2 N:o 3 kolliskokouksen hyväksymän muutosehdotuksen aiheuttavan lainsäädäntötoimenpidettä. Mitä nnrhin vastamainitun kahden kirkolliskokouksen hyväksy

Transkriptio

1 1908. N:o 3, Keisarillisen Majesteetin armollinen esitys Suomen Kansaiiednskunnalle erityisistä muutoksista ja lisnyksistä Suonien evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 p:nä joulukuuta 1869 annettuun kirkkolakiin. Turun kaupungissa syyskuussa 1898 koossa ollut neljäs yleinen kirkolliskokous ja niinikään syyskuussa 1903 koossa ollut viides samanlainen kokous ovat voimassa olevan kirkkolain 14 ja 445 :n säätämässä järjestyksessä tapahtuneen alotteen ja valmistelun jälkeen hyväksyneet useita muutoksia ja lisäyksiä mainittuun lakiin sekä alistaneet ne viimeksimainitussa pykälässä olevan säännöksen mukaan Keisarillisen Majesteetin ja maan Valtiosäätyjen tutkittavaksi ja hyväksyttäväksi. Ensimäinen järjestyksessä niistä ehdotuksista kirkkolain muutoksiksi, jotka 1898 vuoden kirkolliskokous oli hyväksynyt, tarkoitti että kirkkokurikeinoilla entistä tehokkaammin saataisiin poistetuksi se paha tapa, että avioliittoon kuulutetut henkilöt viivyttelevät vihkimistänsä, vaan kuitenkin elävät aviollista yhdyselämää. ^Tähän nähden oli ehdotettu muutamia lisäyksiä ja muutoksia kirkkolain 74,101,103 ja 105 :ään. Kun kuitenkin mainitun lain 74 jo määrää että vihkimistä ei saa kauvan viivytellä kuuluttamisen jälkeen ja kirkkoherralla siis on oikeus esiintyvissä tapauksissa asianomaisia huomauttaa ja varoittaa, ei Keisarillinen Majesteetti ole katsonut tämän kir-

2 2 N:o 3 kolliskokouksen hyväksymän muutosehdotuksen aiheuttavan lainsäädäntötoimenpidettä. Mitä nnrhin vastamainitun kahden kirkolliskokouksen hyväksymiin ehdotuksiin tulee on Keisarillinen Majesteetti täten tahtonut kirkkolain 455 :ssä olevan säännön mukaan jättää ne Kansaneduskunnan hyväksyttäväksi, jossa suhteessa annetaan lyhyt selonteko kirkolliskokouksissa kutakin lakiehdotusosastoa varten esiintuoduista perusteluista. L Jo kauan on papiston puolelta kuulunut muistutuksia sitä muotoa vastaan, jossa papinvala on voimassa olevan kirkkolain 117 :ssä, ja on esiintuotu esimerkkiä siitä, että monet papiksi aikovat eivät siitä syystä ole antaneet vihkiä itseänsä papiksi. Valan alku- ja loppusanoja on nimittäin pidetty sopimattomina. Kun alkusanain mukaan on tehtävä vala»jumalan ja Hänen pyhän evankeliuminsa kautta >, on se omiansa synnyttämään käsitystä jonkunlaisesta Jumalan evankeliumin pantiksi panemisesta, mikä ei ole, sen mukaan kuin kirkko käsittää Vapahtajan sanoja Matth. 5: 34 36, ihmisen vallassa. Loppusanat taas:»niin totta Jumala minua auttakoon hengen ja sielun puolesta», on katsottu sisältävän luopumuksen ajassa ja iankaikkisuudessa Jumalan armosta ja avusta, jos vala rikotaan. Mutta sitä kirkon käsityksen mukaan ei kukaan ole oikeutettu lausumaan. Näistä syistä on kirkolliskokous ehdottanut valankaavan muutettavaksi sellaiseksi kuin jälempänä oleva lakiehdotus osoittaa. Siihen nähden, että kirkollisissa asioissa ei pitäisi määrätä sellaista valantekoa, jota kirkko ei hyväksy, ja että eriuskolaisetkin armollisen asetuksen mukaan 11 päivältä. marraskuuta 1889 ovat valanteesta vapautetut, jos ei heidän oppinsa sitä salli, näyttää olevan syytä ehdotuksen hyväksymiseen.

3 Nro 8 3 n. Voimassaolevan kirkkolain 160 :n b) kohdan mukaan ei pappi, joka on viran hakijana kiinni, saa ehdotussijaa toiseen virkaan. Haitat tästä määräyksestä käyvät tuntuviksi varsinkin silloin, kuin vaalista tehdään valituksia, jotka saattavat viivyttää asiaa pitkiä aikoja, hakijan sitä aiheuttamatta. Tämän kohtuuttomuuden poistamista tarkoittaa kirkolliskokouksen hyväksymä muutosehdotus. IH. Kirkolliskokous on katsonut kohtuuttomaksi, että voimassa olevan kirkkolain mukaan yhden henkilön sallitaan äänestää aina kuudenteen osaan koko seurakunnan ääniluvusta nousevalla äänimäärällä, sekä ollut sitä mieltä, ettei ole olemassa mitään syytä ulottaa korkeinta äänimäärää kirkollisissa asioissa ulommaksi sitä rajaa, joka on säädetty äänestysoikeuden käyttämiselle yhteiskunnallisessa kunnassa. Sentähden on kirkolliskokous päättänyt, ettei kellään saa olla enempää kuin 25 ääntä; ja koska se periaate että kukin saapi äänestysoikeutta sen mukaan kuin ha» on osallisena kirkollisten maksujen suorittamisessa on johtanut asiaa koskevaa lainsäädäntöä 1700-luvun edeiliseltä puoliskolta alkaen, sekä täydellinen luopuminen siitä olisi liian suuri askel, mutta koska toiselta puolen taasen se periaate, että kukin perheenisä äänestää, varallisuudesta huolimatta, itsensä ja perheensä puolesta on ikivanha ja osoittaa sitä suuntaa, jonnepäin lainsäädännön tulee jatkua, on kirkolliskokous tahtonut yhdistää nämä molemmat periaatteet. Näiden syiden 'tähden on kirkolliskokous ehdottanut kirkkolain 209 :än muutettavaksi siten, että äänivaltaisella olisi yksi ääni omasta puolestaan ja yksi ääni kunkin hänen huonekuntaansa kuuluvan tai hänen isäntävaltansa alaisen seurakunnan jäsenen puolesta, jolta henkilömaksua papiston palkkaa-

4 4 N:o 8 miseksi hänen on maksettava, sekä sitä paitsi, jos hän ottaa osaa sanottuun palkkaamiseen muunkin perustuksen mukaan, yksi ääni kultakin täydeltä markalta, jonka hän siten on velvollinen maksamaan, kuitenkin niin ettei kukaan saisi äänestää useammalla kuin yhteensä kahdellakymmenelläviidellä äänellä. Myönnettävä on että tämä kirkolliskokouksen ehdotus sisältää varsin suuren edistysaskeleen kirkollisissa äänestysoloissa. Tosin se periaate, että perheenisä äänestää huonekuntaansa kuuluvien henkilöiden sekä palvelijoittensa puolesta, joka on voimassa olevan lain mukaisesti pysytetty ehdotuksessakin, näyttää olevan ristiriidassa nykyisen yleisen käsityskannan kanssa sekä yhteiskunnallisiin että varsinkin sellaisiin asioihin nähden kuin papinvaali on. Ja huomautuksia voidaan tehdä sitäkin vastaan, että suuremmalla tahi pienemmällä rahamäärällä osanottaminen kirkollismaksujen suorittamiseen olisi edelleenkin ; vieläpä papinvaalissakin, käytettävän äänivallan perusteena. Mutta kun tuo kirkollisissa äänestysoloissa tavattoman suuri epäkohta että yksi henkilö saapi käyttää äänivaltaa aina kuudenteen osaan koko seurakunnan äänimäärästä, jäisi ehdotuksen hylkäämisen kautta voimaansa kauaksi aikaa, koskapa kirkkolain muutosten aikaansaaminen on monimutkaista ja paljon aikaa vievää, niin näyttää olevan perustettua syytä ehdotuksen hyväksymiseen. Kun kirkkolain säännösten mukaan vieraan uskon tunnustajilla ei ole äänivaltaa papinvaalissa eikä kirkonkokouksessa, on muun muassa siitä käytännössä johtunut se käsitys, että yhtiöllä, johon voi kuulua minkä uskon tunnustajia tahansa, ei voi olla tätä valtaa. Tästäkin on kirkolliskokous tahtonut kirkkolakiin otettavaksi nimenomaisen säännöksen.

5 N:o 8 5 IV. Valtakirjojen ja vaalilippujen käyttämisoikeuteen nähden papinvaalissa ja kirkonkokouksessa on kirkolliskokous lausunut sen periaatteen, että tämä oikeus ei ole sopusoinnussa sellaisten kokousten tarkoitusten kanssa, koska nämät eivät ole yhtiökokouksia, joissa osanottajat päättävät yksityisistä asioistaan, vaan kokouksia, joissa lain mukaan täysin pätevät henkilöt keskustelevat ja tekevät päätöksiä, joita yleiset tehtävät vaativat. Siirtämällä puhe- ja äänivalta toiselle, todellisuudessa kannatetaan väärää ja kaikenlaisiin vaaroihin viepää käsitystä, mikä onkin tullut näkyviin kun jotkut ovat itsellensä hankkineet suuria määriä valtakirjoja sellaisilta, joille käsiteltävät asiat ovat olleet varsin yhdentekeviä. Ainakin voipi kultakin äänivaltaa käyttävältä vaatia, että hän käyttää sitä tunnollisesti harkittuansa mitä kirkon tehtävät vaativat, jonka tähden sen, joka olisi estetty itse olemasta kirkon kokouksessa saapuvilla, tulisi luopua käyttämästä äänivaltaansa. Kuitenkin on kirkolliskokous havainnut, että näiden periaatteiden täydellinen noudattaminen käytännössä ei käy päinsä, kun saattaa olla sellaisia tapauksia, että perheenisä, joka pitkän matkan, iän tai muun syyn tähden on estetty kokoukseen saapumasta,- haluaisi ja hyvällä syyllä voisikin jättää äänivaltansa käyttämisen perheensä jäsenille tai muille, joihin hän luottaa. Kirkolliskokous on siitä syystä katsonut valtakirjan käyttämistä tällaisissa tapauksissa voitavan sallia ja ehdottanut hyväksyttäväksi sellaista määräystä, jommoinen on voimassaolevassa kaupunkikuntien kunnallishallintoa koskevassa asetuksessakin, nimittäin, että valtakirjan nojalla saa käyttää puhe- ja äänivaltaa ainoastaan yhden puolesta. Sen ohessa on kirkolliskokous, kun se ei ole nähnyt soveliaaksi, että seurakunnan ulkopuolella olevat ottaisivat osaa sen neuvotteluihin ja päätöksiin, ehdottanut säädettäväksi, että ainoastaan oman seurakunnan jäsentä saapi käyttää asiamiehenä. Niinikään on kirkolliskokous havainnut kokemuksen osoittaneen, että oikeus -lähettää suljettuja vaalilippuja papin-

6 6 N:o 3 vaaliin, on aiheuttanut kiihoituksia ja muita toimituksen laatuun sopimattomia tekoja. Sen tähden, ja kun sellaista vaalilippujen käyttämistä ei sallita valtiollisissa vaaleissa, on kirkolliskokous katsonut, että vaalilippuja ei myöskään ole sallittava käyttää kirkollisissa vaaleissa. V. Sittenkun hakemusaika papinvirkaan kolmannen yleisen kirkolliskokouksen tekemän alamaisen ehdotuksen johdosta armollisen asetuksen kautta 7 p:ltä kesäkuuta 1895 on lyhennetty yhdeksästäkymmenestä päivästä kuudeksikymmeneksi, on neljäs yleinen kirkolliskokous hyväksynyt samanlaisen muutosehdotuksen kirkkolakiin lukkarin- ja urkurin virkojen hakemusajan lyhentämiseksi. Yhtämukaisuuden saavuttamiseksi papinvirkojen hakemusajan kanssa ja virkojen täyttämisen jouduttamiseksi näyttää tämä muutos toivottavalta. VI. Kirkolliskokous on katsonut ajanmukaiseksi että nainenkin oikeutettaisiin pääsemään niihin urkurinvirkoihin, joihin lukkarinvirka ei ole yhdistetty, ja hyväksynyt siihen suuntaan käyvän muutosehdotuksen voimassa olevaan kirkkolakiin. Ja koska ei ole syytä estää naista urkurintoimesta, näyttää kirkolliskokouksen tässä suhteessa ehdottama kirkkolain muutos olevan hyväksyttävä. VTL Voimassa olevan kirkkolain 307 ja 327 :n säännökset, mikäli ne koskevat oikeuspaikkaa, jossa saadaan hakea muutosta kirkonkokousten päätöksiin, on kirkolliskokous havainnut vaillinaisuutensa ja epäselvyytensä tähden vaikeasti sovellutettaviksi. Nämä vaikeudet aiheutuvat siitä, että seurakuntien taloudelliset asiat ovat osaksi kirkollisten, osaksi taas yhteiskunnallisten, sekä eräissä

7 N:o 3? tapauksissa molempien viranomaisten silmälläpidon alaisia. Tämän tähden kirkonkokouksen näistä tehtyihin päätöksiin täytyy nykyään muutosta hakea milloin kirkollisilta, milloin yhteiskunnallisilta viranomaisilta, joskus molemmiltakin. Vaikeaa on vetää selvää rajaa kirkollisten ja yhteiskunnallisten viranomaisten toimivallan välille näissä tapauksissa ja missä näiden toimivalta koskettelee toistensa alaa, saattavat, vaikka säännökset muutoksen hakemisesta ovatkin selvät siinä, että valitus on tehtävä sekä kirkollisen että yhteiskunnallisen viranomaisen luona, eri viranomaiset tulla erilaisiin päätöksiin, jotka saattavat olla ristiriidassa keskenään. Tehdessään ehdotusta puheenaolevien säännösten muuttamiseksi on kirkolliskokous pääasiallisesti pysyttänyt nykyään voimassa olevat kirkkolaissa noudatetut yleiset periaatteet ja lisännyt määräyksiä, jotka ovat omiansa helpoittamaan muutoksen hakemista ja ehkäisemään ristiriitaisia päätöksiä. Tämän yhteydessä on myöskin tehty muutamia asiallisia muutoksia. Siten on kirkolliskokous, saattaakseen säännökset lakiehdotuksen 307 :n 6 kohdassa yhdenmukaisiksi määräysten kanssa kirkkolain 304 :ssä, ehdottanut että valitukset sanotussa kohdassa mainituissa asioissa" olivat tehtävät tuomiokapituliin. VILL Joskus on tapahtunut, että se, joka on asetettu vaaliehdotukselle papinvirkaan, ja sitäkin useammin, että lukkarin tai urkurin virkaan vaaliehdotukselle asetettu, on ilman laillista estettä jättänyt vaalikoetuksensa tekemättä. Voimassa olevassa kirkkolaissa ei tällaista tapausta papinvirkaan nähden ole edellytet y, eikä lukkarin virkoihin nähden ole säädetty, että laiminlyönnin kautta avonaiseksi jäänyt vaalisija olisi täytettävä, minkä johdosta seurakunnan valintaoikeus saattaa arveluttavasti rajoittua. Tämän epäkohdan poistamiseksi on kirkolliskokous teettänyt ja hyväksynyt tarpeen vaatimia lisäyksiä kirkkolakiin. «

8 8 N:o 3 IX. Suuria vaikeuksia on ilmestynyt varsinkin suuremmissa kaupunkiseurakunnissa sekä yhdistetyissä kaupunki- ja maaseurakunnissa kuin myös suuremmissa maaseurakunnissakin sovellutettaissa voimassa olevan kirkkolain määräyksiä äänestämisestä kirkonkokouksessa ja papinvaalissa, niissä käytettävän äänilistan tarkastamisesta sekä seurakunnan taloudellisten asiain hoidosta. Kirkkolain säännösten mukaan on kirkollisissa vaaleissa ja kirkonkokouksessa käytettävä äänilista tarkastettaissa julkiluettava, ja tämä julkilukeminen kestää suuremmissa seurakunnissa useita päiviä. Äänestäminen kirkollisissa vaaleissa ja muistakin kirkonkokouksessa käsiteltävistä asioista saattaa kestää muutamia viikkoja. On siis selvää, että asiain päättäminen täten käypi varsin vaikeaksi, jos erimielisyyttä syntyy. Hankaluuksia ilmestyy myöskin tällaisten seurakuntien taloudellisten asiain hoidossa, kun kaikki pienimmätkin asiat ovat käsiteltävät kirkonkokouksessa. Näitä hankaluuksia on kirkolliskokous tahtonut poistaa ehdottamalla kirkkolakiin muutoksia ja lisäyksiä, joiden tarkoituksena on a) helpoittaa seurakuntien jakamista sen nimenomaisen säännöksen kautta, että jakaminen voipi tapahtua muullakin kuin alueen perustuksella, sekä, että uudet seurakunnat jaonkin jälkeen saattavat käyttää yhteisiä kirkkoja ja muutenkin yhteistä taloutta, b) toimittaa ääniluettelon tarkastaminen ja äänestäminen ajanmukaisemmalle kannalle sekä c) asettaa kirkkovaltuusmiehet ia " «kirkkohallintokunta. Kun kirkolliskokouksen muutosehdotukset ovat tarpeen vaatimusten mukaan tehdyt, näyttävät ne voitavan hyväksyä. X. Voimassa olevan kirkkolain periaatteiden mukaan on Suomen evankelisluterilaisella kirkolla oikeus itse järjestää ja hoitaa sisälliset kirkolliset asiansa. Mutta kirkkolaki ei ole järjestänyt mitään läheisempää yhteyttä kirkon sisällistä hallitusta hoitavien tuomiokapitulien

9 Nro 3 9 kesken. Seurauksena tästä on ollut, että eri tuomiokapitulit ovat toimineet eri asioissa jossakin määrin erilailla, mistä on syntynyt haittoja. Näiden poistamiseksi on piispojen täytynyt milloin lyhemmän, milloin pitemmän väliajan perästä kokoontua keskustelemaan kirkon sisällistä hallitusta koskevista asioista. Tällaisia kokouksia tahtoo kirkolliskokous saada lain kautta järjestetyiksi ja on siinä tarkoituksessa teettänyt ja hyväksynyt tässä puheena olevan lakiehdotuksen. Ehdotuksen mukaan tulisi piispainkokouksien neuvotella hiippakuntahallintoa ja hoitoa koskevista asioista (462 :n l mom."), päättää valmistavista toimista kirkolliskokousta varten (463 :n l 3 mom.) sekä ryhtyä täytäntöönpanotoimiin kirkolliskokousten päätösten johdosta (463 :n 4 9 inom.). Valmistavien toimien tarpeellisuutta perustellaan sillä, että ne seurakuntien ja papiston lausunnot, joista kirkkolain 455 :ssä säädetään, ovat kirkolliskoukselle vähäarvoisia, ellei niitä edeltäpäin järjestellä niin, että kirkolliskokouksen jäsenille käypi mahdolliseksi ottaa niistä selkoa ilman suurempaa ajan hukkaa. Mutta tällaisen järjestelyn aikaansaamiseksi samoinkuin muihinkin tarpeellisiin valmistustoimiin ryhtymiseksi on edellytettävä^ että jollekin virkakunnalle myönnetään oikeus määrätä sitä varten tarvittavat varat. Ehdotetut säännökset täytäntöönpanotoimista ovat tarpeellisia täyttämään kirkkolaissa olevaa aukkoa tässä kohden. Ei ole nimittäin määräystä siitä, miten ovat noudatettaviksi julistettavat ne kirkolliskokouksen päätökset, jotka ovat lainvoimaisia esivallan vahvistamatta, eikä tarkempia säännöksiä niistä komiteoista, joita kirkolliskokous kirkkolain 455 :n mukaan asettaa. Kun nämä komiteat työskentelevät kirkolliskokousten väliaikoina, niin ei ole mitään virkakuntaa, jonka puoleen ne kääntyisivät tarvitessaan työtään koskevia määräyksiä tai oikeutusta ryhtymään toimiin, jotka tuottavat menoja. Tästä syntyneet hankaluudet on tähän asti poistettu hallituksen, ja arkkipiispan välityksen kautta ja tarvittavat rahat on

10 10 N:o 3 etukäteen maksettu valtion varoista sekä sittemmin korvattu kirkonkassoista. Mutta kun ei ole säännöstä siitä, kenen asiana on laillisesti määrätä kirkonkassoista maksettavaksi tämän laatuisia menoja, niin voisi olla mahdollista, ettei tällaisia ennakkomaksuja vastaisuudessa saataisi, minkä kautta suuria vaikeuksia syntyisi. Piispainkokousten kautta saataisiin kirkkolaista poistetuksi sekin vaillinaisuus, että siinä ei ole säädetty, miten on meneteltävä, että kirkolliskokouksen maallikkoedusmiehet saavat palkkansa, joka kirkkolain 460 :n mukaan on menevä kirkonkassoista, ja että muut kirkolliskokouksen menot, joista osa on suoritettava jo kokouksen aikana, voidaan suorittaa. Näiden haittain poistamiseksi on kirkolliskokous tehnyt ehdotuksensa. XI. Siitä ajasta asti kuin kirkkolaki astui voimaan, on useammissa pappeinkokouksissa ja kaikissa kirkolliskokouksissa ollut puheena tämän lain kirkkokuria koskevien säännösten muuttaminen, mutta tähän asti ovat muutosehdotukset rauenneet. Niinpä kolmas yleinen kirkolliskokous hyväksyi kirkkolain XTTT lukuun siihen suuntaan käyviä muutosehdotuksia, että a) kirkkokurin käyttäminen olisi riippumaton yhteiskunnallisen lain käytännöstä; b) katumattomuudessaan pysyvä seurakunnan jäsen voitaisiin tuomita menettäneeksi ei ainoastaan eräitä jo nyt kirkkolaissa mainittuja kirkollisia oikeuksia, vaan myöskin vaalioikeuden ja vaalikelpoisuuden kirkollisiin toimiin yleensä; c) kirkkoneuvostolle annettaisiin lopullinen päättämisoikeus näissä asioissa, mutta tämän vastapainoksi pantaisiin määräys helpotuksista valituksen tekemisessä sekä kirkkoneuvoston velvollisuudesta ilmoittaa toimenpiteestään tuomiokapitulille; d) kirkkoneuvosto oikeutettaisiin sekä sulkemaan katumaton seurakunnan jäsen Herran ehtoolliselta että antamaan takaisin menetetyt kirkolliset oikeudet; ja e) lisäykseksi siihen, mitä ennen varoituksista ja nuhteista oli määrätty, säädettäisiin, että

11 N:o 3 11 jos joku niskoitteli, kun hän oli kutsuttu saamaan varoitusta, laissa säädetty lähinnä ankarampi kurikeino saattaisi tulla häneen nähden käytettäväksi. Kirkolliskokouksen tekemän alamaisen anomuksen johdosta suvaitsi Keisarillinen Majesteetti armossa jättää 1894 vuoden Valtiosäädyille hyväksyttäväksi tämän lakiehdotuksen, mutta se saavutti vain kahden säädyn hyväksymisen, joten asia sillä kertaa raukesi. Asia tuli uudelleen esille neljännessä yleisessä kirkolliskokouksessa, joka asettamallensa kirkkolakikomitealle antoi toimeksi uuden muutosehdotuksen laatimisen siihen suuntaan kuin edellinen kirkolliskokous oli hyväksynyt. Sittenkun komitea oli tehnyt ehdotuksen kirkkolain puheena olevan XIII luvun ja sen yhteydessä 65 ja 394 :n muuttamiseksi, hyväksyi viides yleinen kirkolliskokous sen nyt hyväksyttäväksi alistetussa muodossa. Viides yleinen kirkolliskokous on pääasiallisesti noudattanut kolmannen yleisen kirkolliskokouksen hyväksymiä, tässä edellä kerrottuja periaatteita muissa paitsi dj kohtaan nähden, jossa se on palannut voimassa olevan kirkkolain kannalle. Ehdotetut muutokset näyttävät soveliailta edistämään hyvää kirkollista järjestystä siten, että tässä suhteessa valtiomahdin ei tarvitse ryhtyä asiaan eikä kirkkokaan pyri valtiomahdin toiminta-alalle. Kaikki kurikeinot tulisivat vastaisuudessakin olemaan kirkollista laatua kaikissa muissa tapauksissa, paitsi niissä joissa rangaistus hairauksesta säädetään voimassa olevassa rikoslaissa. Hyväksymistä näyttää ansaitsevan myöskin se kirkkolain 65 :ään ehdotettu muutos, jonka.tarkoituksena on, että papin ei ehdottomasti tarvitse kieltää Herran ehtoollisen antamista sille, jonka maallinen oikeus on rikoksesta tuominnut ja jota omatunto estää säädettyä rippiä tekemästä.

12 12 N:o 8 XIL. Voimassa olevan kirkkolain 146 :n l moni. S kohdan mukaan tulee kirkkoherran pitää luetteloa niistä, jotka rikoksista tai hairahduksista ovat maallisessa oikeudessa olleet syytteenalaisina, johon luetteloon myös merkitään, ovatko he syyttömiksi julistetut vai syypäiksi tuomitut, ja 147 :n mukaan antaa todistuksia muun muassa siitä, onko henkilö, josta todistusta pyydetään, rikoksesta tuomittu tahi syytteenalaisena. Näitä lainsäännöksiä vastaan on muistutettu, että niin kauan kuin tällaisia muistiinpanoja kirkonkirjoissa pidetään ja niistä merkintä annettaviin todistuksiin tehdään, tulee kerran syypääksi tuomittu seurakunnan jäsen, vaikka olisikin jälestäpäin parantanut itsensä ja muuttunut aivan toiseksi ihmiseksi, koko elämänsä ajan pysymään kirjoissa häväistynä, josta saattaa seurata pilkkaa ja ylenkatsetta, mikä taas useinkin on omiansa pidättämään niitä, jotka kerran ovat rikoksen tehneet, täydellisesti luopumasta entisestä elämästänsä. Epäkohta tulee vielä suuremmaksi, kun 147 :n mukaan jokaisella on oikeus saada todistus toisesta henkilöstä, mitä hänestä kirkonkirjoihin on merkitty, ja tätä oikeutta saattaa kyllä käyttää väärin monella tavalla saattaaksensa toiselle ikävyyksiä. Kirkon puolelta on sen ohessa esitetty, että kirkon, jonka pitäisi edustaa Jumalan anteeksiantavaisuutta, olisi pidettävä huolta siitä, että ihmiset unhottaisivat sen jäsenten rikokset. Armolliset asetukset marraskuun 20 p:ltä 1896 papistolle annettavista rikosasiain luetteloista ja papiston annettavista todistuksista ovat kyllä joksikin osaksi, muttei täydellisesti edellämainituita epäkohtia poistaneet. Puheenaolevat pykälät on sentähden katsottu pitävän muuttaa niin, a) että kirkonkirjaan ei tarvitse ottaa muistiinpanoja niistä syytteenalaisista, joita ei ole syyllisiksi tuomittu; b) että kirkkoherra ei saa missään tapauksessa kirkonkirjasta annettavaan todistukseen panna muistiinpanoa rikoksesta,-joka ei enää vaikuta maineeseen tai rangaistukseen mahdollisesta uusimisesta, sekä c) että kirkkolaistakin olisi käyvä täysin selville, ett'ei kukaan sen säännösten mukaan voi

13 Nro 3 13 vaatia kirkonkirjan mukaan todistusta toisesta henkilöstä, jos yhteiskunnallinen laki säätää vain rajoitetumman oikeuden tässä suhteessa. Näiden periaatteiden mukaan laaditun muutosehdotuksen on kirkolliskokous hyväksynyt. XHI. Sittenkun armollisella asetuksella 8 p:ltä lokakuuta 1895 on määrätty, että maa on jaettava neljään hiippakuntaan, kaipaa muutosta kirkkolain 451, jossa puhutaan kirkolliskokouksen edusmiesten valitsemisesta vain kolmesta hiippakunnasta. Tämän tähden on kirkolliskokous teettänyt ja hyväksynyt muutosehdotuksen, joka on laadittu siten, että tapahtuvat muutokset hiippakuntajaossa eivät tule vaatimaan kirkkolain muutosta. Lakiehdotuksessa on tämä muutos otettu huomioon tässä jälempänä mainittujen muiden muutosten kanssa samaan kirkkolain pykälään. Voimassa olevan kirkkolain 451 ja 452 :ssä olevat, kirkolliskokouksen edusmiesten vaalia koskevat säännökset on havaittu osaksi epäselviksi osaksi vaillinaisiksi, kun niistä ei käy täysin tarkoin selville, mitkä papit tässä -vaalissa ovat vaalivaltaisia ja mitkä taas vaalikelpoisia; onko tuomiokapituleilla ja missä määrässä oikeutta tutkia valituiden vaalikelpoisuutta, jollei vaalista valituksia ole tehty, eikä miten tuomiokapitulien tulisi antaa valitsijoille tieto vaalin tuloksista valituksen tekemistä varten. Vielä puuttuu kirkkolaissa määräystä siitä, miten on meneteltävä, kun maallikkoedusmiehen vaali on ollut yksimielinen, eikä siis ole olemassa sellaista, joka on saanut lähinnä enimmät äänet ja jonka, esteen sattuessa valitulle, pitäisi astua hänen sijallensa. Sitäpaitsi pitäisi vaalikelpoisuutta jonkun verran laajentaa. Kirkolliskokouksen hyväksymä sekä tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi alistama ehdotus 461 ja 452 :n muutokseksi sisältää sellaisia selityksiä ja lisäyksiä, jotka näyttävät tarpeea vaatimilta ja sopivilta.

14 14 N:o 3 XIV. Sovellutettaissa niitä voimassa olevan kirkkolain säännöksiä, jotka koskevat seurakunnan ja kirkon varain hoitoa ja hallintoa sekä kirkkoherran ja kirkkoneuvoston edesvastuuvelvollisuutta tähän hoitoon ja hallintoon nähden, on syntynyt epätietoisuutta. Sen ohessa on pidetty arveluttavana, että kirkonisännälle, joka on luottamusmies ja jonka siis ei tarvitse asettaa takuuta hoidossaan olevista varoista, jätetään yksinään hoidettavaksi niin suuret varat, kuin hänen huostaansa kirkkolain säännösten mukaan on uskottava, varsinkin kun papiston virkataloista 19 päivänä heinäkuuta 1892 annetun armollisen asetuksen mukaan hänen hallintoonsa tulee virkatalon rakennuskassakin, joka useinkin tulee olemaan kirkonisännöitsijän hallussa kirkkolain säännösten mukaan olevia kassoja suurempi. Selvyyden ja vakuuden saamiseksi näissä asioissa on neljäs yleinen kirkolliskokous jättänyt asettamallensa kirkkolakikomitealle toimeksi ehdotuksen tekemisen puheena olevien kirkkolain säännösten muuttamiseksi viitattuun suuntaan. Komitea on rakentanut ehdotuksensa seuraaville periaatteille: 1) kirkonisännöitsijä valitaan vain neljäksi vuodeksi kerrallansa, vaan voidaan tämän ajan kuluttua uudelleen valita; 2) kirkonisännöitsijän valitsee seurakunta kolmesta kirkkoneuvoston ehdotukselle panemasta henkilöstä; 3) kirkkoneuvosto vapautetaan kaikesta kirkon tai seurakunnan varain varsinaisesta hallinnosta; 4) kirkkoneuvoston tulee valvoa kaikkien näiden varain hallintoa; 5) määräykset siitä, että kirkonisännöitsijän ehdottomasti tulee kantaa ja hoitaa kirkon varat, muutetaan niin, että seurakunta saa jättää kirkon ja seurakunnan varain hoidon ja hallinnon eri rahastonhoitajalle ja hallintokunnalle, sekä 6) kunkin seurakunnan tulee hankkia itselleen tarpeelliset määräykset siitä, millä tavalla varat ovat hallittavat ja tehtävät kasvullisiksi. Tämän komitean ehdo-

15 N:o 8 16 tuksen on sitten viides yleinen kirkolliskokous puolestaan hyväksynyt ja sen hyväksyttäväksi alistanut. Kirkolliskokouksen hyväksymien säännösten kautta saataisiinkin kirkollisen talouden hoitoon ja varsinkin varain hallintoon suurempaa selvyyttä ja vakavuutta, kuin nykyisten määräysten mukaan on ollut mahdollista, sekä voitaisiin paremmin välttää niitä tappioita, joita toisinaan on tapahtunut. Kun jotkut kirkolliset rahastot muutamissa seurakunnissa ovat kasvaneet niin suuriksi, että vuotuiset korotkaan eivät kulu rahaston menoihin, ja kirkkolain 305 sisältää määräyksen siitä, ett'ei eri rahastojen varoja saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin niihin, joihin ne ovat määrätyt, on kirkolliskokous teettänyt ja hyväksynyt sellaisen ehdotuksen tämän pykälän muuttamiseksi, jonka mukaan seurakunta hallituksen suostumuksella saisi siirtää toiseen kirkolliseen rahastoon tai käyttää toiseen kirkolliseen tarkoitukseen toisen sellaisen rahaston liikavaroja, joka ei ole yksityisen henkilön lahjoittama tai testamenttaama. Puheenaoleva kirkkolain määräys on syntynyt siitä vanhasta säännöksestä että seurakunta ei saa oman mielensä mukaan käyttää kirkollisten kassojen varoja. Mutta kun vanhojenkin säännösten mukaan maaherroilla oli valta antaa seurakunnalle lupa kirkonkassan varojen käyttämiseen laajemmalti kirkollisiin tarkoituksiin, kuin kassan alkuperäinen tarkoitus oli, on puheenaolevan kirkkolain 305 :n säännöstä käsitetty siten, että kirkkoherra ja seurakunta hallituksen luvalla saavat käyttää näiden kassojen varoja toisiinkin tarkoituksiin. Tähän nähden on säännöksen katsottu kaipaavan 'sellaista selvennystä kuin kirkolliskokous on ehdottanut. Keisarillinen Majesteetti on kirkkolain 456 m nojalla armossa tahtonut jättää ylempänä mainitut ehdotuk-

16 16 Nro 3 set Eduskunnan hyväksyttäviksi, jolloin olisi huomioonotettava seuraavat vaihtopuoliset ehdotukset. 1) Jos lakiehdotus VII 307 ja 327 :n muuttamisesta raukeaa, vaan lakiehdotus IX suurenpuoleisista kaupunkiseurakunnista hyväksytään, niin 466 :ssä oleva viittaus 307 :n eri kohtiin olisi muutettava siten, että viittaus koskee viimeksimainitun pykälän 4, 5, 6, 7, 9 ja 10 kohtaa. 2) Jos lakiehdotus X piispain kokouksista raukeaa, pitäisi suurenpuoleisia kaupunkiseurakuntia koskevan luvun ja siinä olevien pykälien lakiehdotuksessa IX saada toiset järjestysnumerot sekä 208, 215, 222, 312, 314 ja 322 :ässä olevat viittaukset oikaista sen mukaan. 3) Jos kirkkokuria koskeva lakiehdotus XI ei saavuttaisi hyväksymistä, voitaisiin kuitenkin siitä huolimatta siinä oleva muutosehdotus 65 :ään hyväksyä. 4) Jos kirkolliskokouksen edusmiesten vaalia koskeva lakiehdotus XIH jäisi hyväksymättä, voitaisiin muutosehdotus 451 :ään hyväksyä siten, että pykälän l momentin 2:n kohta tulisi kuulumaan: 2:ksi niin monta hiippakunnittain valittua virkavahvistuskirjalla vakinaiseen virkaan varustettua pappia, että heidän lukunsa nousee kahteen kolmannekseen rovastikuntien lukumäärästä taikka, jos siten syntyy murtoluku, lähinnä suurempaan kokonaislukuun. 5) Jos lakiehdotuksessa XIV oleva 305 :n 3:s mom. ei saavuttaisi hyväksymistä, vaan lakiehdotus muuten hyväksyttäisiin, olisi sanottu mom. jätettävä pois; jos taas lakiehdotus XIV jäisi hyväksymättä, voitaisiin kuitenkin siinä oleva 305 hyväksyä siten, että sen 4 mom. jätettäisiin pois. 6) Jos muutosehdotus kirkkoneuvoston ja kirkonisännöitsijän velvollisuuksista hyväksytään, raukeaa ehdotuksessa IX tässä edellä esitetyt muutosehdotukset 12 ja 348 :ään, jota vastoin, jos edellä mainituita muutosehdotuksia 12 ja 348 :ään ei hyväksyttäisi, vaan muut kirkkoneuvoston ja kirkonisännöitsijän velvollisuutta kos-

17 N:o 3 17 kevan ehdotuksen pykälät, pitäisi 12 ja 348 :n saada seuraava muoto: 12. Seurakunnan yhteisiä asioita hoitaa osittain seurakunta yleisessä kirkonkokouksessa, osittain kirkonkokouksessa valittu kirkkoneuvosto; sen ohessa pitää lähempää huolta kirkon ja seurakunnan omaisuudesta erittäin valittu luottamusmies tai luottamusmiehet Lähintä huolta kirkonomaisuudesta pitäköön kussakin seurakunnassa, mikäli ei erityisenlaatuisiin varoihin nähden ole toisin määrätty, sitä varten valittu kirkonisännöitsijä.

18 18 N:o 3 L Ehdotus Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle annetun Kirkkolain 117 :n muuttamisesta toisin kuuluvaksi Papiksi vihkimisessä, joka toimitetaan käsikirjan määräämässä järjestyksessä, pitää papinvirkaan vihittäväin tehdä seuraava vala: Minä N. N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä, toimittaessani Jumalan seurakunnassa saarnavirkaa, jonka nyt olen valmis vastaan ottamaan, olen uskollisesti ja puhtaasti pysyvä Jumalan pyhässä sanassa, joka on ilmoitettu vanhan ja uuden testamentin profeetallisissa ja apostolisissa kirjoissa, sekä evankelis-luterilaisen kirkon siihen perustuvassa tunnustuksessa, niin etfen julkisesti julista ja levitä, enkä salaisesti edistä ja suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Minä tahdon myös kaikella ahkeruudella ja uskollisuudella harrastaa Jumalan sanan oikeata opettamista sanankuulijoilleni ja pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan hoitaa, sekä jumalisuuden harjoitusta keskinäisessä rakkaudessa ja kaikin puolin hyvää, rauhaisaa ja kunniallista vaellusta opilla ja esimerkillä vahvistaa ja edistää. Niinikään tahdon uskollisesti noudattaa ja käyttää kirkon lakia ja voimassa olevia asetuksia; tunnollisesti täyttää virkatehtäväni ja osottaa esimiehilleni velvollisuuden mukaista kuuliaisuutta, virkakumppaneilleni veljellistä hyväntahtoisuutta, sanankuulijoilleni altista palvelusta ja kaikkea kohtuutta. Kaikkea tätä minä tahdon rehellisesti nou-

19 N:o 3 19 dattaa, niinkuin oikean papin tulee ja sopii, niin että siitä voin vastata, Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän auttakoon minua Jumala. II. Ehdotus Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle annetun Kirkkolain 160 ja 182 <t:n muuttamisesta toisin kuuluviksi Vakinaiseen papinvirkaan älköön se kutsumusta tahi vaalisijaa saako: a) joka ei ole täyttänyt 163 :ssä mainittuja näytteitä ja tutkintoja; b) joka on kiini toisen papinviran hakemisessa paitsi 182 :n 2 kohdassa mainitussa tapauksessa; c) joka on rikoksesta tahi törkeämmästä virkavirheestä kanteen alaisena, taikka määräajaksi virkansa toimituksesta eroitettu, niin kauan kuin asia on päättämättä, taikka virkaeroa kestää; d) joka virkansa toimituksessa on osottanut huolettomuutta ja puuttuvaa ahkeruutta eikä, asianmukaisessa -järjestyksessä siitä muistutettuna, ole voinut näyttää, sen toisin olevan Joka vaaliehdolle on päässyt, älköön siitä pois sanoko itseänsä, jollei niin ole, että hän on saanut edukkaamman viran, taikka kivuloisuudesta tahi muusta syystä on joutunut kykenemättömäksi toimittamaan haettua virkaa. Jos hän tämmöisen esteen ennen vaalipäivää tuomiokapitulille ilmoittaa, niin tuomiokapituli, tutkittuansa hänen esille-tuodut syynsä, eroittakoon hänen vaali-ehdotuksesta ja vaatikoon niitä muita kelpaavia hakijoita, jotka eivät ole väliaikana ehdotetut taikka nimitetyt muulle tilalle, antamaan vissinä xnäarä-aikana tieto, tahtovatko pysyä hakemuksessansa, vai

20 20 ei. Jos tahtovat muistetuiksi tulla, pantakoon ansiollisin heistä tälle avonaiselle sijalle ja näin muutettu vaaliehdotus ilmoitettakoon ja julkaistakoon uudestansa laillisella tavalla. Jos ei kukaan kysytyistä huoli jatkaa hakemustansa, taikka ei muita hakijoita ole, kuin ne, jotka vaalisijan ovat saaneet, menetelköön tuomiokapituli niinkuin 179 :ssä on sanottu. Jos vaali on toimitettu, mutta virkaannimitys kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen ei ole tapahtunut, olkoon vaaliehdotukselle asetetulla papilla oikeus toista papinpaikkaa hakea tai tulla siihen kutsutuksi, pysyköön kumminkin ensimäisessä vaaliehdotuksessa kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Jos hän tulisi nimitetyksi molempiin virkoihin, on hän velvollinen lunastamaan valtakirjan eli vahvistuskirjan kumpaseenkin virkaan ja viipymättä ilmoittamaan, kummanko viran hän tahtoo pitää. Älköön kumminkaan kukaan yhfaikaa olko useammassa kuin kahdessa vaaliehdotuksessa. III. Ehdotus Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle annetun Kirkkolain 196, ja 225 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi Vaali käyköön, jos useampia kuin yksi on ehdolle pantu, vaalilistan mukaan. Vaalilista on erittäin tätä tarvetta varten kirkonkokouksessa välittäväin valtuusmiesten tehtävä. Se sisältäköön kaikki ne maatilat ja huonekunnat seurakunnassa, joiden puolesta äänivaltaa papinvaalissa saa käyttää; kuhunkin huonekuntaan kuuluvain, tai perheenisännän isäntävallan alaisten seurakunnan jäsenten lukumäärän, joiden puolesta henkilömaksua papiston palkkaamiseksi hänen on suoritettava; sen palkkausmäärän, rahaksi arvattuna, millä kukin tila tahi huonekunta muun perustuksen mukaan on osallinen mainitussa maksussa; kunkin äänivaltaisen yhteenlasketun äänimää-

21 Nro 3 21 rän sekä eri sarekkeen kutakin vaalipappia ja hänelle annettavia ääniä varten Oikeus pappia valita on jokaisella, jonka hallussa on maatalo tai muu tila maalla taikka kartano kaupungissa, sekä myös kaikilla huonekunnilla seurakunnassa, joiden puolesta papiston palkkaa maksetaan, jollei se, joka huonekunnan puolesta äänivaltaa käyttäisi, ole toisen laillisesti pestattu palkollinen. Vaaliva]täisellä on yksi ääni omasta puolestaan ja yksi ääni kunkin hänen huonekuntaansa kuuluvan tai hänen isäntävaltansa alaisen seurakunnan]äsenen puolesta, jolta henkilömaksua papiston palkkaamiseksi hänen on maksettava, sekä sitä paitsi, jos hän ottaa osaa sanottuun palkkaamiseen muunkin perustuksen mukaan, yksi ääni kultakin täydeltä markalta, jonka hän siten on velvollinen maksamaan. Älköön kumminkaan kukaan papinvaalissa äänestäkö useammalla kuin yhteensä kahdellakymmenellä viidellä äänellä Älköön muukalaisen uskon tunnustaja, älköönkä yhtiö äänivaltaa käyttäkö Jos joku omistaa tahi hallitsee useita taloja eli tiloja, joiden puolesta hänellä on äänivaltaa, ovat kaikki hänelle tulevat äänet merkittävät yhteen paikkaan vaaliluetteloon, kuitenkin niin, ettei hänen yhteenlaskettu äänimääränsä saa olla 209 :ssä säädettyä korkeinta äänilukua suurempi. IV. Ehdotus Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle annetun Kirkkolain 223 ja 313 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi Poissa olevalla, joka kuitenkin tahtoo ääntövaltaansa käyttää, olkoon oikeus panna toinen seurakun-

22 22 N:o 3 nan jäsen asiamieheksensä. Jos asiamies on kirjallisesti valtuutettu, niin pitää valtakirjassa oleman: asiamiehen nimi ja arvo, ketä vaalipapeista hänen tulee äänestää, valtakirjan antopäivä ja ääntövaltaisen nimi ja sinetti, taikka, sinetin asemasta, todistus kahdelta jäävittömältä todistajalta, joista kumminkin toisen pitää olla kirjoituksen taitavan. Jos ääntövaltainen ei ole valtakirjaa itse kirjoittanut, pitää siinä myöskin raamittaman kirjoittajan nimi ja virka. Jos asiamies suusanalla valtuutetaan, nimitettäköön silloinkin se pappi, jota asiamiehen tulee äänestää, ja asiamiestä seuratkoon kaksi jäävitöntä todistajaa vaalinpitäjän edessä todistamaan sen toimen, jonka ääntövaltainen asiamiehellensä on heidän läsnä-ollessa antanut. Muunlaista valtuuttamista älköön otettako kelvolliseksi. Saapuvilla oleva ääntövaltainen älköön äänestäkö asiamiehen kautta Poissa oleva ääntövaltainen saakoon valtakirjalla toiselle seurakunnan jäsenelle antaa oikeutensa kirkonkokouksessa puhua- ja äänestää; älköön kumminkaan kukaan valtakirjan nojalla puhuko tai äänestäkö useamman kuin yhden poissa olevan ääntövaltaisen puolesta. Valtakirja pitää olla joko antajan kirjoittama ja allekirjoittama, sekä hänen sinetillänsä varustettu, taikka sellainen, että antaja on kirjoittanut nimensä sen alle ja kaksi todistajaa sen oikeaksi vahvistaneet. Jos vaalista on kysymys, noudatettakoon mitä sanottu on valtakirjasta papin vaalissa. Holhumies tahi edusmies astukoon kussakin tapauksessa sen sijaan, jonka holhumiehenä tahi edusmiehenä hän on. Y. Ehdotus Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle annetun Kirkkolain 266 :n muuttamisesta toisin kuuluvaksi Kun lukkarin tahi urkunistin virka jääpi avonaiseksi, kehoittakoon kirkkoherra kuulutuksella, joka vii-

23 N:o 3 23 meistäänkin kolmessakymmenessä päivässä avonaisuuden alusta on yhtenä sunnuntaina tai juhlapäivänä seurakunnalle saarnastuolista luettava ja kerta maan julkisiin sanomiin pantava, halullisia hakijoita antamaan, itse tai asiamiehen kautta, kuudessakymmenessä päivässä, siitä päivästä lukien, jona kuulutus sanomalehdissä oli, taikka lähettämään postissa hänelle omakätiset hakemuskirjansa, ynnä todistusten kanssa ijästä, maineesta ja tarpeellisesta taidosta, ja sen ohessa panemaan täydellisen takauksen siitä kirkon omaisuudesta, jonka lukkari tahi urkunisti viran puolesta haltuunsa saapi. Takaussumman suuruuden määrätköön kirkkoherra yksin neuvoin seurakunnan kanssa. TI. Ehdotus Suomen evankeiis-luierilaiselle kirkolle annetun Kirkkolain 268 ja 284 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi Urkunistinvirkaa hakevan pitää asianomaisesti näyttämän niin hyvin tuntevansa urkuin rakennuksen, virittämisen, parantamisen ja hoidon, että ne taidetaan uskoa hänen haltuunsa, ja saattavansa vakavasti ja tarkoin nuottikirjaa mukaan soittaa urkuja julkisen kirkkoveisuun ohessa. Kun urkunistinvirka on tuomiokirkolla pois annettavana, katsottakoon erittäin että virkaan otettavalla on, näiden taitojen lisäksi, sekä tieteisopillinen perustus soitannossa, että harjaantumus sen käytännössä yleensä, niin että hän kykenee juurtajaksain opettamaan urkuin soitantoa muilte, jotka sitä oppia tahtovat. Jos urkunistinvirka on lukkarinvirkaan yhdistetty, pitää hakijan erittäin asianomaisesti näyttämän itsellänsä olevan ne taidot, jotka lukkarille määrätyt ovat. Urkunistinvirkaan, johon lukkarinvirka ei ole yhdistetty, saa ottaa naisenkin.

24 24 N:o Kirkkoherran tulee, urkunistin- tahi lukkarinviran avonaisena ollessa, määrätä sen toimittajaksi sovelias henkilö, jonka pitää siitä omaisuudesta, mikä hänelle viran puolesta uskotaan, panna täysivarainen takaus, jonka kirkkoraati tutkii. Älköön sitä määrättäkö, joka tällaista takausta ei antaa voi. VII. Ehdotus Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle annetun Kirkkolain 307 ja 327 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi Kirkonkokouksen käsiteltävinä ovat seuraavat asiat: 1) kristinopin taidon edistyttäminen osittain kotoopetuksella ja osittain sitä varten asetetuilla kouluilla, sekä kristillisen elämän kartuttaminen seurakunnassa; 2) kysymykset jumalanpalvelusten ajasta ja järjestyksestä seurakunnassa; 3) kirkkoraadin jäsenten ja kirkkoväärtin asettaminen virkaan ja siitä erottaminen; 4) kirkonrahain hoito ja käyttäminen sekä kirkon tilintekokirjain tutkiminen; 5) kirkon ja mitä siihen kuuluu sekä myös papiston virkatalojen rakentaminen ja voimassa pitäminen ynnä hautausmaan asettaminen; 6) kirkon sekä seurakunnan maatilusten ja muun kiinteän omaisuuden hallinto ja hoito; 7) papin valitseminen, niinmyös lukkarin ja urkunistin valitseminen, sillä muotoa ja niiden perusteiden mukaan, jotka XV ja XVI luvuissa ovat säädetyt; 8) entiseltään olevain seurakuntain jakaminen, yhdistäminen, lakkauttaminen tahi toisenlainen järjesteleminen, uusien seurakuntain asettaminen ja kirkkojen autioiksi jättäminen tahi yhteen rakentaminen, niinkuin 15 :ssä sanotaan; 9) penkkijako kirkossa;

25 Nro ) suostumukset hautasi j öistä; 11) suostumukset maksuista hautasijojen, kirkonkellojen tahi muun kirkon omaisuuden käyttämisestä; 12) suostumukset papiston ja kirkonpalvelijain palkkaamisesta; 13) rahamaksujen taksoittaminen tahi muunlaisen yksityisiltä suoritettavan maksun määrääminen kirkollisia asioita varten; sekä 14) ne muut asiat, jotka tämän kirkkolain mukaan ovat kirkonkokouksessa käsiteltävät Kirkonkokouksen päätökseen tyytymättömällä seurakunnan jäsenellä olkoon valta siihen hakea muutosta alempana mainitun viranomaisen luona, valituksella, joka on esiin annettava ennen kello kahtatoista kolmantena kymmenentenä päivänä sen jälkeen, jona päätös saarnastuolista julistettiin. Ja tulee valittajan, jos tahtoo saada valituksensa tutkintoon otettavaksi, liittää siihen valituksen alainen päätös sekä todistus, joka osoittaa milloin julistaminen tapahtui. Lapinmaassa olkoon aika kahta vertaa pitempi kuin mitä tässä nyt on- säädetty. 2. Valitus kirkonkokouksen päätöksestä tehdään tuomiokapitulissa 307 :än l, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, ja 14 kohdassa mainituissa asioissa, sekä kruunun käskynhaltijan luona, jos päätös koskee 307 :än 9, 10, 11, 12 ja 13 kohdassa mainittuja kysymyksiä. 3. Jos kirkonkokous samaa asiaa käsitellessään on tehnyt useita eri päätöksiä, jotka kuitenkin ovat toisistaan riippuvia, ja pääkysymys on sellainen, että siitä tehdystä päätöksestä on valitettava tuomiokapitulissa, mutta päätöksistä muissa osissa asiaa kruunun käskynhaltijan luona, niin on tyytymätön osotettava kaikista päätöksistä tekemään valituksen tuomiokapatuliin. Jos valitukset koskevat jotakin sellaista päätöstä, joka kuuiuu kruunun käskynhaltijan tutkitta^ vaksi, tulee tuomiokapitulin, kirjevaihdon päätyttyä,!,-

26 26 N:o 3 hettää kruunun käskynhaltijalle kaikki asiaan kuuluvat kirjat saadakseen lausuntoa kruunun käskynhaltijalle kuuluvissa osissa asiasta; ja antakoon tuomiokapituli sen jälkeen, huomioon ottamalla mitä kruunun käskynhaltija on lausunut, päätöksen koko asiasta, ilmoittamalla, että päätös on sanotuissa kohdissa annettu kruunun käskynhaltijan la.usunnon perusteella. Jos kruunun käskynhaltijan lausunto on ristiriidassa sen loppukäsityksen kanssa, johon tuomiokapituli on jäänyt tutkiessaan sen käsittelyyn kuuluvia valituksia, tulee tuomiokapitulin alistaa asia kokonaisuudessaan Keisarillisen Majesteetin ratkaistavaksi ja sen ohessa antaa välipäätös, jonka kautta viranomaisten lausunnot ja tuomiokapitulin toimenpide asianosaisille ilmoitetaan, osotuksella, että saavat, jos luulevat oikeutensa sitä vaativan, 418 :ssä säädetyssä ajassa Keisarilliselle Majesteetille jättää muistutuksensa tuomiokapitulin ja kruunun käskynhaltijan lausuntoja vastaan. 4. Jos kirkonkokouksen päätökset asioissa, joista edellisessä kohdassa säädetään, ovat sitä laatua, että valitus pääosista tehdystä päätöksestä on tehtävä kruunun käskynhaltijan luona, ovat tyytymättömät osoitettavat antamaan valituksensa kruunun käskynhaltijalle; ja menetelköön hän sellaisessa tapauksessa niikuin edellisessä kohdassa on tuomiokapitulin menettelystä säädetty. 5. Jos seurakunnan jäsen tahtoo valittaa kokouksen päätöksestä, joka on Hallituksen tutkittavaksi alistettava, antakoon säädetyn ajan kuluessa valituksensa sille viranomaiselle, jonka toimesta asia on Hallitukselle jätettävä. Jos asia on sitä laatua, että valitus kirkonkokouksen päätöksestä siinä yllä säädettyjen perusteiden mukaan kuuluisi osittain kruunun käskynhaltijan, osittain tuomiokapitulin käsittelyyn, on tyytymätön osoitettava antamaan valituskirjansa sille viranomaiselle, jonka

27 Nro 3 27 käsiteltävä pääkysymys on, ja hankkikoon tämä viranomainen toisen viranomaisen lausunnon sekä lähettäköön sen asiakirjojen ohessa Hallitukselle. YIIT. Ehdotus Suomen evankelis-luierilaiselle kirkolle annetun Kirkkolain 189, 190 ja 272 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi Jos se, jota sairaus esti, kuudessakymmenessä päivässä ensinmäärätystä vaalisaarnapäivästä tuomiokapitulille ilmoittaa itsensä vaalikoetuksen tekemiseen, niin määrätköön tuomiokapituli siihen uuden päivän, joka on oikeassa järjestyksessä kuulutettava. Jos hän ei sinäkään aikana tule, määrätköön tuomiokapituli seurakunnalta kirkonkokouksessa kysyttäväksi, tytyykö se vaaliehdotukseen ilman tällä tavoin estyneen vaalikoetuksetta. Jos seurakunta tytyy vaaliehdotuksella olevaan ilman vaalikoetuksetta, käytäköön tavallisessa järjestyksessä vaalitoimeen. Jos muu kohtaus oli esteenä, määrätköön tuomiokapituli uuden vaalisaarnapäivän. Jos pappi ilman laillista estettä jättää vaalikoetuksensa tekemättä, menettäköön vaalisijansa Jos joku vaalipapeista saarnapäivän määräyksen jälkeen kuolee, taikka on vaalisijansa menettänyt, taikka erotetaan papinvirkaa toimittamasta määrä-ajaksi taikka ijäksi, noudatettakoon 182 :n sääntöä ja pysäyttäköön tuomiokapituli kohta koko vaalitoimen vastedes määrättäväksi Kohta kun vaaliehdotus on saanut laillisen voiman, määrätköön kirkkoherra jotkut perätyksin olevat sunnuntait, jolloin vaaliin asetettujen tulee, sen seurakun-

28 28 Nro 3 nau kirkossa, jossa virka on avonaisena, vaalikoetuksensa tehdä. Jos joku esteettä vaalikoetuksen laiminlyö, menettäköön vaalisijansa ja olkoon kirkkoherran ja seurakunnan vallassa kysymyspäivänä päättää, onko vaaliehdotus kuitenkin pidettävä täydellisenä, vai avoin sija uudelleen haettavaksi julistettava. Sama laki olkoon, jos vaalisija kuolemantapauksen johdosta tai muun syyn tähden joutuu avonaiseksi. Jos edellisessä kohdassa mainitusta kysymyksestä ilmaantuu erimielisyyttä, toimitettakoon siitä äänestys, noudattamalla mitä 278 :ssä säädetään. IX. Ehdotus Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle annetun Kirkkolain 12, 205, 208, 215, 222, 228, 229, 233, 234, 312, 314, 322 ja 348 :n muuttamisesta toisin kuuluviksi sekä ehdotus uudeksi, seitsemänneksikolmatta luvuksi samaan lakiin suurenpuoleisista kaupunki- sekä yhdistetyistä kaupunki- ja maaseurakunnista. 12. Seurakunnan yhteisiä asioita hoitaa osittain seurakunta yleisessä kirkonkokouksessa tai kirkkovaltuusmiestensä kautta, osittain kirkonkokouksessa valittu kirkkoraati; jonka ohessa kirkkoväärti tai kirkkohallintokunta lähinnä hoitaa kirkon omaisuutta Kysymyspäivänä olkoon seurakunnalla lupa pyytää, jos tahtoo, neljättä vaalisaarnaa j aa; nimittäköön myös samalla sen pappismiehen, jonka neljänneksi tahtoo. Jos sellainen pyyntö on esitetty, niin pitää äänestyksen kautta kirkonkokouksen äänilistan mukaan tutkittaman, missä määrässä seurakunta pyyntöä kannattaa. Jos silloin esitettyä pyyntöä puoltavain äänten yhteenlaskettu määrä on vähintäänkin viides osa koko seurakunnan äänilukua eikä erimielisyyttä ilmaannu, taikka jos seurakunnan jäsenistä niin monta on yhdistynyt

29 Nro 3 29 samaa pappismiestä pyytämään, että heidän äänet yhteenlaskettuina tekevät puolen taikka enemmän koko seurakunnaan ääniluvusta, niin pysäytettäköön toimitus ja pöytäkirja, sittenkun se on luettu ja hyväksytty, lähetettäköön tuomiokapituliin, jonka tulee asiassa menetellä niinkuin 241 :ssä sanotaan Vaalilista on kuuluvasti luettava tutkittavaksi ja hyväksyttäväksi, ja siihen saakoon kukin äänivaltainen seurakuntalainen, itse taikka asiamiehensä kautta, tehdä ojennuksia tahi lisäyksiä. Kun muut saapuvilla olevat äänivaltaiset, taikka, eri mieliä ilmaantuessa, vaalinpitäjä katsoo ilmoitetut ojennukset ja lisäykset todenperäisiksi, ovat ne pantavat kumpaiseenkin vaalilistan eksemplariin ja myöskin, ynnä kaikkein muiden muistutusten kanssa, pöytäkirjaan otettavat. Jos sellainen ojennus taikka lisäys ilmoitetaan, jota ei kohta voida täysin selvittää ja toteen näyttää, lykättäköön se vaalipäivään. Jos vaalinpitäjä itse huomaa vikaa tahi vaillinaisuutta jossakussa niistä asioista, jotka äänivaltaa koskevat, ilmi antakoon, ojentakoon ja kirjaan merkitköön sen. Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunkija maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, on vaalilista vähintäin neljätoista päivää ennen kysymyspäivää kuulutetussa paikassa nähtävillä pidettävä julkista tarkastusta varten. Vaalilistaa ei kysymyspäivänä julkilueta, vaan ovat muistutukset sitä vastaan silloin tehtävät ja käsiteltävät niinkuin edellisessä kohdassa on sanottu. Jos muu seurakunta tahtoo noudattaa edellisessä kohdassa säädettyä vaalilistan tarkastamistapa^, päättäköön siitä kirkonkokouksessa. Kun senlainen päätös on tehty, älköön kirkonkokous käsiteltäväkseen ottako ehdotusta sen kumoamisesta ennenkuin viidentenä vuotena siitä kuin ]3äätös astui voimaan.

30 30 Nro Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunkija maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, tulee kirkkoraadin ennen kysymyspäivää jakaa seurakunta sopiviin vaalipiireihin, ja määrätköön vaalintoimittaja neuvoteltuansa kirkkoraadin kanssa, minä aikana kunkin piirin äänivaltaiset tulevat äänensä antamaan, sekä antakoon tästä tiedon seurakunnalle niinkuin 216 :ssä säädetään. Kun vaalilista tutkittu ja ojennettu on sekä kysymyspäivänä tehty pöytäkirjakin luettu ja hyväksytty, kirjoittakoot vaalinpitäjä, vaalinotario ja kaksi seurakunnan jäsentä molempain vaalilistan eksemplarein kuin myöskin pöytäkirjan alle ja puetettakoon näiden kirjain läpi lanka, joka vaalinpitäjän sinetillä lukitaan; jonka tehtyä vaalilistan toinen eksemplari on pantava kirkon arkkuun ja toinen annettava, miten asia vaatii ja soveliaimmaksi näkyy, joko kirkkoherralle, tahi kirkkoherranvirkaa toimittavalle, taikka kirkkoväärtille, pidettäväksi seurakunnan saatavana, sekä pöytäkirja vaalinpitäjän säilytettävä. Jos tehtyin muistutusten selvitys on lykätty vaalipäiväksi, niin sitä vaalilistan eksemplaria, joka seurakunnan saataville jätetään, seuratkoon myös näitä asioita koskeva ote pöytäkirjasta Sen jälkeen ruvetaan itse vaaliin, jossa vaari otetaan siitä, että kukin ääntövaltainen, erittäin, siinä järjestyksessä, jossa hän vaalilistaan on merkitty, kuuluvasti kutsutaan edes ja silloin astuu vaalinpitäjän eteen ääntänsä antamaan. Annetun äänen kertokoon vaalinpitäjä samalla lailla, ennenkuin se vaalilistaan pannaan. Jos äänivaltainen ei tule ensi huudolle, huudettakoon häntä kohta sen jälkeen toistamiseen. Joka ei sittenkään tule, itse tahi asiamiehen kautta, olkoon menettänyt äänivaltansa.siksi kertaa, ja kirjoitettakoon vaalilistaan poissa olleeksi. Jos joku juovuksissa

31 Nro 3 31 oleva äänestää tahtoo, käskettäköön hän ulos ja äänensä jätettäköön lukematta; kirjoittakoon myös vaalinpitäjä sen' pöytäkirjaan. Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunkija maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, ei tarvitse toimittaa esiinhuutoa vaalilistan mukaan, vaan määrätköön vaalinpitäjä järjestyksen, jossa äänivaltaiset antakoot äänensä Jos niin tapahtuisi, että vaaliin ruvetessa seurakunta yksimielisesti ilmoittaa ei tahtovansa vaalioikeuttansa käyttää; tehköön vaalinpitäjä sille tiettäväksi mitä siitä seuraa ja toimittakoon kuitenkin äänestyksen. Jos silloin joitakin ääniä annetaan, ottakoon hän ne kirjaan ja käyköön se vaalista. Jos vaan annetaan yksi ääni, olkoon sama laki. Jos ei yksikään äänestä, ilmoittakoon vaalinpitäjä sen tuomiokapitulille, jonka on silloin meneteltävä, niinkuin 244 :ssä sanotaan Kun äänestys on loppunut ja vaali pidetty, on kunkin vaalisaarnaahan osalle tulleitten äänten yhteenlaskettu ^ummaluku pantava kumpaankin vaalilistaan. Lopetetun yhteenlaskemisen jälkeen ilmoittakoon vaalinpitäjä seurakunnalle miten vaali on päättynyt; antakoon myös osotuksen kuinka se, joka on joko kysymys- tahi vaalipäivän toimitukseen tyytymätön, saa siitä valittaa sillä ajalla, jonka 232 määrää. Lopuksi luettakoon vaalipäivän pöytäkirja hyväksyttäväksi, jonka jälkeen se, sekä kumpikin vaalilista, on vaalinpitäjän, vaalinotarion ja kahden seurakunnan jäsenen allekirjoitettava. Jos seurakunta on ollut äänivaltaansa käyttämättä, luettakoon sittenkin vaalipöytäkirja ja allekirjoitettakoon, niinkuin nyt säätty on. Jos pöytäkirjan tarkastamista ja yhteenlaskemista ei samana päivänä ennätetä, ilmoittakoon vaalinpitäjä missä ja milloin se seuraavana päivänä on tapahtuva.

32 32 N:o Jos joku valittaa vaalinpitäjän olleen jäävissä tahi ilman oikeudetta toimitukseensa., taikka virheen tehdyksi vaalilistassa tahi sitä tutkittaissa ja hyväksyttäissä, taikka että äänivalta on laittomasti jollekulle myönnetty tahi joltakulta kielletty, tahi luettu liian suureksi tahi liian vähäiseksi, taikka ettei esiinhuuto vaalilistan mukaan, missä se olisi ollut tehtävä, ole oikeassa järjestyksessä tapahtunut taikka muuta sellaista, joka koskee itse toimitukseen kysymys- tahi vaalipäivänä, taikka vaalinpitäjän tahi vaalinotarion virheelliseen menetykseen; niin tutkikoon ja ratkaiskoon sen tuomiokapituli Jos vaalinpitäjän havaitaan olevan jäävissä tahi ilman oikeudetta, olkoon hänen toimituksensa mitätön ja määrätköön tuomiokapituli toisen miehen uutta toimitusta pitämään. Jos havaitaan ettei kysymyspäivää ole pidetty tahi ei vaalipäivää laillisesti kuulutettu, taikka ettei vaalilista ole ollut tutkittavana ja hyväksyttävänä, taikka ettei vaalitilassa ole äänestäjiä oikein esille huudettu, missä se olisi ollut tehtävä; niin on myöskin uusi kysymys- ja vaalipäivä määrättävä, taikka vaan uusi vaalitoimitus, asian laadun mukaan. Älköön sellaista tuomiokapitulin päätöstä vastaan olko lupa valittaa Kirkonkokouksen äänilista, joka tehdään kullekin vuodelle, niinkuin äänilistasta papinvaalissa on säätty, pitää jälkimäisessä niistä kahdesta vakinaisesta kirkonkokouksesta, jotka 314 :n mukaan ovat vuosittain pidettävät, tutkittavaksi luettaman, ja olkoon se sitte noudatettavana siksikuin se jällensä uudistetaan, niinkuin nyt on sanottu. Jos joku väliaikana tulee sekä sanoo ja toteen näyttää itsellänsä olevan äänivallan kirkonkokouksessa, niin pantakoon hän äänilistaan.

33 N:o 3 33 Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä, kaupunki- ja maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, on äanilista vähintäin neljätoista päivää ennen 314 :ssä mainittua jälkimäistä kirkonkokousta kuulutetussa paikassa nähtävillä pidettävä julkista tarkastusta varten. Äänilistaa ei kirkonkokouksessa julkilueta, vaan ovat muistutukset sitä vastaan siinä tehtävät ja käsiteltävät. Jos muu seurakunta tahtoo noudattaa edellisessä kohdassa mainittua äänilistan tarkastustapaa, päättäköön siitä kirkonkokouksessa. Kun sellainen päätös on tehty, älköön kirkonkokous käsiteltäväkseen ottako ehdotusta sen kumoamisesta ennenkuin viidentenä vuotena siitä kuin päätös astui voimaan Kaksi vakinaista kirkonkokousta pidettäköön joka vuosi: toinen, jossa päätetään edellisen vuoden tilinteoista ja hallinnosta sekä kuluvan vuoden tilintutkijat valitaan, toinen, jossa tutkitaan kirkonkokoukseen tehty äanilista sekä valitaan virkamiehet niihin toimituksijn ja toimiin asetettaviksi, jotka kirkonkokouksen alaan kuuluvat ja vuoden lopulla avonaisiksi tulevat. Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunkija maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, päättävät kirkkovaltuusmiehet edellisen vuoden tilinteoista ja hallinnosta, mutta tilintarkastajat valitaan kirkonkokouksessa Jos keskustelussa eri mieliä ilmaantuu, ja niitä ei saada keskenänsä sopimaan, ja jos silloin äänestystä vaaditaan: niin tehtäköön se julkisesti, esiin huudolla äänilistan mukaan. Se mielipide, jonka puolella on enin aäniarvo, tulkoon päätökseksi. Jos eri mielipiteet ovat saaneet yhtä paljon ääniä, voittakoon se mieli, johon useimmat äänet miesluvulta ovat yhdistyneet. Jos äänet 3

34 34 N:o 3 näinkin laskettaessa ovat tasan jakauneet; tulkoon se mielipide päätökseksi, johon puheenjohtaja yhdistyy. Sellaisessa kaupunki- sekä yhdistetyssä kaupunkija maaseurakunnassa, josta 466 :ssä mainitaan, äänestetään kirkonkokouksessa siten, että äänivaltaiset, ilman että heitä erikseen esiinhuudetaan, antavat äänensä puheenjohtajan määräämässä järjestyksessä, ja olkoon puheenjohtaja oikeutettu äänestämistä varten jakamaan äänivaltaiset piireihin sekä jättämään äänten vastaanottamisen kussakin piirissä toisen pappismiehen tehtäväksi. Jos muu seurakunta tahtoo ottaa käytäntöön edellisessä kohdassa mainittua äänestystapaa, päättäköön siitä kirkonkokouksessa. Kun sellainen päätös on tehty, älköön kirkonkokous käsiteltäväkseen ottako ehdotusta sen kumoamisesta ennenkuin viidentenä vuotena siitä kuin päätös astui voimaan Kirkon omaisuutta hoitaa kussakin seurakunnassa lähinnä kirkkoväärti, tai, missä kirkkovaltuusmiehiä on asetettu, kirkkohallintokunta. SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU. Suurenpuoleisista kaupunki- sekä yhdistetyistä kaupunki- ja maaseurakunnista Kaupunkiseurakunnassa, jossa on vähintäin kymmenentuhatta jäsentä, sekä väkiluvultaan yhtä suuressa yhdistetyssä kaupunki- ja maaseurakunnassa, jossa kaupungin väkiluku nousee vähintäin viiteentuhanteen, on seurakunnan päätösvalta 305 :ssä sekä 307 :n 4, 5, 6, 11, 12 ja 13 kohdassa tarkoitetuissa asioissa jätettävä kirkkovaltuusmiehille. Yhdistetyssä kaupunki- ja maaseurakunnassa ovat kuitenkin asiat, jotka koskevat ainoastaan jompaakum*

35 N:o 3 36 paa seurakuntaa, käsiteltävät kirkonkokouksessa, joka pidetään ainoasti sen seurakunnan jäsenten kanssa Kirkkovaltuusmiesten lukumäärästä päättää kukin seurakunta, ja on se oleva vähintäin neljäkolmatta, korkeintaan kahdeksanviidettä. Käsiteltäessä kysymyksiä kirkon ynnä siihen kuuluvain rakennusten sekä pappilan uudestarakentamisesta, kirkon tai seurakunnan kiinteän omaisuuden myymisestä tai kiinteistön ostamisesta, on kirkkovaltusmiesten lukumäärä lisättävä kuin kahden vuoden ajaksi sekä hautausmaan perustamisesta on kirkkovaltuusmiesten lukumäärä lisättävä puolen verta, taikka, jos murtoluku syntyy, lähinnä seuraavalla suuremmalla luvulla. Kirkkovaltuusmiehet valitaan suljetuilla lipuilla kirkonkokouksessa seurakunnan äänivaltaisista miehistä. Poissaoleva äänivaltainen saakoon käyttää vaalioikeuttansa asiamiehen kautta 313 :ssä sanotulla tavalla, älköön kuitenkaan valtakirjaan panko niiden nimiä, joita äänestää. Yhdistettyyn kaupunki- ja maaseurakuntaan on asetettava kahdeksalla tasan jaollinen luku kirkkovaltuusmiehiä, joista neljäsosa on eri seurakuntain valittava, puolet kummastakin, seurakunnan omain jäsenten joukosta, ja muut valitaan molempain seurakuntain yhteisessä kirkonkokouksessa Älköön valtuusmieheksi valittako sitä, jota 334 :n mukaan ei saa valita kirkkoraadin jäseneksi Kirkkovaltuusmieheksi valittu voipi kieltäytyä toimeen ryhtymästä, jos hän ei ole seurakunnan piirissä asuva, jos hän palveltuansa valtuustossa on vuorossa eriämään siitä, tai jos hän on kuudenkymmenen vuoden vanha.

36 36 N:o 3 Jos kieltäyminen tapahtuu kivulloisuuden tähden tai muusta syystä, olkoon muilla valtuusmiehillä valta tutkia esteen pätevyyttä. Jos kieltäymistä ei hyväksytä, ilmoittakoot kirkkovaltuusmiehet syyn kieltoonsa, ja olkoon tyytymättömällä oikeus tuomiokapitulissa hakea muutosta päätökseen. Kun valtuusmies kieltäymisen kautta eriää, on täytevaali toimitettava Kirkkovaltuusmiehet valitaan neljäksi vuodeksi. Kumminkin tulee neljännen osan heistä kunkin kolmen ensimäisen vuoden kuluttua, lukien siitä ajasta, jolloin ensin valitut astuivat toimeensa, arvan kautta eritä ja toimitettakoon uusi vaali eriävien sijaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Jos valtuusmies kuolee, taikka jos hän poismuuton kautta tai muusta laillisesta syystä erkanee ennenkuin se aika, joksi hän valittiin, on loppunut, on täytevaali toimitettava; ja olkoon näin valittu toimessa sen ajan, jona eronneen vielä olisi pitänyt palvella Puheenjohtajasta kirkkovaltuusmiesten kokouksissa olkoon voimassa mitä kirkonkokouksen puheenjohtajasta 308 :ssä säädetään Kutsumus valtuusmiesten kokoukseen annetaan siten kuin 317 :ssä säädetään kutsumuksesta kirkonkokoukseen; ja noudatettakoon soveltuvissa kohdissa asioita valtuusmiesten kokouksessa käsiteltäessä mitä 317, 318, 319 ja 320 :ssä on sanottu kirkonkokouksesta, 473. Kirkkovaltuusmiehet kokoontuvat niin usein kuin puheenjohtaja näkee sen tarpeelliseksi tai kun vähin-

37 Nro 3 37 täin neljäsosa valtuusmiehistä siitä tekee esityksen, mutta tulee heidän myöskin kokoon tulla, kun kruunun käskynhaltija, tuomiokapituli, kirkonkäräjäinpitäjä tai kirkkoraati vaatii. Äänivaltainen seurakunnan jäsen voipi nimikään puheenjohtajalta anoa valtuusmiesten kokoonkutsumista; ja noudatettakoon siinä tapauksessa mitä 315 :ssä säädetään kirkonkokouksen kokoonkutsumisesta. Valtuusmiesten kokoukset ovat julkisia; kuitenkin voivat valtuusmiehet eri päätöksen nojalla keskustella jotakin erityistä kysymystä suljettujen ovien takana Älköön mitään asiaa keskusteltavaksi otettako älköönkä mitään päätöstä tehtäkö kirkkovaltuusmiesten kokouksessa, jollei enemmän kuin puolet valtuusmiesten koko lukumäärästä ole läsnä Jokaisesta asiasta, joka käsiteltäväksi on otettu, tulee puheenjohtajan, sittenkuin keskustelu on päättyneeksi julistettu, tehdä niin muodostettu äänestysesitys, että siihen sopii vastata ainoastaan jaa tai ei. Sitten ilmoittakoon puheenjohtaja mihin päätökseen hänen käsityksensä mukaan on tultu ja vahvistakoon sen vasaranlyonnilla, jollei äänestystä vaadita. Jos äänestystä vaaditaan, toimitetaan se avonaisesti, paitsi vaaleissa. Äänet annetaan esiinhuudettaessa, ja on jokaisella kirkkovaltuusmiehellä yksi ääni. Päätöksen määrää yksinkertainen äänten enemmistö. Jos avonaisessa äänestyksessä eri mielipiteet ovat saaneet yhtä monta ääntä, tulkoon se mielipide päätökseksi, jota puheenjohtaja kannattaa. Niiden välillä, jotka vaalissa ovat saaneet yhtä monta ääntä, ratkaiskoon arpa Valtuusmiesten kokouksissa kirjoittaa pöytäkirjan puheenjohtajan Valvonnan alla se henkilö, jonka vai-

38 38 Nro 3 tuusmiehet ovat siihen toimeen valinneet. Valtuusmiesten päätösten tarkastamisesta ja julkaisemisesta, järjestyksestä valtuusmiesten kokouksissa sekä päätösten alistamisesta ja valituksista olkoon voimassa mitä kirkonkokouksesta näissä kohdin 323, 324, 325, 326, 327 ja 328 :ssä on säädetty Valtuusmiesten päätösten toimeenpanemista sekä muutenkin XX luvussa mainittua kirkon omaisuuden lähinipää hoitoa varten asettavat valtuusmiehet kirkkohallintokunnan, johon kuuluu vähintäin kolme jäsentä ja kaksi varajäsentä, jotka eivät samalla saa olla valtuusmiehiä. Hallintokunnalle valtuusmiehet laativat johtosäännön, joka on tuomiokapitulin tutkittavaksi ja vahvistettavaksi alistettava Jos 466 :ssä mainittu kaupunki- tai yhdistetty kaupunki- ja maaseurakunta tulee jaettavaksi, joka saa tapahtua muullakin tavoin kuin alueen mukaan, voivat täten muodostuneet eri seurakunnat edelleen yhteisesti pitää kirkkonsa ja omaisuutensa ja yhteisesti hoitaa taloudellisia asioitansa yhteisten kirkkovaltuusmiesten kautta. Valtuusmiehiä asetetaan kaikkiaan kahdeksanviidettä. Puolet näistä tahi, jos tämä luku ei ole seurakuntien luvulla tasan jaollinen, lähinnä suurempi senlainen jaollinen luku valitaan siten, että kukin seurakunta valitsee yhtä monta. Sen lisäksi tarvittavat valitsee kukin seurakunta sen määrän mukaan, jolla se on osallisena kirkollisten maksujen suorittamisessa, tuomiokapitulin laatiman jaon mukaan. Eri" seurakuntien kirkkoherroilla olkoon sitä paitsi puheja äänivalta valtuusmiesten kokouksessa, ja puheenjohtajana olkoon se kirkkoherra, jonka tuomiokapituli vuodeksi siihen määrää, taikka, jäävin tai esteen hänelle sattuessa, virassa vanhin kirkkoherra. Erityi-