ESPOO, ESPOON KARTANO, MANKBY. KASVIMAKROFOSSllLITUTKIMUKSET

Transkriptio

1 ESPOO, ESPOON KARTANO, MANKBY KASVIMAKROFOSSllLITUTKIMUKSET 203 Turun yliopisto Biologian laitos Kasvi museo/ Paleoetnobotaniikan laboratorio

2 Georg Haggren 203.JOHDANTO Espoon Mankbyn keskiaikaisella kylätontilla tehtiin arkeologisia kaivauksia Kyseessä on 550-luvulla autioituneen kylän tonttimaa, jota on vuodesta 2007 lähtien tutkittu Espoon kaupunginmuseon ja Helsingin Yliopiston arkeologian oppiaineen toimesta. Kaivausjohtajana toimi FT Georg Haggren yhdessä FM Ulrika Rosendahlin kanssa. Kenttätutkimukset saatiin nykyisten hankkeiden osalta päätökseen vuonna 203. Mankbyssä kaivettiin kylätontin ylärinnettä, jossa on useita eri ikäisiä rakennusten perustuksia. Vuonna 203 saatiin valmiiksi alueiden 3 ja 7 (alue 9 yhdistettiin alueeseen 7) kaivaus. Alueella 7 ollut suuri pitkänomainen kuoppa, jonka leveys on noin 2,3 m ja pituus yli 4 m, paljastui keskiaikaiseksi kellariksi. Alueella 3 kaivettiin useiden keskiaikaisten rakennusten perustuksia ja niihin liittyviä kulttuurikerroksia. Espoon Mankbysta on tehty makrofossiilitutkimuksia myös kaikilta aiemmilta kaivausvuosilta AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Maanäytteitä analysoitiin 2 kappaletta. Näytteet olivat kooltaan,5-2 litran kokoisia. Taulukossa on esitetty näytteiden tiedot 3 sekä huomiot maanäytteestä. Näytteiden maalaji oli pääasiassa hiilensekaista ruskeaa hiekkaa tai mustaa hiilimaata. TAULUKKO. Espoo Mankby 203 maanäytteet. NÄYTE NO. ALUE YKSIKKÖ KERROS TID 3 Yl Yl Y Y Y Y Yl Yl Y Y Y Y Y Y Y Yl Yl Yl Yl Y Y MAALAJI /huomiot KONTEKSTI vaalean paalunsija kuopan täyte hiilimaa - kuoppa - kivijalan alta hiili maa kellarin kuoppa hiili maa kuopan täyte - - mahd. paalunsija kuoppa hiili maa - kellarin maalattia paalunsija tulisija hiili maa noensek. hiekka rakennus 23 kuoppa kuoppa kivijalan alta Georg Haggenilta saadun tekstin pohjalta. 2 Lempiäinen , Lempiäinen-Avci Näytteiden mukana tulleen listan mukaan. 2

3 Georg Haggren 203 Maanäytteet käsiteltiin Turun yliopiston kasvimuseon paleoetnobotaniikan laboratoriossa. Kasvijäänteet erotettiin mineraalimaasta ns. kellutusmenetelmällä 4 Kasviaines oli pääosin hiiltynyttä, joten aines kuivattiin vetokaapissa ennen varsinaista analysointia. Kuivuneista näytteistä poimittiin talteen kaikki hiiltyneet kasvijäänteet, puuhiiltä sekä muita orgaanisia jäänteitä. Jäänteet määritettiin, laskettiin ja valokuvattiin. Kasvijäänteet on talletettu kuivattuina Turun yliopiston kasvimuseon makrofossiilikokoelmaan. Kuvat on ottanut kasvimuseon tekninen avustaja FM Mikael Kukkonen. 3. MAKROFOSSllLIANALYYSIN TULOKSET n tulokset on esitetty raportin lopussa olevassa taulukossa 6. Kasvijäänteet on määritetty lajilleen (esimerkiksi Centaurea cyanus, ruiskaunokki) mikäli se on ollut mahdolli ta. Sukutasolle (esimerkiksi Cerea/ia sp., viljat) määritys on tehty, mikäli kasvijäänne on rikkoutunut tai kulunut, jolloin tarkempaa määritystä ei voi luotettavasti tehdä. Nämä jäänteet on laskettu ja merkitty indeterminated (tunnistamaton) sarakkeeseen taulukossa. Määrityksessä on käytetty apuna Turun yliopiston kasvi museon siemen kokoelmaa sekä kirjallisuutta 5 Kasvien tieteellinen nimistö on Hämet-Ahti 6 mukaan. Näytteistä otettiin talteen kaikki hiiltyneet kasvijäänteet, hiilenpaloja sekä sienirihmastojen pahkoja. Hiiltymättöminä löytyi vain vadelman (Rubus idaeus) siementä sekä jauhosavikan (Chenopodium album). Näytteistä määritettiin yhteensä 286 kasvijäännettä, joista 60 kappaletta on hiiltyneitä ja 9 on hiiltymättömiä. Lasketut siemen määrät tarkoittavat kokonaisia tai vain vähän rikkoutuneita siemeniä. Poikkeus on pähkinä (Corylus avellana) jossa lukumäärä tarkoittaa kuoren palasia, ei kokonaisia pähkinöitä. Puuhiilen, sienirihmastojen pahkojen, hyönteisten ja lasi kuonan määrää on arvioitu seuraavalla asteikolla: * niukasti alle 5 kpl/näyte ** kohtalaisesti 5-20 kpl/näyte *** runsaasti kpl/näyte **** paljon yli 00 kpl /näyte VILJELYKASVIT JA VANHOJEN PELTOJEN RIKKARUOHOT Näytteistä löytyi viljan jyviä tai niiden palasia yhteensä 06 kappaletta, joista 52 jyvää on voitu määrittää rukiin (Secale cereale) jyviksi, ohran (Hordeum vulgare) jyviksi kappaletta ja 43 kappaletta on määritetty viljat (Cerealia) -tasolle, sillä kyseessä ovat joko jyvien palat tai pahoin palaneet jyvät, joita ei voi määrittää. Vanhojen peltojen rikkakasveista löytyi ruiskattaraa (Bromus secalinus) sekä ruiskaunokkia eli ruiskukkaa (Centaurea cyanus). Näyte sekoitetaan veteen, jolloin mineraaliaines laskeutuu kellutusastian pohjalle ja kasviaines nousee veden pinnalle. 5 Cappers & al Hämet-Ahti & al

4 Georg Haggren 203 Li ite 7 TAULUKKO 2. Viljelykasvien ja vanhojen peltojen rikkaruohojen suhteelliset määrät vuoden 203 näytteissä )0 0 0 ohra ru is vil jat rniskatara ka ltcr at uiskaunokk Eniten viljanjyviä löytyi näytteestä 7 Yl 7-63, jonka yhteydestä löytyi myös runsas määrä vanhojen viljapeltojen rikkaruoho ja, ruiskattaraa ja ruiskaunokkia. Lisäksi näytteestä 3 Yl 3-44 löytyi yksi ruiskattaran siemen, mutta ei yhtään jyviä. Taulukossa 3 on esitetty näytteet, joista on löytynyt sekä viljanjyviä että rikka ruohoja ja taulukossa 4 on esitetty löytyneet viljanjyvät. TAULUKKO 3. Jyviä ja vanhojen peltojen rikka ruohoja """"' rui skau nokki katta rat ruiskattarn vi ljat rui s ohra 4

5 Georg Haggren 203 TAULUKKO 4. Jyvät 25 25,/ viljat rui s s ohra - - ARKEOLOGISET YKSIKÖT JA LÖYTÖYHTEYDET, JOISTA LÖYTYI VILJANJYVIÄ: Y3-6 Y3-5 Yl 3-82 Yl 7-63 Yl 3-90 Y3-85 Yl 3-84 Y3-75 Y3-0 Y3-05 Y3-8 Yl (näyte 4): Kuoppa. Kaksi ohran jyvää. (näyte 5): Yksi Cerea/ia -tasolle määritetty jyvä. (näyte 6): Kivijalan alla. Yksi Cerea/ia -tasolle määritetty jyvä. (näyte 7): Kellarikuoppa. Kuusi ohran jyvää, 39 kpl rukiin jyviä, 3 Cerea/ia -tasolle määritettyä jyvää. (näyte 0): Kuopan täyttö. Kolme Cerealia -tasolle määritettyä jyvää. (näyte ): Kolme rukiin jyvää ja yksi Cerealia - tasolle määritetty jyvä. (näyte 2): Neljä rukiin jyvää ja yksi Cerea/ia -tasolle määritetty jyvä. (näyte 5): Kaksi rukiin jyvää ja yksi Cerealia-tasolle määritetty jyvä. (näyte 2 ): Kolme Cerealia -tasolle määritettyä jyvää. (näyte 23): Rakennuksen 23 sisältä. Yksi rukiin jyvä. (näyte 24): Kaksi ohran jyvää. (näyte 26): Kivijalan alta.yksi ohran jyvä, kolme rukiin jyvää ja Cerealiatasolle määritetty jyvä. Cerealia -tasolle määritettyjä jyviä näytteestä 7 (Yl 7-63). Mittakaava 2 mm. 5

6 Georg Haggren 203 LUONNON HYÖTYKASVIT Luonnon hyötykasveista löytyi vadelman (Rubus idaeus) hiiltymättömiä siemeniä näytteestä (Yl 3-56), mutta näytteestä 3 (Yl 3-44) ja näytteestä 9 (Yl 3-08) löytyi molemmista yksi hiiltynyt vadelman siemen. Hiiltymättömät eivät välttämättä liity arkeologisiin kerroksiin, vaan on todennäköisimmin peräisin nykyisin paikalla kasvavista vadelmista, sillä näytteen muut jäänteet olivat myös hiiltymättömiä. KULTTUURIRIKKARUOHOT Eniten löytyi hiiltymättömiä jauhosavikan (Chenopodium a/bum) siemeniä näytteestä yksi (Yl 3-56), samasta yhteydestä kuin hiiltymättömät vadelman siemenet. Lisäksi jauhosavikan siemeniä löytyi näytteistä 8 (Yl 7-66) ja 9 (Yl 3-08). Hiiltyneitä jauhosavikan siemeniä löytyi ainoastaan näytteestä 7 (Yl 7-63), josta on runsaasti viljojen jyviä ja viljapeltojen rikkaruohoja. Muita rikkaruohoja ovat hiiltyneen pelto- tai kirjopillikkeen (Ga/eopsis bifida /speciosa) siemenet, tuoksumataran (Galium odoratum), kamomillasaunion (Matricaria recutita), ahosuolaheinän (Rumex acetosel/a) ja pihatähtimön (Stellaria media) siemenet. Edellä mainitut la- Näyte 7 (Yl 7-63) Rukiin jyviä. Sama kuva kannessa. Mittakaava 2 mm. jit ovat hyvin yleisiä lajeja, jotka esiintyvät peltojen Näyte 7 (Yl 7-63). Ruiskattaran siemeniä. Mittakaava ja asutusten liepeillä. Määrällisesti ja lajistollisesti mm. eniten kulttuuririkkaruohojen siemeniä oli näytteessä 3 (Yl 3-44), jossa ei ollut yhtään esimerkiksi viljojen jyviä, mutta yksi viljapeltojen rikkaruoho kylläkin. KETO-, NIITTY- ja KALLIOKASVIT Muutamasta näytteestä löytyi vaatimattomia määriä hiiltyneitä nurminadan (Festuca pratensis), tarkemmin (mv äärittä)mättöm~en heinien (Poaceae) ja l virnojen icia sp. siemeniä. Näyte 7 (Y7-63). Ruiskaunokin siemen. Mittakaava 0,5 mm. 6

7 Georg Haggren 203 KOSTEIKKO KASVIT Näytteistä löytyi muutama hiiltynyt jokapaikansaran (Carex nigra) ja tarkemmin määrittelemättömän 3-kylkisen saran (Carex sp.) siemeniä. PUUT Suurimmasta osasta näytteistä löytyi runsaasti kuusen (Picea abies) neulasia, joita ei ole tarkalleen laskettu, vaan näytteestä on arvioitu onko neulasten katkelmia kymmeniä tai satoja. Kuusen jäänteiden lisäksi löytyi vain pähkinäpensaan (Corylus avellana) pähkinöiden kuoren kappaleita, eniten näytteestä 2 (Yl 3-200). MUUT KASVIJÄÄNTEET Yhteensä 9 siementä on jäänyt määritystä vaille. Muihin kasvijäänteisiin on luokiteltu sienten rihmastopahkat eli sklerootiot, joita oli lähes joka näytteessä lukumäärän vaihdellessa yhdestä useaan kymmeneen pahkaan. Puuhiiltä oli lähes kaikissa näytteissä hyvin runsaasti, keskimäärin puuhiilen palaset olivat kooltaan 0,5 - cm, mutta joissakin näytteissä puu hiili oli hienoa ja lähes tuhka maista. MUUT JÄÄNTEET Palanutta luuta löytyi vain näytteestä 26 (Yl 3-200), hyönteisen paloja parista näytteestä sekä hieman ns. rikkikuonaa eli kellertävää huokaista kovaa massaa löytyi myös muutamasta näytteestä. Näytteestä 20 (Yl 3-03) löytyi runsaasti pienen jyrsijä n papanoita. Kalan luita ja nikamia löytyi näytteestä 2 (Yl 3-84). Metallinhohtoisia tikkuja, kasviosia ja hyönteisen osa löytyi näytteestä 25 (Yl 3-200). 4. YHTEENVETO Espoon Mankbystä tutkittiin 2 näytettä, joista poimittiin yhteensä 286 kasvijäännettä. Määritettyjä jäänteitä on 276 kappaletta. Taulukossa 5 on esitetty ekologiset ryhmät, joihin kasvit kuuluvat. Taulukosta, samoin kuin alla luetelluista tuloksista on kuitenkin jätetty pois hiiltymättömät kasvinjäänteet sillä oletuksella, että ne ovat arkeologisia kerroksia nuorempia. Listasta on jätetty siis pois hiiltymättömät vadelman ja jauhosavikan siemenet. Samoin taulukosta ja listasta puuttuvat hiiltyneet kuusen neulasten palaset, joita ei ole laskettu, vaan määrä on arvioitu silmämääräisesti. Näyte 25 (Yl 3-20). Hyönteisen vartalon osa. Mittakaava 0,5 mm. Kasvijäänteitä, jotka ovat hiiltyneitä ja kuulunevat samaan aikaan muun arkeologisen aineiston kanssa ovat: viljelykasvit 06 kappaletta, vanhojen peltojen rikkaruohot 6 kpl, luonnon hyötykasvit2 kpl, kulttuu- 7

8 Georg Haggren 203 ririkkaruohot 27 kpl, keto-, niitty- ja kalliokasvit 8 kappaletta sekä kosteikkokasvit 4 kpl ja puiden jäänteet 24 kpl. Viljelykasveista eniten esiintyy ruista: 52 jyvää, ohraa: jyvää ja 43 jyvää, joiden määrittäminen lajitasolle ei ole mahdollista. TAULUKKO 5. Ekologiset ryhmät.. rm ov '"' e: ::.>t:. ::... Viljelykasvit JOO V;;inhoJen peltojen rikkaruohot 5 l ~.JOnnon h fötykasvit Kulttuuririkkaruohot Keto- ia nlittykasvit Kosteikkok.asvit Puut Ja pensaat l(} li Ekologisten ryhmien osuudet eri yksiköissä Y3 Y3 Y3 Y3 Y7 Y3 Y3 Y3 Y3 Yl3 Y~ 3 Y ~ 3 Y~ 3 Y ~ 3 Y~J Y~] SS l 2 Jos otetaan huomioon vain hiiltyneet kasvijäänteet, niin eniten kasvijäänteitä löytyi yksiköstä Yl 7-63 (näyte 7) sekä yksiköstä Yl 3-44 (näyte 3) ja yksiköstä Yl (näyte 26). Jyviä löytyi eniten yksiköstä Yl 7-63, joka on tulkittu kellarikuopaksi. Osa näytteistä oli jyvien tai siementen osalta täysin tyhjiä, mutta sen sijaan niistä löytyi runsas määrä hiiltyneitä kuusen neulasten murusia ja katkelmia, näitä ovat näyte 2 (Yl 3-6) sekä näyte 25 (Yl 3-20). KIRJALLISUUS Cappers R & al Digitale Zadenat/as van Nederland. Groningen. Hämet-Ahti L & al Retkeilykasvio. Helsinki. Lempiäinen M. 2007, 2008, 2009 ja 200. Espoo Mankby. Keskiaikaisen kylätontin makrofossiilitutkimukset. Tutkimusraportit. Turun yliopisto, kasvimuseo. Lempiäinen-Avci M. 20 ja 202. Espoo Mankby. Keskiaikaisen kylätontin makrofossiilitutkimukset. Tutkimusraportti. Turun yliopisto, kasvi museo. 8