ALBANIAN ROMANEILLA PUUTETTA TYÖSTÄ JA RAHASTA

Transkriptio

1 Y H T E I S K U N T A A P A L V E L E V A E R I K O I S L E H T I Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. Myyntiaika joulukuu 2008 helmikuu 2009 Nro 4/2008 ALBANIAN ROMANEILLA PUUTETTA TYÖSTÄ JA RAHASTA Albania on yksi Euroopan köyhimmistä maista. Siellä asuu noin romania. Maassa on hyvin vähän sosiaaliturvaa kunnon eläkkeistä puhumattakaan. Työttömyyttä ja köyhyyttä on paljon. Romanit kärsivät tästä tilanteesta eniten. Lisäksi heitä kohdellaan erittäin huonosti. Kaisu Rissanen kävi Albaniassa tutustumassa romanien tilanteeseen ja tapaamassa Fidan lähetystyöntekijöitä. Sivu 8-9

2 2 ROMANO BOODOS 4/200 ROMANO BOODOS 4/200 3 Romano Missio ry. vilppulantie 2 C 4, Helsinki Puh. (09) , fax (09) Suomi on HYVÄ MAA Marita Hagert virkkaa ja ompelee ahkerasti. Karjalaisen tuplapitsin mallin hän on oppinut tädiltään. Suomi on koulutusparatiisi Lokakuussa 2003 paljastettiin Hietaniemen hautausmaalla sodassa kaatuneiden romanimiesten muistomerkki. Näiden miesten osallistuminen sotaan muiden suomalaisten rinnalla oli osoitus siitä, että Suomen romanit tuntevat voimakasta isänmaallisuutta ja vahvaa kuulumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Suomen romaneilla ja valtaväestöllä on yhteistä historiaa lähes viiden sadan vuoden ajalta sekä Ruotsin että Venäjän vallan alla että itsenäisen Suomen ajalta. Romanit ovat täysivaltaisia Suomen kansalaisia, mutta sitä ei ole ymmärretty täysin romanien eikä valtaväestönkään puolella. Vaikka romaneiden asema on taattu lainsäädännöllä ja ihmisoikeudet ovat Suomessa hyvällä mallilla, on käytännössä ollut monia ongelmia, jotka heijastuvat suoraan romanien elämään. Tähän syinä ovat yleinen ennakkoluuloisuus sekä syrjintä. Perinteisten romaniammattien väistyessä historiaan on murrosvaihe ollut vaikea, sillä romanien heikko koulutustaso ei ole antanut valmiuksia integroitua osaksi nyky-yhteiskuntaa ja työelämää. Tieto lisää valtaa ja siksi kouluttautuminen auttaa syrjinnän torjumisessa ja antaa mahdollisuudet olla oman itsensä herra. Tämän päivän romanimiehet ja -naiset, kouluttautuvat ilahduttavasti yhä enenevässä määrin. Vanhempien vaikutus lasten elämään on tässä merkittävä; asenteet ja sitoutuminen koulutukseen ja työhön luodaan kotona. Ilmaisella peruskoululla, ammattiopetuksella sekä lukio- ja korkeakouluopetuksella olemme todella harvinainen maa. Vuosi yhdysvaltalaisessa yliopistossa voi maksaa euroa, eikä tähän vielä sisälly asuminen, kirjat eikä ruokailu. Pariisin amerikkalainen yliopisto veloittaa lukuvuodesta lähes euroa eli dollaria. Myös Sveitsin Franklin College laskuttaa vuoden opiskeluista yli euroa. Suomen maksutonta koulutusta tullaan hyödyntämään aina Afrikasta saakka. Muut siis osaavat hyödyntää koulutusparatiisiamme. Ilahduttavaa olisi nähdä, että ennen kaikkea Suomen romanit lähtisivät sankoin joukoin hyödyntämään tätä ilmaista mahdollisuutta parempaan ja taloudellisesti turvatumpaan elämään, koska heillä on siihen täysin samanlainen oikeus kuin valtaväestöllä. On totta, että romanien työllistyminen ennakkoasenteista johtuen on usein työläämpää, mutta kun työelämään kerran pääsee, on vain taivas rajana. Romanit ovat ahkeraa ja työelämässä pidettyä väkeä. Tätä kautta myös romanien kulttuuria aletaan kunnioittaa ja arvostaa entistä enemmän myös valtaväestön puolella. Romaneja toimii jonkin verran tällä hetkellä yhteiskunnallisissa johto- ja luottamustehtävissä, mutta vielä toistaiseksi valitettavan vähän. Toivon, että romanit pääsevät edustetuiksi paitsi kaikille muille ammattialoille, myös entistä enemmän yhteiskunnallisesti vaikuttaville paikoille. Tätä mahdollisuutta ei kannata hukata. Jokainen, joka pyrkii kohti tavoitteitaan, myös sinne pääsee, ennemmin tai myöhemmin. Sanonta ahkeruus kovankin onnen voittaa on juuri oikea muistolause meille kaikille. Siunattua itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta Sinulle ja perheellesi! leena rauhala Hallitus 2008 leena Rauhala Jeppe isberg unto Jääpuro Brita lamberg Pekka lampinen väinö lindberg tina mäkelä lauri uljas sami valentin Päivi Rask-Helin keskustoimisto toimisto@romanomissio.fi tuula Åkerlund timo Jokela mervi Pamukci tuula nyman sosiaali- Ja DiakoniatYÖ tuula nyman ella Bollström PeRHetYÖPRoJekti (09) , Gsm puheenjohtaja, kansanedustaja yrittäjä yhdyshenkilö ylitarkastaja ylitarkastaja sosiaalineuvos projektijohtaja lehtori evankelista romanikulttuuriohjaaja (varajäsen) toiminnanjohtaja tuula.akerlund@romanomissio.fi talouspäällikko toimistosihteeri mervi@romanomissio.fi sosiaaliohjaaja sosiaaliohjaaja puh. (09) , Gsm , tuula.nyman@romanomissio.fi kenttätyöntekijä PÄivÄkummun lastenkoti Hyväneula, mieholantie 158, Hämeenkoski Puh. (03) , fax (03) Johtaja Helge Haapakoski, puh. (03) sähköpostiosoite: paivakumpu@romanomissio.fii kotimäen PienRYHmÄkoti kotimäentie 213, martinkylä Puh. (09) Fax. (09) vastaava ohjaaja auvo vainikainen sähköpostiosoite: kotimaki@romanomissio.fi RomaninuoRten opintorahasto sampo merkintä: lahjoitus/opintorahasto TÄSSÄ NUMEROSSA Järjestöt edistävät ihmisten hyvinvointia 4 synny minussa pieni, iloinen Jeesus-lapsi 4 Romaninuorten tulevaisuus -tapahtuma stoassa 5 maailman vähäosaiset elämäntehtävänä 6 Romaniasiain neuvottelukunta palkitsi Paavo lounelan 7 Roti 2 tukee nuorten koulunkäyntiä 7 albanian romaneja tapaamassa 8 vaalivaltteja valtuustoon 9 koulutus kannattaa aina 10 aikuisopiskelu on joustavaa 11 Juulia-projektin naistenpäivää vietettiin turussa 11 muotinäytös Haaparannassa 12 vanhoja romaniasuja, valokuvia ja sutkauksia 12 kosto vai anteeksiantamus? 13 keitä ovat tämän lehden lukijat ja myyjät? 13 suomen Ranskan instituutti esitteli romanikulttuuria 14 Romanijärjestöt toimivat 15 toiminnanjohtajan palsta 15 sortavala lapsuuteni kaupunki 16 Saadaan olla ylpeitä siitä, että ollaan suomalaisia. Kaikilla suomalaisilla on samat oikeudet. Olemme kaikki vapaita ja itsenäisiä ihmisiä, sanoo Marita Hagert. Marita Hagert syntyi talvisodan päättymisen vuonna Hän eli lapsuutensa Ruokolahdella Rautionkylässä. Sota-aikana pommikoneet jylisivät kotimökin ylitse. Hämärästi muistan, kun vanhemmat siinä tuvassa puhuivat, kuinka huoneet ja ikkunat pantiin pimeeksi, ettei nähty kun pommikoneet meni, Marita Hagert muistelee. Miehet rintamalla Sota-aikana miehet ja hevoset vietiin rintamalle. Naisten täytyi tehdä taloloissa töitä. Ne teki töitä siinä, laittoivat ruuat ja siivosivat, mihin taloon sitten kukakin laitettiin. Muistan semmoisen ajan Ruokolahdella, että taloissa ei ollut miesvoimaa ollenkaan. Naiset ja ihan semmoiset kasvavat pojat tekivät peltotyöt ja mukana oli mustalaisten lapset ja mustalaisnaiset. Ne joutu kovasti tekemään töitä, ei sitä ruokaa muuten olisi saanut. Perunat piti laittaa maahan ja viljat. Kyl se on ollu aika rankkaa. Kesti vuosikymmeniä sotien jälkeen ennen kuin romanit saivat ansaitsemansa kunnioituksen sotavuosista. Nyt vasta on saatu patsas sinne Helsinkiin, kun kaikki on jo loppusuoralla. Miehet oli siellä sotatantereella niin kuin suomalaisetkin. Paljon mustalaisia kaatui Suomen maata puolustaessa. Ne olivat todella hyviä sotilaita, eivät pelänneet. Ajoivat hevosia ihan sinne linjoille, niin on jutelleet vanhat ihmiset. Kotimökissä oli viisi lasta. Marita Hagert kävi koulua Rautionkylässä Salpausselän kankailla itärajan tuntumassa reilun kymmenen kilometrin päässä Imatrankoskesta. On asuttu ja oltu ja ympäristö ja kaikki on ollut tuttua. On jääny mieleen, kun ukkivainaa kävi taloloissa tekemässä töitä ja vei meitä lapsia mennessään sinne. Rautionkylä lohkaistiin Marita Hagertin lapsuudessa Ruokolahdesta. Siitä tuli osa 60 vuotta sitten perustettua Imatran kaupunkia. Nykyisin Marita asuu Vuoksenniskan kaupunginosassa kerrostalokaksiossa. Aarrearkku Marita Hagertin täti oli mestariompelija, joka opetti oppivaiselle tytölle virkkauksen ja ompelun taidot. Marita on ylpeä siitä, että hänen Vantaalla asuvat tyttärensä myös ompelevat ja ovat taitavia käsistään. Kyllä mustalaisnaiset tekee. Ei sellaista tölliä ole missä ei tehä käsitöitä. Tänäkin päivänä ne ompelee erittäin paljon ja virkkaa. Maritan käsistä syntyy tyynyliinoja ja pitsilakanoita, täkkipusseja ja liinoja. Hänellä on huoneessaan aarrearkku, joka pursuaa omien käsien töitä. Pöydällä on virkkuutyö. Siitä tulee lakanapitsiä. Ihmiset ostaa lakanoita. Kun esimerkiksi täkäläisillä on häät, ne ostavat. Ne on karjalaisia perinteitä. Pitsinvirkkaus rasittaa sydäntä, mutta se on niin tärkeä asia, ettei siitä voi luopua. Miulle tärkeitä ovat huusholli ja käsityöt ja päivittäin käyn kaupoilla. Aina pitää yrittää mennä eikä jäähä paikalleen. Se on yks elämän laatu, mikä pitää mielen korkeella. Tapaa ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia. Lapsetkin käy aika useasti ja naapurit. numero 1/2009 ilmestyy maaliskuun alussa. lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano mission toimistolla viimeistään 5.2. laita kuoreen tunnus Romano Boodos. materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi. Julkaisija: Romano missio ry Kustantaja: kotimaa-yhtiöt oy Päätoimittaja: tuula Åkerlund Toimitussihteeri: Paula Huhtala/ kotimaa-yhtiöt oy Lehden ulkoasu: valfrid Åkerlund/ Grafimus oy Marita Hagertin mielestä Vuoksenniska on hyvä paikka asua ja elää. Tunnen täällä kaikki ja kaikki tuntevat minut. Jos jotain tarvitsen, sen saan. Marita Hagertin mielestä Imatran seudulla romaninuoret varttuvat paremmassa ympäristössä kuin suurissa kaupungeissa. Pohjattomuutta ja juurettomuutta ei ole näkyvissä. Ei semmoista ole täällä, koska kaikki tuntevat toisensa. Täällä ei tarvitse olla yksin ja hyvin vähän täällä joudutaan vaikeuksiin. Nuoretkin pitää huolta toinen toisestaan. Suomalaisuudesta ylpeä Toimitusneuvosto: Henry Hedman, tuovi Putkonen, malla laiti, taina Cederström. Tilaus- ja ilmoitushinnat: vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. irtonumero 2 euroa. lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. ilmoitushinta 1 euro/pmm Painopaikka: suomen lehtiyhtymä, Riihimäki kaan seuraa eikä kattele ja me ollaan kaikki itsenäisiä ihmisiä. Ja ainakin täällä Karjalan puolella on mukavia ihmisiä. Aika ei käy pitkäksi. Täällä ollaan puheliaita ja avaria. Tuntematonkin tulee tutuksi. Marita seuraa maailman tapahtumia television uutisista, radiosta ja päivän lehdestä. Kun seuraa maailmaa, niin se on aika kiireistä ja tilanteet on monessa paikassa hyvin kireitä. Mutta toivottavasti semmoiset ei tule Suomeen, vaikka Marita Hagertin mielestä Suomi on hyvä maa. Itsenäisyyspäivänä hän aikoo kuunnella radiota ja katsoa televisiota. Tänä päivänä jokaisen on hyvä olla Suomessa, ja joka ihminen varmaan ymmärtää sen. Saadaan olla ylpeitä siitä, että ollaan suomalaisia. Me voidaan olla ihan vapaasti. Ei meitä kune heijastuu tietysti omalla tavallaan. Romanien kannaltakin asiat ovat menneet Maritan mielestä Suomessa hyvin eteenpäin: On töitä ja yhteiskunta antaa asuntoja ja muuta tarpeellista. Samalla viisii mennään samassa veneessä kuin suomalaisetkin. Kaikilla suomalaisilla on samat oikeudet. Se riippuu ihmisestä itsestään. Siinä ei tarvitse yhtään kierrellä eikä kaarrella. Suomalaiset on samalla viisii kärsineet niin kuin mustalaiset täällä sota-aikana. Ollaan nähty huonot ja hyvät päivät, ja niistä kun ollaan päästy niin ihmiset on ystävällisiä. Sehän se elämän motto on. Elämänsä periaatteet Marita Hagert kiteyttää sanoihin: Rehellisyydellä ja työtä tekemällä pärjää niillä ehdoilla, joita jokaisella on. Mustalaisilla on kristilliset arvot ja niitä osataan arvostaa. Ja paljon on muitakin arvoja. Esimerkiksi kun lapsi menestyy koulussa hyvin, hän on arvostettu ja häntä kiitetään. On paljon myönteisiä asioita ja se on minusta hyvä. tuovi putkonen teksti ja kuvat KUNTAVAALEISSA LÄPI MYÖS ROMANEJA lokakuun kunnallisvaaleissa valittiin seuraavaksi neljäksi vuodeksi valtuuston jäsenet. valtuustopaikan saajissa on myös romaneja. tampereen kaupunginvaltuustoon pääsi liikuntatieteiden maisteri marco Roth, sysmän kunnanvaltuustoon Jari stenroth, Järvenpään kaupunginvaltuustoon Henry (Roope) Berg, tuusulan kunnanvaltuustoon Jukka (santeri) ahlgren ja turun kaupunginvaltuustoon sosiaalineuvos väinö lindberg. lohjan kaupunginvaltuustoon pääsi sari Bollström, jonka puoliso on romani. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: vilppulantie 2 C Helsinki. Puh: (09) telefax: (09) mervi Pamukcin sähköposti: mervi@romanomissio.fi internet: issn

3 4 ROMANO BOODOS 4/200 ROMANO BOODOS 4/200 5 Järjestöt edistävät ihmisten hyvinvointia Huono-osaisuus merkitsee eri ihmisille eri asioita. Otan lähtökohdaksi ajattelutavan, jossa ihmisen sosiaaliseen hyvinvointiin kuuluu mahdollisuus tehdä työtä ja osallistua yhteiskuntaan. Jos et ole työssä tai koulussa, valtaväestön mukaan sellainen ihminen on kunniaton. Liekö tämä saanut alkunsa vanhasta sanonnasta joutilaisuus on kaikkien paheiden äiti. Tähän joutilaisuuden torjuntaan vastasi koulutuspolitiikan kehittyminen ja sen myötä oppivelvollisuus. Kun ihmiset ovat koulutettuja, heille kehittyy taitoja ja valmiuksia, joita hyödynnetään työelämässä kaikkien yleiseksi hyödyksi. Työ määrittää hyvinvointia Työ määrittää pitkälti koko ihmisen hyvinvointia. Työn puuttuminen taas edesauttaa ihmi- sen syrjäytymistä. Informaatioyhteiskunnan uudet työllistymisen muodot ovat vaikuttaneet etenkin romaneihin, koska uusien ammattien myötä koneellistuminen on sivuuttanut romanit työntekijöinä. Puutteellinen koulutus, ammattitaidon puute, työmarkkinoiden kiristyminen ja romanikulttuurin erityispiirteet sekä syrjintä valtaväestön puolelta vaikeuttavat romanien työhönsijoittumista (Romanipolitiikan strategiat). Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu vuodelta 1999 ilmoittaa romanien työttömyysasteeksi 56 prosenttia. Luulen, että käytännössä sitä on hyvin vaikea määrällisesti osoittaa. Ensinnäkin siitä syystä, että jo romanien määrittely on todella vaikeaa. Rekisteröinti ei ole käytännössä mahdollista. Yleisesti tunnettuna tosiasiana olemme kuitenkin kaikki yhtä mieltä siitä, että romanit ovat huono-osaisessa asemassa. Tähän kysymykseen/ongelmaan voivat erilaiset romanijärjestöt yrittää vastata. Kehittämistoiminta järjestöjen työtä Kansalaisjärjestöillä on Suomessa pitkä historia. Monet sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat toistasataa vuotta vanhoja. Työväenliike on tunnetuimpia esimerkkejä kansalaisjärjestöstä. Pitkästä taustasta huolimatta on viitteitä siitä, että monet eivät tiedä paljoakaan siitä, mistä järjestötoiminnassa on kysymys. Siksi avainsanat yhdistys, järjestö, hanke, projekti tulee määritellä. Teen sen tässä lyhyesti ja yleisen ajattelun mukaan. Järjestö Järjestö on yleisnimitys aatteellisesta toimintayksiköstä, jonka tarkoituksena ei ole voiton tai muun taloudellisen hyödyn hankkiminen jäsenilleen. Toimintaa harjoitetaan tavallisimmin yhdistysmuotoisena. Voidaan puhua myös kolmannesta sektorista. Järjestön tehtävä on mm. edunvalvontajärjestönä, vapaaehtoistoimintaa ylläpitävänä tahona, asiantuntijajärjestönä tai palvelujentuottajajärjestönä toimiminen. Yhdistys Yhdistys on jotakin tarkoitusta varten perustettu organisaatio. Yhdistymisvapaus on määritelty Suomen perustuslaissa. Yhdistysten ulottuvilla olevat projektirahoitukset mahdollistavat tarpeeseen vastaamisen. Hanke ja Projekti Hanke ja Projekti esitetään usein toistensa kanssa yhdenvertaisina käsitteinä. Hanke on projekti, mikä on yleensä EU: n tai Ray:n rahoittamaa työtä, joka tehdään kertaluonteisesti. Hankkeessa ongelmalle suunnitellaan toimiva ratkaisu. Työntekijöiden projektissa on määriteltävä toimenkuvansa tavoitteiden perusteella. Toimiva lopputulos on tärkeintä. Järjestöjen laaja työ jää monesti näkymättömäksi. Kuitenkin nykyisten sosiaali- ja terveyspalvelujen työ on saanut alkunsa järjestöjen aikaansaamasta työstä. Myöhemmin kunnat ovat ottaneet vastuun järjestelmän mukaisesti. Laman jälkeen 1990-luvulla kunnat olivat taloudellisesti ahtaalla, mikä vaikutti heikkenevästi kuntien kehittämistyöhön. Raha-automaattiyhdistyksen avustusten taso ja EU:n rahastot tarjosivat mahdollisuuden järjestötyön kehittymiselle. Projektit ovat tulleet yleisiksi työllistäjiksi valtion ja kuntien järjestämän toiminnan rinnalle palvelujen tarjoajiksi (Sosiologia 1/2007). Projektiyhteiskunnalla on myös kääntöpuolensa. Ongelmaksi voi muodostua hyvien käytäntöjen juurruttaminen pitkäjänteiseksi ja kestäväksi työksi. Epäonnistumisista ei myöskään puhuta julkisesti, mikä voisi toisaalta edistää todellisten menestystarinoiden toteutumista. Pienempien järjestöjen mahdollisuudet suuriin linjauksiin ovat heikosti saavutettavissa. Rahoittajat suosivat laajoja ohjelmia ja luottavat ennestään tunnettuihin ja tunnustettuihin toimijoihin. Jo raha-automaattiyhdistyksen avustusten tekeminen on monimutkaista ja vaatii taitoa. KatJa ÄrlinG ROMANINUORTEN TULEVAISUUS -TAPAHTUMA STOASSA Pidetään huolta Nuorissa on tulevaisuus - tapahtumapäivä järjestettiin Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoassa. Tapahtuman järjesti Romano Missio ry eri yhteistyötahojen kanssa. Tapahtumapäivä sisälsi Romaninuorten tulevaisuus -seminaarin. Tapahtuma huipentui Valoisampi huomen -iltakonserttiin. Annetaan lapsenkaltaisuuden valloittaa sydämemme Pieni tyttö oli saanut mummostaan hyvän kaverin. Aina kun he tapasivat, he leikkivät yhdessä ja lähtivät leikkiretkelle eväineen kaikkineen. Kerran mummo kysyi lapsenlapseltaan: Leikitkö toisen mummosikin kanssa samoja leikkejä? En mä voi. Se toinen mummo on niin aikuinen, vastasi tyttö. Klaukkalan kylälle niin kuin moneen muuhunkin kylään ja kaupunkiin on joulun alla talkoilla pystytetty jouluseimiä, erilaisia pieniä talleja ja joulun kuvia. Niissä voi nähdä Jeesus-lapsen, äiti-marian ja Joosefin sekä paimenet ja enkelit. Katsellaanpa hetki joulun syntymäpäiväsankaria. Jokainenhan meistä on ollut vauva. Siitä elämä alkaa, siitä, että voi olla toisten hoivattavana. Ehkä siksi vain pieni lapsi opettaa joulusta kaikkein tärkeimmän asian: Jumala tulee itse meitä niin lähelle kuin pieni sylivauva. Meidän ei tarvitse mennä hänen luokseen tai yrittää tavoittaa itse häntä taivaista. Hän on tässä, tänään. Joskus aikuiset pelkäävät Jeesuslapsesta puhumisen olevan lapsellista, vähemmän kuin aikuisesta Jeesuksesta puhumisen. Muistatko, miten aikuinen Jeesus kehotti meitä elämään? Jeesuksen oppilaat kysyivät, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan (Matt. 18:3). Päivi Linnoinen toimii Klaukkalan kirkkopiiristä vastaavana pappina Nurmijärvellä. Teologian tohtori, ortodoksi-isä Jyrki Loima kirjoitti Helsingin Sanomissa pyhäinpäivän aikaan, että nuorilla on oikeus onnellisuuteen ilman jatkuvaa vaatimusta paremmasta. Suorittamiselle pitää panna suitset. Aikuisena olen vastuussa lapsista ja nuorista. Olen päättänyt olla enemmän kotona, antaa aikaa aikuistuville lapsilleni ja itselleni. Annetaan lapsenkaltaisuuden voittaa ja valloittaa sydämemme ennen ja jälkeen tulevan joulun. Rukoukseni on hengellisen äitini kirjailija, virrentekijä Anna-Maija Raittilan sanoja lainaten: Synny minussa pieni, iloinen Jeesuslapsi. päivi linnoinen Seminaari oli ensisijaisesti kohdennettu romaninuorille ja heidän vanhemmilleen. Seminaarissa etsittiin erilaisia työvälineitä nuorten auttamiseksi esimerkiksi koulussa ja työnhaussa. Seminaarissa käytiin myös vilkasta keskustelua siitä, mistä löytyisi oikeat keinot syrjäytyneiden nuorten auttamiseksi. Auttamishalua löytyi, mutta miten asiaa voisi viedä eteenpäin? Siinä jäi vielä pohtimista ja sulattelemista jokaiselle osallistujalle. Romaninuorten tulevaisuus oli selvästikin askarruttanut monien mieltä. Nuorille täytyy antaa mahdollisuus tasapainoiseen elämään sekä tulevaisuuden luomiseen: mahdollisuus parempaan huomiseen. Nuoret tarvitsevat rinnalleen ihmisiä, jotka oikeasti välittävät, tukevat ja auttavat elämässä eteenpäin silloinkin kun on paha olla ja asiat eivät ole hyvin. Paljon on hyvää tapahtunut, koulumyönteisyys on lisääntynyt vuosien aikana. Paljon on vielä tehtävä, totesi aloituspuheessaan opetusministeriön edustaja, suunnittelija Mikko Cortes-Telles. Vanhan muistelemista Jyväskyläläinen 72-vuotias romani Herman Bollström kertoi, kuinka ennen vanhaan ei ollut omia asuntoja. Ajeltiin hevosella pitkin kyliä etsien, mistä talosta yösijan saisi. Aina löytyi hyviä ihmisiä, jotka ottivat taloihinsa, ettei tarvinnut jäädä taivasalle. Elämä ei ollut helppoa, mutta silti oltiin tyytyväisempiä kuin tänä päivänä, Herman puhui romanitapojen ja kulttuurin muuttumisesta. Ennen mahtui iso joukko ihmisiä pieneen huoneeseen. Siirrettiin vain pöytiä pois tieltä ja leviteltiin petejä lattialle. Kaikille löytyi nukkumapaikka. Ketään ei ahdistanut. Nyt ei mahduta samoihin paikkoihin, vaikka tilaa olisi kuinka paljon. Herman Bollström lopetti kiertolaisen elämän vuonna 1965 saatuaan kodin perheelleen. Jossain vaiheessa hän sairastui vakavasti. Silloin hän huusi avukseen Jumalaa, joka pelasti ja samalla paransi hänet vakavasta sairaudesta. Vanhaan aikaan ei ollut mahdollisuutta käydä kouluja. Herman oli hyvillä mielin siitä, että tämän päivän nuorille on annettu kaikki mahdollisuudet yhteiskunnassa, jos vain osaavat käyttää niitä hyväkseen. Kaikkia on nähty niin tuulta kuin myrskyjäkin, Herman Bollström lopetti puheensa. Miten romaninuori voi? Seminaari jatkui keskustelulla, jonka aiheena oli Miten romaninuori voi tämän päivän yhteiskunnassa. Aihe herätti monenlaisia mielipiteitä. Todettiin, että samoin kuin pääväestön nuoret, myös romaninuoret voivat tänään huonosti. Nyt jos koskaan on tehtävä jotain ja autettava meidän heitä. Suurin syy nuorten pahoinvointiin on siinä, että lapsista ja nuorista ei enää välitetä samalla tavalla kuin ennen. Heistä ei pidetä huolta. Nuoret kokevat turvattomuutta ja rakkaudettomuutta. Toisaalta he saavat osakseen rajatonta rakkautta. Yleinen ilmiö on, että vanhempien vastuu on hävinnyt. Heidän tulisi jälleen herätä ottamaan vastuu perheistään. Miten voisimme tukea romanivanhempia selviytymään arjen vaatimuksista lastensa kanssa? Todettiin, että paras mahdollinen tapa lähestyä perheitä on mennä koteihin ja lähestyä vanhempia ruohonjuuritasolla. Kasvatuksen tehtävä on antaa lapsille juuret, silloin lapsi on tietoinen omista lähtökohdistaan. Hän tietää, kuka minä olen. Kulttuurin tehtävä on ollut myös suojella lapsia ulkoa päin tulevilta paineilta ja vaaroilta. Nuoret kasvattavat toisiaan Yksi vierailijoista kertoi kuulumisia kentältä. Olen tehnyt 30 vuotta romanityötä käytännön tasolla eri puolella Suomea. Tänä päivänä nuoret kasvattavat toisiaan, vanhempien malli jää näkemättä, puhuja sanoi. Miten te luulette romaninuorten käyvän, jos ongelmat kasvavat valtaväestön nuorten keskuudessa? Kadun nuoret ovat vielä saavuttamatta, väkivaltarikokset kasvavat ja yleinen pahoinvointi lisääntyy. Tähän tilanteeseen on tultu myös kaaleitten nuorten kohdalla. Nyt romanityötekijöiden tulisi keskittää voimat ja löytää tärkein asia, josta voisi lähteä liikkeelle. Seminaarivieraista monet väläyttivät puheenvuorossaan samaa ajatusta. Tarvitaan muutakin kuin pelkkiä puheita. Nyt on tekojen aika. Hyvän tekeminen ei ole työmuoto, vaan sydämen asia, totesi eräs nuori romanimies Turusta. Hän kehotti romanijärjestöjä tekemään yhteistyötä. Nuorilla on halu mennä eteenpäin. Tarvitaan ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä ja näkemään vaivaa. Nuorille kannustavaa vertaistukea Päivän aikana kävi ilmi, että monet nuoret ovat opiskelleet itselleen hyvän ammatin. Jotkut olivat jo nuoresta iästään huolimatta ehtineet hankkia useammankin ammatin. Tällaisia nuoria tarvitaan kannustamaan niitä nuoria, jotka ovat syrjäytyneet yhteiskunnasta eivätkä osaa etsiä oikeita väyliä eteenpäin. Opiskelu kannattaa, vaikka se ei aina olekaan helppoa. Tulevaisuutta ajatellen siitä on kauaskantoista hyötyä. Nuoria voi kannustaa vaikkapa innostamalla siihen, että opiskelemalla saa parempia työpaikkoja ja kunnon palkkaa. Nuoret kertoivat, kuinka suuri merkitys on, jos perheet ja opettajat kannustavat ja tukevat oppilasta koulunkäynnin aikana. Konsertissa lahjakkaita romaninuoria Seminaaripäivän tapahtumien loppuhuipentuma oli illalla. Silloin siirryttiin Valoisampi huomen -konserttiin. Esiintyjinä oli nuoria lahjakkaita romanitaiteilijoita. Illan ohjelman anti olikin huikea, kun yksi toisensa jälkeen lavalle astui mitä lahjakkaimpia esiintyjiä. Konsertissa esiintyi Suoralähetys-yhtye, Telal kham, Mirjam Schwartz. Anette Åkerlund oli koonnut musiikin ammattilaisista upean musiikkiryhmän. Tähtivieraaksi hän oli kutsunut Ruotsista Dimi Keiskin. Heidän yhteisestä esiintymisestään yleisö oli haltioissaan. Kuulijat olivat täysillä mukana. Musiikki valtasi sydämet ja enemmänkin olisi haluttu kuulla. alida Friman

4 6 ROMANO BOODOS 4/200 ROMANO BOODOS 4/200 7 Maailman vähäosaiset ELÄMÄNTEHTÄVÄNÄ Olen kirjoittanut muistiin tapahtumia elämäni varrelta lähinnä itselleni, että muistaisin. Tekstiä on syntynyt lapsuudestani, nuoruudestani ja elämästäni aikuisena. Olen kulkenut monien ihmisten rinnalla ja auttanut heitä eri puolilla maailmaa. Auttamistyöni alussa sain sydämelleni romanit ja kiinnostuin Intian romaneista. Kun tulin uskoon, liityin ensimmäisenä yhteiskristilliseen naisten piiriin Ilomantsissa. Se oli ihanaa aikaa. Jumala käytti meitä väkevästi ja täytti Pyhällä Hengellään. Sain monia lahjoja ja tehtäviä. Aloin kirjoittaa. Levitin kirjojani ilmaiseksi. Joskus joku maksoikin, ja sain painokulut maksettua. Seuraavaksi kirjoitin kirjan hengellisestä äidistäni Tyyne Kettusesta. Hänen elämässään Jeesus oli numero ykkönen. Jeesus olikin väkevästi auttanut Tyyneä: parantanut kaksi kertaa kuolemaan johtavasta sairaudesta. Kirjoitin alusta asti hengellisiä runoja ja kertomuksia lapsille. Maalasin tauluja ja tein värityskirjan Ilomantsista, jota jaoin ilmaiseksi kaikille Ilomantsin koululaisille. Pidin kesäisin taidenäyttelyä ihanan kotimme aittahuoneessa. Monia juhlia ja hengellisiä kokouksia järjestimme siellä. Näin kerran näyn, että minulla oli musta jätesäkki, tyhjä paperilappu kädessäni ja ympärilläni ihmisiä ympäri maailmaa. Ymmärsin silloin ja ymmärrän nyt 28 vuoden jälkeen vielä paremmin, että siinä on selvä kuvaus työstäni. Kerään avustuksia ihmisille ympäri maailmaa, kirjoitan ja maalaan tyhjille papereille, ja saan matkustaa ja tavata ihmisiä ympäri maailmaa. Niin todella on käynyt. Kiinnostuin Intian romaneista leja. Selvaraj on ollut erittäin kiitollinen näistä leluista ja lahjoista aina tähän päivään asti. Hän kulkee aina uusiin kyliin, kerää romanilapsia ympärilleen, jakaa lahjoja ja kertoo samalla Jeesuksesta. Intiassa on meneillään herätys 80-miljoonaisen romanikansan parissa. Selvaraj perusti myöhemmin oman lastenkodin ja siinä on 12 paikkaa vanhuksille. Vierailimme mieheni kanssa hänen luonaan lähes 20 vuota sitten. Tapasimme ensimmäisen kerran romanien kansainvälisessä hengellisessä konferenssissa Amsterdamissa. Siellä oli silloin romania lähinnä Ranskasta. Se oli todellinen ikimuistoinen elämys. Myös poikani Paulus on käynyt Intiassa parikin kertaa ja tutustunut mm. romanityöhön. Olen kutsunut Selvarajin jo kaksi kertaa Suomeen, toisella kertaa yhdessä työssä mukana olevan tyttärensä kanssa. Herra on erikoisesti siunannut nämä vierailut. Olemme saaneet kiertää ympäri Suomea kertomasta työstä ja Jeesuksesta. Tänä kesänä Selvaraj oli erään toisen naisen kutsumana Suomessa ja saimme pitää häntä vieraanamme muutaman päivän. Ne olivat viimeiset vierailupäivät ja Herra ihmeellisesti vaikutti niin, että mitä todennäköisimmin Helsingistä eräs romanimies alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Se oli suuri ilon aihe. Työtä Suomen romanien parissa Alkuun tein paljon työtä myös Suomen romanien parissa. Pidimme jopa kodissamme Ilomantsin nimismiehen virka-asunnossa kaksipäiväiset hengelliset romanikokoukset. Romaneja oli useita kymmeniä aina Ähtäriä, Varkautta, Kiteetä, Tohmajärveä ja Joensuuta myöten. Ne kokoukset ovat jääneet kaikkien mieliin. Olihan jotenkin tavatonta, että nimismies kutsuu kotiinsa romaneja. Edellinen apulaisvallesmanni oli neuvonut, miten romaneista pääsee eroon paikkakunnalla! Kaikki on tietenkin Herran armoa. Kirjoitin kirjan muutamien romaniystävien elämästä: toinen perhe oli Tupovaarasta ja toinen Taivalkoskelta, jossa asuin heidän luonaan viikon. Nukuin lattialla, siivosin ja autoin kaikessa. Yhdessä itkimme ja nauroimme. Osallistuin romanikokouksiin Kiteellä, Orimattilassa, Varkaudessa, Mikkelissä, ja sain oppia tuntemaan suuren joukon romaneja. Jo ennen tätä olin alkanut lukea Raamattua äänikaseteille sekä tehnyt omia puhekasetteja Lopella tällä hetkellä asuva Kaisu Rissanen on auttanut pitkään vähempiosaisia Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Hän on vienyt heille apua ja Jumalan sanaa. Kaisu kirjoittaa, että hän on saanut syvemmän rauhan ja on hyväksynyt itsensä paremmin. aikuisille ja lapsille. Jaoin näitä kasetteja romaneille. Luin siihen aikaan myös vapaan sisälähetyksen sokeain työhön kirjoja ja kasetteja. Sen silloinen johtaja Elma Ruuska lahjoitti minulle paljon kasetteja myös romaneille jaettavaksi. Tie vei moniin maihin Jo heti alkuaikoina tällä tiellä koin saaneeni myös Venäjän juutalaiset sydämelleni. En edes tiennyt, onko heitä olemassakaan, saatika tuntenut ketään. Kävin ensimmäisen kerran evankeliointimatkalla Venäjällä Neuvostoliiton aikana. Myöhemmin näin paljon ihmisiä matkoillamme Petroskoihin, Pietariin, Moskovaan, Kiovaan ja Tsernigoviin. Kävin myös Siperiassa Krasnojarskissa kaksi kertaa. Siellä vierailimme kahdessa vankilassa, joissa jaoimme paljon Uusia Testamentteja. Venäjälle olemme vuosien varrella vieneet suuria määriä uskonnollista materiaalia, kuten Raamattuja, kasetteja, kortteja, videoita... Veimme sinne myös paljon vaate- ja ruokatavaraa, lääkkeitä sekä silmälaseja. Teimme mieheni kanssa työtä Venäjällä ainakin kymmenen vuotta. Venäjän lisäksi olen saanut viedä Jumalan sanaa myös moniin muihin maihin, kuten Intiaan, Kolumbiaan, Venezuelaan, Ugandaan, Tansaniaan, Israeliin, Armeniaan ja Kiinaan. Jumalan suuressa yliopistossa Olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin. Olen nähnyt sairauksia, köyhyyttä, onnettomuuksia, maanjäristyksen kauheita Viisi viisasta on tämän Kaisu Rissasen piirtämän kortin nimi. seurauksia jne. Olen mielestäni saanut käydä Jumalan suurta yliopistoa ja toivon, että olen oppinutkin jotain. Olen saanut syvemmän rauhan, ja olen hyväksynyt vähitellen itseni paremmin. Nuorena minua haittasi erittäin huono itsetunto. Olin arka ja pelkäsin esiintyä. Nyt en enää koe pelkoa ihmisten edessä. Uskoni Jumalan voimaan on varmastikin lisääntynyt. Miksi pelätä? Kuka voi meitä riistää Jumalan käsistä? Ehkä kirjoitukseni antaa sinullekin jotain. Sinulla on varmasti ihan erilainen elämä, mutta ehkäpä oman todistukseni kautta saat lisää uskoa siihen, että Jumala todellakin johdattaa pientä ihmistä, Jumala todella rakastaa pientä ihmistä. Työ ja kunnia on hänen. KaiSu rissanen Romaniasiain neuvottelukunta palkitsi Paavo Lounelan Romaniasiain neuvottelukunta on luovuttanut vuoden 2008 Paarkiba -palkinnon Paavo Lounelalle Eduskunnan pikkuparlamentissa pidetyssä Syrjinnän ja syrjäytymisen rajapinnat -seminaarissa Helsingissä. Tunnus myönnettiin hänen työstään romaniväestön elinolojen ja yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien edistämiseksi. Teologin koulutuksen saanut Paavo Lounela aloitti työnsä romaniasioiden edistäjänä luvulla Tukholman suomalaisen seurakunnan pappina. Lounela toimi pioneerina romanien aseman edistämiseksi asenteellisesti ja rakenteellisesti vaikeissa olosuhteissa aluksi Ruotsissa Sar ame hajuvaha te den kentenge sasto kokarod inta Kentosko neerunekomuja hin lesko d intako d ivibosko speegli, so sigila tenkibi ta d inta, savo lesko daad ta däi pinsavena ta d intavena kajo les. Ke kentoske sigavaha, te jou hin pirime, ta veeravitiko, jou lela ßi ko d inta pesta. Ke phurnide dena tiija kentoske, ßeerena saaki ßetanes huupaha, khaaravena les, ta phennena butvares kentoske sar kamlo jou hin, kentos sikjula te kamlavel ta passel pes kokares sastes. Bi ke les alti ellavaha, rissavaha, naa kamlavaha, jou na pinsila pes veeravitikoske. Ke tuut kokares hin sasto kokarod inta, tu hajuveha te del douva tukko kentoske niina. Ke tu na rikkaveha tutta kokares, tu na hajuveha te sikjaves tukko kentos te rikkavel pesta. ßaßo saaka hin, te ame na parjavaha amengo kenti savohlaageske sar ame kammahas, bi ajasaaveske sar ame kokares aa aha. La Deevelesko kamliba Koni fendide ßeeriba hin, te jelpaves kentos te lel sasto kokarod inta peske, te aanel Deevelesko kamliba leske. Ame laha te sikjaven amengo kentenge, te va ka joon na pinsavenas peen veeravitikaske, elle na aa enas alti laße, Deevel kamlila leen ajasaaves sar joon aa ena. Mangja tukko kentoha sakko diives Deeveles. Paarka Deevel dotta, te Jou kamlila kenten ta lela leen prissi sar joon aa ena. Joon na yövyla te ßeeren peen fendideske sar joon orttas aa ena. Pa, te Jou dela tukke fiiniba ta kamliba kajo tukko kenten. Douva hin koni fendide, te tu na endo sikjavaha tukko kenten te la en Deeveles ta Lesko kamliba. Sika lenge, sar tu kokares pinsaveha lesko kamliba ta prossiba. Sar ame d iivaha, douva niina horttas sikila drom amengo kentenge. tuula ÅKerlunD Miten voimme antaa lapsillemme terveen itsetunnon Lapsen läheiset ovat hänen itsetuntonsa peilejä, jotka näyttävät, mitä lapsen vanhemmat tuntevat lastaan kohtaan. Kun lapselle osoitetaan rakkautta ja arvoa, lapsi saa hyvän mielen itselleen. Kun vanhemmat antavat aikaa lapselleen, tekevät perheenä yhdessä asioita, antavat myönteistä palautetta ja sanovat usein lapselle, kuinka rakas hän on, lapsi oppii rakastamaan ja uskomaan terveellä tavalla myös itseään. Mutta jos häntä aina moititaan, kiusataan, eikä hän saa osakseen rakkautta, hän ei tunne itseään arvokkaaksi. Kun sinulla itselläsi on terve itsetunto, silloin osaat antaa saman lapsellesikin. Jos et itse pidä itsestäsi, et osaa opettaa lastasikaan pitämään itsestään. Tosiasia on nimittäin niin, että me emme kasvata lapsiamme sellaisiksi kuin haluaisimme, vaan sellaisiksi kuin itse olemme. ja sittemmin Suomessa. Hän työskenteli Suomen romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä 1988 kymmenen vuotta vakiinnuttaen sen toiminnan romanien oman osallistumisen väylänä valtionhallinnossa sekä lisäämällä osallistumista alue- ja paikallistasolla. Lounela on pitänyt tärkeänä romanien sosiaalisen aseman parantamista sekä romanien kulttuuriin ja taiteen tallentamista ja niiden elinvoimaisena säilyttämistä. Romaniasiain neuvottelukunta myöntää vuosittain kiitos -sanaa tarkoittavan Paarkiba -palkinnon romanien asemaa, kieltä ja kulttuuria merkittävästi ja innovatiivisesti edistävälle henkilölle, taholle tai organisaatiolle. Tunnustuspalkinnon tarkoituksena on kannustaa ja antaa kiitosta romanien asemaa edistävästä työstä. Tänä vuonna jaettava palkinto oli kolmas. Ensimmäinen palkinto myönnettiin vuonna 2006 tasavallan presidentti Tarja Haloselle. Järjestyksessään toinen palkinto myönnettiin opetusneuvos Viljo Koivistolle vuonna Löydä Jumalan rakkaus Sukella syvälle Raamattuun! Tilaa opas päivittäiseen Raamatun lukemiseen. Oppaat aikuisille ja nuorille. Hetkinen Raamatun lukemiseen Kyllä Kiitos! Tilaan Hetkisen (4 nroa/vuosi) Tilaan Lukkarin (4 nroa/vuosi) kestotilaus 22 kestotilaus 18 vuositilaus 25 vuositilaus 19 opiskelijat/työttömät 19 (Hinnat 2009) Aloitan tilauksen Saaja Maksaja Kuva: SuSanna lehtonen Paras tapa auttaa lasta saamaan terve itsetunto, on tuoda Jumalan rakkaus hänelle. Voimme opettaa lapsillemme, että vaikka he eivät tuntisi itseään arvokkaiksi eivätkä aina olisi mallikelpoisia, Jumala rakastaa heitä juuri sellaisena kuin he ovat. Heidän ei tarvitse tehdä itseään paremmiksi. Pyydä Jumalalta viisautta ja rakkautta lastasi kohtaan. Näytä lapsillesi, miten itse koet hänen rakkautensa ja anteeksiantamuksensa. Se, miten me itse elämme, näyttää tien myös lapsillemme. vapaamuotoinen käännös: tuula ÅKerlunD Roti 2 tukee nuorten koulunkäyntiä Keski-Uudenmaan ammattiopistossa toteutetaan Roti 2 -nimellä aloitettu ensisijaisesti romaninuoriin kohdistuva ESRrahoitteinen hanke vuosina Hankkeen tavoitteena on tukea nuorten työllistymistä aktivoimalla nuoria ammatilliseen koulutukseen ja tukemalla ammatillisen koulutuksen suorittamista. Hankkeessa romanikulttuuria tuntevat, pääasiassa romanitaustaiset henkilöt tukevat nuoria näiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Nuorilla ei ole aina selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia, kun peruskoulu on suoritettu. Jokaiselle projektin nuorelle tehdään suunnitelma (elämänpolku), joka koskee opiskelua ja sitä tukevaa elämäntilannetta. Aikaisempien hankkeiden kokemuksen mukaan nuoret tarvitsevat eri tahojen tukea miettiessään tulevaisuuttaan. Roti 2 -hankkeen tukihenkilöt auttavat nuoria selkiyttämään elämänsuunnitelmiaan ja tukemaan nuorten omia elämänvalintoja. Tukihenkilöt ovat tarvittaessa nuorten mukana, kun nuoret asioivat eri virastoissa. Keskustelyryhmä ja vertaistukea Romaninuorten vanhempien ryhmässä moniammatilliseen verkostoon kuuluvat asiantuntijat alustavat nuoren kehitykseen, työelämään, koulunkäyntiin ja elämänhallintaan liittyvistä asioista. Tavoitteena on myös järjestää vanhempien keskusteluryhmiä eri tahojen kanssa. Näissä keskusteluryhmissä pohditaan vanhemmuutta erityisesti opiskelun TILAUKSET: lähetä lomake TAI TAI soita p tukemisen näkökulmasta. Nuorten vertaisryhmissä tuetaan nuorten keskinäistä vuorovaikutusta keskustelujen lisäksi erilaisten toiminnallisten menetelmien esim. musiikin avulla. Ryhmissä pohditaan yhdessä myös tulevaisuuden suunnitelmia. Nuorille järjestetään tilaisuuksia, jossa eri alojen asiantuntijat kertovat koulutukseen ja työelämään liittyvistä haasteista. Tilaisuuksiin pyritään saamaan mukaan myös eri ammattien edustajia kertomaan työstään. Nuorten harrastustoimintaa pyritään myös tukemaan mahdollisuuksien mukaan. Kodin ja koulun välisten keskustelutilaisuuksien avulla pyritään ratkaisemaan mahdolliset kouluongelmat ja lisäämään yhteistyötä kodin ja koulun välillä.. Nuorten tulevaisuuden suunnitelmissa ja koulunkäynnin tukemisessa on tärkeää lähipiirin yhteistyö ja kannustus. Nuorten lähellä olevien tahojen täytyy puhaltaa yhteen hiileen. Roti 2 -hankkeen tavoitteena on löytää sellainen tukemisen muoto, jossa romanikulttuuria kunnioittaen tuetaan nuorta vahvistamaan omaa identiteettiään ja toteuttamaan omia haaveitaan elämässä. Näiden tavoitteiden toteuttamisessa tarvitaan yhteistyötä eri tahojen välillä ja kaikkien mukana olijoiden tukea. Roti 2 hankkeen työntekijät toivovat avointa kanssakäymistä näiden tahojen kanssa. TUTUSTU Heti alussa sain romanit sydämelleni ja kiinnostuin Intian romaneista. Sain Selvaraj Gnanakkanin osoitteen Intiasta. Hän oli silloin Intian romanimission sihteeri. Lähetin hänelle paketteja, jotka oli tarkoitettu lapsille. Romanikylissä oli rukoiltu jo kauan, että lapsille saataisiin materiaa- Raamatunlukijain Liitto maksaa postimaksun Raamatunlukijain Liitto Tunnus Info Vastauslähetys

5 ROMANO BOODOS 4/2008 ROMANO BOODOS 4/2008 Rruja Urassa Tiranassa asuu 5000 romaniperhettä. Heidän olojaan ryhdyttiin parantamaan kommunismin romahdettua. Monet saivat kurssien kautta ammatin ja työpaikan. Albanian romaneja tapaamassa Hangossa asuessamme sain tutustua Saralahtien lähettiperheeseen. Tuija ja Jarmo ovat Fidan työntekijöitä, jotka ovat tehneet monta vuotta työtä Albaniassa romanien parissa. Jarmo opettaa Jumalan sanaa raamattukoulussa ja seurakunnassa. Se on kokonaisvaltaista työtä - koko ihmisen huomion ottamista - ruumiin, sielun ja hengen. Lähdin tekemään kirjaa tuosta työstä ja koko Albaniasta. Sain tavata matkallani romaneja ja vierailla pääkaupungin romanien ja Baltezin kylän romanien parissa Fierin kaupungin lähistöllä. Albaniasssa asuu arviolta romania, heitä on neljä eri ryhmää. He ovat tulleet maahan pääasiassa turkkilaisten mukana Turkin miehittäessä Albaniaa ja muita Balkanin maita yli 400 vuotta. Tarkasta luvusta ei saada selvää ennen kuin kaikki ovat rekisteröityneet. Romanien kohtelu on edelleen erittäin huonoa. Koko maassa on hyvin vähän sosiaaliturvaa, kunnon eläkkeistä puhumattakaan. Työttömyyttä ja köyhyyttä sen sijaan on paljon. Tästä tilanteesta romanit kärsivät eniten. Heille tarjotaan likaisinta ja huonoimmin palkattua työtä. Latif romanien asialla Balkanilla Matkustimme erilaiseen kylään, jossa elämä sykkii ja toi- veet ovat korkealla. Tämän 150 romaniperheen kylää johtaa kuusi vuotta sitten uskoon tullut Latif. Mies on rauhallinen ja erittäin ystävällinen, sivistynyt ja hieno mies. Hän ajaa romaniväestön asioita Albaniassa ja koko Balkanilla. Ensin hän alkoi itse opiskella Jumalan sanaa ja sitten jakaa sitä kyläläisille. Suomalaiset tukevat kaiken tavoin hänen työtään ja kylän kehitystä. Kylä on siisti ja valoisa. Romanit ovat asuneet jo satoja vuosia samassa kylässä ja viljelleet maata. Maissisato on nyt kypsä, samoin viinirypäleet, vesimelonit ja muut syksyn herkut. Lähes kaikki kylän lapset käyvät koulua. Latif opettaa ja ohjaa lapsia koulun käyntiin. Hänen oma poikansakin on korkeakoulun käynyt taiteilija. Vaimo tukee työssä. On ihana tavata romanityttöjä ja poikia, jotka lauloivat meille monia hengellisiä lauluja ja todistivat pelkällä olemassaolollaan, miten suuri ja rakastava Jeesus heillä ja meillä on. Hän tuo toivon romaneille ja kaikille muillekin. Haaveenani on saada kutsua Latif Suomeen jonain päivänä. Keskustelemme Latifin kanssa pitkään romanien tavoista ja elämästä. Kerron terveisiä Suomesta ja Intiasta. Näytän myös valokuvia. Albaniassa on etenkin pohjoisen Albanian väestöllä verikosto, joka osittain on voimassa vieläkin. Romanit eivät tunne sen sijaan verikostoa ollenkaan. Albaniassa on erittäin hieno perinne, jonka avulla voi päästä eroon tästä kierteestä. Se on BESA-sopimus - rauhan liitto, joka voidaan tehdä riitelevien osapuolten välillä. Näin taataan, ettei koston kierre enää jatku. Niin on historian saatossa tehty eri klaanienkin välillä usein. Olisiko rauhan liitosta malliksi Suomeenkin? Jeesus on Rauhan ruhtinas ja hän jos kuka haluaa tuoda todellisen rauhan ja sovinnon elämäämme! Hän on syntien sovittaja ja sovittelija. Hän antaa anteeksi veriruskeatkin syntimme. Rruga Urassa asuu 5000 romaniperhettä Olimme matkalla lähes neljä viikkoa. Oli aikaa käydä usein Tuija Saralahden pääkohteessa Rruga Urassa Tiranassa. Siellä asustelee noin 5000 romaniperhettä. Kun työ aloitettiin heti Albanian vapauduttua 1992 kommunismin ja täydellisen ateismin kourista, se käynnistettiin myös romanien parissa. Kaikki uskonnot olivat ankarasti kiellettyjä yli 40 vuotta. Aluksi se oli todella kaoottista. Mutta pitkällisten rukousten ja paaston jälkeen Herra antoi viisautta ja tilanne muuttui. Fida lahjoitti mm. soraa, jota talkoilla levitettiin kurjassa kunnossa oleville kaduille, pidettiin erilaisia kursseja naisille. Monet saivat kurssien kautta ammatin ja työpaikan. Opetettiin hygieniaa ja muita tärkeitä asioita. Suurin vaikutus on sittenkin Jumalan sanalla, jota kylvettiin myös kaiken aikaa. Alettiin saada oikeita rukousvastauksia ja into kasvoi. Nyt Rruga Urassa toimii pieni keskus, jossa lapset käyvät kaksi kertaa viikossa iltapäiväkerhon tyyppisessä kerhossa. Lapset kertoivat, että Jeesus on auttanut koulun käynnissä ja kokeissa. Jeesus on parantanut myös sairaita. Äidit ja naiset tulevat keksiviikkoisin sanan ääreen rukoilemaan. Heidän elämänsä on muuttunut. Herra rakastaa heitä ja tekee ihmeitä heidän keskellään, vaikka vaikeuksia on paljon. Lapset käyvät koulua. Koulussa on 40 oppilasta samalla luokalla, joten joskus käy niin, että opettaja ei piittaa, jos joku romanilapsi jää pois koulusta. Syrjintä on totisinta totta Albaniassa edelleen. Romanit kerjäävät kaduilla, pitävät kirpputorimyymälöitä. Asunnot ahtaita ja huonokuntoisia Vierailimme mieheni Heimon kanssa parikin kertaa romanien suurella torialueella. Asunnot ovat huonossa kunnossa ja ahtaita. On aina suuri ihme, kuinka ihminen voi olla onnellinen ja tyytyväinen Herran kanssa missä olosuhteissa tahansa. Uskovaisten kodit ovat valoisia ja siistejä. Saimme vierailla useassakin kodissa. Jeesus itse muuttaa kaikkein varmimmin niin yksityisten ihmisten elämää kuin koko yhteiskuntaa. Tuija sairastui vakavasti viime kesänä eikä voi palata Albaniaan kuin aikaisintaan vuoden päästä. Oli ihanaa nähdä, kuinka kaikki rakastivat häntä. Naiset pitivät omasta aloitteestaan kahden päivän rukouspaastonkin Tuija puolesta. He kirjoittivat paperille terveisiä Tuijalle ja jokainen toivoi, että Tuija palaisi pian takaisin. Herra onkin ihmeellisesti parantanut Tuijaa! Eräs naisista oli nähnyt näyn, jossa Tuija oli valoa hohtavana taas heidän luonaan. Tämä nainen on keskuksen vuokranantaja. Hän tekee helmistä taidokkaita liinoja ja koruja myyntiin. Tässäkin helmityössä on Fida ollut auttamassa naisia alkuun. Vein naisille tuliaiseksi muun muassa Intian romaninaisten tekemiä helmikoruja. Balkanilla joka maassa tehdään työtä romanien parissa. Serbiassa on Balkanin suurimmat romaniseurakunnat, kaksi seurakuntaa, joissa on noin 1500 jäsentä. Muun tilan puuttuessa ne kokoontuvat teltoissa. Herra rakastaa erikoisella rakkaudella muiden sortamia ja hylkäämiä ihmisiä. Hän nostaa heidät ruhtinasten rinnalle ja maksaa kerran taivaassa palkan. Rukoillaan, että vielä monet romanit kuulisivat evankeliumin. Makedoniassakin on romania, joista vain pieni osa on kuullut Jeesuksesta. Kun siunaamme toisia, tulemme itse siunatuiksi. Siunaamalla muiden maiden romaneja ja myös tekemällä jotain heidän eteensä, kuten Herra meitä kehottaa, tuomme siunausta myös omaan maahamme ja omien romaniemme pariin. Työtä romanien parissa Poikien gospelbändi romanikylässä. Balkanilla joka maassa tehdään työtä romanien parissa. Työtä romanien parissa tekee Kino Studion seurakunta ja erikoisesti erittäin pätevä ja romanien rakastaman albanialainen Kimete miehensä kanssa. Myös Toukoloiden lähettiperhe Tauno ja Marja ovat alusta asti olleet tässäkin mukana. Tauno ja Marja ovat uudelleen palaneet Albaniaan ja kyselevät Herralta johdatusta kaikkeen. Tauno on koko Balkanin alueen hengellisen työn koordinaattori. Myös Turkki kuuluu hänen työalueeseensa nykyisin. Upea Herran työtä tekevä pariskunta! Tiranassa asuu noin miljoona ihmistä. Kaupunki on hienossa laaksossa korkeitten vuorten välissä. Albaniasta 70 prosenttia on jyrkkäreunaista ja vaikeakulkuista vuoristoa. Tiranassa silmä iloitsee erittäin värikkäiksi maalatuista taloista. Kaupungin pormestarina on taiteilija ja siitä tämä maalausinnostus. Ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä, hyvin avoimia luonteeltaan. Maassa asuu kolme miljoonaa ihmistä. Yli puolet on muslimeja, ortodokseja 30 prosenttia, pieni katolinen ja evankelinen vähemmistö. Koko ajan muslimeja kääntyy kristityiksi. Muuten eletään aika hiljaista aikaa hengellisesti. Mutta juuri silloin, kun on hiljaista, tulee kylvää Jumalan sanaa, joka taas sitten ajallaan nousee pintaan. Albanialaiset alkavat itse ottaa myös vastuuta seurakunnistaan ja hengellisestä työstä. Sehän on juuri lähetystyön tarkoituskin. Kun kerran tulen valtakuntaasi, Herra, niin tahdon nähdä nälkäänäkevien ilon, hyljättyjen onnen, maattomien maat, kerjäläisten ruokapöydät, halveksittujen kunnian, vainottujen autuuden. Voi Herra, niin paljon tahdon luonasi nähdä! Kaisu Rissanen Romanikylän pastori Latif ajaa romaniväestön asioita Albaniassa ja koko Balkanilla. Ensin hän alkoi itse opiskella Jumalan sanaa ja sitten jakaa sitä kyläläisille. Lähes kaikki kylän lapset käyvät koulua. Latif opettaa ja ohjaa lapsia koulun käyntiin. Kuvassa Latif vaimonsa ja poikansa kanssa. Romaniasiain neuvottelukunta Vaalivaltteja valtuustoon Romaniasiain neuvottelukunnan syksy on ollut vilkas. Lokakuussa pidettiin järjestyksessään kuudennet romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäivät Helsingin Paasitornissa. Siellä kerättiin evästyksiä romanipoliittisen ohjelman sisällöiksi. Neuvottelupäivillä esiteltiin monia uusia tutkimuksia ja selvityksiä. Osanottajat toivoivat ennen kaikkea, että Suomen romaniyhdistys ry:n tekemästä romanivanhusten palvelutarvekartoituksesta Uudenmaan alueella tiedotetaan laajasti ja mahdollistetaan ikääntyville ihmisillemme paras mahdollinen hoitoa joko kotona tai palvelulaitoksessa yksilön toiveita kunnioittaen. Marraskuun 17. päivä eduskunnan pikkuparlamentin auditoriossa pidetty yhteistyöseminaari Syrjinnän ja syrjäytymisen rajapinnat romanilapsen kasvun haasteet käsitteli romanilapsen maailmaa ja keinoja katkaista kahden ässän muodostama noidankehä. Seminaarissa luovutettiin myös järjestyksessään kolmas Paarkiba -tunnustus 2008 pitkäaikaiselle romanien asioita edistäneelle Paavo Lounelalle. Paavo on tunnustuksensa ansainnut! Syksyn väripilkku on ollut romanien suhteellisen runsas asettuminen ehdolle lokakuun kuntavaaleissa ja monien ehdokkaiden hieno menestys vaaleissa! RONKin tietojen mukaan romanitaustaisia ehdokkaita oli eri puolilla Suomea yli kaksikymmentä ja ainakin viisi romanitaustaista tuli valituksi valtuustoihin Tampereella, Turussa, Järvenpäässä, Sysmässä ja Äänekoskella. Lämpimät onnittelut kaikille valituille! Otamme neuvottelukuntaan mielellämme tietoja vastaan kaikista valtuustoon päässeistä ja ehdolle asettuneista. Valtuustoon valitseminen on hieno mandaatti ja vastuullinen vaikuttamisen väylä. Harva tietää, kuinka paljon valtuutetun työ teettää töitä. Esityslistat ovat mittavat ja kokouspaperit liitteineen jättimäisiä. Ikäviltä päätöksiltäkään ei voi välttyä: nostaako veroäyriä vai supistaako palveluita? Valitsematta jääneidenkään ei kannatta jättää kunta-asioihin vaikuttamista vaaleihin. Kunnissa suuri osa valmistelusta tehdään erilaissa lautakunnissa. Vaikka ei valituksi tulekaan, kannattaa aktiivisesti kärkkyä lautakuntapaikkaa ja ottaa vastaan paikkoja kaavoitus- ja rakennuslautakunnasta opetus- ja nuorisotoimeen. Minäkin olen löytänyt itseni aivan yllättäen Helsingin Stadion Säätiön johtokunnasta. Kaikkien kuntavaaleihin osallistuneiden kannattaa muistaa tehdä pientä vaalityötä myös vaalien välillä: osallistua aktiivisesti keskusteluun omassa puolueessaan ja omalla paikkakunnallaan, kirjoittaa paikallis- tai sanomalehteen, verkostoitua ja ennen kaikkea säilyttää kontakti tavallisten ihmisten tavalliseen arkeen. Tavallisesta arjesta olemme siirtymässä joulun ajan juhliin. Joulukuun 6. päivä vietettävä itsenäisyyspäivä on meille romaneille tärkeä ja arvostettu. Romaniasiain neuvottelukunta osoittaa kunnioitustaan Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleille laskemalla itsenäisyyspäivänä seppeleet yhdessä muiden romaniorganisaatioiden kanssa marsalkka Mannerheimin ja sodissa haavoittuneiden ja menehtyneiden romanien muistomerkeille Hietaniemen sankarivainajalehdossa. Rauhallista joulun aikaa kaikille! Sarita Friman-Korpela ylitarkastaja Romaniasiain neuvottelukunta, sosiaali- ja terveysministeriö

6 10 ROMANO BOODOS 4/200 ROMANO BOODOS 4/ ELSA HAGERT ON TUORE HOTELLI- JA RAVINTOLA-ALAN AMMATTILAINEN: Koulutus kannattaa aina Elsa Hagert suoritti aikuisiällään hotelli- ja ravintola-alan perustutkinnon Mikkelissä. Hella ei häviä kotoa mihinkään, se pysyy ja odottaa paikallaan. En ole katunut, että läksin opiskelemaan, sanoo Elsa nauraen. Elsa Hagert on oikealta nimeltään Fanny. Kumpaa nimeä hänestä pitäisi käyttää: Elsaa vai Fannya? Nimi Fanny on käytössä vain virallisissa papereissa ja koulussa, muutoin hän on Elsa vaan, kuten hän itse sanoo. 41-vuotias Elsa kasvoi Lappeenrannassa ukkinsa ja mummonsa kasvattina. Peruskoulun jälkeen ei tehnyt mieli lähteä mihinkään opiskelemaan. Opiskelu tuli vasta ajankohtaiseksi reilun kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Latua aikuisopiskelun maailmaan avasi Elsan Regina-tytär. Elsa ja Henry (43 v.) ovat kannustaneet lapsiaan kouluttautumaan. Vanhemmat ovat sanoneet, ettei nurkkiin jäädä vetelehtimään. Vanhemmat vaativat lapsiltaan jatkokoulutusta, vaikka heiltä itsellään on puuttunut koulutus. Vanhin lapsista Regina (22 v.) valmistui 2005 lähihoitajaksi sairaanhoito-oppilaitoksesta Otavasta. Hän työskentelee Kouvolassa vaikeasti vammaisten lasten ja nuorten parissa. Rainer (20 v.) valmistuu keväällä 2009 maarakentajaksi. Rikhard (16 v.) suorittaa peruskoulun viimeistä luokkaa ja hänellä on haaveena päästä ammattiin, jossa voisi entisöidä huonekaluja. Rikhard on hyvistä kädentaidoista saanut koulussaan jopa stipendin. Roni (10 v.) käy peruskoulun neljättä luokkaa ja eikä vielä tiedä, mikä hänestä tulee isona. Rainer ja Rikhard jatkavat omien puuhiensa ohella kolmannessa sukupolvessa hevosenhoitoalaa kotonaan. Henryllä on veljensä Dimitrin kanssa yhteinen hevostalli, jossa on Henryn, Dimitrin ja heidän poikiensa hevosia. Romaninaisen tehtävät Ruoka ja kahvi on aina pitänyt olla valmiina ja katettuna, kun miehet tulevat tallilta syömään. Elsa oppi jo varhain mummolassaan, mitkä ovat ns. romaninaisen tehtävät. Jatkokoulutukseen Elsa saapui Kalliotielle Otavaan. Oman perehdytyksenä ruokapuuhiin antoi Elli-anoppi. Ellille oli tärkeää, että ruoka oli valmista ja lämmitä, kun pojat tulivat syömään. Siitä sain sen opin itselleni, sanoo Elsa. Elsa oli työvoimatoimistossa työnhakijana ruokahuollon puolelle, mutta työpaikat jäi saamatta koulutuksen puutteen vuoksi. Työvoimatoimiston virkailija ehdotti, lähtisikö Elsa kouluttamaan itseään ruokaalalle. Sopiva ala ja koulupaikka löytyivät, ja hän aloitti helmikuussa 2007 Etelä-Suomen ammattiopiston aikuiskoulutuskeskuksessa hotelli- ja ravintola-alan perustutkinnon. Sieltä hän valmistui marraskuun lopussa Ei ollut itsestään selvyys, että Elsa Hagert rohkaisee romaninaisia muuttamaan elämäänsä. Koulutus antaa paljon. hänestä tulisi täyspäivänen opiskelija ja työläinen kodin ulkopuolella. Puntarissa painoi monta asiaa. Koulu olisi jäänyt käymättä tai ainakin kesken, jos ei perhe olisi ollut hänen tukijansa ja kannustajansa. Henry sanoo, että tuntuu siltä, että he ovat kaikki tässä opiskelleet. On pitänyt luovia kodin ja työtehtävien lomassa, mutta kaikesta on selvitty. Harjoittelussa mm. maaherran juhlassa Hotelli- ja ravintola-alan perustutkintoon kuuluu kolme erillistä harjoittelujaksoa eri ravintola-alan kohteissa. Ensimmäinen harjoittelupaikka Elsalla oli Fazer Amican henkilöstöravintola Keitaassa. Kuulin harjoittelujakson päätyttyä, että ravintolan esimies oli etukäteen ajatellut, että mitähän tästä nyt tulee, kertoo Elsa. Juhlapalveluosion Elsa teki Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapeen järjestämään tilaisuuteen. Elsalla on menukortti tallessa tästä tilaisuudesta. Illan ruokalista oli seuraava: juustosalaattia ja tuorevihannessalaattia, kalkkunan sisäfileetä ja rucolakastiketta, kylmää savulohta ja sinappitillikastiketta sekä marinoituja marjoja vaniljajäätelön kera. Harjoittelujakson päätyttyä Amican ravintolan esimies oli positiivisesti yllättynyt ja sanoi, että voi suositella Elsaa työntekijänä, jos heillä paikka vapautuu, on Elsa tervetullut heille töihin. Sokos Hotelli Vaakunassa Elsa suoritti hotelli- ja ravintola-alan peruspalvelut -osion eli kerroshoito- ja aamiaispalvelut. Viimein harjoittelupaikka oli ravintola Pruuvissa. Elsa sanoo, että ravintola-annosten tekeminen eli annoskoot ja ruoan esille laittaminen, oli koko koulutuksen haasteellisin osa. Ruokaa osaan tehdä ja tarjolle laittaa, mutta ravintolaannokset ovat aivan eri asia, sanoo Elsa. Ei ole ihan sama, mihin kohtaan lautaselle ruoka asetetaan. Annokset ovat aika pieniä, etenkin kun on tottunut tekemään suuria annoksia. Ovet jo auki seuraavalle romanille Elsa jätti kaikkiin harjoittelupaikkoihin hyvän kuvan romanityöntekijästä. Seuraavalla romaniopiskelijalla on ovet tavallaan ovet auki ravintola-alan harjoittelupaikkoihin. Henryn suvussa on opiskeltu joko suoraan peruskoulun jälkeen tai sitten aikuisemmalla iällä. Dimitri opiskeli kiinteistövälittäjäksi, Pia nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi sekä Kyösti varaosamyyjäksi. Ensi keväänä Henri valmistuu hevosenhoitajaksi Kaustiselta ja pojastamme Rainerista tulee maarakentaja, Elsa luettelee. Hän haluaa rohkaista romaninaisia muuttamaan omaa arkipäivän maailmaansa. Sen myötä tapaa uusia ihmisiä ja saa arkipäivään rikkautta. Alussa en uskonut, että minusta on tällaiseen, miten jaksan kaiken, sanoo Elsa. Hella ei häviä kotoa mihinkään, se pysyy ja odottaa paikallaan. En ole katunut, kun läksin opiskelemaan. Tosin lomaa kyllä pidän, kunhan koulu on ohi, sanoo Elsa nauraen. Miten hän näkee perheensä kymmenen vuoden kuluttua? Toivon että olen kunnon työpaikassa ja saan kunnollista palkkaa. Lapsilleen Elsa Hagert toivoo sitä samaa. tuula nyman teksti ja kuvat Aikuisopiskelu on joustavaa Aikuisten opiskelu on tehty joustavaksi. Koulutustarjonnasta voi valita itselle sopivan vaihtoehdon. Esimerkiksi Etelä-Savon ammattiopisto Esedu tarjoaa aikuisopiskeluun monia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Meidän oppilaitokseen voi hakeutua oppilaaksi pitkin vuotta, sillä henkilökohtaistaminen mahdollistaa oman opinpolun aloituksen joustavasti. Silloin kun aikuisella syttyy halu päästä opiskelemaan, siihen pitää heti vastata, muuten lamppu ehtii sammua, sanoo opettaja ja näyttötutkintomestari Ulla Blomquist Etelä-Savon ammattiopiston aikuiskoulutuksesta. Hän on nyt syksyllä aloittanut matkailu-, ravitsemis- ja talouskoulutuksen opettajana. Hän toimii myös näyttötutkintomestarina. Koulutuksesta valmistuu ammattilaisia anniskeluravintoloihin, henkilöstö- ja opiskelijaravintoloihin, matkailualalle, hotelleihin, sairaaloihin, vanhainkoteihin, päiväkoteihin, Joukko romaninaisia ja lapsia kokoontui aurinkoisena lokakuun lauantaina viettämään naistenpäivää Turussa Maarian pappilaan. Naistenpäivä toteutettiin Kromana ry: n Juulia-projektin ja Maarian seurakunnan yhteistyönä. Päivän ohjelma koostui monipuolisesta sisällöstä. Maarian seurakunnan puheenvuoroista vastasivat Maarian seurakunnan pappi Mikko Lauren ja diakoni Antti Aro. Tuula Lindgren kertoi Kromana ry:n ja Juulia-projektin toiminnasta. Psykoterapeutti laivoihin, kotityöpalveluihin, leipomoihin, kahviloihin, siivoukseen ja tekstiilihuoltoon. Blomquistilla on pitkä työkokemus ravintola-alalta. Hän on toiminut mm. stuerttina merellä eli laivakokkina. Tehtävässä hän sai tutustua moniin eri kulttuureihin, mikä on kokemuksena suuri rikkaus. Romaneihin hän sai ensimmäisen kosketuksena jo lapsuudessaan, kun heidän naapurissa asui romaniperhe. Koulumatkat he taittoivat yhdessä, samoin vapaa-aikana leikittiin romanilasten kanssa. Teoriaa vähän, enemmän käytännöitä töitä Juulia-projektin naistenpäivää vietettiin Turussa Sirkka Ringvall luennoi oman minän tuntemisesta. Raamattutunneista vastasi evankelista Vuokko Nyman. Päivän aikana musiikkia esitti Raija Udd. Päivän ohjelman juonsi Kromanan puheenjohtaja Tuula Lindberg. Ohjelman lomassa nautittiin lounas ja kahvit. Naistenpäivään osallistui eri-ikäisiä naisia Turusta ja lähikunnista. Erityisen lämpimältä tuntui vanhempien romaninaisten mukanaolo päivässä. Romaninaisten kokemukset ja palaute päivän järjestelyistä olivat myönteisiä. Kotiin lähtiessä muutamat Ravintola-alan perustutkinto koostuu pääosin työssä oppimisesta, jolloin teoriaa on vähän ja käytännön työtä enemmän. Aikuisten opiskelut on tehty joustaviksi. Tarjonnasta voi etsiä sen, mikä on itselle sopivaa ja kouluttautua. Tarkoituksena on, että oppilas työllistyy koulutuksen jälkeen. Fanni Hagert on tykätty työyhteisössään ja on ihmisenä aivan ihana. Harjoittelupaikoista on tullut hyvää palautetta, kertoo Ulla Blomquist. Olen houkutellut häntä jatkamaan ravintola-alan ammatti-tutkintoon, koska hänessä on ainesta. Ullalle tulee täysin yllätyksenä tieto, että Fannilla on neljä lasta. Romanikulttuurissa naiselle on kunnia-asia, että koti ja lapset on hyvin hoidettu. Myös Fannilla on ruuat tehtynä, pyykit pestynä ja koti siivottu, kun työvuoro iltapäivällä alkaa. Ullan mukaan Fanni on aktiivinen oppilas. Hän on hyvä esimerkki siitä, miten romaninainenkin voi menestyä muuallakin kuin vain kotitöissä, jos vain halua ja mahdollisuuksia löytyy. Onnea ja menestystä Fannille, toivottelee opettaja ja näyttötutkinto mestari Ulla Blomquist aktiiviselle oppilaalleen. Naistenpäivässä oli eri-ikäisiä osallistujia. Erityisen lämpimältä tuntui vanhempien romaninaisten mukanaolo. tuula nyman esittivät järjestäjille pienen toiveen: Voitaisiinko ensi kerralla kokoontua ainakin kahdeksi päiväksi? Lisätietoa Kristillisestä romaninaisten yhdistyksestä, Kromana ry:stä ja Juulia-projektista saat nettisivuiltamme: www. juuliakromana.fi. Siellä voit esittää toiveesi vaikkapa naistenpäivän järjestämisestä omalla paikkakunnallasi. tuula lindgren Kromana ry:n sihteeri ja hallituksen jäsen Kuva: pia BartSCH Meidän oppilaitokseen voi hakeutua oppilaaksi pitkin vuotta. Silloin kun aikuisella syttyy halu päästä opiskelemaan, siihen pitää heti vastata, muuten lamppu ehtii sammua, sanoo opettaja ja näyttötutkintomestari Ulla Blomquist Etelä-Savon ammattiopiston aikuiskoulutuksesta. OSUVASTI SANOTTUA Romanit olivat olleet markkinoilla kokkolassa ja tulivat evijärven Hautalaan. kysyi lempi Hautala tyyriltä: mitenkäs siellä markkinoilla meni? siihen tyyri sanoi: ei nyt ole rahaa eikä ruokaa, mutta ei paljon itketäkään. Romani vihtori tuli ruokalaan ja kysyi: mitä teillä on keitetty? tarjoilija: onhan tuossa taulussa seinällä kirjoitettu. vihtori: voi hyvä tarjoilija, kun en minä saa irti, sillä en osaa lukea. mutta tuokaa tuota, mitä tuo paksu mieskin syö. Hoiskon Harmaa tuli alajärvellä erääseen taloon. talon isäntä kysyi: mitäs Harmaalle kuuluu? siihen Harmaa vastasi: kyllä tuo herruus pakkaa päälle, kun muistaa kenen poika on, kun äiti teki luutia ja isä niitä möi. (tie omana, keppi turvana kirjasta eero a. Hautala, Pietarsaaren kaupunginmuseo) Testaamme painolaatua

7 12 ROMANO BOODOS 4/200 ROMANO BOODOS 4/ Viime keväänä Haaparannan ABF Työväen sivistysliitto halusi järjestää yhteistyössä kunnan kanssa toimintaa romaninaisille ja miehille. Kunnan antaman rahoituksen turvin käynnistyi ompelukurssi. Minua pyydettiin mukaan kurssille ohjaajaksi. Kurssi kesti seitsemän viikkoa, ja se toimi kahtena päivänä viikossa. Kurssin alkupäivinä huokailin Taivaan Isän puoleen, miten tästä selvitään. Osa kurssilaisista ei ollut aikaisemmin ommellut eikä edes käyttänyt ompelukonetta. Aluksi harjoittelimme vain koneiden käyttöä, minkä jälkeen leikkasimme ensimmäiset puserot ja siitä se sitten alkoi. Muotinäytös Haaparannassa Kova innostus Oli mielenkiintoista ja itseäkin innostavaa, kun näki, miten kova kiinnostus osallistujilla oli. Rohkaisin vasta-alkajia mummoni sanonnalla, että ihminen oppii kaikkea, mihin sillä on mielenkiintoa. Kurssin aikana jokaisen oli tarkoitus valmistaa kaksi röijyä/puseroa ja samanlaiset kermanväriset parit, johon kuuluu essu ja röijy. Jokaisen piti myös ommella itselleen leveä romanihame. Kun kurssi oli päässyt jo hyvään vauhtiin, kurssin kuopus ja kurssin puuhanainen Helena Långström ehdotti, että huhtikuun kahdeksas päivä, romanien kansallispäivänä, järjestäisimme muotinäytöksen tekemistämme töistä. Itse ensin epäröin, että eihän siitä mitään tule. Emme onnistu ja ehditäänkö saamaan kaikkea edes valmiiksi. Toisaalta näin monivuotinen haaveeni toteutuisi. Olin nimittäin monesti miettinyt ommellessani romaniasuja, että näistä pitäisi järjestää muotinäytös. Koneet surrasivat, työtä oli mielettömästi, mutta kukaan ei valittanut. Meillä oli tosi mahtava ilmapiiri ja huumori kukki kaiken uurastuksen keskellä. Saimme kuin saimmekin kaiken suunnittelemamme valmiiksi. Muotinäytöspäivän aamuna olin hieman jännittynyt. Mietin, miten kaikki sujuu, saammekohan yleisöä paikalle. Minut oli pestattu juontajaksi yhdessä ruotsinkielisen kollegan kanssa. Olin kauhuissani, mitä jos tytöt pettävät minut, karkaavat ja minä jään saliin itsekseni selittelemään. Itsekseni siunailin, että tytöt saisivat rohkeutta näytökseen. Pidimme pikaiset kenraaliharjoitukset menivät hyvin, ilmassa oli tohinaa ja lievästi sanottuna jännitystä. Kellon lähestyessä iltakuutta katselimme, miten ihmisiä alkoi vähitellen saapua paikalle. He kiertelivät ja katselivat näyttelytilaamme, johon olimme saaneet isoja kuvitettuja julisteita lainaksi Oulun lääninhallituksessa työskentelevän suunnittelija Henna Hutun ansiosta. Paikalle virtasi Haaparannan kunnan sekä eri tahojen virkamiehiä ja myös tiedotusvälineiden edustajia. Sali tuli yllätykseksemme täyteen. Siitä se lähti Musiikki alkoi soida ja alkujuonnon jälkeen ensimmäinen mannekiini käveli saliin hymyillen. Kerroin, mitä hänellä oli yllään, kankaiden materiaalin, määrän, ajankohtaiset muotivärit ja eri mallit. Siitä se lähti. Mannekiinit vuoron perään kävelivät upean hillitysti ja valloittivat hymyilevällä olemuksellaan yleisön. Näytöksessä oli kolme eri kierrosta. Kun viimeinen kierros alkoi, kurssilaiset kävelivät vuoronperään catwalkille kermanvärisissä pareissa ja jäivät lavan perälle seisomaan musiikin soidessa kauniisti. Sitten lavalle astui nuori nainen, jonka 3-vuotias tyttö oli puettu romanipukuun. Yleisö nousi seisomaan ja salamavalot välähtelivät. Kun katselin sitä näkyä, ilon keskellä tunnelmassa oli jotain liikuttavaa. Kaikkia työtunnit, aherrus ja muutama valvottu yö oli tämän koetun hetken arvoista. Meille jaettiin ruusuja, kiitoksia ja onnitteluja sateli runsaasti. Olimme kurssilaisten kanssa iloisia, että kaikki meni niin hienosti. Seuraavana päivänä saimme lukea paikallisista lehdistä hienoja juttuja muotinäytöksestämme. Haluan vielä osoittaa lämpimät kiitokset kurssilaisille, koulutuksen järjestäjille, erityisesti Seija Hellevaaralle, Tryggve Kentälle, Pirkko Ailovuolle sekä Helena ja Leif Långströmille! Hellevi HeDman-valentin VANHOJA ROMANIASUJA, VALOKUVIA JA SUTKAUKSIA Pietarsaaren kaupunginmuseolla on hallussaan poikkeuksellisen laaja romaniesineiden ja valokuvien valikoima. Reilun sadan romaniesineen kokoelma sisältää vaatteita ja muita tekstiilejä. kokoelmassa on mm. hameita, puseroita, esiliinoja ja huiveja enimmäkseen luvuilta. esineet on saatu pääosin Pietarsaaren lähiseudulta. myös muutama uudempi, vanhan mallin mukaan tehty puku kuuluu kokoelmaan. valokuvia on kaikkiaan noin 50 kappaletta ja ne kertovat entisajan romanien elämästä, elinkeinoista, Mikkelissä pidettiin näytös, jossa esiteltiin romaniasuja eri vuosikymmeniltä. Tämä vanha romaniasu oli saatu lainaksi Pietarsaaren museon kokoelmista. Kuva Seija Lipsanen arjesta ja elinympäristöstä. kaksi vuotta sitten Pietarsaaren museossa oli romaniaiheinen näyttely au dikkes, jossa oli esillä suuri osa museon romanivalokuvista ja esineistä. Pietarsaaren kaupunginmuseo on julkaissut lähiseudun romanien vanhoja sutkauksia kirjana. tie omana, keppi turvana teoksen on koonnut eero a. Hautala vuonna kirjaa on myytävänä Romano mission toimistossa ja Pietarsaaren kaupunginmuseossa. Romano Boodoksessa julkaistaan jatkossa hauskoja juttuja Hautalan kirjasta. Kosto vai anteeksiantamus? Erään kerran Jeesus katkaisee puheensa kehotukseen Pitäkää vaarin itsestänne. Ja heti perään hän jatkaa, että tulisi antaa anteeksi katuvalle veljelleen, joka on tehnyt syntiä sinua vastaan yhtä monta kertaa kuin hän on rikkonut sinua vastaan, jopa seitsemän kertaa saman päivän aikana. Tämä hätkähdytti apostoleja siinä määrin, että he pyysivät Jeesukselta lisää uskoa. Erityisen painokkaaksi asian tekee se, että tämä on ainoa kerta evankeliumeissa, jolloin apostolit pyytävät tätä. Ei edes silloin, kun sairaita parannettiin tai tuhansia ruokittiin muutamalla leivällä ja kalalla, katsottu tarpeelliseksi pyytää lisää uskoa. Liekö apostoleilla ollut omakohtaisia kokemuksia anteeksiantamisen vaikeudesta? Oletko pannut merkille, ettei Raamatussa anteeksipyytäminen näyttele läheskään niin suurta osaa kuin anteeksiantaminen. Johtuneekohan se siitä, että meidän ihmisten on vaikeampi antaa anteeksi kuin pyytää. Anteeksiantamattomuus on kuin syöpä, joka jäytää sisintä, riistäen ilon ja voiman. Se myrkyttää ihmisen kostonhalulla ja vihalla, tehden hänestä psyykkisesti ramman. Anteeksiantamattomuus tuhoaa parisuhteen, tekee työpaikasta helvetin ja erottaa ystävykset toisistaan. Se saa kansat taistelemaan keskenään vuosisadasta toiseen. Verenvuodatusta, katkeruutta, vihaa ja kostoa isältä pojalle, polvesta polveen ja sukupolvesta toiseen. Jumala vihaa kostoa Tiesitkö, että Jumala vihaa kostoa? Kain oli murhamies. Voiko suurempaa syntiä olla? Voi olla. Kainin pelätessä verikostoa Jumala sanoi, että kuka ikinä tappaa Kainin, hänelle se pitää seitsenkertaisesti kostettaman. Miksi? Kostaja ottaa Jumalan aseman, oikeudet ja valtuudet ja saa päällensä Jumalan vihan, sillä Jumala sanoo: Minun on kosto, Minä olen maksava. Rm. 12:19. Paavalilla oli kokemusta anteeksiantamisen vaikeudesta. Hän kirjoittaa nuorelle Timoteukselle, Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle tekojensa mukaan. Paavali piti vaarin itsestään eikä antanut katkeruudelle valtaa, ei ottanut kostoa omiin käsiinsä, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka tuomitsee oikein. Ei ole sattumaa, että ammatiksi mainitaan seppä. Sellaista saatanan työ on. Joudutaan koetuksen alasimelle, iskuja tulee toinen toisensa perään, väliin sydän viedään ahjoon ja tuntee, kuinka katkeruuden ja koston voimat polttavat sisintä, väliin jopa niin voimakkaasti ettei saa öitänsä nukutuksi. Kun tätä jatkuu aikansa, sydän kovettuu aivan kuin sepän viedessä raudan veteen karkaistavaksensa sen. Jeesus asettaa anteeksiantamuksen taivaaseen pääsemisen ehdoksi. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna teille anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt.6:14,15. Eikä Paavali päästä meitä sen helpommalla. antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin te myös antakaa. Miten Herra antaa anteeksi Miten Herra sitten on antanut meille anteeksi? Hänen verensä on puhdistanut meidät kaikesta synnistä ja sen lisäksi Hän julistaa meille enkä minä muista teidän rikkomuksianne. Se merkitsee, että saat lähteä puhtaalta pöydältä. Jumalan anteeksiantamukseen kuuluu siis, ettei Hän muistele menneitä, joten meilläkään ei ole siihen lupaa. Ehkä kysyt, miten pystyn siihen. Jeesuksella oli vastaus tähän, eikä se ollut uskon määrän lisääminen. Niin Herra sanoi: Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen`, ja se tottelisi teitä. Et tarvitse suurta uskoa, vaan suuren Jumalan. Silkkiäispuun lehdet ovat kovat toiselta puolen ja silkinpehmeät toiselta puolelta. Sanonta kuuluu: Kosto on suloista. Taivuta siis sydämesi Jumalan tahtoon ja rukoile Jumalalta armoa, että saisit voiman antaa anteeksi. Silloin Jumala heittää suloisen katkeruuden- ja kostonpuun siihen mereen, joka palaa ikuista tulta. Mutta sinä olet vapaa ja sydämessäsi laulaa jälleen satakieli. Siunausta! Harri Lampinen Harri lampinen Keitä ovat tämän lehden lukijat ja myyjät? Ketkä lukevat Romano Boodosta? Hauska ajatus olisi tavata kaikki lehteä lukevat ja todeta, että me kaikki luemme samaa lehteä. Ja varmaan meillä olisi myös paljon yhteistä puhuttavaa. Siinä tapaisi myös monta yllätyskasvoa. Romano Boodoksesta luen ensin romanien kirjoittamat jutut ja toiseksi romaneista kertovat jutut ja sitten vasta yleisinformaation ja vähitellen koko lehden. Tietysti erityisasemassa on puheenjohtajan palsta, mikä kertoo hyvin Romano Mission toiminnasta. Tärkeät romanikieliset jutut joudun jättämään kielitaidottomana väliin. Usein olen ajatellut ja toivonut, että romanit lukisivat lehteä. Kuitenkin romaniystävät ovat kertoneet, että lehti on tuttu vain etäisesti. Siksi minulla on epäilys, että lehti ei kuulu romanikotien suosikkeihin. Toivon, että olisin väärässä. Tätä pohdin, kun mietin minkälaiset asiat houkuttelevat romaneja lukemaan. Tämä houkuttelevuus on tärkeää, sillä silloin alkaa puskaradio kiertää: Siinä lehdessä oli hyvä ja mielenkiintoinen juttu ja paljon luettavaa! Tämä on paras mainos. Romanien kanssa tekemisiin tulevat virkamiehet ovat toinen lehden lukijaryhmä. He tapaavat romaneita kouluissa, päivähoidossa, työvoimatoimistoissa, sosiaalitoimistoissa ja neuvottelukunnissa ja työryhmissä. Kaikki he tarvitsevat tuoretta tietoa. Kolmas lukijaryhmä on romanien ystävät läheltä ja kaukaa. Tämä lehti antaa mahdollisuuden ylläpitää ystävyyttä. Lehden kolahtaessa postiluukusta tulevat ystävät lähelle. Romano Boodos on Paavo Lounela on eläkkeellä oleva Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri. tärkeä ja yksi harvoista ikkunoista Suomen romanien maailmaan. Toinen on tiistaisin klo lähetettävä radio-ohjelma Romano Mirits. Jos en onnistu avaamaan radiota oikeaan aikaan, kuuntelen ohjelman yleensä internetissä www. yle.fi/arena. Suosittelen toisillekin. Kolmas mahdollisuus seurata romaniväestön asioita on opetushallituksen koulutustiimin julkaisema Latso Diives. Näistä saan tietoa, mitä romaneille kuuluu Suomessa. Joskus olen tosin kärsimätön, kun tarjonta on näin niukka. Romano Boodos tulee vastaan myös kaduilla. Romanit myyvät sitä ohikulkijoille, niin kuin ennen lehtiä myytiin. Olen ihaillut myyjien kärsivällisyyttä ja samalla ajatellut, mitä he haluavat kertoa tämän päivän romaneista. En tiedä, paljonko myyjiä on ja paljonko he saavat lehtiä kaupaksi. Joskus olen myyjille kertonut, että minulle tulee lehti kotiin, mikä on selvästi ollut pettymys, kun ei tällöin tullutkaan mahdollisuutta sitä myydä. Joskus minulle on sanottu, että voisin ostaa toisen Romano Boodoksen tai käsitöitä. Nämä myyjät ovat rohkeita. Miten ihmiset suhtautuvat heihin? Varmaan he saavat myös kielteistä palautetta. Joskus olen kysellyt, ovatko myyjät itse lukeneet lehteä ja vastaukset ovat olleet vältteleviä. Lehti kannattaisi lukea ennen kuin lähtee myymään! Olen ajatellut, että myyjät tarvitsisivat palkitsemista ja koulutusta sekä keskinäistä kokemusten vaihtoa. Näin myynti varmaan selvästi nousisi. Onnea teille, Romano Boodos-lehden myyjät! paavo lounela

8 14 ROMANO BOODOS 4/200 ROMANO BOODOS 4/ Romano Mission toimintamuodot Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen kanssa. Lastensuojelutyö Ylläpitää 16-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 10-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Sosiaali- ja diakoniatyö Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. Perhetyöprojektin tarkoituksena on kehittää ja luoda palveluita romaniperheille, jotka ovat asiakkaina lastensuojelussa. Julkaisutoiminta Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden Stipendirahasto Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. Vastaanottaja maksaa postimaksun ROMANO MISSIO PALVELUKORTTI Tunnus Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) Kestotilaus (laskutus vuoden välein) Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi (jäsenmaksu 16 euroa/vuosi, sisältää VASTAUSLÄHETYS jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) LEHDEN SAAJA Lähiosoite postitoimipaikka LEHDEN MAKSAJA, ellei sama kuin edellinen Nimi Lähosoite Postitoimipaikka Päiväys / 20 Paikkakunta Allekirjoitus Tilaukset myös puh. (09) klo 9-15) SUOMEN RANSKAN INSTITUUTTI ESITTELI ROMANIKULTTUURIA Suomen Ranskan instituutissa syksyn ohjelmisto esitteli marras-joulukuussa romanikulttuuria. Pariisilaisyleisö sai 13. ja kosketuksen suomalaiseen romanimusiikkiin Hilja Grönforsin konsertin ja Katariina Lillqvistin hänestä tekemän dokumentin kautta. Tanskalaisen valokuvaajan Joakim Eskildsenin näyttely tarjosi näkymiä Suomen ja Ranskan romanien nykypäivästä. Lisäksi instituutin aulassa oli esillä romaninaisten hameita ja röijyjä. Tieteellisen kollokvion puitteissa Kimmo Granqvist Helsingin yliopistosta ja Marcel Courthiade ROMANO MISSIOLLA MYYNNISSÄ ROMANIUKIN SATUREPPU - 57 s. satu- ja tarinakirja: Inga Angersaari, 17 euroa TIE OMANA, KEPPI TURVANA s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa SURUADRESSEJA KUKKA- AIHEISIA, 10 euroa ONNITTELU- JA SURUADRESSEJA kukka-aiheisia, 10 euroa HYVÄ OMPELIJA Pietarsaaressa ottaa vielä joulutilauksia. valmistan kaikki romaninaisen asut ja miesten nahkatakit. arja laatikainen sven Dufvankatu Pietarsaari puh netti: arja_laatikainen@ luukku.com TARTU KÄTEENI: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa ROMANI JA PÄIHDEHUOLLON PALVELUT Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut Suomen Ranskan kulttuurikeskuksessa on marrasjoulukuussa esillä Joakim Eskildsenin valokuvanäyttely, joka esittelee Suomen ja Ranskan romanien arkea. INALCO:sta esittelivät romanien kielellistä identiteettiä. Hilja Grönfors on tehnyt elämäntyönsä romanilaulujen kerääjänä ja esittäjänä. Hän on tuonut yhteisönsä lauluperinteen Suomessa valtaväestön ulottuville muun muassa opettamalla Sibelius-Akatemian kansanmusiikin laitoksella. Romanilauluihin erottamattomasti kuuluva vahvasti eläytyvä laulutapa on vanhaa itäistä perua. Kaustisen kansanmusiikkifestivaali on myöntänyt Hilja Grönforsille arvostetun mestarikansanlaulajan tittelin vuonna Konsertin aattona instituutissa nähtiin Katariina Lillqvistin dokumentti Hilja Grönforsista. Eihän tämä maa minun omani ollut (2008) on vahva muotokuva, jossa laulut ja muistelot limittyvät arkistokuviin ja Ismo Höltön sekä Mikko Savolaisen valokuviin. Katsoja johdatetaan dokumentissa romanien menneisyyteen, johon kuuluu monia kipeitäkin hetkiä. Instituutissa esillä ollut Joakim Eskildsenin valokuvanäyttely avasi näkymiä Suomen ja Ranskan romanien arkeen. Eskildsen työskentelee läheisessä yhteistyössä kirjailija Cia Rinteen kanssa. Näyttelyn valokuvat ovat tulosta vuosina toteutetusta projektista, jonka aikana parivaljakko kiersi seitsemässä maassa tutustumassa romanien elämäntapaan. ROMANIJÄRJESTÖT TOIMIVAT: Elämää ja Valoa jo vuodesta 1964 Romanijärjestöt toimivat -juttusarjan ensimmäisenä esittäytyy Elämä ja Valo ry. Elämä ja Valo ry, entiseltä nimeltään Suomen Vapaa Romanilähetys ry, perustettiin Vihtavuorella kesällä Yhdistyksen olemassaolon lähtökohtana on alusta lähtien ollut romanien tarpeiden huomioiminen. Pienten alkujen päivästä olla päästy eteenpäin ja tänään yhdistyksen toiminta on suhteellisen laajaa. Hengelliset arvot näyttelevät merkittävää osaa yhdistyksen toiminnassa, mutta ihmisen tarpeita ei voida täyttää huomioimatta myös hänen sosiaalista puoltaan, ruumista ja sielua. On vaikeaa kertoa ihmiselle Jeesuksen rakkaudesta, jos hänellä on mahdoton nälkä tai kylmä. Onneksi Suomessa ei tarvitse nähdä nälkää, mutta puutetta ja nälkää voidaan nähdä monella tavalla. Elämä ja Valo ry:n toiminnasta ehkä näkyvimpiä ovat Elämä ja Valo -lehti ja kesän hengelliset telttatapahtumat. Toiminnassa pyritään huomioimaan ihmiset lapsista vaareihin asti. Kotilähetystyön kautta tavoitamme nekin, joilla ei ole mahdollisuutta tulla järjestämiimme tilaisuuksiin. Evankeliumia pidetään esillä myös vankiloissa. Alusta lähtien myös lähetystyö on ollut yhdistyksemme yksi toimintamuoto. Tänään toimimme lähetystyön parissa mm. Intiassa, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Valistustyötä nuorien ja vanhempien parissa Elämä ja Valo ry on jo vuosien ajan RAY:n rahoittamana toteuttanut huumeiden ja päihteiden käytön ennaltaehkäisevää valistustyötä, jossa nuorille ja heidän vanhemmilleen kerrotaan niiden vaarallisuudesta. Tällä hetkellä projekti toimii Tampereen alueella. Toiminnanjohtajan palsta KUMPPANIT JA VERKOSTOT TÄRKEITÄ ROMANO MISSIOLLE Kaksi vuotta sitten aloitin työni Romano Missiossa. Vaikka järjestö on ollut minulle tuttu vuosikymmenten takaa, uuden opettelemista on ollut todella paljon. Vasta nyt on tuntunut siltä, että olen päässyt kunnolla sisälle. Nyt tiedän, miten järjestö toimii, miten, milloin ja mihin tarvittaessa otetaan yhteyttä. Minulla on ollut hyviä työtovereita, joiden avulla olen selvinnyt vaativasta tehtävästäni. Alusta lähtien olen kokenut kumppanuus- ja verkostotoiminnan erittäin tärkeäksi. Sellaisia yhteyksiä olemme keskustoimistossa halunneet rakentaa. Mielestäni hyvä näyte siitä on juuri äskettäin järjestämämme Romaninuorten tulevaisuus -tapahtuma Helsingissä kulttuurikeskus Stoassa. Järjestimme sen yhteistyössä eri tahojen kanssa. Kiitos kaikille tapahtuman onnistumisesta! Lokakuussa vierailimme Päiväkummun lastenkodin lanu-opiskelijoiden kanssa Pietarissa. Kävimme tutustumassa sikäläisiin lastenkoteihin hyvien oppaiden Helvi Klemetin ja hänen tyttärensä Annun johdolla. Lastenkotien olosuhteet olivat puutteelliset. Monta lasta asui yhdessä huoneessa, ja työntekijät tekivät pitkiä vuoroja. Aikuisten ja lasten ilmeistä saattoi lukea, että elämä oli raskasta ja vaativaa. Vierailu oli meille kaikille avartava ja monessa mielessä puhutteleva kokemus. Suomalaisessa yhteiskunnassa näkyvä taantuma ja epävakaus heijastuvat myös järjestötoimintaan. Tilanne on ristiriitainen. Ilmassa olevat epävarmuustekijät lisäävät perheiden ahdinkoa ja pahoinvointia. Työttömyys kasvaa ja talous kiristyy. Järjestöille se merkitsee työmäärän kasvua ja avun tarvitsijoiden lisääntymis- Elämä ja Valo ry tekee lähetystyötä Intiassa Rajastanin osavaltiossa. Kohteena on kolme romanikylää, joiden parissa tehdään CHE -kyläkehityshanketta yhteistyössä Ulkoasianministeriön kanssa. Tämän ajan nuorille tarjotaan hyvin paljon eri mahdollisuuksia sekä vaihtoehtoja. Tästä huolimatta on liian paljon nuoria, jotka taistelevat yksin suurten vaikeuksien kanssa. Varhaisessa vaiheessa tehtävä ennaltaehkäisevällä työllä on suuri merkitys nuoren hyvinvointiin. Nuorten vaikeuksien esille tullessa kyselemme usein, missä on vika tai missä kohtaa kasvatus meni pieleen. Mielestäni turha on lähteä syyttelemään mitään tai ketään, tä samaan aikaan, kun rahahanat kiristyvät. Vaikka olemme melko vakavarainen järjestö, taloustilanteemme on jo pitemmän aikaa ollut tiukka ja vaativa. Jakamamme avustukset ja opintotuet ovat olleet tämän takia vähäiset. Perheisiin kohdennettu projektityömme on syksyn aikana saanut uutta potkua. Elokuusta lähtien uusina työntekijöinä ovat ahertaneet projektivastaava Terno Hagert ja varsinaisena perhetyöntekijänä Kyösti Blomerus. Terno on Romano Mission entinen työntekijä. Hänen vahvuutenaan on verkostojen rakentaminen. Kyösti saapui kesällä takaisin Suomeen Bosnia-Herzegovinasta, jossa hän oli perheensä kanssa puolen vuoden ajan aktiotyössä romanien parissa. Siellä heidän toimenkuvaansa kuului erityisesti romaniperheiden tukeminen. Seuraavassa Romano Boodoksessa Kyösti kertoo tarkemmin niistä näkymistä. Kyöstin lisäksi perhetyöprojektissa on jatkanut Ella Bollström ja varsinaisesti mutta yhden asian voin sanoa: annetaan lastemme kasvaa lapsena jokainen ikäkausi, ei tehdä heistä heti aikuisia. Toinen hyvä vaikuttaja on vanhempien tuki ja nuoren kannustaminen opiskeluun sekä hyviin harrastuksiin, sanoo projektityöntekijä Keijo Svart. Kouluissa kiinnostusta romanikulttuuriin Elämä ja Valo ry:n toiminnanjohtaja Rainer Lindeman on vieraillut aiheen kanssa eri oppilaitoksissa ja huomannut, että romanikulttuuri kiinnostaa lapsia ja nuoria. On ollut mielenkiintoista vierailla eri kouluissa kertomassa aiheesta. Lapset, nuoret ja opettajat ovat todella kiinnostuneita siitä mitä kerron. He haluavat tietää enemmän romaneista, sanoo Lindeman. Näin myös Elämä ja Valo ry saa olla mukana murtamassa ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä. nuorten ja nuorten perheiden parissa hienoa työtä on tehnyt Anita Lindgren. Kyösti, Ella ja Anita ovat toimineet myös siltana romanien koulutukseen ja työelämään liittyvissä asioissa. Kyösti on koonnut joukon miehiä, jotka aloittavat VR: n järjestämän konduktöörikoulutuksen. Koulutuksen suorittaville on tiedossa myös työpaikka. Anita on ahkerasti vienyt nuoria työvoimatoimistoihin, ja toistakymmentä nuorta on saanut työpaikan. Kesästä lähtien myös Glenn Blomerus on ahertanut erityisesti järjestön markkinoinnin ja tiedottamisen suunnittelutehtävissä. Glenn on edesmenneen romanipoliitikon, kansainvälisestikin vaikuttaneen Aleka Stobin poika. Nuoressa miehessä näkyy samaa karismaa ja monipuolisuutta kuin hänen isällään oli. Perhetyöntekijät sekä erityisesti sosiaaliohjaajamme Tuula Nyman luennoivat säännöllisesti romanikulttuurista oppilaitoksissa ja eri virastoissa. Vaikka samaa työtä tekevät myös monet eri romanitahot, työtä näyttää riittävän kaikille. Romanielämästä ei ole vieläkään riittävästi tietoa edes kaikilla niillä, jotka työssään säännöllisesti kohtaavat romaneja. Jo tiedon puutteen takia tulee herkästi väärinkäsityksiä ja ylilyöntejä. Olemme todenneet, että asiallisen tiedon kautta ja tutustumalla toisiimme yhteistyö sujuu paljon mutkattomammin ja kykenemme jopa arvostamaan toistemme erilaisuutta. Olemme taas uuden vuoden kynnyksellä. Saakoon vuosi 2009 olla meille kaikille turvallinen ja Taivaan Isän siunaama! tuula ÅKerlunD

9 16 ROMANO BOODOS 4/2008 ROMANO BOODOS 4/ Sortavala lapsuuteni kaupunki Armas Lind on Sortavalan poikia. Sodan jaloista oli lähdettävä kaupungista vuosikymmeniksi. Viime kesänä hän palasi ensimmäistä kertaa synnyinsijoilleen. Paavo Lounela kertoo Armas Lindin matkasta. Sortavala jäi Armas Lindin sydämeen niin syvästi, että hän kirjoitti kirjan Caleb, jossa hän kertoo rakkaista muistoistaan. Luin Armaksen Caleb-kirjan, ja sen jälkeen halusin nähdä ne paikat, joita kirjassa kuvataan. Viime kesäkuun alussa sukelsin Armaksen kanssa hänen lapsuutensa maisemiin. Jo menomatkalla löysimme Sortavalan maalaiskunnan kunnalliskodin kivijalkojen suuret rauniot noin 15 kilometriä ennen Sortavalaa. Niiden lomitse luikerteli kapea peltotie, jota jatkoimme aina joen rantaan. Sieltä löysimme vanhan myllyn kivijalat. Patoa pitkin Armas oli kulkenut kouluun. Nyt vesi virtasi vuolaana. Armas katseli kauan kosken kuohuja ja muisteli, miten oli uinut joessa ja saanut siitä ensimmäiset kalansa. Majoituttuamme meidän teki vielä mieli kulkea sillan yli Sortavalan keskustaan. Armas osoitteli, että tuossa alhaalla oli uimalaitos, tuolla oli satama ja tuolta on purettu kaunis rakennus. Keskustan rakennukset olivat tuttuja. Tuttu oli runonlaulajan patsas, jota romanit kutsuivat viisaan miehen patsaaksi. Lastenkoti löytyi helposti Seuraavana aamuna saimme oppaaksi Sergein, joka valitsi Rytyn aseman ohi kulkevan peltotien. Ladaa etenemistä eivät kuopat estäneet. Tuolla on hiihtomäkemme, sanoi Armas. Tähän pellolle me laskimme. Ja tuolta puitten takaa tulivat venäläiset lentokoneet ja silloin piti olla sisällä. Nyt ei ollutkaan vaikea löytää lastenkotia, joka oli mäellä asumattomana melkein entisellään. Tuolla oli poikien huone ja tuolla tyttöjen ja tuolla ruokasali. Sisälle emme päässeet, mutta Armas kuvasi miten aivan pääoven vierestä veivät portaat toiseen kerrokseen. Pihalla oli kiviset portaat yläpihalle. Siinä oli Armasta rangaistu sormille, kun ei ollut tunnustanut häneen kohdistuneita vääriä syytöksiä. Väärä rankaisu on lapselle elämänikuinen taakka. Täällä Armakselta vietiin sisko viereltä muualle. Täällä minä sain elää parhaat, rikkaimmat vuoteni, hän sanoo kaikesta huolimatta. Muistoksi kasvi ja laudanpätkä Sota vei lapset muualle Suomeen, Pohjois-Pohjanmaalle ja yhteys toisiin kasvinkumppaneihin hävisi. He elävät vain muistoissa. Nyt Armas otti mukaansa portaiden vierestä kalliokasvin ja seinän viereltä pari laudanpätkää. Arvasin, että kasvi löytää uuden paikan kesämökin vierellä. Mutta mitähän Armas mahtaa tehdä puolilahoilla laudanpätkillä? Lastenkodilta menimme uudelleen joenrantaan. Kuljimme yläjuoksuun, ja pian löysimme tilapäisen sillan joen ylitse. Koulun alue oli lähellä, vastarannan töyräällä. Siellä olivat vastassa susikoira, Galina ja Aleksei. Sergein ja Aleksein huudeltua toisilleen susikoira väistyi. Meidät kutsuttiin hirsiseen huvimajaan, joka oli koulun perustusten päällä. Hetken kuluttua Galina toi meille teetä ja lettuja. Armas kertoi Sergein tulkkaamana, millaista oli koulunkäynti tässä koulussa. Siitä koulusta kuulijat eivät tienneet mitään, eivätkä siitä, millainen oli maailman ihanin opettaja Kaisa Lamberg. Eikä aikaakaan kun Galina toi pöydälle kaksi kelloa, jotka hän oli löytänyt kivijalan vierestä. Ne olivat koulun välituntikelloja, joilla kilistettiin lapset takaisin tunnille. Armas katseli niitä pitkään ja lopulta kysyi, saisiko ostaa ne. Aleksei vastasi tiukasti, että niitä me emme myy, mutta saat toisen. Armas valitsi sen, jossa kielenä oli vanha avain, ehkä koulun avain. Muistoissa Sortavalan kaduilla Illalla hotellissa Armas oli hiljaa enkä minäkään puhunut hänelle. Myös kadulla kulkiessamme hän oli hiljaa. Sanoi vain, minne kulloinkin oli mentävä. Kadut olivat tuttuja. Matkan hyvä hengetär oli Tanja, hotellivirkailija. Hän oli päättänyt, että Armaksen ja Paavon matkan on onnistuttava. Hän oli päättänyt, että lauantaina ei tuule, sillä Armas ei halunnut tuuliselle Laatokalle. Tanja puhui meidät Valamon laivaan. Saatoimme nähdä järveltä Armakselle tutut jyhkeät kalliorannat, kunnes Valamon kultaiset kupolit alkoivat loistaa auringossa. Minä kuljin ryhmän mukana ja kuuntelin oppaan selostuksia, Armas vaelteli yksikseen. Mietin, kuinka monta kertaa aikaisemmin hänellä on ollut Valamossa. Sen näki, että hän oli ollut siellä aikaisemminkin. Kauan sitten oli ollut ystävällisiä ihmisiä, jotka olivat Somerojan lastenkoti oli 1930-luvulla Sorvalan maalaiskunnan lastenkoti. Etualalla oppaamme Sergei ja Armas. Löytyykö Armaksen lisäksi muita romaneja, jotka ovat lapsena asuneet tässä lastenkodissa? ottaneet hänet mukaansa Valamoon. Kaupungissa emme päässeet sisälle pienempään ortodoksiseen kirkkoon, mutta isomman kirkon messuun osallistuimme. Armas iloitsi, kun saattoi antaa tuohusrahan pienelle, kauniisti puetulle tytölle. Minäkin olin luultavasti alun perin ortodoksi, sanoi Armas. En tiedä, milloin minusta on tullut luterilainen. Kun sitten istuimme myöhemmin luterilaisessa kirkossa, hän tunsi itsensä sielläkin kotoiseksi. Siinä ehkä auttoivat ystävälliset karjalaiset eukot, joitten kanssa hän saattoi puhua vanhoista ajoista omalla karjalan murteella. Hotellin portaikko vanha yöpymispaikka Illalla istuimme hotellin aulassa. Rakennus oli vanha, ennen sotia rakennettu. Tässäkin portaikossa olen öitäni viettänyt, sanoi Armas ja hänen äänensä oli alistuneen toteava. Sellaista oli monen romanilapsen elämä Sortavalassa ennen sotia. Nyt siellä ei tiettävästi asunut yhtään romania. Sortavalassa oli romaneille monia ystävällisiä ihmisiä. Sain kuulla heistä matkamme aikana. Oli sijaisperheen äiti ja isä sekä kaksi sisarusta. Katkera kokemus oli, kun sukulaismies haki Armaksen pois. Oli opettajaseminaarin Siiri-täti, jolla aina oli tarjota leipä ja joskus myös lämmin vuode. Seminaari taisi ollakin romanien turvapaikka. Armas muisti, että koulussa oli oppilaana nuori romaninainen. Missähän hän toimi myöhemmin opettajana? Näitä Sortavalan muistoja saan kerrata lukemalla Armas Lindin kirjoittamaa kirjaa Caleb. Sen on ilmestynyt ruotsiksi Gunni Nordströmin kääntämänä (kustantaja Sahlgrens, 2004). Toivottavasti se ilmestyy pian suomeksikin. Hyviä kuvia Sortavalan romaneista 1900-luvun alussa löytyy Armas Viidan kirjasta Mustalaisväestön hyväksi (1967). Paavo Lounela Armas Lind Suikan koulun kivijalla. Omasta koulusta on jäljellä enää vain rauniot.