KUULUMISET P YHÄJOEN. Kaunis on Jumalan puutarha. partiolaisten adventtikalenteri. taas myynnissä LAUANTAI VIIKKO 44

Transkriptio

1 P YHÄJOEN KUULUMISET LAUANTAI VIIKKO 44 PYHÄJOEN LUKION TUOTTAMA JOUKKOJULKAISU Kaunis on Jumalan puutarha Vanhastaan kirkkojen hautausmaita on nimetty Jumalan puutarhoiksi. Vaikka kuoleman ja läheisen menettämisen suru ja kaipaus on sydäntä koskettavana aina läsnä, kun vierailemme rakkaittemme haudoilla, eivät kristityt ole menettäneet toivoaan. He tietävät, että kuoleman portin kautta on meidän jokaisen kuljettava. Kristityt tietävät myös, että meidän Herramme ja Vapahtajamme on myös saman portin kautta kulkenut. Jeesus Kristus laskettiin puutarhahautaan raskaan taistelun jälkeen. Kivi vieritettiin haudan suulle ja ihmiskuntaa rakastanut Vapahtajamme sai lepopaikkansa. Omalla kuolemallaan ja hautaamisellaan Hän siunasi meidän kristittyjen haudat lepopaikoiksi. Uskon kautta on poisnukkuneet rakkaamme kätketyt Jeesuksen rakastavaan suojaan ja jo kauan ennen meitä vaeltaneen uskon isän Aabrahamin helmaan. Jumalan puutarhan yllä lepää Jumalan Pyhä Henki ja kerran aikain päätyttyä Hän herättää poisnukkuneet ylösnousemuksen aamuun. Varmana vakuutena tästä on Jeesuksen ylösnousemus kuolleista pääsiäisaamuna. Hän on lupauksensa mukaan mennyt valmistamaan meille sijaa taivaallisen Isän kotiin. Pyhäinpäivän iltana lukuisat kynttilät valaisevat pohjolan hautausmaita muistuttaen ylösnousemususkosta ja iankaikkisen elämän toivosta. Näiden näkyvien valojen lisäksi on Jumalan puutarha valaistuna uskon liekein. Useat kynttilät syttyvät myös kirkkojemme alttarikaiteille vuoden aikana poisnukkuneiden muistolle. Ne viestivät samaa ylösnousemususkoa meille, jotka tunnemme syvää kaipausta ja surua heistä, jotka eivät enää ole kanssamme tällä ajallisella matkalla. Uskossa nukkuneet ovat käyneet kuoleman portin kautta ja lepäävät Jumalan rauhaan laskettuina. Kyyneleet pyyhitään ja sydämiin lasketaan jälleennäkemisen toivo. Pyhäinpäivän oikea vietto muistuttaa meille Jumalan antamasta rauhasta. Jumalan rauha ei ole vain silloin, kun taistelu kuolemaa vastaan voitetaan. Se on omamme jo silloin, kun Jumalan anteeksiantamus saa sydämiämme lohduttaa ja kun lapsen uskolla sen kohdallemme omistamme. Jumalan valtakunta nytkin pimeinä syksyn aikoina kutsuu omistamaan tämän ja rohkaisee katsomaan kotiin saakka. Hyvää ja siunattua Pyhäinpäivää Jukka Malinen Pyhäinpäivän iltana kynttilät syttyvät hautausmaalla. Partiolaisten adventtikalenterit taas myynnissä Adventin aika lähestyy ja on jälleen aika hankkia kotiisi partiolaisten perinteikäs adventtikalenteri. Adventtikalenteri on myös oiva joulutervehdys annettavaksi sukulaisille ja tuttaville. Partiolippukunta Hanhikiven Kiertäjien adventtikalenterikampanja alkaa maanantaina jolloin partiolaiset myyvät kalentereita ovelta ovella keskustan tuntumassa. Myöhemmin marraskuussa kalentereita myydään S- ja K-kaupoilla sekä tapahtumien yhteydessä. Adventtikalenterin hinta on 7 euroa. Kampanjan tuotto menee kokonaisuudessaan partiotoimintaan. Suurimman osan tuotosta saa paikallinen lippukunta, joka käyttää tuoton Taivalkoskella ensi pääsiäisenä järjestettävän talvileirin kuljetuskustannuksiin sekä kesällä pidettävään omaan kesäleiriin. Adventtikalenterien ostajat tukevat arvokasta kasvatustyötä ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä. He lahjoittavat Pyhäjoen lapsille ja nuorille ikimuistoisia seikkailuja mahdollisuuden kokea ja kasvaa. Partiolaisten adventtikalenterin tavaramerkki on adventinajan tarkka noudattaminen. Tämä vuonna ensimmäinen adventti on marraskuun puolella, joten ensimmäinen kalenterinluukku avataan jo silloin. Luukuista avautuvat tiettyinä päivinä tietyt symbolit, kuten adventtikynttilät ja Suomen lippu. Lisäksi kansikuvan tarina jatkuu luukkujen alla. Tämän vuoden kalenterin on kuvittanut Noora Katto. Adventtikalenteri on siivittänyt suomalaista joulunodotusta jo vuosikymmenten ajan: ensimmäinen partiolaisten adventtikalenteri tuotiin markkinoille syksyllä Lisätietoja kalenterimyynnistä saa Jaana Kankaalta p Lisätietoja kalenterista

2 sivu 2 Pyhäjoen Kuulumiset Nuoren elämää Singaporessa ULKOMAILLA Singapore on siisti kaupunki, koska roskaaminen on lainvastaista. Täällä on myös yllättävän turvallista asua ja suurista ihmismassoista huolimatta puhdas ilma, kertoo Singaporen kaupunkivaltioon vuonna 2011 perheensä kanssa muuttanut 16-vuotias Ida Petäjäsoja. RAIJA PIILOLA Singapore on noin Tampereen kokoinen kaupunkitasavalta Kaakkois-Aasiassa. Se sijaitsee saarella Malakan niemimaan kärjessä. Asukkaita kaupungissa on silti yli viisi miljoonaa. Kaupungin siisteyden kannalta roskaaminen on kiellettyä, kuten myös syljeskely tai purkan jauhaminen yleisillä paikoilla. Ilman laatu on hyvä, koska esimerkiksi kymmenen vuoden autonomistus luvasta pitää maksaa noin Singaporen dollaria. Perhe muutti Singaporeen Pyhäjoen Yppäristä lähtöisin olevan isän, Sami Petäjäsojan, työn perässä. Aluksi kaikki tuntui hirveältä, koska en tuntenut ketään tai osannut kieltä kunnolla. Menin täällä kahdeksannelle luokalle. Myös koulussa alku oli vaikea, koska opiskelu on huomattavasti raskaampaa kuin Suomessa, Ida toteaa. Hän käy kansainvälistä, englanninkielistä koulua, jossa on opiskelijoita yli seitsemästäkymmenestä eri maasta. Koulussa ruokailu tulee kustantaa itse, mutta kirjat ovat lukioon asti ilmaisia, koska jokainen oppilas maksaa lisäksi koulumaksua. Myös esimerkiksi vihkot ja koulubussi tulee jokaisen maksaa itse. Läksyjä meille tulee aika paljon ja lisäksi on isompia projekteja, kuten parin tuhannen sanan esseitä. Muistan viime vuonna tehneeni eräänä sunnuntaina jopa seitsemän tuntia koulujuttuja, Ida kertoo. Lisäksi kouluni on jo kahden vuoden ajan loppunut melkein päivittäin neljältä, hän jatkaa. Lomia heillä on enemmän kuin Suomessa. Tämä johtuu siitä, että tavanomaisten kesä- ja joululomien lisäksi on eri kulttuurien vaatimat lomat. Mukavinta koulussa on ehdottomasti ihanat ihmiset ja ilmapiiri. Kiusaamista täällä ei juurikaan ole ja ihmiset ovat suvaitsevaisia, joten on helppoa olla oma itsensä, hän toteaa. Iida alarivissä toinen vasemmalta. Singaporessa asuminen on Idan mielestä ihan mukavaa. Ainoa asia, mitä hän harmittelee, on kuumuus. Päiväntasaajan korkeudella lämpötilat nousevat useimmiten yli kolmeenkymmeneen celsiusasteeseen. Yleensä ottaen kaikki toimii hyvin ja täällä näkee mielenkiintoisia ihmisiä ja paikkoja. Julkinen liikenne on myös halpaa ja paikasta toiseen pääsee suhteellisen kätevästi, Ida kiteyttää. Lisäksi suuressa kaupungissa on paljon harrastus- ja vapaa-ajanviettotapoja. Ostoskeskukset ovat toisinaan niin suuria, että eksyn sinne. Tosin luulen, että minulla ei edes ole suuntavaistoa, Ida nauraa. Yhdeksi hankalista asioista Ida mainitsee ajan hallinnan. Koulu vie suhteellisen paljon aikaa, mutta sen lisäksi tulisi muistaa harrastaa ja rentoutua. Välillä on myös vaikea ymmärtää paikallisia ihmisiä, koska täällä ihmisten arvot ja maailmankuva ovat niin erilaiset kuin meillä suomalaisilla, Ida toteaa ja jatkaa: Toisaalta se kasvattaa kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta! Välillä näkee kursseja tai kouluja koskevia mainoksia, jotka on suunnattu jopa yksivuotiaille. Kiirettä ei miljoonien ihmisten asuttamassa kaupungissa myöskään kannata pitää, koska ihmismassat liikkuvat hitaasti. Singaporessa on paljon muualta tulleita, koska maan talous tarvitsee ihmisiä. Paikallisia ei riitä pyörittämään koko kaupunkia, Ida kertoo. Suomesta muuttaneitakin Singaporessa on satoja, vaikka Ida onkin omassa koulussaan, lukion puolella ainoa suomalainen. Suomi ja Singapore ovat kulttuureiltaan hyvin erilaisia, sijaitsevathan ne kaukana toisistaan. Vaikka Singapore on länsimaisempi kuin useimmat Aasian maat, esillä on vahvasti aasialainen kulttuuri. Tämä näkyy erityisesti koulutuksessa, joka otetaan paljon vakavammin kuin Suomessa. Vanhemmilla on myös suuremmat odotukset lastensa suhteen, Ida toteaa. Esikoulu alkaa jo neljävuotiaana ja koulu kuusivuotiaana. Pienet lapset ovat koulussa päivittäin lähes yhtä pitkään kuin lukiolaiset, vaikka heillä onkin paljon enemmän taukoja. Välillä näkee kursseja tai kouluja koskevia mainoksia, jotka on suunnattu jopa yksivuotiaille. Mielestäni se menee jo hieman yli! Ida huomauttaa ja jatkaa: Muutenkin suomalaisten logiikkaa on paljon helpompi ymmärtää ja heille on helpompi selittää asioita. Paikallisilta ihmisiltä Ida ei ole oppinut kovinkaan paljon. Osaan tervehtiä ja kiittää kiinaksi, mutta maan virallinen kieli onkin onneksi englanti, hän kertoo. Paikallisten omaa murretta, jota kutsutaan nimellä singlish, hän pystyy ymmärtämään ja myös hieman puhumaan. Aluksi luulin, että ihmiset puhuvat minulle kiinaa, vaikka he todellisuudessa puhuivat englantia omalla aksentillaan, Ida kertoo. Yhteyttä Suomeen Ida pitää tietokoneen välityksellä. Pyhäjokisten ja muualla Suomessa asuvien sukulaisten kanssa yhteyttä pidetään usein myös puhelimitse. Suomesta Ida kaipaa eniten juuri kavereitaan ja sukulaisiaan. Myös talvea ja lunta on ikävä, hän myöntää.

3 Pyhäjoen Kuulumiset sivu 3 Isänpäivälounas Runsas kalasalaattipöytä Lämminruokavaihtoehtoja Täytekakkukahvit Katso koko menu Varaathan pöydän! Kattaukset klo TULOSSA La Halloween naamiaiset ja disco fever La Sallan ja Miron matka maailman ympäri Varaathan pikkujoulut nopeasti (muutamia päiviä vapaana) Vanhatie 44 Pyhäjoki puh

4 sivu 4 Heikki Sydänmetsän intarsia- eli puuviilutöitä Pyhäjoella Heikki Sydänmetsä on 86-vuotias intarsia- eli puuviilutöiden tekijä Ylivieskasta. Sydänmetsä aloitti intarsiatöiden teon jäätyään eläkkeelle parikymmentä vuotta sitten. Intarsia on upotustekniikka, jossa taulujen ja esineiden kuviointiin käytetään mm. jalopuuviiluja. Viiluista leikatut kuviot upotetaan työn alustaan. Sydänmetsän tauluissa kuviointi koostuu tuhansista erikokoisista palasista ja tekeminen vaatii äärimmäistä keskittymistä ja tarkkuutta. Heikki Sydänmetsä kuvaa Pyhäjoen Kuulumiset töissään usein lähialueen kirkkoja ja hänen töitään on nähty aiemmin mm. Ylivieskassa, Lohtajalla, Kalajoella ja Oulussa. Sydänmetsän näyttely on esillä kirjastossa marraskuussa ma, to 11-16, ti, ke, pe Tervetuloa tutustumaan! Heikki Sydänmetsän intarsia- eli puuviilutöitä kirjastossa marraskuussa ma, to 11-16, ti, ke, pe Tervetuloa tutustumaan MIELIPIDE Jääkiekossa saa taklata VAULA MIKKONEN Nykyajan jääkiekossa tapahtuu paljon taklauksista syntyviä vammoja, kuten aivotärähdyksiä. Vammojen syntymistä yritetään vähentää muokkaamalla kaukalon laitoja; niistä on tehty matalampia ja joustavia, joka kokemukseni mukaan lisää turvallisuutta. On kuitenkin opittava pitämään pää ylhäällä, sillä taklaukset kuuluvat jääkiekkoon ja ne pitää osata ottaa vastaan. Taklauksessa puolustava pelaaja pelaa vastustajan irti kiekosta. Puhtaassa taklauksessa kädet ovat alhaalla: olkapää olkapäätä vasten. Selästä taklaaminen on ehdottomasti kielletty. Pelissä on paljon vauhtia ja intohimoa, joten kontaktia on paljon. Olen sitä mieltä, että taklaukset helpottavat tuomarien toimintaa, koska puhtaalle taklaukselle on selkeät säännöt. Naiset eivät saa taklata, mutta samaan suuntaan kiilaus on sallittua. Nykypäivän naisten jääkiekossa myös vauhti on lisääntynyt, ja sitä kautta fyysinen pelaaminen on kovempaa. Jos ajattelen asiaa tuomarien kannalta, on taklauksen ja kiilaamisen raja vaikeampi hahmottaa. Mielestäni taklaukset mahdollistavat myös monenlaisten pelaajien osallistumisen peliin, esimerkiksi niiden, jotka ovat enemmän taitopelaajia kuin fyysisiä pelaajia. Taktisesti, taklaamalla luodaan pelkoa vastustajan kiekolliselle, joka luopuu siten kiekosta helpommin tai tekee virheen. Myös kentällä olevat pysyvät hereillä eli ovat valmiita näkemään taklauksen ja ottamaan sen vastaan, eivätkä törmäile muihin pelaajiin. Uskoisin tällaisen taklaamisen lisäävän myös pelaajien turvallisuutta. Nykyään varusteetkin ovat niin hyviä, että ne suojaavat koviltakin iskuilta. Kovat puhtaat taklaukset kiinnostavat ihmisiä ja nostavat oman joukkueen tunnetilaa, mutta taklaaminen ei saa mennä yli ja siitä pitää valmentajien ja joukkueen itse huolehtia. Kiinnostavuus tuo seuroille rahaa, enemmän näkyvyyttä lajille ja sitä kautta lisää harrastajia, joka on minun ajatuksissani kaikkein tärkein asia. Jos taklaukset kiellettäisiin, mielestäni pelin luonne muuttuisi niin paljon, että se ei olisi enää jääkiekkoa. Jean Sibelius 150 vuotta ma klo Jokikartanossa Jussi Makkonen (sello), Nazig Azezian (piano), Susanna Mieskonen-Makkonen/ Liisa Makkonen (viulu) Vapaa pääsy Tervetuloa! KAAMOSKAATO Luontaislääkitys kaamoksesta kärsivälle PAUHASALISSA sunnuntaina klo SOLISEVA laulaa ja laulattaa kaamoksen taivaan tuuliin! Iki-ihania ikivihreitä ilmaiseksi! Tervetuloa!

5 Suviseurat Pyhäjoella Pyhäjoen lukio 2014, uskonto ja äidinkieli Liitteen taittajat: Johanna Hirvikoski, Anna Kronqvist, Leena Lindelä ja Henna Pihlajamaa KUVA: SUVISEURAT.FI

6 sivu 6 Pyhäjoen Kuulumiset Suviseurat KUVA: SUVISEURAT.FI Viime kesänä Pyhäjoen lukion abiturientit vierailivat suviseuroissa. Lukiolaiset suorittivat integroitua uskonnon ja äidinkielen kurssia. Yhtenä kysymyksenä oli nuoren oppimisen integroituminen paikalliseen yhteiskuntaan ja sen tapahtumiin. Tavoitteena oli laajentaa ymmärrystä Suomen suurimmasta herätysliikkeestä lestadiolaisuudesta. Abiturientit paneutuivat paikkakuntamme merkkitapahtumaan suviseuroihin. Vierailua alustettiin jo keväällä lestadiolaisuuteen liittyvillä luennoilla, joita pitivät vierailevat puhujat. Suviseuroissa opiskelijat tekivät haastatteluja ennalta sovituista aiheista. Aiheita olivat esimerkiksi Suviseurat ilmiönä ja Lestadiolainen nykynuori. Jotkin aiheet olivat hyvinkin yksityiskohtaisia ja perehtyneisyyttä vaativia. Esimerkiksi lestadiolaisuuden jakaantumiseen liittyvä aihe Yppäriläisen Antti Grekulan osuus Rauhan Sana ryhmän syntyyn. Abiturientti Reetta Kankaan artikkelissa lestadiolaisuutta laajasti tutkinut, Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talonen kommentoi liikkeen elinvoimaa: Liikkeen yhteiskunnallista merkitystä tänäänkin kuvaa se, että nykyisessä eduskunnassa on seitsemän lestadiolaislähtöistä kansanedustajaa kolmessa eri puolueessa. Viisi näistä edustajista on SRK-vanhoillisia. Sari Hidén Pääkirjoitus Suviseurat ilmiönä ANNA KRONQVIST Matka Yppärin seura-aluetta kohti kesälauantaina etenee hitaasti. Kaikki tuntuu hyvin suurelta. Ympärillä on paljon liikennettä ja ihmisiä. Paikalla näyttää olevan erityisen paljon myös nuorta väkeä. Seura-alueella vastaan kävelee myös yllättävän paljon tuttuja. Ruokailulinjaston jonot ovat pitkät, ja matkan päässä häämöttää seurateltta. Olemme saapuneet suviseurojen ytimeen. Suviseurat ovat Pohjoismaiden suurin hengellinen tapahtuma, jonka juhlapaikka vaihtelee vuosittain. Seuroille kokoontuvat erityisesti lestadiolaisen liikkeen jäsenet, mutta myös paljon muita seuravieraita. Seurat kuuluvat liikkeen jäsenten jokavuotiseen perinteeseen. Suviseurat ovat kansainväliset, ja sinne saapuu vieraita noin kolmestakymmenestä maasta. Seurat näkyvät koko Suomessa, muun muassa seuraradio palvelee kuulijoita. Päivämiehen päätoimittaja Olli Lohi kertoo suviseurojen olevan tärkeä tapahtuma vanhoillislestadiolaisille. Heille seurat ovat tuttu ja odotettu kesän juhla. Seurat ovat yleensä osa liikkeen kannattajien kesän kalenteria. Ellei perheillä ole työ- tai muita esteitä, he tulevat paikan päälle suviseuroihin. Suurin osa liikkeen jäsenistä on kuitenkin paikalla. Historiaa suviseuroista Suviseura-tapahtuma sai alkunsa lokakuussa 1906, jolloin pidettiin suuri kristittyjen kokous. Silloin Oulussa pidettiin myös nelipäiväiset suuret seurat, jossa paikalla oli henkeä. Kokouksessa perustettiin Lähetystoimen Päätoimisto organisoimaan vanhoillislestadiolaisten lähetystyötä. Tästä lähtien kokouksista ja seuroista muodostui vuosittainen käytäntö. Aluksi kokoontuminen järjestettiin lokakuun alussa, mutta se siirtyi kesä- heinäkuun vaihteeseen vuonna Kesällä 1954 järjestettiin ensimmäiset suviseurat, jotka pidettiin Tampereella. Vuodesta 1960 lähtien on käytetty yksinomaan suviseura-nimitystä. Suviseurat olivat alusta lähtien melko suuri tapahtuma luvulla seuroilla oli perinteisesti noin 5000 henkeä. Sota-ajan jälkeen osallistujamäärä kaksinkertaistui ja mukaan saapui myös lapsia. Seurojen osallistujamäärä lisääntyi voimakkaasti ja luvuilla, kun yleinen elintaso nousi. Osallistujamäärä on nykyään vakiintunut paikasta riippuen noin henkeen. Kansainvälisyys Suviseurat ovat olleet alusta lähtien kansainväliset luvun alussa seuravieraita oli Ruotsista, Venäjältä ja Amerikasta. Ruotsinkielistä tulkkausta seuroilla on ollut tarpeen mukaan jo 1900-luvun alusta, englanninkielistä 1970-luvulta lähtien. Lisääntyvä kansainvälisyys on näkynyt seurakentän lippurivistön pitenemisenä. Lippurivistön liput ovat merkkinä niistä maista, joissa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) tekee lähetystyötä. Suomen lippu on ollut kentällä Iisalmen seuroilta vuodesta 1932 lähtien. Ylivieskassa 1950 se sai rinnalleen Yhdysvaltojen ja Ruotsin liput ja 80-luvuilla lippujen määrä oli yleensä viisi: Suomen, Yhdysvaltojen ja Ruotsin lippujen lisäksi Norjan ja Kanadan liput luvun puolivälin jälkeen yksittäisinä kertoina nähtiin muun muassa Unkarin, Australian, Länsi- Saksan, Tanskan ja Sveitsin liput. Varsinaisesti lippurivistö alkoi pidetä Haapavedeltä vuodesta 1990 lähtien luvulla lippuja on ollut jo 14. Pyhäjoella lippuja oli 19. Seurat koskettavat Suviseurat ovat lestadiolaiselle, niin nuorelle kuin vanhalle, merkittävä tapahtuma. Seuroissa kuuluvat saarnat vahvistavat uskoa. Paikan päällä tavataan ystäviä eri puolilta Suomea. Seuravieraat tuntevat olonsa kotoisaksi ja hyväksi, ja he saapuvat suviseuroihin aina uudelleen ja uudelleen. Suviseurojen sanoma on kaikille sama. Seurojen ohjelma on hyvin perinteinen: seurapuheita ja lauluja. Ohjelmaan sisältyy perjantai-illan puheenvuoro nuorille, lauantai-illan viikkomessu ja sunnuntain jumalanpalvelus, kertoo Päivämiehen raahelainen päätoimittaja Olli Lohi. Näiden lisäksi seuraohjelman yhteydessä on puhujien- ja seurakuntavanhintenkokous ja SRK:n vuosikokous. Suviseurat eroavat muista hengellisistä tapahtumista monin tavoin. Seurojen tapahtumajärjestelyt ovat erilaiset. Seuraavan vuoden järjestäjät purkavat edelliset seurat. Näin taataan, että seuraavat järjestäjät osaavat rakentaa KUVA: SUVISEURAT.FI seurat uudelleen. Suviseurat ovat kuin kaupunki, jossa väki pääosin yöpyy seura-alueella, Lohi avaa seurojen erilaisuutta verrattuna muihin hengellisiin tapahtumiin. Ohjelma on perinteinen ja painottuu seuroihin. Silti jokaisilla seuroilla on oma sanoma, eli oma hengellinen painotuksensa.

7 Pyhäjoen Kuulumiset Suviseurat sivu 7 Rauhansanalaisuuden synty ja miten se näkyi Pyhäjoella JARKKO IMPOLA Vietin sunnuntain koulupäivänä Pyhäjoen suviseuroilla. Kodistani on jotain 300 metriä seurakentälle. Yppärin pelloilla tapasin seuravieraita ja asiantuntijoita; tutkin kotiseutuni, Yppärin kylän historiaa eli tarkemmin Rauhan Sanan ryhmän eli pikkuesikoisuuden liikkeen eroamista vanhoillislestadiolaisuudesta ja pyhäjokisen maallikkosaarnaaja Antti Grekulan vaikutusta asiaan. Matka Yhdysvaltoihin Vuonna 1932 yppäriläinen Antti Grekula lähti Kuivaniemeltä kotoisin olevan Ville Kaikkosen kanssa saarnamatkalle Yhdysvaltoihin. Kiimingin kirkkoherra Väinö Juntunen lähti matkaan samana vuonna. Michiganin osavaltiossa järjestettäisiin suuret seurat, jonne oli toivottu saarnapuhujaa ja pappia myös Skandinaviasta. Noin vuoden kestäneessä matkassa oli kuitenkin omat riskinsä. Vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön SRK:n entinen pääsihteeri Aimo Hautamäki tuntee tapauksen hyvin, onhan hän tehnyt Pro Gradu -työnsä aiheesta Lestadiolaisuus Pyhäjoella osana kirkkohistorian opintojaan vuonna Mies istuu puhujien ruokateltassa ja luettelee päällisin puolin asioita, joita aiheesta ensi kädeltä tulee mieleen. Hän lupaa lähettää minulle materiaalia sähköpostiin. Lestadiolaisuuden ensimmäinen hajaannus oli syntynyt jo vuosisadan vaihteessa, ja se näkyi myös Yhdysvalloissa. Suomen Rauhanyhdistyksen piirissä oli jo tuolloin jo melko selkeä visio siitä, keitä Amerikassa saattoi pitää uskovina ja keitä ei. Kuitenkin jo vuodesta 1903 lähtien oli saarnapuhuja Pauli Rantala tehnyt jo kolme matkaa Yhdysvaltain suurseuralaisten pariin, mistä häntä olivat Suomen vanhoillislestadiolaiset arvostelleet. Mitkä suurseuralaiset? Suviseurojen mediakeskuksessa Amerikan hajaannukseen liittyviä kysymyksiä minulle avaa SRK:n kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palola. Merijärveltä kotoisin oleva mies tuntee sokkeloiselta kuulostavan hajaannuksen tarkasti, mikä hänen mukaansa on oleellista, kun haluaa ymmärtää Rauhansalaisuuden syntyä Suomessa. Yhdysvaltojen lestadiolaisista käytettiin yleisnimitystä apostolisluterilaiset. Kuitenkin myös Amerikassa heräyksen välit alkoivat rakoilla melko nopeasti. Ensimmäinen pysyväksi jäänyt ero tapahtui vuosina Suomesta muuttaneen puhujan A.L. Heidemannin ja Johan Takkisen kannattajien välille. Lähimpänä vanhoillislestadiolaisuutta olivat Amerikassa ensiksi mainitun mukaan nimetyt heidemanilaiset. Muutamat heidemanilaiset, niin sanotut lannavaaran esikoiset ja uusheränneet alkoivat järjestää omia suuria seurojaan vuodesta 1908 lähtien esikuvanaan Suomen suviseurat. Näistä muodostui suurseuralaisten ryhmä, joka perusti oman kirkkokuntansa vuonna Viralliseksi nimeksi tuli Finnish American Apostolic Lutheran Church (FAALC), mutta esimerkiksi heidemanilaiset kutsuivat heitä lakilaisiksi tai kirkkokuntalaisiksi. Edellinen nimitys perustui eriävään käsitykseen lain kolmannesta käytöstä. Lain kolmas käyttö Lain kolmas käyttö on osassa luterilaisen kirkon tunnuskirjoja määritelty oppi, jonka mukaan hengellistä (Vanhan Testamentin) lakia kuuluu saarnata myös kristityille. Käytännön esimerkkinä aiheesta on esimerkiksi Paavalin 1. Kor. 8-11:1 mainitsema kannanotto epäjumalille uhratun lihan syömiseen. Mooseksen lakia noudattava alkukristitty olisi ollut käytännössä katsottuna kasvissyöjä, sillä lähes kaikki Antiikin ajan markkinoilla myytävä liha oli epäjumalille uhrattua ja siksi kiellettyä. Paavalin mielestä lain saattoi tässä asiassa sivuuttaa, ellei se loukkaa uskovan omaatuntoa. Luterilaisessa kirkossa yleensä on hyväksytty lain kolmannen käytön mukainen käsitys siitä, ettei kristitty voi irtisanoutua laista sillä perusteella, että hän on Pyhän Hengen ohjauksessa synnistä vapautettu, vaan lain tutkiminen ja sen kunnioittaminen on tärkeää. Vanhoillislestadiolaisuudessa perinteisesti ajatellaan, etteivät uskovaiset ole lain alla. Uskovaa opettaa Jumalan armo, joka on lakia voimakkaampi opettaja. Toisaalta liikkeen opetuksessa on vallinnut asiaan liittyen toisinaan käsitteellinen epäselvyys, ottaen huomioon, että kyse on verrattain epäselvästä asiasta. Suomessa SRK oli Heidemanin kanssa asioissa samoilla linjoilla, joten kaikki yhteistyö pyrittiin käymään heidän kanssaan. Kuitenkin Pauli Rantalan tapaan Grekula, Kaikkonen ja Juntunen lähtivät tapaamaan suurseuralaisia SRK:n vuosikokouksessa saamistaan varoituksista huolimatta. Virginian kaupungin apostolisluterilaista seurakuntaa heinäkuussa Antti Grekula on viiksekäs mies, joka seisoo ylävasemmalla pilkullisen kravattimiehen takana. Yhdysvalloissa Kun Grekula ja Kaikkonen saapuivat itärannikolle, he lähtivät Minnesotaan. Amerikansuomalainen Raphael Aho oli 13-vuotias, kun kaksikko yöpyi hänen isänsä kotona Susijärvellä marraskuussa vuonna Juntunen oli ollut paikkakunnalla saman vuoden kesällä, sillä hän oli saapunut New Yorkiinkin jo toukokuussa. -- jotkut olivat jo alkanut kyselemään että kenen kutsulla he ovat tulleet? Yksi johtokunnan mies oli niin rohkea että sanoi, "He annetaan meidän kirkolla puhua," ja niin he pitivät seurat Susijärven kirkolla ja kirkko täyttyi kansalla. Ahon mukaan miehet eivät missään puhuneet tyhjälle kirkolle. Juntunen oli matkansa aikana mukana ainakin Calumetin suurissa seuroissa ja kierteli lännessä. Grekula ja Kaikkonen kiersivät seurakuntia länsirannikolla asti talven ajan ja palasivat Minnesotaan kesäksi 1933 pitämään seuroja Virginian kaupungissa. Siellä nämä osallistuivat myös niin sanottuun Minnesotan yleiseen kokoukseen, jossa otettiin kantaa niihin kysymyksiin, joista heidemanilaiset toistuvasti olivat suurseuralaisia arvostelleet: --keskustellessamme opin ymmärryksen eriäväisyyksistä, olemme tulleet seuraavaan johtopäätökseen, että emme kannata emmekä hyväksy emmekä seuraa uudenheräyksen oppia, emmekä lakia ohjenuoraksi vanhurskaille emmekä hyväksy sitä, että se vapaus, joka meillä on Kristuksessa, lihalle tilaa antaa. Se ei saa olla meillä pahuuden peitteenä. Myöskään emme hyväksy emmekä halua muuta esikoisseurakuntaa tunnustaa kuin se, joka on Abelista alkanut ja yhä on, ja jossa Jeesus on esikoinen monen veljen keskellä.-- Virginian kokouksen julkilausumasta, jonka myös Grekula ja Kaikkonen allekirjoittivat. Raphaelin isä Jacob oli varmasti vain yksi monista, jotka jossain vaiheessa kysyivät, millä luvalla miehet Amerikassa olivat. Kun neljä evankelistaa on kirjoittanut, että Jeesus antoi käskyn: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Se lupa riittää meille, totesi Antti Grekula. Asiasta ei sen kummemmin tarvinnut enää kysellä. Paluu Amerikasta Kun miehet palasivat Yhdysvalloista, niin Yppärissä järjestettiin Grekulalle vastaanotto, johon osa paikallisista vanhoillisista jätti saapumatta. Seuraavassa SRK:n vuosikokouksessa vuonna 1933 kolmikkoa nuhdeltiin matkasta väärän seurakunnan luo. Jumalan valtakunnassa on vain yksi lauma, eikä edes Amerikassa ihmeiden maassa asiassa voitu katsoa olleen poikkeusta. Lähetyskäskyyn vetoaminen oli edelleen miesten keskeinen puolustautumisargumentti. Johtokunta myönsi tuolloin yksimielisesti, ettei matkalaisia voinut syyttää väärästä opetuksesta, mutta matkaa itseään pidettiin virheenä. Myös Pyhäjoella Grekulaa katsottiin paikoitellen vinoon jo opillisista syistä. Hän oli ollut mukana perustamassa Yppärin Rauhanyhdistystä vuonna 1927, johon kuului myös uusheränneitä. Lain kolmas käyttö oli myös tapetilla. Yppärissä syntynyt Anni Rahjakin tietää kertoa naapurissa asuneen Grekulan papan elämästä jotain tämän ajalta. Pyörteen talon kohdalta kulki vielä tuolloin Krekunperälle silta, jota pitkin Antilla oli tapana käydä melkein päivittäin katsomassa naapureita. Rahjan mukaan Anttia oli joskus nuhdeltu myös liian helpoista synninpäästöistä. Omien sanojensa mukaan hän ei kuitenkaan saarnannut syntejä anteeksi seiniä myöten, vaan vain niin kauas kuin ääni kuului. Yppärin kansakoululla järjestetyissä yhteisissä seuroissa oli mukana sekä vanhoillisten että pikkuesikoisten puhujia, tarkoituksena hakea sopua erimielisyyksiin. Vanhoilliset pyysivät Grekulaa tekemään parannuksen väärästä opista, mihin hän ei suostunut. Lopullinen välirikko Rauhansanalaisuuden katsotaan tulleen tänne Yhdysvalloista. Omaksi liikkeeksi se muotoutui Suomessa vuonna 1934 Pauli Rantalan johdolla. Helsingissä asuva kirkkohistorian professori Jouko Talonen summaa perimmäiseksi syyksi eroon kiistan seurakuntaopin tiukkuudesta. Amerikan lestadiolaisuutta tutkineen Tuomas Palolan väitöskirjan mukaan lain kolmanteen käyttöön liittyvät erimielisyydet olivat pääasiallinen eroon johtanut tekijä. Pohjanmaan kaksikielinen rannikkoalue oli jo 1920-luvulla alkanut muutenkin vieroittua Oulun keskusjohdosta Torniojokilaakson ohella. Grekulan, Kaikkosen ja Juntusen matka Yhdysvalloissa oli kuitenkin viimeinen kipinä tulilankaan, jonka syttymisestä eroon kesti vain noin vuosi. Paikallisella tasolla Grekula ja hänen kannattajansa kylällä jäivät kuulumaan Yppärin Rauhanyhdistykseen, joka jäi välirikossa heille. Yppärin kokoisen pikkupaikan seurahuoneella eli Harjun kirkossa pidettiin siitä eteenpäin erikseen jo kolmen eri liikkeen seuroja: Uusheräyksen, Rauhanyhdistyksen ja Rauhan Sanan. Jälkimmäinen sai nimensä yhdistyksen vuonna -35 perustetun keskusorganisaation ja lehden mukaan. Jo 40-luvulla rauhansanalaisten seuranjärjestämisinto Yppärissä taantui hieman, kun taas Rauhanyhdistyksellä toiminta voimistui. Grekula kuoli 30. lokakuuta vuonna Muutaman vuoden päästä alkoikin jo lestadiolaisuuden seuraava, niin sanottuna pappishajaannuksena tunnettu vaihe. Vajaat kuusikymmentä vuotta Grekulan kuoleman jälkeen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) järjestää Yppärissä suviseurat. Kun viimeinen asuntovaunu pönöttää yksinään Yppärin aavalla, sitä alkaa pikkuhiljaa miettiä tämän jutun tulevia yksityiskohtia. Suviseuroista sai tarinaan hyvän alun, mutta muitakin asiantuntijoita tultaisiin tarvitsemaan.

8 sivu 8 Pyhäjoen Kuulumiset Suviseurat Lestadiolaisuuden pitkät perinteet Pyhäjoella JOHANNA HIRVIKOSKI Pohjois-Ruotsissa luvulla syntynyt lestadiolaisuus levisi Suomeen nopeasti. Tämä Lars Levi Laestadiuksen saarnatoiminnan vaikutuksesta syntynyt liike laajeni ja vakiinnutti asemansa Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla 1870-luvulta 1890-luvulle. Juhani Raattamaa nousi keskeiseen asemaan lestadiolaisessa liikkeessä Laestadiuksen jälkeen. Pyhäjokialueella ensimmäiset kosketukset lestadiolaisuuteen saatiin luvun lopulla. Yhtenä ensimmäisenä liikkeen juurruttajana on toiminut nivalalaissyntyinen Eeli Juola. Hän oli tutustunut liikkeen sanomaan Ylitorniolla ja levitti liikkeen sanomaa Kala- ja Pyhäjokialueella. jäänyt aika vähälle tutkimukselle ja huomiolle? Pyhäjoen suviseurojen päätoimikunnan varapuheenjohtajana toiminut Eero Pisilä ihmettelee. Lestadiolaisuus sai lisää kannattajia 1870-luvulla erityisesti Yppärissä, minne valmistui 1880-luvulla oma rukoushuone. Tätä rukoushuonetta kutsuttiin Harjun kirkoksi. Seuroja pidettiin Harjun kirkossa ahkerasti, lähes viikoittain. Seuroissa kävivät Uusheräyksen kannattajat, vanhoillislestadiolaiset ja esikoiset. Edelleenkin Yppärissä lestadiolaisuuden kannatus on suurta, erityisesti vanhoillislestadiolaisuuden. Tästä kertoo myös viime kesänä Yppärissä järjestetyt suviseurat. Seurat keräsivät noin seuravierasta, jotka saivat tutustua Pyhäjokeen. KUVA: SUVISEURAT.FI Uskoontulo oli tietysti vaikuttava elämänmuutos, mutta aiheutti myös ympäristössä hämmennystä ja vastustusta. Muun muassa lestadiolaisten paikallinen johtaja ja saarnamies Antti Rantala joutui Pyhäjoen kirkkoraadin kuultavaksi tuloksena saarnakielto. Hänen ajateltiin olevan erehtyväisessä opissa. Myös kirkollinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen vaikutus oli merkittävä, sillä on arvioitu, että vuosisadan vaihteessa pitäjän väestöstä lähes kymmenen prosenttia oli liikkeen piirissä. Voitaisiinkin nostaa kysymys: miksi paikallishistoriassa lestadiolaisuuden ja muidenkin herätysten vaikutus on Monet paikkakuntalaisetkin saivat suviseurojen myötä hyvän tilaisuuden tutustua nykypäivän lestadiolaisuuteen. Syyskuussa pidettiin myös kyläläisten järjestämä seuralauluilta, jossa laulettiin suviseuroissa kuultuja Siionin lauluja. "Raamattuun perustuva sanoma ja seuravieraiden keskuudessa koettu myönteinen ilmapiiri ovat kirvoittaneet julkisiakin kommentteja", Pisilä toteaa. Vaikka liikkeen keskeinen sanoma on kutsu Jumalan valtakuntaan ja armo, opetuksessa kehotetaan uskovia myös lainkuuliaisuuteen, kunnialliseen elämään ja raittiuteen. Liikkee- Eero Pisilä toimi suviseurojen päätoimikunnan varapuheenjohtajana. seen kuuluvat eivät kuvittele kuitenkaan olevansa sen parempia ihmisinä kuin muutkaan. Emme myös tunnista joukkoamme siitä synkästä kuvasta, minkä media on viime vuosina rakentanut, Pisilä kertoo. Pyhäjoella liikkeen toimintaa järjestää nykypäivänä Pyhäjoen Rauhanyhdistys. Yhdistyksellä on toimitalo, jossa järjestetään hartausseuroja joka toinen sunnuntai. Seuroihin on vapaa pääsy, ja kaikki ovat tervetulleita. Lisäksi lapset käyvät pyhäkoulua ja kouluikäiset Raamattuluokkaa. Näissä tuodaan lapsille ja nuorille uskon aakkosia ja Raamattua tutuiksi. Seuroissa kävi enemmän myös liikkeeseen kuulumattomia ennen luvuilla tapahtunutta arvomurrosta. Yhteiskunnan ja myös kirkon nopeat muutokset jättivät jälkeensä etääntyneen välimatkan vanhoilliseen liikkeeseen. Tuon murroksen kipuja kohdataan niin lestadiolaisuudessa kuin nyky-yhteiskunnassakin, Pisilä kertoo. Liikkeessä nähdään hyvänä asiana rakentava vaikuttaminen yhteiskuntaan sekä taloudellinen toimeliaisuus. Niinpä monet liikkeeseen kuuluvat ovat ennen antaneet ja antavat nykyäänkin panoksensa seurakunnan, kunnan ja monien järjestöjen luottamustehtävissä, joissa kukin toimii oman arvomaailmansa pohjalta. Lestadiolaisuus - median uhri? SAMU AHOLA Lestadiolaisuus on ollut viime vuosina esillä mediassa todella paljon. Miksi kyseinen liike sitten nostettiin niin valtavan median ryöpytyksen kohteeksi? Esille nostettuja aiheita ovat esimerkiksi pedofilia, naisten asema ja perhesuunnittelu. Onko niin, että media vain huomasi tässä hyvän tilaisuuden tarjota ihmisille jotain hätkähdyttävää? Vanhoillislestadiolaisen liikkeen julkisuuskuvasta väitöskirjan kirjoittanut Jani Alatalo toteaakin: Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisujen ja omien tutkimusteni perusteelle liikkeen julkisuuskuva on suomalaisille kielteisempi kuin monien muiden uskonnollisten liikkeiden. Median usein negatiivissävyinen suhtautuminen liikkeeseen on kuitenkin saanut ihmiset kiinnostumaan lestadiolaisuudesta täysin uudella tavalla. Lestadiolaisuus on hyvin moneen osaan jakautunut liike. Liikkeestä puhuttaessa ihmiset ajattelevat useimmiten juuri vanhoillislestadiolaisuutta, joka on eri ryhmistä suurin, mutta rajaa mielipiteensä asioista useimmiten hyvin tarkasti. Aikaisemmin luvulla lestadiolaiskeskustelun kommentointi tuli enimmäkseen SRK:n (liikkeen keskusjärjestön) keskeisten henkilöiden puolelta. Nykyisin liikkeestä puhutaan yhä avoimemmin, mikä avartaa kokonaisuuden hahmottamista suuresti. Lestadiolaisuutta on aiemmin pidetty sulkeutuneena yhteisönä. Alatalo toteaakin: Liike on 1980-luvulta alkaen osallistunut aikaisempaa selvästi enemmän liikettä koskevaan julkiseen keskusteluun. Itse suviseuroista vanhoillislestadiolaisten suurimmasta yhteisestä tapahtumasta mediaan tuleva informaatio antaa kuvan siitä, kuinka elinvoimainen ja yhteisöllinen liike on kyseessä. Mediakeskus suviseuroilla Suviseurat on esillä melko pitkälti kaikissa medioissa: televisio, radio, lehdet ja internet. Nämä lähteet jakavat tietoa suviseuroista niin reaaliaikaisesti kuin jälkikäteenkin. Seurojen ajan Suomessa pyörii esimerkiksi kesäseuraradio, jonka kautta seuroja voi seurata reaaliaikaisesti. Mediassa mukana olemisella ei niinkään haeta huomiota seuroille. Seurat itsessään kiinnostavat ihmisiä, onhan kyseessä todella suuri sekä kansainvälinen tapahtuma. Tunnettujen medialähteiden kautta tieto liikkuu helposti, esimerkiksi seurojen omat facebook- ja internetsivut ovat aktiivisen päivityksen alla koko seurojen ajan. Liike on mukana mediassa oma-aloitteisesti myös seurojen ulkopuolisena aikana. Liikkeellä on esimerkiksi omia lehtiä, jotka ilmestyvät ympäri vuoden. Tällainen lehti on esimerkiksi Päivämies, joka ilmestyy joka viikko. Median kanssa kommunikointi tapahtuu seurojen aikana pitkälti siis mediakeskuksen kautta. Mediakeskuksessa huolehditaan eri median edustajien vastaanotosta sekä muusta tiedottamisesta. Keskuksesta löytyvät esimerkiksi omat netti- ja kuvapalvelut. Suviseurojen nettisivut toimivat kahdeksalla eri kielellä, ja erilaisia lähetyksiä pystyy seuraamaan internetin kautta yli kymmenessä eri maassa. Asiaa somesta Eri medioiden kautta tiedon liikkuminen on hyvä lähde etenkin nuorille. Tapasin suviseuroilla kaksi nuorta, jotka kertoivat oman näkemyksensä median merkityksestä seuroilla. On hyvä, kun nuoriso löytää facesta juttuja, toteaa Lauri Vähäsarja. Erilaisten lähteiden kautta tiedon jaosta saadaan hyvinkin monipuolista. Esimerkiksi Twitterissä seuroilla on oma epävirallinen sivu, jonka kautta on helppo esittää kysymyksiä. Tyyli kiva, tavallaan asiallinen mutta silti rento, kiteyttää Milia Kaisto. Twitter-tili ei kuitenkaan ole seurojen oman tiedotuksen alla, vaan sitä ylläpitää joku nimettömäksi jäävä henkilö. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka asenne liikkeeseen on nykyisin paljon positiivisempi; tiedonjakoa harjoitetaan myös hyvästä tahdosta. Jani Alatalo on kirjoittanut väitöskirjan vanhoillislestadiolaisen liikkeen julkisuuskuvasta.

9 Uskon koti Pyhäjoen Kuulumiset Suviseurat sivu 9 TERHI PIILOLA Psykologi, psyko- ja perheterapeutti, SRK:n perhe- ja diakoniatyöryhmän jäsen ja kahdeksan lapsen äiti Aino Kanniainen (53) on kuulunut vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen lapsesta saakka. Kanniaiselle Rauhanyhdistys on lämmin uskon koti, jossa on hyvä olla. Kanniainen kokee, että uskon lisäksi tiivis vanhoillislestadiolaisten yhteisö on sanoin kuvaamaton voimavara. Yhteisöllisyys näkyy erityisesti perheiden välillä. Äidit tukevat toisiaan arkipäivän askareissa. kautta. Ja tutustuessaan paremmin, on usein jäänyt tunne, kuin olisi tuntenut aina. Kanniainen ei tunnista itseään median lietsomasta alistetun naisen kuvasta miesten hallinnoimassa yhteisössä. Päinvastoin, hän kokee voivansa hyvin ja saavansa toteuttaa elämän valintojaan, unelmiaan ja ajatuksiaan vapaasti. Valintoja ohjaa henkilökohtaisesta uskosta nouseva arvomaailma. Hän on mukana kunnallispolitiikassa ja pyrkii kansanedustajaksi ensi keväänä. Kanniainen on yksi harvoista naisista, joka on saanut avata suunsa tuhatpäisen suviseura-yleisön edessä. KUVA: SUVISEURAT.FI Muun muassa rotina-perinne on tuttua vanhoillislestadiolaisuudessa. Rotina-perinne on säilynyt siten, että vauvaa katsomaan tultaessa kotiin tuodaan leivonnaisia, jopa vaatteita. Ajatuksena on, että synnyttänyt äiti saisi levätä ja keskittyä vauvaan. Naapurit ja sukulaiset laittavat ruoan ja helpottavat perheen elämää. Lähimmäisen rakkautta Kanniainen puhuu lähimmäisen rakkaudesta. Perheet vuorottelevat usein lasten hoidossa, jotta kukin perhe saa vuorollaan hetken vapaa-aikaa. Kun äkillinen sairaus yllättää, tarjoaa yhteisö apua niin arkiaskareissa kuin henkistäkin tukea. Myös sukulais- ja tuttavasuhteet ovat lämpimiä. Tapahtumissa on mukana usein koko suku ja suuri tuttavapiiri. Kaikki vanhoillislestadiolaiset ovat sydämestään tuttuja: Esimerkiksi, kun lapset ovat muuttaneet opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, on ystäväpiirin löytäminen ollut helppoa paikallisten Rauhanyhdistysten toiminnan Liikkeen ulkopuolisten silmin lestadiolaisten sulkeutunut yhteisö voi tuntua rajoittavalta muurilta. Kanniaisen mielestä jokaisella lestadiolaisella on henkilökohtainen tapa suhtautua liikkeen ulkopuolisiin. Suhtautumistapaan vaikuttavat hänen mielestään erityisesti temperamentti sekä uskosta avautuva lähimmäisen rakkaus ja toisen kunnioittaminen (oppeihin muovautuneet moraalit.) Kanniainen itse kuvaa omaa suhtautumistaan ulkopuolisiin ihan samanlaiseksi kuin uskoviinkin. Hän ei ajattele uskon määrittävän lähipiiriä tai sitä, kuinka läheinen jonkun henkilön kanssa saa olla. Hän uskoo myös, että liikkeestä eroavien on mahdollista säilyttää välit uskon piirin tuttaviin, mutta pohdiskelee sen johtuvan pitkälti ihmisestä itsestään ja suhtautumistavoista. on puolestaan kokenut, miltä tuntuu, kun lämmin yhteisö kääntää selkänsä. Kun lapsuudesta asti tuttu ja turvallisen liikkeen piiri jättää Jumalan terveen sanomatta: Välittömästi erottamisen jälkeen välimme olivat kiusalliset puolin ja toisin. Minua pidettiin luopiona, jonka kanssa ei voinut olla tekemisissä tai varsinkaan hengellisessä kosketuksessa. Sain jatkuvasti kehotuksia, että täytyisi tehdä parannus väärästä opista. Näin vaadittiin, vaikka kukaan ei tullut keskustelemaan siitä, millainen oppini oli. Joten kyllä voi sanoa, että he käänsivät selkänsä. vanhoja tuttuja, ja he ovat ystäviä. Mutta uskon asiat he jättävät puhumatta. Hän ymmärtää, miksi vanhat ystävät ja sukulaiset toivovat hiljaisuudessa hänen vielä tekevän parannuksen, mutta vieläkään asioita ei sanota ääneen - joka on harmillinen asia. Leipälän muistot lapsuus-ajan liikkeestä ovat siitä huolimatta lämpimät. Hän muistelee liikettä turvalliseksi kasvaa ja elää: Jos tyytyy valmiisiin ratkaisuihin eikä ryhdy itse Raamatun äärellä pohdiskelemaan tarkemmin ajatuksien ja mielipiteiden oikeutusta ja perusteita." Hän myöntää, ettei ole itsekään jaksanut rakastaa liikettä diste siitä, kuinka suurta roolia Leipälän tarina on elävä to- Kun yhteisö kääntää ja olla siellä iloisin mielin, kun se vanhoillislestadiolainen uskonto näyttelee elämässä; kuinka selkänsä hylkäsi hänet. suuri rooli yhteisöllä on päättäjänä ja tunteiden hallitsijana. Yhteisöstä lestadiolaisuuden Uskon asioista vaietaan pappishajaannuksen aikana Kun yhteisön turviin on tukeutunut usein jopa koko suku ja erotettu Pyhäjoen entinen kirkkoherra, rovasti Aaro Leipälä Nykyään Leipälä tapaa kyseisiä tuttavapiiri, on irrottautuminen Aika paransi kuitenkin haavat. Lestadiolaisten nuorten elämää Psyko- ja perheterapeutti Aino Kanniainen. raastavaa. Erottamisen jälkeen maailmaa on katsottava vastasyntyneen silmin. Ei ihme, että vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluva Aino Kanniainen ei löytänyt sanoja sille, kuinka suuri yhteisöllisyyden tunne on. OMAR SARPOLA Miten elävät vanhoillislestadiolaiset ja Uusheräykseen kuuluvat nuoret? Vanhoillislestadiolainen nuori kertoo, että tuntee osittain itsensä erilaiseksi kuin muut ikäisensä nuoret: Vaikka olemme kaikki samanlaisia ihmisiä, se mihin uskon, saa minut kiinnostumaan erilaisista asioista. Myös tulevaisuuden valintoja tehdessä voi lestadiolaisuus vaikuttaa. Lestadiolaisuuden avulla saa ihmiskontakteja. Liikkeeseen kuuluvien suviseurojen, seurojen ja erilaisten leirien kautta saa todella paljon uusia tuttavuuksia ympäri Suomea, hän kertoo. Vanhoillislestadiolaisuus antaa turvallisen olon tunteen, kun on, mihin uskoa. Perheiden elämä eroaa aika paljon. Esimerkkinä raitis koti, joka luo perheelle aivan erilaisen elämän kotona, hän kertoo. Liikkeestä julkisuudessa olleet negatiiviset asiat tuntuvat pahalta: Niitä on inhottava lukea, kun ainakin omasta mielestäni suurin osa on todella liioiteltuja. Joissakin tapauksissa lestadiolaiset ymmärretään väärin ja julkisuudessa olevilla asioilla aletaan yleistää kaikki lestadiolaiset samanlaisiksi. Meidät kasvatetaan jo kotona liikkeen oppien mukaisesti ja rippikoulussa asioihin syvennytään tarkemmin. Tästä syystä nuori on liikkeen opeista selvillä hyvin. Kotona lasten kasvattaminen liikkeen oppien mukaisesti on iso osa lestadiolaisuutta. Nuorena Uusheräys -liikkeessä Yksi lestadiolaisuuden suuntauksista on Uusheräys. Uusheräykseen kuuluva nuori kertoo, että pääsääntöisesti hän ei tunne olevansa erilainen kuin muut. Mutta yläasteaikana oli vaikeampaa erottua massasta ja puhua uskonnosta sekä uskosta. Valintoihin usko ei tähän mennessä ole vaikuttanut. Olen pienestä asti käynyt leireillä, seuroissa ja sunnuntaisin kirkossa. Tapojen lisäksi usko on vaikeissa tilanteissa tuonut turvaa ja ollut tukena selviytymisessä. Omasta mielestäni usko vaikuttaa ihmiseen pelkästään positiivisesti. Tai silloin uskosta on saanut eniten irti. Usko antaa minulle merkityksen ja päämäärän elämään. En vaan synny ja kuole pois, kertoo uusheräykseen kuuluva nuori. Vaikkei usko ole vaikuttanut valintoihin, ei se tarkoita, ettei se olisi vaikuttanut itse ihmiseen. Tämä nuori on saanut uusheräyksen kautta useita kavereita ja on sitä mieltä, että kun jakaa samanlaisen arvomaailman toisen kanssa, on ystävyyssuhteita helppo ja nopea solmia. Uusheräys on maailmanlaajuinen, joten ystävät asuvat ympäri Suomea ja ehdimme nähdä toisiamme lähinnä viikonloppuisin. Minulla on onneksi ollut aina myös liikkeen ulkopuolelta kavereita. Koen, että on etu saada kavereita erilaisista taustoista. Liike itsessään ei hänen mielestään ole turvan lähde: Usko itsessään on turvan lähde, lapsesta asti olen oppinut, että kiperässä paikassa rukous auttaa aina ja niin olen usein kokenutkin. Pietismin perintönä henkilökohtainen usko on Uusheräyksessä tärkeää. Uskoon tulemista ei korosteta, mutta oma usko kolmiyhteiseen Jumalaan on tärkeää suorittamista ei tarvita, pelkkä usko riittää. Uusheräyksen jäsen kertoo, että hänen mielestään arkielämä ei eroa muista perheistä erityisemmin. Käydään koulussa, töissä ja harrastetaan. Tosin juhlia - kuten pääsiäistä ja joulua - juhlitaan niiden alkuperäisten, uskonnollisten syiden vuoksi, ei niinkään vapaapäivän tai tavan takia. Ehkä yleistä on positiivinen asenne elämään. Varmaan keskimääräistä vähemmän käytetään alkoholia ja keskimääräistä enemmän mennään naimisiin. Itse ainakin pyrin olemaan hyvä lähimmäinen, johon voi luottaa ja turvautua hätätilanteessa. Tietenkin arvostetaan paljon perhettä ja sukua, hän miettii. Ensimmäisen kerran arvojen poikkeavuuksia muihin ikätovereihin hän alkoi miettiä alaasteen loppupuolella: Tajusin, että kaikki eivät käykään leireillä tai seurakunnan tapahtumissa. Siitä alkoi pohdiskeluaika, joka jatkui rippikouluun saakka. Uskonko minä itse aidosti ja onko tästä mitään hyötyä? Yläaste oli hankalaa aikaa, kun halusi kuulua porukkaan, mutta myös uskonto ja uskon asiat kiinnostivat kovasti. Uusheräyksen oppi on melko lähellä luterilaisen kirkon oppia. Mielestäni liike ei niinkään korosta sitä oikeaa oppia vaan uskon tärkeyttä. Itse ainakin koen nämä asiat todella monimutkaisiksi ja ns. teologijutuiksi. Sen verran esimerkiksi ripistä tiedän, että sitä Uusheräyksessäkin käytetään esim. Jeesuksen nimessä ja veressä. Tärkeä ja näkyvä asia Uusheräyksessä on lähetystyön tekeminen. Liike haluaa toteuttaa Jeesuksen Raamatussa antamaa lähetyskäskyä. Uusheräys on siis myös lestadiolainen liike, joten siten perusidea on myös lähellä vanhoillislestadiolaisuutta. Uusheräyksellä ei ole seurakuntaoppia, joka sulkisi liikkeeseen kuulumisen tai pelastuksen mahdollisuuden pois, hän kertoo ja miettii samalla, että nuoret voisivat olla vielä enemmän tietoisia liikkeen opeista ja kannoista.

10 sivu 10 Pyhäjoen Kuulumiset Suviseurat Taivaslaulu on elämän puolella TARU KYLMÄLÄ Oululainen Pauliina Rauhala on filosofian maisteri ja äidinkielen opettaja. Hän julkaisi esikoisteoksensa Taivaslaulun vuonna 2013 ja sai paljon kiitosta. Kolmen lapsen äiti ei pidä julkisuudesta ja antaa haastatteluja vain harvakseltaan. Tällä hetkellä hän kirjoittaa toista romaaniaan, haluaa kirjoittamisrauhan eikä anna haastatteluja. Rauhala kirjoitti esikoisromaanin aiheesta, jonka ympäröimänä on itsekin kasvanut: vanhoillislestadiolaisuudesta. Taivaslaulu tuli lähelle ihmisiä. Romaani lestadiolaispariskunnan arjesta saavutti suuren suosion sekä herätti keskustelua. Opin uskonnollisen kielen samalla kuin suomen. Maailma oli selvärajainen. Aina tiesi, kuinka kuuluu toimia, ajatella ja tuntea", Rauhala kertoo Helsingin Sanomissa Suvi Aholan kirjoittamassa Lestadiolaistarinan kirjoittaja: Naisen asemasta kirjoittaminen tuntui velvollisuudelta artikkelissa. Toukokuussa 2014 ilmestyneessä artikkelissa Rauhala kertoo, että hänen lapsuutensa vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä oli vapaampi. Piirteitä siitä näkyy Taivaslaulu romaanissa. Pauliina Rauhala kertoo tunteneensa ikään kuin velvollisuutta kirjoittaa kysymyksistä, jotka mietityttivät häntä. "Tarina kulki mukana seitsemän vuotta. Jo pikkutyttönä muistan miettineeni, miksi naisen usko keskittyy kehoon ja miehen sydämeen. Mikä on naisen kohta lestadiolaisuudessa? Onko kodin piiriin jääminen luonnollinen maailmanjärjestys? Jos usko ei salli puuttumista naisen tai perheen uupumiseen, kuka kantaa vastuun?" Rauhala kertoo samaisessa Helsingin Sanomien haastattelussa. Taivaslaulu vastaa tarinan kautta juuri näihin kysymyksiin ja ajatuksiin. Kaunis ja armollinen kertomus sisältää myös vaikeita ja kipeitä asioita. Asioita, joista halutaan ehkä vaieta. Tai niitä ei haluta kyseenalaistaa. Taivaslaulu on saanut kiitosta myös juuri siitä, että se ei mollaa yhteisöä. Se kertoo asiat niin kuin ne ovat, kauniisti. Runollista, kaunista kieltä. Ihana rakkausromaani. Minusta kirjasta saa uskosta ja uskomisesta lämpimän ja myönteisen kuvan. Toki romaanissa tulee esille liikkeen ongelmallisia piirteitä ja oppeja, kommentoi kirjan lukenut Sari Hidén. Kun aiheet ovat arkoja, ne herättävät myös keskustelua. Eräs nettikeskustelija kommentoi: Kirjassa oli pilkallisesti ja rumasti kuvattu lestadiolaiskulttuuria. Paljon oli myös totta ja voin kuvitella, että jotkut ovat kokeneet kauheita asioita. Kirjassa nousee esiin vaikeus omiin päätöksiin ja ajatuksiin, kun yhteisön normit sanovat toista. Romaanissa Aleksi kirjoittaa nimettömänä blogia omista ajatuksistaan. Kun hän jää omalle isälleen ja yhteisölle kiinni blogin kirjoittamisesta, hän on syntinen myös oman isänsä silmissä. "Jotkut antoivat ymmärtää, ettei tällaisista asioista saisi puhua tai ettei niitä ole edes olemassa. Mutta on jo paljon lestadiolaisia, joilla on omia ajatuksia. Se on sukupolvikysymys: nuoret kaupunkilaiset elävät monessa maailmassa eivätkä vain yhdessä ahtaassa elämänpiirissä. Moniäänisyys lisääntyy, Rauhala kertoo Helsingin Sanomissa. Pyhäjoen kunnan pitkäaikainen kirjastotoimenjohtaja, nyt jo eläkkeellä oleva Marja Peltoketo on myös yksi Taivaslaulun lukijoista. Peltoketo oli ostanut ja lukenut kirjan heti sen ilmestyttyä: Kirja antaa kaunokirjallisuutena kuvauksen lestadiolaisuudesta: naisen elämästä, miehen elämästä, lapsista, perheestä, suvusta ja yhteisöstä. Kirjan tarina nuoren naisen ja perheen jaksamisesta, uupumisesta ja selviämisestä on rankka. Taivaslaulu on kirjoitettu erinomaisesti ja omaperäisellä tyylillä. Teksti on runollista. Lukiessani mietityttivät monet tekstiin sisältyvät merkitsemättömät suorat lainaukset. Luettelo käytetyistä runoista, lauluista, virsistä ja Raamatun teksteistä löytyi romaanin lopusta. Oma rooli kirjassa on Aleksin blogi-teksteillä. Taivaslaululla on onnellinen loppu, mikä tekee tarinasta armollisen. Armollista on, että Viljan ja Aleksin rakkaus säilyy, vaikka rakkaudelle ei ole aikaa eikä tilaa ja Vilja uupuu yhä syvemmin, kun perhe kasvaa. Koska Vilja ja Aleksi ja lapset selviytyvät perheen tuhoutumatta, kuva jää valoisaksi, Peltoketo kommentoi. Aleksi ottaa ohjat, kun Vilja alkaa väsyä. Heidän asemansa perheessä vaihtuvat hetkellisesti. Se antaa Viljalle aikaa parantua ja mahdollisuuden palata arkeen. Asettelu ja päätös Aleksin sterilisaatiosta on kuitenkin yhteisössä ongelma. Vilja on sitoutunut, velvollisuudentuntoinen äärimmäisyyteen asti ja yrittää toteuttaa naiseen ja äitiin kohdistuvat odotukset, kunnes voimat loppuvat. Viljan ja Aleksin rakkaus on voimakas, mutta rakkaudelle ei ole tihenevässä elämässä tilaa eikä aikaa. Yhteisön kuvauksista välittyy vahva normisto. Yhteisö seuraa toisten naisten elämää. Aleksin ja Viljan ratkaisut ovat yhteisön normien vastaisia, Marja Peltoketo kertoo. Kirjassa tulevat esiin myös toisten perheiden asettamat paineet. Vilja pohtii, miksi hän ei jaksa, ja muut jaksavat. Taivaslaulu avaa parhaimmillaan myös uusia näkökulmia ja ajatuksia vanhoillislestadiolaisuudesta. Kirja on kuitenkin fiktiivinen eli kaunokirjallisuutta, mikä on äidinkielen opettajan Sari Hidénin mukaan hyvä muistaa. Yhtä näkökulmaa ei voi yleistää kaikkiin. Kuvauksissa seuroista, perheiden elämän seuraamisesta ja lausutuista tai lausumattomista normeista on asioita, joita yhteisön ulkopuolisena en tunne. Käsittämätön oli romaanin kohta, jossa Aleksin sterilisaatio on tullut yhteisön tietoon ja toisena Aleksin puhuttelu, mukana Aleksin oma isä, Marja Peltoketo kertoo. Kirjan on sanottu olevan loppuun asti elämän puolella. Tätä mieltä ovat myös molemmat lukijat Sari Hidén sekä Marja Peltoketo. Viljan ja Aleksin rakkaus ja unelma yhteisestä elämästä on kaunis. Lapset, kauneimpien mahdollisten nimien etsiminen, kodin hakeminen ja varustaminen on kaunista, Peltoketo kertoo. Rankasta tarinasta löytyy se kaunis ja armollinen puoli, joka voi toiselta jäädä huomaamatta. Itselleni kirja oli vaikeampi lukea ja aukesi vasta jälkeenpäin. Uskomisen rauha ja kauneus pääsevät esille. Rohkea ja upeasti kirjoitettu teos, joka ei kuitenkaan kaunistele, Sari Hidén kommentoi. 60-luvun kriisi ja hoitokokoukset EVE LEPPÄLÄ Vanhoillislestadiolaisuuden liikkeessä on syntynyt vuosien varrella monia haarautumisia, kiistoja ja uudistuksia. Yksi suurimmista muutoksista, 60-luvun kriisinäkin tunnettu liikkeen hajoaminen tapahtui nimensä mukaisesti luvun taitteessa. Tällöin vanhoillislestadiolaisten pappien ja maallikkosaarnaajien välille oli syntynyt erimielisyyksiä sakramenttien tärkeydestä. Pappislinja vaati sakramenteille tärkeämpää roolia liikkeen teologiassa ja toivoi tiiviimpää yhteistyötä kirkollisten järjestöjen kanssa. Sakramenteista erityisesti kaste nousi erimielisyyksien symboliksi. Pappien mielestä kastamattomana kuolleen lapsen kohtalosta ei voida sanoa muuta, kuin että hän on Jumalan hyvissä käsissä. Kun taas maallikkosaarnaajien mukaan lapset sen sijaan syntyvät maailmaan armahdettuina, koska he kuuluvat Jeesuksen lunastamaan ihmissukuun. Maallikkolinja katsoi kasteen olevan hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa ja ehtoollisen uskovaisille asetettu armoateria uskon vahvistukseksi. Pappislinja piti maallikkosaarnaajien kantaa tunnuskirjojen vastaisena. Oulussa vuosina 1957 ja 1960 pidetyt SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen) puhujainkokoukset asettuivat tukemaan maallikkosaarnaajien kantaa. Seurauksena tapahtumista kaksi kolmasosaa liikkeen papeista ja teologeista erosi tai erotettiin liikkeestä. Päivämiehen mukaan Rauhanyhdistyksestä erottaminen ei ollut erottamista Jumalan valtakunnasta, sillä sen he ovat tehneet itse. Pappislinjan mielestä heidät erotettiin, koska he eivät hyväksyneet maallikkosaarnaajien kirkon tunnustuksen vastaisia näkemyksiä. Tämän tapahtuman myötä liikkeestä syntyi ja hajaantui pappislinja eli elämänsanalaisuus. Hoitokokouksista 60-luvun kriisi oli taustana 1970-luvun alkupuolella alkaneille hoitokokouksille. Ne olivat vanhoillislestadiolaisuuden kristillisyyden piirissä pidettyjä sielunhoidollisia keskustelutilaisuuksia. Hoitokokouksia järjestettiin kaikkialla liikkeen leviämisalueilla. Tilaisuudet pidettiin yleensä Rauhanyhdistysten toimitaloissa ja niissä keskusteltiin niin sanotusta kristillisestä elämäntavasta ja harjoitettiin liikkeen sisäistä seurakuntakuria. Tarkoituksena näissä kokouksissa oli pääasiallisesti korjata harhautuneen henkilön uskonelämään liittyviä huonoja asioita eli päästä eroon myös opillisista vinoumista. Kyseiselle vuosikymmenelle oli leimallista niin sanottu henkioppi. Käsitteellä viitataan erilaisiin vääriin henkiin, joista piti tehdä parannus, kuten hempeä henki, kuiva henki ja kososlainen henki. Hempeä henki tarkoitti suvaitsevaa suhtautumista joihinkin synteihin. Kuivalla hengellä kuvattiin esimerkiksi toisia uskovaisia, Rauhanyhdistyksen toimintaa ja kirkkoa arvostelevaa käyttäytymistä. Kososlainen henki sai nimensä ja 1940-luvulla vaikuttaneesta saarnaajasta Juhana Alfred Kososesta, jonka vikovaa ja kirkonvastaista elämäntapaa oli arvosteltu. SRK:n johtokunnan 6-jäseninen työvaliokunta lähetti oma-aloitteisesti, paikallisten Rauhanyhdistysten pyynnöstä tai yksittäisten henkilöiden kutsusta edustajansa kaiken kaikkiaan 488 neuvonpitoon. Hoitokokousjakso erityispiirteineen päättyi 1980-luvun alussa. Sielunhoidollisia keskusteluja esiintyy yksityisesti ja ryhmissäkin vieläkin tarpeen mukaan, mutta ne eivät ole luonteeltaan 1970-luvun hoitokokouksiin verrattavia, kertoo filosofian tohtori Seppo Lohi. Monia huonoja asioita korjattiin, mutta monet kokivat tulleensa Filosofian tohtori Seppo Lohi on tunnustettu lestadiolaisuuden tutkija. väärin kohdelluiksi, Lohi myös mainitsee. SRK ilmoitti vasta elokuussa 2011, että herätysliike ei enää järjestä hoitokokouksia eikä hyväksy hengellistä väkivaltaa. Kannanilmaisussaan SRK pahoittelee väärinkäytöksiä, jotka liittyivät julkiseen ripittäytymiseen ja parannuksen vaatimiseen sanelun mukaan. Silloinen SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen on ilmoittanut pitävänsä hoitokokouksia valitettavina (Helsingin Sanomat ).

11 Pyhäjoen Kuulumiset Suviseurat sivu 11 Tutkimusta vanhoillislestadiolaisuudesta REETTA KANGAS Lestadiolaisuus on laaja liike, jolla on vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan. Se on hyvin mielenkiintoinen ja keskusteltu, etenkin Pohjois- Pohjanmaalla, jossa liike onkin tunnetumpi kuin muualla Suomessa. Liikkeeseen kuulumaton ihminen löytää aiheesta helposti paljon uutta asiaa. Liikkeestä niin kiinnostavan tekee se, kuinka elinvoimainen yhteisö todellakin on. Lestadiolaisuutta laajasti tutkineen Jouko Talosen, Helsingin yliopiston kirkkohistorian professorin mukaan lestadiolaisuuden elinvoima voi olla yllättävää monelle: Liikkeen yhteiskunnallista merkitystä tänäänkin kuvaa se, että nykyisessä eduskunnassa on seitsemän lestadiolaislähtöistä kansanedustajaa kolmessa eri puolueessa. Viisi näistä edustajista on SRK-vanhoillisia. Talonen on tehnyt väitöskirjan lestadiolaisuudesta. Tarkemmin väitöskirjan aiheena oli Pohjois-Suomen lestadiolaisuuden poliittis-yhteiskunnallinen profiili , ja se ilmestyi vuonna Väitöskirjan Talonen teki teologian tohtorin arvoa varten Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän on useissa artikkeleissaan analysoinut liikkeen yhteiskunnallista merkitystä, kansainvälistä vaikutusta ja liikkeen hajaannuksia. Lestadiolaisuudesta ja sen tutkimisesta jo lukioikäisenä kiinnostunut Talonen kertoo olevansa ns. neljännen polven lestadiolainen. Hänen suvussaan on ollut lestadiolaisuutta 1870-luvun alkupuolelta asti. Hänen taustansa ovat Rauhan Sanan ryhmässä, mutta hän on saanut vaikutteita myös muista ryhmistä. Minulla on paljon kontakteja sekä vanhoillislestadiolaisiin että esikoislestadiolaisiin. Hänen oma sukutaustansa, uskonnollinen ympäristönsä sekä henkilökohtainen hengellinen käsityksensä saivat hänet kiinnostumaan lestadiolaisuuden tutkimuksesta. Historia ja kirkkohistoria minua veti puoleensa jo aivan varhaisnuoruudessani, kansakouluaikana. Hänen kotikylänsä Vähänkyrön Saarenpää Etelä-Pohjanmaalla oli historiallisesti ainutlaatuinen yhteisö; kylän historiallisilla muistoilla oli oma osuutensa mielenkiinnon heräämisessä. Tällä hetkellä lestadiolaisuutta tutkitaan useista näkökulmista. Eräs Talosen opiskelijoista väittelee lähiaikoina Pohjois- Amerikan lestadiolaisuutta koskevalla väitöskirjalla, toinen taas tekee väitöskirjaa lestadiolaisuuden ja kommunismin kohtaamisesta Pohjois-Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Helsingissä tutkitaan opinnäytetasolla tällä hetkellä myös lestadiolaisia vaikuttajia ja liikkeen opinkäsityksiä. SRK:ssa, joka on liikkeen keskusjärjestö, on tehty historiantutkimusta muun muassa lestadiolaisuuden ns. suuresta hajaannuksesta sekä SRK:n, paikallisten rauhanyhdistysten ja suviseurojen historiasta. Omassa seminaarissani on opiskelija, joka selvittää Kuusamon vanhoillislestadiolaisuuden piirissä 1940-luvulla vaikuttanutta hurmosliikettä, niin sanottua enkelihuroottia, kertoo Talonen. Eettiset kysymykset, naisen asema, 1970-luvun hoitokokoukset sekä liikkeen mediajulkisuus ovat olleet vahvasti esillä ylipäänsä Suomessa käytävässä keskustelussa ja myös tutkimuksessa. Tutkimus on mennyt eteenpäin ja laajentunut sitten 1980-luvun; tutkimusta tehdään teologisten oppiaineiden lisäksi muun muassa yhteiskunta- ja historiatieteissä. Viime aikoina lestadiolaisuutta on tutkittu politiikkatieteiden näkökulmasta Lapin yliopistos- Kirkkohistorian professori Jouko Talosen mielestä lestadiolaisuutisointi olisi voinut olla monipuolisempaa. sa. Oulun yliopiston historian oppiaineessa on tehty useita väitöskirjoja lestadiolaisuudesta sitten vuoden Näistä viimeisimpänä on filosofian tohtori Jani Alatalon tutkimus Suomen vanhoillislestadiolaisuuden julkisuuskuvasta 1960-luvun alusta 1980-luvun puoliväliin. Alatalo on erinomainen esimerkki tutkijasta, joka ei käärinyt ns. vaikeita asioita pumpuliin, mutta ei samalla myöskään ryhtynyt tietoisesti herätysliikkeen vastaiseen ristiretkeen, johon nykyinen julkinen lestadiolaisuuskeskustelu saattaa houkutella, Talonen kommentoi. Alatalo kertoo tutkineensa ennen kaikkea lestadiolaisuuden julkisuuskuvaa ja kuinka liike kohtasi yhteiskunnan modernisaation luvulla. Näistä hän on myös tehnyt väitöskirjansa: Omien tutkimusteni perusteella liikkeen julkisuuskuvaan ovat vaikuttaneet teemat, joissa liikettä on käsitelty kielteisesti. Julkisuuskuvaan vaikutti myös se, miten liike kohtasi modernisoituvan yhteiskunnan luvulla. Tällä tarkoitetaan sitä, miten liikkeessä käytännössä otettiin torjuva kanta moniin modernisaation ilmiöihin, kuten televisioon ja perhesuunnitteluun. Liikettä on monissa tutkimuksissa luonnehdittu jopa hyvinkin sulkeutuneeksi etenkin ennen 1980-lukua. Alatalon mukaan liikkeen oma-aloitteinen suhde tiedotusvälineisiin oli tällöin vähäistä, mutta ei kuitenkaan täysin olematonta luvun alusta alkaen liikkeessä alettiin kiinnittää enemmän huomiota muun muassa tiedottamiseen. Näin julkinen keskustelu muuttui moniäänisemmäksi, kun siihen tuli mukaan myös lestadiolaisten ääni. Moniäänisestä keskustelusta huolimatta lestadiolaisuus edelleen herättää voimakkaita tunteita. Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla suomalaisista on jonkinlainen mielikuva lestadiolaisuudesta, ja monelle mielikuva on kielteinen. Talosen mielestä lestadiolaisuutta koskevassa tutkimuksessa tärkeää on se, että siinä paneudutaan laajasti ja monipuolisesti lähteisiin. Asioita tulisi pystyä esittämään eri näkökulmista, niin objektiivisesti kuin vain mahdollista. Samalla tulisi onnistua välttämään tunneväritteisen keskusteluilmaston vaikutusta tutkimustuloksissa. Valtamedian olisi ehkä hyvä kysellä asioista enemmän alaa pitkään tutkineilta, sillä ei aina voimakas mielipide ole samaa kuin tutkittu tieto. Kannustan siis mediaa monipuoliseen tiedonhankintaan. Pelkkä gradu ei Talosen mielestä pätevöitä asiantuntijaksi erityistapauksia lukuun ottamatta. Media kuitenkin edustaa eri ulottuvuutta kuin akateeminen tiede, jonka myös Talonen tiedostaa. Median vaikutuspyrkimysten ohella hän toivoisi enemmän asiallisen tiedon jakoa ja suhteellisuutta. Yksityiskohtien paisuttelu, silloinkin kun ne ovat sinänsä totta, voivat antaa virheellisen kokonaiskuvan. Naisen asema puhuttaa HENNA PIHLAJAMAA Naisen asema vanhoillislestadiolaisuudessa on puhuttanut ihmisiä jo pitkään - niin liikkeen sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Asiaa on puitu mediassa kauan aikaa eikä loppua näy. Millaista on olla vanhoillislestadiolainen nainen? Kysymykseen ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Jo seurakentällä kulkiessa voi huomata tänne tulleen hyvin erilaisia, eri-ikäisiä ja monenlaisissa elämäntilanteissa olevia naisia. Näin alkaa psyko- ja perheterapeutti sekä SRK:n perhe- ja diakoniatyöryhmän jäsen Aino Kanniaisen suviseuroilla pitämä puhe, jossa pohditaan vanhoillislestadiolaisten naisten asemaa. Kanniainen itse pitää naisen asemaa liikkeessä hyvänä. Hän sanookin, että hänen on vaikea tunnistaa itseään median luomasta kuvasta. Vanhoillislestadiolaisia naisia on monenlaisissa ammateissa ja yhteiskunnallisissa asemissa. Myös uskonyhteisömme sisällä naisia on kutsuttu monenlaisiin tehtäviin, kuten seurakanttoriksi ja pyhäkoulun, päiväkerhon ja raamattuluokan opettajaksi. Naisia on monien Rauhanyhdistysten johtokunnissa samoin kuin muissakin yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä, Kanniainen kertoo. Hänen mielestään kysymys naisten puhujana toimimisesta ja naispappeudesta on uskonopillinen kysymys, ei tasa-arvokysymys. Vanhoillislestadiolaisuudessa naispappeutta ei hyväksytä eivätkä naiset saa puhua seuroissa. Ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi ja lestadiolaisen herätysliikkeen tutkija Mari Leppänen saikin aikaan melkoisen kohun, kun hänet vihittiin luterilaisen kirkon papiksi vuoden 2012 maaliskuussa. Tie papiksi tulemiseen oli siis kaikkea muuta kuin helppo. Helsingissä uskonnollisessa perheessä kasvanut Leppänen tajusi jossain vaiheessa pohtivansa, voisiko hänestä tulla pappi. Hän ei uskaltanut puhua asiasta kenellekään, sillä muiden suhtautuminen asiaan pelotti. Tuntui vaikealta löytää ihminen, joka ottaisi ajatuksen papiksi tulemisesta tosissaan. Leppänen kertoo, ettei tahtonut papiksi saadakseen tasaarvoa liikkeeseen. Se oli ennen kaikkea kutsumus, mutta samalla oli tärkeää puhua naisen asemasta. Leppänen osasi varautua siihen, että hän herättäisi toimillaan paljon keskustelua. Sitä hän ei kuitenkaan osannut odottaa, että hänen aviomiehensä, pastori, teologian tohtori ja arkkipiispan teologinen erityisavustaja Risto Leppänen vapautettaisiin puhujan tehtävistään vaimonsa tukemisen takia. Niin kuitenkin kävi. Liikkeessä vallitsee positiivinen yhteisöllisyys. Jos ei mahdu normeihin, tämä yhteisö kääntyy sinua vastaan, Mari Leppänen toteaa. Risto Leppänen kirjoitti mielipidekirjoituksen kesäkuun lopulla Turun Sanomiin ja Kalevaan otsikolla Ulossuljettujen suviseurat. Jo ennen minua ja sen jälkeen on liikkeessä hyllytetty naispappeuden tukijoita sekä myös heitä, jotka avoimesti ovat tukeneet hengellisen väkivallan uhreja, hän tiivistää. "Monet naiset ovat liikkeessä aktiivisia ja korkeasti koulutettuja, ja tasa-arvo on useissa perheissä tärkeä. Asia kuitenkin muuttuu, kun astutaan Rauhanyhdistyksen kynnyksen yli, Leppänen sanoo. Hänen mielestään naisen asemasta on tärkeää puhua, ja naisten ääni tärkeää saada kuuluviin. Leppäsen mielestä on olemassa kaksi vaihtoehtoa: liike joko avautuu tai sulkeutuu: "On tärkeää muistaa, että vaikka perusteluita erilaisiin käytäntöihin haetaan Raamatusta, täytyy mukautua ajan mukana.

12 sivu 12 Pyhäjoen Kuulumiset Suviseurat Lestadiolaisuus kirkon piirissä JONNA HAAPAKANGAS Herätysliikkeet ovat kautta aikain olleet vastapainona kirkon maallistumiselle. Evankelisluterilaisella kirkolla ja lestadiolaisuusliikkeellä on yhteinen historia. Lestadiolaisuus on luterilainen herätysliike, joka on syntynyt voimakkaiden herätysten aikoina 1800-luvun puolivälissä. Monet kokivat omakohtaisen uskon kirkastumista. Lestadiolaisuuden suhde kirkkoon on muuttunut sitten 1800-luvun luvulla ja 1900-luvun alussa suhde oli vielä vaikea. Piispat pitivät herätysliikettä harhaoppina ja saattoivat haastaa asiasta oikeuteen. Tällöin lestadiolaisuus oli vasta aluilla ja kirkon puhdasoppisuus ei uutta oppia hyväksynyt. Nyt on oikein leppoisat ja mukavat suhteet, meillä on oikein lystiä yhdessä, liikkeen saarnaaja, kansanedustajana ja kirkolliskokousedustajanakin toiminut Johannes Leppänen naurahtaa. Kirkolla ja lestadiolaisilla on muutamia eri näkemyksiä opeista ja uskosta. Silti ne pitävät yhtä. Herätysliikkeet tahtovat olla osa evankelis- luterilaista kirkkoa, ja monin kohdin ovat jopa sen uskollisimpia jäseniä, Pyhäjoen kirkkoherra Jukka Malinen toteaa. Nykyinen Suomen evankelisluterilainen kirkko on varsin moniarvoinen. Kansankirkko edustaa yli neljän miljoonan jäsenen erityispiirteitä. Voi hyvin sanoa, että isien kirkko, evankelis-luterilainen kirkko, on kaikille rakas, Malinen sanoo. Monet herätysliikkeet vaikuttavat kirkon piirissä. Kirkko pitää yhä sisällään eri aikoina syntyneet herätysliikkeet ja niiden mielipiteet. Lestadiolaisuuden haaroilla on omat erityispiirteet ja painotukset. Lestadiolaisuus ja muut herätysliikkeet ikään kuin muistuttavat kirkon perustuksista, henkilökohtaisesta uskosta sekä Raamatun arvovallasta ja sen kunnioittamisesta. Monia lestadiolaisuusliikkeeseen kuuluvia työskentelee kirkon viroissa. Lestadiolaisuus rakentaa ja monipuolistaa kirkkoa. Herätysliikkeiden anti kirkon hengelliselle elämälle on varsin merkittävä, sanoo Malinen. Ne kaikki osaltaan haluavat rakentaa kirkkoamme. Huoli siitä, että kirkko luopuu Raamatun auktoriteetista, on ollut puheenaiheena. Raamatun uudelleen tulkitsemisessa on tullut jännitteitä kirkon kanssa. Mutta se kuuluu elämään, Leppänen muistuttaa. Toivomme, että kirkko säilyisi nykyisellään ja että Jumalan sanan arvostus kirkossa lisääntyisi. Toivomme, että kirkko säilyisi kirkkona. Euroopassa lestadiolaiset kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Amerikassa ja Afrikassa liikkeillä on kuitenkin omat kirkot. Niin Leppänen kuin Malinenkaan eivät koe ristiriitaa lestadiolaisuuden ja luterilaisuuden välillä. Suhde on hyvä, meillä on muutamia opillisia eri näkemyksiä, mutta käytännön toiminnassa hyvät ja toimivat suhteet, Leppänen kertoo. Käytännön suhteissa erilaisuus on enemmänkin ihmisten erilaisuutta. Lestadiolaisuus korostaa kansankirkkoa enemmän omakohtaista uskonelämää ja sen merkitystä. Valtaosa kirkon viroissa toimijoista kokee lestadiolaisuuden kirkon rikkautena. Onhan se sanottava toki, että erilaisena näkemyksenä sehän rikastuttaa, Leppänen mainitsee. Joitakin asioita korostetaan eri tavoin, mutta ne mahtuvat Johannes Leppänen kertoin suviseuroilla näkemyksiään herätysliikkeen suhteesta evankelisluterilaiseen kirkkoon. silti hyvin luterilaiseen uskontunnustukseen. Toivomme, että meillä olisi tilaa opettaa niin kuin me uskomme. Lestadiolaisuudessa ja kansankirkolla on muutamia eri näkemyksiä. Niitä on muun muassa naispappeuskysymys. Kirkko hyväksyi sen aikoinaan, mutta lestadiolaisuus vastusti sitä. Asia koetaan Raamatun vastaisena. Mutta emme me syrji naispappeja. Sillä jos näin tekisimme, silloinhan syrjisimme häntä ihmisenä. Jumalan edessä olemme kaikki täsmälleen samalla viivalla, täysin tasaarvoisia. Se on kirkon päätös ja emme sitä ole muuttamassa, Leppänen kertoo. Avioliitosta uskomme, että se on Jumalan säätämä miehen ja naisen liitoksi. Useat herätysliikkeet toimivat yhdessä paikallisseurakuntien kanssa. Kirkon toimintaa arvostetaan ja tilaisuuksissa käydään tarpeen mukaan. Uskonelämän hoitaminen koetaan keskeisenä. Liikkeet tarjoavat kirkon toimintaan osallistuville tarvitsemaansa yhteisöllisyyttä. Kirkon kevyemmät tilaisuudet ja erityismessut saatetaan kokea osittain melko vieraina. Vanhoillislestadiolaisuudella on laajin ja vahvin oma seurakuntatoiminta. Rauhanyhdistys korostaa yhteenkuuluvuutta ehkä kaikkein korostetuimmin. Menneenä kesänä saimme olla osallisia heidän kanssaan suviseuroista Yppärissä - joku tiiviimmin, joku muutoin, Malinen muistelee. Seuroissa saatetaan käydä omilla rukoushuoneilla. Useimmiten liikkeiden seurat ja toiminnat yhdistyvät paikallisen seurakunnan toimintaan. Kirkolliset tilaisuudet ovat hyvin samanlaisia. Tilaisuuksien hartausluonnetta arvostetaan korkealle ja siksi lestadiolaisuudessa korostuvatkin puheet, virsien ja Siionin laulujen osuus varsin merkittävänä. Lapset osallistuvat keskeisellä tavalla muistotilaisuuksiin ja hääjuhlien ohjelmaan lauluin ja soitoin, Malinen kertoo. On huomattava, että lestadiolaisuus eri haaroineen on hyvin voimakkaana pohjavireenä Pyhäjoen seurakunnassa ja ympäristössä. Lähes kaikilla täällä on ainakin iso- tai isoisovanhempien osalta läheistäkin kosketuspintaa lestadiolaisuuteen ja sen uskonkäsitykseen, Jukka Malinen kertoo. Pyhäjoen seurakunnassa körttiläisyydellä ja lestadiolaisuudella on ollut eniten vaikutusta. Pyhäjoella keskeisimpiä lestadiolaisuuden suuntia ovat kolme vanhoillislestadiolaisuuden suuntaa: Rauhanyhdistys ja Rauhan Sana, sekä Uuden heräyksen lestadiolaisuus. Toivomme, että suhde kirkkoon ei tule muuttumaan, Johannes Leppänen sanoo. Peruskysymys on siinä, että jos me saamme opettaa niin kuin uskomme, niin meillä on hyvä olla kirkossa, jäseninä sekä toiminnassa mukana. Synnit anteeksi perinteisellä tavalla SAMI BRUSIN Synnintunnustus ja siihen liittyvä synninpäästöä nimitetään kristillisissä kirkoissa termillä rippi. Sen historian yksi merkittävimmistä käännekohdista on katolisen uskon uudistusta ajanut, myöhemmin uskonpuhdistajana tunnettu Martti Luther. Luther halusi eroon katolisen kirkon jäsenten pakollisesta säännöllisestä ripistä - seurauksena Eurooppaan syntyi useita uusia uskontokuntia. Rippi ja sen toteutustavat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää maallikkorippiä, jota esiintyy joissain herätysliikkeissä, kuten lestadiolaisuudessa. Maallikkorippi juontaa juurensa Lutherin näkemykseen niin sanotusta hengellisestä pappeudesta. Tämän toiselta nimeltään yleisen pappeuden mukaan jokainen kristitty on pappi, joka voi toimittaa hätäkasteen ja toimia sielunhoitajana. Varsinainen virkapappeus kuitenkin kuuluu kirkon virkaan ja sitä ei pidä sekoittaa maallikkorippejä toimittaviin kansalaisiin. Kaikissa pietistipohjaisissa herätysliikkeissämme tunnetaan maallikkovirka, jonka mukaan maallikkopuhujat pitävät hartausseuroja. Tällainen puhuja, mutta myös tavallinen rivikristitty voi ottaa vastaa ripin, jossa joku ihminen puhuu synneistään jossakin vapaasti katsomassaan paikassa ja rippi-isä julistaa hänelle synninpäästön, selvittää ennen pappisvihkimystään 21 vuotta maallikkosaarnaajana toiminut Erkki Piri. Maallikkorippi on ollut osa lestadiolaisuutta, kuten muitakin herätysliikkeitä sen perustamisesta alkaen. Maallikkoripissä kastettu kristitty antaa hätäkasteen toiselle ihmiselle ja toimii näin ripittäytyjän sielunhoitajana. Tavallinen rivikristitty voi ottaa vastaa ripin, jossa joku ihminen puhuu synneistään jossakin vapaasti katsomassaan paikassa ja rippi-isä julistaa hänelle synninpäästön, toteaa Piri. Yleensä maallikkorippi toimii ainoastaan liikkeen sisällä. Lestadiolaiset pyrkivät kuitenkin myötämielisesti kohtelemaan ja auttamaan myös liikkeeseen maallikkoripin avulla liittyviä uusia ihmisiä. Lestadiolaisuudessa painotetaan, että kasteen jälkeen langenneilla on oikeus saada synninpäästö ja tätä kautta oikeus tehdä parannus. Ausburgin tunnustuksessa puhutaan synnintunnosta johtuvasta pelosta, joka vaivaa ihmisen omaatuntoa ja uskosta, jolla omatunto saadaan puhdistettua. Tunnustuksessa kehotetaan synninpäästön jälkeen tekemään hyviä tekoja, jotka puolestaan ovat lanka parannusten hedelmien luokse. Syntien anteeksianto saadaan kuitenkin uskon, eikä hyvien tekojen kautta. Maallikkosaarnaajat eivät ole vastaanottaneet pappisvihkimystä, eivätkä välttämättä toimi kirkon virassa. Maallikkosaarnaajat siis ovat seurojen ja jumalanpalvelusten puhemiehiä. Maallikkosaarnaajat kutsutaan tehtävään nykyisin paikallisen Rauhanyhdistyksen johtokunnan aloitteesta. Rippi-isänä voivat olla siis muutkin kuin puhujat esimerkiksi naiset. Sisaret toimivat rippiäiteinä, kertoo Piri. Liikkeessä saarnaajia kutsutaan maallikkosaarnaajiksi johtuen siitä, että lestadiolaisuus on maallikkoliike. Maallikkorippi on osittain saanut negatiivisen kuvan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä johtuu siitä, että liikkeen sisällä on tullut ilmi joitakin lasten hyväksikäyttötapauksia. Ripittäytymisen avulla syyllinen on ikään kuin päässyt pälkähästä. Vakava rikos on saatu peiteltyä kyseisellä keinolla. Pitää muistaa, että ripin toimittajalla on vaitiolovelvollisuus ripittäytyjän teoista. Kyseinen velvollisuus pohjautuu Katekismuksen teksteihin, joiden mukaan niin pappia kuin rivikristittyäkin koskee vaitiolovelvollisuus. Eräällä tavalla tällainen toiminta on rikos- ja lastensuojelulain vastaista. On jopa esitetty niinkin radikaaleja vaihtoehtoja hyväksikäytön kitkemiseksi kuin maallikkoripin totaalinen poistaminen yhteisöstä - toisaalta pitkää perinnettä voi olla todella vaikea saada irrotettua jäsenten välisestä toiminnasta.

13 Pyhäjoen Kuulumiset Suviseurat sivu 13 Lestadiolaisuus muuttumassa avoimemmaksi ANNI MATTILA Liike juuri nyt Ennen, kuin voi pohtia, millainen liike lestadiolaisuus on tulevaisuudessa, on aluksi yritettävä hahmottaa, millaista lestadiolaisuus on nyt, juuri tällä hetkellä. Lestadiolaisten suurin tapahtuma on tietysti suviseurat, ja siellä käyminen oli kokemus tällaiselle tavalliselle tapakristitylle. Seura-alueella kävellessä alkoi pikkuhiljaa tulla tietoiseksi seurojen tunnelmasta. Sitä on vaikea sanoin kuvailla, joten tiivistäisin sen sanaan erikoinen. Yhteisöllisyys näkyy ensimmäisenä; ihmiset näyttävät onnellisilta, nuoret jopa hiukan odottavilta. Kaikki paikalla olevat ihmiset ovat enemmän tai vähemmän samanhenkisiä, ikään kuin samassa veneessä. Hiukan ulkopuoliseksi ja eksyneeksihän siinä itsensä tunsi. Tunnelmaan pääsee täydellisesti sisään varmasti vain olemalla lapsesta asti mukana suviseuroilla. Liike vaikuttaa elinvoimaiselta ja hyvinvoivalta - ja sitä se onkin. Teologian maisteri, lestadiolaisen herätysliikkeen tutkija ja liikkeen ensimmäisen naispuolisen papin Mari Leppäsen mukaan lestadiolaisuus on elinvoimainen, yhteisöllinen ja tarjoaa monille ihmisille hengellisen kodin kirkossa ja todella positiivisen yhteisön, jolta saa tukea monissa elämän asioissa. Monet ihmiset voivat hyvin, ja liike voi hyvin. Liike kykenee tuomaan hengellistä turvaa ihmisille ja tukemaan henkilökohtaisen jumalasuhteen rakentamisessa. Perusjulistus, ehdottoman armon julistaminen on liikkeen voima, Leppänen sanoo. Millä tavalla liike on jo muuttunut? Viime vuosikymmenen aikana liikkeessä on tapahtunut paljon avautumista. Keskustelukulttuuri on avoimempaa. Verkko Ratilaiset lastensa Matildan ja Hillan kanssa. on mahdollistanut monille ihmisille vertaistuen ja kriittisen keskustelun, Leppänen toteaa. Hänen mielestään sukupuolikysymyksessä olisi kuitenkin pitänyt avautua jo aikaisemmin: Naisilla olisi paljon enemmän annettavaa. Leppäsen mielestä liikkeestä eroaminen on nykyään näkyvämpää. Eroavat kokevat olevansa hengellisesti eri mieltä eivätkä koe tätä elämäntapaa omakseen, hän kertoo. Verkko on tehnyt asiaa näkyvämmäksi. Paras tapa muuttaa maailmaa on koulutus Leppäsen mukaan korkeampi kouluttautuminen on ollut yksi asioista, joka on vaikuttanut liikkeen avautumiseen. Koulutuksen myötä kriittinen ajattelu lisääntyy, erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen parantuvat ja on mahdollista keskustella ja tulla toimeen erilaisten ja eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, hän sanoo. Liike sisäisen murroksen keskellä Tällä hetkellä liikettä haastaa moni asia, esimerkiksi naisen asema liikkeessä, Leppänen kertoo. Suhteessa kirkkoon haastaa seurakuntaoppi. Voisi sanoa, että lestadiolaisuus on sisäisen murroksen keskellä. Liikkeessä on paljon kysymyksiä, jotka on ratkaistava. Muun muassa ehkäisy, naispappeus ja naisen asema puhuttavat liikettä juuri nyt. Tietyissä asioissa on ennemmin tai myöhemmin tehtävä ratkaisuja tai annettava periksi. Muutoin eri tavalla ajattelevat ajautuvat etäämmälle. Leppänen ei kuitenkaan usko uuden haaran syntymiseen, ainakaan sellaista ei lähitulevaisuudessa ole tapahtumassa. Liike on tiukasti yhteisöllinen, joten eroamiset ovat kipeitä tapauksia perheille, ystäville ja suvulle. Eronneenkin elämä voi olla outoa ja/tai kipeää yhtäkkisen ulkopuolisuuden tunteen Mari Leppänen ja abiturientti Anni Mattila seurakentällä. takia. Toisille ero taas saattaa olla hyvin helpottava oman identiteetin rakentamiseen. Leppänen katsoo keskeisimmän syyn murrokseen olevan liikkeen patriarkaalisuus. Se voi herättää kontrolloimisen tarvetta johtohenkilöissä, mikä voi vaikuttaa liikkeen avautumiseen tai sulkeutumiseen, hän pohtii. Toisaalta sukupolvenvaihdos johtaa pikku hiljaa väistämättä avautumiseen. Tulevaisuudessa ria. Monet lestadiolaisuudessa muuttumattomina pidettävät asiat vievät kuitenkin vain muutamien vuosikymmenten taakse. Hän haluaisi myös, että naisia näkyisi enemmän johtotasolla asti keskustelussa. Esimerkiksi hyväksikäyttöasiassa pitäisi kuunnella enemmän naisia. Nuori perhe Ratilainen Aleksi ja Laura Ratilainen Espoosta ovat kahden lapsen vanhempia ja tulivat viettämään suviseuroja Pyhäjoelle. Leppänen toivoo, että tulevaisuudessa liikkeessä ei olisi Nykytilanne hyvä elämäntapauskomista, vaan henkilökohtainen suhde Jumalaan korostuisi: Tärkeää olisi myös pohtia sitä, mikä uskossa on pysyvää ja muuttumatonta ja mikä taas muuttuu ajan saatossa. Kristinusko ei olisi totta tänään, jos se ei olisi kyennyt muovautumaan aina uudestaan ja uudestaan. Murrokset 2000 vuoden aikana ovat olleet suu- Aleksi ja Laura Ratilainen pitävät liikkeen nykytilannetta hyvänä. Kokonaisuus toimii hyvin: liike luo turvaa ja yhteisöllisyyttä. Ihmiset ovat tärkeitä. Koko ajan voi luottaa Jumalan johdatukseen eikä tarvitse kantaa huolta. Huolet ja ilot tulee jaettua läheisten ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Tosin vieraidenkin ihmisten kanssa on helppo jutella, sillä usko yhdistää, he kertovat. Liikkeessä keskustellaan enemmän Vaikeista asioista puhutaan nykyään enemmän kuin ennen. Esimerkiksi hyväksikäyttöpuheenaiheesta on käyty vakavaa keskustelua monella tasolla, he kertovat. Toisten auttaminen on myös nykyään helpompaa. On hyvä että asioista puhutaan. Lestadiolaisuus avautuu siinä missä muukin globalisoituva maailma. Yhteiskunnan muutoksen mukana myös miehet auttavat kotona enemmän vaimoja. Yhteiskunnan muuttuessa urakeskeisemmäksi myös lestadiolaiset perheet ovat valintojen edessä. Uran ja perheen yhdistäminen tuo haastetta jokaiselle - oli lestadiolainen tai Mari Leppänen luennoi lukiolaisille. ei - perhekoosta riippumatta. Nämä asiat ovat myös lestadiolaisten perheiden ratkaistavissa ja järjestettävissä uskon ohjatessa heidän valintojaan, Ratilaiset sanovat. Tulevaisuudessa usko ja pääpiirteet samat Ratilaisten mielestä liikkeen sisällä ei tulevaisuudessa tule olemaan mitään kummempia muutoksia. Yksittäisillä ihmisillä voi tulla erimielisyyksiä, kun uskonkysymykset alkavat hämärtyä, he sanovat. Jos tulee kovasti erimielisyyksiä, voi esimerkiksi syntyä uusi liike. Mahdollisista tulevista muutoksista Ratilaiset toteavat: Tulevaisuudessa eri asioista tullaan puhumaan enemmän yleisellä tasolla, mutta se ei muuta uskoa ja Raamatun opetusta. Vaikka maailma ympärillä muuttuu, kuitenkin usko, jonka perustana on Raamattu, pysyy samana. Mitään muutoksia ei ole tarpeen tehdä. Pyhä Henki, joka on meille lahjaksi annettu, ohjaa elämäämme ja Jumala itse johdattaa kaikki asiat elämässämme, niin kuin on parhaaksi nähnyt. Vaikka emme itse ymmärtäisi elämämme vaiheita, voimme kuitenkin olla luottavaisella ja turvallisella mielellä Hänen siunauksensa alla.

14 sivu 14 Pyhäjoen Kuulumiset Suviseurat Uskossa arpeutuneet EEMELI ANTTILA Kaikkeutemme tihkuu väkivaltaa. Uutislähetykset radiossa, televisiossa ja internetissä suorastaan huutavat vääryyksistä, joita tapahtuu ympäri maailmaa; Itä-Euroopassa väkivallan kipinä hehkuu punaisena, samoin Lähi-idässä. Tämän kaiken informaatiomyrskyn keskellä monilta jää huomaamatta, ettei Suomi ole asiassa minkäänlainen lintukoto. Pohjoisenkin taivaan alla väärinkäytökset ovat todellisuutta. Vaikka suuri osa meistä voikin elää ilman suurta fyysiseen olemukseemme kohdistuvaa uhkaa, silmiemme alla tapahtuu väkivaltaa - tällä kertaa kyse on hengellisestä sellaisesta. Hengellistä väkivaltaa on vaikea määritellä. Kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa sitä on kuitenkin pidetty henkisenä väkivaltana, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Se voi ilmetä pelotteluna, käännyttämisenä, syyllistämisenä, eristämisenä ja kontrollointina. Hengellinen väkivalta on työkalu ihmisen mielipiteen, elämänkatsomuksen tai -tavan murentamiseksi. Hengellisen väkivallan lähtökohtana on Jumalan auktoriteetin käyttö. Vetoamalla Jumalaan voidaan pelotella ja syyllistää toista ihmistä, ja toisaalta antaa mitä ihmeellisimpiä lupauksia. Tästä avautuu tie sosiaaliseen alistamiseen ja eristämiseen, taloudelliseen ja joskus myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja fyysiseen kuritukseen, kertoo teologian opiskelija, aiheesta pro gradu -tutkielman kirjoittanut Mikko Pisilä. Kyseessä ei siis ole millään tavoin vähäteltävä asia. Ilmiön vaikutukset voivat Pisilän mukaan saada varsin moninaisia muotoja: Hengellinen väkivalta vaikuttaa ihmiseen siinä missä muukin väkivalta. Joskus väkivalta ei tee hirveästi vahinkoa, joskus se tappaa. Hengellistä väkivaltaa perustellaan uskonnolla, ja tämän takia sen vaikutukset voivat olla merkittäviä. Uskonto koskettaa ihmisen sisintä ja herkintä olemusta, ja siksipä sen avulla vahingoittaminen voi aikaansaada pahaa jälkeä. Hengellisen väkivallan lavean määritelmän takia ilmiön yleisyyttä on vaikea saada selville. Erilaisissa ympäristöissä ja kulttuureissa kasvaneet ihmiset voivat ko- Hengellinen väkivalta vaikuttaa ihmiseen siinä missä muukin väkivalta. Joskus väkivalta ei tee hirveästi vahinkoa, joskus se tappaa. kea saman asian aivan eri tavalla. Se, mikä toiselle on tavallista, turvallista ja oikeutettua julistusta ja rajanvetoa, voi toisesta tuntua järkyttävältä, Pisilä toteaa. Hengellinen väkivalta on yleisintä pienissä uskonnollisissa yhteisöissä ja lahkoissa, mutta kokemuksia siitä on löytynyt myös luterilaisen valtauskonnon piiristä. Kuten lähes kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä, myös vanhoillislestadiolaisuuden piirissä tiedetään tapahtuneen hengellistä väkivaltaa. Esimerkiksi Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry on julkaissut teettämänsä selvityksen pohjalta tiedon, jonka mukaan vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on ollut 1980-luvulta alkaen jopa sata lasten seksuaalista hyväksikäyttötapausta. Uhrien määrä on tietysti tätä suurempi. Kävellessäni kesäisen tuulen hyväilemällä suviseura-alueella tällaisesta järkyttävästä väkivallasta ei kuitenkaan näy merkkiäkään. Ihmiset näyttävät voivan hyvin, ja lähimmäisenrakkaus suorastaan paistaa ihmisten kasvoilta. Näky on ristiriidassa sen yleisen tiedon kanssa, että myös tässä liikkeessä tapahtuu hengellistä väkivaltaa. Halutaanko asiasta siis vaieta? Yleisesti ottaen hengellinen väkivalta ei ole yhteiskunnassamme tabu, ei edes uskonnollisissa piireissä. Toisaalta siellä, missä on väkivaltaa, on myös vaientamista. Puhuttaessa hengellisestä väkivallasta koetellaan siis tabun rajoja, Mikko Pisilä kertoo. Eritoten suomalaiselle aihe voi osoittautua kiusalliseksi; kansallemme tyypillistä on vaieta omista uskonnollisista näkemyksistä. Usko on jotain äärimmäisen henkilökohtaista. Ei ole kuitenkaan mikään ihme, että aiheesta on vaikea puhua. Jokainen voi itse kuvitella, miltä tuntuisi jos tuttu elinympäristö kääntäisikin yllättäen selkänsä. Mistä voisi hakea tukea, jos koko elämän läsnä olleet tutut ihmiset eivät enää olisikaan lähimmäisiä? Tällöin elämän kaikki rakennuspalikat olisi koottava uudelleen kasaan. Useasti hengellisen väkivallan uhrit joutuvatkin hylkäämään koko sen maailman, jossa he ennen ovat eläneet ja aloittamaan kaiken alusta. Arvet eivät ehkä koskaan parane. Hengellisen väkivallan hoito vaihtelee; lievimpiä tapauksia ratkotaan keskustelemalla, kun taas pahimpia vääryyksiä joudutaan selvittelemään rikosoikeudellisesti. Uhreille tärkeitä selviämiskeinoja ovat olleet myös erilaiset tukiryhmät. Aiheesta keskusteltaessa yhteiskunnallisesti onkin pidättäydytty lähes ainoastaan psykologian ja sosiologian alueilla. Mikko Pisilä katsoo, että keskustelun alaa tulisi laajentaa: Haluan nostaa esille teologista näkökulmaa, joka on jäänyt yhteiskunnallisessa keskustelussa unohduksiin; jo Mooseksen kirjassa sanotaan "älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä". Hengellisen väkivallan ongelmat syntyvät teologiasta, ja siksi niihin pitäisi myös pystyä puuttumaan teologian keinoin. Muuten hoidetaan pelkkiä oireita, eikä itse sairautta. Hengellinen väkivalta kumpuaa uskosta, ja siksi siihen on myös puututtava uskon kautta. Suomen evankelis-luterilainen kirkko pitää hengellistä väkivaltaa tuomittavana, aivan kuten mitä tahansa muuta väkivallan Mikko Pisilä on tehnyt pro gradu -tutkielman hengellisestä väkivallasta. lajia. Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan olemme kuitenkin ankaran peilin edessä, kun pitäisi kuunnella hiljaisten ja vaiennettujen historiaa. Muita syyllistäessä ja tuomittaessa usein oma käyttäytyminen tyystin unohtuu. Väkivaltaa on kirkossa helppoa pitää tuomittavana, minusta tuntuu, että joskus liiankin helppoa, Mikko Pisilä toteaa. Syyttelyn sijasta tulisi paneutua ongelman syihin ja yrittää saada se loppumaan. Täytyy kuitenkin myös muistaa, että hengellinen väkivalta käsitteenä on varsin suhteellinen. Ilmiön hyväksyttävyys on vaihdellut eri aikoina. Mikko Pisilä jopa osoittaa pro gradu tutkielmassaan, kuinka itse Jeesuskin käyttäytyi tavoin, joita nykyaikaisin mittapuin voitaisiin pitää täysin hengellisenä väkivaltana: Jeesus nimitteli vastustajiaan kyykäärmeen sikiöiksi ja helvetin lapsiksi. Nykyajan kirkollisessa keskustelussa tällaista kielenkäyttöä ei liiemmin esiinny. Joku voisi näin muodoin ajatella, että olemme kristillisempiä kuin Kristus itse. Toisaalta jos kirkko alkaa pitää Jeesusta pahantekijänä, koko uskonnolta putoaa pohja. Hengellinen väkivalta on siis samaan aikaan vakava ja monimutkainen ilmiö. Usein aiheen käsittelyssä unohtuukin täysin uhrien näkökulma. Hengellisestä väkivallasta puhutaan yleensä vain yleisesti. Ehkä tärkeämpää olisi ottaa uhrin taakka paremmin huomioon ja käsitellä asiaa tapauskohtaisesti - yksikään väkivallanteko kun ei ole samanlainen. Myös turha syyttely tulisi unohtaa. Mikko Pisilä toteaakin: Viisasta lienee katsoa peiliin, ennen kuin nostaa sormen kohti toista. Maailmaa on tarkasteltava sorrettujen näkökulmasta. Vaientamisen avulla ilmiö ei myöskään lopu; maailma muuttuu, kun sitä muutetaan. KUVA: SUVISEURAT.FI

15 P y h ä j o e n K usuviseurat u l u m i s e 2014 t sivu 15 Uusheräys lähetystyötä ja herätystä LEENA LINDELÄ Vanhoillislestadiolaisuuden lisäksi Suomessa on myös monia muita lestadiolaisuuden haaroja. Uusheräys on noin tuhannen jäsenen pieni herätysliike, joka toimii ympäri Suomea ja vähän Suomen ulkopuolellakin. Omaksi herätysliikkeeksi Alun perin Uusheräys erottautui lestadiolaisuudesta omaksi liikkeekseen teologisista syistä. Erityisesti Kittilän seudulla Lapissa ihmisiä alkoivat ärsyttää yleisesti julistetut synninpäästöt. Synninpäästön sai olemalla vain jäsen. Osa ihmisistä alkoi korostaa, miten tärkeää henkilökohtainen synnintunnustaminen ja anteeksiannon julistaminen oikeastaan on. Samaan aikaan syntyi myös ajatus evankeliumin kertomisesta ulkopuolisille. Idea laajeni pian lähetystyöksi. Tällaisen samanlaisen lähetysajatuksen omaavat henkilöt halusivat yhteistä toimintaa ja vähitellen syntyi erillinen herätysliike Uusheräys. Alkuaikoina liikkeen kannatus oli suurinta Kittilän seudulla Lapissa, Oulun ja Keski-Pohjanmaan alueilla sekä Etelä-Pohjanmaalla. Koska Uusheräykseen kuulutaan monesti pitkälti perinteen kautta, vaikuttaa se yhä vahvimpana samoilla alueilla lukuunottamatta Lappia. Saman perheen jäsenet ovat monen muun herätysliikkeen tavoin kasvaneet tutussa ympäristössä ja jakaneet perintöä sitten seuraavalle sukupolvelle. K U VA A J A : T I N J A H A L U N E N Laestadiuksen oppeja avaralla näkemyksellä Uusheräys pyrkii teologiassaan korostamaan Laestadiuksen alkuperäisiä oppeja. Kansainvälisen lähetystyön kautta liike on osannut myös avartaa katsettaan. Lähetystyö ei ole vain sanan viemistä muualle, vaan siinä auttamatta oppii ja avartuu itsekin, Uusheräyksen johtokunnan puheenjohtaja, rovasti Reino Junttila pohtii. Uusheräykselle lähetystyö on tärkeää ja ikään kuin identiteetin kulmakivi. Yhteistä ja erilaista Uusheräys lestadiolaisuuden päähaarasta eronneena on kuitenkin säilyttänyt paljon samaa ja vanhaa muiden kanssa. Historia pysyy muuttumattomana ja samana vahvoine juurineen. Sama Jumala kantaa ja oppeja perustetaan Laestadiuksen perinteisiin oppeihin. Eroja kuitenkin nykypäivänä taitaa löytyä enemmän kuin yhdistäviä tekijöitä. Uusheräys ei vanhoillisen haaran tavoin ylläpidä seurakuntaoppia, jossa vain tietyt ihmiset saavat taivaspaikan; mahdollisuus halutaan luterilaisuuden mukaan antaa kaikille uskoville menneisyyteen tai liikkeseen katsomatta. Ihmisiä kannustetaan lukemaan Raamattua ja armoa ja anteeksiantoa julistetaan ihan jokaiselle. Lähetystyötä korostetaan yhä alkuaikojen tapaan. Lestadiolaisen herätyksen perintö ja nykyaikainen lähetystyö ei ole samanlaisensa missään muussa liikkeessä, Junttila summaa. Lähetystyö on ollut Uusheräykselle aina tärkeää. Ryhmä Kala- ja Pyhäjokilaaksosta vieraili lokakuussa Tansanian eri seurakunnissa. Kuten eri kansoilla, myös herätysliikkeillä uskonkieli on erilainen, nuorisosihteerinä Uusheräyksessä toimiva pastori Anna Lahtinen tuumaa. Asioista puhutaan ja niitä opetetaan eri tavoin. Kuitenkin vanhoillislestadiolaisten tavoin myös Uusheräys pitää yhä yllä seuraperinnettä ja pietismin tärkeyttä. Voit myös suviseurojen tavoin yhtä hyvin eksyä Uusheräyksen Kesäseuroihin ja siellä kuulla tervehdyksen Jumalan terve!. Haasteita tulevaisuuteen Nykypäivän haasteena ja samalla rikkautena pidetään Uusheräyksessä vapautta. Liike ei sitouta jäseniään pysymään säntillisesti omassa leirissä. Seuraportilla ei kysytä valtakirjoja, vaan jokainen kohdataan lempeästi. Toiminnassa mennään Jeesus edellä ja toimitaan paljon myös seurakunnan sisällä. Pienessä herätysliikkeessä vaikeuksia aiheuttaa usein osallistujien vähäinen määrä. Tähän osittain syyllinen mutta myös positiivinen asia on sitoutumattomuus ja omantunnonvapaus. Arvoja ja moraaleja ei sanele kukaan ylemmän tahon ihminen. Voit itse lukea Raamattua ja tutkia omia moraali- ja arvokäsityksiä. Miten kristinusko pystyy vastaamaan tähän ja pysyy ajassa mukana? Miten ihmisille voidaan tarjota turvallinen kristillinen kasvualusta? Lahtinen pohtii kohdattavia haasteita. Junttila päätyy saman haasteen ääreen: Uusheräyksen historiaan sisältyy myös optio valmiunykypäivänä koko kirkkokun- desta olla ajanmukainen. Jos se ta Suomessa on murroksessa, toteutuu, liikkeellä on tulevaikun väkimäärä vähenee ja niin suutta. kutsutut Eroa kirkosta -päivät lisääntyvät. Ihmisillä on suuri tarve henkisille kokemuksille. Ja näin hauskaa oli suviseuroilla. Vasemmalta tämän lehden taittajat Johanna Hirvikoski, Anna Kronqvist ja Henna Pihlajamaa. (Kuvasta puuttuu Lindelä)

16 sivu 16 Pyhäjoen Kuulumiset Suviseurat Projektissa mukana olleet oppilaat: Ahola Samu Anttila Eemeli Brusin Sami Haapakangas Jonna Hirvikoski Johanna Impola Jarkko Kangas Reetta Keskitalo Janne Kronqvist Anna Kylmälä Taru Leppälä Eve Lindelä Leena Mattila Anni Pihlajamaa Henna Piilola Terhi Rahkala Patrik Sarpola Omar Opettajat: Sari Hidén, Pekka Viitanen

17 Pyhäjoen Kuulumiset sivu 17 Oikijaa ruokaa Sienikeitto JONNA LUOTO Marttojen kirja Oikijaa ruokaa julkistettiin Pyhäjoen kirjastolla elokuussa. Kirjassa on noin 80 nykyaikaan sovitettua perinnereseptiä Pyhäjoelta höystettynä vanhoilla sanonnoilla ja kotiseutuarkistosta saaduilla kuvilla. Kirjoja painettiin 500. Kirjan tekijät Annikki Simpanen, Anneli Virkkala ja Sirkka Anttila kertovat, että Martat halusivat välittää ja säilyttää pyhäjokista ruokaperinnettä tuleville sukupolville. Kirjan tekeminen aloitettiin noin puolitoista vuotta sitten. Ensimmäisenä hanketta lähti tukemaan Pyhäjoen kunta. Muita mukaan lähteneitä ovat Fennovoima Oy, Pyhäjokialueen Kotiseutuyhdistys ry, Pyhäjoen Kotiseutuyhdistys ry, Pyhäjoki-Merijärvi Lions Club, Hyvä Elo Oy/Puttaan kartano, Raahen seudun Osuuspankki ja Ravintola Dado. Kirjan reseptit on yritetty pitää mahdollisimman samanlaisina. Joissakin resepteissä sokeria on vähennetty, mausteita lisätty taikka rasvojen laatua muutettu. Mausteita ei ole käytetty muita kuin suolaa tai pippuria, jotta maut säilyisivät alkuperäisinä. Juhlaruoat ja leipomiset on jätetty kirjan ulkopuolelle. Tarkoitus oli kerätä arkiruokareseptejä. Kirjaa myydään Pyhäjoen kirjastossa, Katruusassa sekä Puttaan kartanolla. 1 l tuoreita puhdistettuja sieniä pilkottuna 1 kpl sipuli 2 rkl voita 3 rkl vehnäjauhoja 2 pkt yrttifondia 1 l vettä yrttisuolaa, hiven valko- tai mustapippuria 1 dl kermaa persiljaa Kiehauta esikäsitellyt sienet ja hienonnettu sipuli rasvassa. Vispaa jauhot joukkoon, kaada neste kattilaan, sekoita kunnes keitto kiehahtaa. Mausta keitto, anna kiehua hiljalleen kannen alla vähintään puoli tuntia. Lisää kerma, koristele hienonnetulla persiljalla, nam nam.

18 sivu 18 Pyhäjoen Kuulumiset PYHÄJOEN KUNTA Opiskelija-avustus Pyhäjoen kunta julistaa haettavaksi opiskelija-avustuksen v Verkko-osoitteesta löytyy hakemuslomake ja avustuksen saamisen ehdot. Hakemus liitteineen on toimitettava mennessä Pyhäjoen kunnantalolle osoitteeseen Pyhäjoen kunnanhallitus, PL 6, Pyhäjoki. Myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä. Pyhäjoella Kunnanhallitus Kuntatie 1, Postilokero 6, Pyhäjoki Puhelin: , Faksi: (08) Syyskokous pe klo Dadossa Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät syyskokousasiat. Ja lopuksi ruokaillaan. Sitovat ilmoittautumiset Sailalle p to mennessä. Tervetuloa! MIELIPIDE Peleistä on hyötyäkin LASSI KRANK Pelaamista demonisoidaan mielestäni liikaa. Siitä yritetään tehdä syyllinen väkivaltaisuuteen. Pelaaminen voi olla harrastus. Pelaaminen on hyvä ja kehittävä harrastus, jota käytetään yhä enemmän esimerkiksi nuorisotyön välineenä. Silti pelaaminen nähdään kotona usein ajan haaskauksena tai jopa ongelmana. Peleihin rohkeasti itse tutustumalla niitä ymmärtää paremmin ja niistä on helpompi keskustella. Kun pelit eivät ole kotona mörkö, mahdollisiin ongelmiin on helpompi puuttua. Vanhemmat eivät aina ole ainoat ennakkoluuloiset. Pelaajille viesti on, että kaikki pelaamiseen liittyvä valistus ei ole sitä iänikuista kieltämistä ja nollatoleranssia. Tuskin on yhtään pelaajaa, joka jossain vaiheessa ei olisi törmännyt johonkin pelaamisen haittaan: liian lyhyiksi jääneisiin yöuniin, jumiutuneisiin hartioihin tai siihen tunteeseen, kun tahkoaa peliä, vaikka viimeiseen pariin tuntiin ei ole enää ollut edes kovin hauskaa. Moni tietää jonkun pelikaverin, joka on aina linjoilla vuorokauden ajasta riippumatta. Pelaamiseen liittyvät omat ongelmansa, vaikka juuri itsellä niitä ei esiintyisikään. Viesti on yksinkertainen: pelaa järkevästi, voit paremmin. Peleistä voi olla oikeasti hyötyä lapsen kehitykselle. Cheryl Olson kertoo Parents-lehdessä, että pelit auttavat kehittämään hyödyllisiä ominaisuuksia sekä rohkaisevat esimerkiksi ongelmanratkontaa, luovaa itseilmaisua sekä suunnittelua. Pelit ovat täysin luonnollinen osa lapsuutta. Pelejä voidaan käyttää myös opetustyökaluina jokapäiväisiä haasteita ajatellen. Ne tarjoavat ympäristön, jossa lapset voivat kokeilla vapaasti vailla suurimpia huolia esimerkiksi itsensä nolaamisesta. Duke Universityn Jeffrey Taekman pitääkin pelejä koulutuksen tulevaisuutena, sillä hänen mielestään perinteiset kirjat saavat pian väistyä. Pelit paitsi tarjoavat informaatiota antavat myös mahdollisuuden soveltaa sitä välittömästi. Pelit voivat kannustaa myös sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sosiaalisia - Journal of Personality and Social Psychologyssa julkaistujen tulosten mukaan - yhteistyöhön perustuvia pelejä pelanneet olivat myös valmiimpia toimimaan oikeassa elämässä ja ottivat muut paremmin huomioon. Opetuskäyttöön suunnitellut pelit tarjoavat tietoa todellisista ongelmista ja haasteista, kun taas tavalliset kaupalliset tuotteet auttavat rakentamaan itseluottamusta. Pelaamisen ei tarvitse tarkoittaa laiskistumista fyysisesti tai henkisesti. Archives of Pediatrics and Adolescent Medicinessä julkaistu tutkimus perustelee, että esikouluikäiset lapset pitivät aktiivista liikkumista sisältävistä peleistä enemmän kuin vaikkapa juoksumatolla kävelemisestä. Suurin osa harrastetuista aktiviteeteista myös kulutti enemmän energiaa. Pacmanin kaltaiset ongelmanratkontapelit puolestaan edesauttavat ajattelemista monella tasolla. Pillerinsyöjän ohjastaminen sokkeloissa vertautuu esimerkiksi autolla ajamiseen, mikäli Merrimack Collegen psykologian professoria Michael Stroudia on uskominen. Pyhäjoen maataloustuottajien syyskokous Lukiolaisia kirjastolla pe 7.11 klo 10 vanhustentalon kerhohuoneella. Kuntokurssi arvonta. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Kirjastotoimenjohtaja Heikki Lahnaoja esittelee abiturienteille maailmankirjallisuuden klassikoita.

19 Pyhäjoen Kuulumiset sivu 19 Seurakunta tiedottaa Järjestöt toimivat Aihetta kiitokseen Kuollut: Oravisjärvi Niilo Aleksander 94 v. 2 kk. 6 pv. Jumalanpalvelus ja HPE kirkossa la klo 10. Pyhäinpäivän iltakirkko ja kynttilöiden sytytys vuoden aikana poisnukkuneille kirkossa la klo 19. Perhejumalanpalvelus kirkossa su klo 11. Lapsikuoro Parhalahden koululla ke klo Kirkkokuoro seurakuntatalolla keskiviikkoisin klo Lapsikuoro Yppärin koululla to klo 11. Avoin raamattupiiri seurakuntatalolla torstaisin klo 18. Jumalanpalvelus kirkossa su klo 10. Seurakuntavaalit 2014 äänestys kirkossa su klo TULOSSA: - Ystäväkerho seurakuntatalolla ke klo Kalajoen, Kokkolan ja Raahen rovastikuntien Yhteisvastuu starttipäivä seurakuntatalolla to Ilmoittautuminen (myös ruokavaliot) ke mennessä kirkkoherranvirastoon p Varhaisnuorisotyö: - Kokkikerho luokkalaisille Sarpatissa keskiviikkoisin klo (Hanna). - Tekstaritupu tekstiviestipalvelu 5-6 luokkalaisille päivystää koulupäivinä numerossa Palveluun voi lähettää nimettömiä viestejä mieltä painavissa asioissa tai vain juttukaverin puuttuessa. Nuorisotyö: - Maata näkyvissä -festarit Lisätietoa www-sivuilta / nuorisotyö tai Hannulta p Sählykerho yläasteikäisille monitoimitalolla tiistaisin klo (Jesse ja Viljami) - Kasvuryhmä rippikoulun käyneille nuorille Sarpatissa torstaisin klo 18. Tule ja katso! - Sählyä nuorille aikuisille monitoimitalolla torstaisin klo facebook: Liity jäseneksi Pyhäjoen seurakunnan nuoret. Kirkkoherranvirastossa myynnissä seurakunnan adresseja 10 /kpl. RY: Pyhäkoulu su klo 12 Erkki Impolalla ja Arto Hartikalla Ompeluseurat pe klo 19 ry:llä Raamattuluokka la klo Pekka Impolalla Hartaus ti klo Jokikartanossa, Osmo Hyväri Sisarkerho to klo Ritva Heikkilällä Kirkkoherranvirasto p Avoinna ma 8-12, ti 12-16, ke Tarvittaessa voitte ottaa yhteyden papistoon: kirkkoherra Jukka Malinen p tai seurakuntapastori Kai Juvila p Pyhäjoen seurakunnan kotisivut löytyvät osoitteesta: Konserttibussi Kokkolaan pe Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin konsertti * Juho Pohjonen (piano), Sakari Oramo (johtaja) Eläkeliiton Pyhäjoen Yhdistys ry Ma klo 18 Äijäkööri Iltaruskossa. Vapaaehtoistoiminnan piiri kokoontuu klo Seurakuntatalolla. Huom! Muuttunut aika ja paikka. Ti klo 12 Syyskokous Seurakuntatalolla. Yhdistys tarjoaa kokouskahvit. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen omaa ohjelmaa ja yhteislaulua. Arvontaa. Tervetuloa! Ma klo 13 Käsityöpiiri Iltaruskossa. Ma klo 18 Harmaahapset Iltaruskossa. Kokkolan Teatterimatkan aikataulu: klo ent. Shell, klo Pirttikosken koulu, klo Yppärin Neste. Lisätietoja Anna-Liisa, puh Lisätietoja toiminnastamme: Keskusta Yppärin Keskustanaisten 65 v.-juhla su Osallistutaan jumalanpalvelukseen Pyhäjoen kirkossa klo 10. Kahvitarjoilu Yppärin koululla klo Juhla klo 12. Tervetuloa. Yppärin paikallisyhdistys ja Yppärin Keskustanaiset. Syyskokoukset juhlan jälkeen noin klo 14. Sääntömääräiset asiat. Tervetuloa. Partiolippukunta Hanhikiven Kiertäjät Kaikki ryhmät myyvät adventtikalentereita ovelta ovelle ma klo Kokoontuminen Puhtolaan klo Mukaan partiohuivi, reppu, heijastinliivi, otsa/taskulamppu, lämmintä vaatetta ja muki. Perhepartio Kissat kokoontuu taas lauantaina klo 15 kololla eli vanhalla koululla. Asiaa lupauksenannosta! Tervetuloa! Pirttikosken maaseutunaiset Yleinen kokous Aira Korpelalla ti klo 18. Aloitetaan magneettikoruesittelyllä, jonka jälkeen kokous. Suunnitellaan tulevia tapahtumia ja muistellaan menneitä. Kahvia ja arvontaa! Tervetuloa kaikki jäsenet! Syyskirppis Iltaruskossa pe klo ja la klo Tuo ylimääräiset vaatteesi ja tavarasi myyntiin, me myymme ne puolestasi. Pöydän hinta 5e. Varaukset Airalta p ja Paulalta p (päivisin tekstiviestillä, iltaisin soittamalla) Lähde ulkomaille! Päivän retki Haaparantaan Ikeaan ja Rajalla-kauppakeskukseen la Lähtö Pirttikosken koululta klo 7, Pyhäjoen "Shell" klo 7.15, Raahen matkahuolto klo 8. Myös väliltä poimitaan kyytiin. Lähtö Haaparannasta klo Suomen aikaa. Matkan hinta 25e, jäsenille 15e. Käteismaksu. Ilmoittautumiset Astalle tekstiviestillä p Pyhäjoen maa- ja kotitalousnaiset Liisa ja Mirja pitävät kökkäillan Iltaruskossa to klo 18.30! Mukana on myös Party Liten esittelijä Reeta Puurunen. Lämpimästi Tervetuloa! Pyhäjoen MTK Syyskokous pe klo 10 vanhustentalon kerhohuoneella. Kuntokurssiarvonta. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Pyhäjoen sotaveteraanit, puolisot, lesket ja kannattajajäsenet Kiitosjuhla Veteraanisukupolvelle ja asemiesilta Raahesalissa su klo 15. Ilmoittautuminen Jukalle p mennessä. Yppärin maa- ja kotitalousnaiset. Pajutyöilta Aino Grekulalla tiistaina klo 18. Mukaan jos löytyy: 10 cm paksuinen styroxlevy (n. 50x50 cm), pienet oksasakset, ohutta rautalankaa, pihdit, naskali tms. piikki ja työkäsineet. Suoraa pajua voit tuoda, mutta sitä löytyy myös paikan päältä. Tervetuloa myös muut pyhäjokiset maa- ja kotitalousnaiset! Liikuntavuoro koulun salissa lauantaisin klo Pyhäjoen terveysasemalle isot kiitokset hyvästä ja nopeasta palvelusta. Toivottavasti saadaan pitää oma terveysasema tulevaisuudessakin. Kuulumiset julkaisee Aihetta Kiitokseen -palstaa. Lukijoilla on mahdollisuus lähettää ilmaiseksi lyhyitä viestejä, joissa kiitellään arkipäivän tapahtumia, tekoja tai sanoja. Kiitoksen aiheen voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen sari.hiden@edu.pyhajoki.fi tai käydä tuomassa lukiolle. Laita viestiin teksti Aihetta Kiitokseen, oma nimesi, osoitteesi ja puhelinnumerosi. Kiittää voi nimellä tai nimimerkillä. Teereläntien yksityisen tien tiekunnan vuosikokous pidetään torstaina marraskuun 20. päivänä 2014 kello 19 Parhalahdella ryhmäpäiväkoti Iikkalassa. Tiemaksuja koskeva maksuunpanoluettelo on nähtävillä Parhalahdella Niitukankaantie 4 Hoitokunta Liput: 23, 18 (eläkeläinen), 10 (työtön, opiskelija) + kyyti 15. Linja-auto: Pyhäjoki Sale klo Lippuvaraukset: puh , kyytiin ei ennakkoilmoittautumista P YHÄJOEN KUULUMISET PÄÄTOIMITTAJAT Sari Hidén Arvo Helanti TOIMITUS Johanna Hirvikoski Anna Kronqvist Leena Lindelä Henna Pihlajamaa kuulumiset@pyhajoki.fi Puh Fax (08) Toimitus: Päätoimittaja: Taloussihteeri: Julkaisija: Pyhäjoki Data Oy ISSN Seuraava lehti (45) ilmestyy >> lauantaina Aineisto toimitettava >> tiistaina klo mennessä Painosmäärä >> vko 44: 2110 kpl >> vko 45: 1810 kpl Ilmoitushinnat (hintoihin lisätään alv 24%) >> 0,45 /pmm, toistohinta 0,35 /pmm, minimikoko 35 pmm >> puoli sivua: 120 >> koko sivu: 180 >> järjestöpalsta: 50 /vuosi Ilmoitusehdot Lehteen tarkoitettu aineisto on toimitettava vasemmalla olevan aikataulun mukaisesti. Aineiston voi toimittaa myöhemminkin, mikäli siitä on toimituksen kanssa sovittu. Mikäli ilmoitusaineisto saapuu myöhässä, eikä siitä ole ennalta sovittu, perimme kaksinkertaisen hinnan. Myös järjestöpalstalle tulevat ilmoitukset pitää toimittaa ajoissa, myöhästyneestä aineistosta perimme 10 lisämaksun. Emme voi taata myöhässä saapuneen aineiston ilmestymistä. Emme vastaa puhelimitse tulleiden ilmoitusten virheistä. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään maksetun määrän palauttamiseen. Muistutus virheellisestä ilmoituksesta on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa julkaisupäivästä. Painopaikka: Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani Lehden jakelu: Raahelainen, ilmoitukset jakeluhäiriöistä puh (Sanna Tjäder)

20 sivu 20 Pyhäjoen Kuulumiset Pyhäjoen seurakunnassa toimitetaan seurakuntavaalit, joissa valitaan vuoden 2015 alusta alkavaksi nelivuotiskaudeksi 15 jäsentä kirkkovaltuustoon. Vaalit aloitetaan kello Pyhäjoen kirkossa Äänioikeutettu, tämän seurakunnan läsnä olevaksi merkitty ja 16 vuotta viimeistään täyttävä seurakunnan jäsen saa äänestää Pyhäjoen kirkossa Vanhatie 27, Pyhäjoki sunnuntaina kello Seurakuntavaalista ja äänestyspaikasta löytyy tietoa myös seurakunnan kotisivuilta osoitteesta pyhajoenseurakunta.fi sekä osoitteesta seurakuntavaalit.fi. KUULUTUS SEURAKUNTAVAALEISTA Pyhäjoki Pyhäjoen seurakunnan vaalilautakunnan puolesta Puheenjohtaja Jukka Malinen Siellä missä sinäkin Snellman maustettu PORSAAN UUNIFILEE n. 1,3 kg 7 69 kg Valio A+ JOGURTTI g (3,05-2,29 kg) 2 29 prk Rainbow PORSAAN ULKOFILEEPIHVI 360 g (9,69 kg) 3 49 pkt Marli PERINTEINEN GLÖGIJUOMA 1 litra 1 39 prk Pyhäjoki Vanhatie ma-pe 7-21, la 7-18, su Postin ja Matkahuollon palvelut meiltä!