Lausunto luonnoksesta laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta

Transkriptio

1 Suomen soveltavan etologian seura ry. Birgitta Wahlberg Kaarinankatu Turku Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura ry. Kreeta Ranki Sairashuoneenkatu 12 A Turku Maa- ja metsätalousministeriö Elintarvike- ja terveysosasto PL VALTIONEUVOSTO Lausunto luonnoksesta laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta Suomen soveltavan etologian seura ry. (SSES), joka on soveltavan eläinten käyttäytymistutkimuksen alalla toimiva tieteellinen seura, ja Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura ry. (YKES), joka on monitieteellinen ihmisten ja eläinten välisten suhteiden tutkimuksen alalla toimiva seura, ovat tutustuneet luonnokseen laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta ja lausuvat siitä seuraavaa. Lakiesitys ja sen perusteluosa ovat yksityiskohtaisesti laadittuja. Kiitämme myös sitä, että jäsenvaltioiden harkintavaltaan jätetyistä yksityiskohdista on valittu eläinten hyvinvoinnin kannalta suotuisampia. Näitä ovat muun muassa se, että lupahakemusten yksinkertaistettua hallinnollista menettelyä ei ole ehdotettu otettavaksi käyttöön ja että toimenpiteessä käytetyn eläimen voi ehdotuksen mukaisesti luovuttaa yksityisen ihmisen hoitoon tai palauttaa aiempaan elinympäristöön. Tiivistelmä keskeisimmistä kommenteistamme Korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteen toteutumisen varmistamiseksi esitämme eräitä tarkennuksia hankelupien myöntämisen ehtoihin ja takautuvien arviointien tekemiseen, joista tarkemmin edempänä 25 :n ja 29 :n kohdalla. Lisäksi esitämme, että Suomi käyttäisi direktiivin tarjoamaa mahdollisuutta säilyttää ne nykyisen lainsäädäntömme elementit, joissa eläimille annetaan pidemmälle menevä suoja kuin direktiivissä. Tämä koskee toimenpiteessä käytetyn eläimen käyttämistä uudelleen, joista tarkemmin 19 :n ja 26 :n kohdalla. Hyvinvointiryhmien, hankelupalautakunnan, neuvottelukunnan sekä takautuvien arviointien osalta pitäisimme tärkeänä, että näissä olisi edustettuna myös eläinten käyttäytymisen tieteellinen asiantuntemus. Näin siksi, että korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteesta erityisesti 1

2 parantaminen on osa-alue, jossa eläinten käyttäytymistieteellä on merkittävässä määrin annettavaa ongelmien ja niiden ratkaisupotentiaalin tunnistamisessa. Direktiiviin sisältyy velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä eläinten käytön korvaamista ja vähentämistä sekä toimenpiteiden ja eläinten säilytysolojen parantamista. Osassa artikloista velvoite kohdistuu valtioon eikä yksittäisiin toiminnanharjoittajiin tai viranomaisiin, joten ne eivät kuulu osaksi lainsäädäntöä. Niidenkin osalta on silti tarpeen jo lainsäädäntöprosessin yhteydessä päättää, miten valtio nämä velvoitteet tulee täyttämään. Erityisen tärkeänä näkisimme, että valtio varaisi riittävät resurssit korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen asiantuntijaelimenä toimivalle keskukselle. Parhaiten tähän rooliin sopisi jokin jo olemassa oleva asiantuntijaelin, kuten Eläinten hyvinvointikeskus tai Tampereen yliopiston yhteydessä toimiva FICAM. Seuraavassa ovat kommenttimme yksityiskohdittain. Ne on jaettu kahteen osaan: kommentit lakiesitykseen ja sen perusteluosaan. Lakitekstiä koskevat muutosehdotukset 1 Lain tarkoitus 1 momentin loppuun ehdotamme lisättävän: ja vain silloin, kun eläinten käyttöä ei ole mahdollista korvata muulla tieteellisesti luotettavalla menetelmällä. Perustelu: Direktiivin 4 artiklan mukaan myös tämä sisältyy direktiivin tarkoitukseen. 7 Henkilöstö 1 momentissa ehdotamme, että toiminnasta vastaavan henkilön velvollisuuksiin lisätään direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa mainitut tämän henkilön velvollisuudet: a) varmistaa, että tarpeeton kipu, tuska tai kärsimys loppuu, jos sellaista toimenpiteen aikana eläimelle aiheutuu, ja b) varmistaa, että hankkeen toteutus vastaa hankesuunnitelmaa, sekä varmistaa, että mikäli poikkeamia sattuu, toteutetaan tarvittavat korjaustoimet ja nämä korjaustoimet kirjataan. 8 Hyvinvointiryhmä Hyvinvointiryhmän kokoonpanosta ja tehtävistä on direktiivissä enemmän säädöksiä kuin lakiesityksessä. Mikäli ne on suunniteltu siirrettäviksi asetukseen, esitämme 8 4 momentin loppuosan...voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella muutettavaksi muotoon annetaan valtioneuvoston asetuksella. Hyvinvointiryhmä kuitenkin on siinä määrin keskeisessä asemassa lain tarkoituksen toteutumisen kannalta, että mielestämme olisi perusteltua ottaa tämä osa direktiivistä lakiin eikä asetukseen. 2

3 Tästä syystä ehdotamme, että 8 :ään lisätään direktiivin 27 artiklan 1 kohdan sisältö hyvinvointiryhmän tehtävistä. Seuraava tekstiehdotuksemme on muilta osin sanatarkka kopio direktiivistä, mutta eläinten hyvinvoinnista vastaava elin on korvattu sanalla hyvinvointiryhmä: Hyvinvointiryhmälle kuuluvat ainakin seuraavat tehtävät: a) eläinten parissa työskentelevän henkilöstön neuvonta kysymyksissä, jotka liittyvät eläinten hyvinvointiin niiden hankinnan, säilytyksen, hoidon ja käytön yhteydessä; b) henkilöstön neuvonta korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevan vaatimuksen soveltamisessa ja henkilöstön pitäminen ajan tasalla tämän vaatimuksen soveltamisen alalla tapahtuvasta teknisestä ja tieteellisestä kehityksestä; c) sisäisten toimintaprosessien määrittäminen ja tarkistaminen laitoksessa säilytettävien tai käytettävien eläinten hyvinvointiin liittyvän valvonnan, raportoinnin ja seurannan osalta; d) hankkeiden kehityksen ja tulosten seuranta ottaen huomioon käytettyihin eläimiin kohdistuva vaikutus, ja niiden tekijöiden tunnistaminen ja niitä tekijöitä koskeva neuvonta, jotka edelleen edistävät korvaamista, vähentämistä ja parantamista; ja e) neuvonta eläinten luovuttamista yksityisten ihmisten hoitoon koskevien suunnitelmien yhteydessä, mukaan lukien luovutettavien eläinten asianmukainen sosiaalistaminen. Ehdotamme myös, että 8 :ään lisätään direktiivin 26 artiklan 2 kohdan sisältö hyvinvointiryhmän kokoonpanosta, ja että direktiivin sanamuotoa täsmennetään seuraavassa esitetyllä tavalla, jotta hyvinvointiryhmät toimisivat mahdollisimman hyvin suomalaisessa järjestelmässä: Hyvinvointiryhmään kuuluvat ainakin seuraavat henkilöt: a) se henkilö tai ne henkilöt, jota vastaa tai jotka vastaavat eläinten hyvinvoinnista ja hoidosta b) eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tieteellinen asiantuntija c) eläinten käyttöä korvaavien, vähentävien ja parantavien menetelmien tieteellinen asiantuntija. Hyvinvointiryhmän on myös voitava saada palautetta 7 :n 4 momentissa tarkoitetulta nimetyltä eläinlääkäriltä tai asiantuntijalta. Lisäksi heidän on kuultava ulkopuolisia asiantuntijoita esimerkiksi toimenpiteiden parantamisessa. Eläinten käyttäytymisen tieteellisen asiantuntemuksen sisällyttäminen edellä kohtaan b) johtuu siitä, että esimerkiksi toimenpiteiden stressaavuuteen eläimelle vaikuttaa merkittävästi se, onko eläin etukäteen sopeutettu koetilanteeseen ja millä menetelmillä. Vastaavasti eläinten säilytysoloja on mahdollista parantaa lajityypillisten käyttäytymistarpeiden ja sosiaalisen käyttäytymisen tuntemuksella. Eläinten käyttäytymistieteen perusteella voidaan myös kehittää indikaattoreita eläinten hyvinvoinnille. Jotta hankelupahakemusten käsittelyssä voidaan arvioida, onko lupahakemuksessa otettu riittävästi huomioon mahdollisuudet toimenpiteiden ja säilytysolojen parantamiseksi, tarvitaan siis myös tämän osa-alueen asiantuntemus. 10 Hankkeen ja toimenpiteen korvaaminen muilla menetelmillä 1 momentista ehdotamme poistettavaksi sanan käytännössä. Tämän poiston jälkeen 1 momentti vastaa paremmin direktiiviä ja on yksiselitteisempi. 13 Kivunpoiston käyttäminen 3

4 Direktiivissä velvoitetaan käyttämään myös kivunlievitystä anestesian jälkeen, jos toimenpiteestä saattaa seurata kipua. Siksi ehdotamme, että pykälään lisätään direktiivin 14 artiklan 4 kohta: Eläimelle, joka saattaa kärsiä kipua anestesian vaikutuksen loputtua, on annettava ennalta ehkäisevää ja leikkauksen jälkeistä kipulääkitystä tai muuta asianmukaista kivunlievitystä, mikäli se ei ole ristiriidassa toimenpiteen tarkoituksen kanssa. 17 Eläinten pyydystäminen luonnosta Direktiivin 7 artiklassa säädetään lisäksi rajoituksia liittyen uhanalaisiin lajeihin. Siksi ehdotamme, että tähän pykälään lisätään 7 artiklan sisältö. Toinen vaihtoehto on siirtää se asetukseen, jolloin 2 momentin loppuosa...voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella muutetaan muotoon annetaan valtioneuvoston asetuksella. Lakiesityksen perusteluosassa sivun 33 neljännessä kappaleessa mainitaan, että mikäli pyydystetty luonnonvarainen eläin osoittautuu loukkaantuneeksi tai sairaaksi, eläinsuojelulain 14 :n velvoite luonnonvaraisen eläimen auttamisesta ylittää tämän lain antaman oikeuden käyttää sitä toimenpiteessä (ellei toimenpiteen tarkoitus ole nimenomaan sairaiden tai loukkaantuneiden eläinten tutkiminen). Lienee selkeyttävää, jos tämä asia mainitaan myös lakitekstissä eikä jätetä sitä asetukseen, koska asetuksen tasoisella säädöksellä ei voitane säätää siitä, kumpaa kahdesta laista on tällaisessa tilanteessa noudatettava. 19 Eläimen uudelleen käyttäminen Direktiivin 2 artikla sallii jäsenvaltioiden säilyttää voimassa olleet kansalliset säädökset, jotka antavat eläimille direktiiviä pidemmälle menevän suojan. Eläimen uudelleen käyttämisessä Suomen lainsäädäntö antaa eläimille enemmän suojaa kuin direktiivi. Direktiivin vakavuusluokitukseen kohtalainen sisältyy myös sellaisia toimenpiteitä, jotka täyttävät nykyisessä laissa esiintyvän sanamuodon voimakasta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Direktiivin liitteen VIII esimerkkeinä kohtalaisen määritelmästä mainitaan muun muassa c) kirurgia, joka suoritetaan yleisanestesiassa kivunpoiston ollessa asianmukaista ja johon liittyy leikkauksen jälkeistä kipua kärsimystä ja yleiskunnon heikkenemistä. Esimerkkejä tästä ovat torakotomia, kraniotomia, laparotomia eli luiden sahaamista sisältävä rintaontelo- ja kallokirurgia sekä vatsaontelokirurgia. Suomessa koe-eläintoiminnan yhteistyöryhmä KYTÖ esittää hyöty-haitta-analyysin ohjeessaan, että voimakkaan kivun aiheuttajaksi määritellään muun muassa suuret leikkaukset, kuten esim. vatsaontelo- tai rintaontelokirurgia. Osa kohtalaisista toimenpiteistä on siis sellaisia, joissa ollutta eläintä ei Suomessa nykyään saa käyttää uudelleen vastaavanlaisessa toimenpiteessä. Tästä syystä ehdotamme 19 :n muuttamista siten, että sanat tai kohtalainen poistetaan kohdasta Eläimen lopettaminen Direktiivissä on lisäksi velvoite mahdollisimman tuskattoman lopetusmenetelmän käyttämisestä. Siksi ehdotamme, että tämän pykälän ensimmäiseksi momentiksi lisätään direktiivin 6 artiklan 1 kohdan sisältö: 4

5 Eläimet on lopetettava mahdollisimman vähän kipua, tuskaa ja kärsimystä aiheuttaen. Perustelu: Tämä on keskeinen osa pykälän tavoitteen määrittelemistä, ja siksi on perustellumpaa sisällyttää se lakiin. Lisäksi mikään lakiesityksen muista kohdista ei turvaa direktiivin tämän vaatimuksen toteutumista. Silloinkin, kun pätevä henkilö käyttää sallittuja lopetusmenetelmiä, on usein tilanteita, joissa voidaan valita eri menetelmien välillä, ja menetelmistä yksi voi olla eläimille tuskattomampi ja toinen taas kustannuksiltaan halvempi. 22 Toimintaluvan myöntäminen Direktiivissä on lisäksi yhtenä ehtona se, että laitteiden ja välineiden valinnassa on käytetty kriteereinä eläinten käytön vähentämistä ja parantamista. Siksi ehdotamme, että tämän pykälän toiseksi momentiksi lisätään direktiivin 22 artiklan 2 kohdan sisältö: Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tilat, laitteet ja välineet on suunniteltava rakenteeltaan ja toimintatavaltaan sellaisiksi, että toimenpiteet tehdään mahdollisimman tehokkaasti ja niillä pyritään saamaan luotettavia tuloksia siten, että niissä käytetään mahdollisimman vähän eläimiä ja aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. 25 Hankeluvan myöntäminen Direktiivissä hankeluvan myöntämisen ehtoihin sisältyy myös se, että hanke on suunniteltu mahdollisimman inhimilliseksi. Siksi ehdotamme, että 25 :n 1 momenttiin uudeksi kohdaksi lisätään direktiivin 38 artiklan 1 kohdan c alakohta: hanke on laadittu siten, että toimenpiteet voidaan tehdä mahdollisimman inhimillisellä ja ympäristön huomioon ottavalla tavalla. Perustelu: Tämä direktiiviin sisältyvä ehto ei toteudu muiden lakiesityksessä olevien kohtien kautta. Tämän seikan sisällyttäminen hankeluvan myöntämisen ehtoihin on yksi tärkeimpiä keinoja, joilla velvoitetta eläinten käytön vähentämisestä ja parantamisesta voidaan käytännössä toteuttaa, koska se merkitsee, että silloin kun hankkeelle on tarjolla useita erilaisia lainmukaisia toteutustapoja (kuten hyvin usein on), niistä on valittava eläinten hyvinvoinnin kannalta paras. 26 Luvassa asetettavat ehdot ja myönnettävät poikkeukset 3 momentin 4 kohtaan ehdotamme sanat johon liittyy vakavaa kipua, tuskaa tai vastaavaa kärsimystä sanoilla jonka vakavuusluokitus on vakava tai kohtalainen. Perustelut ovat samat kuin 19 :n kohdalla. Direktiiviin sisältyy lisäksi eräitä ehtoja, joita ei nyt ole lakiesityksessä: 38 artiklan 2, 3 ja 4 kohta. Jos nämä on tarkoitus siirtää asetukseen, 4 momentin loppuosa...voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella muutetaan muotoon annetaan valtioneuvoston asetuksella. Toinen mahdollisuus on sisällyttää ne lakiin. 5

6 27 Hankeluvan muuttaminen Ehdotamme 2 ja 3 momentin poistamista. Lakiesitys antaa Etelä-Suomen aluehallintovirastolle suuremmat valtuudet kuin mitä direktiivi mahdollistaa. Lisäksi riittävän asiantuntevan käsittelyn varmistaminen edellyttää, että eläinkoelupien muutokset käsittelisi jatkossakin hankelupalautakunta, samoin kuin nykyään eläinkoelautakunta, eikä aluehallintovirasto voisi myötää lupaa kokeita koskeviin muutoksiin. Lautakunta voi siirtää käsittelyn tarvittaessa aluehallintovirastolle, mutta päätäntävallan tulee säilyä lautakunnassa. 28 Hankkeessa käytetyn eläimen luovuttamista, palauttamista ja vapauttamista koskevat lupaehdot Direktiivi sallii koetoiminnasta poistettujen alun perin tavoitekasvatettujen eläinten luovuttamisen lemmikkieläimiksi. Lisäksi direktiivin mukaan hyvinvointiryhmä on se taho, joka vastaa neuvonnasta eläinten luovuttamista yksityisten ihmisten hoitoon koskevien suunnitelmien yhteydessä, mukaan lukien luovutettavien eläinten asianmukainen sosiaalistaminen. Direktiivin 19 ja 29 artikla jättävät jäsenvaltioiden harkittavaksi sen, mikä elin tekee päätökset siitä, onko eläin mahdollista luovuttaa tai palauttaa, ja miten eläimen valmisteleminen siihen on toteutettava. Ehdotamme, että nämä päätökset tekevä elin olisi hyvinvointiryhmä eikä hankelupalautakunta. Perusteluna on se, että hyvinvointiryhmä tuntee kyseiset eläimet paremmin ja tuntee laitoksen kokonaistilanteen, kun taas hankelupalautakunta käsittelee vain yksittäisiä hankkeita. Hyvinvointiryhmällä on siis käytössään kattavammat tiedot muun muassa sen arvioimiseksi, onko mielekästä ylipäätään sallia eläimen luovutus ja pystyy arvioimaan vastaanottajan tarjoamien pitoolosuhteiden soveltuvuutta kyseiselle luovutettavalle eläimelle. 29 Takautuva arviointi Direktiivin 39 artikla jättää jäsenvaltioiden harkintavaltaan tiettyjen rajojen sisällä sen, millaisilta hankkeilta edellytetään takautuva arviointi. Ehdotamme, että takautuvan arvioinnin piiriin otetaan myös vakavuusluokkaan kohtalainen luokitellut toimenpiteet, eli että 29 :n 1 momentin ensimmäisen virkkeen loppuosa kuuluu: Takautuva arviointi on tehtävä kaikille hankkeille, joihin sisältyy vakavuusluokkiin kohtalainen tai vakava luokiteltuja toimenpiteitä. Perustelu: Kuten aiemmin todettu, vakavuusluokkaan kohtalainen sisältyy myös sellaisia toimenpiteitä, jotka voivat aiheuttaa eläimille melko merkittävää kipua tai kärsimystä. Jos tällaisen hankkeen aikana tapahtuu jotain odottamatonta, eläimen tosiasiallisesti kokema kipu tai kärsimys saattaa muuttua luokkaan vakava. Tällaisista tilanteista olisi tärkeää saada tieto takautuvan arvioinnin kautta, jotta niiden toistuminen muissa myöhemmissä hankkeissa voidaan ehkäistä. Mikäli edellä ehdottamamme muutos toteutuu, 26 :n 2 momentti muuttuu tarpeettomaksi ja voidaan poistaa. Takautuvan arvioinnin tekijänä aluehallintovirastossa on tarpeen olla eläinten hyvinvoinnin tieteellinen asiantuntija, jotta hän pystyy tekemään käyttäjän toimittamien tietojen perusteella mahdollisimman luotettavan arvion eläinten tosiasiallisen hyvinvoinnin tasosta. 6

7 Takautuville arvioinneille tarvitaan lisäksi julkistamissuunnitelma, jotta tulokset ovat alan muiden tutkijoiden helposti saatavilla. Kun asetuksella säädetään hankeluvassa vaadittavista sisällöistä, yksi niistä tulisi olla se, että luvan hakija osoittaa perehtyneensä oman tutkimusalansa aikaisemmista hankkeista tehtyihin takautuviin arviointeihin. Takautuvan arvioinnin voisi asiantuntevimmin hoitaa tutkijoiden antaman tiedon perusteella FICAM:in kaltainen eläinkokeiden vaihtoehtoihin erikoistunut taho. Tällaisella elimellä olisi Etelä- Suomen aluehallintovirastoon verrattuna parempi asiantuntemus arvioida 1 momentin 3 kohdassa mainitun eläinkokeiden korvaamisen onnistumista. 30 Hankelupalautakunnan asettaminen ja kokoonpano Ehdotamme 4 momentin muuttamista tähän muotoon: Hankelupalautakunnan on kutsuttava kuultavaksi ulkopuolisia asiantuntijoita aina, kun vähintään yksi hankelupalautakunnan jäsen katsoo, että lupahakemuksen käsittelyssä tarvitaan lisää tietoa eläinten hyvinvointiin vaikuttavista seikoista taikka siitä, onko korvaamisen, vähentämisen tai parantamisen periaatteita mahdollista toteuttaa paremmin kuin hankelupahakemuksessa on esitetty. Lisäksi pidämme tärkeänä, että hankelupalautakunnan jäseniin sisältyisi myös eläinten käyttäytymisen tieteellinen asiantuntija. 36 Etelä-Suomen aluehallintoviraston eräät tehtävät Ehdotamme tähän pykälään seuraavia muutoksia: Pykälän nimi muutetaan muotoon: Etelä- ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastojen eräät tehtävät 2 momentti muutetaan tähän muotoon: Etelä-Suomen aluehallintoviraston tulee toimittaa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut takautuvan arvioinnin tulokset tiedoksi hankeluvan haltijalle, hankkeen toteutuspaikan hyvinvointiryhmälle ja hankelupalautakunnalle. Uudeksi 3 momentiksi lisätään: Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston tulee toimittaa 38 :ssä tarkoitettujen tarkastusten tulokset tiedoksi toimintaluvan haltijalle, toiminnanharjoittajan hyvinvointiryhmälle ja hankelupalautakunnalle. Perustelut: Lain tarkoituksen toteutumiseksi on tarpeen luoda sellainen tiedonkulkujärjestelmä, joka varmistaa, että toiminnanharjoittajilla ja hyvinvointiryhmillä on käytettävissään tarvittavat tiedot toimintansa kehittämiseksi ja hankelupalautakunnalla vastaavasti päätöksentekoaan varten. 38 Valvontasuunnitelma 7

8 Direktiivin 34 artiklan 1 kohdassa määritellään, että...viranomaiset tarkastavat säännöllisesti kaikki kasvattajat, toimittajat ja käyttäjät, mukaan lukien niiden laitokset, ja saman artiklan 3 kohdan mukaan tarkastukset on kohdistettava vuosittain vähintään yhteen kolmasosaan käyttäjistä siten, että tämä kolmasosa valitaan artiklan 2 kohdassa kuvatuin perustein. Siksi ehdotamme, että lakiesitystä tarkennetaan vastaavasti muuttamalla 2 momentti seuraavaan muotoon: Tarkastukset kohdistuvat jokaisen kasvattajan, toimittajan ja käyttäjän jokaiseen laitokseen. Vuosittain tarkastetaan vähintään kolmasosa käyttäjistä. Tarkempia säännöksiä valvontasuunnitelmasta, sen sisällöstä ja vuosittain valittavien tarkastuskohteiden valintakriteereistä annetaan valtioneuvoston asetuksella. 46 Hankerekisteri Lakiesityksen 2 momentti alkaa seuraavasti: Tiedot poistetaan rekisteristä kolmen vuoden kuluttua siitä, kun hanke on ilmoitettu päättyneeksi. Direktiivissä ei kuitenkaan ole tällaista tietojen poistovelvollisuutta, vaan siellä päinvastoin säädetään, että tiedot on säilytettävä vähintään kolme vuotta. Muiden tutkijoiden, hankelupalautakunnan ja hyvinvointiryhmien tarvitseman tiedon saanti helpottuisi, jos tiedot hankeluvista olisivat saatavilla myöhemminkin. Siksi ehdotamme, että 2 momentti poistetaan tai muutetaan muotoon: Tiedot on säilytettävä rekisterissä vähintään kolmen vuoden ajan siitä, kun hanke on ilmoitettu päättyneeksi. Jos hanke on arvioitava takautuvasti, tiedot on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan siitä, kun takautuva arviointi on saatettu päätökseen. 48 Hankeluvan peruuttaminen ja 49 Toimintaluvan peruuttaminen Ehdotamme molempiin pykäliin lisättäväksi, että aluehallintoviraston on tiedotettava luvan peruuttamisesta hankelupalautakunnalle, jotta nämä tuntevat tilanteen taustat ja osaavat kiinnittää huomiota tarpeellisiin ongelmakohtien ratkaisuihin, mikäli toiminnanharjoittaja hakee uutta toiminta- tai hankelupaa. 53 Tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta Neuvottelukunnan kokoonpanon osalta ehdotamme, että sen puheenjohtaja ja esittelijä ovat joko eläinten hyvinvoinnin tai eläinten käyttöä korvaavien menetelmien tieteellisiä asiantuntijoita. Lisäksi neuvottelukunnan tulee omata vahvaa osaamista korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteista. Esitämme myös, että vähintään yksi neuvottelukunnan jäsenistä olisi soveltavan etologian eli soveltavan eläinten käyttäytymistieteen asiantuntija, koska tällä tieteenalalla on annettavaa erityisesti eläinten käytön ja säilytysolojen parantamiseen yhä sisältyvän käyttämättömän potentiaalin alalla. Koe-eläinten hyvinvointiin keskittyvän neuvottelukunnan tulee rakentua vastaavalla tavalla kuin tuotantoeläinten sekä seura- ja harraste-eläinten neuvottelukuntien. Siksi ehdotamme, että neuvottelukunta ei toimisi Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteydessä, vaan sen asiantuntijaelimen yhteydessä, jolle valtio osoittaa tehtävän ja resurssit toimia korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen keskuksena eli vaihtoehtomenetelmäkeskuksena. Tämä elin voisi käytännössä olla esimerkiksi FICAM tai Eläinten hyvinvointikeskus. 8

9 Ehdotuksia lakiin lisättäviksi pykäliksi Esitämme yllä esitetyn lisäksi, että seuraavat kohdat lisättäisiin lakiehdotukseen: Kivun, tuskan tai kärsimyksen yläraja Direktiivin 15 artiklan 2 kohta kuuluu näin: Jollei 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun suojalausekkeen käytöstä muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimenpidettä ei tehdä, jos siihen liittyy vakavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä, joka todennäköisesti on pitkäkestoista ja jota ei voida lievittää. Mainittu suojalauseke puolestaan kuuluu näin: Jos jäsenvaltio poikkeuksellisista ja tieteellisesti perustelluista syistä katsoo tarpeelliseksi sallia sellaisen toimenpiteen käytön, johon liittyy 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vakavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä, joka on todennäköisesti pitkäkestoista ja jota ei voida lievittää, se voi hyväksyä väliaikaisen toimenpiteen, jolla sallitaan tällainen toimenpide. Jäsenvaltiot voivat päättää olla sallimatta apinoiden käyttöä tällaisissa toimenpiteissä. Selkein tapa toteuttaa tämä velvoite olisi säätää siitä laissa pykälä, johon otettaisiin edellä mainittujen sisältö. Ehdotamme, että samalla käytetään oikeutta olla sallimatta näitä poikkeuksellisiakaan toimenpiteitä apinoille. Pykälä voisi silloin kuulua näin: Toimenpidettä ei saa tehdä, jos siihen liittyy vakavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä, joka todennäköisesti on pitkäkestoista ja jota ei voida lievittää. Lupaa tällaiselle toimenpiteelle voi hakea ainoastaan poikkeuksellisista ja tieteellisesti perustelluista, ainoastaan väliaikaisesti ja ainoastaan silloin, kun toimenpiteessä ei käytetä apinoita. Apinoita koskevat säädökset Direktiivin 7, 8, 10 ja 28 artiklassa on kohtia, joissa säädetään apinoille pidemmälle menevä suoja kuin muille eläimille. Nämä kohdat ovat tarpeen ottaa mukaan myös meidän lakiimme. Vaikka Suomessa ei tällä hetkellä käytetä apinoita, emme tiedä tapahtuuko sitä tulevaisuudessa, siksi ehdotamme vaihtoehtona apinoiden erityis-suojelulle, että niiden koekäyttö kielletään laissa. Valitusoikeus Ehdotamme säädettäväksi, että hankeluvasta voisi valittaa hallinto-oikeuteen paitsi hakija itse myös eläinsuojelujärjestö. Valitusoikeus on: Suomessa rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on eläinsuojelun tai eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien edistäminen. Perustelu: Ympäristölainsäädännössä samantapainen valitusoikeus ympäristöluvista on ympäristöjärjestöillä. Olisi tärkeää, että luvista voitaisiin valittaa myös eläinsuojelullisista syistä. 9

10 Ympäristönsuojelulain 7 :ssä säädetään valitusoikeudesta: Valitusoikeus on: 1) sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea; 2) rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät; 3) toiminnan sijaintikunnalla ja muulla kunnalla, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät; 4) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella; 5) muulla asiassa yleistä etua valvovalla viranomaisella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on lisäksi oikeus valittaa yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi sellaisesta päätöksestä, jolla Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut päätöksen. Perusteluosaa koskevat muutosehdotukset Kommenttimme esityksen pääasialliseen sisältöön: 3.2. Toteuttamisvaihtoehdot Sivun 14 ensimmäisessä kappaleessa käsitellään eläinten luovuttamista tai palauttamista sopivaan hoitojärjestelmään tai luontoon. Ehdotamme, että esimerkkitapauksena mainitaan myös tavoitekasvatetun, lemmikkieläimeksi soveltuvaan lajiin kuuluvan eläimen luovuttaminen yksityishenkilölle. Tämä selkiyttäisi lain tulkintaa. Muun muassa rotat sosiaalistetaan eräissä laitoksissa ihmisiin niin hyvin, että käytyään toimenpiteissä tarpeettomiksi ne soveltuisivat lemmikeiksi. Kaikissa tällaisissa tapauksissa uusien omistajien tulee luonnollisesti olla harkitusti valittuja ja eläinten asianmukaisesti sopeutettuja Taloudelliset vaikutukset Sivulla 17 käsitellään valtioon kohdistuvien velvoitteiden aiheuttamia kustannuksia. Direktiiviin sisältyy tässä mainittujen lisäksi vielä yksi valtioon kohdistuva velvoite, jonka kustannusvaikutuksia on tarpeen käsitellä: eläinten käyttöä korvaavien, vähentävien tai parantavien menetelmien aktiivinen edistäminen. Direktiivin 4. ja 13. artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläinten käyttöä korvataan, vähennetään tai parannetaan aina, kun luotettava menetelmä siihen on olemassa. Tämä edellyttää, että näitä menetelmiä koskevan tiedon saatavuutta parannetaan. Direktiivin 47 artikla asettaa jäsenvaltioille velvollisuuden myös aktiivisesti kehittää eläinten käyttöä korvaavia, vähentäviä ja parantavia menetelmiä, sen lisäksi että varmistetaan niiden käyttö silloin kun niitä on jo kehitetty. Eräs tapa toteuttaa direktiivin velvoitteet olisi perustaa valtion rahoituksella vaihtoehtomenetelmäkeskus, jonka tehtävänä olisi ajantasaisen tieteellisen tiedon kerääminen ja välittäminen eläinten käyttöä korvaavista, vähentävistä ja parantavista menetelmistä. Lisäksi 10

11 keskuksen tehtäviin voisi sisällyttää myös uusien menetelmien aktiivisen kehittämisen koordinoinnin. Toinen mahdollisuus olisi osoittaa tämän tehtävän hoitoa varten tarvittavat lisäresurssit jollekin jo olemassa olevalle elimelle, jossa on alan asiantuntemusta, kuten FICAM tai Eläinten hyvinvointikeskus. Lisäksi hankelupien käsittelymaksut kannattaisi porrastaa sekä toimenpiteissä käytettävien eläinten lukumäärien että toimenpiteiden vakavuusasteen mukaan jotta maksut kohdistuisivat käyttäjiin todellisten lupakäsittelykustannusten mukaisesti. Lisäksi tämä toimisi taloudellisena ohjauskeinona vähentämisen ja parantamisen periaatteiden edistämiseksi, ja sen avulla olisi myös mahdollista korjata nykyinen vaje hankelupien käsittelykulujen kattamisessa. Kommenttimme yksityiskohtaisiin perusteluihin: 12 Toimenpidettä koskevat yleiset periaatteet: inhimillinen päätepiste Sivulla 29 pykälän perusteluissa mainitaan: säännöksessä määriteltäisiin yläraja, sille millaista kipua, tuskaa ja kärsimystä tieteellisiin tarkoituksiin käytettävälle eläimelle ylipäätään voidaan aiheuttaa. Ehdotamme, että tätä kohtaa täsmennetään määrittelemällä tämä yläraja ja havainnollistamalla sitä esimerkein. Sivulla 30 määritellään termi inhimillinen päätepiste: Inhimillisellä päätepisteellä tarkoitetaan sitä hetkeä, jolloin eläimen kipu ja kärsimys lopetetaan. Ehdotamme tätä tarkennettavaksi seuraavaan muotoon: Inhimillisellä päätepisteellä tarkoitetaan sitä, että toimenpiteen suunnitteluvaiheessa on etukäteen määritelty se eläimelle aiheutuva kivun ja kärsimyksen määrä, joka ei saa ylittyä, ja valittu indikaattorit sen havaitsemiseksi. Toivomme, että maa- ja metsätalousministeriö ottaa ystävällisesti huomioon kommenttimme. Olemme mielellämme käytettävissä tähän lakiin liittyvän asetuksen kommentoinnissa. Turussa 11 päivänä kesäkuuta 2012 Suomen soveltavan etologian seura ry. Birgitta Wahlberg Leena Ahola puheenjohtaja varapuheenjohtaja puh: puh: Yhteiskunnallisen eläintutkimuksen seura ry. Kreeta Ranki Outi Ratamäki puheenjohtaja sihteeri puh: puh: