Forssan yhteislyseon Vuosijulkaisu

Transkriptio

1 Forssan yhteislyseon Vuosijulkaisu

2 Rector scholaris, ex uno pluribus Forssan yhteislyseon vs. rehtori on se näkymätön nainen, joka istuu kansliassaan vastaamassa puheluihin ja sähköposteihin ja joka laskee laskemasta päästyään (opiskelijamääriä, tunteja, palkkoja, budjetin riittävyyttä, hankerahoja). Välillä hän keskustelee toimistosihteerin, jonkun opettajan tai opiskelijan kanssa, joka pistäytyy huoneessa asioimassa. Näkymätön hän on erilaisten kokousten ja palaverien tai koulutusten aikana, sillä silloin kanslian ovi on kiinni ja lappu luukulla, vaikka vs. rehtori talossa olisikin. Hiljaa hän ei kuitenkaan halua - eikä hänen kuulukaan - olla. Rehtorin tulee tietää, mitä lyseolla tapahtuu ja myös vaikuttaa siihen, mitä suurimmassa määrin. Koko lukion tulee kehittyä jatkuvasti. Meillä ei ole varaa viipyä liikaa menneessä, sillä ympäröivä maailma ei odota. Yo-tutkinto muuttuu vähitellen sähköiseksi ja lukiokin saa uuden opetussuunnitelman syksystä 2016 alkaen. Seutukunnalla kehitetään toisen asteen koulutusta ja haetaan uusia yhteistyön muotoja. Lukuvuoden mittaan rehtori tapaa joukoittain opiskelijoita. Hän vastaanottaa ensimmäisen vuoden opiskelijat syksyn ensimmäisenä koulupäivänä, itse asiassa hän on jo tavannut heidät ensimmäisen kerran miltei vuotta aikaisemmin, 9.-luokkalaisten lukioon tutustumispäivänä. Silloin alkaa uusien lukiolaisten tapakasvatus. Tiedon lisäksi täällä opitaan toimimaan yhdessä toisten kanssa ja ottamaan toiset huomioon erilaisissa tilanteissa. Rehtori muistaa, että afrikkalaisen sananlaskun mukaan koko kylä kasvattaa. Samaa voi sanoa lyseostakin. Vanhemmat opiskelijat, tutorit, opettajat, koko koulun henkilökunta opastavat uusia tulokkaita talon tavoille. Rehtorin ääni kuuluu, kun jotain on mennyt pahasti pieleen ja apu tai kurinpalautus on tarpeen. Kertaushan on opintojen äiti, mutta rehtorista tuntuu yhä useammin, että ääni alkaa käheytyä toiston määrästä, kun vanhempiakin opiskelijoita on toistuvasti muistutettava itsestäänselvistä asioista. Rehtori ei ensimmäiseksi liitä sanaa välinpitämättömyys lukiolaisten toimintaan. Lyseolaisethan yleensä sitoutuvat lukio-opintoihinsa ja hoitavat ne kunnolla. Lukio-opintojen aikana jokainen lyseolainen löytää omat vahvuutensa ja mielenkiintonsa kohteet ja sitä kautta myös suunnan tulevaisuudelleen, josta kukaan muu kuin hän itse ei voi ottaa vastuuta. Tämän asian ymmärtäminen kantaa sitten vauhdilla eteenpäin. Rehtori korostaa, että lukio-opintojen tarkoitus on antaa jatko-opintokelpoisuus yliopistoihin ja korkeakouluihin sekä kehittää taitoja ja valmiuksia, jotka ovat tarpeen myös muuttuvassa työelämässä. Lyseon kaikki toiminta pyrkii tähän, älypuhelin tai tabletti on meillä tarkoitettu tiedonhankintaan ja työn tekoon, ei kavereiden kanssa seurusteluun ja opiskelun välttämiseen. Englannin opettajana rehtoria kiinnostaa opiskelijoiden erilaiset tavat oppia, sillä hän tietää kyllä, kuinka ratkaisevaa on, että opiskelija löytää oman, toimivan tyylinsä mahdollisimman varhain. Toisaalta, jos opiskelu tuottaa vaikeuksia, apu ei lyseolla ole koskaan kaukana. Ainoa asia, mikä rehtoria hämmentää ja pitää valveilla myös yön tunteina, on se, että lyseossakin on opiskelijoita, jotka eivät näytä tarttuvan heille tarjottuihin tilaisuuksiin, vaan suorastaan välttelevät niitä. On kyse lyseolaisen omasta tulevaisuudesta, tätäkään ei kukaan voi tehdä hänen puolestaan! Ei edes rehtori. Taina Kemppi, vs. rehtori, englannin lehtori, ryhmänohjaaja (sekä äiti ja puoliso)

3 Sisältö Rector scholaris, ex uno pluribus 2 Me istutettiin yhdessä puu Jonkin jäljillä 4 Kuvataiteen diplomitöitä 6 Näpit irti opintotuesta! 7 FYL:n uutisia 8 Lukuvuoden tapahtumia 10 Myyräntyötä torjumassa Erilainen koulupäivä Uusia mahdollisuuksia 14 Taide on kuin marsu 15 Kahdella kielellä 16 Kirjoittamisen kautta viisauden lähteille 18 Nuoren kirjoittajan muotokuva 19 Hippimusikaali edistää hyvinvointia 20 Tutorit 22 Vesamme maailmalla Vaihtovuosi avartaa maailmankatsomusta 24 Välivuosi au pairina 26 Jatko-opintoesittelyjä 27 Pietarin-matka osoitti erot koululaitoksissa 28 Matkapäiväkirjoja: Berliini Mein Leben 31 Te halusitte sotaa 31 Kerro, kerro marmori 32 Antiikin historian kurssit Forssan yhteislyseossa 33 Sivuversoja Forssa vu par une Française 34 Kaksi erilaista päättötyötä 36 Katso lisää kuvia viime lukuvuoden tapahtumista osoitteesta ja tutustu blogiin osoitteessa Opiskelijoiden kirjoituksia on julkaistu myös Novellit.fi-sivustolla sekä Lukufiilis 2/2013 -lehdessä. Tämä on Forssan yhteislyseon vuosijulkaisu. Päätoimittaja ja taitto: Piia Syrjäaho, toimituksessa myös Tiina Yli-Jaukkari. Kuva kannessa: Heidi Kankaanpää Valokuvat: Virpi Laaksonen, Kirsi Pilhjerta, Marjo Ruskela, Piia Syrjäaho, oppilaskunta sekä muutamat muut kameran takana olleet. Kiitos kaikille avustajille! 3

4 Me istutettiin yhdessä puu Jonkin jäljillä Koko ihmiskunnan historian ajan ihmisiä on askarruttanut sama kysymys, johon ei kukaan ole kyennyt esittämään oikeaa vastausta. Monia vaihtoehtoisia vastauksia on kyllä tarjottu, mutta totuutta ei ole vielä kukaan pystynyt saavuttamaan - eikä varmaan pysty tulevaisuudessakaan. Tätä mahdotonta pulmaa kutsutaan elämän tarkoitukseksi; päämääräksi ja tavoitteeksi, jota kohti ihmisolennot sinnikkäästi pyrkivät mutta jota ne eivät välttämättä tule koskaan tavoittamaan - hyvistä ja huonoista yrityksistä huolimatta. Toisen maailmansodan jälkeen tyypillinen kirjallisuuden tyylisuunta oli absurdismi, jolle tunnusomaista oli ihmisten yksinäisyys ja kyvyttömyys sosiaalisiin kontakteihin muiden ihmisten kanssa ja jonka yhtenä osana oli myös päämäärättömyys. Päämäärättömyys on sivuuttamaton seikka, kun kyseessä on elämän tarkoitus. J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa ilmestyi ensimmäisen kerran juuri tuolloin toisen maailmansodan jälkeen. Teos noudattaa siltä osin aikakauden tapoja, että yksi sen keskeinen teema on päämäärättömyys. Kirja nimittäin kertoo 17-vuotiaasta nuorukaisesta, joka tiedostamattaan etsii tarkoitusta elämälleen. Hän etsii elämältään sitä jotakin; jotakin, jonka vuoksi elää ja selviytyä jokapäiväisistä tehtävistä. Hän on juuri sen jonkin jäljillä. Moni nuori on teoksen päähenkilön tavoin tässä samassa elämänvaiheessa, haastavassa ja tärkeässä risteyksessä, josta tienviitat puuttuvat. He etsivät omaa paikkaansa maailmasta, jolloin usein päädytään tilanteeseen, jossa omanlaista maailmaa ei tunnu löytyvän. Maailma ei vastaakaan odotuksia tai sitten se ei vain yksinkertaisesti kykene sillä hetkellä tarjoamaan asioita, jotka tuntuisivat tavoittelemisen arvoisilta. Tällöin muodostuu tilanne, jossa millään ei tunnu olevan mitään merkitystä. Koulunkäyntiin ei ole motivaatiota, ja ihmissuhteissa tulee alituisesti ongelmia milloin mistäkin. Salingerin kirjan päähenkilökin erotetaan koulusta, ja hän lisäksi riitelee paljon läheistensä kanssa täysin turhista asioista. Seuraavaksi alkaa vanhempien ja muiden läheisten painostus ja huolestuneisuus nuoren tulevaisuudesta. Paine kasvaa sellaisiin mittoihin, että omille mielipiteille ja näkemyksille ei riitä tilaa lainkaan. Tällöin tehdään usein hätäinen johtopäätös, jonka mukaan nuorella on asenneongelma, ja hänen suhtautumisensa elämään on naiivia, ja jonka mukaan nuoren tulisi aikuistua ja ottaa vastuuta itsestään. Todetaan, että nuori ei ole minkään jäljillä, mikä perustellaan vielä mukamas älykkäästi huonoihin koearvosanoihin ja muuhun epäonnistuneeseen toimintaan vetoamalla. Vaikka nuorelta puuttuisivat tavoitteet ja päämäärät elämästään ja valinnoistaan, ei se tarkoita, etteikö hän olisi minkään jäljillä elämässään. Hän on juuri silloin sen jonkin jäljillä; jonkin, jota hän ei sillä hetkellä pysty purkamaan sanoiksi ja teoiksi. Jokaisella ihmisellä on jokaisessa elämänvaiheessaan jokin unelma, vaikka kaikki eivät sitä aina tunnustakaan. Maailmasta ei kuitenkaan välttämättä juuri silloin löydy sellaista yksittäistä todellista asiaa, joka vastaisi yksityiskohtaisesti unelmaa ja johon tämä unelma kiteytyisi. Esimerkiksi Salingerin teoksessa kaikki luulevat, että päähenkilöltä puuttuvat täysin unelmat ja tavoitteet elämästään. Eivät puutu. Hän unelmoi siitä, että saisi olla ruispellon laidalla vaarallisen kalliojyrkänteen reunalla, jossa hänen tehtävänä olisi valvoa, etteivät pellolla leikkivät lapset putoa jyrkänteen reunalta. Hän saisi pelastaa lapsia, jotka ilman hänen työtään menehtyisivät pudotessaan jyrkänteen reunalta. Jos selkeät tavoitteet ja päämäärät puuttuvat, ajatellaan usein myös, että henkilö on laiska ja saamaton. Lisäksi huonot kouluarvosanat yhdistetään tyhmyyteen. Kirjan päähenkilöäkin pidetään henkisesti jälkeenjääneenä, koska hän reputtaa monissa paljon lukemista vaativissa oppiaineissa, kuten historiassa. Ei hän tyhmä ole. Hän on koulunsa parhaita esseenkirjoittajia, mikä todistaa, että hän on taitava ajattelija. Ei häntä laiskaksikaan voi syyttää, sillä hän tekee kaverinsa koulutöitä tämän pyytäessä, vaikka hän ei itse vaivannäöstä hyödykään suoranaisesti. On kuitenkin parempi, että ei tiedä, mitä elämältään haluaa, kuin se, että toteuttaa elämässään vääriä asioita; sellaisia, joita ei aidosti pidä oikeana. Teoksen päähenkilökin vihaa teeskentelijöitä, jotka eivät ole oma itsensä. He muuttavat käytöstään sen mukaan, millaisen vaikutelman itsestään he haluavat antaa ja millaisen keinotekoisen verhon he haluavat ympärilleen rakentaa. He valehtelevat ympärillään oleville ihmisille sanomatta sanaakaan. Aito, oikea tarkoitus teolle tai toiminnalle pitää olla olemassa. Mitään ei saisi tehdä vain sen vuoksi, että se täyttää tarpeen olla tekemässä jotakin. Jos teko ei tunnu aidosti oikealta, on parempi jättää se tekemättä ja olla edelleen etsimässä sitä jotakin - olla jonkin aidon ja oikean jäljillä. 4

5 Me istutettiin yhdessä puu Yhteiskunnan, koulun ja vanhempien painostuksen hätäännyttäminä nuoret tekevät usein harkitsemattomia valintoja elämänsä ja tulevaisuutensa suhteen. Valinnat eivät välttämättä ole aidosti sellaisia, jotka vastaisivat omaa unelmaa. Tämä johtaa teeskentelyyn, joka valhe valheelta etäännyttää kauas pois omasta unelmasta; poluille, joita ei oikeasti haluaisi kulkea. Oman elämän tarkoituksen löytäminen vie aikansa. Tällöin on tärkeätä muistaa kärsivällisyys ja lakata kuuntelemasta ihmisiä ja tahoja, jotka eivät asiasta oikeasti mitään ymmärrä. Nuori itse on oman elämänsä kuningas, joten muiden mielipiteet kannattaa jättää omaan arvoonsa ja tehdä puhtaasti omat valinnat, päätökset ja ratkaisut. Yhteiskunnan ja talouselämän kannalta ei välttämättä ole idealistista etsiä pitkään omaa paikkaansa maailmasta. Ihmisyyden kannalta se kuitenkin on. Suurin virhe on luovuttaa ja lakata etsimästä unelmiensa mukaista tulevaisuutta. On pysyttävä sen jonkin jäljillä. Aleksi Lahti Juhani Lehtovirta 5

6 Me istutettiin yhdessä puu Kuvataiteen diplomitöitä Ella Rantanen Marko Simi Annika Pöysti Liisa Lehtimäki Kuvataiteen diplomityön teki lukuvuotena kaksitoista opiskelijaa. 6

7 Me istutettiin yhdessä puu Näpit irti opintotuesta! Keskiviikkona Suomen opiskelijajärjestöt järjestivät suurmielenosoituksen opintotuen kiristämistä vastaan. Paikalle saapui noin 5000 opiskelijaa ympäri Suomea eri asteen kouluista. Lyseomme oppilaskunta järjesti kyydityksen Helsingin Senaatintorille, ja meitä lähtikin matkaan yli sata oppilasta. Mukana oli myös muutama opiskelija ammatti-instituutista. Ennen matkaan lähtöä Forssan Lehti oli tekemässä juttua mielenosoitusretkestä oppilaskunnan pyynnöstä. Kukaan tuskin oli käynyt mielenosoituksessa ennen, joten tunnelma oli melko varovainen matkalle lähdettäessä ja vielä paikan päälläkin. Kuitenkin kun suuri joukkomme lähti marssimaan kohti Eduskuntataloa, matkan varrella huudettiin erilaisia huutoja, kuten Näpit irti opintotuesta!. Moni oli pukeutunut opiskelijoille tyypillisiin haalareihin ja lakkeihin. Tunnelma nousi, kun porukkaa tuli lisää ja huudot voimistuivat. Eduskuntatalolle saapuessa joukkomme asettui talon eteen kuulemaan puolueiden edustajia, jotka tulivat kertomaan mielipiteensä opiskelijoille. Tapahtuma huomioitiin monessa viestintävälineessä. Tuskin muuten kovin moni olisi edes tiennyt, että opiskelijat olivat osoittaneet mieltään päättäjille. Mielenosoituksen lopputuloskin oli miellyttävä. Kaikki ennalta asetetut tavoitteet saavutettiin, opintotukia ei kiristetty, ja vanhempien tulorajat yksin asuville tullaan poistamaan. Kaikki meni onneksi hyvin, eikä reissussa syntynyt ongelmia. Moni opiskelija tulikin jälkeenpäin kertomaan, kuinka hauska ja erilainen retki tämä oli. Forssan yhteislyseon oppilaskunta saa olla ylpeä oltuaan näin suurella joukolla mukana puolustamassa opiskelijoiden oikeuksia. Mika Viksten ja Visa Hallamaa Näpit irti opintotuesta! eli opiskelijoiden matka mielenosoitukseen Helsinkiin 7

8 Me istutettiin yhdessä puu FYL:n uutisia Ykkösluokkalaiset uusien haasteiden edessä Forssan yhteislyseossa aloitti syksyllä lukio-opintonsa liuta uusia keltanokkia. Yksi heistä on koijärveläinen Pauliina Tuusa. Tuusa tuli lukioon avoimin mielin, vaikka jonkinlainen käsitys tulevasta olikin. Luulin että täällä olisi vakavaa ja virallista, mutta olen yllättynyt positiivisesti. Ei tämä niin kamalaa ole, Tuusa kertoo. Lukion aloittaminen on tuonut tullessaan myös paljon muutoksia. Tärkeimpänä Tuusa listaa vastuun omasta itsestä ja opiskelusta. Ja Prisma on tietysti mukavan lähellä, hän vitsailee. Eroja yläkouluun löytyy valtavasti. Jaksojärjestelmä on kiva, se rytmittää kivasti, Tuusa sanoo. Ja tietysti uudet opettajat ja luokkakaverit. Isoskoulutuksen käyneenä tyttö arvostaa myös siitä saatavaa kurssimerkintää. Se on tosi jees, eikä kurssitarjontakaan hassumpi ole, hän jatkaa. Vaikka koulua on ollut vasta muutama viikko, kertoo Tuusa koulun ilmapiirin olevan hyvä. Koin olevani heti tervetullut. On myös kiva kuulua koulun nuorimpiin, toilailuja voi laittaa kokemattomuuden piikkiin, Tuusa naurahtaa. Seuraavasta kolmesta vuodesta ykkösluokkalainen odottaa opiskeluntäyteisiä. On kuitenkin kiva että vastapainoksi oppilaskunta järjestää teemapäiviä. Ykköstenpäivää hän odottaa jo innolla. Yhteinen tekeminen on hauskaa ja luo rennompaa ilmapiiriä, Tuusa kuittaa. Koulun parkkipaikkojen määrän syynä virhearviointi Mopoautojen määrä odotettua suurempi Koulun peruskorjauksen suunnittelussa mukana olleen lehtori Jari Isotalon mukaan lyseon parkkipaikkojen puutteen syynä on mopoautojen kasvanut määrä. Isotalo kuitenkin lisää, että suunnitteilla on erillinen parkkipaikka mopoautoille, jolloin parkkiruudut saadaan henkilöautojen käyttöön. Haastateltujen oppilaiden yleinen mielipide oli, että parkkipaikka on liian ahdas. He toivovat hiekkakentälle parkkeeraamisen olevan mahdollista jo toisen jakson alusta alkaen. Abiturientit Elina Launiainen ja Varpu Lappalainen kertovat, että olisivat opettajien tapaan valmiita maksamaan omasta parkkiruudusta. Sitä he perustelevat aamuisella parkkipaikan etsimisestä aiheutuvalla stressillä. He lisäävät myös, että olisi mukava ajaa auto omalle paikalle joka aamu. Tilanteeseen on kuitenkin tulossa helpotusta heti, kun ulkoliikunta koulun kentällä loppuu. Silloin parkkitilaa järjestyy kaikille, eikä parkkitilan hakemiseen tarvitse enää kayttää paikallisten liikkeiden parkkipaikkoja. Isotalo kuitenkin huomauttaa, ettei parkkeeraustilanne lyseolla ole kuitenkaan niin huono verrattuna suurempiin kaupunkeihin. Esimerkiksi Turun keskustassa sijaitsevalla lukiolla ei ole oppilasparkkia ollenkaan. 8

9 Me istutettiin yhdessä puu Ilmastointi toimii sittenkin Kuumuuden syynä käytön tehottomuus Ilmastoinnin toimivuus ja huono ilmanlaatu herättivät närkästystä lukuvuoden alussa. Luokkien kuumuus heikensi oppilaiden keskittymiskykyä. Oppilaita ihmetytti, toimiiko noin miljoona euroa maksanut ilmastointi ollenkaan. Lehtori Jari Isotalo kumosi huhut toteamalla, että ilmastointi toimii moitteettomasti, mutta kuuman ilman syynä oli se, että ilmastointia ei käytetty öisin. Koska ilmastointi ei ole jäähdyttävä, se kierrätti päivällä ollutta lämmintä ilmaa. Ilmastointia säädetään luuloista huolimatta kaupungintalon kautta eikä lyseostamme käsin. Kiinteistöhoitaja Jarno Pohjanoksa toteaa, että kesällä lämmennyt kivikoulu on vaikea jäähdyttää - varsinkin lämpimällä päiväilmalla. Pohjanoksa kertoo kuulleensa ristiriitaisia mielipiteitä ilmastoinnin tehokkuudesta. Uutiset toimitti mediakurssin Henri Hirvonen, Markus Niemi ja Sanni Vuorinen. Taiteilijakirjoja. Vasemmalla: Anni Heinämaa Oikealla: Jere Jussila 9

10 Me istutettiin yhdessä puu Lukuvuoden tapahtumia 1. JAKSO koulu alkaa koulukuvaus vieraita pietarilaisesta Lyseo 30:stä Phil Mostert ja Walesin Cor Meibion Prysor -kuoro vierailulla FYL:n ja FAI:n yhteisjoukkue jääkiekon urheiluoppilaitosten SM-turnauksessa Hämeenlinnassa 7.9. oppilaskunnan yleiskokous: uuden hallituksen valitseminen syksyn yo-kirjoitukset alkavat kuunteluilla 2. JAKSO vaalipaneeli Studentum Roadshow koululla pietarilainen nuoriso-orkesteri esiintymässä HAMK On Tour -kiertuebussi lyseolla ykkösvuoden opiskelijoille turvallisuuskoulutus seutukunnan yhdeksäsluokkalaiset vanhempineen tutustumassa lyseoon Harry Potter -teemainen ykköstenpäivä vanhempainilta ykkösluokkalaisten huoltajille 3. JAKSO kakkoset kuulevat kokemuksia vaihto-opiskelusta, abit tenttaavat pt-päällikkö Satu Heinästä retki Studia-messuille Helsinkiin syksyn lakkiaisjuhla koulun juhlasalissa mediakurssilaiset Heikki & Mikko Show n yleisössä 10

11 Me istutettiin yhdessä puu tutoreiden järjestämä samanlaisen pukeutumisen päivä tutoreiden järjestämä toisenlaisen pukeutumisen päivä liikunnallinen teemapäivä joulukirkko aikamatka Suomen taiteen kultakaudelle Comenius-apulaisopettaja Justine Davroux saapuu abeja tutustumassa Turun yliopistoon lyseolaiset FAI:ssa koulutus- ja kesätyömessuilla piispantarkastus, lyseolaisten musiikkiesityksiä 4. JAKSO 8.2. kevään yo-kirjoitukset alkavat tekstitaidonkokeella penkkarit ja kakkosten juhlaruokailu FAI:ssa wanhat tanssit novellisti Taija Tuomisen vierailu retki Turkuun, Hair-musikaaliin Åbo Svenska Teateriin fysioterapeutin luentoja kakkosille 5.3. turvallisuuskurssin varuskuntavierailu Hämeenlinnan Panssariprikaatiin opiskelijoita esiintymässä gospelkonsertissa Forssan kirkossa runoilija Tommi Parkkon vierailu Näpit irti opintotuesta! eli opiskelijoiden matka mielenosoitukseen Helsinkiin vieraita ranskalaisesta Lycée Champ Blancista 5. JAKSO 8.4. erilainen koulupäivä työpajoineen opiskelijoita Virossa opiskelijoita Berliinissä vanhempainilta kakkosluokkalaisten huoltajille ykkösten retki Helsinkiin (tutustumista yliopistoihin ja Ateneumin-vierailu) Flyygelin vihkimistilaisuus, Mariola Aniolek musisoi venäjän kielen opiskelijoita Pietarissa yhdessä Porin Lyseon lukion opiskelijoiden kanssa historian Antiikin Kreikan kurssin opiskelijoita Kreikassa ranskan kielen opiskelijoita yhteistyökoulun (Champ Blanc, Le Longeron) vieraina Ranskassa teemapäivä, johon kuului mm. erikoiskurssien esityksiä ja Valintakoe-näytelmä 1.6. kevään lakkiaisjuhla Feeniksissä 11

12 Myyräntyötä torjumassa Erilainen koulupäivä 8.4. Hyvinvointipaja Itsepuolustuspaja ITSENSÄ HAASTAMISTA Tiedepaja TIETOA Mediapaja 12

13 Myyräntyötä torjumassa ROOLEJA, ELÄYTYMISTÄ Musiikkipaja Kirjoittamispaja Rooli- ja valokuvapaja HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ Neulepaja 13

14 Myyräntyötä torjumassa Uusia mahdollisuuksia Ihmisarvo, ystävyys, suvaitsevaisuus ja tasaarvoisuus tulevat voimakkaasti esille ranskalaisten Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamassa komediallisenkin puolen sisältävässä elokuvassa Koskemattomat (Intouchables) Koskemattomat on koskettava tositapahtumiin perustuva elokuva ystävyksistä, joiden tie ystävyyteen ei ole tavanomaisin. Elokuvan päähenkilöitä ovat Driss (Omar Sy) ja Philippe (François Cluzet). Driss on slummissa asuva nuorukainen, jolla on ongelmia äitinsä kanssa. Äiti heittää Drissin ulos kodistaan. Driss on työtön ja laiska konna, joka ei työstä välitä ja joka kiertää työhaastatteluissa keräämässä työnantajilta vain allekirjoituksia, jotta voi hakea työttömyyskorvausta. Philippe taas on neliraajahalvaantunut miljonääri, joka hakee itselleen henkilökohtaista avustajaa. Driss menee Philipen luokse haastatteluun ja esittää töykeän esittelynsä siinä toivossa, että saa allekirjoituksen ja on yhtä nimeä lähempänä työttömyyskorvausta. Toisin kuitenkin käy, Drissin töykeä käytös tekee Philippeen vaikutuksen, ja Drissin ihmeeksi Philippe haluaa palkata tämän. Driss muuttaa Philippen luokse asumaan, jotta on aina paikalla, kun Philippe tarvitsee apua. Driss epäröi ja on töykeä aluksi sekä hoitaa työnsä puolihuolimattomasti, mutta kun aikaa kuluu, Driss ja Philippe ystävystyvät. Ystävyys ei ole tavanomaisin, mutta sitäkin ainutlaatuisempi. Drissin kanssa Philippe saa kokemuksia, joita ei edes muistanut olevan olemassa. Ystävyydessä yhdistyvät sulkeutuneen miljonäärin ylellinen elämä ja rasavillin syrjäytyneen slumminuoren karu elämä. Ystävyys kuitenkin syvenee, ja lopussa kun Driss ottaa lopputilin ja lähtee huolehtimaan perheestään, Philippe ei pysty ottamaan uutta tavanomaisiin hoitomenetelmiin kangistunutta avustajaa, sillä hän kaipaa Drissiä liikaa ja pyytää tämän takaisin avustajakseen. Elokuva on todella koskettava tarina siitä, kuinka kaksi yhteiskunnan ääripäätä voi ystävystyä niin, että ystävyys on korvaamatonta. Suvaitsevaisuus on iso asia nykymaailmassa, edelleen syrjitään liikaa erilaisia ja vieroksutaan sairaita ja loukkaantuneita. Elokuva on hyvä esimerkki siitä, kuinka kaikille on annettava mahdollisuus, niin köyhälle slummipojalle kuin ökyrikkaalle halvaantuneellekin. Elokuva opettaa ennakkoluulottomuutta: kun tutustuu ihmiseen, joka on erilainen kuin itse, oppii toisista ihmisistä ja samalla myös itsestään jotain uutta. Maiju Peltomaa Koskemattomat-elokuva katsottiin erilaisena koulupäivänä

15 Myyräntyötä torjumassa Taide on kuin marsu Valitessasi lemmikkiä sinulla on suunnaton valikoima söpöstä sokerioravasta röhkivään porsaaseen. Selatessasi tätä suurta valintojen kirjoa marsu ei vaikuta kovinkaan vetovoimaiselta valinnalta. Marsu näyttää ulospäin tasapaksulta pötköltä vailla käyttötarkoitusta, mutta jos päätät perehtyä tähän perulaistaustaiseen jyrsijään tarkemmin muussa kuin syömätarkoituksessa, niin voit huomata, kuinka kiinnostava ja paljon kertova lemmikki marsu voi olla. Taidetta ja marsuja yhdistää niiden ainutlaatuisuus. Kumpaakin voidaan uusimman teknologian avulla kopioida, mutta kopio ei koskaan ole sama kuin alkuperäinen. Ainutlaatuisuus tarkoittaa myös sitä, että kaikki ovat erilaisia, eikä kukaan voi näin ollen pitää kaikista marsuista tai taideteoksista. Usein taideteos, josta ei pidä, herättääkin juuri eniten tunteita. Tunteiden herättäminen onkin yksi taiteen päätehtävistä, joten onko ällöttävä ja julma taide, kuten kuolleena syntyneestä vauvasta tehty salaattikulho juuri sitä parasta taidetta? Nykyajan taiteessa ei ole minkäänlaisia rajoja, joten ruumiidenkin käyttö on jo vanha idea. Mikä meitä siis voisi järkyttää? Harvat vielä muistavat teokseni, joka oli ensimmäisessä jaksossa sidottuna sisäpihan puuhun. Teos oli osa KU5-kurssia, jota ehdottomasti suosittelen kaikille! Teoksen nimi oli Vaimennus, ja se vaimennettiinkin nopeasti siirtämällä se sisätiloihin, koska se oli aiheuttanut ihmisissä pelkoa ja jopa vihaa. Monet valitsevat mukavan Mindi-marsun, joka vain purisee sylissä, mutta mitä se antaa meille? Kun teosta ei hyväksytä, on onnistunut taiteilijana. Aaro Ali-Hokka 15

16 Myyräntyötä torjumassa Kahdella kielellä Miltä tuntuu olla kaksikielinen? Vaikka törmäänkin tähän kysymykseen melko usein, on siihen vastaaminen joka kerta yhtä vaikeaa. Kaksikielisyys on minulle niin luonnollinen asia, että paras vastaus olisi luultavasti normaalilta, kun taas ajatus yksikielisyydestä kuulostaa hassulta. On toki mahtavaa pystyä keskustelemaan suomeksi ja puolaksi lähes yhtä hyvin ja vaihtaa kieltä lennosta menemättä sekaisin. Yleensä kuitenkin mukaan tulee vielä kolmas kieli, joka on sekoitus. Lauseet, joissa yksi tai kaksi sanaa on toista kieltä, ovat tavallisia. Vastaavasti myös voidaan hyödyntää kielten parhaat palat esimerkiksi lisäämällä puolankieliseen sanaan sijapääte suomesta tai taivuttamalla suomenkielinen verbi puolaksi. Tavallaan tämä auttaa tilanteissa, joissa ei kertakaikkisesti muista jotain tiettyä sanaa toisella kielellä. Varttuminen kahden, sekä äidin- että isänkielen, ympäröimänä on ehdottomasti valtava rikkaus lapselle. Kaksikielinen perhe ottaa vastaan suuren haasteen, mutta se kannattaa. Lapsi saa aivan erityisen yhteyden molempien vanhempiensa kotimaahan ja sukulaisiin. Kieli on voimavara siinäkin. Jos isäni ei olisi puhunut minulle omaa äidinkieltään, en pystyisi nyt ottamaan samalla tavalla yhteyttä puolalaisiin sukulaisiini. Englannilla ei pitkälle pärjäisi tai edes alkuunkaan. Vaikeaa kuvitella, että kuulumiset jäisivät kertomatta. Kasvoille kohoaisi vaivaantunut hymy, olisin ulkopuolella kaikesta. Onko kaksikielisyydestä sitten jotain haittaa? 1900-luvulla on väitetty, että se voisi haitata lapsen kehitystä - lopputuloksena muodostuisikin puolikielinen henkilö, joka ei hallitsisi kumpaakaan kieltä kunnolla. Ajatus on melko karmea, mutta onko tällainen pelko realistinen? Ei ole. Uusimmat tutkimukset eivät ole osoittaneet kaksikielisyydellä olevan minkäänlaista haittaa lapsen kehitykseen päinvastoin. Esimerkiksi Kanadasta peräisin olevien tutkimustulosten mukaan kaksikieliset lapset saavuttivat yksikielisiä parempia tuloksia testeissä, jotka edellyttivät käsitteenmuodostusta tai mentaalista ja symbolista joustavuutta. Kaksikielisyys siis kehittää tutkimuksen mukaan joistakin ominaisuuksista vahvempia, kuin yksikielisillä. Tutkimustuloksia on kuitenkin turha mennä uskomaan sokeasti ihmiset ovat yksilöitä eikä lasten kielellisen älykkyyden tutkiminen ole mikään yksinkertaisin asia. Nykypäivän ihmisen täytyy olla kykeneväinen kommunikoimaan useammalla kielellä. Globalisaatio ja kansainvälistyminen ovat muuttaneet merkittävästi työelämää. Työpaikka ei rajoitu enää neljän seinän sisäpuolelle, vaan verkostoituminen on maailmanlaajuista. Tämä heijastuu yritysten kielitaitotarpeisiin: kieli on väline, jota ihmiset tarvitsevat liikkuessaan ja viestiessään yli kieli- ja kulttuurirajojen. Myös opinnot ovat kansainvälistyneet huimaa vauhtia. Valmius matkustaa maasta toiseen on miltei välttämätöntä alasta riippumatta. Näin ollen, mitä enemmän kieliä hallitsee, sitä paremmin selviytyy niin arkipäivän tilanteista kuin virallisemmistakin tehtävistä. Kaksikielisyys helpottaa eri kieliryhmien välistä yhteistyötä ja helpottaa erilaisten kulttuurien ymmärtämistä. 16

17 Myyräntyötä torjumassa Kaiken kaikkiaan kaksikielisyys luo hedelmällisen maaperän monikulttuuriselle herkkyydelle ja sosiaaliselle tasapainolle. On helpompaa oppia arvostamaan ja kunnioittamaan eri kulttuureja, kun itse elää kahden sellaisen keskellä. Suvaitsevaisuus sen sijaan on kyky, jota ei ole valmiiksi jaettu, mutta jota kohti jokaisella on onneksi mahdollisuus kasvaa ja kehittyä oli kyseessä sitten kaksikielinen tai ei. Mariola Aniolek koulun Jugend-salissa oli flyygelin vihkimistilaisuus, jossa Mariola Aniolek musisoi eli ilmaisi itseään kolmannella kielellään. Kristiina Pesola 17

18 Myyräntyötä torjumassa Kirjoittamisen kautta viisauden lähteille Palavalta kaarnalta irtosi/ yksi kohmeinen syli/ vihmova tuuli lapsessani/ kannan tätä käsissäni Minulle kirjoittaminen on aina ollut henkireikä: keino paeta todellisuutta ja luoda parempia maailmoja, joihin on mahdollista väliaikaisesti upottautua. Kun elämässä on hankalaa, voin kuvitella tilanteen, jossa asiat olisivat paremmin. Mielikuvitusmaailmassa ei kannata elää, mutta joskus se voi olla hyväksi: ainakin väliaikaisesti. Meidän todellisuutemme ei aina ole kaikkein ruusuisin paikka askeltaa, ja jokaisen on hyvä löytää oma keinonsa paeta. Kirjoittaessani voin antaa elämälleni uudet kulissit ja kääntää kaiken päälaelleen. Voin kuvitella tilanteen, jossa minulla on kaikkea, tai tilanteen, jossa minulla ei ole mitään. Opin vertailemaan ja tutkimaan: hahmottamaan maailmaa uudella tavalla. Kirjoittaminen on erinomainen keino purkaa ajatuksia ja käsitellä tunteita sekä jäsentää kokemuksia. Kirjoittaessani tunnen eläväni; läsnä on uskomaton luomisvoima, jonka kokeminen on minulle yksi tärkeimmistä asioista kirjoittamisessa. Kaikkein hienointa kuitenkin on ääretön vapaus tehdä aivan mitä tahansa, päättää kaikesta itse. Kirjoitan lähinnä runoutta ja novelleja, koska minulle on tärkeää saada kertoa asioista: hieman koomista ottaen huomioon suuren vihani asioiden käsittelyä ja selittämistä kohtaan. Erityisen epämiellyttävää on oman, jokseenkin kaoottisen mielenmaisemani valottaminen muille, sillä ajatukseni saattavat olla mutkikkaita ja vaikeasti ymmärrettäviä. Teksteissäni kaikki kuitenkin selkiytyy, ja pääosassa ovatkin tunteet ja ajatukset eivät niinkään juoni tai sisältö sinänsä. Tämä voi muodostua silloin tällöin ongelmaksi, jos kirjoitus jääkin tapahtumien osalta hyvin köyhäksi. Kirjoittaessani voin näyttää kaikkien yhdessä kokemasta todellisuudesta sen puolen, jonka itse näen. tunteet pieneen tilaan ja käyttää kauniita sanoja. Yhtä kaikki, aina on kyse taiteesta. Kirjoittaessa on mahdollista eläytyä toisten ihmisten asemiin erilaisten henkilöhahmojen kautta. Kirjoittamiseen kuuluu siis usein tilanteiden tulkinta toisen silmin. Tällöin saa myös mahdollisuuden tunteisiin, joita muuten ei kokisi: esimerkiksi kirjoitettaessa novellia juutalaisten joukkotuhosta täytyy eläytyä jatkuvaan pelkoon tai epätasa-arvoiseen kohteluun. Kirjoittaessa oppii tuntemaan itseään paremmin, tutkimaan omia reaktioitaan ja ajatuksiaan. Käsitykset saattavat myös muuttua kirjoitusprosessin aikana, ja tulee tunne Totta, näinkin sen voisi ilmaista ja ajatella!. Kirjoittaminen on lähes aina etsimisen kautta myös löytämistä. Kirjoittamisen ytimeksi nimeäisin eräänlaisen syvemmän tason käsittämisen ja oivaltamisen. Pohjimmiltaan kyse on aina uuden ymmärtämisestä ja oppimisesta, ja väkisinkin jokaisessa kirjoituksessa tulee vastaan jotakin, jota ei muuten olisi tullut ajatelleeksi. Kirjoittaessaan ihminen antaa aina mahdollisuuden itselleen ja omille ajatuksilleen ja lopulta myös näkee, mihin itsestä loppujen lopuksi onkaan. Joskus, aina silloin tällöin, osa teksteistä saattaa paljastua todellisiksi helmiksi. Siinä on kirjoittamisen syy ja seuraus muuta ei tarvita. Kylmä on minun taimellani/ tuolla tuulenpesällä/ Kerran jo kadonneella/ keväästä tulleella Pinja Martikainen Jokainen kirjoittaja tietää, kuinka hienoa on lukea valmis, viimeistelty kirjoitus, ja tietää sen olevan omaa käsialaa: palkitsevinta on sisältäpäin kumpuava tyytyväisyys aikaansaannokseensa. Luonnehtisin kirjoittamista matkalipuksi maailmaan, ikkunoiksi toisten mieliin ja silloiksi elämien välillä. Kirjoittaminen on kaikkea, ja mikä parasta, sen voi räätälöidä juuri itselleen sopivaksi. Osalle sopivat proosatekstit, osalle runous. Kuka tahtoo kertoa kokonaisen tarinan, kuka tiivistää 18

19 Myyräntyötä torjumassa Nuoren kirjoittajan muotokuva Kirjoittaminen on turhaa, piirtyi kynästäni joskus ala-asteella. Kirjaimet olivat epätasapainossa, t-kirjaimet hädin tuskin pystyssä ja k uhkaavasti vinossa. Ne olivat lapsen sanoja. Tämä lapsi ei oikeastaan vielä edes osannut kirjoittaa tai muodostaa perusteltua mielipidettä. Olin vain päättänyt, että nyt minulle riittää. En kirjoittaisi enää ikinä sanaakaan. Päätökseni piti kuusikymmentäviisi minuuttia. Istuin paikallani äidinkielen kirjoitelmavihko käsissäni kuusikymmentäviisi pitkää minuuttia kotini keittiön puutuolilla ja toistelin itselleni: En kirjoita! En kirjoita! Kiltti koulutyttö sisälläni kuitenkin voitti lopulta ja tartuin jälleen teräväkärkiseen kynääni. Pyyhin pois aiemmat raapustukseni ja jatkoin samalla epävarmalla käsialalla, tällä kertaa meille kotitehtäväksi annetusta aiheesta. Lopulta sain lyhyen kirjoitelman valmiiksi ja kirjaimetkin pysymään jotenkuten pystyssä. Yläasteella kirjoitin lyhyitä tekstejä tai runoja lähes päivittäin. Esseistä sain usein kiitettäviä ja purin omia, silloin elämääkin suuremmilta tuntuvia, henkilökohtaisia tragedioitani päiväkirjaan. Koulussa olin hyväkäytöksinen oppilas, mutta kuvaamataidon tunnilla aiheutin opettajalle varmasti lähes hermoromahduksen, koska Runoilija Tommi Parkko vieraana ja novellisti Taija Tuominen kumpikin kertomassa kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. 19 en yrittänyt tosissani piirtää, maalata tai edes keskittyä. Uhmakasta asennettani perustelin selittämällä: Ei minua kiinnosta. Olen kirjoittaja, en kuvataiteilija. Opettajalle en tätä suoraan uskaltanut koskaan kertoa, mutta näistä ajatuksista lähtien kirjoittaminen on ollut merkittävä osa minäkuvaani. Kirjoitan. Se oli ensimmäinen sana, jonka sylkäisin suustani kiireisesti, aina valmiina vastauksena, jos joku kysyi, mitä teen vapaa-ajallani. Kirjoitin sitten vähän tai paljon, hyvin tai huonosti, koulua varten tai muuten vain, se oli aina vastaukseni. Ennen pitkää sen sanominen tuntui yhtä luonnolliselta kuin oman nimensä kertominen. Lukion alettua uppouduin täysin omaan kuvitelmaani kiireestä ja vakuuttelin itselleni, että en ehdi kirjoittaa. Koulutöitä oli paljon, mutta olisin silti ehtinyt, jos olisin vain käyttänyt aikani järkevämmin. Jos viikossa olisikin ollut yksi tunti vähemmän Facebookia ja kuusikymmentä minuuttia enemmän kirjoittamista. Ensimmäisenä lukiovuotena en kirjoittanut oikeastaan mitään muuta kuin esseitä ja tekstitaidonvastauksia. Silti vastasin kysyttäessä, että kirjoitan harrastuksekseni. Ei minulla ollut oikeastaan mitään muutakaan järkevää sanottavaa. Lukion toisella luokalla tartuin jälleen kynään ja kirjoitin runon. Aluksi vain yhden, ja sen sisältö oli yhtä kuiva kuin alakouluaikaisten kirjoitelmien vaikka piirtämäni kirjaimet muistuttivatkin enemmän aakkosia kuin silloisten tekstieni raapustukset. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin lisätä kirjoittamieni tekstien määrää ja jatkoin luovan kirjoittamisen harjoittelua. Kirjoittaminen on harrastus, jossa ei koskaan voi tulla valmiiksi. Kirjoittamisessa ei ole mustaa vyötä tai kuvataidediplomia, jolla voisi osoittaa, että on tehnyt sitä pitkään ja osaa sen hyvin. Kirjoittaessa voi vain ottaa käteensä uuden paperin, valita uuden aiheen ja harjoitella vähän lisää. Kirjoittaminen ei ole turhaa. Minella Salonen

20 Myyräntyötä torjumassa Hippimusikaali edistää hyvinvointia Höst, vinter, vår, sommar är alla... Hååååååååååååååår! Varpaani taputtavat menevän musiikin tahdissa, ja suuni liikkuu äänettömästi laulun sanojen mukana. Hakkaan käsiäni yhteen muiden kanssa samaan tahtiin. Näyttelijät laulavat ja tanssivat täysillä. Heidän energiansa välittyy toiselle parvelle asti, jossa istun. Edes penkin epämukavuus ei haittaa. Seuraan tarkasti koreografiaa, joka välillä muuttuu täysin musiikkiin fiilistelyksi. Lähdin ystäväni suostuttelulla parinkymmenen muun mukana koulun retkelle katsomaan ensimmäistä ruotsinkielistä musikaaliani. Åbo Svenska Teaterin hippimusikaali Hair sisälsi näkemisen arvoisia näyttelijäsuorituksia. lahkeisilla housuilla ja vaaleanpunaisella sulkahuivilla varustettu mies, jolla oli kukkia hiuksissaan, löi muut hahmot laudalta mennen tullen. Täysillä tekevä ja itsensä likoon laittava näyttelijä lisäsi näytelmään ihan omanlaisensa humoristisen tason. Muitakaan näyttelijöitä, mukaan lukien tummaihoinen afropäinen mies ja naispuolinen aasialainen Disney-fani, ei voi vähätellä. Kaikki olivat yhtä hyvin tunnelmassa kiinni ja antoivat musiikin viedä. Itse tarina ei vakuuttanut minua, mutta keskityin juonen sijasta näyttelijöiden tulkintaan, tanssiin ja rekvisiittaan. Erityisesti amerikkalaisten poliitikkojen englanninkieliset puheet, joita näytettiin pätkittäin videolta, eivät auenneet minulle. Myös suurin osa vitseistä meni täysin ohi, mutta vieressä istuvat kaverini nauroivat sitäkin enemmän. Ehkä Åbo Svenska Teater on pieni ja upea teatteri pyöreällä lavalla ja kahdella parvella. Teatterin toisella parvella istuessa on ajoittain hankalaa päättää, katsoisiko alas lavalle vai ylhäällä pyöriviä tekstityksiä. Korkeudesta, epämukavista penkeistä ja savusta huolimatta esitys tempaaa mukaansa. Hulvattomat hahmot sekä humoristinen ja energinen esitys jäävät mieleen pitkäksi aikaa, ja bussimatkalla laulut soivat päässä. Keskeisimpänä päähenkilönä ja erityisesti -laulajana esiintyneellä pitkähiuksisella ja parrakkaalla miehellä on hyvä ääni, mitä en muistanut, ennen kuin katsoin musikaalin osia YouTubesta. Hänen esiintymisessään parasta oli kuitenkin hänen asenteensa, niin kuin monella muullakin näyttelijällä. Heittäytyjän titteli menee kuitenkin toiselle todella kaikkensa antaneelle näyttelijälle. Vaaleilla pitkillä kiharilla, tummanpunaisella paidalla, punertavilla pystyraidallisilla leveä- 20

21 Myyräntyötä torjumassa he olivat kielitaitoisempia ja tiesivät enemmän historiasta ja politiikasta, mutta edes se ei estänyt minua nauttimasta esityksestä. Musikaali toi hyvää vaihtelua ruotsin kielen opiskeluun. Pidän teattereista ja esityksistä, sillä silloin unohtaa kaiken muun ympärillään tapahtuvan ja mieltään askarruttavan sekä pääsee uppoutumaan täysin toisenlaiseen maailmaan. Ohjelma oli viihdyttävä, ja esityksen hyvä energia riitti kantamaan seuraavaankin päivään asti. Esitys nosti mielialaani, vähensi stressiä ja näin edisti hyvinvointiani. Tätä toivotaan lisää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmassa, johon kuuluu terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kulttuuritoiminnalla. Ohjelman tavoitteisiin kuuluu myös se, että jokaisella on oikeus ja tasa-arvoinen mahdollisuus itse tehdä taidetta ja osallistua kulttuuritoimintaan. Myös kaikilla Forssan yhteislyseon oppilailla oli mahdollisuus lähteä katsomaan musikaalia. Silti vain harva lukiolaisista lähti matkaan, vaikka bussimatkojen ja esityksen yhteishinta oli halpa. Enemmistö heistä oli vielä ilmaisutaidon ryhmästä, joille matka oli osa kurssia. Monet jäivät paljosta paitsi. Opetukseen pitäisi kuulua myös kulttuuriopetusta ja pakollisia kulttuurimatkoja. Uskoisin sen edistävän hyvinvointia ja terveyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suunnitelman mukaisesti. Vieläkin sama musiikki alkaa soida päässäni ja varpaani alkavat taputtaa lattiaa. Katson jälleen näyttelijöiden vauhdikasta tanssia lavalla. Höst, vinter, vår, sommar är alla... HÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅÅR! Serena Saarela retki Turkuun, Hairmusikaaliin Åbo Svenska Teateriin. Hair kertoo Vietnamin sotaan liittyen hippiliikkeestä: rauhasta, rakkaudesta sekä luottamuksesta tasa-arvoiseen, väkivallattomaan maailmaan. (käsikirjoitus James Rado ja Gerome Ragni, sävellykset Galt MacDermot, ensiesitys New Yorkissa 1976 Åbo Svenska Teaterin ohjaus Georg Malvius, ensi-ilta ) (kuva Åbo Svenska Teaterin Hair-musikaalin käsiohjelmasta) 21

22 Myyräntyötä torjumassa Tutorit Olette kivoja :) <3 Te olette parhaita. <3 Tosi mukavat tutorit ja sopivan usein vierailitte RO:s :) Joo, eheh, me ollaan samaa mieltä. Toivottavasti kuitenkin olette oppineet tuntemaan toisenne. Kiitos 12E! Muistakaa käyttäytyä, pienet! Mika ja Anna-Maija Kiitämme tästä vuodesta mahtavaa tutor-ryhmäämme. Meillä oli tosi kivaa teidän kanssa, ja erityisesti meille jäi mieleen musavisa, jossa kaikki olivat aktiivisesti mukana. Toivotamme teille kaikkea hyvää niin lukio-opinnoissa kuin muutenkin! :) 12D:n tutorit Milla, Veera ja Johanna 12C:n tutorit kiittävät superkivaa ryhmäänsä ihanasta vuodesta teidän kanssa ja toivottaa tsemppiä kaikille ensi vuoteen! Suvi, Sanni ja An 22

23 Myyräntyötä torjumassa 12F:n tutor-palaute: Pia informoi selkeästi asioista, moikkaa aina, on pirteä ja iloinen sekä aktiivinen ja energinen. Eemeli on asiallinen ja mukava, herrasmies, keskittyy faktaan, ei puhu liikaa turhaa vaan on ytimekäs. Kerttu on päättäväinen ja pitää pojat kurissa, jos homma alkaa karata käsistä. (: Karri on asiallinen, muttei kuitenkaan liian tosikko. Rento eikä liian pikkutarkka. (: Jussi: Ei ollu niin tylsiä ro:t, kun se oli täällä. (palaute 12B:ltä) 12A:n palaute tutoreistaan: Homma ei ole helppo, mutta Carita ja Aaro selvisivät siitä hyvin. Ihan hyviä ja mukavia ovat olleet. Hyvin on tullut selväksi kaikki asiat. Rentoa, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi tiukkaa. 23

24 Vesamme maailmalla Vaihtovuosi avartaa maailmankatsomusta Nykytrendinä eksoottiset maat Kielen oppiminen ja uusien kokemusten saaminen ovat pääsyitä lähteä vaihto-oppilaaksi. Vuodessa ehtii tutustua maan kieleen ja kulttuuriin. Uudessa maassa irtautuu kotimaastaan ja itsenäistyy sekä oppii tulemaan paremmin toimeen muiden ihmisten kanssa. Vaihto-oppilaaksi lähteminen on nykyajan trendi, ja sen suosio on kasvanut viime vuosina. Ennen vaihto-oppilaita veti puoleensa USA, mutta nyt sen kanssa kilpailevat eksoottisemmat maat. Vuonna 2010 lähetimme Yhdysvaltoihin 25 prosenttia kaikista lähtijöistä. Vielä 90-luvulla puolet lähtijöistä valitsi kohdemaakseen Yhdysvallat. Nyt suosittuja ovat Italia, Japani ja Costa Rica, sekä monet muut Latinalaisen Amerikan maat, kertoo AFS:n toiminnanjohtaja Jatta Erlund. Forssan yhteislyseon opiskelijat eivät tehneet poikkeusta nykytrendiin ja poistuivat mukavuusalueelta. Akusti Leino lähti Taiwaniin, joka on saari Kiinan rannikolla. Maija Heinilä oli vaihtovuotensa Etelä-Amerikan Uruguayssa ja Suvi Kaukoranta Sveitsissä. Taiwan, Uruguay ja Sveitsi Akusti Leino halusi oppia uutta kulttuuria ja kieltä. Sitä vaihtovuosi varmasti tarjosi, sillä Taiwanissa on yli 23 miljoonaa asukasta, ja siellä puhutaan muun muassa mandariinikiinaa. Pääkaupunki Taipei on tullut tunnetuksi maailman toisiksi korkeimmasta rakennuksesta Taipei 101:sta, jonka korkeus on 508 metriä. Taiwanissa ihmiset ovat kiinnostuneita länsimaalaisista. Akusti kertookin olleensa melkein julkkis, joten hänestä otettiin paljon valokuvia. Kulttuurin oppii lähes automaattisesti, jos asuu host-perheessä, hän pohtii. Sopeutuminen sujui hyvin, vaikka kulttuuri onkin täysin erilainen. Esimerkiksi kun taiwanilaisia pyytää ulos, he tuovat opettajansa mukanaan. Eroja on valtavasti, mutta ne tuntuvat jo normaaleilta minulle. Suomen ja vaihtomaan välillä voi siis olla paljon kulttuurieroja sekä tapoja, joita on aluksi vaikea omaksua. Maija Heinilä kertoo Uruguayn erikoisuuksiksi muun muassa koulupuvun, poskipusut, iloisuuden sekä läheisyyden. Outoa oli sekin, että kokeissa opettajat kertoivat vastaukset, hän sanoo. Uruguayssa on 3,3 miljoonaa asukasta, ja maan virallinen kieli on espanja. Maija otettiin hyvin vastaan, ja kaikki tulivat koulussa juttelemaan espanjaksi ja englanniksi, jota ei osattu kovin hyvin. Vaikka Maija oppi espanjaa, hän ei silti aina ymmärtänyt kaikkea, mitä muut sanoivat, tai hän ymmärsi väärin. Suvi Kaukoranta oli vaihdossa Sveitsissä, jossa on 7,8 miljoonaa asukasta. Hän kertoi myös kielen olleen pieni ongelma. Suomessa opittu saksa on erilaista Sveitsin saksaan verrattuna, ja Suvi kertoo, että hänen puhumaansa Saksan saksaa pidetään Sveitsissä outona. Erityistä Suvin mielestä oli, että ihmiset olivat hyvin läheisiä ja kaverit halasivat nähdessään toisiaan koulussa. Haikeat hyvästit ja kotiinpaluu Kun vuosi vaihdossa tulee täyteen ja on aika lähteä kohti Suomea, voivat ilon ja surun kyyneleet virrata. Uudet ystävät ja perhe jäävät, mutta teknologia ja sosiaalinen media mahdollistavat yhteydenpidon vielä vaihtovuodenkin jälkeen. Vaihtomaasta saattaa jäädä kaipaamaan joitakin asioita ja ihmisiä, kun on aika palata kotiin. Maija kertoo kaipaavansa ystäviä ja perhettä sekä iloisuutta, rentoa ilmapiiriä ja kiireettömyyttä. Suvi mainitsee myös kaipaavansa ihmisiä ja upeita maisemia ja pyöräteitä, joita pitkin on kätevä kulkea. On myös asioita, joita vaihtomaasta ei tule ikävä. Akusti kertoo, ettei kaipaa koulua, sillä koulupäivät kestivät 12 tuntia. Tuleville vaihto-oppilaille kaikki kolme antavat saman neuvon: on lähdettävä ihmisten mukaan. Muuten ei opi kieltä eikä saa kavereita, Maija sanoo. Suvi rohkaisee, että jos haluaa lähteä vaihtoon, niin pitää lähteä. Pitää lähteä iloisella mielellä ja niin, että sanoo kaikkeen kyllä. Jättää sen suomalaisen vähäsanaisuuden Suomeen. Ei ole myöskään haittaa, että ottaa selvää kohdemaastaan ennen lähtöä, Akusti kertoo. 24 Sanna-Maria Lahti

25 Vesamme maailmalla Yhteislyseon vaihto-opiskelijat lukuvuonna : Vaihtovuosia järjestävät muun muassa EF, AFS ja YFU. Opintovuosi maksaa noin euroa. Suosituimmat maat ovat USA, Iso-Britannia, Italia ja Espanja. Kotimaahan paluu on usein suurempi kulttuurishokki kuin kohdemaassa syntyvä. 25

26 Vesamme maailmalla Välivuosi au pairina Koko lukion ajan sitä miettii, mitä seuraavaksi. Erilaiset jatko-opiskelumahdollisuudet pyörivät mielessä yhtä lailla kuin välivuosikin töiden tai muun aktiviteetin parissa. Minulle oli melko selvää koko lukion ajan, että haluan välivuoden. En kuitenkaan enempää kuin yhden tai maksimissaan kaksi. Lukion kakkosella Studiamessuilla vieraillessamme tutustuin pisteeseen, jossa tarjottiin informaatiota au pair -vuodesta Amerikassa. Silloin asia alkoi kiinnostaa. Lopullisen päätöksen tein kuitenkin vasta vuoden päästä samaisilla messuilla, kun muistin vuoden takaiset ajatukseni. Au pairiksi hakeminen oli melko monimutkainen juttu pitkine ja pikkutarkkoine hakemuksineen, haastatteluineen, infotilaisuuksineen ja muine konnankoukkuineen. Sanoin aina, että vain sellainen, joka oikeasti tätä haluaa, jaksaa täyttää kaikki kaavakkeet ja lappuset. Perheen löysin Houstonista, Texasista maaliskuussa 2012, ja USA:han saavuin elokuun 30. päivä. Siitä lähtien aika on mennyt siivillä: viikon päästä olen ollut täällä kahdeksan kuukautta, enää neljä jäljellä. Pääasiassa elämä on ollut tavallista arkea, hoidan perheen 2-vuotiasta tyttöä päivisin vanhempien ollessa töissä. Viikonloput olen kokonaan vapaalla, mikä on hienoa, sillä monet au pairit joutuvat työskentelemään myös viikonloppuisin. Vapaat viikonloput tarjoavat mahdollisuuden matkustella enemmän, ihan vain pikkulomia, mutta kuitenkin. Täällä ollessani olenkin ottanut kaiken hyödyn irti lomistani; olen käynyt New Yorkissa, Kaliforniassa, Havajilla, Chicagossa, Floridassa, Las Vegasissa, Grand Canyonilla sekä muutamissa eri kaupungeissa ympäri Texasia. Voin nyt kuitenkin paljastaa jokaisen au pairin suuren salaisuuden: emme me tänne oikeasti siksi ole tulleet, että rakastamme lapsia yli kaiken. Pidän lapsista, ja tulen hyvin toimeen heidän kanssaan, mutta tämä on työtä siinä missä mikä tahansa muukin työ, ja oikeasti tulin tänne kielen opiskelun ja matkustelun vuoksi. Olisihan lastenhoitotyötä Suomessakin ollut tarjolla Työnteon ohella au pair -ohjelmani tai viisumini vaativat minua myös suorittamaan muutamia kursseja paikallisessa yliopistossa. Itse opiskelen tällä hetkellä biologiaa/ravitsemustiedettä sekä fitnessiä. Ajattelin, että varsinkin ravitsemustieteen opiskelusta olisi hyötyä minulle myös tulevaisuudessa, sillä haaveeni on työskennellä ravitsemusterapeuttina. Valitettavasti on pakko myöntää, että kyseessä oleva ravitsemustiedekurssi on lähes samaa tasoa lukion biologian ja terveystiedon kurssien kanssa. Haasteen tuo kuitenkin sanasto, sillä en minä ainakaan tavallisella lukion englannilla oppinut, mitä on sappineste tai solukalvo englanniksi, vaikka englannista magnan kirjoitinkin. Muuten lukioenglannista on kyllä ollut hyötyä. Olen huomannut, että englantini on huomattavasti parempi kuin monien aasialaisten tai eteläamerikkalaisten. Eurooppalaisten kanssa olemme melko samalla tasolla, Ranskaa lukuun ottamatta; heidän aksenttinsa on kamala... Ainut ongelma näin suomalaiselle on kai ääntäminen, sillä 26

27 Vesamme maailmalla meidän kielemmehän on ihan eri sukua näiden muiden kielten kanssa. Mutta kokonaisuudessa olen pärjännyt hyvin lukiosta saamillani eväillä, ja nopeasti olen oppinut varsinkin puhekielen, ja sanastoni on laajentunut. Vuoden kohokohtia ovat ehdottomasti olleet matkat Havaijille parhaan ystäväni Monan kanssa sekä matka Floridaan, kun perheeni ja poikaystäväni tulivat moikkaamaan minua. Juuri kyseisen Floridanmatkan jälkeen minuun iski pahin koti-ikävä, mikä täällä ollessani on ollut, mutta sen selätin noin viikossa. Olin kuitenkin todella iloinen, että saimme viettää loman kaikki yhdessä. Itse en siis ole kärsinyt ylitsepääsemättömästä koti-ikävästä, mutta on niitäkin au paireja, jotka eivät kestä muutamaa viikkoa pidempään. Syy, miksi olen sopeutunut niin hyvin, on ehkä huippuhyvä perheeni täällä. Olen varsinkin perheen äidin kanssa hyvin läheinen, hän on vain 29-vuotias, ja olemme kuin ketkä tahansa kaverukset. Olen aina tuntenut itseni hyvin tervetulleeksi. En kadu hetkeäkään, että lähdin vuodeksi pois kaikkien tuttujen ja turvallisten asioiden luota. Välillä on ollut synkkiä hetkiä, ja Yhdysvallat on ollut ihan typerä maa, mutta kokonaisuudessa olen oppinut niin paljon eri kulttuureista ja erilaisista ihmisistä. Täällä asiat vaan hoidetaan niin erilaisesti, ja silmäni ovat kirjaimellisesti avautuneet. Olen oppinut myös arvostamaan yhä enemmän suomalaista tapaa elää, meillä Suomessa asiat ovat kyllä erinomaisesti. Jos on rohkea, eikä pelkää haasteita, ja on kiinnostunut saamaan uusia kokemuksia ja matkustelemaan, niin ja pitää lapsista, au pair -vuosi on todella hyvä tapa viettää välivuosi ja oppia paljon maailmasta! Texasissa Meri Mathlin, ylioppilas 2012 Jatko-opintoesittelyjä ja meiltä valmistuneiden kuulumisia: 5.9. opiskelu ulkomailla, History&Politics, University of Portsmouth/ Niina Sirkesalo lääketiede / Vilhelmiina Parikka kauppakorkeakoulu, Aalto-yliopisto/ Anni Rauramaa tuotantotalous, Aalto-yliopisto / Toni Hellsten suomen kieli / Mikko Kuismin historioitsija; koulutus ja työelämä / Elina Virtanen oikeustiede, Turun yliopisto / Timo Paara ja Jani Pursiainen matematiikka, Turun yliopisto / Aleksi Virtanen luokanopettajakoulutus, Rauman opettajankoulutuslaitos / Sakari Nygård biokemia, Turun yliopisto / Jouni Kujala hallintotieteet, Tampereen yliopisto / Milla Ryhtä ja Emma Luoma terveyden biotieteet, Turun yliopisto / Janne Hakkarainen metallinjalostajat, Lappeenrannan teknillinen yliopisto / Eetu Kivirasi sosiaalipolitiikka, Turun yliopisto / Anna Lohermaa ja Mia Mäntymaa hoitotyö, Hamk kestävä kehitys, Hamk opiskelu Virossa, Viro-instituutti /Grete Ahtola 27

28 Vesamme maailmalla Pietarin-matka osoitti erot koululaitoksissa Venäjän kouluissa matematiikkaa ja kirjallisuutta arvostetaan paljon, ja matemaattisten aineiden taso on yleisesti korkeampi kuin Suomessa. Lisäksi on olemassa esimerkiksi matemaattispainotteisia kouluja, joihin kuuluu esimerkiksi lyseo nro 30 Pietarissa. Näissä kouluissa osaaminen lähenee jo yliopistotasoa. Opetus painottuu teoriaan. Oppilaat esimerkiksi osaavat ulkoa kaavat, joita me etsimme Maolista. Kirjallisuus ja äidinkieli ovat omia oppiaineitaan. Kirjallisuuden tunneilla paneudutaan venäläisiin klassikoihin ja niitä analysoidaan kappale kappaleelta. Oppilaat osaavat lausua klassikkorunoja ulkoa. Ylipäätään opetus painottuu ulkoa opetteluun. Siinä missä Suomen kouluissa pyritään ymmärtämään ja soveltamaan opittua, Venäjällä opetellaan ulkoa. Kielten arvostus on vähäistä. Suuressa osassa kouluja englanti on ainoa opiskeltava kieli, ja senkin osaaminen on suurimmaksi osaksi heikkoa. Taso on huomattavasti Suomen alapuolella. Oppitunteja ei jätetä väliin Koulua arvostetaan Venäjällä enemmän kuin Suomessa, ja oppilaat todella haluavat oppia. Koulutunneilta ei jäädä helposti pois. Ollessamme vierailulla lyseossa nro 30 kukaan ei meidän vuoksemme jäänyt oppitunneiltaan pois, vaan vietimme aikaa Pietarissa lähinnä keskenämme. Kun pietarilaiset taas olivat meidän vierainamme, oli itsestäänselvyys, että jotkut tunnit jäävät väliin, jotta voisimme viettää enemmän aikaa vieraittemme kanssa. Koulun kanssa tehdään myös paljon matkoja. Yksi oppilaista kertoi olleensa koulun kanssa kuudesti ulkomailla mutta loma-aikana. Myös syyslomalla hän on suunnitellut lähtevänsä Saksaan koulun matkalle. Koulun matkat tehdään siis lomalla, jottei itse koulunkäynti kärsisi. Virallinen koulupäivä on suunnilleen yhtä pitkä kuin Suomessa. Koulun jälkeen oppilaat eivät kuitenkaan suuntaa suoraan kotiin kuten me, vaan he jäävät koululle. Koulun jälkeen voi osallistua erilaisille vapaaehtoisille kursseille tai jäädä opiskelemaan itsenäisesti. Koulusta lähdetään myöhemmin iltapäivällä tai illalla, joskus jopa vasta puolenyön aikaan. Kotona alkaa läksyjen opiskelu. Vaativat päättökokeet Kaikille yhteinen peruskoulu kestää yhdeksän vuotta kuten Suomessakin, mutta lukio on kaksivuotinen. Lukion päätteeksi suoritetaan valtakunnallinen EGE-päättökoe, joka vastaa Suomen ylioppilaskokeita. Pakollisia suoritettavia aineita ovat venäjän kieli ja matematiikka sekä vähintään kolme valinnaista ainetta. Koe arvostellaan 100 pisteen asteikolla, ja hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan pistettä. Suuri ero ylioppilaskirjoituksiin on, että EGE-koe toimii myös yliopistojen pääsykokeena. Tavallinen arvosana-asteikko on yhdestä viiteen, viisi on paras, ja kakkonen hylätty. Ykkönen kertoo myös huonosta käytöksestä. Ilona Sorri 28

29 Vesamme maailmalla Vierailijan vaikutelmia Oli erittäin mielenkiintoista saada vierailla pietarilaisessa koulussa ja osallistua heidän oppitunneilleen. Erityisesti kahdeksannen luokan matematiikan tunti sekä lukioikäisten kirjallisuuden tunti jäivät mieleen. Matematiikan tunnilla kaikki olivat innokkaasti mukana, vastauksia heiteltiin ilmaan ympäri luokkaa viittaamatta. Käsiteltävä aihe oli osittain tuttua lukion pitkän matematiikan tunneilta, mutta aihetta käsiteltiin eri tavalla ja syvemmin, enkä oikeastaan ymmärtänyt, mistä oli kyse. Kirjallisuuden tunnilla luettiin Tolstoin romaania Sota ja rauha, ja tunnin aikana edettiin lukemisessa ehkä muutama aukeama. Opettajan kulunut, täynnä merkintöjä ja muistilappuja oleva kirja jäi myös mieleen. Huomasin käytännössä, että näitä aineita Venäjällä todella arvostetaan. Englannin osaamattomuus oli todella silmiinpistävää. Vaikka en itsekään ole kovin taitava englannissa, huomasin osaavani monesti enemmän kuin venäläiset ystävämme. Osan vieraista kanssa en voinut koko vierailun aikana jutella kertaakaan kielimuurin vuoksi. Toisaalta oppilaat olivat todella innokkaita puhumaan, huolimatta pienestä sanavarastosta ja vähät välittäen lausumisen oikeellisuudesta. Itse en uskaltaisi puhua ollenkaan, jos kielitaitoni olisi samalla tasolla. Venäläiset vieraat kummastelivat koulumme käytäntöä laittaa ovet lukkoon jo neljältä. Suoraan sanottuna he nauroivat sille. Minun taas on hyvin kummallista ajatella, että jäisin aina koulun jälkeen vapaaehtoisesti opiskelemaan koululle moneksi tunniksi. Koulu todella vie venäläisiltä koululaisilta suurimman osan ajasta. En ymmärrä, miten he voivat koulun ohessa vielä harrastaakin, ja mikä tärkeintä, levätä. Kaiken lisäksi myös lauantai on koulupäivä. Lyseon venäjänopiskelijat vierailivat ystävyyslukiossa keväällä

30 Vesamme maailmalla Matkapäiväkirjoja: Berliini