VALMISTEYHTEENVETO. Annossumutin, johon kuuluu annosventtiilillä suljettu alumiininen kerta-annossäiliö ja suojus.

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Flutikasoni Cipla 125 mikrog/annos inhalaatiosumute, suspensio Flutikasoni Cipla 250 mikrog/annos inhalaatiosumute, suspensio 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi annos (annosventtiilistä) sisältää 125 tai 250 mikrogrammaa flutikasonipropionaattia. Tämä vastaa 110 mikrogramman tai 227 mikrogramman flutikasonipropionaattiannosta (annossumuttimesta). Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Inhalaatiosumute, suspensio Annossumutin, johon kuuluu annosventtiilillä suljettu alumiininen kerta-annossäiliö ja suojus. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Flutikasoni Cipla on tarkoitettu keuhkoastman jatkuvaan profylaktiseen hoitoon. Flutikasoni Cipla ei pidä käyttää astmakohtauksen nopeaan lievittämiseen. Flutikasoni Cipla on tarkoitettu aikuisille ja yli 16-vuotiaille nuorille. 4.2 Annostus ja antotapa Flutikasoni Cipla on tarkoitettu käytettäväksi vain inhalaationa. Potilaille tulee kertoa Flutikasoni Cipla -hoidon oireita ehkäisevästä luonteesta ja siitä, että lääkettä on käytettävä säännöllisesti myös silloin, kun oireita ei esiinny. Jos potilaat havaitsevat, että lyhytvaikutteisen keuhkoputkia laajentavan lääkkeen teho heikkenee tai he tarvitsevat tavallista useampia inhalaatioita, heidän tulee ottaa yhteys lääkäriin. Annosta sovitetaan potilaan yksilöllisen vasteen mukaan, kunnes oireet ovat hallinnassa tai annos on vähennetty pienimpään tehokkaaseen annokseen. Kun oireet on saatu hallintaan pienimmällä Flutikasoni Ciplan vahvuudella (125 mikrogrammaa/annos), seuraavaksi voidaan mahdollisesti vaihtaa toiseen hengitettävään flutikasonivalmisteeseen, jota on saatavilla pienempänä vahvuutena (50 mikrogrammaa/annos). Hoitava vaikutus ilmenee 4-7 päivän kuluessa. Lääkettä määräävien lääkärin tulee muistaa, että flutikasonipropionaatti on yhtä tehokas kuin muut hengitettävät steroidit annoksena, joka on mikrogrammoina noin puolet niistä. Esimerkiksi 100 mikrogrammaa flutikasonipropionaattia vastaa suunnilleen 200 mikrogramman annosta beklometasonidipropionaattia (CFC-kaasua sisältävää) tai budesonidia. Aikuiset ja yli 16-vuotiaat nuoret: mikrogrammaa kaksi kertaa päivässä.

2 Vaikeaa astmaa sairastaville ja astman pahenemisvaiheissa voidaan oraalisen kortikosteroidihoidon vaihtoehtona tarvita väliaikaisesti suurempaa annosta (enintään 2000 mikrogrammaa päivässä aikuisille). Hoidon vaikutusta tulee seurata ja ylläpitohoitoon käyttää pienintä tehokasta annosta. Potilaat, joilla on vaikeuksia synkronoida sisäänhengitystä annossumuttimen painalluksen kanssa, voivat käyttää Flutikasoni Ciplaa Volumatic-tilajatkeen kanssa. Erityisryhmät: Annosta ei tarvitse sovittaa iäkkäille tai munuaisten vajaatoimintaa sairastaville. Maksan vajaatoimintaa sairastavista ei ole kokemusta. Antotapa: On tärkeää neuvoa potilaalle oikea inhalaatiotekniikka (katso pakkausseloste ja käyttöohjeet). Annossumuttimen testaus 1 Varmista annossumuttimen toiminta kun käytät sitä ensimmäisen kerran. Poista suukappaleen suojus puristamalla sitä sivuista peukalolla ja etusormella kevyesti ja vetämällä. 2 Annossumuttimen toiminnan varmistamiseksi ravista sitä hyvin, suuntaa suukappale itsestäsi poispäin ja paina säiliötä ja suihkuta neljä suihkaisua ilmaan. Jos et ole käyttänyt annossumutinta vähintään viikkoon, suihkuta lääkettä ilmaan kaksi kertaa. Annossumuttimen käyttö On tärkeää alkaa hengittää mahdollisimman rauhallisesti juuri ennen kuin käytät inhalaattoria. 1. Seiso tai istu suorassa kun käytät annossumutinta. 2. Poista suukappaleen suojus. Tarkista sisältä ja ulkoa että suukappale on puhdas ja tyhjä (kuva A). 3. Ravista annossumutinta 4 tai 5 kertaa varmistaaksesi että mahdolliset roskat poistuvat ja sumuttimen sisältö sekoittuu tasaisesti (kuva B). 4. Pidä annossumutinta pystyssä niin että peukalo on suukappaleen alapuolella. Hengitä ulos niin kauan kun tuntuu mukavalta (kuva C). Älä hengitä vielä sisään. 5. Vie suukappale suuhun hampaiden väliin. Sulje huulet sen ympärille. Älä pure suukappaletta (kuva D).

3 6. Hengitä sisään suun kautta. Juuri ennen kuin aloitat sisäänhengityksen paina säiliötä alas vapauttaaksesi lääkesuihkauksen. Tee tämä samalla kun hengität sisään tasaisesti ja syvään (kuva D). 7. Pidätä hengitystäsi, ota annossumutin suustasi, sormi sumuttimen päällä. Jatka hengityksen pidättämistä muutaman sekunnin ajan, tai niin pitkään kun tuntuu mukavalta (kuva E). 8. Jos lääkäri on kehottanut ottamaan kaksi suihkausta, odota noin puoli minuuttia ennen kuin otat toisen suihkaukset kertaamalla kohdat Sen jälkeen huuhtele suu vedellä ja sylje vesi pois. 10. Käytön jälkeen pane heti suukappale paikalleen pitääksesi sen pölyttömänä. Paina korkki lujasti paikoilleen niin että se naksahtaa. 11. Harjoittele peilin edessä muutaman ensimmäisen kerran. Jos näet sumua tulevan annossumuttimesta tai suupielistäsi, aloita annoksen ottaminen uudestaan. 12. Isompien lasten tai ihmisten, joilla on heikot käsivoimat, voi olla helpompi pidellä annossumutinta kaksin käsin. Pane kaksi etusormea annossumuttimen päälle ja molemmat peukalot suukappaleen alle. Jos tämä ei auta, Volumatic-tilajatke voi helpottaa ottamista. Lääkäri, sairaanhoitaja tai apteekin henkilökunta voi neuvoa sinua. Annossumuttimen puhdistaminen: On tärkeää puhdistaa annossumutin vähintään kerran viikossa, jotta se ei tukkeudu. Puhdistaaksesi annossumuttimen: Poista annossumuttimen suojus. Älä koskaan irrota metallista säiliötä muovikuoresta. Pyyhi suukappaleen sisäpuoli ja ulkopuoli kuivalla kankaalla tai paperipyyhkeellä. Pane suukappaleen suojus takaisin. Älä pane metallisäiliötä veteen. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1. mainituille apuaineille. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Astman hoito tulee toteuttaa porrastetusti ja potilaan hoitovastetta tulee seurata kliinisesti ja keuhkojen toimintakokeiden avulla. Ennen hoidon aloittamista keuhkoputkien supistustila tulisi hoitaa, sillä muutoin teho voi olla odotettua vähäisempi. Potilaan inhalaatiotekniikka tulee tarkistaa säännöllisesti sen varmistamiseksi, että annossumuttimen käyttö on synkronoitu sisäänhengityksen kanssa sen varmistamiseksi, että lääke pääsee mahdollisimman hyvin keuhkoihin. Sisäänhengityksen aikana potilaan pitää mieluiten istua tai seisoa. Annossumutin on suunniteltu käytettäväksi pystyasennossa. Flutikasoni HFA annossumutin ei ole tarkoitettu akuuttien oireiden lievittämiseen, vaan tällöin tarvitaan hengitettävää lyhytvaikutteista keuhkoputkia laajentavaa lääkeainetta. Potilaita tulee neuvoa pitämään akuutin astmakohtauksen hoitoon tarkoitettua kohtauslääkettä aina saatavilla.

4 Lyhytvaikutteisten hengitettävien β 2 -agonistien lisääntynyt käyttö oireiden lievittämiseksi viittaa astman vaikeutumiseen. Tällöin potilaiden hoitosuunnitelma tulisi arvioida uudelleen. Äkillinen ja etenevä astman hoitotasapainon heikkeneminen on mahdollisesti henkeä uhkaava tila ja kortikosteroidiannoksen suurentamista tulee harkita. Riskipotilaille voi olla aiheellista aloittaa PEF-arvojen päivittäinen seuranta. Hoitovasteen puuttuessa tai vaikeissa astman pahenemisvaiheissa tulisi inhaloidun flutikasonipropionaatin annosta suurentaa tai tarvittaessa antaa potilaalle systeemisesti steroideja ja/tai antibioottilääkitystä, jos kyseessä on infektio. Kaikki hengitettävät kortikosteroidit voivat aiheuttaa systeemivaikutuksia, etenkin jos niitä käytetään pitkäaikaisesti suurina annoksina. Näiden vaikutusten esiintyminen on kuitenkin paljon vähemmän todennäköistä kuin käytettäessä suun kautta otettavia kortikosteroideja (ks. kohta 4.9). Mahdollisia systeemivaikutuksia ovat Cushingin oireyhtymä, Cushingin oireyhtymään liittyvät piirteet, lisämunuaisten vajaatoiminta, lasten ja nuorten kasvun hidastuminen, luiden mineraalitiheyden väheneminen, kaihi ja glaukooma sekä harvemmin psykologiset ja käyttäytymiseen liittyvät vaikutukset, kuten psykomotorinen hyperaktiivisuus, unihäiriöt, ahdistuneisuus, masentuneisuus tai aggressiivinen käyttäytyminen (erityisesti lapsilla). Siksi on tärkeää, että hengitetyn kortikosteroidin annosta tarkistetaan ajoittain ja alennetaan se pienimpään annokseen, jolla päästään tehokkaaseen oireiden hallintaan (ks. kohta 4.8). Jotkut yksilöt saattavat olla alttiimpia hengitettyjen kortikosteroidien vaikutuksille kuin suurin osa potilaista. Hengitettävien kortikosteroidien pitkäaikainen käyttö suurina annoksina voi johtaa lisämunuaiskuoren toiminnan heikkenemiseen ja akuuttiin lisämunuaiskuoren kriisiin. harvoin flutikasonipropionaatin mikrogramman annokset ovat aiheuttaneet lisämunuaiskuoren toiminnan heikkenemistä ja akuuttia kriisiä. Trauma, kirurgia, infektiot tai annoksen nopea alentaminen ovat tilanteita, jotka voivat laukaista lisämunuaiskuoren akuutin kriisin. Oireet ovat tyypillisesti epämääräisiä ja niitä voivat olla ruokahaluttomuus, vatsakipu, painon aleneminen, väsymys, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, tajunnan tason aleneminen, hypoglykemia ja kouristukset. Heikentyneen lisämunuaisvasteen mahdollisuus on aina pidettävä mielessä hätä- ja elektiivisissä tilanteissa (lääketieteelliset tilanteet tai leikkaukset), jotka todennäköisesti aiheuttavat stressiä, ja asianmukaista kortikosteroidihoitoa on harkittava (ks. kohta 4.9). Systeemistä imeytymistä tapahtuu pääasiassa keuhkoista ja Volumatic-tilajatkeen ja annossumuttimen käyttö voi lisätä lääkkeen pääsyä keuhkoihin. On syytä huomata, että tämä voi mahdollisesti lisätä systeemisten haittavaikutusten vaaraa. Flutikasoni HFA-annossumuttimen käyttöä ei pidä lopettaa äkillisesti, koska se voi aiheuttaa astman vaikeutumista. Annosta tulee pienentää asteittain lääkärin ohjeiden mukaisesti. Muiden inhaloitavien kortikosteroidien tavoin erityinen varovaisuus on tarpeen potilailla, joilla on aktiivinen tai lepotilassa oleva keuhkotuberkuloosi. harvoin on ilmoitettu verensokeritasojen suurenemisesta (ks. kohta 4.8). Tämä on syytä muistaa, kun lääkettä määrätään potilaalle, jolla on diabetes mellitus. Kuten muita hengitettäviä lääkkeitä käytettäessä, annostelun jälkeen voi kehittyä paradoksaalinen bronkospasmi ja hengityksen vinkunan lisääntyminen. Hoito flutikasoni HFA-annossumuttimella on lopetettava välittömästi, ja potilaan tila on arvioitava ja muu hoito aloitettava tarpeen mukaan. Flutikasonipropionaatin markkinoille tulon jälkeisessä käytössä on ilmoitettu kliinisesti merkittäviä lääkeyhteisvaikutuksia potilailla, jotka ovat saaneet flutikasonipropionaattia ja ritonaviiria. Yhteisvaikutukset ovat johtaneet kortikosteroidien systeemisiin vaikutuksiin, mukaan lukien Cushingin oireyhtymä ja lisämunuaisten vajaatoiminta. Siksi flutikasonipropionaatin ja ritonaviirin samanaikaista käyttöä on vältettävä, ellei mahdollinen hyöty potilaalle ole suurempi kuin kortikosteroidien systeemisten

5 haittavaikutusten riski. Haittavaikutusten riski kasvaa myös käytettäessä flutikasonipropionaattia samanaikaisesti muiden voimakkaiden CYP3A4:n estäjien kanssa (ks. kohta 4.5). Potilaiden siirtyessä oraalisesta kortikosteroidihoidosta: Lisämunuaiskuoren toiminta ja hormonituotanto pysyvät yleensä normaalien viitearvojen puitteissa, kun käytetään flutikasonipropionaatin suositeltuja annoksia. Hengitetyn flutikasonipropionaatin etujen tulisi minimoida oraalisten steroidien tarve. Kuitenkin aikaisemmasta tai ajoittaisesta oraalisten steroidien käytöstä johtuvien haittavaikutusten mahdollisuus voi säilyä jonkin aikaa. Lisämunuaisen toiminnan heikkeneminen voi vaatia erikoislääkärin konsultaatiota ennen elektiivisiä toimenpiteitä. Heikentyneen lisämunuaisvasteen mahdollisuus on aina pidettävä mielessä hätä- ja elektiivisissä tilanteissa (lääketieteelliset tilanteet tai leikkaukset), jotka todennäköisesti aiheuttavat stressiä, ja asianmukaista kortikosteroidihoitoa on harkittava (ks. kohta 4.9). Koska lisämunuaisvaste voi olla heikentynyt, oraalisesta steroidihoidosta hengitettävään flutikasonipropionaattihoitoon siirtyviä potilaita tulee hoitaa erityisen huolella ja lisämunuaisen toimintaa tulisi seurata säännöllisesti. Kun hengitettävä flutikasonipropionaattihoito on aloitettu, systeeminen hoito tulisi lopettaa asteittain. Potilaita on hyvä kehottaa pitämään mukanaan steroidihoidosta kertovaa varoituskorttia, joka ilmoittaa mahdollisesta täydentävän hoidon tarpeesta stressin yhteydessä. Potilaille, jotka ovat riippuvaisia oraalisista kortikosteroideista, flutikasonipropionaattia tulee antaa samanaikaisesti systeemisen steroidihoidon kanssa 10 päivän ajan. Sen jälkeen suositellaan systeemisen steroidin vähentämistä kuukausittain 2,5 mg:lla prednisolonia (tai ekvivalenttiannos) pienimmälle mahdolliselle tasolle. Jotkut potilaat voivat epäspesifisellä tavalla huonosti annoksen vähentämisen aikana, huolimatta siitä että hengitysfunktio pysyy entisellään tai jopa paranee. Heitä tulee rohkaista jatkamaan hengitettävän flutikasonipropionaatin käyttöä ja systeemisen steroidin vähentämistä, ellei ole olemassa objektiivisia lisämunuaisen vajaatoiminnan löydöksiä. Systeemisteroidihoidon korvaaminen inhalaatiohoidolla paljastaa toisinaan allergisia tiloja, kuten allergisen nuhan tai ekseeman, jotka systeemisesti annettu steroidi on aiemmin pitänyt kurissa. Nämä allergiat tulisi hoitaa antihistamiineilla ja/tai paikallisesti vaikuttavilla valmisteilla, mukaan lukien paikalliset steroidit. Inhaloitavia kortikosteroideja saavilla keuhkoahtaumatautipotilailla on havaittu keuhkokuumeen ilmaantuvuuden lisääntymistä, myös sairaalahoitoa vaativaa keuhkokuumetta. Keuhkokuumeriskin kasvusta steroidiannoksen kasvun myötä on jonkin verran näyttöä, mutta tätä ei ole voitu varmasti osoittaa kaikissa tutkimuksissa. Luotettavaa näyttöä keuhkokuumeriskin suuruuden luokansisäisistä eroista eri inhaloitavien kortikosteroidivalmisteiden välillä ei ole. Lääkärien on seurattava keuhkoahtaumatautipotilaiden tilaa valppaasti keuhkokuumeen mahdollisen kehittymisen varalta, sillä näiden infektioiden kliiniset piirteet ovat samankaltaisia keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheen oireiden kanssa. Keuhkoahtaumatautipotilailla keuhkokuumeen riskitekijöitä ovat mm. tupakoinnin jatkuminen, korkea ikä, alhainen painoindeksi ja vaikea keuhkoahtaumatauti. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Flutikasonipropionaatin pitoisuus plasmassa on normaalisti hyvin pieni inhalaation jälkeen, koska flutikasonipropionaatin ensikierron metabolia on laaja ja sytokromi P450 3A4:n välittämä systeeminen puhdistuma maksassa ja suolistossa suuri. Siksi flutikasonipropionaatilla ei todennäköisesti ole kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa.

6 Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä yhteisvaikutustutkimuksessa ritonaviiri (hyvin vahva sytokromi P450 3A4:n estäjä) 100 mg x 2 lisäsi nenään annetun flutikasonipropionaatin pitoisuuksia plasmassa monisatakertaiseksi, minkä seurauksena seerumin kortisolipitoisuus pieneni huomattavasti. Hengitettävän flutikasonipropionaatin vastaavasta yhteisvaikutuksesta ei ole tietoa, mutta huomattava flutikasonipropionaatin pitoisuuksien nousu plasmassa on odotettavissa. Cushingin oireyhtymä -tapauksia ja lisämunuaisten vajaatoimintaa on ilmoitettu. Siksi samanaikaista käyttöä on vältettävä, ellei mahdollinen hyöty potilaalle ole suurempi kuin kortikosteroidien systeemisten haittavaikutusten riski. Pienessä terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä tutkimuksessa hieman vähemmän potentti CYP3A-estäjä ketokonatsoli suurensi flutikasonipropionaatin altistusta kerta-inhalaation jälkeen 150 %. Tämä pienensi plasman kortisolia enemmän kuin flutikasonipropionaatti yksinään. Samanaikainen hoito muiden vahvojen CYP3A-estäjien, kuten itrakonatsolin, klaritromysiinin, telitromysiinin, atatsanaviirin, indinaviirin, nelfinaviirin tai sakinaviirin kanssa todennäköisesti myös suurentaa systeemistä altistusta flutikasonipropionaatille ja systeemisten haittavaikutusten vaaraa. Varovaisuutta on noudatettava ja pitkäaikaista hoitoa näillä lääkkeillä tulee välttää, jos mahdollista. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Hedelmällisyys: Flutikasonipropionaatin vaikutuksista hedelmällisyyteen ei ole kliinisiä tietoja. Eläintutkimuksissa ei havaittu vaikutuksia hedelmällisyyteen. Varotoimenpiteenä on suotavaa välttää flutikasonipropionaatin käyttöä suunniteltaessa raskautta. Raskaus: Flutikasonipropionaatin turvallisuudesta raskauden aikana ihmisellä on riittämättömästi tietoa. Tieto rajallisesta määrästä hoidolle altistuneita raskauksia (200) ei viittaa siihen, että Flutikasoni HFS annossumutin aiheuttaisi raskauteen tai sikiön/vastasyntyneen lapsen terveyteen kohdistuvia haittavaikutuksia. Eläintutkimuksissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3). Koska Flutikasoni HFA annossumuttimesta flutikasonipropionaatti pääsee suoraan hengitettynä keuhkoihin, se ei aiheuta suurta altistusta kuten systeemisesti annetut kortikosteroidit. Flutikasonipropionaatin käyttöä raskauden aikana tulee harkita vain, jos odotettu hyöty äidille on suurempi kuin mahdollisesti sikiöön kohdistuva riski. Imetys: Flutikasonipropionaatin erittymistä äidinmaitoon ei ole tutkittu. Imettäville rotille ihon alle annettu flutikasonipropionaatti tuotti mitattavia pitoisuuksia plasmaan ja myös maidossa havaittiin flutikasonipropionaattia. Plasman lääkeainepitoisuus suositeltujen hengitettyjen annosten jälkeen on kuitenkin todennäköisesti pieni. Käytettäessä flutikasonipropionaattia imettäville äideille hoidollinen hyöty tulee punnita äitiin ja lapseen kohdistuvaa mahdollista haittaa vastaan. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Flutikasonipropionaatilla ei oleteta vaikuttavan ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn. 4.8 Haittavaikutukset Haittavaikutukset on luokiteltu elinjärjestelmän ja yleisyyden mukaan. Yleisyydessä käytetään luokitusta: hyvin yleinen 1/10, yleinen 1/100, < 1/10, melko 1/1000, < 1/100, 1/10 000, < 1/1000, hyvin < 1/ mukaan lukien erillisraportit, tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). yleiset, yleiset ja melko

7 harvinaiset haittavaikutukset määriteltiin kliinisten tutkimustulosten perusteella. Harvinaiset ja hyvin harvinaiset haittavaikutukset määriteltiin spontaanisti raportoiduista. Elinjärjestelmä Haittavaikutus Yleisyys Infektiot Suun ja nielun kandidaasi yleinen Keuhkokuume (keuhkoahtaumatautipotilailla) Yleinen Immuunijärjestelmä Yliherkkyysreaktiot seuraavin oirein: Umpieritys Aineenvaihdunta ja ravitsemus Psyykkiset häiriöt Ihon yliherkkyysreaktiot Angioedeema (pääasiassa kasvojen ja suunielun turvotus) Hengitysoireet (dyspnea ja/tai bronkospasmi) Anafylaktiset reaktiot Cushingin oireyhtymä, Cushingin piirteet, lisämunuaisen vajaatoiminta, lasten ja nuorten kasvun hidastuminen, luiden mineraalitiheyden väheneminen, kaihi, glaukooma Hyperglykemia (ks. kohta 4.4) Ahdistus, unihäiriöt ja käyttäytymismuutokset mukaan lukien hyperaktiivisuus ja ärtyisyys (pääasiallisesti lapsilla) Melko Depressio, aggressio (pääasiallisesti lapsilla) Tuntematon Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Käheys/dysfonia Yleinen Iho ja ihonalainen kudos Mustelmataipumus Yleinen Joillekin potilaille inhaloitu flutikasonipropionaatti saattaa aiheuttaa äänen käheyttä sekä suun ja nielun kandidiaasia. Potilaat voivat hyötyä suun huuhtomisesta vedellä heti inhalaation jälkeen. Oireilevaa kandidiaasia voidaan hoitaa paikallisella sienilääkityksellä samalla kun jatketaan hoitoa Flutikasoni HFAannossumuttimella.

8 Mahdollisia systeemisiä vaikutuksia ovat Cushingin oireyhtymä, Cushingin oireyhtymään liittyvät piirteet, lisämunuaisen kuorikerroksen lama, kasvun hidastuminen, luutiheyden aleneminen, kaihi, glaukooma (ks. 4.4 kohta). Kuten muutakin hengitettävää lääkitystä käytettäessä, paradoksaalista bronkospasmia voi esiintyä (ks. kohta 4.4 ). Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri, PL 55 FI Fimea 4.9 Yliannostus Akuutti: Hyväksyttyjä suurempien flutikasonipropionaattiannosten hengittäminen saattaa johtaa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais (HPA)-akselin väliaikaiseen lamaantumiseen. Hätätoimet eivät tällöin yleensä ole tarpeen. Näiden potilaiden tulisi jatkaa hengitettävää flutikasonipropionaattihoitoa annoksella, jolla astmaoireet pysyvät hallinnassa. Lisämunuaiskuoren toiminta palautuu normaaliksi muutaman päivän kuluessa, mikä voidaan todeta mittaamalla plasman kortisoli. Krooninen: Jos hyväksyttyjä suurempia annoksia käytetään pitkään, kliinisesti merkittävä lisämunuaiskuoren lama on mahdollinen. harvinaisina tapauksina on raportoitu akuuttia lisämunuaiskuoren kriisiä lapsilla, jotka ovat altistuneet hyväksyttyjä suuremmille annoksille (tyypillisesti 1000 mikrogrammaa tai enemmän vuorokaudessa) pitkään (useita kuukausia tai vuosia). Oireina esiintyi hypoglykemiaa ja sen seurauksena tajunnan heikkenemistä ja/tai kouristuksia. Trauma, kirurgiset toimet, infektio tai nopea flutikasoniannoksen pienentäminen voivat laukaista akuutin lisämunuaiskuoren kriisin. Lisämunuaiskuoren tuottamien hormonien pitoisuuksien seuranta voi olla aiheellista. Hoitoa hengitettävällä flutikasonipropionaatilla tulisi jatkaa annoksella, jotka riittää pitämään astman oireet hallinnassa. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: Glukokortikoidit, ATC-koodi: R03BA05 Flutikasonipropionaatti on anti-inflammatorista vaikutusta omaava glukokortikoidi. Suositeltuina annoksina inhalaationa annetulla flutikasonipropionaatilla on voimakas anti-inflammatorinen vaikutus keuhkoissa, mikä vähentää astman oireita ja pahenemisvaiheita samalla kun se aiheuttaa vähemmän ja lievempiä haittavaikutuksia kuin mitä nähdään käytettäessä systeemisesti annettavia kortikosteroideja. Hoito flutikasonipropionaatilla on profylaktista hoitoa. Täysi vaikutus saavutetaan 4-7 päivän hoidon jälkeen. Suurin osa partikkeleista on alle 5 mikrometriä. 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen

9 Terveillä vapaaehtoisilla Flutikasoni HFA-annossumuttimen systeemisen hyötyosuuden keskiarvo on 5 11 % nimellisestä annoksesta, riippuen käytetystä inhalaatiolaitteesta. Astmapotilailla (FEV 1 < 75 % ennustettu) systeeminen absoluuttinen hyötyosuus on pienempi kuin terveillä vapaaehtoisilla. Systeemistä imeytymistä tapahtuu pääasiassa keuhkoista, ja sen on osoitettu olevan lineaarista suhteessa annokseen annoksilla mikrogrammaa. Imeytyminen on aluksi nopeaa ja hidastuu sen jälkeen. Absoluuttinen oraalinen hyötyosuus on hyvin pieni (<1 %), koska imeytyminen on epätäydellistä mahasuolikanavasta ja ensikierron metabolia on suuri. Jakautuminen Laskimoon annetun annoksen jälkeen flutikasonipropionaatti jakautuu tasaisesti elimistöön. Plasmapuhdistuma on suuri (noin 1150 ml/min) ja vakaan tilan jakautumistilavuus on suuri (noin 300 l). Flutikasoni sitoutuu plasman proteiineihin 91-prosenttisesti. Biotransformaatio Entsyymi CYP3A4 metaboloi flutikasonin tärkeimmäksi epäaktiiviksi karboksyylihappometaboliitiksi. Eliminaatio % oraalisesta annoksesta erittyy ulosteeseen, jopa 75 % lähtöaineena. Myös muita, rakenteeltaan tuntemattomia metaboliitteja on todettu ulosteessa. Terminaalinen puoliintumisaika on noin 8 tuntia. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Kortikosteroidien anto tiineille eläimille voi aiheuttaa häiriöitä sikiön kehityksessä, mukaan lukien kitalaen halkiota ja sikiöaikaisen kasvun hidastumista. Sen vuoksi on olemassa hyvin pieni ihmissikiöön kohdistuva tämänkaltaisten vaikutusten riski. On kuitenkin huomattava, että eläimillä todetut sikiömuutokset ilmenevät suhteellisen suurten systeemialtistusten jälkeen. Toksisuustutkimuksissa on todettu vain potenteille kortikosteroideille tyypillisiä luokkavaikutuksia ja vain huomattavasti terapeuttisen annossuosituksen ylittävillä annoksilla. Uusia vaikutuksia ei todettu toistuvilla annoksilla tehdyissä toksisuuskokeissa, reproduktiotutkimuksissa eikä teratologisissa tutkimuksissa. Flutikasonipropionaatilla ei ole mutageenista vaikutusta in vitro eikä in vivo, eikä sillä todettu tumorigeenista potentiaalia jyrsijöillä. Eläinmalleissa sen on todettu olevan ärsyttämätön ja herkistämätön. Useilla eläinlajeilla päivittäinen, kahden vuoden ajan jatkuva suuri altistus HFA 134a-ponneaineelle, joka ei sisällä CFC-kaasua, ei aiheuttanut toksisia vaikutuksia korkeina pitoisuuksina, jotka olivat huomattavasti suurempia kuin ne sumuteannokset, joita potilaat todennäköisesti saavat. HFA 134a:n käyttö ponneaineena ei muuttanut flutikasonipropionaatin toksisuusprofiilia perinteiseen CFCponnekaasuun verrattuna. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Norfluraani (HFA 134a) 6.2 Yhteensopimattomuudet

10 Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 2 vuotta 6.4 Säilytys Säiliö sisältää paineistettua nestettä. Säilytä alle 50 C lämpötilassa. Älä puhkaise säiliötä. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä. Varjele jäätymiseltä ja suoralta auringonvalolta. Muiden sumutemuodossa olevien lääkkeiden tavoin tämän lääkkeen teho voi alentua, kun säiliö on kylmä. Jos annossumutin on hyvin kylmä, ota metallisäiliö pois muovikuoresta ja lämmitä sitä käsissä parin minuutin ajan ennen käyttöä. Älä koskaan lämmitä sitä muilla tavoin. Säiliötä ei saa tyhjänäkään puhkaista, rikkoa tai polttaa. Pane suukappaleen suojus paikoilleen niin että se napsahtaa kiinni. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoko Annossumutin, johon kuuluu annosventtiilillä suljettu alumiininen kerta-annossäiliö ja suojus. Säiliö sisältää 120 joko 125 tai 250 mikrogramman annosta flutikasonipropionaattia. Pakkauskoot: Yksittäispakkaus: 1 annossumutin (sisältää säiliön, jossa on 120 annosta). 2 tai 3 annossumuttimen pakkaus. Sairaalapakkaus: 10 annossumutinta. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Sumute hengitetään suun kautta keuhkoihin. Annossumuttimen ravistamisen jälkeen potilaan tulee hengittää ulos, asettaa suukappale suuhun ja sulkea huulet sen ympärille. Säiliötä painetaan alas niin että se vapauttaa suihkauksen, minkä täytyy tapahtua samaan aikaan inhalaation kanssa. Katso tarkat ohjeet jokaisessa pakkauksessa olevasta pakkausselosteesta. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Cipla Europe NV Uitbreidingstraat Antwerpen Belgia 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) 125 mikrog/annos: 31846

11 250 mikrog/annos: MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ