1989 vp. - II LaVM n:o 12 - Esitys n:o 194

Transkriptio

1 1989 vp. - II LaVM n:o 12 - Esitys n:o 194 Toisen 1 a kiva Ii o kunnan mietintö n:o 12 hallituksen esityksestä asuntotuotantolain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta Eduskunta on 19 pmvana lokakuuta 1989 lähettänyt valiokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 194. Valiokunnassa ovat olleet kuultavina ympäristöministeri Kaj Bärlund, ylijohtaja Martti Lujanen ja ylitarkastaja Jouko Narikka ympäristöministeriöstä, pääjohtaja Olavi Syrjänen ja toimistopäällikkö Juha Rossi asuntohallituksesta, pääsihteeri Juha Toropainen asuntoneuvostosta, asuntoasiainsihteeri Ulla-Maija Laiho Suomen Kaupunkiliitosta, asuntoasiamies Eero Hiltunen Suomen Kunnallisliitosta, jaostopäällikkö Astrid Thors Finlands svenska kommunförbundista, pääsihteeri Helena Viiala Asuntorakennuttajayhdistyksestä, järjestösihteeri Pentti Naulapää Vuokralaisten Keskusliitosta, vs. pääsihteeri Markku Uusivirta Asukasliitosta, osastopäällikkö Erkki Kantkanen Suomen Pankkiyhdistyksestä, asuntopoliittinen projektisihteeri Peter Fredriksson Suomen ylioppilaskuntien liitosta, toimitusjohtaja Jorma Vanhanen Helsingin seudun opiskelijaasuntosäätiöstä ja toiminnanjohtaja Hannu Puttonen Y-Säätiöstä. Hallituksen esitys Hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus asuntotuotantolain muuttamisesta ja siihen liittyvät ehdotukset laiksi asuntorahoituksen neuvottelujärjestelmästä annetun lain kumoamisesta, laiksi asuntolainoitettuun vuokrataloon kohdistuvista väliaikaisista rajoituksista annetun lain muuttamisesta ja laiksi asuntojen perusparantamisesta annetun lain muuttamisesta. Asuntotuotantolain muuttamista koskevassa ehdotuksessa ehdotetaan siirryttäväksi uusien vuokratalokohteiden osalta yhtenäislainajärjestelmään, jossa valtion lainan suuruus on enintään 95 prosenttia vuokratalokohteen hyväksytystä hankinta-arvosta. Tarkoituksena on samalla uudistaa aravavuokratalojen lainoitus- järjestelmä siten, että pääomamenojen kehitys voidaan nykyistä paremmin sopeuttaa muuttuviin olosuhteisiin. Tavoitteena on saada eriikäisten talojen pääomamenot vastaamaan niiden käyttöarvoja. Pääomamenojen tarkoituksenmukaiseksi ajoittamiseksi osa valtion lainan alkuvuosien koroista lisätään lainapääomaan. Laina-aikaa pidennetään ja pääomamenojen nousu sidotaan nykyistä paremmin yleiseen kustannuskehitykseen. Asuntotuotantolakiin ehdotetaan tehtäväksi myös eräitä muita muutoksia. Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset uudesta lainoitusmuodosta, jolla kunnat ja kuntainliitot saisivat valtion asuntolainaa asuntojen hankkimiseksi olemassa olevasta asuntokannasta käytettäväksi asunnottomien, pakolaisten ja romaanien vuokra-asuntoina. Esitys liittyy valtion vuoden 1990 tulo- ja menoarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta Valiokunnan kannanotot Asunto- ja maapoliittista lainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa useiden keskeisten lakien osalta. Koska nämä lainmuutokset tulevat eduskunnan käsiteltäviksi osakokonaisuuksina, eduskunnan on vaikea varmistaa, että esitykset muodostavat yhdessä loogisen kokonaisuuden. Tämän johdosta valiokunta pitää välttämättömänä, että lainsäädäntötyön pohjana olisivat selkeät koko uudistustyötä ohjaavat peruslähtökohdat. Valiokunta korostaa, että asuntolainsäädännön uudistamisessa on kysymys pitkälle vaikuttavista yhteiskuntapoliittisesti varsin merkittävistä asioista, jotka tulee valmistella huolella niin, että syntyvän kokonaisuuden hyvä toimivuus voidaan varmistaa N

2 vp. - II LaVM n:o 12 - Esitys n:o 194 Asuminen perusoikeutena Valiokunnan näkemyksen mukaan asuntopolitiikan lähtökohdaksi tulee ottaa asuminen samanlaisena perusoikeutena kuin koulutus tai terveydenhuolto. Yhteiskunnan tehtävänä on turvata jokaiselle kohtuuhintainen ja kohtuutasoinen asuminen. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus sellaiseen asuntoon, jonka hän voi tuntea kodikseen. Tämä asettaa asunnalle tiettyjä vaatimuksia niin koon ja tason kuin asumisturvallisuuden ja koko asuinympäristönkin suhteen. Erityistä huomiota tulisi valiokunnan mielestä kohdistaa lapsen oikeuksiin - lapsi tarvitsee oman tilansa samalla tavoin kuin aikuinenkin ja tilan tulisi vielä muuntua lapsen kasvaessa ja hänen tarpeidensa muuttuessa. Tähän asti asuntopolitiikan eri osa-alueilla ei ole valiokunnan käsityksen mukaan riittävästi kiinnitetty huomiota lapsen tarpeisiin, vaan lasten määrä on vaikuttanut eri tukimuotojen saantiin vain varsin vähäisessä määrin. Asuntojen hallintamuotojen yhdenvertaisuus Pyrittäessä kohtuuhintaisen ja kohtuutasoisen asumisen turvaamiseen tulisi asuntojen eri hallintamuotoja ja niissä asuvia ihmisiä kohdella mahdollisimman yhdenvertaisesti. Tällä hetkellä 73 prosenttia suomalaisista asuu omistusasunnoissa ja 27 prosenttia vuokra-asunnoissa. Yhteiskunnan asumiseen suuntaamasta kokonaistuesta pääosa suuntautuu omistusasumisen tukemiseen erityisesti korkojen verovähennysoikeuden kautta, joka nykyisellään muodostaa yksin noin puolet kaikesta asumiseen käytettävästä yhteiskunnan tuesta. Tärkeää on, että asumiseen luodaan mahdollisimman monia toimivia vaihtoehtoja, joista ihmiset voivat valita itselleen ja elämäntilanteelleen sopivimman. Tämän johdosta valiokunta pitää erittäin myönteisenä sitä, että parhaillaan selvitetään niin sanottujen asumisoikeus- tai asunto-osuuskunta-asuntojen pohjalta Juotavaa uutta asumisvaihtoehtoa, jossa suhteellisen pienellä omalla panostuksella voisi päästä turvalliseen asumiseen. Valiokunta edellyttääkin, että selvitysten valmistuttua eduskunnalle kiireellisesti annetaan asiaan liittyvät lakiesitykset. Jokainen ihminen voi ainakin jossakin elämänsä vaiheessa tarvita vuokra-asuntoa. Erityisesti nuorille ja opiskelijoille tulee yhteiskunnan pystyä järjestämään kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Heidän elämäntilanteessaan omistusasunnon hankintaa ei voida pitää yleensä tarkoituksenmukaisena, vaan asumismuodon pitäisi antaa mahdollisuus joustavaan siirtymiseen paikkakunnalta toiselle työ- tai koulutuspaikan mukaan. Myös yhteiskunnan rakennemuutokset vaativat työvoimaita liikkuvuutta, johon omistusasunto ja siihen liittyvät suuret asuntovelat huonosti soveltuvat. Vuokra-asuminen on tarkoituksenmukainen ratkaisu usein myös avioerotilanteissa ja ikäännyttäessä. Vuokra-asumista ei kuitenkaan saisi nähdä vain tilapäisratkaisuna, vaan sitä tulisi kehittää tasavertaisena asumisen vaihtoehtona. Olennaisen osan suomalaista asuntopolitiikkaa on koko sodan jälkeisen ajan muodostanut valtion lainoittama omistusasuntotuotanto. Nämä niin sanotut aravaomistusasunnot ovat tarjonneet pienituloisille mahdollisuuden päästä kohtuuhintaiseen omistusasuntoon ja samalla ovat vuokra-asuntojonot lyhentyneet. Valtion lainoittama tuotanto on toiminut myös asuntojen hintojen nousua hillitsevänä tekijänä. Aravatuotannon hintojen nousua hillitsevää vaikutusta kuvaa se, että viimeaikaisen kiihkeän asuntojen hintojen nousun aikana uusien vapaarahoitteisten asuntojen keskihinta oli pääkaupunkiseudulla yli markkaa ja muualla maassa noin markkaa korkeampi kuin uusien arava-asuntojen neliöhinta. Valiokunta on aravaomistusasuntojen korkotukilaista viime syksynä antamassaan mietinnössä n:o 17/1988 vp. todennut muun muassa seuraavaa: "Valiokunta pitää tärkeänä, että valtion asuntorahoitusjärjestelmää uudistettaessa huolehditaan siitä, että asuntorahoitusjärjestelmät muodostavat hallinnollisesti mahdollisimman selkeän kokonaisuuden, joka on asunnontarvitsijoiden helposti hahmotettavissa. Valiokunta katsoo, että valtion lainoitus tulee vastaisuudessakin säilyttää myös omistusasuntotuotannon tukimuotona, koska valtion lainoituksella voidaan parhaiten taata lainojen tasapuolinen alueellinen saatavuus ja lainojen kohdistuminen niitä eniten tarvitseville. Valiokunta toteaa, että uuden asuntolainojen korkotukijärjestelmän luominen ASP-järjestelmän rinnalle ei ole omiaan selkiyttämään ja yksinkertaistamaan jo nykyisinkin vaikeaselkoista ja monimutkaista asuntopoliittista tukijärjestelmää." Nyt käsiteltävän hallituksen esityksen perus-

3 Asuntotuotantolain muuttaminen 3 telujen mukaan mahdollisuus saada valtion lainaa omistusasunnon hankintaan säilyisi niissä tilanteissa, joissa rahalaitos ei ole myöntänyt lainaa siihen oikeutetulle hakijalle. Valiokunta katsoo kuitenkin, että korkotukijärjestelmän säätäminen asunnonhankkijan ensisijaiseksi vaihtoehdoksi tekee järjestelmästä väistämättä hankalan ja monimutkaisen. Rahamarkkinoilla viime aikoina tapahtuneet nopeat muutokset ovat johtaneet korkotason suuriin heilahduksiin, mikä aiheuttaa suuria ongelmia korkotuen mitoitukselle. Valiokunta katsookin, että rahamarkkinoiden kehitys on entisestään vähentänyt korkotukijärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta aravaomistusasuntojen lainoituksen järjestämiskeinona. Valiokunta edellyttääkin, että valtion lainoittama omistusasuntotuotanto turvataan myös tulevaisuudessa ja sen määrää entisestään lisätään. Samalla valiokunta edellyttää, että korkotukilainoituksesta aravaomistusasuntojen rahoitusmuotona kokonaan luovutaan. Nykyisessä asuntomarkkinatilanteessa on tärkeää aravatuotannon lisäksi lisätä myös muuta kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Valiokunta katsookin, että mahdollisimman pikaisesti tulisi parantaa lainsäädännöllisiä edellytyksiä Hitas-tyyppisen järjestelmän soveltamiselle koko maassa. Asumismenoerojen vähentäminen Voimassa oleva lainsäädäntö johtaa perusteettoman suuriin asumismenoeroihin eri-ikäisissä taloissa asuvien sekä erityisesti vastahankitussa asunnossa asuvien ja asunnossaan jo pitemmän aikaa asuneiden ruokakuntien välillä. Nuorilla perheillä asumismenojen osuus käytettävistä tuloista on usein hyvinkin suuri, kun taas vanhemmilla ruokakunnilla asumismenot muodostavat yleensä varsin vähäisen osan käytettävistä tuloista. Kun ruokakuntien asumismenot olivat vuonna 1985 keskimäärin 15,7 prosenttia käytettävissä olevista tuloista, nuorilla lapsiperheillä asumismenojen osuus oli alimmalla tuloviideksennellä keskimäärin 37,3 prosenttia. Valiokunta katsookin, että uudistettavan lainsäädännön tavoitteena tulee olla kokonaisuus, joka johtaa eri väestöryhmien nykyistä yhdenvertaisempaan asemaan asuntomarkkinoilla. Asumisen tukijärjestelmien kehittäminen Asuntopoliittisia tukijärjestelmiä kehitettäessä lähtökohtana tulee olla se, että asumismenot eivät saisi muodostaa kohtuuttoman suurta osaa ruokakunnan käytettävissä olevista tuloista. Asuntopoliittisessa kehittämisohjelmassa on todettu, että vähimmäistoimeentulotasolla asumismenoihin käytettävä kohtuullinen osuus olisi 10 prosenttia ja teollisuuden keskiansiotasolla 20 prosenttia ruokakunnan yhteenlasketoista bruttotuloista. Omistusasunnoissa, joissa osa asumismenoista käytetään oman pääoman kartuttamiseen, asumismeno-osuudet voisivat olla jonkin verran korkeammat. Valiokunta toteaa, että verovähennysten kautta tapahtuva asumisen tukeminen on hyvin huonosti kohdennettavissa eniten tukea tarvitseviin. Verovähennyksillä ei voida auttaa esimerkiksi vasta asuntonsa hankkiuutta nuorta lapsiperhettä, jolla on suuret velat ja muut menot, mutta pienet tulot. Suurimman hyödyn vähennysten kautta annettava tuki tuottaa nykyisellään sellaisille hyvätuloisille, joiden asunnonvaihto ei enää tapahdu kohtuullisen tilantarpeen tyydyttämiseksi vaan esimerkiksi asunnon sijainnin tai tason parantamiseksi. Asumisen tukemisessa tulisikin valiokunnan käsityksen mukaan pyrkiä nykyistä enemmän erilaiseen suoraan tukeen. Asumistukea tulisi voimakkaasti lisätä ja siihen liittyviä tulorajoja lieventää. Huomattavasti nykyistä enemmän tulisi yhteiskunnan tukea suunnata kohtuuhintaisen asuntotarjonnan lisäämiseen. Lakiehdotusten yleisperustelut Hallituksen esityksessä ehdotetaan uusien valtion lainoittamien vuokratalojen osalta siirtymistä yhtenäislainajärjestelmään, jossa valtion lainan osuus olisi enintään 95 prosenttia hankinta-arvosta. Samalla on tarkoitus siirtyä uudenlaiseen pääomamenojen määrittämisjärjestelmään, jossa pääomamenojen kehitys voidaan nykyistä paremmin sopeuttaa muuttuviin olosuhteisiin. Valiokunta on useiden vuosien ajan kiinnittänyt huomiota tarpeeseen saada aravavuokratalojen pääomakehitys nykyistä parempaan hallintaan. Valiokunta katsookin, että hallituksen esitys yhtenäislainajärjestelmään siirtymisestä uusien aravavuokratalojen osalta on merkittävä parannus nykytilanteeseen verrattuna.

4 vp. - II LaVM n:o 12 - Esitys n:o 194 Samalla valiokunta kuitenkin korostaa pitävänsä kiireellisenä uudistuksen ulottamista myös vanhaan lainakantaan, jossa kasaantuvat lainojen lyhennykset ja korot samoin kuin ajankohtaistuvat peruskorjaustarpeet aiheuttavat kasvavia ongelmia. Vakavaa huomiota tulee valiokunnan käsityksen mukaan laajemminkin kiinnittää asuntokannan vanhenemiseen ja siitä aiheutuvaan valtavaan peruskorjaustarpeeseen ensi vuosikymmenellä. Valiokunta korostaa asuntojen peruskorjaus- ja perusparannustoiminnan suurta merkitystä asuntoihin sitoutuneen kansallisvarallisuutemme ylläpidossa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että peruskorjaus- ja perusparannustoiminta otetaan mahdollisimman pikaisesti yhtenäislainajärjestelmän piiriin. Asuntokannan vanhenemisesta aiheutuvista ongelmista selviytyminen edellyttää myös, että perusparannustoimintaan ohjattavan valtion tuen määrä moninkertaistetaan nykyisestä. Varsin huomattava osa nykyisistä aravavuokrataloista vapautuu asuntotuotantolain mukaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista 1990-luvun puolivälissä. Koska vuokra-asunnoista kuitenkin on edelleen valtava puute, tulisi valiokunnan mielestä lainajärjestelmää uudistettaessa vanhan aravavuokratalokannan osalta turvata vuokratalojen säilyminen vuokra-asuntoina myös jatkossa. Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että yhtenäislainajärjestelmään siirtymiseen liittyvä korkojen pääomittaminen voi aiheuttaa aravavuokrataloille eräitä verotuksellisia ongelmia. Koska poistojen käyttömahdollisuus on jo nykyjärjestelmässä laina-ajan loppupuolella riittämätön, ei pääomittamisen vaikutusta voida kompensoida nykyisillä poistoilla. Tästä syystä tulisi hallituksen esityksen perustelujen mukaan erikseen selvittää verotussäännösten muuttaminen esimerkiksi siten, että poistomahdollisuutta laajennettaisiin. Valiokunta edellyttääkin, että hallitus pikaisesti valmistelee eduskunnalle sellaiset verolakien muutosehdotukset, joiden avulla aravavuokratalojen verotukseen liittyvät ongelmat voidaan ratkaista. Yhtenäislainajärjestelmä siihen liittyvine uusine pääomamenojen määritysjärjestelmineen merkitsee varsin suurta muutosta nykyiseen aravavuokratalojen lainoitusjärjestelmään. Tästä syystä valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus tarkoin seuraa uuden järjestelmän toimivuutta ja aravavuokratalojen asuruismenojen kehitystä ja tarvittaessa antaa eduskunnalle asuntotuotantolakiin liittyvät muutosehdotukset, joilla järjestelmässä mahdollisesti havaittavia puutteita ja epäkohtia voidaan poistaa. Yksityiskohtaiset perustelut 1. Laki asuntotuotantolain muuttamisesta 6. Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että asuntojen hankinta olemassa olevasta asuntokannasta erityisryhmien vuokraasuntoina käytettäväksi on perustunut tähän asti vain tulo- ja menoarvioon, johon otettu määräraha on käytetty lainojen maksamiseen Y -Säätiölle, kunnille ja kuntainliitoille sekä kuntien tosiasiallisesti omistamille yhteisöille pakolaisten ja asunnottomien asunto-olojen parantamiseksi. Jotta Y -Säätiö voisi suunnitella toimintaansa pitkäjänteisemmin ja luottaa valtiolta saamansa tuen jatkuvuuteen, on tärkeää, että myös Y -Säätiö voi vastaisuudessa päästä lakisääteisen lainoitusjärjestelmän piiriin. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 6 :n 7 kohtaan lisätään säännös, jonka mukaan asuntolainaa voidaan myöntää myös ympäristöministeriön nimeämälle asuntojen vuokraamista asunnottomille, pakolaisille tai romaaneille harjoittavalle yhteisölle. 9 a. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että hankittaessa asuntoa olemassa olevasta asuntokannasta esimerkiksi asunnottomalle lainan saannin edellytyksenä on, että asuntohallitus hyväksyy lainan avulla hankittavien osakkeiden tai vuokratalon hankinta-arvon ja rahoitussuunnitelman. Valiokunnan käsityksen mukaan tällainen menettely olisi kovin hidas ja joustamaton tilanteessa, jossa kunnan tulisi voida nopeasti tehdä ostopäätös edullisen kohteen tullessa myyntiin. Valiokunta ehdottaakin säännöstä muutettavaksi siten, että asuntolainan myöntämisen edellytyksenä on, että asunto hankitaan asuntohallituksen hyväksymän hankintasuunnitelman mukaisesti. 2. Laki asuntorahoituksen neuvottelujärjestelmästä annetun lain kumoamisesta 2. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan uusi lainajärjestelmä koskisi vain niitä vuonna 1990 myönnettäviä lainoja, joita kos-

5 Asuntotuotantolain muuttaminen 5 keva hakemus on jätetty vuoden I989 syksyllä. Aikaisemmin haetut lainat myönnettäisiin edelleen entisin perustein. Kaikkiaan vuokra-asunnon yhteistavoitteesta arviolta noin vuokra-asuntoa lainoitetaan yhtenäislainalla vuonna I990. Vielä vuosina I99I ja I992 osa vuokra-asuntolainoituksesta myönnetään nykyisin perustein. Lainuudistus ei tässä vaiheessa koske lainkaan peruskorjaus- ja perusparannuslainoitusta, joiden osalta valtion lainoitus voi edelleen olla enintään 60 prosenttia peruskorjauskustannuksista ja loppuosa kustannuksista joudutaan rahoittamaan pankkilainoilla. Koska asuntorahoitusjärjestelmän toimivuus näin ollen vielä vuosina 1990 ja 1991 on varsin paljolti riippuvainen siitä, että pankit myöntävät tarvittavat ensisijaislainat, valiokunta ehdottaa, että asuntorahoituksen neuvottelujärjestelmä kumotaan vasta 1 päivästä tammikuuta I992 lukien. 4. Laki asuntojen perusparantamisesta annetun lain muuttamisesta Voimaantulo- ja soveltamissäännös. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että valtion ensisijaislainoitusta koskevien perusparannuslain säännösten kumoaminen liittyy asuntotuotantolain vastaavien säännösten kumoamiseen. Käytännössä ei yhdellekään kohteelle ole myönnetty valtion ensisijaislainaa asuntojen perusparantamisesta annetun lain nojalla. Asuntojen perusparannustoimintaa ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ehdoteta otettavaksi yhtenäislainoituksen piiriin, vaan valtion lainan enimmäismäärä säilyy 60 prosentissa. Myös asuntorahoituksen neuvottelujärjestelmä lakkaa vuoden 1992 alusta lukien olemasta voimassa. Perusparannuskohteiden lainoituksen varmistamiseksi myös tämän siirtymäkauden aikana valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen lisätään säännös, jonka mukaan vuoden 1993 loppuun saakka olisi tarvittaessa mahdollista myöntää perusparannuskohteisiin valtion ensisijaislainoja. Edellä esitetyn perusteella toinen lakivaliokunta ehdottaa kunnioittaen, että hallituksen esitykseen sisältyvä k o 1m a s lakiehdotus hyväksyttäisiin muuttamattomana ja että ensi m m ä i n en, t o i n en ja neljäs lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvina: 1. Laki asuntotuotantolain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 22 päivänä huhtikuuta 1966 annetun asuntotuotantolain ( ) 6 :n 3 momentti, 7 :n 4 momentti, 10 :n 4 momentti ja 15 a :n 4 momentti, sellaisina kuin ne ovat 25 päivänä tammikuuta I982 annetussa laissa (8I /82), muutetaan I :n I momentti, 6 :n I momentin 5 ja 6 kohta, 7 :n 1 momentti, 8 :n 1, 4 ja 5 momentti, 9 :n I momentti, 9 a, 10 :n I momentti, II :n 1 ja 3 momentti, I4 :n 2 momentti, I5 e :n I momentti, I5 f :n 3 momentti ja I7 :n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat I :n I momentti 29 päivänä marraskuuta I985 annetussa laissa (920/85), 6 :n I momentin 5 ja 6 kohta, 7 :n I momentti, 8 :n I ja 4 momentti, 9 :n I momentti, I 0 :n I momentti ja 11 :n I ja 3 momentti mainitussa 25 päivänä tammikuuta I982 annetussa laissa, 9 a 27 päivänä kesäkuuta I980 annetussa laissa (504/80), I4 :n 2 momentti 2I päivänä joulukuuta I979 annetussa laissa (942/79), I5 e :n 1 momentti I6 päivänä tammikuuta I987 annetussa laissa (Il/87) ja 15 f :n 3 momentti 4 päivänä toukokuuta I979 annetussa laissa (459/79), sekä lisätään (poist.) 6 :n I momenttiin uusi 7 kohta ja 7 b :ään uusi 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat mainitussa 25 päivänä tammikuuta I982 annetussa laissa, sekä lakiin uusi 8 a ja II a-11 e seuraavasti: I 6 Asuntolainaa voidaan myöntää:

6 vp. - II LaVM n:o 12 - Esitys n:o 194 (5 ja 6 kohta kuten hallituksen esityksessä) 7) kunnalle, kuntainliitolle, (poist.) kunnan tai kuntainliiton tosiasiallisessa omistuksessa olevalle osakeyhtiölle taikka ympäristöministeriön nimeämälle asuntojen vuokraamista asunnottomille, pakolaisille tai romaaneille harjoittavalle yhteisölle sellaisen asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden tai enintään kaksi asuntoa käsittävän vuokratalon hankkimista varten, jota on käytettävä asunnottomien, pakolaisten tai romaanien vuokra-asuntona siten kuin 15 e :n 1 momentissa säädetään ja jonka rakentamista tai hankkimista varten ei ole myönnetty asuntolainaa tai asuntolaina on maksettu kokonaan takaisin. 7, 7 b, 8, 8 a ja 9 9a (1 ja 2 mom. kuten hallituksen esityksessä) Edellä 6 :n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetun osakkeiden tai vuokratalon hankkimista varten myönnettävän asuntolainan myöntämisen edellytyksenä on, että asunto hankitaan asuntohallituksen hyväksymän hankintasuunnitelman mukaisesti. Asuntohallitus hyväksyy lainan avulla hankittavien osakkeiden tai vuokratalon (poist.) rahoitussuunnitelman. 10, e, 14, 15 e, 15 f ja 17 Voimaantulo- ja soveltamissäännös 2. Laki asuntorahoituksen neuvottelujärjestelmästä annetun lain kumoamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 2 Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta Laki asuntojen perusparantamisesta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan asuntojen perusparantamisesta 19 päivänä tammikuuta 1979 annetun lain (34/79) 6 :n 2 momentti sekä muutetaan 1 :n 1 ja 3 momentti, 6 :n 3 momentti sekä 22 :n 2 momentti, näistä 1 :n 1 momentti sellaisena kuin se on 11 päivänä tammikuuta 1985 annetussa laissa (21185), näin kuuluviksi: 1, 6 ja 22 Voimaantulo- ja soveltamissäännös (1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

7 Asuntotuotantolain muuttaminen 7 Valtion ensisijaisia lainoja voidaan myöntää vuoden 1993 loppuun saakka. Tällöin sovelletaan ensisijaisia lainoja koskevia tällä lailla kumottuja tai muutettuja säännöksiä edelleen Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Säilynoja, varapuheenjohtaja Lax, jäsenet Aittoniesellaisina kuin ne ovat ennen tämän lain voimaantuloa. (uusi) (3 ja 4 mom. kuten 2 ja 3 mom. hallituksen esityksessä) Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 1989 mi, Jokiniemi, Kautto, Löyttyjärvi, Myller, Mönkäre, Röntynen, Saastamoinen ja Savela sekä varajäsen Uitto. Vastalause Valiokunta on mietinnössään hallituksen esitykseen n:o 194 sisältyvästä lakipaketista käsitellyt laajasti ja myönteisiä ratkaisuja hahmoteilen asuntopolitiikkaa. Erityisen myönteistä on, että valiokunta vastoin hallituksen mietinnön perusteluissa ilmaisemaa kantaa on edellyttänyt omistusaravalainoituksen säilyttämistä ja laajentamista sekä luopumista korkotuesta valtion lainan korvaavana rahoitusmuotona. Valiokunta on mietinnössään kiirehtinyt peruskorjaus- ja perusparannuslainoituksen ottamista yhtenäislainajärjestelmän piiriin. Mielestämme tämä pitäisi toteuttaa jo ensi vuoden alusta ja ehdotamme tätä tarkoittavia muutoksia asuntotuotantolain 7 :ään ja asuntojen perusparantamisesta annetun lain 6 :ään. Mielestämme on käsittämätöntä, että peruskorjaus- ja perusparannustoiminta on viime vuosina budjettipäätöksillä lähes jäädytetty. On välttämätöntä päästä koko asuntokannan järkevään hoitamiseen. Peruskorjauksen laiminlyöminen merkitsee valtavaa kansantaloudellista tuhlausta ja ongelmien kasautumista erityisesti vilkkaimpina asuntorakentamisen vuosina tuotetun asuntokannan kunnon nopeasti heiketessä. Asuntotuotantolain 6 :n muutoksella saadaan asuntojen hankinta vanhasta asuntokannasta valtion lainoituksen piiriin kun on kyseessä asuntojen hankkiminen asunnottomille, pakolaisille tai romaaneille. Lisäksi mahdollisuutta rajoitetaan vuokratalojen osalta koskemaan vain enintään kaksiasuntoisen talon hankintaa. Katsomme, että lainoituksen piiriin pitäisi saada ylipäänsä vanhojen asuntojen hankinta vuokra-asunnoiksi, sillä muut keinot kuten korkotukilainoitus eivät ole osoittautuneet riittäviksi. Tässä vaiheessa katsomme, että kiireellisintä olisi laajentaa pykälää siten, että sen puitteissa kunnat voisivat ostaa myyntiin tulevan vuokratalon kokonaisuudessaan tai osan siitä tapauksissa, joissa talon myynti johtaa vähävaraisten vuokralaisten häätöihin. Esityksessämme asuntotuotantolain 6 :n ja siihen liittyen myös 15 e :n muutoksiksi olemme halunneet antaa asuntohallituksen määriteltäviksi ne olosuhteet, joissa tällainen asuntojen ostaminen muiden kuin laissa mainittujen erityisryhmien tarpeisiin tulisi kysymykseen. Olemme myös sitä mieltä, ettei asuntotuotantolain 15 a :n 4 momenttia, joka mahdollistaa muun muassa avustusten antamisen kunnille vuokra-asuntojen hankintaan, tule kumota. Edellä olevaan viitaten ehdotamme, että valiokunnan mietintöön sisältyvät toinen ja kolmas lakiehdotus hyväksyttäisiin valiokunnan esittämässä muodossa ja että ensimmäinen ja neljäs /akiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

8 vp. - II LaVM n:o 12 - Esitys n:o Laki asuntotuotantolain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 22 päivänä huhtikuuta 1966 annetun asuntotuotantolain (247/66) 6 :n 3 momentti, 7 :n 4 momentti ja 10 :n 4 momentti, (poist.) sellaisina kuin ne ovat 25 päivänä tammikuuta 1982 annetussa laissa (81/82), muutetaan 1 :n 1 momentti, 6 :n 1 momentin 5 ja 6 kohta, 7 :n 1 momentti, 8 :n 1, 4 ja 5 momentti, 9 :n 1 momentti, 9 a, 10 :n 1 momentti, 11 :n 1 ja 3 momentti, 14 :n 2 momentti, 15 e :n 1 momentti, 15 f :n 3 momentti ja 17 :n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1 :n 1 momentti 29 päivänä marraskuuta 1985 annetussa laissa (920/85), 6 :n 1 momentin 5 ja 6 kohta, 7 :n 1 momentti, 8 :n 1 ja 4 momentti, 9 :n 1 momentti, 10 :n 1 momentti ja 11 :n 1 ja 3 momentti mainitussa 25 päivänä tammikuuta 1982 annetussa laissa, 9 a 27 päivänä kesäkuuta 1980 annetussa laissa (504/80), 14 :n 2 momentti 21 päivänä joulukuuta 1979 annetussa laissa (942179), 15 e :n 1 momentti 16 päivänä tammikuuta 1987 annetussa laissa (11187) ja 15 f :n 3 momentti 4 päivänä toukokuuta 1979 annetussa laissa (459179), sekä lisätään 6 :n 1 momenttiin uusi 7 kohta ja 7 b :ään uusi 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat mainitussa 25 päivänä tammikuuta 1982 annetussa laissa, sekä lakiin uusi 8 a ja 11 a-11 e seuraavasti: 1 6 Asuntolainaa voidaan myöntää: (5 ja 6 kohta kuten valiokunnan mietinnössä) 7) kunnalle, kuntainliitolle, kunnan tai kuntainliiton tosiasiallisessa omistuksessa olevalle osakeyhtiölle taikka ympäristöministeriön nimeämälle asuntojen vuokraamista asunnottomille, pakolaisille tai romaaneille harjoittavalle yhteisölle sellaisen asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden tai (poist.) vuokratalon hankkimista varten, jota on käytettävä asunnottomien, pakolaisten tai romaanien vuokra-asuntona tai asuntohallituksen määrittämissä erityistapauksissa 5 :ssä tarkoitetut edellytykset täyttävien henkilöiden vuokraasuntona siten kuin 15 e :n 1 momentissa säädetään ja jonka rakentamista tai hankkimista varten ei ole myönnetty asuntolainaa tai asuntolaina on maksettu kokonaan takaisin. 7 Vuokratalon rakentamista ja hankkimista, 6 :n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun asunto-osakeyhtiötalon rakentamista sekä 6 :n 1 momentin 4 ja 7 kohdassa tarkoitettua osakkeiden tai vuokratalon hankkimista varten myönnettävän asuntolainan suuruus on enintään 95 prosenttia vahvistetusta hankintaarvosta, josta on vähennetty tontin kohtuullinen käypä arvo siltä osin kuin tontti on saatu vastikkeettajajosta on 6 :n 1 momentin 4 ja 7 kohdassa tarkoitetun osakkeiden tai vuokratalon hankkimista varten myönnettävän asuntolainan osalta lisäksi vähennetty ostajan vastattavaksi siirtyvät lainat tai osuus yhtiön lainoista. Edellä 6 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun vuokratalon hankkimista varten myönnettävän asuntolainan määrä on kuitenkin enintään aikaisemmin myönnetyn asuntolainan sen osan suuruinen, joka on maksettu takaisin aikaisemmin, kuin lyhennysehdot olisivat edellyttäneet. Vuokratalon laajentamista tai peruskorjausta sekä asunto-osuuskuntatalon peruskorjausta varten myönnettävän asuntolainan suuruus on enintään 95 prosenttia laajentamisen tai peruskorjauksen hyväksytyistä kustannuksista. 7 b, 8, 8 a, 9, 9 a, 10, 11-11e ja e Asuinhuoneistoa on käytettävä 5 :ssä tarkoitetut edellytykset täyttävän ja kunnan vuokralaiseksi hyväksymän henkilön vuokra-asun-

9 Asuntotuotantolain muuttaminen 9 tona, jos se sijaitsee sellaisessa vuokratalossa, jonka rakentamista, hankkimista, laajentamista tai peruskorjausta varten on myönnetty asuntolaina, tai 6 :n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa asunto-osakeyhtiötalossa taikka jos sen hallintaan oikeuttavien osakkeiden hankkimista varten on myönnetty 6 :n 1 momentin 4 tai 7 kohdassa tarkoitettu asuntolaina. Jos asuntolaina on myönnetty 6 :n 1 momentin 7 kohdassa mainittua tarkoitusta varten eikä kunnassa ole asunnottomia, pakolaisia tai romaaneja eikä asuntojen hankinnalle ole asuntohallituksen määrittelemiä muita erityisede/lytyksiä, voidaan asukkaaksi valita muita 5 :ssä tarkoitetut edellytykset täyttäviä henkilöitä. Mitä edellä on säädetty, ei koske osakehuoneistoa, jonka hallintaan oikeuttavat osakkeet vuokralainen on lunastanut omakseen. Asuntohallitus voi kuitenkin myöntää luvan käyttää edellä tässä momentissa tarkoitettua asuinhuoneistoa pysyvästi muuhun kuin asuintarkoitukseen. Pysyvä lupa voi koskea vain vähäistä osaa talon kaikista asuinhuoneistoista. Myöntäessään luvan asuntohallitus voi samalla määrätä maksettavaksi takaisin asuntolainasta sen osan, joka vastaa luvassa tarkoitettua asuntoa. Myös kunta voi asuntohallituksen vahvistamien perusteiden mukaan myöntää luvan käyttää asuntoa tilapäisesti muuhun kuin asuintarkoitukseen tai muuna asuntona kuin 5 :ssä tarkoitetut edellytykset täyttävien henkilöiden vuokra-asuntona. Lisäksi opiskelijaasuntolaa saadaan kunnan luvalla tilapäisesti käyttää muidenkin kuin 5 :ssä tarkoitettujen henkilöiden asuntona. Sen estämättä, mitä tässä momentissa säädetään, voidaan vuokratalossa, jonka peruskorjausta varten on myönnetty asuntolainaa, yhtä asuntoa käyttää talon omistajan omana asuntona. 15 f ja 17 Voimaantulo- ja soveltamissäännös 4. Laki asuntojen perusparantamisesta annetun lain m~uttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan asuntojen perusparantamisesta 19 päivänä tammikuuta 1979 annetun lain (34/79) 6 :n 2 momentti sekä muutetaan 1 :n 1 ja 3 momentti, 6 :n 3 momentti sekä 22 :n 2 momentti, näistä 1 :n 1 momentti sellaisena kuin se on 11 päivänä tammikuuta 1985 annetussa laissa (21 /85), näin kuuluviksi: 1 6 Edellä 1 momentissa tarkoitettujen lainojen ja muiden valtion lainojen ja avustusten yhteismäärä saa kuitenkin olla enintään 95 prosenttia 1 momentissa tarkoitetuista perusparannuskustannuksista. 22 Voimaantulo- ja soveltamissäännös Helsingissä 22 päivänä marraskuuta N Vappu Säilynoja Marja-Liisa Löyttyjärvi Pauli Uitto

10