ELÄMÄN JA KUOLEMAN KYNNYKSELLÄ

Transkriptio

1 ELÄMÄN JA KUOLEMAN KYNNYKSELLÄ Yli kahdeksankymmentävuotias Matti on siirretty keskussairaalasta kotikuntansa vanhainkodin sairasosastolle, missä hän on viettänyt joitakin viikkoja vaihtelevassa kunnossa ja tunnelmissa. Hoitajat suorittavat rutiininomaiset tehtävänsä, eikä muita vierailijoita käy Matin luona, koska hänellä ei ole ketään sellaista niin läheistä sukulaista tai tuttavaa, joka vaivautuisi hänen luokseen. Matti alkaa puhella itsekseen: Jumalauta, täällä minä makaan kunnan sairasosastolla kuin raato, enkä osaa edes kuolla pois toisten vaivoista. Kukaan ei kuuntele, tuovat vain hätäisesti sapuskaa ja pillereitä nenän eteen ja kysyvät vointia. Kuinka sitä nyt voidaan kun ei voida juuri kuinkaan. Seinille ne puhuvat, eivät ne ihmisestä välitä ainakaan tällaisesta entisestä ihmisestä. Pahempaa tämä on kuin silloin kannaksella. Vaikka tuli vettä ja rautaa vuorotellen ja yhtä aikaa, niin kuitenkin toivottiin, että pysyttäisiin hengissä ja päästäisiin pian kotiin. Nyt tekisi mieli kirota ja huutaa kuin Tuntemattoman Lahtinen, tähtää alemmaksi, että kaikki tuska ja turhuus loppuisivat. Samassa Matti kuulee naisäänen, joka lausuu: - Matti, ole hiljaa ja kuuntele! - Mitä helvettiä, minä kuulen omiani! - Niin kuuletkin, minä olen sinun parempi minäsi - Maija. - Älä puhu hulluja, ei minulla ole parempaa minää ainakaan naispuolista. - Jokaisella on parempi puoliskonsa, ja se on eri sukupuolta ja eri tavalla varautunut, että vetäisivät toisiaan puoleensa. - Höpö höpö, perhanan hoitajat pelleilevät minun kustannuksellani, yrittävät ajaa kotiin kuolemaan, että tulisi halvemmaksi kunnalle. Kyllä minä heille Maijat näytän! - Ei täällä ole ketään hoitajaa. - Sitten tuo ääni tulee kaiuttimesta. - Ei täällä ole kaiuttimia. - Voi helvetti, ne ovat syöttäneet minulle salaa huumeita ei tämä muuten olisi mahdollista. - Et sinä ole saanut muuta kuin kaurapuuroa ja aspiriinia. - Nyt tulee loppu piru kun tuli eilen ajetuksi pappikin ehtoollisineen ulos huoneesta. - Minä olen sinun pappisi, et sinä muita tarvitse, eikä sinulla muita ole. - Piru tässä minua kiusaa naisen äänellä kuin Eeva Aatamia. - Ihmiset kutsuvat omia heikkouksiaan piruiksi. - Kyllä pahuutta on aina ollut olemassa. - Pahuus on hyvyyden esiastetta, kaikki maallinen on kovin suhteellista. - Nyt sinä kyllä valheen murjaisit. - Minä näen sinussa paljon enemmän kuin sinä minussa. Sinä olet maailman kaaoksen sokaisema. - Minun näössäni ei ole mitään vikaa, ajokorttikin uusittiin ilman mutinoita. - Sinä et erota metsää puilta etkä tunne elämän tarkoitusta. - Ei tässä enää ole mitään tarkoitusta, pelkkää kuoleman odotusta päivästä toiseen. - Siinäkin on jo riittävä tarkoitus. - Kuolema tallaa alleen kaiken tarkoituksen.

2 2 - Kuolema vain tiivistää ja kirkastaa elämän tarkoitukset. - Erottelee jyvät akanoista ja heittää ihmisparan ties minne? - Ei kukaan joudu hukkaan, jokainen siirtyy omaan huomaansa. Sinäkin tulet pian minuksi. - Ja minusta kun ei kuolemakaan saa aikaan naista! - Sinun maallinen identiteettisi on kovin pinnallista, suurin osa siitä haihtuu pois paljon ennen kuin sulaudut minuun. - On sinulla puheet, sanot pian olevasi minun Jumalani. - Minä olen sinun polkusi Jumalaan. Vain se osa sinusta, joka nousee minuun, voi kohdata taivaallisen isänsä. - Puhuisin kyllä mieluummin sen taivaallisen isän kanssa kuin mies miehelle. - Ei kukaan voi kuulla tai nähdä Jumalaa muutoin kuin kadottamalla persoonallisen minänsä. - Vanhan Testamentin profeetat kuulivat Jumalaa. - Hekin kuulivat omaa parempaa tai parasta minäänsä usko pois. - Sinun oppiesi mukaan olisi parasta kiertää jumala kaukaa, ettei persoona haihtuisi tyhjään? - Ei ihminen voi ymmärtää elämän suurinta mysteeriä. Täydellisyys on lihalliselle ihmiselle tyhjyyttä, hullutusta, kuten Paavali oikein sanoi. - Tuollainen taivas ei houkuttele ketään. - Ihminen saa vain sen, mitä hän parhaimmillaan kykenee ottamaan vastaan. - Sinä ainakin puhut suurempaa palturia kuin mitä minä kykenen ottamaan vastaan. - Minä olen paljon lähempänä totuutta kuin sinä. Sinä olet vain minun hetkellinen heijastumani pimeydessä. - Isäni ja äitini ovat minut vahingossa panneet alulle ja kasvattaneet aikuiseksi, ei siinä sen kummempia heijastuksia ole tarvittu. - Vuoteessa riutuva lihallinen olemuksesi on kyllä heidän tekoaan, samoin monet mielesi ehdollistumat, mutta todelliset taipumuksesi sinä olet saanut minulta, vaikka ne usein hautautuvat ja sekoittuvat tämän maailman päällimmäisten virtausten alle. - Kaikkea sitä kuulee, kun vanhaksi elää. - Minä olen sentään melkein sata kertaa vanhempi kuin sinä. - Voi pyhä jysäys. - En toki niin vanha, että muistaisin pyhän jysäyksen. - Mitä sinä sitten teet, kun minä pian potkaisen tyhjää? - Minä vedän sinut hitaasti puoleeni, ei sinulle mitään pahaa satu. - Vai ettei satu, kun tulee vedetyksi tuhatvuotisen akan hameen alle! - Minä olen ikinuoren henkesi heijastuma, et voi kuvitellakaan minun kauneuttani. - Seireenien puhetta, ruma ryppyinen akka minua odottaa helvetin porteilla, kun en pappiakaan kuunnellut. - Minä olen sinun pappisi, ei tässä muita pappeja kaivata. - Jeesusta se pappi kauppasi ainoana pelastajana syntiselle ihmiselle viisumina autuuteen. - Älä nyt ventovierasta vedä omiin asioihisi. Kuolema on sinun ja minun välinen asia. - Mistä sinä sen voit tietää? - Minä olen nähnyt monta kuolemaa, sinulle se on tuossa olemuksessasi uutta. - Minä kutsun pian papin puhumaan sinulle järkeä kuolemasta ja viimeisestä tuomiosta. - Kirkko on kadottanut alkuperäisen tietonsa kuolemasta ja korvannut sen epämääräisillä sanallisilla tunnustuksillaan, joiden kautta voivat pitää ihmismieliä pelon vallassa. - Sinä johdat minua harhaa, että voisit heittää minun sieluni helvettiin, kun pian lähden täältä. - Minä olen sinun sielusi ja vien sinut lepäämään omaan taivaaseeni, kunhan olet ensin karistanut itsestäsi karkeimmat maalliset ominaisuutesi. - Vai viet minut Jumalan luo? - Sinun oman Jumalasi autuuden rikkumattomaan lepoon. Ei se ole vielä absoluuttista olemista. Sellaiseen me emme yhdessäkään ole vielä valmiita.

3 3 - Siihen vaadittaisiin varmaan lujempaa uskomista. - Uskominen ei ratkaise mitään todellisuus rakentuu ainoastaan todellisen varaan. - Eli silmä silmästä pätee kuoleman jälkeenkin. - Armokin kuuluu todellisuuteen kaikessa elämässä pienimmästä suurimpaan. - Minä en ole juuri armoa anellut. - Ihmiset anovat armoa usein juuri silloin, kun he ovat suuren armon kohteina. - Tuota minä en ymmärrä. - Armo antaa myös raskaita koettelemuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa ja kohottaa ihmismieltä todellisen armon kohtaamiseen. - Jumala ikään kuin piruilee meille. - Minä sinua johdatan omaa täyttymystäsi kohden, ei siihen Jumalaa kannata sotkea. Kaikki syyt löytyvät minun menneisyydestäni, koska kaikki tarkoitukset ovat alati läsnä ihmisen sielussa. - Jos syyt ovat sinussa, niin silloin minä olen vain sinun sijaiskärsijäsi? - Sinun ajalliselta näkökannalta katsoen asia voidaan tulkinta noinkin, mutta pidemmällä aikavälillä kaikki asettuu kohdalleen. Sinäkin saat runsaan hyvityksen kaikista niistä kärsimyksistäsi, joita et ole itse aiheuttanut. - Kun näkisi vain. - Ken kuolee, hän näkee. Älä pelkää, minä olen sinun turvasi. - Naisen ääni tyhjyydestä on siinä minulla huteran puoleinen turva. - Minussa on koko sinun pitkän menneisyytesi kukinto ja sato, ei sinulle mitään pahaa satu. - Minun menneisyyteni ei ole paljon kukkia tuottanut - muuta kuin vyöruusun. - Et sinä tiedä mitään menneisyydestäsi. - Minulla on erinomainen muisti älä lausu väärää todistusta! - Sinä muistat vain tämän lyhyen elämäsi kokemuksia, et sinä tiedä mitään oman sisäisyytesi pitkästä vaelluksesta. - Minun sisäisyyteni muhii tässä ruumiissa kuin pieru suolessa. - Vain pieni heijastus sisäisyydestäsi hankkii ulkonaista kokemusta lihallisen olemuksen kautta. Sinä olet minulle kuin pilkkiviehe, joka houkuttelee hyviä kaloja vedettäväksi ylös minun korkeuksiini. - Kaikkea sitä kuulee, kun tulee vanhuuden höperöksi. - Et sinä näin viisasta ole ennen kuullutkaan. - Sinäkö minua syytät sillä viimeisellä tuomiolla? - Sinä olet minun syytäni, miksi minä sinua syyttäisin? Unohda jo viimeiset tuomiot. Jokainen ajallisen elämän ilmentymä tulee aikanaan kohdelluksi armollisesti, oikein ja tasapainoisesti. Älä siitä murhetta kanna. - Mutta viimeinen tuomio kuitenkin tulee. - Oletko nähnyt ensimmäisen, kun viimeisestä kyselet. Ajallisen inhimillisen ilmentymän kannalta on olemassa vain ensimmäinen tuomio, ja sekin merkitsee vain kaiken turhan purkautumista alkutekijöihinsä. - Eli ihminen kuihtuu ja häviää kuin pieru Saharaan. - Se osa ihmisestä, jolla ei ole henkistä merkitystä. Turha sellaisen perään on haikailla. - Mutta jos minussa ei muuta olisikaan. - Silloin minä en saisi sinusta mitään itseeni. - Entäpä minä? - Luonto on tuhlailevainen ei kaikki kasvu johda kukintoon. Silloin sinusta jäisi vain aihioita jotakin tulevaa kasvua varten. Mutta älä lannistu, en minä sinua ole turhaan maailmaan heittänyt, enkä turhaan kaitsellut elämäsi varrella. Riemuiten minä otan vastaan sinun lyhteesi, kunhan ensin saat satosi lajiteluksi. - Niin että melkoinen klupuriihi minua odottaa kuoleman jälkeen?

4 4 - Sadonkorjuu on maailmassakin riemullisempaa kuin kivisen pellon kyntäminen ja kylvö ei sellaista tarvitse pelätä. - Ihminen hieman arastelee kaikkea vierasta. - Kuolema ei ole sen vieraampaa kuin öinen unikaan, se vain iskee kohdalle hieman harvemmin. - Niin että ehtii unohtaa. - Unohdus sinänsä on jo eräänlaista kuolemista, ja tarpeellista ihmismielen tasapainon kannalta. - Ellei unohda tärkeitä asioita. - Ihminen unohtaa kaikkein tärkeimmät asiat, kunnes hän niihin törmää tai kompastuu. - Kuten nyt, kun kuolema on minun edessäni. - Niin, vain harvat vaivautuvat ajattelemaan elämän ja kuoleman tarkoitusta silloin, kun ne eivät ole selvästi näkyvissä. - Eihän ne ajattelemalla selviä. - Kyllä ajattelu voi tuoda selvyyttä vaikeisiinkin asioihin. - Mutta ei se niitä muuksi muuta. - Ajattelu ei muuta todellisuutta, mutta se voi muuttaa ihmisen suhtautumista kohtaamiinsa asioihin. - Parasta lienee vain uskoa vankasti siihen, mitä on kuullut. - Usko ei muuta todellisuutta. - Mutta uskohan siirtää vaikka vuoria. - Sellaisella uskolla tarkoitetaan aivan muuta kuin uskottelua, muutoin yksikään vuori ei pysyisi hetkeäkään paikoillaan. - Kaiken voi kuitenkin jättää Herran huomaan. - Kaikki on aina Herran huomassa. - Mikäli Herra sattuu huomaamaan. - Todellisempi puoli ihmisessä kyllä huomaa kaiken tarpeellisen. - Ja minussa se olet sinä. - Niin juuri, minä huomaan kaiken, mitä sinussa ja sinulle tapahtuu, koska sinä olet minun syytäni. - En minä vieläkään oikein usko ja käsitä tätä. - Jos sinä todella käsittäisit, olisin minäkin paljon lähempänä omaa tarkoitustani. - Mikä on sinun tarkoituksesi? - Minun tarkoitukseni on johdattaa ihmisen sielu täysin tietoisena takaisin ikuiseen alkperäänsä. - Onpa jumalaton tehtävä. - Jumalattomalle se olisikin mahdotonta, mutta sellaiselle, joka on peräisin olevaisen ytimestä, kaikki on lopulta mahdollista. - Eli ani harvoille. - Jokainen ihminen on pohjimmiltaan jumalallinen. - Eivät he sellaiselta vaikuta, aika pirulaisia ovat, jos vähän raapaistaan pintaa syvemmältä. - Ihmiskunta kulkee hitaasti omaa tuhlaajapojan taivaltaan, iloiten ja kärsien, sokeana onnesta ja onnettomuudesta, kunnes kukin aikanaan oivaltaa oman tarkoituksensa ja kääntää katseensa sinne, missä aurinko ei koskaan laske. - Puhut hämäriä. - Totuus on hämärää valheen täyttämille korville. Se on vaikeasti siedettävää kuin uusi viini vanhoille astioille. - Vanhaksi ja lahoksi tynnyriksi tässä jo itsensä tunteekin. - Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa. - Turhuutta tämä on perimmiltään. - Kaikki ajallinen on perimmältään turhuutta, mutta kaikessa turhuudessakin on tarkoitus, että perimmäinen kerran saavutettaisiin. - Ja sinä olet siellä perillä odottamassa.

5 - Minä olen aina sinussa ja sinä minussa elämä erottaa meitä paljon enemmän kuin kuolema. - Pian tuo nähdään, rintaakin ahdistaa niin hitosti. - Ole levollisella mielin, minä tiedän kaiken, mitä sinä tarvitset. - Kai sinulla on konjakkipullo varattuna tuliaisiksi. - Konjakit saavat jäädä, et sinä sellaista kauan kaipaa. - Totta helvetissä kaipaan. - Helvetissä voisit kaivatakin, jos sellaisen itsellesi kuvittelisit. Monet kuvittelevat kuoltuaan, että he yhä tarvitsevat ruumiillisia nautintoja. Silloin he itse tekevät omat helvettinsä - tosin vain tilapäiset. - Ikuisen kärsimyksen tulen. - Ei vaan ohimenevän puhdistavan tilan. - Kiirastulen. - Jos sitä niin haluat kutsua. - Nyt tuo rintakipu yltyy niin kovaksi, että minun pitää hälyttää hoitajia. - Et sinä enää hoitajaa tarvitse. Tule tänne, minä vien sinut kotiin. - Maija, sinäkö se siinä? 5