PIENIMÜNSTERINSEISOJA KLEINER MÜNSTERLÄNDER

Transkriptio

1 PIENIMÜNSTERINSEISOJA KLEINER MÜNSTERLÄNDER Alkuperämaa: Saksa Käyttötarkoitus: monipuolinen ja monikäyttöinen metsästyskoira FCI:n numero: 102 luokitus: ryhmä 7 kanakoirat alaryhmä 1.2 mannermaiset pitkäkarvaiset spanielityyppiset kanakoirat Käyttökoetulos vaaditaan laatineet Erja Nummi ja Elina Lustig lähteet: Suomen Kennelliiton rotumääritelmä Verband für Kleine Münsterländer e.v. Kuva Erja Nummi

2 PIENIMÜNSTERINSEISOJA polveutuu jo keskiajalla haukkametsästäjän apuna toimineista, yläpäisesti hakevista, liikkeelle ajavista pitkäkarvaisista lintukoirista. Maastoa risteilemällä ne etsivät riistaa, osoittivat sen seisomalla ja ajoivat sen liikkeelle, jonka jälkeen haukka päästettiin irti. Rotua on käytetty jonkin verran myös verkkokoirana, jolloin se myös pysähtyi riistan ilmasta vainutessaan. Tämä koira oli vuosisatojen ajan suosituin metsästyskoira varsinkin Westfalenissa, Saksan luoteisosissa, ja Hollannissa. Valtaesiintymisalueellaan rotua löytyi joka maalaistalon pihasta. Vaikeassa maastossa metsästämisen lisäksi sen piti vahtia taloa ja sen oli ehdottomasti tultava toimeen lasten ja tilan kotieläinten kanssa. Siltä vaadittiin myös varmaa noutoa sekä maalta että vedestä. Kun koirille ruvettiin 1800-luvulle tultaessa laatimaan rotumääritelmiä Saksassakin, nämä spioneiksi kutsutut pienet valkopohjaiset koirat siirrettiin syrjään monen muun maatiaisrodun lailla, koska ne eivät mahtuneet saksanseisojan perusraameihin ja vain pieniin luoteissaksalaisiin kyliin jäi kasvatusta. Rotu löydettiin uudelleen aivan 1900-luvun alussa, jolloin Edmun Löns alkoi risteyttää keskenään kahta hieman toisistaan poikkeavaa linjaa ja koiria alettiin kutsua nummiviiräiskoiriksi. Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin 1912 ja avattiin rotukirja, ensimmäinen epävirallinen rotumääritelmä muotoiltiin Rotu yleistyi nopeasti ja 1930-luvulla sen nimeksi vakiintui pienimünsterinseisoja. Ensimmäinen virallinen rotumääritelmä laadittiin Nykyinen käyttötarkoitus: Pienimünsterinseisoja on monipuoliseen metsästykseen soveltuva seisova lintukoira, joka pystyy työskentelemään hyvin sekä avoimessa että peitteisessä maastossa. Sen tehtävä on etsiä ja paikallistaa riistaa, osoittaa se seisomalla, ajaa se käskystä liikkeelle ja noutaa ammuttu tai jäljittää haavoittunut riista. Siltä edellytetään riittävää rohkeutta myös pienpetojen käsittelemiseen. Ulkomuotoa arvostellaan pitäen perusteena, että pienimünsterinseisoja on metsästyskoira ja sellaisena nimenomaan monitoimikoira. Metsästyskäyttö asettaa sen rakenteelle seuraavat vaatimukset: Pienimünsterinseisojan on oltava luustoltaan riittävän vankkarakenteinen ja lihaksikas, jotta se vaikuttaa voimakkaalta, mutta ei niin karkeatekoinen, että sen tyylikkyys kärsii. Maastossa nopeus ja haun joutuisuus edellyttävät hyvin kulmautunutta takaosaa ja riittävää takapotkua. Etu- ja takakulmauksien tulee olla tasapainossa, jotta koira olisi ketterä ja niin kääntyvä, että se pystyy pysähtymään täydestä laukasta. Noutotehtävät edellyttävät tarkoituksenmukaista kuonoa, lihaksikasta kaulaa ja sellaista runkoa, joka tukee pään ja kaulan vipuvaikutusta. YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen ja vahva. Erittäin jalo ja tyylikäs. Sulavat ääriviivat. SÄKÄKORKEUS: uros 54 cm, narttu 52 cm. Kahden sentin poikkeama sallitaan. Yli kahden sentin, mutta alle neljän sentin poikkeama alentaa palkintosijan. Yli 4 cm poikkeama on hylkäävä virhe.

3 RUNGON MITTASUHTEILTAAN hieman korkeuttaan pidempi. Rungon pituus saa ylittää säkäkorkeuden enintään 5 cm:llä. PÄÄ ja ILME ovat rodulla tärkeät. KAULA keskipitkä, niska lihaksikas, kevyesti kaartuva. RINTAKEHÄ syvä ja riittävän pitkä. Kyynärpäiden tasalle ulottuva. Tilava, mutta ei tynnyrimäinen. Rintakehän läpileikkaus suurin piirtein ovaali. SELKÄ kiinteä, keskipitkä. LANNE lyhyt, leveä ja kiinteä. LANTIO pitkä, hieman laskeva. VATSALINJA vain vähän ylösvetäytynyt. RAAJAT edestä ja takaa katsottuna suora-asentoiset ja riittävän vankkaluiset. KÄPÄLÄT pyöreät, kaarevat ja tiiviit. Riittävän paksut päkiät. HÄNTÄ noin kintereeseen ulottuva, pitkähapsuinen, liikkeessä selkälinjan jatkeena, saa kaartua viimeiseltä kolmannekseltaan hieman ylöspäin. Kuva Erja Nummi

4 TYYPILTÄÄN ERINOMAISIA UROKSIA Kuvat Sauli Kalsi ja Erja Nummi

5 Kuvat SSK:n arkisto ja Erja Nummi

6 TYYPILTÄÄN ERINOMAISIA NARTTUJA Kuvat SSK:n arkisto

7 kuvat Erja Nummi

8 RAKENTEEN ARVOSTELUSSA ERITYISESTI HUOMIOITAVIA VIRHEITÄ ylä- tai alamittaisuus yli neljän sentin poikkeama annetusta säkäkorkeudesta on hylkäävä virhe. koira on yleisvaikutelmaltaan - hyvin kevyt ja siro - liian raskas ja karkeatekoinen - lihaksistoltaan heikko virheelliset mittasuhteet: neliömäisyys, matalaraajaisuus, pitkäselkäisyys ( rungon pituus maksimissaan 5 cm säkäkorkeutta suurempi) liian kapea tai lyhyt tai matala rintakehä. liian leveä tai erittäin syvä rintakehä notkoselkäisyys, takakorkeus, köyristyvä lanneosa, voimakkaasti kuroutunut vatsaviiva raajojen ulkokierteisyys, eturaajojen sisäkierteisyys. huomattava kinnerahtaus tai länkisäärisyys. liian hento raajaluusto. avoimet kulmaukset hajavarpaat, löysät käpälät tai ns. jäniksenkäpälät kippurahäntä, rinkelihäntä. koira kantaa häntäänsä selkälinjan yläpuolella johtuen liian lyhyestä/pystystä lantiosta. Kauttaaltaan liian kevyt Matalaraajainen, etumatala Liian raskas Avoimet kulmaukset, puutteellinen rintakehä puutteellinen lihaksisto

9 PÄÄ JA ILME OVAT TÄLLE RODULLE LEIMAA ANTAVIA. PÄÄ ON TÄRKEÄ, KOSKA SIITÄ PITÄÄ NÄKYÄ TYYPPI, SUKUPUOLILEIMA, MÜNSTERIN ILME - Kallo-osa jalo, kuiva ja tasainen tai loivasti kaareutuva, ei liian leveä. - Otsapenger vähäinen, kuitenkin selvästi havaittava. - Kallon ja kuonon ylälinjat yhdensuuntaiset tai lähes yhdensuuntaiset. - Kallo- ja kuono-osa yhtä pitkät. - Kuono-osa voimakas ja pitkä ja suora. Huulet tiiviit. - Täysihampainen leikkaava purenta, +/- 2x p1 sallitaan - Ruskea kirsu. Vaaleat pilkut eivät toivottavia. Huomattava pigmenttipuutos alentaa palkintosijan. - korvat riippuvat, leveät, korkealle kiinnittyneet, eivät ohi suupielen ulottuvat. Sileät karvattomat ja liian pitkät kiharakarvaiset korvat alentavat palkintosijan. - silmät keskikokoiset, mahdollisimman tummanruskeat, luomet tiiviit kuvat Erja Nummi

10 OIKEAN TYYPPISET PÄÄT. UROKSIA Kuvat Riikka Talikka, Niina Kukkamaa, Erja Nummi

11 OIKEAN TYYPPISET PÄÄT. NARTTUJA kuvat Erja Nummi

12 PÄÄN ARVOSTELUSSA ERITYISESTI HUOMIOITAVIA VIRHEITÄ: liian kapea, pyöreä, kupolimainen tai taakse luisu kallo lyhyt, terävä tai suippo kuono täysin pyöreät, ulkonevat tai vinoasentoiset silmät. Vaaleat tai vaaleankeltaiset haukansilmät ovat virhe, mutta koiran ikä on huomioitava arvostelussa, koska silmät tummuvat iän myötä. ylä-, ala-, tasa- ja osittain tasapurenta. Useamman kuin kahden p1 hampaan puutos tai jonkin muun hampaan puutos on hylkäävä virhe. 2x p1 kaksinkertaisena sallitaan. valtaosaltaan puutteellisesti pigmentoitunut kirsu ulospäin kiertyneet korvat. Liian pitkät tai sileät, lyhytkarvaiset korvat entropium, ektropium, avoimet luomet, sidekalvo ei saa näkyä. VIRHEITÄ Kuvat Erja Nummi Liian kapea pää, suippo kevyt kuono. Huomaa Jungklausin merkit. pitkät korvat

13 VIRHEITÄ Kuvat Erja Nummi Leveä pää, voimakkaat posket, lyhyt kuono, pienet silmät Lyhyt suippo kuono Taakse luisu kallo, löysää nahkaa päässä Korkea otsapenger, suippo kuono Hieman raskas, voimakas otsapenger VÄRI: ruskea-valkoinen tai ruskea päistärikkö. Kokoruskeapää toivotuin, piirto ja läsi sallitaan Parkinväriset merkit (jungklausin merkit) silmien ympärillä ja kuonossa ja raajoissa sallitaan, kuitenkin niin, etteivät ne päässä ulotu kuononselän yli. VIRHEET: yksivärisyys, liian laajalle levinnyt kolmivärisyys. KARVAPEITE: oikeanlaatuinen karvapeite suojaa koiraa tiheiköissä ja risukoissa metsästystehtävässä sekä pitää lämpimänä syyskylmässä vedessä. tiheä, keskipitkä. Tiiviisti rungonmyötäinen tai vähän laineikas. liioittelematon. Ei liian runsas eikä liian lyhyt. Rungon karvapeite on 3-5 cm pitkää, kaulan alapuolella, rinnassa ja vatsan alla pidempää. Raajojen takaosassa hapsut.

14 Korvien hapsut ulottuvat hieman korvalehden reunan alapuolelle. Hännän keskiosassa pitempien karvojen muodostama viiri. pohjavilla toivottavaa. pms ei ole trimmattava rotu, ainoastaan käpälien siistiminen on suotavaa. VIRHEITÄ: liian lyhyt tai liian pitkä ja runsas karvapeite avoin, säikeinen, pehmeä tai silkkinen karvanlaatu villava, pörröinen, kihara tai voimakkaasti laineikas karvapeite puutteelliset raajojen hapsut tai puuttuva hännän viiri puutteellinen karvoitus vatsan alla tai raajojen sisäpinnalla Liian niukka karvapeite Kihara, avoin karvapeite. Huomaa liian lyhyt häntä. Kuvat Erja Nummi Rotumääritelmä D38E7240DD7D/0/pienimünsterinseisoja.pdf