Pelkäävä todistaja todistajansuojelun keinot ja niiden riittävyys kansalaisvelvollisuutensa täyttäjälle

Transkriptio

1 Pelkäävä todistaja todistajansuojelun keinot ja niiden riittävyys kansalaisvelvollisuutensa täyttäjälle Itä-Suomen Yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma Tekijä: Päivi Haavisto Ohjaaja: Mika Launiala

2 Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Tekijä Päivi Hannele Haavisto Yksikkö Oikeustieteiden laitos Ohjaaja Mika Launiala Työn nimi Pelkäävä todistaja todistajansuojelun keinot ja niiden riittävyys kansalaisvelvollisuutensa täyttäjälle Pääaine Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus Työn laji Pro gradu -tutkielma Aika Sivuja XIII+ 102 Tiivistelmä Rikosasian todistaja voi tuntea pelkoa tai joutua uhatuksi asiassa syytettynä olevan henkilön tai tämän lähipiirin toimesta. Todistajalla on velvollisuus saapua istuntoon todistamaan ja kertoa asiasta totuudenmukaisesti paitsi laissa säädellyissä tilanteissa, joissa todistajalla on oikeus tai jopa velvollisuus kieltäytyä todistamasta. Todistajan suojelemiseksi prosessin eri vaiheissa on säädetty keinoja. Prosessuaalisia todistajansuojelukeinoja on todistajan yhteystietojen salaaminen, hänen kuulemisensa sermin takaa tai toisesta tilasta videoyhteyden avulla. Lisäksi asianomistajalle voidaan tietyissä tapauksissa määrätä oikeudenkäyntiavustaja ja tukihenkilö. Törkeimmissä rikoksissa on uusina todistajansuojelukeinoina anonyymi todistelu ja todistajansuojeluohjelma. Rikosoikeudellisia todistajansuojelukeinoja on oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen kriminalisointi sekä lähestymiskiellon määrääminen. Kansainvälisen todistajansuojelun osalta tutkimuksessa käsitellään Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia määräyksiä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja anonyymiin todisteluun liittyen sekä EU-oikeuden merkitystä todistajansuojelussa. Tutkielma on lainopillinen ja käsittelee pääosin rikosprosessioikeutta. Tutkielmassa pyritään selvittämään, antaako lainsäädäntö riittävästi suojaa todistajalle eli sen, onko todistajansuojelusta säädetty riittävästi sekä tulkitaanko ja sovelletaanko oikeussääntöjä siten, että todistaja saa sääntelyn mukaisen suojan toteuttaessaan kansalaisvelvollisuuttaan. Lisäksi otetaan kantaa siihen, onko oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta säädetty rangaistusasteikko riittävä ja oikeassa suhteessa teon vakavuuteen. Todistajan kokeman pelon vaikutus rikosprosessiin yleisesti ja erityisesti prosessin lopputulokseen sekä tuomion oikeellisuuteen on myös tutkimuksen kohteena. Tutkielman johtopäätöksen mukaisesti varsinkin rikosprosessin aikana todistajansuojelusta on säädelty riittävästi, ja laki antaa mahdollisuuden suojata pelkäävää todistajaa hyvin prosessin aikana. Suojaaminen on vaikeampaa ennen ja jälkeen varsinaisen prosessin, ja käytettävissä olevien keinojen toimivuus riippuu siitä, miten uhkaava henkilö niihin suhtautuu. Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen seuraamuksen tulisi olla kaikissa tapauksissa vankeusrangaistus ja harkittavaksi tulisi myös säätäminen törkeästä tekomuodosta. Kaiken kaikkiaan pelkäävä todistaja vaikuttaa rikosprosessin kulkuun monella eri tavalla ja myös joissain tilanteissa ratkaisevasti prosessin lopputulokseen. Avainsanat rikosprosessioikeus, todistajansuojelu, todistaja, pelkäävä todistaja, anonyymi todistelu, todistajansuojeluohjelma

3 II SISÄLLYS LÄHTEET... IV LYHENNELUETTELO... XI KUVIOT JA TAULUKOT... XIII 1 JOHDANTO Taustaa Tutkimuksen sisältö, rajaukset ja tutkimuskysymykset Tutkimusmenetelmä ja lähdeaineisto Tutkielman rakenne TODISTAJAN ASEMA JA VELVOLLISUUDET Todistajan määritelmä ja velvollisuus saapua tuomioistuimeen Pakkokeinot niskoittelevaa todistajaa kohtaan Paikalla saapumisen turvaaminen Kuulemisen toteuttamisen pakkokeinot Todistajan velvollisuus ja oikeus kieltäytyä todistamasta Todistajan totuusvelvollisuus Totuusvelvollisuus vakuutuksen nojalla Asianomistajan negatiivinen totuudessa pysymisvelvollisuus Perätön lausuma TODISTAJAN SUOJAAMINEN RIKOSPROSESSISSA Yhteystietojen salaaminen ja turvakielto Käytännön järjestelyt rikosasian pääkäsittelyssä Todistajan saapuminen oikeuspaikalle Todistajan läsnäolo istuntosalissa Kuuleminen näkösuojan takaa tai syytetyn läsnä olematta Kuuleminen videoneuvottelulla tai muulla etäkuulemisella Videotallenteen käyttö todisteena Oikeudenkäyntiavustaja ja tukihenkilö Asianomistajan oikeudenkäyntiavustaja Asianomistajan tukihenkilö ja muut tukipalvelut TODISTAJAN SUOJELUKEINOT TÖRKEISSÄ RIKOKSISSA Anonyymi todistelu Anonyymin todistelun määritelmä ja edellytykset Anonyymin todistelun sallittavuus Anonyymistä todistelusta päättäminen Menettely käräjäoikeudessa syyteasiassa... 55

4 III Syytetyn oikeusturva Todistajansuojeluohjelma Todistajansuojeluohjelman määritelmä Todistajansuojeluohjelman aloittaminen ja sen edellytykset Todistajansuojeluohjelman päättäminen RIKOSOIKEUDELLISET TODISTAJAN SUOJELUKEINOT VASTAAJAA KOHTAAN Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen Uhkaaminen ennen lausunnon antamista Kosto annetun lausunnon vuoksi Lähestymiskiellon määrääminen todistajan suojaksi Lähestymiskiellon määritelmä ja sen määräämisen edellytykset Menettely käräjäoikeudessa ja lähestymiskiellon sisältö TODISTAJANSUOJELU KANSAINVÄLISESTI Euroopan ihmisoikeussopimus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut Todistajansuojelu EU-oikeudessa Euroopan unionin neuvoston päätöslauselmat ja ministerikomitean suositus Rikosuhridirektiivi PELKÄÄVÄN TODISTAJAN VAIKUTUS RIKOSPROSESSIIN Todistajan pelon vaikutus prosessin kulkuun Todistaja jättää saapumatta istuntoon tai kieltäytyy todistamasta Todistajankuulustelun kulku Syytetyn vastakuulusteluoikeuden kompensoiminen Todistajan pelon vaikutus prosessin lopputulokseen JOHTOPÄÄTÖKSET Yhteenveto Vastaukset tutkimuskysymyksiin... 99

5 IV LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis: Luentoja lainopillisen tutkimuksen teoriasta. Helsinki Andenæs, Johs.: Norsk straffeprosess. 4. utgave. Samlet utgave ved Tor-Geir Myhrer. Universitetsforlaget Council of Europe Octopus Programme: Combating organised crime. Best practice surveys of the Council of Europe. Strasbourg Danelius, Hans: Mänskliga rättigheter i europeisk praxis. En kommentar till Europakonventionen om de mänskliga rättigheterna. Norstedts Juridig Ekelöf, Per Olof Edelstam, Henrik Heuman, Lars Pauli, Mikael: Rättegång. Första häftet. Nionde upplagan. Wolters Kluwer Sverige AB Ervo, Laura: Oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Vantaa Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimus käsikirja lainkäyttäjille. Juva Fredman, Markku: Rikosasianajajan käsikirja. Talentum Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeus. 5. uudistettu painos. Liettua Frände, Dan Matikkala, Jussi Tapani, Jussi Tolvanen, Matti Viljanen, Pekka Wahlberg, Markus: Keskeiset rikokset. 3. uudistettu painos. Porvoo (Frände ym. 2014). Haapasalo, Jaana Kiesiläinen, Kari Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Todistajanpsykologia ja todistajankuulustelu. Helsinki Haapasalo, Jaana: Todistajanpsykologia Aikuiset todistajat. Teoksessa Santtila, Pekka Wizmann-Henelius, Ghitta (toim): Persona Grata. Oikeuspsykologia. Porvoo 2008, s Hallberg, Pekka Karapuu, Heikki Ojanen, Tuomas Scheinin, Martin Tuori, Kaarlo Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeudet. 2. uudistettu painos. Helsinki (Hallberg ym. 2011). Helminen, Klaus Fredman, Markku Kanerva, Janne Tolvanen, Matti Viitanen, Marko: Esitutkinta ja pakkokeinot. 5. uudistettu painos. Viro (Helminen ym. 2014). Hirvelä, Päivi: Lapsi rikosprosessissa. Erityisesti insestin todistamisen ongelmat. Porvoo 1997.

6 V Hirvonen, Ari: Mitkä metodit. Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Helsinki Hormia, Lauri: Todistamiskielloista rikosprosessissa I. Vammala Husa, Jaakko Mutanen, Anu Pohjolainen, Teuvo: Kirjoitetaan juridiikkaa. 2. uudistettu painos. Tampere Jansson, Tomi: Saatanan vasikka. Todistajien uhkailu Suomessa. Helsinki Jokela, Antti: Rikosprosessi. 4. uudistettu painos. Jyväskylä Oikeudenkäynti II: Oikeudenkäynnin asianosaiset ja valmistelu. Helsinki Oikeudenkäynti III: Pääkäsittely, todistelu ja tuomio. 2. uudistettu painos. Helsinki Jonkka, Jaakko: Todistusharkinnasta. Helsinki Juho, Anu: Esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa kertynyt aineisto vertailuaineistona hovioikeudessa. Teoksessa Lappalainen, Juha Ojala, Timo (toim): Kirjoituksia todistusoikeudesta. Helsinki 2006, s Kjällman, Petra (toim): Rikoksen uhrin käsikirja. Juva Klami, Hannu Tapani: Todistajanpsykologiaa juristeille. Defensor Legis 1991, s Todistusratkaisu. Saarijärvi Klein, Ulrike: Todistajien ja asianosaisten kuulustelu sekä oikeuden puheenjohtajan rooli uudessa rikosprosessissa Suomessa. Lakimies 5/1999, s Lappalainen, Juha Ojala, Timo (toim): Kirjoituksia todistusoikeudesta / Helsingin hovioikeus. Helsinki Lappalainen, Juha Hupli, Tuomas: Asianosaiset. Teoksessa Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeus. Liettua 2017, s Lappalainen, Juha Rautio, Jaakko: Todistelu. Teoksessa Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeus. Liettua 2017, s Lappalainen, Juha Vuorenpää, Mikko: Tuomioistuimet. Teoksessa Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen,

7 VI Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeus. Liettua 2017, s Lappi-Seppälä, Tapio Hakamies, Kaarlo Koskinen, Pekka Majanen, Martti Melander, Sakari Nuotio, Kimmo Nuutila, Ari-Matti Ojala, Timo Rautio, Ilkka: Rikosoikeus. 4. muuttamaton painos. Helsinki Launiala, Mika: Todisteet puolesta ja vastaan tasapuolisuusperiaate uudessa esitutkintalaissa (805/2011). Edilex 2012/41. Lehto, Essi: Anonyymin todistajankertomuksen luotettavuuden arviointi. Pro gradu -tutkielma. Julkaistu Edilexissä Lindell, Bengt (toim) Eklund, Hans Asp, Petter Andersson, Torbjörn: Straffprocessen. Iustus Förlag AB Lohse, Mikael: Todistajan henkilöllisyyden salaaminen rikosprosessissa. Defensor Legis 6/1999, s Majanen, Martti: Rikokset oikeudenkäyttöä vastaan. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio Hakamies, Kaarlo Koskinen, Pekka Majanen, Martti Melander, Sakari Nuotio, Kimmo Nuutila, Ari-Matti Ojala, Timo Rautio, Ilkka: Rikosoikeus. 4. muuttamaton painos. Helsinki 2013, s Melander, Sakari: EU-rikosoikeus. 2. uudistettu painos. Liettua Mowbray, Alastair: Cases, Materials and Commentary on the European Convention on Human Rights. Third edition. Oxford University Press Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Rikosprosessi ja parisuhdeväkivalta. Juva Nordh, Robert: Bevisrätt A: allmänna bevisfrågor: Om ansvaret för bevisning, vittne, syn, sakkunnig m.m Pellonpää, Matti: Under vilkka förutsättningar kan anonyma vittnesmål och annan anonym bevisning accepteras. JFT 2/2008, s Pellonpää, Matti Gullans, Monica Pölönen, Pasi Tapanila, Antti: Euroopan ihmisoikeussopimus. Liettua (Pellonpää ym. 2012). Pölönen, Pasi: Todistajankuulustelun valmistelusta ja suorittamisesta rikosasioissa. Defensor Legis 2/2004, s Pölönen, Pasi Tapanila, Antti: Todistelu oikeudenkäynnissä. Tallinna Rautio, Jaakko: Asianomistaja todistajana. Defensor Legis 4/2016, s Rautio, Jaakko Frände, Dan: Todistelu. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari. Keuruu Spring-Reiman, Petra: Totuus vai oikeudenmukaisuus milloin tuomioistuimen tulee jättää todistelu hyödyntämättä rikosprosessissa

8 VII Stanikić, Teija: Prosessioikeus todistajanpsykologian hyödyntäjänä ja tekijänä. Lakimies 2014, s Silminnäkijätunnistamisen näyttöarvo. Lakimies 5/2015, s Tapanila, Antti: Syytetyn oikeus syyttäjän todistajien kuulemiseen. Jyväskylä Oikeudenkäynnin julkisuus riita- ja rikosasioissa. Helsinki Tamm, Dittlev Letto-Vanamo, Pia: Oikeuden maailma: Näkökulmia oikeuskulttuureihin. Vantaa Tolonen, Hannu: Oikeuslähdeoppi. Vantaa Tolvanen, Matti: Asianosaisten ja tuomioistuimen roolit todistelussa. Lakimies 7 8/2006, s Rikoksen käsittely tuomioistuimessa. Teoksessa Santtila, Pekka Wizmann- Henelius, Ghitta (toim): Persona Grata. Oikeuspsykologia. Porvoo 2008, s Asianomistaja-asianosaisista ja asianomistajatodistajasta. Defensor Legis 2/2016. Viljanen, Pekka: Todistaako vai ei Kuka päättää? Defensor Legis 5/2012, s Todistelutoimikunnan mietinnön arviointia. Defensor Legis 2/2013, s Virolainen, Jyrki Martikainen, Petri: Tuomion perusteleminen. Hämeenlinna Virolainen, Jyrki Pölönen, Pasi: Rikosprosessin perusteet. Rikosprosessioikeus I. Jyväskylä 2003 Rikosprosessin osalliset. Rikosprosessiokeus II. Porvoo Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko: Johdatus prosessioikeuteen. Teoksessa Frände, Dan Helenius, Dan Hietanen-Kunwald, Petra Hupli, Tuomas Koulu, Risto Lappalainen, Juha Lindfors, Heidi Niemi, Johanna Rautio, Jaakko Saranpää, Timo Turunen, Santtu Virolainen, Jyrki Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeus. Liettua 2017, s Vuorenpää, Mikko: Todistamiskiellot ja todisteiden hyödyntämiskielto. Oikeustieto 4/2009, s Asiantuntijatodistelun ongelmakohtia Tulostettu Suomen Laki -hakupalvelusta Väisänen, Tiina Korkman, Julia: Eräitä todistajan kertomuksen arviointiin liittyviä kipukohtia oikeuspsykologisen tiedon valossa. Defensor Legis 5/2014.

9 VIII VIRALLISLÄHTEET HE 82/1995 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi. HE 6/1997 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi. HE 41/1998 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lähestymiskiellosta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 190/2002 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oikeudenkäymiskaaren eräiden todistelua, kiireelliseksi julistamista ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevien säännösten muuttamisesta. HE 271/2004 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain, oikeudenkäymiskaaren ja eräiden muiden lakien rikosasioiden käsittelyä käräjäoikeudessa koskevien säännösten muuttamisesta. HE 89/2008 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista. HE 284/2010 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa sekä laeiksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 :n ja velan vanhentumisesta annetun lain 11 :n muuttamisesta. HE 46/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 65/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi todistajansuojeluohjelmasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 66/2015 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi esitutkintalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi LaVM 30/2002 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 190/2002 vp) laiksi oikeudenkäymiskaaren eräiden todistelua, kiireelliseksi julistamista ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevien säännösten muuttamisesta. LaVM 19/2014 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 46/2014 vp) eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. PeVL 39/2014 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 46/2014 vp) oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa

10 IX koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. PeVM 2/2014 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksesta (K 7/2013 vp). Lausuntoyhteenvedot ja työryhmämietinnöt Oikeusministeriö: Rikosprosessin tarkastaminen, työryhmämietintö 2002:4. Anonyymi todistelu, lausuntoyhteenveto 2005:26. Helsinki Todistajien tukipalvelut, työryhmämietintö 2006:6. Helsinki Vertailua eräistä todistusoikeudellisista kysymyksistä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Selvityksiä ja ohjeita 65/2012. Todistelu yleisissä tuomioistuimissa. Mietintöjä ja lausuntoja 69/2012 (OMML). Ulkomaiset virallislähteet SOU 1998:40: Statens offentliga utredningar 1998:40 SOU 2004:1: Statens offentliga utredningar 2004:1 INTERNETLÄHTEET FRA European Union Agency for Fundamental Rights: Victims of crime in the EU: the extentand nature of support for victims. Luxembourg [fra-2015-victims-crime- eu-support_en_0.pdf]. ( ). Lardot, Robin Calin, Ari Pekka: Todistajansuojelussa punnittava monia näkökohtia, Haaste1/2012 [ ( ). Oikeusministeriön esitteitä: Todistajana oikeudenkäynnissä [ ( ). Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 266: Rikollisuustilanne Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa Helsinki [ ( ) Rikosuhripäivystys: Kenelle palvelut on tarkoitettu. [ ( )

11 X OIKEUSTAPAUKSET Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Case of van Mechelen and ohters v. The Netherlands, court (chamber), Case of Krasniki v. The Czech Rebublik, second section, Case of Voskuil v. The Netherlands, third section, Case of Al-Khawaja and Tahery v. The United Kingdom, grand chamber, Case of Van Der Hejden v. The Netherlands, grand chamber, Case of Marcus Ellis and Rodrigo Simms and Nathan Antonio Martin against the United Kingdom, fourth section, Case of Aigner v. Austria, first section, Case of Pesukic v. Switzerland, former fifht section, Case of Papadakis v. The Former Yugoslav Republik of Macedonia, first section, Korkein oikeus KKO 2006:107 KKO 2011:91 KKO 2012:57 KKO 2013:68 KKO 2013:96 KKO 2016:88 Hovioikeudet Helsingin HO / Rovaniemen HO / MUUT LÄHTEET Ohjeet Kanta-Hämeen käräjäoikeus: Turvallisuus- ja vartiointiohje (pelkäävää todistajaa koskevilta osin).

12 XI LYHENNELUETTELO DL EIS Defensor Legis. Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 18-19/1990) EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ETL esitutkintalaki (805/2011) EU Euroopan unioni EYVL Euroopan yhteisöjen virallinen lehti (ennen ) FRA HE HO JFT European Union Agency for Fundamental Rights hallituksen esitys hovioikeus Tidskrift, utgiven av Juridiska Föreningen i Finland JulkL laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999 KIS KKO KP-sopimus kihlakunnansyyttäjä korkein oikeus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja siihen liittyvä valinnainen pöytäkirja yksilövalituksista SopS 7 8/1976 KÄT L LaVM LM käräjätuomari laki lakivaliokunnan mietintö Lakimies. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakausikirja LähKL laki lähestymiskiellosta 898/1998 OAL oikeusapulaki 257/2002 OK oikeudenkäymiskaari 4/1734 PeVL PeVM perustuslakivaliokunnan lausunto perustuslakivaliokunnan mietintö PL Suomen perustuslaki 731/1999 SEUT Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto, EUVL, N:o C 326, , s

13 XII SOU statens offentliga utredningar RB rättegångsbalk (1942:740) RIKU Rikosuhripäivystys RL rikoslaki 39/1889 ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 TodSL laki todistajansuojeluohjelmasta 88/2015 TSS-sopimus taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus SopS 6/1976 VL vankeuslaki 767/2005 vp YTJulkL valtiopäivät laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 370/2007

14 XIII KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Yhteydenotot Rikosuhripäivystyksessä vuosina [ ( ) Taulukko 1. FRA (European Union Agency for Fundamental Rights), Victims of crime in the EU: the extent and nature of support for victims

15 1 1 JOHDANTO 1.1 Taustaa Rikosasiassa todistamaan kutsuttu henkilö mahdollisesti kokee asemassaan olevansa uhattu tai sitten konkreettisesti kohtaa uhkaa esimerkiksi rikosprosessin kohteena olevan vastaajan tai hänen vaikutuspiirissään olevien henkilöiden taholta. Uhkaa voi esiintyä ennen oikeudenkäyntiä, jolloin pyritään estämään tai mahdollisesti muuttamaan todistajan tulevaa kertomusta oikeudenkäynnissä tai sitten uhka voi konkretisoitua itse oikeudenkäynnin yhteydessä joko odotustilassa tai istuntosalissa. Lisäksi todistaja voi antamansa kertomuksen johdosta joutua mahdollisen koston kohteeksi tai ainakin sen uhan alle oikeudenkäynnin jälkeen. Olen työskennellyt 25 vuoden ajan käräjäoikeudessa sihteerinä, ja työhöni kuuluu istunnoissa oleminen pöytäkirjanpitäjänä sekä asianosaisten eli myös todistajien kutsuminen oikeuden istuntoihin. Tässä työssäni olen monella tapaa kohdannut todistajien kokemaa pelkoa mahdollisesta uhasta oikeudenkäynnin johdosta. Todistajat ovat soittaneet kansliaan ennen oikeudenkäyntiä saatuaan kutsun oikeuteen tiedokseen ja kyselleet, onko aivan pakko tulla oikeudenkäyntiin ja kohdata siellä kyseisen asian vastaaja eli henkilö, jota vastaan todistelu tapahtuu silmästä silmään. Tilanne on monesta todistamaan tulleesta henkilöstä tuntunut sekä kiusalliselta että myös joissakin tapauksissa uhkaavalta. Jotkut todistajat ovat ilmoittaneet, että he ottavat ennemmin asetetun uhkasakon kuin tulevat paikalle istuntoon todistamaan. Valitettavasti tuohan ei ole mahdollista, vaan todistaminen on kansalaisvelvollisuus, ja siitä ei voi vapautua esimerkiksi maksamalla vaihtoehtoisesti määrätyn uhkasakon. Lisäksi nykyinen rikosprosessimme on suullista, keskitettyä ja välitöntä, eikä esimerkiksi esitutkinnassa annettuja kertomuksia voida ottaa oikeudenkäyntiaineistoksi kuin hyvin poikkeuksellisesta syystä. Tuomioistuin voi perustaa ratkaisunsa vain välittömästi vastaanottamaansa aineistoon ja siitä itse tekemiinsä näkö- ja kuulohavaintoihin. 1 Välittömyydellä täh- 1 Jokela 2008, s ; Virolainen Vuorenpää 2017, s ; Juho 2006, s. 32.

16 2 dätään todistelun luotettavuuden edistämiseen ja siihen, että oikeuden saama vaikutelma todistelusta perustuu havaintoihin. 2 Todistelun välittömyys on turvattu oikeudenkäymiskaaren (OK, 4/1734) 17 luvun 24 :n 1 momentissa sekä 47 :n 1 momentissa. Eli todistajankertomus on annettava paikan päällä oikeudenkäynnissä. Todistajien kokemat pelot ja uhat ovat vaihdelleet muun muassa naapurin rattijuoppoudesta todistamaan tulevan kiusaantuneisuudesta aitoon pelkoon tapauksissa, jossa rikollisjärjestöksi luettavaksi katsotun moottoripyöräjengin jäsenen osallisuudesta pahoinpitelyyn tai huumausainekauppaan todistamaan tulevan huoli omasta hengestä ja terveydestä todistamisen johdosta tuntuu aidosti oikeutetulta. Lisäksi tyypilliset tapaukset, jossa pelkoa ja uhkaa tunnetaan ovat tilanteet, joissa todistaja joutuu mahdollisesti todistamaan tai kertomaan perheenjäsenensä tekemästä rikollisesta teosta. Pelkoa ja uhkaa voi tuntea monin eri tavoin todistajaksi tulevan henkilön omasta persoonastakin riippuen, ja jokaisella tulisi olla oikeus tuntea itsensä turvatuksi toteuttaessaan kansalaisvelvollisuuttaan. Todistajien uhkailua ja sen ilmenemismuotoja tai yleisyyttä ei ole Suomessa kattavasti tutkittu. Poliisi on kuitenkin turvallisuusbarometrissä 3 vuosina 2001 ja 2003 tehnyt kyselyn todistajien ja asianomistajien kokemasta uhkailusta ja painostuksesta rikosprosessissa. Tämän kyselyn mukaisesti vuonna prosenttia todistajan tai asianomistajan asemassa olleista ilmoitti kokeneensa uhkailua tai painostusta lähinnä epäillyn/vastaajan taholta. Vuonna 2003 prosenttiosuus oli vieläkin suurempi eli jopa 25 prosenttia todistajina tai asianomistajina olleista oli kokenut uhkailua. 4 Ruotsissa on tehty tutkimuksia, joiden perusteella todistajien tai asianomistajien uhkailu on aikaisemmin ollut suhteellisen harvinaista ja se on kohdistunut yleensä syytetyn läheiseen henkilöön, käytännössä perheväkivaltaan liittyen. 5 Samansuuntaisia arvioita on tehty Suomessakin. Kuitenkin pelkäävistä todistajista 2 Hormia 1978, s : välittömyys oli tärkeä oikeusperiaate jo aiemman lainsäädännön mukaisesti. 3 Joka toinen vuosi poliisin ylijohto teettää Poliisin turvallisuusbarometri -tutkimuksen, jonka tuloksia hyödynnetään toiminnan kehittämisessä, 4 Jansson 2005, s SOU 1998:40, s Ks. aiheesta myös SOU 2004:1, s

17 3 puhutaan yleisesti ja todistajien suojaaminen koetaan aikaisempaa enemmän yleisesti tarpeelliseksi. Vakavimmaksi koetaan uhkailu, jonka tekijä liittyy järjestäytyneeseen tai muuhun vakavaan rikollisuuteen. 6 Nykypäivänä Suomen maantieteellinen sijaintikaan ei enää takaa suojaa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, ja ammattimaistunut rikollisuus on kansainvälisten rikosryhmittymien sävyttämä sekä toimintatavoiltaan suoraviivaista. 7 Käytännön työkokemukseni sekä kihlakunnansyyttäjän ja käräjätuomarin kanssa tutkimusaiheeseeni liittyen käymieni keskustelujen perusteella heidän tietoonsa tulleet todistajien yhteydenotot ja pyynnöt olla osallistumatta oikeudenkäyntiin tai erikoisjärjestelyjen esimerkiksi sermin takaa kuulemisesta ovat varsin harvinaisia. Syyttäjän mukaan kaikkien juttujen osalta tällaisten tapausten prosenttiosuus on hyvin pieni, mutta henkeen ja terveyteen kohdistuvien juttujen osalta ehkä noin 10 prosentissa jutuista esiintyy pelkääviä todistajia. Käräjätuomarin mukaan kyse on pääosin yksittäisistä jutuista ja prosenttiosuus on korkeintaan viisi suullisessa käsittelyssä ratkaistavissa asioissa. Rikostyypit, joissa pelkoa esiintyy ovat syyttäjän mukaan yleensä henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia mainiten pahoinpitelyn, laittoman uhkauksen, vainoamisen ja lähestymiskiellon rikkomisen, joissa pelkoa herättävä vastaaja on ollut lähes poikkeuksetta todistajan tuttu tai läheinen. Käräjätuomari toi esiin seksuaalirikosasiat, joissa pyyntöä kuulemisen erityisjärjestelyistä voidaan pitää asianomistajan puolelta jopa pääsääntönä. Myös käräjätuomarin mielestä pelon aiheuttaja kuultavalle on useimmiten tämän sukulainen tai tuttu muun läheisen suhteen kautta. Varsinaisesti kumpikaan ei keskustelun mukaan ole joutunut kohtaamaan järjestäytynyttä rikollisuutta uhkan aiheuttajana muuten paitsi käräjätuomari kerran esitettynä väitteenä ilman muuta selvitystä asiasta. 8 6 Jokela 2015, s Ks. myös Tapanila 2004, s ; HE 65/2014 vp, s Lardot Calin 2012, s Käytännön osuus tutkielmassani perustuu omaan 25 vuoden työkokemukseeni käräjäoikeudessa sekä struktuoituihin keskusteluihin Salpausselän kihlakunnanviraston kis Hanna Kankaalan ja Kanta-Hämeen käräjäoikeuden kät Stina Selanderin kanssa

18 4 Todistelua ja todistajansuojelua koskeva lainsäädäntö on uudistunut viime aikoina ja tämä tekee tutkimastani aiheesta myös ajankohtaisen. Oikeudenkäymiskaaren uudistus tuli voimaan vuoden 2016 alusta (88/2015), ja uutena lakina laki todistajansuojeluohjelmasta Merkittävä todistajansuojeluun liittyvä uudistus oikeudenkäymiskaaressa oli anonyymin todistelun tuleminen mahdolliseksi. Anonyymillä todistajalla tarkoitetaan todistajan kuulemista oikeudenkäynnissä siten, että hänen henkilöllisyytensä salataan joko syytetyltä tai hänen vastapuoleltaan Tutkimuksen sisältö, rajaukset ja tutkimuskysymykset Todistajan kuuleminen ja kertomuksen ottaminen näytöksi asiassa on hyvin tärkeä osa rikosprosessia. Todistajan pelko voi vaikuttaa rikosprosessin kulkuun ja myös viime kädessä tuomion oikeellisuuteen. Tämän asian tutkiminen ja todistajansuojelua koskevan lainsäädännön sisältö sekä oikeuskäytäntö aiheesta ovat tutkimukseni kohteena. Otan tutkimuksessani esimerkiksi käytännön rikosprosessista Kanta-Hämeen käräjäoikeuden, jossa työskentelen, eli selvitän, miten pelkäävää todistajaa suojataan käytännössä rikosprosessin aikana käräjäoikeuden istunnoissa. Käsittelen tutkielmassani myös rikosoikeudelliset seuraamukset, joita todistajan uhkaamisesta on säädetty ja käyn läpi oikeuskäytäntöä tältä osin. Keskityn käsittelemään todistajan asemaa oikeudenkäynnin aikana ja rajaan pois pelkästään esitutkintaan liittyvät seikat. Lisäksi tutkielmassani käsittelen vain rikosprosessia eli todistajan asema riita-asioiden prosessissa jää tutkimuksen ulkopuolelle. Jätän tutkielmani ulkopuolelle myös pelkästään asiantuntijatodistelua koskevat asiat. Vaikka käyn tutkimuksessani lävitse todistajan oikeudet ja velvollisuudet kieltäytyä todistamasta, en käsittele työssäni varsinaisesti todisteiden hyödyntämiskieltoa. Todistajana kuullaan oikeudessa myös asianomistajaa, jolla ei ole asiassa vaatimuksia sekä lisäksi todistelutarkoituksessa asianomistajaa, joka esittää asiassa vaatimuksia. Sisällytän tutkielmaani myös asianomistajan asemassa olevat oikeudenkäynnissä kuultavat henkilöt. 9 Ks. anonyymin todistelun määritelmästä HE 46/2014 vp, s. 37; Pölönen Tapanila 2015, s. 395; Lappalainen Rautio 2017, s

19 5 Tutkimukseni kohdistuu selkeästi pääosin prosessioikeuteen eli muodolliseen oikeuteen, joka määrittää oikeussuojan antamisen muodot, toisin sanoen menettelylliset pelisäännöt. Aineellinen oikeus edellyttää toteutuakseen prosessioikeuden olemassaoloa. 10 Prosessioikeuden osa-alueista tutkimukseni käsittelee rikosprosessia. Rikosprosessi eli oikeudenkäynti rikosasioissa on lailla säännelty menettely, jossa väitetään, että on tapahtunut rikos ja jossa vastaajalle eli rikoksesta epäillylle vaaditaan rikoksesta rangaistusta. Laajassa mielessä rikosprosessiin kuuluvat tuomioistuimessa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä edeltävät alkuvaiheet eli poliisin suorittama esitutkinta sekä syyttäjän sen perusteella suorittama syyteharkinta. 11 Rikosprosessin tehtävänä eli funktiona on rikosvastuun toteuttaminen yksittäisessä tapauksessa eli selvittää epäilty rikos ja siihen syyllistynyt henkilö ja määrätä tutkinnan päätteeksi rikoslain edellyttämä seuraamus rikoksesta. Jotta rikosoikeudellinen oikeudenmukaisuus toteutuu, rangaistus voi kohdata vain rikoksen tehnyttä henkilöä ja rangaistuksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa tekijän syyllisyyteen ja rikoksen vakavuusasteeseen. Rikosvastuun toteutuminen korostaa prosessin tehokkuutta sekä aineellisen totuuden selvittämistä ja rikoslain oikeaa soveltamista. Rikosprosessin tehtävänä pidetään toisaalta myös yksilön, etenkin rikoksesta epäillyn syytetyn prosessuaalisesta oikeusturvasta huolehtimista. Tämä rajoittaa rikosvastuun toteuttamisfunktiota. 12 Oikeusturvasta huolehtiminen sisältää syyttömyysolettaman ja yleensä syyttömän suojaamisen periaatteen sekä yleensä inhimilliseen kohteluun kuuluvien vähimmäisehtojen noudattamisen. Lisäksi rikosprosessin tarkoituksena 10 Virolainen Vuorenpää 2017, s Virolainen Vuorenpää. 2017, s Myös Ruotsin rikosprosessioikeudessa rikosvastuun toteuttamisfunktio sisältää vaatimuksen minimoida väärien vapauttavien tuomioiden lukumäärä, mutta toisaalta oikeusturvasta huolehtimisen kautta tärkein tehtävä on minimoida väärät tuomitsevat päätökset. Ks. tästä Ekelöf ym. 2016, s ja Lindell ym. 2005, s. 20. Myös Norjan rikosprosessin tärkeäksi tavoitteeksi on otettu, ettei ketään syytöntä tule tuomita. Ks. tästä Andenæs 2010, s. 7.

20 6 on ihmisen käyttäytymisen ohjaaminen siten, että rikoksen tekemistä voitaisiin ehkäistä ennakolta Rikosprosessioikeuden lisäksi tutkimukseni sisältää aineellista oikeutta 15 eli rikosoikeudellista lainsäädäntöä todistajan uhkailun kriminalisoinnin osalta. Tutkimuskysymyksiksi olen valinnut: 1) Antaako lainsäädäntö ja käytännön rikosprosessi riittävästi suojaa todistajalle eli onko todistajansuojelusta säädetty riittävästi sekä tulkitaanko ja sovelletaanko oikeussääntöjä siten, että todistaja saa sääntelyn mukaisen suojan toteuttaessaan kansalaisvelvollisuuttaan? 2) Onko oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta säädetty rangaistusasteikko riittävä ja oikeassa suhteessa teon vakavuuteen? 3) Mikä vaikutus todistajan kokemalla pelolla on rikosprosessiin yleisesti ja erityisesti prosessin lopputulokseen eli vaikeuttaako se missä määrin lainmukaisen ratkaisun toteutumista ja tuomion oikeellisuutta? 1.3 Tutkimusmenetelmä ja lähdeaineisto Tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Lainopin mukaisesti systematisoin ja tulkitsen voimassa olevaa oikeutta yhdistämällä nämä toiminnat. 16 Pääasiallisina lähteinä olen käyttänyt lainopillisia lähteitä eli lainsäädäntöä, lainvalmisteluasiakirjoja, oi- 13 Virolainen Vuorenpää. 2017, s. 78: Ohjausfunktio tarkoittaa sitä, että rangaistuksilla, kiinnijäämisriskillä sekä rikosten selvittämisellä ja rikoslainkäytöllä pyritään ehkäisemään ja minimoimaan rikollisuutta. 14 Virolainen Vuorenpää. 2017, s Aineellinen oikeus tarkoittaa niitä oikeusnormistoja, jotka abstraktilla tasolla määrittävät ihmisten ja oikeushenkilöiden oikeudet ja velvollisuudet erilaisissa tilanteissa. Ks, tästä Virolainen Vuorenpää. 2017, s Lainopin tehtävistä ks. tarkemmin Tolonen 2013, s ; Husa Mutanen Pohjolainen 2008, s ; Aarnio 2011, s. 1; Hirvonen 2011, s. 25 ja

21 7 keuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Oikeuslähde on peruste normin ja sitä koskevan kannanoton oikeudelliseksi tekemiselle. 17 Oikeuslähdeopin mukaisesti oikeuslähteet voidaan jakaa vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin, sallittuihin ja kiellettyihin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat laki ja maantapa, heikosti velvoittavia lainvalmistelutyöt 18 ja ennakkoratkaisut ja sallittuja oikeustiede, oikeusperiaatteet, moraali ja reaaliset argumentit. Kiellettyinä oikeuslähteinä voidaan pitää lain ja hyvän tavan vastaisia sekä avoimesti puoluepoliittisia argumentteja. 19 Tutkimuksessani todistajansuojelusta tärkeimmät systematisoitavat oikeusnormit ovat oikeudenkäymiskaari ja laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa. Lisäksi kansainvälisen oikeuden, ja etenkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen käsittely sisältyy systematisointiin. Olen käyttänyt lähteenä myös hovioikeuden ratkaisuja, joita ei voida pitää oikeuslähdeopin mukaisesti ennakkoratkaisuina, mutta koska niiden tosiseikastot antavat tietoa siitä, millaisia ongelmatilanteita käytännössä esiintyy, niiden mukaan ottaminen laajentaa tutkimukseni sisältöä. 20 Tutkielmassani on myös pro et contra -vertailua, koska kyseessä on todistajan ja vastaajan oikeuksien vastakkainasettelua. Tässä vastakkainasettelussa ovat mukana oikeussääntöjen lisäksi tärkeät oikeusperiaatteet. Todistajan oikeus täyttää turvallisesti kansalaisvelvollisuutensa joutuu kohtaamaan syytetyn oikeuden kontradiktoriseen oikeudenkäyntiin sekä pääkäsittelyn tärkeät periaatteelliset lähtökohdat suullisuudesta ja välittömyydestä. Työssäni tulee tätä kautta esiin myös oikeusperiaateoppi, koska se sisältää näiden oikeusperiaatteiden 17 Aarnio, 2011, s Lainvalmistelutöistä ilmenee lainsäätäjän tarkoitus. 19 Aarnio, 2011, s ; Hirvonen 2011, s Ks. oikeuslähteistä myös Tolonen 2013, s Ks. tästä Aarnio 2011, s. 79.

22 8 punnintaa, yhteensovittamista ja tasapainottamista. Tutkimukseni sisältää siten eri oikeuslähteiden tulkintaa ja niiden painoarvojen argumentointia. 21 Näin ollen oikeusnormien systematisoinnin perusteena tutkimuksessani on jako kahden tärkeän oikeusperiaatteen eli todistajan oikeussuojan ja syytetyn oikeusturvan välillä. Lainopin sekä oikeusperiaateopin lisäksi ja niiden tukena tulkintakannanotoissa käytän hyväkseni työssäni saamaani kokemusta sekä myös aiheeseen liittyvien keskustelujen kautta saamaani kokemusperäistä tietoa oikeudenkäytön alalta. Jonkun verran tutkimukseni sisältää myös oikeusvertailevia 22 elementtejä, koska olen etsinyt esimerkkitapauksia ja argumentteja myös ulkomaisista, lähinnä pohjoismaisista oikeusjärjestyksistä. Oikeusvertailuosuus ei ole kuitenkaan työssäni kovinkaan kattava vaan vain esimerkinomainen osuus. Tutkimuksessani käytän lähteitä oikeuslähdeopin periaatteiden mukaisesti ja annan käsittelemieni lainopillisten lähteiden perusteella tulkintasuositusten kautta vastaukset esittämiini tutkimuskysymyksiin todistajansuojeluun liittyen. 1.4 Tutkielman rakenne Tutkielmani on jaoteltu kahdeksaan osioon ja tutkielma etenee siten, että 2. luvussa taustoitan todistajan velvollisuuksia eli velvollisuutta saapua tuomioistuimeen ja pakkokeinoja sekä rangaistuksia, jotka seuraavat todistajan niskoittelusta tai totuudessa pysymisvelvollisuuden rikkomisesta. Lisäksi tässä luvussa käyn lyhyesti läpi lain mukaiset tapaukset, joissa todistajalla on oikeus tai jopa velvollisuus kieltäytyä todistamasta. 21 Ks. tästä Hirvonen 2011, s Ks. oikeusvertailun käsitteestä Tamm Letto-Vanamo 2015, s. 18.

23 9 Luvuissa 3 4 selvitän ja tutkin lain sekä prosessin tarjoamat pelkäävän todistajan suojaamismahdollisuudet. Kanta-Hämeen käräjäoikeuden menettely on esimerkinomaisesti mukana, käydessäni läpi ne käytännön järjestelyt rikosasian pääkäsittelyn yhteydessä, joilla todistajaa ja oikeudenkäynnissä kuultavaa asianomistajaa pyritään suojaamaan. Lisäksi luvussa 3 esittelen asianomistajan mahdollisuuden oikeudenkäyntiavustajan ja/tai tukihenkilön käyttämiseen sekä Rikosuhripäivystyksen tarjoamat palvelut asianomistajille ja todistajille. Luvussa 4 esittelen varsinaiset todistajansuojelukeinot, joita on mahdollista käyttää törkeimmissä rikoksissa eli anonyymin todistelun ja todistajansuojeluohjelman. Näiden lukujen sisällön perusteella tulen tutkielman loppuvaiheessa esittämään vastauksen ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni eli siihen, onko todistajan suojelemisesta säädetty riittävästi ja käytetäänkö suojakeinoja riittävän tehokkaasti. Luku 5 sisältää ne vastaajaan kohdistuvat rikosoikeudelliset sanktiot ja turvaamistoimenpiteet, joilla todistajan asemaa suojataan eli rikoslain (RL, 39/1889) 15 luvun 9 :n säädökset oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta sekä myös todistajan turvaamistoimenpiteenä käytettävää lähestymiskiellon määräämisen mahdollisuutta. Luvussa 5 tutkin kysymystä, onko oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta säädetty rangaistusasteikko ja tuomittavat rangaistukset riittäviä todistajansuojelun näkökulmasta. Kansainvälistä ja EU:n todistajansuojeluoikeutta käsittelen 6. luvussa. Tässä kohtaa tutkielmaani käyn läpi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja todistajansuojeluun, lähinnä anonyymiin todisteluun liittyvissä asioissa, esittelen EU:n neuvoston päätöslauselmia ja ministerineuvoston suosituksen todistajansuojeluun liittyen sekä EU:n rikosuhridirektiivin (2012/29/EU) ja sen vaikutukset rikosoikeudellisiin menettelyihin. Luvussa 7 tutkin vastausta kolmanteen tutkimuskysymykseeni eli siihen, mikä vaikutus todistajan pelolla on rikosprosessin kulkuun ja siihen, johtaako prosessi oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Tässä luvussa pohdin oikeussääntöjen ja empiirisen tutkimuksen kautta, miten pelkäävä todistaja, joka ei kykene tai uskalla oikeudessa kertoa selkeästi ja totuudenmukaisesti asiasta, johon hänet on nimetty ja kutsuttu todistamaan, vaikuttaa prosessin kulkuun

24 10 ja sen lopputuloksen oikeudenmukaisuuteen eli siihen, onko asiassa annettu tuomio asiallisesti oikea. Luku 9 on johtopäätösosa, jossa teen ensin yhteenvedon tutkimukseni tuloksista ja sen jälkeen vastaan tutkimuskysymyksiin edellä esittämäni mukaisesti.

25 11 2 TODISTAJAN ASEMA JA VELVOLLISUUDET 2.1 Todistajan määritelmä ja velvollisuus saapua tuomioistuimeen Todistaja on oikeudenkäynnin asianosaispiirin 23 ulkopuolinen henkilö, joka tekee selkoa havaitsemistaan tosiseikoista. Todistaja on siis todistuskeino eli tietolähde 24. Todistaminen luetaan yleiseksi kansalaisvelvollisuudeksi, josta saa tai pitää kieltäytyä vain erikseen säädetyillä perusteilla. 25 Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että todistamisvelvollisuus rikosasiassa on tavanomainen kansalaisvelvollisuus oikeusvaltiollisessa demokraattisessa yhteiskunnassa. 26 Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun (732/2015) 9 :n mukaan jokaisella on velvollisuus saapua tuomioistuimeen kuultavaksi todistelutarkoituksessa sekä luovuttaa esine tai asiakirja tuomioistuimelle todisteeksi taikka sallia katselmuksen toimittaminen, jollei laissa toisin säädetä. Velvollisuudesta toimia asiantuntijana säädetään erikseen. Lähtökohtaisesti kaikki muut kuin asianosaiset ovat todistajia. Todistajista käytetäänkin myös ilmaisua vierasmiestodistelu, joka sisältää viittauksen siitä, ettei hän puhu omassa asiassaan. Asia ratkaistaan kuulemisajankohdan olosuhteiden perusteella. 27 Asianosaiseen on rinnastettava myös hänen/sen laillinen edustaja. Myös asianomistajaa, jolla ei ole asiassa vaatimuksia, ja kanssaepäiltyä kuullaan todistajana (OK 17 luku 29 ). Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 29 :n 2 momentin mukaan kyseiseen asianomistajaan eikä ns. kanssasyytettyihin 28 kuitenkaan sovelleta, mitä todistajan vakuutuksesta säädetään OK 17 luvun 44 :ssä 23 Ks. asianosaisaseman määräytyminen esim. Jokela 2012, s. 1; Lappalainen Hupli 2017, s. 411: Asianosaisia ovat ne henkilöt, joiden nimissä oikeutta käydään. Myöskään asiantuntijana ei voi toimia henkilö, joka on asiaan tai asianosaiseen hänen luotettavuuttaan vähentävässä suhteessa. Ks. tästä Vuorenpää 2012, s Rautio DL 2016, s HE 46/2014 vp, s HE 46/2014 vp, s. 96, ks. Voskuil v. The Netherlands (2008) ja Van Der Hejden v. The Netherlands (2012). 27 Rautio Frände 2016, s Ns. kanssasyytetty OK 17 luvun 29 :n mukaisesti on 1) se, jota on syytetty samasta teosta tai teosta, jolla on välitön yhteys siihen tekoon, jota syyte koskee; 2) se, jolle on annettu sakkomääräys, rangaistusmääräys tai

26 12 eikä OK 17 luvun 63 :n pakkokeinoista todistajan kieltäytyessä todistamasta. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 30 :n mukaisesti samoin kuin kyseisenlaisten asianosaisten tapauksissa, tuomioistuin harkitsee tapauskohtaisen soveliaisuuden siitä, kelpaako todistajaksi alle 15-vuotias henkilö tai henkilö, jonka henkinen toiminta on häiriintynyt. Näissä tapauksissa OK 17 luvun 27 :n mukaan henkilökohtaisella kuulemisella tulee olla keskeinen merkitys asian selvittämisen kannalta eikä kuuleminen todennäköisesti aiheuta kuultavalle sellaista kärsimystä tai muuta haittaa, joka voisi vahingoittaa häntä tai hänen kehitystään. Pääsäännön mukaan oikeudenkäynnin asianosaiset nimeävät todistajat, joiden kertomuksiin haluavat vedota. Nimeävän asianosaisen on ilmoitettava haastehakemuksessa tai vastauksessa todistajien henkilö- ja yhteystiedot, jotta todistajat voidaan tuomioistuimen toimesta tavoittaa oikeudenkäyntiin kuultaviksi. Mikäli asianosainen, todistaja tai asiantuntija on jo läsnä oikeudenkäynnissä, häntä voidaan OK 17 luvun 41 :n 1 momentin mukaan kuulla heti, eikä häntä tarvitse erikseen kutsua istuntoon. Rikosasioissa todistajien pääkäsittelyyn kutsuminen hoidetaan pääsääntöisesti tuomioistuimen toimesta. 29 OK 17 luvun 41 :n mukaisesti todistajan kutsussa on asetettava sakon uhka ja siinä on ilmoitettava istuntopaikka ja -aika sekä tarpeelliset tiedot asiasta. Kutsu saapua istuntoon on annettava kutsuttavalle henkilökohtaisesti tiedoksi. Todistajaa on informoitava kutsussa myös siitä, että hänen tulee ilmoittaa mahdollisesta laillisesta esteestä ja että hänen jäädessään pois ilman laillista estettä, voidaan kutsussa asetetut sanktiot toteuttaa. rikesakkomääräys 1 kohdassa tarkoitetusta teosta ja se, jonka teko on ETL 3 luvun 9 :n nojalla päätetty jättää saattamatta syyttäjän harkittavaksi taikka jonka teosta syyttäjä on päättänyt jättää ROL 1 luvun 7 tai 8 :n taikka muun vastaavan toimenpiteistä luopumista tarkoittavan lainkohdan nojalla syytteen nostamatta. Ennen oikeudenkäymiskaaren uudistusta kyseisiä henkilöitä ei kuultu todistajina vaan kuultavan ominaisuudessa, ks. HE 46/2014 vp, s Pölönen Tapanila 2015, s. 429, jonka mukaisesti toisinaan syytetyn nimetessä omia todistajiaan, tuomioistuin voi antaa kutsumisen myös syytetyn tehtäväksi, jos tällä on käytössään lainoppinut avustaja.

27 Pakkokeinot niskoittelevaa todistajaa kohtaan Paikalla saapumisen turvaaminen Todistajat jäävät etenkin juuri rikosasioissa toisinaan saapumatta istuntoon, jolloin tuomioistuimen on harkittava pakkokeinoja heidän paikalle saamiseksi. Mikäli todistajalla on ollut laillinen este poissaololleen eli paikalle saapumisen estävä pätevä syy, ja hän on osoittanut syyn tuomioistuimelle ennen istuntoa, ei pakkokeinojen käyttämiseen voida ryhtyä. Laillinen este on käytännössä yleisimmin sairaus, josta tulee esittää selvityksenä oikeudenkäyntiä varten hankittu lääkärinlausunto. Kyseisessä lausunnossa tulee olla lääkärin kannanotto todistelutarkoituksessa kuultavan henkilön kykyyn saapua oikeuden istuntoon. Tuomioistuin käyttää harkintavaltaa siihen, millainen muu syy voidaan hyväksyä lailliseksi esteeksi. 30 Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 62 :n mukaisesti, jos todistaja ei saavu istuntoon, eikä hänellä ole poissaololleen laillista estettä tai, jos todistaja poistuu luvatta istunnosta, todistaja tuomitaan hänelle määrättyyn uhkasakkoon ja tuomioistuin voi määrätä hänet noudettavaksi heti tuomioistuimeen, jollei asian käsittelyä päätetä jatkaa myöhemmin. Jos asian käsittelyä päätetään jatkaa toisessa istunnossa, on asetettava korkeampi uhkasakko tai tarvittaessa määrättävä todistaja noudettavaksi. Mikäli todistaja jättää saapumatta istuntoon ilmoittamatta syytä poissaololleen, voidaan pitää melko ilmeisenä, että hän ei vapaaehtoisesti tule saapumaan istuntoon jatkossakaan. Oikeudenkäynnin joutuisuuden turvaaminen edellyttää tuomioistuimen käyttämään tarvittaessa pakkokeinoja istunnon toteuttamiseksi. Tämän johdosta istunnosta poisjäänyt todistaja tulee lähtökohtaisesti määrätä noudettavaksi joko kyseiseen istuntoon tai myöhempään käsittelyyn, mikäli pääkäsittely joudutaan peruuttamaan. 31 Myös Ruotsin rättegångsbalkenin (RB, 1942:740) 36:20:n mukaisesti, jos todistaja jää saapumatta oikeudenkäyntiin, voi oikeus päättää joko todistajan tuomitsemisesta sakkoon tai määrätä todistaja heti noudettavaksi oikeudenkäyntiin. Mikäli todistajalle tuomitaan sakko 30 Pölönen Tapanila 2015, s Pölönen Tapanila 2015, s. 433.

28 14 poissaolon johdosta, oikeus voi samassa tilanteessa määrätä käsittelylle uuden päivän ja päättää, että todistaja noudetaan uuteen käsittelyyn. 32 Todistaja voidaan pitää kiinni enintään viiden vuorokauden ajan. Todistajan vapaudenmenetys ei saa kuitenkaan kestää pidempään kuin mitä istunnon järjestämisen turvaamiseksi on välttämätöntä (OK 17:62.1). Uhkasakon ja noutamisen käyttämiseen liittyy rajoitteita ja OK 17 luvun 64 :n 1 momentin mukaisesti alle 15-vuotiaalle ei voida määrätä uhkasakkoa, mutta hänet voidaan noutaa istuntoon. Asiantuntijalle voidaan puolestaan OK 17 luvun 64 :n 2 momentin mukaisesti määrätä uhkasakko, mutta häntä ei voida noutaa istuntoon. Mikäli todistaja on noudettu tuomioistuimeen OK 17 luvun 62 :n mukaisesti, tälle asetettua uhkasakkoa ei saa tuomita ja mikäli asianosainen luopuu luvatta poissa olleen todistajan kuulemisesta, OK 17 luvun 64 :n 3 momentin nojalla todistajalle määrättyä uhkasakkoa ei panna täytäntöön Kuulemisen toteuttamisen pakkokeinot Todistaja voi kieltäytyä kuulustelusta oikeudessa vain silloin, kun hänellä on lakiin perustuva kieltäytymisoikeus. Mikäli todistaja oikeudettomasti kieltäytyy todistamasta, tuomioistuin voi hänet velvoittaa kuulusteluun sakon uhalla. Mikäli tuomittu uhkasakkokaan ei saa aikaan todistajan velvollisuuden täyttämistä, tuomioistuimella on mahdollisuus määrätä todistaja painostusvankeuteen. Tällöin tuomioistuimen on OK 17:63.1:n mukaisesti otettava huomioon asian laatu, kertomuksen merkitys asian ratkaisuun, todistajan henkilökohtaiset olot ja muut olosuhteet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että painostusvankeus voidaan määrätä, jos kysymyksessä ei ole vähäpätöinen asia ja saatavalla todistajan kertomuksella on näytön kannalta olennainen merkitys. Kyseeseen tulevat rikosasioissa lähinnä vakavat asiat, joissa painostusvankeuden avulla saatavalla todistajan kertomuksella on ratkaiseva merkitys asiaan. 33 Painostusvankeus tulee selvemmin kysymykseen silloin, kun kyseessä 32 Nordh 2009, s Pölönen Tapanila 2015, s. 435.

29 15 oleva todistaja on ainoa silminnäkijätodistaja, kuin silloin kun todistaja kertoisi lähinnä esimerkiksi rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavasta seikasta tai kun on saatavissa muuta näyttöä kompensoimaan kyseessä oleva todistajankertomus. 34 Asianomistaja-todistajaa eli henkilöä, joka on asianomistajan asemassa, mutta jolla ei ole vaatimuksia asiassa tai ns. kanssasyytettyä, ei voida tuomita OK 17:63.1:n mukaiseen uhkasakkoon tai painostusvankeuteen. 35 Todistajan henkilökohtaisilla olosuhteilla on merkitystä mahdollisen painostusvankeuden määräämiseen. Esimerkiksi todistajan tavallista heikompi terveydentila, jonka vankeus voisi vaarantaa sekä se, että todistajalla on hänestä ikänsä tai terveydentilansa vuoksi riippuvaisia huollettavia lapsia, voi estää painostusvankeuden. Painostusvankeutta ei OK 17 luvun 64 :n mukaisesti voida käyttää alle 18-vuotiaisiin todistajiin tai asiantuntijoihin. Myös todistajan kokiessa uhkaa jonkun asiaan osallisen taholta, ja sen estäessä häntä täyttämään todistajan velvollisuuttaan, voi uhkana oleva painostusvankeus muodostua todistajan kannalta kohtuuttomaksi. 36 Yleistäen voisikin todeta, että niskoittelun voi tehdä anteeksiannettavaksi ja painostusvankeuden käyttämisen siten kohtuuttomaksi, jos todistaja joutuessaan valitsemaan todistamisen ja sen seurauksena aiheutuvien haitallisten seuraamusten välillä joutuu vaikeaan ristiriitatilanteeseen. 37 Todistajan painostusvankeus ei saa kestää pidempään kuin kuusi kuukautta eikä sitä kuitenkaan saisi jatkaa kauemmin kuin se on välttämätöntä todistamisvelvollisuuden täyttämiseksi. Painostusvankeus päättyy joko silloin, kun todistaja on ilmoittanut suostuvansa todistamaan tai muusta syystä. Mikäli todistajan nimennyt asianosainen luopuu todistajan kuulemisesta 34 HE 46/2014 vp, s HE 46/2014 vp, s ; Tolvanen DL 2016, s. 709: Asianomistaja-todistajaan voidaan kuitenkin kohdistaa pakkokeinoja kuten uhkasakko ja nouto oikeudenkäynnistä poisjäämisen ja luvatta poistumisen johdosta. 36 HE 46/2014 vp, s. 117; Pölönen Tapanila 2015, s Rautio Frände 2016, s

30 16 tai peruuttaa kanteen taikka valituksen, todistajan kuulemisen tarve poistuu. Tuomioistuimen on käsiteltävä painostusvankeuden jatkamista koskeva kysymys vähintään kahden viikon välein, jolloin vapautensa menettänyttä todistajaa on kuultava henkilökohtaisesti siitä, suostuuko tämä todistamaan. Painostusvankeudessa olevalta ei edellytetä käsittelyn vaatimista kuten vangitsemisen kohdalla, vaan asia pitää käsitellä viran puolesta kahden viikon välein (OK 17:63.3). Painostusvankeus on erittäin harvinainen toimenpide, johon ryhdytään vasta sen jälkeen, kun muut keinot todistajan suostutteluun on käytetty. Useimmin tuomioistuin saa todistajan täyttämään todistamisvelvollisuutensa kuulemisjärjestelyistä käydyn keskustelun jälkeen, jolloin löydetään syy ja tarvittava ratkaisu todistajan vastahakoisuudelle Todistajan velvollisuus ja oikeus kieltäytyä todistamasta Lähtökohtaisesti todistaminen on jokaisen velvollisuus ja todistamisvelvollisuudesta poikkeamiset perustuvat aina lakiin. Periaatteessa todistamisesta ei voi kieltäytyä edes todellisen ja perustellun todistajan henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvan uhan perusteella. 39 OK 17 luvun säännökset oikeudesta ja velvollisuudesta kieltäytyä todistamisesta muodostavat keskeisen perusteen todistamiskielloille. Laissa tarkoitettu vaitiolo-oikeus rinnastetaan todistamiskieltoon ja suostumalla todistamaan kyseinen henkilö kumoaa todistamiskiellon. Todistamiskiellon vastaisesti saadusta todisteesta seuraa OK 17 luvun 25 :n mukaisesti sen hyödyntämiskielto. Hyödyntämiskiellolla turvataan vaitiolo-oikeuden tai -velvollisuuden suojeluintressit HE 46/2014 vp, s ; Pölönen Tapanila 2015, s HE 46/2014 vp, s. 24. Kuitenkin s. 159 ja todistajansuojeluohjelma ja s anonyymi todistelu. 40 Pölönen Tapanila 2015, s Ks. myös Vuorenpää 2009, s

31 17 Valtion turvallisuus ja suhteet toisiin valtioihin tai kansainväliseen järjestöön Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 10 :ssä säädetään todistamiskiellosta liittyen valtion turvallisuuteen ja ulkosuhteisiin. Pykälän mukaisesti sellaista tietoa ei saa paljastaa, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastuminen olisi omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomeen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle. Tämä todistamiskielto koskee kaikkia eli se on henkilölliseltä soveltamisalaltaan yleinen. 41 Tasavallan presidentti on vapautettu todistamisvelvollisuudesta. Tämä OK 17 luvun 32 :n mukainen säännös ilmaisee useassa maassa omaksuttua kantaa vastaavan valtionpäämiestä koskevan vapautuksen toimia todistajana. 42 Tuomioistuimen päätösneuvottelun ja sovittelun sisältö Tuomioistuimen päätösneuvotteluiden luottamuksellisuuden tarkoitus on turvata ulkoisen riippumattomuuden lisäksi päätösharkinnan avoimuutta ja edistää siten totuuden esiin saamista. Kyseinen salaisuus on yksi riippumattoman tuomiovallan perusedellytyksistä. Oikeuskäytännössä on punnittu neuvottelusalaisuuteen liittyvien intressien olevan painavampia kuin esimerkiksi asianosaisen tiedonsaantioikeutta ja oikeutta kontrolloida prosessuaalisten oikeuksiensa toteutumista. 43 Aikaisemmasta säädännöstä poiketen voimassaolevan OK 17 luvun 11 :n 1 momentissa todetaan nyt yksiselitteisesti, ettei tuomioistuimen päätösneuvottelujen sisällöstä saa todistaa. Todistamiskiellon alaisia ovat myös eräät riita- ja rikosasioiden sovittelussa esille tulleet tiedot. OK 17 luvun 11 :n 2 momentin mukaan rikosasian sovittelija ei saa ylipäätään todistaa siitä, mitä hän on tehtävässään saanut tietää soviteltavasta asiasta, elleivät erittäin tärkeät 41 HE 46/2014 vp, s ; Pölönen Tapanila 2015, s HE 46/2014 vp, s Pölönen Tapanila 2015, s ; Virolainen Vuorenpää 2017, s

32 18 syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet vaadi todistamista tai ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen. Rikosasioiden sovittelun osalta uutta on se, että salassapitointressin haltija voi suostumuksellaan sallia todistamiskiellosta poikkeamisen, mutta lähtökohtaisesti edellytetään sovittelun molempien osapuolten suostumusta. 44 Virkasalaisuus Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 :ssä säädetään seikkaperäisesti ja aiempaa säätelyä laajemmin virkasalaisuuteen perustuvasta todistamiskiellosta. Pykälä jakautuu 1 momentin yleissäännökseen, 2 momentin esitutkintajulkisuutta koskevaan momenttiin, kahteen yksilöityjä ammattiryhmiä koskevaan erityissäännökseen ja todistajansuojeluohjelmaa koskevaan momenttiin. Virkasalaisuus ulottuu myös julkisyhteisön työsuhteessa oleviin virkasuhteisten lisäksi. Kyseessä olevan lainkohdan mukaan se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, voi suostumuksellaan oikeuttaa vaitiolovelvollisuuden sivuuttamisen, mikä siten johtaa todistamiskiellon väistymiseen. 45 Todistamiskielto väistyy myös laissa säädetyssä poikkeustilanteessa. 46 Olennaista virkasalaisuuden kannalta on kuitenkin juuri virka-tai työsuhde julkisyhteisöön tai julkisen vallan käyttäminen Pölönen Tapanila 2015, s. 283; HE 46/2014 vp, s , jossa on selvitetty tuomioistuimen harkintaa asian suhteen ja viitattu HE 284/2010 vp, s. 31, josta ilmenee lähtökohtainen sovittelun molempien osapuolten suostumus. 45 Pölönen Tapanila 2015, s Ks. tästä esimerkit HE 46/2014 vp, s HE 46/2014 vp, s. 65, jonka mukaan, jos salassapitovelvollisuus on säädetty yksityiselle taholle, joka ei käytä julkista valtaa, ei tästä seuraa todistamiskieltoa tämän lainkohdan nojalla.

33 19 Asianajosalaisuus Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 13 :ssä säädetään oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan ja tulkin vaitiolovelvollisuudesta. Todistamiskielto koskee vain asianajajia, julkisia oikeusavustajia ja luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia, ei muita oikeudellisina avustajina tai neuvonantajina ammatikseen tai muuten toimivia. 48 Salassapitovelvollisuus koskee oikeuskirjallisuuden mukaan oman asiakkaan salaisuuksien lisäksi lähtökohtaisesti myös esimerkiksi päämiehen vastapuolta ja todistajana kuultavaa henkilöä koskevia salaisuuksia. 49 Todistamiskiellon ala on laajentunut aiempaan säätelyyn verrattuna. Nykyisen oikeudenkäymiskaaren säätelyn mukaisesti todistamiskielto koskee myös muita kuin juuri kyseistä tuomioistuinasiaa varten päämiehen avustajalleen uskomia tietoja. 50 Edellä mainittua asianajosalaisuutta koskevan pykälän 2 momentissa on säännös oikeudenkäyntiavustajan ja -asiamiehen velvoittamisesta todistamaan ns. ylitörkeiden rikosten kohdalla, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. 51 Rikosasian syytetyn avustajan tai asiamiehen kohdalla todistamiskielto on kuitenkin kaikissa tilanteissa ehdoton. Samoin tällaisen absoluuttisen kiellon piirissä on myös tulkki. OK 17 luvun 13 :n 3 momentissa on säädetty asianajajan, lupalakimiehen tai julkisen oikeusavustajan kiellosta todistaa ulkoprosessuaalisista seikoista eli niistä tiedoista, jotka avustaja tai asiamies on saanut muissa kuin oikeudenkäyntiin liittyvissä tehtävissä. Todistaminen voi kuitenkin tulla kysymykseen sen luvalla, jota koskevista salaisista tiedoista on kyse. Kyseisissä tapauksissa voi todistamiskiellon sivuuttaa myös, jos erittäin tärkeät syyt sitä vaativat ottaen huomioon 48 Pölönen Tapanila 2015, s. 294; LaVM 19/2014 s. 13, jonka mukaan todistamiskielto voi kuitenkin muidenkin henkilöiden osalta tulla kyseeseen OK 17 luvun 22 :n 2 momentin kautta. 49 Fredman 2013, s Pölönen Tapanila 2015, s ; ks. myös HE 46/2014 vp, s HE 46/2014 vp, s. 69, jonka mukaan todistamiskiellon murtaminen on mahdollista myös kyseisenlaisen rikoksen yrityksen tai siihen osallisuuden tilanteissa.

34 20 asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta, seuraukset sen esittämisestä ja muut olosuhteet. 52 Terveydenhuollon ammattihenkilön todistamiskielto Terveydentilaa koskevat tiedot ovat usein yksityiselämän suojan ydinaluetta ja työlle on ensiarvoisen tärkeää, että se voi tapahtua luottamuksellisesti potilaan kanssa ilman pelkoa siitä, että yksityiset asiat tulisivat hoitosuhteen johdosta ilmi, vastoin potilaan tahtoa. Asiassa on kiinnitettävä erityistä huomiota potilaan näkökulmaan, koska aina ei voida sanoa, millaisen tiedon paljastuminen voidaan yleisesti katsoa haitalliseksi ja millaisen tiedon paljastumista potilas pitäisi itselleen haitallisena. 53 Todistamiskielto koskee arkaluonteisia terveydentilaa koskevia tietoja, joiden paljastaminen olisi potilaalle vahingollista ja jotka siitä syystä halutaan pitää salassa, eikä se siis koske objektiivisesti arvioiden potilaan kannalta selvästi edullisia tietoja. Asiaa on käsitelty korkeimman oikeuden ratkaisussa 2011: Arkaluonteisia terveystietoja ovat mielenterveyttä ja seksuaaliterveyttä koskevat tiedot ja muita todistamiskiellon suojaamia tietoja ovat henkilön tai perheen salaisuudet, josta terveydenhuollon ammattihenkilö on saanut tietää asemansa tai tehtävänsä perusteella. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä ovat mm. lääkäri, hammaslääkäri, farmaseutti, proviisori, sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja, lähihoitaja, psykologi, psykoterapeutti, fysioterapeutti, optikko ja kiropraktikko. Lähtökohtaisesti merkittävää sääntelylle on tietojen laatu, eikä niinkään ammattinimike. Tuomioistuin voi velvoittaa myös terveydenhuollon ammattihenkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta (OK 17:14.2) Pölönen Tapanila 2015, s HE 46/2014 vp, s Ks. KKO 2011:91, kohdat 5 8, jonka oikeusohje soveltuu edelleen oikeudenkäymiskaaren uudistuksen jälkeenkin. 55 Ks. tästä myös Pölönen Tapanila 2015, s

35 21 Intressinhaltijan kuoleman ja välttämättömän puolustuksen vaikutus Tuomioistuin voi OK 17 luvun 15 :n mukaisesti velvoittaa riita- ja rikosasioiden sovittelijan, virkasalaisuuden haltijan, muun kuin syytetyn oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan sekä tulkin, terveydenhuollon ammattihenkilön samoin kuin em. palveluksessa tai apuna toimineen henkilön todistamaan, jos se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, on kuollut ja jos erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet sitä vaativat. Tämä lainkohta tulee kysymykseen esimerkiksi kuoleman jälkeen omaisilla olevan perustellun oikeudellisen intressin tarpeellisuudesta esittää kyseisenlaisia tietoja todisteena tuomioistuimessa. Salassapitovelvollisuuden väistymiseksi omaisen tai muun henkilön tulee pystyä osoittamaan tuomioistuimelle, että hänellä on aito oikeudellinen intressi tietojen saamiseen. 56 Tilanteista, joissa vaitiolo-oikeus tai velvollisuus väistyy salassapitovelvollisen välttämättömän puolustuksen järjestämiseksi, säätelee OK 17 luvun 15 :n 2 momentti. Kyseisissä tapauksissa ei tarvita tuomioistuimen määräystä, vaan kyseinen oikeus on tilanteen vaatiessa muun kuin rikosasian syytetyn oikeudenkäyntiasiamiehellä ja -avustajalla, tulkilla ja terveydenhuollon ammattihenkilöllä. Todistaminen on näillä henkilöillä sallittua siltä osin kuin se on välttämätöntä itsensä tai läheisensä puolustuksen järjestämiseksi esitettyyn rangaistusvaatimukseen, muuhun rikokseen perustuvaan vaatimukseen, vahingonkorvausvaatimukseen tai eräissä tilanteissa lähestymiskieltovaatimukseen vastaamiseksi. 57 Papin todistamiskielto Vaitiolovelvollisuus ja todistamiskielto koskevat kaikkien rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien pappeja. Uskonnollisia yhdyskuntia ovat uskonnonvapauslain mukaisesti evan- 56 HE 46/2014 vp, s ; Pölönen Tapanila 2015, s Pölönen Tapanila 2015, s

36 22 kelisluterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta sekä uskonnonvapauslain mukaisesti rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Laki edellyttää kahdenvälisiä keskusteluita papin tai vastaavan henkilön sekä hänelle uskoutuvan välillä. Lisäksi todistamiskielto koskeen näiden tahojen välistä molemminpuolista kirjeenvaihtoa ja uskoutuvan yksipuolisesti papille lähettämiä viestejä. Kyseiseen kommunikaatioon ei saa osallistua tai olla läsnä muita henkilöitä. Todistamiskiellon syntymisen edellytyksenä pidetään myös sitä, että uskonnollinen yhdyskunta pitää yksityistä sielunhoitoa luottamuksellisena tapahtumana vain papin ja hänelle uskoutuneen henkilön välisenä. Kyseessä oleva todistamiskielto on absoluuttinen, eikä sitä voi esimerkiksi tuomioistuimen toimesta purkaa edes henkilön kuoleman jälkeen. 58 Läheisen vaitiolo-oikeus Läheisten vaitiolovelvollisuuden keskeinen peruste on suojella läheisten luottamuksellisia suhteita, koska yksityiselämän suojaa kaventaisi suhteettomasti se, jos perheen asioista olisi puolin ja toisin velvollisuus todistaa tuomioistuimessa. Tämä velvollisuus asettaisi henkilöt vaikeaan ristiriitatilanteeseen todistamisen ja läheistä kohtaan tunnetun lojaalisuuden välillä. Lisäksi tämä vaitiolo-oikeus suojaa myös todistelun luotettavuutta. Oikeudenkäymiskaaren uudistuksen myötä vaitioloon oikeutettujen piiri on määritelty aikaisempaa lainsäädäntöä avoimemmin ja joustavammin. Todistamisvelvollisuudesta vapautettuja ovat OK 17 luvun 17 :n 1 momentin mukaisesti asianosaisen nykyinen tai entinen puoliso, nykyinen avopuoliso, sisarus, sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa sekä henkilö, jolla on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde asianosaiseen. Vaitiolo-oikeuteensa vetoavan on ilmoitettava kieltäytymisensä peruste tapauksissa, jossa läheisyyssuhde ei selvästi ilmene. 59 Vaitioloon oikeutetun henkilön suostuttua todistamaan, ei tätä suostumusta voi enää peruuttaa (OK 17:17.2) HE 46/2014 vp, s ; Pölönen Tapanila 2015, s Ks. tarkemmin HE 46/2014 vp, s ; Pölönen Tapanila 2015, s Tästä HE 46/2014 vp, s. 76: Kyseiseen lainkohtaan on otettu ratkaisun KKO 1985 II 93 oikeusohje, jonka mukaan mielensä muuttanut läheistodistaja voi joutua niskoittelevaa todistajaa koskevien pakkokeinojen kohteeksi.

37 23 Asianomistaja, jolla ei ole vaatimuksia, on prosessissa todistajan asemassa. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 :n 2 momentin mukaisesti tuomioistuin voi rikosasiassa päättää, ettei todistajana kuultavalla läheisasianomistajalla ole vaitiolo-oikeutta, jos on syytä epäillä, ettei hän itse ole päättänyt käyttää vaitiolo-oikeutta. Asiallisesti tässä on kysymys siitä, että läheinen on peloteltu tai painostettu vaikenemaan oikeudenkäynnissä. Läheisasianomistajatodistajalla on vaitiolo-oikeuden poistamisen jälkeen samat velvollisuudet kuin syytetyn eiläheistodistajalla. Kuitenkaan häntä vastaan ei voida käyttää OK 17 luvun 23 :n mukaisia pakkokeinoja tai RL 15 luvun säännöksiä. Kuitenkin vaitiolo-oikeuden poistamisen seurauksena läheisasianomistaja-todistajan mahdollisesti antama esitutkintakertomus on käytettävissä. 61 Itsekriminointisuoja Itsekriminointisuoja on yksi rikoksesta epäillyn ja syytetyn keskeisimmistä oikeusturvatakeista. Jotta suoja olisi tehokas, siihen on liityttävä myös kielto käyttää todisteena sellaista näyttöä, joka on saatu itsekriminointisuojaa loukkaamalla. OK 17 luvun 18 :ssä säädetään itsekriminointisuojasta. Sen mukaan itsekriminointisuojan pääsisältö on jokaisen oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen saattaisi hänet tai hänen läheisensä 62 syytteen vaaraan tai myötävaikuttaisi hänen tai häneen mainitussa suhteessa olevan henkilön syyllisyyden selvittämiseen. Lain tarkoituksena niin sanotulla läheiskriminointisuojalla on näiltä osin suojata luottamuksellisia suhteita ja ehkäistä todistajalle mahdollisesti aiheutuvia ristiriitatilanteita. Todistajan suostuessa todistamaan raskauttavista tiedoista, todistaminen tapahtuu kokonaisuudessaan normaalisti positiivisen totuusvelvollisuuden mukaisesti. Eli vaihtoehtoina on joko vaitiolo tai avoin todistaminen, ei valikoiva todistaminen joistain seikoista tai valehteluoikeus HE 46/2014 vp, s ; Rautio DL 2016, s Ks. myös Tolvanen DL 2016, s OK 17:17.1:ssa on määritelty, keitä henkilöitä läheisellä tarkoitetaan. 63 Pölönen Tapanila 2015, s

38 24 Liike- ja ammattisalaisuus Liike- ja ammattisalaisuudesta saa kieltäytyä todistamasta, jolleivat erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet vaadi todistamista. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 :n mainitussa sanamuodossa ei suoranaisesti vastata siihen, ketä pidetään liike- ja ammattisalaisuuden omistajana tai haltijana lain tarkoittamassa merkityksessä. Olennaista kuitenkin on todistajan oikeudessa ilmoittama todistamisesta kieltäytyminen ja se, että tuomioistuin voi kontrolloida tämän vaitiolon perusteet. Todistajan mahdollinen prosessin ulkopuolinen sopimus jostain seikasta todistamatta jättämisestä ei sido tuomioistuinta eikä vapauta todistajaa todistamisvelvollisuudesta tuomioistuimessa. Yleistä todistamisvelvollisuutta ei näin ollen voida rapauttaa yksityisoikeudellisilla järjestelyillä. 64 Vaikkakin vaikuttaa siltä, että todistajan vaitiolo-oikeus ja siihen liittyvä ilmaisemisoikeus olisivat ristiriitaisia siihen nähden, että liike- ja ammattisalaisuuksien oikeudeton ilmaiseminen on kriminalisoitu rikoslain 30 luvun 5 :n 1 momentissa yrityssalaisuuden rikkomisena, asiassa ei ole varsinaista ristiriitaa, koska todistaja on oikeudenkäynnissä vaitiolovelvollinen vain, jos OK 17 luvussa tai muualla laissa nimenomaisesti on säädetty, että vaitiolovelvollisuus koskee myös todistajan kuulemista. 65 Lähdesuoja Lähdesuoja on olennainen osa perustuslaissa turvattua sananvapauden käyttöä ja sananvapaus on tekniikkaneutraalia eli se ei ole sidottu mihinkään tiettyyn viestinnän muotoon ja se turvataan ilmaisemisen tai julkistamisen menetelmästä riippumatta. Lähdesuojasta säädetään OK 17 luvun 20 :ssä ja sen mukaan yleisön saataville toimitetun viestin laatija taikka julkaisija tai ohjelmatoiminnan harjoittaja 66 saa kieltäytyä todistamasta siitä, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot tai laatinut yleisön saataville toimitetun viestin. Lähdesuoja 64 Pölönen Tapanila 2015, s Viljanen DL 2012, s Säännös perustuu sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/03) 16 :n sääntelyyn.

39 25 on murrettavissa oikeudenkäynnissä vain kaikkein vakavimpien rikosten kohdalla, josta ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta ja salassapitovelvollisuuden rikkomiseen perustuvissa rangaistusvaatimuksissa (OK 17:20.2). 67 Anonyymin todistajan vaitiolo-oikeus Anonyymia todistajaa 68 kuullaan kuten muitakin todistajia näytön saamiseksi rikosasian merkityksellisistä tosiseikoista. Anonyymin todistajan pitää todistaa havaitsemistaan seikoista samalla tavalla positiivisen totuusvelvollisuuden mukaisesti ja perättömän lausuman uhan alaisena kuin muidenkin todistajien. Ainoana erona asiassa on, että hänellä on oikeus olla ilmaisematta henkilöllisyyttään. Tuomioistuimen tulee erikseen ilmoittaa hänelle tästä vaitiolo-oikeudesta OK 17:43.3:n nojalla. Anonyymin todistajan vaitiolo-oikeus sisältää nimen ja muiden vastaavien yksilöintitietojen salassapidon lisäksi myös vaikenemisoikeuden sellaisista seikoista, joista todistajan henkilöllisyyden voisi päätellä. Anonyymin todistajan henkilöllisyyttä koskeva todistamiskielto koskee OK 17:21.2:n nojalla kyseisen todistajan lisäksi myös jokaista muuta asiasta tietävää. Muihin ulottuva todistamiskielto on lähes absoluuttinen Todistajan totuusvelvollisuus Totuusvelvollisuus vakuutuksen nojalla Todistaja ja asiantuntija ovat OK 17 luvun 44 :n mukaisesti velvollisia ennen heidän kuulemistaan antamaan kunnian ja omantunnon kautta vakuutuksen siitä, että hän todistaa ja 67 Ks. tarkemmin Pölönen Tapanila 2015, s HE 46/2014 vp, s. 37: määritellään anonyymi todistaja niin, että tämä on henkilö, jonka henkilöllisyyttä ja yhteystietoja ei paljasteta. 69 HE 46/2014 vp, s. 80. Tuomioistuin voi arvioida kuitenkin todistamiskiellon lakanneen, jos tieto todistajan henkilöllisyydestä on tullut julkisuuteen tämän itsensä kautta, niin että hänen voidaan päätellä luopuneen anonymiteetistä. 70 Pölönen Tapanila 2015, s

40 26 kertoo kaiken tietämänsä asiasta. Vakuutus on sananmukaisesti seuraava: Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta. 71 Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 44 :n 2 momentissa ilmenevät mahdolliset esteet vakuutuksen antamiselle eli alle 15 vuoden ikä, henkisen toiminnan häiriintyneisyys ja rikosasiassa se, onko asianomistajalla vaatimuksia, kanssaepäiltytilanteet ja anonyymi todistelu. Asiantuntijan vakuutus koskee lähtökohtaisesti kaikkia asiantuntijoita muutoksena aiempaan lainsäädäntöön, jolloin viran, toimen tai tehtävän nojalla asiantuntijana toimivalta ei vaadittu valaa tai vakuutusta näiden virkavastuun johdosta. Vakuutuksen antamisen jälkeen oikeuden puheenjohtajan on vielä ennen kuulustelun alkua muistutettava todistajaa ja asiantuntijaa totuusvelvollisuudesta ja annetun vakuutuksen tärkeydestä OK 17 luvun 46 :n mukaisesti Asianomistajan negatiivinen totuudessa pysymisvelvollisuus Rikosasian todistajalla on edellä selostamani mukaisesti ns. positiivinen totuusvelvollisuus eli todistajan tulee kertoa mitään salaamatta kaikki asiaan vaikuttavat tiedot. Rikosasian asianomistajalla puolestaan on OK 17 luvun 26 :n mukaisesti ns. negatiivinen totuusvelvollisuus 73 eli hänen ei ole pakko todistelutarkoituksessa lausua asiasta mitään, mutta jos hän suostuu lausumaan, hänen on pysyttävä totuudessa. Asianomistajaan ei voida kohdistaa pakkokeinoja, eivätkä rikoslain 15 luvun rangaistussäännökset koske häntä Oikeudenkäymiskaaren uudistuksessa siirryttiin yksinomaan kunnian ja omantunnon kautta annettavaan vakuutukseen ja luovuttiin uskonnollisen valan antamisesta. Tämän taustalla oli perustuslakivaliokunnan korostama julkisen vallan neutraalisuuden vaatimus uskonnollisissa kysymyksissä sekä uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden korostaminen, ks. PeVM 2/2014, s 5. Lisäksi EIS 9 artiklassa korostetaan uskonnonvapautta, eikä ole hyväksyttävää, että henkilö joutuisi tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan antamalla valan. 72 Ks. tarkemmin Pölönen Tapanila 2015, s Asianomistajalla ei ole oma-aloitteista ilmaisuvelvollisuutta, eikä hänen tarvitse vastata hänelle esitettyyn kysymykseen. Mikäli hän kuitenkin haluaa kertoa tai vastata hänelle esitettyyn kysymykseen, hän ei saa valehdella vaan hänen on puhuttava totta. Tästä lähemmin Virolainen Pölönen 2004, s Frände 2014, s. 9; Rautio DL 2016, s. 708.

41 27 Asianomistaja, jolla ei ole asiassa vaatimuksia, on nykylainsäädännön mukaisesti todistaja. Kuitenkaan häneen ei sovelleta kaikkia säännöksiä todistajasta. Taustana tähän on asianomistajan uhrin asema ja sitä kautta välitön yhteys ja intressi suhteessa tutkittavana olevaan rikokseen. Asianomistaja-todistaja ei anna todistajan vakuutusta. Häneen ei myöskään sovelleta pakkokeinoja koskevaa OK 17 luvun 63 :ää. Asianomistaja-todistajaa ei voida myöskään tuomita uhkasakkoon tai painostusvankeuteen Perätön lausuma Rikoslain 15 luvun 1 :ssä säädetyllä perättömällä lausumalla tuomioistuimessa tarkoitetaan väärien tietojen antamista tai ilman laillista syytä tapahtuvaa oikeiden tietojen salaamista. Kyseisellä rikoslain pykälällä on tarkoituksena turvata aineellisen totuuden saavuttamista oikeudenkäytössä. Säännöksen perättömän lausuman tulee tapahtua tuomioistuimessa. Perättömään lausumaan tuomioistuimessa voi syyllistyä todistaja tai asiantuntija. Rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä vakuutuksen antamista. 76 Perättömään lausuman voi syyllistyä antamalla väärän tiedon asiassa tai salaamalla asian ilman laillista syytä. Lausuma on perätön, jos se ei vastaa todellisuutta. Esimerkiksi lausuma ei vastaa objektiivista todellisuutta, jos todistaja kertoo nähneensä rikoksen tapahtuneen, vaikka tosiasiassa on vain kuullut tapahtumasta. Lisäksi lausuma on perätön, jos se vain joltakin osin poikkeaa todellisuudesta. Perättömän lausuman tunnusmerkistön täyttää liioittelu tai jonkin valheellisen seikan lisääminen muuten totuudenmukaiseen kertomukseen. Ilman laillista syytä tapahtunut tiedon salaaminen on rangaistavaa. Perättömän lausuman tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää tahallisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö on tietoisesti, vastoin totuusvelvollisuuttaan salannut jotain. Oikeudenkäynnissä puheenjohtajan 75 Ks tästä Rautio DL 2016, s Majanen 2013, s

42 28 on nimenomaisesti muistutettava kuultavia heidän totuudessa pysymisvelvollisuudestaan samoin kuin heidän mahdollisesta kieltäytymisoikeudesta tai -velvollisuudesta (OK 17:43.1). 77 Annetulla väärällä tiedolla tai salaamisella ei tarvitse olla vaikutusta asiassa tehtävän ratkaisun lopputulokseen. Ollakseen rangaistava, perättömän lausuman tulee olla ainakin abstraktisesti vaikuttava eli kuulua niihin seikkoihin, joilla saattaa olla vaikutusta asian ratkaisuun. Sitä vastoin annetulla väärällä tiedolla tai salatulla tiedolla ei tarvitse olla konkreettista vaikutusta asiassa. Kuitenkin, jos väärällä tiedolla tai salatulla seikalla ei ole asian ratkaisun kannalta edes abstraktista vaikutusta, ei kyseessä voi olla rangaistava perätön lausuma. Annetun väärän tiedon merkitys asian kannalta on usein helppo suoraan havaita, mutta joskus se selvittämiseksi on kysyttävä, olisiko oikean tiedon antamisella ollut vaikutusta asiaan. Jos vastaus tähän on myöntävä, on annettu väärä tieto tai salattu seikka ollut rangaistussäännöksissä edellytettävällä tavalla merkityksellinen ja asiaan kuuluva. 78 Rikoslain 15 luvun 13 :ssä säädetään rajoitussäännöksistä, jolloin perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä ei sovelleta. Pykälän ensimmäisen kohdan mukaan soveltamisen estää se, jos lausuman antaja ennen kuulemisen päättymistä oikaisee lausumaansa tai ilmaisee salaamansa seikan. Kyseisessä tapauksessa perättömästä lausumasta ei rangaista, jos lausuman oikaisu tapahtuu samassa kuulemistilaisuudessa, jossa perättömiä tietoja on annettu tai tietoja salattu. 79 Merkitystä ei ole annettu sille, tapahtuuko 1 kohdan lausuman oikaiseminen oma-aloitteisesti tai edes vapaaehtoisesti vai ei. 80 Kohdan 2 mukaisesti soveltamisen estää se, jos totuudessa pysyminen on ollut mahdotonta ilman vaaraa joutua vastuuseen omasta rikoksesta tai siihen rinnastettavasta lainvastaisesta teosta. Tämä johtaa siitä, että kukaan ei 77 Ks. tästä Majanen 2013, s ; Frände ym. 2014, s Frände ym. 2014, s HE 46/2014 vp, s Frände ym. 2014, s. 16.

43 29 ole velvollinen myötävaikuttamaan oman oikeudellisen vastuunsa toteuttamiseen. Kuultavalla on täten oikeus jättää ilmaisematta seikka, jonka ilmitulo aiheuttaisi hänelle itselleen vaaran joutua syytteeseen tai vastuuseen muusta lainvastaisesta teosta. 81 Perättömästä lausumasta tuomioistuimessa on RL 15 luvun 1 :n mukaisesti tuomittava vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Lisäksi kyseisen lain 3 :ssä säädetään teon kvalifioidusta muodosta eli törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa. Tästä rikoksesta on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Säännöksessä mainitaan kolme kvalifiointiperustetta, joista jonkin on oltava käsillä, jotta voidaan tuomita törkeästä tekomuodosta. Perusteena voivat olla vakavan vaaran aiheuttaminen sille, että tuomioistuin tekee virheellisen ratkaisun asiassa tai erityisen merkityksellistä seikkaan koskevan tiedon kertominen totuudenvastaisesti tai salaaminen tai kolmanneksi se, että teko on erityisen suunnitelmallinen. Lisäksi kvalifioidulta teolta edellytetään, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. 82 Tuottamuksellisesta perättömästä lausumasta voidaan tuomita tapauksessa, jossa RL 15 luvun 4 :n mukaisesti todistaja tai asiantuntija antaa väärän tiedon tai salaa tiedon huolimattomuudesta, ja tällöin hänet tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Norjassa straffeloven :n, 166 :n ja 167 :n mukaisesti perättömästä lausumasta tuomioistuimessa voidaan tuomita kaikki muut paitsi syytetty. Jos kuultava on antanut perättömän lausuman vakuutuksen nojalla, rangaistusasteikko on ankarampi. Mikäli perätön lausuma on seurausta siitä, ettei kuultava ole voinut kertoa totuutta saattamatta itseään tai läheistään syytteen vaaraan, teosta ei rangaista paitsi, jos se on annettu vakuutuksen nojalla, jolloin teko on rangaistava, mutta lievemmällä asteikolla Majanen. 2013, s Frände ym. 2014, s Lov on straff (2005:28). 84 Oikeusministeriö 2012, s. 75.

44 30 Perättömästä lausumasta tuomioistuimessa on tilastokeskuksen mukaan tuomittu käräjäoikeuksissa rangaistukseen vuosien aikana keskimäärin 28 henkilöä vuodessa. Vuonna 2008 rangaistukseen tuomittuja oli 35 kappaletta ja vuonna kappaletta. Tämän tilaston valossa näyttäisi, että perättömän lausuman antaminen tai siitä tuomitseminen tuomioistuimessa on vähenemään päin. Tuottamuksellisesta perättömästä lausumasta on kyseisenä ajanjaksona tuomittu 1 henkilö vuodessa. Poliisin tietoon tulleissa rikoksissa perätön lausuma tuomioistuimessa on ollut rikosnimikkeenä vastaavaan aikaan asiassa vuosittain. 85 Tilastojen valossa näyttäisi, että syyttämis- tai tuomitsemiskynnys asioissa olisi varsin korkea, koska poliisille esille tulleiden rikosten määrästä vuosittain tuomittujen määrä on niinkin vähäinen kuin noin 17 prosenttia. Seuraamukseksi perättömästä lausumasta tuomioistuimessa tuomittiin Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 suurimmassa osassa eli 14 tapauksessa ehdollista vankeutta. Yhdessä tapauksessa seuraamus oli yhdyskuntapalvelua ja kahdessa ehdoton vankeusrangaistus Tilastokeskuksen tutkimuksen 2013 liitetaulukot 1 ja 8, s. 426 ja Tilastokeskuksen tutkimuksen 2013 liitetaulukko 9, s. 448.

45 31 3 TODISTAJAN SUOJAAMINEN RIKOSPROSESSISSA 3.1 Yhteystietojen salaaminen ja turvakielto Rikosasia tulee käräjäoikeuteen vireille asian haastehakemuksen saavuttua syyttäjältä. Haastehakemus siirtyy sähköisesti syyttäjän tietojärjestelmästä käräjäoikeuden tietojärjestelmään. Muut asiaan liittyvät asiakirjat kuten esitutkintapöytäkirja toimitetaan paperiversiona. Todistajansuojelullisena toimenpiteenä heti asiakirjojen saapumisen jälkeen tulee huomioitavaksi todistajan yhteystietojen julkisuus, koska asianosaisjulkisuus 87 koskee asian siirryttyä tuomioistuimeen kaikkea todisteluun liittyvää materiaalia. 88 Viime vuosina on esitutkintapöytäkirjoista jätetty pois asiassa kuultujen henkilöiden yhteystiedot ja nämä on esitutkinnassa kirjattu erilliselle yhteystietolehdelle, joka toimitetaan syyttäjälle ja tämä edelleen lähettää sen käräjäoikeudelle. 89 Yleisestä asianosaisjulkisuusperiaatteesta poikkeuksena on laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (JulkL, 621/1999) todistajansuojelua koskevat säännökset. Laissa oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (YTJulkL, 370/2007) on 9 :n 1 momentin 5 kohdassa säädetty oikeudenkäyntiasiakirja salassa pidettäväksi siltä osin, kun se sisältää JulkL 11 :n 2 momentin 7 kohdassa ja 24 :n 1 momentin 31 tai 31 b kohdassa tarkoitettuja tietoja. Säännöksen salassapitointressi liittyy käytännössä asianomistajien ja todistajien suojaamiseen. JulkL 11 :n 2 momentin 7 kohdan mukaan salassa pidettäviä tietoja ovat muun muassa todistajan ja asianomistajan osoite-, puhelin-, ja muut vastaavat yhteystiedot, jos tiedon antaminen vaarantaisi mainittujen henkilöiden turvallisuutta, etuja tai oikeuksia. JulkL 24 :n 1 momentin 31 ja 31 b kohdat täydentävää salassapitovelvollisuutta siten, että salassa pidettäviä ovat myös tiedot salaisesta puhelinnumerosta, tieto matkaviestimen sijaintipaikasta samoin kuin kotikunnasta, vakinaisesta tai tilapäisestä asuinpaikasta, puhelinnumerosta ja muista yhteystiedoista, jos henkilö on pyytänyt tietojen salassapitoa ja hänellä on perusteltu syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai 87 Helminen ym. 2014, s. 638, jossa selitetään, että yleisöjulkisuudella tarkoitetaan kenen tahansa oikeutta saada tiedot asiakirjan sisällöstä. Asianosaisjulkisuudella tarkoitetaan asianosaisen oikeutta saada tietoja häntä itseään koskevista tai hänen asiaansa vaikuttavien asiakirjojen sisällöstä. 88 Tapanila 2004, s Helminen ym. 2014, s

46 32 turvallisuuden tulevan uhatuksi. JulkL 24 :n 1 momentti 31 b kohta koskee anonyymiä todistelua, jota käsitellään myöhemmin tässä tutkielmassa. Mainitut tunnistetiedot ovat salassa pidettäviä myös suhteessa muihin asianosaisiin ja heidän avustajiinsa. 90 Edellytyksenä todistajan suojelemiselle on yhteystietojen salaaminen sellaisessa tilanteessa, jossa esitutkintavaiheessa kuulusteltu on ilmoittanut pelkäävänsä jotakin asiaa osallista. Kyseisessä tilanteessa käräjäoikeuden tulee selvittää ennen oikeudenkäyntiaineiston julkiseksi tuloa, onko todistaja, asianomistaja tai muu oikeudenkäynnin osallinen pyytänyt yhteystietojensa salaamista, ja onko tällaiselle pyynnölle laissa tarkoitettua perustetta. Käräjäoikeus voi vielä pääkäsittelyssä informoida asianosaisia JulkL 11 :n 2 momentin 7 kohdan sisällöstä, mikäli esitutkintavaiheessa ei ole salassapitopyyntöä esitetty. Riittävä peruste yhteystietojen salaamiseksi on pyynnön esittäjän konkreettiset syyt pelätä syytetyn tai muun asiaan osallisen taholta uhkailua tai väkivallan käyttöä. Konkreettista uhkaa ei ole syytä edellyttää, vaan riittävää on, että uhkaaminen on uskottavaa todistajan tai asianosaisen kertomana. Yhteystietojen salaaminen ei rajoita olennaisella tavalla asianosaisten mahdollisuutta ajaa asiaansa, koska todistavien henkilöiden nimet on joka tapauksessa oikeus saada tietää Väestötietojärjestelmään voidaan hakemuksesta tallettaa turvakielto, jos henkilöllä on perusteltu ja ilmeinen syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi. Kun turvakielto tallennetaan väestötietojärjestelmään, tämän henkilön, hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan puolison tai lapsen kotikunta, asuinpaikka, osoite ja muu yhteystieto voidaan luovuttaa vain sellaiselle viranomaiselle, jonka oikeus näiden tietojen käsittelyyn perustuu lain tai sen nojalla säädetyn tai määrätyn tämän henkilön oikeutta tai velvollisuutta koskevan tehtävän, toimenpiteen tai toimeksiannon hoitamiseen. Turvakiellosta säädetään laissa väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista (661/2009). Hallituksen esityksen perusteluissa on mainittu, että turvakielto olisi 90 Tapanila 2009, s Tästä poikkeuksena anonyymi todistelu, jossa myös todistajan nimi on salassa pidettävä tieto. 92 Tapanila 2009, s

47 33 mahdollista myöntää esimerkiksi juuri todistajan suojelutilanteissa. Turvakiellon asettamisen edellytysten tulee olla objektiivisia ja niiden tulisi olla ilmeisesti käsillä eli turvakiellon myöntäminen on lähtökohtaisesti poikkeuksellinen turvaamistoimi, eikä sitä myönnetä pelkästään henkilön subjektiivisten tuntemusten perusteella. Tällä perusteella turvakieltoa koskevan hakemuksen tulee olla perusteltu ja siitä pitää selkeästi ilmetä uhka ja sen todennäköisyys Käytännön järjestelyt rikosasian pääkäsittelyssä Todistajan saapuminen oikeuspaikalle Oikeuteen kutsun saanut todistaja, joka tuntee pelkoa tulevan todistamistilanteen johdosta ottaa usein etukäteen yhteyttä käräjäoikeuden kansliaan kutsussa ilmoitettuihin yhteystietoihin. Mikäli oikeudenkäyntiin kuultavaksi tulevalla henkilöllä on oikeudenkäyntiavustaja, yhteydenotto tapahtuu yleensä avustajan toimesta. Joissakin tapauksissa myös syyttäjä voi ottaa asian esille käräjäoikeudessa asiaa käsittelevien käräjätuomarin tai -sihteerin kanssa. Useimmiten todistajan yhteydenottoon vastaa asiaa hoitava käräjäsihteeri. Puhelimitse tai sähköpostitse käydään neuvottelu mahdollisista ratkaisuista tulevan kuulemisen järjestämiseksi siten, että todistaja kokisi oikeudenkäynnissä olevansa mahdollisimman turvattu ja että hän pystyisi siten antamaan kertomuksensa asiassa yksityiskohtaisesti ja luotettavasti. Tuomioistuimissa suoritetaan nykyään turvatarkastuksia 94 eli asianosaiset ja yleisö saapuvat istuntopaikalle kulkemalla turvatarkastuksen läpi. Tällä menettelyllä parannetaan osaltaan tuomioistuimissa asioivien kuin myös siellä työskentelevien turvallisuutta. 95 Laki antaa oi- 93 HE 89/2008 vp, s Laki turvatarkastuksista tuomioistuimissa (1121/99) tuli voimaan Jokela 2015, s. 254.

48 34 keutuksen tutkia tuomioistuimeen tulevat henkilöt siltä varalta, että heillä on mukanaan esineitä tai aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle ja järjestykselle. 96 Pääsääntöisesti todistajat odottavat tuomioistuimessa vuoroaan asianosaisten kanssa samassa odotustilassa. Kuitenkin pelkäävän todistajan kanssa voidaan sopia, että hän saa odottaa todistamisvuoroaan erillisessä tilassa. 97 Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa viraston vartiointiohjeen mukaisesti todistajan tulosta ilmoitetaan etukäteen turvatarkastuksestakin vastaaville vartijoille, jotka ohjaavat pelkäävän todistajan odottamaan oikeustalon asiakaspalveluhuoneeseen. 98 Vaihtoehtoisesti käräjäsihteeri voi sopia todistajan kanssa tämän tulemisesta odottamaan istuntosalin takana olevaan sovitteluhuoneeseen. Kummankin menettelyn tarkoituksena on, että todistaja ei joudu kohtaamaan asian vastaajaa ennen oikeussalissa tapahtuvaa kertomuksen antamista. Lisäksi todistajan kuulemisen jälkeen todistajan poistuminen oikeussalista voidaan hoitaa niin, että hän pääsee poistumaan oikeuspaikalta joko ennen vastaajan poistumista tai hän voi jäädä odottamaan vastaajan poistumisen jälkeen. Normaalitilanteessa todistaja poistuu heti kertomuksensa antamisen jälkeen, joten tämä on helposti järjestettävissä, mutta mikäli kysymyksessä on ns. asianomistaja-todistaja, joka haluaa ja voi olla käsittelyssä sen loppuun asti, voidaan poistuminen järjestää edellä mainitulla tavalla Todistajan läsnäolo istuntosalissa Juttujen käsittelyjärjestys käy ilmi istuntosalin oven viereisessä seinässä olevasta juttulistasta. Juttujen käsittelyajat saattavat venyä, koska niitä on vaikea arvioida, ja siksi todistaja saattaa joutua odottamaan vuoroaan. Pääkäsittelyn alussa todistajat kutsutaan yleensä istuntosaliin, jotta nähdään heidän saapuneen paikalle ja käsittely asiassa voidaan aloittaa. Kun on todistajan kuulemisen vuoro, hänet kutsutaan nimeltä oikeussaliin ja hän on siellä läsnä vain sen ajan, jonka hänen todistamisensa kestää. 99 Kuitenkin ns. asianomistaja-todistaja eli 96 Niemi-Kiesilänen 2004, s Oikeusministeriö 2006, s Kanta-Hämeen käräjäoikeus 2016, kohta Pelkäävät todistajat. 99 Oikeusministeriö 2017, Todistajana oikeudenkäynnissä s. 1; Oikeusministeriö 2006, s. 18.

49 35 asianomistaja, joka ei ole esittänyt asiassa vaatimuksia voi olla salissa läsnä myös kertomuksensa antamisen jälkeen. Lisäksi tuomioistuin voi sallia, että hän saa olla läsnä myös jo ennen kertomuksen antamista. 100 Todistaja kutsutaan saliin, kun asian käsittelyssä ollaan edetty siihen tilanteeseen, että on hänen kuulemisensa vuoro. Pelkäävän todistajan kohdalla on mahdollista hänen saapuminen istuntosaliin joko salin takaovesta siten, ettei hän joudu kohtaamaan tai näkemään vastaajaa tai sitten etuovesta saliin saapuminen siten, että vastaaja on salissa sijoittuneena näköesteen tai sermin takana. Todistajan kuulemisen aluksi puheenjohtaja varmistuu OK 17 luvun 43 :n mukaisesti todistajan henkilöllisyydestä, tiedustelee mahdolliset esteet vakuutuksen antamiselle ja sen, onko kuultavalla henkilöllä velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta. 101 Todistajansuojelullisista syistä todistajalta ei enää tiedustella hänen ikäänsä, toimeaan tai asuinpaikkaa, mutta puheenjohtaja voi tarvittaessa pyytää kuultavaa esittämään henkilöllisyystodistuksen. 102 Tämän selvityksen jälkeen puheenjohtaja lyhyesti kertoo todistajalle, miten hänen kuuleminen salissa tapahtuu ja todistaja antaa todistajan vakuutuksen, mikäli tälle ei ole estettä Kuuleminen näkösuojan takaa tai syytetyn läsnä olematta Todistelutarkoituksessa kuultavaa asianosaista sekä todistajaa ja asiantuntijaa voidaan OK 17 luku 51 :n mukaisesti kuulla pääkäsittelyssä näkösuojan takaa taikka joidenkin henkilöiden läsnä olematta, 103 jos tuomioistuin harkitsee tämän soveliaaksi ja menettely on tarpeen. Todistajan kuuleminen näkösuojan tai sermin takaa on lievempi menettelytapa kuin asianosaisen poistaminen kokonaan istuntosalista kuulustelun ajaksi, ja tämän johdosta ensisijainen keino, mikäli se katsotaan riittäväksi pelkäävän todistajan suojaamiseksi. 104 Keino turvata todistajan turvallisuutta ja samalla varmistaa, että tältä saadaan mahdollisimman kat- 100 Rautio DL 2016, s Pölönen Tapanila 2015, s HE 46/2014 vp, s Tämä oli mahdollista jo aiemman lainsäädännön mukaisesti. Ks. HE 190/2002 vp, s Jokela 2015, s. 252.

50 36 tava ja luotettava kertomus, on mahdollistaa henkilön kuulustelu ilman tälle uhan aiheuttavan henkilön eli tyypillisesti rikosasian syytetyn, läsnäoloa. Kyseisessä lainkohdassa sermin takaa tai ex-parte -kuulemisen 105 tarpeellisuutta arvioidaan neljällä kohdalla: 1) kuultavan taikka tällaiseen henkilöön 17 :n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta uhalta; 2) jos kuultava muuten jättäisi ilmaisematta, mitä asiasta tietää; 3) jos henkilö häiritsee tai koettaa eksyttää kuultavaa tämän puhuessa; tai 4) jos rikosasiassa kuultava on muusta kuin 1 kohdassa tarkoitetusta syystä erityisen suojelun tarpeessa ottaen huomioon etenkin hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ja rikoksen laatu. Kaikkia lainkohdassa mainittuja tilanteita koskee tuomioistuimen kokonaisarviointi ja suojan tarpeelle on oltava kaikissa tapauksissa riittävän konkreettiset syyt, eikä pelkästään kuultavan mukavuussyyt ole riittäviä 106 tai varsinkaan pelkkä vastenmielisyys todistajana toimimista kohtaan. 107 Menettelyn soveliaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon mm. millainen uhka on kysymyksessä, kuinka keskeinen kyseessä oleva todistaja on, ja kuinka voidaan kompensoida salista poistettavan asianosaisen oikeuksien rajoittamista. Ne tilanteet, joissa oikeudenkäynnissä kuultava jättäisi tietonsa muuten ilmaisematta, ovat tyypillisesti sellaisia, joissa kuultava on riippuvuussuhteessa asianosaiseen, jonka läsnäolo voi tämän johdosta vaikuttaa kuultavan antamaan kertomukseen. Tämä voi tulla kysymykseen esimerkiksi nuoren tai lapsen kohdalla. 108 Todistajan kuulemisen ajaksi istuntosalista poistettavan asianosaisen oikeudenkäyntiavustaja voi jäädä istuntosaliin ja toimia normaalisti päämiehensä edustajana kuulustelussa. Näin 105 Ex parte on latinankielinen ilmaisu, joka tarkoittaa ilman asianosaisen läsnäoloa. 106 Ks. Al-Khawaja and Tahery v. The United Kingdom (2011), s ja , jossa eritellään kriteereitä uhan konkreettisuudesta. 107 Tapanila 2004, s Pölönen Tapanila 2015, s

51 37 ollen avustaja voi läsnä ollessaan esittää todistajalle kysymyksiä syytetyn puolesta. Kuitenkin myös istuntosalista poissa olevalle asianosaiselle tulee itselleen varata tilaisuus kysymyksien esittämiseen. Kyseinen OK 17 luvun 51 :n 2 kohdassa säännelty mahdollisuus voidaan järjestää vaihtoehtoisin tavoin. Istuntosalista poissaolevalle voidaan teknisen apuvälinein esimerkiksi videolaitteen yhteydellä järjestää kuuntelu- ja katselumahdollisuus oikeussaliin. Tänä päivänä tuomioistuimet on varusteltu niin, että tämä olisi mahdollista. Toinen vaihtoehto on, että poissaolleelle asianosaiselle selostetaan kuulustelun jälkeen kertomuksen sisältö tai annetaan hänen kuunnella tai katsella kuulustelusta tehty tallenne hänen niin halutessa. Lisäkysymykset esitetään tässäkin tapauksessa avustajan toimesta asianosaisen olematta läsnä salissa. 109 Vaikea tilanne tuomioistuimen järjestyksenpitovastuun kannalta syntyy, jos vastaaja joudutaan kohdan 3 perusteella aiheuttamansa häiriön johdosta poistamaan salista. Mikäli varoitukset tai lievemmät kurinpitokeinot eivät auta tilanteessa, syytetyn poistaminen salista on mahdollista, mikäli hänellä on oikeudenkäyntiavustaja. Ilman avustajaa olleen syytetyn kohdalla voidaan vaihtoehtoisesti passittaa häiriötä aiheuttanut syytetty poliisivankilaan enintään 24 tunniksi ja yrittää pääkäsittelyä uudelleen seuraavana päivänä. Mahdollista olisi myöskin menettely, jossa yksin esiintyvä syytetty poistettaisiin salista ja pääkäsittelyä jatkettaisiin esimerkiksi tietyn kuultavan kertomuksen ajan ilman syytettyä siten, että puheenjohtaja huolehtisi syytetyn puolesta tarvittavasta kuultavien kuulustelemisesta. 110 Vaihtoehtona tai edellä mainittua ex parte -kuulemista täydentävänä elementtinä tuomioistuin voi päättää kuultavan kuulemisesta yleisön läsnä olematta. Tästä mahdollisuudesta säädetään laissa oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 15 :ssä. 111 Lisäksi yleisön läsnäoloa voidaan rajoittaa YTJulk 20 :n 1 momentin perusteella, jos se on tarpeen todistajan, muun kuultavan, taikka hänen läheisensä suojaamiseksi henkeen tai terveyteen 109 Tapanila 2004, s ; Pölönen Tapanila 2015, s Pölönen Tapanila 2015, s Pölönen Tapanila 2015, s. 162.

52 38 kohdistuvalta uhalta. Kyseiset suojelusäännökset voisivat tulla käytettäväksi silloin, kun todistaja tuntee tulevansa uhatuksi jonkun asian käsittelyyn ulkopuolisen toimesta ja tämä henkilö pyrkisi yleisöksi istuntosaliin. Käytännössä ongelmaksi on noussut käräjäoikeuksien sekä hovioikeuksien salien varustelu ja käytännöllisyys. Todistajan kuuleminen pienen sermin takaa ei poista pelkäämistilannetta varsinkaan, kun pahimmassa tilanteessa pelkäävä todistaja on joutunut odottamaan vuoroaan samassa pienessä odotustilassa vastaajan kanssa. Laissa säädettyjen keinojen toteuttamisessa olisikin toivomisen varaa. Sermin asettaminen harvoin käytännössä takaa sen, ettei pelkäävä kuultava joudu koko käsittelyn aikana kohtaamaan vastaajaa. Näkösuojan toteuttaminen ja pelkäävän todistajan/asianomistajan suojeleminen edellyttääkin käytännössä käräjäsihteeriltä ja puheenjohtajana toimivalta käräjätuomarilta järjestelyjä ja tilannetajua koko istuntopäivän aikana. Erilliset pelkäävän todistajan kopit olisivat todistajan suojelemiseksi sermiä huomattavasti toimivampi ratkaisu Kuuleminen videoneuvottelulla tai muulla etäkuulemisella Todistaja tai myös todistelutarkoituksessa kuultava asianosainen ja asiantuntija voidaan myös OK 17 luku 52 :n nojalla kuulla pääkäsittelyssä hänen henkilökohtaisesti läsnä olematta käyttäen videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa, jossa istuntoon osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään, jos tuomioistuin harkitsee tämän soveliaaksi ja joku lainkohdassa mainituista kuudesta edellytyksestä etäkuulemiselle täyttyvät. Koska videoneuvottelukin on asianosaisen kannalta lievempi menettely kuin kokonaan istuntosalista poistaminen, on tätä menettelyä käytettävä ensisijaisesti silloin, kun edellytykset siihen ovat olemassa. 112 OK 17 luvun 52 :n 1 3 -kohdat koskevat lähinnä tilanteita, joissa kuultavaksi tulevalla on pitkän matkan, huomattavien kustannusten tai sairauden tai muun syyn vuoksi vaikea saapua istuntopaikalle. Pykälän 4 6 -kohdat ovat merkittäviä juuri todistajansuojelun kannalta. Kohdassa 4 mahdollistetaan etäkuuleminen menettelyn ollessa 112 Jokela 2015, s. 252.

53 39 tarpeen kuultavan tai tällaisen henkilön läheisen suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta uhalta ja kohdassa 6, mikäli kuultava on muusta kuin 4 kohdassa mainitusta syystä erityisen suojelun tarpeessa ottaen huomioon hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ja rikoksen laatu. Kohdassa 5 mahdollistetaan alle 15-vuotiaan tai henkiseltä toiminnaltaan häiriintyneen etäkuuleminen. Viimeksi mainitussa tilanteessa kuulemisen edellytyksenä on jo se, ettei siitä todennäköisesti aiheudu asianomaiselle henkilölle sellaista kärsimystä tai muuta haittaa, joka voisi vahingoittaa hänen kehitystään. Mikäli kyseisessä tapauksessa kuuleminen päätetään toimittaa, se on tehtävä kuultavalle mahdollisimman helpoksi ja häiriöttömäksi. 113 Puhelinkuulemisen käyttäminen on mahdollista OK 17 luvun 52 :n 1 momentin kohdissa eli kuultavan sairauden tai muun saapumisen estävän syyn vuoksi, prosessiekonomisin perustein ja silloin, kun kertomuksen uskottavuutta voidaan luotettavasti arvioida ilman kuultavana olevan henkilön henkilökohtaista läsnäoloa pääkäsittelyssä. Puhelinkuuleminen soveltuu hyvin ns. massajuttuihin, joissa syyte on kiistetty, mutta samansuuntaisilla tai samasta teemasta kuullaan useampaa kuultavaa tai otetaan vastaan useampi todiste. Lisäksi on mahdollista kuulla puhelimitse esimerkiksi asianomistajaa rajatusta teemasta kuten vahingonkorvausvaatimuksen perusteesta tai määrästä. Korkeimman oikeuden ratkaisun 2013:68 mukaisesti puhelinkuulustelu ei sovellu sellaisen kuultavan kuulemiseen, jonka kertomuksen uskottavuuden arvioinnista tulee mahdollisesti kiistaa, ja salissa tai videoyhteydellä kuuleminen antaakin olennaisesti paremmat edellytykset uskottavuusarviointiin kuin puhelinkuuleminen. Puhelimitse kuuleminen ei muutoinkaan ole mahdollista kohtien 4 6 osalta eli juuri esimerkiksi todistajan suojaamiseksi, ja puhelimen käyttäminen edellyttää tuomioistuimen harkintaa sen menettelyn sopivuudesta. 114 Käytännössä videokuulemisia käräjäoikeuksissa esimerkiksi saman rakennuksen toisesta salista hyödynnetään todella harvoin. Lisäksi niin sanottuja pelkäävien todistajien huoneita ja 113 Jokela 2015, s Pölönen Tapanila 2015, s ; Jokela 2015, s

54 40 lasiseinämahdollisuuksia on oikeustaloissa käytettävissä todella vähän. Vain hyvin harvoin tulee toteutetuksi mahdollisuus, jossa pelkäävien todistajien tai asianomistajien kuuleminen hoidetaan siten, että heidät sijoitetaan toiseen saliin, josta on käsittelyn ajan videoyhteys pääkäsittelysaliin Videotallenteen käyttö todisteena OK 17 luvun 24 :n 3 momentti tarjoaa suojaa eräille haavoittuville henkilöryhmille tuomioistuimessa tapahtuvalta kuulustelulta. Kyseisen lainkohdan mukaisesti voidaan henkilötodistelun välittömyydestä poiketa tuomioistuimessa 1) alle 15-vuotiaan tai henkiseltä toiminnaltaan häiriintyneen henkilön, 2) vuotiaan erityisen suojelun tarpeessa olevan asianomistajan, 3) vuotiaan seksuaalirikoksen uhrin ja 4) täysi-ikäisen seksuaalirikoksen uhrin kohdalla. Kaikissa näissä tilanteissa epäillylle on varattava esitutkinnassa asianmukainen mahdollisuus kysymysten esittämiseen. 115 Kuva- ja äänitallenteiden käyttämisellä todistelussa alle 15-vuotiaiden tai henkisesti häiriintyneiden osalta on pyritty suojaamaan kyseisiä henkilöitä oikeudenkäynnissä sekä myös todistelun luotettavuuden edistämiseen, koska lapsen ensiksi antama kertomus on monesti myös se luotettavin. Lapsen etu on otettava rikosprosessin menettelytavoissa huomioon, ja esitutkinta ja oikeudenkäynti on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu lapselle vahinkoa momentin 2 kohdan tarkoituksena on ollut täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU 117 rikoksen uhreiksi joutuneiden henkilöiden oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset. Kyseistä suojelun tarvetta voi olla henkilöllä, johon kohdistuneen rikoksen motiivina on ollut asianomistajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin 115 Pölönen Tapanila 2015, s Hirvelä 1997, s Direktiivi 2012/29/EU ( uhridirektiivi ) säätää rikoksen uhrien oikeuksista koskien heille annettavaa tietoa, tukea ja suojelua sekä heidän osallistumisestaan rikosoikeudellisiin menettelyihin. Suomessa tämän direktiivin täytäntöönpano on tuonut mukanaan muutoksia lainsäädäntöön, joista pääosa astui voimaan

55 41 tai etniseen alkuperään perustunut syrjintä tai ennakkoluulo tai jolla on riippuvuussuhde rikoksentekijään. Lisäksi asianomistajan terveydentila tai vammaisuus voivat aiheuttaa tarpeen erityiselle suojelulle. 118 Merkitystä on myös mahdollisilla kostotoimilla, aiheutuneella vahingolla, rikostyypillä ja sen vakavuudella ja myös nuoren subjektiivisesti kokemalla pelko- tai ahdistustilalla. Erityisen suojelun tarpeen arviointi voi olla käytännössä haastavaa. Perusteltua videotallenteen käyttäminen voi olla ainakin silloin, kun rikos konkretisoi syytetyn asianomistajalle aiheuttavaa uhkaa tai kun esitettävästä näytöstä voidaan päätellä asianomistajalle aiheutuneen teon johdosta sellaista psyykkistä oireilua, joka antaa syyn olettaa tuomioistuimessa kuulemisen olevan haitallista hänen toipumiselleen. Videotallenteen käyttämiselle pitää joka tapauksessa olla asianmukainen peruste. 119 Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 :n 3 momentin 3 kohta täydentää 2 kohdan alaikäisen asianomistajan suojaa nimenomaan seksuaalirikoksissa. Henkilön omalla tahdolla on asianomistajan mainitun ikäryhmän erityispiirteiden johdosta ratkaiseva merkitys tallennetun kertomuksen sallimisessa ja siten tuomioistuinkuulustelun välttämisessä. Todistelun välittömyysperiaatteesta joustaminen on selvä velvollisuus alaikäisen henkilön näin halutessa. 120 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut ratkaisussaan Aigner v. Itävalta 121, että seksuaalirikoksia koskeviin oikeudenkäynteihin liittyy erityisiä piirteitä, jotka korostuvat, kun asianomistaja on alaikäinen. Kyseisenlainen oikeudenkäynti on koettelemus asianomistajalle etenkin silloin, kun hän ei halua olla silmäkkäin vastaajan kanssa. Näin ollen huomiota on kiinnitettävä asianomistajan suojelemiseen ja hänen yksityisyytensä kunnioittamiseen HE 46/2014 vp, s. 84; Jokela 2015, s HE 46/2014 vp, s 28 ja 84; Pölönen Tapanila 2015, s Pölönen Tapanila 2015, s Aigner v. Austria (2012). 122 Jokela 2015, s Jokela mainitsee myös, että esitutkintatallenteiden käytön rajoitukset ovat uudessakin laissa varsin tiukat. Näillä edellytyksillä tulisi sallia esitutkinnassa tehtyjen videotallenteiden käyttö muissakin kuin seksuaalirikoksissa, koska asianomistajan tai todistajan terveyden vaarantaminen tai muun merkittä-

56 42 Seksuaalirikosten aikuisten asianomistajien osalta on OK 17 luvun 24 :n 3 momentin 4 kohdan mukaisesti mahdollisuus poiketa todistelun suullisuus- ja välittömyysperiaatteesta merkittävästi korkeamman kynnyksen takana. Kuulematta jättämiselle tulee olla painava syy, esimerkiksi se, että kuulemisen arvioidaan aiheuttavan vaaraa asianomistajan terveydelle tai muuta merkittävää haittaa, kuten vakavia pelkotiloja tai keskittymisvaikeuksia, jotka haittaavat normaalia elämistä. Menettelyyn turvautuminen edellyttää asianomistajan omaa tahtoa ja asianomistajan on hankittava selvitys oikeudenkäynnissä kuulemisen terveydentilaa vaarantavasta vaikutuksesta jo esitutkinnassa, jotta kuuleminen videotallenteelle voidaan toteuttaa ja epäillylle varataan tilaisuus esittää asianomistajalle kysymyksiä. Tällöin syytteen nostamisen jälkeen tuomioistuin harkitsee edellytykset videotallenteen käyttämiselle asianomistajasta esitetyn lääketieteellisen ja muun selvityksen perusteella. Mikäli selvitys ei osoita riittävästi haitallisia seuraamuksia kuulemisesta, asianomistajaa kuullaan pääkäsittelyssä tai sen ulkopuolella, eikä videotallennetta hyödynnetä todisteena. 123 Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 :n 3 momentin tarkoitus on parantaa erityisen suojelun tarpeessa olevien rikosuhrien ja todistajien suojaa sekä helpottaa todistelua. Lainkohdan tallennetulla lausumalla tarkoitetaan sekä poliisin että lääkärin tai muun sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijan suorittamaa kuulustelua. Esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsen epäillään joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, todisteena käytettävä videotallenne voi olla psykologin, psykiatrin tai muun asiantuntijan ja lapsen välinen keskustelu. Syytetyn ja mahdollisesti muiden asianosaisten on saatava tilaisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä ja tämä hoidetaan asianmukaisesti kuulustelijan välityksellä. Mikäli tuomioistuin harkitsee vän haitan aiheuttaminen oikeudenkäynnillä ei ole hyväksyttävää. Näitä haittoja voidaan tosin joissakin tapauksissa vähentää kuulemalla asianomaista näkösuojan takaa, käyttämällä videoneuvottelua tai ottamalla todistelu vastaan pääkäsittelyn ulkopuolella. 123 Pölönen Tapanila 2015, s

57 43 vielä kuulla henkilöä itseänsä pääkäsittelyssä, voidaan videotallennetta käyttää lisänäyttönä tai vertailuaineistona. 124 Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2006:107 katsonut, että vaikka syytetylle ei esitutkinnan aikana oltu toimitettu lapsen kuulustelusta tehtyä videotallennetta tai varattu tilaisuutta tehdä lapselle kysymyksiä, tätä tallennetta voitiin käyttää todisteena asiassa. KKO on perustellut ratkaisuaan aiemmin voimassa olleen OK 17 luvun 11 :n 3 momentilla, koska lasta ei voitu enää kuulla oikeudenkäynnissä. KKO:n mukaan syytetty olisi voinut pyytää asiassa lisätutkintaa ja lapsen uudelleen kuulemista, mutta hän ei ollut näin menetellyt Oikeudenkäyntiavustaja ja tukihenkilö Asianomistajan oikeudenkäyntiavustaja Tuomioistuin voi määrätä laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL, 689/1997) 2 luvun 1 a :n nojalla ns. uhriavustajan eli oikeudenkäyntiavustajan, jolle maksetaan korvaus työstä suoraan valtion varoista. Avustaja voidaan määrätä oikeudenkäyntiä varten, mikäli asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa. Asianomistajan oikeudenkäyntiavustajaa ei siis voida määrätä asianomistajalle, joka ei esitä asiassa itsenäisiä vaatimuksia eikä asianomistajan yksin ajamassa rikosasiassa. 126 Rikoksen uhri on oikeutettu avustajaan riippumatta taloudellisesta tilanteestaan toisin kuin oikeusapulain mukaisessa oikeusavussa, eikä laki myöskään edellytä, että uhri käyttäisi ensisijaisesti mahdolliseen vakuutukseen perustuvaa oikeusturvaetuutta Jokela 2015, s 233. Aiheesta myös HE 190/2002 vp, s. 23 ja LaVM 30/2002, s Ks. tästä Spring-Reiman 2012, s Ks. Jokela 2008, s. 135, jonka mukaan lain nykyisen sanamuodon mukaan ei kuitenkaan ole estettä määrätä avustajaa sellaisellekin asianomistajalle, joka oikeudenkäynnissä ainoastaan yhtyy virallisen syyttäjän syytteeseen eli siis esittää saman vaatimuksen kuin syyttäjä, mutta tämän lisäksi haluaa itse valvoa omaa etuaan esimerkiksi todistajankuulustelussa tai varata itselleen mahdollisuuden uusien vaatimusten esittämiseen. 127 Niemi Kiesiläinen 2004, s ; Jokela 2008, s. 131.

58 44 Pykälän 1 kohdan mukaisesti tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan RL 20 luvun tarkoittamassa seksuaalirikosasiassa, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana. Seksuaalirikosten asianomistaja tarvitsee usein ulkopuolisen henkilön tukea selvitäkseen rikoksen aiheuttamasta henkisestä loukkauksesta sekä mahdollisten vaatimusten esittämistä varten. Tarpeettomana avustajan määräämistä pidetään esimerkiksi silloin, kun asianomistajalle on jo määrätty avustaja oikeusapulain (OAL, 257/2002) nojalla. Toiseksi asianomistajalle voidaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja RL 21 luvun 1 6 ja 6 a :ssä tarkoitetuissa henkeen tai terveyteen kohdistuneissa rikoksissa, 128 jos sitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna. Oikeudenkäyntiavustajan tarve edellyttää siis tapauskohtaista harkintaa. Nämä tapaukset koskevat lähinnä perheväkivaltaa, mutta laissa tarkoitettu suhde voi perustua muuhunkin kuin avioliittoon tai sukulaisuuteen esimerkiksi edunvalvontaan, työsuhteeseen tai oppilaan ja opettajan väliseen suhteeseen. Usein näissä tapauksissa on kysymys henkilöä myös henkisesti syvästi loukkaavista rikoksista ja avun tarpeen osalta nämä rikokset ovatkin rinnastettavissa seksuaalirikoksiin. 129 Pykälän 3 kohdassa on vielä yleislauseke, jonka mukaisesti oikeudenkäyntiavustajan määrääminen on mahdollista kaikissa henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna. Tällä säännöksen soveltamisalan laajentamisella 130 väkivaltarikosten osalta oikeudenkäyntiavustajan määrääminen ei enää rajoitu ns. läheissuhderikoksiin. Toisaalta asianomistajan suhde epäiltyyn on huomioitava yhtenä asiaan vaikuttavana seikkana myös kokonaisarvioinnissa. 131 Lain perustelujen mukaan 128 RL 21 luvun 1 6 ja 6 a :ssä tarkoitetut rikokset ovat: tappo, murha, surma, lapsensurma, pahoinpitely, törkeä pahoinpitely ja törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu. 129 Jokela 2008, s HE 271/2004 vp, s. 36. Ks. perustelut laajennukselle. 131 Jokela 2008, s. 134.

59 45 avustajaa ei tulisi määrätä vähäisissä rikoksissa, mutta mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä perustellumpaa oikeudenkäyntiavustajan määrääminen on. Asianomistajan henkilökohtaisina olosuhteina huomioon otettavia asioita ovat muun muassa asianomistajan ikä, terveys ja suhde epäiltyyn henkilöön sekä asianomistajalle rikoksesta aiheutuvat seuraukset Asianomistajan tukihenkilö ja muut tukipalvelut ROL 2 luvun 3 :n mukaisesti sellaiselle rikoksen asianomistajalle, jota kuullaan henkilökohtaisesti asian selvittämiseksi sekä jonka voidaan katsoa tarvitsevan tukea esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä, voidaan samoin menettelyin ja edellytyksin kuin asianomistajan oikeudenkäyntiavustajakin, määrätä tukihenkilö. Oikeudenkäynnissä kuten esitutkinnassakin tukihenkilön tehtävä on olla asianomistajan henkilökohtaisena tukena ja auttaa häntä asian käsittelyyn liittyvissä kysymyksissä. Tukihenkilö tukee rikoksen uhria keskustelemalla asiasta uhrin kanssa ja auttaa uhria valmistautumaan oikeudenkäyntiin. Tukihenkilö voi pelkällä läsnäolollaan asian käsittelyssä rohkaista asianomistajaa ja hän voi myös kiinnittää huomioita asianomistajalle esitettyjen kysymysten asianmukaisuuteen ja tarvittaessa ehdottaa käsittelyjärjestykseen liittyviä toivomuksia ja mahdollisesti esittää tarvittavan tauon pitämistä. Tukihenkilön pätevyyttä ei ole laissa tarkemmin määritelty ja lainopillinen koulutus ei ole välttämätöntä. Lain perusteluissa on mainittu esimerkkinä sopivasta tukihenkilöstä henkilö, jonka tehtäviin muutoinkin kuuluu rikosten asianomistajien auttaminen, joten käytännön kokemukseen tulisi kiinnittää huomiota. Tuomioistuimen määräämällä tukihenkilöllä on oikeus valtion varoista saada päivärahaa sekä korvausta ansionmenetyksestä ja matkakuluista. ROL:n mukainen tukihenkilö voidaan määrätä sellaiselle ROL 2 luvun 1 a :ssä tarkoitetun rikoksen asianomistajalle, jota kuullaan oikeudenkäynnissä henkilökohtaisesti, riippumatta siitä, esittääkö hän oikeudenkäynnissä vaatimuksia vai ei. Tukihenkilö voidaan myös määrätä sellaiselle asianomistajalle, jolle määrätään oikeudenkäyntiavustaja tai jonka yksityisoikeudellisia vaatimuksia syyttäjä ajaa oikeudenkäynnissä. 133 Tukihenkilöä ei kuitenkaan voida määrätä todistajan asemassa olevalle oikeudenkäynnissä kuultavalle. 132 HE 271/2004 vp, s Jokela 2008, s ; Jokela 2012, s ; HE 82/1995 vp, s. 49.

60 46 Rikosuhripäivystys eli RIKU on vuonna 1994 toimintansa aloittanut hanke, joka perustuu yhteistyösopimukseen. 134 RIKU:n tehtävänä ja tavoitteena on rikoksen uhrin aseman parantaminen tuottamalla uhreiksi joutuneille tukipalveluja ja vaikuttamalla rikoksen uhria koskevaa lainsäädäntöön, yleiseen päätöksentekoon sekä asenteisiin. Rikosuhripäivystys tarjoaa käytännön neuvontaa ja henkistä tukea rikoksen tai sen yrityksen kohteeksi joutuneille, heidän läheisilleen sekä rikosasiassa todistaville. RIKU:n toiminta perustuu ammatillisesti ohjattuun vapaaehtoistyöhön. Palvelut koostuvat puhelinauttamisesta sekä henkilökohtaisesta tuesta. RIKU:n valtakunnallisia palveluita ovat auttava puhelin, juristin puhelinneuvonta ja todistajan tukipuhelin. 135 Todistajalle toimitetaan kutsumisen yhteydessä esite RIKU:n tarjoamista palveluista. Rikosuhripäivystyksen kautta myös todistajan asemassa olevalla oikeudenkäynnissä kuultavalla on mahdollisuus saada tukihenkilö mukaan oikeudenkäyntiin. Pelkäävälle todistajalle tukihenkilön läsnäolo todistajankertomusta annettaessa voikin olla ratkaisevan tärkeä tekijä kertomuksen antamisen mahdollistamiseksi. Alla olevasta kuviosta on havaittavissa, että yhteydenotot Rikosuhripäivystykseen ovat olleet selkeästi kasvussa viimeisten vuosien aikana. 134 Rikosuhripäivystystä ylläpitävät Ensi- ja turvakotien liitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura, Kirkkohallitus, Suomen Punainen Risti, Suomen Setlementtiliitto ja Naisasialiitto Unioni. Toimintaa koordinoi Suomen Setlementtiliitto ry ja päärahoittajina toimivat Raha-automaattiyhdistys ja valtio. 135 Kjällman 2011, s ; Oikeusministeriö 2006, s. 5 6.

61 47 Kuvio 1. Yhteydenotot Rikosuhripäivystyksessä vuosina Kuvio otettu Rikosuhripäivystyksen internetsivustolta. Ruotsissa paikallinen rikosuhripäivystys hallinnoi suurinta osaa todistajantukitoiminnasta. Kyseinen toiminta alkoi siellä vuonna Rikosuhripäivystyksen työntekijät huolehtivat käytännön tehtävistä. Tukipalvelut kuitenkin hoidetaan enimmäkseen vapaaehtoisuusvoimilla. Todistajantukimuotoja Ruotsissa ovat muun muassa istuntopäivinä tuomioistuimissa päivystävät tukihenkilöt todistajille, päivystyspuhelin ja erilliset odotushuoneet käräjäoikeuksissa varattuna todistajille. Todistajantuki toimii yhteistyössä käräjäoikeuden kanssa. Päivystysvuorot jaetaan tuomioistuimelta saadun informaation pohjalta. Käräjäoikeuden henkilökunta on Ruotsissa katsonut, että tuki helpottaa tuomioistuimen työskentelyä ja rauhoittaa sekä asianomistajia että todistajia. Tuesta todistajille informoidaan poliisin ja syyttäjien toimesta. 136 Erona Suomen järjestelmään on se, että Ruotsissa rikosuhripäivystyksen 136 Oikeusministeriö 2006, s. 3 4.

62 48 työntekijät päivystävät paikalla tuomioistuimissa, ja erillisten odotushuoneiden organisointi hoidetaan rikosuhripäivystyksen eikä käräjäoikeuden henkilökunnan toimesta. Taulukko 1. Miten muissa EU-maissa? Vapaaehtoisuus EU-maiden rikosuhripalveluissa. Taulukko otettu FRA:n internetsivustolta.