ROMANILÄHETYSLEHTI N:O

Transkriptio

1 ROMANILÄHETYSLEHTI N:O 5/2006 3,50 euroa Miten perhe voi? Romanijuhlia Vihtavuorella jo 50 vuoden ajan LAPPI KRISTUKSELLE! Kolmen kuukauden kotilähetysjakso Lapissa. Tapio Annala: NYT ON EVANKELIUMIN AIKA Polttopisteessä Pohjois-Savo POLTTOPISTEESSÄ POHJOIS-SAVO

2 Pääkirjoitus Tässä numerossa SISäLLyS NRo Jaksamme yhdessä 4 Miten perhe voi? 7 YLISTÄKÄÄ HERRAA VANHAT JA NUORET! Romanikulttuurissa arvostetaan ja kunnioitetaan vanhuksia. Vanhuksilla on aina ollut oma arvokas asemansa. Hieno asia, mutta kunpa tänään tuo arvostus olisi avointa, aitoa kanssaelämistä ja välittämistä. Jospa eri sukupolvet voisivat nähdä ne voimavarat mitä heillä on ja miten niillä voisi toisiaan täydentää. Liian pian lokeroidutaan ja sanotaan, että tämä juttu on vain nuorille ja tämä vain vanhoille. Emmekö voisi ymmärtää eri sukupolvien antamien näkökulmien ja mielipiteitten voimavaroja. Ylistäkää Herraa, kuninkaat ja kansat, ruhtinaat ja kaikki maan mahtimiehet, nuorukaiset ja neidot, vanhat ja nuoret! (Ps.148:11-12) Psalmin kirjoittaja ymmärsi, että myös Jumala haluaa, että vanhat ja nuoret yhdessä ylistävät ja palvovat Häntä. Uskon, että tämän päivän ongelma oli osittainen ongelma myös silloin. Nuoret eivät aina ymmärtäneet vanhuksia ja päinvastoin. Kuitenkin Jumalalle on erittäin tärkeää, että vanhat ja nuoret yhdessä Jumalalle vanhojen ja nuorten yhteys on niin tärkeää, että Hän lupaa tehdä jotain asian hyväksi. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen (Mal. 4:6) Tämä eri sukupolvien välinen kuilu näkyy myös perheissä. Kyösti Florin tuo artikkelissaan: Miten perhe voi?, esille joitain tämän päivän ongelmia. Miten kasvatan lastani oikein? Miten ymmärrän lastani ja hänen maailmaansa? Kuinka tulen toimeen vuotiaan tyttäreni tai poikani kanssa? Miten meidän perhe ja suhteet voivat? Tässä on esitetty vain jokunen perheiden ja sukupolvien välisistä ongelmista. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan ole ratkaisua vailla, kun annamme Jumalan Pyhälle Hengelle valtuudet muuttaa ja muokata meitä - niin vanhoja kuin nuoria. Jos annamme tämän ratkaisevan luvan, niin hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen Rainer Lindeman PAARKAVEN RAIJES PHURANE TA TERNE! Aro romano kultures dena pattia phurane komujenge. Phure komujen hin alti aa tas iego fuortuno veera. Rankano saaka, bi ka douva veera aa elas akadiives phirime, hortto d etanoaa iba. Ke froo laagi hlehtagotßangi vojuvenas te dikken doola d oralibi, so leen hin ta sar doolenna vojuvaha te phertaven vauren. Jakke hastes komuja d ana lengo iego stedi ta phennena, te dauva saaka hin endo ternenge ta dauva hin phuranenge. Naako ame vojuvahas te hajuven froo laagi hlehtago tßangengo tenkibongo d oralibi. Den pattia Raijeske, raad i ta folki, ta saare themmesko bared eene, terne tßaave ta tßaija, phurane ta terne! (Ps. 148:11-12) Psalmengo ranniboskiiro hajudiilo, te niina Deevel kammela, te phurane ta terne d etanes paarkavenas ta denas pattia Leske. Me passaa, te akadiivesko problemos sas iek problemos niina tala tiiji. Terne na alti hajude phuranen naaka phurane ternen. Endo Deeveleske hin hortto fuortuno, te phurane ta terne d etanes... Deeveleske phuranengo ta ternengo d etiba hin jakke fuortuno, te Jou lovila te jelpavel aro dai butti. Ta jou avela te risavel pappales daadengo d iije kentengo ring ta kengengo dziije lengo daadengo ring... (Mal. 4:6) Dauva froo laagi hlehtagotßangengo ma kar aani, dissula niina huupengo ma kar. Kyösti Florin aanela aro lesko ranniba: So unjula huupake?, kutti akadiivesko probleemi. Sar me barjavaa mo kentos horttas? Sar me goodjavaa mo kentos ta lesko boliba? Sar me d iivaa latßes mo de odui elle de o ou phurano tßaaveha ta tßaijaha? So amengo huupenge unjula? Dai hin kaan sikade endo kutti huupengo ta hlehtagotßangengo ma kurno problema. Dala problema na endo aa ena uutan svaariba, ka tu deha Deevelesko Kurko Onnoske lova te tßalavel meen jakkes ternen ta phuranen. Ke ame daha dauva iekto lova, jakkes jou avela te risavel pappales daadengo d iije kentengo ring, ta kentengo d iije lengo daadengo ring Rainer Lindeman risiba/käännös: Tuula Åkerlund 28 Kristillinen romanityön lehti Ilmestyy 5 kertaa vuodessa 42. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja: Elämä ja Valo ry. Päätoimittaja: Rainer Lindeman info@elamajavalo.fi Toimitussihteeri: Jukka Mäkinen jukka.makinen@kponetti.net 32 Julkaisumateriaali: Elämä ja Valo lehti PL HUIttINEN info@elamajavalo.fi 18 Pankkiyhteys ja lahjoitukset: Nordea Postgiro (Ruotsi) (lahjoituspuhelin) 30 Toimitus: tuula Åkerlund, Sari Lindeman, Jukka Mäkinen, Valfrid Åkerlund ja Rainer Lindeman Taitto/Kuvien käsittely: GRaFIMUS OY/Valfrid Åkerlund ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset: taisto Lindeman info@elamajavalo.fi kts. palvelukortti s. 36 Haasteena Itä-Euroopan romanit 8 Rony Baltzar mukana Valkovenäjän leirillä 9 Lähetystyön uudet kasvot 10 Raamattukoulu 12 Tullaan tutuiksi 14 Kyllä lapset tietää Nyt on evankeliumin aika! 18 Jasmin Nyman 21 Huumekahleista vapautunut Janne Kesseli 22 Romanien historiaa osa 5 24 Lappi Kristukselle! 26 Kurikkalalaiset Keväänrannat 28 Valo syttyi pimeyden keskelle Vaasan lääninvankilassa 30 Romanijuhlia Vihtavuorella jo 50 vuoden ajan 32 Tilaushinnat: Kestotilaus, Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Kestotilaus, muut maat 27,00 euroa Vuositilaus, (5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 27,00 euroa Vuositilaus, muut maat 29,00 euroa Lahjatilaus, ((5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Lahjatilaus, muut maat 27,00 euroa ISSN X Painopaikka: PK-Paino Oy, tampere 2 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/2006 3

3 TEKSTI: JuKKA MäKINEN VALoKuVAT: RAINER JA TAISTo LINdEMAN Kurikkalainen Viljo R. Koivisto: Jumala lohduttaa ja lupaa, että Tällä hetkellä Viljo toimii ähtärin helluntaiseurakunnan pastorina. JAKSAMME YHDESSÄ Elämä ja Valo ry:n hallituksen puheenjohtaja, Viljo R. Koivisto, asuu Kurikassa ja sieltä hän on kotoisinkin. Tosin, niin kuin monelle muullekin romanille, Ruotsi on tullut hänelle tutuksi. Jopa niin tutuksi, että aikoinaan hän palasi Suomeen hyvin vastahakoisesti. Viljon tausta on hyvin hengellinen, sillä jo ennen hänen uskonratkaisuaan sekä vanhemmat että kaikki sisarukset kulkivat uskontiellä. Asiat hän siis tiesi, mutta pysytteli niistä erossa. Viljo R. Koivisto hymähtää ja toteaa olleensa tässä kohtaa sukunsa musta lammas. Mustasta lampaasta tuli valkoinen vasta, kun hän oli 31 vuotias. Vanhemmat muuttivat aikanaan Ruotsiin ja minä heidän mukanaan. Elin Ruotsissa kaiken kaikkiaan 25 vuotta ja kotiuduin sinne hyvin. Siellä, Tukholman esikaupunkialueella, tulin sitten uskoonkin. Siihen asti olin vähän lapsellisesti luottanut siihen, että olen hyvä suustani. Niin monta kertaa olin puhunut itseni sisään kapakkaan, vaikka portsari olisi kuinka pistänyt vastaan. Ajattelin, että minähän puhun vaikka Pietarin pään ympäri sitten kerran, kun joudun vastaamaan elämästäni. Jossain vaiheessa Viljo teki päätöksen, että hän ei enää mene mukaan minnekään hengelliseen kokoukseen, tai ylipäätään paikkaan, jossa julistetaan Jumalan Sanaa. Se oli sunnuntai-ilta, kun tein tuon päätöksen. Enkä yhtään tiennyt, että vaimo oli luvannut meille kotiin kokouksen tiistai- illaksi. Viljo ei kehdannut lähteä omille teilleen, vaan jäi kuuntelemaan laulua ja Sanan julistusta. Yhtäkkiä tajusin, että Jumalalla on tarkoitus minun elämälleni. Sen jälkeen odotin kokouksen loppua kiihkeästi, koska tiesin silloin kysyttävän, haluaisiko joku antaa elämänsä Herralle Viljo R. Koivisto oli Märstassa pidetyssä kotikokouksessa ainoa uskosta osaston. Kun hän sitten ilmaisi halunsa lähteä Jeesus tielle, muu väki oli ihmeissään. Kukaan ei ollut enää jaksanut uskoa, että Viljo tekisi lopultakin ratkaisun Jumalan puoleen. Polvistuin oman olohuoneeni pöydän ääreen, ja minun syntini julistettiin anteeksi. Koin valtavan riemun ja ilon. Saman tien sisimpääni laskettiin voimakas tietoisuus siitä, että Jumala haluaa minut valtakuntansa työhön. Halu palvella Sitä kutsua hän alkoi toteuttaa kaikin mahdollisin tavoin, ensin Upplands Väsbyssä ja sitten myöhemmin Kurikassa. Sisimmässään hänellä oli voimakas halu seurata sitä esimerkkiä, jonka Kristus omalla elämällään antoi. Sen mukaan mies halusi palvella. Siivosin rukoushuoneella, toimin vahtimestarina ja sananjulistuksessakin olin mukana. Kokeilin kaikkea ja halusin olla kaikessa mukana. Samalla tavalla toimin vieläkin, uskonelämäni alkuajoilta lähtien sisimmässäni on ollut tällainen halu. En odota kunniaa ihmisiltä, vaan haluan vain palvella Jumalaa ja Jumalan voiman avulla ihmisiä. Viljo tuli uskoon vuonna 1991, ja jo kahta vuotta myöhemmin hän muutti perheineen takaisin Pohjanmaalle. Siihen asti, kun muuttoauton ovet lyötiin kiinni, hän sanoi joka päivä, että ei ikinä muuttaisi Suomeen. Niin ruotsalaistunut hän oli. Tajusin kuitenkin Jumalan suunnitelmissa olevan minun Suomeen muuttoni, joten ei auttanut kuin antaa periksi. Ruotsi ja Suomi ovat hyvin erilaiset maat romanin elää, niin hengellisesti kuin muutenkin. Vaikka muutin takaisin seudulle, josta olin kotoisin ja kasvanut, kävin lävitse kulttuurishokin. Viljo on ollut todella aktiivinen seurakunnan toiminnassa. Monen muun työn ohessa hän on toiminut Elämä ja Valo 4 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/2006 5

4 -yhdistyksen telttamestarina, hänet on siunattu evankeliumin työhön ja jo vuosia hän on palvellut Kurikan helluntaiseurakunnan vanhimmistossa. Jumalan huolenpito, sairaudenkin keskellä Viljo hämmästelee, miten ihmiset voivat luulla, että uskoon tultaessa menetetään jotain todellista. Mies vakuuttaa, että hän ei ainakaan ole joutunut luopumaan mistään. Päinvastoin hän on saanut Jumalalta äärettömän paljon. Jos en olisi kulkenut näitä vuosia Jeesuksen kanssa, olisin jäänyt paljosta paitsi. Jumalan huolenpito on ollut todella ihmeellistä kaikissa asioissa. Koivisto sairastaa aggressiivista nivelreumaa, jota ei ole saatu kunnolla kuriin millään lääkityksellä. Viimeisen puolentoista vuoden ajan tauti on ollut jollakin tavalla hallinnassa, mutta silti se etenee vääjäämättömästi koko ajan. Sairaus vääntelee niveliä, ja ne menettävät hitaasti toimintakykynsä. Minulla on monia esirukoilijoita ja olen siitä hyvin kiitollinen. Rukousten ansiosta olen pystynyt sairauden keskellä elämään lähes normaalisti. Muutamia vuosia sitten ei olisi tullut kysymykseenkään, että olisin kyennyt toimimaan Elämä ja Valon teltalla telttamestarina. Nyt pystyn lyömään maahan muutaman vaarnankin ja ottamaan muutenkin osaa teltan pystytykseen. Tämä ei tarkoita sitä, että Viljon jokainen päivä olisi yhtä hyvä. Kerrankin tulehdus vaivasi puolitoista viikkoa Telttatyössä muodostuu erittäin syviä ystävyyssuhteita. Kuvassa Allan Svart (vas.), Viljo R. Koivisto ja Taisto Lindeman. yhtäjaksoisesti rankoista lääkityksistä huolimatta. Olin kiukkuinen, väsynyt ja masentunut. Vain vaivoin jaksoin raahautua seurakuntaan tiistai-illan kokoukseen. Kun illan vetäjä pyysi seurakuntalaisia Jumala on kutsunut Viljon julistamaan ilosanomaa. nousemaan ylös ja ylistämään, minun sisimpäni nousi kapinaan. Ajattelin, että minulla ollut mitään syytä kiitokseen saati sitten ylistykseen. Nousin kuitenkin muiden kanssa seisomaan, niin kuin hyvät helluntaitavat edellyttävät. Siinä vaiheessa yksi vanhimmistoveljistä tuli miehen luokse, laski kätensä hänen olkapäilleen ja siunasi hänet. Hämmästyksekseen Koivisto huomasi, että kivut ja säryt eivät enää vaivanneet. Seuraavan yön hän nukkui pitkästä aikaa kunnolla, aina aamuun asti. Koin saaneeni lepohetken kipujen keskellä, sen avulla jaksoin taas kappaleen matkaa. Se oli ensimmäinen tällainen kokemus, mutta se ei ole jäänyt ainoaksi. Kun minä tuskissani valitan, etten jaksa enää, Jumala lohduttaa ja lupaa, että me jaksamme yhdessä. Näin on menty eteenpäin päivä kerrallaan. n Romaniperheiden keskeisimmät kysymykset, koskien lasten kasvatusta ja perheen sisäistä hyvinvointia ovat tänä päivänä mm: l Miten kasvatan lastani oikein? l Miten ymmärrän lastani ja hänen maailmaansa? l Kuinka tulen toimeen vuotiaan tyttäreni tai poikani kanssa? l Miten meidän perhe ja suhteet voivat? Kentän äänen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että romaniperheet tarvitsevat tukea elämän arkeen nykytilanteessa kahdella tasolla ja nämä ovat: 1. Vanhemmuuden tukeminen 2. Perheen sisäiset suhteet ja yhteinen hyvinvointi Miten tukea romaniperheitä? Kysymys kuuluu olisiko tilaa perhettä ja vanhemmuutta tukevalle opetukselle? Opetukselle, joka pyrkisi toimimaan ruohonjuuritasolla ja arkipäivän keskellä. Jossa etsittäisiin yhdessä rakentavia ja toimivia ohjeita, neuvoja ja vertaistukea perheen hyvinvointiin ja lasten kasvatukseen. Perhe turom MITEN perhe voi? Romanit työelämään -hanke on Euroopan Sosiaalirahaston rahoittama ja Jyväskylän kaupungin hallinnoima Equal -hanke Jyväskylässä. Projektin yhtenä osana on toteutettu ja toteutetaan Turom, tuki romanille -koulutusta. Turom-koulutus pitää sisällään VOIMAVAROJA PERHE- ELÄMÄÄN osuuden. Tästä koulutusosasta on tarkoitus kehittää Perhe Turom -koulutus, jonka avulla halutaan tukea ja parantaa mm. vanhemmuutta ja romaniperheiden yleistä hyvinvointia. PERHE TUROMIN ALUSTAVA OPETUSSISÄLTÖ Voimavaroja perhe-elämään - opetustavoitteet l Rohkaista sitoutumaan vanhemmuuteen l Löytää keinoja rikastuttaa perheen ydinsuhdetta l Auttaa vanhempia löytämään oma paikkansa ja tehtävänsä perheessä l Antaa perusvalmiuksia tukea lasta eri kasvuvaiheissa. l Saada perusohjeet kodin ja koulun yhteistyöhön sekä lapsen koulunkäynnin tukemiseen l Läpikäydä huume, päihdevalistusinfo sekä ja kuinka varjelen lastani huumeilta -info VOIMAVAROJA PERHE- ELÄMÄÄN - SISÄLTÖ l Sitoutuminen vanhemmuuteen l Voimavaroja keskinäiseen suhteeseen l Tehtävien ja roolien merkitys perhe-elämän parantamisessa l Lapsen lapsuuden varjelu l Lapsen ainutlaatuisuus l Läsnäolon taito l Rakkautta ja rajoja l Murrosikäinen perheessä l Yhteistyö koulun ja kodin välillä l Lapsen tukeminen esikouluun, kouluun, ammattiin ja työhön l Kuinka suojella lasta huumeilta ja päihteiltä Kyösti Florin Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/2006

5 Yhdelle vähimmistä -työtä jo noin 20 vuotta TEKSTI: JuKKA MäKINEN & RAINER LINdEMAN KuVAT: VEIKKo HEKKALAN MATKA-ALBuMI Yhdelle vähimmistä työ lähti pienestä liikkeelle. Jälkeenpäin on saatu nähdä, että se ei ollut sattumaa, vaan Jumalan käsi on ollut alusta asti mukana. Joskus 1980-luvun puolivälissä Veikko Hekkala oli linja-automatkalla Leningradiin yhdessä Armas Baltzarin ja Juhani Valentinin kanssa. Matkan aikana he pohtivat romanien tilannetta silloisessa Neuvostoliitossa. Noista ajatuksista lähti liikkeelle Jumalan siunaama työ, joka on saanut kantaa hyvää hedelmää. Pasikan kylä sijaitsee Ukrainassa, Karpaatein alueella, aivan Unkarin rajan läheisyyttä. Pasikan kylässä asuu sekä valtaväestön edustajia että romaneja. Romanitalouksia kylässä on noin 50, joissa asuu yhteensä noin 300 romaania. Heistä 40 kuuluu paikalliseen seurakuntaan. Romanit ovat sijoittuneet Pasikan kylän laitamille, vuoren rinteille. Olenkin sanonut, että Taivaan Haasteena Itä-Euroopan romanit isä on köyhyyden ja kurjuuden voittamiseksi antanut heille kauniin luonnon ympärilleen, jotta he jaksaisivat, sanoo Veikko Hekkala. Työtä Pasikan kylässä on Yhdelle vähimmistä työn kautta tehty jo vuosia. Muistan, kun reilut 10 vuotta sitten saimme viettää kylällä erikoisen sunnuntain. Autoilla ihmisiä kuljetettiin läheiselle joelle ja siellä vietettiin kastejuhla, muistelee Veikko. Tuossa kastejuhlassa kastettiinkin 30 uskoon tullutta ja siinä oli jo aihetta seurakunnan perustamiseen. Seurakuntaa tuossa kylässä ei vielä ollut, joten sen perustaminen syntyi tarpeesta. Tämä perustamiskokous kesti pitkään ja se päättyi yhteiseen ehtoollisen viettoon. Veikko yhdessä alueen piispan sekä Poroskovon seurakunnan työntekijän kanssa siunasivat uuden seurakunnan paimeneksi Vasili Kanalosin. Vasili oli aiemmin toiminut Poroskovon seurakunnassa toisena työntekijä, joten hänellä oli seurakuntatyöstä kokemusta. Uudella seurakunnalla ei tietenkään ollut aluksi omaa rukoushuonetta ja ajan myötä myös se tuli ajankohtaiseksi. Seurakuntalaiset alkoivat innolla rakentaa omaa rukoushuonetta Vasilin johdolla. Myös Fida oli työssä mukana mukavalla raha-avustuksella. Tänä päivänä siellä on toimiva rukoushuone seurakunnalla. Ihminen täytyy huomioida kokonaisuutena Pasikan kylä on tyypillinen Karpaattialueen kylä. Siellä olosuhteet ovat suomalaisen mittapuun mukaan köyhät ja kurjat. Kuitenkin Jumalan armo on saanut vallata tuota kylää. Eihän kaikki ole tehneet ratkaisua Jumalan puoleen, mutta kiitettävän monet ovat saaneet avun Jumalalta. Ei välttämättä ulkoisiin olosuhteisiin, mutta sisäinen maailma on muuttunut ja täyttynyt Jumalan Hengellä. Kylässä on tänään säännöllinen seurakunnan toiminta, jossa otetaan huomioon sekä nuoret että vanhat. Yhdelle vähimmistä työ pyrkii huomioimaan ihmisen kokonaistarpeet. Jos Jumala suo, tulemme syksyyn mennessä rakentamaan köyhälle leskelle talon. Rahoja projektiin ei vielä ole, mutta uskomme onnistuvamme siinä, kertoo Veikko. Tällaista toimintaa Yhdelle vähimmistä työ on tehnyt ennenkin, paikallisin voimin ja vähin äänin. Nälkä Karpaateilla asuvien romanien arkipäivää Pasikan kylässä asuu myös Volotja -niminen mies, joka on ollut voimakkaasti Rony Baltzar mukana Valkovenäjän nuorten leirillä Heinäkuussa 2006 matkusti Yhdelle vähimmistä työn merkeissä muutaman hengen muodostama ryhmä Valkovenäjälle, Moser nimiseen kaupunkiin. Tarkoituksena oli tutustua paikalliseen leirityöhön ja olla apuna, missä sitten tarvittaisiinkin. Ryhmän nuorimmainen oli 17-vuotias Rony mukana seurakunnan vastuutehtävissä. Hän asuu aivan rukoushuoneen vieressä. Uskon, että hänestä Jumala kasvattaa pian seurakunnan pastoria, koska Vasilin aika tulee tulevaisuudessa enemmän kulumaan Ukrainan Elämä ja Valo ry:n johdossa. Meillä Suomessa asiat ovat niin hyvin, että emme välttämättä ymmärrä loppuun asti toisten hätää. Muistan erään kerran kun tulimme tuohon kylään, niin me kohtasimme järkyttävän tilanteen. Saimme kuulla, että Volotja perheineen olivat olleet kolme Baltzar, joka näin pääsi ensimmäiselle Valkovenäjällä järjestetylle romaninuorten leirille. Matka oli pitkä, ensin laivalla Helsingistä Tallinnaan ja siitä maanteitä pitkin eteenpäin. Kilometrejä kertyi auton matkamittariin kaiken kaikkiaan Suomalaisten lisäksi leirille kokoontui parikymmentä romaninuorta eri puolilta Valkovenäjää. Lähdin hiukan sillä mielellä mukaan, että josko tämä voisi olla sellaista työtä, jota Jumala on minulle varannut. Vaikeinta nuorelle miehelle oli kuumuus, varjossa lämpötila kohosi välillä päivää ilman ruokaa. Nämä tilanteet ovat tuossa kylässä ja muuallakin arkipäivää, jonka kanssa he joutuvat elämään, kertoo Veikko. Tällaisia kyliä Ukrainassa on satoja erisuuruisia. Toiset kylät koostuvat pelkästään romaneista, toisissa taas on myös valtaväestön edustajia. Työtä on paljon ja sitä ei voi tehdä pikaisesti. Luotamme Jumalaan, että hän ohjaa ja johdattaa meitä oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Olemme täysin riippuvaisia Jumalan armosta, kiteyttää Yhdelle vähimmistä työn koordinaattori Veikko Hekkala. n lähes neljäänkymmeneen asteeseen. Myös ulkoiset olosuhteet olivat heikommat kuin mihin Roni oli tottunut. Ajoittain oli puutetta jopa puhtaasta vedestä. Jossakin vaiheessa olisin antanut vaikka kymmenen euroa pienestä vesipullosta. Kokonaisuutena nuori mies kuitenkin koki matkan hyvänä ja hengellisesti kasvattavana. Parasta olivat iltahetket, kun istuttiin yhdessä nuotion ääressä. Laulettiin, juteltiin ja rukoiltiin. Siinä sain kokea todellista hengen yhteyttä. n 8 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/2006 9

6 Lähetystyön uudet kasvot Lähetystyössä tekemisestä tukemiseen Raili ja Jukka Harjula olivat kuluvan vuoden elokuussa Toivakan leirikeskuksessa opettamassa terveysevankeliointia eli CHE-menetelmää Yhdelle vähimmistä työn työntekijöille ja muille asiasta kiinnostuneille. Idea koulutustapahtuman järjestämiseen oli tullut Yhdelle vähimmistä -työn johtajalta, Veikko Hekkalalta. Hän oli vähän aikaisemmin osallistunut Fidan työntekijöilleen järjestämään vastaavanlaiseen tapahtumaan. Hekkala koki, että tällainen kurssi antaisi romanityöhön sekä ulkomailla että Suomessa lisää työkaluja. Ajatus otettiin kentällä myönteisesti vastaan, ja niin Toivakkaan kokoontui Harjuloita kuulemaan kolmisenkymmentä henkeä. Teksti: Jukka Mäkinen Kuvat: Rainer Lindeman ja Tino Varjola Jukka ja Raili Harjula lähtivät aikoinaan perinteiseen lähetystyöhön Kenian pohjoisosiin. Jukka, joka on koulutukseltaan lääkäri, alkoi hoitaa potilaita hyvin alkeellisissa oloissa. Monia silmäleikkauksiakin tehtiin ulkona puun varjossa. Samalla hän koulutti paikalla olevien suomalaisten sairaanhoitajien rinnalle paikallisia hoitajia. Tulokset olivat hyviä, ihmiset saivat lääketieteellistä apua ja evankeliumi meni voittoisasti eteenpäin. Oli kuitenkin asia, joka sai Harjulat mietteliäiksi. Vaikka työtä tehtiin kuinka paljon tahansa, se ei vähentynyt ollenkaan. Pettymys oli melkoinen, kun he tajusivat, että klinikan vieressä sijaitsevan Kapeddon kylän terveydentilanne ei kaikesta huolimatta kohentunut. Evankeliumi ja auttaminen rinnakkain Jukka Harjula kertoo, että siinä vaiheessa heille selvisi, että kyläläiset oli Lähetystyöntekijät Raili ja Jukka Harjula. saatava ottamaan enemmän vastuuta omasta terveydenhoidostaan. Esimerkiksi erästä tautia esiintyi jatkuvasti. Sairaita kyllä hoidettiin, mutta tautia ei pystytty ehkäisemään, vaikka hyvin tiedettiin, mikä sen aiheutti.. Kyläläiset valitsivat keskustelun jälkeen keskuudestaan sopivaksi katsomansa henkilöt viikon kurssille. Kurssilla olleet jakoivat sitten oppimansa naapureilleen. Ihme tapahtui, tämän jälkeen hygienia kylällä parani huomattavasti ja samalla sairaustapaukset vähenivät lähes olemattomiin. Osa kylähoitajista tuli uskoon. Olimme kiitollisia siitä, että saimme sekä auttaa ihmisiä että tehdä varsinaista evankeliumin työtä. Silti olisimme halunneet mennä vielä pidemmälle. Olisimme toivoneet, että mitä tahansa tekisimmekin, siinä olisi ollut evankeliumi mukana. Kokonaisvaltainen ihmisen huomiointi Raili Harjula muistelee, että he ensi kerran tutustuivat terveysevankeliointiin Kiinassa. Siinä ihminen nähdään kokonaisvaltaisena, ja sen mukaan häntä pyritään auttamaan myös terveydellisesti eikä vaan hengellisesti. Terveydellä tässä tarkoitetaan sitä, että ihminen on sopusoinnussa Jumalan, luonnon, itsensä ja lähimmäisensä kanssa. Metodina on, CHE-työn opetuksia Harjulat toivat esille käytännöllisin esimerkein. Kuvassa Jukka auttaa joen yli Veikko Hekkalaa. että ensin opetetaan kyläläisten itsensä valitsemia ihmisiä, jotka sitten välittömästi alkavat viedä opetusta eteenpäin. Tämän mallin hyvä puoli on myös siinä, että näin pystytään vaikuttamaan koko yhteiskuntaan, eikä vaan joihinkin yksilöihin. Harjulat ovat Kenian vuosien jälkeen olleet monessa maassa ja näkevät, että juuri CHE- menetelmä toimii parhaiten. He painottavat kuitenkin, että sinällään mikään malli ei auta, tarvitaan jotain muutakin. Jos meillä ei ole Pyhän Hengen ohjausta, johdatusta ja apua, niin turhaksi CHE-koulutusta ongelmapuun äärellä. jää työ, toteavat Raili ja Jukka Harjula. Tällä hetkellä Harjulat asuvat Suomessa ja opettavat terveysevankeliointimallia muille suomalaisille kehitystyöjärjestöille. Samalla he kiertävät eri puolilla maailmaa kouluttaen tähän kokonaisvaltaiseen työmalliin kansallisia seurakuntia. Pyrimme myös tukemaan lähettejämme ja kumppaniseurakuntiamme. Elokuussa olemme Nepalissa, sitten Intiassa, marraskuussa Norjassa ja Suomessa, joulukuussa Lähi-idässä ja koko ensi kevät menee Etelä- Amerikan maissa. n Naisia Badlai-kylästä. CHE - Terveysevankeliointi CHE-ohjelma (Community, Health, Education/Evangelism) eli terveysevankeliointi on kehitysohjelma, jonka päätavoitteena on toteuttaa Jeesuksen käskyä evankeliumin julistamisesta ja sairaiden parantamisesta. Tämä toteutuu siten, että kohdemaan kyläläisiä koulutetaan terveysevankelistoiksi (Community Health Evangelists, CHEt), jotka puolestaan opettavat muita kyläläisiä ehkäisemään sairauksia ja parantamaan elinolosuhteitaan. Terveysevankelistat ovat tavallisia kyläläisiä, jotka työskentelevät ilman palkkaa oman kylänsä hengellistä ja aineellista hyvinvointia lisäten. Heidän koulutuksensa käsittää perinteisiä kyläkehitysaiheita kuten vesihuoltoa, sanitaatiota, maanviljelystä, ravitsemusta, lasten- ja äitiysneuvolaa, kotilääkintää ja sairauksien ehkäisemistä. Heitä opetetaan vastaamaan ihmisten sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin. Opetukseen kuuluvat myös hengelliset aiheet kuten kuinka olla varma pelastuksesta, kuinka kertoa muille Jeesuksesta, kuinka elää Jumalan yhteydessä ja kuinka johtaa raamatunlukuryhmiä. n 10 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

7 Käytämme 1 Kor. 12:8-10 mainituista armolahjoista nimitystä Pyhän Hengen armolahjat erotukseksi muista armolahjoista. Armolahjoista tärkein on iankaikkinen elämä (Room. 6:23). Toisista armolahjoista on luettelo esim. Room. 12:6-8, jossa mainitaan mm. viran hoitamisen, opettamisen ja kehottamisen lahjat. Puhumme tässä yhteydessä kuitenkin vain niistä yhdeksästä armolahjasta, jotka on lueteltu mainitsemassamme Korinttolaiskirjeen paikassa. Pyhän Hengen armolahjat ovat: viisauden sanat, tiedon sanat, usko Hengessä, terveeksi tekemisen lahjat, lahja tehdä voimallisia tekoja, profetoimisen lahja, lahja arvostella henkiä, eri kielillä puhumisen lahja ja lahja selittää kieliä. Lahja arvostella henkiä Lahja arvostella henkiä on yliluonnollinen ilmestys henkien valtakuntaan, kyky paljastaa ne ja niiden suunnitelmat sekä tuntea ihmisten mieli ja ajatus. Jeesus tunsi kirjanoppineiden ajatukset, Matt. 9:3,4. Pietari näki noita Simonin sydämeen, Apt. 8:23. Filippuksella ei näytä olleen tätä lahjaa, sillä tuskinpa hän olisi silloin kastanut mainittua teeskentelijää, Apt. 8:13. Ilman varsinaista henkilahjaakin voivat kasvaneet kristityt kyetä erottamaan pahan hyvästä, Hebr. 5:14. Kasvu tapahtuu Jumalan sanan tuntemisen ja kokemusten myötä. Onko uskovassa pahoja henkiä Voimme Raamatun opetuksen perusteella sanoa, ettei uskovassa ole pahoja henkiä, joita hänestä sitten pitäisi ajaa ulos. Paha henki ei tullut Sauliin, ennen kuin Herran Henki poistui hänestä, 1 Sam. 16:14. Daavid pelkäsi saman tapahtuvan itselleen, siksi hän rukoili, ettei Jumala ottaisi häneltä pois Pyhää Henkeä, Ps. 51:13. Riivaaja ei olisi palannut jättämäänsä huoneeseen, ellei JuHANI KARVINEN Pyhän Hengen armolahjat ja niiden toiminta se olisi tyhjä, Matt. 12: Ne pahat voimat, jotka pyrkivät esiin kristityissä, eivät ole henkiä vaan lihan tekoja, Gal. 5: Niitä ei valitettavasti voi ajaa ulos, vaan ne on kuoletettava Hengellä ja lankeemuksista on tehtävä täysi parannus, Room. 8:13. Neljä lähdettä Esimerkiksi viisautta on olemassa neljää eri lajia, neljästä eri lähteestä alkuisin olevaa: maallista, sielullista, riivaajista lähtevää tai ylhäältä tulevaa, Jaak. 3:15. Ylhäältä tuleva viisaus on Hengen antamaa, mutta joskus sitä on vaikea erottaa sielullisesta viisaudesta. Tarvitaan apuna hengen tuntemisen armolahjaa. Usein vain Jumala voi erotella toisistaan nämä kaksi lähdettä, Hebr. 4:12. Samoin on parantamisenkin laita. Sielullinen toiminta ei sinänsä ole aina pahasta, mutta sitä ei saa sekoittaa tahallisesti hengelliseen toimintaan. Kristityn perusvoitelu Kristityn perusvoitelu tarkoittaa jokaisessa kristityssä olevaa Hengen todistusta, että Jeesus on Kristus, 1 Joh. 2:27; 4:1-3 Antikristilliset voimat kieltävät tämän, ja ne tunnetaankin juuri tästä, 1 Joh. 2:22. Lopunaikana näitä vääriä Kristuksia tulee esiintymään useampia, Matt. 24:24. Mutta ne eivät voi pettää Jeesusta rakastavia kristittyjä. Hengentuntemuksen tarve nykyajassa Aikamme on täynnä ihmisten arpapelejä ja eksytyksen kavalia juonia, Ef. 4:14. Kristittyjen mielet järkkyvät monenmoisten opetusten ja ennustusten tulvassa, 2 Tim. 2:2. Meidän on syytä muistaa juuri nyt, ettei kaikki Herran nimessä puhuttu opetus ole taivaasta lähtöisin. Hedelmistään puu tunnetaan, Matt. 7: Jos kokousten pitämisen tai kasettien ja kirjojen kustantamisen päätarkoitus on rahankeruu ja ihmisten pelottelu, ei se ole Jumalasta. Pyhä Henki voi nuhdella synnistä ja kehottaa parannukseen, mutta Hänen puheessaan on aina Hyvän Paimenen ääni. Hengen antamassa sanomassa on rakkaus, armo, 1ohdutus ja hyvä toivo, 2 Tess. 2: Seurakunta tarvitsee hengentuntemisen armolahjaa kipeästi tänä aikana ja uskomme sen vaikuttavankin seurakunnissamme varjelevana tekijänä lopunajan viettelyksissä. Yksilökristityn on sen tähden turvallisinta nauttia hengelliset ateriat tuntemansa seurakunnan tutusta ruokapöydästä, varsinkin niin kauan, kunnes aistit harjaantuvat erottamaan pahan hyvästä. Kielilläpuhumisen ja kielten selittämisen lahjat Kielilläpuhuminen on käytössä olevista henkilahjoista yleisin. Tämä johtuu siitä, että kielet annetaan merkkinä henkikasteen yhteydessä, ja useimmille henkikastetuille kielet jäävät pysyväksi lahjaksi. Kaikille tällaisille henkilöille kielet eivät jää henkilahjaksi, siksi Paavali kirjoittaakin:...eiväthän kaikki puhu kielillä, 1 Kor. 12:30. Kielilläpuhuminen henkilahjana tai henkikasteen merkkinä ilmenee siten, että henkilö puhuu Hengen vaikutuksesta sellaista vierasta kieltä, jota hän ei muutoin osaa, Apt. 2:7,8. Nämä kielet voivat olla joko sellaisia, että joku läsnäolijoista ymmärtää, tai sellaisia, ettei kukaan niitä ymmärrä 1 Kor. 14:2. Kielilläpuhuminen on tavallisesti rukousta, huokailua ja Jumalan ylistystä, 1 Kor. 14:14,15. Tällä tavalla Henki auttaa meitä rukouksissamme, Room. 8: Tämä henkilahja on annettu pääasiassa kielillä puhujan omaa rakentumista varten, 1 Kor. 14:4. Ellei rakentumista kuitenkaan ala hitaastikaan tapahtua, me olemme kyllä saaneet Hengen, mutta Henki ei ole saanut meitä, 1 Kor. 13:1. Kielilläpuhumisen rajoituksia Koska kielet on annettu pääasiassa puhujan omaksi rakennukseksi, seuraa siitä automaattisesti myös rajoituksia, 1 Kor. 14:27,28. Kielilläpuhumista on vältettävä sellaisissa tilanteissa, joissa on läsnä uskosta tai opetuksesta osattomia, ellei kieliä samalla selitetä, 1 Kor. 14:23. Uskovien keskinäisissä opetus tilaisuuksissakin on keskityttävä kielilläpuhumisen sijasta julistuksen seuraamiseen, sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala, 1 Kor. 14:33. Voimakasääninen kielilläpuhuminen ei ole edes rukouskokousten pääsisältö. Miksi korottaa suotta ääntään, sillä Jumala ei ole huonokuuloinen. Eiväthän selittämättömät kielet ole osoitetut ihmisille vaan Herralle, 1 Kor. 14: Rajoituksista huolimatta kielilläpuhuminen on erittäin tärkeä lahja. Paavali käytti sitä innokkaasti, 1 Kor. 14:18. Lieneekö se ollut hänen voimansa ja voitelunsa salaisuus? Kielilläpuhumista ei pidä estää, mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä, 1 Kor.14:39,40. Kielten selittämisen lahja Kielten selittämisen lahja on melkein sama kuin profetia, 1 Kor. 14:5. Erona on se, että selittämistä edeltävät kielet, jotka sitten Hengen vaikutuksesta tulkitaan. Profetia ei edellytä edeltävää kielilläpuhumista. Selittäjänä voi toimia joko puhuja itse tai joku toinen tämän lahjan omaava henkilö. Paavali kehottaa kaikkia kielillä puhujia rukoilemaan selittämisen lahjaa, 1 Kor. 14:13. Tämä sen tähden, että seurakuntakin voisi rakentua kielilläpuhumisen välityksellä. Kielilläpuhuminen ja profetia voivat joskus esiintyä yhdessä kuulijoita hämmentävällä tavalla. Kun profeetta tuo sanomaansa esille kahden tai kolmen usein toistuvan kielillä puhutun sanan säestyksellä, voidaan profetiaa luulla näiden sanojen selitykseksi. Tällöin kuulijalle tulee älyllisiä vaikeuksia käsittää, kuinka muutamasta sanasta voidaan tulkita niin pitkiä sanomia. Tämä asia selittyy kuitenkin siten, että kysymys ei olekaan kielten selittämisestä vaan itsenäisestä profetiasta. LOPPUSANA Olemme edellä puhuneet Pyhän Hengen toiminnasta seurakunnassa ja yksilökristittyjen elämässä. Uskomme vakaasti, että Pyhän Hengen toiminta nykyajassa on aivan samanlaista kuin apostolien aikana. Elleivät Hengen armolahjat vaikuta kristittyjen keskuudessa, syy ei ole Jumalassa. Raamatun lupauksen mukaan me elämme nyt niitä päiviä, jolloin Henki vaikuttaa voimakkaasti maan päällä, Apt. 2: Kristittyjen tulee palavasti rukoilla armolahjoja keskuuteensa ja kunnioittaa näissäkin asioissa Hengen tahtoa, 1 Kor. 12:11. n 12 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

8 Tullaan tutuiksi 1. Nimi ja ikä? Tino Grönfors, 21v. 2. Milloin kuulit evankeliumin ensimmäisiä kertoja? En tarkalleen yksittäistä tilannetta muista, mutta pienestä asti olen kokouksissa ollut mukana, niin kuin mustalaisten lapset yleensä. Ensimmäisiä kunnon muistikuvia, että olisin käsittänyt yhtään mistä kysymys on ehkä joskus vähän alle 10-vuotiaana. 3. Miten tulit uskoon? Uskoontuloni oli nuoresta iästä huolimatta aika pitkällinen prosessi. Tunsin jo nuorena, joskus 10-vuotiaana, että minun elämäni kuuluu Jumalalle. Tiesin, että usko tulee näyttelemään minun elämässä isoa roolia, mutta silti en asioita oikein käsittänyt. Jäi vain tietoisuus syvään sydämeen, että kyllä minä vielä tulen Jumalaa palvelemaan. Uskon vahvasti että Jumala teki jo silloin nuoressa sydämessäni työtään ja asetti näkyään ja kutsumustaan, jota tänään tunnen kantavani. Meni vielä joitain vuosia aina kesään 1999 asti, jolloin elämässäni tuli tilanne, että kaiken maailmallisen houkutuksen ja ilonkin keskellä tunsin suurta tyhjyyttä elämässäni. Tiesin, että paikkani on muualla ja en tule koskaan saamaan rauhaa muualla kuin Jumalan läheisyydessä. Vaikka tiesin minne kuuluun ja mitä pitää tehdä, ihmispelko pani sellaisen esteen, että en uskaltanut julkisesti kääntyä Jumalan puoleen ja tunnustaa, että minä haluan olla uskossa. Tätä taistelua kävin elämässäni muutamia kuukausia. Sen kesän aikana koin, että nyt on minun ratkaisun hetki lähellä. Minun täytyy valita puoleni. Samalla maailma rupesi vetämään puoleensa, mutta koin, että se elämä mitä maailma nuorelle ihmiselle tarjosi iloineen, olikin kaiken keskellä tyhjää täynnä. Muistan kuinka monena iltana kun kaverit oli ympäriltä poistunut, palasin aina samaan ajatukseen; tämä ei riitä, elämässä täytyy olla muutakin. En ollut koskaan lukenut Saarnaajan kirjaa raamatusta, ja myöhemmin kun siihen tutustuin, hämmästyin kuinka samankaltaiset ajatukset itselläni oli elämän tyhjyydestä ilman Jumalaa kuin kuningas Salomolla. Näissä ajatuksissa elin loppukesään ja eräänä iltana sitten olin tavalliseen tapaani viettämässä viikonloppua. Menimme yhtenä iltana uskovaiseen kotiin, jossa oli käymässä eräs uskovainen nainen joka puhui uskonasioita, kertoi omasta elämästään ja sitten puhui kuinka Egyptin faarao kovetti sydämensä Jumalan äänelle Mooseksen pyytäessä Israelin kansaa lähtemään Egyptistä ja millaisen tuhon se sai aikaan faaraon elämässä. Sinä iltana mieleeni kolahtivat nuo sanat kovetti sydämensä Jumalalle. Päätin, että tänä iltana minä en enää koveta omaa sydäntäni. Kun yöllä menimme kaverini kotiin, päätin, että nyt minä teen ratkaisuni Jumalan puoleen. Siinä rukoilin niin yksinkertaisesti kun ihminen vain voi ilman kauniita muotosanoja, että tässä minä olen Jumala. Nyt annan itseni sinulle. Hetken kuluttua kerroin kaverilleni ratkaisustani. 4.Oletko kokenut minkäänlaisia kriisejä uskossa olon aikana? Uskonelämään, kuten muuhunkin ihmiselämään kuuluu erilaisia vaiheita. Varsinkin nuori ihminen, kun tulee uskoon, hän joutuu kasvamaan muilla osa-alueilla, kuin vain hengellisillä ja niihin vaiheisiin aina liittyy omat kasvukivut. Myös minä olen saanut kokea hetkiä, joissa olen kysynyt itseltäni, että onko tässä uskonelämässä mitään järkeä. Aina näiden hetkien keskellä olen saanut huomata, että Jumala on uskollinen riippumatta meidän uskomme vahvuudesta. Aina Hän on osoittanut sen, ettei ole sen hienompaa ja suurempaa, kuin elää, vaikka heikosti, mutta silti luottaen Jumalan kantavaan voimaan. 5. Mihin seurakuntaan kuulut ja koska sinne liityit? Kuulun Sonkajärven Helluntaiseurakuntaan. Liityin jäseneksi marraskuussa Mitkä ovat vastuusi seurakunnassa? Entä mitä seurakunta sinulle merkitsee? Seurakunnassa olen tällä hetkellä Timoteus-oppilaana opiskelemassa seurakuntatyöskentelyä. Olen myös vanhemmiston toiminnassa mukana. Käytännössä toimintaani liittyy aika paljolti kokoustoimintaa sekä vanhemmiston mukana toiminnan suunnittelua ja eteenpäin viemistä. Seurakunnan merkitys on aina itselleni ollut erittäin tärkeä ja vahva. Voin sanoa, että ilman toimivaa seurakuntayhteyttä tuskin olisin tänään tässä. Enpä tiedä olisinko koskaan uskossa pysynytkään. Setäni Roope ohjasi minua seurakuntaan päin. Siellä olen saanut kasvaa uskossani ja olen kokenut, että saan sellaisena kuin olen olla omieni joukossa. Mielestäni uskovaiselle ja varsinkin nuorelle seurakunta on elinehto uskonelämälle ja hengelliselle kasvulle. 7. Mitä teet seurakuntavastuittesi lisäksi? Opiskelen tällä hetkellä koulunkäyntiavustajaksi. Olen mukana Rom-Equal projektissa, joka kouluttaa avustajia kouluihin romaninuorille heidän koulunkäyntinsä vaikeuksia tukemaan. Koulun aloitin tammikuussa 2006 ja tarkoitus olisi valmistua kevät-talvella Miten se, että olet romani, on vaikuttanut opiskeluusi? Ihmiset, jotka minun ympärilläni ovat opiskeluni aikana olleet, ovat valtavan kannustavia, enkä ole yhtään huomannut, että työ- tai opiskelukavereilleni olisi ollut ongelma, että olen romani. Päinvastoin ihmisillä on ollut valtavan myönteinen kiinnostus minuun romanina ja romanikulttuuriin yleensä. Olen saanut omalta osaltani kaataa vääriä mielikuvia romaneista koulussa sekä työpaikalla. 9. Mitä tahdot sanoa muille nuorille? Muille nuorille tahtoisin sanoa, ettei koskaan ole suurta ja hienoa elämää ilman Jumalaa. Häntä kannattaa palvella ja rakastaa koko sydämestä. Meidän aikamme on aikaa, jossa on noustava ja jätettävä kaikki puolisydämisyys, puhdistettava elämämme alttarit ja vieläkin Jumalan tuli iskee korjatuille alttareille. Tiedän, että saamme nähdä Jumalan ilmestyvän ennenäkemättömällä tavalla meidän keskuudessamme. Ollaan vaan rohkeita ja annettaan kaikkemme. Se on sen arvoista. Muistakaa voittajan arvo säilyy aina! n 14 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

9 K Y L L Ä L A P E T T I E T Ä Ä... Hei taas kaikki tytöt ja pojat! Viime vuoden joulunumerossa aloitimme oman T#sihko #Haabe kokkikerhon. Ensimmäisellä kerralla leivoimme yhdessä pirteitä pipareita. Nyt on tomerien torttujen vuoro. Kaupasta saa monia erilaisia valmistaikinoita. Voit toki tehdä niistä nopeasti ja vaivatta maukkaita joulutorttuja. Mutta jos haluat itse tehdä torttutaikinalevyt, niin annan sinulle nyt siihen helpon ohjeen. Ellei meillä olisi vanhoja ihmisiä, menisivät kaikki keppitehtaat ja tekohammastehtaat konkurssiin. KATRIINA, 6v USA:ssa on lähetetty hurjan monta miestä kuuhun. Niitä pitäisi lähettää lisää, ehkä kaikki MONA 6v. Joulupipareita ja torttuja voit myös leipoa ystäville lahjaksikin. Ne ovat kivoja yllätyksiä. Kun ne ovat hyvin jäähtyneitä, laita ne pieneen lahjarasiaan ja kääri kauniiseen joulupaperiin. Maukkaat lahjat ovat yleensä kiva yllätys. HERKULLISTA JOULUA! Ei lapset tee hölmöjä asioita. Niillä on omat syynsä. ANNA 7v. Lapsena oleminen on ihan hauskaa, kun on jo neljä vuotta siihen tottunut. SOHVI 4v. Aikaa tarvitaan kiireeseen. EETU 6v. Rikkaudessa ja köyhyydessä on suuri ero. Köyhillä ei ole mitään, rikkaat luulevat ettei heillä ole mitään. INGRID 9v. TOMERAT TORTUT Voitaikina: 125 g margariinia 1 tl leivinjauhetta 2dl vehnäjauhoja ½ tölkki maitorahkaa (125 g) 1. Mittaa margariini, leivinjauhe ja jauhot kulhoon. 2. Sekoita aineet tasaiseksi seokseksi 3. Lisää joukkoon maitorahka ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. 4. Anna taikinan kovettua jääkaapissa ennen käyttöä. Voit leipoa tomerat tortut myös kaupan valmiista voitaikinasta. Paistaminen 1. Kuumenna uuni 225 asteeseen 2. Kaada leivinpöydälle reilu ½ dl vehnäjauhoja 3. Kumoa kylmä voitaikina jauhojen päälle. 4. Ripottele taikinan pinnalle vehnäjauhoja. 5. Taputa taikina ohkaiseksi levyksi. 6. Leikkaa se taikinapyörällä neliöksi. 7. Laita nokare luumusosetta neliön keskelle 8. Taita neliöt kolmioksi niin, että hillo jää kolmion sisälle. 9. Nipistä kolmion reunat tiukasti kiinni. 10. Laita uunipellille leivinpaperi. 11. Nosta kolmiot paistinlastan avulla pellille. 12. Voitele torttujen pinta kananmunalla. 13. Paista n. 10 min. Valmiit tortut ovat kauniin kellanruskeita. Jeesus asui kaukaisessa maassa. Mummi on ollut siellä valittamassa muurista. Se oli hirveän vanha ja romahtamaisillaan. JONI 6v. Jos opettajatkin kävisivät töissä, niin lapsilla ei olisi mitään paikkaa mihin mennä. HANNA 7v. Kissaa ei saa puhaltaa korvaan. Jos sitä puhaltaa neljä tai viisi kertaa, se puraisee huuleen eikä päästä irti ainakaan minuuttiin. LIISA 9v. Kun Jumala askarteli lintuja, siltä loppui muovailuvaha kesken, ja lintuja ei tullut tarpeeksi joka paikkaan. Sitten se päätti kierrättää niitä, ja pisti ne lentämään edestakaisin maapalloa. (Selitys muuttolinnuille) ELLA 4v. Ruotsi on muuten kiva paikka, mut ku siellä on vaan niin paljon niitä ruotsalaisia. MATIAS 6v. 1 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/2006 1

10 TEKSTI JA KuVAT: RAINER LINdEMAN Olen iloinen, että olen ollut koko ikäni uskossa. Pienetkin seurakunnat rohkeasti liikkeelle Nyt on evankeliumin aika! Tapio Annala, 56, kovaääninen ja rempseä mies Kuopiosta on monille tuttu. Kuopiossa hän on asunut viimeiset 26 vuotta palvellen Vapaakirkon pastorina. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Kihniöllä. Meitä on siunattu isolla perheellä. Vanhempien lisäksi meitä on kymmenen sisarusta. Iso sisarusparvi tuntuu hyvältä. Tapio Annala on oppinut arvostamaan uskovien vanhempien merkitystä. Hengelliset asiat sävyttivät lapsuuttani. Meillä majoitettiin myös paljon matkasaarnaajia. Toinen kun lähti, niin toinen tuli. Maalaistalon touhussa oli aina elämää. Sen takasivat suuri lapsilauma ja karja, mitä piti hoitaa. Luonnon läheisyys ja maaseudun rauha olivat arkipäivää. Tapio kokee saaneensa elämäänsä mitä parhaimmat lähtökohdat. Kun perheessä on kymmenen lasta, joista kuusi on poikia, niin energiasta ei ole pulaa. Isä, Risto, 88, ja äiti, Taimi, 82, osasivat hyödyntää tuota poikaenergiaa. Maatalossa oli aina töitä ja varsinkin kesällä toimintaa riitti. Oli jännää, kun isä osti meille omat vesurit ja lapiot. Koimme olevamme tosi tärkeitä heppuja, kun teimme yhdessä isän kanssa metsä - tai salaojitustöitä. Oli poikaviikareilla toki aikoja, jolloin työnteko ei maistunut. Aivan kotimme lähellä oli pieni järvi. Sinne monta kertaa eksyimme. Olimme tosi kovia uimaan. Välillä meinasivat heinähommat jäädä tekemättä. Hernesoppaa muita odotellessa Annalan veljekset olivat kovia urheilijoita. Luonto kun oli lähellä, niin mm. hiihtäminen oli tuttua touhua. Veljesten käydessä koulua heitä oli monella eri luokalla. Kun koulujen välisiin hiihtokilpailuihin valittiin viestijoukkuetta, niin sehän muodostettiin Annalan kovista hiihtäjäveljeksistä. Olimme aivan ylivoimaisia, voitimme useana vuotena peräjälkeen. Kerrankin, kun tulimme maaliin, niin ehdimme syödä hernesopat, ennen kuin muut saapuivat. Uskoontulo Niin pienestä kuin muistan, olin mukana kokouksissa. Ja ennen kuin osasin edes lukea, tein monta kertaa parannusta. Julkisen ratkaisun Tapio teki yhdessä veljensä Tuomon kanssa kesällä 1956 Tommy Higgsin tilaisuudessa Tampereen Saalemissa. Loppukokouksessa esitettiin alttarikutsu ja poikien isä kysyi, että mitäs pojat meinaavat kutsun suhteen tehdä. 7-vuotias Tapio ja vuotta nuorempi Tuomo marssivat totisena alttarille. Siinä joku siunasi meitä ja kysyi veljeltäni, että kenen poika nyt olet. Tuomo vastasi: Isän, Riston poika olen, muistelee Tapio ja nauraa kovaan ääneen. Annalan sisarukset olivat mukana hengellisessä toiminnassa pienestä pitäen, mutta kyllä houkutuksia maailman menoonkin oli. Totta, mutta voin sanoa, että olen ollut koko ikäni uskossa. On aihetta riemuun ja kiitokseen, kun on saanut elää uskovien vanhempien kanssa ja olla ikänsä uskossa, iloitsee Tapio. Pakanaraukoille evankeliumia julistamaan Ennen evankeliointi oli täysin automaattista. Tähän pitää uudelleen oikein skarpata, rohkaisee pastori Tapio Annala. Kun Tapio oli 4-vuotias, kylän nuorisoseuran talolla oli lähettejä Afrikasta. He haastoivat väkeä evankelioimaan. Kun tuli kotiin, laitoin isän nahkalaukkuun pitkän kirjan, raamatun ja Herramme tulee -laulukirjan. Lähdin ulos ja vedin reppua perässäni puoli kilometriä portille asti. Siitä en päässyt pidemmälle, koska en saanut porttia auki. Perässä tulleelle isälle olin vihaisesti sanonut, että menen pakanaraukoille saarnaamaan. Jo lapsuudessa oli Tapion sydämeen kylvetty hätä sieluista ja hätä vain kasvoi.. Nuoruutensa poika vietti Kihniön helluntaiseurakunnan toiminnassa. Perustimme The Annalas -yhtyeen, jossa soitin bassoa. Se oli sellaista rajua rautalankamusiikkia. Kävin kasteella 18-vuotiaana ja kohta sen jälkeen täytyin Pyhällä Hengellä. Sain rohkeuden todistaa Jeesuksesta yhä voimakkaammin. Yhdessä Tapion kanssa meni kasteelle hänen veljiään ja muita nuoria, yhteensä 14. Kutsumus Tapio ja Anja-vaimo perustivat perheen ja rakensivat ensimmäisen kotinsa Parkanoon. Tapio työskenteli silloin suuren firman, Rauma-Repolan, palveluksessa Jumalan antama näky täytyy olla koko perheen näky, toteavat Tapio ja Anja Annala. 18 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

11 Ymmärsin, että minut on luotu palvelemaan Jumalaa ja toimi työnsä ohella samalla innokkaasti Helluntaiseurakunnan ja Vapaakirkon nuorten parissa. Tiesin jo pidemmän aikaa, että Jumala on kutsunut minut työhönsä. Odotin vain oikeaa hetkeä. Julistustehtävä alkoikin Kihniön Vapaaseurakunnan työntekijänä. Tuona samana syksynä Tapio pyrki Vapaakirkon pastorikoulutukseen, johon myös pääsi. Koulutuksen ohessa hoidin tehtäviä Kihniön ja osin Parkanon Vapaakirkossa. Vuosi oli 1975, ja Annalat olivat juuri rakentaneet ensimmäisen kotinsa Parkanoon. Ansiotulot romahtivat, mutta Annalat kokivat kaiken keskellä suurta Jumalan huolenpitoa. Tätä työjaksoa kesti viisi vuotta, ja vuoden vapaavuoden jälkeen tuli kutsu Kuopioon, missä ollaan oltu 26 vuotta. Voimakasta herätyshenkisyyttä kaivataan Tapio Annalan pastorikauteen on sisältynyt monia vaiheita. Aika on muuttunut, modernisoitunut ja tekniikka on luonut uusia hyviä mahdollisuuksia. Kaipaan kuitenkin enemmän ulospäin suuntautuvaa työtä. Suomi tarvitsee Niilo Ylivainion aikaista herätyshenkisyyttä. Onneksi tämä on uudelleen löytymässä. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka tekniikka antaa hienoja mahdollisuuksia, niin ilman hätää ja rakkautta sieluihin se on turhaa, toteaa Tapio vakavana. Romanit lähellä sydäntä Annalan kotona Kihniöllä majoitettiin paljon myös romaneja. Isä soittaa viulua ja rakastaa musiikkia. Hän tuli aina toimeen romanien kanssa. Hän usein soitteli heidän kanssaan. Vaikka Annalan kotona oli paljon väkeä jo omasta takaa, sopu antoi tilaa. Opimme tuntemaan tuona aikana paljon romaneja. Eräs Manne -niminen mies oli meillä pidemmän aikaa töissäkin. Hän oli kotoisin pohjanmaalta. Sukunimi taisi olla Hedman. Annalassa opittiin lapsuudesta asti ymmärtämään romaneita. Voin sanoa, että rakastan heitä. Romanit ovat herkkiä. He aistivat, jos heistä välitetään. Heille täytyy antaa tilaa ja ymmärtää heidän kulttuuriaan, toteaa Kuopion Vapaakirkon pastori Tapio Annala. Tämän vuoksi ei ole ihme, että myös Kuopion Vapaakirkossa romanit viihtyvät. Heitä kuuluu seurakuntaan noin 30 jäsentä. Oli heitä toki seurakunnassa jo ennen minun tuloani. He ovat tärkeä osa seurakuntaamme. Tuntuisi oudolta, jos seurakunnassamme ei olisi romaneja. Kuopion Vapaakirkossa romanit palvelevat eri tehtävissä. Kuluvan vuoden aikana on ollut liikehdintää heidän parissaan. On tullut uskoon useita. Se on suuri kiitosaihe, iloitsee Tapio Annala. Nyt on työn aika Romaneille täytyy antaa tilaa ja ymmärtää heidän kulttuuriaan, toteaa Kuopion Vapaakirkon pastori Tapio Annala. Tapio Annala on innostunut tästä päivästä, sillä ihmiset ovat herkkiä evankeliumille. Nyt on työn aika. Valtaväestön ja romanien täytyy yhdessä lähteä liikkeelle julistamaan evankeliumia. Nyt löytyy vastaanottoa. Seurakuntien pitää syttyä asialle, sillä pienilläkin ryhmillä saa aikaan tulosta. Aina ei tarvitse olla suuret puitteet. Ennen evankeliointi oli täysin automaattista. Tähän pitää uudelleen oikein skarpata, rohkaisee pastori Tapio Annala. n Jumala on uskollinen, sen on saanut kokea todeksi elämässään iisalmelainen Jasmin Jassi Nyman jo 8 vuoden ajan. Tai oikeastaan Jumalan uskollisuus ajoittuu ajassa vielä paljon kauemmaksi lastenleirille Tampereelle, jossa hän sai tutustua Jeesukseen ensi kerran 8-vuotiaana. Tuolloin ei uskonelämä vielä kauaksi kantanut, mutta sanoma, joka silloin kosketti nuorta sydäntä, jäi elämään hänen mieleensä. Sydämessä oli halu Vielä kerran minäkin palvelen tuota Jumalaa. Teksti ja valokuva: Tino Grönfors Vuodet vierivät eteenpäin ja maailma houkutteli nuorta ihmistä mukaansa monenlaisiin elämänvaiheisiin. Oli aikoja jolloin hän yritti olla uskossa muiden nuorten kanssa, mutta kun ei ollut henkilökohtaista suhdetta ja vakaata halua seurata Jeesusta, ei niistäkään yrityksistä tullut mitään. Tällaisen ns. massa-uskovaisuuden Jasmin kokeekin yhdeksi ongelmaksi tämän ajan nuorten keskellä. Ollaan uskossa silloin vain kun kaverikin on. Se ei tällä tiellä riitä, muistuttaa Jasmin. Sitten vuonna 1998 koitti Jasminin elämässä muutos. Hän oli mukana romanijuhlilla Helsingissä, kun näki lapsuusystäviensä palvelevan täysin tosissaan Jumalaa ja huomasi millaisen muutoksen se oli heissä saanut aikaan. Jasminin valtasi jälleen halu kohdata Jumala, mutta nyt aivan uudella tavalla. Hän ymmärsi, että tätä minä haluan koko elämälläni. Kokosydäminen halu kuulua Jeesukselle, elää Hänelle valtasi Jasminin mielen siinä hetkessä. Enää en ei halunnut olla vain seuran vuoksi uskossa. Ymmärsin, että tähän minut on luotu, palvelemaan elävää Jumalaa. Siinä kokouksessa hän sitten antautui Jumalalle ja tahtoi kokonaan lähteä seuraamaan Jeesusta. Laulujen aihe muuttui Samalla kun Jasmin sai uuden elämän, myös laulujen aihe muuttui. Jasmin oli jo tunnettu laulaja tämän maailman ihmisten keskuudessa, mutta nyt hän koki, että Jumala kutsuu palvelemaan laulunlahjallaan Jumalan seurakuntaa. Jasminin laulujensa kautta onkin moni ihminen saanut avun elämänsä ongelmiin. - Noin puoli vuotta uskoontuloni jälkeen liittyin Iisalmen helluntaiseurakuntaan ja tutustuin siellä lähetystyötekijä Erkki Lahtiseen, joka oli viettämässä välivuosia Thaimaan-työstään, muistelee Jasmin. Erkki pätevänä muusikkona huomasi heti Jasminin laulunlahjat ja niin perustettiin yhdessä Unelma Långströmin sekä Erkin tyttärien Annin ja Hannan kanssa lauluyhtye Savilintu. Savilintu-yhtye palveli Iisalmen ympäristössä ja joskus vähän kauempanakin kiertäen vankiloita, vanhainkoteja, toreja sekä tietysti seurakuntia n.3-4 vuotta, jonka aikana julkaistiin myös äänite nimeltä Uskon siivin. Lauluryhmän ajan päätyttyä tuli laulujen osalta pari hiljaisempaa vuotta, jonka aikana Jasmin palveli seurakuntaa muilla osa-alueilla. Tänään taas laulut soivat yhdessä Erkki Lahtisen ja muiden paikallisten uskovien kanssa. Jälleen viedään sanoin ja sävelin evankeliumia eteenpäin. Palvelijan mieli Hienoa Jasminissa on huomata Hänen palvelijan asenteensa, vaikka hän omaa erittäin kauniin lauluäänen, silti hän tiedostaa sen olevan lahja ja kuuluvan Hänen kutsumukseensa. Palvellen sillä Jumalaa sekä kanssamatkaajiani. Näin Jumala on vienyt työtään eteenpäin Jasminissa ja hänen sanomansa muille nuorille ja vanhemmillekin on: Eläkää uskoanne todeksi, olkaa tosissaan ja antautukaa Jumalan hallintaan elämässänne. n 20 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

12 Huumekahleista vapautunut Janne Kesseli: Vain Jeesus pystyy katkomaan synnin kahleet TEKSTI: JuKKA MäKINEN KuVA: JANNE KESSELIN KoTIALBuMI Janne Kesselin elämä lähti menemään väärille urille jo ennen kuin hän oli täyttänyt kunnolla kymmentäkään vuotta. 12- vuotiaana mukaan tulivat huumeet ja jossakin vaiheessa vielä ns. kovatkin aineet. Jannen elämään kuuluivat olennaisena osana myös rikokset, ja kaikki muukin, mikä liittyi rikolliseen elämäntapaan. 14-vuotiaana Janne sijoitettiin nuorisokotiin ja muutaman vuoden päästä passitettiin ensimmäisen kerran vankilaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana mies on ollut siviilissä yhteensä vain vuoden verran. Mahdoton tapaus, sanoisi joku, mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Janne Kesseli kertoo, että Jumala alkoi kutsua häntä vuonna Tapahtumasarja lähti liikkeelle silloin, kun mies karkasi vankilasta omille teilleen. Kun jäin pakomatkallani kiinni, jouduin eristys-osastolle. Siellä Herra alkoi kutsua minua luoksensa. Jumala lähetti sinne uskoon tulleen miehen, joka palavasti julisti Jumalan sanaa Jeesuksesta ja tämän pelastavasta voimasta. Kun hän kitaran säestyksellä lauloi hengellisiä lauluja, olin kerta kaikkiaan vaikutettu, muistelee Janne. Kun Janne kyseli, miten uskoontuleminen oikein tapahtuu, sai hän seuraavanlaisen vastauksen: Mene polvillesi lattialle, tunnusta uskovasi Jumalaan ja pyydä syntejäsi anteeksi. Ei mies vastausta niellyt ihan tuosta vaan, vaan pikemminkin ajatteli kyynisesti: Just, joo. Niinhän se käy. Kuitenkin, kun hän oli yksinään, hän ajatteli, ettei hänellä ole mitään hävittävää. Niin hän polvistui sellinsä lattialle ja sai kokea jotain yllättävää. Koin, että Jeesus kosketti suoraan selän läpi sydämeeni. Minä säikähdin Hänen puhtauttaan niin voimakkaasti, etten uskaltanut vielä tuossa hetkessä tehdä uskonratkaisua, vaan ponkaisin ylös lattialta. Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni Jumalan kanssa. Ei enää huumeita Seuraava vuosi meni alamäkeä kiihtyvällä vauhdilla, mies käytti aineita kuin viimeistä päivää. Lopulta elämä meni niin vaikeaksi, että Kesseli kääntyi uudestaan Jeesuksen puoleen. Pyysin, että hän veisi minulta huumeiden himon, ja Jumala kuuli pyyntöni. Aamulla, kun heräsin, minun ei tehnyt enää mieli aineita. Sain sisäisen varmuuden, etten tarvitse niitä enää. Paholainenkin hyökkäsi tuohon tilanteeseen toisten ihmisten kautta, tuoden tarjolle kaikki aineet, mitä vain oli mahdollista. Jumalan avulla Janne pysyi kovana, eikä langennut huumeiden houkutuksiin. Sen jälkeen olen saanut kasvaa Herran kanssa ja hän on auttanut minua monissa asioissa. Viime syyskuussa minut kastettiin ja liityin seurakuntaan, jossa minua rakastetaan taustastani huolimatta. Suorittaessaan vankeusrangaistustaan Vilppulan vankilassa, Janne Kesseli sai sieltä käsin käydä Iso-Kirja -opistolla opiskelemassa. Sekin ihme, josta Janne kiittää Jumalaa. Niin kuin kiittää monesta muustakin asiasta. Kuten autosta, jonka onnistui hankkimaan, ja joka mahdollistaa koulunkäynnin. Jeesus on avannut minulle kaikki tarpeelliset ovet, ja tiedän näin käyvän jatkossakin, kunhan vain haluan riippua hänessä kiinni, vakuuttaa Janne. Usko toimii Nyt minä näen, kuinka suuri voima on Jeesuksella, kaikki muu on sen rinnalla roskaa. Ristin sovitustyössä ja hänen veressään on vapautus jokaiselle, joka vain haluaa ottaa sen vastaan. Mies vakuuttaa, että vain Jeesuksella on voima katkoa kaikki synnin kahleet. Usko toimii, vakuuttaa Janne Kesseli, joka Jumalan voiman avulla hän pääsi irti rikollisesta elämäntyylistä. Jo vankilassa ollessaan hän sai kokea sitä vapautta, jonka syntikahleiden murtuminen ihmiselle antaa. Muutama kuukausi sitten avautuivat Jannelle ulkoisenkin vankilan ovet ja nyt hän opettelee Jumalan avulla elämää siviilissä. Tahdon rohkaista jokaista ottamaan todesta Jeesuksen sanat: Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. n Älä yritä! Uskova, älä yritä niin kovasti. Olla miellyttävä Olla empaattinen. Olla herttainen. Olla synnitön. Sillä falskius paistaa läpi. Ei Jumala kutsunut sinua teeskentelemään. Ei Jumala kutsunut valehtelemaan. Ei Jumala kutsunut hymyilemään, jos sydän on rikki. Jumala kutsui kasvamaan Jumala kutsui eheytymään Jumala kutsui hyväksymään. Jumala kutsui rakastamaan. - itseään ja lähimmäistään. Arja Välimäki 22 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

13 Romanien historiaa osa 5 Romaniorjat vapautetaan Luukkaan evankeliumi romanikielellä Vuodet Romanien historia ja heidän alkuperänsä on ollut tutkijoiden mielenkiinnon kohteena jo vuosisatoja. Tehtävää on vaikeuttanut se seikka, että romanit itse ovat tallentaneet hyvin vähän, jollei sitäkään omaa historiaansa. Tämän vuoden Elämä ja Valo lehdissä tutkimme mitä historioitsijat ovat romanien historiasta saaneet selville vuodelta 400 jkr. aina nykypäiviin asti. Mielenkiintoisia hetkiä historian lehdillä 1727 Bernin asetus nro 13 uudistaa kiellon romaneiden asumiselle kaupungissa. Mustalaismiehiltä ja naisilta, jotka ovat yli 15-vuotiaita, leikataan toinen korva ensimmäisen kiinnioton yhteydessä mutta jos heidät otetaan kiinni toisen kerran, heidät tuomitaan kuolemaan 1728 Aachenin kaupungin oikeus hyväksyy asetuken romanin kuolemantuomiosta. Vangitut mustalaiset, vastaan taistelevat tai ei, heidät tulee tappaa välittömästi. Kuitenkin ne jotka eivät tee vastarintaa, saavat aikaa puoli tuntia olla polvillaan, jos he niin haluavat, ja rukoilla kaikkivaltiasta Jumalaa antamaan heidän syntinsä anteeksi ja valmistautumaan kuolemaan Venäjän keisarinna Anna Ivanovna määrää romanit asumaan paikoilleen maaorjina Frederick William I määrää, että jokainen hänen alueellaan kiinniotettu romani, mies tai nainen, hirtetään ilman oikeudenkäyntiä. Romanin hirttämisestä tarjotaan palkkio Seppien ammattikunta Unkarin Miskolcissa kerää ääniä menestyksellisesti estääkseen romaneiden sepän ammatin harjoittamisen. Ranskan kuningas Kaarle VI julkistaa käskykirjan, jossa luvataan rangaista kaikkia romaneja auttavia Espanjan mustalaisten on asetuttava määrätylle alueelle kahden viikon sisällä. Rangaistus tottelemattomuudesta on teloitus. On laillista ampua heidät. Kirkot eivät enää anna turvapaikkaa romaneille. Aseistetut joukot haravoivat maaseutua Ruotsin kaikki lait, jotka koskevat mustalaisia, yhdistetään yhteen lakiin. Laki sisälsi mm. uusien romaneiden maahanmuuton kiellon ja maassa olevien romaneiden pakkoasuttamisen Espanjassa Suuri mustalaisten koolle ajaminen. Mustalaiset jaetaan pahoihin ja hyviin todistajalausuntojen perusteella. Pahat pakotettiin pakkotyöhön ja pakoon yrittäjät hirtettiin. Äidittömät tytöt lähetettiin vaivaistaloihin tai luotettavien henkilöiden palvelijoiksi S t e p h a n Valyi, unkarilainen Leidenin yliopiston opiskelija löytää romanikielen juuret Punjabin kielestä vertaillessaan 1000 sanaa intialaisten opiskelijaystäviensä ja kotikaupunkinsa romaneiden avustuksella Romaneilta kielletään tulo Pietarin kaupunkiin, Venäjällä Maria Teresia, Unkarin hallitsija vie läpi ensimmäisenä maana Euroopassa lain, jossa romanit yritetään sulauttaa pääväestöön ja käännytetään maan uskontoon. Lain mukaan romaneja kutsutaan Uusiksi unkarilaisiksi Itävalta-Unkarissa, Székely Von Doba ensimmäisenä tuo esille pastori Stephan Valyin löydöt intialaisten ja romaneiden yhtäläisyyksistä Wienin sanomalehdessä Uudistetulla lainsäädännöllä kielletään kiertolaisten asuminen Ranskassa. Aikuiset miehet lähetetään orjalaivoille kolmeksi vuodeksi ja kaikki muut samaksi ajaksi vaivaistaloihin, jonka jälkeen heillä on mahdollisuus asettua asumaan paikoilleen käydä kauppaa. Toisesta tapaamisesta miehet lähetettiin laivoille yhdeksäksi vuodeksi ja useimmista rikkeistä loppuiäksi János Bihari, romanimuusikko tekee tunnetuksi Unkarilainen tanssi musiikin Joulukuussa, Maria Teresia, Unkarin hallitsija, määrää kaikki yli 5-vuotiaat romanilapset otettavaksi huostaan Pressburgin Palatinatessa ja Fahlendorfissa. Lapset viedään kauas eri kyliin ja tarjotaan talonpojille, joista he saavat florintin vuosikorvauksen. Useimmat lapset karkaavat perheidensä luokse, ja pakenevat heidän kanssaan vuorille Konstantin, Moldavian prinssi, kieltää avioliitot romanien kanssa Englannin romanivastaiset lait alkavat pikkuhiljaa vaimentua Joosef II, unkarin hallitsijan Maria Teresian ja Frans I poika, julkaisee 59-kohtaisen julkilausumansa politiikastaan: Romanilasten koulunkäynti on pakollista, sekä osallistuminen jumalanpalveluksiin. Romanikieli, vaatetus ja romanimusiikki kiellettiin. Unkarissa 200 romania syytetään kannibalismista Espanjan lainsäädännössä toistetaan aikaisempia käskyjä. Mustalaisvaatteet, elämäntyyli, kielen harjoittaminen kielletään. Aikaa asettua asumaan paikoilleen annettiin 90 päivää. Nimitys Gitano (mustalainen) kielletään kaikista virallisissa asiakirjoissa. Kaupankäynnin mahdollisuuksia kiristetään. Rangaistuksena tottelemattomuudesta on polttomerkkaus. Toistuvasta tottelemattomuudesta rangaistuksena oli kuolema ilman valitusoikeutta Heinrich Grellman, Göttingen yliopistosta toimittaa Die Zigeuner -lehteä. Hän linkittää romanit intialaisiin mm. kielen perusteella luvun loppupuolella Venäläinen maaherra Orlov perustaa ensimmäisen romanikuoron, jota johti Ivan Sokolov. Kuorolaiset koostuivat hänen maaorjistaan luvun alku Mustalaismetsästykset (Heidenjachten) on yleinen ja suosittu urheilumuoto Saksassa Ranskassa Pyreneitten alueen johtaja julkaisee käskyn, jossa hän käskee puhdistaa maan mustalaisista Napoleon Bonaparte kieltää romaneiden asumisen Ranskassa. Lapset, naiset ja vanhukset lähetetään vaivaistaloihin. Nuoret miehet saavat valita liittyvätkö laivastoon tai armeijaan. Aikuiset miehet lähetetään työleireille Venäläinen maaherra Orlov vapauttaa romanikuoronsa jäsenet ja heistä tulee ensimmäinen ammattikuoro Venäjällä. Kuorossa oli mukana mm. kuuluisa Stepanida Sodatova Trinity Cooper, 13- vuotias romanityttö vaatii päästä hyväntekeväisyysjärjestön ylläpitämään kouluun yhdessä kahden veljensä kanssa Claphamissa, lähellä Lontoota. Lopulta heidät hyväksyttiin kouluun John Hoyland, kirjoittaa ensimmäisen vakavan kirjansa, joka vaati parempaa suhtautumista Englannin romaneja kohtaan. Tämän seurauksena ilmeni jokusia armeliaita tekoja, mutta monia romaneja kuitenkin kuljetettiin Australiaan rikollisina Iso-Britanniassa esitellään tietulli käytäntö. Romanien leiriytyminen tien varsille tuli maksulliseksi Saksassa, Nordhausenissa, romanilapsia riistetään perheistään ja kasvatetaan valtaväestön parissa Wallachian hallitsija, Alexander Ghica, vapauttaa kaikki orjat George Borrow kääntää Luukkaan evankeliumin romanikielelle Moldavian hallitsija, Mihail Sturdza, vapauttaa kaikki orjat; kuitenkin Wallachiassa ja Moldaviassa yksityinen romaniorjien omistaminen oli laillista. n 24 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

14 Kolmen kuukauden panostus kotilähetystyöhön Lappi Kristukselle! Sen voin sanoa, että tästä seurakunnasta on tullut meille kuin koti. Meidät on otettu niin lämpimästi ja hyvin vastaan. Tänne on ollut hyvä tulla. Näin kertoo Gaiga Lindgren, joka vaimonsa Tiinan kanssa on löytänyt hengellisen kotinsa Rovaniemen helluntaiseurakunnasta. Teksti: Esa Pikkumäki ja Rainer Lindeman Kuvat: Juhani ja Hellevi Valentin Olimme jo aiemminkin pari vuotta uskossa, mutta sitten maailma vei mennessään. Uskossa ollessamme kävimme kyllä seurakunnassa, mutta emme menneet kasteelle emmekä liittyneet seurakun- Kotikokus Kemijärvellä. Vierailulla Aavasaksassa Ruusa Lindgrenin kotona. Juhani Valentin reunassa oikealla. Hellevi (vas.), Ruusa ja Helena. Tiina ja Gaiga. taan ja niin siinä sitten kävi huonosti. Vuosi meni asioita miettiessä ja aina meillä oli tuntuma, että haluamme takaisin sen rauhan, josta olimme maistiaisia jo saaneet kokea. Sen ratkaisun tekeminen ei kuitenkaan ollut helppo ja niin se siirtyi ja siirtyi vaikka meillä oli halu päästä takaisin Jumalan yhteyteen. Koimme sen ajan sellaisena, että Jumala puhui suoraan sydämillemme siitä, että elämä pitäisi antaa Jumalan ohjattavaksi. Noin viisi kuukautta sitten meillä oli kodissamme uskovia koolla ja siinä halusimme antaa taas elämämme Jeesukselle. Se oli meidän uskomme uudistumisen hetki. Neuvoja kädestä pitäen Gaiga ja Tiina kertovat kuinka heille ja muillekin Rovaniemen romaneille on ollut tärkeää se, että Juhani ja Hellevi Valentin olivat kaupungissa puolitoista kuukautta tekemässä kotilähetystyötä. Toisen osan työjaksosta Valentinit toimivat Kemijärvellä, jossa vastaanotto oli myös myönteistä. Siel- lä seurakuntaväki oli tiiviisti mukana toiminnassa ja monia romaninuoria uudistui. Tämä kolmen kuukauden työjakso mahdollistui Elämä ja Valo ry:n, Sisälähetys ry:n sekä seurakuntien yhteistyön tuloksena. Juhani ja Hellevi ovat meitäkin neuvoneet ja opettaneet aivan kuin kädestä kiinni pitäen, sanoo Gaiga. Se on ollut sellaista joka on meitä vahvistanut ja lujittanut uskossa. Juhani on myös rohkaissut meitä todistamaan ja laulamaan kokouksissa ja sekin on tuntunut hyvältä. Ajattelimme myös, että kasteelle meidän nyt pitää päästä, sanoo puolestaan Tiina ja Gaiga jatkaa kertoen kuinka he halusivat heti panna asiat sellaiseen järjestykseen, että kasteelle menemiselle ei ole esteitä. Yhteistä elämäntaivalta Gaigalla ja Tiinalla on takanaan jo kaksikymmentä kaksi vuotta. Nyt he ovat hyvillä mielin siitä, että molemmilla on sama halu palvella elämällään ihan koko sydämestään Jumalaa. Kun nyt on pidetty seurakunnassa noita lauluiltoja, niin niissä on käynyt paljon romaninuoria, kertoo Gaiga. Moni onkin niissä uudistunut uskossaan. Sitä vain toivoisi, että nämä nuoret ymmärtäisivät jo nyt tehdä ratkaisunsa ja tulisivat uskoon. Se olisi niin tärkeää, että ihmiset jo nuorina oppisivat totuuden tielle eikä tarvisi ollenkaan oppia valheen tielle. Olen huomannut, että nyt Pyhä Henki heti muistuttaa ja opettaa sisimmässä minua jos meinaan poiketa suoralta ja rehelliseltä tieltä. Pyhä Henki pitää sillä tavalla huolta elämän oikeasta suunnasta ja kehottaa panemaan pois kaiken sen mikä ei ole Jumalalle mieluista. Työn jatkajia kaivataan Rovaniemen helluntaiseurakunnan pastori Esa Pikkumäki kertoo olevansa perin hyvillään Juhanin ja Hellevin työstä Rovaniemellä ja Kemijärvellä. Olemme saaneet tämän työn nyt hyvin liikkeelle. Tarvitsemme vielä Valentinien kaltaisia työntekijöitä avuksemme, jotta hyvä alku mitä nyt on koettu saisi hyvän jatkon, muistuttaa seurakunna pastori ja jatkaa: Varmasti haluamme seurakuntana panostaa romanityöhön jatkossakin ja toivomme, että seurakuntamme voisi olla hengellisenä kotina mahdollisimman monille. n 26 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

15 Kyösti ja Inkeri Keväänranta kuuluvat Kurikan helluntaiseurakuntaan. Kyösti toimii kuoronjohtajana ja Inkeri laulaa kuorossa, toimii sielunhoitajana ja auttaa keittiössä. Monessa toiminnassa Keväänrannat ovat seurakunnassa vuosien varrella olleet. Seurakunnassa saa vastuuta juuri niin paljon kuin haluaa, ei tarvitse vain seisoa kitara kädessä, naurahtaa Kyösti. Kyösti ja Inkeri asuivat luvun alussa Ruotsissa ja viettivät hyvää ja rauhallista elämää. Kaikki oli ulkonaisesti kunnossa, mutta jotain tuntui silti puuttuvan. Teksti: Jukka Mäkinen Kuvat: Rainer Lindeman Kyösti Keväänrannan uskoontulo tapahtui vuonna 1985 Spångassa, Tenstan luterilaisessa kirkossa. Hän meni kirkkoon joidenkin ystäviensä kanssa, kuunteli todistuksia ja lauluja, tuntematta asiaan mitään isompaa vetoa. Silti hän myöntää, että miesten kertomukset Jeesuksen muuttavasta voimasta heidän elämässään kiinnostivat. Itselläni oli vakituinen työpaikka ja taloudellisesti meni ihan hyvin. Asiat olivat siis järjestyksessä, mutta jonkin- Kaikki oli hyvin, mutta jotain puuttui lainen tyhjyyden tunne oli kuitenkin. Ei sitä tyhjyyttä arjen keskellä aina tullut ajateltua, mutta kiusallisen usein se putkahti mieleen. Kirkossa Kyösti mietti jälleen kerran, että sitäkö se elämä vain on, aina samaa rataa oravanpyörässä. Päätin tuossa kokouksessa, että minä kokeilen, annan elämäni Jumalalle. Ilman mitään suurta tunnekuohua kävelin alttarille ja minulle julistettiin synnit anteeksi ja myös vapaus syntitottumuksista. Mies tunnustaa olevansa todella tyytyväinen, että tuona iltana koki uskoontulon. Siihen hetkeen jäivät syntitottumukset, olin vapaa. Uskon ratkaisusta on kulunut jo vuosia, eikä elämä aina ole ollut helppoa, mutta tähän päivään asti on Herran armo kantanut. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jeremia 29:11) Kuolemanpelko muuttaa Inkerin mielen Inkeri Keväänranta teki ratkaisun Jumalan puoleen kolme kuukautta Kyöstin jälkeen. Olin mukana kotikokouksessa Rinkebyssä Tenho ja Rauha Mäntyniemen luona. Tilaisuus pidettiin aivan Keväänrantojen naapurissa, joten Inkeri ajatteli, että sinne oli sentään mentävä. Olisi ollut aika noloa olla sieltä pois. Etukäteen Inkeri oli ajatellut, että missään tapauksessa hän ei tulisi uskoon siinä kokouksessa. Hän pelkäsi ihmisten ajattelevan, että tekisi ratkaisun vain Kyöstin valinnan takia. Oli kuitenkin yksi asia, joka sai hänet muuttamaan mielensä. Minulla oli valtava kuolemanpelko. Olin varma, että jos kuolisin, joutuisin kadotukseen. Tuona iltana Inkeri sai antaa elämänsä Jeesukselle. Kokemus oli todella voimakas. Koin, että sisimpäni tyhjyys täytettiin. En ole koskaan ollut mikään laulaja, mutta kun lähdin kokouksesta pois, en voinut olla laulamatta. Hän työnsi lastenvaunuja ja lauloi laulua Jeesuksen voimaa nyt tarvitaan. En osannut mitään muuta laulua ja Uskon alkuvaiheessa pitää olla ihmisiä, jotka pitävät heistä huolta. Itse saimme kokea tätä ja ymmärrämme sen tärkeyden. tuostakin laulusta vain pätkän. Olin niin iloinen uskoontulostani, että en voinut olla hiljaa. Rukousvastauksena soittotaito Kyöstin kanssa annoimme elämämme Jumalalle, mutta silti emme ymmärtäneet uskon asioista oikeastaan mitään. Jos jotain vähäistä tietoa oli, se johtui siitä, että Kyöstin äiti oli uskossa. Jumala kuitenkin johdatti niin, että Heimo Hagert kävi joka viikko Keväänrannoilla ja opetti heitä uskon ensiaskelissa. Hän luki meidän kanssamme Raamattua ja keskustelimme kaikesta uskonelämään liittyvästä. Hän piti meistä hyvää huolta. Heimo Hagert painotti seurakunnan tärkeyttä, ja kertoi uskovien yhteydestä. Kerran hän ilmoitti, että oli saanut sydämelleen rukoilla, että Kyösti oppisi soittamaan kitaraa. Olimme polvillamme olohuoneessamme ja katsoimme Kyöstin kanssa toisiamme. Meitä ajatus oikeastaan vain nauratti. Ajattelin, että ei Kyösti opi koskaan soittamaan kitaraa. Heimo sanoi myös rukoilevansa, että Kyösti voisi olla viemässä laulaen ja soittaen ilosanomaa Jeesuksesta. Heimo Hagertin rukouksiin vastattiin, Kyösti oppi soittamaan kitaraa ja tänään hän tosiaan toimii Kurikan helluntaiseurakunnan kuoronjohtaja. Naapurissamme asuvien Tenho ja Rauha Mäntyniemen luona saimme viettää monia hyviä hetkiä. Ystäväpiirimme koostui ihmisistä, jotka useimmat eivät olleet uskossa. Tuntui hienolta istua iltaa Tenhon ja Rauhan luona ja kuulla monia viisauksia, jotka antoivat uutta voimaa jatkaa eteenpäin. Keväänrannat pitävät todella tärkeänä, että alkuvaiheessa oli ihmisiä, jotka pitivät heistä huolta ja tukivat uskossa. n 28 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

16 Valo syttyi pimeyden keskelle Vaasan lääninvankilassa Matt.6:25-33 S entähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, Jumalan siunaus ja johdatus alkoi näkyä elämässäni vuoden 2004 lopussa, kun vankilassa ollessani pääsin Vaasassa alkaneeseen päihdekuntoutukseen. Ei mennyt kuin kuukausi, kun päätin eräässä iltatilaisuudessa, että nyt minä teen sen. Annan elämäni Jeesukselle. Halusin saada sen sisäisen rauhan, josta uskovat aina puhuvat. Pyysin vankilalähettiä viereeni takapenkkiin ja ilmaisin haluni tulla uskoon. Puolestani rukoiltiin, mutta en kokenut mitään erikoista. Silti maatessani sängyllä, tiesin olevani matkalla taivaankotiin. Kaikki oli Maaliskuussa 2000 olin päihteistä niin sekaisin, että syyllistyin rikoksista raskaimpaan. Vielä samana yönä minut saatiin kiinni ja jouduin vastaamaan teostani. Kun minulle alkoi selvitä, että olin todella syyllistynyt henkirikokseen, omatuntoni alkoi syyttää minua. Mielessäni pyöri ajatus, että nyt olen tehnyt jotain niin peruuttamatonta, mitä Jumala ei koskaan anna anteeksi. Syyllisyys kasvoi niin suureksi, että sitä oli lähes mahdoton kestää. Vasta, kun sain tulla uskoon tammikuun 4. päivä vuonna 2005 Vaasan lääninvankilassa, valo alkoi kajastaa pimeyden keskelle. Siviilissä olin muutaman viimeisen vuoden ajan yrittänyt täyttää sisimpäni tyhjyyttä erilaisilla päihteillä. Kuten arvata saattaa, niiden käytöstä ei ollut apua. Tämä elämäntyyli johti sitten siihen, mitä sitten vuosituhannen vaihteessa tapahtui. Koska koin valtavaa synnintuntoa, koetin vankilassakin keksiä jotain sellaista tekemistä, että pääsisin siitä eroon. Vankilassa ollessani kävin monta vuotta hengellisissä tilaisuuksissa, mutta en kuitenkaan tehnyt ratkaisua Jeesuksen puoleen. Tiesin kyllä teoriassa, mitä Jumala pystyy antamaan, olihan minulla uskovia sukulaisia, joiden kanssa olin ollut paljonkin tekemisissä. Pelkäsin kuitenkin, että maineeni vankilassa ja kavereiden keskuudessa menisi kokonaan, jos uskaltautuisin uskontielle. Puolen vuoden kuluttua kuntoutus oli kohdaltani ohitse, ja minut siirrettiin Vilppulan avovankilaan. Siinä vaiheessa aloin myös päästä lomille, mikä tietysti oli valtava kiitosaihe. Siitäkin huolimatta, että siviilissä käynti toi mukanaan myös vastoinkäymisiä. Koin kuitenkin, että kun ihminen täydestä sydämestään haluaa seurata Jeesusta, niin Jumala kyllä pitää hänestä huolen. Tammikuussa 2006 sain armahtamis-aikaistamispäätöksen, minkä ansiosta tuomioni lyheni vuodella ja kolmella kuukaudella. Siitä kiitos kuuluu yksin Jumalalle. Samassa kuussa sain myös aloittaa peruskurssin Keuruun Iso Kirja -raamattuopistolla. En voi muuta sanoa kuin, että kyllä Herran tiet ovat tutkimattomat. Jumala kerta kaikkiaan pystyy pitämään huolen kaikesta, myös maallisista asioista. ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: Mitä me syömme? tahi: Mitä me juomme? tahi: Millä me itsemme vaatetamme? Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. kyosti.syrjala@luukku.com 30 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

17 Romanijuhlia Vihtavuorella jo 50 vuoden ajan Aino Lindeman. Romanityön veteraaneja. Niilo Mäenpää (vas.), Ilmari Kaskikallio ja Juhani Eriksson. NIILO MÄENPÄÄ Marraskuun alkupuolella vuonna 1956 Niilon äiti soitti Niilolle ja kertoi isän, Toivon, olevan heikkona sairasvuoteella. Niilo asui tuolloin Turussa ja uutisen kuultuaan hän lähti heti liikkeelle. Vihtavuorelle Niilo pääsi peukalokyydillä, rekan kyydissä. Kun pääsin kotiin, äiti oli minua yksin vastassa. Ymmärsin, että isää ei enää ollut. Niilon isä ja Eeli Jokinen olivat jokusta aikaa aiemmin suunnitelleet romanijuhlien järjestämistä Vihtavuorelle. Päätimme edetä suunnitelmien mukaan. Romanijuhlat järjestettiin ja samaan päivään osuivat myös isäni hautajaiset. Tästä lähtien Vihtavuoren jokakesäiset romanijuhlat tulivat monille romaneille tutuiksi vuosien ajaksi. Aina siihen asti, kunnes juhlapaikalle ruvettiin rakentamaan uutta asuinaluetta. Näin ollen, olen ollut mukana romanityössä jo 50 vuotta ja jos olisi mahdollista, olisin valmis lähtemään uudelleen tälle Jumalan suunnittelemalle tielle, vakuutta Niilo. Niilo todistaa, että työ romanien parissa ei ole ollut vaikeaa. Tämä kysymys on heitetty minulle useimman kerran. On myös kysytty, että olenko itse romani. Tähän on ollut helppo vastata, että vaikka en ole rodultani romani, olen sitä sydämeltäni. AINO LINDEMAN Aino Lindeman oli mukana Vihtavuoren ensimmäisillä romanijuhlilla. Tuolloin hän ei vielä ollut uskossa. Tunsi kuitenkin Jumalan hengen vaikutuksen. Yritin kaikilla tavoilla pitää ajatukseni pois hengellisistä asioista ja tuosta tunteesta. Olin ottanut mukaani virkkuuvälineet ja aloin kesken puheiden virkata. Virkkuukoukku ja lanka eivät kuitenkaan estäneet Jumalan rakkauden läpäisyä nuoren naisen sydämeen ja vuoden 1960 jouluna hän sai antautua Jumalalle. Puhujavieraana oli silloin veteraanisaarnaaja Viljo Mäntyniemi. Kasteelle Juhlakentälle kootussa historiataulusta löytyi monia tuttuja. menin seuraavan vuoden keväällä. Romanit olivat Ainon kotona tuttu näky. Aino isä oli kova musiikin ystävä ja hän arvosti romanien musiikinlahjaa. Lempipaikkani raamatussa on Room. 1:14 kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa Minä koen olevani romaneille velassa. Olin saanut kokea uuden elämän heidän kauttaan. MARTTA BOLLSTÖM Ennen vanhaan näillä juhlilla oli paljon kaaleita mukana. Monet heistä ovat jo voittajina perillä. Martta muistelee myös aikaa, jolloin hän kiersi vanhempiensa mukana talosta taloon. Muistan eräänkin kerran, kun nukuimme saunassa. Äiti opetti minua aina rukoilemaan. Rippikoulun Martta kävi vuonna 1957 ja jo siellä hän ymmärsi Jumalan armon laajuuden. En kuitenkaan ymmärtänyt sitä niin syvältä, että olisin ottanut sen vastaan. Uskoon tulin vasta vuonna Tuolloin Juhani Eriksson oli yhdessä Martta Bollström. Ilmari Kaskikallion kanssa järjestämässä kotikokousta Kuohulla. Muistan, kun talo oli täynnä väkeä. Kaikki eivät edes mahtuneet istumaan. Tuolloin koin Jumalan ja näiden miesten rakkauden myös minua, romaninaista kohtaan, muistelee Martta JUHANI ERIKSSON Koimme rakkautta romanikodeissa. Yölläkin kun saavuimme Kuohulle, niin Fanni alkoi heti laittaa ruokaa pöytään. Sätkä suussa, ei hampaita, mutta sydän täynnä rakkautta, muistelee Juhani naurahtaen. Eräässä tilanteessa, kun Ilmari Kaskikallio luki Jumalan sanaa, Fanni koki, että sana porautuu syvälle hänen sisimpäänsä. Fanni tippui lattialle polvilleen ja halusi sydämestään pelastusta. Juhlatilaisuudessa nuoruuden innolla lauloi Jyväskylän romaninuorisokuoro. Kuoroa johti Kyösti Florin. Tämän tapahtuman jälkeen Fanni halusi kertoa Jeesuksesta myös muille. Hänellä oli aina raamattu mukana, vaikka ei osannut lukea. Missä sitten olikin, hän käski ihmisten lukea sitä ja näin Jumalan sana teki tehtäväänsä. LEIF LINDEMAN Koen erikoista voimaa nuorien ja vanhojen yhteydessä. Näin sanoo nuori mies, Leif Lindeman. Hän puhuu kokemuksesta ja suoraan sydämestään. Niilo on minulle kuin veli, ystävä ja mitä parhain kuuntelija. Leif on yhdessä Niilon kanssa kokenut naurut ja itkut. Nuorilla ja vanhoilla on annettavaa toisilleen. Olen saanut Niilolta monia kallisarvoisia neuvoja, ohjeita ja rohkaisuja. n 32 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

18 I N T I A L A I S E T K U M M I L A P S E T Hallituksen jäsenten ja toimihenkilöiden kotipaikat Lastenkodin lapset kiittävät kummejaan ja lähettävät heille iloiset terveiset. JUULAKO EVANKELIUMOS Jouluevankeliumi Romanikielellä 1. Dola tiija keisaros Augustus diaas bihipa, te hilo vollakobolipa mote tšuuven aro skattiba. 2. Dauva skattiboskotsuuvipa sas vaaguno ta staudas ka Quirinius sas Syyriako themmeskoräi. 3. Saare dzeene te rannimen are skattiboskodzinniba, sakkaiek pesko iego fooros. 4. Jakkes niina Joosef dzeelo Galileata, Nasaretesko foorosta apre are Judea aro Davidesko fooros so khaama Betlehem, ka jou khunjudiilo aro Davidesko hlhta. 5. Jou dzeelo doori it lesko angrustime Mariaha, koon ventidas kentos. 6. Ka joon aahte doori, jakkes aulo Mariako föddibosko tiija, 7. ta joi föddidas tšaaves, lako vaaguno. Joi fahadas kentos ta rigadas les aro stanja aro krumbos dooleske, te leen na aahdas stedos aro lotiboskotseer. 8. Aro doi stedos auri rassako tiija sas valagoosi koon vallade bakren. 9. Jakkes lengo naal sterjudas Räiesko englos ta Räijesko pattipa sas trystal leen, Valgoosi trahte, 10. bi englos phenjas lenge: Ma darren! Me phukavaa tumenge lohibosko boodos, baro lohiba hilo komujenge: 11. Da diives hin tumenge föddidiilo Phiriboskiero aro Davidesko fooros. Jou hin Kristos, Räi. 12. Dauva hin sar merknos tumenge: tume lahhena kentos, koon pahhula fahhimen aro krumbos. 13. It tiija sas trystal englos baro h i m l a k o h u u p a, koon baarides baargade Deeveles ta phenle: 14. Deeveles hin patti aro utsibi, feediba komujen apo them, koonen jou pirila. 15. Ka engli sas dzeene paalal are himla, valagoosi phenle mahkar peen: Dzaha menge are Beetlehem! Doori ame dikkaha douva, so hin staudas, dooles, so Räi menge oppenbaaradas. 16. Joon dzeene hastibossa ta lahte Maria ta Joosef ta kentos, koon pahhudas aro krumbos. 17. Ka joon dikne dauva, joon rakkade, so lenge kentosta sas phenlo. 18. Saare, koon hunle valagoosenge laave, aahte undrime. 19. Bi Maria garadas saare aro lako dzii, so sas staudas, ta joi tenkadas douva. 20. Valagoosi aune paalal ta baargade ta baarides baargade Deeveles dotta, so joon sas khunle ta dikne. Saare sas jakkes sar sas lenge rakkade. (KääNNöS: HENRy HEdMAN) ELÄMÄ JA VALO -JULKAISUJA TUKEE 34 Elämä ja Valo 5/2006 Elämä ja Valo 5/

19