paljon myynnin tai markkinoinnin henkilöitä, suunnittelijoita, projektiinsinöörejä, päälliköitä ja johtajia. Kuva 25. Olavi Kopponen esittelee ADOKprojektia. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 26. Tuukka Hartikka kertoo liikennepolttoaineiden tulevaisuudesta. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Yliopettaja, emeritus Heikki Aalto, TAMK: Koulutuslentokone Vinkan suunnittelu. Tuotannonkehitysinsinööri Anssi Alatalo, Sandvik Oy: Tuotetestaus. Insinöörimajuri Janne Hakala, Ilmavoimat: Insinööri puolustusvoimissa upseeri- ja siviiliammatissa. CAD System Analyst Nicolas Hamilton, Metso Minerals: CAD-suunnittelu nyt ja tulevaisuudessa. Moottoritutkija Tuukka Hartikka, Neste Oil Oyj: Liikennepolttoaineita tänään ja huomenna. Insinööri/toimitusjohtaja Jouko Hautala, Red Wire Oy: Tuotekehittäjän selviytymistarina. Markkinointipäällikkö Keijo Heikkinen, Siemens Oy: Teollisuuden megatrendit matka teollisuusautomaatioon. Myynti-insinööri Petri Huuhko, Beijer Electronics Oy: Konenäön kehitys kuvasta aistiksi. Aluejohtaja Tomi Jokinen, K1-Katsastajat, Insinöörinä katsastuskonttorissa. Suunnitteluinsinööri Lauri Jussila, Protacon Tampere: TAMKista automaation pyörteisiin.

23 22 Kuva 27. Jouko Hautala kertoo tuotekehityksestä. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 28. Jarmo Kovanen valottaa hitsauksen laadunhallintaa. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Huoltoinsinööri/Field service engineer Päivi Kaarne, Gardner Denver Oy: Lopputuloksena pelkkää ilmaa. Myyntijohtaja Teuvo Kinnunen, JJJ-Automaatio: Sulautetut järjestelmät. Koulutuspäällikkö Olavi Kopponen ja lehtori Claudia Daems, TAMK: ADOK, ohjauslogiikkaa, ohjelmointia, saksaa ja kansainvälisiä projektitaitoja. Support Engineer Sauli Kotiranta, Beijer Electronics Oy: Insinööri on se jännä. Opettaja Jarmo Kovanen, Pirko: Hitsauksen laadunhallinnan kehitys. Myyntipäällikkö Tiina Kurela, Tasowheel Systems Oy: Insinööri myyntipäällikkönä: Sinisen savun mysteeri. Senior Application Specialist Harri Kuukkula, Metso Automaatio Oy: Huoltoinsinööri paperiteollisuudessa. Kompressoriasiantuntija Kimmo Laine, Tamturbo Oy: Paineilmakompressorit. Koulutusalajohtaja Kyösti Lehtonen, TAO: Insinööri ammattikoulun opettajana. Verstaspäällikkö Kalevi Mäki-Kihniä, Metso Minerals: Tuotekehityksestä. Insinöörikapteeni Kari-Pekka Niemelä, Maavoimien materiaalilaitoksen esikunta: Insinöörinä raskaalla raketinheittimellä. Kuva 29. Kalevi Mäki-Kihniä kertoo Metso Mineralsin tuotekehityksestä. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)

24 23 Toimialajohtaja Marko Paananen, Bosch autotekniikka: Bosch yli 125 vuotta kehityksen kärjessä. Business Manager Heikki Peltola, Ruukki Construction Oy: Kokemuksia insinööriuraltani. Toimitusjohtaja Antti Pohjanheimo, Genius Oy: Puhutaan yrittäjyydestä, onko minusta yrittäjäksi? Miten autoinsinööristä tuli kiinteistönhoitaja suurehko työllistäjä? Myynti-insinööri Jarmo Ritala, Enmac Oy: Insinööritoimisto insinöörin työpaikkana. Team Leader SWF Jari Siekkinen, Bosch Rexroth: Tier4 ja mobilehydrauliikka. Tuotepäällikkö Hannu Tennberg, Scania: Insinööriopein korjaamomaailmaan 30 vuotta sitten, nyt ja tulevaisuudessa. Suunnittelupäällikkö Jouni Törnqvist, Bronto Skylift Oy. Pääsuunnittelija Aki Uppa, Patria Land Systems: Insinööri Patrian AMV-suunnittelussa. Tekninen myyjä/laatupäällikkö Tapio Vuorinen, Festo Oy: Insinööri myyntitehtävissä. Director of Supply Chain Hannu Yli-Marttila, Metso Automation Inc: Insinöörinä teollisuuden toimitusketjussa Kehitysjohtaja Mauno Ylivakeri, AGCO Power Oy: Työkonedieselmoottori eilen, tänään ja tulevaisuudessa. Kuva 30. Antti Pohjanheimo puhuu yrittäjyydestä. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 31. Jari Siekkisen aiheena on Tier4 ja mobilehydrauliikka. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 32. Mauno Yli-Vakeri kertoo työkoneista. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)

25 24 Rakennustekniikan opiskelijoille suunnattuja luentoja Rakennustekniikan luennoille tyypillistä olivat erilaisten rakennuskohteiden kuvaukset ja omat uratarinat; myös erilaisia asiantuntijuusalueita ja yrittäjyyttä tuotiin esille. Tehtävänimikkeet kertovat johtamisesta, päällikkyydestä tai yrittäjyydestä. Kuva 33. Jussi Haavisto kertoo maanrakennusyrittäjyydestä. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 34. Kimmo Laatunen valottaa Infra FINBIMiä. (Kuva: Tiina Kolari- Vuorio) Kuva 35. Juha Metsälä kertoo, miten rakennetaan menestyvä yritys. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Projektinjohtaja Kari Alavillamo, YIT Rakennus Oy: Suuren maarakennushankkeen hallinta urakoitsijan näkökulmasta. Toimitusjohtaja Juha Aspinen, Buildercom Oy: Tiedonhallinta työmaalla ja yritystarina. Toimialajohtaja Risto Björn, TAKK: Karpolla oli asiaa rakennusinsinöörille, Aravarakentajasta aikuiskouluttajaksi. Varatoimitusjohtaja Miska Eriksson, Fira Oy: Rakennusliikkeestä palvelurakentajaksi Firan tarina. Toimitusjohtaja Jussi Haavisto, Maanrakennus T.Haavisto Oy: Mukana Tamperetta rakentamassa.

26 25 Tuotekehityspäällikkö Visa Hokkanen, Novatron Oy: BIM koneohjauksessa. Toimitusjohtaja Harri Järvenpää, Lännen Kiinteistöpalvelu Oy: Lännen Kiinteistöpalvelu Oy:n tarina. Toimitusjohtaja Hannu Järvinen, Rakennuttajatoimisto Trebest Oy: Rakennusalan yrittäjänä. Oikeustieteen lis,, insinööri Mikko Knuutinen, Asianajotoimisto Knuutinen Ky: Rakennusalan toteutusvirheet ja niiden oikeustapauksia. Tekninen johtaja Hannu Korppinen, Paanurakenne Oy: Case Helsingin olympiastadionin tornin korjaus. Myyntipäällikkö, DI Pauli Kukkonen, Miranet Oy: Oma ura valmistumisen jälkeen ja yritysesittely. Aluejohtaja Ilkka Kääriäinen, YIT Rakennus Oy Tampere: Case Niemenranta. Tuotekehityspäällikkö Kimmo Laatunen, VR Track Oy: Infra FINBIM. Toimialapäällikkö, insinööri Jouni Lehtomaa, Ramboll Finland Oy: Vaikuttavuuden arviointi osaksi suunnitteluprosessia. Toimitusjohtaja Hannu Markkola, Suomen Laatoituskeskus Oy: Työtehtävät insinööriuralla ja oman yrityksen esittely. Toimitusjohtaja Juha Metsälä, Rakennustoimisto Pohjola Oy: Miten rakennetaan menestyvä yritys? Rakennustoimisto Pohjola Oy:n tarina. Toimitusjohtaja Heikki Niemelä, Kaukajärvi osuuskunta: Koulutuspolku nykyisiin tehtäviin. Isännöitsijän rooli korjausrakennuskohteessa. Projektipäällikkö Juha Noeskoski, A-insinöörit, Laatukonsultit Oy: E18-moottoritien rakennuttaminen. Toimitusjohtaja Petri Ortju, Vahanen Tampere Oy: Ura- ja koulutuspolkuni, Vahanen Tampere Oy:n toimintaa. Yksikön päällikkö Pekka Petäjäniemi, Liikennevirasto, Uudishankkeet-yksikkö: Tuottavuutta kehittävät hankintamenettelyt infra-alalla. Tutkija Pekka Pietilä, Tampereen teknillinen yliopisto: Vesihuoltohankkeissa toimiminen Afrikassa. Tiesuunnittelun apulaisosastopäällikkö/projektipäällikkö Johanna Plihtari-Siltanen, Sito Tampere Oy: Opiskelijasta insinööriksi ammattilaiseksi sekä yritysesittely ja projektiesittely. Toimitusjohtaja Ilkka Saarinen, Isännöinti Ilkka Saarinen Oy: Yrittäjän tarina opiskelusta vuoden Isännöitsijäksi. Projektipäällikkö Petri Talvitie, A-insinöörit, Suunnittelu oy/asuin- ja liikerakentamisen yksikkö: Suunnitteluprojektin 3D-mallintaminen. Toimialajohtaja Jussi Tanhuanpää, NCC Oy: NCC:n hankkeet Tampereella ja laajemminkin. Dekaani Teuvo Tolonen, TTY: Työelämän ja opiskelun yhdistäminen raksalla.

27 26 Paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan, laboratorioalan ja Environmental Engineer opiskelijoille suunnattuja luentoja Luentojen aiheet olivat metsä-, kemian- ja tekstiiliteollisuuteen liittyviä asiantuntija-aiheita ja yritystarinoita. Environmental Engineeringopiskelijoille järjestettiin luentojen ohella omat workshopit. Mukana oli myös laboratorioanalyytikko-opiskelijoille suunnattuja alumnipuheenvuoroja. Tehtävänimikkeet liittyivät usein myyntiin, tuotantoon tai tuotekehitykseen. Kuva 36. Anniina Allinniemi kertoo insinöörin poluista. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Kuva 37. Antti OK Nieminen kertomassa Kiilto Oy:stä. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio) Tuotekehitysinsinööri Anniina Allinniemi, Oy Teema Line Ltd: Insinöörille, joka kulkee omia polkujaan. Development Director Sipi Asu, UPM Raclatac: Laadunhallinta ja asiakastyytyväisyys. Tekninen johtaja Esa Eronen, Nokian Renkaat Oyj: Tehdasprojektien toteuttaminen Suomen ulkopuolella suunnittelu ja toteutus. Tuotantopäällikkö Janne Hamari ja käyttöinsinööri Jukka Grönroos, Tervakoski Oy: Tuotantovastuun kulmakivet. Laboratoriomestari Hanna Haukipää, Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos: Alumnin puheenvuoro. Konsernin henkilöstöjohtaja Jari Hellstén, Hollming-konserni: Kuinka menestyä työelämässä vinkkejä työhaastattelusta kehittyvälle urapolulle.

28 27 Tuotekehityslaborantti Leena Hietanen, Vitabalans Oy: Alumnin puheenvuoro. Projektipäällikkö Kirsi Hovikorpi, Etelä-Kymenlaakson Ammattiopisto/aikuiskoulutus: Monipuolisesti insinööriksi. Toimitusjohtaja Helena Huumonen, Univisio Oy: Unien hallinta materiaalin keinoin. New Business Manager Timi Hyppänen, Omya Oy: Kemikaalit kemiaa ja paperia. Laboratorioanalyytikko Sanna Hämäläinen, Tampereen yliopisto, Alumnin puheenvuoro. Teknisen sektorin johtaja Raija Ketola, Puolustusvoimat: Tekstiili-insinööri Puolustusvoimissa. Asiakaspalvelupäällikkö Tero Kuivanen, TPI Control Oy: IV-järjestelmien toiminnan merkitys kiinteistöenergiatehokkuudessa. Myyntipäällikkö Jari Lampinen, Metso Paper: Metso Paper service-toiminnat. Director PMC Jukka Lehto, Metso Fabrics Oy: Metso Fabrics oy kotimarkkinoilta maailman markkinoille menestystekijät jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Tuoteinsinööri Marko Loijas, Metso: Hammasta viilaten teräkehitys Metsossa. Myyntipäällikkö Harri Matilainen, Royalcom Oy: Kaavinterämateriaalien vaikutus paperikoneen energiatalouteen. General manager Juha Mettälä, Metso Fabrics: Environmental and Quality Management. Toimitusjohtaja Antti Nieminen, Kiilto Oy: Vastuullinen Kiilto Oy. Koulutuspäällikkö Jari Nyström, UPM: Henkilöstön kehittäminen yrityksen voimavarana Tutkija Satu Pasanen, VTT: Nanoteknologia ja polymeeriset nanokomponentit. Laborantti Salli Peura, Santen Oy: Alumnin puheenvuoro. Laboratorioanalyytikko Jukka Pohja, Ashland Industries Finland/Tampereen Vesi: Alumnin puheenvuoro. Vice President, Workwear Services Tatu Purme, Lindström Oy: Työvaatetuksen tulevaisuuden näkymiä ja tekstiilihuollon haasteita. Laboratoriomestari Tiina Runsas, Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos: Alumnin puheenvuoro. Laboratorioanalyytikko Henna Venäläinen, Tampereen yliopisto, BioMeditech: Alumnin puheenvuoro. Luennot onnistuivat hyvin. Ne olivat tavoitteiksi asetettujen mukaisesti monipuolisia ja insinöörien työn moniuloitteisuutta kuvaavia. Opiskelijoiden raporteissa toistui toivomus saada tapahtumasta pysyvä, vaikka ei näin massiivinen tapahtuma. Myös opettajat saivat paljon mielenkiintoista kuultavaa ja koettavaa.

29 28 Kuva 38. Seppo Mäkelä ja Pirkko Harsia odottelevat opiskelijoita bussiin. (Kuva: Seppo Mäkelä) Yrityskäynnit Alkuviikon maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona iltapäivisin järjestettiin opiskelijoille yrityskäyntejä lähes 100 yrityskohteeseen ja yhteensä 60 eri yritykseen. Monet yritykset ottivat opiskelijoita vastaan useana päivänä tai samana päivänä kahteen kertaan. Saman yrityksen eri toimintoihin, toimipisteisiin tai osastoihin saatettiin järjestää käyntejä. Esim. yrityksen tuotanto-, laboratorio- tai vaikkapa sähköpuolelle saatettiin järjestää eri tutustumiskäynti eli yritykset huomioivat eri insinöörialojen opiskelijoita kohderyhminä. Yritykset suhtautuivat näihin käynteihin hyvin positiivisesti ja järjestivät informatiivista ohjelmaa opiskelijoille. Opiskelijoiden tuli ilmoittautua vähintään yhteen yrityskohteeseen, useampaankin olisi haluttu. Yrityksiä oli kovin monelta alalta ja monen kokoisia. Jotkut saattoivat ottaa vastaan vain opiskelijaa, jotkut taas kerralla. Opiskelijoille korostettiin, että olisi avartavaa mennä tutustumaan erityyppisiin yrityksiin, ei välttämättä ns. oman alan yritykseen. Muutama yrityskäynti peruuntui. Jostakin syystä erityisesti konepajayritykset kiinnostivat vain harvoja opiskelijoita ja niissä käyntejä jouduttiin perumaan. Yrityskäyntien järjestäminen oli suuri tapahtuma, pelkästään logistiikan kannalta katsottuna. Seppo Mäkelä hoiti kiitettävästi aikataulutukset, bussien reittisuunnittelun ja lähdöt opasteineen. Ensin ajateltiin, että bussit voisivat lähteä Kuntokadun kiinteistön eri puolilta, mutta varsin pian havaittiin, että ajatus oli mahdoton. Kymmenten bussien kääntymiset ja lähdöt sekä paluut koululle eivät olleet järjestettävissä ja niinpä lähdöt ja paluut siirrettiin lähellä sijaitsevalle Jäähallin kentälle, kävelymatkan päähän koulusta. Sinne sitten opiskelijat hanhenmarssia suunnistivat aamupäivän luentojen jälkeen. Aikataulut pitivät melko hyvin, vain joitakin viivästyksiä sattui. Jokunen opiskelija olisi halunnut mennä

30 29 paikalla omalla autolla, mutta katsottiin parhaaksi, että kaikki lähtevät bussikuljetuksilla. Jokaisella vierailulla (ja bussissa) oli mukana myös opettaja, joten kokemus oli heillekin varmasti mieluinen. Seuraavat yritykset ottivat opiskelijoita vastaan, joissakin yrityksissä useampia eri toimipisteisiin tai toimintoihin tutustumiskohteita (eri toimintoja ja tuotantoja ei ole mainittu): AGCO Power Oy A-Insinöörit Oy A-Insinöörit Geotesti Oy Alma Manu Oy Tampereen paino ATA Gears Oy Avant Tecno Oy Bitwise Oy Bosch Rexroth Oy Bronto Skylift Oy Ab Destia Oy Digia Oyj Dynaset Oy Fagerhult Oy Fastems Oy Ab Finnpark Oy, Hämpin Parkki Gardner Denver Oy Kuva 39. Opiskelijoita Jäähallin kentällä yrityskäynneille lähdössä. (Kuva: Lauri Hietalahti)

31 30 Geopalvelu Oy HT-Laser Oy Image Wear Oy Insinööritoimisto Comatec Oy Isännöintitoimisto Ilkka Saarinen Oy John Deere Forestry Oy Jurei Oy Katsa Oy Kaukajärviosuuskunta KL-Lämpö Koja Oy KVVY Oy Lemminkäinen Oyj Lujatalo Oy Metso Automation Oy Metso Fabrics Oy Metso Minerals Oy MindTrek Mitron Oy Molok Oy NCC Rakennus Oy Nokeval Oy Nokian Renkaat Oyj Novatron Oy Pilkington Automotive Finland Pirkanmaan ELY-Keskus Pyroll, Takon Kotelotehdas Oy Ramboll Finland Oy Sandvik Mining and Construction Finland Oy Santen Oy Schneider Electric Finland Oy Sito Tampere Oy Skanska Oy Solita Oy SRV Oyj Sähkö-Aro Oy Tamfelt Metso Pulp and Paper Tammermatic Oy Tampereen Infra Tampereen Maanrakennus Oy (Tamara) Tampereen Sähköverkko Oy VR/Länsi-Suomi VR Track Oy VTT/ITER YIT Oyj

32 31 Liikuntapäivä Torstaina Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry järjesti opiskelijoille liikunnallisia tapahtumia Kaupin urheilukentällä. Vaihtoehtoisesti opiskelijoilla oli mahdollisuus tutustua tamperelaisiin museoihin: Museokeskus Vapriikki, Työväenmuseo Werstas ja Ympäristötietokeskus Moreenia. Osa opiskelijoista osallistui myös torstaina ja perjantaina Insinöörikoulutuksen Foorumiin, joka oli valtakunnallinen, insinöörikouluttajia yhteen kokoava seminaari. Liikuntapäivään Kaupin liikuntapuistossa osallistui noin 1000 opiskelijaa. Päivään oli järjestetty lajikokeiluja, lajiesittelyjä ja -demoja sekä kilpailuja. Päivän aikana oli mahdollisuus harrastaa kevyempää liikuntaa, rentoa kisailua sykettä nostaen tai kunnolla hikoillen. Osallistuja voi etukäteen suunnitella, millaisin tavoittein haluaa lähteä aktiviteetteihin mukaan. Opiskelijat saivat päivän alussa liikuntapassit, joihin tuli päivän aikana kerätä kolme suoritusmerkintää. (Reponen, Robinkov.) Kaupin liikuntapuistossa saattoi kokeilla mm. pesäpalloa, krikettiä, höntsyä, tennistä, jalkapalloa, mölkkyä, kyykkää, petanqueta ja Tag Rugbyä. Tuliryhmä Flamma piti workshopeja ja Tampere Sains amerikkalaisen jalkapallon näytöksen. TAMKin liikuntahallilla pelattiin salibandyä ja pidettiin Studio Moven tanssitunteja sekä Crossfit demoryhmiä. Mira Keränen piti iltapäivällä luennon aiheesta Korkekouluopinnot ja urheilu. (Reponen, Robinkov.) Kaupunkikierroksia museoihin oli mahdollisuus valita aina tasatunnein. Kukin museo (Werstas, Vapriikki ja Moreenia) ottivat kerralla sisään korkeintaan 30 opiskelijaa. Museokierroksiin tuli ilmoittautua etukäteen ja niihin osallistuikin n. 150 opiskelijaa. Opiskelijoiden mielestä torstaina liikuntapäivä oli varsin onnistunut ja monipuolinen. Hieman moitteita tuli siitä, että varsinkin alkuvaiheessa piti jonottaa melko tavalla passin saamiseksi. Museokierroksesta pidettiin myös. Tamperelaisissa museoissa on tunnetusti hyvä mahdollisuus tutustua tekniikkaan ja sen kehitykseen. Kuva 40. Liikuntahallilla. (Kuva: Essi Kannelkoski)

33 32 Kuva 41. Peli alkakoon. (Kuva: Essi Kannelkoski) Kuva 42. Maali tuli! (Kuva: Essi Kannelkoski)

34 33 Lopuksi Kun lähes 2000 opiskelijaa liikkui noin 160:een rinnakkaissessioon ja lähti yrityskäynneille lähes sataan kohteeseen, ei puuttunut vilskettä ja vilinää. Tunnelma toimintaviikolla oli käsin kosketeltavan innostunut ja konferenssimainen. Näyttelyt ja liikuntatapahtumat värittivät viikkoa, joka huipentui Tampere-talossa pidettävään arvokkaaseen pääjuhlaan. Aikataulut olivat tiukat, mutta pitivät varsin hyvin. Joitakin muutoksia ja peruutuksia toki tuli, mutta kokonaisuus oli onnistunut. Opiskelijoiden ja opettajien yhteinen mielipide viikosta oli, että tätä täytyy saada lisää. Myös luennoitsijat olivat tyytyväisiä, monelle heistä tilaisuus oli myös mahdollisuus esitellä yritystään ja sen toimintoja ja tuoda sitä näin opiskelijoille tutummaksi. Tapahtumasta toivotaan jokavuotista. Ei ehkä näin massiivisena, mutta selvästi viikko osoitti tarpeellisuutensa opiskelijoiden työelämäyhteyksien vahvistamisen kannalta ja insinöörin työn monipuolisuuden selventäjänä. Lähteet Miettinen Harri Liput liehuivat 100-vuotisjuhlaviikolla. Toolilainen 4/2012. Reponen, Elisa ja Robinkov, Andrei. Liikuntapäivä Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry.

35 34 Kansainvälinen projektiliiketoiminta ja kulttuurierojen vaikutus työntekoon Juha Alhainen Projekti ymmärretään käsitteenä kertaluontoiseksi omaksi kokonaisuudekseen, jossa on selkeä alku ja loppu. Todellisuudessa varsinkaan kansainvälisessä projektiliiketoiminnassa projektien hoito ei ole niin selkeää. Projektiliiketoiminta koostuu useista eri prosesseista ja tarvitsee aina tuekseen projektiorganisaation. Menestyäkseen kansainvälisessä liiketoiminnassa yritysten on tunnistettava kulttuuriset erot, osattava toimia erilaisissa kulttuureissa ja parhaimmillaan pystyttävä hyödyntämään kulttuurien erilaisuutta jatkuvien asiakassuhteiden luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Sopimusten hallinta ja jatkuva yhteydenpito asiakkaiden kanssa ovat tärkeitä onnistuneen projektin aikaansaamiseksi. Oman hankaluutensa projektien johtamiseen tuovat pitkät välimatkat ja toimitukset, joiden hallintaa myös projekti-insinöörin on hyvä osata. Tärkeää yrityksen ja yksilön kehittymisen kannalta on myös mitata omaa toimintaansa ja kehittää sitä saadun palautteen mukaan. Kirjoittaja on valmistunut TAMKista sähköautomaatiotekniikan insinööriksi vuonna 2009 ja hankki kokemuksensa kansainvälisestä projektiliiketoiminnasta Alstom Gridillä työskennellessään. Johdanto Projekti ymmärretään käsitteenä kertaluontoiseksi omaksi kokonaisuudekseen, jossa on selkeä alku ja loppu. Projektiliiketoiminta on sekä maan sisällä tapahtuvana että kansainvälisessä ympäristössä aina vaikeasti hallittavaa. Projektiliiketoiminta koostuu useista eri prosesseista, joita kuitenkin suoritetaan myös osittain päällekkäin. Näin ollen projektiorganisaation on oltava sekä määrältään että osaamiselta hyvin laaja tai vaihtoehtoisesti osaaminen on hankittava yrityksen ulkopuolelta. Projektin hallinta on tärkeä, mutta vain pieni osa koko projektiliiketoimintaa. Projektiin kuuluu itse projektin toteutuksen lisäksi myös tarjousvalmistelu, tarjouksen teko, sopimuksen teko, toteutetun projektin käyttöönotto ja luovutus, projektin päättäminen sekä jälkimarkkinointi ja mahdollisen huoltotakuun ylläpitäminen (TEKES 4/2002, s.9).

36 35 Kuva 1. Projektin toteutuksen hallinta osana projektiliiketoiminnan hallintaa (TEKES 4/2002, s.9) Eri kulttuurien ja kansalaisuuksien eroavaisuudet Menestyäkseen kansainvälisessä liiketoiminnassa yritysten on tunnistettava kulttuuriset erot, osattava toimia erilaisissa kulttuureissa ja parhaimmillaan pystyttävä hyödyntämään kulttuurien erilaisuutta jatkuvien asiakassuhteiden luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Haasteita tuo paitsi päivittäinen kanssakäyminen niin myös piilossa olevat erot eri kulttuurien ja kansalaisuuksien välillä. Kulttuurien kohdatessa näkyvät erot syntyvät lähinnä käyttäytymisen, käytäntöjen ja artefaktien (fyysiset rajapinnat, kuten miljöö) välillä. Piilossa olevat ominaisuudet kuten arvot, uskomukset, normit ja perusolettamukset vaikuttavat kuitenkin myös ihmisten käytökseen. (TEKES 4/2002, s.11 12) Erityisesti piilossa olevien erojen vaikutus eri kulttuurien välisessä kanssakäymisessä on vaikea havaita, jos osapuolet eivät tiedosta ja tunne toisiensa kulttuurieroja. Tällöin monet tilanteet tulkitaan usein huomattavasti negatiivisemmaksi kuin itse tilanne on. Yhteydenpidon ja viestinnän merkitys kansainvälisissä projekteissa Yhteydenpidon merkitys kasvaa kansainvälisessä projektiliiketoiminnassa verrattuna kansallisesti tapahtuvaan liiketoimintaan. Koska etäisyydet ovat usein pitkiä ja varsinaiset tapaamiset vähissä, ovat sähköposti ja puhelinkeskustelut viestinnän pääosassa. Tällöin osapuolten nonverbaaliset viestit eivät välity vastaanottajalle, joten verbaliikan käytössä tulee olla tarkkana. Jatkuva asiakassuhteen hoito projektiliiketoiminnassa vaatii asiakasystävälliset rajapinnat yritysten välillä, syvällisen ymmärryksen yhteistyön tarkoituksesta ja luonteesta sekä jatkuvan vuoropuhelun asiakkaan kanssa. Apuna toimivan asiakassuhteen hoitoon ovat selkeä roolien ja vastuiden jako projektiorganisaatiossa, tiedon keräämisen ja käsittelyn järjestelmällinen organisointi sekä tehokas kommunikaatio käyttäen useita eri kanavia asiakasyrityksen ja projektiyrityksen sisällä. (TEKES 4/2002, s.9)

37 36 Sopimukset kansainvälisissä projekteissa Kansainvälisessä projektiliiketoiminnassa käytetään kansainvälisiä sopimuksia, joita sitovat riitatilanteissa käytettävän maan laki ja rahoitusosapuolten määrittelemät ominaisuudet. Luotettavuuden takaamiseksi käytetään hyvin usein ulkopuolisia pankkeja antamaan takuu, jossa ostaja sitoutetaan maksamaan kaupan hinta tiettyjä myyjän edellytyksiä vastaan. Rahoituspalveluiden osalta esimerkkeinä vaadittavista kauppasopimuksen sisällöistä ovat kaupan kohde, kauppahinta, omistusoikeus ja sen siirtyminen, toimitusaika ja -lauseke (Incoterms 2000/2010), maksuehdot ja maksutapa, myyjän antama takuu, sopimusvelvoitteiden laiminlyönnin seuraukset, sopimuksesta vapautumisperusteet, sopimuksen voimaansaattaminen ja riitaisuuksien ratkaiseminen sekä sovellettava laki ja riidat ratkaiseva tuomioistuin (Ulkomaankaupan pankkipalvelut 2010, s. 4). Edellä mainittujen lisäksi voidaan yrityskohtaisesti sopimuksissa sopia useita muita teknisiä ja kaupallisia ehtoja. Toimitusehdot kansainvälisissä projekteissa Kansainvälisissä sopimuksissa määriteltävät toimituslausekkeet kertovat myyjän ja ostajan väliset velvollisuudet asiakirjojen, riskien ja kulujen suhteen. Samalla nämä ehdot määrittelevät epäsuorasti vakuuttamisvelvollisuuden ja vastuun esimerkiksi toimituksen purkamisesta ja lastaamisesta. Kansanvälisissä toimituslausekkeissa (Incoterms 2010) on käytössä 11 kohtaa kun taas Suomessa käytettävissä toimituslausekkeissa (Finnterms 2001) niitä on vain kuusi. Pääsyynä tähän ovat kansainvälisiin toimituksiin liittyvät tullimuodollisuudet, jotka ovat keskeisessä osassa sekä lähettäjän että vastaanottajan vastuiden ja tehtävien rajaamisessa. Mittareita oman toiminnan arviointiin ja kehittämiseen Yritystasolla projektiorganisaation omaa toimintaa voidaan arvioida muun muassa toimitusvarmuudella, luotettavuudella, nopealla reagointikyvyllä ja kannattavuudella (TEKES 4/2000, s ). Yksilötasolla oman työkokemuksen karttuessa tietotaidon lisääntyminen ja ennakointi ovat piirteitä, jotka kertovat kehityksestä. Lähteet TEKES, 4/2002. Global Project Business: Kansainvälinen projektiliiketoiminta Loppuraportti. Helsinki: Paino-Center Oy. ISSN Ulkomaankaupan pankkipalvelut (2010). Osuuspankki [viitattu ]. Saatavissa: https://www.op.fi/media/liitteet? cid= Finnterms Fennia [viitattu ]. Saatavissa: finnterms_2001.pdf Incoterms-toimituslausekkeet DHL [viitattu ]. Saatavissa:

38 37 Pienyrityksen perustaminen -lisätietona sähköalan viranomaismääräykset ja pätevyysvaatimukset Juha Alhainen Yrityksen perustaminen käsittää useita eri vaiheita, joiden asettaminen ajalliseen järjestykseen saattaa olla varsinkin ensimmäistä kertaa yritystä perustavalle hankalaa. Yrityksen perustamisesta on olemassa lukuisia ohjeita, mutta näiden lisäksi yrittäjäksi aikovan on hyvä turvautua myös muiden yrittäjien vertaistukeen ja kokemuksiin yritystoiminnasta. Yrittäjäksi ryhtyvä kohtaa aloittaessaan varmasti haasteita ja lukuisia päätöksentekotilanteita sisältäen muun muassa omien onnistumismahdollisuuksien analysoinnin sekä yritystoiminnan luonteen valinnan. Lisäksi yritystä perustettaessa tärkeitä vaiheita ovat liikeidean jalostaminen, liiketoimintasuunnitelman sekä rahoitus- ja kannattavuuslaskelmien laadinta, yritystoiminnan luvanvaraisuuden selvittäminen, rahoituksen järjestäminen, yritysmuodon valinta, kirjanpidon ja vakuutusten järjestäminen sekä varsinaisen perustamisilmoituksen laadinta. Edellä mainittujen lisäksi henkilöyhtiöiltä, osakeyhtiöiltä ja osuuskunnilta velvoitetaan myös erilaisten perustamiskirjojen laadintaa. Kaupparekisteriin tehtävässä perustamisilmoituksessa selvitetään toiminnan laatu ja laajuus, joiden mukaan tehdään ilmoitus myös verohallinnon alaisiin rekistereihin. Näitä rekistereitä ovat ennakkoperintärekisteri, arvonlisäverovelvollisten rekisteri, työnantajarekisteri ja vakuutusverovelvollisten rekisteri. Järjestelmällisyys ja tukeutuminen muiden yrittäjien kokemuksiin auttavat aloittavaa yrittäjää tiensä alkuun, mutta loppujen lopuksi yrityksen menestyminen on kiinni monesta asiasta, eikä vähiten yrittäjän itsensä aktiivisuudesta. Kirjoittaja on valmistunut TAMKista sähköautomaatioinsinööriksi vuonna 2009 ja toimii mm. omassa yrityksessään Suomen sähkö- ja energiapalvelut.

39 38 Johdanto Aloittaneiden yritysten määrä on ollut vahvassa laskussa. Tilastokeskuksen mukaan aloittaneiden yritysten määrä väheni lähes 29 prosenttia vuoden 2012 ensimmäisellä neljänneksellä edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. (Tilastokeskus 2012, s. 1) Kuva 1. Aloittaneet yritykset 1. neljänneksellä vuosina (Tilastokeskus 2012, s. 1) Osa aloittaneiden yritysten vähäisestä määrästä on selitettävissä talouden taantumalla ja yleisellä epävarmuudella tulevaisuutta kohtaan. Valtio pyrkii kannustamaan erityisesti nuoria perustamaan yrityksiä, mutta lähtökohtien ollessa puutteelliset ei tämäkään riitä. Yrityksen perustaminen on tehty Suomessa kohtuullisen helpoksi, mutta käytännön tietoisuus yrityksen perustamisen eri vaihtoehdoista ja askelista on jäänyt erityisesti nuorilla vajavaiseksi. Internet ja muut sähköiset tietovarastot ovat täynnä aloittavan yrityksen oppaita. Silti usein konkreettisin apu aloittavalle yritykselle tulee joko tutulta yrittäjältä tai erityisten yrityshautomoiden kautta. Yrityksen perustaminen ei vaadi tohtorin tutkintoa, mutta suunnitelmallisuus ja päämäärätietoisuus auttavat aloittavaa yrittäjää löytämään vakaan ja taloudellisesti kannattavan polun. Tämän artikkelin on tarkoitus selventää tuleville yrittäjille yrityksen perustamisen eri vaiheita käyttämällä apuna erilaisia alan oppaita sekä käytännön kokemuksia sähköalalla toimivan yrityksen näkökulmasta. Yrittäjäksi ryhtymisen haasteita ja päätöksiä Henkilökohtaiset ominaisuudet ja valmiudet antavat pohjan onnistuneelle yritystoiminnalle, mutta yrittäjyyttä voi ja pitääkin sen lisäksi myös opiskella. Aloittavalle yrittäjälle saattaa muodostua haasteeksi muun muassa oma osaaminen ja kokemuksen puute, tiedon puute lainsäädännöstä, verotuksesta ja sopimusten tekemisestä, suomen kielen riittämätön taito, suomalaisen yrityskulttuurin heikko tunteminen tai esimerkiksi ajankäytön järjestäminen ja organisointi työn, vapaa-ajan tai perheen kesken. (YritysHelsinki 2011, s. 5) Uusi yrittäjä kohtaa lisäksi monia päätöksentekotilanteita, kuten valinnan siitä, millaista yrittäjyyttä haluaa harjoittaa. Yrittäjyyden eri muotoja ovat esimerkiksi uuden yrityksen perustaminen (joko täysin uuden tai olemassa olevan liikeidean perustuen), toimivan yrityksen ostaminen, Franchising-yrittäjyys, sivutoiminen yrittäjyys, osakkuus, tiimiyrittäjyys tai sosiaalinen yrittäjyys (YritysHelsinki 2011, s. 6 7). Tässä artikkelissa käsitellään yrittäjyyttä lähinnä yrityksen perustamiseen liittyvien näkökulmien pohjalta.

40 39 Yrityksen perustamisen vaiheet Yrityksen perustaminen sisältää useita eri vaiheita, joista tärkein ja yrityksen menestymisen kannalta hyvin oleellinen on liikeidea. Liikeidea kuvaa yrityksen päämäärää siitä, mitä, kenelle ja miten yritys aikoo itseään toteuttaa. Liikeideaan vahvasti liittyvän liiketoimintasuunnitelman laadinnan tarkoitus on vahvistaa yrityksen visiota ja strategiaa kirjaamalla ylös selkeän toimintasuunnitelman yrityksen toiminnan turvaamisesta ja liiketoiminnan kehittämisestä. Liiketoimintasuunnitelmaan sisällytetään usein myös rahoitus- ja kannattavuuslaskelmat, joiden tarkoitus on auttaa yritystä taloudellisessa päätöksenteossa. Kun yrityksen idea ja toteutusmalli ovat selvillä, kannattaa yrityksen selvittää toimintansa luvanvaraisuus, järjestää rahoitus ja valita yritystoiminnan kannalta järkevin yritysmuoto. Eri yritysmuotoja ovat yksityinen elinkeinoharjoittaja (liikkeenharjoittaja tai ammatinharjoittaja), henkilöyhtiöt, (avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö), osakeyhtiö (yksityinen tai julkinen) ja osuuskunta. (YritysHelsinki 2011, s. 8). Yrityksen perustamiseen liittyvät tukitoiminnot ja viranomaismääräykset Yrityksen toiminnan kannalta oleellisia tukitoimintoja ovat kirjanpidon järjestäminen, yritystoiminnan vakuuttaminen ja mahdollisten toimitilojen kartoittaminen. Niin kirjanpito kuin muutkin tukitoiminnot on syytä aina kilpailuttaa ja sopimukset tehdä kirjallisina. Lakisääteisiä velvoitteita yritys joutuu noudattamaan toimintansa ja toimialansa mukaan, mutta yrittäjälle pakollisia vakuutuksia ovat ainoastaan yrittäjän oma työeläkevakuutus (joko YEL tai TYEL) jos yrittäjän tulot ylittävät 7 105,84 vuonna Muita hyödyllisiä mutta vapaaehtoisia vakuutuksia yrittäjälle ovat muun muassa tapaturmavakuutus, keskeytysvakuutus, vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus. Yrityksen perustamisilmoitukset Yrityksen varsinainen perustamisilmoitus tehdään kaupparekisteriin. Ilmoituksessa selvitetään muun muassa yrityksen ja/tai sen osakkaiden/yhtiömiesten tiedot, yritysmuoto sekä yrityksen nimi, toimiala, kotipaikka ja toimipisteet. Lisäksi yritykselle on ilmoitettava yhteyshenkilö(t) ja käytettävän tilitoimiston tiedot. Perustamisilmoituksen kaavaketyyppi vaihtelee yritysmuodon mukaan, mutta lisäohjeita ja kaikki lomakkeet ovat saatavilla Patentti- ja rekisterihallitukselta, verovirastoista sekä edellä mainittujen kotisivuilta. Yritystä perustettaessa samalla perustamiskaavakkeella ilmoittaudutaan myös verohallinnon rekistereihin toiminnan laajuuden ja laadun mukaan. Ilmoituksen alaisia rekistereitä ovat ennakkoperintärekisteri, arvonlisäverovelvollisten rekisteri, työnantajarekisteri ja vakuutusmaksuverovelvollisten rekisteri. Käsiteltyään yrityksen perustamisilmoituksen patentti- ja rekisterihallitus ilmoittaa päätöksestään ja mahdollisista esteistä yrityksen perustamiselle. Suomessa kansallisen yritystoiminnan aloittaminen on kuitenkin verrattain helppoa ja päätökset yrityksen perustamisen lainvoimaisuudesta tulevat usein jo alle kuukauden käsittelyajan jälkeen.

41 40 Lähteet Tilastokeskus, Aloittaneet ja lopettaneet yritykset. Suomen virallinen tilasto. Helsinki: Edita. ISSN YritysHelsinki, OPAS Yrittäjäksi Suomeen. YritysHelsinki [verkkoliite] [viitattu ]. Saatavissa:

42 41 Insinöörille, joka kulkee omia polkujaan oman polun luominen työelämään Anniina Allinniemi Valmistumisen lähestyessä insinööriopiskelijan mielessä liikkuu kysymys miten sijoittua työmarkkinoille. Taloussanomat uutisoi ilmestyneessä numerossaan siitä, miten työelämässä pärjääminen pelottaa opiskelijoita alasta riippumatta. Moni opiskelija kuvittelee, että heti ensimmäisenä työpäivänä pitäisi olla valmis asiantuntija. Omia taitoja ei pidetä arvossa, eikä vaativiin tehtäviin uskalleta edes hakea. Jos opinnoissa on ollut vaikeuksia, oletetaan, ettei työelämässäkään tulla pärjäämään. Työelämäyhteistyön merkitystä opetussuunnitelmissa ei voi liikaa korostaa. Mitä paremmin koulutus vastaa työelämän tarpeita, sitä sujuvammin opiskelusta työelämään siirtyminen tapahtuu. Opiskeluissa tulisi kiinnittää substanssiosaamisen lisäksi huomiota myös vuorovaikutustaitoihin ja itsetuntemukseen. Kirjoittaja on TAMKista vuonna 2009 valmistunut tekstiili- ja vaatetustekniikan insinööri. Hän työskentelee tuotekehitysinsinöörinä Oy Teema Line Ltd:ssä. Kohtaako koulutus työelämän vaatimukset? Työelämän tiedetään olevan nykyaikana suuressa murroksessa. Työelämän kasvavat vaatimukset, osaamisen päivittäminen, työajan ja -paikan hämärtyminen, epävarmuus sekä pätkätyöt murentavat perinteisen työelämän rakennetta kuten myös irtisanomisuhka ja toisaalta tiettyjen alojen työvoimapula. Opiskelijoiden on opittava jo opiskeluaikanaan sietämään muutosta ja epävarmuutta. Nykyaikainen opettajuus, jossa opettaja ennemminkin ohjaa opiskelijaa oppimisessa ja tiedonhaussa kuin syöttää tietoa opiskelijalle, auttaa opiskelijaa ottamaan vastuuta itsestään ja kehittymisestään. Vastavalmistunut opiskelija on huolissaan siitä, riittääkö hänen substanssiosaamisensa työmarkkinoilla. Tällöin hänen tulee muistaa, että koulutus ei tee kenestäkään oman alansa asiantuntijaa, vaan todellinen oppi tulee työelämästä. Opinnot tarjoavat opiskelijalle perustiedot ja -taidot omalta alaltaan. Opiskelija oppii organisoimaan omaa toimintaansa, priorisoimaan tehtäviään ja noudattamaan dead lineja. Monien lankojen käsissä pitäminen ja

43 42 ryhmässä työskentely tulevat tutuiksi. Koulutus luo pohjan, jolta on hyvä ponnistaa työmarkkinoille. Työnantajan vastuulla kuitenkin on perehdyttää uusi työntekijä tehtäväänsä perusteellisesti sekä antaa tälle mahdollisuus kehittyä ammattilaiseksi. Työntekijän on oltava motivoitunut kehittymiseen ja muistettava, että oppiminen jatkuu läpi uran. Työelämän pelisäännöt ja työyhteisöosaaminen ovat asioita, joita opetellaan opiskeluaikana työharjoittelun kautta. Työharjoittelujen myötä opiskelijalle muodostuu parhaimmassa tapauksessa käsitys siitä, millaiseen työyhteisöön ja millaisiin työtehtäviin hän voisi toivoa sijoittuvansa valmistumisen jälkeen. Työelämä perustuu aiempaa enemmän tietoon. Kirjallinen ja digitalisoitunut viestintä korostuu suullisen viestinnän sijaan. Vuorovaikutustaidot ja ihmisten välinen perinteinen kommunikaatio menettävät merkitystään, vaikka lukuisissa toimenkuvissa nämä ominaisuudet näyttelevät ratkaisevaa roolia. Viestintään ja vuorovaikutukseen tulisi panostaa opiskeluaikana nykyistä enemmän. Mitä työnantaja odottaa? Työnantajien julkaisemat työpaikkailmoitukset tuntuvat vastavalmistuneesta opiskelijasta lannistavilta. Työpaikkailmoitusten vaatimukset ovat koventuneet huomattavasti viime vuosina. Vielä kymmenen vuotta sitten etsittiin joustavaa, oma-aloitteista alalle soveltuvan pohjakoulutuksen omaavaa henkilöä. Nykyään työnhakijan tulee olla nuori, koulutettu mutta kokenut, sosiaalinen ja kielitaitoinen vastuunkantaja sekä oman alansa vahva osaaja. Paineensietokyky sekä tuloshakuisuus ovat lähes ehdottomia edellytyksiä. Työhön sitoutuminen ja halu oppia uutta ovat myös toivottavia ominaisuuksia. Ei ole yllätys, että hakija tuntee äärimmäisen harvoin jos koskaan täyttävänsä kaikki ilmoituksessa esitetyt vaatimukset. Näin ollen kynnys pelkkään hakemiseen kohoaa. Vastavalmistuneen tulee kuitenkin suodattaa osa vaatimuksista, ja ajatella ettei yrittäessä mitään menetä. Hyvässä tapauksessa työnantaja saattaa kiinnostua hakijasta, vaikkei hän soveltuisikaan juuri haettavaan tehtävään, ja suunnitella tämän varalle toisenlaista toimenkuvaa. Hakijan kannattaa kuitenkin pyrkiä realistisiin tehtäviin ja ilmaista vähäisen tai puuttuvan kokemuksensa sijaan motivaationsa kehittymiseen ja uuden oppimiseen. Opiskelijan tulee säilyttää oppimishalunsa myös opiskeluiden päätökseen saattamisen jälkeen ja muistaa että oppiminen on elinikäinen prosessi. Miten haen töitä? Työnhakuun lähtiessä on hyvä miettiä, mitä itse haluaa. Millaisessa ympäristössä viihtyisin, mitä toivoisin toimenkuvaani kuuluvan, mikä on minulle ominaista? Työn mielekkyys auttaa siinä jaksamisessa. Työn mielekkyyttä lisäävät muun muassa vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja työmäärään sekä esimiehen tuki. Parhaimmassa tapauksessa työn sisältö ja asiat, joiden parissa tulet työskentelemään, ovat aidon kiinnostuksesi kohteita. Töitä voi hakea työpaikkailmoitusten perusteella tai avoimella hakemuksella. Mikään ei estä myöskään soittamasta tai piipahtamasta yrityksessä, jossa työskentelystä olisi kiinnostunut. Hakemuksen tekemiseen löytyy hyviä vinkkejä esimerkiksi rekrytointitoimistojen sivuilta. Hakemus tulee räätälöidä aina erikseen eri työpaikkoja hakiessa. Yrityksestä kannattaa hankkia tietoa etukäteen sekä hakemuksen kirjoittamisen tueksi että työhaastattelun varalle. Työhaastatteluun kannattaa lähteä avoimin mielin, hymyllä ja hyvillä tavoilla varustettuna. Omasta osaamisesta ja kokemuksesta on syytä osata kertoa perustellen. On hyvä pystyä mää-

44 43 rittelemään, miten työnantaja hyötyisi sinusta työntekijänä. Omana itsenä esiintyminen on ainoa oikea tapa, ja vastauksissaan kannattaa olla rehellinen. Avoin mieli tulevaisuuden suhteen on positiivista, mutta työnantajalle tärkeää on myös se, että hakijalla on tavoitteita ja päämääriä. Älykäs työnantaja palkkaa osaamisen lisäksi myös persoonan. Työhaastattelu on tilanne, jossa työnhakija ja työnantaja keskustelevat toiveistaan ja tavoitteistaan. Jos työnhakija vastailee vain lyhyesti ja ytimekkäästi kysyttyyn asiaan, ei työnantaja pääse raottamaan verhoa tämän persoonallisuuden edestä. Millainen oikeastaan olen? Työnhakijan täytyy osata määritellä työhakemuksessa ja työhaastattelussa omat vahvuudet, heikkoudet ja kertoa jotain luonteenpiirteistään. Tämä vaatii itsetuntemusta. Itsetuntemuksen kehittyminen vaatii aikaa ja motivaatiota, ja sen kehittämiseen on olemassa työkaluja. Nuorelle hakijalle ei välttämättä ole kehittynyt selvää kuvaa työminästään tai omasta tavastaan reagoida asioihin, ja niinpä omien ominaisuuksiensa tutkimiseen kannattaa käyttää aikaa. Omien persoonallisuuspiirteiden sekä temperamentin tutkiminen auttaa alkuun. Omien puutteiden mutta myös vahvuuksien määrittely voi aluksi tuntua vaikealta. Omaa käyttäytymistä ryhmässä tai tiimityöskentelyssä on hyvä hahmottaa, sekä tapaa hoitaa ja organisoida asioita yleensä. Jos kokemusta työyhteisössä työskentelystä ei ole, voi edellä mainittuja asioita peilata arkipäivän asioiden hoitamiseen sekä käyttäytymiseen perheen, ystävien tai harrastusten parissa. Ymmärryksen lisääntymisen myötä elämään tulee lisää laatua, näkökulmia ja hyvinvointia. Joskus työnantaja kutsuu hakijan standardoituihin psykologisiin testeihin. Usein kokonaisen päivän tai parikin kestävät testit tekevät yhteenvedon hakijan persoonallisuudesta, työskentelytavasta ja heikoista sekä vahvoista puolista, kunhan testit on suoritettu riittävän monipuolisesti. Testitulokset lisäävät parhaassa tapauksessa hakijan itsetuntemusta ja antavat keinoja kertoa itsestä tulevissa työnhakutilanteissa. Asenne ratkaisee Itseään kohtaan ei saa olla liian ankara, vaan itselleen tulisi olla lempeä ja rohkaiseva. Asioilla on tapana järjestyä niin työelämässä kuin muussakin elämässä. Optimistinen ihminen vetää toisia ihmisiä ja menestystä puoleensa. Optimistinen asenne vähentää tunneperäistä stressiä ja parantaa suorituskykyä. Työnhaussa tai työelämässä tapahtuneet epäonnistumiset kasvattavat ja saavat meidät yrittämään sinnikkäästi uudelleen. Paikalleen ei kannata jämähtää, sillä liian vakiintuneiden rutiinien myötä tulemme ikään kuin valmiiksi, aikuisiksi ja jo kaiken oppineiksi. Luonnossa kehitys ja oppiminen taas on jatkuvaa. Meidän tulisi ymmärtää tämä myös omalla kohdallamme ja antautua jatkuvan oppimisen tilaan.

45 44 Lähteet Helsingin Sanomat C3%A4+vuodessa/ Korhonen, J. Taloussanomat ,115

46 45 Automaatiotekniikkaa ja saksan kieltä yhteen sovitettuna Claudia Daems, Liisa Himanen & Olavi Kopponen Tämä artikkeli esittelee EU-rahoitteisen ADOK projektin, joka yhdistää automaatiotekniikan ja saksan kielen oppimisen. Projektin tuloksena tuotettiin oppimisympäristö kurssille, jonka nimi on Automatisierung und Deutsch im Online-Kurs (ADOK). Kuva 1. ADOK-kurssin Moodle-logo (Kuva: Andreas Berner) Kirjoittajista Claudia Daems ja Liisa Himanen ovat saksan kielen lehtoreita TAMKissa ja Olavi Kopponen kone- ja tuotantotekniikan yliopettaja TAMKissa. Mikä on ADOK? Kurssilla opiskelijan oppimistavoitteena on oppia ohjaustekniikan perusteita, logiikkasuunnittelua, Boolen algebraa ja ohjelmoitavan logiikan ohjelmointia. Samanaikaisesti opiskelija oppii käyttämään suunnittelussa ja asiakaskommunikaatiossa suullista ja kirjallista saksan kieltä. Kurssilla opiskelijat myös hyödyntävät saksankielistä alkuperäisdokumentaatiota. Opiskelijoiden motivoitumista edistää käytännön työelämän tilanteiden simulointi. Pedagogisena opetusmenetelmänä sovelletaan ongelmalähtöistä oppimista. Oppimistehtävänä kurssilla on jalankulkijoiden liikennevalo ohjausten suunnittelu. Kurssi sisältää kontaktiopetusta, laboratoriotyöskentelyä ja työskentelyä Moodlessa. Opiskelijat tekevät kansainvälisten opiskelijoiden kanssa ryhmätöitä Moodlessa. Oppimisympäristökin on monikielinen; tarjolla on saksan, suomen, viron, tšekin ja englanninkielistä materiaalia. Opiskelija opiskelee automaatiotekniikan perusopetuksen suomen, viron tai tšekin kielellä. Ohjelmointiprojektitehtävän suorittamista varten opiskelijat muodostavat kansainvälisiä työryhmiä, joissa kommunikoidaan suullisesti ja kirjallisesti saksan kielellä. Saksa kuuluu Euroopan ja maailman vahvimpiin talouksiin ja on siksi tärkeä yhteistyökumppani monille Euroopan maille. Tarvitsemme riittävästi kansainvälisesti orientoi-

47 46 tuneita automaatiotekniikan osaajia, jotka pärjäävät myös saksan kielellä. Nykyään työelämässä on vähemmän insinöörejä, jotka hallitsevat saksan kieltä riittävän korkealla tasolla. Opintojakson tavoite on edistää ja innostaa opiskelijoita kehittämään saksan kielen taitojaan. Oppimisympäristön suunnittelussa ovat olleet mukana Tampereen ammattikorkeakoulu, Hochschule Reutlingen (Korkeakoulu Reutlingen) Saksasta, Tallinna Tehnikakõrgkool (Teknillinen korkeakoulu Tallin) Virosta ja Vysoká škola báńska Technická univerzita Ostrava (Teknillinen yliopisto Ostrava) Tsekistä ja yritykset T:mi Ulrike Eichstädt Suomesta, HIN- TERWAELT Grafikdesign ja In Punkto Softwareentwicklung Saksasta. Projektityöryhmä kehitti myös kielen oppimisen kannalta hyödyllisen teknisten tekstien lukustrategian (Lesestrategie 7 Steps zu STEP 7 ), jossa seitsemän vaiheen kautta pystyy saamaan riittävästi informaatiota osaamistasoaan vaativammista autenttisesta tekstistä, kun opiskelijan oma kielitaito on vasta alemmalla tasolla. Tällaista menetelmää voidaan käyttää hyväksi monien kielten oppimisessa. Kurssin kuvaus Kurssin sisältö on projekti, jossa opiskelijat muodostavat tilaajaryhmiä ja toimittajaryhmiä. Kukin opiskelija kuuluu sekä yhteen tilaajaryhmään että yhteen toimittajaryhmään. Tilaajaryhmien tehtävänä on tilata toimittajalta jalankulkijoiden liikennevaloihin ohjauslogiikka. Tilaajaryhmä määrittelee yksityiskohdat tilauksen suhteen, esim. painikkeiden määrä voi vaihdella, liikennevalojen vihreän, keltaisen ja punaisen valon palamisen kestoaika on vaihdella, jalankulkijoilla voi olla ajoradalla keskikoroke jne. Jossakin tapauksessa voidaan vilkuttaa esim. vihreää valoa. Tilauksen määrittely synnyttää tarpeen keskustella tilauksen Kuva 2. Suomalais-virolainen opiskelijatyöryhmä Tallinnassa keväällä 2012 (Kuva: Jarmo Lehtonen)

48 47 sisällöstä toimittajan kanssa. Jalankulkijoiden liikennevalot valittiin ohjausprosessiksi siksi, että se toisaalta on prosessiteknisesti riittävän yksinkertainen ja jokainen ymmärtää miten jalankulkijoiden liikennevalot toimivat. Toisaalta jalankulkijoiden liikennevalot mahdollistavat monia erilaisia ohjausteknisiä variaatioita. Siten syntyy tarve ja mahdollisuus tilaajan ja toimittajan väliseen kommunikointiin saksan kielellä. Jokaisessa tilaajaryhmässä ja toimittajaryhmässä on jos mahdollista jäseniä eri maista, jolloin ryhmä valitsee keskinäiseksi ryhmätyökieleksi saksan kielen. Ohjaukset toteutetaan Siemensin ohjelmoitavalla logiikalla SIMATIC ja ohjelmointikielenä käytetään STEP7 ohjelmointikieltä. Kieli mahdollistaa ohjelmoinnin opiskelun ns. opiskelijaversiolla, jolloin ohjelmointia voidaan harjoitella laboratorion lisäksi myös kotona käyttämällä hyväksi opiskelijanversiota. Kuva 3. Projektitehtävä ryhmälle 1 Kuva 4. Projektitehtävä ryhmälle 2 Opiskelijanosuus koostuu seuraavista osista: Kontaktiopetusta saksan kielessä (projektikommunikaatio saksan kielellä ja saksan kielisten ammattitekstien käsittely) Online työskentelyä (Moodle, tiimityöskentely, tehtäviin liittyvä dokumentointi, tilaajan ja toimittajan välinen kommunikaatio) Kansainvälistä toimintaa (läsnäolo ja Online toiminta) Virtuaalista ja reaaliaikaista laboratorio- ja ryhmätyöskentelyä Automaatiotekniikan kontaktiopetusta (STEP7 ohjelmointi ja automaatiotekniikan perusteet) Online työskentelyä (Moodle, tiimityöskentely, tehtävien dokumentointi, tilaajan ja toimittajan välinen kommunikointi) Laboratoriotyöskentelyä: ohjelmointi STEP7 ohjelmalla, ohjelman simulointi ja testaus, jalankulkijoiden liikennevaloprosessin toiminnan testaus laaditulla ohjelmalla. Etäopetusta varten on Moodle-oppimisympäristössä 10 moduulia: Moduuli 1: Projektin osallistujien tutustuminen toisiinsa ja automaatiotekniikan perusteiden oppimistavoitteiden läpikäynti Moduuli 2: Projektitehtävien läpikäynti

49 48 Moduli 3: Ohjausjärjestelmäsuunnittelu Moduuli 4: Ohjelmoitavien logiikoiden käyttö Moduuli 5: Ohjelmointikielen STEP7 perusteet ja ohjelmoinnin havainnollistamista videopätkien avulla Moduuli 6: Projektin käynnistäminen liikennevalojen ohjauslogiikan ohjelmointi ryhmien välinen kommunikaatio Moduuli 7: Yritysvierailut Moduuli 8: Projektitehtävän tulosten läpikäynti Moduuli 9: Kansainvälinen vuorovaikutus Moduuli 10: Lukustrategiat Sieben Steps zu STEP 7. Moduuleissa 3 8 opiskelijat työskentelevät laboratoriossa ohjelmointitehtävän parissa. Online -jaksot ja kontaktijaksot kulkevat kurssilla rinnakkain. Kurssilla saksan kielen opettajat ja ammattiaineopettajat tekevät keskenään jatkuvaa yhteistyötä. Oppimistulosten saavuttamista testataan pienillä Moodle -testeillä. Kurssi tulee suoritetuksi kun toimittajaryhmä esittelee tilaajaryhmälle toimivan jalankulkijoiden liikennevaloprosessin ohjausjärjestelmän. Kuva 5. Pilottikurssin tilaajaryhmä laatimassa tilausta (Kuva: Claudia Daems) Kuva 6. Tuottajaryhmän opiskelijat ohjelmoimassa pilottikurssilla TAMKissa (Kuva. Andreas Berner) Kurssin laajuus on 6 opintopistettä, mikä tarkoittaa 150 h tuntia opiskelijan työtä. Kurssiin sisältyy 3 op automaatiotekniikkaa ja 3 op saksan kieltä. Seuraava kurssi alkaa lokakuussa Syksyn toisen periodin työskentely tapahtuu Moodlessa ja keväällä 2013 on etäopetuksen lisäksi kontaktiopetusta periodeilla 3. ja 4.

50 49 Insinööri maailmanhistoriassa ammatin kehitys 6000 vuoden aikana Claudia Daems, suom. Reima Hallikainen Suomen insinöörikoulutuksen 100-vuotisjuhlaviikko antaa mahdollisuuden tarkastella tulevaa, mutta myös tilaisuuden miettiä menneisyyttä. Ihmiskunnan kolmen suuren kysymyksen pohjalta artikkelissa valaistaan insinööri-käsitteen historiaa. Lyhyt kielihistoriallinen osuus osoittaa insinööri ammattinimikkeen tien latinan ingenium ja ranskan ingénieur käsitteiden kautta suomen kieleen. Tämän jälkeen käsitellään insinöörin ammattia muinaisajalla esimerkein vanhojen itämaiden, Egyptin faraoiden valtakuntien sekä Kreikan ja Rooman antiikin suurenmoisista insinöörityön saavutuksista. Painopiste on varhaisissa aikakausissa, koska niiden insinöörityön saavutukset ovat vähemmän tunnettuja. Lyhyt osuus kuvaa keskiaikaa, jolloin kehittyi sotilasinsinöörin ammatti. Erityinen huomio annetaan renessanssin taiteilijainsinööreille. Uusi aika teollistumisesta nykyaikaan hahmotellaan lyhyesti. Artikkeli päättyy nykyiseen insinöörin ammatin määritelmään. Kirjoittaja toimii saksan kielen lehtorina TAMKissa. Hän on koulutukseltaan Diplomfachlehrer für Deutsch und Geschichte. Johdanto sisällölliset ja ajalliset puitteet Suuret juhlallisuudet, kuten Suomen insinöörikoulutuksen 100-vuotisjuhla, antavat mahdollisuuden pysähtyä, katsoa taaksepäin, tiedostaa saavutettu, tutkia tämänhetkinen tilanne ja suunnata katse tulevaisuuteen. Näin voimme miettiä ihmiskunnan suuria kysymyksiä, joita ovat: Mistä minä tulen? Kuka minä olen? Mihin minä menen? Insinööri ja insinöörikoulutus -aiheeseen liittyen haluan artikkelissani tutkia insinööriammatin syntyä. Miksi sitten tutkia 100 vuotta pidempää aikaa, kun Suomen insinöörikoulutus on vasta satavuotias? Vastaus kuuluu: Insinöörin ammattia vastaavaa toimintaa on ollut jo ihmiskunnan varhaisvaiheista lähtien. Ajatellaanpa vaikka asutusten rakentamista, laitteiden ja työkalujen määrätietoista kehittämistä, joista konkreettisena esimerkkinä Göbekli-Tepen (= kupera, napamainen kukkula) kivikautiset temppelirakennukset. Tästä seuraa vää-

51 50 jäämättä kysymys. Miksi rajoitun 6000 vuoteen? Vastauksena on: 4. vuosituhannella ekr. Mesopotamiassa kehitetty nuolenpääkirjoitus on antanut tutkimukselle mahdollisuuden saada kirjallisia todisteita insinöörien kaltaisista ammateista. Savitauluihin on ensimmäistä kertaa koottu informaatiota teknisestä tiedosta ja käytännöstä. Kuva 1. Göbekli-Tepen temppelialue, Turkki. (Kuva: Wikimedia Commons) Insinööri käsitteenä kielihistoriassa Insinööri tai teknikko eivät olleet ammattinimikkeinä käytössä vielä 6000 vuotta sitten. Tuolloin puhuttiin konkreettisesta työstä, esimerkiksi rakennusmestari, kanavantarkastaja tai vielä yleisemmin osaava tai tietävä. Latinan kielessä käytettiin sanaa ingenium, joka tarkoitti älykästä, nerokasta, hyvin suunniteltua keksintöä tai älykkyyttä, tarkkanäköisyyttä. Se ei kuitenkaan ollut ammattinimike. Englannin, hollannin ja saksan kielissä tuosta sanasta johdettuja ovat ingenious/ingenieus/ ingeniös, jotka kuvaavat luovuutta, nerokkuutta tai henkistä osaavuutta. Latinan ingenium-sanasta kehittyi italian sana ingegnere, joka merkitsi asemestaria tai linnoitusmestaria ja jota käytettiin ainoastaan sotatekniikkaan liittyvissä yhteyksissä. Vasta 1600-luvulla Ranskassa syntyi käsite ingénieur, jolla kuvattiin teoreettisen koulutuksen saanutta teknisen alan asiantuntijaa. Saksan (Ingenieur) ja Ruotsin (ingengör) kautta saapunut lainasana otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1737 lähellä ranskaa olevassa muodossa ingenieuri, sittemmin insinööri luvulta lähtien insinöörin ammatin vakioksi muodostui ratkaista yhä uudelleen teorian ja käytännön välinen jännite, kuten W. Kaiser ja W. König kirjassaan Geschichte des Ingenieurs. Ein Beruf in sechs Jahrtausenden esittävät. Jotta varhaisissa kaupunkikulttuureissa, antiikissa ja keskiajalla toiminut ja uuteen aikaan yltävä ammattien kirjo voitaisiin koota yhteen, voidaan ehkä parhaiten käyttää kirjailijoiden määritelmää: Insinööri on henkilö, joka kulloisellakin historiallisella ajalla ratkaisee vastuullisessa asemassa vaativia teknisorganisatorisia tehtäviä, suunnittelee koneita ja pystyttää rakennuksia.

52 51 Tekniikan muinaiset asiantuntijat Vanhat itämaat: Insinöörit varhaisissa kaupunkivaltioissa Vanhoihin itämaihin kuuluneilla alueilla sijaitsevat nykyiset Irak, Iran, Israel, Libanon, Jordania, Syyria ja Turkki. Kolmannella vuosituhannella ekr. syntyneet kaupunkivaltiot Sumeri, Akkadin valtio, Assyria, Babylon ja heettiläisten valtio olivat silloisen ajan asiantuntijoita kaivostoiminnassa, rakentamisessa, infrastruktuurissa, mitta- ja mittausjärjestelmissä, sotatekniikassa, laivanrakennuksessa, kuljetuksessa ja vesirakennuksessa. Palatsit ja temppelit värväsivät insinöörejä, joiden teoreettinen ja käytännön koulutus oli todennäköisesti eräänlainen training on the job. Teoriaan kuului erityisenä etuoikeutena kirjoitustaito, kielet, matematiikka, mittaustekniikka sekä ammattitiedon omaksuminen. Oli pystyttävä laskemaan kaivutöissä nostettava maamäärä, kanavien kaltevuus, tiilimuurien paino ja kestävyys tai luisujen vietto. Hyvä koulutus takasi yhteiskunnallisen arvostuksen, josta ovat osoituksena arvokkaat lahjat (kultaiset ja hopeiset tikarit ja maljat vainajien haudoissa) ja kuvalliset esitykset (esim. härkäpatsaiden kuljetus= osoitus hallitsijan kiinnostuksesta ja arvostuksesta ammatille). Valtion palvelijana insinööriä voitiin käyttää joustavasti niin siviili- kuin sotilastehtävissä. Sodassa hänellä oli usein laaja käskyvalta ja rauhan aikana hän johti suuria hankkeita, kuten palatsien, temppeleiden, teiden ja linnoitusten rakentamista. Hän toimi siis rakennusinsinöörinä. Tästä on kirjallisia lähteitä. Useimmiten maininnat ovat vain lakonisia: XX-nimisen temppelin pystytti kuningas N.N. On olemassa myös yksityiskohtaisia kertomuksia suunnittelusta toteutumiseen saakka. Niistä puuttuu kuitenkin teknistä toteutusta koskeva tieto. Usein myös rakennuspiirustukset (esim. laivojen osalta) puuttuvat. Luetteloita, kirjeitä sekä talous- ja hallintoasiakirjoja on kuitenkin säilynyt ja ne ovat dokumentteja suoritetuista töistä. Kuvissa kuningas esitetään usein rakennuttajana kantokori tai tiiliä päänsä päällä. Tuolloisten insinöörien tehtäväkenttä oli laaja ja he toimivat monien eri alojen asiantuntijoina. Tässä muutamia todisteita insinöörien tiedoista ja taidoista: uusien kaupunkien rakentaminen, esim. Kalhu, Dur-Scharrukim; Assyrian kuningas Sanheribin toimeksiannosta Niniven kaupungin kastelu (vanhimmat akveduktit); Eufrat-joen ylittävä 123 m pitkä silta Babylonian kuningas Nebukadressar II aikana; porraspyramidi = zikkurrat, esim. Ur ja Babylon (36 miljoonaa tiiltä); assyrialaisten piiritystekniikka (piiritysluiskat, hyökkäystornit, muurinmurtajat), jota käytettiin keskiajalle asti. Insinööritoiminta muinaisessa Egyptissä Muinainen Egypti tunnetaan monumentaalisista rakennuksistaan. Ennen kaikkea on mainittava Sakkaran ja Gizan pyramidit. Geometriset taidot, joita pyramidien rakentamisen laskelmissa käytettiin, muinaiset egyptiläiset saivat peltojen maanmittauksessa, joka jouduttiin suorittamaan yhä uudelleen Niilin vuotuisten tulvien takia. Arvoitukseksi on kuitenkin jäänyt se, miten valtavat pyramidit on voitu pystyttää ilman sellaisia apuvälineitä

53 52 kuten pyörä tai kehittyneet kuljetusvälineet. Ranskalainen arkkitehti Jean-Pierre Houdin on kehittänyt mielenkiintoisen teorian. Egyptiläiset olisivat vain ensimmäisessä rakennusvaiheessa käyttäneet ulkoista luiskaa ja kelkkaa. 14 vuoden rakentamisen jälkeen kivilohkareet olisi kuitenkin kuljetettu ylös sisäpuolista, lähes spiraalinmuotoista luiskaa pitkin, joka pyramidin nurkissa olisi kääntynyt suorakulmaisesti. 6 työläistä olisi nostolaitteen avulla kyennyt nostamaan ja kääntämään kivenlohkareen. Hänen teoriansa mukaan 4000 työläisen jatkuvalla työllä 23 vuoden ajan arviolta noin kolme miljoonaa kivilohkaretta olisi pystytty kasaamaan 146 metriseksi monumentiksi. Houdin pitää muinaisia egyptiläisiä osaavina insinööreinä ja on varma, että egyptiläiset kykenivät jo 4500 vuotta sitten teknisen suurprojektin yksityiskohtaiseen suunnitteluun. Yhteistyössä ranskalaisen Dassault Systemès-ohjelmistovalmistajan kanssa hän on kehittänyt ideastaan simulaation, joka löytyy osoitteesta com/company/passion-for-innovation/theprojects/khufu-reborn/khufu-reborn/ (Boeing 2007, s. 1). Muihin insinööriteknisiin saavutuksiin kuuluu Niilin laakson kastelu. Teknikot rakensivat rutiinilla kanavia ja vastasivat olemassa olevien järjestelmien kunnossapidosta. Antiikin Kreikan ja Rooman tekniset asiantuntijat Insinöörien toiminnasta on antiikissa kaksi ammattinimikettä: arkkitehti (kreikaksi architekton, latinaksi architectus) sekä johdannaiset käsitteisiin mechané ja mechaniké (= mekaanisella periaatteella toimivat laitteet). Arkkitehdin työsarkaan kuuluivat rakennusten suunnittelu, rakennustyömaan kaikkien teknisten ongelmien ratkaisu sekä mekaanisten laitteiden valmistus ja kuvailu. Mechaniké techne (= mekaniikka) nimikkeen alle kuuluivat mekaniikan periaatteisiin ja instrumentteihin liittyvät ammatit. Antiikissa vallitsi järjen ilmapiiri, joka edisti teknistä kehitystä. Vallalle oli päässyt käsitys, että ihminen voi parantaa elämäntilannettaan teknisellä osaamisella ja teknisten taitojen välittämisellä. Aristoteles muotoili asian seuraavasti: technen (tekniikan) avulla me voimme hallita sitä, mille me luonnostamme olemme alivoimaisia. Roomalaisten vahvuus on rakennustekniikassa. Heidän ikuisiksi ajoiksi rakentamansa hyötyrakennukset ovat edelleenkin vaikuttava todistus antiikin insinöörien saavutuksista. Tältä ajalta on onnekkaasti säilynyt arkkitehti Vitruviuksen kattava teos antiikin tekniikasta (De architectura) sekä edelleen ajankohtaiselta tuntuva valituksensa siitä, että menestyneet urheilijat saavat osakseen enemmän kunnioitusta kuin filosofit ja teknikot, joiden taidot hyödyttävät kuitenkin koko ihmiskuntaa. (Schneider 2006, 64) Monimutkaisia koneita on 3. vuosisadalta ekr., kuten esim. Heron Aleksandrialaisen automaatit. Useat tekniset ammattisanat ovat peräisin kreikasta tai latinasta. Varhaisin todiste sanasta automaattinen löytyy Homeroksen Iliaasta. Akhilleuksen äiti, Thetis, pyytää sepäntaidon jumala Hefaistokselta uusia aseita. Tässä yhteydessä kuvaillaan pyörillä varustettuja paja-kolmijalkoja, jotka liikkuvat itsestään (automatós). Nimeltä tunnettuja muinaisajan insinöörejä Ensimmäisenä nimeltä mainittuna insinöörinä voidaan pitää Imhotepia, Egyptin faarao Žoserin (hallitsi n ekr.) pääarkkitehtiä. Imhotep vastasi historian ensimmäisen monumentaalisen kivirakennuksen pystyttämisestä. Kyseessä on Sakkaran porraspyramidi.

54 53 Kuva 2. Sakkaran porraspyramidi. (Kuva: Inge Hoogendam) Syrakusalainen Arkhimedes ( ekr.) oli kreikkalainen matemaatikko (pinta-alalaskelmat), fyysikko (vivun tasapainoehdot, Arkhimedeen laki) sekä insinööri. Niin kutsuttu Arkhimedeen ruuvi on vedennostolaite, jolla voidaan nostaa vettä korkeammalle tasolle joko kasteluun tai kuivatukseen. Arkhimedeen ruuvin periaatetta käytetään nykyisissä kieräkuljettimissa. Persialaissotien aikaan n. vuonna 480 insinöörit Bubares ja Artachaies rakensivat Kserkseen toimeksiannosta kolmessa vuodessa Athoksen kanavan, jotta Kserkses sai laivastolleen turvallisen vesiväylän. Rooman valtakunnan ajoilta tunnetaan monia arkkitehtejä ja teknikoita, jotka käyttivät ylpeinä nimiään, kuten esimerkiksi C. Julius Lacer, joka rakensi sillan Tagus- joen (Tajo) yli Alcántarassa Espanjassa. Keskiaika: ensimmäiset insinöörit Euroopassa keskiajaksi kutsutaan antiikin ja uuden ajan välistä ajanjaksoa. Määrittelyssä on eroavaisuuksia. Tässä pidettäköön keskiaikana vuosien välistä aikaa. Tuon ajan loppupuolella syntyi uraauurtavia keksintöjä ja tehtiin löytöjä. Myös henkisellä alalla yllettiin suuriin saavutuksiin. Johannes Gutenberg keksi irtokirjakkeisen kohopainon vuonna Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan vuonna Eurooppaan perustettiin ensimmäiset yliopistot: Bologna 1088, Pariisi , Oxford 1167, Cambridge 1209 ja Salamanca Rakentamisessa yllettiin huippusuorituksiin. Ensimmäinen suuri tietunneli Monte Viso Dauphinéssa Ranskassa porattiin vuonna Eteläisessä Espanjassa pystytettiin ensimmäiset laaksopadot vuoden 1550 paikkeilla. Italiassa valmistettiin 1200-luvun lopulla ensimmäiset kuperat silmälasit kaukonäön korjaamiseksi luvun puolivälissä keksittiin koverat lasit korjaamaan lähinäköä. Linssinhionnan uusi teknologia auttoi pidentämään insinöörien ja oppineiden luovaa kautta vuodella. Jacques Neyrinck sanoo tästä saavutuksesta seuraavasti: Yksi tekninen keksintö parantaa ihmisen kekseliäisyyden edellytyksiä. Sana insinööri muodostui ammattinimikkeeksi keskiajan puolessa välissä (n ). Tuon ajan asiakirjoissa dokumentoidut ingeniatores olivat teknisiä asiantuntijoita varusteiden, aseiden ja piirityssodan alalla. Keksinnöillä oli

55 54 usein ratkaiseva merkitys sodan lopputulokselle. Tällainen keksintö oli trebouchet, heittokone, joka toimii vipuperiaatteella. Heittolaitteen rakentaminen edellytti suurta asiantuntemusta. Nämä rakentajamestarit keskiajalla olivat hyvin koulutettuja asiantuntijoita. (Schulz 2010, s. 46) Kuva 3. trebouchet Ranskassa (Trebuchet at Château des Baux, France). (Kuva: Wikimedia Commons) Keskiajan insinöörit etsivät uusia voimanlähteitä. Oli löydettävä vaihtoehtoja vesimyllyille alueilla, joissa jokien korkeuserot olivat liian pienet ja joissa vesistöt talvella jäätyivät. Myös tuulimylly, toisin sanoen tuulienergian hyödyntäminen, keksittiin keskiajalla. Tätä tekniikkaa edelsivät epäilemättä pystyakselilla toimivat tuulimyllyt, jollaisia Iranissa ja Afganistanissa oli jo 600-luvulta lähtien. Keskiajan insinöörit suunnittelivat tuulimyllyn, jollaisena me sen tunnemme. Siinä on vaaka-akseli sekä suuntamekanismi, jolla mylly kääntyi tuulta vastaan. Tällaiset tuulimyllyt yleistyivät pääasiassa luoteisessa Euroopassa, kuten esim. Hollannissa, missä tuuli käy säännöllisesti Atlantilta päin. (Neyrinck 2008, s. 132) Siirtymävaihe uuteen aikaan Renessanssi: taiteilijainsinööri Ranskan kielessä renessanssi tarkoittaa uudestaan syntymistä. Keskiajan jälkimainingeissa ja loputtua ( luvuilla) alettiin varsinkin taiteessa ihannoida Kreikan ja Rooman antiikkia. Tämä taiteen kausi johdattaa meidät uuteen aikaan. Erityisesti arkkitehtuurissa antiikin vaikutus on voimakas. Hallitsijat osoittivat valtaansa upeilla rakennuksilla, joiden suunnittelu ja rakentaminen vaativat taiteellisuuden ohella myös teknistä osaamista. Näin syntyi taiteilijainsinöörin ammatti. Venetsian palatsit tarjoavat hyvän esimerkin ihailla tekniikan ja taiteen ykseyttä. Ensimmäinen merkittävä renessanssi-insinööri on varmaankin italialainen Mariano di Jacobo ( ). Hänen kuvitetut käsikirjoituksensa De ingeniis ja De machinis käsittelevät lukuisten sotateknisten laitteiden ohella runsaasti käytännöllisiä rakennusvälineitä ja -työkaluja.

56 55 Tässä muutama taiteilijainsinööri ja heidän saavutuksiaan: Filippo Brunelleschi ( ), ensimmäinen taiteilija-insinööri. Hänen Firenzen tuomiokirkkoon suunnittelemansa kupoli on tekniikan mestarinäyte. Konstruktiossa kaksi sisäkkäin asetettua, kevyttä kupolikuorta tukee toisiaan. Brunelleschi yhdisti tieteen, tekniikan ja taiteen. Hän oli myös taidemaalari, sotilasinsinööri, vesi- ja linnoitusrakentaja, kuvanveistäjä sekä keksijä. Hän kehitti kuvataiteessa keskeisperspektiivin ja osoitti näin tien tarkkaan, kolmiulotteiseen tekniseen piirtämiseen. Lorenzo Ghiberti ( ) valoi Firenzen tuomiokirkko -kokonaisuuteen kuuluvan kastekappelin pronssiset ovet. Leonardo da Vinci ( ), sotilasinsinööri (esim. vesirakennustöiden valvoja, asiantuntija, keksijä), taidemaalari ja kuvanveistäjä (Mona Lisa), teknisiä kirjoituksia, keksintöjä ja luonnoksia (mekaaniset työstökoneet, kuulalaakeri, polkupyörä, laskuvarjo, lentolaitteet, jousikäyttöinen vaunu, kaivuri, nosturi, helikopteri, erilaisia koneen osia, vaihteistoja, kellokoneistoja). Hän kirjoitti myös arvoituksia ja aforismeja. Tässä yksi: Huono on oppilas, joka ei ole opettajaansa parempi. Ammattinimikkeessä information designer tämä yhdistelmä taiteilijaa ja insinööriä elää edelleen lisättynä osa-alueella informaation asiantuntija. Insinööriteknisesti tuolta ajalta on nostettava esiin optiset laitteet. Renessanssi ei luo uusia teknisiä järjestelmiä, se valmistelee kuitenkin lukuisia keksintöjä, jotka valjastetaan käyttöön teollisen vallankumouksen aikana. Renessanssin voidaan sanoa olleen aikakausi, jolloin taiteilijoiden mielikuvitus ylitti insinöörien toteuttamiskyvyn. Teollistumisesta nykypäivään Teollinen vallankumous ja James Wattin edelleen kehittämä höyrykone tekivät teollistumisen mahdolliseksi. Niinpä myös insinöörin ammatti kehittyi nopeasti. Tässä tulee vain muutama esimerkki luvun lopulta lähtien sotilaallisen insinööriammatin rinnalle syntyi siviili-insinöörin ammatti. Siviili-insinöörit toimivat rauhan aikana suunnittelijoina, maanmittareina, sillan- ja vesirakentajina luvun Ranskan armeijassa, sittemmin myös muissa eurooppalaisissa armeijoissa, otettiin käyttöön nk. insinöörijoukot rakennusteknisiin tehtäviin. Pioneerijoukot vastaavat nykyisin näistä (ja tietysti monista muista) tehtävistä. Sotilasinsinöörin työssä ammatin sotilaallinen komponentti elää edelleen luvulla alkoi insinöörien erikoistuminen ja akateeminen koulutus. Perustettiin ensimmäiset tekniset opinahjot: 1736: Wienin Stiftskasernen insinöörikoulu 1743: Dresdenin Neustädter Kasernen insinööriakatemia 1747: École royale des ponts et chaussées (suom. Kuninkaallinen silta- ja tierakennuskoulu) = maailman ensimmäinen siviili-insinöörioppilaitos (1775 lähtien École nationale des ponts et chaussées (suom. Kansallinen siltaja tierakennuskoulu) 1807: Karlsruhessa Saksan ensimmäinen siviili-insinöörioppilaitos lukua leimasi oivallisten insinöörien diplomia tai ei ahkera ja kekseliäs työ. Keksinnöt synnyttivät insinööreille uusia erikoistumisaloja, kuten esim. sähkötekniikka, elektroniikka, koneenrakennus, kemian tekniikka, ilmailu ja avaruusala. Yhdysvaltain National Academy of Engineering julkaisi vuonna 2003 kirjan A Century of Innovation: Twenty Engineering Achievements that Transformed our Lives, jonka mukaan tärkeimmät elämäämme vaikuttaneet keksinnöt ovat 1. sähköistäminen, 2. autot ja 3. lentokone. Koko luettelo löytyy osoitteesta

57 56 Tulevaisuutta kohti, insinöörit! Nykyään insinööri määritellään teknikoksi, jolla on määrätty koulutus ja jonka on suorittauduttava vaativista teknis-organisatorisista tehtävistä ja joka ei käytä ainoastaan olemassaolevaa tekniikkaa, vaan kehittää uusia koneita tai uusia menetelmiä. Näin kirjoittaa Helmut Schneider artikkelissaan Antiikin teknikot kirjassa Geschichte des Ingenieurs, joka julkaistiin Saksan insinöörikoulutuksen 150-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna Paremmin ei ammattia tällä hetkellä voi varmaankaan kuvailla. Määritelmä sisältää myös tulevien insinöörien haasteen: On kyettävä ratkaisemaan vaikeita ongelmia. Lähteet Kaiser, Walter / König, Wolfgang (toim) Geschichte des Ingenieurs: Ein Beruf in sechs Jahrtausenden. München, Wien. Hanser. Schneider, Helmut Die Techniker der Antike. Teoksessa Werk Kaiser, Walter / König, Wolfgang (toim) Geschichte des Ingenieurs: Ein Beruf in sechs Jahrtausenden. München, Wien. Hanser. Boeing, Nils Systemmanagement im Alten Ägypten. Technology Review. Heise-online Saatavilla: Permalink: Neyrinck, Jacques Der göttliche Ingenieur: Die Evolution der Technik. Renningen. expert verlag. Schulz, Ekkehard D Gründe Ingenieur zu werden. Saatavilla: Arkkitehtuurin sanakirja.2000.wsoy, Helsinki. Kuvat Göbekli Tepe: Teomancimit, Wikimedia Commons, lizenziert unter CreativeCommons-Lizenz by-sa-3.0- de, URL: Inge Hoogendam Trebuchet at Château des Baux, France: ChrisO, Wikimedia Commons, lizenziert unter CreativeCommons-Lizenz Namensnennung-Weitergabe unter gleichen Bedingungen 3.0 Unported URL:http:// de.wikipedia.org/w/index.php?title=datei:trebuchet.jpg&filetimestamp=

58 57 Insinööri maailmanhistoriassa ammatin kehitys 6000 vuoden aikana Claudia Daems, suom. Reima Hallikainen Die Festwoche anlässlich von 100 Jahren Ingenieurausbildung in Finnland regt dazu an, nicht nur einen Blick in die Zukunft, sondern auch in die Vergangenheit zu werfen. Ausgehend von den drei großen Fragen der Menschheit wird in diesem Beitrag zunächst die Geschichte des Begriffes Ingenieur beleuchtet: Eine kurze sprachgeschichtliche Abhandlung zeigt den Weg vom lateinischen ingenium über den französischen Begriff ingénieur zur finnischen Berufsbezeichnung insinööri. Anschließend wird die Entwicklung des Ingenieurberufs in der Geschichtsepoche Altertum betrachtet und mit Beispielen großartiger Ingenieurleistungen des Alten Orients, des ägyptischen Pharaonenreiches und der griechischen und römischen Antike illustriert. Der Schwerpunkt liegt auf diesen frühen Epochen, da deren Ingenieurleistungen oft eher unbekannt sind. Ein kurzer Überblick über das Mittelalter, in dem sich der militärische Ingenieurberuf herausbildete, schließt sich daran an. Besonderes Augenmerk wird den Künstler-Ingenieuren der Renaissance gewidmet. Die Neuzeit von der Industrialisierung bis heute wird kurz skizziert. Abgerundet wird der Beitrag mit einer heute gültigen Definition des Ingenieurberufes. Einleitung Inhaltlicher und zeitlicher Rahmen Momente von großen Festlichkeiten wie die 100-Jahrfeier zur Ingenieurausbildung in Finnland bieten die Möglichkeit, innezuhalten. zurückzublicken und sich des Erreichten bewusst zu werden, zu untersuchen, wo wir stehen und einen Blick in die Zukunft zu werfen. Und uns so den großen Fragen der Menschheit zu stellen. Den Fragen, die lauten: Woher komme ich? Wer bin ich? Wohin gehe ich? In meinem Artikel möchte ich mich bezogen auf das Thema Ingenieur und Ingenieurausbildung der Frage nachgehen, wie der Ingenieurberuf entstanden ist. Warum aber betrachte ich in meinem Beitrag mehr als 100 Jahre, wenn in Finnland erst seit 100 Jahren Ingenieure ausgebildet werden? Wenn hier die Antwort lautet, dass es ingenieurgleiches Handeln

59 58 schon seit Anbeginn der Menschheit gibt man denke nur an die Anlage von Wohnsiedlungen, die zielgerichtete Verbesserung von Geräten und Werkzeugen und als konkretes Beispiel an die steinzeitlichen Tempelanlagen von Göbekli-Tepe (= bauchiger Hügel/ Hügel mit Nabel) kommt man unweigerlich zur nächsten Frage: Und warum beschränke ich mich auf sechs Jahrtausende? Hier ist die Antwort, weil sich die Forschung mit der Erfindung der Keilschrift in Mesopotamien im 4. Jahrtausend v. Christus auf schriftliche Zeugnisse über Ingenieurleistungen stützen kann. Auf Tontafeln finden wir zum ersten Mal Informationen über technisches Wissen und die technische Praxis. Abb. 1. Tempelanlage Göbekli Tepe, Türkei (Bild: Wikimedia Commons) Sprachgeschichtlicher Abriss zum Begriff Ingenieur Die Berufsbezeichnung Ingenieur oder Techniker gab es natürlich noch nicht vor sechstausend Jahren. In dieser Zeit benannte man die konkrete Berufstätigkeit, z. B.: Baumeister, Kanalinspektor oder man benutzte den allgemeinen Begriff Wissender. Im Lateinischen entwickelte sich das Wort ingenium, das sinnreiche Erfindung oder Scharfsinn bedeutet, aber keine Berufsbezeichnung darstellt. Zum Beispiel im Englischen, Niederländischen oder Deutschen benutzt man noch heute das davon abgeleitete Wort ingenious / ingenieus / ingeniös, um etwas Schöpferisches, Geniales oder Geistreiches zu beschreiben. Aus dem lateinischen Wort ingenium entwickelte sich im Mittelalter das italienische Wort ingegnere, was Zeugmeister oder Kriegsbaumeister bedeutete und nur im Zusammenhang mit Kriegstechnik gebraucht wurde. Erst im 17. Jahrhundert kam in Frankreich der Begriff ingénieur auf, mit der ein Fachmann auf technischem Gebiet mit theoretischer Ausbildung bezeichnet wurde. Über Deutschland (Ingenieur) und Schweden (ingenjör) erreichte die Entlehnung 1737 Finnland, und zwar in der an das Französische anlehnenden Form ingenieuri, aus der später insinööri wurde. Seit dem 19. Jahrhundert bildete sich laut W. Kaiser und W. König die Konstante des Ingenieurberufs die immer wieder neu zu lösende Spannung zwischen Theorie und Praxis heraus. Um das Berufsfeld von den frühen städtischen Kulturen, über die Antike und das Mittelalter bis zur Neuzeit abzudecken, kann man vielleicht am besten mit der Definition

60 59 der obengenannten Autoren arbeiten: Ein Ingenieur ist jemand, der in den jeweiligen historischen Zeiten in verantwortungsvollen Positionen anspruchsvolle technisch-organisatorische Aufgaben löst, Maschinen konstruiert und Anlagen errichtet. Technische Experten im Altertum Der Alte Orient: Ingenieure in frühen Stadtstaaten Der Alte Orient umfasst das Gebiet der heutigen Länder Irak, Iran, Israel, Libanon, Jemen, Jordanien, Syrien und Türkei. In den seit dem 3. Jahrtausend v. Chr. entstandenen Stadtstaaten Sumer, Reich von Akkad, Assyrien, Babylon oder das Reich der Hethiter waren technische Experten auf den Gebieten Bergbau, Bauwesen, Infrastruktur, Maß- und Vermessungswesen, Militärtechnik, Schiffbau, Transportwesen und Wasserbau tätig. Über Palast oder Heiligtümer wurden die Ingenieure rekrutiert, sie erhielten wahrscheinlich eine theoretische und praktische Ausbildung als eine Art training on the job. Zur theoretischen Ausbildung gehörten das Erlernen der Schrift, was ein besonderes Privileg darstellte, und von Sprachen, Mathematik, Messtechnik und die Aneignung von Fachwissen. Zum Beispiel mussten die Neigung von Wasserkanälen, der Erdaushub bei Ausschachtarbeiten, das Gewicht und die Belastbarkeit von Ziegelmauern sowie die Neigung von Rampen berechnet werden. Diese fundierte Ausbildung sicherte ein hohes soziales Prestige, das sich durch kostbare Geschenke (goldene und silberne Dolche und Becher, die später dem Toten ins Grab beigelegt wurden) und bildliche Darstellungen (z.b. Transport von Stierkolossen = Beweis für Interesse und Hochachtung der Ingenieurleistung durch den Herrscher) nachweisen lässt. Als Staatsdiener wurde der Ingenieur flexibel in zivilen und militärischen Bereichen eingesetzt. Im Krieg füllte er oft ein hohes Kommando aus und leitete dann in Friedenszeiten Großbaustellen die Errichtung von Palastanlagen, Tempeln, Straßen und Befestigungsanlagen war also Bauingenieur. Darüber liegen schriftliche Quellen vor. Die Bauberichte sind meist lakonisch kurz: Den Tempel mit Namen XX hat N.N., der König, errichtet. Es gibt auch detaillierte Berichte von der Planung bis zur Vollendung, in denen aber Informationen über die technische Realisierung vorenthalten werden. Oft fehlen auch Bauzeichnungen (z. B. von Schiffen), aber es finden sich Listenwerke, Briefe und Wirtschafts- und Verwaltungsurkunden, die als Dokumente über durchgeführte Arbeiten fungierten. Die bildliche Darstellung zeigte oft den König als Bauherrn mit einem Tragkorb oder Ziegeln auf dem Kopf. Ingenieure der damaligen Zeit hatten vielfältige Tätigkeitsfelder zu bewältigen und sie mussten Spezialisten auf vielen Gebieten sein. Einige Beispiele sollen nun das Ingenieurwissen und können belegen: das Neuanlegen von Städten, z. B. Kalchu, Dur-Scharrukim; die Bewässerung der Stadt Ninive im Auftrag des assyrischen Königs Sanherib (älteste Aquädukte); 123 m lange Brücke über Euphrat unter babylonischem König Nebukadnezer II. Stufenturm = Zikkurat, z. B. Zikkurat von Ur, Zikkurat von Babylon (Verbauung von 36 Millionen Ziegeln); assyrische Belagerungstechnik (Belagerungsrampen, Sturmtürme, Mauerbrecher), die bis ins Mittelalter eingesetzt wurde.

61 60 Ingenieurleistungen im alten Ägypten Das alte Ägypten ist durch seine Monumentalbauten bekannt. Hier sind vor allem die Pyramiden von Sakkara und Gizeh hervorzuheben. Die geometrischen Kenntnisse, die bei der Berechnung und beim Bau der Pyramiden angewandt wurden, gewannen die alten Ägypter bei der Neuvermessung der Felder, die durch die jährliche Nilüberschwemmung notwendig wurde. Noch immer ist es aber ein Rätsel, wie die riesigen Pyramiden ohne heutige technische Hilfsmittel wie Rad oder ausgefeilte Transportmaschinen errichtet werden konnten. Eine interessante Theorie entwickelte der französische Architekt Jean-Pierre Houdin. So sollen die Ägypter nur in der ersten Bauphase eine äußere Rampe und Bauschlitten benutzt haben. Nach 14 Jahren Bautätigkeit sollen die Steinblöcke jedoch mittels einer inneren, fast spiralförmigen Rampe (an den Pyramidenkanten knickte sie im rechten Winkel ab) nach oben befördert worden sein. Mit einer Hebevorrichtung hätten Teams von 6 Arbeitern den Steinblock anheben und drehen können. Gemäß seiner Theorie hätte eine Belegschaft von durchgängig 4000 Arbeitern innerhalb von 23 Jahren die schätzungsweise drei Millionen Steinblöcke sehr wohl zu dem 146 Meter hohen Monument aufschichten können. Houdin sieht die alten Ägypter als fähige Ingenieure und ist sich sicher: Die Ägypter waren bereits vor 4500 Jahren zu einer detaillierten Planung eines technischen Großprojektes fähig. In Gemeinschaftsarbeit mit dem französischen Softwarehersteller Dassault Systèmes entwickelte er eine Simulation seiner Idee, die hier zu sehen ist: passion-for-innovation/the-projects/khufureborn/khufu-reborn/ (Boeing 2007, S. 1 ff.) Andere ingenieurtechnische Leistungen finden sich in der Bewässerung im Niltal. Techniker legten routinemäßig Kanäle an und waren für die Instandhaltung bestehender Anlagen zuständig. Die technischen Experten der griechischen und römischen Antike In der Antike existierten zwei Berufsbezeichnungen für Ingenieurtätigkeiten: Architekt (griech.: architekton, lat.: architectus) und Ableitungen auf den Begriffen mechané oder mechaniké (= Geräte, die auf mechanischen Prinzipien beruhen). Zum Aufgabenfeld eines Architekten gehörten der Entwurf von Bauten, die Bewältigung aller technischen Probleme auf Baustellen sowie die Herstellung und Beschreibung von mechanischen Geräten. Die Berufe, die der mechaniké techne (= Mechanik) zuzuordnen sind, beschäftigen sich mit mechanischen Prinzipien und Instrumenten. In der Antike herrschte ein intellektuelles Klima, das technische Leistungen begünstigte. Es hatte sich die Erkenntnis durchgesetzt, dass der Mensch durch technisches Geschick und die Vermittlung von technischen Fertigkeiten seine Lebenssituation verbessern kann. Aristoteles formulierte es so. Mit Hilfe der techne (Technik) beherrschen wir das, dem wir von Natur aus unterlegen sind. In der Bautechnik liegt die Stärke der Römer, deren für die Ewigkeit errichteten Nutzbauten heute noch die eindrucksvollsten Zeugnisse antiker Ingenieursleistungen darstellen. Glücklicherweise ging das umfangreiche Werk des Architekten Vitruvius über antike Technik nicht verloren. Neben einer enzyklopädischen Zusammenfassung der Architektur stellt er ausgewählte Gebiete der Technik vor. Er betont den Nutzen einer umfassenden Allgemeinbildung und zeigt sein Unverständnis darüber, dass erfolgreiche Sportler mehr Ruhm ernten würden als Philosophen und Techniker, deren Erkenntnisse doch für die ganze Menschheit von Nutzen seien. (Schneider 2006, 64)

62 61 Komplexere Maschinen treten seit dem 3. Jh. vor Chr. auf, z. B. die Automaten des Heron aus Alexandria. Viele technische Fachwörter haben ihren Ursprung in der griechischen oder lateinischen Sprache. Der früheste literarische Beleg für das Wort automatisch findet sich in der Ilias von Homer. Die Mutter von Achilleus; Thetis, bittet den Schmiedegott Hephaistos um neue Waffen. In dieser Szene werden Schmiede- Dreifüße mit Rädern beschrieben, die sich von selbst (autómatos) bewegen. Namentlich bekannte Ingenieure des Altertums Als erster namentlich erwähnter Ingenieur kann Imhotep ( v. Chr.), der Chefarchitekt des ägyptischen Königs Doser (regierte von etwa 2630 bis etwa 2611 v. Chr.), gelten. Er war verantwortlich für den ersten monumentalen Steinbau der Geschichte der Stufenpyramide von Sakkara verantwortlich. Abb. 2. Stufenpyramide von Sakkara (Bild: Inge Hoogendam) Archimedes von Syrakus ( v. Chr.) war ein griechischer Mathematiker (Flächenberechnungen), Physiker (Hebelgesetz, Archimedisches Prinzip) und Ingenieur. Die sogenannte Archimedische Schraube ist eine Förderanlage, mit der Wasser zwecks Be- oder Entwässerung auf ein höheres Niveau transportiert werden kann. Das Prinzip der Archimedischen Schraube kommt heute in Schneckenfördern zur Anwendung. Zur Zeit der Perserkriege um 480 bauten die Ingenieure Bubares und Artachaies im Auftrag von Xerxes innerhalb von drei Jahren den Athos-Kanal, um der Flotte einen sicheren Weg zu bahnen. Aus der Zeit des Römischen Reiches sind mehr Namen bekannt, Architekten und Techniker stolz auf ihre Werke waren und selbstbewusst ihren Namen nannten, z. B. C. Julius Lacer, der die Brücke über den Tagus bei Alcántara, Spanien, errichtete.

63 62 Mittelalter: Die ersten Ingenieure Als Mittelalter bezeichnen wir in Europa die Epoche zwischen Antike und Neuzeit, also etwa 6. und 15. Jahrhundert. In dieser Zeit kam es zu bahnbrechenden Erfindungen und Entdeckungen sowie zu herausragenden geistigen Leistungen: 1450 erfand Johannes Gutenberg den Buchdruck mit beweglichen Lettern entdeckte Christoph Kolumbus Amerika. In Europa wurden die ersten Universitäten gegründet: 1088 in Bologna, zwischen in Paris, 1167 in Oxford, 1209 in Cambridge und 1218 in Salamanca. Im Bauwesen gelangen technische Meisterleistungen: 1480 wurde der erste große Straßentunnel Monte Viso in der Dauphiné, Frankreich gebohrt. In Südspanien wurden um 1550 die ersten Talsperren errichtet. Ende des 13. Jhd. wurden in Italien die ersten Brillen mit konvexen Gläsern zur Korrektur der Weitsichtigkeit geschaffen. Mitte des 15. Jhd. wurden Brillen mit konkaven Gläsern gebaut, mit denen die Kurzsichtigkeit korrigiert werden konnten. Diese neue Technologie des Schleifens von Linsen half, die Schaffensperiode von Ingenieuren und Gelehrten um Jahre zu verlängern. Jacques Neyrinck wertet diese Leistung wie folgt: Eine technische Erfindung verbessert die Bedingungen des menschlichen Erfindergeistes. Im Hochmittelalter (Anfang 10. Jhd. bis etwa 1250) bildete sich der Ingenieurberuf heraus. Die ersten im Hochmittelalter urkundlich erwähnten ingeniatores waren technische Experten für Rüstungen, Waffen und den Belagerungskrieg. Oft entschieden die Erfindungen über Sieg oder Niederlage in einem Krieg. Eine dieser Erfindungen ist das Wurfgeschütz Tribock, auch Blide genannt, das nach dem Hebelprinzip funktioniert. Eine Blide zu bauen setzte großes Fachwissen voraus. Blidemeister waren im Mittelalter gut ausgebildete Spezialisten. (Schulz 2010, S. 46) Abb.3. Blide in Château des Baux, Frankreich (Trebuchet at Château des Baux, France) (Bild: Wikimedia Commons)

64 63 Die Ingenieure des Mittelalters waren mit allen Mitteln auf Energiesuche und suchten eine Alternative zur Wassermühle für Gebiete, in denen der Höhenunterschied in Flüssen zu gering war und Gewässer im Winter zufrieren. Die Erfindung der Windmühle, d. h. die Verwertung der Windenergie, stammt ebenfalls aus dem Mittelalter. Der Vorläufer dieser Technik ist zweifellos die Windmühle mit Vertikalachse, die im Iran und in Afghanistan seit dem 7. Jahrhundert existierte. Die Ingenieure des Mittelalters entwarfen die Windmühle so, wie sie uns bekannt ist: mit horizontaler Achse und einem Orientierungsmechanismus, der die Mühle in den Wind stellte. Diese Windmühlen fanden hauptsächlich im Nordwesten Europas Verbreitung, z. B. in Holland, wo die Winde vom Atlantik her regelmäßig wehen. (Neyrinck 2008, S. 132) Die Neuzeit: Entwicklung zum modernen Ingenieur Die Renaissance: Der Künstler-Ingenieur Der Begriff Renaissance wurde im 19. Jhd. geprägt, er bedeutet Wiedergeburt (französisch) und veranschaulicht die Vorstellung, dass es nach dem Mittelalter im 15. und 16 Jhd. vor allem in der Kunst wieder eine Anlehnung an die griechische und römische Antike gab. Diese Kunstepoche leitete die Neuzeit ein. Der antike Einfluss zeigt sich besonders in der Architektur. Die Landesherren wollten ihre Macht in prächtigen Gebäuden zeigen, für deren Entwurf und Bau sowohl künstlerisches als auch technisches Geschick nötig war. So entstand der Beruf des Künstler-Ingenieurs. An den Palästen z. B. in Venedig können wir die Einheit von Technik und Kunst noch heute bewundern. Hier folgt eine kleine Aufzählung von Künstler-Ingenieuren mit einigen ihrer Werke: Filippo Brunelleschi (1377 bis 1446): Konstruktion der Florentiner Domkuppel, Entdeckung der Zentralperspektive für bildliche Darstellungen; Lorenzo Ghiberti (1378 bis 1455): Gießen der Bronzetüren des Baptisteriums, das zum Florentiner Dom-Komplex gehört; Leonardo da Vinci (1452 bis 1519): Militäringenieur (z. B. Beaufsichtigung von Wasserbaumaßnahmen, Gutachter, Erfinder), Maler und Bildhauer (Mona Lisa), technische Schriften, Erfindungen und Entwürfe (mechanische Werkzeugmaschinen, Kugellager, Fahrrad, Fallschirm, Flugmaschinen, federgetriebener Wagen, Bagger, Kräne, Hubschrauber, diverse Maschinenelemente, Getriebe, Uhrwerke). Er verfasste auch viele Rätsel und Aphorismen, hier eine Kostprobe: Das ist ein armseliger Schüler, der seinen Lehrer nicht übertrifft. Im Beruf Informationsdesigner lebt diese Mischung aus Künstler und Ingenieur übrigens auch heute noch, erweitert durch die Komponente Informationsspezialist. Ingenieurtechnisch sind aus dieser Zeit nur die optischen Geräte hervorzuheben. Die Renaissance bringt kein neues technisches System hervor, aber stellt zahlreiche Erfindungen bereit, die erst während der industriellen Revolution verwendet werden. Man kann sagen, dass die Renaissance eine Epoche war, in der die Vorstellungskraft der Künstler das Realisierungsvermögen der Ingenieure übertraf.

65 64 Von der Industrialisierung bis heute: Der moderne Ingenieur Die industrielle Revolution und die darauf einsetzende Industrialisierung, die durch die von James Watt verbesserte Dampfmaschine ermöglicht wurde, führten zu einer rasanten Entwicklung im Ingenieurberuf, die in diesem Artikel nur skizziert und an einigen Beispielen belegt werden kann. Ab Ende des 17. Jahrhundert umfasste der Ingenieurberuf neben der militärischen Komponente auch die zivile, Ingenieure waren nun auch in Friedenszeiten für technische Fragen zuständig, und zwar als Konstrukteure, Landvermesser, Brücken- und Wasserbauer. Im 18. Jhd. entstanden zunächst im französischen Heer, später auch in anderen europäischen Armeen die sogenannten Ingenieurkorps, die bautechnische Aufgaben erfüllten. Heute übernehmen die Pioniertruppen diese (und natürlich weitere) Aufgaben. Im Beruf des Militäringenieurs hat die militärische Komponente des Berufs bis heute überlebt. Im 19. Jhd. setzten sowohl die Spezialisierung als auch die Akademisierung im Ingenieurberuf ein. Erste technische Ausbildungsstätte wurden gegründet: 1736: Ingenieurschule in der Stiftskaserne zu Wien 1743: Ingenieursakademie in der Neustädter Kaserne zu Dresden 1747: die École royale des ponts et chaussées (dt.: Königliche Schule für Brücken und Straßen) = 1. zivile Ingenieurschule der Welt (seit 1775 heißt sie École nationale des ponts et chaussées = dt. Nationale Schule für Brücken und Straßen) 1807: 1. deutsche zivile Ingenieurschule in Karlsruhe Das 19. Jhd. war geprägt vom Erfindergeist tüchtiger Ingenieure mit oder ohne Diplom. Diese Erfindungen ließen neue Fachrichtungen im Ingenieurwesen entstehen, z. B.: Elektrotechnik, Elektronik, Maschinenbau, Chemietechnik, Luft- und Raumfahrttechnik publizierte die National Academy of Engineering der USA das Buch A Century of Innovation: Twenty Engineering Achievements that Transformed our Lives (dt.: Ein Jahrhundert der Innovation: Zwanzig Ingenieurleistungen, die unsere Leben veränderten ). Demnach hatten 1. die Elektrifizierung, 2. die Automobile und 3. die Flugzeuge den größten Einfluss auf unser tägliches Leben. Die vollständige Liste finden Sie unter: en.wikipedia.org/wiki/greatest_engineering_ Achievements Auf in die Zukunft, Ingenieur! In der Gegenwart wird der Ingenieur als ein Techniker definiert, der über eine bestimmte Ausbildung verfügt und der einerseits anspruchsvolle technisch-organisatorische Aufgaben zu bewältigen hat, andererseits aber nicht allein die gegebene Technik anwendet, sondern auch neue Maschinen konstruiert oder neue Verfahren entwickelt., schreibt Helmut Schneider in seinem Artikel Die Techniker der Antike für den Sammelband Geschichte des Ingenieurs, der 2006 aus Anlass der 150-Jahrfeier Ingenieurausbildung in Deutschland verfasst wurde. Besser ließe sich das Berufsbild im Moment wahrscheinlich nicht beschreiben. Diese Definition beinhaltet damit auch die Herausforderungen, die an zukünftige Ingenieure gestellt werden: Lösungen für anspruchsvolle Probleme zu finden.

66 65 Quellen Kaiser, Walter / König, Wolfgang (Hrsg.) Geschichte des Ingenieurs: Ein Beruf in sechs Jahrtausenden. München, Wien. Hanser. Schneider, Helmut Die Techniker der Antike. Im Werk Kaiser, Walter / König, Wolfgang (Hrsg.) Geschichte des Ingenieurs: Ein Beruf in sechs Jahrtausenden. München, Wien. Hanser. Boeing, Nils Systemmanagement im Alten Ägypten. Technology Review. Heise-online Unter: Permalink: Neyrinck, Jacques Der göttliche Ingenieur: Die Evolution der Technik. Renningen. expert verlag. Schulz, Ekkehard D Gründe Ingenieur zu werden. Unter: Bildnachweis S. 1 Göbekli Tepe: Teomancimit, Wikimedia Commons, lizenziert unter CreativeCommons-Lizenz by-sa-3.0- de, URL: S. 5 Inge Hoogendam S. 6 Trebuchet at Château des Baux, France: ChrisO, Wikimedia Commons, lizenziert unter CreativeCommons-Lizenz Namensnennung-Weitergabe unter gleichen Bedingungen 3.0 Unported URL:http://de.wikipedia.org/w/index.php?title=Datei:Trebuchet.jpg&filetimest amp=

67 66 Yrittäjänä maanrakennusalalla Jussi Haavisto Kun minua pyydettiin pitämään puheenvuoro insinöörikoulutuksen 100-vuotistapahtumassa, mietin pitkään, mistä asioista oman opiskeluni lisäksi haluaisin puhua. Rakentaminen ei lopu koskaan. Siinä on mukana koko joukko erilaisia asiantuntijoita ja osaajia. Kaikkien osapuolten saumaton yhteistoiminta edellyttää joustavuutta ja ihmissuhdetaitoja. Myös siviilielämän verkostot, kaveruudet, ystävyydet ja harrastuspiirit ovat tärkeitä. Työelämän alkuaskeleilla odottaa, milloin tapahtuu lopullinen ammatillisen osaamistason saavuttaminen. Sitä ei tule, kyseessä on elinikäinen oppiminen. Pienten ja keskisuurten yritysten johdossa toimivalta vaaditaan usein monialaisempaa osaamista ja muuntojoustavuutta verrattuna suuriin tai vaikkapa mikroyrityksiin. On kyettävä hallitsemaan henkilöstöhallintoa ja -johtamista, markkinointia, teknisten taitojen esimerkillistä hallintaa, töiden hankinnan kannalta elintärkeää urakkalaskentaa ja monia muita asioita. Maanrakennusurakat vaihtelevat omakoti- ja rivitalopohjista teollisuuden maanrakennusteknisiin projekteihin ja peruskorjauksiin. Rakentaminen on iso bisnes ja työllistää valtavia määriä ihmisiä myös Pirkanmaalla. Liiketoimintamahdollisuuksia on lukemattomasti, mutta ala on vahvasti kilpailtu. Markkinointi, luottamuksen rakentaminen, verkostot, oikea hinnoittelu ja urakan moitteeton suorittaminen ovat avainasioita. Kirjoittaja on valmistunut TAMKista talonrakennuksen insinööriksi vuonna Hän työskentelee toimitusjohtajana veljensä kanssa omistamassaan Maanrakennus T.Haavisto Oy:ssä ja lisäksi hän omistaa Insinööritoimisto Jussi Haavisto Oy:n. Opiskelemaan Kun vuonna vuotiaana katselin Seinin Pentin kanssa Atalan kaupunginosassa valtoimenaan rehottavaa risukkoa, Pentin käsissä olevaa suurta piirustusta ja hänen kätensä liikkeitä, syttyi minussa ensimmäistä kertaa halu opiskella joksikin. Tahto tulla isona rakentajaksi. Pentti oli rakennusmestari, sellainen minustakin tulisi. Hetkinen siis rakennusmestari keneskäs juhlissa minut nyt olikaan tarkoitus puhua. No, risukko raivattiin, pohjat kaivettiin ja työmaakopit nostettiin paikoilleen, ja noin kaksitoista kuukautta myöhemmin nostin traktorikaivurilla työmaakoppien pohjaparruja kuorma-auton lavalle. Ensimmäiset muuttoautot toivat uusien rivitaloasukkaiden huo-

68 67 nekaluja upouusien pihojen poikki ja rehottavasta risukosta oli muotoutunut viihtyisä asuinpaikka lukuisille perheille. Vuodet kuluivat, kesät kuluivat erilaisten maarakennustöiden parissa, lähinnä oman perheyhtiön leivissä. Tulipa eräänä vuonna kokeiltua haudankaivuutakin. Kävin lukion ja pyrin lukion jälkeen Tampereen teknilliseen oppilaitokseen. Lukion matematiikan opettaja tosin kannusti laittamaan paperit myöskin Hervantaan, teknilliseen korkeakouluun. Mutta enhän minä sinne rakennusmestariksihan minä halusin. Koteja ihmisille! No, tekun lomakkeissa oli myöskin insinööriopintoja vaihtoehtona ja ajattelin niinkuin nyt parikymppisenä pojat nopsasti päättelevät että jospa sitä vuotta pidemmällä koulunkäynnillä valmistuisi vähän kokeneemmaksi, kuin kolmivuotisella opiskelulla. Siispä rakennusinsinööriksi. Kotoa opitun kaivuritoiminnan syventävä opiskelu ei kiinnostanut, ajattelin sen jo kohtuudella osaavani, näinpä valitsin talonrakennuksen suuntautumisvaihtoehdon. Pääsykokeet olivat tuohon aikaan vastavalmistuneelle tiukka paikka. Pitkän matikan opiskelleena saatoin saada opiskelupaikan ainoastaan täysillä pisteillä, silloinkin vain pienellä varauksella. Niin kova oli Tampereen teknillisen oppilaitoksen suosio tuohon aikaan. No, kokeet eivät tuottaneet tuskaa heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja täydet pisteet irtosivat helpohkosti. Koulunkäynnin alkuun tuli vain pieniä mutkia. Ensinnäkin sain toukokuun lopulla kirjeen puolustusvoimilta, että minulle oli myönnetty peruutuspaikka Parolan panssariprikaatista ja lähto olisi reilun viikon kuluttua. Vuotta myöhemmin osallistuin uudelleen pääsykokeisiin ja taaskin aloituspaikka irtosi. Nyt vain olin syventynyt työelämän pyörteisiin ja hankkimamme piikkausrobotti vei minua työmaalta toiselle mitä mielenkiintoisimpiin työpaikkoihin: tehtaisiin, laitoksiin, sairaaloihin jne. Kolmannella kerralla työelämän näytettyä jo arkisemman puolensa, käväisin kevyesti perehtyneenä pääsykokeissa ja jäin varasijalle. Neljäs kerta toden sanoi ja aloitin talonrakennustekniikan opinnot syksyllä Opiskelu tuntui aluksi jännittävältä, joskus ahdistavaltakin, hirveästi ihmisiä joka paikassa. Nopeasti kuitenkin liityin TIRO:on, insinööriopiskelijoiden yhdistykseen ja heittäydyin täysin rinnoin opiskelijatoimintaan. Vuosi Tiron puheenjohtajana, toinen vuosi Insinöörioppilasyhdistyksen hallituksessa. Hienoja aikoja, joista vieläkin muistuttaa jokavuotinen Tiroforever -tapaaminen. Kymmenkunta noina vuosina Tirossa vaikuttanutta tyttöä ja poikaa tapaavat kerran kesässä eri puolilla Suomea. Viimeisin tapaaminen oli noin kuukausi sitten Rukalla. Eri opintosuunnilta valmistuneilla insinööreillä riittää kyllä mainiosti juttua pitkäksi viikonlopuksi kerran vuodessa ja verkoistoista on aina hyötyä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Kun minua pyydettiin pitämään puheenvuoro insinöörikoulutuksen 100-vuotistapahtumaan, mietin pitkään, mistä asioista haluaisin puhua. Rakentaminen ei lopu koskaan, mutta mitä juuri sinä ja sinä rakennatte tähän yhteiskuntaan millaisen jäljen itsestänne jälkipolville jätätte, siinä voi olla suuria eroja. Kenen kanssa, mitä ja kenelle? Rakentamisessa on mukana koko joukko erilaisia asiantuntijoita ja osaajia. Kaikkien osapuolien saumaton yhteistoiminta edellyttää joustavuutta ja ihmissuhdetaitoja. Myöskin siviilielämän yhteydet, kaveruudet, ystävyydet ja harrastuspiirit ovat tärkeitä. Näitä kutsutaan nykyisin verkostoiksi. Tähän verkostoasiaan haluaisin erityisesti kaikkia syvennyttää. Oman opiskeluni loppuosa kulki käsi kädessä rakentajanäyttelyn kanssa. Toisen vuosikurssin lopulla suurin osa meistä osallistui rakentajanäyttelyyn pysäköintialue- ym. järjestystehtävien merkeissä. Kolmannella vuosikurssilla kaikilla meillä oli vastuualueet, joiden harjoitteluun oli aikaa yksi vuosi. Seuraavana olisimme päävastuussa asioiden hoitamisesta. Näyttelyvuosi ja samalla viimeinen opiskeluvuosi oli melko työntäyteinen. Näyttelyä ei saanut laiminlyödä, enhän halunnut jäädä tamperelaisten rakentajien mieleen epäonnistuneen rakentajanäyttelyn johtajana. Kunnianhimoa riitti ja saimme yhdessä aikaiseksi hienot messut ja palkkioksi usean viikon mittaisen opinto- ja lomamatkan toiselle puolen maapalloa.

69 68 Yritystoiminnan johtamisen vaatimuksia Työelämän alkuaskeleet vastavalmistuneena insinöörinä olivat hermostuneen odottavia, milloin tapahtuisi se lopullinen ammatillisen osaamistason saavuttaminen? No, eihän sellaista tullut, elinikäisestä oppimisestahan tässä on kyse. Ja intohimosta rakentaa tai minun tapauksessani purkaa ja rakentaa. Omien kykyjen toteuttaminen työssä hieman ennen syntymääni perustetun maarakennusliikkeen toimitusjohtajana on ollut haastavaa. Pienten ja keskisuurien yritysten johdossa toimivilta vaaditaan usein monialaisempaa osaamista ja muuntojoustavuutta verrattuna suuriin tai vaikkapa mikroyrityksiin. On kyettävä hallitsemaan henkilöstöhallintoa ja -johtamista, markkinointia, teknisten taitojen esimerkillistä hallintaa, töiden hankinnan kannalta elintärkeä urakkalaskentaa ja monia muita vivahteikkaita ominaisuuksia. Mikäli näitä ei tasapainoisesti hallitse, saattaa yrityksen menestys kilpaillulla toimialalla vaihdella huomattavasti ja elinvoimaisuus kärsiä jopa dramaattisestikin. Tästä on vuosien varrella lukuisia esimerkkejä. Elinvoimaisuuden kärsimiselle riittää periaatteessa se, että sopivassa vaiheessa yrityksen kohdalle osuu alihinnoittelun johdosta voimakkaasti tappiollinen urakka. Omat kykyni ja vahvuuteni ovat aina liittyneet sosiaalisiin puoliin, urakkalaskenta vaatii pitkäjännitteisyyttä ja huolellisuutta näitä ominaisuuksia olisin toivonut itselleni enemmän. Mutta annetuilla korteilla mennään. Tämän tosiseikan tunnustaminen antaa mahdollisuuden henkilökohtaisesti tasapainoiseen työelämän ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen ja sitä kautta omaan ja perheeni hyvinvoinnin lisäämiseen. Kuopankaivuu tuotteena Ihmisten kanssa tekemiseen liittyy eräs mielenkiintoinen bisnesosa-alue, jonka olen ihan itse kehitellyt ja muutaman vuoden kuluessa yhä valmiimmaksi tuotteistanut. Noin kuuden miljoonan euron liikevaihdostamme lähes kolmasosa tulee pienehköistä urakoista nimeltään omakotipohja. Reilut viisi vuotta sitten pohdin, miten hankalaa oli, kun toisten maarakentajien tavoin toteutimme muutaman omakotitalon rakentajan perustamisurakan. Vaivannäkö yhtä omakotipohjaa kohden oli samaa luokkaa kuin rivitalotyömaassa, kuuden perheen kohteen verran tarviketilauksiin, mittauksiin ja muihin työvaiheisiin kuluvaa aikaa ja hirveästi vaivaa laskun laatimisessa kun jokainen putki ja viemärimuhvikulma piti erikseen merkitä papereihin ja laskuttaa rivi riviltä asiakkaalta. Aloin haarukoimaan muutamaa peruskohdetta, miten niiden suorittaminen urakkaluonteisesti mahtaisi sujua. Tontteja on karkeasti kahdenlaisia, helppoja tasamaatontteja ja haastavampia rinnetai lohkareikkotontteja. Taloja on niin ikään kahdenlaisia pelkkä talo tai talo ja autokatos/ varasto. Näistä muodostin nelikentän, joiden sisään noin 90 prosenttia kohteistamme sopii. Asiakkaita on niinikään kahdenlaisia: perinteisiä sekä nykyaikaisia. Perinteiset muuraavat sokkelinsa itse sukulaisten kanssa. Heille meidän tuotteemme ei sovellu, koska he haluavat ostaa ja asentaa salaojaputkensa itse. Nykyaikaiset tekevät usein projektiluonteisia töitä, ostavat pitkälle valmiiksi tulevan ja kiinteähintaisen talopaketin ja haluavat samankaltaisella ideologialla myöskin maarakennusurakan. Ja meiltähän sellaisen saa. Viime vuonna toteutimme noin 120 omakotipohjaurakkaa. Määrämuotoisia, kiinteillä hinnoilla ja kirjallisilla sopimuksilla. Olin salaa ylpeä siitä, että joka kolmas Valkeakosken asuntomessujen pohja oli meidän urakoimamme. Tampereen Vuoreksen messutaloista osuutemme oli puolet. Tätä tuli jo vähän mainostettuakin. Markkinaosuutemme tässä asiakaskunnassa Pirkanmaalla on noin 15 prosenttia. Mikäli suhdanteet heik-

70 69 kenevät ja rakentaminen vähenee, pyrimme nostamaan markkinaosuuttamme, jotta toiminnan laajuus säilyisi lukumääräisesti samana. Markkinointi on sillä tavoin helppoa, että olemme tarjoutuneet talopakettikauppiaille jo luonnosvaiheessa tarjoamaan kustannustietoutta. Lisäksi lupaamme heille, että mikäli asiakas meiltä kysyy tarjousta, hän saa sen meiltä pikaisesti ja urakan solmittuaan otamme vastuullemme aikatauluriskin siitä, että perustusten täytöt ovat valmiina talotoimituspäivänä. Uskomme tällä hetkellä, että käytännössä jokainen talonrakentamista aloitteleva törmää meihin ja tuotteeseemme jossain vaiheessa. Eri asia sitten on, saammeko kaikkia potentiaalisia kohteita edes tarjottavaksemme, omakotirakentaminen on erittäin tunneherkkää toimintaa. Mikäli rakennuttajaperheen sukulainen sanoo, että Möttösen kaivin ja kuljetus ne pohjat kaivaa tuntihommina, niin sitten ei muilta kysellä. Pelkästään omakotipohjia kuokkimalla ei 30 miehelle töitä tarjota, on meillä paljon muitakin vahvoja ja vähemmän vahvoja osaamisalueita. Merkittävin näistä on pirkanmaalaisen teollisuuden palveleminen erilaisissa rakennus- ja maarakennusteknisissä projekteissa. Toteutamme vuosittain toistakymmentä koneperustusta suurille ja vähän pienemmillekin metallintyöstökoneille. Suurimmat ovat satojen tuhansien eurojen arvoisia, syvälle perusmaahan kaivettuja, monimutkaisia betonirakennelmia, pienimmät muutaman kuution betonianturoita. Lisäksi peruskorjaamme vahvoja teollisuuslattioita, suoritamme perinteisempiä maarakennustöitä teollisuuslaitosten piha-alueilla ja suoritamme monia sellaisia töitä, joita ei ole muilta toimijoilta keksitty kysyä. Meillä on myös aiemmin sisaryhtiönä toiminut, nyttemmin maarakennusliikkeen aputoiminimeksi sulautettu Teräscat, joka on Pirkanmaan vanhimpia edelleen toimivia saneerauspurkualan yrityksiä. Saneerauspurkutyöt ovat peruskorjauskohteissa suoritettavia, uuden rakentamisen tieltä tehtäviä purkutöitä. Merkittävimpiä kohteitamme viime vuosina ovat olleet Aaltosen kenkätehdas Tammelan torin laidassa, Kiinteistö Oy Varmantalo Hämeenkadulla sekä parasta aikaa käynnissä oleva Koskikeskuksen kauppakeskussaneeraus. Rakentaminen on iso bismes Rakentaminen työllistää valtavan määrän ihmisiä niin Suomessa kuin täällä Pirkanmaallakin. Mahdollisuuksia oman liiketoiminnan pyörittämiseen on lukematon määrä. Silmiinpistävää on, että jos jonkun urakan suorittaa moitteettomasti ja saavuttaa hyvän keskinäisen luottamuksen rakennuttajan ja pääurakoitsijan kanssa, saattaa kulua vuosikymmen, ennen kuin seuraavan kerran tiet kohtaavat työnteon merkeissä. Niin paljon on tekijöitä ja lähes kaikki työt ovat sellaisia, joista melkein kaikki alalla toimivat kykenevät teknisesti suoriutumaan. Vaatii siis taidon lisäksi myöskin tuuria, että onnistuu löytämään juuri oikean hintatason tarjousvaiheessa, hopeasijoista ei näissä kuvioissa ole mitään iloa. Paitsi yksi kerta muistuu mieleen, kun pronssisijalta nousimme ykköseksi. Tämä tapahtui Lepaan puutarhaoppilaitoksen kasvihuoneiden purku-urakkaneuvottelussa. Tilaaja kävi läpi normaalit haastatteluasiat ja totesi lopuksi, että jäimme kolmansiksi. Olin lähdössä Tamperetta kohden, kun hän jatkoikin: Meillä täällä kunnassa on päätetty käyttää vain veronsa ja työeläkemaksunsa maksaneiden yritysten palveluita ja nämä kaksi ensimmäistä yritystä eivät näitä tarvittavia todistuksia kyenneet toimittamaan, joten urakka tilataan teiltä. Kyllä oli hyvä mieli kotiin ajellessa!

71 70 Henkilökohtainen urakehitys ja oman perheyrityksen kehittyminen Olen ollut laatimassa lukuisten organisaatioiden toimintaan strategioita, olen kouluttautunut ammattikorkeakoulun jälkeen suorittamalla mm. Yrityshallinnon tutkinnon Markkinointi-instituutissa ja Kauppakamarin hyväksytty hallituksen jäsen -koulutuksen sekä HHJ-tutkinnon. Nelikymppiseksi tultuani olen alkanut kiinnittämään entistä enemmän huomiota omaan jaksamiseen ja pohtimaan lähimmän kahdenkymmenen vuoden urakulkua. Pitäisi varmaankin kirkastaa oma fokus samoin yrityksen fokus trendikkäästi missio ja visio. Vaatii kuitenkin ponnisteluita irrottautua arkisesta peruspuurtamisesta ja kivuta ajatuksissaan korkeimmalle oksalle tähystelemään tulevaisuuden horisontin näkymiä. Ympärillä yhtiöitä syntyy, kuolee ja sulautuu toisiin yhtiöihin. Mikä ja missä on Maarakennus T.Haavisto Oy:n paikka vuonna 2022, Insinöörikoulutuksen 110-vuotisjuhlien aikaan?

72 71 Liikennepolttoaineet eilen, tänään ja tulevaisuudessa Tuukka Hartikka Ennen vuotta 1957 Suomi oli täysin ulkomailta tuotavien öljytuotteiden varassa. Suomalainen öljynjalostus alkoi Neste OY.n toimesta vuonna 1957 Naantalin jalostamolla. Öljytuotteet ovat muuttuneet 55 vuodessa suuresti ja nyt eletään vahvaa biopolttoaineiden kautta. Tulevaisuudessa, ja jo tänäkin päivänä, nähdään etenevässä määrin eri polttoainevaihtoehtoja sekä uusille polttoaineille suunniteltuja ajoneuvoja. Tämän päivän liikennepolttonesteitä ohjailevat pitkälti moottorivalmistajien tiukentuneet vaatimukset, biopolttoainelainsäädäntö ja ympäristötekijät. Vuosina Suomessa myytävien polttoaineiden energiasisällöstä 6 % tulee olla bioperäistä, ja se kasvaa portaittain 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Kipinäsytytteiseen eli Otto-moottoriin biopolttoainevaihtoehtoja ovat mm. bioetanoli, biometanoli, biobutanoli, bioeetterit, biokaasu ja biovety. Dieselmoottoreihin soveltuvia biopolttoaineita ovat mm. vetykäsitelty kasviöljy, FAME eli rasvahapon metyyliesteri, etanoli-diesel, DME eli dimetyylieetteri sekä ns. synteettiset dieselpolttoaineet. Bio-osuuden kasvattamiseen vaikuttavat niin moottoritekniikan kuin biopolttoaineiden kehittyminen. Tärkeintä kuitenkin on, että kasvihuonekaasuja saadaan vähennettyä ja kuluttajille varmistetaan heidän autoihinsa soveltuvan polttoaineen saatavuus. Kirjoittaja on vuonna 2005 Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiasta valmistunut autoinsinööri. Hän toimii moottoritutkijana Neste Oil Oyj:ssä. Johdanto Suomalainen öljynjalostus alkoi vuonna 1957 Naantalin jalostamolla Neste Oy:n toimesta. Öljytuotteet ovat 55 vuodessa muuttuneet suuresti, ja nyt eletään kautta, jossa biopolttoaineet ovat erittäin tärkeässä roolissa. Ilmaston lämpeneminen, raakaöljyn riittävyys ja pakokaasupäästöt ovat keskeisiä tekijöitä sekä lainsäätäjille että öljynjalostajille. Tulevaisuudessa, ja jo tänäkin päivänä, nähdään enenevissä määrin eri polttoainevaihtoehtoja sekä uusille polttoaineille suunniteltuja ajoneuvoja. Moottoreiden, pakokaasujen jälkikäsittelylaitteistoiden ja polttoaineiden on toimittava saumattomasti yhdessä, jotta asetetut päästörajat ja kestoikävaatimukset täyttyvät. Nämä ovat tärkeimpiä tekijöitä polttoai-

73 72 neiden tuotekehityksessä ympäristöystävällisyyden ohella. Dieselhenkilöautot yleistyvät kovaa vauhtia myös Suomessa ja niiden osuus uusien autojen myynnistä on viime vuosina ollut melkein puolet. Raskaassa kalustossa dieselajoneuvojen osuus on melkein 100 %. Tämä vuoksi dieselin tarve on bensiiniä suurempaa ja kasvaa entisestään, mikä asettaa omat haasteensa myös öljynjalostajille. Suomessa myytiin vuonna 2011 dieselpolttoainetta noin 2,4 miljoonaa tonnia ja moottoribensiiniä noin 1,6 miljoonaa tonnia. Vuosina tulee Suomessa myytävien polttoaineiden energiasisällöstä olla bioperäistä 6 prosenttia, ja se kasvaa portaittain 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Bensiinin ja dieselin bio-osuus tulee siis kasvamaan. Se miten ja missä suhteessa bio-osuuden kasvattaminen tehdään, ei vielä ole täysin selvää. Lopputulokseen kuitenkin vaikuttaa niin moottoritekniikan kuin biopolttoaineiden kehittyminen. Tärkeintä kuitenkin on, että kasvihuonekaasuja saadaan vähennettyä ja kuluttajille varmistetaan heidän autoihin soveltuvan polttoaineen saatavuus. Suomalaisen öljynjalostuksen historiaa Aika ennen omaa jalostustoimintaa Ennen vuotta 1957 Suomi oli täysin ulkomailta tuotavien öljytuotteiden varassa. Öljytuotteiden tuonti oli aloitettu jo 1860-luvun puolenvälin jälkeen ja ensimmäisiä merkittäviä tuontiliikkeitä oli vuonna 1874 perustettu Parviainen & Winter osakeyhtiö. Parviainen & Winter osakeyhtiön öljytoiminta sai useiden yrityskauppojen ja nimiuudistusten jälkeen vuonna 1952 nimen Oy Esso Ab. Muita merkittäviä tuontiliikkeitä ennen toista maailmansotaa olivat mm. Shell ja Gulf. Talvisodan kynnyksellä Shell ja Nobel-standard, eli Esso, hallitsivat suomalaista öljyalan kokonaismyyntiä yli 80 prosentin osuudella. Talvisodan aikana öljyhuolto pyöri suhteellisen hyvin. Todennäköisesti tämä ei olisi ollut mahdollista, elleivät kansainväliset öljyyhtiöt olisi vaikuttaneet Suomessa jo niin pitkään. Säännöstely ja uudet varastointisäädökset myös edesauttoivat polttoaineiden riittävyyttä sodan aikana. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui oikeastaan se, että ulkomaiset tankkerit eivät uskaltaneet miinavaaran vuoksi purjehtia Suomenlahdelle asti. Monet lasteista jouduttiin siis purkamaan Norjan ja Ruotsin satamiin, joista ne kuljetettiin Suomeen omilla aluksilla. Vuoden 1940 keväällä Saksan miehitettyä Tanskan ja Norjan, hankaloitui myös Suomen polttoainehuolto. Öljytuotteita alettiin kuljettaa Petsamon sataman kautta ja jakelu etelään tehtiin teitä pitkin. Näitä kuljetuksia varten valtio perusti samana vuonna Oy Pohjolan Liikenne Ab:n, jonka palkkalistoilla oli jopa 3000 työntekijää ja 1600 kuorma-autoa. Tuontia Petsamon Liinahamarin kautta jatkettiin kesäkuuhun 1941 asti, johon mennessä yli puoli miljoonaa tonnia öljytuotteita oli tuotu maahan. Kesäkuun 25. päivänä vuonna 1941 syttyi jatkosota ja siitä lähtien kaikki Suomen öljytuotteet tuotiin Saksasta laivalla Turun edustalle, josta ne kuljetettiin pienemmillä aluksilla satamiin. Öljyhuolto toimi vielä jatkosodan aikana kohtalaisen hyvin, mutta saatavat tuotemäärät olivat melko pieniä. Bensiiniä riitti ainoastaan kaikkein tärkeimpiin sotilas- ja siviilikuljetuksiin. Suurin osa autokalustosta jouduttiin tämän vuoksi muuttamaan toimimaan ns. häkäpöntöllä eli puuhiilikaasuttimilla. Vuoden 1942 aikana tehtiin ehdotus suomalaisen öljynjalostamon rakentamisesta, sekä jalostamosta, jossa voitaisiin valmistaa synteettisiä voiteluöljyjä turpeesta. Kumpikaan jalostamohanke ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen tässä vaiheessa.

74 73 Jalostamohankkeet käyntiin Vuonna 1944 hyväksyttiin puolustusministeriön tekemä ehdotus, jonka ensimmäisessä vaiheessa rakennettaisiin öljytuotteiden keskusvarasto Naantaliin ja toisessa vaiheessa öljynjalostamo. Rahaa myönnettiin kuitenkin vain hankkeen ensimmäiseen vaiheeseen. Rakennustyöt aloitettiin jo samana vuonna ja erinäisten vastoinkäymisten jälkeen kaksi ensimmäistä 4000 kuution öljyvarastoa saatiin valmiiksi marraskuussa Kuva 1. Neste Oy:n kuljetuskalustoa ja säiliöitä (kuva: Neste Oil arkisto) Koska öljytuotteiden tuonti ja varastoiden operointi vaativat muutakin kuin virkamiesvetoista ohjausta, päätettiin perustaa valtion määräysvallassa oleva yhtiö niitä hoitamaan. Vuonna 1948 perustettiin Neste Oy, jonka alkuperäisenä tehtävänä oli vastata Suomen kansallisesta öljyhuollosta ja pyörittää Naantaliin rakennettua öljytuotteiden keskusvarastoa. Vuonna 1951 öljynjalostamohanke sai taas sysäyksen eteenpäin, kun kauppa- ja teollisuusministeriö alkoi ajaa jalostamon perustamista. Jalostamohanke kuitenkin hyväksyttiin eduskunnassa vasta loppuvuonna 1954, minkä jälkeen vuonna 1955 Naantalin jalostamon rakentaminen voitiin aloittaa. Neste Oy aloitti suomalaisen öljynjalostuksen vuonna 1957 Naantalin jalostamossa. Jalostamon kapasiteetti käynnistysvaiheessa oli t/a, mutta jo vuonna 1959 ylitettiin miljoonan tonnin raja. Alkuvaiheessa raakaöljyä tuotiin Neuvostoliitosta sekä Shellin ja Gulfin kanssa tehtyjen sopimusten perusteella Iranista, mutta melko pian alettiin käyttää pelkästään neuvostoliittolaista raakaöljyä. Tämä helpotti huomattavasti jalostamon toimintaa, sillä syötön vaihtelut aiheuttivat muutoksia myös jalostusyksiköiden toiminnassa. Naantalin jalostamon tuotanto keskittyi pääosin moottoribensiineihin, joiden kysyntä pystyttiinkin tyydyttämään kokonaan 60-luvun alkupuolelle asti. Myöhemmissä vaiheissa Naantalin jalostamon kapasiteettia on kasvatettu sekä jalostamon tuotantoa suunnattu erikoistuotteiden valmistukseen. Voimakkaasti kasvanut öljytuotteiden tarve 1960-luvun alkupuolella vaati suunnitelmia toisen jalostamon rakentamisesta. Päätös Porvoon maalaiskuntaan Sköldvikiin rakennettavasta jalostamosta tehtiin vuonna Jalostamon rakentaminen päätettiin tehdä kahdessa vaiheessa, josta ensimmäisessä vaiheessa käynnistettiin raskasta polttoöljyä syöttöaineena käyttävät tyhjiötislaus-, lämpökrakkaus-, vetykrakkaus- ja vety-yksiköt ja toisessa vaiheessa raakaöljyn tislausyksikkö sekä kaasujen, bensiinin ja kaasuöljyn jatkojalostusyksiköt. Ensimmäisen ja toisen vaiheen rakennustyöt valmistuivat vuoden 1966 aikana ja jalostamon vihkiäisiä vietettiin arvovaltaisten vieraiden läsnä ollessa. Porvoon jalostamolla päästiin tällöin tislaamaan 2,2 miljoonaa tonnia raakaöljyä vuodessa.

75 74 Kuva 2. Porvoon jalostamon avajaisvieraita. Kuvassa mm. Leonid Brežnev ja Urho Kekkonen. (Kuva: Neste Oil arkisto) Jatkuva polttoaineiden kysynnän kasvu vaati uusia investointeja ja jalostusasteen nostoa sekä Naantalin että Porvoon jalostamoilla läpi 1970-luvun. Suurimpina hankkeina olivat Porvoon jalostamon kolmas ja neljäs vaihe, joilla saatiin kasvatettua lopputuotteiden määrää parantuneen jalostusasteen kautta sekä kasvatettua raakaöljyn tislauskapasiteettia. Viimeisimpänä suurena hankkeena vuonna 2007 ennen biopolttoaineaikaa oli tuotantolinja 4:n rakentaminen Porvoon jalostamolle. Tuotantolinja 4 käyttää syöttönään rikillistä raskasta pohjaöljyä, josta valmistetaan puhtaampia liikennepolttoaineita, erityisesti dieseliä n. miljoona tonnia vuodessa. Biopolttoaineiden aika Vuonna 1998 Imatran Voima ja Neste yhdistettiin Fortumiksi valtioneuvoston päätöksellä. Tätä yhteiseloa kesti vuoteen 2003 asti, jolloin Fortum päätti eriyttää öljytoimialansa. Näin syntyi Neste Oil Oyj. Pian tämän jälkeen vuonna 2005 aloitettiin ensimmäisen biopolttoainelaitoksen eli NExBTL-laitoksen rakentaminen Porvoon jalostamoalueelle. Vuonna 2007 käynnistettiin ensimmäinen NExBTL-laitos, jonka suunnittelukapasiteetti oli t/a. Pian laitoksen käynnistyksen jälkeen aloitettiin toisen vastaavan NExBTL-laitoksen rakentaminen; se valmistui vuonna 2009 edellisen laitoksen viereen. Tällöin uusiutuvista raaka-aineista valmistetun NExBTL-dieselin vuosituotanto kasvoi jo yli tonnin. Biopolttoaineiden kysyntä Euroopassa kasvoi entisestään, kun uusiutuvan energian direktiivi tuli voimaan. Neste Oilissa päätettiin tarttua haasteeseen ja kasvattaa NExBTL:n tuotantokapasiteettia entisestään. Vuoden 2010 marraskuussa käynnistyi Singaporessa maailman suurin uusiutuvaa dieseliä tuottava laitos, jonka tuotantokapasiteetti on tonnia vuodessa. Syyskuussa 2011 Neste Oil sai päätökseen mittavan uusiutuvien polttoaineiden tuotantoon keskittyvän investointiohjelman, kun yhtiö käynnisti Rotterdamissa tonnia NExBTL-dieseliä vuodessa tuottavan laitoksen. Laitoksen käynnistyminen kasvatti yhtiön uusiutuvan dieselin tuotantokapasiteetin noin 2 miljoonaan tonniin vuodessa. Tällä määrällä voitaisiin kattaa melkein kokonaan Suomen dieselin kulutus. Uusiutuvan dieselin raaka-ainevaihtoehtoja on monia, esimerkiksi kasviöljyt ja eläinrasvat.

76 75 Tästä syystä yhtiöön on palkattu useita asiantuntijoita raaka-aineiden hankintaan sekä varmistamaan niiden vastuullisuutta. NExBTLprosessin yhtenä suurimmista eduista on laajaalaisen raaka-ainepohjan käyttömahdollisuus. Uusia raaka-aineita kehitetään jatkuvasti ja tulevaisuudessa mm. mikrobiöljyt sekä levät voivat olla uusiutuvan dieselin raaka-aineita. Tuotteiden evoluutio Bensiinin ja dieselin matka nykypäivän vähärikkisiin ja erittäin korkealaatuisiin tuotteisiin on tapahtunut askeleittain vuosien saatossa. Kuvassa 3 on esitetty eräitä virstanpylväitä öljytuotteiden osalta. Vuodesta 1967 asti Neste Oilin tutkimuskeskuksessa Porvoon Kilpilahdessa on kehitetty tuotteita ja prosesseja yhä parempilaatuisten polttoaineiden markkinoille saattamiseksi. Erittäin merkittäviä etappeja matkan varrella on ollut mm lyijytön bensiini, 1991 City Futura happipitoinen bensiini ja pienmoottoribensiini, 1993 vähäaromaattinen ja vähärikkinen Futura citydiesel, 2004 rikittömät bensiinit ja dieselpolttonesteet sekä 2007 NExBTL diesel Futura-tuotemerkki: Uusi Futura: moottorit puhtaana entistä pitävä bensiini Futura Citydiesel: vähemmän rikkiä vähäaromaattinen ja lähes rikitön. Lyijytön Futura 95E korvaa 92-oktaanisen bensiinin City Futura, jossa happipitoinen MTBEkomponentti. -perusöljyt VHVI Lyijyllisen bensiinin myynti loppuu. Rikittömät bensiinit ja dieselpolttoaineet Uusi Futurabensiini markkinoille Uusiutuvista raaka-aineista valmistettu NExBTL diesel Neste Green - diesel Neste Green 100 -diesel Uusiutuva NExBTL - lentopolttoaine Kuva 3. Öljytuotteiden kehitysaskeleita. (Lähde: Neste Oil) Liikennepolttoaineet tänään Raakaöljyä täytyy jalostaa, jotta siitä saadaan halutunlaisia hiilivetyjakeita. Jalostamolla on useita jalostusyksiköitä, joista jokaisessa tuotetaan hieman eri ominaisuuksia omaavia hiilivetyjakeita, komponentteja. Näitä komponentteja yhteen sekoittamalla saadaan öljytuote, joka tehdään täyttämään halutut tuoteominaisuudet: Esimerkiksi bensiineissä standardi EN228 ja dieseleissä standardi EN590. Kuva 4 esittää yksinkertaistettua Porvoon jalostamon jalostamokaaviota.

77 76 Kuva 4. Porvoon jalostamon öljynjalostuskaavio. (Lähde: Neste Oil) Tämän päivän liikennepolttonesteitä ohjailevat pitkälti moottorivalmistajien tiukentuneet vaatimukset, biopolttoainelainsäädäntö sekä ympäristötekijät. Euroopassa tärkeimmät biovelvoitteita ja ympäristötekijöitä ohjaavat direktiivit ovat RED (Renewable energy directive), FQD (Fuel quality directive) ja polttoaineiden ominaisuuksia ohjailevat EN590 (Diesel) ja EN228 (Bensiini) standardit. FQD:n, EN590 ja EN228 tavoitteena on turvata ympäristöominaisuudet ja polttoaineen laatu tuotteiden loppukäyttäjille. Biopolttoainelainsäädäntö on luotu ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja direktiiveissä määritellään tarkasti biopolttoaineilta vaaditut kestävyyskriteerit. Polttoaineiden jakelija on siis velvoitettu täyttämään asetetut biopolttoaineiden jakeluvelvoitteet sekä todistamaan, että biopolttoaineet on tuotettu kestävän kehityksen mukaisesti. Kuvassa 4 on esitetty Suomen biopolttoainetavoitteet (prosentteina energiasisällöstä) vuosina , jotka ovat EU:n asettamia minimitasoja korkeammat. Koska tavoite on energiasisällöstä, niin esimerkiksi vuonna 2012 vaadittu 6 prosentin bio-osuus bensiinin energiasisällöstä saavutetaan 10 tilavuusprosentilla etanolia. Polttoaineiden jakelijan ei kuitenkaan tarvitse lisätä biokomponenttia jokaiseen myymäänsä polttoainelitraan, vaan velvoitteen toteutumista tarkastellaan vuositasolla kokonaismyynnistä. Toisin sanoen jakelija voisi esimerkiksi myydä 100 % uusiutuvaa dieseliä yhdessä paikassa ja jättää käyttämättä biokomponentteja myymässään bensiinissä. 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % Kuva 5. Suomen biopolttoaineiden jakeluvelvoitteet. Prosentit polttoaineen energiasisällöstä. (Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö) 2013 Moottorivalmistajien huolenaiheena on menneinä vuosina ollut polttoaineen rikkipitoisuus, joka on haitannut pakokaasujen jälkikäsittelylaitteistojen toimintaa. Euroopassa sekä bensiinit että dieselit ovat nykypäivänä

78 77 käytännössä rikittömiä, joten tästä huolenaiheesta on päästy. Tänä päivänä valmistajien katseet kohdistuvatkin pääosin biopolttoaineiden laatuun, polttoaineiden puhtauteen, setaani- ja oktaanilukuun sekä tislausalueeseen. Autovalmistajien toiveista polttoaineiden suhteen voi lukea lisää julkaisusta: Worldwide fuel charter (WWFC). Biopolttoaineet kipinäsytytteiseen moottoriin Kipinäsytytteiseen eli Otto-moottoriin biopolttoainevaihtoehtoja ovat mm. bioetanoli, biometanoli, biobutanoli, bioeetterit, biokaasu ja biovety. Kaikkia näitä voidaan myös valmistaa fossiilisista lähteistä ja tämän vuoksi etuliitteenä käytetään bio-sanaa, kun puhutaan uusiutuvista lähteistä valmistetuista tuotteista. Näistä yleisimmin käytetty on bioetanoli, jota Suomessakin on lisätty bensiinin joukkoon jo useampia vuosia. Biometanolin käyttöä ajoneuvoissa ei suositella, koska se on myrkyllistä sekä erittäin aggressiivista polttoainejärjestelmissä käytettyjä materiaaleja kohtaan. Biobutanolin käyttö on vielä harvinaista sen saatavuuden vuoksi, mutta se voi hyvinkin olla tulevaisuuden bensiinikomponentti etanolin ohella. Polttoainekäyttöön soveltuvia eettereitä (ETBE, TAEE, MTBE) voidaan valmistaa eetteröintiyksikössä esimerkiksi bioetanolista ja hiilivedyistä, jolloin osa näistä komponenteista on bioperäistä. Butanoli ja eetterit eivät ole yhtä aggressiivisia kumi- ja metalliosia kohtaan kuin etanoli, joka puoltaa niitten käyttöä. Biokaasun käyttö on yleistynyt Euroopassa viime vuosina, mutta liikennepolttoaineena sen käyttö on vielä suhteellisen vähäistä muihin biovaihtoehtoihin verrattuna. Vetyä ei Euroopassa liikenneasemilla juurikaan ole saatavissa, mutta esimerkiksi Kaliforniassa sen käyttö on hiljalleen yleistymässä, tosin suunniteltu käyttökohde ei ole otto-moottori vaan polttokenno. Taulukko 1. Bensiinin sekaan lisättävien biopolttoaineiden ominaisuuksia (Lähde: Neste Oil) Bensiini Etanoli Butanoli ETBE * TAEE * MTBE * Lähtöaine Raakaöljy Bio Kuten etanoli Etanoli + hiilivedyt Etanoli + hiilivedyt Metanoli + hiilivedyt Lämpöarvo (MJ/l) Oktaaniluku ** 94 ** 118 ** 105 ** 117 ** Kiehumisalue tai -piste ( C) Liukoisuus veteen Pieni Ääretön Pieni Melko pieni Pieni Melko pieni Höyrynpaine ** Sopiva Korkea Ok Ok Ok Ok Bioenergia prosentti *** Bensiiniin max (til-%) **** *) Eettereitä **) Vaikutus bensiiniseoksessa (100 %:ena voi olla eri luku) ***) RED direktiivin mukaisesti ****) pren 228 standardin sallima tavalliseen moottoriin

79 78 Bensiinit 95E10 ja 98E5 Nykyisin Suomessa myytävissä bensiineissä on biokomponentteina etanolia ja eettereitä. Etanolin määrä on 98E5:ssä enintään viisi tilavuusprosenttia ja 95E10-bensiinissä etanolin määrä voi korkeimmillaan olla kymmenen tilavuusprosenttia. Yli 70 prosenttia Suomen rekisterissä olevista bensiinikäyttöisistä henkilöautoista voi autojen maahantuojien mukaan käyttää E10-bensiiniä. Mitä uudempi auto, sitä todennäköisemmin E10-bensiini siihen soveltuu. Noin neljäsosaan autoista E10-bensiini ei siis sovellu. Tähän on pääsyynä se, että kaikkia automalleja ei ole suunniteltu siten, että polttoainejärjestelmän materiaalit kestäisivät etanolia yli viisi tilavuusprosenttia. On myös autoja jotka vaativat 98-oktaanisen polttoaineen, jolloin 95E10:n oktaaniluku ei ole riittävän korkea. Merkinnät E5 tai E10 oktaaniluvun jälkeen ovat itse asiassa hieman harhaanjohtavia, kun tarkastellaan mitä tuote voi todellisuudessa sisältää: E10 esimerkiksi tarkoittaa sitä, että bensiini sisältää maksimissaan 3,7 paino-% happea, joka etanolina mitattuna tarkoittaa maksimissaan 10 til-%. Tuote ei siis välttämättä sisällä yhtään etanolia vaan bio-osuus on voitu toteuttaa myös jollain muulla seoskomponentilla, kuten esimerkiksi eettereillä (ETBE, TAEE) tai synteettisellä biobensiinillä (joka tosin ei sisällä happea). Käyttäjän kannalta tämä ei kuitenkaan ole ratkaisevaa, vaan tuote toimii moottorissa sisältää se sitten etanolia tai muita sallittuja biokomponentteja. Rajoittavana tekijänä onkin oikeastaan polttoaineen happipitoisuus joka on rajattu E5 osalta 2,7 massaprosenttiin ja E10 osalta 3,7 massaprosenttiin. E85-korkeaseosetanoli E85-korkeaseosetanoli on polttoaine joka sisältää % etanolia ja loppuosa on bensiiniä. Tämä polttoaine on tarkoitettu ns. Flex- Fuel ajoneuvoihin (FFV), jotka on suunniteltu korkeaa etanolipitoisuutta silmällä pitäen. Esimerkkinä Fordin FFV-mallissa eroa tavanomaiseen malliin on virtausmäärältään suuremmat ja korkeaa etanolipitoisuutta kestävät suuttimet, venttiilien istukat, polttoainepumppu, tankki ja putket korroosiota paremmin kestävät, erilainen polttoaineen määräanturi, etanolipitoisuuden tunnistava tankkianturi sekä uudelleen kalibroitu moottorinohjaus. E85- polttoaineen tankkaus muihin kuin FFV-autoihin voi aiheuttaa korroosiota, moottorin ohjauksen vikatilan tai pahimmassa tapauksessa moottorivaurion. Koska etanolin energiasisältö on noin 35 % bensiinin energiasisältöä pienempi, kasvaa litramääräinen polttoaineenkulutus noin %, ajoneuvosta ja etanolipitoisuudesta riippuen. E85-polttoaineella on korkea oktaaniluku, jonka vuoksi moottorin hyötysuhdetta voidaan hieman parantaa sytytyksen ajoitusta sekä ahtopainetta säätämällä. Mekaanista optimointia (kuten puristussuhteen kasvattaminen) ei kuitenkaan FFV-autoon voida tehdä, koska autoa tulee voida käyttää myös pienemmillä etanolipitoisuuksilla. Biokaasu Biokaasua tuotetaan kontrolloidussa mädätysprosessissa hapettomissa olosuhteissa, jossa mikrobit hajottavat orgaanista ainesta. Biokaasun raaka-aineina voidaan käyttää mm. jätevedenpuhdistamojen lietteitä, maatalouden lantaa ja kasvibiomassaa, sekä yhdyskuntien ja teollisuuden biopohjaisia jätteitä. Biokaasu ei puhdistamatta käy otto-moottorin polttoaineeksi sen sisältämien epäpuhtauksien ja matalan metaanipitoisuuden vuoksi (30 70 %).

80 79 Tämän vuoksi biokaasu täytyy jalostaa liikennekäyttöön soveltuvaksi, jolloin sen koostumus on kuten maakaasulla. Jalostetun biokaasun metaanipitoisuus tulisi olla yli 95 %, jotta sitä voidaan käyttää ajoneuvoissa. Kaasuhenkilöautot ovat yleisesti bi-fuel tyyppisiä eli niihin käy polttoaineeksi sekä kaasu että bensiini. Raskaassa kalustossa taas kaasuajoneuvot ovat lähes poikkeuksetta ns. mono-fuel malleja. Haittapuolena henkilöautoissa on kaksoistankkijärjestelmän (bensiini + kaasu) tuoma lisäpaino ja kuorma-autoissa tai busseissa lyhyt toimintasäde kaasumaisen polttoaineen vuoksi. Kaasumoottorin hyötysuhde on usein hieman bensiinimoottoria parempi kaasun korkean oktaaniluvun vuoksi (RON > 120), mutta kuitenkin dieselmoottoria matalampi. Stoikiometrisellä seossuhteella toimivien kaasuautojen pakokaasupäästöt ovat yleisesti matalat, koska ne voidaan puhdistaa kolmitoimikatalysaattorilla, kuten bensiiniautonkin. Laihaseosta käyttävien kaasuajoneuvojen haasteena on typenoksidipäästöjen puhdistus. Raskaaseen kalustoon on tuloillaan ns. dual-fuel-moottoreita, joissa kaasua käytetään polttoaineena diesel-moottorissa. Näissä moottoreissa sytytystulppana toimii pieni dieselruiskutusannos, joka sytyttää kaasun. Moottoreiden etuna ovat otto-moottoria parempi hyötysuhde ja dieselmoottoria pienemmät pakokaasupäästöt. Teollisuus- ja laivamoottoreina duel-fuel-moottoreita on käytetty jo vuosia, mutta tieliikenteeseen ne ovat vasta saapumassa. Biopolttoaineet diesel-moottoreihin Kasviöljyt eivät sovellu sellaisinaan nykyautojen polttoaineeksi, vaan niitä täytyy käsitellä viskositeetin ja kylmäominaisuuksien muokkaamiseksi dieselkäyttöön sopivaksi. Käsittelyyn soveltuvia prosesseja ovat esimerkiksi vetykäsittely ja esteröinti. Dieselmoottoreihin soveltuvia biopolttoaineita ovat mm. vetykäsitelty kasviöljy (esim. NExBTL), FAME eli rasvahapon metyyliesteri (biodiesel), etanoli-diesel (E95), DME sekä ns. synteettiset dieselpolttoaineet (BTL, Biomass-To-Liquids). Yleisimmin käytettyjä näistä ovat FAME eli biodiesel sekä vetykäsitelty kasviöljy (NExBTL). Etanoli-dieseliä (95 % etanoli + 5% syttyvyyden parantajia) dieselmoottorissa voidaan käyttää vain sille suunnitellussa moottorissa. Sama koskee myös DME:tä (di-metyyli-eetteri), joka normaaliilmanpaineessa on kaasumaista. Dieselpolttoainestandardi EN590:n mukaisen dieselin käyttö on yleensä vaatimuksena sille, että autonvalmistajan takuu pysyy voimassa. EN590 standardissa on määritelty polttoaineelta vaadittavia ominaisuuksia, jotta mm. päästövaatimukset täyttyvät, moottori toimii suunnitellulla tavalla ja polttoaineen käyttö on turvallista. Kuvassa 6 on esitetty muutamia standardin vaatimuksia ja niiden vaikutuksia käyttöön.

81 80 Tuotestandardin vaatimukset Esim. EN 590 dieselpolttoaine Setaaniluku Samepiste/Suodatettavuus Voitelevuus Rikkipitoisuus, tuhkapitoisuus Hapetuskestävyys Lisäainesuositus Leimahduspiste Tislausalue Toimivuus Välitön, esim. käyntiin lähtö kylmässä ajaminen kylmäsavutus Pitkäaikainen, esim. ruiskutuslaitteiden ikä hiukkassuodattimen kestoikä karstat, korroosio Käyttöturvallisuus Pakokaasupäästöt Ajettavuus Kuva 6. Esimerkki EN590-dieselstadardin vaatimusten merkityksistä. (Lähde:Neste Oil) Vetykäsitelty kasviöljy Vetykäsitellyllä kasviöljyllä on useita nimiä: HVO (Hydrotreated Vegetable Oil), uusiutuva diesel tai NExBTL (Neste Oilin oma tuotemerkki). Olennaisinta nimityksessä kuitenkin on, että se ei ole biodiesel. Biodiesel-termillä, jota usein myös autojen ohjekirjoissa nähdään, tarkoitetaan siis ainoastaan rasvahapon metyyliesteriä (FAME, Fatty Acid Methyl Ester) ja rajoitukset biodieselin käyttöön liittyen eivät koske vetykäsiteltyä kasviöljyä. Kuvassa 7 on esitetty NExBTL:n sekä FAME:n kemiallista rakennetta. Aromaatit [C n H n ] Metyyliesteri Triglyseridit Parafiinit [C n H 2n+2 ] FAME Rasvahapot Samankaltaisia hiilivetyjä Nafteenit [C n H 2n ] Parafiinit bentseeni Fossiilinen diesel HVO Raaka-aineet Kuva 7. Fossiilisen dieselin, NExBTL-dieselin sekä biodieselin kemiallinen rakenne. (Lähde: Neste Oil) Vetykäsittelyprosessissa lähtöaineesta, joka voi olla esimerkiksi kasviöljyä tai eläinrasvaa, poistetaan ensimmäisessä vaiheessa raaka-aineessa olevat epäpuhtaudet. Toisessa prosessivaiheessa rasvahapot vedytetään n-parafiineiksi korkeassa paineessa ja lämpötilassa. Viimeisessä vaiheessa,

82 81 isomeroinnissa, luodaan tuotteelle kylmäominaisuudet haaroittamalla hiilivetyketjuja (n-parafiinit -> i-parafiinit). Lopputuote on tällöin täysin parafiinista (n- ja i-parafiineja) dieselpolttoainetta riippumatta siitä mitä raaka-aineena on käytetty. Sivutuotteina tulee pieniä määriä propaania sekä biobensiiniä. Kuvassa 8 on esitetty yksinkertaistettu NExBTL prosessikaavio. Acid Caustic Water Hydrogen Oils / Fats Pretreatment HVO unit (Hydrotreatment & Isomerization) Solids Water Water Bio fuel gas Biogasoline NExBTL-dieselin setaaniluku on yli 70, se ei sisällä rikkiä, happea eikä aromaatteja, varastointikestävyys on kuten fossiilisella dieselillä ja sillä on hyvät kylmäominaisuudet. NExBTLdieseliä voidaan käyttää sekoitettuna tavallisen dieselin sekaan tai käyttää sellaisenaan. Koska tuotteen tiheys on fossiilista dieseliä matalampi (~780 kg/m3), ei se täytä sellaisenaan EN590- dieselpolttoainestandardia. Muilta ominaisuuksiltaan EN590-standardi kuitenkin täyttyy, jonka vuoksi NExBTL:ää voidaan sekoittaa tavallisen dieselin sekaan jopa 50 % siten, että EN590 standardin vaatimukset täyttyvät. Taulukossa 2 on esitetty fossiilisen dieselin, biodieselin, vetykäsitellyn kasviöljyn sekä BTLdieselin ominaisuuksia. HVO diesel Kuva 8. NExBTL-prosessi. (Lähde: Neste Oil) Taulukko 2. Fossiilisen dieselin, biodieselin, vetykäsitellyn kasviöljyn ja BTL-dieselin ominaisuuksia. (Lähde: Neste Oil) Tuote (Standardi) Dieselpolttoaine (EN590) FAME (EN14214) HVO, mm. NExBTL (CWA15940) BTL Lähtöaine Raakaöljy Kasviöljy + metanoli Kasviöljy + vety Biomassa (puu,...) Tiheys (kg/m 3 ) ~835 ~885 ~785 ~785 Lämpöarvo (MJ/l) 35,7 33,2 34,4 34,4 Setaaniluku (vaatimus 51) Kiehumisalue tai -piste ( C) Samepiste ( C) < -40 C > -5 C < -40 C? Varastointikestävyys Ok ~6kk Ok Ok Leimahduspiste ( C,vaatimus >55) ~70 ~100 ~70 ~70 Dieselpolttoaineeseen max (til-%) 7 ** 100 *** 100 *** *) RED mukaiset **) EN 590 sallima ajoneuvoon, jota ei varsin ole tehty FAME:lle ***) CWA fleettikäyttöön 100 %,EN590:iin % raakaöljydieselin tiheydestä riippuen

83 82 Vetykäsitelty kasviöljy palaa moottorissa tavallista dieseliä puhtaampana parafiinisen koostumuksensa ansiosta ja sen käyttö vähentääkin pakokaasupäästöjä sekä moottorin likaantumista. Erityisesti hiukkaspäästöt ja typenoksidit ovat ongelmallisia kaupunkiilmassa ja näihin voidaan NExBTL:llä vaikuttaa. Biodiesel, FAME Biodieselillä tarkoitetaan rasvahapon metyyliesteriä eli FAMEa (Fatty Acid Methyl Ester). Sillä on myös useita muita nimiä, kuten esimerkiksi RME (Rapeseed Methyl Ester), PME (Palm Methyl Ester), SME (Soy Methyl Ester), jossa ensimmäinen kirjain kertoo käytetystä raaka-aineesta. Biodieselin raakaaineena käytetään usein samoja lähtöaineita kuin vetykäsitellyssä kasviöljyssäkin. Lopputuotteen ominaisuudet ovat kuitenkin riippuvaisia lähtöaineesta ja esimerkiksi rajalliset kylmäominaisuudet biodieselille saadaan vain tietyillä raaka-aineilla (rypsi, rapsi). Kuten kuvasta 9 nähdään, eroaa biodiesel kemialliselta rakenteeltaan fossiilisesta dieselistä sekä vetykäsitellystä kasviöljystä. FAME:n määrä on rajoitettu EN590- diesel standardissa maksimissaan 7 til-%:iin teknisistä syistä. FAME:n lisääminen polttoaineeseen yli 7 til-%:n pitoisuuksina voi aiheuttaa mm. voiteluöljyn huonontumista, kumimateriaalien liukenemista, korroosiota sekä pakokaasujen jälkikäsittelylaitteistojen deaktivoitumista. Biodiesel on kemiallisen rakenteensa vuoksi hydroskooppista eli se sitoo helposti vettä itseensä ja sen varastointikestävyys on rajallinen. Tarkkaa parasta ennen päivää ei tuotteelle ole, mutta yleinen suositus on, että tuote tulisi käyttää 6 kuukauden sisällä. FAME:lla on hyvät voitelevuusominaisuudet, jonka vuoksi jo parin prosentin lisääminen dieselseokseen riittää tuomaan riittävän voitelevuuden ja voitelevuuslisäaineen käytön tarve poistuu. Biodieselin käyttö laskee pakokaasuissa hiukkaspäästöjä, mutta nostaa typenoksideja, mikä on yksi syy korkeiden pitoisuuksien käytön kieltämiselle. Kuva 9. Biopolttoaineiden raaka-aineita. (Lähde: Neste Oil)

84 83 Fischer-Tropsch-polttoaineet, BTL (Biomass-To-Liquids) Fischer-Tropsch (FT) synteesi kehitettiin jo vuonna 1923 saksalaisten insinöörien Franz Fischerin ja Hans Tropschin toimesta. Kun F-Tprosessissa kiinteää biomassaa kaasutetaan synteesikaasuksi, ja muutetaan se katalyytin avulla nestemäisiksi hiilivedyiksi, tuotetta kutsutaan BTL (Bio to Liquids) polttoaineeksi. Prosessi koostuu yksinkertaistettuna seuraavista vaiheista: Biomassan kuivaus ja hienonnus, synteesikaasun muodostus, kaasun puhdistus, hiilivetyjen synteesi F-T reaktorissa ja tuotteen tislaus/krakkaus. F-T prosessia polttoaineiden tuotantoon käyttää laajamittaisesti mm. Shell GTL-dieselin (Gas-To-Liquids) tuottamiseen. GTL-diesel ei kuitenkaan ole biopolttoaine, koska sen raaka-aineena on maakaasu. GTL, BTL ja vetykäsitelty kasviöljy ovat tuoteominaisuuksiltaan hyvin samankaltaisia, mutta niissä on myös selkeitä laadullisia eroja. BTL-laitoksen suurimpana haasteena on sen korkea investointikustannus. Raaka-aineen hinta riippuu paljon sen laadusta ja logistiikkakustannuksista sekä saatavuudesta. Raaka-aine voi olla esimerkiksi puuainesta, maatalousjätettä, yhdyskuntajätettä tai kasveja. Jokainen raaka-aine kuitenkin tarvitsee erillisen käsittelyn, jotta sitä voidaan syöttää prosessiin. Suuren mittakaavan BTL-laitoksia ei vielä ole, mutta todennäköisesti lähivuosina niitä aletaan rakentaa. Etanoli-diesel (E95) Etanoli-diesel on nimensä mukaisesti etanolipolttoaine dieselmoottoriin. Etanoli ei sellaisenaan käy dieselmoottorin sen huonon syttyvyyden, ts. korkean oktaaniluvun, vuoksi. Tästä johtuen etanolin joukkoon lisätään syttyvyyden parantajia sekä denaturointiaineita. Etanoli-dieselissä käytetään vesipitoista etanolia eli siinä on n. 5 % vettä. Etanoli-diesel ei myöskään sovellu tavallisiin dieselmoottoreihin vaan se vaatii moottorin, joka on suunniteltu korkeaa etanolipitoisuutta silmällä pitäen. Etanoli-dieselmoottoreita ei tällä hetkellä valmista laajamittaisesti muut ajoneuvovalmistajat kuin Scania. Etanoli-dieselmoottorin polttoainejärjestelmässä ja palotilassa on käytettävä materiaaleja jotka kestävät korkeaa etanolipitoisuutta. Myös polttoainesuuttimien tulee olla virtausmäärältään tavallisia dieselsuuttimia suuremmat, koska etanolin energiasisältö on vain noin 60 % dieselin energiasisällöstä. Moottorin puristussuhde on oltava korkea käyntiinlähdön varmistamiseksi, erityisesti kylmissä olosuhteissa, ja tästä johtuen myös käynnistinmoottori on tavallista tehokkaampi. Etanoli-dieselmoottorin hyötysuhde on suurin piirtein dieselmoottoria vastaava, mutta etanolin pienemmästä energiasisällöstä johtuen litramääräinen kulutus on n. 1,7-kertainen. Etanoli-dieselin hiukkaspäästöt ovat hyvin matalat, etanolin sisältämän hapen vuoksi. Muut pakokaasupäästöt ovat suurin piirtein tavallista dieselmoottoria vastaavat. DME, Dimetyylieetteri DME eli dimetyylieetteri on kaasumainen polttoaine, joka nesteytyy nestekaasun tavoin jo melko matalassa paineessa (~5bar) ja se tankataan ajoneuvoihin nestemäisenä. DME:tä käytetään yleisesti aerosolipullojen ponnekaasuna, jolloin se valmistetaan maakaasusta. Bio- DME:tä voidaan valmistaa biomassasta, mutta tällaisia laitoksia ei vielä ole teollisessa mittakaavassa. DME:tä voidaan käyttää polttoaineena dieselmoottorissa, mutta moottorin ohjaus, polttoainejärjestelmä sekä polttoainetankit pitää suunnitella tälle polttoaineelle. Koska DME:n energiasisältö on dieselpolttoainetta matalampi, tarvitaan ajoneuvoon noin kaksi

85 84 kertaa dieseltankkeja suuremmat polttoainesäiliöt, jotka lisäävät huomattavasti ajoneuvon painoa. Pakokaasupäästöt ovat DME:llä erittäin matalat, jonka vuoksi se onkin houkutteleva polttoainevaihtoehto dieselmoottoreihin, mikäli tuotannon haasteet saadaan ratkaistuksi. Volvo on Euroopassa DME kuorma-autojen edelläkävijä. Lähteet Broman, Robert Enhanced emission performance and fuel efficiency for HD methane engines. AVL-MTC. Fuel specification Worldwide fuel charter, fourth edition. Saatavilla: Komi, Raili Neste-öljystä muoveihin. Yhteiskirjapaino. Kuisma, Markku Kylmä sota, kuuma öljy Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa. WSOY. Nylund, Nils-Olof Vaihtoehtoiset polttoaineet ja ajoneuvot. Motiva Oy / TEC TransEnergy Consulting Oy. Nylund, Nils-Olof Aakko-Saksa, Päivi Liikenteen polttoainevaihtoehdot, kehitystilanneraportti. TEC TransEnergy Consulting Oy. Saastamoinen, Jukka Brezhnevin katoksessa ja muita juttuja Nesteestä. WSOY. Virtanen Suvi Biodieselin valmistus Fischer Tropsch-synteesillä. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Williams, Robert H A comparison of direct and indirect liquefaction technologies for making fluid fuels from coal. Princeton University.

86 85 Tuotekehittäjän selviytymistarina tiivistelmä Jouko Hautala Monien onnellisten sattumien kautta ja viisaiden ohjeiden avulla valmistuin prosessiteknikoksi Kokkolassa vuonna 1968 ja koneinsinööriksi Tampereella vuonna Pääsin suoraan opistosta töihin Tampellan konepajaan prosessiosastolle. Tällä prosessiosastolla meidän piti kehittää ja toteuttaa Pekiloproteiinin eli valkuaisaineen valmistusprosessi, jonka raaka-aineena oli sulfiittitehtaan jäteliemi. Tämä oli ensimmäinen yritys koko maailmassa. Joten mallia ei ollut. Pienellä ryhmällä isossa konepajassa oli kuitenkin vapaat kädet ideoida ja toteuttaa ratkaisuja. Onneksemme tässä ryhmässä olimme täysin tietämättömiä konepajan suunnittelupäällikön tiukasta ohjeesta suunnittelijoille: Jos teet muutoksen, niin teet virheen! Rohkenen näin jälkeenpäin todeta, että tämä runsaan 10 vuoden aikakausi teki minusta tuotekehittäjän ja antoi rohkeut ta esittää uusia, jopa radikaalejakin ajatuksia. Kun siirryin jätevesien puhdistuksesta massankäsittelylaitteiden tuotekehitykseen vuonna 1987, pyysin heti aluksi, että saisin kuukauden ajan tutustua rauhassa massalaitteisiin ja prosesseihin, jotta saisin selville mistä kenkä puristaa. Tänä aikana selvisi mihin suuntaan paperimassan lajittelua ja prosessia pitää kehittää. Pian esitin todella radikaalin pitkän tähtäimen vision. Myöhemmin tulivat visiot, miten kierrätyskuitulinjoja yksinkertaistetaan. Tässä laite- ja prosessikehityksen läpiviennissä oli enemmän vastustajia kuin kannustajia. Vastustajat piti yrittää kiertää ja kannustajien kanssa tehdä yhteistyötä. Ja rahasta oli aina puutetta, mutta onneksi useaan otteeseen apu löytyi. Vaikka koeajot osoittivat hyviä tuloksia, niin miten saadaan myyntiorganisaatio uskomaan tuotteeseen, jota kilpailijoilla ei ole? Usein asiakkaat kehuivat: Tällä paikkakunnalla on tehty paperia monien sukupolvien ajan. Silloin mietin: Mitähän tuotekehittäjä täällä tekee, olisiko parempi kutsua apuun nyt jo edesmennyt geenitutkija Leena Palotie. Muutamat hyvin onnistuneet uudet tuotteet, saivat yrityksen johdon tiedustelemaan: Haluatko siirtyä jo parempiin hommiin? En voinut, koska osa tavoitteista oli saavuttamatta! Yritysfuusioiden jälkeen jokin politiikka tuli sotkemaan liiketoimintaa. Yrityksen niin tarvitsema laite- ja prosessikehitys kävi mahdottomaksi. Katsoin parhaaksi luovuttaa. Vuoden kuluttua vuonna 2006 olin perustanut tulevien työkavereiden kanssa uuden yrityksen. Nyt minulla oli mahdollisuus viedä tavoitteeni läpi. Viiden vuoden kuluttua tuotteet ja uudetkin ideat oli kehitetty ja testattu asiakkailla. Nyt piti miettiä miten lähdemme maailmaan valloittamaan. Ratkaisuksi tuli, että yritys myytiin kanadalaiselle alan yritykselle, jolla oli maailmanlaajuinen organisaatio jo valmiina. Parasta palautetta tuotekehitystyöstä on ollut aina tyytyväinen asiakas, ja asiakas on se voimavara, joka kannustaa ja jonka avulla voi viedä myös tuotekehitystä eteenpäin. Vaikka usein urani aikana vastustajien vastarinta todella harmitti, niin nyt voisin lähettää heille kaikille vaikka kiitoskirjeen! Muutos tuo aina uuden mahdollisuuden!

87 86 Reino ja Aino. Tuote, brändi ja innovatiivinen markkinointi Arto Huhtinen Yritysten kansainvälistyminen ja tuotannon siirtäminen kotimaan rajojen ulkopuolelle on viime vuosien merkittävimpiä maailmantalouden ilmiöitä. Tämä on näkynyt myös Suomessa. Legendaarisia Reino- ja Aino-kotikenkiä valmistavassa Reino & Aino Kotikenkä Oy:ssä olemme ajatelleet toisin. Uskomme, että globalisaatiota on mahdollista hyödyntää myös niin, että pidetään brändiä vahvistamalla kiinni kotimaisesta tuotannosta ja perinteistä. Tässä onnistuttiin, mitä osoittaa mm. se, että 98 % suomalaisista tuntee Reinot ja Ainot, kahdella miljoonalla on omakohtaiset kokemukset tuotteista, vuonna 2010 liikevaihto kasvoi 40 % ja myynti oli paria ja 10 milj. euroa. Markkinointistrategia perustuu brändiarvoihin: suomalaisuus, lämpö, uudistuminen ja ilo. Tuotekehityksen tuloksena laajennettiin asiakassegmenttejä, myyntikanavia ja markkinointiaktiviteetteja kehitettiin. Tulevaisuuden menestystekijät ovat brändiarvot ja vahva brändi, tasapaino uuden ja vanhan välillä, fanien säilyttäminen ja vahvistaminen, suomalaisuus, markkinointiosaaminen sekä onnistunut muutos ja sen johtaminen. Kirjoittaja on vuonna 1995 TAMKista valmistunut prosessi-insinööri ja sittemmin MBA ja emba-tutkinnot suorittanut Reino & Aino Kotikenkä Oy:n toimitusjohtaja. Johdanto Olemme käsityöläisiä ja Reinot valmistetaan oikeasti Suomessa. Tämän takia emme voi kilpailla hinnalla ja meillä ei ole markkinointibudjettia. Panostamme tuotteeseen, brändiin ja innovatiiviseen markkinointiin. Kehitämme niitä jatkuvasti. Siksi olemme johtava tuotemerkki ja 98 % suomalaisista tuntee meidät. Yritysten kansainvälistyminen ja tuotannon siirtäminen kotimaan rajojen ulkopuolelle on kiistatta viime vuosien merkittävimpiä maailmantalouden ilmiöitä. Tämä on näkynyt myös meillä Suomessa. Tehtaita ja työtä on siirretty kiihkeässä tahdissa Kaukoitään sekä itäiseen Eurooppaan. Yleispätevänä perusteluna on todettu, että tuotannon tehokkuuden kasvattaminen ja kustannusten minimoiminen on ainoa keino pärjätä globaalissa kilpailussa. Ulkoistamisilmiön aallonharjalla monien tunnettujen ja arvostettujen suomalaisten brändien tuotanto on vähin äänin siirretty muualle.

88 87 Design on edelleen meillä Suomessa, mutta valmistus on useissa tapauksissa Kiinassa tai Thaimaassa asti. Kuuluisa suomalainen muotoilu saa lopullisen ilmeensä jopa kymmenien tuhansien kilometrien päässä juuriltaan. Legendaarisia Reino- ja Aino- kotikenkiä valmistavassa Reino & Aino Kotikenkä Oy:ssä olemme ajatelleet asiaa toisin. Kun kotikenkien brändi siirtyi perustamamme yhtiön omistukseen vuoden 2004 lopulla, halusimme ensimmäiseksi palauttaa aiemmin Tšekkeihin siirretyn tuotannon takaisin kotimaahan. Uskoimme silloin, kuten edelleen tänä päivänä, että globalisaatiota on mahdollista hyödyntää myös toisin päin: vahvistaa brändiä pitämällä kiinni kotimaisesta tuotannosta ja perinteistä sekä erottautumalla lyhytnäköisestä kvartaalitaloudesta ja halpatuotannosta jatkuvuutta ja suomalaista työtä arvostaen. Vastavirtaan eteneminen huomattiin. Reinojen kysyntä lähti ennätysmäiseen kasvuun, ja tohveleista tuli yllättäen suomalaisuuden ikoni. Taiteilijoiden ja muusikoiden esimerkin seurauksena Reinot nousivat trenditietoisten nuorten arvostamiksi jokapaikan jalkineiksi. Seitsemässä vuodessa Reinojen myynti on kasvanut yli 20-kertaiseksi. Vuosina Reinoja ja Ainoja on myyty yhteensä kaksi miljoonaa paria. Kotikenkien suosio perustuu mielikuviin, jotka ovat syntyneet ilman brändijohtajia tai markkinointibudjettia. Voimakas kasvu ja niukat resurssit ovat ohjanneet toimintaa. Kasvun hallinta on ollut erittäin haasteellista tilanteessa, jossa koko henkilöstön kädet ovat täynnä työtä, mutta kassa ammottaa tyhjyyttään. Niukoista resursseista on kuitenkin syntynyt jotain poikkeuksellista: omintakeinen toimintafilosofia, liikeidea ja konsepti, joka perustuu perinteisiin, suomalaisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Reinojen ja Ainojen todellinen vahvuus ovat asiakkaat, jotka ovat oikeasti innostuneita Reinoistaan ja kaikista niihin liittyvistä asioista ja tapahtumista. Tossu-fanit puhuvat itse jopa Reino-heimosta. Artikkelin pääosassa ovat Reinojen ja Ainojen ohella pieni suomalainen kenkätehdas, jonka alkutaipaleeseen on mahtunut sekä suuria onnistumisia että epätoivon hetkiä. Tutuksi on tullut yrityselämän armottomuus, mutta myös sen antoisuus. Vaikeinakin aikoina Reinot ja Ainot ovat kantaneet yritystä lämmön, ilon ja uudistumisen ajatuksella. Reinon ja Ainon uusi nousu Suomen Kumitehdas Oy:n nimen historia alkaa vuodesta Tätä ennen aina vuodesta 1889 alkaen yritys valmisti kumituotteita nimellä Suomen Gummitehdas Oy. Tuotevalikoimaan on mahtunut paitsi jalkineita ja renkaita, myös esimerkiksi letkuja sekä mattoja luvulla isännäksi tuli Nokia-konserni, ja valmistustoimintaa jatkettiin mm. Nokian Jalkineet Oy, Nokian Renkaat Oyj sekä myöhemmin Teknikum Oy -nimien alla. Vuonna 2004 Nokian Jalkineet oli tilanteessa, jossa omistus oli pääosin sijoitusyhtiöillä ja pankeilla ja ulkoistaminen voimakasta. Tehtaanjohtajana toiminut Arto Huhtinen sekä tuotekehityksestä vastannut Tuire Erkkilä päättivät tehdä ostotarjouksen osasta kumijalkinetuotantoa sekä alihankintasopimuksia. Huhtisen ja Erkkilän tarjous hyväksyttiin ja he ottivat haltuunsa Nokian Jalkineen tuotannon lisäksi Nokian Renkaiden Lieksassa polkupyörän renkaita valmistavan tehtaan, sekä Nokian Renkaiden yhteistyösopimuksen raskaiden sisärenkaiden valmistamisesta. Vuonna 2005 Berner osti Nokian Jalkineilta brändin ja siirsi tuotantoa ulkomaille, vieden pohjaa Huhtisen ja Erkkilän kumijalkineita koskevilta alihankintasopimuksilta. Sopeuduttaessa uuteen tilanteeseen, jossa olennainen osa liiketoimintaa katosi, Huhtisen ja Erkkilän liiketoiminnan strateginen kehittäminen sai uuden mutta perinteikkään fokuksen: vuodesta 1932 asti valmistetut Reino ja Aino -tohvelit ja niiden edustaman elämäntyylin tuomisen 2000-luvulle. Tätä tarkoitusta var-

89 88 ten he perustivat vuonna 2005 Reino ja Aino Kotikenkä Oy:n. Huopakotikenkä SA nimellä aluksi tunnettu Reino-tohveli sekä jo vuonna 1930 naisille suunnattu Aino-tohveli ovat Suomen vanhimpia kenkämerkkejä. Niiden käyttötarkoitus on alun perin ollut perin funktionaalinen: jalkojen lämmittäminen kylmillä lattioilla. Vuosien saatossa samaan käyttötarkoitukseen on valmistettu satoja eri malleja useiden eri valmistajien toimesta. Vuosien mittaan tuoteryhmän suosio hiipui mutta Reino ja Aino jäivät malleina ja merkkeinä elämään. Nokian Jalkineiden tuotannossa niiden rooli oli saappaiden ja muiden mallien varjossa ja tulosta kertyi marginaalisesta mutta tasavarmasta myynnistä äitienpäivänä, isänpäivänä ja jouluna. Myynti ei vaatinut markkinointiponnisteluja, se perustui näkemykseen kypsästä markkinasta ja jokseenkin koherentista, yhdestä kohderyhmästä eli ikäihmisistä. Myynti oli noin paria vuodessa vuonna 2004, jolloin liikevaihto oli noin puoli miljoonaa euroa. Reino ja Aino Kotikenkä Oy:n perustaminen sisälsi Itä-Euroopassa olleen tuotannon siirron takaisin Suomeen, Lieksaan Nokian Renkaiden vanhaan tehdasrakennukseen. Koneet ja laitteet kunnostettiin talkootyöllä ja työ saatiin käyntiin viiden kuukauden rekrytointikurssin avittamana, mille osallistui 20 henkilöä. Tuotannon käynnistyttyä tossujen valmistusmäärä oli paria ensimmäisenä vuonna, ja kaikki saatiin myytyä. Tulos oli seurausta paitsi markkinoilla virinneestä nostalgisesta kiinnostuksesta Reino ja Ainobrändiä kohtaan, myös onnistuneesta ja proaktiivisesta markkinointistrategiasta, jonka avulla seuraavien vuosien kova kasvuvaihe toteutettiin. Reinon ja Ainon markkinointistrategia Reinon ja Ainon markkinointistrategia perustuu brändin perusarvojen määrittämiseen sekä strategisten linjausten ja valintojen johtamiseen valituista arvoista käsin. Tuotekehitys ja asiakassegmenttien laajentaminen, myyntikanavien hallinta sekä markkinointiaktiviteetit on toteutettu tavalla, jossa Reino ja Aino -brändin perusarvot ovat välittyneet kuluttajille. Brändiarvot Huhtisen ja Erkkilän määrittämät arvot Reino ja Aino brändeille ovat: Suomalaisuus Lämpö Uudistuminen Ilo. Suomalaisuus on Reinon ja Ainon tinkimätön periaate: valmistus on nykyisten omistajien aikana pidetty ja pidetään Suomessa kustannuspaineesta huolimatta. Suomalaisuus on osa Reinojen ja Ainojen identiteettiä ja tarinaa. Se on myös käyttäjien keskuudessa tunnistettu lähtökohdaksi, josta olisi vaikea tinkiä. Suomalaisuus tarkoittaa myös sitä, ettei kansainvälisille markkinoille lähdetä perustuotteen voimin. Lämpö-sanalla on kaksoismerkitys. Funktionaalisesti Reinot ja Ainot kehitettiin lämmittämään käyttäjiensä jalkoja kylmissä taloissa mutta 2000-luvulle tuotuna lämpö on enemmänkin asenne. Lämpö näkyy Reinojen ja Ainojen käyttäjien elämäntyylissä sekä esimerkkiyrityksen tavoissa suunnata voimavaroja viihtymiseen ja hyväntekeväisyyteen. Lämpimiä jalkoja ja ajatuksia jo vuodesta slogan avaa kaksoismerkityksen.

90 89 Uudistuminen tarkoittaa tuotteen alkuperän ehdoilla tapahtuvaa kehitystyötä sekä brändin laajentamista. Tavoitteena on, että 30 prosenttia liikevaihdosta tulee uusista tuotteista. Tämä on tärkeätä myös siksi, että nykyisellä myynninkasvulla orgaaninen kasvu alkaa olla jo saavutettu. Ilo täydentää kolmea alkuperäistä arvoa. Onni alkaa lämpimistä jaloista -slogan korostaa Reinon ja Ainon käyttökontekstien myönteisyyttä ja vahvistaa aiemmin määriteltyä arvoa, lämpöä. Reinon ja Ainon ilo edustavat hyvää oloa ja muistoja. Ilo näkyy myös Reinojen ja Ainojen tapahtumissa ja markkinoinnissa. Tuotekehitys ja asiakassegmenttien laajentaminen Reino ja Aino määriteltiin aiemmin ikäihmisten sisäkengäksi, jolloin miehille oli tarjolla yksi malli Reinosta ja naisille yksi malli Ainosta. Peruskohderyhmää on täydennetty perheillä sekä nuorilla. Nuorison suosion myötä kenkä on asemoitunut myös sisäkengästä ulkokengäksi, jolloin erityisesti pohjan ominaisuuksia on parannettu ulkokäyttöä silmälläpitäen. Tuotekehityksen ja -kategorioiden näkökulmasta tämä on tarkoittanut seuraavia muutoksia: Lasten koot (lapset) Ensiaskelkengät (vauvat) Fanituotteet ja räätälöinti Tennarit ja Hollannikkaat Oheistuotteet. Lasten koot esiteltiin vuonna 2006 ja ne ovat merkittävä laajennus siirryttäessä kohti laajempia kohderyhmiä, perheitä. Ensiaskelkengät myydään usein lahjoina perheisiin, joissa on syntynyt vauva. Parhaimmillaan ensiaskelkenkien myynti on ollut noin puolet Suomessa syntyvien vauvojen lukumäärästä eli noin paria vuodessa. Fanituotteet ja räätälöinti tarkoittavat Reinojen ja Ainojen kustomointia. Urheiluseuroille ja yrityksille tarjotaan mahdollisuutta nimin ja/tai logoin brodeerattuihin tossuihin. Omat Reinot ovat saaneet myös jääkiekko- ja jalkapallomaajoukkueet. Fanituotteet ja räätälöinti ovat olleet keskeisessä roolissa uusia asiakassegmenttejä löydettäessä. Tennarit, Hollannikkaat, laukut ja reput ovat ajankohtainen kokeilu brändilaajennuksesta uuteen kategoriaan. Oheistuotteet pitävät sisällään laajan joukon mahdollisuuksia, joissa toistuu Reino- ja Aino kuosi. Esimerkkejä oheistuotteista ovat kännykänsuojus sekä torkkupeitto. Oheistuotteisiin voidaan laskea myös Reino ja Aino elämäntyylin ympärille syntyneet kaupalliset materiaalit, kuten kirjat, CD-levyt sekä elokuvat. Kuriositeetteja ovat erilaiset Reino- ja Ainokankailla verhoillut, tapahtumia kiertävät tuotteet kuten esimerkiksi puvut kravatteineen sekä ns. pappa-mopot. Kehityksessä keskeinen rooli on ollut myös pakkauksilla, joiden suunnittelu on tukenut brändimielikuvan rakentumista. Kengät myydään usein myös vähittäismyyntipisteistä kuluttajille pakkauksissa niiden luoman lisäarvon vuoksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että Reino ja Aino ovat esimerkki tuotteesta, jonka ympärille on syntynyt kuluttajien heimo, jota merkitysmaailma ja käyttäjyys yhdistävät. Kuten tällaisissa tilanteissa on tyypillistä, kuluttajien keskuudessa voidaan tunnistaa heavy-usereita, joilla on jopa kymmeniä pareja Reinoja/Ainoja, mutta myös segmentti, jotka vieroksuvat ko. brändiä.

91 90 Myyntikanavat Suurin osa tuotannosta myydään läheisyhtiön, Suomen Kumitehdas Oy:n kautta olemassa oleviin asiakassuhteisiin perustuen. Tällöin kyse on keskusliikkeiden ja suurempien kauppaketjujen asiakkuuksista. Kuluttajakauppaa hoidetaan suoraan Reino ja Aino Kotikenkä Oy:n kolmen myyntipisteen (Tampere, Lieksa ja Pälkäne) sekä verkkokaupan avulla. Omat myyntipisteet sekä verkkokauppa ovat keskeisessä roolissa asiakasymmärryksen synnyttämisen näkökulmasta, sekä trendien ja myyntimuutosten nopean seurannan kannalta. Lisäksi kokeiluluonteisesti on toteutettu yhteiskampanjoita. Esimerkiksi isäinpäivänä R-kioskeissa oli myynnissä lahjapakkaus, joka sisälsi Reinot sekä DVD-elokuvan, jonka tuottamiseen yritys osallistui. Markkinointiaktiviteetit Reinon ja Ainon markkinointia leimaa asiakkaiden arjen konteksteihin meneminen ja luontaisten kohtaamisten hyödyntäminen. Maksettua mainontaa ei juuri ole. Tärkeimpiä aktiviteetteja ovat: Julkisuuden henkilöiden hyödyntäminen ja viihdeteollisuudessa toimiminen Hyväntekeväisyys ja talkootyö Asiakasyhteisöjen rooli tapahtumanjärjestämisessä sekä kerhotoiminnassa. Erityisesti Reinoja tunnetuksi tehneitä julkisuuden henkilöitä ovat olleet mm. Juice Leskinen, Kari Tapio, Topi Sorsakoski, Ville Valo, Petri Nygård, Mikko Alatalo, Mariska ja Pate Mustajärvi. Omat fanitossunsa ovat tehneet mm. Negative ja Nightwish. Tunnusomaista on, että julkisuuden henkilö on itse oma-aloitteisesti tuonut Reinot julkisuuteen, musiikkiinsa ja teksteihinsä. Tämän jälkeen on tyypillisesti seurannut yhteistyön rakentaminen, esimerkiksi levytyksen muodossa. Esimerkkejä tuotetuista levyistä ovat Reino ja Aino rakkaustarina sekä Pispalassa jytää. Lisäksi yritys on ollut mukana Berghällin ja Hotakaisen Miesten vuoro -elokuvassa. Äänitteiden ja elokuvan julkaisun ympärille on rakennettu onnistuneita tapahtumia. Mikko Närhi on myös toimittanut kirjan, jossa dokumentoidaan Reinon tarinaa. Hyväntekeväisyys, yhdessä tekeminen ja talkoo-henki ovat leimallista Reinon ja Ainon brändille. Yrityksen johto kiertää jouluna vanhainkoteja ja yritys tukee nimikkotuotemyynnin kautta mm. lasten sairaanhoitoa sekä Naisten Pankkia. Esimerkkinä talkootyöstä on myös edellä kuvattu Lieksan tehtaan kunnostus. Esimerkkinä asiakasyhteisöjen osallistumisesta omaehtoiseen tapahtumanjärjestämiseen ovat esimerkiksi Reiska MM Vesannolla (jalkapallo), Reino- ja Aino maantiejuoksu sekä Halavatun Pappojen Mopotshou. Viimeaikoina merkillepantavaa on myös sosiaalisessa mediassa tapahtuva heimottuminen: esimerkiksi Facebookissa Reino ja Aino -faneja on yli Lisäksi Youtube, Reino-TV, Reino-radio, reinoklubi.fi, reino.fi, reinokauppa.fi sekä lukuisat Reino-tapahtumien kotisivut keräävät tuhansia käyttäjiä yhteisen teeman ympärille. Sivustojen ylläpito (poislukien verkkokauppa) tapahtuu fanien toimesta.

92 91 Yhteenvetoa markkinointistrategian luomasta kilpailuedusta Asiakastyytyväisyydellä ja brändin tunnettuudella mitattuna Reino ja Aino menestyvät erinomaisesti: Taloustutkimuksen toteuttamassa kyselyssä pääasiallisesti Reinoja käyttävistä asiakkaista 88 prosenttia antaa erittäin hyvän ja 7 prosenttia hyvän arvosanan. Vastaavasti 98 prosenttia suomalaisista tuntee Reinot ja Ainot, kahden miljoonan osalta omakohtaisen käyttökokemuksen perusteella. Tilinpäätös todentaa markkinointistrategian onnistumista: Vuonna 2010 liikevaihto kasvoi 40 prosenttia, myynnin ollessa paria. 10 miljoonan euron myyntitavoite täyttyi, samoin 8 prosentin liiketulos. Myynnin arvo on siis noin 20-kertainen verrattuna vuoteen Keskeisiä tunnistettuja, edellä kuvattuja kilpailuedun lähteitä ovat: Historiaa ja perinnettä kunnioittava tuotekehitys Brändiarvot: suomalaisuus, lämpö, uudistuminen ja ilo Reinon ja Ainon tarinan uudistaminen Julkisuuden henkilöiden rooli ja sen vahvistaminen Vahvat, heimottuneet asiakasyhteisöt ja positiiviset käyttäjäkokemukset. Tulevaisuuden haasteet ja visiot Tulevaisuuden haasteena on jatkaa Reino ja Aino brändin menestystarinaa. Kovan kasvuvaiheen jäljiltä markkina on jokseenkin saturoitunut Reinoista ja Ainoista. Visiona on hakea brändiarvojen mukaista kasvua myös jatkossa, jolloin uudistumisen rooli kuitenkin kasvaa. Lähitulevaisuudessa tämä tarkoittaa erityisesti seuraavia toimenpiteitä: Räätälöinti ja sen potentiaalin lunastaminen (esim. sähköiset suunnittelutyökalut verkkokauppoihin, yhteistyö organisaatioiden kanssa räätälöityjen tuotteiden osalta) Suoran kuluttajakaupan, erityisesti sähköisen kaupan kasvattaminen Verkostojen kasvattaminen ja laajentaminen. Tulevaisuuden menestystekijät kasvuvision lunastamiseksi ovat: 1) Brändiarvot ja vahva brändi 2) Tasapaino vanhan ja uuden välillä tuotekehityksessä 3) Fanien säilyttäminen ja vahvistaminen 4) Suomalaisuus ja pitkä historia 5) Markkinointiosaaminen 6) Onnistunut muutos ja sen johtaminen.

93 92 Fuusio, tulevaisuuden energialähde Jorma Järvenpää Energian kulutus ja sen riittävyys ovat tänä päivänä julkisuudessa keskustelun aiheena. Ihmiskunnan käytössä olevien tunnettujen energiavarojen riittävyys nykykulutuksella on kriittinen asia. Uusia energialähteitä ja energian tuotantotapoja on etsitty ja kehitetty. Eräs tällainen tulevaisuuden energialähde on Fuusioenergia, jota tuotetaan fuusioydinreaktorissa. Fuusioteknologiaa on kehitetty yli 50 vuoden ajan. Erilaisia pienempiä koereaktoreita on rakennettu tutkimustarkoituksiin eri puolille maailmaa. Kansainvälinen tiedeyhteisö on yhdistänyt voimavaransa ja on toteuttamassa Etelä-Ranskaan ITER:n fuusioydinvoimalaitosta ( Japani, Venäjä, Kiina, Pohjois-Korea, Intia, EU ja USA). Voimalaitos valmistuu käyttöön vuonna Fuusioreaktorin tarvitsemaa polttoainetta maapallolla on käytettävissä useiksi sadoiksi vuosiksi ja energiamuoto on lähes saasteeton. Fuusioreaktorin huoltoon liittyvässä kehitystyössä suomalaisilla on tärkeä rooli. Tampereelle VTT:lle on rakennettu kehitysympäristö reaktorin Divertoriosan huoltolaitteiden kehittämistä ja testausta varten. Kehitystyötä on tehty sekä VTT:llä ja Tampereen Teknillisellä yliopistolla jo yli 10 vuoden ajan. Kirjoittaja on valmistunut koneinsinööriksi vuonna 1973 ja toimii Senior Research Scientistinä VTT:llä. Energiavarat ja niiden riittävyys Nykyisellä energiankulutuksella perinteisten energiavarojen riittävyydelle on nähtävissä takaraja. Energiankulutus lisääntyy koko ajan väestön kasvaessa ja kehittyvien maiden elintason kohotessa. Taulukossa 1 on esitetty kaavio perinteisten energiavarojen riittävyydestä ja olemassa olevista resursseista nykyisellä kulutuksella. Käytännössä kulutus kasvaa eksponentiaalisesti ja energiavarojen riittävyys on tärkeä kysymys tulevaisuudessa.

94 93 Taulukko 1. Perinteisten energiavarojen riittävyys nykykulutuksella (BGR 2006) Raakaöljyä on arvioitu riittävän vajaaksi 50 vuodeksi ja tunnetut reservit riittävät n. 60 vuodeksi eteenpäin. Maakaasua riittää n. 70 vuodeksi ja reservejä on n. 140 vuodeksi eteenpäin. Hiiltä on käytettävissä n. 150 vuodeksi eteenpäin ja reservejä löytyy useaksi sadaksi vuodeksi. Hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöön liittyvät kuitenkin ns. haitalliset kasvihuonekaasut. Ydinenergiaa varten riittää polttoainetta (uraania) n. 70 vuodeksi eteenpäin ja reservejä on n. 300 vuodeksi eteenpäin. Ydinreaktoreiden seuraavien sukupolvien kehitysversiot tulevat olemaan hyötysuhteeltaan huomattavasti parempia kuin nykyisin käytössä olevat reaktorit. Tulevaisuuden ns. hyötöreaktorit puolestaan tuottavat tarvittavan polttoaineen eli niiden hyötysuhde on >1. Tällöin polttoaineen riittävyys ei ole ongelma. Ydinvoiman ongelmana pidetään pitkäkestoisia jätteitä ja niiden varastointia. Energian tuotantomuodot Energiaa tuotetaan useilla eri menetelmillä ja niiden kehitykseen on panostettu paljon tutkimuksen ja kehityksen voimavaroja. Taulukossa 2 on esitetty, miten eri energian tuotantomuodot jakautuvat prosentuaalisesti eri tuotantotapojen kesken. Taulukko 2. Energian tuotantomuotojen prosentuaalinen jakautuminen (EFDA 2005) Vesivoima 2,2 % Geoterminen energia 0,416 % Tuuli 0,051 % Aurinko 0,039 % Vuorovesi 0,0005 % Öljy 34,5 % Hiili 24,5 % Kaasu 21,2 % Biomassa/jätteet 10,6 % Ydinfissio 6,5 % Fossiiliset polttoaineet 80 %

95 94 Maapallon nykyinen energiatuotanto on korostuneesti fossiilisten polttoaineiden varassa. Kokonaisenergiatuotannosta 80 % tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Kehitystyötä ja investointeja on suunnattu viime aikoina tuuli-, aurinko- ja vuorovesienergian tuotantoon. Nämä energiamuodot ovat kokonaisuuden valossa kuitenkin marginaalisia tapoja tuottaa energiaa. Taulukon 2 mukaan näiden energiamuotojen tulee kasvaa erittäin paljon jos niillä aiotaan korvata fossiilista energiaa. CO 2 -päästöt Fossiilisten polttoaineiden käyttöön liittyvät haitalliset CO 2 -päästöt. Päästöjen seurauksena tapahtuu maapallon ilmaston lämpenemistä, joka aiheuttaa ilmaston muutoksia esim. napajäätiköiden sulamista. Taulukossa 3 on esitetty tutkimuksien mukaan päästöjen kehittyminen, mikäli päästöjä ei ryhdytä tehokkaasti pienentämään ne kaksinkertaistuvat vuoteen 2050 mennessä. Taulukko 3. Energiankäytöstä aiheutuvat CO2-päästöt (Energy visions 2050) Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että tilanne maapallon energian tuotannossa ja sen riittävyydessä vaatii uusia muotoja ja kehityssuuntia. Eräs tällainen mahdollinen ratkaisu ongelmaan on fuusioenergia. Fuusioenergiaa on tutkittu ja kehitetty yli 50 vuoden ajan ja siinä ollaan lähempänä ratkaisua kuin koskaan. FUUSIO energiamuotona Fuusioreaktio on vastakkainen tapahtuma fissioreaktiolle. Fuusiossa yhdistetään kaksi vedyn isotooppia Deuterium ja Tritium. Reaktiotuloksena syntyy Helium ydin ja yksi neutroni sekä vapautuu valtavasti energiaa (17,6 MeV). Kuvassa 1 on esitetty fuusioreaktion periaate.

96 95 Kuva 1. Fuusio reaktio Deuterium / Tritium (European nuclear society) Maailmankaikkeuden muodostumisessa fuusio on yksi tärkeimmistä mekanismeista. Maapallomme auringon säteilemä lämpö maanpinnalle tulee auringossa tapahtuvasta fuusioreaktiosta. Auringon sisällä lämpötila on n. 15 mil o C, koska fuusioreaktio vaatii erittäin korkean lämpötilan. Fuusioreaktorissa yritetään toistaa sama ilmiö maan päällä, kuin mitä auringossa tapahtuu. Maan vetovoimasta ja atomien välisistä sidosvoimista johtuen maanpinnalla tarvitaan lämpötilaksi vähintään 150 mil o C. Reaktorissa Deuterium ja Tritium ovat ionisoituneina plasman muodossa. Kuuma plasma on sähköä johtavaa, ja se pidetään irti reaktoriastian seinämistä voimakkaiden magneettien avulla, ja reaktoriastian sisällä on tyhjiö. Fuusioreaktorissa syntyvillä reaktiotuotteilla He:lla ja neutronilla on valtava liikeenergia. He pysyy plasmassa magneettikentän ansiosta ja ydin törmää plasman muihin hiukkasiin luovuttaen liike-energiansa ja auttaa ylläpitämään plasman lämpötilaa. Neutroni puolestaan karkaa plasmasta ja törmää reaktoriastian seinämään. Sen liike-energia muuttuu törmäyksessä lämmöksi aiheuttaen pintamateriaalien lämpenemistä. Korkein lämpökuorma kohdistuu reaktorin alaosaan ja on n. 10 MW/ m 2. Reaktoriastian seinämiä jäähdytetään vedellä ja tällä lämmöllä lämmitetään edelleen vettä, josta saadaan höyryä. Höyryllä pyöritetään puolestaan turbiineja, jotka tuottavat sähköä. Näin ollen fuusioreaktori on eräänlainen lämmönkehitin. Fuusioydinvoiman ja fissioydinvoiman eroja voidaan tarkastella taulukon 4 mukaisesti. Taulukko 4. Fuusio- ja fissioydinvoiman eroja Fuusioydinvoima Deuteriumia ja tritiumia riittää useiksi sadoiksi vuosiksi Ei aiheuta CO2 -päästöjä Ei mahdollisuutta reaktorin ytimen sulamiseen Reaktio ei voi karata hallinnasta Ei tarvetta kuljettaa radioaktiivisia materiaaleja Ei aiheuta pitkäkestoista radioaktiivista jätettä (< 100 v) Reaktorissa plasmaa n. 700 m3 ja massa n. 1,5 g Fissioydinvoima Uraanin loppuminen on näköpiirissä Ei aiheuta CO2 päästöjä Reaktorin ydin voi sulaa Reaktio voi karata hallinnasta Vaatii radioaktiivisten materiaalien kuljetusta Aiheuttaa pitkäkestoista radioaktiivista jätettä (> v) Reaktorissa uraania useita tonneja Fuusioydinvoimaa pidetään lähes saasteettomana, koska itse reaktiossa ei muodostu aktiivisia hiukkasia lainkaan. Aktivoituminen tapahtuu reaktoriastia seinämän materiaaleissa neutronien törmätessä niihin. Materiaalien aktivoitumista pyritään vähentämään materiaalien valinnoilla ja kehittämällä uusia kestävämpiä materiaaleja.

97 96 Fuusioreaktorin tarvitsemaa polttoainetta on saatavilla lähes rajattomasti. Deuteriumia sadaan merivedestä. Tritiumia saadaan litium malmista. Reaktorin tarvitsema tritium tuotetaan reaktorin sisällä asentamalla sen seinämiin litiumia sisältäviä elementtejä. Litrasta merivettä saadaan 33 g deuteriumia ja 5 g:sta litiumia saadaan 5 mg tritiumia. Tämä vastaa energiasisällöltään n. 360 l bensiiniä (EFDA). Fuusiokoneet Fuusioenergian tutkimusta ja tuottamista varten on rakennettu useita pienimuotoisia reaktoreita eri puolille maailmaa. Tärkein koereaktori on Englannissa oleva JET-reaktori. Se on rakennettu luvulla ja on edelleen toiminnassa. JET:ssä on saatu fuusiotapahtuma pysymään yllä joitakin sekunteja. Reaktorin mittakaava on niin pieni, että sen reaktion tuottama lämpö ei riitä kompensoimaan seinämien läpi tapahtuvia lämpöhäviöitä ja sen hyötysuhde on alle 1:n. Reaktorissa on keskitytty tutkimaan plasman hallintaa ja materiaalien ominaisuuksia. Kuvassa 2 on esitetty, miten fuusioreaktoreiden kehityskaari on ajateltu tapahtuvan. JET (Nykyinen) 16 MW DEMO, PROTO (Toimiva laitos 2040) MW ITER (Seuraava) 500 MW Kuva 2. Tokamak-periaatteella toimivien fuusioreaktoreiden kehityskaari

98 97 Seuraavan sukupolven fuusioreaktori tulee olemaan ITER. ITER-reaktori on kooltaan suurempi kuin JET ja siinä on tarkoitus päästä jo pidempiin tuotantojaksoihin sekä tuotantoon, jossa ulos tulevan energian määrä on 10-kertainen sisään syötettyyn energiaan verrattuna. ITER-reaktori ei ole tarkoitettu tuottamaan sähköä, vaan se on koereaktori. Reaktorissa kehitetään materiaaleja, plasmanhallintaa ja teknologiaa seuraavan sukupolven tuotantoreaktoreita varten (DEMO). ITER:n käyttöiäksi on arvioitu n. 20 vuotta. DEMO reaktorin alustava suunnittelu on jo käynnissä ja sen on ajateltu valmistuvan n. vuonna ITER:n fuusioreaktorin rakentamispäätös Ranskaan tehtiin Sijoituspaikaksi ITER:n fuusioreaktorille päätettiin Cadarache Etelä- Ranskassa. Rakennustyöt ovat käynnissä ja reaktorin rakenteiden suunnittelu ja reaktoriastian osien valmistus on aloitettu. Reaktori toteutetaan maailmanlaajuisena suurhankkeena. Toteutuksessa ovat mukana EU, Japani, Venäjä, Kiina, Intia, Etelä Korea ja USA. Kuvassa 3 on reaktorirakennuksen tilanne vuoden 2012 kesäkuussa. Kuvassa on reaktorirakennuksen pohjalle tulevat maanjäristyksen vaimentimet. Tämän rakennelman päälle tulee lattia, jonka päälle itse reaktori pystytetään. ITER-voimalaitos on valmiina käyttöön Kuva 3. ITER reaktorirakennuksen pohja kesäkuussa 2012 (ITER) ITER:n huolto Fuusioreaktorin käynnistämisen jälkeen reaktorin siäsosat muuttuvat aktiivisiksi, ja sinne ei ihmisen ole enää mahdollista mennä huoltamaan sisäpuolisia laitteita. Kaikki huoltotoimenpiteet joudutaan tekemään roboteilla ja manipulaattoreilla etäoperoimalla niitä reaktorin ulkopuolelta. Kuvassa 4 on halkileikkaus ITER:n Tokamak-reaktorista. Reaktoriastian sisäseinämät on päällystetty vaihdettavilla elementeillä (Blankets). Reaktoriastian pohjalla on Divertori. Divertori koostuu 54:stä kasetista. Kasetit ovat painoltaan n kg/kpl. Kasetit on lukittu paikoilleen mekaanisesti. Jokainen kasetti on myös jäähdytetty. Kuvassa 5 on yksittäinen Divertori-kasetti.

99 98 Divertori Kuva 4. Halkileikkaus ITER reaktorista (ITER) Kuva 5. ITER divertorikasetti (ITER) Reaktorin käynnin aikana komponenttien pintamateriaalit kuluvat eroosion vuoksi ja niihin saattaa tulla vaurioita, ja siksi niitä tulee aikaajoin vaihtaa. Divertoriosan vaihto on arvioitu tapahtuvan 4 5 kertaa reaktorin 20 vuoden eliniän aikana. Divertorikasetit vaihdetaan etäoperoiduilla roboteilla (Movers). Robotit on varustettu manipulaattoreilla, joiden avulla avataan kasetin lukitus ja katkaistaan jäähdytysputket sekä hitsataan ne jälleen takaisin uuden kasetin takaisintuonnin yhteydessä. Kasetin vaihto- operaatio on erittäin vaativa toimenpide. Reaktoriastian sisällä vallitsevat olosuhteet ovat vaikeat. Tilaa on erittäin rajoitetusti ja hyvän kamerakuvan saaminen on vaikeaa vallitsevien säteilyolosuhteiden ja ahtauden vuoksi. Operointi tehdään tämän vuoksi rakenteesta olevan 3D-virtuaalimallin avulla. Vaadittava asemointitarkkuus divertoreille reaktoriastian sisällä on muutamia millimetrejä. Operaatiot tehdään kaukana reaktorista sijaitsevasta valvomosta. Suomalaisten rooli ITER:n huollossa Suomessa on tehty ITER:n ja fuusioteknologiaan liittyvää tutkimustyötä vuodesta 1995 asti ja ITER:n reaktorin (divertorien) huoltoon liittyvää tutkimusta ja kehitystyötä yli 10 vuotta. VTT ja Tampereen Teknillinen yliopisto (TTY) ovat mukana kehittämässä ITER:n etähuoltolaitteita.

100 99 VTT:n tutkimushalliin Hervantaan on rakennettu ITER:n koelaitos, joka koostuu reaktoriastian alaosan ja huoltotunnelin täysimittakaavaisesta mallinteesta, divertori-kasetista, divertorin liikuttamiseksi tarvittavasta robotista (CMM Mover) ja robotin päälle tulevasta manipulaattorista sekä valvomosta (kuva 6). Valvomo on sijoitettu siten, että sieltä ei ole suoraa näköyhteyttä ohjattaviin laitteisiin. Koelaitos on toteutettu eurooppalaisena yhteistyönä. Laitoksen metallirakenteet on toimitettu Suomesta. Divertori-kasetti on Luxemburgista. Robotti on valmistettu Espanjassa TTY:n tekemän konseptisuunnittelun pohjalta. Manipulaattori on kehitetty TTY:llä. Ohjausohjelmistot on kehitetty yhteistyönä VTT:n ja TTY:n kesken. Koelaitosta hallinnoi VTT. Eurooppalaista tutkimus- ja kehitystyötä koordinoi Fusion For Energy (F4E). Koelaitteet ovat EU:n komission omistamia. Kuva 6. VTT tutkimushallissa sijaitseva ITER:n koelaitos Koelaitoksen robotti ja manipulaattori toimivat hydrauliikalla, jossa väliaineena on puhdas vesi. Manipulaattori on kiinnitettynä liikkuvalle alustalle robotin päälle (kuva 7). Kuva 7. Vesihydraulinen manipulaattori

101 100 Testiajoja divertorin vaihtamiseksi reaktoriastian sisällä oleville kiskoilla ohjataan erillään olevasta valvomosta. Operointia suorittaa useamman operaattorin tiimi. Kuvassa 8 operointitiimi on suorittamassa kasetin vaihtoon liittyviä toimenpiteitä valvomosta. Kuvassa näkyy monitorilla virtuaalimallinäkymä reaktoriastian sisältä robotin liikkuessa. Kuva 8. Divertori-kasetin etäoperointi käynnissä valvomossa Saavutetut tulokset Tampereella tehdyn tutkimus- ja kehitystyön tuloksina on onnistuttu suorittamaan divertori- kasetin vaihto reaktoriastian sisälle. Onnistumisen edellytyksenä on ollut laaja kehitystyö useilla eri teknologian osa-alueilla. Kehitystyötä on tehty VTT:n ja TTY:n henkilöistä muodostetun n. 25 henkilön tiimin toimesta. Tarvittavia kehitystyön osa-alueita ovat olleet: Virtuaalimallit ja simulointi konseptisuunnittelun apuna Virtuaalitekniikan hyödyntäminen ohjausjärjestelmien suunnittelussa Rakenteiden joustojen mallintaminen virtuaalimalleihin Konenäköjärjestelmät Keinotodellisuus Etäohjausjärjestelmät Luotettavuus, huollettavuus ja toiminnallisuus Operointiproseduurien kehittäminen.

102 101 Käytettävien laitteiden luotettavuus ja toiminnallisuus ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia. Kehitystyössä on analysoitu laitteiden ja niiden komponenttien luotettavuutta ja parannettu niitä sekä kehitetty operointiin liittyviä toimintaproseduureja. Kehitystyön jatkuminen Koelaitteisto on tällä hetkellä vain osa reaktoriastian rakenteesta. Tulevaisuudessa se laajennetaan suuremmaksi n. 80 o sektoriksi reaktoriastiasta. Tämän jälkeen aloitetaan koeajot ja testit tulevalla toisella reaktoriastian toroidiosalla liikkuvalla robotilla. Näiden prototyyppirobottien testausten jälkeen tullaan valmistamaan lopulliset laitteet ITER:ä varten. Mahdollisista laitteiden valmistajista on tällä hetkellä tarjousmenettely Euroopassa käynnissä F4E:n toimesta. Lopulliset laitteet tullaan valmistuttuaan testaamaan rakennetussa testiympäristössä. Mahdollisesti myös tulevat laitteiden ensimmäiset käyttäjät tulevat saamaan koulutuksensa Tampereella. Tutkimus- ja kehitystyön tuottamia tuloksia ja osaamista on myös pystytty siirtämään suomalaisen teollisuuden käyttöön. Yhteenveto Maapallon energiahuolto on murroksessa. Uusia mahdollisia energian tuottamisen keinoja tutkitaan ja kehitetään. Fuusioenergia on yksi varteenotettava vaihtoehto energiatuotannossa. ITER:n fuusioreaktorin rakentaminen Etelä- Ranskaan on tässä prosessissa merkittävä askel eteenpäin. Reaktori valmistuu vuonna 2020 ja otetaan D/T- plasmakäyttöön vuonna Suomalaisella insinöörityöllä on merkittävä osuus tässä kehitystyössä. Tampereelle on rakennettu koelaitos, jossa kehitetään ITER:ä varten reaktoriastian alaosan huoltolaitteita ja etäoperointi tekniikkaa. Tulevaisuudessa tämä avaa mahdollisuuden päästä seuraavan sukupolven fuusioreaktorin kehitystyöhön mukaan. Seuraavan sukupolven reaktori on ensimmäinen kaupallinen tuotantoreaktori ja se valmistuu n. vuonna Suunnittelu on jo aloitettu ja suomalaiset ovat siinä mukana pienellä panoksella. Osallistuminen ITER:n toteutukseen on tuonut merkittävää osaamista suomalaisille ja siitä tulee hyötymään myös suomalainen teollisuus. Lähteet BGR Reserves, Resources and Availibility of Energy Resources Annual Report. Bundesanstalt Fur Geowissenschaft und Rohstoffe. European Fusion Development Agreement (EFDA) Fuusioenergia tulevaisuuden puhtaampaa energiaa. Posteri. European Nuclear Society. ITER. VTT Energy Visions 2050.

103 102 Nanoselluloosa mahdollisuuksien materiaali Heli Kangas Nanoselluloosat ovat pieniä fibrillaarisia eli rihmamaisia tai sauvamaisia selluloosia, joiden ulkoisista mitoista ainakin yksi on välillä nanometriä. Niitä voidaan valmistaa mekaanisesti tai kemiallisesti monenlaisista raaka-aineista tai tuottaa bakteerien avulla sokerista. Ne voidaan jakaa valmistusmenetelmänsä, kokonsa ja ominaisuuksiensa perusteella kolmeen pääluokkaan: mikrofibrilloituun selluloosaan, nanokiteiseen selluloosaan sekä bakteerinanoselluloosaan. Nanoselluloosilla on paljon kiinnostavia ominaisuuksia: ne ovat lujia ja kimmoisia, niiden muototekijä on korkea ja ominaispinta-ala suuri, ne ovat reaktiivisia ja helposti muokattavissa olevia. Nanoselluloosakuidut pystyvät muodostamaan vahvoja verkostoja sekä lujia, läpinäkyviä kalvoja, joilla voi olla kiinnostavia optisia ominaisuuksia. Lisäksi ne ovat uusiutuvista raaka-aineista valmistettuja, ympäristöystävällisiä luonnonmateriaaleja, jotka hajoavat luonnossa ja ovat yhteensopivia luonnonmateriaalien kanssa. Ainutlaatuisten ominaisuuksiensa ansiosta nanoselluloosilla on lukemattomia sovellusmahdollisuuksia. Niitä voidaan hyödyntää pyrittäessä korvaamaan muovipohjaisia materiaaleja uusiutuvilla raaka-aineilla sekä uusien tuotteiden kehityksessä. Mahdollisia käyttökohteita ovat lujuuden lisääminen papereissa, kartongeissa ja pakkauksissa sekä eri teollisuudenalojen, kuten auto- ja rakennusteollisuuden, komposiiteissa. Ne toimivat reologian apuaineina erilaisissa teollisissa sovelluksissa, kuten maaleissa, päällysteissä, öljynporauksessa, elintarvikkeissa, lääkkeissä ja kosmetiikassa. Läpinäkyviä, joustavia ja tiheitä kalvoja voidaan hyödyntää pakkauksissa ja elektronisina näyttöinä. Vettä suosivina ja suuren ominaispinta-alan omaavina materiaaleina ne pystyvät imemään, pidättämään ja luovuttamaan nesteitä hallitusti ja ovat omiaan erilaisiin hygieniatuotteisiin kuten vaippoihin. Puhdasta ja lujaa bakteeriselluloosaa voidaan käyttää kudosten korjauksessa ja kudossiirteinä sekä haavasiteinä. Kirjoittaja tekniikan tohtori puunjalostustekniikan alalta ja työskentelee Senior Scientistinä VTT:llä.

104 103 Mitä ovat nanoselluloosat? Selluloosa on yksi tärkeimmistä ja runsaimmin esiintyvistä luonnonpolymeereistämme. Raaka-ainelähteenä se on lähes ehtymätön ja kestävän kehityksen mukainen. Selluloosan hyviä ominaisuuksia on jo pitkään hyödynnetty niin paperinvalmistuksessa, rakentamisessa ja energian lähteenä kuin kemikaalien valmistuksessakin. Viime vuosien aikana kiinnostusta ovat herättäneet erityisesti nanoselluloosat; niiden ainutlaatuiset ominaisuudet ja mahdolliset käyttökohteet. Nanoselluloosaa voidaan valmistaa puusta, sellumassoista, kasveista, metsä-/maatalousjätteistä tai jopa eläinten kuoresta erilaisten mekaanisten, kemiallisten ja entsymaattisten menetelmien avulla, tai sitä voidaan tuottaa glukoosista bakteerien avulla. Syntynyttä selluloosakuitua, jonka ulkoisista mitoista ainakin yksi on nanoskaalalla, eli välillä nm, kutsutaan yleisesti nanoselluloosaksi. Yksittäisen nanoselluloosakuidun pituus on yleensä useita mikrometrejä. Yksittäiset nanokuidut voivat myös liittyä yhteen muodostaen materiaalin, jonka ulkoiset mitat ovat mikrometriluokkaa. Nanoselluloosien ominaisuudet ovat toisaalta samat kuin niiden lähtöaineen selluloosan; ne ovat hydrofiilisiä eli vesihakuisia, kemiallisesti helposti muokattavia ja muodostavat monipuolisia kuiturakenteita. Tämän lisäksi niillä on nanokokoisen aineen ominaisuudet, jotka johtuvat pääasiassa niiden pienestä koosta sekä suuresta ominaispinta-alasta: reaktiivisuus ja hyvä sitoutumiskyky. Nanomateriaalien ominaisuudet tekevät nanoselluloosista kiinnostavia uusia raaka-aineita niin vanhoihin kuin uusiinkin tuotteisiin. Nanoselluloosat voidaan jakaa valmistusmenetelmänsä, kokonsa ja ominaisuuksiensa perusteella kolmeen pääluokkaan: mikrofibrilloituun selluloosaan (microfibrillated cellulose, MFC), nanokiteiseen selluloosaan (nanocrystalline cellulose, NCC) sekä bakteerinanoselluloosaan (bacterial nanocellulose, BNC). Mikrofibrilloidut selluloosat valmistetaan yleensä mekaanisen käsittelyn avulla, kuiduttamalla sellukuituja esimerkiksi jauhimessa tai fluidisaattorissa, jolloin soluseinän muodostavat yksittäiset mikrofibrillit saadaan eroamaan toisistaan. Mekaaniseen käsittelyyn voidaan myös yhdistää erilaisia kemiallisia tai entsymaattisia esikäsittelyjä, jolloin mikrofibrillien erottuminen helpottuu ja prosessin energiankulutus pienenee. Mekaanisen kuidutuksessa syntyvä materiaali on varsin heterogeenistä, koostuen eri kokoisista kuiduista ja kuidunkappaleista. Puhtaasti mekaanisesti valmistettujen mikrofibrilloitujen selluloosakuitujen leveys on yleensä luokkaa nm ja niiden pituus useita mikrometrejä (Kuva 1). Mikrofibrilloidut selluloosat ovat hyvin haaroittuneita ja taipuisia ja niiden muototekijä (pituus/leveys) on korkea. Kuitujen pinnalla olevien vapaiden hydroksyyliryhmien johdosta mikrofibrilloidulla selluloosalla on voimakas taipumus aggregoitua eli liittyä yhteen muodostaen suuremman fibrillikasauman. Näin tapahtuu erityisesti mikrofibrilloitua selluloosaa kuivattaessa. Liuoksessa mikrofibrilloitu selluloosa muodostaa vahvan geelin jo alhaisissa pitoisuuksissa. Mikrofibrilloidusta selluloosasta käytetään myös nimitystä nanofibrilloitu selluloosa, erityisesti silloin kun mekaanisen käsittelyn lisäksi valmistuksessa on käytetty jotakin kemiallista tai entsymaattista käsittelyä.

105 104 Kuva 1. Pyyhkäisyelekronimikroskooppikuva mikrofibrilloidusta selluloosasta. Valmistettu Masuko-jauhimella VTT:llä kolmella läpiajolla. a) Kuvan suurennos 3 500x, b) kuvan suurennos x. Nanokiteiset selluloosat valmistetaan käsittelemällä selluloosaraaka-ainetta voimakkaalla hapolla, tyypillisesti rikkihapolla. Happokäsittelyssä mikrofibrillit katkeavat poikittaisessa suunnassa, selluloosan ei-kiteisen eli amorfisen alueen kohdalta. Happohydrolyysin jälkeen materiaali hajotetaan mekaanisella käsittelyllä, kuten ultraäänellä tai sonikoimalla, jolloin muodostuu sauvamaisia nanokokoisia selluloosakiteitä. Nanokiteisen selluloosan leveys on tyypillisesti välillä 2 20 nm, niiden pituusjakauman ollessa laaja, lähtien nm pituudesta ja jatkuen jopa yli 1 µm pituuteen (Kuva 2). Mikrofibrilloituun selluloosaan verrattuna nanokiteisen selluloosan muototekijä on matala eivätkä ne ole haaroittuneita. Valmistustavastaan johtuen nanokiteinen selluloosa ei sisällä amorfista selluloosaa, joten sen kiteet eivät ole mikrofibrilloidun selluloosan tapaan taipuisia. Liuoksessa nanokiteet esiintyvät kolloidaalisina partikkeleina. Rikkihappohydrolyysissä kiteet saavat pinnalleen sulfaattiryhmän ja vahvan negatiivisen varauksen, jonka ansiosta ne ovat kolloidaalisesti vakaita eivätkä aggregoidu. Kuivattaessa nanokiteet liittyvät yhteen suuremmiksi kiteiksi, ns. mikrokiteiksi, mutta pintavarauksen ansiosta niiden uudelleendispergointi liuokseen on mahdollista. Kuva 2. Atomivoimamikroskooppikuva nanokiteisestä selluloosasta (Tammelin ja Kontturi 2010). Bakteerinanoselluloosaa muodostuu glukoosista polymeraation kautta. Bakteeriselluloosaa pystyy valmistamaan joukko bakteereita, esim. Acetobacter xylinum, jotka muodostavat selluloosaa biosynteesin avulla ja erittävät sen soluseinänsä läpi solun ulkopuolelle. Tuloksena syntyy paksua, geelimäistä massaa, jolla on erittäin hienojakoinen verkostorakenne. Verkoston muodostavat nauhamaiset fibrillit, joiden leveys on noin nm. Nämä koostuvat edelleen hienommista nanofibrilleistä, joiden leveydet ovat luokkaa 2 4 nm (Kuva 3). Bakteerinanoselluloosa on hyvin puhdasta selluloosaa, jolla on korkea moolimassa ja kiteisyys (60 80 %). Huokoisuutensa ja suuren spesifisen pinta-alansa ansiosta bakteeriselluloosa on erittäin hydrofiilistä ja sen vedenpidätyskyky on korkea. Se on tyypillisesti mekaanisesti erittäin kestävää mutta myös elastista ja muovattavissa olevaa. Bakteeriselluloosan valmistusta kaupallisiin tarkoituksiin rajoittavat korkeat tuotantokustannukset sekä selluloosan hidas tuotantonopeus.

106 105 Kuva 3. Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva bakteeriselluloosasta (Näytteen toimitti Professori Alexander Bismarck, Imperial College of London). Ainutlaatuiset ominaisuudet lukemattomat sovellusmahdollisuudet Lujuutta keveisiin materiaaleihin Nanoselluloosa on arvioitu lujaksi ja joustavaksi materiaaliksi, jota voidaan lisäaineena käyttää lujuusominaisuuksien parantamiseen paperi- ja kartonkituotteissa kuten pakkauksissa sekä komposiiteissa. Paperinvalmistuksessa mikrofibrilloidut selluloosat vahvistavat puukuitujen verkoston välisiä sidoksia ja mahdollistavat korkeamman täyteainepitoisuuden paperissa, jolloin tuotteelle saadaan paremmat optiset ominaisuudet sekä neliömassan laskiessa alemmat kustannukset. Mikrofibrilloidut selluloosat soveltuvat käytettäväksi vahventimina komposiiteissa paitsi lujuus- ja kimmo-ominaisuuksiensa, myös sopivan kokonsa takia: ne ovat kapeita mutta riittävän pitkiä jakamaan rakenteeseen kohdistuvaa rasitusta. Puhtaasti kiteistä selluloosaa sisältävien, sauvamaisten nanoselluloosakiteiden etuina komposiittisovelluksissa voidaan puolestaan pitää parempaa dispergoituvuutta, alhaisempaa kosteuden absorptioa sekä suurta ominaispinta-alaa. Nanokiteisen selluloosan avulla voidaan komposiitteihin tuoda myös toiminnallisuutta. Bakteeriselluloosilla puolestaan on luonnonkuituja paremmat kimmo-ominaisuudet. Nanoselluloosien avulla vahvennettuja polymeerikomposiitteja voidaan käyttää korvaamaan perinteisestä muovista valmistettuja osia, kuten autoteollisuuden komposiitteja, jolloin tuotteista tulee paitsi lujuusominaisuuksiltaan parempia, myös kevyempiä ja paremmin kierrätettäviä. Bakteeriselluloosat soveltuvat puhtautensa ja bioyhteensopivuutensa ansiosta esimerkiksi lääketieteellisten komposiittien materiaaleiksi.

107 106 Nesteiden koostumuksen hallinta Mikrofibrilloidut selluloosat muodostavat geelin vesiliuoksessa jo hyvin alhaisissa pitoisuuksissa. Geelit ovat kuitenkin leikkausohenevia eli niiden viskositeetti laskee leikkausvoimien vaikutuksesta. Mikrofibrilloitua selluloosaa voidaankin käyttää reologian apuaineena esimerkiksi paperi-, maali-, elintarvike-, lääke-, kosmetiikka- ja öljyteollisuudessa. Paperiteollisuudessa sitä voidaan hyödyntää lisäaineena paperin päällysteessä ja maaliteollisuudessa paksuntimena ehkäisemään maalin valumista. Elintarviketeollisuudessa mikrofibrilloitu selluloosa voi toimia paitsi paksuntimena, myös stabilointiaineena. Bakteeriselluloosaan pohjautuva elintarvike on Aasiassa yleinen nata de coco, jota käytetään muun muassa jälkiruokana tai makeisena. Sileät, läpinäkyvät kalvot Nanoselluloosasta on mahdollista valmistaa ohuita, lujia, joustavia ja läpinäkyviä kalvoja eri sovelluksiin (Kuva 4). Mikrofibrilloidusta selluloosasta valmistettujen kalvojen läpinäkyvyys kasvaa mekaanisen käsittelyn intensiteetin lisääntyessä, eli mitä hienjakoisempaa materiaali on, sitä suurempi on sen läpinäkyvyys. Sauvamaiset nanokiteet puolestaan muodostavat liuoksessa kriittisen konsentraation ylittyessä järjestäytyneen rakenteen, joka on mahdollista säilyttää liuoksesta valmistetussa kalvossa. Itsekseen järjestäytyminen antaa liuokselle nestekideominaisuuksia, johtaen ainutlaatuisiin optisiin ominaisuuksiin kalvoissa. Tätä ominaisuutta voidaan hyödyntää käyttämällä nanokiteistä selluloosaa optisina merkitsijöinä esimerkiksi turvapapereissa, henkilötodistuksissa ja luottokorteissa. Lisäksi nanoselluloosakalvoja voidaan käyttää esimerkiksi barrier-materiaaleina elintarvikepakkauksissa sekä materiaalina elektronisissa näytöissä. Huokoiset, reaktiiviset verkostorakenteet Pinnallaan olevien hydroksyyliryhmien ansiosta selluloosakuidut pystyvät muodostamaan vahvoja vetysidoksia. Nanokokoisten selluloosakuitujen muodostamien verkostojen lujuutta kasvattavat entisestään niiden suuri ominaispinta-ala, joustavuus, pieni koko ja korkea muototekijä. Nanoselluloosien verkostonmuodostustaipumusta voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi hydrogeelien valmistuksessa, jotka sopivat erilaisiin lääketieteellisiin ja farmaseuttisiin sovelluksiin kuten lääkeaineiden hallittuun luovutukseen ja erilaisiksi sensoreiksi. Kuivatut nanoselluloosaverkostot, ns. aerogeelit, puolestaan soveltuvat erilaisten rakennusmateriaalien kuten äänieristeiden, sekä bioaktiivisten suotimien valmistukseen. Bakteerinanoselluloosan käyttöä kudossiirteenä on tutkittu pitkään ja siitä valmistettua haavalevyä on jo markkinoilla.

108 107 Kuva 4. Mikrofibrilloidusta selluloosasta valmistettu läpinäkyvä kalvo (http://www.vtt.fi/news/2012/ _birch_fibril_pulp.jsp). Vettä sitovat, pidättävät ja hallitusti luovuttavat verkostot Selluloosa on hydrofiilinen eli vesihakuinen materiaali ja nanoselluloosien suuri ominaispinta-ala vaikuttaa edelleen lisäävästi niiden vedenimemiskykyyn. Sovelluksesta riippuen nanoselluloosien vesihakuisuus voi olla joko positiivinen tai negatiivinen ominaisuus. Vedensitomis- ja pidätyskykyä voidaan hyödyntää erilaisissa hygieniatuotteissa kuten siteissä ja vaipoissa sekä muissa absorboiviin kuitukankaisiin perustuvissa tuotteissa kuten haavasiteissä. Elintarviketeollisuudessa nanoselluloosaa voidaan käyttää leivonnan apuaineena kosteuden säilyttämisessä sekä vähäkalorisissa elintarvikkeissa tuomassa kylläisyyden tunnetta.

109 108 Nanoselluloosan turvallisuus Tähän mennessä suoritetuissa tutkimuksissa mikrofibrilloidun selluloosan ei ole todettu olevan ihmisen terveydelle tai ympäristölle vaarallinen ja sen valmistuksen aiheuttama työturvallisuusriski on arvioitu pieneksi (Pitkänen et al. 2010; Vartiainen et al. 2011). Nanokiteisen selluloosan ympäristövaikutuksia on tutkittu laajalti tuotteen rekisteröintiä varten Kanadassa, missä uusille tuotteille on asetettu tarkat tietovaatimukset ennen niiden pääsyä markkinoille. Tutkimusten perusteella nanokiteinen selluloosa ei ole myrkyllistä luonnossa esiintyville eliöille tai haitallinen ympäristölle. Tuotannon häiriöiden eli suurten päästöjen ympäristövaikutukset sekä työntekijöiden altistuminen valmistuksen aikana aerosolissa oleville nanopartikkeleille arvioitiin myös pieniksi (O Connor 2009; Kovacs 2010). Nanoselluloosan nykytilanne ja tulevaisuus Nanoselluloosalla tai sitä muistuttavilla tuotteilla on tällä hetkellä muutama kaupallinen toimittaja, kuten saksalainen J. Rettenmaier & Söhne Gmbh sekä japanilainen Daicel Corporation. Kanadalainen CelluForce avasi nanokiteisen selluloosan koetuotantolaitoksensa tammikuussa 2012, tavoitteenaan tonnin päivätuotanto ko. vuoden aikana. Suomessa UPM on aloittanut biofibrillien esikaupallisen valmistuksen ja Stora Enso on ilmoittanut rakentavansa tuotantolaitoksen mikrofibrilloidun selluloosan esikaupallista valmistusta varten. Pilot mittakaavan laitoksia on käynnissä lukuisia eri puolilla maailmaa, esimerkiksi Ruotsissa Innventia tuottaa mikrofibrilloitua selluloosaa 100 kg päivässä ja Kanadassa nanokiteistä selluloosaa valmistavat BioVision ja Alberta Technology Futures. Vaikka nanoselluloosilla on paljon mahdollisia sovelluskohteita, läpimurtoa teollisissa sovelluksissa ei ole vielä tapahtunut. Nanoselluloosaa hyödyntäviä tuotteita odotetaan kuitenkin markkinoille jo lähitulevaisuudessa. Suurimmat markkina- alueet ovat tällä hetkellä komposiitit sekä paperi ja kartonki. Lähitulevaisuudessa erityisesti lääketeollisuus ja elektroniikka tulevat kasvattamaan osuuttaan markkina-alueina. Nanoselluloosan tuotantomäärien ennustetaan kasvavan moninkertaisiksi muutaman seuraavan vuoden aikana (Kuva 5). Kuva 5. Nanoselluloosan tuotantomäärien kehitys vuosina sekä ennuste vuosille 2017 (Future Markets Inc.).

110 109 Lähteet Hubbe, M.A., Rojas, O., Lucia, L.A. ja Sain, M Cellulosic nanocomposites: A review. BioResources 3(3): Kangas, H Soveltajan opas mikro- ja nanoselluloosille. Saatavilla ( ): mikro ja_nanoselluloosille/ Klemm, D., Kramer, F., Moritz, S., Lindström, T., Ankerfors, M., Gray, D. ja Dorris, A Nanocelluloses: A new family of nature-based materials. Angew. Chem. Int. Ed. 50: Kovacs, T., Naish, V., O Connor, B., Blaise, C., Gagne, F., Hall, L., Trudeau, V., Martel, P An ecotoxicological characterization of nanocrystalline cellulose (NCC). Nanotoxicology 4: Nanocellulose: A technology and market study Future Markets Inc. O Connor, B Ensuring safety of manufactured nanocrystalline cellulose. OECD Conference. Pariisi Pitkänen, M., Sneck, A., Hentze, H.-P., Sievänen, J., Hiltunen, J., Hellén, E., Honkalampi, U., von Wright, A Nanofibrillar cellulose Assessment of cytotoxic and genotoxic properties in vitro. Tappi International conference on nanotechnology for the forest products industry. Espoo, Tappi. Siro, I. ja Plackett, D Microfibrillated cellulose and new nanocomposite materials: a review. Cellulose 17: DOI /s y Tammelin, T. ja Kontturi, E Some aspects on dissolution of cellulose monitored by QCM-D distinction between amorphous and crystalline cellulose. 239th ACS National Meeting. San Francisco, CA, USA American Chemical Society. Vartiainen, J., Pöhler, T., Sirola, K., Pylkkänen, L., Alenius, H., Hokkinen, J., Tapper, U., Lahtinen, P., Kapanen, A., Putkisto, K., Hiekkataipale, P., Eronen, P., Ruokolainen, J., Laukkanen, A Health and environmental safety aspects of friction grinding and spray drying of microfibrillated cellulose. Cellulose 18: DOI: /s

111 110 Hitsauksen laadunhallinnan kehitys Jarmo Kovanen Hitsauksen laadunhallinnassa on tapahtunut melkoinen muutosvyyhti työelämässä ja koulumaailmassa. Hitsauksen laadunhallintaan liittyviä vaatimuksia muutettiin vuonna Nykyisin voimassa oleva standardi on tuonut hitsauksen laadunhallinnalle kansainvälisen statuksen. Koneja metallialan kansallisessa opetussuunnitelmassa (KoMe) vuodelta 2010 on huomioitu työelämän vaatimukset. Työelämässä hitsauksen laadunhallinta antaa yrityksille huomattavia etuisuuksia. Sen kulmakivinä ovat osaava henkilöstö ja hitsauksen toistettavuuden varmistamiseksi tehdyt hitsausohjeet. Teollisuudessa laadunhallintaa määrittävät standardit, viranomaismääräykset ja tilaajan vaatimukset. Keskeisiä asioita ovat katselmukset, joissa tehdään suunnitelma tuotteen vaatimuksista ja verrataan sitä yrityksen kykyyn toimittaa tuote tai palvelu. Hitsaushenkilöstön pätevyysvaatimuksia on muutettu. Hitsauksen koordinointihenkilöstöä ovat kansainvälinen hitsausinsinööri, kansainvälinen hitsausteknikko ja kansainvälinen hitsausneuvoja. Laadunhallinta koskee myös huoltoa ja tuotannonsuunnittelua sekä alihankkijoita. Hitsaajan koulutus ammatillisessa oppilaitoksessa kestää kolme vuotta. Opiskelussa saadaan tietoa erilaisista hitsausprosesseista ja tehdään asiakastyössä tarvittavia hitsauksia. Hitsaajan pätevyys osoitetaan erilaisilla harjoituksilla; niissä tehdään opetussuunnitelman mukaiset hitsaukset. Kirjoittaja on valmistunut kone- ja laiteautomaation insinööriksi TAMKista vuonna 2002 ja on suorittanut kansainvälisen hitsausinsinöörin (IWE) tutkinnon. Hän opettaa Pirkanmaan ammattiopistossa hitsausta ja opiskelee samalla ylempää amk-tutkintoa TAMKissa. Johdanto Hitsauksen laadunhallinnassa työelämässä ja koulumaailmassa on tapahtunut melkoinen muutosvyyhti. Opetuksen sisältöä määräävässä kansallisessa opetussuunnitelmassa eli OPS:ssa on huomioitu työelämän vaatimuksia. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Suomen teollisuus joutuu nostamaan laatuun liittyviä vaatimuksia ja samalla kilpailemaan tietynlaisista etuisuuksista. Nykymuotoiseen Hitsauksen laadunhallintaan liittyviä vaatimuksia muutettiin vuonna Aluksi hitsauksen laadunhallinnassa käytettiin SFS EN 729 sarjaa, jota seurasi SFS EN ISO 3834 sarja, jolloin hitsaukseen liittyvä laadunhallinta sai kansainvälisen statuksen. Työelämässä hitsauksen laadunhallinta jatkaa voittokulkuaan. Yritykset, jotka toteutta-

112 111 vat tai sitovat yrityksen hitsaavan tuotannon noudattamaan laadunhallintaa, saavat huomattavaa etuisuutta verrattuna niihin, jotka eivät käytä sitä. Hitsauksen laadunhallinnan kulmakiviä ovat osaava henkilöstö ja hitsauksen toistettavuuden varmistamiseksi tehdyt WPS:t eli hitsausohjeet. Koulumaailma on seurannut kiinteästi yritysmaailmassa tapahtuvia muutoksia ja vaatimuksia. Kansallisen opetussuunnitelman laatijoina toimii mm. hitsaajan teollisuuden ja koulutuksesta vastaavia asiantuntijoita, joiden määrityksestä OPS:aan on sidottu Hitsauksen laadunhallintaan liittyviä säännöksiä, mm. standardeja. Hitsauksen laadunhallintaan liittyvät asiat vaatisivat valtavaa tiedonsiirtoa ja siihen tarvittava aika olisi monta kuukautta, joten esitän tässä luennossa asiat lyhennettynä ja pyrin tuomaan asiasisällön pääasiat esille. Itse toimin tällä hetkellä PIRKOn eli Pirkanmaan Koulutuskonserni-kuntayhtymän Pirkanmaan Ammattiopiston (PAO) toisen asteen opettajana kolmatta vuotta. Pääaineena on valmistustekniikan koulutusohjelma, jossa opetan hitsausta: levy- ja hitsaustyö, automatisoitu- ja mekanisoitu hitsaus ja asennushitsaus. Kone- ja laiteautomaation insinöörin (AMK) lisäksi olen suorittanut Kansainvälisen Hitsausinsinööri eli IWE tutkinnon. Aikaisemmin olen suorittanut konstruktioteknikon tutkinnon. Lisäksi minulla on paljon muita ursseja ja pätevyyksiä. Tällä hetkellä opiskelen TAMKin ylempää amk-tutkintoa (YAMK) hyvinvointitekniikan opintolinjalla, jossa yhdistellään tekniikan osaajien ja sosiaalipuolen osaajien tietotaitoja eli kyseessä on mielenkiintoinen ja opettavainen tulevaisuuden alan osaamistaitojen toiminto. Noin 25 vuoden työkokemukseni on erilaisten energian tuotantolaitosten asennus-, korjaus- ja muutostyötoiminnoista sekä uusien tuotantolaitosten rakentamisesta, mm. OL3, Biopolttolaitokset ja Neste Oil Oy:n putkistot. Lisäksi olen toiminut öljynporauslauttojen alihankintatoiminnoissa ja laiteasennuksissa sekä terästuotannon alkulähteellä. Hitsauksen laadunhallinta teollisuudessa Aloittaessani työskentelyn hitsaavassa teollisuudessa toimin kuuluisan Oy Tampella Ab hitsaajana Tampereen Messukylässä vuonna Silloin tutustuin hitsaukseen liittyviin vaatimuksiin tekijän näkökulmasta. Hitsaajalta vaadittiin standardin mukaisia hitsaajan pätevyyskokeita erilaisissa asennoissa ja erilaisille materiaaleille. Hitsasin osastolla vuoteen 1985, jolloin hain silloiseen Tampereen teknilliseen oppilaitokseen eli Tekuun kone- ja metallialan oppilinjalle. Vuonna 1993 tutustuin ns. luvanvaraiseen hitsaukseen, toimin työnjohtajana asennusyrityksessä, joka valmisti paineenalaisia putkistoja paperi- ja kartonkikoneille. Toimin noin 2 3 vuotta paineenalaisten osien valmistuksessa, jolloin hain silloisen painelain mukaista Valmistuksen Valvojan pätevyyttä. Painelaki lakkasi vuonna 2002, jolloin tapahtui radikaali sääntöjen muutos hitsaavassa teollisuudessa: astui voimaan Painelaitelaki ja siihen liittyvät asetukset sekä päätökset. Painelain mukaisessa toiminnassa Valmistuksen Valvoja vastasi paineenalaisten osien valmistuksesta lain alaisuudessa eli valvontavastuu oli henkilökohtainen. Painelaitelain myötä vastuu siirtyi yrityksille. Teollisuudessa hitsauksen laadunhallinnan käyttöä määrittävät erilaiset vaatimukset; nämä vaatimukset tulevat yleensä kohteesta. Kohteeseen liittyviä vaatimuksia tulee mm.: tuotestandardeista viranomaismääräyksistä tilaajan vaatimuksesta. Tuotestandardeja ovat mm. Teollisuusputkistot SFS EN 13480, Metalliset teollisuusputkistot. Viranomaismääräyksiin liittyvät lait ja asetukset työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM,

113 112 entinen KTM eli kauppa ja teollisuusministeriö). Onko hitsauksen laadunhallinnasta hyötyä muualla kuin tiettyjen hitsaukseen liittyvien vaatimusten täyttämisessä? On, jos yritys kiinnittää huomiota hitsaukseen, säästää se huomattavia rahallisia ja työhön liittyviä laatu- ja valmistuskustannuksia. Hitsauksen laadunhallinnassa keskeisiä asioita ovat katselmukset. Niiden perusteella valmistaja tai hitsaustyön alihankkija tekee alustavan suunnitelman siitä, mitä vaatimuksia tuotteella tulee olemaan ja vertaavat sitä yrityksen kykyyn toimittaa tuote tai palvelu. Mikäli katselmukset on suoritettu oikein, säästetään loppupäässä huomattavasti taloudellisia ja valmistuksellisia resursseja. Hitsauksen laadunhallinnassa otetaan kantaa myös alihankintaan. Alihankkijan on täytettävä samat vaatimukset kuin valmistajan tai sopimuksen tehneen palvelutoimittajan. Vaatimukset ovat säilyneet melko pitkään SFS EN 729:stä SFS EN ISO 3834:ään asti. Hitsaushenkilöstöön kuuluvien hitsaajien ja hitsausoperaattorien pätevyysvaatimuksiin on tullut selkeitä muutoksia. Manuaalihitsaajat pätevöidään teräkselle SFS EN mukaisesti. Sen sisältöön on tullut muutoksia, viimeinen versio on vuodelta Muut hitsauksen henkilöstöön kuuluvat ovat kokeneet muutoksen kansainväliseksi ISO-standardiksi esim. hitsauksen koordinointi standardi SFS EN 719:stä SFS EN ISO 14731:een. Standardi antaa ohjeistuksen, mitä suosituksia koordinointihenkilöstön tuli sisältää. Nämä vaatimukset tulevat ilmi tuotestandardeissa. Tuotestandardissa saatetaan asettaa vaatimuksia koordinointihenkilöstön pätevyyden suhteen. Hitsauksen koordinointihenkilöstöä ovat ao. standardin suosituksen mukaisesti IWE (Kansainvälinen hitsausinsinööri), IWT (Kansainvälinen hitsausteknikko) ja IWS (kansainvälinen hitsausneuvoja). IWE ja IWT koulutusta antaa Suomessa Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Tarkastushenkilöstön pätevyyteen on tullut hieman muutoksia, tarkastajana toimijalla on luokitukset level 1, 2 ja 3, josta 3 on korkein vaatimus. Hitsauksen laadunhallinta on aina vaatinut tuotantovälineiden ohjattua ja systemaattista huoltoa. Tuotantokalustoon kuuluvat hitsauskoneet, mittalaitteet ja koestuslaitteet sekä kaikki muut laitteet, jotka jollakin tavalla suoranaisesti osallistuvat hitsauksen tuotteen eli hitsin syntyyn. Hitsauksen laadunhallinnassa on osio tuotannon suunnittelulle. Sillä määritetään, miten hitsattu rakenne tai hitsi aiotaan tehdä. Hitsauksen suunnittelun tekevät suunnittelija ja hitsauksesta vastaava henkilö yhteistyössä. Suunnittelija suunnittelee rakenteen ja miten ao. hitsi aiotaan hitsata, hitsauksesta vastaava henkilö on mukana suunnittelussa asiantuntijana, ottaa kantaa ao. ratkaisuun ja antaa oman kokemuksensa ja tietämyksensä asiasta. (Entinen SFS EN 729, Tuotannonsuunnittelu è SFS EN ISO 3834, Hitsaustoiminnot, jonka yksi osio on Tuotannonsuunnittelu.) Hitsauksen laadunhallinnan tärkeimpiä kulmakiviä yhdessä hitsaushenkilöstön kanssa ovat hitsausohjeet. Hitsausohjeiden kehitys on ollut voimakasta johtuen uusista hitsausmenetelmistä, vanha SFS EN 288 sisälsi 8 osaa ja uusi SFS EN ISO sisältää 11 osiota, sen lisäksi 2 osiota SFS EN ISO ja 2, vedenalainen hitsaus. Hitsausohjeet WPS (Welding Procedure Specification) muodostuvat pwps (premilary Welding Procedure Specification) alustuksesta. Ennen kuin voidaan hitsata luokiteltuun painelaitteeseen hitsi, on sille tehtävä toimenpiteitä, jolla varmistetaan hitsin toimivuus rakenteesta. Näitä toimenpiteitä ovat: pwps laatiminen hitsauksen suoritus NDT testaus ( Non Destructive Testing) DT testaus (Destructive Testing) WPQR ( Welding Procedure Qualification Records) WPS.

114 113 Hitsausohjeiden hyväksyntä on kallista ja vaatii yritykseltä selkeää panostusta hitsauksen laadunhallintaan. Hitsausohjeiden laadinnassa ja toteuttamisessa tarvitaan asiantuntijaa (IWE, IWT ja IWS), asiantuntijalla on kyky ja taito suunnitella standardin mukainen hitsausohje, jonka kattavuus on mahdollisimman suuri ja sitä voidaan käyttää yrityksen muissa hitsaustoiminnoissa. Hitsauksen laadunhallintaan liittyvät kiinteästi myös työohjeet, joilla voidaan suorittaa hitsausta. Työohje on kirjallinen esitys siitä, miten työ voidaan suorittaa niin, että se täyttää vaatimukset. Hyväksytetyt hitsausohjeet kuuluvat luokitellussa hitsauksessa työohjeeseen. Hitsauslisäaineiden ja materiaalien suhteen hitsausohjeet kulkevat käsi kädessä, hitsauslisäaineiden varastointia ja käsittelyä määrittävät ao. lisäaineen valmistaja ja tuotestandardit ja tietyissä tapauksissa lait ja asetukset. Samoin on materiaalien käsittelyssä ja varastoinnissa. Lisäksi lisäaineilta ja valmistusmateriaaleista saatetaan vaatia erityistä eräkohtaista testausta. Hitsauksen laadunhallinta koulussa Koulussa hitsauksen kehitys on ollut huimaa, ammatillisissa oppilaitoksissa on panostettu hitsauksen perusosaamiseen. Opettajia on koulutettu ja useimmat hitsausalan opettajista tulevat hitsaavasta teollisuudesta, jolloin heillä on kokemuksen luoma ja melko tarkka tieto siitä, millaisia vaatimuksia nykypäivän teollisuus vaatii. Opetushenkilöstö on käynyt pedagogisen koulutuksen, ja tämän lisäksi heillä saattaa olla hitsauksen kokemuksen lisäksi hitsauksen asiantuntijan pätevyys (IWE, IWT tai IWS), jolloin heidän tietonsa, mikäli se on mahdollista siirtää opetukseen, on mittaamattoman arvokasta. Tämän päivän oppilailla on tarpeeksi tietoa. Tämän lisäksi vaaditaan motivaatiota ja riuskaa otetta oman alansa hallitsemiseen. Ilokseni olen välillä huomannut, että oppilas on valinnut hitsauksen opintosuunnakseen ja haluaa edetä eteenpäin omalla urallansa. Olen kehottanut oppilaita usein lukemaan itsensä insinööriksi tai erikoistumaan omalle alallensa. Hitsaukseen liittyvässä koulutuksessa tehdään Hitsauksen laadunhallinnan toimintoja, joita ovat mm.: hitsaajan pätevyydet SFS EN ja SFS EN ISO hitsiluokat (SFS EN ISO 5817) hitsausohjeet (pwps) hitsaukseen liittyvät suoritukset (dokumentoidut ohjeet) tarkastukset laitteiden päivittäiset huollot ja toimenpiteet. Koulutukseen liittyvät vaatimukset tulevat kansallisesta OPS:sta eli Kone- ja metallialan opetussuunnitelmasta KOME Oppilaalle annetaan tietoa erilaisista hitsausprosesseista ja hitsataan erilaisia harjoituksia, jotka kulminoituvat asiakastyössä. Oppilaitoksena PIRKO on uudistanut opetusvälineistöään ja tänä päivänä hitsaukset voidaan suorittaa kahdella robottiasemalla, josta toinen on siirrettävä robottiasema. Opetuskäytössä on myös mekaaniset hitsauslaitteet mm. Orbitaalihitsaus ja mekaaniset kuljettimet. Manuaalihitsauksessa hitsataan MIG/MAG -hitsausprosesseilla mm. pulssihitsaus, tuplapulssihitsaus ja kylmäkaarihitsaus sekä puikko- ja TIG -hitsausprosessit. Lisäksi oppilaille opetetaan kaarijuottoprosessilla juottamista. Hitsaajan pätevyys osoitetaan erilaisilla harjoituksilla, hitsataan opetussuunnitelman mukaiset hitsaukset, joiden perusteella oppilas saa arvosanan. Opiskelu kestää kolme vuotta.

115 114 Lähteet Kone- ja metallialan perustutkinto Opetussuunnitelma. Opetushallitus. Helsinki. Saatavilla: Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Hitsausinsinöörin koulutus. Saatavilla: lut.fi/koulutukset.asp?kid=2187 SFS EN Hitsauksen koordinointi. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. (Kumottu.) SFS EN 288. Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. (Kumottu.) SFS EN Hitsauksen laatuvaatimukset. Metallisten materiaalien sulahitsaus. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. (Kumottu.) SFS EN ISO Hitsauksen koordinointi. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. SFS EN ISO Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. SFS EN ISO Metallien sulahitsauksen laatuvaatimukset. Osa 1. Laatuvaatimustason perusteet. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. SFS EN ISO Metallien sulahitsauksen laatuvaatimukset. Osa 5. Tarvittavat asiakirjat standardien ISO , ISO ja ISO mukaisten vaatimusten osoittamiseksi. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Suomen Hitsausteknillinen Yhdistys. Saatavilla:

116 115 Infra FINBIM Kimmo Laatunen RYM Oy:n ensimmäinen tutkimusohjelma on vuosina toteutettava PRE-ohjelma eli Built Environment Prosess Re-engineering. Sen tavoitteena on luoda kiinteistö-, rakennus- ja infra-alalle täysin uusia toimintatapoja ja liiketoimintamalleja. Ohjelma koostuu kuudesta eri yritysten vetämästä temaattisesta työpaketista. Näistä yksi on Infra FINBIM. Se on infra-alan tulevaisuuden innovaatiopohjainen toimitusketju. Infra FINBIMin tavoitteena on systeeminen muutos, jossa siirrytään perinteisestä vaiheajattelusta älykkääseen, koko elinkaaren ja osa-alueet, toimijat ja toiminnot kattavaan tietomalleja hyödyntävään palvelutuotantoon. Infra FINBIM-työpaketin veturiyritys on VR Track Oy ja tutkimuskonsortiossa on mukana kaikkiaan 15 yritystä. Kirjoittaja on vuonna 1998 TAMKista valmistunut rakennusinsinööri ja vuonna 2001 TTKK:sta valmistunut geotekniikan DI. Hän työskentelee tuotekehityspäällikkönä VR Track Oy:ssä. Johdanto RYM Oy on pääomasijoitusyhtiö, joka toimii rakennetun ympäristön strategisen huippuosaamisen keskittymänä. RYM OY:n ensimmäinen tutkimusohjelma on vuosina toteutettava PRE-ohjelma (Built Environment Process Re-engineering). Sen tavoitteena on luoda kiinteistö-, rakennus- ja infra-alalle täysin uusia toimintatapoja ja liiketoimintamalleja. Niiden kehittämisen lähtökohtana ovat entistä käyttäjälähtöisemmät toimintatavat, joita tukee tuotemallipohjainen tiedonhallinta kiinteistöjen, infrarakenteiden ja yhdyskuntien koko elinkaaren aikana. Uusien liiketoimintaprosessien myötä tuottavuutta ja laatua voidaan parantaa merkittävästi. PRE-ohjelman budjetti on 21 miljoonaa euroa ja siinä on 43 osapuolta, 37 yritystä ja 6 tutkimuslaitosta. Tietomallintamisen hyödyntämismahdollisuuksia selvitetään monesta näkökulmasta, niin teollisen rakentamisen ja infra-alan toimitusketjuissa kuin kiinteistöjen elinkaaren hallinnassa ja yhdyskuntasuunnittelussa. Tutkimuskohteina ovat myös tietotyön vaatimukset tilojen johtamiseen. Ohjelma koostuu kuudesta temaattisesta työpaketista (suluissa veturiyritys): 1. Model Nova Tietomallin käyttö kiinteistön elinkaaren aikana kiinteistöomistajan näkökulmasta (Senaatti-kiinteistöt).

117 New Wow Tietotyön muuttuva luonne ja vaatimukset sekä seuraukset organisaation ja tilojen johtamiseen (Rapal Oy). 3. BIMCON Tietomallipohjainen tuotetiedonhallinta teollisen rakentamisen toimitusketjussa (Skanska Oy). 4. DRUM Tietomallit ja standardit (Tekla Oyj). 5. Infra FINBIM Infra-alan tulevaisuuden innovaatiopohjainen toimitusketju (VR Track Oy). 6. BIMCity Yhdyskuntatasoisen rakennetun ympäristön digitaalisten mallien jakamisen, arvioinnin ja kehittämisen alusta (FCG Oy). Infra FINBIM PRE-ohjelmaan kuuluvan Infra FINBIM -työpaketin visiona on, että vuonna 2014 suuret infranhaltijat tilaavat vain tietomallipohjaista palvelua. Tavoitteena on systeeminen muutos, jossa siirrytään perinteisestä vaiheajattelusta älykkääseen koko elinkaaren ja kaikki osa-alueet, toimijat ja toiminnot kattavaan tietomalleja hyödyntävään palvelutuotantoon. Koko toimialan on tarkoitus siirtyä tietomallipohjaiseen hankkeiden tilaukseen ja toteutukseen sekä infraomaisuuden hallintaan. Suurimman infratilaajan Liikenneviraston ja alan kärkiyritysten mukanaolo tutkimushankkeessa tarjoaa riittävän suuren kriittisen massan toimialamuutoksen läpiviemiseen. Mukana olevat yritykset saavat kilpailuetua, kun ne voivat ensimmäisinä soveltaa uutta toimintamallia organisaatioonsa ja prosesseihinsa. Vuoteen 2013 kestävän Infra FINBIMtyöpaketin budjetti on runsaat 6 miljoonaa euroa. Se koostuu kolmesta alatyöpaketista, joita ovat: hankintamenettelyjen kehittäminen rajapintojen ja standardien kehittäminen suunnittelun ja rakentamisen uudet prosessit. Niihin liittyviä tutkimushankkeita ovat: InfraTimantti. Tietomalliteknologiaa hyödyntävät infraprosessit (VTT) Silta ja automaatio. Siltojen rakentamisen, korjaamisen ja kunnossapidon automaation kehittäminen (Oulun yliopisto) INMAP-2. Infraomaisuuden tietomallipohjainen hallinta (Aalto Yliopisto). Infra FINBIM-työpaketin työtehtäviin tulee kuulumaan myös InfraTM-hankkeessa valmisteltu InfraBIM-mallinnusohjeiden laatiminen ja vaatimusten kehittäminen. Tarkoitus on toteuttaa myös useita markkinalähtöisiä pilottikohteita, joissa testataan yhteisesti kehitettyjä vaatimuksia, prosesseja ja toimintamalleja. Työpaketin veturiyritys on VR Track Oy. Tutkimuskonsortiossa on mukana kaikkiaan 15 yritystä:

118 117 Destia Oy Finnmap Infra Lemminkäinen Infra Oy Liikennevirasto NCC Road Oy Pöyry Finland Oy Rakennustieto Oy Ramboll Finland Oy Sito Oy Tekla Oyj Terramare Oy Vianova Systems Finland Oy VR Track Oy WSP Finland Oy YIT Rakennus Oy Infrapalvelut. Lisätietoja ohjelmasta saa: Kimmo Laatunen VR Track Oy Puh

119 118 Innovaation lähteillä Jussi Maaniitty Menestyvä innovaatio syntyy yhtälöstä, johon on lisätty tietoa, oivallusta ja uskallusta. On tärkeää ymmärtää innovaation luomisen prosessi ja onnistumisen resepti. Innovaatiotaito pitää säilyttää tuotteen koko elinkaaren ajan kovassakin kilpailutilanteessa. Innovaatio syntyy kyvykkäässä ryhmässä, joka toimii ideoiden ja ajatusten käsittelijänä luoden uusia konseptimalleja. Lopullinen tuote ei tule olemaan sama kuin konseptimäärittelyn sisältö. Konseptin tuottaneen ryhmän on hyvä ottaa vastuuta myös tuoteprosessista osallistumalla ongelmien ratkaisuun. Konseptin toteutusvaiheessa on tärkeää vakuuttaa tuotteen lopulliset tekijät ratkaisun parhaimmuudesta. Motivoitunut ryhmä vaikuttaa huomattavasti lopulliseen, tavoitettuun laatuun. Kirjoittaja on vuonna 2010 TAMKista valmistunut tietotekniikan insinööri ja MSC Interactive Technology vuodelta Hän on perustamansa Inviago Oy:n toimitusjohtaja ja myös Writer s Block Oy:n Head of Design. Johdanto Menestyvä innovaatio syntyy yhtälöstä johon on lisätty tietoa, oivallusta ja uskallusta. Näitä kaikkea varmasti löytyy suomalaisesta yhteiskunnasta: korkealle koulutettujen ihmisten määrä, designin laatu, teknologian ja tekniikan korkea osaamistaso sekä yrittämistä tukeva järjestäytynyt yhteiskunta. Innovaation menestystarinoita löytyykin Suomesta mairitteleva määrä. Lienee kohtuullista kuitenkin kyseenalaistaa ymmärretäänkö mitä innovaatio on, miten innovaatio luodaan ja kuinka se saadaan kestämään tuotteen elinkaaren rinnalla? Osataanko innovaation kautta saatua etumatkaa käyttää hyväksi? Mitkä tekijät johtivat onnistuneeseen innovaatioon? Miten se pystyttäisiin luomaan uudelleen? Innovatiivinen tuote saatetaan pilata siirryttäessä tuoteprosessiin. Tuote ei tavoita suurta yleisöä, ellei konseptia viedä loppuun asti, huolehdita sen lopullisesta laadusta ja käyttäjäystävällisyydestä. Jokaisella tuotteella on elinkaari, jonka aikana innovaatiotaito pitää säilyttää, että onnistuu pitkäjänteisesti kilpaillussa markkinatilanteessa. Olen urallani toiminut Nokian innovaatiokoneiston keskipisteessä tuottamassa maailmalle tuotteita, jotka ovat olleet aikaansa edellä. Ensimmäinen Symbian-tuote (Nokia 9210 Communicator), ensimmäinen kosketusnäytöllinen laite (Nokia 7710), ensimmäiset tabletit (Maemo), ja toistaiseksi omalta osaltani viimeiseksi jääneenä Nokia-tuotteena designin johtaminen Meego N9:ään.

120 119 Tällä hetkellä työskentelen uudenlaisen innovaation suunnittelussa ja tuotteistamisessa. Writer s Block Oy tuottaa mm. Suomen Elokuvasäätiön tukemana lyhytelokuvateatteria Blinkamovie.com, jossa uuden aallon lyhytelokuvat aiotaan kaupallistaa uudenkaltaisen katsojakokemuksen avulla. Käyttäjille tunnettu nimike, mutta silti niin vieras mediamuoto, esitellään käyttämällä hyväksi kaupallista ympäristöä ja sen yrityksiä. Korkealaatuiset lyhytelokuvat on tarkoitettu nykyajan nopeaan ja mobiiliin yhteiskuntaan tuottamaan laadukkaita elokuvallisia kokemuksia lyhyemmässä ajassa. Seuraavassa pyrin lyhyesti määrittelemään, miten innovaatiossa onnistutaan ja mikä omassa työssäni on tuottanut onnistumisia. Kyvykäs ryhmä Kun Facebook julkaisi uuden käyttöliittymän, 1,5 miljoona ihmistä liittyi We Hate The New Facebook, so STOP CHANGING IT!!! -ryhmään. Ottamatta kantaa, oliko Facebookin muutos hyvä, tämä on kuitenkin osuva esimerkki siitä, että jokainen muutos kohtaa muutosvastarintaa. Muutosvastarinta johtuu monista syistä: tietämättömyydestä, väärinymmärryksestä, totutuista tavoista ja haluttomuudesta oppia uutta. Nämä asiat on hyvä tiedostaa innovaatioryhmää perustettaessa, tai jos sellaiseen tulee valituksi. Muutosvastarintaa aiheuttavista tekijöistä pitää innovaation keskittyvässä ryhmässä poistaa mahdollisimman monta osa-aluetta. Tulisi luoda ympäristö, jossa mikä tahansa idea voidaan hyväksyä työpöydälle ryhmän sisällä. Kyvykäs ryhmä pystyy kyllä päättelemään, onko idea tarpeeksi hyvä pidempään tutkiskeluun. Ryhmä toimii ideoiden ja ajatusten käsittelyssä, sekä luo niiden pohjalta uusia konseptimalleja sitä helpommin, mitä vähemmän asiantuntijoita on mukana. Tällöin tiedonkulku ja yhteinen ymmärrys suunnasta ja tavoitteista on helpompi järjestää ja sopia. Ryhmän ulkopuolisten arviot ja mielipiteet tuottavat lisää tietoa ryhmään, mutta päätökset konseptin suunnasta päättää ryhmä itse. Voihan olla, että esimerkiksi esiteltäessä uutta ideaa yrityksen sisäisessä arvioinnissa, ryhmän tuottamat perustelut toiminnallisuudesta eivät olleet kunnossa, ja sen sijaan, että muutettaisiin konseptia, muutetaan perusteluita miksi sen pitäisi toimia niin kuin esitettiin. Innovaatiossa ja konseptin luomisessa on kuitenkin hyvä muistaa, että tie ei ole kahden pisteen välinen matka. Iteraatio on ehdottoman tärkeää, se on mahdollisuus tehdä asiat hiukan paremmin. Ryhmän ohjenuora: Älä tuomitse. Kannusta villejä ideoita. Rakenna muilta saatujen ideoiden päälle. Pysy aiheessa. Yksi idea kerrallaan. Tuo ideat esiin mahdollisimman visuaalisesti ja käytännönläheisesti. Ideoiden korkea määrä on tärkeämpi. Vastuu konseptista Sääntönä voitaneen pitää, että lopullinen tuote ei tule olemaan sama kuin mitä konseptimäärittely oli sisältänyt. Konseptin tuottaneen ryhmän onkin hyvä ottaa vastuuta myös tuoteprosessista ohjaamalla ja osallistumalla löydettyjen esteiden ja ongelmien ratkaisuun. Kun tekemiseen tuodaan useampia tekijöitä, niin usein ominaisuuksien määrä alkaa

121 120 lisääntyä ja prioriteetti tuotteessa muuttua. Uudet ideat on aina syytä käsitellä, mutta on erittäin tärkeää muistaa verrata niitä alkuperäiseen konseptiin ja perusteluun, miksi tällainen suunta on valittu. Joka tuotteen vaiheessa on syytä ottaa kyseenalaistaminen ja mahdollinen iteraation tarve huomioon. Koska paine lisätä ominaisuuksia tulee lähes automaattisesti tuotantovaiheessa, on syytä tasapainottaa tätä käymällä systemaattisesti läpi mitä ominaisuuksia voitaisiin poistaa. Mahdollisia onnistumisen kriteereitä tuotteelle tai palvelulle ovat: Luonnollinen käyttää. Turvallinen. Hauska ja leikkisä. Henkilökohtaisuus (liittyen tiettyyn kontekstiin, oman egon määrittämiseen tai haluttuun omaan käyttäytymiseen). Sosiaalisuus. Yksinkertaisuus. Mahdollisia epäonnistumisen kriteereitä ovat: Käyttötarkoitus epäselvä. On parempi olla yhdessä asiassa erittäin hyvä kuin monessa kohtuullinen. Ovatko ihmiset valmiit muutokseen? Onko tarvittava teknologia tuotteen valmistamiseen ja toimintaan olemassa? Tuotteeseen liittyvät tekijät eivät ole tarpeeksi yksinkertaisia (ansaintalogiikka, käyttö, saatavuus, logistiikka, hinta ). Kompromissien määrä. Konseptista tuotteeksi Tieto uudesta konseptista pitää välittää mahdollisesti huomattavan suurelle joukolle ihmisiä, kun konsepti siirretään tuotteistusvaiheeseen. Mitä lähemmäksi tiedotettaessa päästään tuotteen lopulliseksi tarkoitettua ulkoasua ja toiminnallisuutta, sitä todennäköisemmin ymmärrys tavoitteista ja tuoteideasta siirtyy seuraavaan portaaseen. On tärkeää, että pystyy vakuuttamaan tuotteen lopulliset tekijät ratkaisun parhaimmuudesta. Motivoitunut ja yhteen hiileen puhaltava työryhmä vaikuttaa huomattavasti lopulliseen tavoitettuun laatuun. Antoine de Saint-Exupéryn mukaan: Tuote ei ole valmis, kun ei ole enää mitään lisättävää, se on valmis vasta, kun ei ole enää mitään siitä poistettavaa.

122 121 TAMKin opiskelijasta Pirkanmaan rakentajaksi Juha Metsälä, Vesa Keinonen (toim.) Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 1996 valmistunut Juha Metsälä on päässyt rakennusalalla pitkälle. Hieman yli nelikymppinen mies työskentelee toimitusjohtajana Rakennustoimisto Pohjolassa. Metsälä on unelma-ammatissaan ja pääsee vaikuttamaan laajasti Pirkanmaan ja koko maankin kehitykseen. Samalla hän pystyy konkreettisesti vaikuttamaan siihen miltä elinympäristömme näyttää. Tampereen seutu on hänestä rakentamisen ykköspaikka Suomessa, alueelta löytyy myös hyvää työvoimaa. Metsälä arvostaa oman yrityksensä ja koko toimialan osaajat korkealle. Suomalainen rakennusalan ammattilainen on edelleen huippuluokkaa. Erityisesti jos häntä johdetaan motivoiden ja oikein. Rakennustoimisto Pohjolakin satsaa voimakkaasti henkilöstön osaamisen ja motivaation säilyttämiseen. Tampereella rakennusalaa kouluttavia oppilaitoksia Metsälä arvostaa hyvin kor kealle. Hän käy mielellään niissä luennoimassa oppien samalla itsekin. Oppilaitokset ovat kansainvälisilläkin mittareilla aivan huipputasoa ja myös hyvin yrittäjämyönteisiä. Yrittäjyyttä Rakennustoimisto Pohjolan toimitusjohtaja suosittelee muutenkin opiskelijoille yhtenä varteenotettavana uravaihtoehtona. Yrittäjä pääsee rakennusalallakin käyttämään aidosti luovuuttaan ja on useimmiten työhönsä hyvin motivoitunut. Työ ei lopu, koska rakentaminen kasvaa Suomessa ja koko maailmassa rajusti tulevina vuosikymmeninä. Rakentaminen on tulevaisuuden ala. Rakennustoimisto Pohjola, toimitusjohtaja Juha Metsälä Rakennustoimisto Pohjola on erittäin kilpaillulla alalla vahva toimija erityisesti Pirkanmaalla. Perheyritys on erikoistunut rakennusprojektien johtamiseen. Suuri osa töistä teetetään aliurakointina. Näin joustavuus ja tehokkuus pysyvät koko ajan parhaalla tasolla. Rakennustoimisto Pohjolan lähestymiskulma rakentamiseen on hyvin innovatiivinen: yritys lähtee mielellään mukaan aivan uudenlaisiinkin hankkeisiin. Näitä ovat muun muassa ajanmukaiset bisnestoimitilat sekä senioritalot eri paikkakunnilla. Tampereen Ratinan-

123 122 rantaan suunnitteilla oleva uusi kaupunginosa on myös erittäin kiinnostava päänavaus. Rakennustoimisto Pohjola Oy on Pirkanmaan suurin yksityinen rakentaja ja se työllistää tällä hetkellä noin 450 henkilöä. Viime vuonna yrityksen liikevaihto oli 47 miljoonaa euroa. Yrityksen toimitusjohtaja Juha Metsälä on vanha TAMKin kasvatti. Hänelle on jäänyt oikein hyvät muistot opiskeluajoistaan: Jo opiskelun alussa vahvistui käsitys siitä, että olen todella mielenkiintoisella alalla. Sitä voi verrata lääkärin ammattiin, tai oikeastaan rakennusala on kiinnostavampikin. TAMKista talonrakennusteknikoksi tai rakennusmestariksi valmistuminen oli aikoinaan vähän kuin ajokortin saaminen. Emme silloin olleet millään tavalla huippukuskeja. Valmiiksi ammattilaisiksi kehityimme vasta työn kautta. Yrittäjänä jo toimiessaan Juha Metsälä täydensi alan koulutustaan Tampereen teknillisen yliopiston puolella. Hän valmistui sieltä diplomi-insinööriksi vuonna Metsälä muistelee: Opiskelu TTY:llä syvensi osaamistani kapeammalle alalle, erityisesti rakentamistalouden puolelle. Lisäksi se opetti työskentelemään analyyttisesti sekä hakemaan viimeisimmän tiedon ja arvioimaan sen merkityksen päätöksenteossa. Päätöksentekoon on tullut lisää harkintaa. Yrittäjyys mahdollisuus jokaiselle Juha Metsälä johtaa perheyritystä ja on muutenkin henkeen ja vereen yrittäjäluonne. Yrittäjyys on hänestä erittäin varteenotettava vaihtoehto myös rakennusalalta valmistuville: Ennen puhuttiin akateemisesta vapaudesta, mutta se taitaa nykyään olla vähentynyt. Yrittäjyyden puolella vapautta vielä löytyy. Saat itse muokata yritystäsi, oli se sitten iso tai pieni. Ja pystyt samalla myös luomaan uutta. Tutkimukset osoittavat, että yrittäjän motivaatio työhönsä on kaikkein korkeimmalla. Metsälä kertoo: Koko ajan työtä tehdään itselle. Mutta missään tapauksessa raha ei kuitenkaan ole se keskeisin mittari. Millaisen ihmisen ei sitten kannata lähteä yrittäjäksi? Metsälä vastaa: En sulkisi pois ketään, kaikilla on yrittämisen mahdollisuus. Ehkä siinä on elämäntilanteellakin suuri merkitys. Toisille yrittäminen on ajankohtaista nuorempana, joillekin vasta myöhemmin. Yrittäjäuran valinnut Metsälä oli omassa suvussaan rohkea jäänmurtaja monen muun lähtiessä akateemiselle uralle. Metsälän mukaan kukaan ei epäillyt etteikö menestystä tulisi, kun aloin yrittäjäksi. Ja nykyäänhän on hittijuttu kun joku laittaa firman pystyyn. Asenteella on Metsälän mielestä aivan keskeinen merkitys: Palkkaa aina asennetta, äläkä ammattitaitoa. Ammattitaidon voi oppia, mutta asennetta ei, mies on huomannut. TAMKin yrittäjämyönteisyys ilahduttaa TAMK on toimitusjohtaja Metsälän mielestä hyvin yrittäjämyönteinen oppilaitos. Hän arvostaa talon vahvaa osaamista ja yrittäjämyönteistä ilmapiiriä. Opiskelija-aineskin on TAMKissa todella korkeatasoista, oppilaitoshan on yksi suosituimmista. TAMK on muutenkin jatkuvasti kehittynyt ja pitänyt pitkään ykkösasemansa ammattikorkeakoulujen joukossa, sanoo Metsälä. Pieni kehitysehdotuskin tulee mieleen: Kannattaisiko TAMKin, TTY:n ja Tampereen yliopiston tehdä tulevaisuudessa enemmän yhteistyötä? Tunnettuus lisääntyisi, toiminta tehostuisi, voisi löytyä yhteisiä painopistealueita ja poikkitieteellistä otetta. Metsälä käy aina toisinaan TTY:llä myös luennoimassa. Metsälä kertoo: Saan niistä tilaisuuksista paljon, koska kuulijat ovat hyvin aktiivisia. Luentoon valmistautumiseni ja esitysmateriaalieni olla todellakin syytä olla

124 123 kunnossa, opiskelijoilta tulee niin tiukkoja kysymyksiä. Tänä syksynä Juha Metsälä pääsee ensimmäistä kertaa luennoimaan TAM- Kiin yritystalouden kurssille. Kuulijoina on ensi keväänä rakennusinsinööriksi valmistuvia. Pääsen tällä tavalla siirtämään omaa osaamistani myös TAMKin opiskelijoille, huomauttaa hän. Tampere rakennusalan ykköspaikkakunta Metsälän näkemyksen mukaan Tampere on tällä hetkellä merkittävin rakentamisen osaamiskeskittymä Suomessa: Jo maantieteellinen sijaintimme on paras mahdollinen. Pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin on lyhyt matka. Tampere on myös pinta-alaltaan kompakti, vartissa ajat melkein minne tahansa. Myös hyvää työvoimaa on tarjolla. Metsälä perustelee näkemystään listaamalla keskeisiä Tampereen vahvuuksia: Opiskelijat tulevat Tampereelle laajalta alueelta ja ovat hyvin sitoutuneita. Opetuksen taso on myös todella laadukasta. TAMKin rakennusalan koulutusohjelmat ovat kaikilla mittareilla mitattuina huippuluokkaa. Myös TTY:n rakennustekniikan laitoksen osaaminen on globaalia tasoa. Otaniemi pestään mennen tullen, Aalto-yliopistossa rakennuspuoli jäi jotenkin jalkoihin. Oppilaitosten lisäksi meillä toimii monia muitakin rakennusalan osaajia ja kehittäjiä, esimerkiksi VTT:llä ja alan yrityksissä. Näiden toimijoiden kanssa olemme pystyneet kehittämään uusia, innovatiivisia rakentamisen ratkaisuja. Hyvänä esimerkkinä Eloisa-konsepti, jossa senioreille tarjotaan räätälöityjä asumisratkaisuja. Täydennysrakentamisen buumi tulossa Juha Metsälä innostuu puhuessaan Tampereen alueen tulevaisuuden näköaloista. Hän näkee koko kasvavalla kaupunkialueella erittäin suuria mahdollisuuksia myös rakentajalle: Asiaa voidaan lähestyä lukujen kautta. Vuoteen 2030 mennessä Pirkanmaalle on tulossa noin uutta asukasta, heistä suunnilleen puolet Tampereelle. Kerrosalana se tarkoittaa noin miljoonaa kerrosneliötä pelkästään asuntorakentamista. Jos mietitään Tampereella rakentamiseen suunniteltuja alueita, niin niitä ovat muun muassa Ranta-Tampella, Tammelan täydennysrakennuskohteet, Ratina, Härmälän alue, Niemenranta sekä Hyhkyn Simolan pellot. Kaikki kivet ja kannot saa näillä alueilla ja muuallakin kääntää, jotta tuo miljoona kerrosneliötä löytyy. Suur-Tampereen luomista kuntien pakkoliitoksilla Metsälä ei kannata. Sen sijaan kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvää joustavuutta hän edelleen lisäisi. Hyvä esimerkki tulee mieleen Lontoosta: Vierailimme siellä vähän aikaa sitten tutustuen heidän kaupunkisuunnitteluunsa. Lontoossa noudatetaan periaatetta: jos jostain löytyy kehitettävä kiinteistö, niin esitä vapaasti mitä sille pitäisi tehdä. Ja tee riittävän korkeatasoinen suunnitelma. Byrokratia on vedetty aivan minimiin, ja aito markkinatalous toimii. Suomalaiset raksamiehet edelleen kovaa valuuttaa Suomalaisilla rakennustyömailla näkee entistä enemmän ulkomailta tullutta työvoimaa. Rakennustoimisto Pohjolan työntekijöistäkin osa on muualta tulleita. Metsälän mielestä heillä on korkea motivaatio ja asenne, josta me suomalaiset voisimme jopa oppia. Samoin joillakin voi olla sukupolvelta toiselle periytyviä erityistaitoja. Esimerkiksi kiven käsittelyyn liittyvissä töissä osaavia tekijöitä tulee myös Suomen ulkopuolelta.

125 124 Metsälä pitää suomalaista rakentajaa edelleen korkeassa kurssissa: Arvostan rakennusalan käytännön rakennustyötä tekeviä ammattilaisia paljon. Heidän koulutuksensa ja asenteensa ovat erinomaiset. Ammattiopiston rakentajapuolellehan on usein vaikeampi päästä kuin moneen lukioon. Pitää olla lähemmäs kahdeksan keskiarvo. Rakennusalasta on aikoinaan ollut kielteisiä mielikuvia, mutta ne ovat pitkälti kadonneet. Hyvin harvoin enää kohtaa kielteisiä mielikuvia. Kaikilla koulutusasteilla ammattiopistosta korkeakouluasteelle rakennuspuoli on suosituimpien alojen joukossa. Nuoret arvostavat rakennuspuolta todella korkealle, Metsälä iloitsee. Henkilöstö avaintekijä Rakennustoimisto Pohjolan toimintatapa tuotannossa on projektinjohtourakointi. Yritys hallitsee kokonaisuuksia ja suosii verkostomaista toimintatapaa. Metsälä sanoo, että käytännössä me vastaamme aina hankkeen johtamisesta. Siinä on mukana muun muassa suunnittelua, kilpailuttamista, sopimuksia, aikataulutusta sekä laadunvalvontaa. Yrityksellä ei ole palveluksessaan omia rakennusmiehiä: Sitä erityisosaamista me ostamme palveluna muualta. Pääurakointihan on rakennusalalla vähentynyt. Vielä 1990-luvulla työmailla oli pääurakoitsija, jonka oma henkilökunta teki lähes kaikki rakennus- ja LVIS-työt. Vaativan toimialan kriittisin kohta on osaavan henkilöstön rekrytoiminen ja sitouttaminen. Siihen Rakennustoimisto Pohjola satsaa täysillä. Metsälä kertoo esimerkin: Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen oli meillä luennoimassa. Hän kertoi, että eivät Leijonat tähtää suoraan maailmanmestaruuteen. He pohtivat sitä millä keinoilla päästään mitalipeleihin: pitää olla ylivoima- ja alivoimatilanteissa maailman paras joukkue. Rakennusliike Pohjolassa vastaavia avainasioita ovat henkilöstön osaaminen ja tyytyväisyys. Metsälä sanoo: Väki on saatava tulemaan mielellään töihin. Ja heillä tulisi olla vähintään yhtä kova draivi päällä kuin toimitusjohtajalla. Kasvu ei lähde minusta, vaan henkilöstö tekee sen. Parasta motivointia on se, kun henkilöstön annetaan itse miettiä omat tavoitteensa ja myös tapa jolla työ tehdään. Kipinän pitää syntyä jokaisessa itsessään, ulkoinen motivointi ei vaan toimi. Osaavan henkilöstön työ vaikuttaa myös asiakkaisiin. He huomaavat että tällä Pohjolan jengillähän on hyvä tatsi päällä, heihin voi myös luottaa. Näin asiakastyytyväisyys kasvaa ja meiltä tilataan yhä uudelleen. Hyvä tulos tulee kuin itsestään, Metsälä on huomannut. Täydennyskoulutusta pitää olla Rakennustoimisto Pohjola haluaa jatkossa olla Great Place to Work- ohjelman mukaisesti Suomen 50 parhaan yrityksen joukossa. Metsälä kertoo: Se on oiva työkalu, joka osaltaan mahdollistaa hyvän henkilöstön pysymisen meillä. Rakennusalahan on Suomen kilpailluimpia aloja. Täydennyskoulutuskin on jatkuvasti muuttuvalla alalla äärimmäisen tärkeää: Henkilöstöämme on osallistunut esimerkiksi Tampereen yliopiston JOKO-johtamiskoulutukseen. Olemme myös käynnistämässä omaa Pohjola-akatemiaamme. Hiljaisen tiedon siirtyminen nykyosaajilta nuoremmille on rakennusalallakin yksi avainkysymyksistä: Tälläkin puolella tapahtuu eläköitymistä jatkuvasti. On iso mahdollisuus ja myös haaste organisoida se, miten rakennusalan veteraanien huikea osaaminen saadaan välitettyä heidän seuraajilleen, Metsälä pohtii.

126 125 Jo lapsena timpurien avuksi Juha Metsälä on maalla kasvaneena saanut vahvan tuntuman rakentamiseen jo pikkupojasta: Ala-asteelta lähtien olin mukana maatilamme rakennusprojekteissa aina siihen asti kunnes muutin kotoa pois. Aluksi olin timpureiden apuna, sitten isäni nosti minut vuotiaana työnjohtajaksi. Samalla tuli myös monta oppia, joista myöhemmin on ollut hyötyä. Metsälä kertoo: Tajusin, että on tärkeää kysyä ja myös kuunnella. Kun timpuri oli 40 vuotta vanhempi ammattimies, niin hän kyllä tiesi asiat paremmin. Kannatti ehdottomasti kysyä. Sama asenne kantaa minua edelleen, luotan henkilöstöön ja ihmisiin. Kolme kaveria ajattelee enemmän kuin yksi. Nyt Metsälä ei enää itse lähtisi työkalupakki kädessä rakennustyömaalle. Luottaisin kyllä osaaviin ammattilaisiin, se nikkarointivaihe taitaa olla minun osaltani jo ohi, hän naurahtaa. Tiimityöllä ja keskustelulla parhaat tulokset Mikäli Metsälä saisi vapaasti koota oman alansa ammattilaisista dream-teamin, egoistisia tähtipelaajia hän välttäisi: Niitä ei joukkueeseeni tulisi ainuttakaan. Mieluummin rekrytoisin tasaisia puurtajia, jotka osaavat asiansa. Sellaisia, jotka sitoutuvat täysillä yhteisömme tavoitteisiin. Leijona-koutsi Jukka Jalonen olisi yksi potentiaalinen Metsälän joukkueen valmentaja. Hän on fiksu tyyppi, joka ymmärtää sen että viestin perillemenoon ei tarvita huutamista. Minäkin luotan älylliseen johtamiseen ja esimerkin voimaan, vahvistaa Metsälä. Keskustelemiseen pohjautuva ruotsalainen johtamisfilosofia miellyttää suuresti Rakennustoimisto Pohjolan toimitusjohtajaa: Meillä suomalaisilla on edelleen heiltä oppimista, emme taida aivan täysin ymmärtää aivojen rakennetta. Tulevaisuus on rakentamisen Juha Metsälä näkee rakennusalan tulevaisuuden erittäin valoisana. Ala on kilpailtu, mutta myös voimakkaasti kasvava. Joidenkin vuosikymmenien päästä maapallolla asuu peräti 9 miljardia ihmistä. Se tarkoittaa sitä, että jokaisessa isossa kaupungissa on tuplamäärä asukkaita. Haasteet rakentamiselle tulevat olemaan valtavat myös luonnonvarojen käytön ja ympäristön kannalta. Rakentamisesta ei todellakaan tule olemaan pulaa. Joudumme tai saamme rakentaa 20 vuodessa esimerkiksi infraa saman verran kuin koko ihmiskunta aikaisemmin 4000 vuodessa, Metsälä pohtii. Moni toimiala puhuu kauniita sanoja maailman muuttamisesta. Rakentajat tekevät sitä konkreettisesti. Kun teet rakennusalalla jonkun ratkaisun, niin työsi jälki näkyy heti. Me rakentajat pystymme muokkaamaan tätä maailmaa todella paljon, teemme yhteisellä työllämme ympäristön viihtyisämmäksi, Metsälä kiteyttää.

127 126 Tuotekehityksestä metalliteollisuudessa esimerkkinä Metso Minerals Oy Kalevi Mäki-Kihniä Tuotekehityksen sykli nopeutuu koko ajan. On saatava riittävällä nopeudella uusia, myyvempiä ja/tai edullisempia tuotteita asiakkaille. Tämä edellyttää tuotekehityksessä olevilta henkilöiltä luovuuden lisäksi kykyä heittää uusi hattu päähän ja alkaa järjestelmällinen eteneminen. Kannattavuus edellyttää, että tuotekehittäjällä on kokemusta tuotteiden asentamisesta, kykyä kommunikoida rakentavasti erilaisten ihmisten kanssa, kykyä myydä omia ajatuksiaan ja ideoitaan, järjestelmällisyyttä sekä paloa ja intoa tuotekehittelylle. Työturvallisuus ja ympäristötekijät ovat yhä suurempi osa tuotekehittäjän työstä. Siksi ne pitäisi yhä enenevässä määrin huomioida opetuksessa. Hyvä tuotekehitys edellyttää, että firmalla on hyvin toimiva tuotekehitysprosessi. Artikkelissa esitetään otteita uuden tuotteen kehittämisprosessista Metso Minerals Oy:ssä. Kirjoittaja on valmistunut Tampereen tekusta koneinsinööriksi vuonna 1975 ja toimii verstaspäällikkönä Metso Minerals Oy:ssä Tampereella. Johdanto Tuotekehityksen sykli nopeutuu koko ajan, jotta saataisiin riittävällä nopeudella uusia, myyvempiä ja/tai edullisempia tuotteita asiakkaillemme. Usein tuotekehitys käsittää vanhan tuotteen päivityksen, jotta pysymme kilpailussa paremmin mukana. Aivan uusi tuote (uusi innovaatio) alkaa olla harvinaisuus. Nykyisiin tuotteisiin tehdään parannuksia, koska löytyy halvempia/kestäviä komponentteja, markkinoille tulee uutta teknologiaa, uudet raakaaineet valtaavat alaa jne. Osaammeko suomalaisina, täydellisyyden ja virheettömyyden kunnioittajina, tehdä asiakkaille vain heidän tarvitsemiaan tuotteita? 100 %:n täydellisyys maksaa ja vie liikaa aikaa. Tuotteiden pitää silti olla kestäviä ja asiakkaan odotukset täyttäviä laadullisestikin. Tämä ei tarkoita halpaa ja huonoa tuotetta. Tämä edellyttää tuotekehityksessä olevilta henkilöiltä luovuuden lisäksi kykyä heittää uusi hattu päähän ja alkaa järjestelmällinen eteneminen. Sen voi tehdä kannattavasti, jos tuotekehittäjällä on kokemusta esim. ko. tuotteiden asentamisesta perustekemisen tasolta, kykyä kommunikoida rakentavasti erilaisten henkilöiden kanssa, kykyä

128 127 myydä omia ajatuksiaan ja ideoitaan, järjestelmällisyyttä sekä paloa ja hinkua tuotekehittelylle. Työturvallisuus ja ympäristötekijät tulevat olemaan yhä suurempi osa tuotekehittäjän työstä. Täten opetuksen tulee suuntautua yhä enenemissä määrin näille aloille. Jotta saisimme hyviä tuotekehittelijöitä, edellytetään työpaikan muuttumista nykypäivän odotusten tasoiseksi. Tärkeimpänä näen tässä firmojen panostuksen työhyvinvointiin. Liikevaihdon kasvattaminen on nykyisin helpointa myymällä uusien koneiden mukana palvelua (vara-, kulutusosat, huoltosopimukset, jotka on sidottu esim. asiakkaamme tuottamiin tonneihin). Vaikka tulisi lama, asiak kaamme täytyy pitää vanhojen koneiden pyöriä pyörimässä, eivätkä he investoi epävakaina aikoina. Vanhat koneet tulevat jossain vaiheessa tiensä päähän ja tällöin on mahdollista myydä uusi tuote ja samalla myydä elinikäinen huoltosopimus. Tuotekehitys tulee suuntautumaan täten enemmän palvelujen kehittämiseen. Hyvä kehitystyö edellyttää myös, että firmalla on hyvin toimiva tuotekehitysprosessi. Henkilöstön on tunnettava se ja on kyettävä tiedostamaan oma osuutensa siinä. Tämä tarkoittaa myös uusille henkilöille toimivaa perehdytysjärjestelmää ja jatkokouluttautumista. Käsitteistä Wikipedia-tietosanakirjan mukaan Tuotekehitys (tuotteen luominen) on yrityksessä toiminta tai prosessi, jolla pyritään saamaan markkinoille uusia tuotteita tai parannuksia nykyisiin tuotteisiin. Sillä tarkoitetaan tutkimustulosten ja kokemusten kautta saadun tiedon käyttämistä menetelmien ja järjestelmien parantamiseksi. Tuotekehitysprosessi muuttaa markkinatarpeet ja tekniset mahdollisuudet myytäviksi tuotteiksi. Tuotteistaminen on tuotekehitystä, jossa useimmiten taustalla on jo jollekin asiakkaalle tehty räätälöity laite tai ohjelma. Tällä huomataan olevan laajempaa tarvetta ja siitä kehitetään oma tuotteensa tuotteistamalla sekä tuote itse että sen tuotepaketti ja sen tuotetuki. Käytän omalla osastollani (Tuotteistus) tuotteistus-sanaa lähinnä sisäisenä tuotteistuksena ja siinäkin vain tuotteen osien muutoksina niin, että tuote on helpompaa (nopeaa, edullisempaa), turvallisempaa ja virheettömämpää koota. Tätä työtä teemme suunnittelun alkuvaiheesta protojen koonnan loppuvaiheeseen saakka. Visiomme on: Yhteistyöllä ykköseksi. Mitä enemmän vedämme yhtä köyttä, jaamme tietoa ja innostamme toisiamme, sitä vahvempia ja menestyvämpiä olemme sekä me itse, että sidosryhmämme. Arvomme ovat: Edistämme asiakkaan menestystä Kehitämme uusia ratkaisuja Saamme aikaan tuloksia yhdessä Kunnioitamme toisiamme. Uusien ratkaisujen kehittäminen tarkoittaa, että: Luovuus ja jatkuva uudistuminen ovat olennaisia pitkän aikavälin kilpailukykymme ja päivittäisen toimintamme kannalta. Etsimme jatkuvasti uusia ajattelumalleja ja entistä parempia työskentelytapoja. Kannustamme uusien teknologioiden käyttöönottoon ja arvostamme innovatiivisia ideoita ja käytäntöjä.

129 128 Tuotehallinta Otteita Uuden tuotteen kehittäminen prosessista Metsolla Prosessiin liittyviä määritelmiä Käsittää ne prosessit ja menetelmät, joilla tuotestrategia ja tuotepolitiikka muunnetaan yrityksen tarjoamiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Tuotetietojen hallinta mukaan lukien tuotemuutokset ovat oleellinen osa tuotehallintaa. Prosessivaihe ja Päätöksentekoportti Prosessi on jaettu prosessivaiheisiin, jotka on erotettu päätöksentekoportein. Prosessi etenee seuraavaan prosessivaiheeseen vain, jos kyseisen päätöksentekoportin päätöksentekijä sen hyväksyy. Vertailutuote Tuote, johon suunniteltavaa uutta tuotetta voidaan verrata esim. valmistus- ja kustannusmielessä. Tuote voi olla oma tai kilpailijan tuote. Uustuoteprojekti Projekti, jossa sovelletaan olemassa olevaa tuotekonseptia täydentämällä tuotevalikoimaa uudella kokoluokalla tai suunnitellaan elinkaaren lopussa oleva tuote uudelleen noudattaen olemassa olevia tuotekonsepteja. Teknologiakehitysprojekti Projektissa kehitetään kokonaan uutta teknologiaa, joka auttaa luomaan uutta toimintatapaa tai tuotekonseptia periaatteellisella tasolla. Onnistuneen projektin tuloksena saadaan konsepti, jota voidaan hyödyntää uustuoteprojektissa. Prototyyppi Nollasarja Prototyyppi on tuotteen koekappale. Prototyyppien lukumäärät päätetään projektikohtaisesti. Prototyyppejä testaamalla varmistetaan tuotteeseen liittyvien vaatimusten toteutuminen kuten tuotteen suorituskyky, toiminnalliset ominaisuudet, valmistettavuus sekä tarkennetaan mahdollisen sarjatuotteen kustannusarvio. Nollasarjan tuotteiden asiakaspalautteiden perusteella varmistetaan, että tarkoitettua käyttöä tai soveltamista koskevat vaatimukset on täytetty. Nollasarjan tehtävä on varmistaa, että tuotteen häiriötön toistuva tuotanto on mahdollista. Nollasarjavaiheessa hiotaan uuden tuotteen oston, valmistuksen ja asiakaspalvelun prosessit tuottaviksi. Nollasarjalla varmistetaan kustannustavoitteen saavuttaminen. Nollasarjan koko päätetään projektikohtaisesti.

130 129 Prosessin soveltaminen Prosessin tarkoituksena on varmistaa uusien tuotteiden nopea ja hallittu markkinoille lanseeraaminen. Tätä prosessia sovelletaan, kun kehitetään uusi tuote laite ja/tai palvelu. Lisäksi prosessia sovelletaan niihin tuotemuutostilanteisiin tai kehitystarvetilanteisiin, joissa olemassa olevalle, toistuvassa tuotannossa olevalle tuotteelle tehdään teknologiatason nosto, joka täytyy testata ja lanseerata tai kokonaissuunnittelun työmäärä on yli 2000 h. Käytännön toteutus tehdään yhdessä tuotemuutosprosessin kanssa. Prosessia voidaan soveltaa myös jälkimarkkinoiden palvelutuotteiden kehittämiseen. Prosessia toteutetaan projektien avulla. Periaate on, että yhden uuden tuotteen tai tuotemuutoksen toteuttaa yksi projekti, jota voi tukea yksi tai useampi teknologiakehitysprojekti, kuten kuvassa 1 on esitetty. Tutkimustyö ja osakokonaisuuksien kehittäminen toteutetaan joko osana uustuote- ja tuotemuutosprojektia tai erillisenä teknologiakehitysprojektina, joka toteuttaa prosessin Ideointi (Idea Management) ja esiselvitysvaiheet (Feasibility). Teknologiakehitysprojektien tuotokset hyödynnetään uuden tuotteen kehittämisessä tai tuotemuutoksissa. Idea mgmt Feasibility Solution development Launch Research & Development Review Uuden tuotteen kehitysprojekti Tuoteparannus/-muutosprojekti Teknologiankehitysprojekti Kuva 1. Periaate prosessin jaosta erityyppisiin projekteihin. Projektikohtaisesti määritellään, mitkä vaiheet ja tehtävät tekstin seuraavassa kohdassa esitetystä prosessikuvauksesta soveltuvat ja ovat tarpeellisia. Tarkennettu projektikohtainen tavoitteen asettaminen ja tehtäväsisältö kuvataan projektisuunnitelmassa, joka laaditaan Esiselvitysvaiheen (Feasibility) aikana. Päätöksentekoportit ja projektin kannalta oleelliset päätökset ovat: ajankohta ja sisältö määritellään projektisuunnitelmassa. Päätöksentekoporteissa päätettävät asiat ovat: päätetään projektin etenemisestä seuraavaan prosessivaiheeseen projektisuunnitelmassa määritellyt kustannukset, resurssit ja aikataulut sekä oleelliset muutokset näihin.

131 130 Vaiheiden sisällä pidettävissä ohjausryhmän kokouksissa: valvotaan kustannuksia, aikataulua ja resursseja tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat kustannuksiin, aikatauluun ja resursseihin, esim. pitkän toimitusajan hankinnat otetaan kantaa liiketoimintasuunnitelman (business plan) ja projektisuunnitelman toteutumiseen tarvittaessa prosessimittarien arviointi, johtopäätökset ja mahdolliset toimenpiteet. Prosessin karkea vaiheistus ja päämäärät Prosessin karkea vaiheistus oli siis kuvan 2 mukainen. Idea mgmt Feasibility Solution development Launch Research & Development Review Päätöksentekoportti Prosessivaihe Kuva 2. Prosessivaiheet ja päätöksentekoportit Uuden tuotteen kehittäminen -prosessi on jaettu kuuteen prosessivaiheeseen, jotka on erotettu päätöksentekoportein. Prosessin vaiheet on esitetty tarkemmin seuraavissa alakohdissa. Projektitiimit suorittavat kussakin vaiheessa määritellyt tehtävät ennen päätöksentekoporttia ja siirtymistä seuraavaan prosessivaiheeseen. Projektin eri osat voivat siirtyä vaiheesta toiseen eri aikaan. Päätöksentekomalli on esitetty kohdassa lopussa. Prosessin ensimmäinen vaihe on ideointi. Ideointivaihe (Idea management) Idea mgmt G0 Kuva 3. Ideointivaihe ja päätöksentekoportti G0

132 131 Ideointivaiheen päätehtävät ovat: Ideoiden keräys sisäisistä ja ulkoisista lähteistä Ideoiden ryhmittely ja arviointi toteutusmahdollisuuksien, strategia-, kannattavuus- ja kasvutavoitteiden perusteella Esiselvitysvaiheen (Feasibility) suunnittelu Resurssien allokointi Esiselvitysvaiheelle (Feasibility) Teknologian kehitysprojektissa projektisuunnitelman laatiminen Tavoitespesifikaatio tuote- tai palvelukonseptille Konsepti(t) ja niiden karkea tuoterakenne ja pääkomponentit. Toimintokohtaiset tehtävät ja päätöksentekokriteerit portille G0 ovat: 1. Projektinhallinta tai Esiselvitysvaiheelle nimetty henkilö Esiselvitysvaiheen suunnitelma Konsepti(e)n valinta jatkokehitystä varten 2. Tuotesuunnittelu Karkea kuvaus tuotteesta pääkomponentteineen. 3. Tuotehallinta / Tuotekehitys / Markkinointi ja myynti / Asiakaspalvelu Ideoiden kerääminen sisäisistä ja ulkoisista lähteistä, kuten Markkinatutkimukset Asiakaspalaute ˏˏ ongelmat, hyvät ratkaisut Business Intelligence (kilpailijatieto, markkinatieto, toimialatrendit) Asiakkaan arvoketjuanalyysit Tuotteen elinkaarianalyysi Poikkitoiminnolliset ideariihet Benchmarking-analyysit Tutkimusyhteistyö Keksintöilmoitukset ja patenttiselvitykset Ulkopuolisen teknologian lisensointi Uudet teknologiat

133 132 Lainsäädäntö ja normit ˏˏ voimassa ja valmisteilla olevat ˏˏ terveys-, turvallisuus- ja ympäristövaatimukset Tuotannon palaute Ideoiden ryhmittely ja arviointi strategia-, kannattavuus- ja kasvutavoitteiden perusteella. Prosessin toinen vaihe on esiselvitysvaihe. Esiselvitysvaihe (Feasibility) Feasibility G1 Kuva 4. Esiselvitysvaihe ja päätöksentekoportti G1 Esiselvitysvaiheen päätehtävät ovat: Tuotekonseptin teknillinen ja kaupallinen laadinta ja arviointi Mitattavien teknillisten ja kaupallisten tavoitteiden asettaminen tuotteelle. Näitä tavoitteita ja niiden toteutumista arvioidaan ja tarkennetaan päätöksentekoporteissa. Liiketoimintasuunnitelman tekeminen (Business Plan) uustuoteprojektissa Projektin asettaminen Projektisuunnitelman tekeminen (Project Plan) Päätös prototyypin valmistamisesta. Toimintokohtaiset tehtävät ja päätöksentekokriteerit päätöksentekoportille G1: 1. Projektinhallinta Projektisuunnitelma (Project Plan) kuten ohjeessa Projektitoiminta Projektisuunnitelman laatiminen ; lisäksi tarvittaessa määritetään Prototyyppien ja nollasarjan lukumäärä, ajankohta ja toimitussuunnitelma ˏˏ Markkina-alueen ja/tai myyntialueen määrittely

134 133 ˏˏ Myyntiehdot ˏˏ Tekninen tuki ja koulutus ˏˏ Asiakassopimukset ˏˏ Tilaus ja toimitus -työkalut ja vastuut Projektisuunnitelmassa asetetaan tavoitteet prototyypeille ja nollasarjalle Testaustavoitteet ja laajuus Projektin seuranta siirtyy tuoteportfolioon (MAC MIP -tietokantalomakkeen täyttö) Patentointikatselmus, onko uusia ideoita patentoitavissa tai onko patentteja jotka estävät uusien ideoiden hyödyntämisen Riskianalyysi (FMEA) myös turvallisuusriskit Ehdotus uustuoteprojektin käynnistämisestä Päätös uustuoteprojektin käynnistämisestä Päätös teknologiaprojektin soveltuvuudesta uustuoteprojektiksi ja teknologiaprojektin päättäminen Prototyypin ja nolla sarjan pitkän toimitusajan vara- ja kulutusosasaatavuuden suunnitelma Nimikkeiden valinta Varastointitasojen määrittely (tuotanto, testauspaikka, myyntiyhtiö, DC) Varastojen suuruus, sijainti ja omistajuus kullekin varastointitasolle Varastojen täydentäminen projektin aikana Varastojen perustamisen ja purkamisen ajankohta Muiden tuotekehitysprojektien kuten tuotemuutosprojektien kohdalla sovelletaan menettelyä. 2. Tuotesuunnittelu Tuotekonseptin teknillinen laadinta Osallistuminen tuotteen vaatimuserittelyn ja suorituskyvyn määrittelyyn Layout Vaara-analyysit/Riskin arviointi EN1050 Checklist Arvoanalyysi sisältäen valintojen perusteet moduulitasolla Konseptin toiminnallisuuden simulointi Konseptikoneen valmistaminen, testaus ja analysointi Massaräätälöityvyys yhteistyössä tuotehallinnan ja tuotannon kanssa

135 134 Päätös teollisen muotoilun soveltamisesta Toimenpiteet käytettävyyden varmistamiseksi Tavoitteet tuotteen ulkonäkömuotoilulle. 3. Tuotanto Tuotantokapasiteetin ja -menetelmien arviointi (Business Plan) ja palaute toimittajaehdokkailta Toimitusaikatavoite tuotteelle ja sen optioille yhteistyössä tuotehallinnan kanssa Massaräätälöinti yhteistyössä tuotehallinnan ja tuotesuunnittelun kanssa Päätös vertailutuotteesta yhdessä tuotesuunnittelun kanssa Palautteen kerääminen vertailutuotteeseen perustuen Ostokanavat kattaen tuotannon ja asiakaspalvelun tarpeet (Business Plan) Valmistusstrategia Prototyyppien saatavuudensuunnittelu Pitkän toimitusajan komponenttien ja osien hankinta prototyyppiä varten. 4. Tuotehallinta/Tuotekehitys/Markkinointi ja myynti/asiakaspalvelu Mitattavien teknillisten ja kaupallisten tavoitteiden asettaminen tuotteelle Liiketoimintasuunnitelma (Business Plan) Markkina-alueen määrittely ja sen asettamat vaatimukset (koko, osuus, myyntitavoite) Markkinahintataso laite ja palvelu Kilpailijavertailu Myyntiargumentit Applikaatioiden määrittely Oheisprojektit / toiminnankehitys: liiketoiminnan prosessit, kompetenssit, työkalut Tuotteen elinkaaren suunnittelu Vuosimallimuutokset Lisäoptiot ja niiden myyntivolyymit sekä päätökset niiden myöhäisestä tai aikaisesta varioinnista Elinkaaren aikainen ansaintalogiikka Jakelustrategia Tuotteen vaatimuserittely ja suorituskyky ˏˏ kestoikätavoite

136 135 ˏˏ laadulliset tavoitteet esim. virheetön start up ja takuu % ˏˏ pääkomponenttien valinta ˏˏ sovellettavat turvallisuusstandardit ja direktiivit ˏˏ kustannustavoite ˏˏ kuljetusmitat ja -painot ˏˏ tuotekonfiguraation määrittely optioineen sisältäen laitteet ja palvelut ˏˏ toimitusaikatavoite tuotteelle ja sen optioille yhteistyössä tuotannon kanssa ˏˏ käytettävyys-/luotettavuustaso ˏˏ vaaratekijäluettelo. Konseptivaihe (Research and development) Prosessin kolmas vaihe on konseptivaihe. Research & Development G2 Kuva 4. Konseptivaihe ja päätöksentekoportti G2 Prosessivaiheen päätehtävät (teknologian kehitysprojektille vain soveltuvin osin) ovat: Tuotteen mallintaminen ja teknisten ratkaisujen valinta ja jäädyttäminen. Optioita voidaan kehittää myöhemminkin projektisuunnitelman mukaan. Yksityiskohtainen elinkaaren aikainen kustannus- ja kannattavuuslaskelma Alustava lanseeraus- ja jakelusuunnitelma (osa Business Plania) Alustava valmistus- ja hankintasuunnitelma toistuvaa tuotantoa varten Testaussuunnitelma Prototyypin suunnittelu ja valmistus Prototyypin testaus ja tulosten analysointi Tuotespesifikaation ja optioiden määrittely nollasarjaa varten Päätös nollasarjan aloittamisesta.

137 136 Toimintokohtaiset tehtävät ja päätöksentekokriteerit portille G2: 1. Projektin hallinta Projektisuunnitelman toteuttaminen ja tarkentaminen Tarkennettu aikataulu kaikille prosessin vaiheille Resurssien allokointi Projektin kustannusarvio Investointilaskelma Teollisoikeuksien tarkastelu Vertaa onko teollisoikeudet suojattu riittävästi, vai voidaanko niitä kiertää. Tarvittaessa teollisoikeuksia tarkennetaan Vertaa kilpailijoiden teollisoikeuksiin, varmistetaan ettei loukata muiden teollisoikeuksia Varmista, että salassapitosopimukset on tehty kaikkien osapuolien kanssa Teknologian kehitysprojektissa (tämä on viimeinen vaihe) Tulosten yhteenveto Projektin päättäminen Tuotosten hyödyntäminen uustuotesuunnittelussa tai tuotemuutoksissa Toimitettujen koneiden kokemuksen hyödyntäminen (mm. CFC-tietokanta) Prototyypin testaus ja seuranta testaussuunnitelman mukaan Prototyyppien ja nollasarjan vara- ja kulutusosasaatavuuden suunnitelma Nimikkeiden valinta Varastointitasojen määrittely (tuotanto, testauspaikka, myyntiyhtiö, DC) Varastojen suuruus, sijainti ja omistajuus kullekin varastointitasolle Varastojen täydentäminen projektin aikana Varastojen perustamisen ja purkamisen ajankohta. 2. Tuotesuunnittelu Tuotteen ja tuotevastuun lakisääteiset tarkastelut, normitiedon huomioonottaminen suunnittelussa riskin arviointi ˏˏ käyttövarmuus ˏˏ terveys ja turvallisuus ˏˏ ympäristöturvallisuus

138 137 Teollisen muotoilun soveltaminen päätetyssä laajuudessa Tuotteen yksityiskohtainen mallintaminen ja teknisten ratkaisujen valinta sekä mahdollinen osakokonaisuuksien testaus Täydellinen 3D-malli uudesta tuotteesta projektisuunnitelman mukaan sisältäen ˏˏ kokoonpanot, moduulit ˏˏ osto-osat ˏˏ alihankittavat osat ˏˏ omavalmisteiset osat ˏˏ raaka-aineet, materiaalit ˏˏ moduulien rajapinnat Hydrauliikkasuunnittelu ˏˏ hydraulikaavio ˏˏ hydrauliikan komponentit ˏˏ hydrauliputkitus, letkureitit ˏˏ moduulien rajapinnat Sähkö-/automaatiosuunnittelu ˏˏ sähkökaavio ˏˏ pääkomponentit ˏˏ sähkökeskus ˏˏ sähköistys, pääperiaatteet ˏˏ moduulien rajapinnat ˏˏ ohjausjärjestelmän määrittely ja ohjelma Tuoterakenne (PDM) ˏˏ Moduulien / Kokoonpanojen nimikkeet ˏˏ Osto-osien nimikkeet ˏˏ Alihankittavien osien nimikkeet ˏˏ Osanimikkeet ˏˏ Palvelunimikkeet Tuotekonfiguraattorin rakentaminen Prototyypin valmistukseen ja materiaalihankintoihin tarvittavien tuotedokumenttien tekeminen

139 138 Uuden tuotteen testaus ja viimeistely mukaan lukien mahdolliset muutokset dokumentteihin Kestoikäanalyysi tarvittavilla kuormitustapauksilla (FEM) Tarkennettu kustannuslaskelma Perusmalli ja optiot Alustavat mitta- ja kuljetuspiirustukset Pääkomponenttien hyväksynnät toimittajilta tarvittaessa Testaussuunnitelma laajuus ja tavoitteet ohjeet. 3. Tuotanto Prototyypin valmistuksessa ja materiaalihankinnoissa tarvittavien tuotedokumenttien määrittely yhteistyössä suunnittelun kanssa Valmistettavuuden arviointi, mm. 3D-mallin avulla Kokoonpantavuuden arviointi, mm. virtuaalikoonnissa 3D-mallin avulla Toteutetaan valmistussuunnitelman soveltuvat kohdat Varaosajoustojen suunnittelu yhteistyössä asiakaspalvelun kanssa Hankintasuunnitelma / saatavuudensuunnittelu Osto-osien ja alihankittavien osien hinnat ja toimittajat Osto-osien toimitusajat Ostovolyymit kattaen tuotannon ja asiakaspalvelun tarpeet Prototyypin/prototyyppien valmistus projektisuunnitelman mukaisesti Prototyypin tehdaskoeajo ja havaittujen puutteiden korjaaminen Tuotteen toistuvaan tuotantoon siirtämisen valmistelu 4. Tuotehallinta / Tuotekehitys / Markkinointi ja myynti / Asiakaspalvelu Alustava lanseeraus- ja jakelusuunnitelma Aikataulu Optioiden lanseeraus Tuoteperheen huomioon ottaminen Asiakassegmentit ja markkina-alueet Tarkennettu kilpailijavertailu

140 139 Alustava lanseerausajankohta Yksityiskohtainen elinkaaren aikainen kustannus- ja kannattavuuslaskelma Huollon ja teknisen tuen saatavuuden suunnitelma prototyyppejä ja nollasarjaa varten Vara- ja kulutusosasaatavuuden suunnittelu Vara- ja kulutusosasuositukset sekä kriittisten komponenttien valintayhteistyössä tuotesuunnittelun kanssa Uudet varaosanimikkeet Komponenttivalinnat Maailmanlaajuisen saatavuuden suunnittelu Käyttöohjeet, huolto- ja kunnossapito-ohjeet Koulutusmateriaali. Tuotteistamisvaihe (Solution development) Prosessin neljäs vaihe on tuotteistaminen. Solution development G3 Kuva 5. Tuotteistamisvaihe ja päätöksentekoportti G3 Prosessivaiheen päätehtävät ovat: Tuotespesifikaation ja optioiden viimeistely ja jäädytys Nollasarjan valmistusdokumenttien laatiminen Kustannustarkastelu Nollasarjan valmistus Asiakaspalautteen kerääminen ja analysointi Prototyyppivaiheessa tehtyjen muutosten toimivuus erilaisissa sovellutuksissa varmistetaan kenttäseurannalla Tuotteen testaus ja viimeistely mukaan lukien mahdolliset muutokset dokumentteihin

141 140 Tuotteen lopullisen lanseeraus- ja jakelusuunnitelman tekeminen ja päätös tuotteen lanseeraamisesta Lopullisen valmistus- ja materiaalihankintasuunnitelman tekeminen Vastuun siirto projektiorganisaatiolta linjaorganisaatiolle Päätös toistuvan tuotannon aloittamisesta. Toimintokohtaiset tehtävät ja päätöksentekokriteerit portille G3: 1. Projektin hallinta Projektisuunnitelman toteuttaminen Päätös toistuvan tuotannon käynnistämisestä Vastuun siirron käynnistys projektiorganisaatiolta linjaorganisaatiolle, esimerkiksi: vastuuhenkilöiden nimeäminen sisäinen koulutus varaosavastuu Riskianalyysin (FMEA) päivitys Teollisoikeuksien tarkastelu vertaa aikaisimmin haettuja teollisoikeuksien suojauksia päätöksiin ja toteutumaan, keskeytä tarpeettomat suojaushakemukset hae lisää teollisoikeuksia ja rekisteröi tavaramerkki jos tarpeen vertaa kilpailijoiden teollisoikeuksiin, varo loukkaamasta niitä. 2. Tuotesuunnittelu Nollasarjan valmistusdokumenttien laatiminen Nollasarjan kenttäseuranta ja mahdollisten puutteiden korjaaminen ennen toistuvan tuotannon aloittamista. Tuotedokumenttien viimeistely toistuvaan tuotantoon Pääkomponenttien asennushyväksynnät toimittajilta Tuotteen testaus ja viimeistely Omat testit Asiakastestit Päätetään, mitkä havaituista muutostarpeista toteutetaan ennen nollasarjan aloittamista Turvallisuuskatselmus sekä vaaratekijäluettelon päivitys. 3.

142 Tuotanto Nollasarjan valmistus Valmistusvastuun siirto vakiotuotannolle Nimikkeiden tietojen päivittäminen ohjausjärjestelmään Palautteen antaminen muille sidosryhmille Varmistetaan, että tuotteen toteuttamisen suunnittelu on tehty ja se toimii Oston ja valmistuksen prosessien hionta ttt-prosessiin ja vara- ja kulutusosien tttprosessiin Ennustemenetelmät ja -käytännöt varasto-ohjattaville moduuleille ja komponenteille sekä asiakaspalvelun kanssa sovituille varaosajoustoille Hitaiden optioiden vaikutus tuotteen toimitusaikaan Materiaalien hankintakanavien luominen Valmistuksen ulkoistettavan osuuden määrittely Materiaalipuskurien määrittäminen Tuotteen vaiheistus ja kuormitus tuotannonohjausjärjestelmään Työmenetelmien suunnittelu ja viimeistely Oman henkilöstön ja toimittajien koulutus ja perehdyttäminen Lopullinen valmistus- ja hankintasuunnitelma Ostoerittelyt Tuotekustannustavoitteen toteuttaminen Suunnitelmien tarkennus Valmistautuminen toistuvaan tuotantoon Tarvittaessa tuotantojärjestelmää säädetään (tehdään valmistusteknisiä muutoksia, muutetaan sisäistä materiaalivirtaa, työntutkimuksia jne.). 5. Tuotehallinta / Markkinointi ja myynti / Asiakaspalvelu Suunnitelma nollasarjan kenttäseurannasta Asiakaspalautteen kerääminen nollasarjan toimituksista, tiedonkeruu, analyysit, johtopäätökset ja toimenpiteet Kustannustarkastelu Sisäinen koulutus Koulutuksen suunnittelu kohderyhmille (huolto-organisaatio, laitemyynti, vara- ja kulutusosamyynti)

143 142 Lopullinen lanseeraus- ja jakelusuunnitelma Protoasiakkaiden kanssa tehdyt sopimukset tarvittaessa Lanseerausmateriaali Tuotekonfiguraattorin päivitys Toistuvan tuotannon tuotantosuunnitelma Mahdollisten korvattavien tuotteiden alasajoehdotus vakiotoimituksen TTT-prosessiin. Hitaiden ja nopeiden optioiden teknisten tietojen päivittäminen myyntikonfiguraattoriin Prosessin viides vaihe on lanseeraus. Lanseerausvaihe (Launch) Launch Kuva 6. Lanseerausvaihe Prosessivaiheen päätehtävät ovat: Lanseeraus- ja jakelusuunnitelman toteutus Toistuvan tuotannon käynnistäminen. Toimintokohtaiset tehtävät ovat: 1. Projektin hallinta Projektisuunnitelman toteutus Kilpailijoiden teollisoikeuksien seuranta 2. Tuotesuunnittelu Suunnitteluvastuun siirto vakiotuotesuunnittelulle 3. Tuotanto Tuotteen toistuva tuotanto 4. Tuotehallinta / Markkinointi ja myynti / Asiakaspalvelu Lanseeraus- ja jakelusuunnitelman toteutus

144 143 Vara- ja kulutusosien saatavuuden varmistaminen Vara- ja kulutusosien hinnoittelu Koulutus, sisältäen turvallisuusnäkökohdat Turvallisuusnäkökohdat markkinointimateriaalissa. Katselmointivaihe (Review) Katselmointi pidetään kohtuullisen ajan kuluessa lanseerausvaiheen palautteen jälkeen. Ajankohta määritellään projektisuunnitelmassa. Review G4 Kuva 7. Katselmointivaihe ja päätöksentekoportti G4 Prosessivaiheen päätehtävät ovat: Projektisuunnitelman toteutumisen arviointi Liiketoimintasuunnitelman (Business Plan) toteutumisen arviointi Lanseeraus- ja jakelusuunnitelman toteutumisen arviointi Arvioi teollisoikeuksien suojaamisen vaikutusta tuotteen kilpailukykyyn Uustuoteprojektin päättäminen Palaute prosessin jatkokehitykseen ja tuleviin projekteihin Varmistetaan että vastuun siirto projektiorganisaatiolta linjaorganisaatiolle on toteutunut Turvallisuuspuutteisiin reagointi välittömästi. Toimintokohtaiset tehtävät ja päätöksentekokriteerit portille G4: 1. Projektin hallinta Projektisuunnitelman toteutumisen arviointi Aikataulu Budjetti Resurssit

145 144 Projektin hallinta Tavoitteet, mittarit Toimenpiteet Yhteistyö Projektin päättäminen Projektin palaute prosessiin. 2. Tuotesuunnittelu Hitaiden ja nopeiden optioiden teknistentietojen päivittäminen myyntikonfiguraattoriin. 3. Tuotanto Nollasarjan kokemusten mukaisten muutosten toteuttaminen Suunnitelma alenevan kustannuskehityksen varmistamiseksi. 4. Tuotehallinta / Markkinointi ja myynti / Asiakaspalvelu Liiketoimintasuunnitelman (Business Plan) toteutumisen arviointi Tuotekustannukset Asiakashintataso Markkinavolyymi Lanseeraus- ja jakelusuunnitelman toteutumisen arviointi Turvallisuustiedon analysointi ja hyväksikäyttö Päätöksentekomalli ja -vastuut Uuden tuotteen kehittäminen -prosessissa Päätöksentekoporttien päätöksentekijät ovat: G0: Tuotehallintajohtaja, Tuotelinjajohtaja, Tuotepäällikkö tai Tuotekehitysjohtaja G1: Tuotehallintajohtaja G2-G4: Projektin ohjausryhmä.

146 145 Mutterin ekologia Mika L. Nieminen & Teemu Rintala Huomisen insinööreillä on edessään uudenlaisia haasteita pahenevien ympäristöongelmien ja luonnonvarojen ylikäytön vuoksi. Haasteiden kanssa elämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan erityisesti ajattelutapojen muutosta. Teknologisen ja teollisen kehityksen varjopuolet ovat selkeitä uhkia ihmisen ja luonnon hyvinvoinnille. Syyllisten etsintään ei kuitenkaan ole aikaa eikä aihetta, vaan tärkeämpää on katsoa laajemmin mitä voidaan tehdä ja ajatella toisin. Mutterin ekologia käsittelee monelle insinöörille vieraita käsitteitä, joiden olisi kuitenkin syytä olla kiinteä osa jokaisen insinöörin koulutusta ja ajattelua. Perehdytämme sinut ekologiseen ajatteluun ja luonnon monimuotoisuuden eri tasoihin ja niiden merkitykseen. Tavoitteenamme on luoda siltoja insinöörien ja biologien välille mm. biomimetiikan ja teollisuusekologian avulla. Uusia ratkaisuja ja toimintamalleja voi syntyä kun eri toimijoiden välinen vuorovaikutus mahdollistetaan ja ihminen, myös insinööri, ajatellaan vaihteeksi osana luontoa. Artikkelin lopussa pohditaan lisäksi insinöörikoulutuksen tulevaisuutta ja roolia yhteiskunnassa, sekä tarjotaan muutamia ehdotuksia ekologisen ajattelun edistämiseen. Mika Nieminen on TAMKista vuonna 2005 valmistunut ympäristöinsinööri, valmistelee väitöskirjaansa, toimii Lumimuutos Osuuskunnassa ja on ulkopuolisena tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Teemu Rintala toimii Suomen ympäristökeskuksessa vanhempana tutkijana luonnon monimuotoisuuteen liittyvissä tehtävissä. Johdattelua siihen mihin on tultu Miten tulemme tulevaisuudessa toimeen ympäristön laadun heikkenemisen ja ekologisten muutosten kanssa? Minkälaisia työtehtäviä tulevaisuuden insinööreillä on ja mikä voisi olla insinöörien rooli haasteisiin vastaamisessa ja puhtaamman huomisen luomisessa? Insinöörikoulutuksen 100-vuotistapahtuman äärellä on hyvä katsella menneitä vuosikymmeniä ja niitä teknologisia ja teollisia saavutuksia, joissa insinööreillä on ollut oma merkittävä roolinsa. On myös hyvä pysähtyä pohtimaan tulevia haasteita ja niitä insinöörin työtehtäviä, joihin uusia sukupolvia tällä hetkellä koulutetaan ja joita heidän jälkeensä tullaan kouluttamaan. Insinöörien työpanoksella ja erityisesti heidän koulutuksellaan on silminnähden ollut vaikutusta siihen maailmaan jossa nyt elämme ja miten siinä elämme. Ympärillämme tapahtunut teknologinen kehitys ei kuitenkaan ole tuonut mukanaan

147 146 pelkästään hyvää. Vauhti ei aina korjaa virheitä, vaan olemme itse asiassa tilanteessa, jossa meidän kaikkien on alettava siivoamaan jälkiämme, mikäli mielimme myös tulevien sukupolvien elinolosuhteiden pysyvän siedettävinä. Olemme iloisia saamastamme mahdollisuudesta kirjoittaa juuri tähän kirjaan, jota mitä todennäköisimmin lukevat henkilöt, jotka harvemmin perehtyvät opiskeluidensa tai työuriensa aikana artikkelissa mainittuihin asioihin. Juuri heidän kanssaan haluamme keskustella ja avata tietä heidän kahvipöytäänsä. Mutterin ekologia on johdatus insinöörien ekologisen ajattelun perusteisiin, minkä avulla kynnys luonnon ymmärtämiseen, siitä oppimiseen ja oman paikkansa hahmottamiseen toivottavasti helpottuu. Uskomme, että yksinkertaisesti huomioimalla ja ymmärtämällä kokonaisuuksia, voidaan saavuttaa ympäristönkin kannalta parempia ratkaisuja. Sana ekologia aiheuttaa monelle puistatusta, sen molemmat tämän artikkelin kirjoittajat ovat saaneet havaita omassa työssään. Ekologia esiintyy sanana esimerkiksi markkinointikielessä, mutta mitä loppujen lopuksi tarkoittaa ekologinen televisio tai ekologinen moottori? Ekologiaan liittyvää käsitettä, ekosysteemi, kuulee myös käytettävän ainakin älypuhelimien yhteydessä. Liiketoiminnan ekosysteemillä tarkoitetaan yhden tuotemerkin tuotteiden ympärille syntynyttä liiketoimintojen joukkoa. Kuinka moni insinööri tai markkinoija kuitenkaan tietää mistä ekologiassa on kyse tai mitä ekosysteemillä oikeasti tarkoitetaan? Ekologia sanan kuulee nykyisin lähes päivittäin ja yhä useammin se on irrotettu alkuperäisestä merkityksestään. Mutteria ei kannattane lähteä tässä erikseen määrittelemään; on äärimmäisen todennäköistä että jokainen tätä kirjaa lukeva tietää mikä mutteri on vaikka puhekielessä moni sekoittaakin sanat pultti ja mutteri. Mutta ekologian määritelmä sen sijaan kaipaa selventämistä, koska varsinkin sanan vääränlainen käyttö ei ainakaan ole lisännyt ymmärrystä. Hyvä asia on se, että mainostamisen kautta moni tietää sanan olemassa olosta. Miten onnistumme tehtävässämme? Kirjoittajina toivomme lukijan tietysti ymmärtävän tekstin loppuun päästyään mitä ekologialla pääpiirteissään tarkoitetaan ja ennen kaikkea että ekologista televisiota tai moottoria ei ole olemassa. Ehkä ekologinen televisio voisi olla sama kuin kaunis erämaajärvi ilta-auringossa, joka tapauksessa siis jotakin sellaista mitä ei saa kaukosäätimellä pois päältä ja jossa ei ole sähköjohtoa. Tutustutamme lukijan aluksi tieteenalaan nimeltä ekologia sekä biodiversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuden käsitteeseen. Tämän jälkeen pureudumme teollisuusekologiaan, joka on suora silta insinööritieteiden ja biologian välille. Biologian sovellusmahdollisuuksia insinööritieteiden puolelle tarkastelemme biomimetiikan kautta, joka tuskin jättää kylmäksi kovapintaisintakaan standardien nikkaroijaa. Ekologia ja monimuotoisuus Arkikäytössä yleisin ekologia-sanan esiintymispaikka ovat mainokset ja mainospuheet. Toinen meistä on eräänkin kerran silkkaa ilkeyttään kysynyt sanan käyttäjältä, mitä hän mahtaa tarkoittaa ekologisella televisiolla tai ekologisella moottorilla. Emme mene tässä saatuihin vastauksiin, emmekä aio tehdä aiheesta pilaa, mutta haluamme nostaa ristiriidan esille. Mitä mainostajat sitten tarkoittavat kaupatessaan ekologisempia vaihtoehtoja milloin millekin tuotteelle? Kysymyksen merkitys saattaa vaikuttaa harmittomalta, mutta näkemyksemme mukaan se on aivan muuta kuin harmiton.

148 147 Miksi erityisesti insinöörin kannattaa olla tietoinen ekologiasta ja sen perusopeista? Eikö meillä ole sitä varten biologeja? Eikö kuitenkin ole niin, että insinööri on vastuussa suunnittelemistaan koneista ja järjestelmistä? Ja eikö vastuun tulisikin koskea koneen tai järjestelmän koko elinkaarta ja sen vaikutuksia ympäristöönsä? Ja vielä eikö olekin niin että kieltävä vastaus olisi vastuun pakoilua? Ekologia on elollisen ja elottoman luonnon vuorovaikutuksia tutkiva tieteenala, jossa mm. tutkitaan eliöiden levinneisyyttä ja niiden runsauteen vaikuttavia tekijöitä (Hanski ym. 1998). Ravintoverkkojen vuokaaviot ylittävät monimutkaisuudessaan mennen tullen jokaisen rakennepiirustuksen ja kytkentäkaavion. Luonnossa tapahtuvien suurten materiaalikiertojen, kuten hiilen ja veden tutkimiseen käytetään mitä monimutkaisimpia menetelmiä ja kuitenkin eri kiertojen ja eläinten välisten vuorovaikutusten ymmärtäminen ei tunnu olevan saavutettavissa. Yksinkertaistettuna esimerkkinä voisi olla mutterin ekologiaa tutkiva henkilö, joka saattaisi saada tutkimustulokseksi uuvuttavan kenttätyön ja tilastollisen analyysin päätteeksi, että merivedelle alttiissa ympäristössä esiintyy eniten ruostumattomasta teräksestä tehtyjä muttereita ja että ne menestyvät selvästi paremmin verrattuna pelkästään sinkittyihin muttereihin. Muttereiden materiaalivalinta kertoo myös paljon siitä minkälainen kokemus suunnittelijalla on ympäristöstä tai minkälaisia resursseja on ollut saatavilla. Entä se luonnon monimuotoisuus? Luonnon monimuotoisuuden mittaaminen ja määritteleminen on erinomaisen hankalaa (esim. Hanski ym. 1998), mutta se ei silti ole estänyt termin käyttöä toisinaan hyvin kirjavillakin tavoilla. Biodiversiteetti, eli luonnon monimuotoisuus, tuli sanana laajempaan tietoisuuteen Rio de Janeirossa vuonna 1992 pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin jälkeen, jonka jälkeen sitä on käytetty useissa eri yhteyksissä. Biodiversiteetin voidaan ajatella olevan luonnossa esiintyvien ratkaisujen kirjo, jota eliölajit viimekädessä ilmentävät. Käpytikka hakkaa pesäkolonsa puun sisään suojautuakseen pesiä rosvoavilta variksilta. Uunilintu puolestaan välttää saman rakentamalla pesänsä maan sisään. Edellä mainitussa esimerkissä lajitason diversiteettiä edustavat käpytikka, varis ja uunilintu. Kukin kolmesta lajista vaatii lisäksi pesimäpaikakseen hieman erilaisen elinympäristön ja kunkin kolmen lajin geneettinen koodi poikkeaa vaikkapa siperialaisista lajikumppaneista. Monimuotoisuus ilmenee esimerkissä kaikilla kolmella tasolla: geeneissä, lajeissa ja elinympäristöissä. Luonnon monimuotoisuutta voidaan kömpelöllä, mutta ehkä havainnollistavalla tavalla verrata mutterikatalogiin; muttereiden erikoisliikkeessä monimuotoisuusindeksin arvo on suurempi kuin pienessä rautakaupassa. Osaamme nimetä koko joukon erilaisia mutterityyppejä, jotka sopivat erilaisiin käyttötarkoituksiin eri tavoin. Kriittisissä paikoissa tarvitaan asiantuntemusta oikean mutterin valintaan. Merkityksellisintä tässä vertauksessa on kuitenkin se että eri mutterit sopivat eri paikkoihin. Sama pätee luontoon, jossa kaikilla eläimillä on oma ekolokeronsa, paikkansa ravintoverkossa. Edellä esitettyjen monimuotoisuuden erilaisten ilmenemistasojen lisäksi on äärimmäisen tärkeätä ymmärtää, että luonto on yhtä aikaa sekä sokean päämäärätön että äärimmäisen tarkoituksenmukainen ympäristö. Esimerkiksi lajien ulkoiset ominaisuudet kehittyvät sokeasti evoluution ohjaamana vain jos niihin kohdistuu valintapaine. Sokea ja ajelehtiva kehitys tuottaa kuitenkin ominaisuuksia, jotka voivat olla tarkoituksenmukaisuudessaan suorastaan nerokkaita. Toisinaan ratkaisut ovat erityisen onnistuneita, jolloin eliölajin perusrakenteet säilyvät lähes muuttumattomina. Hyönteismaailman kiistattomiin menestyjiin voidaan laskea esi-

149 148 merkiksi sudenkorennot, joiden vanhimmat fossiilit ajoittuvat kivihiilikaudelle 325 miljoonan vuoden päähän. Vertailun vuoksi ihmisen ja simpanssin evolutiiviset tiet erosivat noin 8 miljoonaa vuotta sitten. Sudenkorentojen ylivertaisuus perustuu osittain niiden rakenteellisiin ominaisuuksiin. Ruumis on rakentunut erittäin kevyistä, joustavista ja lujista kitiinilevyistä, joiden alaiset lentolihakset liikuttelevat kalvomaisia siipiä ilman jänteiden aiheuttamaa kitkaa ja energiahukkaa. Sudenkorennot liikuttelevat kutakin neljää siipeään itsenäisesti ja sen vuoksi ne kykenevät lentämään myös taaksepäin. Saaliinsa ne pyytävät ilmasta ja havaitsevat lähes koko pään peittävillä verkkosilmillään käytännössä kaiken. Yksittäinen verkkosilmä koostuu tuhansista valoreseptoreista, jotka aistivat erityisen herkästi liikettä. Jotain on sudenkorentojen rakenteessa täytynyt osua kohdilleen, kun ne lentelevät edelleen yli 300 miljoonan vuoden taipaleensa jälkeen taivaallamme. Kuva 1. Siniukonkorento. Luonto muovaa eliöiden ominaisuuksista pitkien aikojen kuluessa äärimmäisen tarkoituksenmukaisia. Sudenkorentoja on ollut maapallolla yli 300 miljoonaa vuotta ja niiden menestyminen perustuu ylivertaiseen lentotaitoon sekä elintapojen joustavuuteen (Kuva: Teemu Rintala). Monimuotoisuuden säilyttäminen tulisi näyttäytyä ennen kaikkea mahdollisuutena, joka kestävästi hyödynnettynä voi tarjota korvaamattoman resurssin. Edelleen biologisen monimuotoisuuden merkitys asetetaan hieman kyseenalaiseksi ja sen suojelu jopa mielettömäksi tavoitteeksi. Asiaa valaisee erityisen hyvin elollisen ja elottoman luonnon monimuotoisuuden välinen vertailu. Maailmankaikkeudesta tunnetaan tällä hetkellä noin 94 luonnossa esiintyvää alkuainetta, joista vain kuuden alkuaineen on todettu olevan elämälle välttämättömiä. Elämä rakentuu viimekädessä hiilen, hapen, vedyn, typen, fosforin ja rikin muodostamien yhdisteiden varaan. Mitä siis teemme kaikilla lopuilla alkuaineilla ja miljoonilla näistä muodostuvilla yhdisteillä? Mihin olemmekaan tarvinneet esimerkiksi pii -nimistä alkuainetta historian saatossa? Piistä hiottu terävä nuolenkärki saattoi aikoinaan pitää metsästäjän perheen eväässä, nykyään siitä hiottu kiekko voi muodostaa kannattavan puolijohdebisneksen peruspilarin. Elämä on sopeutunut erilaisiin ympäristöihin ja elintilassa tapahtuviin muutoksiin. Kun muutosten voimakkuus ja määrä lisääntyvät, vaikuttaa se tietyllä paikalla esiintyviin eliöihin, toisinaan siten, että uusiin olosuhteisiin paremmin sopeutunut eliölaji korvaa edellisen

150 149 asukkaan. Samaan tapaan liian suuri kuorma aiheuttaa mutterin hajoamisen tai koko systeemin, jonka osa mutteri on. Eräänä osoituksena monimuotoisuuden ja ihmisen terveyden välisestä yhteydestä on hiljattain julkaistu tutkimus, jossa professori Ilkka Hanski kollegoineen havaitsi luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen saattavan tulevaisuudessa lisätä allergioita ja astmaa (Hanski ym. 2012). Tutkimustulos julkaistiin vuoden 2012 alussa Yhdysvaltojen kansallisen tiedeakatemian julkaisusarjassa, joka on eräs maailman arvostetuimpia tiedejulkaisuja. Monimuotoisuuden suojeleminen on elämän ja eritoten tulevaisuutemme kannalta äärimmäisen tärkeä ja vakavasti otettava asia. Elämän matkiminen Vaikka erilaisten koneiden ja systeemien käyttöohjeet ja käytettävyys ovat merkittävästi parantuneet vuosikymmenien aikana, voidaan edelleen kyseenalaistaa se pyrkivätkö insinöörit kuitenkaan loppujen lopuksi matkimaan elämää? Saman asian voi kysyä toisellakin tapaa: tulisiko meidän poisoppia nykyisestä teknologiasta ja katsoa miten eri prosessit tapahtuvat luonnossa? Ekologian kautta voimme hahmottaa paikkaamme osana luonnon materiaalivirtoja ja ravintoverkkoja. Pelkästään ajattelemalla päivittäisen ravintomme alkuperää, alkaa valjeta kuinka monimutkaisista rakenteista jo pelkän logistiikan osalta arki koostuu, puhumattakaan siitä miten luonto on ylipäätään mahdollistanut vaikkapa viljakasvien kasvun tai saanut aikaiseksi pellolla käyskentelevän lehmän. Miten luonto hoitaa energiantuotantonsa ja huolehtii siitä että ravintoa ja vettä riittää? Omassa kielenkäytössämme luonnon armoilla oleminen kuvastaa usein vieraantumista omasta ympäristöstämme. Myrskytuhot ja vaikkapa nälänhätä ovat merkkejä omien järjestelmiemme toimimattomuudesta ja sopimattomuudesta. Sen sijaan että tulisimme toimeen tulvien ja myrskyjen kanssa, tunnumme taistelevan niitä vastaan, nimittäen osaa luonnon kiertokulun tapahtumista katastrofeiksi. Tässä kohtaa tutustutamme sinut biomimetiikkaan, verrattain uuteen tieteenalaan, jonka kautta pyritään oppimaan luonnon prosesseista ja käyttämään saatuja oppeja ongelmien ratkaisussa ja käytännön sovelluksissa. On esimerkiksi hyvin kutkuttavaa ajatella että oppisimme matkimaan kasvien kykyä käyttää aurinkoenergiaa tehokkaasti. Biomimetiikka Biomimetiikka tulee kreikankielen sanoista bios ja mimesis, jotka väljästi suomennettuna tarkoittavat yhdessä elämän imitoimista tai matkimista. Biomimetiikan puolesta puhujana tunnettu Janine Benyus (2002) tarjoaa kirjassaan mielenkiintoisen ja helposti lähestyttävän johdannon biomimetiikkaan. Suosittelemme tutustumista myös Benyusin kahteen videoituun esitykseen osoitteessa www. ted.com, joiden kautta pääsee tutustumaan biomimetiikkaan mielenkiintoisten esimerkkien kautta. Lisää tietoa biomimetiikasta löytyy myös internet-sivujen biomimicry.net ja Kirjassaan Benyus (2002) määrittelee biomimetiikan kolmessa eri tasossa: 1. Luonto toimii mallina, josta voimme omaksua omaan käyttöömme malleja ja hyödyntää niitä ongelmiemme ratkaisemisessa. 2. Luonto toimii keksintöjemme oikeellisuuden mittana. Luonnossa miljoonien vuosien aikana tapahtuneen tuotekehittelyn, noin 3,8 miljardin vuoden aikana, luonto on oppinut mikä toimii, mikä on tarpeellista ja mikä kestää. Voimme välttyä pyörän uudelleen keksimiseltä ja oikaista tuotekehittelyssä.

151 Luonto toimii ajatustemme lähteenä. Biomimetiikka tarjoaa uuden tavan katsoa ja samalla arvottaa luontoa. Se ei ole oppi siitä mitä voimme ottaa luonnosta, vaan mitä voimme oppia luonnosta. Pelkästään suomalainen luonto eri muodoissaan tarjoaa käsittämättömän määrän esimerkkejä ja sovellusmahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää teknisissä ratkaisuissa. Suomalaiset ovat luonnonläheinen kansakunta ja lisäksi maamme luonto tunnetaan kansainvälisestikin arvioituna poikkeuksellisen hyvin. Luontoa tarkkailemalla voidaan löytää tapoja ratkaista vanhoja ongelmia uusin tavoin. Tarjoamme seuraavaksi pari aihetta valaisevaa esimerkkiä. Toukan purukalusto Moottorisaha Kovakuoriaisiin kuuluvien sarvijäärien toukkavaiheet elävät eriasteisesti lahonneessa puussa, jossa ne syövät joko puunkuoren alaisia kasvukerroksia tai sisempiä ligniinikerroksia. Jäärien toukat saattavat kaivautua useiden senttien syvyyteen syödessään puuainesta. Jäärien toukkien leuat ovat suhteessa melko kookkaat, mutta todellinen puruvoima perustuu leukojen optimaaliseen profiiliin ja leikkaustehoon. Klassinen esimerkki luonnon tarjoamasta tuotekehittelyideasta on yhdysvaltalaisen ORE- GON moottorisahavalmistajan jäärän leukoja matkiva teräprofiili. Keksintö oli omana aikanaan vallankumouksellinen, koska tuotteen kehittäminen oli edullista ja lopputulos oli toimiva. Kovakuoriaisen kuori Pakkausmateriaali Hyönteisten tukiranka koostuu kitiini-nimisestä polysakkaridista. Kitiini on äärimmäisen monipuolinen materiaali, sillä se on sitkeä, kova ja samalla kevyt materiaali, joka mahdollistaa esimerkiksi monien hyönteisten suojautumisen, lentämisen ja vaikkapa talvehtimisen. Kitiinin tai kitiinin kaltaisten johdannaisten käyttöön on jo jonkin aikaa kohdistunut mielenkiintoa, koska kitiinin tarjoamat mahdollisuudet esimerkiksi muovinkaltaisena biohajoavana pakkausmateriaalina houkuttavat. Kuva 2. Jalokuoriainen. Kovakuoriaisten kitiinipanssari suojaa niitä saalistajilta. Kitiini on erityisen monipuolinen materiaali, sillä sen etuja ovat kovuus, sitkeys ja keveys. Kitiinillä on samoja ominaisuuksia kuin muoveilla, mutta se on biohajoava luonnontuote, minkä vuoksi sen soveltuvuus pakkausmateriaaliksi kiinnostaa teollisuutta (Kuva: Teemu Rintala).

152 151 Teollisuusekologia Ennen teollisuusekologiaan tutustumista, keskitymme johdantona hetkeksi monimuotoisuuteen ja monimutkaisuuteen. Aiemmin monimuotoisuuden eri tasoja valaistiin muutaman esimerkin avulla. Yleisimmin monimuotoisuus ymmärretään arkipuheessa nimenomaan eliölajien lukumääränä tietyllä paikalla. Kieltämättä afrikkalainen ruohosavanni on lajistoltaan paljon rikkaampi kuin arktinen napajäätikkö, mutta monimuotoisuuden arvo voi kuitenkin perustua myös ekosysteemissä elävien eliöiden monimutkaiseen vuorovaikutukseen keskenään. Kotimaisena esimerkkinä voisi toimia vaikkapa muutaman vuoden ikäinen hakkuuaukko ja 200-vuotias aarniometsä. Kun satunnaiselle kulkijalle esitetään kysymys, kummanko elinympäristön lajistollinen monimuotoisuus on korkeampi, useimmat veikkaavat aarniometsää. Kuitenkin jos selvitämme vaikkapa kovakuoriaisten lajimäärät kummastakin elinympäristöstä voi horsmaa, vadelmaa ja heinikkoa puskeva hakkuuaukko olla kovakuoriaisten kannalta lajistollisesti rikkaampi elinympäristö. Aarniometsän monimuotoisuuden arvo piilee sen paljon monimutkaisemmassa ekosysteemissä. Esimerkkinä voisi jälleen toimia hyönteinen. Korpikolva on aarniometsiin sopeutunut kovakuoriainen, joka tarvitsee keskiiältään vuotta vanhan metsän. Pelkkä metsä ei kuitenkaan riitä, vaan elinpaikalla täytyy olla runsaasti kaatuneita kuusia. Korpikolvan asuttaman kuusen on oltava läpimitaltaan vähintään 30 senttiä ja puun rungon täytyy olla vähintään puoliksi kuoren peitossa. Lahottajien sienirihmastoa ei saa olla enempää kuin 75 prosenttia kuoren alla ja lisäksi puun täytyy olla suurimmaksi osaksi oksiensa varassa irti maasta (Siitonen & Saaristo 2000). Korpikolvan vaatimuslista on pitkä, sen sijaan hakkuaukealla elävälle vattukuoriaiselle on aivan sama kasvaako vadelma ensivuonna tienposkessa vai puutarhassa. Hyppy ekosysteemeistä ja niiden monimutkaisuudesta teollisiin järjestelmiin on yllättävän lyhyt. Ekosysteemien monimutkaisuus ja sitä kautta saavutettava monimuotoisuus opettavat meille toisaalta sen, että mitä vaateliaampi on, sitä hankalammaksi muuttuu oikeanlaisen elinympäristön löytäminen. Toisaalta monimutkaisuutta voidaan tarkastella, ja ihastella, myös siitä näkökulmasta, että ilman monimutkaista, kytkeytynyttä systeemiä, niin ihmeellistä eläintä kuin korpikolva ei voisi olla olemassa. Ekosysteemin kytkeytyneisyyden mukanaan tuomia etuja voidaan tarkastella teollisuusekologian näkökulmasta. Teollisuusekologia on oma tieteenalansa, jonka kautta pyritään kopioimaan luonnossa toimivia malleja teollisuuteen. Yksinkertaistettuna pyritään siihen, että yhden tehtaan jätteestä tulee toisen tehtaan raaka-ainetta. Voimmekin kysyä, mikä luonnossa loppujen lopuksi on jätettä vai olisiko jäte sittenkin vain ihmisen oma keksintö? Kalundborgin teollisuusalue Tanskassa on klassinen teollisuusekologian esimerkki eri teollisuuslaitosten välisestä symbioosista, yhteiselosta, josta kaikki osapuolet hyötyvät. Sitä sanotaan yhdeksi maailman ensimmäisistä teollisuusalueista, jolla jätteiden ja käytetyn energian määrää lähdettiin tietoisesti vähentämään kytkemällä samalla alueella toimivien tehtaiden materiaali- ja energiavirtoja toisiinsa. Teollisuusekologian ensimmäinen yliopistotasoinen oppikirja julkaistiin vuonna 1994 (Graedel & Allenby, 1994) ja ensimmäiset teollisuusekologiaa kuvailevat kirjoitukset julkaistiin jo 1960-luvulla. Systeemiajattelu ja ekologian huomioiminen ovat siis olleet jo pitkään mukana teollisissa prosesseissa ainakin teorian tasolla. Jostakin syystä ekologian perusteisiin perehtyviä, insinööreille suunnattuja, kursseja ei kuitenkaan opetussuunnitelmissa näy vaan ekologian oppien huomioiminen on enemmänkin yksittäisten opettajien harteilla. Teollisuusekologia ei ole selvästikään lyönyt itseään täysin läpi, vaikka muut suunnat tulevaisuuden teollisille systeemeille ovat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet elinkelvottomiksi pitkällä aikajanalla. Selityksiä siihen miksi näin on käynyt on varmasti useita, mutta eräs mer-

153 152 kittävä selitys saattaa olla vuorovaikutuksen vähäisyys eri asiantuntijoiden välillä, sekä koulutuksen ja ekologisen ajattelun puute. Tästäkin huolimatta esimerkiksi uudet vaihtoehtoiset energiamuodot, hajautetut energiantuotantoyksiköt ja materiaalien kierrätys alkavat olla yleisempiä. Mutta onko siihen ajanut pikemminkin taloudelliset kuin ekologiset syyt? Entäpä me ihmiset? Viimeisen luvun otsikko voi tämän kaiken jälkeen tuntua jopa hieman surumieliseltä kysymykseltä. Niin, entäpä me ihmiset? Mitäpä meistä? Humaanit ja pehmeät arvot rajataan melko usein insinööritieteiden ulkopuolelle ja niitä kohtaan saatetaan osoittaa jopa vihamielisyyttä kovan teknologian maailmassa. Asian ei kuitenkaan tarvitse olla näin: vastakkaisia toimintamalleja on jo olemassa ja muutamissa harvoissa paikoissa niitä on myös käytössä. Vanha viisaus siitä minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa on valitettavan totta varsinkin niissä tilanteissa, joissa vaaditaan uutta näkökulmaa ja tuoreita ideoita. Jos nuorena ei ole opittu kyseenalaistamaan ja opittu kantapään kautta asioita, voi edessä olla monen lupaavan idean hylkääminen liian aikaisessa vaiheessa. Kun ihmistä ajatellaan osana luontoa ja yhtenä eläinlajina muiden joukossa, ei voi välttyä huomiolta lajimme erinomaisesta sopeutumiskyvystä. Lajina ihminen on historiansa aikana oppinut selviytymään muuttuvissa luonnonolosuhteissa. Olemme siitä elävä todiste, joskin nykyihmisen selviytymiskyky luonnon armoilla voidaan mm. kaupungistumisen myötä kyseenalaistaa. Poisoppiminen vanhasta Tulevaisuuden insinöörikoulutuksella on edessään erityisen kova haaste, joka ei suoranaisesti liity matemaattisten pähkinöiden pureskeluun vaan ennemminkin toisinajatteluun rohkaisuun, yhteistyöhön ja insinöörikulttuurin muutokseen vanhasta poisoppimiseen. Jos standardikirja on palaakseen niin palakoon, todennäköistä on että tilastollisesti selkeä enemmistö ihmisistä jopa toivoo niin tapahtuvan. Yksittäisen ihmisen toiveista huolimatta yleinen käytäntö tuntuu kuitenkin määräävän toisin. Tampereen ammattikorkeakoulussa on jo jonkin aikaa koulutettu ympäristöinsinöörejä, joiden koulutuksessa on otettu huomioon monia tässä mainittuja asioita ja joiden koulutusohjelmasta voitaisiin hyvin ottaa mallia monen muunkin alan koulutusohjelmiin. Ekologinen ajattelu on monien, jo käytössä olevien, järjestelmien taustalla ja niitä voidaan ymmärtää paremmin nimenomaisesti ekologian kautta. Moni on varmasti ainakin kuullut laatu- ja ympäristöjärjestelmistä, elinkaariarvioinnista, kestävästä kehityksestä ja sumeasta logiikasta, joihin kaikkiin kuitenkin suhtaudutaan usein varsin mekaanisesti. Laatu ei kuitenkaan synny osaamalla laatukäsikirja kannesta kanteen, vaan pikemminkin jokaisen omasta motivaatiosta hoitaa oma työnsä mahdollisimman hyvin. Vuorovaikutus ja sen tehostaminen lienevät tärkeysjärjestyksessä ensimmäisten kehittämistä vaativien asioiden joukossa. Insinöörit eivät ole yksin vuorovaikutukseen liittyvien ongelmien kanssa vaan siitä tuntuu kärsivän moni muukin. Hyviä esimerkkejä tieteentekijöiden, poliittisten päättäjien ja suuren yleisön välisen vuorovaikutuksen haasteista ja mahdollisista ratkaisumalleista löytyy Nancy Baronin (2010) erinomaisesta kirjasta. Baron rohkaisee ajattelemaan tieteen ja suuren yleisön välisen kuilun sijasta tapaa selittää tutkimustulos yksinkertaisesti uudesta näkökulmasta. Jokaiselle on annettava mahdollisuus ymmärtää tulosten merkitys omista lähtökohdistaan. Mitä voidaan tehdä? Annetaan jokaiselle tulevaisuuden insinööreille mahdollisuus ot-

154 153 taa yhteinen ympäristö paremmin huomioon. Luodaan ratkaisujen kehittämiselle tehokas hautomo ja tuodaan eri alojen asiantuntijat yhteen. Miksi rajoittaa ekologisen ajattelun opetus ympäristöinsinööreihin kun perusajatukset voisi laittaa kytemään jo jokaisen insinööriksi aikovan mieliin? Ehkäpä tulevaisuuden opetusmenetelmien tulisi olla enemmän raittiille ulkoilmalle altistavia sekä kannustaa tehokkaammin eri alojen asiantuntijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Biomimetiikka ja teollisuusekologia voisivat toimia tässä tehtävässä hyvinä lähestymistapoina. Lähteet Ask Nature Biomimicry 3.8 Instituten projekti. Luettu Baron, N Escape from the Ivory Tower: A Guide to Making your Science Matter. Washington, DC: Island Press. Benyus, J. M Biomimicry: innovation inspired by nature. New York: HarperCollins Publishers Inc. Biomimicry 3.8 Institute Luettu Graedel, T. & Allenby, B Industrial Ecology. New York: Prentice Hall. Hanski, I., von Hertzen, L., Fyhrquist, N., Koskinen, K., Torppa, K., Laatikainen, T., Karisola, P., Auvinen, P., Paulin, L., Mäkelä, M. J., Vartiainen, E., Kosunen, T. U., Alenius, H. & Haahtela, T. Environmental biodiversity, human microbiota, and allergy are interrelated. PNAS 109: Hanski, I., Lindström, J., Niemelä, J., Pietiäinen, H. & Ranta, E Ekologia. Helsinki: WSOY. Siitonen, J. & Saaristo, L Habitat requirements and conservation of Pytho kolwensis a beetele species of old-growth boreal forest. Biological Conservation 94:

155 154 Vastuullinen Kiilto Oy Antti OK Nieminen Tämä artikkeli on kooste Insinöörikoulutuksen 100-vuotistapahtuman yhteydessä pidetystä esitelmästä Vastuullinen Kiilto Oy. Artikkeliin on kerätty yleisiä näkökantoja yritysten vastuullisesta toiminnasta painottuen esimerkkiyrityksen, Kiilto Oy:n, toimintaan. Kiilto Oy on kemian tehdas, jossa turvallisuus- ja ympäristövastuilla on korostunut painoarvo. Turvallisuus- ja ympäristövastuun hallinnointi ja kehitys on keskitetty integroituun laatu-turvallisuus- ja ympäristöjärjestelmään. Koko yrityksen henkilökunta on sitoutettu jatkuvaan kehitystyöhön ja siihen kannustetaan aloite- ja innovaatiopalkkioin. Avoin ja rehellinen viestintä on oleellista sekä turvallisuusja ympäristövastuun että sosiaalisen ja taloudellisen vastuun kehittämisessä. Tämän päivän asiakas ei ole kiinnostunut pelkästä tuotteesta, vaan myös yrityksestä tuotteen takana. Hyvä tuote, vastuullinen toiminta, tuotteen hyvä saatavuus sekä helposti saatava ja luotettava tuotetieto synnyttävät asiakkaalle kokonaisvaltaisen ja positiivisen tuotemielikuvan, mikä parantaa koko yrityksen kilpailukykyä. Kirjoittaja on filosofian tohtori, Tampereen teknillisen yliopiston liimateknologian dosentti ja Kiilto Oy:n toimitusjohtaja. Johdanto Vastuullisuus liiketoiminnassa tarkoittaa sitä, että yhtiö noudattaa tinkimättä lakeja ja säädöksiä, yhtiön toiminta tuo positiivista lisäarvoa asiakkaille, henkilöstölle, raakaaine- ja tavarantoimittajille sekä muille yhteistyökumppaneille. Vastuullisuuteen kuuluu myös terve tuloksenteko, mikä säilyttää omistajien mielenkiinnon toimintaan ja mahdollistaa toiminnan jatkuvuuden ja kehittämisen. Kemianteollisuudessa vastuullisessa toiminnassa korostuvat erityisesti turvallisuus- ja ympäristövastuu. Tässä kirjoituksessa keskitytään kemiantehtaan, Kiilto Oy:n, vastuullisuuteen ja niihin osatekijöihin, joista kokonaisvastuullisuus syntyy.

156 155 Turvallisuus- ja ympäristövastuu Turvallisuus- ja ympäristövastuu kemianteollisuudessa on erittäin laaja ja monitahoinen käsite. Sen hallinnoimiseen on oltava hyvät työkalut eli hallintajärjestelmät ja osaava, asiaan perehtynyt henkilöstö. Kiilto Oy:ssä on viisi eri turvallisuusryhmää, jotka valvovat omia vastuualueitaan. Nämä ovat prosessiturvallisuus-, tuoteturvallisuus-, jäteturvallisuus-, kuljetusturvallisuus- ja työsuojeluryhmät. Jokaisessa ryhmässä tarvitaan omaa erikoisasiantuntemusta ja tarkkaa lainsäädännön ja määräysten seuraamista ja ennakointia. Turvallisuus- ja ympäristövastuun toteutumista ja kehittämistä Kiillossa hallinnoidaan integroidun laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmän avulla. Järjestelmä itsessään ei kuitenkaan takaa vastuullisuuden toteutumista eikä kehittymistä, vaan oleellisinta on, että koko henkilöstö on aktiivisesti kehitystyössä mukana. Organisaatiossa ei turvallisuus- ja ympäristövastuuta voi delegoida yhdelle tai edes muutamalle henkilölle sen verran laajasta asiakokonaisuudesta on kyse. Mukana tässä työssä on oltava yrityksen johto, esimiehet ja asiantuntijat sekä koko henkilöstö. Kaikkien panos on lopulta yhtä tärkeä. Turvallisuus- ja ympäristövastuun kehittämisessä tärkeää on kiinnostuksen herääminen, oikea innostus ja lopulta raaka työ. Kiinnostus edellyttää ymmärrystä ja innostus positiivista asennetta kehitystyötä kohtaan. Työ itsessään on tiedon etsimistä, sen soveltamista ja jatkuvaa oppimista. Yrityksissä, joissa työtä on pitkään tehty määrätietoisesti, eteneminen tapahtuu usein pienin askelin. Tässä kehitystyössä pienikin parannus on kuitenkin aina äärimmäisen tärkeä. Kemianteollisuudessa tietoa tarvitaan kemikaaleista, niiden erityisominaisuuksista ja riskeistä. On myös ymmärrettävä kemialliset prosessit, laitteistot ja automaatiojärjestelmät sekä niihin liittyvät vaaratekijät. Lisäksi on tunnettava lopputuote ja sen käyttö asiakkailla aina tuote- ja pakkausjätteiden hävitykseen saakka. Asiakkaan kannalta tärkein osa tästä työstä on vastuullinen tuotekehitystyö ja asiakaskoulutus. Näiden tuloksena asiakas saa tuotteita, joita on turvallista käyttää ja joiden kaikki ominaisuudet tunnetaan. Tuotetietous käsittää tekniset tiedot tuotteesta, sen oikeasta ja turvallisesta käytöstä sekä ohjeet mahdollisen tuotejätteen ja sen pakkauksen hävityksestä. Oleellista turvallisuus- ja ympäristövastuun toteuttamisessa on aina jatkuva kehitystyö. Se edellyttää oikeaa asennetta ja aloitehalukkuutta. Parhaasta asiantuntemuksestakaan ei ole apua, jos asenteissa on vikaa ja riskejä vähätellään tai toimintoja oikaistaan. Asenne on oltava oikea läpi koko organisaation. Asennetta on jatkuvasti vaalittava ja jokaisen on hyvä välillä miettiä omaa henkilökohtaista asennettaan. Aloitehalukkuuteen kuuluu kyky luopua entisestä ja sitkeys kehittää jatkuvasti toimintaa paremmaksi ja turvallisemmaksi. Turvallisuus- ja ympäristövastuu voi toteutua, jos yrityksen kaikki työntekijät antavat parhaan tietonsa kehitystyöhön. Aina sekään ei riitä, vaan apua on haettava yrityksen ulkopuolelta: suunnittelijoilta, virkamiehiltä tai muilta asiantuntijoilta. Kehitystyön onnistuminen edellyttää ehdottoman avointa ja rehellistä informaatiota omassa organisaatiossa ja ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Parasta on, että yleensä jokaisella on jotain annettavaa ja jokainen voi oppia jotain uutta tällaisissa kehityshankkeissa. Turvallisuus- ja ympäristövastuuseen kuuluu oleellisesti myös toiminnan tulosten seuranta ja niistä raportointi. Tulosten keruu tulee olla luotettavaa ja sisäinen ja ulkoinen viestintä selkeää ja rehellistä. Viestinnän tarkoitus on tietoisuuden lisääminen, mielenkiinnon synnyttäminen ja lopulta koko henkilöstön ja mahdollisesti ulkopuolistenkin innovaatioiden hyödyntäminen jatkuvassa kehitystyössä.

157 156 Sosiaalinen ja taloudellinen vastuu Yrityksen sosiaalinen ja taloudellinen vastuu kohdistuu osin samoihin sidosryhmiin kuin turvallisuus- ja ympäristövastuukin eli omaan henkilöstöön, asiakaskuntaan, tavarantoimittajiin ja paikallisiin asukkaisiin, mutta se voi kohdentua myös hyväntekeväisyyteen, urheilun sponsorointiin, taiteen ja kulttuurin tukemiseen tai vaikkapa vaikeasti työllistettävien ihmisten työn saannin helpottamiseen. Avoin ja rehellinen informaatio on tärkeä osa myös sosiaalisen ja taloudellisen vastuun alueella. Yrityksen tulee kertoa kaikille sidosryhmilleen rehellisesti toimintatavoistaan, yrityksen taloudellisesta tilasta ja tulevaisuuden suunnitelmistaan. Parhaimmillaan hyviä toimintatapoja esitellään myös muille toimijoille ja näin kehitystä viedään eteenpäin laajemminkin kuin omassa yrityksessä. Henkilöstö on aina yrityksen tärkein voimavara. Yrityksen tulee panostaa henkilöstön hyvinvointiin ja työkyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen. Johtamiskäytäntöjä, esimiestyötä ja sisäistä viestintää on jatkuvasti arvioitava ja kehitettävä, jotta aidosti avoin ja tasapuolinen vuoropuhelu yrityksessä toteutuu. Asiakkaat ovat myös kiinnostuneita ei pelkästään tuotteista vaan yrityksestä laajemminkin ja sen tavasta toimia. Teolliset asiakkaat ja kuluttajat tekevät ostopäätöksensä yhä enemmän kokonaisvaltaisen tuotemielikuvan perusteella. Positiivista mielikuvaa tuotteesta ja yrityksestä parantavat tuotteen helppo saatavuus eli toimitusvarmuus, helposti saatava tuotetieto ja opastus sekä luottamus yrityksen osaamiseen. Kiilto Oy:n kriittisiä menestystekijöitä ovat pitkään olleet toimitusvarmuus, oma tuotekehitys ja asiakaskoulutus. Kaikkiin näihin on panostettu voimakkaasti. Toimitusvarmuus on erinomainen mihin tahansa vertailuryhmään verrattuna ja siitäkin huolimatta, että Kiillon tuotevalikoima on erittäin laaja. Tuotekehityksessä on töissä lähes 20 % koko Suomen henkilöstöstä ja tutkimuskeskus on laitteistoltaan ja välineistöltään kansainvälistä huippuluokkaa. Kiilto kouluttaa vuosittain alan ammattilaista ja kuluttajat saavat hyvän tuotetiedon verkkosivuilta ja kuluttajaneuvojilta. Taloudellisen vastuullisuuden hoitamisella on myös erittäin laajat vaikutukset. Mikäli yrityksen talous ei ole terveellä pohjalla, sen on vaikea suoriutua turvallisuus- ja ympäristövastuistaan sekä sosiaalisista vastuistaan. Terve tuloksenteko takaa yrityksen pitkäjänteisen kehittämisen, mahdollistaa uudet investoinnit, takaa parhaan mahdollisen palvelun asiakkaille ja turvan henkilöstölle myös vaikeissa taloudellisissa suhdanteissa. Yrityksen ja sen henkilöstön maksamat verot auttavat lisäksi koko yhteiskuntaa. Yhteenveto Yrityksen yhteiskunnallinen vastuu eli yritysvastuu käsittää turvallisuus- ja ympäristövastuun lisäksi sosiaalisen ja taloudellisen vastuun. Vastuullisuuden peruspilarina on toimiminen kaikkien lakien ja säädösten mukaisesti ja tavoitteena kokonaisvaltainen laadun parantaminen yrityksessä ja sen sidosryhmissä. Yrityksen asiakkaat ostopäätöstään tehdessään arvioivat varsinaisen tuotteen ja sen ominaisuuksien lisäksi myös itse yritystä ja yrityksen tapaa toimia. Näin vastuullinen toiminta tukee ja vahvistaa myös varsinaista liiketoimintaa.

158 157 Innovatiivisuuden merkitys vientikauppaan ja liiketoimintaan Risto Nikander Yrityksellä täytyy olla jokin menestystekijä eli alue, jolla se on parempi kuin kilpailijansa. Paras kilpailutekijä on ylivoimainen tuote. Lisäksi sen on oltava hyvää tasoa kaikilla osa-alueilla, jotta se ei olisi keskimäärin jäljessä kilpailijoitaan kokonaisuutena ajatellen. Muutoin menestystekijän antama etu menetetään näistä syistä. On useita esimerkkejä, joilla liiketoiminta voi tuoda suuria menestysmahdollisuuksia koko Suomelle. Tässä artikkelissa kirjoittaja kertoo omien kokemustensa perusteella esimerkkejä kaivos-, kivija hiilivoimala-alalta, turvalasialalta ja TE-keskuksen vientiasiamiehenä ja teknologia-asiamiehenä. Kirjoittaja on valmistunut Tampereen tekusta koneinsinööriksi vuonna Hän kertoo toimineensa pääosin kahdella eri toimialalla ja kokenut niissä molemmissa, mitä merkitsee olla seurailija ja/tai edelläkävijä. Hänellä on vientikokemusta noin sadasta maasta. Lisäksi hän on toiminut usean vuoden ajan PK-yritysten viennin ja teknologian konsultointitehtävissä Satakunnan TE-keskuksessa (nykyään ELY-Keskus) ja nähnyt myös niissä saman asian. Vuodesta 2001 hän on omistanut ja johtanut omaa yritystään Feracitas Oy:tä. Kokemukset kaivos-, kivi- ja hiilivoimala-alalla Ensimmäinen työpaikkani oli insinöörinä Tampella Tamrock:ssa, jonka nykyään omistaa Sandvik. Tamrock oli alansa pioneeri ja erittäin kova kilpailija Ruotsalaiselle Atlas Copco nimiselle yritykselle. Sen kilpailukyky perustui hyvään tuotekehitykseen ja ennakkoluulottomiin vientimiehiin. Varsinaiset henkilökohtaiset kokemukseni perustuvat ROXON Oy nimiseen yritykseen, johon vaihdoin jo 1,5 vuoden Tamrock-kokemuksen jälkeen. Ensimmäinen tehtäväni oli projekti-insinööri. Tehtäviini kuului murskaimien, syöttimien, seulojen ja kuljettimien myynti kaivos- ja kiviteollisuudelle ja myös kokonaisten murskauslaitosten ja kuljetinsysteemien myynti sekä Suomeen että vientiin. Pian ROXONin osti KONE Oy sen haluttua diversifioitua ROXON Oy:n toimialalle. ROXON Oy:stä tuli KONE Oy:n Engineering Division. Myöhemmin toimialajärjestelyjen yhteydessä Outokumpu osti Engineering Divisioonan liiketoiminnat. Kaikista selvimmin ylivoimainen kilpailuetu tuli esiin rullaseulamurskaimissa. Kone näytti ulkomuodoltaan melko tavanomaiselta ja suhteellisen yksinkertaiselta koneelta.

159 158 Kuva 1. ROXON rullaseulamurskain hiilelle (Kuva: Roxon esitemateriaalia) Sillä oli kuitenkin varsin ylivoimainen kilpailuetu, joka selviää osaksi kuvasta 2. Kuva 2. Rullaseulamurskaimen kompakti rakenne, esiseula, esimurskain, murskain ja jälkiseula kaikki samassa paketissa. (Kuva: Roxon esitemateriaalia)

160 159 Rullaseulamurskain käsittelee kaivoksilta tulevaa hiilivoimalan hiiltä. Siinä on kuitenkin paakkuja, kiviä, lankkuja jne., jotka tulee poistaa arinalle menevästä ja varsinkin jauhimille menevästä hiilestä. Se käsitteli jopa noin tuhansia tonneja hiiltä tunnissa kuivatekstin mukaisesti. Kaikki vain yhdessä koneessa. Koneen kilpailuetu kuitenkin kertautui sillä, että vastaavaan työhön käytettiin yleensä täryseulaa, iskupalkkimurskainta ja jälkiseulaa tai muita koneyhdistelmiä, jotka jo sinänsä olivat kalliimpia kuin hyväkatteinen rullaseulamurskain. Ne veivät kuitenkin paljon enemmän korkeutta, vaativat ison ja korkean rakennuksen, joka vielä täytyi olla tukeva täryseulan värähtelystä johtuen. Rakennus tarvitsi paljon suunnittelua ja erityisesti pitkät ja suuremmalla teholla varustetut syöttökuljettimet, jotka olivat paitsi kalliita myös veivät enemmän sähköenergiaa. Kuva 3 havainnollistaa tätä etua. Kuva 3. Murskaamo rullaseulamurskaimella toteutettuna. (Kuva: Roxon esitemateriaalia) Rullaseulamurskaimen ansiosta ROXON ja erityisesti sen SBA 54 (Strategic Business Area 54), jonka päällikkö allekirjoittanut oli, sai tuntuvasti hyväkatteista kauppaa. Suhteellisen lyhytaikaista kilpailuetua KONE Oy:n Engineering Division (SBA 54) sai myös sillä, että hihnakuljettimet ja niiden viereiset kulkukäytävät oli sijoitettu katon ja seinät kattaviin kuljetinsiltoihin. Ne olivat painavia, kalliita ja usein tarpeettomia. KONE Oy:ssä huomattiin, että suuri osa kuljetinsiltarakenteista voitiin korvata kevytrakenteisella kuljettimen ristikkorungolla. Itse kuljetin suojattiin sivuilta ja päältä lasikuituisilla kate-elementeillä. Kaiteella varustettu kulkukäytävä kannateltiin ristikkorungosta. Kuvassa 4 näkyy molempia rakenteita.

161 160 Kuva 4. Kevyt- ja raskasrakenteiset kuljettimet. (Kuva: Roxon esitemateriaalia) Erittäin menestykselliseksi tuotteeksi odotettiin SROK-MASTER leukamurskainta. Sen edut näkyvät kuvasta 5 ja havainnollistettuna kuvasta 6. Kuva 5. ROXON STROKE-MASTER leukamurskain (Kuva: Roxon esitemateriaalia)

162 161 Kuva 6. STROKEM-MASTERin edullinen murskausliike. (Kuva: Roxon esitemateriaalia) Skandinaviassa yleisesti käytetty vaunusyötin oli monessa suhteessa täysin ylivoimainen muualla yleisesti käytettyihin telasyöttimiin nähden. Vaunusyötin on näytetty kuvassa 7. Kuva 7. Vaunusyötin esimurskaamon syöttimenä. (Kuva: Roxon esitemateriaalia)

163 162 Tarkoitukseni olikin tehdä vaunusyöttimen ja leukamurskaimen yhdistelmästä täysin lyömätön esimurskaamokonsepti, jonka periaate näkyi kuvassa 8. Kuva 8. Maailman paras esimurskaamo. (Kuva: Roxon esitemateriaalia) Tästä esimerkistä löytyy myös sekä menestystä että vastoinkäymistä, joka liittyy lähinnä tuotekehitykseen ja siihen, että vanhoista kokemuksista ja varsinkin olemassa olevasta tiedosta on otettava tarkoin vinkkejä omaa toimintaa ajatellen. Kokemukset turvalasialalta Vuonna 1988 vaihdoin alaa turvalasialalle. Minusta tuli taivutuskarkaisulaitteitten tuotepäällikkö laitteelle, josta en tiennyt mitään, mutta joka silloin oli aivan ainutlaatuinen ja siihen kohdistui valtava mielenkiinto asiakkaitten suunnalta. Tuote oli HTBS ja sen kehittäjät olivat lähteneet uuteen, juuri perustettuun kilpailevaan yritykseen. Laitteen kokonaisuus näkyy kuvassa 9 vasemmalta oikealle kuvattuna a) lasin syöttöpöytä, b) lasin lämmitysuuni, c) taivutus- ja karkaisuosasto, d) taivutetun lasin jälkijäähdytysosasto ja e) lasin purkauspöytä. Varsinaisen innovatiivisen ja silloin ainutlaatuisen lasin taivutus- ja karkaisuosaston pääperiaate selviää kuvasta 10.

164 163 Kuva 9. HTBS taivutuskarkaisulaitteen osat. (Kuva: Glaston esitemateriaalia) Kuva 10. HTBS:n taivutuskarkaisun pääperiaate. (Kuva: Glaston esitemateriaalia)

165 164 Tuote oli varsin laajasti patentoitu. Sen myyntikatteet olivat erittäin korkeat. Kysymys oli lähinnä siitä, paljonko asiakkaalla on varaa maksaa koneesta. Ei siitä, että koneen myynti ei olisi ollut valmistajalle taloudellisesti kannattavaa. Tuote menestyi valtavan hyvin markkinoilla, mutta sen huippumyyntiluvut tulivat vasta sitten, kun kiinalaiset alkoivat tehdä sitä noin 1/3 hinnalla suomalaisiin myyntihintoihin nähden. Vasta nyt Tamglass / GLASTON on haastanut suurimmat kiinalaiset valmistajat oikeuteen patenttirikkomuksista. HTBS oli lähinnä autojen sivulasikone, koska se taivutti lasit vain sylinterimäiseen muotoon. Tamglass tarvitsi sen pariksi välttämättä ns. takalasikoneen. Keksin menetelmän vähän yli vuosi Tamglass in palvelukseen astumiseni jälkeen. Perustelin keksintöni toimivuutta väitteillä: 90 % osataan, 5 %:iin tarvitaan keksintöäni ja 5 %:ia voimme oppia vaikka kehitysmaan lasin taivutuskarkaisijoilta. Mikään ei auttanut. Keksintöni kohtasi valtavaa vastustusta ilman asiallista syytä. Tilanne kärjistyi ja jouduin irtisanotuksi. Onnistuin saamaan yhteyden italialaiseen yritysjohtajaan, diplomi-insinööriin, joka oli tehnyt diplomityönsä pysty- ja vaakatasotaivutuskarkaisusta. Hän ymmärsi ideani ja sen antamat mahdollisuudet heti. Vuoden 1995 keväällä saatiin prototyyppi valmiiksi. Se ristittiin yksinkertaisesti BTF:ksi, (Bending and Tempering Furnace). Kuva 11 on otettu sen jälkeen, kun sillä on tehty ensimmäiset lasit. Prosessi osoittautui erittäin hyväksi ja se tuottaa lasia mm. Ferrariin, Lamborghiniin, Sikorsky-helikoptereihin jne. Sen pulma ja etu on, että se on piensarjakone, huippulaatua erikoistarkoituksiin. Kuva 11. Ensimmäinen lasi BTF:llä tehtynä. kevät (Kuva: IANUA S.p.A: esitemateriaalia)

166 165 Koska IANUA:lla ei ollut kokemusta karkaisutai taivutusuuneista, IANUAlle tuli perässäni myös kaksi muuta suomalaisissa yrityksissä kokemusta hankkinutta insinööriä. Siitä seuraisi se, että tätä kokemusta käytettiin hyväksi ja loppujen lopuksi myös omaksi vahingoksi suuressa määrin. Merkittävimmäksi osoittautui karkaisuprosessi, joka saatiin valmiiksi jo kesällä Myöhemmin se ristittiin CONVAIR iksi, (CONvection And IRradiaton). Se oli maailman ensimmäinen hyvä, itse asiassa huippuhyvä konvektioprosessi. Kuva 12 on tältä ajalta. Kuva 12. IANUA n uusi tähti, konvektiouuni CONVAIR. (Kuva: IANUA S.p.A:n esitemateriaalia) CONVAIR perustui itse asiassa täysin Tamglass-teknologiaan lisättynä ilmapuhalluksella vastusten lävitse. Sille olisi voitu hakea todella pätevä patentti, jos olisi huomattu, mikä teki prosessista erinomaisen eli tapa lämmittää konvektioilma. IANUA kuitenkin haki patenttia asialle, joka itse asiassa oli tarpeeton. Osittain menetelmää yritettiin kopioida huonosti, osittain se tehtiin pienten vaikeuksien jälkeen hyvinkin. Kukaan kopioijista ei tehnyt sitä innovatiivisesti ja viisaasti. Mutta kilpailutilanteen seurauksena eräät yritykset ovat joutuneet vaikeuksiin. Itse keksin tavan tehdä menetelmä sekä edullisesti että huippuhyvin loukkaamatta kenenkään patenttia, ja sain siihen itse patentin ja useampiakin. Vaikka olen parhaani mukaan pyrkinyt saamaan aikaan yhteistyötä

167 166 suomalaisten yritysten kanssa, olen joutunut menemään Kiinaan keksintöjeni, kokemuksieni ja osaamiseni kanssa. Kuva 13 esittää tekniset oivallukset. Kuvassa 14 on näytetty edut, jotka tekniset oivallukset tarjoavat. Kiinalainen kumppanini halusi rekisteröidä tuotemerkin, joksi valittiin Smart Cycle, Nokkela (ilman) Kierrätys. Se kuvaa niitä prosessin ja taloudellisia etuja, joita menetelmällä saavutetaan. Nämä varsinkin turvalasialaan liittyvät kehitysvaiheet ovat johtaneet siihen, että parasta know how ta, jopa hyviä alan patentteja on kulkeutunut kiinalaisille yrityksille, jotka ovat varsinkin hintakilpailukyvyssä aivan omaa luokkaansa verrattuna suomalaisiin yrityksiin. Juhlapuheissa puhutaan keksintöjen ja innovaatioitten merkityksestä. Käytännössä jopa itse yritykset toimivat oman etunsa vastaisesti. Kuva 13. Smart Cycle konvektion tekniikkaa (Kuva: Feracitas Oy:n esitemateriaalia)

168 167 Kuva 14. Smart Cycle kilpailuedut (Kuva: Feracitas Oy:n esitemateriaalia) Kokemukset TE-keskuksen vientiasiamiehenä ja teknologia-asiamiehenä (Esimerkkejä) Laser Gas- niminen yritys kehitti puhtaita kaasuja tuottavia aggregaatteja, joista huipputeknologiaa edustaa erittäin puhdasta ja vesivapaata typpeä tuottavat aggregaatit. Niitä käytetään mm. lämpöohjautuvien ohjusten ohjausjärjestelmän jäähdytykseen. Ne ovat huomattavasti parempia kuin alkuperäiset ohjusten mukana ostetut laitteet ja ovat johtaneet mm. tärkeisiin vientikauppoihin. Kauppalehden kasvuyritystutkimusten mukaankin Laser Gas sijoittuu Suomen potentiaalisimpien ja lupaavimpien yritysten joukkoon, (ei listattu sinne julkisesti johtuen tästä aiheutuvasta veloituksesta). Aloittaessani vientiasiamiehenä yritys toimi omakotitalossa ja sen tuotantotila oli talon kellarissa oleva autotalli. Se ei estänyt yritystä tuottamasta maailman parasta tekniikkaa omalla allaan. Laser Gas in muita merkittäviä kaasuntuotantosovellutuksia ovat, mm. happi- ja typpikaasun tuottaminen paikan päällä. Tämä on mm. turvallisuus- ja kustannussyistä ylivoimainen tapa verrattuna teol lisesti tuotettuun nesteytettyyn happeen ja typpeen.

169 168 Kuva 15. Laser Gas in typpiaggregaatti (Kuva: Toinen esimerkki on entinen Promark-niminen yritys, jolla oli useitakin hienoja teknologioita ja keksintöjä. Käsitykseni mukaan niistä olisi saanut 2 3 hyvää yritysaihiota. Kun tapasin omistajaa kahden kuukauden TE-keskus kokemuksen jälkeen, yritys toimi vaatimattomissa tiloissa ja hyvin pienin resurssein. Tällöin keräsin heti yhteen eri julkisten tahojen toimijat, jotta olisi saatu aikaan erilaisia liiketoimintoja. Resurssien vähäisyyden vuoksi kehitys johti yhteen, todennäköisesti parhaaseen vaihtoehtoon eli elektrolyysissä tarvittavien katodien tuoittamiseen ja niiden valmistuksen ja huollon vaatimiin koneisiin. Yritys onkin nyt nimeltään CathodeX. Sillä on tänään tytäryritykset Chilessä, Meksikossa ja Sambiassa. Menestys on muutoinkin käsitykseni mukaan varsin hyvää. Kuva 16 näyttää nyt jo hyvin muotoillun ja edelleen kehitetyn katodin tuotantokoneen verrattuna vuosien 2001 ja 2002 aikan tehtyihin koneisiin. Kuva 16. CathodeX-yrityksen lippulaiva, ylivoimaisilla ominaisuuksilla varustettujen elektrolyysin katodien automaattinen tuotantolinja. (Kuva: cathodex.com/production line) Nämä ovat vain 2 esimerkkiä siitä, että maakunnissa on valtavan hyviä keksintöjä, teknologioita ja yritysaihioita, jotka usein ovat keskittyneet johonkin niche alueeseen. Ne eivät useinkaan ole suuria liiketoiminta-alueita, mutta niiden Suomen mittakaavassa merkittävä lukumäärä toisi suuria menestysmahdollisuuksia koko Suomelle. Kyse onkin paljolti siitä, ymmärtääkö julkinen sektori tukea näitä potentiaalisia yrityksiä, vai käyttääkö se resurssinsa turhiin yritystukiin, jotka eivät tosi asiassa tuo mitään uutta liiketoimintaa maahan.

170 169 Kuvalähteet: Kuvat 1 8. ROXON Oy:n ja sen sittemmin omistaneiden KONE Oy: ja Outokumpu Oy:n ja nykyisin omistaman Sandvik Mining and Construction Finland esitemateriaaleja. Kuvat Entisen Tamglass Engineering Oy:n, nykyisin GLASTON Oy:n esitemateriaaleja. Kuvat GRUPPO FININD:n omistaman IANUA S.p.A:n esitemateriaaleja. Kuvat Feracitas Oy:n ja Shanghai Refine Machinery Co. Ltd:n esitemateriaaleja. Kuva 15. Laser Gas Oy. Luettu Kuva 16. CathodeX. cathode.com/production line. Luettu

171 170 Perusinsinööri Nokialla Jorma Peisalo Artikkelissa kerrotaan tarina tietotekniikan insinöörin työnkuvasta Nokia Oyj:ssä. Painopisteenä on testaus. Koulu antoi valmiuksia analyyttiseen ajatteluun ja syvälliseen tietämykseen. Lisää oppia olisi kaivannut testauksesta, jota ainakaan aiemmin ei opetettu. Myös koodin muotoiluun, dokumentointiin ja versiointiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, samoin kuin toimintatapoihin, millä prosessilla tuotetta tehdään. Monikulttuurisuus, erilaisten kulttuurien erilaiset toimintatavat ja tiimien muuttuminen virtuaalisiksi tulisi ymmärtää osana globalisaation kehitystä. Kirjoittaja on valmistunut Tampereen tekusta tietotekniikan insinööriksi v ja toimii projektipäällikkönä Nokia Siemens Networksissa. Valmistumisen jälkeen työ Nokiassa vei testaukseen Valmistuin Tampereen teknillisestä oppilaitoksesta vuonna1992 tietotekniikan insinööriksi. Ajankohta ei välttämättä ollut valmistumisen kannalta paras mahdollinen, sillä elettiin vielä laskusuhdanteen aikaa. Varasuunnitelmana olikin jatkaa opintoja korkeakoulun puolella, jonne olin saanut opiskelupaikan jo edellisenä vuonna. Samaa strategiaa käyttivät myös monet opiskelukaverit aikana, jolloin työpaikan saanti näytti olevan enemmän kuin epävarmaa. Nokia kuitenkin ilmoitteli avoimista työpaikoista, ja laitoin paperit sekä Tampereen että Espoon toimipisteisiin. Molemmat hakemani tehtävät olivat verkkopuolella, vaikka Nokiasta ainakin tuolloin tuli tavallisimmin mieleen vain kännykät. Espoolaiset olivat nopeampia päätöksentekijöitä, ja niin päädyin vaihtamaan paikkakuntaa. Ensimmäisenä tehtävänäni oli ohjelmistosuunnittelu GSM:n datapalveluita hoitavassa yksikössä. Ala oli uusinta uutta, sillä maailman ensimmäinen GSM-puhelu kaupallisessa verkossa (Radiolinja) oli soitettu vain vuotta aikaisemmin soittajana silloinen pääministeri Harri Holkeri. Datapalvelut olivat vielä työpöydällä, ja maailman ensimmäinen datapuhelu soitettiin 1993, sekin Radiolinjan verkossa. Tuo oli hieno hetki koko tiimille, sillä sitä oli edeltänyt useampi työntäyteinen vuosi. GSM:n saaman suosion myötä Nokia kasvoi kovaa vauhtia, ja se näkyi myös organisaation kasvuna. Alussa ohjelmoijat tekivät itse myös testausta, mutta aikaa myöten osa tekijöistä keskittyi pelkästään testaamiseen, sillä se vaati erikoistumista ja aikaa. Testaaminen kiinnosti myös minua, joten tehtävien painopiste siirtyi sille puolelle. Kasvun jatkuessa perustettiin lisää tiimejä, ja kokeneemmat tekijät yleensä löysivät itsensä ryhmäpäällikön roolista. Näin kävi myös minulle: sain vastuulleni datapalveluita testaavan ryhmän. Tuohon aikaa puhuttiin vielä ryhmistä, nykyään tiimeistä.

172 171 Ryhmävastuun lisäksi sain hoitaakseni datapalveluiden osaprojektin. Jatkoa ajatellen tämä oli varsin merkittävä muutos omassa tehtävänkuvassani, sillä siitä alkoi keskittyminen erilaisten projektien hoitamiseen. Tätä ennen ehdin kuitenkin toimia vielä datapalveluiden asiantuntijana. Kävin myös kouluttamassa nokialaisia ja myös asiakkaita eri puolilla maailmaa. Datapalveluiden osalta iso muutos tapahtui, kun päätettiin uuden pakettipohjaisen datapalvelun kehittämisestä (GPRS). Tässä yhteydessä datapalveluita kehittänyt ryhmä hajosi eri puolille organisaatiota. Minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua testausprosessien kehittämiseen, ja koska olin toiminut testauksen parissa laajalla rintamalla, tarjottu mahdollisuus kiinnosti. Prosessin kehitys jaettiin kahteen projektiin, joista minun johtamani keskittyi systeemitason testaukseen. Lopputulosta voi pitää onnistuneena, sillä vaikka verkkopuoli yhdistyi Siemensin kanssa, on prosessi edelleen käytössä miltei samanlaisena. Testausprosessikehityksen valmistuttua seuraavaksi tehtäväkseni tuli suorituskykytestauksen luominen uusille pakettiverkon elementeille. Sinänsä hauskaa oli, että siinä samalla tuli testattua se prosessi, jota itse olin ollut luomassa. Suorituskykytestaus on yksi vaikeimmista, haastavimmista ja kalleimmista testivaiheista, jota tuotteille tehdään. Tämän takia se jää helposti tekemättä tai tehdään puutteellisesti. Tämä taas näkyy siinä, että palvelu lakkaa toimimasta, kun käyttäjämäärät kasvavat. Suorituskykytestaus on myös erittäin mielenkiintoista ja opettaa tuotteista ihan uusia asioita. Itse asiassa jokaisen ohjelmistosuunnittelijan pitäisi osallistua suorituskykytestaamiseen ja siellä löytyneiden ongelmien selvittelyyn, koska se opettaa konkreettisesti, millaista on hyvä koodi ja mitä tarkoittaa testattavuus. Suorituskykytestauksen jälkeen siirryin vastaamaan pakettiverkon pääverkkoelementin testausprojekteista alimmasta tasosta systeemitestaukseen saakka ja lopulta vastaamaan verkkoelementin koko tuotekehitysprojektista. Tavallaan ympyrä oli sulkeutunut: tehtävät alkoivat koodauksesta ja nyt vastuullani oli koko R&D:n tuotos. Tuotekehitys on parhaimmillaan erittäin hauskaa ja opettavaista, mutta välillä myös turhauttavaa, sillä virheistä ei välillä opita mitään. Nokia on ollut monelle suomalaiselle insinöörille käytännön korkeakoulu, sillä se on tarjonnut mahdollisuuden tehdä kaikkia niitä työvaiheita, joita tuotekehitykseen kuuluu. Tähän luen mukaan myös markkinoinnin ja asiakasrajapinnassa toimimisen, kunkin kiinnostuksen mukaan. Erityistä on ollut nähdä ja kokea toiminnan ja yhtiön kehittyminen pienestä tekijästä maailman suurimmaksi omalla alallaan. Koulun antamat valmiudet Mitä valmiuksia Teku sitten aikanaan tarjosi valmistuvalle insinöörille? Voi todeta, että onneksi oli opettajia, jotka osasivat opettaa analyyttistä ajattelua sekä syvällistä tietämystä sulautetuista järjestelmistä. Erityisen hyödyllistä oli myös ymmärtää prosessorien toiminta ihan bittitasolla ja tietää, miten pinoa tai pointtereita käytetään. Nämä taidot tulevat käyttöön varsinkin, kun tehdään ohjelmistoa reaaliaikaisuutta vaativaan ympäristöön. Opiskeluaikana ohjelmointia opeteltiin Pascalilla ja C:llä. Vaikka työssä sitten käytettiinkin aluksi PL/M-kieltä, sen oppiminen oli varsin helppoa, kun osasi hyvin jonkin ohjelmointikielen. Kannattaa muistaa, että ohjelmoinnin perusteet ja hyvät ohjelmointikäytännöt ovat yleispäteviä. Olio-ohjelmointi tuo sitten lisäksi omat käsitteensä, mutta perusperiaatteet säilyvät. Kun ajattelee asioita, joita olisi voitu käsitellä enemmän, niin sellaisiksi voi listata koodin muotoilun, dokumentoinnin sekä versioinnin. Työelämässä nuo ovat seikkoja, jotka vaikuttavat työn tuottavuuteen ja koodin ylläpidettävyyteen. Samaan kategoriaan voi laskea myös erilaisten koodianalysaattorien käytön.

173 172 Myös yleiset toimintatavat eli se, millä prosessilla tuotetta tehdään, jäivät aikanaan vähälle huomiolle. Nykyään on vallalla Agile-malli, mutta on hyvä ymmärtää myös mitä vesiputous ja iteratiivinen malli pitävät sisällään. Valitulla prosessilla on nimittäin yllättävän suuri vaikutus moneen asiaan, jopa organisaatiomalliin ja alihankintaan. Testaus on asia, jota ei käytännössä opiskeltu lainkaan, vaikka se on merkittävä osa tuotekehitystä. Toivottavasti tilanne on nykyään toinen, sillä testaus on alue, jolla tarvitaan ammattilaisia. Hyviä testaajia on huomattavasti vähemmän kuin ohjelmoijia. Viimeiseksi asiaksi voisi listata globalisoitumisen myötä tulleen monikulttuurisuuden, erilaisten kulttuurien varsin erilaiset toimintatavat sekä tiimien muuttumisen virtuaalisiksi. Onkin ehdottoman hyödyllistä panostaa mm. kieliopintoihin ja kansainvälisyyteen jo opiskeluaikana.

174 173 Puhutaan yrittäjyydestä Antti Pohjanheimo Tässä artikkelissa kerrotaan yrittäjyyden motivaattoreista, liikeidean löytymisestä ja valinnasta, mielikuvista ja tunteista sekä myynnistä ja markkinoinnista. Yritysesimerkeillä valotetaan yritystoiminnan ydintä: tietoa, oivallusta ja uskallusta. Tulevaisuuden luotaamisessa korostuu myynnin, markkinoinnin ja asiakaspalvelun merkitys. Yrittäjyys vaatii intoa, rohkeutta, sitkeyttä ja paljon työtä, mutta antaa samalla vapautta ja mahdollisuuden toteuttaa unelmiaan. Kirjoittaja on autoinsinööri Tampereen tekusta vm Hän on toiminut katsastusmiehenä, ammattikoulun opettajana, oppisopimuskouluttajana ja USAssa suunnittelutehtävissä.perustamassaan kiinteistöpalveluyrityksessä PIRKAN SIIVOUYS OY, PIRKAN HUOLTO OY yrittäjäuraa on takana yli 30 vuotta. Hän on saanut Tampereen vuoden yrittäjä -palkinnon vuonna 1986 ja Pirkanmaan vuoden yrittäjä -palkinnon vuonna Hän on myös yrityskummi. Hänellä on myös Tampereen kauppakamarin HHJ (Hyväksytty hallituksen jäsen) -kurssi ja -tutkinto. Johdanto Yrittäjäksi aikovia pelotellaan usein, ettei yrittäjällä ole koskaan vapaa-aikaa. Yrittäjän työaika on vuorokausi. Töitä tehdään silloin kun niitä on. Samalla se on vapautta ei tarvitse olla työpaikalla tiettynä aikana silloin kun ei tarvitse. Mikäli yrittäjä ei ehdi pitää vapaa-aikaa eikä lomia, silloin on syytä katsoa peiliin! Tällöin työtä todennäköisesti riittäisi toisillekin! Yrittäjäksi ryhtyy yleensä tahtoihmisiä: Teen itse mitä tahdon, minua ei toiset hirveästi määräile. Teen töitä silloin kuin hyvältä tuntuu. Edelliset ovat monen motivaattoreita. Useimmilla kuitenkin lienee päämotivaattorina: Teen enemmän rahaa. Useat em. motivaattoreista osoittautuvat kliseiksi tai unelmiksi. Mutta ihminen tarvitsee unelmia ja tavoitteita. Jos näitä on, on mahdollisuus onnistua sitkeästi työtä tekemällä. Jos ei yritä, ei mitään saakaan se on varmaa. Jokin todellinen tavoite elämässä vie ainakin sinne minne haluaa. Ellei tavoitetta ole, on kuin ajopuu, joka ajautuu sinne mihin virta ja tuulet sattuvat viemään. Kun yritys tai yrittäjyysidea on syntynyt, yksi tapa edetä on ryhtyä yrittäjäksi OTO-sivutoimiseksi tai harrastuksena. Jos tai kun yrittäjyydestä saatava tulo on yhtä suuri kuin palkkatulo, on oikea hetki siirtyä kokopäiväyrittäjäksi. Näin alkoi kirjoittajan yrittäjyysura. Sitä ei ole katunut. Päivääkään en vaihtaisi pois!

175 174 Puhutaan yrittäjyydestä Tämä esitys ei pyri olemaan täydellinen esitys yrittämistä koskevista tosiasioista, vaan otsikon esittämällä tavalla kiinnitän kokemusteni mukana tuomaa huomiota yrittämistä koskeviin tärkeisiin näkökohtiin. Seuraavissa kuvioissa nähdään miten työllisyys ja yritysten henkilöstömäärät ovat kehittyneet yritysten koon mukaan tarkasteltuina. Kuva 1. Työllisyyden kehitys ja yrityskoko vuosina (Tilastokeskus). Kuva 2. Henkilöstömäärän muutos yrityksen koon mukaan (Tilastokeskus)

176 175 Kuva 3. Henkilöstömäärän muutos yrityksen koon mukaan (Tilastokeskus) Kuvioista nähdään, että pk-yritykset (pienet ja keskisuuret yritykset) pitävät Suomea pystyssä ja työllistävät suuryritysten työllistämän väkimäärän laskiessa edelleenkin. Ongelma Suomessa vain on, että työllistäviä pk-yrityksiä on maassamme aivan liian vähän. Tämä tulisi poliitikkojen ja Suomen hallituksenkin huomata ja tunnustaa. Eräs selvitys osoitti, että n. 30 % Pirkanmaan Yrittäjät ry:n yli 50-vuotiaista yrittäjistä olisi valmis luopumaan yrityksestään, jos sopiva ostaja löytyisi. Vuositasolla aloitetaan tai lopetetaan Suomessa n yritystä. Yli 7 % uusista yrityksistä käynnistyy yritysostolla. Eläkkeelle siirtyy seuraavan 3 5 vuoden aikana n yrittäjää. Mistä saada liikeidea? Liikeidean valinta Yrityksen organisaatio on kolmijakoinen: tuotanto, myynti ja hallinto. Perinteisesti joku tuotannon ammattilainen on alkanut tehdä tehdasmaisesti osaamansa ammatin tuotteita. Alussa yrittäjä itse on usein hoitanut myynnin ja myös hallinnon. Hallinto tarkoittaa yhteiskunnan vaatimia raportteja, verojen maksupäiviä, palkanmaksua ja sen velvoitteiden hoitamista yms. Tällä puolella puolison työpanos voi olla merkittävä. Nykyään voidaan koko hallintopuoli antaa erikoistuneen yrityksen ammattilaisten hoidettavaksi, esim. tilitoimistojen. Ns. PEO-yritykset hoitavat koko henkilöstöhallinnon ja vapauttavat yrittäjän niitä asioita miettimästä. Yritä sitä mitä osaat, sitä missä olet paras! Mieti ja päätä, ketkä todella ovat asiakkaistasi. Tee esite. Rakenna heille myyntiargumentit tuotteillesi tai palveluillesi. Myynti ja markkinointi ovat ratkaisevia menestyksen kannalta. Ole rohkea. Rohkeus on sitä, että uskaltaa tehdä sitä, mitä ei ole ennen tehty. Rohkea yrittäjä kulkee vastavirtaan. Yrityksen idean ei tarvitse olla välttämättä maata mullistava uusi idea. Hyvä tietenkin on, jos sellainen löytyy, mutta väittäisin, että miltei minkä tahansa alan yritys menestyy nykypäivänä, mikäli se viisaasti ja joustavasti johdetaan sitkeästi ja kustannustehokkaasti eteenpäin tarkkaavaisesti ympäristöä katsellen ja tar-

177 176 peellisia muutoksia tehden. Sääliksi käy lukiessa useiden uusien yritysten kaupparekisteri-ilmoituksia Kauppalehdessä. Useassa ilmoitetaan toimialaksi xxx ja maininta ja lisäksi kaikki muu laillinen liiketoiminta. Eivät siis raukat tiedä, mitä todella aikovat myydä ja mille kohderyhmälle. Liikeidea on siis hukassa eikä se lupaa hyvää. (Uudelle) yrittäjälle on tosi tärkeää, että tekee, mitä osaa. Tekee ja johtaa yritystä viisaasti ja sitkeästi ja samalla tarkkana seuraa ympäristöä ja sen muutoksia. On selvää, että ainoa pysyvä asia tulevaisuudessa on muutos. Uuden, tulevan ajan millenium sukupolven muuttuvat tarpeet luovat monia uusia businestilaisuuksia rohkealle vastavirtaan kulkijalle. Ulkomailla käydessäni hankin aina kyseisen kaupungin puhelinluettelon keltaiset sivut. Sieltä löytyi kaikki ilmeisesti liiketoimintakelpoiset palveluideat, paras yrityshakemisto. Palveluyritys on sopiva yrittämiskohde uudelle yrittäjälle. Se ei yleensä vaadi heti suuria kone- tai kiinteistöinvestointeja. Omaa palkkaansa yrittäjän ei kannata paljoa uudesta yrityksestä ottaa ennen kuin yrityksen tuottavuus sen kestää. Kun allekirjoittanut oli päättänyt ryhtyä 1960-luvulla yrittäjäksi, kehitin luettelon, jossa oli lueteltu noin 100 erilaista liikeideaa, joista voisi tehdä yritystoimintaa. Pitkän karsimisen jälkeen ykköseksi nousi kiinteistöjen hoito ja siivous sekä talonmiespalvelut. Kävi ilmi, että siihen aikaan sitä ei juuri kukaan osannut eikä halunnut hoitaa, ala oli aliarvostettu. Yrityksissä tehtävät oli heitetty konttoripäällikön, varastopäällikön, tuotantopäällikön tai vastaavan harteille. Lähempi tarkastelu osoitti, että kysymyksessä oli kuitenkin yritystoiminnan kannalta miljoonamarkkinat, koko maan tasolla puhuttiin miljardiluokasta! Tietoa sai ja sitä saa paitsi ammattilehdistöstä, kursseilta, alan ammattijärjestöiltä ja ulkomailta, erityisesti tänä päivänä. Joka alalta on varmasti kaikki mahdollinen tieto saatavissa sitä todella etsivälle. Alan yrityksestä kehittyi 20 vuoden aikana yli 500 henkilöä täyspäiväisesti työllistävä, Tampereen alueen johtava alan yritys. Näin koulutetusta autoinsinööristä (vuosimallia 1963) tuli kiinteistöjen hoitaja eli siivooja ja talkkari. Nykypäivänä henkilön työura kestää noin 30 vuotta. Kyseisenä aikana henkilö joutuu vaihtamaan alaa ja työpaikkaa peräti 5 7 kertaa. Tähän on oltava mieli valmiina, joustavuus ja muuntautumiskyky määräävät. Sama koskee myös ja erityisesti yritystoimintaa. Nuorisotutkimusverkoston tutkija Tomi Kiilakoski on sanonut: Koulutus on alku, ei loppu. Oppiminen on sekä mahdollisuus että pakko. Työelämän ja koulutuksen välinen siirtymä on nykyään katkonainen, joten kannattaa rakentaa myös muita hyvän elämän tapoja. Työn ulkopuolella oleminen ei merkitse automaattisesti syrjäytymistä. Kannattaa myös muistaa, että muutos ja epävarmuus on pysyvää. Ex-ministeri Jermu Laine on sanonut, että Euroopan integraatio on alusta alkaen ollut yritystä, tempoilua, kompurointia ja ylösnousua, kuten edistys yleensä. Mielikuvat ja tunteet yrittämisen apuna yrittäjän oman ja sisäisen maailman ohjaaminen Yrittäjälle tulee joskus turpiin, se on varmaa. Yhtä tärkeää kuin on johtajalle joukkojensa mielen ohjaaminen (puhutaan motivoinnista), on yrittäjälle hänen sisäisen minänsä ohjaaminen etenkin vastoinkäymisissä. Jos ja kun voi tulla tilanne, että yrittäjä on kyllästynyt lopullisesti kaikkiin vaikeuksiin, mitä voi tulla asiakkaiden, ympäristön, tuotannon, myynnin, henkilöstön, rahoittajan tai minkä tahansa asian taholta, niin joskus

178 177 mielessä voi käydä ajatus kyllä lyödä hanskat tiskiin ja jättää koko homma. Tällöin ihminen voi arvioida uudelleen sisäistä maailmaansa ja tavoitteitaan. Tämän avulla hän voi muuttaa näkemystään ulkoisesta maailmasta. Tähän voi auttaa mm. yrittäjän itselleen asettamat elämisen tavoitteet, esim. taloudelliset tavoitteet, vaikkapa millaisen talon haluan, millaisen kesähuvilan, millaisen auton, millaisen veneen jne. Tärkeää on myös, että on asettanut itselleen eettiset tavoitteensa, esim. suhde kotiin, perheeseen, uskontoon, isänmaahan. Sosiaaliset tavoitteet ovat myös tärkeitä, esim. millaisessa ihmissuhdeverkostossa haluaa elää. Moniko näitä nuorena itselleen asettaa? Mainittujen seikkojen pohjalta voi tarkastella uudelleen omia asioitaan. Tunteiden ja mielikuvilla johtamisesta kannattaa lukea tekniikan tohtori Helena Åhmanin ansiokas viime keväänä ilmestynyt kirja Mielen ohjaaminen organisaatiossa suosittelen lämpimästi. Olen itse todennut, että tämä kirja ei ole pelkästään ilta- tai viikonloppulukemista. Itse opiskelin sitä pala palalta koko viime kesän. Se on hyvin pätevä johtajan ja yrittäjän opas, jota käsittääkseni tulisi parhaiten käyttää päivittäin käsikirjana eri tilanteiden mukaan. Mielikuvaharjoittelu toimii Nykyään on varsinkin kuntoutuksen ja urheilun piirissä hyvässä huudossa mielikuvaharjoittelu. Eräässä tutkimuksessa hotellisiivoojien kunto parani mitattavasti pelkästään, kun heille kerrottiin, millaista fyysistä harjoitusta heidän työssään saa, se vastaa monelta osin kuntosaliharjoittelua. Mielikuvat voivat harjoittaa myös lihaksia! Jokaisella ihmisellä tulee olla unelmia, jotka osaltaan vaikuttavat mielikuviin. Mielikuvat lähettävät samanlaisia hermoimpulsseja lihaksiin kuin fyysinen liikekin. Yrittäjälle tärkeä asia ovat myös tunteet. Tunteet vaikuttavat myös mielikuvien tehokkuuteen. Usein yrittäjä joutuu johtajana miettimään jotakin tiettyä ratkaisua tehdessään esteitä ja uhkia, mitä tietty päätös voi tullessaan tuoda. Mikäli yrittäjä tai johtaja keskittyy ajattelemaan vain uhkia ja esteitä, hänen kaikki ajatuksensa ja ajatusvoimansa keskittyy vain näihin asioihin. Silloin esteisiin ja uhkiin liittyvät tunteet aktivoituvat. Pitää päinvastoin keskittyä mahdollisuuksiin. Tällöin positiiviset tunteet aivoissa aktivoituvat ja ohjaavat ajattelua. Positiiviset tunteet johtavat positiivisiin toimiin ja edistykseen. Intuitio vs rationaalinen ajattelu Intuitioon ja rationaaliseen ajatteluun liittyen varsinkin insinöörit pyrkivät helposti pelkästään rationaaliseen ajatteluun. Ranskalaisin viivoin pyritään erittelemään ja luetteloimaan asiat ja analysoimaan niitä tarkasti. Kuitenkin intuitio voi olla aivan yhtä hyvä ratkaisumalli. Intuitio tulee henkilön sisältä, alitajunnasta, ja siinä on mukana vaikuttamassa hänen kaikki opitut tai hankitut kokemuksensa. On esitetty ajatus, että jopa 80 % oppimastamme on tapahtunut alitajuisesti ilman tietoista oppimisprosessia. Monet käyttävätkin tekniikkaa, jossa ensin syvennytään asiaan ja sen jälkeen jätetään se lepäämään, jolloin alitajunta työstää sitä ja antaa meille helpommin ratkaisuehdotuksen.

179 178 Eräitä yritysesimerkkejä YRITTÄJÄKSI AJAVA HULLUUS PERIYTYY Kalifornian piilaaksossa on syntynyt monia hienoja yrityksiä. Siellä yrityksiä on kehitetty tiimityönä projektiperiaatteella. Jollain on idea, jonka hän myy ideana muille. Johtavana periaatteena niissä piireissä on, että rahaa ei anneta itse projektille, on se miten hieno tahansa, vaan vetäjälle, jolla on intoa ja paloa asian puolesta viemällä se läpi. Eli Tiimi(vetäjä) INTO katsotaan ratkaisevaksi tekijäksi onnistumisen kannalta. Sama koskee yrittäjää. Myös siellä noudatetaan kokeilukulttuurin periaatetta, mikä tarkoittaa, että epäonnistumisiin ei juututa, kun niitä odotetaan, käytetty tunnuslause on: epäonnistu nopeasti opi nopeasti. Paljon on puhuttu piilaakson autotalliyrityksistä, autotallifirmoista kuten Apple, HP, YouTube ym.(autotalli on ollut toiminnan alkupiste). Ihmiset rakastavat tarinoita. Eräät nyt jo suuryrityksetkin pitävät edelleen yhä imagonaan tarinoita autotallialoituksesta ja sen jälkeisestä menestyksestä. Tamperelaisen Kiilto Oy:n toimitusjohtaja Solja on sanonut, että menestys luodaan määrätietoisella eteenpäin menemisellä. Heidän kilpailuetunsa takaa panostukset omaan tuotekehittelyyn. Sillä he pystyvät selättämään kaupoissa suuret kansainväliset kilpailijansa. Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa. Vippaskonsteja ei ole. Ainoa työ tehdä tulosta on olla innokkaasti mukana, seurata ympäristöä ja sen muutoksia sekä tehdä paljon töitä. Useat tuntevat huippulaadukkaana tunnetun Maglite käsivalaisimen ( taskulampun ). Perustaja oli unkarilainen USAn maahanmuuttaja, jolla oli päähänpinttymänä tehdä hienoja ja tehokkaita käsivalaisimia, joiden yli voi ajaa panssarivaunulla. Tämän mielikuvan innoittamana hän myi yrityksen alkutaipaleella USAn armeijalle suuret määrät valaisimia. Eräs hyvä Tihveräisten perheyrittäjyyden malli löytyy Sastamalasta, Vammalassa sijaitseva Isora Oy, joka sai alkunsa, kun vaahtomuovi oli keksitty. Vaahtomuovin jalostuksella löydetään aina uusia käyttöaloja. Sitkeästi sen idealle kehitetty yritystoiminta toimii hienosti perheyrittäjyyden mallilla sukupolvelta toiselle. Kun uusi Tihveräinen on syntynyt, on jo miltei alusta asti ollut selvää, missä hän tulee isona työskentelemään. Tampereella toimiva Amerplast sai alkunsa, kun Sami Suomisen perheelle oli syntynyt vauva ja parempia vauvanvaippoja alettiin valmistaa kodin keittiössä. Tästä alkoi menestyksekäs muovinjalostustoiminta. Menestyksekäs tamperelainen Tammerneon Oy syntyi, kun Lapin poika Markku Koskenniemi päätti alkaa valmistaa valomainoksia toteamalleen kasvavalle alalle. Suomessahan pimeyttä riittää! Nokialainen Seppo Civil oli pehmopaperitehtaalla töissä ja valmisti langasta vääntämällä wc-paperirullatelineitä. Aktiivinen nuori mies mietti, miten kyseisiä telineitä voisi koneiden avulla valmistaa tehokkaammin ja lopulta teki tehtaalle tarjouksen, että perustamansa tehdas tekisi telineet alihankintana ja sai positiivisen vastauksen. Näin syntyi Linjateräs Oy. Tamperelainen vaatetusliike Koiso Oy kilpailee tällä hetkellä kovassa kilpailutilanteessa suurten kansainvälisten ketjujen ja tavaratalojen kanssa. Alalla pärjää henkilökohtaisella osaavalla ja hyvällä asiakaspalvelulla, jossa vaatteita suositellaan hyvän maun avulla. Palvelutilanteessa esimerkiksi housujen puntit, hihojen pituudet, vyötärömitat, helmojen pituudet jne. sovitetaan asiakkaalle henkilökohtaisesti. Tähän on telinemyyntiin perustuvan itsepalvelumyymälän vaikeaa tai mahdotonta vastata. Koiso Oy on jo reilusti yli 100-vuotias, Tampereen vanhimpia yrityksiä, joka on aina perustanut toimintansa henkilökohtaiseen asiakaspalveluun ja tämä on ollut ja on menestyksen kivijalka jo yli 100 vuotta. Yrittäjäksi aikovan kannattaa pitää silmänsä auki ympäristöä tarkastellessaan ja harkitsevasti tutkia olemassa olevia yrityksiä. Mitä ideasovellutuksia niistä voisi itselleen löytää. Yrittäjyyden ihme ei ole ainoastaan ylivertaisessa liikeideassa, vaan siinä, että joku uskaltaa sen toteuttaa!

180 179 TIETO + OIVALLUS + USKALLUS = MENESTYS Jälleen on hyvä korostaa sitkeyden ja peräänantamattomuuden vaatimusta. Tampereen Komediateatteri Oy:n omistajat Raipiat ovat luoneet teatterista kannattavaa liiketoimintaa. Se pystyy ilman suuria tukia kilpailemaan menestyksellä yhteiskunnan runsaasti tukemien teattereiden kanssa. Tämäkin esimerkki osoittaa, että mikään ei ole niin tehokas kuin joustava yksityinen pk-yritys. Ns. sosiaaliset yritykset ovat viime vuosina menestyneet, monissa ulkomaissa, esim. Britanniassa kyllä paremmin kuin Suomessa. Tuetuilla aloilla tosin taloudellinen tulos ei ole yhtä hyvä kuin normaaleilla yrityksillä, jotka toimivat vapailla markkinoilla ilman yhteiskunnan holhousta ja rajoituksia. Jotkut IT-ohjelmaosaajat perustivat osuuskunnan, jotta voitiin yhtenä kokonaisuutena tarjota asiakkaille laajempi ja monipuolisempi alan kokonaisuus usean asiantuntijan voimin, kuin mitä kukin yksin erikseen olisi pystynyt tarjoamaan. Osuuskunnat voivat periaatteessa antaa edelleenkin oivia mahdollisuuksia laajaan liiketoiminnan kehittämiseen. Myös mm. asianajotoimistot ovat käyttäneet mallia organisaatioissaan. Tänä päivänä miltei minkä alan tahansa yrittäjä voi menestyä, kun hoitaa liiketoimintansa viisaasti ja sitkeästi. Pikavoittoja on harvoin saatavana. Yrittäjän on uskaltauduttava pois rutiineista. Sukupolvenvaihdokset Suomessa Kauppalehden mukaan Suomessa on nyt yli yli 55-vuotiasta yrittäjää. Jotain tapahtuu 5 10 vuoden aikana näiden yritysten piirissä. Joka kuukausi on siis tuhansia yrityksiä myynnissä. Vaihtoehtoja on useita: 1. Yritys myydään ulkopuolisille. 2. Yrityksen toiminta loppuu. 3. Sukupolvenvaihdos perhepiirissä. 4. Muut omistajat jatkavat toimintaa. 5. Muut toimintamallit. Pk-yritys on usein yrityksen omistajien elämäntyö. Luopuminen on vaikea paikka. Useasti olen kysynyt, myytkö yrityksen, kun lopetat työnteon. Vastaus on usein: Ei tätä yritystä kukaan muu osaa viedä siten, kuin minä. Rivien välistä on usein kuultavissa, että luopuisi ja myisi yrityksen, jos olisi luotettava ostaja ja jatkaja. Hyvä jatkaja on tilanteessa useimmiten määräävä tekijä. Yrittäjäksi haluavalla olisi tässä tilanteessa hyvä urapolku. Hakeutua valittuun yritykseen töihin ja hoitaa asiat siten, että syntyy luottamukselliset suhteet omistajien ja henkilökunnan kanssa, tekemällä lujasti töitä ja olemalla innostunut. Yrityskaupassa on kysymys 80 %:isesti tunteesta ja 20 %:isesti kaupanteosta. Avainasemassa on rahoitussektori, huomaa silloin henkilökohtainen profiilisi ja suhteesi rahoittajiin. HYVÄ MAHDOLLISUUS ALOITTAVALLE YRITTÄJÄLLE! Yrityksen ostaja saa itselleen toimivan, valmiin busineksen, jolloin esimerkiksi aloittavan uuden yrityksen tunnettua kuolemanlaaksoa ei ehkä synny. Usein myyjäyrittäjä haluaa yritykselleen jatkajan ja nimi säilyy. Management eli johto buy out kauppoja tehdessä kannattaa käyttää asiantuntijan apua, sitä on saatavilla. Kysymys on molemminpuolisesta myyjä-ostaja sopimuksesta.

181 180 Tulevaisuuden trendejä millenium sukupolvelle Vaikka yrittäjälle on tärkeää tuntea ja hoitaa täsmällisesti oma liikeideansa ja kohderyhmänsä asiakkaat, yritykselle tärkein olemassa oleva asian on Asiakas. Yritys on olemassa häntä varten ja yrityksen toiminnan tarkoitus ja kohde. Yrittäjän ja johtajan tulee kaiken aikaa seurata (yritys)ympäristöään ja siinä tapahtuvia muutoksia, niitä tulee varmasti kiihtyvällä tahdilla. tämä on toimivan tulevaisuusyrityksen elinehto ja lisäksi tarjoaa aina uusia liikeideoita. Nykyään nousemassa olevaa sukupolvea kutsutaan myös millenium-sukupolveksi. Tämä uusi sukupolvi tuo mukanaan väistämättömiä muutoksia, jotka yrityksen vetäjän tulee huomioida. Tietyt asiat tulevat väistämättä vaikuttamaan Asiakkaiden käyttäytymiseen, kuten myös yritysympäristön käyttäytymiseen. Uusi millenium-sukupolvi haluaa ainakin: haluaa vaikuttaa kuluttajana muuttaa sääntöjä muuttaa vanhoja toimintatapoja. Suurta muutosta tapahtuu myös ja erityisesti markkinointipuolella. Sosiaaliset mediat ja niiden käyttö kasvaa. Eräs arvio väittää, että esimerkiksi Facebookin mahdollisuuksista käytetään tällä hetkellä vasta noin 1 %. On myös olemassa näitä medioita käyttäviä markkinointitoimistoja. USAssa on laskettu, että seuraavan 10 vuoden aikana yritysten perijöille siirtyy n mrd dollaria perittyä rahaa. Tiedossa ei ole, paljonko Suomessa vastaava arvio on. Suuri osa mainituista hyvinvoivista ei äänestä jaloillaan, kuten aiemmat sukupolvet, vaan klikkaamalla! Nouseva millenium-sukupolvi haluaa myös seurata vastuuntuntoista ohjelmaa eli sitä, että raha ei ole tärkein asia, vaan hyvinvointi. Työlle ja kuluttajalle tulee merkitystä siitä, että tietää samalla tekevänsä jälkipolville hyvää tai parempaa maailmaa. Parhaiden tulevaisuuden yritysten tulee vastata ympäristölle kysymyksiin mm.: Osaako yritys luopua yksilökeskeisistä hyvinvoinnin tavoitteista yhteisen edun hyvinvoinnin tavoitteluun? Joillakin suuryrityksillä tämä jo näkyy yrityksen imagon ja toiminnan määrittelyssä. Mainittakoon esimerkiksi Coca-Cola company ja jäteyhtiä SITA, joka on Pariisia varten kehittänyt ja rakentanut hiljaisia ja miltei päästöttömiä jäteautoja. Takuulla monesti näemme näitä tulevaisuudessa eri puolilla maailmaa. Tampereella Ojakadun RUNO-kahvilassa on kassaan kirjoitettu kyltti: Maailma on epävarma ja muuttuva syö jälkiruoka ensin! Tulevaisuudelle ainoa pysyvä varma asia on muutos. Siitä seuraa yritystoiminnalle yksi varma asia. Se on joustavuuden vaatimus. Pitää olla joustava ja ennakkoluuloton tuleviin haasteisiin nähden. Muuttuva markkinointi. Vanhan ajan myyjä on kuollut vai onko? Vielä 1960-luvun alussa opetettiin, että Suomen pääelinkeino on maatalous ja että tuotannon tekijät ovat luonto, työ, pääoma ja yrittäjähenki. Yrityksen organisaation osat ovat (edelleenkin): Hallitus Toim.joht. HALLINTO TUOTANTO MYYNTI

182 181 Tuotannon ja myynnin kesken on ristiriita: myynti haluaisi myydä mahdollisimman halvalla ja tuotanto taas ei. Hallinto on välttämätön kustannus, paha, joka pitää kuitenkin hoitaa. Yleistäen voitaneen (voidaan) sanoa, että alkava yrittäjä on ollut joko tuotannon tai myynnin asiantuntija. Hallinto on häiritsevä välttämätön kustannus, yhteiskunnan ja yrityksen organisaation hoitaja. Opetettiin myös, että yritystoiminnan edellytys on aina olemassa oleva tarve jostain tuotteesta tai palvelusta, sitä tarvetta yritys lähtee täyttämään. Henkilöstöhallinnosta yrittäjän on viisasta luopua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Työntekijälainsäädäntö ym. asiat vaativat aikaa ja tietoa. Tämä aika tulee käyttää joko tuotannon tai markkinoinnin hyväksi. Aiemmin sanottiin, että yrittämisen edellytyksenä on tarve jollekin, jota yrittäjä ryhtyy täyttämään. Tämä tietysti pitää paikkansa edelleen, mutta amerikkalaiset ovat jo vuosikaudet sanoneet, että myyjän pitää luoda tarve omalle tuotteelleen ihmiset eivät tiedä, mitä tarvitsevat se pitää kertoa heille. Tämän päivän yleinen käsitys tuntuu olevan, että myyjää ei enää tarvita. Kaikki myynti tapahtuu verkossa ja myyjiä ei enää tarvita. Otsikon käsitys on kyllä klisee. Voi kysyä esimerkiksi, kuka ostaisi itselleen auton ensin sitä näkemättä tai koeajamatta? Suurilla verkkokaupoilla on kuitenkin myös omat myyntipisteensä, on fyysinen asiakaspalvelu, missä asiakas voi kosketella ja tunnustella tuotetta ja voi kysellä oikealta myyjältä tietoja tuotteen ominaisuuksista. Myös matkatoimistot ovat alkaneet asiakkaiden vaatimuksista jälleen korostaa henkilökohtaista asiakaspalvelua markkinoinnissaan, matkakohteiden valinnassa. Tyyt tyyt tyyt, tämä on automaattivastaaja Varmaan jokainen tuntee tämän iljettävyyden. Teleoperaattorit ovat saaneet paljon bad will tyyppistä palautetta pitkistä jonoista asiakaspalveluun ja asiakasjonotuspalveluun. Kaikki eivät osaa tai yksinkertaisesti halua asioida hengettömän verkkoasiakaspalvelun kanssa. HYVÄN MYYNTITYÖN JA ASIAKASPALVELUN ON ENNUSTETTU OLEVAN TULEVAISUUDESSA SUURIN TEKIJÄ SILLE, MENESTYYKÖ YRITYS VAI EI. Menestyvien yritysten ajatus tänä päivänä on, että hyviä asiakaspalvelijoita tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän ja että hyvä myyntityö ja asiakaspalvelu on tulevaisuudessakin yksi tärkeimmistä päämenestystekijöistä. Aiempina vuosina katsottiin, että hyvä yritys vastasi asiakaspalvelun numeroon soittajalle viimeistään kolmannella soitolla. Vastaaja oli oikea ihminen eikä tuttu näyttelijän lukema ääniviesti. Myös puhelinvastaajasta monesti tuleva musiikkiohjelma on usein ainakin musiikkia harrastavalle ihmiselle kauhistus puhelimesta kuuluvan huonon toiston ja häiriöiden (hälyn) vuoksi. Allekirjoittaneen vakaa kanta on, että myyjä on aina palkkansa ansainnut. Useassa suuren luokan yrityksessä on vallalla käsitys: Mikäli haluat vahingoittaa kilpailevaa yritystä mahdollisimman paljon, niin palkkaa yrityksellesi sen paras myyntivoima. Onko vielä joku, joka väittää, että vanhan ajan myyjä on kuollut? Tosiasiassa nyt häntä vasta tarvitaankin, ja hän on ratkaiseva yrityksen menestymisessä. Kannattaa siis suunnitella ja hoitaa myyntityö ja asiakaspalvelu huolella ja pitää myyjistä huolta! Menestyksen avaimet Tee yritysideastasi tai itsestäsi brändi! Pk-yritys personoituu joka tapauksessa itse yrittäjään. Mikäli sinulla on businesidea, harkitse voitko tehdä itsestäsi tai yrityksestäsi brändin? Esitelmän pitäjän brändistä muodostui asia, joka huomioitiin. Yrityksen slogania Katso, kenelle annat avaimesi, käytettiin jokaisessa mahdollisessa paikassa. Sillä viitattiin paikallisuuteen ja luotettavuuteen. Kun olet päättänyt aloittaa, teetä itsellesi heti tyylikäs käyntikortti ja ala markkinoida itseäsi jokaisessa mahdollisessa paikassa. Hyvä

183 182 on pitää mielessä, että menestys vaatii pitkäaikaista, määrätietoista työtä. Pikavoittoja ei ole. Yrittäjyys on elämäntapa. Etenkin monet nuoret yrittäjät pelkäävät epäonnistumista, pahimmillaan konkurssia. Ei se pelaa, joka pelkää. Yksi johtajan tärkeimmistä tehtävistä on valvoa, että rahoitus riittää. Tietenkin tulojen pitää olla suuremmat kuin menot. Negatiivisia budjetteja (=tappiollisia) ei yksinkertaisesti saa tehdä. Taantuma- ja lama-aikana voi tulla tilanne, että markkinat sulavat alta ja konkurssi on edessä. Mikäli oma koti on kiinnitetty yrityksen velkojen vakuudeksi, niin vaarassa on mennä sekä omat että vieraat. Mikäli tällaista tilannetta lähestytään, kannattaa lähestyä rahoittajia (joihin on hyvät suhteet) ja neuvotella tilanteesta, jossa rahoittajan kanssa ajoissa sovitaan sellainen maksuohjelma, jonka yrittäjä pystyy hoitamaan. Järki on pidettävä paineessakin kirkkaana eikä panikoitua saa. Mahdollisessa konkurssissa häviävät yleensä myös rahoittajat, siksi he ovat valmiit neuvottelemaan. Monissa muissa maissa, esim. USAssa konkurssikin käytetään hyväksi ja tiettyjä töitä haettaessa se voi olla myös suositus. Kysymyksessä olevalla henkilöllähän on paitsi yrittäjäkokemusta lisäämässä myös konkurssikokemus, jonka pitäisi oikein ymmärrettynä olla meriitti. Konkurssin tehneet, rehelliset yrittäjät pitäisi saada takaisin yrittäjiksi, eikä mitään liiketoimintakieltoja. Suomessa on pyrkimys määräämään liiketoimintakieltoja, mikä on rehellisen yrittäjän kohdalla aivan typerää. Tässä mielessä yrittäjäjärjestöt tekevät työtä Suomen lainsäädännön muuttamiseksi yrittäjäystävällisemmäksi. Kyseessä ovat varmasti innokkaat, kokeneet ja motivoituneet yrittäjäpersoonat. Tampereen Nuorkauppakamarin jäsenlehdessä on luetteloitu 15 hyvää ohjetta yrittäjälle. (Omat lisäykset kursivoitu.) Ne on hyvä painaa mieleen ja pitää esillä: 1. Kulut kurissa, pieni palkka itselle alkuun, jos ollenkaan. 2. Opettele laskemaan ja budjetoimaan. Kate- ja kulurakenne haltuun. Tulot pitää olla suuremmat kuin menot. 3. On mahdotonta kasvaa nopeasti ja tehdä samalla tulosta. 4. Palkkaa yrittäjähenkisiä ihmisiä. 5. Ota hallittuja riskejä, mutta älä hölmöile. 6. Kun ovi ei käy, niin tee sille jotakin. Älä jää odottamaan. Johtajan aksiooma on: If nothing happensa make it happen. 7. Sisuunnu, jos muut yrittävät kampittaa. 8. Mikään ei ole mahdotonta. Luota itseesi, mutta älä liikaa. 9. Tee asiat eri tavalla kuin muut. Hyvä yrittäjä kulkee usein vastavirtaan. 10. Kehitä itseäsi jatkuvasti. 11. Keep it simple. Satsaa tuottavimpiin alueisiin ja karsi muut. Teroita liiketoimintasi keihäänkärki. 12. Verkostoidu. 13. Pidä perhe- ja kaverisuhteet kunnossa. 14. Rakenna alusta asti iso brändi ja nimi. Se saa yritys näyttämään ulospäin isolta, vaikkei se sitä vielä olisikaan. 15. Kun menestystä tulee, siitä pitää myös nauttia.

184 183 Hyviä yhteystietoja ja lisätietoja yrittäjyyttä aikovalle: Aloittava yrittäjä saa hyvää apua ja tietoa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta ELY- keskus), Pellavatehtaankatu 25, Tampere, puh. vaihde Edellä olevassa osoitteessa apua kannattaa kysellä myös Pirkanmaan yrityskummit ry/ toiminnanjohtaja Harri Meller. Yrityskummit ovat kokeneita yrittäjiä, jotka palkatta ja luottamuksellisesti keskustelevat yrittäjän kanssa ja sparraavat yritystä. Ensimmäiset tapaamiset ovat klinikkamaisia ja yrittäjälle maksuttomia. Omistajavaihdosten valtakunnallinen koordinointi: Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY- keskus), PL 297, Pellavatehtaankatu 25, Tampere Projektipäällikkö Tapani Kaskela, puh , vaihde , tapani. Tutkittua tietoa sukupolvenvaihdoksista saa Perheyritysten Liitosta, toim.joht. Krista Elo- Pärssinen puh , Lähteet Tampereen Nuorkauppakamarilehti, TNKK. 3/2012. Åhman, Helena Mielen johtaminen organisaatiossa. Sanoma Pro Oy.

185 184 Oman työn organisoinnilla tavoitteisiin Ilmo Raita-aho Oman työn, toiminnan ja tekemisen organisointia tarvitsevat kaikki. Sitä tarvitaan niin työtehtävissä, opiskelussa, harrasteissa kuin sosiaalisissa suhteissakin. Organisoinnilla tarkoitetaan yksinkertaisesti asioiden tekemisen järjestämistä sellaiseen järjestykseen, että suunnitellut aktiviteetit tulevat suoritetuiksi. Oman toiminnan organisointi on välttämätöntä varsinkin tehtävissä, joissa on alaisia ja tarvitaan heidän töidensä järjestelyä. Toiminnan organisoinnin lähtökohtana ovat tavoitteet. Huomattavaa on, että tavoitteita tarvitaan yhtä hyvin muillakin elämän alueilla kuin vain työtehtävissä. Yhtäläisyyttä on sikälikin, että muillakaan alueilla emme ole yksin vaan muiden ihmisten huomiointia tavallisesti tarvitaan ehkä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Siten voimme puhua tavoitteista ja tavoitteellisuudesta hyvinkin laaja-alaisesti elämään liittyvinä suuntaviittoina. Miksi sitten ylipäätään tavoitteita tarvitaan? Vastauksena on tarkoituksellisuus! Ja tavoitteet antavat tarkoituksen. Ilman tarkoitusta vaeltava ihminen ei jaksa yrittää, pärjätä eikä voi nauttia tavoitteiden saavuttamisen antamasta mielihyvästä. Pahimmillaan ei jaksa edes elää. Erotuksena työelämän ja yksityiselämän välillä on useimmiten mahdollisuus päästä vaikuttamaan tavoitteiden asetteluun suuremmassa määrin. Tosin sosiaalisia taitoja tarvitaan joka sektorilla ja erityisesti työelämän muuttuessa niiden merkitys on jatkuvasti korostunut ja edelleen kasvamassa. Kirjoittaja on valmistunut Tampereen tekusta koneinsinööriksi v Hän toimii henkilöstövalmentajana yrityksensä MTS Winners Partner Oy:n kautta. Arvot, tavoitteet, tulokset Arvoista ja niiden tärkeydestä on puhuttu niin pitkään, että joskus tuntuu niiden kärsineen inflaation. Arvot ovat kuitenkin se perusta, jolle tavoitteiden tulee pohjautua. Näiden välinen ristiriita aiheuttaa ihmiselle pahoinvointia. Se ilmenee mm. stressinä, lamaannuksena, masennuksena, syyllisyyden tunteena/syyllistämisenä ja poissaolevuutena. Myös fyysiset vaivat kuten selkäkivut ovat usein em. ristiriitaisuuden aikaansaamia. Loppuunsaattamattomuus, viha ja kärttyisyys ovat niin ikään saman ristiriidan sivutuotteita. Arvojen ja tavoitteiden tulee olla itse mietittyjä ja sisäistettyjä.

186 185 Tavoitteista Elämä on sitä vahvemmalla pohjalla mitä useammalle elämän alueelle on tavoitteet määritelty ja kirkastettu. Tavoitteiden merkityksen voi tiivistää: ne eivät ole tarpeellisia ne ovat välttämättömiä. Tavoitteellinen ihminen on kirkasoloinen, keskittymiskykyisempi, rauhallinen ja rentoutunut. Kontrolli elämästä ja tarkoituksessa eläminen liittyvät tavoitteellisen ihmisen ominaisuuksiin. Nykyään peräänkuulutetaan työntekijöiden terveyttä ja työuria tultaneen pidentämään. Tähänkin tavoitteellisuus tuo tukea, sillä terveys ja pitkäikäisempi elämä liittyvät tavoitteisiin sitoutuneen henkilön tunnusmerkkeihin. Tavoitehakumekanismi vaikuttaa mainittuun keskittymiseen siten, että tietoisessa mielessä pysyy paremmin yksi ajatus jota pohditaan eikä ajatus harhaile sinne sun tänne. Alitajunta aktivoituu, ja on todettu vuorokautisen unen tarpeen vähenevän keskimäärin yhdellä tunnilla. Hyvä keino saada vuorokauteen tunti lisää! Tavoitteellinen ihminen ymmärtää myös työssä tarvittavat tavoitteet ja pystyy niihin helpommin sitoutumaan. Tyypillisiä syitä siihen miksi tavoitteita niiden välttämättömyydestä huolimatta ei kuitenkaan aseta johtuu siitä, että ei ymmärretä niiden tärkeyttä. Epäonnistumisen pelkokin riittää laistamaan tavoitteiden asettamisen. Vain 5 7 prosentilla ihmisistä on tavoitteet. Nämä tarkoittavat kirjoitettuja tavoitteita. Ellei tavoitteita kirjoiteta ja niitä palauteta toistuvasti mieleen ne jäävät usein haaveiksi, ne on helppo unohtaa ja keksiä tilalle jotain mukavampaa puuhastelua. Tavoitteiden asetannasta Yksi syy tavoitteettomuuteen on yksinkertaisesti ettei osata asettaa tavoitteita. Siksi seuraavat ajatukset on hyvä muistaa tiellä tavoitteisiin. tavoitteiden tulee olla uskottavia ja realistisia eli saavutettavissa olevia tavoitteet on syytä muotoilla selkeiksi, yksityiskohtaisiksi ja tunteisiin vetoaviksi (ihminen tekee päätöksiä n.80 prosenttisesti tunteella) etene askelittain kohti lopputavoitetta aseta aikaraja niin kokonaistavoitteelle kuin osatavoitteillekin muista palkita itsesi ei kuitenkaan etukäteen! kysy tarvitessasi neuvoa ihmiset auttavat mielellään priorisoi toimenpiteet niiden tärkeyden mukaan älä sorru helppoihin ja hauskoihin puuhiin tee aamulla ensimmäiseksi päivän pahin/ikävin tehtäväsi loppupäivästä saat nauttia ja olla tyytyväinen muista: on tärkeämpää tehdä oikeita asioita kuin asioita oikein! visualisoi lopputavoite tunnetila ohjaa (mm. urheilijoiden pitkään käyttämä tekniikka) Winston Churchillin sanoin: Älä anna periksi, älä koskaan anna periksi!

187 186 Näillä teeseillä varmasti pääsee ainakin kohtuullisen pitkälle elämässään. Se vaatii kuitenkin halua, sitoutumista ja itsekuria saavuttaa jotain tärkeää ja nauttia siitä. Menestys on sitä, että saa haluamansa. Onni on sitä, että haluaa saamansa! Näihin teemoihin löytyy lähteinä mainituista teoksista hyödyllistä ammennettavaa. Suosittelen! Lähteet Viktor E. Frankl. Elämän tarkoitusta etsimässä Viktor E. Frankl. Itsensä löytäminen Viktor E. Frankl. Olemisen tarkoitus Kerry Gleeson. Toimi heti lopeta lykkääminen. WSOY Stephen R. Covey. Tie menestykseen. Gummerus Richard Wiseman. Onnen tekijät. Tammi Gordon Dryden Jeannette Vos. Oppimisen vallankumous. Tietosanoma

188 187 Insinöörinä ihmisille Heikki Ritola Aloitin tietotekniikan opiskelun Tampereen Teknillisessä Oppilaitoksessa vuonna 1991 ja valmistuin vuonna Työurani aloitin opiskelun ohessa vuonna 1993 ja kerron artikkelissa, miten halusin tietokoneesta olevan hyötyä tavallisille ihmisille; niillekin jotka eivät 90-luvulla istuneet ruudun ääressä. Vaikka kiinnostukseni kouluaikana olikin tekniikkaan, opin aika pian että tekniikka on turhaa elleivät ihmiset käytä sitä. Mitä enemmän tietokoneet yleistyvät ihmisten arjessa, sitä enemmän tarvitaan hyviä ohjelmistoja. Olen oppinut työurallani ohjelmistotuotannon menetelmistä, räätälöidyistä ohjelmistoista, tuotteistamisesta, asiakkaan ja toimittajan välisestä yhteistyöstä, hyvästä työyhteisöstä, yrittämisestä ja perusasioita liiketoiminnasta. Ennen kaikkea olen oppinut ihmisistä. Kirjoittaja toimii Senior Consultantina Reaktorilla. Opiskelu Aloitin tietotekniikan opiskelun Tampereen Teknillisessä Oppilaitoksessa vuonna 1991 pääasiassa sen vuoksi, että tekniikka kiinnosti minua. Suurin kiinnostukseni oli elektroniikassa, mutta olin harrastanut kotitietokoneita ja ohjelmointia aikaisemmin. Elektroniikkaa pidin kiinnostavana, koska halusin tietokoneen kommunikoivan ulkomaailman kanssa. Halusin tietokoneesta olevan hyötyä tavallisille ihmisille; niillekin jotka eivät 90-luvulla istuneet ruudun ääressä. Kommunikointi asiakkaan kanssa Aloitin koulun ohessa kesätyöt Tietovalta-nimisessä multimediayrityksessä. Työ koostui pääasiassa CD-ROM-toteutuksista, informaatiokioskeista ja Heurekan näyttelysovelluksista. Projektit olivat pieniä, ja niitä saatiin tehdä läheisesti asiakkaan kanssa. Ala oli uusi ja asiakkaat eivät aina tienneet, mitä he olivat ostamassa, eivätkä he aina tienneet mitä he halusivat. Välillä asiakkaat istuivat työpöydän vieressä, jotta saatiin ensikäden tietoa tarpeista. Aika usein tällaisessa tekemisessä kävi niin, että työmäärää ei pystytty arvioimaan etukäteen kovin tarkasti. Asiakkaat muuttivat mieltään, ja ennustamattomat kustannukset kasvoivat. Meille toimittajana tullutta riskiä yritettiin pienentää pitämällä arvioiduissa kuluissa riittävästi ilmaa, projektien koko pienenä tai minimoimalla

189 188 muutoksia. Muutoksia minimoitiin tekemällä tarkkoja määrityksiä tarpeesta ja pitämällä asiakkaan odotukset räätälöinnistä matalalla. Näin myös erilaisia muutoksenhallintamenetelmiä, mutta ne lähinnä lisäsivät asiakkaan ja toimittajan välistä kuilua. Tuotteita ihmisille Tietovallan jälkeen kävin Lontoossa emotionnimisessä firmassa tekemässä www-sovelluksia. Visiitti jäi aiottua lyhyemmäksi, ja Suomeen palattuani otin yhteyttä Tuotesuojaan, jolla oli suunnitelmia tietokonepohjaiseen kameravalvontatuotteeseen. Pidin kiinnostavana sitä, että tietokoneohjelmissa monistuskustannukset ovat huomattavan pieniä ja näin kulujen sekä tuottojen suhde voidaan saada aivan eri suuruusluokkaan verrattuna räätälöintiin. Uskon, että riittävän yleisessä ja monen ihmisen elämää kiusaavassa ongelmassa tuotteistaminen on kustannustehokas ratkaisu. Tuotebisneksessä riittävän yleisyyden määritteleminen onkin vaikeampaa. Ongelman pitää mielestäni olla todellinen ja sellainen, mihin ei ole hyviä ratkaisuja olemassa. Tuotesuojassa osa toiminnoista pystyttiin keksimään oletuksilla, mutta suurin apu oli loppukäyttäjien haastattelemisesta. Käynnit asiakkailla poistivat harhakäsitykseni siitä, että kameravalvonta palvelisi valvontahuoneessa yötä päivää ruutua tuijottavia vartijoita. Kameravalvonnan suurin tarve oli selvittää jälkikäteen jotain, joka on tapahtunut tiettyyn kellonaikaan. Käyttäjähaastattelu onkin lean startupin ja customer developmentin yksi keskeisiä tapoja selvittää pienimmän käyttökelpoisen tuotteen toiminnallisuutta. Ihmisten kanssa töissä Kameravalvontasovellus oli melko nopeasti myyntikunnossa, ja vaihdoin ystävieni suosituksesta takaisin räätälöityihin sovelluksiin uusmedian pariin. Icon Medialabilla teimme Suomen suurimmille yrityksille verkkopalveluita. Toimitusjohtaja sanoi meille: Älkää olko lojaaleja yritykselle. Se on seiniä, sermejä ja kopiokoneita. Olkaa lojaaleja työkavereillenne. Työkaverit olivat erittäin mukavia, mutta me tekijät emme keskustelleet suoraan asiakkaan kanssa. Tällä oli tarkoitus taata työrauha ja pitää toimittajan riskit kurissa. Olin tottunut näkemään asiakkaan onnistuneen projektin jälkeen, joten en kokenut eristyksissä olemista kovin motivoivana. Riskiä pienennettiin tarkoilla RUP:sta johdetuilla prosesseilla, tarkalla konseptointi- ja määrittelyvaiheilla sekä projektien ohjausryhmätyöskentelyllä. Koulutusta ihmisille Vaihdoin uusmedia-alan räätälöinneistä sähköisen koulutuksen pariin ystäväni pyynnöstä. Tällä kertaa pääsin auttamaan suuria joukkoja ihmisiä humaanista lähtökohdista. Tosin kouluttamisen sijasta kehitin koulutusjärjestelmää. Firma ajautui konkurssiin EU:n tuotekehityksen viidenteen puiteohjelmaan osallistumisen jälkeen. Sovitut rahat tulivat noin vuoden projektin päättymisen jälkeen, mikä oli pienelle yrityksellemme liian myöhään. Itse tein paljon ihmisiin liittyviä virheitä. Vaikka olin osakkaana, en päässyt yrityksen toimitusjohtajan kanssa läheisiin väleihin. En myöskään osannut auttaa liiketoiminnan fokusoinnissa. Erikoinen kommunikointiin liittyvä haaste oli, että kansainvälisen monitoimittajaprojektin vetäjä halusi ettei projektissa lähetettäisi sähköposteja, mutta ei tuonut mitään muutakaan kommunikointitapaa tilalle lupauksistaan huolimatta.

190 189 Ihminen prosessissa Verkostoni oli auttanut monessa työpaikanvaihdossa aikaisemmin, mutta tämän jälkeen hain avoimen työnhaun kautta töihin ja päädyin tekemään sisällönhallintajärjestelmätuotetta. Tuotteella tehdyt käyttöönottoprojektit olivat kiinteähintaisia ja muutoshallinta oli todella raskasta. Näin jatkuvasti vastakkainasettelua asiakkaan ja toimittajan välillä. Kova kilpailuttaminen, ammattimainen ulkoistaminen ja julkishallinnon projektit näyttivät ajavan siihen, että toimittajan riskin pienentäminen alkoi tulla entistä tärkeämmäksi. Tämä ei lähentänyt asiakasta ja toimittajaa, eikä kertonut onnistumisesta. Näytti siltä, että asiakas näennäisesti minimoidessaan omaa riskiään pienentääkin projektin onnistumisen todennäköisyyttä. Sopimukset sidottiin euromääriin, aikatauluihin ja ominasuuskattavuuteen. Onnistumisen mittarina ei voitu käyttää liiketoiminnan tehostumista, mitä itse pidän mittareista tärkeimpänä. Mikään tuntemani prosessimalli ei tarjonnut tähän ratkaisua. Aluksi olin mahdollisimman kaukana asiakkaasta. Käyttöönottoprojektit suurenivat, määrittelyt kasvoivat ja uuden tuotteen lanseeraaminen vaati apua asiakaspojekteihin. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä aikaisemmat arvaukset tuotteen ominaisuuksista päästiin toteamaan joko oikeiksi tai vääriksi asiakkaiden näkökulmasta. Ihmisten kanssa ihmisille Ystävieni suosituksesta päädyin Reaktorille, missä työskentelen edelleen. Teemme työtä iteratiivisilla ja jatkuvasti kehitettävillä menetelmillä. Meillä on menetelmät ohjelmointiin (Scrum ja Kanban), käyttöliittymäsuunnitteluun (Guide tai GDD) ja liiketoiminnan kehittämiseen (lean startup ja customer development). Ihmistä ei unohdeta, vaan prosessit ovat ihmisiä varten. Prosessit ovat sitä varten, miten joukko ihmisiä tekee työn annetussa ympäristössä. Prosessit kehittyvät jatkuvasti ja niitä kehitetään aktiivisesti. Työyhteisömme on joukko alan kovimpia ammattilaisia ja yhteishenkeä kehitetään jatkuvasti. Teemme työtä lähellä asiakasta asiakkaan tiloissa Reaktorin oman moniosaajatiimin kanssa. Reaktor onkin valittu neljänä vuonna Suomen parhaaksi työpaikaksi omassa sarjassaan ja kerran jopa Euroopan parhaimmaksi työpaikaksi. Teemme räätälöityjä ohjelmistoja vaativissa ympäristöissä. Voi näyttää siltä, että Reaktor ei ole helppo toimittaja palvelun ostajan näkökulmasta. Emme anna miljoonien hintalappua projektille budjetointia varten. Me emme ota asiakkaan riskiä itsellemme, vaan tähtäämme projektin onnistumiseen. Onnistumista ei aina määrittele kiinteä määrä ominaisuuksia vaan yleensä se vaatii myös tilaajan omien toimintatapojen muutosta. Me kannustamme asiakasta kehittämään omaa liiketoimintaansa samaan aikaan kun projekti etenee. Kannustamme muutokseen, oppimiseen ja onnistumiseen. Insinöörinä ihmisille Vaikka kiinnostukseni kouluaikana olikin tekniikkaan, opin aika pian että tekniikka on turhaa elleivät ihmiset käytä sitä. Mitä enemmän tietokoneet yleistyvät ihmisten arjessa, sitä enemmän tarvitaan hyviä ohjelmistoja. On hienoa, että pystyn helpottamaan ihmisten työtä ja elämää niillä tiedoilla ja taidoilla, joita minulla on insinöörinä.

191 190 Informaatiologistiikan arki ja käytäntö Jussi Saarijoki Sähköinen laskutus, mobiili ja dynaaminen sanomanvälitys, sähköinen rahtikirja, telematiikka, räätälöity toiminnanohjausjärjestelmä, keskitetty maksuliikenne tai hajautettu dokumenttienhallinta, toimitusketjun seuranta, joustava tiedonkeruu, prosessien itseohjautuvuus, ketterä toimintamalli ja niin edelleen. Meistä jokainen tapaa työelämässään mahdollisesti joitakin edellämainituista termeistä ja informaatiologistiikka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, halusimme sitä tai emme. Informaatiologistiikkaa on siirretty tietotekniseen, digitaaliseen muotoon jo vuosikymmenten ajan ja nämä järjestelmät sekä uudet että vanhat ratkaisut joko sujuvoittavat päivittäistä rutiinia tai tekevät siitä yhtä helvettiä. Postipaketti jonka noudat, kengät jotka laitat jalkaasi kuten myös norjalainen lohifile jota lautasellesi saat, ovat jossain vaiheessa rekisteröityneet johonkin informaatiojärjestelmään joko pelkkänä numerona tai huomattavasti monimutkaisempana yhdistelmänä erilaista tuote-, erä-, osto-, myynti-, laskutus- asiakas- tai logistiikkatietoa. Järjestelmien tarkoituksena on muodostaa kokonaisuus, jossa yrityksen tiedonvälitys sidosryhmien välillä on mahdollisimman sujuvaa ja tehokasta. Mitä sitten tarkoittaa informaatiologistiikan arki ja käytäntö? Sitä, että kaikki ei aina suju suunnitellusti. Järjestelmien määrittelyssä, suunnittelussa tai toteutuksessa on puutteita tai ne on tehty väärin. Dataa hukataan, tuotetiedot tallentuvat väärin, yrityksen eri osat eivät tavoita toisiaan, asiakkaalle toimitetaan väärää tavaraa, väärään aikaan ja väärään paikkaan tai tavara yksinkertaisesti hukkuu. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi tulisi riskit kartoittaa jo ennen projektien alkua oli kyseessä sitten toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto, isompi ostoprojekti, uuden asiakkaan tai toimittajan migraatio tai tuoterakenteen massalataus järjestelmään. Jostain syystä, vuosikymmentenkin jälkeen, edelleen yrityksissä edetään isoimmissakin projekteissa pää edellä ja mietitään vasta sitten, kun tietotekniikka ei ratkaissutkaan kaikkia ongelmia. Kirjoittaja on vuonna 2009 TAMKista valmistunut tietokonetekniikan insinööri. Hän toimii logistiikan kehitysinsinöörinä Millog Oy:ssä.

192 191 Informaatiologistiikka En pyri tämän artikkelin puitteissa kuvaamaan edes murto-osaa informaatiologistiikan ominaisuuksista tai sovellusmahdollisuuksista, sillä en ole siihen pätevöitynyt enkä omaa riittävää kokemusta tai laajaa tietämystä. Yritän kuitenkin muodostaa kuvan osasta niistä sudenkuopista, joita logistiikkaan, elinkaarenhallintaan sekä teolliseen tuotantoon keskittynyt informaatiologistiikkaa hyödyntävä yritys saattaa kohdata ja jotka se joko ylittää tai putoaa niihin menettäen rahaa, aikaa ja resursseja. Informaatiologistiikka voi yksinkertaisimmillaan tarkoittaa oikeaa tietoa, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Informaatiologistiikalla tai sen kehittämisellä voidaan käsittää informaatiota käsittelevien prosessien sanomanvälityksen tai tiedon varastoinnin optimointia siten, että se tähtää yrityksen tuloksen ja tehokkuuden parantamiseen suhteessa itse informaation hallintaan, käsittelyyn ja löytämiseen käytettyyn aikaan. Itse koen informaatiologistiikan kokonaisvaltaisena ratkaisuna, joka kattaa yrityksen ja sen sidosryhmien välisen tiedonvälityksen ja verkottumisen. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että informaatiologistisen järjestelmän kehittäminen on aiheena lähes aina, kun tietoa välitetään tai säilötään. Oli kyse sitten työntekijöiden välisestä kommunikaatiosta yrityksen kevätjuhlan järjestelyyn liittyvissä asioissa toimiston korkkitaululla tai tavarantoimittajien tuotetiedon siirtymisestä yrityksen toiminnanohjausjärjestelmän kautta tuotantoon ja edelleen asiakkaalle. Informaatiologistiikan kehitysprojektit yrityksissä ja yhteisöissä Yrityksen laajentuessa tai kehittyessä tulee hyvin nopeasti eteen vaihe, jolloin tarvitaan järjestelmää toiminnan- tai tuotannonohjaukseen. Laskutus ja reskontra, tarjoukset, tilaukset, tuotanto, toimitukset, tuotteet, asiakkuuden- ja toimittajatiedon hallinta jne. vaativat ennemmin tai myöhemmin kaikki jonkinlaista informaationhallintaa. Yleisimmät syyt yritysten informaatiologistiikan kehitysprojektien epäonnistumiselle ovat: asiantuntijuuden puute henkilöstön sitouttamisen ongelmat määrittelyn epäonnistuminen ja prosessien ja toimintamallien hakeminen paikalleen vasta määrittelyvaiheessa, jolloin järjestelmää ei räätälöidä prosessin mukaan vaan prosessia järjestelmän mukaan väärät ohjelmisto- ja arkkitehtuurivalinnat. Nämä yleensä johtavat siihen, että järjestelmän arvioitu hinta kasvaa, haluttuja tai välttämättömiä ominaisuuksia jää pois ja tiedonvälitys joko jää alkuperäiselle tasolle tai jopa huononee, kun vanhaa järjestelmää ei voida enää käyttää. Yleisellä tasolla saatetaan järjestelmän toimittajan puolesta luvata kustannussäästöjä tuotanto- tai tavarantoimitusketjujen tehostumisella, jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden parantumisella, maksuliikenteen ja muun raskasta tiedonvälitystä vaativien sanomanvälityksen toimintojen helpottumisen tuomilla resurssija aikasäästöillä jne. Todellisuus on kuitenkin se, että informaation siirto ei pelasta huonosti suunniteltua

193 192 prosessia, muuta huonoa käytäntöä, toimintamallia tai tuotantotapaa paremmaksi tai tehokkaammaksi eikä esim. tuotetietoa, dokumentointia, kuormitusmallia tai muutakaan järjestelmään ajettavaa dataa voida määritellä järjestelmän tai sen toimittajan puolesta. Järjestelmän eri osat ja niiden merkitys projektin onnistumisessa Toiminnanohjausjärjestelmä, Toimitusketjun hallinta ja Asiakkuuden hallinta Kuva 1. Viitekehys tuotejärjestelmien hahmottamiseen. (Luomala et al. 2001) Toiminnanohjausjärjestelmä eli ERP on yleensä informaation kulun ja käsittelyn kannalta kriittisin komponentti ja selkäranka, johon muut järjestelmät tai niiden komponentit joko integroidaan, tai josta ne kasvatetaan. Yleisesti toiminnanohjausjärjestelmän ensisijainen tehtävä on yhdistää yrityksen funktioiden tiedot ja jakaa tietoa yrityksen eri yksiköille. Yleisimpiin moduleihin kuuluvat mm. varastonhallinta, materiaalin- ja toimitusketjun hallinta sekä tuotannonhallinta. Järjestelmään voi olla sisällytettynä SCM ja CRM tai ne voivat olla omina, erillisinä järjestelminään. ERP-järjestelmästä halutaan ensisijaisesti ulos reaaliaikaista informaatiota vallitsevasta tilanteesta, oli se sitten hyllypaikan täyttöaste tai sijainti tai tietyn osaston ostolaskujen tila. Järjestelmästä halutaan myös tietoa siitä, mikä on yritystoiminnan taso kullakin osa-alueella juuri tällä hetkellä. Myös tulevaisuuteen sijoittuvat analyysit, joita ERP tai jokin siihen liittyvä järjestelmä tuottaa, kiinnostaa yrityksen johtoa tai jotain sen sidosryhmistä, riippuen luonnollisesti tuotettavan datan ominaisuuksista. Näiden lisäksi ERP:iin voidaan laajentaa tai sisällyttää osia tai kokonaisuuksia myös muista ulkoisista ohjelmistoista esim. CRM:ää voidaan laajentaa, konfiguraationhallintaan,

194 193 tuotetiedon hallintaa voidaan laajentaa toimittajille jne. Järjestelmää voidaan myös integroida siten, että mukana ovat esim. asiakkaan ja toimittajan omia järjestelmiä tai jopa niin, että asiakas käyttää samaa ERP:iä, konfiguraationhallintaa ja niin edelleen. Viimeksi mainittu ei luonnollisesti ole aina mielekästä, sillä yritykset haluavat itse määritellä oman toimintansa eivätkä halua vastakkainasettelua, jossa asiakas tai strateginen kumppani haluaa määritellä heille näkyvän datan (esim. varastokirjanpito, ostolaskutus jne.). Kuva 2. Perinteinen ERP-järjestelmä vrt. laajennettu ERP (Pastinen et al. 2003) Puhutaan perinteisestä ERP:stä ja laajennetusta ERP:stä, jossa ensiksi mainittu sisältää yrityksen sisäiset toiminnot ja jälkimmäinen toimii yrityksen sekä sen asiakkaiden että toimittajien välisenä informaatiokanavana. ERP-järjestelmien pullonkaulana on usein ensinnäkin niiden kömpelyys ja massiivisuus. Massiivisuuden aiheuttavat perinteiset tietokantaratkaisut, joissa dataa tallennetaan tauluina, riveinä, segmentteinä ja vain pakataan useiden eri kehysten saattelemana levynkulmalle. Kömpelyyteen oman osansa tuovat transaktiot, eli tietokantahaku- tai kirjoitustyökalut, joita tarvitaan järjestelmän laajuudesta riippuen kymmenistä jopa kymmeniin tuhansiin. Koska transaktiot perinteisissä ERPjärjestelmissä ovat kiinteästi, pääasiassa yhteen suoritukseen dedikoituja ohjelmanpätkiä, on ERP-järjestelmän määrittely ja rakentaminen asiakkaan spesifisiin tarkoituksiin usein työläs ja aikaa vievä prosessi.

195 194 Kuva 3. Tuotannonohjaus ja suunnittelu alkaa liiketoimintastrategiasta (Ritvanen et al. 2011) Pääasiallisena ongelmana ERP-järjestelmän valinnassa, määrittelyssä, toteutuksessa ja sen liittymien laatimisessa on yleensä kaikkien tarvittavien ominaisuuksien tunnistaminen riittävän ajoissa ja toisaalta myös valinta järjestelmän kyvykkyyden ja ketteryyden välillä suhteessa sen hintaan ja resurssivaatimuksiin. Yritys voi esim. valita ERP-järjestelmäkseen raskaan, moniosaisen ja erittäin pitkälle suunnitellun kokonaisuuden jonka ominaisuudet tuotannonsuunnittelun ennustamisen osalta ovat huippuluokkaa, mutta toisaalta unohdetaan, että esimerkiksi jo rakennettu varasto, tuotanto- tai ostotoiminta eivät vastaakaan järjestelmän käyttötarkoitusta, jolloin raskaasta ja monipuolisesta järjestelmästä huolimatta joudutaan turvautumaan avustaviin, monta kertaa päällekkäisiin ja ainakin jossain määrin räätälöitäviin järjestelmiin. ERP-järjestelmän sekä sen liitännäisten tulisi noudattaa yrityksen strategiaa (esim. kuva 3 kuvaa suoraviivaisen, perinteisen mallin mukaisen jäykän strategian toimintaa), mutta myös mukautua mahdollisiin strategiamuutoksiin. Sillä silloin, kun kilpailussa vaadittavaa dynamiikkaa tarvitaan, on jo usein liian myöhäistä alkaa miettimään ERP-järjestelmän vaihdosta. Kuvassa 4 on esitetty kauppatapahtumassa siirtyviä tietoja myyjän, ostajan, kuljetusliikkeiden ja ajoneuvojen välillä. ERP voi ottaa tästä käsiteltäväkseen kaiken, tai vain sen osan, mikä on standardoitu (esim. EDI/OVT) ja jättää ei-standardin osan liitännäisten käsiteltäviksi esim. internetissä siirrettäväksi ja esitettäväksi dataksi tai toisinpäin.

196 195 Kuva 4. Kauppatapahtumassa siirretyt tiedot (Pastinen et al. 2003) Näissä siirroissa tarvitaan kussakin hyvin spesifistä informaatiota ja informaatio on yleensä saatavilla vain silloin, kun järjestelmään on syötetty kaikki tarvittavat lähdetiedot. Joko automatisoidusti telematiikan avulla (automaattiset viivakoodinlukijat, pakkauksenkäsittelyrobotit jne.) tai käsin (rahtikirjat, laskut, tilausvahvistukset jne.) Kyseessä ei siis ole täysin reaaliaikainen tieto, vaikka näennäisesti näin voisi luulla. Myös tietokantahaut ottavat oman aikansa ja ovat usein suurissa massoissa hyvin raskaita operaatioita. Tuotetietoa vai tuotettua tietoa? Klassisin esimerkki tuotetiedosta on yksittäinen, muuttumaton, läpiohjattava tuote, joka ostetaan, käsitellään/varastoidaan ja myydään eteenpäin. Tällaiselle, mahdollisimman yksinkertaisellekin tuotteelle on järjestelmässä määritelty vähimäistuotetiedot, jotka useassa yrityksessä vaihtelevat pelkästä tuotenimikkeestä ja varastonohjausnumerosta monimutkaisempaan yhdistelmään esim. varastonohjauksessa käytettävää tietoa kuten tuotteen ja tuotedatan elinkaaren, tuotteen ja pakkaustyyppien jne. ominaisuuksia. Tämän lisäksi tuotetietoon lisätään yleensä ensimmäisenä tuotteen määräyksikkö (kappaletta, litraa jne.), hinnat ja kustannukset (esim. liukuva-, sisäänosto- ja myyntihinta), tuotteen rakenne, konfiguraatio, tuoteryhmä, asiakassegmentti, varastointityypitys jne. Erilaisia tuotetietoparametreja voidaan järjestelmiin luoda lähes loputon määrä. Tuotetietoja määritellessä tulisi kuitenkin huomioida se, mikä osa datasta rikastaa järjestelmää tai siitä ulos saatavia tietoja ja toisaalta se, mikä on datan elinkaaren tai sen käytettävyyden mahdollisuudet tai tarpeellisuus tulevaisuudessa. Tuotetiedon käsittelyä ja sen master datan tallentamisen määrittelyä silmällä pitäen ei välttämättä suuren, erittäin vaihtuvan tai laajan skaalan omaavalla yrityksellä tuhlattaisi aikaa tai resursseja mikäli tuotteistoa analysoitaisiin laajemminkin jopa ennen varsinaisen järjestelmän valintaa.

197 196 Eräänlaisena esimerkkinä erittäin pitkälle viedystä tuotetiedon määrittelystä voitaisiin pitää NATO:n ylläpitämää koodistoa, jossa jokaiselle useammin käytetylle tuotteelle muodostetaan tarkka koodi sen mukaan, miten koodisto ja siihen nojaava kriteeristö (ACodP-1, ks. lähteet) kyseisen tuotteen määrittelevät. Tuotteita jaotellaan ensisijaisesti Fit, Form & Function periaatteen mukaisesti eli eri valmistajalta/toimittajalta saatavat tuotteet määritellään samoiksi, mikäli ne täyttävät samat kriteerit ja toimivat näin ollen samalla tavalla samassa käyttötarkoituksessa. Tuotteiden tunnistaminen, koodaaminen ja järjestelmään tallentaminen vie kohtuullisen paljon aikaa, mutta on välttämätöntä, sillä käytettävä tuotemäärä on hyvin massiivinen ja vastaavien tuotteiden tunnistaminen elintärkeää esim. kriisialueilla tapahtuvissa tehtävissä. Epäonnistumisen eri tasot ja muodot Informaatiologistinen järjestelmäkokonaisuus voidaan määritellä, suunnitella tai rakentaa väärin. Toimittajat eivät esimerkiksi välttämättä ymmärrä tilaajan tarpeita tai myyvät siitä huolimatta tilaajalle sopimattoman tuotteen jos ei muuten, niin raskaasti räätälöitynä. Myös käyttöönotto voidaan toteuttaa virheellisesti tai täysin mahdottomassa järjestyksessä. Testaamatta, kouluttamatta tai yhteensovittamatta. Suuri osa segmenteistä, transaktioista, moduleista tai kokonaisista järjestelmäkokonaisuuksista voi jäädä käyttämättä pitkäksi aikaa tai jopa kokonaan virheellisen tai puutteellisen käyttöönoton seurauksena. Esim. ennusteita ei järjestelmästä saada ulos siksi, että tiettyjä osia ennusteita laativien toimintojen vaatimasta historiadatasta ei ole saatavilla (koska niitä ei ole koskaan syötetty eikä syöttämistä ehkä ole koskaan kenellekään ohjeistettu tai määrätty). Mitä spesifimpi tai monimutkaisempi järjestelmä, sitä vaikeampaa on käyttöönotto ja toisaalta sen vaikeammaksi sen tehokas ylläpito ja käyttö muodostuu. Spesifiset järjestelmät ovat yleensä suppeita liittymämahdollisuuksiltaan ja toisaalta monimutkaiset, laajat järjestelmät sisältävät harvoin hyviä työkaluja tai selkeän, intuitiivisen käyttöliittymän. Muutamia esimerkkejä: Otetaan käyttöön tiedon- ja dokumentinhallintajärjestelmä. Järjestelmää laajennetaan heti alusta siten, että siinä on päällekkäisiä ominaisuuksia jo olemassa olevien järjestelmien kanssa vaikka olemassa olevista järjestelmistä ei ole aikomustakaan tehdä liitäntöjä uuteen järjestelmään tai toisaalta korvata vanhoja. Järjestelmään ei tutustuta riittävissä määrin määrittelyvaiheessa, vaan se otetaan heti käyttöön kokonaisuudessaan koska ajatellaan, että sitä tarvitaan nyt konfiguraationhallintaan, HR-datan säilömiseen jne. ja se melko varmasti taipuu myös muihin toimintoihin. Myöhemmin se kuitenkin havaitaan liian monimutkaiseksi soveltaa ja liittymät muihin järjestelmiin sekä rajapintojen räätälöinti kalliiksi toteuttaa. Lopullisen iskun antaa lähes mahdottomaksi muodostuva käyttäjien oikeuksien hallinta ja järjestelmä hylätään. Otetaan käyttöön palvelupyyntöjärjestelmä. Helpdesk, palvelupiste, tilauskeskus tjms. ottaa vastaan pyynnöt ja kirjaa järjestelmään Järjestelmään ei ole pääsyä kuin pääkäyttäjillä, eikä järjestelmästä ole liittymää muihin sovelluksiin. Järjestelmään ei myöskään kirjata ratkaisutietoa kuin yleisellä tasolla.

198 197 Loppukäyttäjät tai tilaajat eivät näe oman palvelupyyntönsä tilaa eivätkä pysty vaikuttamaan palvelupyynnön ohjautumiseen, ratkaisemiseen tai arkistointiin. Lopputulos on, että tilaukset tai palvelupyynnöt saattavat hukkua, ohjautua väärin tai johtaa vääränlaisiin ratkaisuihin, eikä tilaajalla/loppukäyttäjällä ole minkäänlaista tietoa työn tilasta. Ongelma moninkertaistuu silloin, kun kyseessä on pääkäyttäjä ja pääkäyttäjän sidosryhmät ohjaavat ongelman ratkaisua hänelle eikä edes pääkäyttäjä ole tietoinen ratkaisusta tai ongelmista toisaalla. Pientä päällekkäisyyttä järjestelmissä Yrityksessä on käytössä parhaimmillaan kahdeksan eri järjestelmää, joissa ylläpidetään HR-tietoja. Yrityksen ensisijainen ja toisaalta pääasiallinen informaatiokanava on puhe ja puhelimet. ICT ei ylläpidä erillistä rekisteriä soittosarjaan liittyvistä puhelimista ja toisaalta HR:ssä ei ole julkisia liittymiä Lopputulos on, että toimipisteet ylläpitävät omia puhelinluetteloitaan ja koska nämä eivät ole sidoksissa työntekijätietoihin, muodostuu esim. herra X:n esimiehelle soittamisesta mielenkiintoinen aivoakrobaattinen toimenpide. Uusia sovellutuksia laajennetaan, laajennetaan! Informaatiologistiikan mielenkiintoisimmat sovellustahot löytyvät mielestäni kuluttajaasiakkaiden konfiguraatioista, asiakastiedon hallinnasta ja hyödyntämisestä. Tästä eräänä esimerkkinä voidaan käyttää päivittäistavarakauppojen kanta-asiakaskortteja ja asiakasohjelmia. Esimerkiksi IKEAssa käydessäsi voit halutessasi rekisteröityä asiakkaaksi ja saat mukaasi kortin, jota käytät joka kerta asioidessasi liikkeissä. Järjestelmään tallentuu käyttämäsi liike, ostamasi tuotteet, ostojen ajankohta, käytetyt ja sinulle tarjotut kampanjat jne. Näiden perusteella IKEA esimerkiksi pystyy tarjoamaan asiakkaalle erilaisia lisäosia jo hankittuihin kalusteisiin, kartoittamaan sisustukseen sopivia uusia tuotteita, keräämään dataa siitä, millaisiin koteihin mitäkin tuotteita hankitaan ja niin edelleen. Nykyisellään kaupan teknologiat ovat tarkkaan rajattuja ja esim. tuotetietoa ylläpidetään Suomessa Sinfos-nimisessä tietopankissa. Tietokannan käytöstä tavarantoimittajilta peritään liittymismaksu, vuosittainen käyttömaksu sekä tuotteiden lukumäärään perustuva maksu. Näkisin tämän ja vastaavanlaisten tuotetietojärjestelmien väistyvän esimerkiksi älykkäiden pakkausten ja dynaamisten logistiikkaratkaisuiden kehityksen myötä. Esim. pakkaushierarkiaa, tuotetietoa jne. ei tarvitsisi enää tallentaa erilliseen tietopankkiin, vaan tavarantoimittajilla olisi käytössä pakkaukset, jotka välittävät tuotetiedot, määrittelevät itse kuljetusvaatimukset jne. Perinteisten ERP-järjestelmien ohella on kehitetty ns. uuden sukupolven toiminnanohjausjärjestelmiä, jotka mm. hyödyntävät uudenlaisia tietokantamalleja sekä avointa lähdekoodia ja helpommin muokattavia transaktioita sekä raportointityökaluja, jolloin ei olla sitoutuneita enää yhteen toimittajaan ja järjestelmän läpinäkyvyys on parempi. Myös raportoinnin dynamiikka on parantunut esim. OLAP-kuutioiden hyödyntämisen myötä. Käyttämällä tuttuja ohjelmistoja käyttäjära-

199 198 japinnoissa, saadaan työkaluja yhtenäistettyä siten, että tiedon siirto järjestelmästä toiseen on mutkatonta (esim. kaikessa yksinkertaisuudessaan raporttien data muokataan ja siirretään eteenpäin taulukkolaskennassa tai suoraan sosiaalisen median tai jonkin muun viestimen kautta asiakkaalle, tai jollekin muulle segmentille). Kuva 5. Pääpaino uusissa järjestelmissä

200 199 Lähteet Suomen Huolintaliikkeiden Liitto Ry (Ritvanen, V. Inkiläinen, A. Von Bell, A. Santala, J. ) Logistiikan ja toimitusketjun hallinnan perusteet. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy. Pastinen, I. Mäntynen, J. Koskinen, L Kaupan ja teollisuuden logistiikka. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto. Mäkelä, T. Mäntynen, J. Vanhatalo, J TTY, Opetusmoniste 38. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenne- ja kuljetustekniikan laitos. Oksanen, R Kuljetustuotannon toimintolaskenta: Kuljetustalouden perusteista moderniin toimintolaskentaan. Tampere: Aaltospaino Oy. Luomala, J. Heikkinen, J. Virkajärvi, K. Heikkilä, J. Karjalainen, A. Kivimäki, A. Käkölä, T. Uusitalo, O. & Lähdevaara, H Digitaalinen verkostotalous: Tietotekniikan mahdollisuudet liiketoiminnan kehittämisessä. Teknologian kehittämiskeskus. Teknologiakatsaus 110/2001. Helsinki. NATO Manual on Codification. Saatavilla:

201 200 Insinöörin urakehityksen muutos haaste koulutukselle Hannu Saarikangas Insinöörikoulutuksen alkuvaiheessa opiskelijoita oli varsin vähän luvulla alkoi voimakas kasvu ja tällä hetkellä työikäisten insinöörien lukumäärä on noin Insinöörityön muutokset 1950-luvulta vuosituhannen vaihteeseen ovat olleet suuret. Osaamisvaatimukset ovat kasvaneet, työtavat ovat läpikäyneet tietotekniikan mukanaan tuoman vallankumouksen ja globalisaatiokehitys on pakottanut totuttelemaan monikulttuurisiin työyhteisöihin. Englannin kielestä on tullut useille työkieli. Viimeisen 20 vuoden aikana insinöörien toimiasemassa on myös tapahtunut selvä muutos. Aikaisemmin työkokemusvuosien karttuessa siirryttiin usein ylempään keskijohtoon, nyt yli puolet työskentelee ja haluaa työskennellä asiantuntijatehtävissä työkokemusvuosista riippumatta. Muutos heijastuu koulutuksen kysyntään ja tarjontaan. Ammatillisen erikoisosaamisen koulutustarve kasvaa. Se asettaa haasteita ammattikorkeakoulujen koulutustarjonnalle. Ylemmän AMK-tutkinnon rinnalle tarvitaan nopeakestoista, monimuoto-opetuksena toteutettavaa ammatillista täydennyskoulutusta. Kirjoittaja on insinööri ja insinööri (ylempi AMK). Hän työskentelee johtajana Uusi Insinööriliitto UIL ry:ssä. Johdanto Insinöörikoulutus käynnistyi 100 vuotta sitten Tampereella. Pitkään ja monivivahteisesti valmisteltu koulutus käynnistyi, kun ensimmäisen kurssin 29 opiskelijaa aloittivat syksyllä 1912 suomenkielisen Tampereen teknillisen opiston tiloissa opintonsa. Valtion omistamassa oppilaitoksessa oli neljä osastoa, koneenrakennus, huoneenrakennus, sähkötekniikka ja tehdasteollisuus. Ruotsinkielinen opetus käynnistyi neljä vuotta myöhemmin Helsingissä, kun Tekniska Läroverket i Helsingfors aloitti toimintansa kone- ja sähköosaston voimin. Koulutuksen volyymi pysytteli toiseen maailmansotaan asti varsin maltillisissa luvuissa. Suomenkielinen opetus tapahtui Tampereen teknillisessä opistossa oppilasmäärän kohotessa 1920-luvun alun noin sadasta vajaaseen kolmeen sataan 1930-luvun loppuun mennessä. Saman aikaan ruotsinkielisten opiskelijoiden määrä kasvoi runsaasta viidestäkymmenestä noin 150:een. Esimer-

202 201 kiksi vuonna 1935 Suomessa valmistui 62 insinööriä. Huolimatta siitä, että insinöörikoulutus ei alussa saanut korkeakoulutusstatusta, sitä alusta asti pyrittiin kehittämään sellaisena. Opettajien tutkintovaatimukset olivat jo 1912 suunnilleen sellaiset, kuin nykyisillä yliopettajilla. Myös opettajien työkokemusvaatimus on perujaan tältä ajalta. Alun perin teollisuushallituksen alaisuudessa ollut insinöörikoulutus siirtyi vuonna 1925 kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen, josta se siirtyi opetusministeriön alaisuuteen. Korkeakoulustatuksen insinöörikoulutus sai ammattikorkeakoulujen myötä 1990-luvun alussa, kun teknilliset opistot siirtyivät osaksi perustettuja ammattikorkeakouluja. Ammattikorkeakoulujakson aikana insinöörikoulutus on Bolognan prosessin myötä saanut jatkeekseen ylemmän korkeakoulututkinnon insinööri (YAMK). Insinöörikoulutus on koko olemassaolonsa ajan ollut tiiviissä yhteydessä teollisuuteen. Sitä kuvastaa hyvin sen sijoittuminen vasta 1960-luvun lopulla opetusministeriön hallinnon alalle. Voimakas yhteys elinkeinoelämään on johtanut osin siihen, että insinöörikoulutus on jossain määrin nähty teollisuuden tukitoiminnoksi, joka on muovannut siitä vahvasti teknologian hallintaan ja asiantuntijuuteen tähtääväksi. Insinöörikoulutus oli toiseen maailmansotaan asti keskitetty kahteen oppilaitokseen. Suomenkielinen opetus toteutettiin Tampereen teknillisessä opistossa ja ruotsinkielinen Tekniska Läroverketissä. Oppilaitosten määrä alkoi kasvaa 1960-luvulla niin, että 1970-luvulle tultaessa maassamme oli jo 15 teknillistä opistoa. Viimeinen iso teknillisten oppilaitosten kasvutulva sattui 1980-luvun lopulle, jolloin määrä ylitti 30. Oppilaitosten määrän kasvun myötä luonnollisesti myös insinöörikoulutuksen määrä alkoi kasvaa. Ennen toista maailmansotaa vuotuiset valmistuneiden määrät olivat muutamia kymmeniä. Heti sodan jälkeen luku nousi noin neljään sataan laantuen sen jälkeen. Varsinainen kasvu alkoi 1960-luvun alussa. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana valmistuneiden määrä kasvoi kolmesta sadasta yli kahden tuhannen ja tultaessa 1990-luvulle tapahtui uusi hyppäys, silloin vuosittain valmistuneiden insinöörien määrä ylitti Siinä välissä koettu pieni notkahdus valmistuneiden insinöörien määrässä johtui koulutusaikojen pidentämisestä 1980-luvun alussa kun samalla luovuttiin pakollisesta ennakkoharjoittelusta. Kasvu, varsinkin heti sotien jälkeen, mahdollisti Suomen teollisuuden nopean kasvun ja monipuolistumisen luvulla opiskelijamäärän kasvuun oli myös muita kuin koulutuspoliittisia tarkoitusperiä. Yhtäältä koulutuksellinen tasa-arvo oli luonut paineita kasvattaa oppilaitosverkostoa ja toisaalta 1990-luvun lama-aikaan käsiin räjähtänyttä työttömyysaaltoa koetettiin helpottaa erityisesti tekniikan alan koulutusta lisäämällä luvun lopulla ennen it-kuplan puhkeamista alan akuuttiin työvoimapulaan haettiin lisäksi ratkaisua insinöörikoulutuksen aloituspaikkamäärää lisäämällä, mikä sittemmin johti 2000-luvun alussa vastavalmistuneiden insinöörien massatyöttömyyteen. Insinöörien määrässä suhteessa maan väestöön olemme maailman kärjessä. OECD:n tutkimuksen mukaan Suomessa korkea-asteen tutkinnoista yli 25 % on tekniikan alalta, luku on suurin OECD:n jäsenmaista. Työikäisten insinöörien osuus samanikäisestä väestöstä oli vuonna 1980 hiukan runsas prosentti. Vuonna 2010 työikäisestä väestöstä (22 64 v) 3,4 % on insinöörejä, eli joka kolmaskymmenes. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että asema työelämässä on muuttunut.

203 202 Insinöörin työtehtävien muutos 1950-luvulta tähän päivään Tarkastelen tässä insinöörien asemaa ja sen muutoksia 1950-luvun lopulta lähtien, jolloin heidän määränsä alkoi kasvaa. Sotakorvaukset oli maksettu ja rakennustoiminta oli vilkasta. Vuonna 1956 insinööreillä ja diplomiinsinööreillä oli selkeästi eri työmarkkinat. Lehdissä julkaistuista ilmoituksista vain 17 % haettiin jompaakumpaa. Tyypillisiä tarjolla olevia työtehtäviä olivat myyntitehtävät. Keskeisiä kriteereitä työn saamiseksi olivat muutaman vuoden työkokemus, hyvät vuorovaikutustaidot ja matkustusvalmius. Tekniikan alan erityisosaamisvaatimukset oli yleensä lueteltu ilmoituksissa varsin tarkoin, mistä voi vetää sen johtopäätöksen, että palkattavan insinöörin tehtävänkuva oli etukäteen hyvinkin tarkkaan mietitty. Kuriositeettina voinee mainita, että tuohon aikaan työsuhde-etuina tarjottiin lisäeläkkeitä, työsuhdeasuntoja sekä autoa talon puolesta luku vapautti länsikaupan ja tietokoneiden maailmanvalloitus ulottui myös Suomeen. Insinöörejä valmistui jo tuhat yli tuhat vuodessa ja vauhti kiihtyi. Edelleen insinööreillä ja diplomi-insinööreillä oli eri työmarkkinat, joskin tarjolla olleista tekniikan alan paikoista kolmannekseen olisi kelvannut kumpi vain. Työkokemusta arvostettiin edelleen, tutkimuksessa tarkastelluista 125 työpaikkailmoituksesta yhteenkään ei haettu insinööriä, jolla ei olisi ollut jo hankittua työkokemusta. Eniten insinöörejä haettiin keskijohdon tehtäviin, muita merkittävämpiä tehtäviä olivat myyntitehtävät sekä ns. monitoimimiehet. Kielitaitovaatimukset olivat nousseet kuvaan. Englantia olisi pitänyt osata joka kolmannessa työnhakukohteessa ja saksaa noin joka neljännessä. Tekniikkaan liittyvät osaamisvaatimukset oli 1960-luvulla kuvattu tietyn tekniikan alan osaamisena, esimerkkeinä muoviteollisuuden tuntemus, voimalaitoskokemus tai jonkin teollisuuden alan kaupan tuntemus, josta esimerkkinä teollisuusmyyntikokemus. Työelämässä tapahtuneista muutoksista esimerkkinä mainittakoon luontaisetuna tarjottu viisipäiväinen työviikko luvun alkaessa Suomessa elettiin korkeasuhdanteen aikaa. Suomen taloudessa oli nähty peräti poikkeuksellisia toimenpiteitä kun Suomen Pankki oli syksyllä 1979 revalvoinut Suomen markan ja toteutti mm. ay-liikkeen vaatimuksesta toisen revalvaation maaliskuussa Energiakriisi oli onnellisesti unohdettu ja inflaatio laukkasi noin 13 %:n vuosivauhdilla. Energian hinnan nousu oli huimaa, esimerkiksi raakaöljyn hinta nousi vuositasolla 125 % luku toi mukanaan insinööriosaamista edellyttävän 3D-suunnittelun. Samoin ensimmäiset NMT 450-verkot otettiin Suomessa käyttöön. Insinöörityöttömyys oli vähentynyt noin 1000 hengen tasolle ja erityisesti suunnittelualan työtehtävien määrä kasvoi huomattavasti. Tietotekniikan läpimurto toi uusia osaamisvaatimuksia, joista merkittävimpiä olivat kasvava englannin kielen taitovaatimus sekä tietotekniikan yleiset perustiedot. Kuvaavaa ajalle oli myös se, että tehtäviin haettiin entistä useammin joko insinööriä tai diplomi-insinööriä. Aiempina vuosikymmeninä ollut kahtiajako alkoi insinöörien ja diplomiinsinöörien eri työmarkkinoista alkoi kadota koulutusmäärien kasvun myötä luku oli teknologiateollisuuden nousun vuosikymmen. Televisiotekniikassa kehiteltiin teräväpiirtotekniikkaa ja matkaviestinnässä otettiin käyttöön GSM-verkot. Insinöörien maailmassa se näkyi siten, että tietotekniikan alan työpaikkojen tarjonta ylitti muut tekniikan alat ja ensimmäistä kertaa avoimia työpaikkoja tarkasteltaessa enemmistössä koulutuskriteerinä oli joko insinööri tai diplomi-insinööri. Kielitaidon merkitystä ei työpaikkailmoituksissa korostettu enää aiempaan malliin. Syynä oli ilmeisesti se, että eritoten tietotekniikka-alalla englannin kielen taitoa oli alettu pitää itsestään selvyytenä. Tietotekniikan erityisvaatimuksina ilmoituksissa mainittiin usein CAD-suunnittelu tai erilaiset järjestelmät tai tekniikat. Myös erilaisten ohjelmointikielien osaajille riitti kysyntää.

204 203 Vuosituhannen vaihteen lähestyessä Suomi toipui hiljalleen lamasta ja maailma eli it-kuplan kovinta kasvun aikaa. Mainittakoon, että vuonna 1996 joka kolmas kotitalous omisti tietokoneen ja vuonna 1998 kännykkäliittymien määrä ylitti tavallisten puhelinten määrän. Samana vuonna yli puolella suomalaisista oli matkapuhelin. Internet-käyttäjien määrä Suomessa ylitti miljoonan, jotka väkilukuun suhteutettuna olivat maailmanennätyksiä. Avoimien työpaikkojen suhteen tilanne oli muuttunut edelleen siihen suuntaan, että teknillisesti korkeakoulutettua työvoimaa haettaessa kumpi vain, insinööri tai diplomi-insinööri kelpasi. Kaksi kolmasosaa avoimista alan paikoista oli tarkoitettu joko/tai koulutuksen omaaville. Englannin kielen taito katsottiin välttämättömyydeksi ja muusta kielitaidosta sai bonusta. Vuorovaikutustaidot termin nykymerkityksessä olivat tulleet korostetusti mukaan edellytettäviin valmiuksiin. Tietoteknisten valmiuksien osaamistarpeet olivat tarkentuneet, kysyntää oli erityisesti koodaajista sekä tietyissä laiteympäristöissä toimijoista. Vuosituhannen vaihteessa työhakuilmoituksissa näkyi uutena erityispiirteenä mahdollisuus etätöihin, joka oli mahdollistunut tehtävän työn siirtyessä virtuaalimaailmaan. Toisaalta sen on sanottu johtuneen yritysten kansainvälistymisestä ja sitä kautta syntyneestä tarpeesta tehdä yhteistyötä aikavyöhykkeistä riippumatta. Yhteenvetona insinöörityön muutoksista 1950-luvulta vuosituhannen vaihteeseen voi todeta, että muutos on ollut suuri. Tehtävien osaamisvaatimukset ovat kasvaneet paljon, työtavat ovat läpikäyneet tietotekniikan mukanaan tuoman vallankumouksen ja globalisaatiokehitys on pakottanut totuttelemaan monikulttuurisiin työyhteisöihin. Kielitaitovaatimukset ovat kasvaneet niin, että englannin kielestä on tullut useille insinööreille työkieli, jokaisen on sitä jossain määrin osattava. Virtuaalimaailman mahdollisuudet ja vaatimukset ovat poistaneet maantieteelliset etäisyydet yhtä hyvin kuin aikavyöhykkeetkin. Insinöörien toimiasemassa tapahtuneet muutokset viimeisten 20 vuoden aikana Insinöörin urakehitys toteutui varsin pitkään samanlaisena. Vastavalmistuneet aloittivat asiantuntijatehtävissä ja työkokemuksen kasvaessa ura lähti perinteisessä mielessä nousuun, mikä näkyi toimiaseman kohoamisena. Tähän sinänsä selkeään kehitykseen oli syynsä. Insinöörikoulutuksella oli haluttu paikata teollisuudessa ilmennyttä asiantuntija- ja esimiespulaa, jota oli syntynyt teollisuuden monipuolis tuessa sekä työvoimatarpeen kasvaessa tuotannon lisääntymisen myötä. Vielä 1990-luvulle tultaessa tämä tilanne oli vallitseva. Tällöin yli puolet vähintään 20 vuoden työkokemuksen omaavista insinööreistä kuului vähintäänkin ylempään keskijohtoon. Yritysten ylimpään johtoon kuului tuolloin lähes joka viides, jolla oli takanaan 20 vuoden työhistoria valmistumisen jälkeen. Vastaavasti asiantuntijatehtävissä toimivien suhteellinen osuus laski selvästi työkokemusvuosien karttuessa. Toimihenkilöasemassa olevia ei aivan uran alkuvaihetta lukuun ottamatta ollut juuri nimeksikään.

205 204 INSINÖÖRIEN TOIMIASEMA AMMATTIVUOSITTAIN Lähde: Insinööriliiton Työmarkkinatutkimus TMT X-1991 Ammattivuodet yli 30 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Ylin johto/yrittäjä Johto Ylempi keskijohto Alempi keskijohto Asiantuntijat Toimihenkilö Kuva 1. Insinöörien toimiasema ammattivuosien mukaan tarkasteltuna v Seuraavien 20 vuoden aikana on tapahtunut merkittävä muutos. Toisaalta valmistuneiden insinöörien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja toisaalta organisaatiot ovat madaltuneet sekä myös muita tutkintoja suorittaneiden korkeakoulutettujen osuus teollisuuden johtotehtävissä on kasvanut. Insinöörimäärän nopeaa kasvua kuvastaa se, että ammattikorkeakouluista valmistuneiden insinöörien määrä ylitti 50 % kaikista työikäisistä insinööreistä vuonna 2010, eli viidessätoista vuodessa. Kaikki nämä muutokset yhdessä maailmantalouden kehittymisen ovat aikaansaaneet aivan uuden tilanteen insinöörien työmarkkinoilla. Kun tarkastellaan tilannetta vuoden 2011 UIL:n työmarkkinatutkimuksen valossa, voidaan todeta niiden muuttuneet perusteellisesti. Aiemmin pitkän kokemuksen mukanaan tuomaa asemaa yritysten johdossa ei enää juurikaan ole. Ylimpään johtoon ylettää enää selvästi alle viisi prosenttia insinöörikunnasta riippumatta siitä, kuinka pitkä työkokemus heillä on. Samoin vähintään ylempään keskijohtoon kuuluvien osuus on pudonnut selvästi, joskaan ei yhtä dramaattisesti. INSIÖÖRIEN TOIMIASEMA AMMATTIVUOSITTAIN Ammattivuodet yli 30 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Ylin johto/yrittäjä Johto Ylempi keskijohto Alempi keskijohto Asiantuntijat Toimihenkilö Kuva 2. Insinöörien toimiasema ammattivuosien mukaan tarkasteltuna v (Lähde: Insinööriliiton työmarkkinatutkimus 2011.)

206 205 Toinen selvä muutos on asiantuntijaroolin kasvu. Riippumatta työkokemusvuosista yli puolet ikäluokasta työskentelee asiantuntijatehtävissä. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että tehtävä vuodesta toiseen olisi sama, vaan sitä, että henkilö pureutuu yhä syvemmälle johonkin tiettyyn tekniikan osa-alueeseen. Työorganisaatiolle haasteita syntyy siitä, miten motivoida tai palkita henkilöitä, joiden organisatorinen asema ei ammattitaidon paranemisen myötä kohene. Työorganisaatioiden madaltuminen ja korkeasti koulutettujen määrän voimakas kasvu selittävät pitkälti tapahtunutta kehitystä. Kuten aiemmin totesin, pelkästään insinöörien vuotuinen sisäänotto lähes viisinkertaistui parissa vuosikymmenessä. Organisaatioiden johtotehtävistä kilpailee nykyisin insinöörien lisäksi kasvava joukko diplomi-insinöörejä, ekonomeja, lakimiehiä ja muita korkeakoulutettuja. Yritysten toimintaideassa on samaan aikaan tapahtunut merkittävää muutosta. Teollinen tuotanto on pikkuhiljaa siirtynyt halvempiin maihin ja tilalle on tullut erimuotoisia palveluyrityksiä, joiden perustehtävien hoitoon ja hallintaan joku muu kuin tekniikan alan korkeakoulutus sopiikin paremmin. Yhtenä kehitystä selittävänä tekijänä nostan esiin nuorison asenteissa ja arvomaailmassa tapahtuneet muutokset. UIL on jo vuosien ajan kysynyt vastavalmistuneilta heidän elämässään tärkeinä pitämiä asioita. Samoin vuonna 2010 viisi vuotta työelämässä olleille insinööreille tehty tutkimus osaltaan valottaa arvojen muutosta. Tässä tutkimuksessa asiantuntijatehtävissä aloittaneista suurin osa oli pysynyt asiantuntijatehtävissä. Sen sijaan merkittävä osa (38 %) niistä, jotka olivat aloittaneet esimiestehtävissä, oli hakeutunut asiantuntijatehtäviin. Yhtälailla huomion arvoista oli se, että työttömäksi valmistuneista tai toimihenkilöasemassa aloittaneista reilusti yli puolet oli sijoittunut asiantuntijatehtäviin. Insinöörien siirtymät ammattiasemasta toiseen valmistumishetken 2004 ja tutkimushetken 2009 välisenä aikana (%) Kuva 3. Insinöörien siirtymät ammattiasemassa

207 206 Työelämän muutosten heijastukset koulutuksen kysyntään ja tarjontaan Yleinen käsitys on edelleen sellainen, että korkeakoulutettujen henkilöiden ura kehittyy kohtuullisen nopeasti ja vastuuta joko ihmisten johtajina tai taloudesta sälytetään enenevässä määrin hänen kontolleen jo 5 10 vuoden kuluttua työelämään siirtymisestä. Perinteinen insinööriura noudattelikin tätä käsitystä aina 1990-luvulle saakka. Koulutustarpeisiin vastattiin erilaisilla johtamista käsittelevillä koulutusohjelmilla. Korkeakoulujen MBA-ohjelmat sekä joidenkin kaupallisten toimijoiden pitkät johtamistaidon koulutusohjelmat muodostivat rungon, jolla aiemmin hoidettiin insinöörien urakehityksen vaatimat koulutukselliset tarpeet. Asiantuntijauraa kulkeville ei juuri ollut tarjolla pitkäkestoista täydennyskoulutusta. Mahdollisuudet olivat joko jatkaa opintojaan suorittamalla uusia tutkintoja yliopistossa tai kerätä tarvittavia erityistietoja maahantuojien, laitetoimittajien tai koulutuslaitosten lyhytkurssitarjonnasta. Insinöörien toimiasemassa tapahtunut kehitys on insinöörin tai koulutuslaitoksen kannalta haasteellinen. Työntekijän kannalta haaste tulee siitä, että työpaikan kadotessa uutta työtä voi olla vaikea löytää, kun omalle erityisosaamiselle saattaa olla hyvin vähän kysyntää muualla. Koulutusorganisaatiolle haasteen heittää hyvin kapea-alaisten koulutusten pieni kysyntä, kun mahdollinen asiakaskunta on rajallinen. Työikäisen insinöörikunnan ammattitaidon pitäminen ajan tasalla on vaativa tehtävä. Työikäisten insinöörien lukumäärä on noin ja luku kasvaa edelleen valmistuneiden määrän ollessa eläkkeelle poistuvien määrää suurempi. Tekniikan nopea kehittyminen edellyttää, että jokaisen työssä olevan insinöörin tulisi päivittää tietojaan säännöllisin väliajoin jollain tavalla. Selvitysten mukaan läheskään kaikki eivät sitä työnantajan tarjoamana sitä saa, jolloin vastuu oman ammattitaidon ylläpidosta ja kehittämisestä jää kokonaan yksilön itsensä harteille. Akavan tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2011 runsaat 30 % tutkimukseen vastanneista ilmoitti, ettei heillä ole juurikaan mahdollisuuksia saada työssään ammattitaitoa kehittävää koulutusta. Saman tutkimuksen mukaan peräti joka kymmenes tutkimukseen vastanneista suoritti työhön liittyvää koulutusta kokonaan omalla ajallaan. Kuva 4. Akavalaisten käsityksiä omasta koulutustarpeesta (Lähde:Akavaaka)

208 207 Kaikki eivät siis täydennyskoulutusta saa tai halua. Se on huolestuttavaa, sillä kyselyyn osallistuneista 10 % ilmoitti osaamisensa olevan vanhentunutta ja sen lisäksi 20 % kaipasi lisäkoulutusta selvitäkseen nykyisistä työtehtävistä. Ajan puute esti joka seitsemättä hankkimasta itselleen sopivaa täydennyskoulutusta ja 30 % ilmoitti, että sopivaa koulutusta ei ole tarjolla. Vuonna 2011 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimuksen mukaan ammatillinen erikoisosaaminen on merkittävin osa-alue, jota olisi haluttu opetettavan lisää. Se on ollut tärkein asia myös edellisinä vuosina ja kertoo osaltaan siitä, että vastavalmistuneen insinöörin palkkaavan yrityksen tulisi kiinnittää erityistä huomiota uuden tulokkaan perehdyttämiseen. On selvää, että insinöörikoulutus ei ole luonteeltaan henkilöstökoulutusta, jonka avulla tuotettaisiin yksittäisten yritysten tarpeisiin saman tien valmiita työntekijöitä. Insinööriopintojen tavoitteena on tuottaa valmiudet toimia erilaisissa asiantuntija- ja esimiestehtävissä erilaisissa työyhteisöissä. Yrityskohtaiset käytännöt ja tehtäväkohtainen perehdyttäminen on työnantajan velvollisuus, jossa työssä ammattikorkeakoulu voi toki toimia hyvänä apuna, jos sen ja elinkeinoelämän yhteistyö toimii hyvin. Yhteistyön merkeissä opiskelijat voivat suorittaa harjoitteluosuuden opinnoistaan, tehdä opinnäytetyönsä ja erilaisia projektitöitä sekä olla mukana ammattikorkeakoulun ja yritysten erilaisissa tkihankkeissa. Viimeisimpänä yhteistyömuotona mukaan on tullut ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin kuuluvat työelämän kehittämistehtävät, joissa ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyöllä olisi paljonkin saavutettavissa. Seuraavassa kuvassa nähdään, millaisia valmiuksia insinöörit valmistuttuaan pitivät tärkeimpinä vuoden 2011 insinöörien sijoittumistutkimuksessa. Kysyttyjen valmiusalueiden tärkeys valmistuneilla insinööreillä Vuonna 2011 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus Kuva 5. Valmistuneiden insinöörien valmiusalueiden tärkeys Vastavalmistuneiden osalta tilanne ei yleispiirteiltään yllätä. Markkinointiosaamisen tarpeen kasvu samoin kuin talouden yleisen tuntemuksen tarve ovat nousseet aiempiin vuosiin verrattuna merkityksellisemmiksi. Ammatillisen erikoisosaamisen tarve tulee nousemaan suureen merkitykseen myös koulutusta tarjoaville. Kuten aiemmin totesin, hyvin kapea-alaisen erityisosaajan kohdalla esimerkiksi työpaikan menetys saattaa tarkoit-

209 208 taa kokonaan uuden ammatin hakua. Sama on tilanne insinöörillä, joka on syystä tai toisesta joutunut olemaan poissa työelämästä pidemmän ajan. Tekniikan ja järjestelmien kehitys on ajanut ohi oman osaamisen. Oman haasteensa koulutuksen tarjoajille tuovat ikääntyvät insinöörit, joiden tietoteknisessä osaamisessa voi lisäksi olla puutteita. On tultu tilanteeseen, jossa täydennyskoulutusta on kyettävä entistä enemmän räätälöimään tarpeen mukaan, pelkällä kaikille suunnatulla bulkkituotannolla ei osaamista paranneta. Insinöörikunnan, josta yli 80 % työllistyy yksityiselle sektorille, vuosittain saama työnantajalla tapahtuva koulutus on noin viisi päivää. On selvää, ettei se ole kaikkien osalta läheskään riittävä määrä. Varsin harvassa työpaikassa on selkeitä henkilöstön kehittämissuunnitelmia, joita toteutettaisiin johdonmukaisesti. Joissakin tapauksissa työnantajan tarjoama koulutusmahdollisuus ei myöskään vastaa sitä käsitystä tarvittavasta koulutuksesta, joka työntekijällä on. Akavan tekemässä selvityksessä työkiireet ja sopivan tarjonnan puute olivat keskeisiä syitä heille, jotka tarpeestaan huolimatta eivät olleet koulutukseen hakeutuneet. Vastauksista ei kuitenkaan voi suoraan vetää johtopäätöksiä siitä, miten ongelmallista esimerkiksi ajan järjestäminen olisi, sillä kyselyssä kysyttiin ainoastaan sellaisesta koulutuksesta, joka olisi tapahtunut työajalla ja työnantajan kustantamana. Toisaalta luvattoman moni insinööri ei itsekään ole panostanut omaan urasuunnitteluunsa riittävästi. Se näkyy hyvin myös UIL:n jäsenilleen tarjoamien urapalvelujen kysynnän jatkuvana kasvuna. Ehkä jotain urasuunnitelmien puutteesta kertoo sekin, että vuonna 2011 valmistuneet insinöörit hyvää työilmapiiriä, työssä jaksamista tai turvattua työpaikkaa huomattavasti tärkeämpinä kuin uralla etenemistä, urakiertoa tai kansainvälisiä tehtäviä. Niiden kiinnostavuus oli hälyttävän vähäistä. Kaiken kaikkiaan täydennyskoulutuksen kirjo on laaja. Täydennyskoulutuksena käytetään myös hakeutumista tutkinto-opiskelijaksi, vaikka tarkoituksena on ainoastaan jonkin tietyn opintokokonaisuuden hankkiminen. Syynä tähän on yleensä opintojen maksuttomuus. Yksilön kannalta käytetty tapa on perusteltu mutta kansantaloudellisesti se on ongelmallista, sillä tällainen opiskelija vie joltakulta muulta opiskelupaikan. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla saattaa olla samaa koulutusta tarjolla myös täydennyskoulutuksena, mutta silloin sen hinta opiskelijalle voi muodostaa esteen hakeutumiselle. Yhden ongelman suunniteltaessa täydennyskoulutustarjontaa aiheuttaa sen rahoitus. Kuten mainitsin, tutkintoon johtava koulutus on opiskelijalle maksutonta mutta korkeakoulujen täydennyskoulutus maksullista. Lisäksi opiskelijalle aiheutuvat kustannukset riippuvat siitä, onko opiskelu omaehtoista tai vaikkapa työvoimapoliittisin perustein toteutettua. Ongelmia on pyritty viime vuosina ratkomaan, mutta edelleen järjestelmä on liian monimutkainen ja jähmeä palvellakseen opiskelijoita hyvin. Koulutuksen tarjoajille haasteita riittää myös aikuisille suunnatun täydennyskoulutuksen tarjoamisessa niin, että se palvelisi eri elämän- ja työtilanteessa olevien opiskelijoiden tarpeita. Hektinen työ tai perhe-elämän rutiinien hoito vaativat usein mahdollisuutta suorittaa opintoja iltaisin, viikonloppuisin tai muutoin epäsäännöllisesti. Mihinkään pitkiin oppilaitoksessa vietettyihin periodeihin ei ole mahdollisuutta vaan kontaktiopetukseen käytetyt jaksot ovat lyhyitä. Ammattikorkeakoulujen toteuttamat ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot ovat esimerkkejä siitä, miten täydennyskoulutuksen avulla opiskelija voi ratkoa oman työyhteisönsä ongelmia ja samalla parantaa omaa ammattitaitoaan. Tutkintoon kuuluvan työelämän kehittämistehtävä löytyy omasta työyhteisöstä ja sen tekemiseen käytetty aika on työaikaa, jolloin syntyy win-win -tilanne, jossa kaikki hyötyvät. Tämän tyyppisen koulutuksen sois yleistyvän muuallekin. Aikuiskoulutuksen osuus ammattikorkeakoulujen koulutustarjonnasta on kasvanut suhteellisen nopeasti, eikä sen kysyntä tulevaisuudessa ainakaan vähene. Nuorisoasteen koulutuksen kokonaismäärän väheneminen pakottaa sekin osaltaan ammattikorkeakouluja kohdista-

210 209 maan huomionsa täydennyskoulutustarjonnan kehittämiseen. Tutkintoon johtavien koulutusohjelmien oheen kaivataan nopeakestoisempaa monimuoto-opetuksena tapahtuvaa ammattitaitoa ja työmarkkinakelpoisuutta parantavaa koulutusta, jonka kustannukset eivät kuitenkaan saisi olla kohtuuttomat. Lähteet: Akavaaka (2011, 2012) Opetus- ja kulttuuriministeriö, AMKOTA-tietokanta Työministeriö, Työttömyystilastot Uusi, Insinööriliitto Pätevä insinööri saa töitä. Uusi Insinööriliitto Tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden työssäkäyntitutkimus Uusi Insinööriliitto Tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden työssäkäyntitutkimus Uusi Insinööriliitto Työmarkkinatutkimus Uusi Insinööriliitto Viisi vuotta työelämässä, tutkimus vuonna 2004 valmistuneiden insinöörien työuran alkuvaiheista

211 210 Tier 4, mobilehydrauliikka ja insinööriosaaminen Jari Siekkinen Globaaleiden ympäristö- ja ilmastokysymysten merkitys on kasvanut 1990-luvulta alkaen ja keskeisessä osassa ovat haitallisten kaasujen, kuten typpioksidin (NOx) päästöt. Konevalmistajien osalta tämän vaikutukset näkyvät Euroopan ja Pohjois-Amerikan päästölainsäädännöissä, jotka vaativat pakokaasujen puhdistuksen tehostamista vuoteen 2014 mennessä. Konevalmistajat ovat vastanneet näihin vaatimuksiin kehittämällä erilaisia järjestelmiä pakokaasujen puhdistamiseen. On kuitenkin muistettava, että päästölainsäädännön kiristymisaikataulu vaihtelee eri puolilla maailmaa. Nyt Tier 4 Final (USA) / Stage 4 (EU) -vaihe koskee Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa. Muu maailma seuraa todennäköisesti vuosia perässä. Vuosi 2014 tuntuu vielä kaukaiselta, kuitenkin konevalmistajien on viimeisteltävä uudet suunnitelmansa hyvin pian, koska prototyyppivaiheen jälkeen on enää vähän aikaa testaukseen ja sarjatuotannon valmisteluun. Kuluva vuosi on ratkaiseva siinä, ketkä valmistajat tulevat saamaan Tier 4-hyväksytyt koneensa valmiiksi vuoden 2014 alkuun mennessä. Kirjoittaja on tuotantotalouden insinööri vuodelta 2003 ja työskentelee Bosch Rexroth Oy:ssä ammattinimikkeellä Team Leader SWF. Edistykselliset komponentit uusiin järjestelmäratkaisuihin Koska voimansiirtokonseptit on suunniteltava ja muunnettava jokaista eri konetyyppiä varten, on suunnittelijoiden tehtävä monia tärkeitä ja perusteellisia päätöksiä. Rexroth sovellustietämys tukee valmistajia tarjoamalla yksilöllisiä, sovelluskeskeisiä ratkaisuja, jotka sopivat tarkasti uusiin vaatimuksiin. Kenttäolosuhteissakin hyväksi todetuilla ja korkeasti kehittyneillä hydrauliikkakomponenteilla on päärooli uusien järjestelmien kehityksessä. Luotettavien komponenttien luoma tukeva perusta mahdollistaa kestävät ratkaisut koneiden energiataloudellisuudessa. Parantuneet komponenttien hyötysuhteet mahdollistavat koneen suorituskyvyn säilyttämisen vaikka dieselmoottorin tehoa olisikin vähennetty. Tämän ansiosta dieselmoottori voidaan mitoittaa jopa Tier 4-säädösten kriittisen 56kW rajan alle.

212 211 Energian talteenotto tasoittaa tehovaatimuksia Hydraulic Hydrid HRB Hydraulic Brake System Perusidea hydrostaattiselle jarrutusjärjestelmälle, HRB:lle, on tallentaa koneen kineettinen jarrutusenergia hydrauliikkamoottorin avulla paineakkuun. Seuraavassa liikkeellelähdössä varastoitu energia syötetään takaisin hydrauliikkamoottoriin, joka auttaa konetta kiihdytyksessä, mikä taas vähentää polttomoottorin polttoaineen kulutusta ja vähentää päästöjä. Rexroth on kehittänyt rinnakkais- ja sarjahybridejä erilaisiin hyötyajoneuvoihin ja työkoneisiin. Mitä toistuvampia jarrutusmenettelyt ovat, sitä pienempi on polttoaineen kulutus. Polttoaineen säästö voi olla jopa 25 prosenttia. Lisäksi järjestelmä vähentää käyttöjarrujen kulumista. HRB lisää ajomukavuutta ja parantaa kiihtyvyyttä poistamalla vetovoima keskeytyksen kiihdytyksen alun aikana. Järjestelmä voidaan jälkiasentaa nykyisiin hyötyajoneuvoihin, kuten esim. jäteautoihin tai paikallisliikenteen linja-autoihin. HVT Hydromechanical Variable Transmissio HVT-ratkaisu yhdistää sekä hydrostaattisen voimansiirron että mekaanisen vaihteen. Kun Power-Shift -vaihteisto, joka on perinteisesti käytössä maarakennuskoneissa, korvataan uudella hydro-mekaanisen vaihteistolla, HVT:llä, vetovoima lisääntyy pienillä nopeuksilla, koska käytetään ensisijaisesti hydrostaattista voimansiirtoa. Suurin ajonopeus ja hyötysuhde kasvavat, koska voimansiirto on täysin mekaaninen. Tämä lisää myös työskentelyn tehokkuutta. HVT vaihtaa nopeasti voimansiirron suhdetta hydrostaatilta mekaaniselle vaihteelle ja päinvastoin eri kuormitustilanteita seuraten. Näin polttoaineen kulutus pienenee 20 prosenttia. HFD Hydrostatic Fan Drive Nykypäivän dieselmoottorien teho- ja vääntömomenttiominaisuudet vaativat korkean jäähdytystehon myös alhaisilla moottorin kierrosnopeuksilla. Kiristettyjen päästöstandardien (Tier 4 ja Stage IV) johdosta kokonaisjäähdytystarve kasvaa. Jäähdyttimien ja puhaltimien koko voi kasvaa jopa 15 prosenttia. Hydraulisella puhallinkäytöllä voidaan optimoida puhaltimen tehon tarvetta, jopa ennakoimalla tulevaa kuormitustilannetta. Erottamalla jäähdytys useammalle puhaltimelle, voidaan kohdentaa juuri oikea jäähdytysteho ilmastoinnille, hydrauliikalle, vedelle ja Ahtoilmalle. Polttoaineen optimaalinen palaminen dieselmoottorissa vaatii oikean lämpötilan, ja ainoastaan tällä tavoin polttoaineenkulutus ja päästöt laskevat huomattavasti. Jäähdytyspiiriä voidaan hallintaa hydraulisella tai sähköisellä ohjauksella. HFW Hydraulic Fly Wheel Uusissa Tier 4 -dieselmoottoreissa on merkittävä heikkous vääntömomentin nousun vastaavuudessa kuormitustilanteessa. Moottori vastaa hyvin hitaasti, kun sitä nopeasti kuormitetaan. Jos halutaan säilyttää dynaaminen vaste nykypäivän koneiden tasolla, pitää moottorille tarjota lisää hetkellistä vääntömomenttia tilanteissa, joissa tapahtuu ylikuormitus. Tämä saadaan aikaan hydraulisella vauhtipyörällä, HFW:llä. Hydraulisen vauh-

213 212 tipyörän avulla energiaa voidaan tallentaa ja hyödyntää myöhemmin, sitten kun sitä tarvitaan. Latausvaiheessa muuttuvatilavuuksinen hydrauliikkapumppu ottaa vastaan polttomoottorin akselin vääntömomenttia, joka muutetaan pumpun avulla hydrauliseksi energiaksi. Pumppu syöttää energian paineakkuihin odottamaan sopivaa käyttöä. Paineakku toimii energian varastona kuten perinteinen sähköakku. Varastoitu energia puretaan akuista takaisin järjestelmään kääntämällä öljyn virtaus pumpulle. Kun pumpun vinolevyn kulma vielä käännetään negatiiviselle puolelle, takaisin virtaava energia muuttuu pumpussa vääntömomentiksi. Palautettu lisämomentti, yhdessä dieselmoottorin momentin kanssa, auttavat yli hetkellisten kuormitushuippujen. Näin dieselmoottoria ei tarvitse ylimitoittaa hetkellisten huipputehojen mukaan, vaan keskitehon mukaisesti. Dieselmoottorin ja hydrauliikan ohjauksien yhdistäminen DHC Diesel Hydraulic Control Diesel-Hydrauliikka -kontrollointi tekee mahdolliseksi hallita työskentelyä nykyistä alemmilla dieselmoottorin käyntinopeuksilla. DHC-järjestelmässä työhydrauliikan ja dieselmoottorin ohjaimet ovat samassa ketjussa. Vireillä työn vaatimukset työhydrauliikassa lähetään suoraan dieselmoottorin ohjaimeen eli ecuun. Tämä antaa moottoriin aikaa valmistautua tulevaan kuormitustilanteeseen. Dieselmoottori voi antaa tarvittavan tehon ilman huomattavasti notkahdusta kierrosnopeudessa. Älykäs DHC tasoittaa kuormitusvastetta Tier 4 -säädösten mukaisissa dieselmoottoreissa alhaisilla kierrosnopeuksilla ja tarjoaa dynaamisesti optimoidun järjestelmän. Käyttämällä tehokkuuden optimoinnin periaatetta, DHC-järjestelmä laskee jatkuvasti optimaaliset toimintapisteet dieselmoottorille sekä hydrauliikalle. Työkone toimii aina parhaan mahdollisen toiminnanpisteen kohdalla. Työskentely alhaisilla kierrosnopeuksilla alentaa merkittävästi polttoaineen kulutusta ja vähentää koneen ympäristölleen tuottavaa melua. HLB High Level Braking HLB-järjestelmässä ensisijainen jarrutus tapahtuu käyttämällä hydrostaattista ajovoimansiirtoa, jossa dieselmoottorin, ajopumpun sekä ajomoottorin vääntömomentilla tehdään hidastaminen. Ensimmäisessä vaiheessa jarrupoljinta painettaessa ajopumppu ja ajomoottorit säätyvät kulmalle, joka on optimaalinen normaalille hydrostaattiselle jarrutukselle. Samalla varmistetaan, että dieselmoottorin kierrokset eivät nouse liian korkeiksi. Toisessa vaiheessa ajopumpun kulma säilyy entisellään, mutta ajomoottorin kulma kasvaa ja öljy pakotetaan ajopumpun paineenrajoitusventtiilin läpi. Näin järjestelmän paine ja siten jarrutusmomentti kasvavat. Kolmannessa vaiheessa ensin ajopumppu ja sen jälkeen ajomoottorit ajetaan 0-kulmalle. Hydrostaattinen teho voidaan käyttää täyteen jarrutustoimintoon. DHL-ohjausjärjestelmällä estetään myös dieselmoottorin ylikuormitus jarrutustilanteessa.

214 213 Downsizing Concept Moottorin koon pienentäminen alle Tier 4 -säädöksen alarajan on yksi tapa saavuttaa vaatimukset. Hydrauliikan tehokkuutta lisäämällä ja käyttämällä olemassa oleva energia tehokkaammin, Downsizing-konsepti voidaan toteuttaa. Tärkeimmät optimointialueet ovat ajovoimansiirron ja työhydrauliikan väliset elektroniset ohjaukset sekä niiden kommunikaatio. Insinööriosaaminen Innovaatiot ovat peräisin ajatuksista. Osaamisessamme yhdistyvät vankka tekninen osaaminen ja olennainen annos luovuutta. Rexrothkulttuuri edistää ainutlaatuisten innovaatioiden esilletuloa ja vie ne systemaattisten prosessien avulla läpi tuotekehityksen aina lopputuotteiksi asti.

215 214 Kädentaidot insinöörillä Timo Talja Kädentaidot voidaan tulkita monella tavalla, usein ne rinnastetaan käsitöihin. Kädentaidot vaativat tietoa materiaaleista, työtavoista ja -välineistä, mutta myös fyysisiä taitoja. Kädentaidot tulevat näkyviin esim. kunnossapidossa. Nykyään teollisuuden kunnossapito on yhä monimutkaisempaa ja vaatimus kustannustehokkuudesta on suuri. Kompleksisuus ja monimutkaisten kokonaisuuksien hallinta tulee yhä suuremmaksi osaksi ammattitaitoa. Kunnossapidossa, esim. konerikon sattuessa, aika on rahaa. Varaosavarastojen minimointitavoite aiheuttaa sen, että kone korjataan paikalla tuotantokuntoon ja korjattu osa uusitaan seuraavassa huoltoseisokissa. Työssä tarvitaan kädentaitoja ja mekaanisten sovellusten ymmärtämistä sähköisten ohjausjärjestelmien ohella. Kädentaitoja ei tarvita vain huollossa ja kunnossapidossa, vaan myös suunnittelussa ja myynnissä. Tärkeintä kädentaitoa on, että pystyy hahmottamaan asioita niin, että voi soveltaa oppimiaan taitoja uusiin tilanteisiin. Jokaiselle insinöörille kädentaidot ja niiden tuoma tieto on hyvä pohja soveltaa insinöörin tietotaitoa. Kirjoittaja on TAMKista vuonna 2009 valmistunut sähköinsinööri. Hän työskentelee kunnossapitopäällikkönä Punamusta Oy:ssä. Johdanto Insinöörejä pidetään nykyään teoreettisina tietäjinä, joilla ei ole käytännön kädentaitoja asennustöiden tekemiseen, ja insinöörien suunnitelmat toimivat vain paperilla. Tässä artikkelissa pohdin, onko insinööreille oikeasti edes hyötyä kädentaidoista. Mitä kädentaidot sitten ovat? Kädentaidot voidaan tulkita monella eri tavalla ja yleensä ne rinnastetaan käsitöihin. Se, että osaa tehdä käsitöitä, ei välttämättä tarkoita sitä, että on kätevä käsistään, sillä käsitöiden tekeminen vaatii myös tietoa muun muassa niin materiaaleista ja työtavoista, kuin oikeista työvälineistä. Vastaavasti myöskään pelkkä tieto ei tee kädentaitoista, jos fyysiset taidot ovat kehittymättömät (Kojonkoski-Rännäli 1998, 64 66). Rajan veto siihen, mikä loppujen lopuksi on kädentaitoja ja mikä tietoa, on todella vaikeata eikä missään nimessä yksiselitteistä. Tässä tapauksessa kuitenkin kädentaidoilla tarkoitan nimenomaan taitoa tehdä mekaanisia asennuksia ja käsitöitä eli esimerkiksi laakerinvaihtoa ja akselin sorvausta. Monet kädentaitoihin kuuluvista asioista ovat niitä käytännössä opittavia asioita, jotka kuuluvat kädentaitojen ohessa tulevan tietotaidon kategoriaan. Niitä voi opiskella, mutta ne opitaan yleensä käytännön töiden ohessa ja niin sanottuna hiljaisena tietona sukupolvelta toiselle.

216 215 Kunnossapidossa aika on rahaa Nykyään teollisuuden kunnossapito on menossa yhä monimutkaisemmaksi automaation ja tekoälyn tullessa yhä suuremmaksi osaksi koneita. Puhutaan viidennestä teknologisesta vallankumouksesta, joka on jatkumoa eri teknologisten virstanpylväiden sarjassa. Erilaiset modernit ohjausjärjestelmät yhdistettynä konenäköä hyödyntäviin sovelluksiin tuovat aivan uudet haasteet perinteiselle kunnossapidon alalle. Kompleksisuus ja monimutkaisten kokonaisuuksien hallinta tulee yhä suuremmaksi osaksi perusammattitaitojen ohella. (ks. Kautto-Koivula 2007.) Yritysmaailmassa arvostetaan yhä enemmän asiantuntevuutta ja innovointia, mutta samaan aikaan edellytetään vahvaa käytännön osaamista (Kaplas 2010). Helsingin sanomien haastattelussa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtaja Rita Asplund totesikin, että duunarit ovat ottaneet akateemisesti koulutettuja palkkojen suhteen kiinni ja että varsinkin miesten kädentaidoista on kova kysyntä (Tervola 2006). Aikaisemmin varsinkin kunnossapidossa oli tarkka jaottelu elektroniikka-, automaatio- sekä vahvasähköpuolen kesken ja näiden lisäksi oli vielä mekaaninen osasto, mutta nykyaikainen halu olla mahdollisimman kustannustehokkaita tarkoittaa sitä, että yritykset eivät välttämättä koe järkeväksi palkata jokaisen eri alan osaajia, vaan samalla henkilökunnalla tulisi kattaa mahdollisimman laaja sektori. Tämä vaatiikin tulevaisuuden osaajilta yhä laajentuvaa monialaisuutta ja jopa poikkitieteellisyyttä (Kautto-Koivula 2007). Olenkin huomannut, että huolto on yksi helppo kohde, jossa säästää henkilöstökuluissa. Huollon tulee kyetä toimimaan entisellä tehokkuudellaan pienemmällä henkilöstömäärällä. Tällaisissa tilanteissa yrityksen kannattaa hankkia itselleen mahdollisimman monialaisia osaajia, jotta pienemmällä henkilöstömäärällä voitaisiin kattaa koko sektori, johon aikaisemmin tarvittiin monia eri alojen osaajia. Ulkoistaminen on toinen vaihtoehto, jolloin vastuun ammattitaitoisen henkilökunnan hankkimisesta ottaa palvelun tuottaja. Oli sitten kyseessä yritys tai alihankkijayritys, on henkilökunnan palkkaamisessa nykyään avainsanana monipuolinen osaaminen. Varsinkin uusimpien koneiden nykyaikaiset ohjaus- ja säätöjärjestelmät ovat jo niin monimutkaisia, että niiden hallintaan laajamittaisesti tarvitaankin usein vähintään insinöörin koulutus laajalla työkokemuksella. Monialaisuudesta puhuttaessa ei rajoituta pelkästään vain eri sähkön aloihin, vaan myös mekaaniset kädentaidot ovat kovassa kysynnässä. Usein kunnossapidossa toimittaessa, esimerkiksi konerikon sattuessa, aika on rahaa. Nykyinen mahdollisimman kustannustehokas ajattelu heijastuu myös varaosien varastointiin ja tasapainotteluun järkevän varaosamäärän ja niistä aiheutuvien lisäkustannusten välillä. Tästä johtuen koneiden varaosia pidetään entistä vähemmän varastossa, joten aina ei ole saatavilla uutta varaosaa hyllystä, eikä aina ole aikaa odottaa tilauksen toimitusta, vaan rikki mennyt osa pitää mahdollisuuksien puitteissa saada itse korjattua ja kone takaisin tuottamaan mahdollisimman nopeasti. Korjattu osa uusitaan sitten seuraavassa huoltoseisokissa. Tällaisesta tilanteesta hyvänä esimerkkinä on tasasähkömoottorin kollektorin kuluminen käyttökelvottomaksi. Aina ei välttämättä ole uutta moottoria hyllyssä, jolloin kädentaitoinen insinööri purkaa moottorin, sorvaa kollektorin ja saa koneen takaisin toimintaan, eikä tarvitse odottaa uuden moottorin tulemista alihankkijalta. Samaa pätee myös, kun tehdään isompien järjestelmien ja laitteistojen uudisasennuksia. Aivan yksinkertainen asia, kuten esimerkiksi automaatiojärjestelmän ohjauskeskuksen rakentaminen ja asentaminen paikalleen, helpottuu, kun insinööri pystyy tekemään itse pieniä auttavia asioita, kuten tekemään ilmanvaihtoreiät keskuksen kylkeen ja muokkaamaan pohjalevyn tarpeiden mukaiseksi sekä esimerkiksi hitsaamaan keskukselle telineen, jotta keskus saadaan hankalaankin paikkaan kiinni. Varsinkin kunnossapidossa on tärkeätä ymmärtää myös mekaanisten sovellusten päälle. Vaikka kuinka hallitsisi sähköiset ohjausjärjes-

217 216 telmät ja osaisi tulkita logiikkaohjelmaa, ei kokonaisuus useinkaan hahmotu vianhakutilanteessa, ellei ymmärrä, miten mekaaniset ohjaukset toimivat. Varsinkin vähän vanhemmissa koneissa, ohjausjärjestelmä on yhdistelmä sähköistä ja mekaanista toimilaitetta, jolloin sähköistä vikaa haettaessa voi todellisuudessa tullakin vastaan mekaaninen vika. Kädentaitoja tarvitaan kaikessa insinöörityössä Mitä kädentaidoista on hyötyä sitten muissa insinöörin työnkuvissa kuin kunnossapidossa? Kuten alussa todettiin, suuri osa kädentaidoista on tietoa, joka tulee joko tekemisen mukana tai opiskeltuna. Kädentaitojen mukana tuoma tieto ja taito soveltaa sitä on vahvuus, joka on eduksi myös aloilla, joilla ei varsinaisesti tehdä käsillä tehtävää työtä. Suunnittelutyössä esimerkiksi on tärkeätä ymmärtää kokonaisuus, ennen kuin pystyy hyvin suunnittelemaan toimivaa sähköjärjestelmää ja valitsemaan juuri oikeat komponentit oikeaan paikkaan. Hyvin usein tulee vastaan tilanteita, joissa ei ole osattu ottaa huomioon, että tilanne saattaa muuttua koneen käytön myötä. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää esimerkiksi liukupalojen kulumista, joka tuo käytön myötä mukanaan kasvavan välyksen. Tämä aiheuttaa sen, että esimerkiksi normaalit induktiiviset lähestymiskytkimet eivät toimi luotettavasti ajan myötä. Sähköjärjestelmän toimilaitteiden sijoittelussa ja suunnittelussa on tärkeätä ajatella myös tulevia huoltotoimenpiteitä. Ei ole tavatonta, että huoltotöissä tulee vastaan toimilaite, joka on laitettu liian vaativiin ympäristöolosuhteisiin. Huoltotai vaihtoväli on lyhentynyt, mutta toimilaite on kuitenkin asennettu tarpeettomasti turhan hankalaan paikkaan huollon kannalta, koska ei ole osattu ajatella, että laite voi vikaantua. Olisikin tärkeätä, myös suunnittelussa, osata ottaa huomioon tulevaisuudessa tapahtuva huoltotyö ja osata arvioida laitteiden kestävyyttä käytännön ympäristössä. Sähköisiä toimilaitteita myydessään, myyjä voi kuulostaa todella pätevältä ja asiantuntevalta, jos osaa kertoa laitteen sähköisestä toiminnasta tyhjentävästi ja asiantuntevasti. Minä kuitenkin haluaisin, että tilatessani varaosia tai valitessani komponentteja uuteen järjestelmään, myyjä osaa hahmottaa ainakin vähän sitä prosessia ja olosuhteita, joihin tilaamani laite on tarkoitettu sekä mekaanisia vaatimuksia, joita laitteelta vaaditaan. Jos näin on, myös myyjä pystyy tekemään tarkentavia huomioita ja parannusehdotuksia laitevalintaan liittyen. Tällöin laitevalinnan tarkastelusta tulee huomattavasti kattavampi. Mielestäni kädentaidoissa ja niiden tarpeellisuudesta keskusteltaessa ei tarvitse olla aina kyse tilanteista, joissa henkilö joutuu tekemään kädentaitoja vaativia käsitöitä, vaan puhuisinkin mieluummin kädentaitojen mukanaan tuoman tietomäärän tarpeellisuudesta ja sen kasvattamisesta sekä rohkeudesta käyttää sitä hyödykseen. Koska kaikki käsillä tekeminen ja nimenomaan olemassa olevan tiedon soveltaminen käytännön ongelmatilanteita ratkottaessa kerryttää uutta tietoa, jota voi aina soveltaa uusien ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi, on mielestäni ensiarvoisen tärkeätä olla rohkeutta tarttua ongelmiin ja käyttää tietoansa niiden ratkaisemiseksi, tarvittiin siihen sitten juuri siinä tilanteessa konkreettisia kädentaitoja tai ei. Nimenomaan monipuolinen tiedon kerääminen ja soveltaminen käytännössä edellyttää kuitenkin myös käsillä tekemistä. Tiedon ja taidon karttuessa rohkeus tarttua erilaisiin haasteisiin kasvaa, ja työn ohessa tapahtuva yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen on kaikista tehokkainta oppimista, vaikka siihen ei nykypäivänä olisikaan liiemmin aikaa. Ihminen voi opetella ulkoa tiettyjä käsin tehtäviä töitä, mutta se, että pystyy hahmottamaan asioita mielessään siten, että osaa soveltaa oppimiaan taitoja uusiin tilanteisiin on nähdäkseni sitä tärkeintä kädentaitoa. Kädentaitoisen henkilön ei välttämättä ole koskaan tarvinnut tehdä jotain tiettyä asiaa tai opetella sitä, mutta tilanteen tullessa vastaan ihminen

218 217 hahmottaa tilanteen ja soveltaa jo oppimiaan taitoja hoitaakseen työn. Mielestäni jokaiselle insinöörille, toimenkuvasta riippumatta, kädentaidot ja niiden mukanaan tuoma tieto on hyvä pohja soveltaa varsinaista insinöörin tietotaitoa. Lähteet: Kaplas, J Haussa innovatiivinen insinööri. Tampereen ammattikorkeakoulu. Saatavilla: tamk-blogi.blogspot.fi/2010/11/haussa-innovatiivinen-insinoori.html Kautto-Koivula, K Naiset tekniikan pelastajina? Hämeen ammattikorkeakoulu. Saatavilla: portal.hamk.fi/portal/page/portal/hamkjulkisetdokumentit/tutkimus_ja_kehitys/tupa1/kaisa- Kautto-Koivula.pdf Kojonkoski-Rännäli S Työ tekijäänsä opettaa - totta toinen puoli. Kasvatusteoreettista ja koulutuspoliittista pohdintaa sekä empiirinen tutkimus itsenäisestä käsityön opiskelusta. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Julkaisusarja A:189. Tervola, M Miesten kädentaidot ovat nyt arvossaan Putkimies vai insinööri? Helsingin sanomat Saatavilla: %B6ri/HT SI1TT01nsg

219 218 Insinööri ja tietoturva Petri Vesamäki Tietoturva mielletään helposti pelkästään tietotekniikkanörttien puuhastelukerhoksi. Asia ei kuitenkaan koske ainoastaan tietotekniikan erityisosaajia, vaan laajemmin koko insinöörikuntaa ja jokaista yksittäistä kansalaista. Kyberuhka on tietoverkon ja reaalimaailman välisen rajapinnan ylittävä uhka. Toisin sanoen jonkinasteista harmia on aina tiedossa, kun tietoturva jätetään huomiotta ja joku keksii tavan hyväksikäyttää tätä. Insinöörikoulutuksessa tulisi jokaisessa koulutusohjelmassa olla tiedot oman alan kyberturvahaasteista. Ei siis riitä, että niitä saa vain tietotekniikassa tai erilliskursseilla. Monilla aloilla tietoturvan huomioiminen ei ole enää edes valintakysymys. Kansalliset ja kansainväliset vaatimukset lisääntyvät koko ajan. Tiedon eheys ja luottamuksellisuus ovat pian jokaisen organisaation huolenaiheita. On suomalaisen yhteiskunnan ja yritysten suuri etu, jos jokainen valmistuva insinööri ymmärtää tietoturvan merkityksen. Kirjoittaja on TAMKista vuonna 2010 valmistunut tietotekniikan insinööri, joka työskentelee Network Security Specialistina Insta DefSec Oy:ssä. Johdanto Aloitetaan tämä kirjoitus kahdella sitaatilla, joista ensimmäinen kenties kyseenalaistaa pätevyyteni kirjoittaa tätä. Asiantuntija on henkilö, joka on tehnyt kaikki mahdolliset virheet alueellaan Niels Bohr Nobelisti Bohrin mukaan en taida olla aivan kypsä tätä kirjoittamaan. Tämä oli kuitenkin tarttuvampi aloitus kuin toinen sitaatti, joka olisi saattanut saada monet kääntämään sivua. Suomi pyrkii siihen, että vuonna 2016 Suomi on maailman huipulla kyberturvallisuudessa ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvallisuudessa kaikissa olosuhteissa. Tämä lainaus oli Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean edustajan lausunnosta kyberpuolustusharjoituksessa Suomen valtiojohto on siis asettanut melko korkeita tavoitteita kansallisen tietoturvaosaamisen kehittämisestä lähitulevaisuudessa. Yritän tässä kirjoituksessa avata tämän tavoitteen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia tulevia insinöörejä kiinnostavasta näkökulmasta. Asia ei koske ainoastaan tietotekniikan erityisosaajia, vaan laajemmin koko insinöörikuntaa ja jokaista yksittäistä kansalaistakin.

220 219 Tietoturva on jokaisen insinöörin asia Tietoturva mielletään helposti pelkästään tietotekniikkanörttien puuhastelukentäksi. Insinöörikoulutuksessakin tietoturvaa käsitellään oman kokemukseni mukaan hyvin suppeasti ja opetus saatetaan aloittaa suoraan käymällä läpi monimutkaisia salausalgoritmeja. Näin syntyy kuva, jossa tietoturva on vainoharhaisten foliohattujen ja salaisten virastojen hiekkalaatikko kaukana arkitodellisuudesta. Tietoteknisten järjestelmien käyttäjille eli lähes kaikille meistä, tietoturva konkretisoituu vain kymmeninä salasanoina eri järjestelmiin ja päivittäistä työntekoa haittaavina käytäntöinä. Viidettätoista kertaa unohtuneen salasanan keltaiselle paperilapulle kirjoittava käyttäjä kuitenkin unohtaa, minkä suojelemiseksi tietoturva on (toivottavasti) joka paikassa läsnä: yksityisyydensuoja, liikesalaisuudet, kansallinen turvallisuus. Voi olla hankala hahmottaa oman toiminnan tai toimimattomuuden yhteys näiden asioiden vaarantumiseen. Juuri siksi käyttäjä onkin aina suurin tietoturvan riskitekijä. Jatketaan vielä hiukan tätä synkeää ongelmien ja uhkien kuvausta. Alussa mainitsin kyberpuolustusharjoituksen ja kyberturvallisuuden. Mikä on tämä kehnosta kasarielokuvasta poimitulta kuulostava termi? Tarkkaa määritelmää on vaikea antaa, mutta kuvaisin kyberuhkaa tietoverkon ja reaalimaailman välisen rajapinnan ylittävänä uhkana. Seuraavista osin tutun kuuloisista esimerkeistä voi miettiä mihin rajan voisi vetää: Klikkasin kiinnostavaa linkkiä sosiaalisessa mediassa ja profiiliini ilmestyi vähintäänkin hämmentäviä kuvia. Harmittaa. Luottokorttitietoni päätyivät vääriin käsiin kun maksoin hotellivarausta käyttäen lentokentällä ollutta avointa ja suojaamatonta langatonta verkkoa. Harmittaa. En uusinut vanhentunutta virustorjuntaohjelmaani. Nyt mato söi perhevalokuvat kolmen vuoden ajalta. Harmittaa. Valtiomme sähkön- ja vedenjakeluverkot hakkeroitiin ja kaadettiin. Maa on ollut sekaisin kuukauden. Harmittaa. Toisin sanoen jonkinasteista harmia on aina tiedossa kun tietoturva jätetään huomiotta ja joku keksii tavan hyväksikäyttää tätä. Esimerkeistä voidaan myös havaita kuinka eri tasoilla tietoturva pitää huomioida. Sosiaalisen median käyttäjän harmi jää kuitenkin pienemmäksi kuin yhteiskunnan infrastruktuuria suunnittelevan insinöörin harmi. Millä keinoin harmin määrää voitaisiin vähentää? Loppukäyttäjän tasolla harkinnan käyttäminen internetin ihmemaassa on tehokkain keino: jätettäisiin ne houkuttelevimmat linkit klikkaamatta ja sisäistettäisiin, että sosiaalisen median yksityisyys on samalla tasolla lähi-siwan ilmoitustaulun kanssa. Keskustelu kouluissa, kodeissa ja työpaikoilla asian huomioimiseksi olisi tarpeen. Insinöörikoulutuksessakin voisi olla parantamisen varaa. Toki esimerkiksi TAMK tarjoaa jopa turvallisuusalan jatkokoulutusohjelmaa sekä luullakseni myös kursseja tietoturvasta. Nämä kuitenkin kohdistuvat vain osaan opiskelijoista. Puheensa mutina-algoritmilla salaavien tietotekniikkainssien lisäksi pitäisi myös automaatio-, raksa-, ympäristö- ja muiden alojen insinöörien olla tietoisia oman alansa kyberturvahaasteista. Paperintuotantolinjaa suunnittelevan insinöörin ei tarvitse osata ratkaista tai edes tunnistaa kaikkia turvallisuuden ongelmia, mutta täytyy muistaa niiden olemassaolo. Joku toinen insinööri osaa sitten määritellä turvallisen tietoverkon, kattavan kulunhallinnan ja toimitilojen valvonnan kannalta optimaalisen valais-

221 220 tuksen. Turvariskien ennakoinnin merkityksen huomaa vasta kun sen jättää tekemättä. Haasteeksi tietoturvaorientoituneelle autoja kuljetustekniikan insinöörille saattaa kuitenkin muodostua näkökantansa perusteleminen talousasioista vastaaville tahoille. Toimitusjohtajan kommentti on usein: Kuulostaa hyvältä, kunhan se ei maksa mitään. Panostus älykkään työkoneen turvalliseen kehitysympäristöön tai logistiikkajärjestelmän tietoturvakartoitukseen tulee kuitenkin huomattavasti halvemmaksi kuin vahinkojen korjailu jälkikäteen. Tietoturvanäkökulman miettiminen voi tuoda myös välitöntä bisneshyötyä. Kun koitetaan kartoittaa toimintaympäristöä tietoturvan kannalta, tulee sivutuotteena asiakkaalle itselleenkin parantunut kokonaiskuva oman yrityksen toimintatavoista. Joskus huomataan käytäntöjen poikkeavan suunnitellusta, toisinaan havaitaan suunnitelluissa toimintamalleissa korjattavaa. Monilla aloilla tietoturvan huomioiminen ei ole enää edes valintakysymys. Kansalliset ja kansainväliset vaatimukset lisääntyvät koko ajan. Tiedon eheys ja luottamuksellisuus ovat pian jokaisen organisaation huolenaiheita. On suomalaisen yhteiskunnan ja yritysten suuri etu, jos jokainen valmistuva insinööri ymmärtää tietoturvan merkityksen. Jos alun toisessa sitaatissa mainittu tavoite kyberturvallisuuden huipulla olemisesta täytetään, se tietää paljon työtä tietoturvatietoisille insinööreille. Ei kuitenkaan ole suotavaa täyttää Bohrin määritelmää asiantuntijuudesta kun on kyse turva-asioista. Siksi korjaan ensimmäistä sitaattia hiukan ja koetan samalla lunastaa takaisin pätevyyteni. Asiantuntija on henkilö, joka osaa ottaa huomioon kaikki mahdolliset virheet alueellaan.

222 221 Työkonemoottori eilen, tänään ja tulevaisuudessa Mauno Ylivakeri Amerikkalainen AGCO CORPORATION on maailman kolmanneksi suurin globaali maatalouskoneiden kehittäjä, markkinoija ja huoltaja. Yrityksen työkoneiden moottoreiden teknologian kehitys on keskitetty AGCO Power Oy:lle, joka sijaitsee Suomessa Nokian kaupungissa. Työkoneiden tehontarve on kasvanut ja kasvaa tulevaisuudessa edelleen. Tehotiheyden nosto, ns. downsizing -trendi on ollut mahdollista mm. turboahtamista, välijäähdytystä ja elektronisesti ohjattua korkeapaineista yhteispaineruiskutusta hyödyntämällä. Tehotiheyden nostaminen ei ole riittänyt vastaamaan työkonemarkkinoiden tehon kasvutarvetta kokonaan. On tarvinnut kehittää isompia moottoreita sekä traktoreihin että puimureihin. Varsinkin puimureissa tehontarve lisääntyy edelleen. Isoin moottori on 16,8-litrainen V12-moottori teholuokkaan hv. Työkonemoottoreiden pakokaasupäästöjä on rajusti pienennetty EU:ssa, USA:ssa ja Japanissa.nykyisen Tier 4 intermin/stage 3:n ja vuonna 2014 voimaan tulevan Tier 4 final/stage 4:n avulla. Polttonestetalous on parantunut huolimatta tehotiheyden nostosta ja matalista päästöistä. Paranemisen avaintekniikat ovat olleet turboahtaminen, välijäähdytys, elektronisesti ohjattu CR-ruiskutusjärjestelmä (Common Rail) ja SCR-tekniikka (Selective Calyst Reduction). Tulevaisuudessakaan vaativien maatalous- ja muidenkin vaativien työkoneiden voimanlähteenä dieselmoottorin korvaajaa ei ole näkyvissä. Dieselmoottori tulee kuitenkin edelleen kehittymään tulevaisuudessa. Sen tehotiheys kasvaa ja polttonesteen ominaiskulutus alenee. Kirjoittaja on valmistunut Tampereen teknillisestä opistosta vuonna 1970 autoinsinööriksi. Hän on toiminut saman tehtaan, nykyisin AGCO Power Oy:n palveluksessa yhteensä 45 vuotta, viimeiset 25 vuotta moottoreiden tuotekehityksen johdossa ja johtoryhmän jäsenenä. Jäätyään lokakuussa 2012 eläkkeelle, hän jatkaa alan harrastusta oman toiminimensä Tmi Manun Diesel puitteissa päätoimialana dieselmoottorialan konsultointi.

223 222 AGCO CORPORATION ja AGCO Power Oy Amerikkalainen AGCO CORPORATION on maailman kolmanneksi suurin globaali maatalouskoneiden kehittäjä, markkinoija ja huoltaja. Sen liikevaihto vuonna 2011 oli 8,8 miljardia dollaria eli noin 6,8 miljardia euroa. Yrityksen työkoneiden moottoreiden teknologian kehitys on keskitetty AGCO Power Oy:lle, joka sijaitsee Suomessa Nokian kaupungissa. Moottoritehdas tunnettiin aikaisemmin AGCO SISU Power Oy -nimellä. AGCO CORPORATION lyhensi tehtaan nimen kesällä 2012 AGCO Power Oy:ksi. AGCO osti moottoritehtaan 2004 vuoden alussa. Sitä ennen tehdas tunnettiin nimellä SISU DIESEL Oy. Tehdas perustettiin jo 1942 ja se valmisti moottoreita perinteisesti VALMET nimellä luvun puoleen väliin asti. Koko ajan tehdas on kehittänyt ja valmistanut dieselmoottoreita lähinnä työkonekäyttöön. Mm:ssa kaikki VALMET:n ja VALTRA:n Suomen tehtaiden moottorit on tehty Nokian Linnavuoren tehtailla. Myös monissa muissa työkoneissa tehtaan moottorit ovat käytössä, kuten MF-traktoreissa ja -puimureissa, Sampo Rosenlew-puimureissa ja -metsäkoneissa, Komatsu- ja Logset-metsäkoneissa, JCB Fastrack -traktoreissa, Lännen kaivureissa ym. Nykyisin Nokian tehdas tekee matalapäästömoottoreita Euroopan ja Pohjois-Amerikan työkonemarkkinoille AGCO:n omiin traktoreihin ja puimureihin mm. brändeihin VALTRA, MASSEY FERGUSON, FENDT JA CHAL- LENGER ja moniin muihinkin työkoneisiin. AGCO Power:n tehtaat Brasiliassa valmistavat moottoreita Etelä-Amerikan markkinoille lähinnä VALTRA, MASSEY FERGUSON ja CHALLENGER -traktoreihin ja -puimureihin. AGCO Power:n uusi Kiinan tehdas aloitti kuluvan vuoden elokuussa Suomessa kehitetyn uuden ns. ECO-moottorin valmistuksen pienempitehoisiin traktoreihin sekä paikallisille Kauko-Idän markkinoille että vientiin. Työkoneiden tehontarve on kasvanut ja näyttää edelleen kasvavan tulevaisuudessa Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana traktoreiden ja puimureiden tehontarve markkinoilla on kasvanut 4 5-kertaisesti Euroopassa ja Amerikassa, kuten kuvista 1 ja 2 nähdään. Osaksi on ollut mahdollista suurentaa moottoreiden tehotiheyttä. Nykyisten traktorimoottoreiden tehotiheys, mm. ns. tehollinen keskipaine on parhaimmillaan suuruusluokkaa bar. Se on noin kolminkertainen vanhoihin luvun ahtamattomiin dieselmoottoreihin verrattuna.

224 223 Kuva 1. Traktoreiden tehojen kasvu EU:ssa ja USA:ssa (Lähde: AGCo Power) Kuva 2. Puimureiden tehojen kasvu EU:ssa ja USA:ssa (Lähde: AGCO Power)

225 224 Kuva 3. AGCO Power Oy:n tuotantomoottoreiden kattava tehotarjonta (Lähde: AGCO Power) Tehotiheyden noston on mahdollistanut mm. turboahtamisen, välijäähdytyksen ja elektronisesti ohjatun korkeapaineisen yhteispaineruiskutuksen hyödyntäminen. Tehotiheyden nostoa kutsutaan automaailmassa downsizing -trendiksi. Haluaisin mieluummin kutsuttavan sitä rightsizing -trendiksi työkoneissa, koska maatalouskoneiden moottorit kuormittuvat tietyissä töissä pitkiäkin aikoja lähes 100 %:sti. Tieliikennekäytössä maksimitehoa tarvitaan vain lyhyitä aikoja kiihdytyksissä, keskimääräisen kuormituksen jäädessä alle 50 %:n. Lisäksi niissä on mukana ajonopeus auttamassa jäähdytystä, ja tieolosuhteet ovat melkein aina puhtaita. Työkoneissa ajonopeus ei auta jäähdytystä, ja traktorit ja puimurit toimivat erittäin pölyisissä olosuhteissa. Usein pellolla koneet voivat toimia näkymättöminä pölypilven keskellä. Tämä aiheuttaa niissä isoja haasteita jäähdytysjärjestelmän toiminnalle. Näistä syistä työkoneissa moottoreiden tehotiheys ei voi olla luotettavasti sama kuin tieliikenneajoneuvoissa. Tehotiheyden nostaminen ei kuitenkaan ole riittänyt vastaamaan työkonemarkkinoiden tehon kasvutarvetta kokonaan. Isompia moottoreita on tarvinnut kehittää ja tuoda markkinoille sekä traktoreihin että puimureihin. VALMET esitteli ensimmäisen 6-sylinterisen työkonemoottorin 1970-luvun puolessa välissä. Samalla esiteltiin siihen perustuva uusi moottoriperhe muodostuen 1,1 litraa/sylinteri olevista 3-, 4- ja 6-sylinterisistä moottoreista. Niissä hyödynnettiin monia samoja komponentteja helpottamaan ostoa, logistiikkaa, valmistusta ja jälkimarkkinoita. Tämä oli ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen moduloitu työkonemoottoriperhe maailmassa. 7,4 litran isompi kuutosmoottori esiteltiin markkinoille 1980-luvun puolessa välissä. Sen teholuokka oli jopa yli 200 hv. Tämä 612-tyyppinen Valmet-moottori valittiin hetimiten MF:n isoihin puimureihin ja traktoreihin. Silloin MF:n kanssa samassa omistuksessa olevan Perkins:n tehot eivät enää riittäneet. Tästä alkoi merkittävä moottoreiden viennin kasvu luvun lopulla yhtiö esitteli vielä isomman 8,4- litraisen kuutosmoottorin teholuokkaan hv. Tämän teholuokan tarve oli lähinnä MF:n isoissa puimureissa ja traktoreissa. Varsinkin puimureissa tehontarve lisääntyi edelleen. Siksi tehdas esitteli vuonna 2008 teholuokkaan hv 7-sylinterisen 9,8 litran rivimoottorin. Moottori-idea on uusi ja ainoa maailmassa tässä teholuokassa. Siinä lisättiin yksi sylinteri keskelle kuutos-moottoria. Tämä 7-sylinterinen moottori on hyvin standardoitu muiden tehtaan moottoreiden kanssa, koska se käyttää samoja standardisylinterikansia, 3:n

226 225 kantta edessä ja 4:n kantta takana. Siinä on kuutosmoottorin sylinteriputket, männät, kiertokanget ja sen laakerit sekä jakopää. Yhteispaineruiskutuskin voitiin ottaa kuutosmoottorista lisäämällä uusi yhteispainekanava ja yksi suutin. Korkeapainepumpun tuotto riitti seitsemännellekin sylinterille. ECU (Engine Control Unit) ja osin SisuTronic EEM (Electronic Engine Management) -ohjelmisto modifioitiin yhteistyössä Bosch Corporation:n kanssa palvelemaan myös seitsemää sylinteriä. Kuutosen ECU:n ja EEM:n toiminta rajoittui vain 6. sylinteriin. Nykyisin tämä 7-sylinterinen moottori on tuotannossa isotehoisiin MF-, Fendt-, Challenger- ja Cleaner -puimureihin sekä mm. terminaalilukeissa. Se on tulossa tuotantoon Challenger-kumitelatraktoriin USA:ssa. Ehkäpä lähivuosina sitä tarvitaan myös >400 hv:n perinteisessä nelivetotraktoreissakin. Tehtaan uusi isoin moottori on nyt testeissä suuritehoisiin kumitelaisiin ja runko-ohjattuihin traktoreihin sekä tulevaisuuden puimureihin. Se on 16,8-litrainen V12-moottori teholuokkaan hv. Tähän moottoriin on hyödynnetty kahta 8,4 litran kuutosmoottoria kytkemällä ne samaan kampiakseliin. Moottoriin on kehitetty uusi sylinteriryhmän alaosa, kampiakseli ja jakopää hammaspyörineen. Moottori soveltaa kahta 6-sylinterisen moottorin yhteispaineruiskutusjärjestelmää. Uusi isompi korkeapainepumppu valittiin, koska kahdelle kuutosen pumpulle ei löytynyt tilaa. Kahta kuutosen SisuTronic:n ECU:a sovelletaan ohjaamaan moottorin puoliskoja ns. master and slave unit (pää- ja orjayksikkö) -periaatteella. Standardi kuutosen männät, sylinteriputket ja neljä kappaletta standardi kolmosen 4-venttiilisiä sylinterikansia sekä palamisprosessi ovat siinä käytössä. Standardointi muihin rivimoottoreihin on säilynyt hyvänä. V- moottori on rivimoottoreita leveämpi, mutta ison teholuokan traktoreissa on käytössä telat tai runko-ohjaus, jolloin moottorin kapeus ei ole yhtä tärkeä kuin perinteisissä nelivetotraktoreissa kääntyvien isojen etupyörien vuoksi. Tavoitteena on alkaa sarjatuotanto vuoden 2013 jälkipuoliskolla heti alussa ns. Tier 4 final/stage 4 -päästötasolla. Tässä teholuokassa kaikki kilpailijat maailmassa tarjoavat joko rivi kuutos- tai V8-moottoria. V12-moottori on näitä kompaktimpi ja sen käynti monella pienellä sylinterillä on nätimpää kuin kilpailijoiden karkeakäyntiset isosylinteriset moottorit. AGCO Power Oy:n työkonemoottoritarjoama on erittäin kattava teholuokassa hv nyt ja tehotarjonta kasvaa ensi vuonna hv:n uuden V12-moottorin myötä. Optimimoottori löytyy kaikkiin tämän teholuokan työkonetarpeisiin tästä mallistosta. Kuva 4. Työkonedieselmoottoreiden tehotiheyden kasvu (Lähde: AGCO Power)

227 226 Uusi, noin 24 milj. euron tehdasinvestointi on rakennusvaiheessa Isotehoisten moottoreiden tarve maailmalla kasvaa. Siksi AGCO CORPORATION päätti investoida Nokialle nykyisen tehtaan viereen uuden tehtaan. Se rakennetaan vastaamaan isotehoisten moottoreiden tarvetta lähitulevaisuudessa. Sinne keskittyy 8,4 litran kuutosmoottoreiden, 9,8 litran 7-sylinterisen ja 16,8-sylinterisen V12-moottoreiden tuotanto kattaen teholuokan hv. Rakenteilla oleva 24 milj. euron tehdasinvestointi valmistuu vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä. Sinne tulevat toiminnot isojen moottoreitten asennusta, testausta, maalausta ja logistiikkaa sekä lähetystoimitusta varten. Uuden tehtaan kapasiteetti tulee olemaan moottoria. Nykyistä tehdasta Nokialla edelleen kehitetään <300 hv:n moottoreiden tuotantoon. Investointien myötä AGCO Power Oy:n Nokian tehtaan tuotantokapasiteetti nousee noin moottoriin vuodessa. Investointeja on meneillään myös tehtaillamme Brasiliassa ja Kiinassa. Nykyisin AGCO Power toimittaa noin 50 % AGCO CORPORATION:n globaalista moottoritarpeesta. Investointien myötä AGCO POWER- moottorien osuus nousee noin 80 %:iin yhtiön koko moottoritarpeesta. Lisäksi moottoritoimituksia muihin työkoneisiin tullaan lisäämään. Päästöt ovat tiukentuneet työkonemoottoreissa EU:n, USA:n ja Japanin markkinoilla Viimeisten kymmenen vuoden aikana työkonemoottoreiden pakokaasupäästöjä on rajusti pienennetty lainsäädännöllä EU:ssa, USA:ssa ja Japanissa. Kuva 5. Työkonemoottoreiden päästörajojen lakisääteinen kehitys EU:ssa ja USA:ssa (Lähde: AGCO Power)

228 227 Nykyisten ns. Tier 4 interim/stage 3B- päästötasoisten työkonemoottoreitten hiukkastaso eli PM (Particulate Matter) on jo alennettu lähelle nollaa eli < 0,02 g/kwh. Tämä on 90 % pienempi kuin edeltävien Tier 3/Stage3Apäästötason moottoreilla ja jopa noin 97 % alle luvun moottorien hiukkastasosta. Kehitys on ollut mahdollista ilman hiukkasfiltteriä DPF (Diesel Particulate Filter) palamisprosessia kehittämällä. Avainkeino tässä kehityksessä on ollut elektronisesti ohjattu korkeapaineinen yhteispaineruiskutusjärjestelmä CR (Common Rail), turboahtamisen ja välijäähdytyksen sekä 4-venttiilitekniikan ohella. Nykyisissä Tier 4 interim/stage 3Btason moottoreiden ruiskutuspaineet ovat bar. Tämä on noin 50 % korkeampi kuin edeltävissä Tier 3/Stage 3A- tason moottoreissa. Toinen haastava päästölaji dieselmoottoreissa on typpioksidi NOx (Nitrogen Oxidi). Sen päästöraja on nykyisissä Tier 4 interim/ Stage 3A -päästötason työkonedieselmoottoreissa >130 kw teholuokassa jo varsin alhainen <2 g/kwh eli noin 15 % verrattuna 1990-luvun alun moottoreihin. Kuva 6. Työkonemoottoreiden hiukkasten ja typpioksidipäästöjen alenema (Lähde: AGCO Power) Typpioksidin alennukseen Euroopan moottoriteollisuus käyttää kattavasti SCR (Selective Calyst Reduction) -menetelmää. SCR-tekniikkaa sovellettaessa pakokaasujen takaisin kierrätystä eli cegr (cooled Exhaust Gas Recirculation) ei tarvita. Palaminen voi tapahtua korkeassa lämpötilassa suurella ilmaylikertoimella, jolloin hiukkastaso alenee jo sylinterissä alle rajan ja polttonesteen kulutus on todella pieni. Korkeasta palamislämpötilasta johtuu, että typpioksidia NOx muodostuu melko paljon. Sen alennukseen sovelletaan SCR-tekniikkaa pakolinjassa; siinä ureaa eli AdBlue:ta ruiskutetaan pakokaasun sekaan. Tällöin pakokaasussa muodostuva ammoniakki pelkistää SCR-katalysaattorissa NOx:n puhtaaksi vesihöyryksi H2O ja typeksi N2. Näin ollen SCR on moottorin ulkopuolella pakolinjassa oleva järjestelmä. AdBlue:ssa on 32,5 % ureaa ja 67,5 % tislattua vettä. SCR-järjestelmä on käytännössä huoltovapaa, mutta normin mukaisen AdBluen tank-

229 228 kaus on välttämätöntä, koska jos sitä ei ole tai sen laatu on huonoa, moottorin teho ja nopeus alennetaan elektronisen ohjauksen avulla niin, että työnteko ei ole mahdollista. Ilman AdBlue:ta tietyn viiveen jälkeen moottori voi käydä vain joutokäyntiä. Nämä tehon ja kierrosten rajoitukset AdBluen puuttuessa ovat lainsäätäjän vaatimuksia. AdBlue:n kulutus Tier 4 interim/stage 3B -tason moottoreissa on 3 8 % polttonesteen kulutuksesta riippuen moottorin kuormituksesta. Hyvin kevyessä ajossa sitä voi kulua vain 2 3 %:n tai jopa vähemmän. Mutta isoilla tehoilla sitä voi kulua 7 8 %. Ehkä keskimäärin maataloustraktorissa sen kulutus käytännön töissä voi olla luokkaa 3 6 %. SCR-tekniikka tarjoaa parhaan polttonestetalouden dieselmoottorille matalalla NOxpäästötasolla. Sitä sovellettaessa moottorin jäähdytystarve samalla alenee. Tällöin tullaan toimeen pienemmällä jäähdyttimellä ja tuulettimella. Siten tuulettimen tehohäviö ja ääni ovat pienemmät. Tämä on tärkeätä varsinkin maataloustraktorissa, jossa nokan tulee olla kapea isojen kääntyvien etupyörien vuoksi. Lisäksi nokan tulisi olla matala, jotta kuljettajan näkyvyys olisi hyvä. AGCO Power sovelsi SCR-tekniikka jo 2009 vuoden alusta ison teholuokan MF-ja Valtra-traktoreissa, MFpuimureissa sekä Kalmarin lukeissa. USA:ssa EPA, CARP Kaliforniassa ja EU antoivat ensimmäiset hyväksynnät maailmassa AGCO Power:n SCR-moottoreille maatalouskoneissa Tier 3/Stage3A-päästötason moottoreille. Peruste tuoda SCR jo Tier 3/Stage 3A -päästötason moottoreihin 2009 ei johtunut päästöistä. Ne voitiin toteuttaa ilman SCR:kin, mutta SCR:n avulla voitiin tarjota markkinoiden pienin polttonesteen kulutus, ja se mahdollisti tehon noston ilman kallista ja suuritöistä jäähdytysjärjestelmän suurentamista. Myöhemmin muutkin Eurooppalaiset työkonemoottorin valmistajat ovat tiukemman Tier4 interim/ Stage 3B -päästötason moottoreissaan hyödyntäneet SCR-tekniikkaa 2011 alusta AGCO Powerin tavoin. Amerikkalaiset työkonevalmistajat valitsivat Tier 4 interim -päästötason moottoreissaan suurehkon määrän pakokaasujen jäähdytettyä takaisinkierrätystä cegr (cooled Exhaust Gas Recirculation) typpioksidin alentamiseen, ja hiukkasfiltteriä DPF-hiukkasten alentamiseen. Tämä tekniikka johti isompaan polttonestekulutukseen ja reippaasti suurempaan jäähdytystarpeeseen sekä kalliiseen ja ongelmalliseen DPF-tekniikkaan, mutta näitä ei USA:ssa pidetty yhtä tärkeinä kuin Euroopassa. Ehkä syy tähän erilaiseen tekniikkaan USA:ssa oli myös se, että siellä kuorma-autot käyttivät cegr- ja DPF-tekniikkaa vuoteen asti. Tästä syystä siellä ei ollut tarvetta kehittää AdBlue:n jakelujärjestelmää. Vasta kuorma-autojen päästörajat tiukkenivat USA:ssa niin alas, että SCR-tekniikka sielläkin tuli välttämättömäksi, ja nyt AdBlue:n jakelujärjestelmää sielläkin rakennetaan. Euroopan kuorma-autovalmistajat sovelsivat lähinnä hyvän polttonestetalouden ja kustannusten vuoksi SCR-järjestelmää jo 5 6 vuotta sitten. Tästä syystä AdBlue:n saatavuus Euroopassa on ollut erittäin hyvä jo useita vuosia. Myös hiilivety HC (Hydro Carbon) ja hiilimonoksidi eli häkä CO (Carbon Oxidi) on rajoitettu lailla, mutta niiden rajat eivät ole ongelmia suoraruiskutusmoottoreille. Niiden rajat alittuvat reippaasti jo sylinterissä, koska palaminen tapahtuu tehokkaasti isolla yli-ilmakertoimella varsinkin moottoreilla, joissa ei sovelleta isoa cegr-määrää.

230 229 Tuleva Tier 4 final / Stage 4 päästötaso Tier 4 final/stage4 -päästötaso tulee voimaan >130 hv:n teholuokassa vuoden 2014 alussa ja vajaan vuoden päästä teholuokkaan kw. Kaikki >56 kw työkonemoottorit sekä Euroopassa, USA:ssa että Japanissa tulevat tällöin soveltamaan tehokasta SCR-tekniikkaa, koska NOx-raja alenee lähelle nollaa eli <0,4 g/kwh. Tämä on 80 % pienempi kuin edeltävissä Tier 4 interim/stage 3B -päästötason moottoreissa. Käytännössä SCR-järjestelmän NOx-konversiotaso pitää olla % tai parempi riippuen sovellettavasta tekniikasta. Tier 4 final/stage4 -päästötaso voidaan saavuttaa tehokkaalla SCR-järjestelmällä ilman cegr:n soveltamista, mutta tämä edellyttää pakokaasulämpötilan optimointia alle tietyn maksimirajan isoilla tehoilla ja yli tietyn minimirajan pienillä osatehoilla. Tällöin SCR-järjestelmä pystyy pelkistämään melkein kaiken typpioksidin vesihöyryksi ja puhtaaksi typeksi. Keskisuurilla tehotiheyksillä tämä voidaan toteuttaa sähköisesti ohjatulla ohivirtaus WG (Waste Gate) -ahtimella ja imupuolen sähköisesti ohjatulla kuristimella. Tätä kutsutaan ns. SCR only -ratkaisuksi eli vain tehokasta SCR-ekniikkaa soveltamalla. Kuva 7. AGCO POWER 74 AWF Tier 4 final SCR only -moottori, 220 kw / 300HP (Lähde: AGCO Power) Isoilla tehotiheyksillä on tarpeen käyttää kahta sarjaan kytkettyä ahdinta ja ehkä vielä niiden väliin asennettua välijäähdytintä maksimilämpötilojen alentamiseksi. Imupuolen sähköisesti ohjattu kuristus on tarpeen osatehojen pakokaasulämpötilojen korottamiseksi. Isoilla tehotiheyksillä myös pienen määrän cegr-sovellutus tarjonnee etua verrattaessa polttonesteen ja AdBlue:n yhteiskulutusta. cegr:n määrän tulee olla kuitenkin niin pieni, että ei tule DPF:n tarvetta eikä lämmön tuotto nouse liikaa.

231 230 Kuva 8. AGCO POWER 84 AWF Tier 4 final 2-stage turbocharger -moottori, 300 kw / 408 HP (Lähde. AGCo Power) Tier 4 final/stage 4 -tason moottoreissaan AGCO Power pyrkii välttämään hankalaa DPF-tekniikkaa, koska se on kallis ja sen regenerointi eli ns. puhdistuspoltto on ongelmallista. Traktorikäytön kuormitus vaihtelee paljon. Joissain töissä kuorma on pitkiäkin aikoja pieni ja toisaalta joissain mm. maanmuokkaustöissä kuorma on pitkiäkin aikoja korkea. Tämän vaikeuttaa ns. luonnollista regenerointia, jonka vuoksi aktiivinen lämmönnostotekniikka tavalla tai toisella on tarpeen DPF:n puhdistuspolton aikaansaamiseksi. Ylimalkaan ottaen puhdistuspolton lämpötilat ovat vaarallisen korkeita kesällä kuivana sadonkorjuukautena, metsätöissä tai turveurakoinnissa. Lisäksi DPF on todella kallis, koska siinä käytetään isohkoa määrää Platinapinnoitetta. DPF vaatii myös pidemmällä aikavälillä ongelmallista tuhkan poistoa, koska tuhka ei pala puhdistuspoltossa. Näistä syistä AGCO Power ei suunnittele DPF:n käyttöä Tier 4 final/stage 4 -moottoreissakaan. Muuttuvan geometrian turboahtimen eli VGT (Variable Geometry Turbocharger) käyttöä tarvitaan lähinnä ohjaamaan isomman cegr-määrän toimintaa. Tällainen ahdin on kallis ja sen luotettavuus omaa isohkon riskin. Koska AGCO Power ei käytä isoa cegr-määrää, se ei suunnittele VGTahtimen käyttöä Tier 4 final/stage4 -moottoreissaan. AGCO Powerin Tier 4 final/stage 4 -testimoottorit ovat kenttäkokeissa sekä USA:ssa että Euroopassa ja lisää vielä toimitetaan, jotta riittävän käyttökokemuksen myötä varmistuu näidenkin moottoreitten kilpailukykyinen ja luotettava toiminta eri käyttösovellutuksissa heti sarjavalmistuksen alussa.

232 231 Polttonestetalous on parantunut huolimatta tehotiheyden nostosta ja matalista päästöistä Avaintekniikat merkittävästi parantuneeseen polttonestetalouteen ovat olleet turboahtaminen, välijäähdytys, elektronisesti ohjattu korkeapaineinen CR-ruiskutusjärjestelmä sekä SCR-tekniikan sovellutus. Samoilla perustekniikoilla on ollut mahdollista nostaa tehotiheyttä ja alentaa merkittävästi päästöjä. Ns. Right sizing hyödyntäminen on parantanut ominaiskulutusta. Tyypillisesti pienempi moottori isommalla tehotiheydellä tarjoaa paremman polttonestetalouden kuin saman tehoinen isompi moottori. Kulutusero pienemmän moottorin eduksi kasvaa osatehoilla. Nykyisten Tier 4 interim/stage 3B AGCO POWERmoottoreitten polttonesteen minimiominaiskulutus on luokkaa 190 g/kwh. Se on tehtaan historian alhaisin merkiten noin 45 %:n hyötysuhdetta. Kuva 9. Työkonemoottoreiden polttonesteen kulutuksen ja hyötysuhteen kehitys (Lähde: AGCO Power) Right Sizing -kehityksen myötä AGCO Power tarjoaa nykyisin ainoana maailmassa 3-sylinteristä moottoria jopa 110 hv:n tehoilla ja yli 450 Nm:n vääntömomentilla. Aikaisemmin AGCO Power tarvitsi tähän teholuokkaan 4-sylinterisen moottorin ja jotkut kilpailijat jopa 6-sylinterisen moottorin. Lyhyt moottori tarjoaa merkittävää etua kompaktin traktorin nokan suunnitteluun ja lyhyeen akseliväliin hyvän polttonestetalouden myötä. AGCO Powerin isotehoisten 3-sylinteristen traktorimoottoreitten käyttö 100 hv:n tehoilla yleistyy Euroopassa Valtralla, MF:llä ja Fendt:llä ja osittain myös Brasiliassa ja Kiinassa. On käytännössä hyvä tiedostaa, että turboahdin eliminoi vuoristossa tehohäviötä, koska se kompensoi harventunutta ilman tiheyttä lisäämällä kierroksia. Samalla polttonesteen kulutus ei kasva ja savutus ei lisäänny niin paljon kuin ahtamattomalla moottorilla. On tärkeätä kuitenkin varoa, ettei turboahtimen roottorin

Senior Scientist Heli Kangas, VTT, Nanoselluloosa - mahdollisuuksien materiaali Tila: D1-04. Toimitusjohtaja Vesa Klinge, Hunajalaituri Oy,

Senior Scientist Heli Kangas, VTT, Nanoselluloosa - mahdollisuuksien materiaali Tila: D1-04. Toimitusjohtaja Vesa Klinge, Hunajalaituri Oy, Insinöörikoulutus 100 vuotta TAMKin tekniikan koulutusohjelmat Luennot 1. 3.10.2012 Aika Maanantai 1.10. Tiistai 2.10. Keskiviikko 3.10. Toimitusjohtaja Ilmo Raita-aho, MTS Winners Partner Oy, Oman työn

Lisätiedot

Insinöörikoulutus 100 vuotta: TAMKin tekniikan opiskelijoiden toimintaviikon yritysvierailut

Insinöörikoulutus 100 vuotta: TAMKin tekniikan opiskelijoiden toimintaviikon yritysvierailut Insinöörikoulutus 100 vuotta: TAMKin tekniikan opiskelijoiden toimintaviikon yritysvierailut Maanantai 1.10.2012 Pvm. Vierailuaika Vierailukohde Osallistujamäärä Sijainti 1.10. 13.00 AVANT TECNO Oy 50/50

Lisätiedot

100 vuotta. Tässä on aihetta juhlaan! Suomalainen insinöörikoulutus alkoi syksyllä 1912 silloisessa Tampereen

100 vuotta. Tässä on aihetta juhlaan! Suomalainen insinöörikoulutus alkoi syksyllä 1912 silloisessa Tampereen 100 vuotta Insinöörikoulutusta Suomessa Suomalainen insinöörikoulutus alkoi syksyllä 1912 silloisessa Tampereen teknillisessä opistossa. Tampereen reaalilyseon rehtori, tohtori Relander esitti vuonna 1902,

Lisätiedot

Tietojenkäsittelyopin pääaineesta valmistuneiden työelämään sijoittuminen

Tietojenkäsittelyopin pääaineesta valmistuneiden työelämään sijoittuminen Tietojenkäsittelyopin pääaineesta valmistuneiden työelämään sijoittuminen Sijoittumistiedot koskevat vuosina 2000 2008 tietojenkäsittelyopin oppiaineesta valmistuneita, jotka ovat saaneet työllisyystilannetta

Lisätiedot

TKK 100 vuotta -merkki

TKK 100 vuotta -merkki TKK 100 vuotta -merkki jari laiho design studio WHO ARE YOU oy Merkin esittely TKK Viestintä elementit TKK Viestintä TKK Viestintä TKK Viestintä TKK Viestintä TKK Viestintä TKK Viestintä TKK Viestintä

Lisätiedot

Sija No Kippari Cup kilpailu Os. sij. pist. Cup kilpailu Os. sij. pist. Cup kilpailu Os. sij. pist. Cup kilpailu Os. sij. pist. Yht.

Sija No Kippari Cup kilpailu Os. sij. pist. Cup kilpailu Os. sij. pist. Cup kilpailu Os. sij. pist. Cup kilpailu Os. sij. pist. Yht. OPM-Cup 2013 Lopullinen tulosluettelo OPM cupin lisenssejä lunastettu 169 kpl. Harri Nikula teki kovat pohjat heti alkukaudesta, ja voittaa cupin Tuurin hauki kisassa suurin hauki 10435 g, Sami Aittokallion

Lisätiedot

SM-KILPAILUT 25.4.2015 HÄRMÄSSÄ ROAD HOUSE / POWERPARK JUNIOR MEN LEFT 80 KG 1. MYLLÄRI, JUSSI. JURVAN URHEILIJAT 2. PÄIVÄRANTA, MIIKA.

SM-KILPAILUT 25.4.2015 HÄRMÄSSÄ ROAD HOUSE / POWERPARK JUNIOR MEN LEFT 80 KG 1. MYLLÄRI, JUSSI. JURVAN URHEILIJAT 2. PÄIVÄRANTA, MIIKA. SM-KILPAILUT 25.4.2015 HÄRMÄSSÄ ROAD HOUSE / POWERPARK JUNIOR MEN LEFT 80 KG 1. MYLLÄRI, JUSSI. JURVAN URHEILIJAT 2. PÄIVÄRANTA, MIIKA. DTF 3. HALKOSAARI, LASSI. POWER BULL RY 4. HIRVIMÄKI, ANTERO. JURVAN

Lisätiedot

Orientaatiopäivät 27.8.2014

Orientaatiopäivät 27.8.2014 Orientaatiopäivät 27.8.2014 Teollisuusekonomi-koulutus tietotekniikka ja tuotantotalous taloudellinen, tuotantotekninen ja tietotekninen näkökulma opinnoista on suuri osa kaikille yhteistä tutkinnon loppuvaiheessa

Lisätiedot

1. päivä 10.9.2014. 8.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi, materiaalin jako

1. päivä 10.9.2014. 8.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi, materiaalin jako 1. päivä 10.9.2014 8.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi, materiaalin jako 9.00 Koulutusohjelman avaus Tavoitteet Osallistujat Johtaja Anu Karvonen Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 9.15 Projektipäällikön

Lisätiedot

Mikä on Kites? Monikielisen viestinnän ja sisällönhallinnan kansallinen yhdistys

Mikä on Kites? Monikielisen viestinnän ja sisällönhallinnan kansallinen yhdistys MIKÄ ON KITES? Mikä on Kites? Monikielisen viestinnän ja sisällönhallinnan kansallinen yhdistys Kites on perustettu: auttamaan suomalaisia yrityksiä pysymään mukana kansainvälistymisestä aiheutuvassa muutoksessa

Lisätiedot

Tieto- ja viestintäteknologia

Tieto- ja viestintäteknologia Tieto- ja viestintäteknologia Metropolia ammattikorkeakoulu Opiskelijoita 14 000 Valmistuvia/vuosi 2500 Henkilökuntaa 1100 4 koulutusalaa kulttuuriala liiketalouden ala sosiaali- ja terveysala tekniikan

Lisätiedot

Älykäs kaupunki seminaari 26.3.2010 klo 12-16 Radisson Blue Royal, Hki, Runeberginkatu 2

Älykäs kaupunki seminaari 26.3.2010 klo 12-16 Radisson Blue Royal, Hki, Runeberginkatu 2 Älykäs kaupunki seminaari 26.3.2010 klo 12-16 Radisson Blue Royal, Hki, Runeberginkatu 2 Kolme näkökulmaa älykkääseen kaupunkiin Tila, Ubicom ja Kestävä yhdyskunta ohjelmat Tila Ohjelman painottuu muuttuviin

Lisätiedot

Henkilökohtainen kilpailu 10 + 10 ls Tulokset - Sarja Y Osanottajia yhteensä 33

Henkilökohtainen kilpailu 10 + 10 ls Tulokset - Sarja Y Osanottajia yhteensä 33 Henkilökohtainen kilpailu 10 + 10 ls Tulokset - Sarja Y Osanottajia yhteensä 33 Sija Nimi Yhdistys Sarja Tulos 1. srj 2. srj Napa 10 9 1 Meurasalo Antti Pohjois-Savon RT Y 193 98 95 4 10 5 2 Tiihonen Tommi

Lisätiedot

Hankintafoorumin esittely

Hankintafoorumin esittely Hankintafoorumin esittely Hankintafoorumin perustehtävä (Missio) Hankintafoorumin perustehtävänä on olla vahva vaikuttaja suomalaisen hankintaosaamisen kehittämisessä ja jäsentensä kilpailukyvyn edistämisessä.

Lisätiedot

Hankintafoorumin esittely

Hankintafoorumin esittely Hankintafoorumin esittely Hankintafoorumin perustehtävä (Missio) Hankintafoorumin perustehtävänä on olla vahva vaikuttaja suomalaisen hankintaosaamisen kehittämisessä ja jäsentensä kilpailukyvyn edistämisessä.

Lisätiedot

Pm-pilkki 25.3.2012 henkilökohtaiset tulokset

Pm-pilkki 25.3.2012 henkilökohtaiset tulokset Pm-pilkki 25.3.2012 henkilökohtaiset tulokset Nuoret alle 12 v 1. Pasi Autio Saarijärven Kaira 4 495 g Nuoret alle 15 v 1. Erik Pirtala Laukaan Ahvenpojat 5 310 g 2. Tiia Piekäinen Tikkakosken Kalamiehet

Lisätiedot

MAARAKENNUSPAIVA 2014

MAARAKENNUSPAIVA 2014 Infra nousuun MAARAKENNUSPAIVA 2014 Finlandia-talo, Kongressisiipi 18.9. 2014 Kuvat Liikennevirasto MAARAKENNUSPÄIVÄ 18.9. 2014 Syyskuun Maarakennuspäivässä luodaan katsaus liikenteen ja infran tuleviin

Lisätiedot

J. Kivelä,?, O. Rissanen, Juhani Mattila, Ossian Peltola, Antti Solja, Tapio Vuorinen?, Karl-Erik Ladau, Martti Siukosaari,?

J. Kivelä,?, O. Rissanen, Juhani Mattila, Ossian Peltola, Antti Solja, Tapio Vuorinen?, Karl-Erik Ladau, Martti Siukosaari,? TamRU:n hallitukset Kuvia hallituksista vuodesta 1959 vuoteen 2014. Tietoja lisätään, kun saadaan. Hallitus 1959 J. Kivelä,?, O. Rissanen, Juhani Mattila, Ossian Peltola, Antti Solja, Tapio Vuorinen?,

Lisätiedot

Kinkkupuulaaki 2014 Kinkkupuulaaki 2013

Kinkkupuulaaki 2014 Kinkkupuulaaki 2013 Kinkkupuulaaki 2016 Kinkkupuulaaki 2015 1. 0 1. Esa Luoma 88 2. 0 2. Kimmo Saarinen 84 3. 0 3. Hannu Haimi 80 4. 0 4. Petri Federley 79 5. 0 5. Pekka Pärssinen 78 6. 0 6. Päivi Jokinen 77 7. 0 Reetta Tuomainen

Lisätiedot

Kultainen Nuija 2014. Huomionosoitus yritykselle, jossa hyvällä hallitustyöskentelyllä on saavutettu merkittävää arvonnousua

Kultainen Nuija 2014. Huomionosoitus yritykselle, jossa hyvällä hallitustyöskentelyllä on saavutettu merkittävää arvonnousua Kultainen Nuija 2014 Huomionosoitus yritykselle, jossa hyvällä hallitustyöskentelyllä on saavutettu merkittävää arvonnousua Kultainen Nuija Palkinto jaetaan PK-yritykselle, joka on ollut menestyksekäs

Lisätiedot

PANK ry:n toimielimet 2016

PANK ry:n toimielimet 2016 PANK ry:n toimielimet 2016 HALLITUS Ville Alatyppö ville.alatyppo@hel.fi Kuntaliitto/Helsingin kaupunki, pj. Lars Forstén lars.forsten@lemminkainen.com INFRA ry/asfalttijaosto/lemminkäinen Infra Oy, vpj

Lisätiedot

Rakennus- ja kiinteistöala

Rakennus- ja kiinteistöala Rakennus- ja kiinteistöala Olli Jalonen 1 Rakennus- ja kiinteistöala osana Mertopoliaa KULTTUURI JA LUOVA ALA 14 % LIIKETOIMINTA OSAAMINEN 9 % TIETO- JA VIESTINTÄTEKNOLOGI A 19 % TERVEYS- JA HOITOALA 16

Lisätiedot

TULOKSET SM-PILKKI 2009 28.2.2009 Voionmaan opisto

TULOKSET SM-PILKKI 2009 28.2.2009 Voionmaan opisto TULOKSET SM-PILKKI 2009 28.2.2009 Voionmaan opisto TKEK = Työväen Kala- ja Eräkerho Kirkkonummi = Kirkkonummen Kala- ja Metsämiehet H-linna = Hämeenlinnan Kala ja Erä ry TEM = Tesoman Erämiehet ry TULOKSET

Lisätiedot

Hyvinvointia luodaan yhteistyöllä hyvinvointialan yrittäjyys & teknologiat seminaari

Hyvinvointia luodaan yhteistyöllä hyvinvointialan yrittäjyys & teknologiat seminaari Hyvinvointia luodaan yhteistyöllä hyvinvointialan yrittäjyys & teknologiat seminaari Aika: 20.10.2011 klo. 8.30 15.15 Paikka: Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Tekniikan yksikkö, Kotkantie 1 (Auditoriot

Lisätiedot

Teknologiateollisuus Suomessa ja Pirkanmaalla

Teknologiateollisuus Suomessa ja Pirkanmaalla Teknologiateollisuus Suomessa ja Pirkanmaalla 2012-2013 Teknologiateollisuus merkittävin elinkeino Pirkanmaalla ja koko Suomessa 55 % Suomen koko viennistä 80 % Suomen koko elinkeinoelämän tutkimus- ja

Lisätiedot

KESTÄVÄ JOHTAJUUS AIJA BÄRLUND SUSANNA PERKO

KESTÄVÄ JOHTAJUUS AIJA BÄRLUND SUSANNA PERKO KESTÄVÄ JOHTAJUUS AIJA BÄRLUND SUSANNA PERKO TALENTUM Helsinki 2013 Copyright 2013 Talentum Media Oy ja kirjoittajat Julkaisija: Talentum Media Oy Kansi: Ea Söderberg Taitto: Lapine Oy ISBN 978-952-14-2010-8

Lisätiedot

SKAL:n ja STL:n talvipäivät HIIHTOMESTARUUS 27.2.2010 Kuopio, Puijo TULOKSET

SKAL:n ja STL:n talvipäivät HIIHTOMESTARUUS 27.2.2010 Kuopio, Puijo TULOKSET Lapset alle 6, STL 0,5 km (v) 1. Oskari Kotiaho Vantaan Taksiautoilijat ry 4.11 2. Veera Yletyinen Kuopion Taksiautoilijat ry 6.33 Lapset alle 8, STL 0,5 km (v) 1. Elias Korhonen Ristijärven Taksiautoilijat

Lisätiedot

Teknologiateollisuus merkittävin elinkeino Suomessa

Teknologiateollisuus merkittävin elinkeino Suomessa 2014-2015 2 Teknologiateollisuus merkittävin elinkeino Suomessa 50 % Suomen koko viennistä 75 % Suomen koko elinkeinoelämän tutkimus- ja kehitysinvestoinneista Alan yritykset työllistävät suoraan 280 000

Lisätiedot

Kv-viikot Metropolian terveys- ja hoitoalalla

Kv-viikot Metropolian terveys- ja hoitoalalla Kv-viikot Metropolian terveys- ja hoitoalalla Kajaanin kielten ja viestinnän opettajien vastuuopettajapäivät 10.-11.2.2015 Katja Hämäläinen, Metropolia amk Kansainvälisyysviikot terveys-ja hoitoalalla:milloin?

Lisätiedot

Yleisurheiluveteraanien SM-viestit 2012, Turku PN Stadion 9.6.2012 KULTAA

Yleisurheiluveteraanien SM-viestit 2012, Turku PN Stadion 9.6.2012 KULTAA Yleisurheiluveteraanien SM-viestit 2012, Turku PN Stadion 9.6.2012 KULTAA M30 4 x 100 m 1. Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijat 47,81 SE Mikko Kiuru Henri Heikkinen Jukka Mertanen Krister Laine M30 4 x

Lisätiedot

RASTI 1. Pisteytys 14-15.8.-99 PP A B C D PPo ohi E/A Tv Hämeenlinna Hätilä 10 5 4 4 2-20 -10-10 -10

RASTI 1. Pisteytys 14-15.8.-99 PP A B C D PPo ohi E/A Tv Hämeenlinna Hätilä 10 5 4 4 2-20 -10-10 -10 RASTI 1 Suomenmestaruuskilpailu 1999 Pisteytys 14-15.8.-99 PP A B C D PPo ohi E/A Tv Hämeenlinna Hätilä 10 5 4 4 2-20 -10-10 -10 Kilpailijat Pisteet Rangaistukset Aika Ls Tulokset No Nimi Lk. Joukkue PP

Lisätiedot

Monimuotoryhmien aloituspäivät ovat lyhemmät ja ovat vain 24. - 25.8.2015 välisenä aikana.

Monimuotoryhmien aloituspäivät ovat lyhemmät ja ovat vain 24. - 25.8.2015 välisenä aikana. Uusien opiskelijoiden aloitusjakso 2015 Aloitusjakso aloittaa opinnot ammattikorkeakoulussa ja sen tarkoitus on tutustuttaa opiskelija tutkinto-ohjelmaansa, koulun toimintatapoihin ja järjestelmiin sekä

Lisätiedot

Infrahankkeiden projektipäällikkökoulutus 1. jakso 16. 17.3.2016 Helsinki 2. jakso 6. 7.4.2016 Helsinki 3. jakso 27. 28.4.

Infrahankkeiden projektipäällikkökoulutus 1. jakso 16. 17.3.2016 Helsinki 2. jakso 6. 7.4.2016 Helsinki 3. jakso 27. 28.4. 1. päivä 16.3.2016 8.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi, materiaalin jako 9.00 Koulutusohjelman avaus Tavoitteet Osallistujat Johtaja Anu Karvonen Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL 9.15 Projektipäällikön

Lisätiedot

Yritysesittely. Metsäteho Oy 2015

Yritysesittely. Metsäteho Oy 2015 Yritysesittely Metsäteho Oy 2015 Toimintaperiaatteet Metsäteho tukee soveltavan tutkimuksen avulla osakkaidensa puunhankinta- ja puuntuottamistoimintojen kehittämistä sekä edistää puuhuollon toimintaedellytyksiä.

Lisätiedot

Jyväskiepin luistelu 21.1.2012 10 km Myl

Jyväskiepin luistelu 21.1.2012 10 km Myl Jyväskiepin luistelu 21.1.2012 Myl 1 Antero Kotijärvi KuLs Myl 17:23,0 2 Jarkko Koponen Epäsuunta Myl 17:24,0 M-cupissa 3 Lauri Pohjola Epäsuunta Myl 18:38,0 4 Marko Tölli Epäsuunta Myl 18:38,0 5 Toni

Lisätiedot

S E U R A E N N Ä T Y K S E T

S E U R A E N N Ä T Y K S E T S E U R A E N N Ä T Y K S E T Pojat 9 40m 6.20 se, pe Elmer Vauhkonen 2015 30.8. Lapinlahti 60m 8.86 pe Elmer Vauhkonen 2015 12.8. Iisalmi 100m 14.58 pe Elmer Vauhkonen 2015 30.8. Lapinlahti 150m 21.76

Lisätiedot

Henkilökohtainen kilpailu 10 + 10 ls Tulokset - Sarja Y

Henkilökohtainen kilpailu 10 + 10 ls Tulokset - Sarja Y Henkilökohtainen kilpailu 10 + 10 ls Tulokset - Sarja Y Osanottajia yhteensä 39 Sija Nimi Yhdistys Sarja Tulos 1. srj 2. srj Napa 10 9 1 Suominen Hannu Kankaanpään Seudun RT Y 192 94 98 6 6 8 2 Meurasalo

Lisätiedot

SM-kilpailut Putoavat taulut 25. 26.1.2014 Kangasala

SM-kilpailut Putoavat taulut 25. 26.1.2014 Kangasala Yleinen 1. Saviahde Vesa PHA 2. Hyvärinen Niklas RS 3. Heikkilä Sami K-64 3. Holmberg Krister RS 5. Heikkilä Tomi-Pekka K-64 6. Jetsonen Markku KAMS 7. Koskela Tarmo BSPA 8. Holmberg Henrik RS 9. Suoknuuti

Lisätiedot

PDF MASTERS. Tappiolegit Legit + - Voittolegit. Tasapelit Tappiot. Pisteet. Voitot. Pelit. Sija. Lohkonumero: 1

PDF MASTERS. Tappiolegit Legit + - Voittolegit. Tasapelit Tappiot. Pisteet. Voitot. Pelit. Sija. Lohkonumero: 1 Lohkonumero: 1 Ottelut: Lohkonumero: 1 1 Kim Viljanen 7 6 1 0 19 27 7 20 1 Kim Viljanen - Janne Uutela 4-1 Jarmo Kontkanen Jyri Rita - Heikki isoranta 4-2 Ossi Salmela 10:30 2 Janne Uutela 7 1 2 4 5 12

Lisätiedot

VEIKKAUS JA VASTUULLISUUDEN VIESTINTÄ

VEIKKAUS JA VASTUULLISUUDEN VIESTINTÄ VEIKKAUS JA VASTUULLISUUDEN VIESTINTÄ 1 2 3 Mitä on yrityksen vastuullisuusviestintä? Miten Veikkaus viestii vastuullisuutta? Lessons learned Miten viestitään? Kenelle viestitään? Mitä viestitään? Kuvaja

Lisätiedot

Leena Valkeeniemi-Tasanen. terveydenhoitaja Tampere. Marika Tasanen väyläsuunnittelija Tampere. Matti Hirvonen järjestelmäsuunnittelija Tampere

Leena Valkeeniemi-Tasanen. terveydenhoitaja Tampere. Marika Tasanen väyläsuunnittelija Tampere. Matti Hirvonen järjestelmäsuunnittelija Tampere 112 113 114 115 A Timo Malmi FL, kirjailija Leena Valkeeniemi-Tasanen terveydenhoitaja Mauri Poussa toimitusjohtaja, työyhteisövalmentaja Pirjo Kokkonen kotitalousteknikko 116 117 118 119 120 Ilkka Nikander,

Lisätiedot

Vetovoimaa rakennusalalle

Vetovoimaa rakennusalalle Vetovoimaa rakennusalalle Rakennusalan valtteja Koulutus Tulevaisuuden keskeisiä osaamistarpeita Satu Elho Asiamies Rakennus- ja kiinteistöpalvelualan vetovoima ry www.themesta.net Mitä ammattilaiset itse

Lisätiedot

ISTUMALENTOPALLON SUOMEN CUP 2015

ISTUMALENTOPALLON SUOMEN CUP 2015 ISTUMALENTOPALLON SUOMEN CUP 2015 Homenokka-turnauksessa Istumalentopallon Suomen Cupia on pelattu vuodesta 1985 TULOKSET ry 31. SUOMEN CUP Jyväskylässä 26.-27.9.2015 L O P P U T U L O K S E T NAISTEN

Lisätiedot

Teknologiateollisuuden ympäristölinjaus

Teknologiateollisuuden ympäristölinjaus Teknologiateollisuuden ympäristölinjaus Ympäristölinjaus: Tavoitteet 1. Osoitetaan yrityksille ympäristöosaamisen ja -teknologioiden keinot vahvistaa kilpailukykyä ja varmistaa toimintaedellytykset tulevaisuudessa.

Lisätiedot

LAHDEN AHKERAN YLEISURHEILUENNÄTYKSET 31.12.2013

LAHDEN AHKERAN YLEISURHEILUENNÄTYKSET 31.12.2013 LAHDEN AHKERAN YLEISURHEILUENNÄTYKSET 31.12.2013 M I E H E T 60 m 7,12 +1,5 Joonas Makkonen -88 2008 hallissa 6,67 Nnamdi Anusim -72 2005 100m 10,46 +1,1 Nnamdi Anusim -72 2007 150 m 17,15-0,3 Joonas Makkonen

Lisätiedot

Riihi-JousetSeniori18mSM 3.3.2012 Riihi-Jouset Lopputulokset

Riihi-JousetSeniori18mSM 3.3.2012 Riihi-Jouset Lopputulokset Riihi-JousetSeniori18mSM 3.3.2012 Riihi-Jouset Lopputulokset Yleinen 70 Talja, alkukilpailu m m Yht. 10 X 1. Rantanen Pauli TapErä 274 270 544 2. Leivonen Keijo Ascella 271 272 543 3. Koivunen Osmo Ku-Ry

Lisätiedot

Keski-Suomen vapaa-ajan kalastajapiirin pilkkimestaruus kilpailut Äänekoski, Mämmen SEO-asema 24.3.2013 Kaloja sarjassa yhteensä 272,72 kg

Keski-Suomen vapaa-ajan kalastajapiirin pilkkimestaruus kilpailut Äänekoski, Mämmen SEO-asema 24.3.2013 Kaloja sarjassa yhteensä 272,72 kg Kaloja sarjassa yhteensä 272,72 kg 1. Marko Pollari YKK Miehet yleinen YKK yleinen 2. 10723 2. Esko Naukkarinen IPK Miehet yleinen IPK yleinen 1. 10089 3. Pekka Korhonen YKK Miehet yleinen YKK yleinen

Lisätiedot

1 Kierros Kokonaisaika Kierrosaika Varustenikkarit Matka 12:00:00 1 12:08:10 0:08:10 Harri Hakola 2,6 2 12:16:54 0:08:44 Harri Hakola 5,2 3 12:25:56

1 Kierros Kokonaisaika Kierrosaika Varustenikkarit Matka 12:00:00 1 12:08:10 0:08:10 Harri Hakola 2,6 2 12:16:54 0:08:44 Harri Hakola 5,2 3 12:25:56 1 Kierros Kokonaisaika Kierrosaika Varustenikkarit Matka 12:00:00 1 12:08:10 0:08:10 Harri Hakola 2,6 2 12:16:54 0:08:44 Harri Hakola 5,2 3 12:25:56 0:09:02 Harri Hakola 7,8 4 12:35:06 0:09:10 Harri Hakola

Lisätiedot

1 Kierros Kokonaisaika Kierrosaika Varustenikkarit Matka 12:00:00 1 12:08:10 0:08:10 Harri Hakola 2,6 2 12:16:54 0:08:44 Harri Hakola 5,2 3 12:25:56

1 Kierros Kokonaisaika Kierrosaika Varustenikkarit Matka 12:00:00 1 12:08:10 0:08:10 Harri Hakola 2,6 2 12:16:54 0:08:44 Harri Hakola 5,2 3 12:25:56 1 Kierros Kokonaisaika Kierrosaika Varustenikkarit Matka 12:00:00 1 12:08:10 0:08:10 Harri Hakola 2,6 2 12:16:54 0:08:44 Harri Hakola 5,2 3 12:25:56 0:09:02 Harri Hakola 7,8 4 12:35:06 0:09:10 Harri Hakola

Lisätiedot

YHDISTELMÄ RAKENTAMISPÄÄLLIKÖN VIRKAA HAKENEISTA

YHDISTELMÄ RAKENTAMISPÄÄLLIKÖN VIRKAA HAKENEISTA YHDISTELMÄ RAKENTAMISPÄÄLLIKÖN VIRKAA HAKENEISTA Nimi Koulutus Työkokemus JAAKO, Anja Parikkala s. 1957 KANNISTO, Kari Raisio s. 1960 lukio 1978 rakennusosaston tien- ja vesirakennusteknikko 1987 kunnallishallinnon

Lisätiedot

Ottelu Päiväys Klo Kotijoukkue Vierasjoukkue

Ottelu Päiväys Klo Kotijoukkue Vierasjoukkue Sairaalaturnaus 16.4.2011 Turku Impivaaran jäähalli OTTELUT LOHKOITTAIN 16.4.2011 Ottelu Päiväys Klo Kotijoukkue Vierasjoukkue LOHKO 1 Impivaara 1 Tulos 6 16.4.2011 08:00 Jyväskylä - Etelä-Karjala 4-4

Lisätiedot

Liikkuvanmaalin 10 m putoavan taulun Suomen Veteraaniampujien Mestaruuskilpailut 2015, Pitkäjärvi, Kangasala, sunnuntai 12.4.2015

Liikkuvanmaalin 10 m putoavan taulun Suomen Veteraaniampujien Mestaruuskilpailut 2015, Pitkäjärvi, Kangasala, sunnuntai 12.4.2015 Liikkuvanmaalin 0 m putoavan taulun Suomen Veteraaniampujien Mestaruuskilpailut 05, Pitkäjärvi, Kangasala, sunnuntai..05 TULOKSET N70 M80 M5 M50 M55 M60 M65 M70 N50. Kaija Häyrinen, KAMS. Tiina Aalto,

Lisätiedot

OPAS TUTORTUNTIEN PITÄMISEEN

OPAS TUTORTUNTIEN PITÄMISEEN OPAS TUTORTUNTIEN PITÄMISEEN Opiskelijakunta Lamko 2014 SISÄLTÖ JOHDANTO... 2 Tutortuntien suunnittelu... 2 Tutortuntien sisältö... 3 Jokaisella kerralla:... 3 Ensimmäiset tutortunnit... 3 Teemat... 3

Lisätiedot

Suomen Standardisoimisliitto ja oppilaitosyhteistyö. INSINÖÖRIKOULUTUKSEN FOORUM 4.10.2012, Tampere

Suomen Standardisoimisliitto ja oppilaitosyhteistyö. INSINÖÖRIKOULUTUKSEN FOORUM 4.10.2012, Tampere Suomen Standardisoimisliitto ja oppilaitosyhteistyö INSINÖÖRIKOULUTUKSEN FOORUM 4.10.2012, Tampere Mitä on standardisointi? > Standardisointi on yhteisten ohjeiden ja toimintatapojen laatimista helpottamaan

Lisätiedot

Projekti toteuttaa muutostarpeen

Projekti toteuttaa muutostarpeen Projekti toteuttaa muutostarpeen 13.2.2013 Ville Helminen /Nokia 1 Nokia 2013 2013-02-13 Ville Helminen Ville Helminen Senior process development manager EVTEK 2001-2006 Elisa Oyj 2002-2007 Nokia 2007-2013

Lisätiedot

Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä

Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä Pirkanmaan koulutuskonserni-kuntayhtymä YHTYMÄKOKOUS TARKASTUSLAUTAKUNTA HALLITUS VT. KUNTAYHTYMÄN JOHTAJA Ari Loppi Maija Kirvesoja PIRKANMAAN AMMATTIOPISTO Nuorten koulutuspalvelut VS. REHTORI Leena

Lisätiedot

Sij Nimi Seura Loppuaika 1 Tommi Huhtasaari Kauhajoen Karhu 19:39.5. Sij Nimi Seura Loppuaika DNS Noora Hakamaa Kauhajoen Karhu

Sij Nimi Seura Loppuaika 1 Tommi Huhtasaari Kauhajoen Karhu 19:39.5. Sij Nimi Seura Loppuaika DNS Noora Hakamaa Kauhajoen Karhu 8/19/12 Tulokset 22. Laihian ajo 19.08.2012 M-10 10 km 1 Tommi Huhtasaari Kauhajoen Karhu 19:39.5 N-12 10 km Lähti: 0 Keskeytti: 0 Hylätty: 0 DNS Noora Hakamaa Kauhajoen Karhu M-12 10 km 1 Tuomas Kuusikoski

Lisätiedot

Teknologiateollisuus merkittävin elinkeino Suomessa

Teknologiateollisuus merkittävin elinkeino Suomessa 2014-2015 2 Teknologiateollisuus merkittävin elinkeino Suomessa 50 % Suomen koko viennistä 75 % Suomen koko elinkeinoelämän tutkimus- ja kehitysinvestoinneista Alan yritykset työllistävät suoraan lähes

Lisätiedot

KITEEN PESÄPALLOHISTORIAA 2008

KITEEN PESÄPALLOHISTORIAA 2008 KiU KITEEN PESÄPALLOHISTORIAA 2008 JOUKKUEET: 1920 Luku Kiteenkylän pesäpallojoukkue Hakulinen Heikki Hakulinen Onni Hakulinen Simo Hakulinen Toivo Hakulinen Viljo Hirvonen Arvi Kosonen Juho Lipponen Toivo

Lisätiedot

XV SKAL TALOUDELLISUUSAJO JYVÄSKYLÄSSÄ 9.9.2006. Auto. Ford Connect 1,980 13,86 5,051 2,551 1,000

XV SKAL TALOUDELLISUUSAJO JYVÄSKYLÄSSÄ 9.9.2006. Auto. Ford Connect 1,980 13,86 5,051 2,551 1,000 Sija. Luokka 1 Pakettiautot enintään 2000kg I 1. 3. Käyttöauto Oy Jyväskylä Risto Vainio Ilkka Mansala 2. 18. Markku Lehisto Jaakko Riikonen Raimo Alm 3. 9. Markku Lehisto Markku Lehisto Juha Tammisto

Lisätiedot

Infra-alan tietomallintaminen ja BuildingSmart -hanke

Infra-alan tietomallintaminen ja BuildingSmart -hanke Infra-alan tietomallintaminen ja BuildingSmart -hanke KEHTO-FOORUMI Tampereella 8.-9.5.2014 Jari Niskanen 6.5.2014 Jari Niskanen 6.5.2014 Infra TM hanke Taustaa, Infra TM-hanke Vuonna 2009 käynnistyi Infra

Lisätiedot

YRITTÄJYYSINFO torstai 17.10. Auvo Turpeinen

YRITTÄJYYSINFO torstai 17.10. Auvo Turpeinen YRITTÄJYYSINFO torstai 17.10 Auvo Turpeinen Uusyrityskeskus toiminta: Elinkeinoelämän perustama yhteistoimintajärjestö 31 alueellista yhdistystä, yli 80 neuvontapistettä Suomessa vuodesta -89 saakka Jäseninä

Lisätiedot

51 kg 67 kg 1. Jouni Järvinen Turun Teräs 1. Kalevi Kosunen Oulun Tarmo 2. Matti Rissanen Kemin Into 2. Arto Varinen Kuopion Riento

51 kg 67 kg 1. Jouni Järvinen Turun Teräs 1. Kalevi Kosunen Oulun Tarmo 2. Matti Rissanen Kemin Into 2. Arto Varinen Kuopion Riento TUL:N MESTARUUSKILPAILUT 14. 15.2.1970 LAHDESSA Lahden Kaleva 48 kg 67 kg 1. Jouni Järvinen Turun Teräs 1. Mauri Saarivaino Iisalmen Työväen Urheilijat 2. Hannu Miettinen Kuopion Riento 2. Jorma Pikkujämsä

Lisätiedot

TYÖELÄMÄYHTEISTYÖ. Eija Salo-Lievonen 30.8.2013

TYÖELÄMÄYHTEISTYÖ. Eija Salo-Lievonen 30.8.2013 TYÖELÄMÄYHTEISTYÖ TYÖELÄMÄYHTEISTYÖ Oppilaitosyhteistyön strateginen merkitys nyt ja tulevaisuudessa Yhteistyön muodot Sopimus ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta TAMK:n ja Fimlabin kesken Neuvottelukunta

Lisätiedot

LAPUAN VIRKIÄN ENNÄTYKSET - 2015

LAPUAN VIRKIÄN ENNÄTYKSET - 2015 LAPUAN VIRKIÄN ENNÄTYKSET - 2015 MIEHET 100 m 11,10 Joonas Kokko 2015 200 m 22,55 Joonas Kokko 2015 400 m 48,53 Jukka Latva-Rasku -97 800 m 1.51,78 Pekka Passinen -94 1000 m 2.26,94 Ville Hautala -91 1500

Lisätiedot

3. 4.5.2011/18. Liite Virallisen lehden numeroon 55/13.5.2011. Toimittanut eduskuntatiedotus

3. 4.5.2011/18. Liite Virallisen lehden numeroon 55/13.5.2011. Toimittanut eduskuntatiedotus 3. 4.5.2011/18 Liite Virallisen lehden numeroon 55/13.5.2011 EDUSKUNNAN VIIKKO Toimittanut eduskuntatiedotus SISÄLLYSLUETTELO Muuta.................... 41 MUUTA Tiistai 3.5.2011 Valiokuntien vaaleissa

Lisätiedot

LÄHTÖ 1 TASOITUS SARJA 1 SARJA 2 SARJA 3 SARJA 4 SARJA 5 SARJA 6 yhteistulos

LÄHTÖ 1 TASOITUS SARJA 1 SARJA 2 SARJA 3 SARJA 4 SARJA 5 SARJA 6 yhteistulos LÄHTÖ 1 TASOITUS SARJA 1 SARJA 2 SARJA 3 SARJA 4 SARJA 5 SARJA 6 yhteistulos Petri Mäki 19 203 202 233 156 212 171 1177 tulos + tas 222 221 252 175 231 190 1291 Helvi Mäkipää 11 141 176 213 191 191 183

Lisätiedot

PERINNEASE SM 2014 SANTAHAMINA Lauantai 24.5.2014 klo 10-12 Pistoolirata Pistoolin kouluammunta

PERINNEASE SM 2014 SANTAHAMINA Lauantai 24.5.2014 klo 10-12 Pistoolirata Pistoolin kouluammunta Lauantai 24.5.2014 klo 10-12 Pistoolirata Pistoolin kouluammunta 20 Smolander Åke 94 Rasku Hannu 22 Toivanen Jouni 95 Rasku Jukka 24 Soini Jukka 98 Fred Christer 25 Partanen Pentti 99 Salo Sakari 27 Ruotsalainen

Lisätiedot

IPT-HANKKEEN STRATEGIAPÄIVÄ 16.1.2014 AVAUS Rantasipi Airport Congress Center, Vantaa

IPT-HANKKEEN STRATEGIAPÄIVÄ 16.1.2014 AVAUS Rantasipi Airport Congress Center, Vantaa Integroitujen projektitoimitusten kehittäminen johtavien tilaajien ryhmähankkeena IPT-HANKKEEN STRATEGIAPÄIVÄ 16.1.2014 AVAUS Rantasipi Airport Congress Center, Vantaa Ryhmä 1 Ville Alajoki, Helsinki HKR

Lisätiedot

VALVONTAKOHTEET 23.10.2014

VALVONTAKOHTEET 23.10.2014 Listaus toiminnoista, joilla on voimassa oleva ympäristölupa, muu ympäristölainsäädännön mukainen lupa tai ilmoitus tai toiminta on ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan lupavelvollinen Toiminnanharjoittaja

Lisätiedot

Markkinoinnin tila 2010 -kyselytutkimuksen satoa. StratMark-kesäbrunssi 17.6.2010 Johanna Frösén

Markkinoinnin tila 2010 -kyselytutkimuksen satoa. StratMark-kesäbrunssi 17.6.2010 Johanna Frösén Markkinoinnin tila 2010 -kyselytutkimuksen satoa StratMark-kesäbrunssi 17.6.2010 Johanna Frösén Markkinoinnin tila -kyselytutkimus Tavoitteena laaja yleiskuva suomalaisen markkinoinnin tilasta ja kehityksestä

Lisätiedot

SUOMEN KÄDENVÄÄNTÖLIITTO RY SUOMEN MESTARUUSKILPAILUT 2014 LAUANTAI 10.5.2014, RAAHE Osallistujia: 76

SUOMEN KÄDENVÄÄNTÖLIITTO RY SUOMEN MESTARUUSKILPAILUT 2014 LAUANTAI 10.5.2014, RAAHE Osallistujia: 76 SUOMEN KÄDENVÄÄNTÖLIITTO RY SUOMEN MESTARUUSKILPAILUT 2014 LAUANTAI 10.5.2014, RAAHE Osallistujia: 76 Miehet Noviisi -80kg Oikea 1 Niko Eerola TKT-Nääsvääntö, Tampere 10 2 Jani Kuukasjärvi Team Pro-Am,

Lisätiedot

Puheenjohtaja Esko Lehtimäki. Varapuheenjohtaja Anne Luhtala KUNNANVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA JA VARAPUHEENJOHTAJAT

Puheenjohtaja Esko Lehtimäki. Varapuheenjohtaja Anne Luhtala KUNNANVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA JA VARAPUHEENJOHTAJAT 1 (10) TEUVAN KUNTA LUOTTAMUSTOIMIEN TÄYTTÄMINEN - Teuvan kunnanvaltuusto 19.1.2009 KUNNANVALTUUSTON VAALILAUTAKUNTA varsinaiset et Lehtimäki Esko Luhtala Anne Lilja Jukka Mäntylä Anu henkilökohtaiset

Lisätiedot

Virtain Soutu 24.5.2014 T U L O K S E T 24.5.2014 Virtain Urheilijat --------------- 16:29. Sija Nimi Seura Loppuaika Ero

Virtain Soutu 24.5.2014 T U L O K S E T 24.5.2014 Virtain Urheilijat --------------- 16:29. Sija Nimi Seura Loppuaika Ero Virtain Soutu 24.5.2014 T U L O K S E T 24.5.2014 Virtain Urheilijat --------------- 16:29 Sija Nimi Seura Loppuaika Ero Kirkkovene miehet 10 km Joukkue ================================== 1. Kuopion Soutajat

Lisätiedot

TEKNIIKAN ERIKOISAMMATTITUTKINTO

TEKNIIKAN ERIKOISAMMATTITUTKINTO TEKNIIKAN ERIKOISAMMATTITUTKINTO osaamista monialaiseen työnjohtamiseen ERIKOISAMMATTITUTKINTO Tutkintorakenne Tekniikan erikoisammattitutkinto on virallinen Opetushallituksen vahvistama erikoisammattitutkinto.

Lisätiedot

Luokka 1 Pakettiautot enintään 2000kg Ilmoittaja I-ohjaaja II-ohjaaja Rattipojat Oy Tuomas Tiusanen Kalle Rahikainen

Luokka 1 Pakettiautot enintään 2000kg Ilmoittaja I-ohjaaja II-ohjaaja Rattipojat Oy Tuomas Tiusanen Kalle Rahikainen Luokka 1 Pakettiautot enintään 2000kg I 1. 7. Rattipojat Oy Tuomas Tiusanen Kalle Rahikainen Matka: 202,94 km Nissan Primastar 2,000 13,79 6,795 3,398 1,000 Luokka 2 Kuorma-autot enintään 2500kg I 1. 9.

Lisätiedot

ITÄ-SUOMEN SOTILASLÄÄNIN RESERVILÄISTEN AMPUMAKILPAILU 6.9.2014 RISSALA. Korjatut tulokset 12.9.2014 HENKILÖKOHTAINEN KILPAILU

ITÄ-SUOMEN SOTILASLÄÄNIN RESERVILÄISTEN AMPUMAKILPAILU 6.9.2014 RISSALA. Korjatut tulokset 12.9.2014 HENKILÖKOHTAINEN KILPAILU ITÄ-SUOMEN SOTILASLÄÄNIN RESERVILÄISTEN AMPUMAKILPAILU 6.9.2014 RISSALA Korjatut tulokset 12.9.2014 HENKILÖKOHTAINEN KILPAILU # Nimi Kerho Tulos 1 Tero Toivanen KUORES 1 184 2 Jari Pihlainen IISRES 1 182

Lisätiedot

Kokonaispisteet Nro Kilpailija Yhdistys Luokka JoukkueID Tag. Kotziadimos Thomas. Waldén Jari- Pekka. Leppänen Kim Lindström Tuomo.

Kokonaispisteet Nro Kilpailija Yhdistys Luokka JoukkueID Tag. Kotziadimos Thomas. Waldén Jari- Pekka. Leppänen Kim Lindström Tuomo. Sijoitus Kilpailu % Kokonaispisteet Nro Kilpailija Yhdistys Luokka JoukkueID Tag 1 100,0000 939,2404 124 Nousiainen Lauri 2 97,6396 917,0707 127 Nurmi Seppo Karjala A 3 95,4658 896,6531 104 Manni Matti

Lisätiedot

Miten saadaan tytöt kiinnostumaan tekniikasta? Tytöt ja teknologia hanke

Miten saadaan tytöt kiinnostumaan tekniikasta? Tytöt ja teknologia hanke Miten saadaan tytöt kiinnostumaan tekniikasta? Tytöt ja teknologia hanke Janne Ahtinen, Opinto-ohjaaja Tietotekniikan ja elektroniikan koulutusohjelmat Degree Programme in Information Technology Juha Kontio,

Lisätiedot

SAKU TALVIKISAT 15.3.2013, SASTAMALA YKSILÖMATKAT

SAKU TALVIKISAT 15.3.2013, SASTAMALA YKSILÖMATKAT SAKU TALVIKISAT 15.3.2013, SASTAMALA YKSILÖMATKAT 1 Nyl 3km P 1 Kaisu Salminen Keski-Pohjanmaan koulutu 11.00.00 2 Nina Pajari Ammattiopisto Lappia 11.00.30 3 Terhi Lehtola Haapaveden ammattiopisto 11.01.00

Lisätiedot

Nuoret 14-alle 18v. 1. Mikko Saviaro 1056 g Kaamospilkki 81

Nuoret 14-alle 18v. 1. Mikko Saviaro 1056 g Kaamospilkki 81 Lapin Mestaruuspilkki 13.3.2010 Kemijärvi / Kaisanlahti Tulokset: Nuoret alle 12v. 1. Heidi Harju 780 g Ivalon Erämiehet 2. Ville Harju 287 3. Riikka Kumpula 250 Sodankylän Perhokalastajat 4. Jonna Harju

Lisätiedot

TIKKAKISA Henkilökohtainen miehet AKT Kesäpäivät 2013, Kajaani

TIKKAKISA Henkilökohtainen miehet AKT Kesäpäivät 2013, Kajaani TIKKAKISA Henkilökohtainen miehet AKT Kesäpäivät 2013, Kajaani Sijoitus Etunimi Sukunimi Joukkue Tulos 1 Seppo Lehtonen Jokilaakso 104 / 2 40 2 Kai Rimpineva Imatra 002 39 3 Matti Syvälä Tampere 005 36

Lisätiedot

Bussiin nousulista ==============

Bussiin nousulista ============== 1/6 Bussiin nousulista ============== Grp. Metallin ao. 148 r.y. Päivitetty lista 28.1.2009 Virkistysviikonloppumatka Kuusamoon 31.1. - 1.2.2009 (la-su/2 pv) "Holiday Club Kuusamon tropiikki" Bussi nro

Lisätiedot

Opinnot antavat sinulle valmiuksia toimia erilaisissa yritysten, julkishallinnon tai kolmannen sektorin asiantuntija- ja esimiestehtävissä.

Opinnot antavat sinulle valmiuksia toimia erilaisissa yritysten, julkishallinnon tai kolmannen sektorin asiantuntija- ja esimiestehtävissä. OPETUSSUUNNITELMA, johtaminen ja liiketoimintaosaaminen Liiketalouden ylempi ammattikorkeakoulututkinto antaa sinulle vankan kehittämisosaamisen. Syvennät johtamisen ja liiketoiminnan eri osa-alueiden

Lisätiedot

KATJA ANTILA KAIKKI TOIMIALAT OVAT VIHREITÄ

KATJA ANTILA KAIKKI TOIMIALAT OVAT VIHREITÄ KATJA ANTILA KAIKKI TOIMIALAT OVAT VIHREITÄ Talentum Helsinki 2010 Copyright 2010 Talentum Media Oy ja tekijä Kansi: Lapine Oy Sivunvalmistus: NotePad Ay, www.notepad.fi ISBN 978-952-14-1457-2 Kariston

Lisätiedot

Toistokarsinta. Maksimikarsinta. Naiset. Sivu 1. Alle 60. Vera Pesonen 1971 Minna Aarnipuro 1980 Laura Tuurala 1983 Mervi Korkeasaari 1972.

Toistokarsinta. Maksimikarsinta. Naiset. Sivu 1. Alle 60. Vera Pesonen 1971 Minna Aarnipuro 1980 Laura Tuurala 1983 Mervi Korkeasaari 1972. Toistokarsinta Naiset Alle 60 Vera Pesonen 1971 Minna Aarnipuro 1980 Laura Tuurala 1983 Mervi Korkeasaari 1972 Alle 70 Annastiina Rajaniemi 1985 Yli 80 Tarja Perälä 1968 Maksimikarsinta Alle 60 Satu Raappana

Lisätiedot

edellisestä kuukaudesta

edellisestä kuukaudesta Päivitetty 31.10.2008 A-osake Muutos edellisestä kuukaudesta B-osake Muutos edellisestä kuukaudesta B-uudet Muutos edellisestä kuukaudesta Osakkeiden määrä Osuus Osuus äänistä 1 Koskenkorva Matti Olavi

Lisätiedot

Tuotantotalous. - Menestyjän valinta

Tuotantotalous. - Menestyjän valinta Tuotantotalous - Menestyjän valinta Sisältö Oulun yliopisto ja tekniikan opiskelu Mikä ihmeen tuotantotalous? Tutalainen työelämässä Opiskelu tutalla Opiskelun ohessa Miten haen? Yhteystiedot Oulun yliopisto

Lisätiedot

Insinöörikoulutuksen tulevaisuus työelämän kehittymisen näkökulmasta. Wiipurista Kotkaan 250 vuotta tekniikan ja merenkulun koulutusta 16.10.

Insinöörikoulutuksen tulevaisuus työelämän kehittymisen näkökulmasta. Wiipurista Kotkaan 250 vuotta tekniikan ja merenkulun koulutusta 16.10. Insinöörikoulutuksen tulevaisuus työelämän kehittymisen näkökulmasta Wiipurista Kotkaan 250 vuotta tekniikan ja merenkulun koulutusta 16.10.2008 2 Tutkintojen sisällöistä ja tavoitteista (A352/2003): Ammattikorkeakoulututkinnot

Lisätiedot

A-mestaruus. B-mestaruus

A-mestaruus. B-mestaruus Porin Keilailuliitto Porin Keilahalli RKL:n keilailumestaruus henkilökohtaiset mestaruudet, miehet ja naiset, 6 sarjaa eu 12.04.2010-02.05.2010 Valvoja:RKM Pori (Porin Rakennusmestariyhdistys ry) A-mestaruus

Lisätiedot

Stormin Avoin Teräsmieskisa

Stormin Avoin Teräsmieskisa Miehet yleinen 1. 49 Vastaranta, Mikko TriStadi 00:04:26 00:36:04 00:52:18 +00:00:00 2. 31 Lampainen, Markus Turun 00:04:42 00:36:36 00:53:54 +00:01:36 Urheiluliitto 3. 23 Ruotinen, Jukka Rekolan Raikas00:04:39

Lisätiedot

Onko sinulla hyvinvointialan yritys tai oletko suunnittelemas sa yrityksen perustamista? Kiinnostaako liiketoiminnan vastuul li suus?

Onko sinulla hyvinvointialan yritys tai oletko suunnittelemas sa yrityksen perustamista? Kiinnostaako liiketoiminnan vastuul li suus? Lykky Onko sinulla hyvinvointialan yritys tai oletko suunnittelemas sa yrityksen perustamista? Kiinnostaako liiketoiminnan vastuul li suus? Oulun seudun ammattikorkeakoulun (Oamk) Sosiaali- ja terveysalan

Lisätiedot

Liiketalouden koulutusohjelma (L803SNA, L803SNB) orientaatioviikon ohjelma 26.8. 30.8.2013

Liiketalouden koulutusohjelma (L803SNA, L803SNB) orientaatioviikon ohjelma 26.8. 30.8.2013 7.6.2013 / S T-K Liiketalouden koulutusohjelma (L803SNA, L803SNB) Maanantai 26.8.2013 Tutustumista MAMKiin, Kasarmin kampukseen ja ryhmäläisiin 10.00 11.00 A, B Ilmoittautuminen, opiskeluaineistojen jako

Lisätiedot

Kuopion Keilailuliitto 06.07.2016 Rauhalahti Bowling

Kuopion Keilailuliitto 06.07.2016 Rauhalahti Bowling Sivu 1 1. Sami Päiväniemi Veljmiehet 742 (3) + 732 (3) 1474 (6) 2. Samuli Haverinen Veljmiehet 750 (54) + 681 (54) 1431 (108) 3. Joonas Jehkinen Mainarit 719 (0) + 702 (0) 1421 (0) 4. Tomas Käyhkö Mainarit

Lisätiedot

PORKVU. TPU Turku - 4-6. Tampere. Riihimäki - 3-1. Vanginvartijat - 8-1 - 2-2. Tampere - 3-6 - 2-2 - 7-1. Tampere - 3-7. Riihimäki.

PORKVU. TPU Turku - 4-6. Tampere. Riihimäki - 3-1. Vanginvartijat - 8-1 - 2-2. Tampere - 3-6 - 2-2 - 7-1. Tampere - 3-7. Riihimäki. OTTELUT 11.2.2016 Jääkiekko 9. Viranomaisturnaus Ottelu Päiväys Klo Kotijoukkue Vierasjoukkue LOHKO A 5 10.2.2016 08:00 PORKVU - TPU Turku 0-10 6 10.2.2016 09:00 7 10.2.2016 10:00 Vanginvartijat PORKVU

Lisätiedot

Oppivat organisaatiot ja tiimityö (3 op) - Tampere

Oppivat organisaatiot ja tiimityö (3 op) - Tampere Oppivat organisaatiot ja tiimityö (3 op) - Tampere Opintojaksolla tutustutaan nykyaikaisen, joustavan, oppivana organisaationa toimivan työyhteisön tunnusmerkkeihin ja toimintaperiaatteisiin. Samalla opitaan

Lisätiedot

Lauritsalan uusi koulu Päivämäärä 15.7.2014 Kokonaissuunnittelutarjousvertailu

Lauritsalan uusi koulu Päivämäärä 15.7.2014 Kokonaissuunnittelutarjousvertailu Lauritsalan uusi koulu Päivämäärä 15.7.2014 Kokonaissuunnittelutarjousvertailu Arkkitehtuura Oy Pääsuunnittelija arkkiteht SAFA Jarmo Sulonen, pätevyys ja kokemus hankkeeseen riittäviä Arkkitehtisuunnittelu

Lisätiedot

Finlandia-talo 11.2.2016 m/s Baltic Queen 11.-12.2.2016

Finlandia-talo 11.2.2016 m/s Baltic Queen 11.-12.2.2016 Finlandia-talo 11.2.2016 m/s Baltic Queen 11.-12.2.2016 Tarjoamme sinulle arvokkaimmat kontaktit LOGY Conference on johtava logistiikka- ja hankinta-alan kohtaamispaikka Pohjois-Euroopassa. Kontaktifoorumi

Lisätiedot

Eräluettelo IOP SM 2015

Eräluettelo IOP SM 2015 Eräluettelo IOP SM 2015 Erä 1 klo 11 00, II osa klo 11 40, joht. Torikka, tulkkaa Huhtamäki, kirjaa Lamberg A 1.Sorri Tarja SA N A2. Sand Marju, SUA N A3. Niemi Heli IU N A4. Wolkoff Olga ESA N A5. Kivistö

Lisätiedot