BRANDENSTEIN- MARSSI TOI KEVÄÄN LOVIISAAN

Transkriptio

1 Äyräpään kirkonmäki kävi kalliiksi Nurmolle Sivut Urheilutuloksia ja - kalentereita Sivut UUDENMAAN RESERVILÄISPIIRIEN MAANPUOLUSTUSLEHTI * 32. VUOSIKERTA * kilometriä sotahistoriallisissa maisemissa BRANDENSTEIN- MARSSI TOI KEVÄÄN LOVIISAAN Huhtikuinen sunnuntai esitteli parhaita puoliaan, kun Loviisassa suoritettiin kautta aikain ensimmäinen Brandenstein-marssi muutaman kymmenen reserviläisen voimin. Paikallisten maanpuolustusaktiivien luoma kuntotapahtuma oli suorituksena vaativa, sillä kaikkiaan 25 kilometrin patikkareissun mausteena oli kullakin marssijalla kannettavaan selkäreppu, jossa oli kymmenen kilon lisäpaino. Marssin oheistapahtumiin liittyi osasto Brandensteinin muistopatsaan koristaminen Loviisan torin ja kirkon välisellä alueella. Loviisan seudulla laadukasta toimintaa Loviisan seudulla järjestetään esimerkilllistä toimintaa alueen reserviläisille. Helmikuinen talvipäivä ja huhtikuun alun Brandenstein-marssi olivat oivallisia tapahtumia. Sivut 3 ja 13 Sivu 3 Sipoon reservillä on tapahtumia omastakin takaa, vaan kun naapurustossa oli mahdiollisuus osallistua, niin ei kun mukaan vaan. Alkutaipaleella Sipoon joukkueella oli hymy her4kässä. Maanpuolustus oli ja ei ollut vasurien asia Sotavuosina kotimainen vasemmisto joutui tiukan paikan eteen. Osa lensi suoraan turvasäilöön, osa meni muiden mukana rintamalle ja teki velvollisuutensa siellä. Sisukkain lienee ollut jo vuonna 1941 kaatunut Arvid, joka sai kaaduttuaan Mannerheim-ristin. Arvidin tapauksen tekee erikoiseksi se, että hän oli myös aikanaan taistellut punakaartin joukoissa vuonna Sivut Punakaartilainen Arvid Janhunen ei kelvannut historiansa vuoksi talvisotaan, mutta jatkosotaan mies jo pääsi. VETRES- Uusimaa vaalii perinteitä Sivu 7 Kirkkonummi kasvatti kriisivalmiuttaan Sivu 7 Hyvinkäällä Milfightlähitaistelukoulutusta Sivu 6 Sipoon ressut vetivät talvijotoksen Sivu 6 Jukka Sippolan kolumni puhuttaa Sivu 16

2 Päätoimittajalta Toimijoita ja jäseniä kaivataan Reserviläisyhdistysten jäsenmäärät olivat viime vuonna ensi kertaa vuosikausiin laskusuunnassa. Uusien jäsenten määrä laskee ja vanhoja jäsenyyksiä päättyy. Tähän huolestuttavaan suuntaukseen on saatava muutos. Uudenmaan alueellakin on hyvin jäsenmääräänsä kasvattavia yhdistyksiä, joten asian ei pitäisi olla mahdotonta toiminta- alueellamme. Ampumaratojen puute ja muut vastaavat syyt ovat useimmin käytettyjä perusteluja reserviläistoiminnan kiinnostavuuden vähenemiseen. Yhteiskunta muuttuu, pitäisikö meidän reserviläistoimijoidenkin? Yhdistysten toiminnasta tiedottaminen omalle jäsenistölle on tärkeää, jonka avulla jäsenillä on ainakin tieto mitä toimintaa omassa paikallisyhdistyksessä harrastetaan. Toki suuri osa yhdistysten jäsenistä on kannatusjäseniä, joilla ei olekaan tarkoitusta osallistua toimintaan vaan osallistuvat vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön jäsenyydellään. Tiedottaminen ei nykymaailmassa ainakaan ole välineistä kiinni, perinteiseen kirjepostiin tarvitsee harvoin turvautua. Monissa eri yhteistoimintaryhmissä osallistuneena voin kyllä sanoa että pienet ovat piirit maanpuolustustyötä tekevillä. Pääosin samat ihmiset osallistuvat kaikkiin tapahtumiin ja kokouksiin. Onhan tietysti niin että jonkun pitää yhdistyksissäkin kantaa kokonaisvastuu, mutta osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen myös muille voisi lisätä aktiivitoimijoiden määrää. Nythän ollaan monessa paikallisyhdistyksessä siinä tilanteessa että toimintaa ei enää viitsitä järjestää kun osallistujia ei aiemminkaan ole ollut. Porukat pienenee ja lähestytään tilannetta että toimijat eivät järjestä yhdistyksen nimissä enää itselleenkään toimintaa vaan siirtävät harrastuksensa yksilötoiminnaksi. Meillä on kyllä edelleenkin suuri joukko aktiivisia yhdistystoimijoita, mutta vuosikausia henkilöt ovat pysyneet samoina. Ikääntyminen alkaa näkyä, millä eläkeikäinen saa juuri armeijasta päässeet aktivoitumaan yhdistystoimijoiksi. Nuorilla opiskelut ja perheiden perustamiset vievät ajan juuri silloin kun heitä tarvittaisiin aloittamaan aktiivinen toiminta paikallisyhdistyksissä. Oikeaan aikaan tehdyt jäsenhankinnat tuottavat parhaan tuloksen, henkilöitä on aktivoitava silloin kun heidän elämäntilanteensa siihen parhaiten antaa mahdollisuuden. Yhdistyksissä on toki paljon nuoria jäseniä, jotka oman mahdollisuutensa mukaan osallistuvat ilman mitään erillistä yhteydenottoa. Meitä on moneksi ja yksilölliset elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia. Taas kerran on Reserviläisliiton puolella esillä yhdistysten mallisäännöissä ikäpykälän poistaminen. Nythän mallisääntöjen mukaan 60- vuoden ikäiset eivät voi olla johtokunnan jäseniä, toki yhdistyksillä on jo nyt omien sääntöjensä mukaan mahdollisuus myös vanhempien henkilöiden osallistuminen johtokuntatyöhön. Joissain säännöissä on myös mainittu peräkkäisten kausien maksimimäärä. Mielestäni nuo kaikki rajoitukset ovat hyviä, vuosikymmeniä yhdistyksen johtotehtävissä toimineen toiminta voi alkaa muodostua vakiintuneiden rutiinien pyörittämiseksi. Hyvä tietysti olisi jos pitkän linjan johtokuntalainen toisi uusia ideoita jäsenistön aktivoimiseksi. En millään muotoa kiellä sitä tosiasiaa että yhdistystoiminnan hallitseminen on tärkeää ja kokeneita henkilöitä tarvitaan tästä syystä johtokunnissa ja hallituksissa. Mutta kuitenkin, jos kaikilla yhdistyksen päättäjillä on yhtäjaksoinen vuosikymmenten kokemus toiminnasta, ei hirveän paljon nuorisoa aktivoivaa toimintaa ole odotettavissa. Eri yhdistyksillä tietysti isoja eroja päättäjiensä ikäjakautumassa, mutta kannattaa katsoa tulevaisuuteen yhdistyksissä ja turvata toiminnan jatkuvuus nuoria päättäjiksi ottamalla. MPK:n maanpuolustusviikonloppujen osallistujamäärät ovat myös vähentyneet huomattavasti ja suunniteltuja kursseja joudutaan perumaan joka kerta. Positiivista MP- viikonlopuissa on se, että pääosa osallistujista on nuoria, koska suurin osa kursseista on lukioiden turvakursseja. Millä nämä maanpuolustustyöstä perusasioita oppivat henkilöt saataisiin sitten mukaan reserviläistoimintaan? Tässä meillä toimijoilla on puuhaa saada toimintamme nuorempaakin väkeä kiinnostavaksi ja jäsenmäärä taas kasvuun. Ehkä jossain vaiheessa myös kurssitarjontaa pitäisi suunnitella kohderyhmien kanssa eikä aina vaan järjestäjäporukalla. Aurinkoista kevättä Timo Åkman päätoimittaja Piiri uudelle vuosikymmenelle Kutsunnat mahdollisuutena Yhteiskunnassa on herännyt keskustelu nuorten syrjäytymiskehityksen estämiseksi. Yhä useammat nuoret jäävät osattomaksi opiskelupaikasta, työstä jopa varusmiespalveluksesta. Ennen armeijassa tehtiin pojista miehiä, nyt sinne eivät edes kelpaa monet niistä, jotka eniten miehen mallia elämässään tarvitsisivat. Puolustusvoimat ovat kiitettävällä tavalla kehittäneet kutsuntoja ja huomioineet myös ne nuoret, jotka eivät tule pääsemään varusmiespalvelukseen. Kutsuntatilaisuuksissa ovat pääsääntöisesti paikalla kunnan nuoriso- ja/tai sosiaalitoimen edustajia, maallikoiden käyttö kutsuntalautakunnissa on jo jäänyt vähemmälle. Mahdollisuus löytää ja puuttua osattomaksi jäävän nuoren elämäntilanteeseen on jo olemassa. Tämän mahdollisuuden tehokas käyttö on toivottavaa ja tarpeellista nyky-yhteiskunnassa. Opettajien ammattiliitto OAJ on esittänyt kutsuntoja vastaavan menettelyn käyttöönottoa koko ikäluokalle. Tähän toiveeseen on helppo yhtyä. Lapsi ja nuori on neuvolaiän, päiväkotiajan, peruskoulun ja jatko-opiskelujen ajan hyvin terveydenhuollon ja palvelujen ulottuvilla. Työssä nuoret aikuiset pääsevät työterveyshuollon piiriin. Vaan miten ne, jotka ovat jääneet ilman jatko-opiskelu- tai työpaikkaa, eivätkä vielä kutsuntaikäisinä ole löytäneet paikkaansa yhteiskunnassa. Miehille järjestelmä siis on jo olemassa, vastaava ikäkausitarkastus olisi syytä ulottaa myös naisiin eli koko ikäluokkaan. Tässä kohtaa puolustusvoimat tietysti älähtää, ettei tuo koko ikäluokkaa koskeva tarkastelu voi kuulua heille, enkä Uutena puheenjohtajana minulla on kunnia aloittaa piirissä, jolla on takanaan kuusikymmentä toiminnan vuotta. Juhlavuosi 2012 huipentui 60-vuotisjuhliin Järvenpäässä, sekä Juhani Vakkurin toimittamaan Uudenmaan reserviupseeripiirin 60-vuotishistoriikkiin. Aloitamme toimintamme uuden vuosikymmenen pääosin suotuisista lähtökohdista: piirin jäsenmäärä on ollut nouseva ja toiminta on ollut vilkasta erityisesti urheilu- ja ammuntapuolella. Pilviäkin taivaalla, ainakin lyhytaikaisesti on. Kassatilanteemme on melko vaatimaton. Juhlia joskus kuuluukin seurata pieni krapula, muuten juhlat eivät ole olleet riittävän koreat. Talouspuolella meillä on paljon tehtävää. Viimeisten vuosien on ollut tarkoituskin olla varsin alijäämäisiä. Kuitenkin, olemme joutuneet tilanteeseen, jossa kassassamme on vain välttämättömät varat lehden julkaisemiseen ja hallinnon pyörittämiseen. Toimintaamme varten tarvitsemme tietynkokoisen puskurin, josta aina löytyy varoja esimerkiksi erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Tämän puskurin aikaansaamiseksi tarvitsemme kustannussäästöjä riittävällä ripeydellä. Piiriorganisaatio on luonteeltaan verkosto-organisaatio: omia resursseja ei juuri ole, omia tiloja ei ole, omaa kahvinkeitintä ei ole. Tässä mielessä lähes kaikki toiminta, myös se minkä kerhojen hyväksi järjestämme, on piirille maksullista. Tähän tarvitsemme riittävän pesämunan tilille. Jo vuosia olen kuullut joistain kerhoista kysymyksen: Mihin piiriä tarvitaan? Osin kysymys on taktinen, tarkoitettu provokatiiviseksi, osin varmasti aito. Niin tai näin, siihen on tullut aika yrittää vastata. Piirihallitus yrittää vastausta sitä kautta, että hyvin yksinkertaisin keinoin piirin toimintaa lähennetään kerhojen kanssa: työvaliokunnan jäsenet alkavat vierailla urheilu- ja ammuntakilpailuissa. Samoin, puheenjohtajisto parhaansa mukaan pyytää audiensseja kerhojen tapahtumiin ja iltoihin. Näistä pienistä teoista seuraa sitten seuraavia, positiivisia ja isompia asioita; myös me-henkeä. Itse vierailin hetki sitten Porvoon kerhon hallituksen kokouksessa ja opin tuon illan aikana porvoolaisesta reserviupseeritoiminnasta enemmän kuin vuosinani piirihallituksen jäsenenä. Haluaisin vielä lopuksi ilmaista ajatukseni maanpuolustushengestä tilanteessa, jossa useat ovat päätyneet sille kannalle että puolustusvoimauudistus vähintään väliaikaisesti laskee maanpuolustushenkeä, joidenkin arvioiden mukaan suurestikin. Minä en usko tähän. Kansakunnan ja meidän, yksilöiden, asennoitumisessa perimmäisiin kysymyksiin, ei ole kysymys muutamien vuosien periodista. Olemme kansakuntana taistelleet itsellemme itsenäisyyden ja taanneet itsellemme fantastisen kauniin ja monipuolisen maan. Minne tahansa menemme, minne tahansa katsomme, voimme ihailla ja ihailemme esimerkiksi maamme luontoa ja rauhaa. Ja se hyvä asia on se, että vastarannalla samaa asiaa ihailee samanlainen olio, suomalainen. Suomalaisessa maanpuolustustahdossa hyvää on siis se, että se on kirjoitettu historiaamme ja edellisten sukupolvien kokemuksiin ja sieltä ne kumpuavat meille nuoremmille. Edellisten sukupolvien taistelu on näkyvästi läsnä yhteiskunnassamme eri tavoin. Maamme ikään kuin huokuu maanpuolustushenkeä meille kansalaisille ilman että sitä välttämättä edes tiedostamme. Vaikka me suomalaiset olemme hieman vaitonaisen ja juron kansan maineessa, yhteinen tavoite on usein sytyttänyt meidät. Pienessä mittakaavassa tämä näkyy ulkomaan matkoilla: suomalainen löytää suomalaisen helposti ja juttu luistaa. Omakohtainen kokemukseni tahdosta on vuosia sitten kertausharjoituksista. Olimme katsastamassa paikkoja ja löysimmekin hyvät paikat. Katsoin kaukaisuuteen, suuntaan josta toimintaa kenties olisi ollut odotettavissa. Huomasin olevani kananlihalla yksi ajatus mielessä: Tästä ei pääse läpi, ei meidän vahtivuorollamme. Kokoonnuimme yhteen ja kysyin muilta, miltä tuntuu. Kuin yhdestä suusta kaikki ilmaisivat saman ajatuksen: Tästä ei pääse läpi. Ei meidän vahtivuorollamme. Tämän vuoksi uskon suomalaiseen maanpuolustushenkeen. Olemme koviinkin olosuhteisiin tottunutta, hienostelematonta tahtokansaa. Jaripekka Turtiainen Puheenjohtaja Uudenmaan reserviupseeripiiri sellaista tarkoitakaan. Puolustusvoimat olisivat entiseen tapaan mukana etsimässä ja sijoittamassa tarvitsemaansa nuorisoa varusmiespalvelusta suorittamaan. Sen sijaan kuntien ja valtion rooli voimistuisi. Koko ikäluokalle tehtäisiin terveystarkastus ja kaikkien nuorten elämäntilanne selvitettäisiin. Yksikään nuori mies tai nainen ei poistuisi kutsuntatilaisuudesta ilman, että hänellä ei olisi tietoa tulevaisuutensa mahdollisuuksista. Suurimalle osalle se olisi epäilemättä jo ennakkoonkin selvää. Opiskelu- tai työpaikka on jo tiedossa, varusmiespalvelus kutsuu tms. Tarkoituksena olisi kuitenkin löytää ne nuoret, joilla tämä ei vielä ole tiedossa ja ohjata heidät oikean avun piiriin. Selvitetään tarvitsevatko he terveyden- tai sosiaalihuollon palveluja, apua työ- tai opiskelupaikan haussa jne. Tuo kutsuntaikäisten ikäluokan perinpohjainen läpikäynti ja ohjaaminen on mitä parhainta puuttumista ja apua nuorelle aikuistumisen kynnyksellä olevalle kansalaiselle. Yhteiskunnan tulee nähdä nykyinen kutsuntajärjestelmä kehittämiskelpoisena vaihtoehtona tavoittaa koko nuorten miesten ja naisten ikäluokka ja parantaa nuorten sijoittautumisvaihtoehtoja yhteiskunnan erilaisiin hyödyllisiin toimintoihin syrjäytymistä vastaan.. Puheenjohtajan palsta Puheenjohtajan palsta Ismo Nöjd puheenjohtaja Uudenmaan Reserviläispiiri ry Oltermanni Uudenmaan reserviläispiirien jäsenlehti 32. vuosikerta Päätoimittaja Timo Åkman Puhelin Toimituskunta: Timo Åkman, Jussi Karhila RU: Seppo Vahasalo (Kirkkonummi), Juhani Vakkuri (Tuusula), Jukka Sippola (Kerava) RES: Elina Sarin (Kerava), Mats Fagerström (Tuusula), Tom Östlund (Hyvinkää) Seuraava lehti: Oltermanni :n aineistopäivä on Lehteen tarkoitetut aineistot on lähetettävä päätoimittajalle viimeistään aineistopäivänä sähköpostilla fi.tekstien toivotaan olevan rtf- tai word-muodossa, kuvien jpeg-formaatissa. Ilmoitukset: Valmiit aineistot *.pdf-muodossa res 180 dpi sähköpostitse osoitteeseen Laskutus: Piirien toiminnanjohtaja Jussi Karhila uudres.fi Pankkiyhteys: NORDEA FI Layout: Commercial Information Agency CIA gmail.com Painopaikka: Salon Lehtitehdas Osoitteenmuutokset:RUL:n jäsenet Virpi Kukkonen , fi RES:n jäsenet Päivi Ruusuvuori erkkosivuilta voitte seurata molempien piirien sekä muiden maanpuolustusjärjestöjen tapahtumia, kokouksia, kilpailukutsuja, tuloksia jne. Sinne on linkitys myös RUL:n ja Reserviläisliiton sivujen kautta.

3 K o l m o s s i v u Reserviläisten kuntotapahtuma historiallisissa puitteissa Brandenstein-marssi kunnioittaa itsenäisyyden aamunkoittoa Sunnuntaina, 7. huhtikuuta kokoontui monikymmenpäinen reserviläisjoukko leppoisassa hengessä Valkon satamaan Loviisan länsipuolelle. Päivälleen 95 vuotta aikaisemmin samalle alueelle nousi maihin toisenlainen joukko ja tunnelmat olivat aika paljon kireämmät. Saksalainen Detachement Brandenstein, kaikkiaan kolmen tuhannen sotilaan joukko nousi huhtikuussa 1918 maihin Valkossa ja ryhtyi vapauttamaan aluetta punaisesta hirmuvallasta. Runsaan viikon kestäneiden taistelujen jäljiltä saksalaisten menetykset olivat 20 kaatunutta ja 35 haavoittunutta, punaisen osapuolen noin kymmenen kertaa enemmän. Loviisan seutu oli vapautettu ja vuoden 1918 sotatoimet alkoivat olla loppunäytöstä vailla. Loviisan seudulla on innokkaita toimijoita Loviisan Reserviupseerikerho puheenjohtajanaan Tom Liljestrand ja puuhamiehenään koulutusupseeri Jarkko Törmänen on puhaltanut uutta henkeä alueen toimintaan. Hyvin etenevä yhteistyö myös Loviisan Seudun Reserviläiset ry:n ja sen nokkamiehen Bjarne Nyholmin kanssa tuottaa ansiokkaita maanpuolustuksellisia hedelmiä. Uhkana sotilaallinen tyhjiö Riittämätön rahoitus uhkaa puolustuksemme tulevaisuutta. Reserviläisliiton vaatimus rahoituksen lisäämisestä saa vastakaikua Eduskunnan puolustusvaliokunnalta. Ilman lisärahoitusta Puolustusvoimien sodan ajan vahvuutta joudutaan Ruotsin mallin mukaisesti leikkaamaan voimakkaasti eikä koko maan puolustaminen ole enää mahdollista. Silloin edessä on liittoutuminen taikka se, että Suomesta muodostuu sotilaallinen tyhjiö. Ruotsin mallin mukaisella sirpalearmeijalla Suomea ei voida itsenäisesti puolustaa. Reserviläisliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Mikko Savola kertoi Valkealassa, että myös Eduskunta on heräämässä asiaan. Torstaina hyväksytyssä lausunnossa Eduskunnan puolustusvaliokunta esittää Reserviläisliiton toivomalla tavalla korotusta puolustusbudjettiin. - Voin ilolla kertoa, että Eduskunnan puolustusvaliokunta on ottanut reserviläisjärjestöjen huolen vakavasti. Se on kirjannut lausuntoonsa ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta puolustusmäärärahojen korottamisen vuoden 2016 valtion talousarviossa 50 miljoonalla ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonalla indeksikorotusten lisäksi. Puolustusvoimien tulevien vuosien rahoitus linjataan parhaillaan eduskuntakäsittelyssä olevassa puolustusja turvallisuusselonteossa. Reserviläisliitto oli asiasta Eduskunnan puolustusvaliokunnan kuultavana ja nosti rahoituskysymysten lisäksi esiin riittämättömän kertausharjoituskoulutuksen. Suomen sodan ajan joukkojen vahvuus on tällä hetkellä henkilöä, joista yli 95 prosenttia on vasta valmiutta kohotettaessa palvelukseen Ei ole sattumaa, että saman vuoden alkupuolelle saadaan järjestettyä kolmekin suurta tapahtumaa, joista yksi valtakunnallinen: RESUL:n ampumahiihtokilpailut Tämän lisäksi alueen tuotantoihin pelkälle kevätkaudelle kuuluivat reserviläisten talvipäivät, joka aiemmin tunnettiin Loviisan jotoksena sekä huhtikuun alussa jo mainittu Brandensteinmarssi. Loviisan seutu on nähnyt yhteistyön mahdollisuudet laajemminkin, sillä paikalliset toimijat ovat luoneet yhteyksiä Porvooseen ja keskiselle Uudellemaalle. Puolustusvoimien jatkuvat supistukset ovat ajaneet myös reserviä alas ja toiminnan ahtaalle, mutta Loviisassa ei olla jääty voivottelemaan vaan ollaan ryhdytty järjestämään omia aktiviteetteja. kutsuttavia reserviläisiä. Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen valmiuden ja osaamisen ylläpitäminen vaatii riittävää kertausharjoituskoulutusta. Reserviläisten osaamista ylläpidetään myös laajalla, omaehtoisella toiminnalla ja koulutuksella, jota mm. reserviläisjärjestöt tarjoavat. Kymenlaakson Reserviläispiirin ja Reserviupseeripiirin yhteisessä juhla- ja kokoustapahtumassa sunnuntaina Valkealassa puhunut Mikko Savola kertoi, että Reserviläisliitto on tarvittaessa valmis tukemaan Puolustusvoimia myös uusien paikallisjoukkojen muodostamisessa. Mallia tästä voisi ottaa muuallakin Suomessa. 25 kilometrin reipas patikkamatka Brandenstein-marssi suoritettiin sunnuntain aamulla Valkon satamasta Liljendaliin. Koko reitin tarponeille kertyi iltapäivään mennessä kaikkiaan 25 kilometrin urakka. Reippaalla marssiosastolla pukeutuminen vaihtui virallisesta pikkelsikuosista ulkoiluvaatteisiin, mutta kaikilla oli yksi yhteinen tekijä: reppu tai muu kantolaite, jossa kymmenen kilon paino. Aivan hölkkäämiseksi reissu ei siis päässyt menemään. Osa joukosta tyytyi huomattavasti vaatimattomampaan suoritukseen kevätkauden ensimmäisessä kuntotapahtumassaan ja tallasi Loviisan torille, jossa odottelivat kannustusjoukkojen lisäksi marssin suojelija, eversti Risto Häkkinen sekä sotilaskotiauto perinteisine tarjottavineen. Marssin kärkipartio saapui jo ennen yhtätoista torille ja nosti Suomen lipun salkoon Brandenstein-osaston muistokiven eteen torin laidalle. Marssin järjestelyt oli hoidettu hyvin, sillä paikallinen media uutisoi tapahtuman jo etukäteen sekä suomen- että ruotsinkielisessä paikallislehdessä. Osa onnistunutta toimintaa on sen tiedotus ja markkinointi, ja tämä osataan Loviisan lisäksi myös Sipoossa, jossa aktiivinen kerho on luonut hyvät suhteet myös paikalliseen mediaan. NATO-kannatus hiipunut Enää vajaa kolmannes reserviläisistä kannattaa NATO-jäsenyyttä. Myös yhteispohjoismainen puolustus arveluttaa. Enää vajaa kolmannes (29,7%) reserviläisistä kannattaa NATO-jäsenyyttä. Vielä viisi vuotta sitten lähes 40 prosenttia (39,1%) reserviläisistä halusi liittyä NATO:on joko heti tai lähivuosina. Myöskään pohjoismainen puolustusyhteistyö ei saa reserviläisiä syttymään. Vain runsas kolme prosenttia (3,4 %) vastaajista solmisi puolustusliiton Ruotsin kanssa. Yhteistä sotakalustoa hankkisi joka kymmenes (10,4%) reserviläinen. Vajaa puolet (42,2%) on kuitenkin valmis yhdistämään materiaalihankintoja sekä niihin liittyvää koulutusta mahdollisuuksien mukaan. Jatkossakin täysin itsenäistä puolustusta ylläpitäisi runsas viidennes (22,5%) reserviläisistä. Kun on kunto kova ja henki hyvä niin rankasta taipaleesta saa mukavan kokemuksen hyvässä seurassa. ANTTI KAURANNE Puolustusmäärärahojen korottamisen tarpeesta reserviläiset ovat lähes yksimielisiä. Yli 4/5 (81,1%) tutkimukseen osallistuneista korottaisi puolustusbudjettia vähintään jonkin verran. Nykytason säilyttämistä kannattaa vain runsas 13 prosenttia reserviläisistä. Mikäli puolustusmäärärahoja pitää edelleen supistaa, kohdistaisi yli puolet (50,5%) kyselyyn vastanneista leikkurin puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan. Varuskuntiin ja harjoitusalueisiin kajoaisi vain viisi prosenttia (4,8%) reserviläisistä eikä juuri kukaan vähentäisi kertausharjoituksia (2,4%), varusmieskoulutusta (2,5%), kalustohankintoja (3.8%) tai puolustusvoimien operatiivista toimintaa (1,9%). NH-90-lentosimulaattori maavoimille Maavoimille on hankittu NH90-lentosimulaattori. Lentosimulaattorin hankinta on tehty NH90-helikopterin käyttäjämaiden yhteistyönä. Hankinnan arvo on noin 13 miljoonaa euroa, ja hankinnalla saavutetaan yli miljoonan euron vuosittaiset säästöt maavoimien simulaattorilentokoulutuksessa. Laite toimitetaan Utin jääkärirykmenttiin vuonna NH90-lentosimulaattori antaa helikopterilentäjille mahdollisuuden harjoitella lentoturvallisuuden kannalta välttämättömiä hätä- ja poikkeustilanteita kotimaassa. Turvallisuuskomitean toiminta käynnistyy Asetus Turvallisuuskomiteasta tuli voimaan Turvallisuuskomitea on kokonaisturvallisuuteen liittyvä ennakoivan varautumisen pysyvä ja laajapohjainen yhteistoimintaelin. Turvallisuuskomitea jatkaa Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean työtä Yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta vastaavana tahona. Strategia yhteensovittaa valtion, kuntien, järjestöjen ja elinkeinoelämän varautumista. Komitealla oli merkittävä rooli myös juuri valmistuneen Suomen kyberturvallisuusstrategian toimeenpanossa. Turvallisuuskomitea toimii puolustusministeriön yhteydessä. Sen tehtävänä on avustaa valtioneuvostoa ja ministeriöitä. Turvallisuuskomitea toimii tarvittaessa yhteiskunnan eri häiriötilanteissa asiantuntijaelimenä. Valtioneuvosto asetti Turvallisuuskomitean puheenjohtajaksi puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Rädyn saakka. Keskusteluja pohjoismaiden turvallisuudesta Pohjoismaiden neuvosto käynnistää yhteisen keskustelun kaikkien Pohjoismaiden parlamenteissa. Tällä kertaa aiheena on Pohjoismaiden puolustus- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö. Neuvosto haluaa nostaa esiin Pohjoismaiden puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvät panostukset. Keskustelut on tarkoitus käydä kaikkien Pohjoismaiden parlamenteissa ennen kesätaukoa. Pohjoismaiden neuvosto päätti myös ottaa puolustus- ja turvallisuuspolitiikan yhdeksi Tukholmassa huhtikuussa pidettävän teemaistunnon pääaiheeksi. Neuvosto tekee aloitteen pohjoismaisesta puolustusyhteisöstä, eli vuotuisesta pyöreän pöydän kokouksesta, jolla edistettäisiin puolustusyhteistyön kehittämistä ja syventämistä ja laajennettaisiin sen parlamentaarista ulottuvuutta.

4 4 Yhdistysten projektituen ehtoihin muutoksia Uudenmaan Reserviläispiirin piirihallituksen kokouksessa Porvoossa vieraili Reserviläisliiton uusi puheenjohtaja Mikko Savola. Piirihallituksen kokouksen jälkeen piirin kevätkokous pidettiin samassa paikassa. Toimintakertomus ja tilit vuodelta 2012 hyväksyttiin. Reserviläispiiri toimii Mikkelin syyskokouksessa liiton puheenjohtajaksi valittu kansanedustaja Mikko Savola otti vuoden vaihtuessa tehtävän vastaan puheenjohtaja Markku Pakkaselta. Virallinen vaihtotilaisuus järjestettiin ravintola Ostrobotnian tiloissa Helsingissä. Tilaisuudessa kävi silmiinpistävän paljon poliittisia päättäjiä sekä toimittajia. Puheenjohtajia kävi tapaamassa mm. iso joukko kansanedustajia. Myös puolustusministeri Carl Haglund piipahti tilaisuudessa Reserviläisliiton uusi puheenjohtaja Mikko Savola esittäytyi piirihallituksen kokouksen aluksi. Savola on maanviljelijä Etelä-Pohjanmaalta Ähtäristä, hän on ensimmäisen kauden kansanedustaja. Esittäytymisensä jälkeen hän kertoi tällä hetkellä liiton kannalta merkittävistä asioista. Puolustusselonteko on käsittelyssä eduskunnassa, rahoituspohja puolustukselle vuoden 2015 jälkeen päättämättä. Kertausharjoitusten määrä puhuttaa, nykyisin tarve 25000, tänä vuonna toteutuu noin Paikallisjoukkojen suunnittelu on pääesikunnassa pöydällä. Liitto on esittänyt paikallisjoukkoihin reserviläisten vahvaa panosta. Lakkautettavien varuskuntien ampumaratojen käyttö ollut esillä, toiveena on varuskuntien lakkauttamisten jälkeen jatkaa hyvässä kunnossa olevien ampumaratojen käyttöä. Porvoon kokoukset Reserviläisliiton puheenjohtajan kyselyhetkeen ja kevätkokousta valmistelevan piirihallituksen kokouksen aikana keskusteltiin paljon piirineuvoston roolista rekisteröimättömänä yhdistyksenä. Piirineuvoston toiminta on ollut aktiivista ja jatkuukin, piirineuvoston toiminnassa on paljon ampumatoimintaa ja tästä syystä Kevätkokouksen puheenjohtaja Aarre Arrajoki Kiertopalkittujen yhdistysten edustajat yhteiskuvassa, kuva Aarre Arrajoki piirineuvoston toiminta pitäisi virallistaa. Piirin toiminnassa ei ollut isoja muutoksia edellisiin vuosiin verrattuna, toiminta on jatkunut tutun aktiivisena. Piirin talous saatiin viime vuonna käännettyä hyvälle tasolle, miinusta alta 400 euroa, vuonna 2011 miinuksella oltiin useita tuhansia euroja. Kevätkokouksen puheenjohtajana toimi Aarre Arrajoki. Vuoden 2012 palkitut Reserviläispiirillä on kolme vuosittain kiertävää paikallisyhdistyksille jaettavaa kiertopalkintoa. Caroluksen malja yleisesti aktiivisesta toiminnasta ojennettiin vuodelta 2012 Nurmijärven Reserviläiset ry:lle. Laivatykki jäsenkehityksestä meni samoin Nurmijärvelle. Viime vuoden osalta Laivatykki- palkinnon antoperusteita muutettiin. Aiemmin palkinto annettiin suurimmasta prosentuaalisesta jäsenmäärän kehityksestä, nykyisin perusteena on suurin kappalemääräinen jäsenkehitys. Nurmijärven Reserviläiset ry sai viime vuonna 16 uutta jäsentä. Pekka Lenkkerin PAT- pokaali luovutettiin vuodeksi MPK:n esityksestä Keravan Reserviläiset ry:lle. Jäsenasioita Reserviläisliitossa liittyneitä uusia jäseniä kertyi viime vuodelta vain hieman vajaat eli noin kolmanneksen vähemmän kuin vielä muutama vuosi sitten. Tämän seurauksena liiton kokonaisjäsenmäärä laski ensimmäistä kertaa sitten vuoden Reserviläisliiton toiminta on sitä tehokkaampaa mitä enemmän reserviläisiä siinä on mukana. Liittyneiden määrien laskulle on esitetty paljon erilaisia syitä. Suurin syy taitaa kuitenkin olla se, että jäsenhankintatyö on monessa yhdistyksessä painunut viime vuosina taka-alalle. Tässä on nyt terästäydyttävä. Reserviläisliiton jäsenhankintakilpailun 2013 kilpailun voittaja saa 500 euron matkalahjakortti tai vastaava tuki yhdistyksen toimintaan, muina palkintoina esimerkiksi risteilylahjakortteja, sissipuukkoja, yhden uuden jäsenen hankkijallekin vielä RES- lippis. Jäsenhankintakilpailussa 2012 Kirkkonummen Tom Valkeapää sijoittui hienosti viidenneksi hankittuaan 16 uutta jäsentä. Kilpailun voitto meni Ouluun Rauno Mäkiselle 28 uutta jäsentä. Yhdistysten projektituen ehtoihin muutoksia Reserviläisliiton kuluvan vuoden budjetissa on varattuna euroa liiton jäsenyhdistysten ja piirien erityisten hankkeiden ja hankintojen tukemiseen. Tukimäärärahan käytöstä päättää Reserviläisliiton valiokunta, jonka seuraavat kokoukset järjestetään 26.5., 15.8., ja Valiokunta haluaa käsittelyynsä vapaamuotoisia hakemuksia, jossa kerrotaan mitä ollaan hankkimassa tai tekemässä, minkälaisia kustannuksia siitä aiheutuu sekä mitkä kaikki tahot ovat jakamassa näitä kustannuksia. Hakemukseen tulee liittää kopiot viimeisen tilinpäätöksen tuloslaskelmasta ja taseesta sekä isoimmista hankkeista myös rahoitussuunnitelma. Tukea voidaan myöntää jo toteutuneelle hankkeelle tai hankinnalle taikka vasta tulossa olevalle, josta kuitenkin on olemassa tarkka kustannusarvio. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yhdistys tai piiri on palauttanut toimintalomakkeensa vuodelta Kuluvana vuonna maksimituki yhteen hankkeeseen tai hankintaan on 800 euroa ja niin, että tukea voidaan myöntää vain kahden käsiaseen hankintaan. Reserviläisliiton projektituen euromäärät euron tai sitä kalliimpi hanke tai hankinta tukea myönnetään korkeintaan 15 % kokonaiskustannuksista euron tai sitä suurempi hanke Reserviläisliiton puheenjohtaja Mikko Savola Porvoon kokouksessa tai hankinta tukea myönnetään korkeintaan 30 % kokonaiskustannuksista, euroa tai sitä suurempi hanke tai hankinta tukea myönnetään korkeintaan 40 % kokonaiskustannuksista ja alle euron hanke tai hankinta tukea myönnetään korkeintaan 50 % kokonaiskustannuksista. Maksimituki vuonna 2013 yhden hankkeen tai hankinnan osalta on 800 euroa. Käsiase- ja reserviläiskiväärihankintojen tukeminen Käsiaseiden osalta (pistoolit ja revolverit) hakija voi saada tukea korkeintaan kahteen aseeseen niin, että tuki on aina 250 euroa per ase, muttei kuitenkaan yksittäisen aseen hankintahintaa enempää. Hankittavat tai jo hankitut aseet voivat olla uusia tai käytettyjä. Reserviläiskiväärejä (itselataava kertatuliase) hankittaessa yhdistys tai piiri voi saada tukea 400 euroa yhden kiväärin hankintaan, muttei kuitenkaan aseen hankintahintaa enempää. Hankittava tai jo hankittu ase voi olla uusia tai käytettyjä. Yhdistys tai piiri, jolle myönnetty tukea käsiase- tai reserviläiskiväärihankintaan, voi toimintavuonna saada projektitukea myös johonkin muuhun hankkeeseen tai hankintaan. Jäsenrekisteri vaihtuu Reserviläisjärjestöjen yhteinen jäsenrekisteri vaihtuu kuluvan vuoden loppuun mennessä. Päätös liittyy Reserviläisliiton, Suomen Reserviupseeriliiton ja Maanpuolustuskiltojen liiton välisen yhteistyön kehittämishankkeeseen, joka on liittotasolla ollut käynnissä viime syksystä lähtien. Tarkoituksena on, että myös Maanpuolustuskiltojen liitto siirtyy käyttämään uutta jäsenrekisteriä. Uusi jäsenrekisteri toimii nykyiseen tapaan internetissä. Käyttö tapahtuu internet-selaimella eikä vaadi erillisten ohjelmien asentamista koneeseen. Uuden rekisterin rakentaminen alkaa maaliskuussa ja koekäyttöön se on tarkoitus saada kesään mennessä. Yhdistys- ja piiritason käyttäjäkoulutus tapahtuu syksyn aikana. Nyt hankittu järjestelmä korvaa nykyisen viimeistään vuoden loppuun mennessä Valinnassa painotettiin sekä hintaa että erityisesti järjestelmän helppokäyttöisyyttä. Jäsenluettelo ja poistolista Prosenttiammunta Yhdistyksen johtokunnan/hallituksen tulee käsitellä yhdistyksen jäsenluettelo 1/2013 sekä poistolista niistä, joiden jäsenyys on vuodenvaihteessa päättynyt. Poistolistalle on kirjattu kuolleet sekä jäsenyydestä eronneet. Lisäksi jäsenyys on päätetty myös niiltä maksamattomilta jäseniltä, joiden viime vuoden erääntynyttä jäsenmaksulaskua on karhuttu vähintään kerran. Poistolista tulee käsitellä yhdistyksen johtokunnassa / hallituksessa niin, että jäsenyyksien päättymiset joko hyväksytään tai hylätään. Mikäli yhdistys ei hyväksy jonkun jäsenyyden päättymistä syystä taikka toisesta, tulee tästä olla yhteydessä liiton toimistoon. Tällöin jäsenyys palautetaan voimaan ja kyseiselle henkilölle lähetetään tämän vuoden jäsenmaksulasku. Poistolistat löytyvät nettijäsenrekisterin valmislistoista kuluvana vuonna päättyneet jäsenyydet. Prosenttiammunnassa yhdistykset, piirit ja liitot kilpailevat keskenään ammunnan aktiivisuudessa. Voittaja on se, jonka jäsenistöstä suurin prosenttiosuus käy vuoden aikana ampumassa vähintään yhden kerran. Kilpailutuloksiin lasketaan mukaan kaikki vähintään kymmenen laukausta käsittävät ampumasuoritukset. Yhdistys pitää kirjaa yhdistyksen jäsenten tekemistä ampumasuorituksista ja hyväksytyn ampumasuorituksen tehneiden jäsenten lukumäärä ilmoitetaan toimintalomakkeessa. Myös erilaisilla ampumalaitteistoilla tehdyt suoritukset hyväksytään. Reserviläisliiton viime vuoden sisäisen prosenttiammuntakilpailun voitti Lapin Reserviläispiiri, joka sai 41 prosenttia jäsenistöstään ampumaan. Seuraavana olivat Kainuu 36 prosentin ja Etelä- Pohjanmaa 32 tuloksellaan. IN MEMORIAM VESA RÄIKKÖNEN Vesa Juhani Räikkönen (kers res.)menehtyi tapaturmaisesti Siunaus suoritettiin Tuusulan kirkossa runsaan saattoväen läsnä ollessa. Muistotilaisuudessa joku kuvaili Veskun olleen aina töissä, mutta sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Asiat ja työt luontuivat varsin käytännölliseltä mieheltä ilman väkisin yrittämistä. Itsekin muistan hänelle luonteenomaista olleen hyvin rennon oloinen suhtautuminen pieniin vastoinkäymisiin. Hän auttoi ja ratkoi niin kuin ohimennen monen ystävän tai yhteisön pikku ongelmia. En nyt muista mistä kisoista puuttui kerrankin taulukehikoita. Yksi puhelu, sitten koottiin porukalla raksojen jämäpuutavaraa ja parin tunnin jälkeen rivat olivat sirkkelöitynä Veskun autotallin edessä. Lapsuus rykmentin tuntumassa, kunnioitus veteraanisukupolvia kohtaan ja vankka urheilutausta vetivät hänet useisiin reserviläisrientoihin. Vesku oli liikkujana aktiivinen. Hiihto, ammunta ja suunnistus olivat hänellä luonnollista ja itsestään selvää harrastusta. Kiireisenä kuljetusyrittäjänä hän kuitenkin päällimmäisenä huolehti töistään sekä perheestään jossa erityisesti lapsistaan ja heidän harrastuksistaan. Muistan useasti juuri lasten vieneen voiton, yrittäessäni houkutella Veskua johonkin. Hyvä niin. Menetystä ajatellessa nousee päällimmäiseksi tuntemukseksi -taas kerran- elämän arvaamattomuus ja heiveröisyys. Veskun aivan liian aikainen poislähtö tuntuu kohtuuttomalta perheen, sukulaisten ja ystävien kannalta. On vaikeata käsittää, miksi mies parhaimmillaan ja parhaalta kohtaa elämästään otetaan pois. Harri Majamäki naapuri

5 Uudenmaan Reserviupseeripiiri palkitsi parhaitaan Toiminnanjohtajan turinoita 5 Reserviupseeripiiri toimii Uudenmaan Reserviupseeripiiri palkitsi kevätkokouksessaan parhaiten toimineita kerhoja erilaisilla kierto- ja rahapalkinnoilla. Myös aktiivisimmat reserviläisen kuntokortin täyttäjät palkittiin tavarapalkinnoilla. Vuosi on vaihtunut edellisestä numerosta ja kohti kesää mennään kovalla vauhdilla. Luonto vaan haraa vastaan, eikä keväästä näy vielä jälkeäkään. Piirien kevätkokoukset ovat takana, tili- ja vastuuvapaudet myönnetty, vaikkakin toisella puolen koville otti. Näin vaan on, että yksi ja ainut saa aikaiseksi melkoista sekaannusta ja epätietoisuutta. Yhdistystoimintamme on aatteellista, kun aate on vahva se myös pitää näkyä tuloksissa. Taloudelliset ongelmat näkyvät myös toisen piirin osalla. Historiankirja oli kallis toteuttaa, kuten myös juhla kaikkine oheiskuluineen. Talousseurantaan on uusi reaaliaikainen laskuri, jolla pystymme taloutta vakauttamaan ja saavuttamaan tarvittavat säästötoimet. Valtakunnallinen lippujuhlapäivän paraatikatselmus ja ohimarssi oheisjuhlineen on tänä vuonna 4.6 Raaseporissa, Tammisaaren keskustassa. Tästä tiedotteet suoraan kerhojen ja yhdistysten puheenjohtajille sekä yhteistyökumppaneille. Veteraanilippulinnan toteuttaa Uudenmaan Prikaatin varusmiesosasto. Turvallista ja leppoisaa kevättä ja alkukesää Teille kaikille. PV uudistuksesta huolimatta pysymme lujina emmekä anna periksi! Toiminnanjohtajanne ;-) Jussi Vuoden yleistoimintakerho palkittiin Ollin miekalla. Palkinnon sai Järvenpää, Jäsenhankintakilpailussa Sipoo oli onnistunut nostamaan jäsenmääränsä viidellä jäsenellä, eli 23:sta 28:aan. Se oli suhteellisesti suurin jäsenmäärän nosto, joten Sipoo sai palkinnokseen Pekan pistimen. Absoluuttisesti eniten jäsenmääriään olivat nostaneet Kirkkonummi (16 uutta jäsentä), Järvenpää (9 jäsentä) ja Porvoo (8 jäsentä). Kerhojen kesken jaettiin RUL:n antama 200 euron jäsenhankintapalkkio. Uudenmaan maanpuolustuspäivän järjestämisestä kiitoksen luovutetaan Turvallisuuspolitiikan kannu. Viime vuodesta sen sai Vihti. Vuoden Tiedottajakerhona palkittiin Kirkkonummi mm. lukuisten lehtijuttujen ja aktiivisen sähköpostin ja Internetin käytön ansiosta. Vuoden kerhopuheenjohtajana Adalbert van de Pals -mitalin sai Sipoon Christer Lindroos. Kerhot ovat tärkeitä maanpuolustuskoulutuksen järjestäjiä. Uudenmaan Koulutus- ja tukiyksikön päällikkö oli päättänyt myöntää aktiivisimmasta koulutuksesta PAT-pokaalin Järvenpäälle. Reserviläisten sähköiselle kuntokortille on viime vuoden aikana ollut 94 ahkeraa käyttäjää. Ylivoimaisesti suurimman pistemäärän keräsi Raine Mönkkönen Lohjalta, 1081 pistettä. Seuraaviksi tulivat Pekka Elomaa (538 pistettä) ja Börje Eriksson (510 pistettä) Porvoosta. Onnittelut palkituille! Seppo Vahasalo Kuvat: Markus Lassheikki Sotilasläänien vuosipäivänä juhlittiin monin tavoin Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta vietti sotilasläänien vuosipäivää perjantaina Läänin komentaja teki kunniakäynnin Hietaniemen hautausmaan sankariristille. Esikunnan asettama kunniaosasto ja Kaartin soittokunta juhlistivat seppeleenlaskua. Sen suorittivat Etelä- Suomen sotilasläänin komentaja prikaatikenraali Pertti Laatikainen, kapteeni Jarmo Puistovirta ja sihteeri Arja Määttänen. Seppeleen laskivat Sankariristille prikaatikenraali Pertti Laatikainen, kapteeni Jarmo Puistovirta ja sihteeri Arja Määttänen. Yleistoimintakerhon palkintona jaettavaa Ollin miekkaa vastaanottamassa Järvenpään Esko Sarkanen, Veikko Karhumäki ja Esa Kukkonen. Palkinnon luovutti piirin puheenjohtaja Jaripekka Turtiainen. Aamupäivän kahvitilaisuudessa palkittiin viime vuoden aikana ansioituneita henkilöitä ja yhdistyksiä mitalein, kunniakirjoin ja muistolaatoin. Kutsuvierastilaisuus ja vastaanotto pidettiin iltapäivällä Lauttasaaressa esikunnan tiloissa. Sotilasläänin henkilökunta tapasi Uudenmaan alueen viranomaisia, järjestöjä ja sidosryhmien edustajia. Sotilasläänin vuosipäivä on ja se asettui tänä vuonna sunnuntaiksi, minkä vuoksi juhalallisuudet pidettiin jo perjantaina. Kouluttajatykki Matti Rahikalle MPK:n Keravan paikallispäällikön palkinto maanpuolustuskoulutuksessa ansioituneelle keravalaiselle jaettiin kolmannen kerran keskiuusmaalaisten itsenäisyyspäivän juhlassa. Ku- Tiedottaja-lautasta vastaanottamassa tämän jutun kirjoittaja Seppo Vahasalo ja jäsenhankintapalkintoja pokannut yhdistyksen puheenjohtaja Markus Lassheikki. Vastaanoton täytti iloinen puheensorina, minkä keskeytti aika ajoin Kaartin soittokunnan virittämät ryhdikkäät sävelet. vassa keskellä Kouluttajatykkipalkinnon saanut Matti Rahikka, joka toimii Uudenmaan KOTUyksikön huoltopäällikkönä. Palkinnon luovuttivat sen viimevuotinen saaja Hannu Nuutinen (vasemmalla) ja paikallispäällikkö Jukka Sippola (oikealla). Ensimmäisen Kouluttajatykkipalkinnon sai vuonna 2010 MPK:n aiempi Uudenmaan piiripäällikkö, keravalainen Risto Muurman. Kuva Sari Sippola Merkkipäiviä HUHTIKUU 95 vuotta van der Pals Adalbert, Lohja 85 vuotta Homan Kalervo, Kerava Wesanterä Jouko, Kirkkonummi 80 vuotta Rosendahl Kaj, Porvoo 75 vuotta Järvinen Alpo, Siuntio Lindblad Kaj, Ekenäs Martikainen Mikko, Haarajoki Päärni Tuomo, Lohja 70 vuotta Nylund Timo, Lohja Haverinen Viljo, Lohja Hannula Erkki, Nurmijärvi Ourama Kalevi, Lohja Kaihua Juhani, Lohja Teräväinen Paavo, Vantaa Lukkari Jussi, Klaukkala Seppänen Lasse, Mäntsälä Räsänen Timo, Tuusula 60 vuotta Lundqvist Stefan, Sjundeå Suurla Wille, Helsinki Kukkonen Esa, Järvenpää Mikkonen Heikki, Kervo Saalsto Ismo, Järvenpää Kaikkonen Timo, Pornainen Peltonen Markku, Tuusula Käpyaho Tarmo, Läyliäinen 50 vuotta Henriksson Petri, Otalampi Winqvist Jan-Anders, Tessjö Österman Bo, Lovisa Alén Kari, Karkkila Karppinen Jari, Mäntsälä Kallio Ari, Porvoo Kivimäki Jyri, Espoo Loikkanen Jouni, Paippinen Lassheikki Markus, Kyrkslätt Leutola Tuure, Lohja Peltonen Petri, Tolkis Kamppinen Ossi, Pornainen Ylimaa Timo, Vanda TOUKOKUU 90 vuotta Sormunen Rainer, Lohja 85 vuotta Rimpiläinen Keijo, Lohja Bredenberg Rolf, Dragsvik Lahtela Kaarlo, Luhtajoki 80 vuotta Helasvuo Heikki, Helsinki 75 vuotta Matikka Leila, Talma Hietakymi Jukka, Palojoki Niemi Onni, Lohja Vahlman Silvo, Kerava Tiittanen Kimmo, Lohja Hyrkkö Erkki, Lohja 70 vuotta Westerlund Jan-Henrik, Ekenäs Rantakari Reijo, Jokela Långvik Berndt, Kråkö Mäkelä Osmo, Järvenpää Holmberg Johan, Mörskom Salmi Risto, Nurmijärvi 60 vuotta Nurmi Altti, Lohja Virtanen Martti, Söderkulla Kauppinen Taisto, Vihti Frondén Åke, Ekenäs Sandell Kaj, Nurmijärvi Strandman Hannu, Hyvinkää Ahonen Lassi, Röykkä Koski Hannu, Helsinki 50 vuotta Berglund Dick, Ekenäs Nyyssönen Kari, Haarajoki Ahola Matti, Kerava Virtanen Timo, Porvoo Saarela Leo, Lohja Inkala Kari, Lepsämä Kohtamäki Timo, Järvenpää Högström Tom, Myrskylä Kuosa Asta, Mäntsälä KESÄKUU 90 vuotta Suikkari Erkki, Lohja 80 vuotta Raunio Esa, Hyvinkää Kaiponen Jorma, Laukaa Haaramo Kimmo, Tuusula Tallqvist Karl-Johan, Borgå 75 vuotta Sorvari Juha, Nummela Korhonen Matti, Nurmijärvi Kolehmainen Erkki, Nurmijärvi 70 vuotta Rissanen Erkki, Karjaa Joutsenniemi Juhani, Kerava 60 vuotta Juvonen Kari, Porvoo Roos Heikki, Mäntsälä Halonen Raimo, Somero Leinonen Markku, Lohja Enqvist Kyösti, Hyvinkää Lehtinen Matti, Lohja 50 vuotta Laurila Hannu, Mäntsälä Suominen Harri, Klaukkala Pitkänen Hannu, Hyvinkää Bäckman Osmo, Porvoo Laine Hannu, Kerava Jaakkola Hannu, Järvenpää Mäkelä Tuomo, Vihti Heikkilä Eero, Järvenpää OLTERMANNI ONNITTELEE! Tietolähde RUL:n ja RES:n jäsenrekisterit. Mikäli haluatte, että merkkipäiväänne EI julkisteta Oltermannissa, tulee siitä ilmoittaa piirien toiminnanjohtajalle ennen lehden seuraavaa aineistopäivää.

6 6 SRA-kurssi Kirkkonummella Sovellettu reserviläisammunta (SRA) on aktiivireserviläisille tarkoitettua ampumaurheilua, jonka tärkeimmät periaatteet ovat toiminnallisuus ja turvallisuus. Kirkkonummen Reserviupeeriyhdistys ja Kirkkonummen Seudun Reserviläiset järjestivät yhteisen SRA-kurssin asiasta kiinnostuneille. Seison rennossa haara-asennossa, katse tauluille. 9mm pistooli on varmistettuna reisikotelossa, hihna lukitsee aseen koteloon. Tätä ennen tuomarin käskyillä lipas on kiinnitetty aseeseen, ase ladattu ja varmistettu, työnnetty koteloon ja lukittu paikoilleen. Olen aloitusasennossa ja vastannut tuomarille olevani valmis suoritukseen. HUOMIO! Käsi hakeutuu kotelon tuntumaan. Kun ajanottolaitteen summeri pärähtää, peukalo painaa nepparin auki ja työntää lukitushihnan sivuun. Kämmen puristuu kahvalle ja määrätietoinen veto alkaa. Etusormi hakeutuu suorana luistin sivuun, jotta tuomari pystyy näkemään sormivarmistimen käytön. Vasen käsi tukee otetta ja tähtäinkuva taululle alkaa hahmottua. Sormi liipasimelle. Kun tähtäys vakautuu, määrätietoinen puristus liipasimesta. Laukaus kajahtaa ja rekyyli nostaa piippua. Nopea tähtäyksen siirto seuraavaan tauluun, uusi laukaus. Vielä kolmas laukaus seuraavaan tauluun ja etusormen siirto luistille. Nyt voi jo hieman rentoutua. Aseen piippu pysyi koko suorituksen ajan luvallisessa sektorissa, sormivarmistimen käyttö oli asianmukaista ja kaikki osumat näyttävät olevan tauluissa. Ajanottolaite on kellottanut kolmannen laukauksen pamahduksen aikaan 5.32 sekuntia. Jatkossa pitää vielä puristaa aikaa paremmaksi, mutta osasuoritus näyttää olevan hyväksytty. Toiminnallisissa kilpailuissa sekä aika että osumat ratkaisevat SRA.kilpailuissa ammutaan Hyvinkään Reserviläiset ja Hyvinkään Reserviupseerit järjestivät yhteistyössä Shudokanin kanssa viiden tunnin mittaisen Milfightlajin seminaarin. Leirille osallistui 20 henkilöä, pääosin Hyvinkääläisiä mutta osallistujia oli Helsingin ja Uudenmaan laajuisesti. Tilaisuus oli ensimmäinen lajin esittely Pohjanmaan ulkopuolelle. Sami Viitasen tyylinnäyte. Rekyyli on nostanut pistoolin piipun ylös. Taakse potkaissut luisti on heittänyt hylsyn ulos ja työntää uutta patruunaa kammioon. yleensä vähintään kolmella aseella. Asevalikoimaan kuuluvat kivääri, pistooli, tarkka-ampujakivääri ja haulikko. Rasteilla toimitaan rastikuvauksen mukaisesti. Suoritus saattaa sisältää ryömimisen tunnelia pitkin auton alle, josta ammutaan 300m päässä olevia kaatuvia tauluja. Tehtävä vaatii yleensä lippaan-, paikan ja aseen vaihtoja. Suorituksissa tärkeitä ovat sekä aika että osumatarkkuus. Etusijalla on kuitenkin turvallisuus: turvamääräysten rikkominen johtaa välittömästi suorituksen hylkäämiseen ja kotiinlähtöön. Toiminnallinen ampumaharrastus vaatii myös sääntöjen osaamista Monella eri aseella tehtävä suoritus selvästi kiinnostaa aktiivireserviläisiä. Kirkkonummella järjestetty SRA-kurssi houkutteli paikalle 4 reserviupseeria ja 12 reserviläistä. Kurssin pätevinä opettajina toimivat Esko Kaappola ja Aarne Niemi. Teoriaosuuteen sisältyivät sekä SRA:n säännöt että turvallisen aseenkäsittelyn perusteet. Teoriaillat päättyivät kirjalliseen kokeeseen, jossa oli osoitettava, että SRAsäännöt ovat hallussa. Kun vielä tyhjällä aseella ja lippaalla suoritettu aseenkäsittelykoe osoitti, että osaa toimia sääntöjen mukai- Ohjaajana toimi lajin kehittäjä, Hannu Maunula, merivoimien komentaja-kapteeni (evp), ja pitkän linjan kamppailuharrastaja. Lajin kehittäminen on alkanut vuonna -90 luvun puolivälin tienoilla, ja toiminta on keskittynyt aiemmin pohjanmaan alueelle. Maunulan mukaan harjoittelu jossa ei todeta tämä ei kuulu tyylisuuntaan, näin ei voida treenata oli virinnyt mielessä jo pitkään. Yksi kimmoke oli Vaasan sotilaspoliisikillan kamppailuharjoitteiden vetäminen. Nykymuotoonsa toiminta kehittyi vuonna 2000, jolloin Hannu Maunula rekisteröi lajin myös viralliseksi tavaramerkiksi. Valkoiselle hangelle kasaantuvat hylsyt todistavat ahkerasta harjoittelusta. sesti, pääsimme Upinniemen ampuradalle hiomaan oppejamme käytännössä. Teksti ja kuvat: Seppo Vahasalo Milfight-koulutusta Hyvinkäällä MilFight harjoittelun lähtokohdaksi voidaan kuvata kamppailuhybridia. Teemaan kuuluu hätävarjeluoikeuteen pohjautuva itsepuolustustekniikoiltaan rajattu voiman käyttö ja urheilutyyppinen pysty- ja mattokamppailu. Sotilastyyppiset lähitaistelutekniikat kuuluvat myös lajiin, mutta näitä ei käsitellä normaaleissa viikkoharjoituksissa. MilFightissa ei varsinaisesti ole omakehitettyjä tekniikoita, vaan eri lajeista yhdistetty pysty- ja mattotekniikoita jotka on todettu käytännössä toimiviksi. Kaikki Maunulan vuosien varrella harjoittelemat lajit ovat vaikuttaneet toimintaan, yksi tärkeä taustalaji on ollut judo, liikkuminen, käsitekniikat lähietäisyydeltä, ja erityisesti taisteluajatus pohjaavat filipiiniläisiin lajeihin, lähinnä escrimaan ja Pekiti-Tirsiaan. MilFightin peruskurssi on yleensä järjestetty kahdesti vuodessa viikonlopun mittaisena leirinä, jonka suoritettua on voinut alkaa harrastamaan lajia. Ensimmäiselle peruskurssille 13 vuotta sitten osallistui 70 ihmistä, ja toiminta on jatkunut aktiivisena siitä eteenpäin. Hyvinkään leiri oli tiukemman aikataulun vuoksi tiiviimpi kuin perustekniikkaleirit yleensä. Harjoituksessa käytiin läpi erilaisia kamppailun osa-alueita, ja niiden sovellusta käytännössä, iskusarjoja ja vastatekniikoita, hallinta- ja maahan-vientiotteita ja mattokamppailua. Sipoon Reserviläiset talvijotoksella Sipoon Reserviläiset kokoontuivat jälleen vuotuiselle talviretkelle, eli jotokselle, lumiseen maastoon. Jotoksella reserviläiset kertasivat taistelijaparin toimintaa sekä jääkäriryhmän maastossa etenemistä ja yöpymistä haastavissa olosuhteissa. Suomalaisen sotilaan perustaitoihin kuuluu selviytyminen maastossa vuoden ympäri, tärkeinä osa-alueina muonitus, yöpyminen ja kenttähygienia. Lisäksi syventävänä osana yksittäisen taistelijan ja etenkin ryhmän maastoutuminen ympäristöön joukon havaituksi tulemisen estämiseksi. Viikonlopun aikana reserviläiset harjoittelivat taistelijaparin etenemistä syöksyen hyökkäyksen aikana, ylimääräisenä haasteena hyökkäys ylämäkeen. Vaikka maavoimat onkin juuri uusimassa taistelutapaansa, ei tarve reserviläisen perustaidoille ja hyvälle fyysiselle kunnolle katoa mihinkään. Kommentoi koulutuksesta yhdistysaktiivi Olli Selvenius. Maastoyöpymisen uusia puolia kokeiltiin uuden lämmityspolttoaineen muodossa, puupellettiä polttaen. Normaalista poiketen yhdistyksen kaminaan annosteltiin viikonlopun aikana ainoastaan puhdasta ja kuivaa puupellettiä. Pelletin ansiosta maastoon siirrettävän puun tilavuus puolittui ja painostakin säästyi neljännes verrattuna esimerkiksi ylivuotiseen koivupilkkeeseen. Pelletin parempi hyötysuhde poltettaessa selittyy matalalla kosteusprosentilla ja tarkemmin tapahtuvalla palotapahtumalla jossa hyödynnetään kaminan pinta-alasta aikaisempaa huomattavasti suurempi osa palokaasujen lämmön talteenottoon. Viikonloppu meni reserviläisiltä nopeasti ohi mielekkään liikunnan ja hyvän seuran merkeissä joihin erityisesti yhdistyksen varapuheenjohtaja Ville Hellen oli tyytyväinen : Saavutimme viikonlopun tavoitteet niin koulutuksen kuin yhteishengen kohottamisenkin saralla, mahtava tapa viettää viikonloppu! Talven aikana on tapahtunut myös toinen uusi asia sipoolaisten toiminnassa, hiihtomarssi. Hiihtomarssi hiihdettiin sipoonkorvessa tietenkin umpihangessa eräsuksilla, kukkuloiden ylityksiä kaihtamatta. Matkalle sattui myös pari ojanylitystä joista ei selvitty täysin loukkaantumatta, yksi nilkka venähti, maaliin tosin pääsivät kaikki hiihtäen. Hiihtomarssista pidettiin niin paljon että se järjestetään varmasti myös tulevina vuosina kehui marssin järjestäjä Ossi Ikonen. PETTERI SEPPÄNEN

7 Myrsky paransi Kirkkonummen varautumista 7 Samaan aikaan kun eduskunta keskusteli turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta, käytiin Kirkkonummella keskustelua kunnallisesta valmiussuunnittelusta. Kirkkonummen Reserviupseerien ja Kirkkonummen Seudun Reserviläisten kuukausikokouksessa puhuneen kunnanjohtaja Tarmo Aarnion mukaan viime vuosien myrskyt ovat antaneet vauhtia suunnittelulle. Kaikki turvallisuusuhat eivät ole sotilaallisia. Uusia uhkia on syntynyt muun muassa siitä, että yhteiskunta on hyvin riippuvainen sähköstä ja tietotekniikan toiminnasta. Laajasti tulkittuna turvallisuus kattaa kaikki sellaiset tekijät, jotka voivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa tai vaaraa maalle ja sen väestölle. -Kunnat vastaavat suuresta osasta peruspalveluita. On tärkeää rakentaa valmius selviytyä erilaisista häiriöistä etukäteen, sanoo Kirkkonummen kunnanjohtaja Tarmo Aarnio. Tämä vaatii ennen kaikkea suunnittelua ja valmistelutoimia. Tarvitaan myös valmiusmateriaalin hankkimista ja henkilöstön koulutusta, mutta ei oikeastaan erityisen paljon rahaa. Pelastuslaitos mukana Kirkkonummen valmiussuunnitelma on uudistettu vuonna Uusi suunnittelukierros, joka kattaa kaikki sektorit, on aloitettu ja sen on tarkoitus olla valmis vuoden 2014 loppuun mennessä. Uutta suunnittelussa on, että se tehdään yhteistyössä muiden kuntien ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen kanssa -Yksi opetus runsaan vuoden takaisesta myrskystä oli, että kuntien välistä yhteistyötä pitää Maakuntakomppanian Rainer Sarviaho ja kunnanjohtaja Tarmo Aarnio. kehittää. Aikaisemmin kuntarajat estivät tarkoituksenmukaista yhteistyötä, pohtii Aarnio. Konkreettisena varautumistoimenpiteenä on ollut kolmen varageneraattorin sisällyttäminen kunnan tämän vuoden budjettiin. -Meidän pitää kehittää kriisitiedotustamme ja valmiutta avustaa pulassa olevia kuntalaisia, korostaa Aarnio. Kunnalla ei tällä hetkellä ole mitään tietojärjestelmää, josat saisi nopeasti tiedot esimerkiksi tietyllä hajaasutusalueella olevista kotipalvelun asiakkaista. Asia muuttui akuutiksi viime marraskuussa, kun myrsky murjoi Porkkalan aluetta ja yli tuhat kotia jäi ilman sähköä. Paikalliset toimijat apuun Kun pitkäkestoinen sähkökatkos iskee, kunnan omat voimavarat eivät riitä. Aarnio pohdiskeli, miten kyläyhdistykset ja reserviläiset voidaan ottaa mukaan, muun muassa jotta tilanteesta ja avun tarpeesta saadaan parempi kuva. Pitkäkestoinen sähkökatkos uhkaa myös vesihuollon toimintaa. Mahdollisia häiriöitä ajatellen kunnan kotisivuilla on nykyään vesihuoltolaitoksen tietojen yhteydessä kartta, josta näkyvät vedenjakopisteet. Maakuntakomppania valmiudessa Siuntiolainen Rainer Sarviaho, joka on Uudenmaan Maakuntakomppanian reserviläinen, kertoi tilaisuudessa siitä koulutuksesta ja valmiudesta, jota komppanialla on avustaa viranomaisia. Maakuntakomppania on ollut toiminnassa yli viisi vuotta, sillä on hyvä paikallistuntemus ja korkea valmius joihinkin tehtäviin. Jos viranomaiset sitä pyytävät, sotilaslääni tekee päätöksen kompanian käyttämisestä virkaapuun. Kommodori evp Bo Österlund, joka oli tilaisuuden yleisön joukkossa painotti, että kunta ei ole viranomainen. Jotta kunta saisi virka-apua puolustusvoimilta, sen pitää ensin kääntyä poliisin tai pelastuslaitoksen puoleen. Nämä vuorostaan ottavat yhteyttä puolustusvoimiin. Teksti ja kuva: Markus Lassheikki VETRES Keski-Uusimaa toimii VETRES Keski-Uusimaan, Järvenpään, Keravan ja Tuusulan alueen veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen yhteistoimintaorganisaation vuosikokous pidettiin jo 14. kerran Tuusulan kunnantalolla 19. maaliskuuta. Lotta Svärd Säätiö hyväksyttiin valtuuskuntaan 39. sidosryhmäksi. Näkyvimmät kaksi vuosittain sidosryhmien tuella toteutettavaa tapahtumaa ovat Vapauden Viesti juhla ja talvisodan päättymisen muistoa vaaliva kirkkotilaisuus. Veteraanivastuu ry:n Sotiemme Veteraanit keräysten Keski-Uudenmaan alue on myös sama kuin VETRES- toiminnan alue. Viime vuonna reserviyhdistysten (10) lukuisien jäsenien suorittamilla lipaskeräyksillä ja vastikemyynneillä sekä johtamilla varusmieskeräyksillä saavutettiin hieno ,88 euron yhteistulos toimialueen veteraanijärjestöjen (8) hyväksi. Puheenjohtaja Antti Simolan kokousavauksen jälkeen muistettiin hiljaisella hetkellä edesmennyttä hallituksen veteraanijäsentä Atro Virtasta Järvenpään Rintamaveteraaneista. Sotainvalidien Veljesliiton Järvenpään seudun osaston puheenjohtaja Taisto Vanhapelto johti hyvin valmistellun vuosikokouksen vajaassa tunnissa, johon osallistui 21 henkeä edustaen 20 sidosryhmää. Kokouksessa vahvistettiin vuoden 2012 toimintakertomus ja toimintasuunnitelma kuluvalle vuodelle. Simola valittiin edelleen puheenjohtajaksi jo 10. kaudelle vuodesta 2004 alkaen. Hallitukseen valittiin edelleen Veikko Karhumäki, Frans Krogell, Aarre Lindfors, Hannele Lindstén, Erkki Mantere, Veijo Meisalo, Kari Nissinen, Hannu Nuutinen, Jukka Sariola, Antti Tervola, Juhani Vakkuri ja Taisto Vanhapelto. Uusiksi hallituksen veteraanijäseniksi valittiin Veikko Sirén Järvenpään Rintamaveteraaneista ja Aimo Heinaro Tuusulan Sotaveteraaneista eroa pyytäneen Heikki Talvelan jälkeen, jonka aloitteesta VET- RES Keski-Uusimaa perustettiin Hallitus valtuutettiin kutsumaan naisjärjestöjen edustaja hallitukseen poisjääneen Inkeri Kostiaisen tilalle. Toimintavuoden 2012 ja 2013 kohokohdat VETRES Keski-Uusimaan toiminnassa talvisodan päättymisen muistotilaisuus järjestettiin ensimmäisen kerran Järvenpään kirkossa ja seurakuntakeskuksessa maaliskuussa Viime vuonna muistoilta järjestettiin Tuusulan seurakunnan johdolla Hyrylän varuskuntaalueen ruokalassa. Järvenpäässä talvisodan päättymisen muistoilta vietettiin seurakunnan johdolla nyt viidennen kerran jo perinteiseen tapaan 13. maaliskuuta, johon Keravan ja Tuusulan seurakunnat järjestivät veteraanikuljetukset. Juhlavaan kirkkoiltaan osallistui 171 henkeä. Tilaisuus jatkui seurakuntakeskuksessa arvokkaalla ohjelmalla ja Tuusulan Sotilaskotiyhdistyksen sisarten suorittamalla kahvitarjoilulla. VETRESin Vapauden Viestin ensimmäinen juhla järjestettiin Keravan jäähallissa toukokuussa Itsenäisyyspäivän aattona 2012 juhlan järjestelyvuorossa oli Järvenpään lukio (4. krt.) sidosryhmien tukemana. Tulevana Seppelepartion lähettäminen) Emerituskirkkoherra Jaakko Harjuvaara lähetti seppelepartion Tuusulaan sankarivainajien muistomerkille ja Järvenpäähän Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Seppelepartioissa Mikko Takala (vas.), Antti Mäki, Mika Nurmela, Esko Sarkanen, Veikko Karhumäki ja Arno Tarjas. Kuva Vesa Koivisto. KUIVA OIKEALLA: Juhani Vakkuri piti juhlapuheen VETRES Keski-Uusimaan Vapauden Viesti juhlassa Järvenpään lukiossa itsenäisyyspäivän edellä 2012 ja talvisodan päättymisen muistoillassa Järvenpään seurakuntakeskuksessa Kuva Veikko Karhumäki. syksynä on taas tuusulalaisten vuoro. Järvenpään lukion Areena on ollut monien maanpuolustusjuhlien pitopaikka viime vuosina. Tuon viimeisen VETRES-juhlan edellä siellä pidettiin Uudenmaan Reserviupseeripiirin 60-vuotisjuhla 28. lokakuuta. Juhlapuhujakin oli molemmissa eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö. Kuulijoita piirijuhlassa oli kuitenkin vain vajaat 130 ja VET- RES- juhlassa vastaavasti vajaat tuhat Ensi syksynä Vapauden Viesti juhlan järjestämisvuoro on jälleen Tuusulalla tukijoineen. Keravan kirjastossa järjestetään lisäksi seminaari teemalla Naisten tehtävät rintamalla VEIKKO KARHUMÄKI Talvisodan päättymisen muistoilta jatkui kirkkoillan jälkeen Järvenpään seurakuntakeskuksessa juhlatilaisuudella, jossa Tuusulan Sotilaskotiyhdistyksen sisaret vastasivat kahvitarjoilusta. Kuva Veikko Karhumäki.

8 8 Otteita puolustusselontekoa koskevasta eduskuntakeskustelusta Puolustuksen tulevien vuosien rahoitustarpeeseen kiinnitetään selonteossa erityistä huomiota, koska puolustuksen tavoitetilan ja käytettävissä olevien resurssien välillä ei tule olla epätasapainoa. Puolustushallinnossa laadittu arvio otetaan vakavasti. Nykyhallitus ei voi kuitenkaan antaa uskottavia sitoumuksia vuodesta 2016 alkavalle ajanjaksolle. Siihen tällä hallituksella ei ole tosiasiallista mandaattia. Pääministeri Jyrki Katainen On harmillista, että selontekoa valmisteltaessa ei löytynyt riittävän laajaa poliittista yhteistä näkemystä siitä, mille tasolle Puolustusvoimien määrärahat on jatkossa asetettava. Perustaksi on syytä ottaa puolustushallinnon esittämä tarve ja varattava vuotuisesta bkt:stä noin 1,5 prosenttia puolustuskykymme uskottavuuden turvaamiseksi yhä kasvavissa kustannuspaineisessa. Kansanedustaja Ilkka Kanerva Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa Kun oppositio tulee puheenvuoroissaan suuntaamaan tykistönsä juuri tähän määrärahatasoon, niin ehkä pari taustaseikkaa on otettava erityisesti huomioon. Suomalaiseen malliin yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas. Suomi pystyy kohtuullisella puolustusmenojen tasolla käyttämään enemmän materiaalihankintoihin kuin ammattiarmeijan valtio ja reilusti enemmän suhteessa vastaavankokoiseen maahan. Esimerkiksi EU-maista Suomea enemmän varustelumenoihin käyttävät vain Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Puola, Alankomaat, Kreikka ja Ruotsi, siis selvästi meitä isommat valtiot. Kansanedustaja Johannes Koskinen SDP:n ryhmäpuheenvuorossa Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on sen olennaisimman kysymyksen osalta rimanalitus. Hallitus ei kyennyt muodostamaan yhteistä kantaa siihen, mikä on puolustusmäärärahojen taso vuoden 2015 jälkeen. Tällä menolla ja tämän hallituksen siunauksella Puolustusvoimien on jatkettava toimintojen supistamista entisestään. Tämä on seurausta punavihreässä puristuksessa olevan, sisäisestä kriisistä toiseen kulkevan hallituksen oman maan puolustuksen tulevaisuutta koskevasta piittaamattomuudesta. Kansanedustaja Jussi Niinistö Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa EI UUSIA AVAUKSIA PUOLUSTUSSELONTEOSSA Valtioneuvosto julkisti 20. joulukuuta uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon. Kyseessä on jo kuudes puolustusselonteko, mutta tällä kertaa odotukset ja mielenkiinto selontekoa kohtaan ovat olleet aiempia vähäisemmät johtuen vuosi sitten julkistetusta puolustusvoimauudistuksesta. Selonteko jättää vuoden 2015 jälkeisen puolustusmäärärahojen tason täysin auki. Yleensä turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta on haettu hallituksen linjauksia esimerkiksi tulevista puolustusmäärärahoista sekä varuskuntien ja sodan ajan joukkojen tulevaisuudesta. Joku on ehkä myös turhaan tavannut selontekoja kuvitellen löytävänsä niistä uusia kantoja sotilaalliseen liittoutumiseen. Mutta eli vuosi sitten julkistettu puolustusvoimauudistus sitoi etukäteen käsiä uudelta puolustusselonteolta paaluttamalla Puolustusvoimien vuoden 2015 jälkeisen rakenteen. Marssijärjestys oli tietenkin väärä, kun armeija teki itseään koskevia päätöksiä ennen valtioneuvoston linjauksia, mutta se oli välttämätöntä muiden poliittisten päätösten kuin budjettileikkausten viipyessä. Leikkausten kohdentaminen on aina ollut vastenmielistä poliitikoille. Selonteko 2012 tuottaa pettymyksen niille, jotka odottivat lukevansa siitä uusia linjauksia, ellei sellaiseksi lasketa kokonaisturvallisuus-käsitteen vakiinnuttamista. Mutta uusilla termeillä ei maata puolusteta. Enemmän turvallisuus- kuin puolustuspolitiikkaa Uusi selonteko on enemmän turvallisuus- kuin puolustuspoliittinen selonteko aiemmin julkistettujen puolustusvoimauudistuksen päätösten takia. Valtaosa selonteosta on kirjoitettu ulkoministeriössä, ei puolustusministeriössä ja se näkyy. Selonteko alkaa lukijan kannalta hieman yksitoikkoisella kaikkien mahdollisten turvallisuusuhkien luettelulla. Mukana ovat niin kyberuhat, järjestäytynyt rikollisuus kuin ilmastonmuutoskin. Kyse on nimenomaan pitkälti luetteloinnista, syvälliseen analyysiin ei mennä. Selonteko linjaa Suomen nykyisen puolustusratkaisun jatkuvan, mikä tarkoittaa koko maan puolustamista, alueellista puolustusjärjestelmää ja yleistä asevelvollisuutta. Osinhan tämä on pelkää teoriaa: joukkojen määrän pienentymisen takia puolustuksessamme keskitytään vain tärkeiden kohteiden ja reittien puolustamiseen, joka hehtaarin puolustaminen on utopiaa. Ja supistuvista miesikäluokista koulutetaan jatkuvasti yhä pienempi osuus eri syistä tapahtuvien vapautusten määrän kasvaessa. Ei liene kenellekään yllätys, että selonteossa todetaan Suomen turvallisuusympäristön olevan vakaa. Aina on kuulunut sanoa, ettei maallamme ole vihollisia. Maanpuolustuksen supistamiseen tai laiminlyömiseen argumentti ei kuitenkaan oikeuta, sillä tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, ei tiedetty 30-luvullakaan. Selonteossakin todetaan, että vaikka laajamittaisen sotilaallisen voimankäytön uhka on nyt pieni, sitä ei voi sulkea pois. Riittävin resurssein varustettu Suomen maanpuolustus edesauttaa turvallisuusympäristömme pysymistä edelleenkin vakaana. Selonteko muistuttaa, että Suomen kriittisistä voimavaroista ja toiminnoista yhä suurempi osa on yksityisen sektorin omistuksessa ja vastuulla. Tuohon voisi vielä lisätä, että kasvava osa tuosta omistuksesta on nykyisin ulkomaalaista. Olisin myös kaivannut selonteosta selkeää kannanottoa väestönsuojajärjestelmän tulevaisuudesta ja väestönsuojelun strategian tarpeesta, mutta niitä ei selonteosta löydy. Maailmanpolitiikka ja Suomi Kiina nähdään ylivoimaisena menestyjänä etenkin taloudellisesti, minkä myötä myös sen poliittinen vaikutusvalta kasvaa koko ajan. Kiina on nykyisin esimerkiksi Yhdysvaltojen suurin velkoja. Silti Yhdysvallat on selonteon mukaan edelleen maailman vaikutusvaltaisin maa. USA:n kansainvälisen politiikan painopiste on kuitenkin Aasiassa, ja Eurooppa uhkaa jäädä sivuraiteelle. Putinin Venäjä haluaa tulla tunnustetuksi maailmanpolitiikan keskeisenä toimijana, ja Venäjän turvallisuus- ja puolustuspolitiikka lähtee siitä, että Yhdysvallat ja Nato uhkaavat sen sotilaallista suurvalta-asemaa. Venäjän merkittävimmät turvallisuushaasteet ovat kuitenkin sen eteläisillä rajoilla, kuten Pohjois-Kaukasiassa. YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjän ja Kiinan näkemykset ovat keskenään usein yhteneväiset, kumpikaan ei halua ulkopuolisten puuttuvan maiden sisäisiin asioihin, kuten demokratiavajeeseen. Kuitenkin maiden välillä on myös kilpailuasetelma, etenkin kaukoidässä. Vallan itselleen keskittäneen presidentti Putinin suuri visio on EU:n mallin mukaisesti syvempään integraatioon perustuva Euraasian unioni, jossa jäsenmailla olisi yhtenäinen raha- ja valuuttapolitiikka sekä talouspolitiikka. Eräissä venäläisten kaavailuissa myös Suomi nähdään mielellään osana Euraasian unionia, mutta tätä selonteko ei mainitse. Suomen etujen mukaista on edistää EU:n kansainvälisen toimintakyvyn ja aseman vahvistamista sekä unionin sisäistä yhtenäisyyttä. Suomen näkökulmasta yhtenäinen toiminta on erityisen tärkeää EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa. Suomi supistaa puolustusbudjettiaan, mutta kaikilla maamme naapurivaltioilla, Ruotsilla, Norjalla, Virolla ja etenkin Venäjällä, puolustusbudjetit ovat kasvussa. Venäjällä puolustusbudjetti kasvaa selvästi kansantalouden kasvua nopeammin, ja puolustukseen on tarkoitus ohjata lähivuosina kolmannes valtion menoista. Pohjoismainen puolustusyhteistyö (Nordic Defence Cooperation, Nordefco) nousee tässä selonteossa aikaisempaa selvemmin esille, kuten viime aikojen julkisesta turvallisuuspoliittisesta keskustelustakin voi päätellä. Islannin ilmavalvonta, joka uusien tietojen mukaan on kutistunut vain kalliiksi aseettomaksi ulkomaanharjoitteluksi, Puolustusselonteko toteaa, että maavoimiemme vaikuttamiskyvyn keskeisen osan muodostavat raskas raketinheittimistö ja tykistö sekä suluttaminen. Suomi on liittynyt jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen, mutta ei mm. tykistön käyttämien rypäleaseiden kieltoa koskevaan Oslon sopimukseen vaikka sanookin tukevansa sopimuksen tavoitteita. Kuvassa raskas kotimainen kanuuna 155K98. Kuva Jukka Sippola. nähdään selonteossa konkreettisena mahdollisuutena tiivistää pohjoismaista kanssakäymistä. Natosta todetaan, että sillä on turvallisuutta ja vakautta edistävä vaikutus Euroopassa ja että Suomelle kumppanuusyhteistyö Naton kanssa on tärkeää. Hallitusohjelmassahan on todettu, ettei Suomi harkitse sotilaallista liittoutumista tällä hallituskaudella. Selonteko toteaa, että sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi varautuu sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea ja ylläpitää tämän vuoksi kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita. Entä vapaaehtoinen maanpuolustus? Kuten vuosi sitten julkistetussa puolustusvoimauudistuksessa määritettiin, sodan ajan joukkojen määrä on vuonna 2015 noin sotilasta. Joukkojen määrän vähenemistä sotilaalla pyritään kompensoimaan entistä suorituskykyisimmillä joukoilla ja asejärjestelmillä. Operatiivisten ja alueellisten joukkojen rinnalle luodaan uudeksi joukkotyypiksi paikallisjoukot, joilla vahvennetaan paikallispuolustusta. Paikallisjoukot koostuvat mm. maakunta- ja sotilaspoliisikomppanioista, taistelukoulutusyksiköistä ja perustamiskeskuksista, jotka kootaan yhtenäiseen johtoon paikallispataljooniksi. Vapaaehtoinen maanpuolustus saa selonteossa vain marginaalisen huomion. Niinhän se muutenkin on mennyt viime aikoina, maanpuolustustahto ja reservin ammattitaidon ylläpitäminen muistetaan vain juhlapuheissa.

9 9 Taistelupanssarivaunu Leopard 2A4 on maavoimien järeintä kalustoa. Maavoimien kehittämisen painopiste on aluksi alueellisissa joukoissa ja vuodesta 2017 alkaen operatiivisissa joukoissa. Uusien paikallisjoukkojen yhteyteen kanavoidaan soveltuvin osin vapaaehtoisen maanpuolustuksen sekä kokonaisturvallisuuden toimintoja. Kuva Jukka Sippola. Pieni osuus on ristiriidassa sen kanssa, että selonteko väittää reservin ammattitaidon merkityksen kasvavan sodan ajan joukkojen pienentyessä. Selonteon mukaan maanpuolustustahto turvataan mm. laadukkaalla varusmies- ja reservin koulutuksella sekä kehittämällä asevelvollisuuden toimintaedellytyksiä, luomalla paikallisjoukot ja tukemalla vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä kehitetään palvelemaan nykyistä paremmin puolustusvoimien tarpeita, mutta tarkemmin sitä ei avata. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen otti asian esille valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa 21. tammikuuta: Tarkoituksena on tunnistaa reserviläisten osaaminen ja kohdentaa se aiempaa paremmin, parantaa reserviläisten omaehtoista osaamisen kehittämistä sekä mahdollisuuksia hakeutua Kommentti Oheista artikkelia kirjoittaessani Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka selonteon käsittely ei ollut vielä alkanut eduskunnassa. Siksi oli mielenkiintoista havaita 6. helmikuuta käydyssä eduskunnan lähetekeskustelussa kansanedustajien selontekokritiikin kohdistuvan juuri samoihin asioihin kuin oma kritiikkini. Kuten oheisista kokoamistani ryhmäpuheenvuorojen otteista huomaa, etenkin oppositio nosti esiin sen, ettei hallitus yritä pitkäjänteisesti sitouttaa puolustusmäärärahatasoa vuoden 2015 jälkeiselle ajalle, mutta kritiikkiä tuli lähetekeskustelussa myös hallituspuolueiden omilta kansanedustajilta. Media on käsitellyt uutta selontekoa huomattavasti vähemmän kuin aikoinaan aiempia selontekoja. Tämä tietenkin johtuu siitä, että kaikki uutiset oikeastaan tulivat jo vuosi sitten puolustusvoimauudistuksen julkistamisen yhteydessä. 6. helmikuuta käydyn eduskuntakeskustelun limbo epäilemättä oli se, kun Vasemmistoliiton Annika Lapintie esitti omassa puheenvuorossaan lyhimmän varusmiespalvelun ja samalla myös siviilipalveluajan lyhentämistä neljään kuukauteen. Tästä Timo Soini lohkaisi, että vasemmistoliitto ja vihreät tuntuvat olevan sillä kan nalla, että armeija voidaan kohta suorittaa telttaretkenä takapihalla, ja Ben Zyskowicz puolestaan, että salin vasemmalla laidalla on eduskuntaryhmä, jonka nimeksi sopisi Edustaja Lapintie ja menneisyyden vangit. poikkeusolojen tehtäviin. Reserviläisten sitoutumisen ja motivoitumisen tueksi kehitetään kannustejärjestelmää. Sotilaskotiliiton ja Naisten valmiusliiton mahdollisuuksia edelleen kehittää tukea puolustusvoimille harjoituksissa ja muissa tapahtumissa selvitetään. Vapaaehtoinen maanpuolustus on selonteossa esillä lähinnä uusien paikallisjoukkojen suunnittelussa ja kouluttamisessa. Myös kenraali Puheloinen vahvisti asian 21.1.: Paikallisjoukkojen koulutuksessa on tarkoitus entistä määrätietoisemmin hyödyntää vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta sekä reserviä. Reservin neuvottelukunnassa edustettuina olevat järjestöt on jo kutsuttu mukaan tähän kehitystyöhön. Selontekokritiikkiä Varusmiesten palveluaikoja lyhennettiin juuri vuoden alusta kahdella viikolla, ja lyhin palveluaika on nyt 5,5 kuukautta. Siviilipalvelusaika lyheni samalla 11,5 kuukauteen, joka on sama kuin pisin varusmiespalvelus. Sivareilla tosin ei tunnetusti ole iltoja tai viikonloppuja kiinni. Reserviläisliiton puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Mikko Savola muistutti, että selonteossa linjattu reserviläistä kertausharjoituttaminen vuodesta 2015 alkaen nostaisi keskimääräinen kertausharjoitusten välin yli 12 vuodeksi. Hän kysyi aiheellisesti puolustusministeri Haglundilta, onko tämä riittävä määrä? Haglundin mielestä kertausharjoitukset ovat vuonna 2015 kohtuullisella tasolla, mutta tämä ja seuraava vuosi ovat vaikeita, vaikka kertausharjoitettavien määrä on saatu nostettua tänä vuonna 5.000:een alun perin suunnitellusta 2.000:sta. Todettakoon tähän, että esimerkiksi vuonna 2011 kertausharjoitettiin reserviläistä, mikä sekään ei ole kuin puolet oikeasti tarvittavasta määrästä. Puolustusselonteon käsittely jatkuu nyt eduskunnan valiokunnissa. Romahtaako puolustuskykymme? Selonteossa todetaan, että osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan (YK, EU, Nato, Etyj) on keskeinen osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Tästä poliitikkojen lempilapsesta todetaan ilman sen syvällisempiä perusteluja: JUKKA SIPPOLA Kansainvälinen puolustuspoliittinen yhteistyö ja osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan vahvistavat Suomen puolustuskykyä. Näin varmasti olisikin jos myös kotimaan harjoitustoimintaan olisi riittävästi määrärahoja. Mutta budjettileikkausten seurauksena supistetun kertausharjoitustoiminnan takia väitteen voi kyseenalaistaa. Samalla rahalla, jolla saadaan pieni joukko osallistumaan kansainväliseen toimintaan, voitaisiin kertauttaa huomattavan suuri reserviläisjoukko kotimaan puolustuksessa, joka kuitenkin Puolustusvoimien päätehtävä. Uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon suurin puute onkin se, että nykyisen eduskuntakauden jälkeinen rahoitustaso on täysin auki. Kenraali Puheloisen sanoin: Vuodelle 2015 määritetty puolustusbudjetti ei pidemmällä aikavälillä riitä puolustusmateriaalitarpeista huolehtimiseen Otteita puolustusselontekoa koskevasta eduskuntakeskustelusta Kuluvalla kehyskaudella, , puolustusministeriön hallinnonalalta leikataan keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin miltään muulta hallinnonalalta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa lukuun ottamatta. Leikkausten suuruus on kohtuuton. Selonteon tärkein tehtävä olisi ollut varmistaa puolustukselle riittävä rahoitus vuoden 2015 jälkeen. Siihen valitettavasti hallituspuolueilta ei löytynyt tahtoa. Vasemmistoliitto, vihreät ja sosialidemokraatit estivät kannan ottamisen, ja kokoomus nyökytteli mukana. Hallituspuolueitten päättämättömyys vaikeuttaa Puolustusvoimien pitkäjänteistä suunnittelua. Kansanedustaja Eero Reijonen Keskustan ryhmäpuheenvuorossa Selonteon laadinnassa vasemmistolla oli kaksi tärkeää asiaa. Toinen oli se, että pitäydytään Naton suhteen siinä, mitä hallitusohjelmaa laadittaessa on sovittu. Nato-jäsenyyttä ei tämän hallituksen aikana haeta, eikä hakemista edes valmistella. Toinen on se, että me emme voineet tässä vaiheessa mitenkään sitoutua siihen, että puolustusmenojen tasoa nostetaan hallituskauden jälkeen. Kumpikin tavoitteemme on nyt selonteossa. Ylipitkä siviilipalvelus on muinaismuisto massa-armeijan ajalta, eikä siihen takertuminen ole yhteiskunnalle järkevää saati tarkoituksenmukaista. Suomen tulisi lyhentää siviilipalvelus samaan pituuteen kuin lyhin asepalvelus. Kansanedustaja Annika Lapintie Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa Kun materiaalikustannukset puolustuksessa jatkuvasti nousevat, katseet kääntyvät erilaisiin yhteistyömahdollisuuksiin. Suomessa puhutaan joskus vähätellen Ruotsin maanpuolustuksesta eikä aina muisteta, että Ruotsi on paitsi Euroopassa myös maailmanlaajuisesti merkittävä tekijä puolustus edes tyydyttävällä tasolla. Merkittävimmät puutteet ovat johtamisjärjestelmissä, maavoimien ilmatorjunnassa ja panssarintorjunnassa, merivoimien alusten uusinnassa 2020-luvun alussa ja ilmavoimien F18-torjuntahävittäjien elinkaaren turvaamisessa. Puolustusministeri Carl Haglund kertoi selonteon julkistamisen yhteydessä, että puolustushallinnon arvioi lisärahoitustarpeen olevan vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa vuodessa indeksikorotusten lisäksi. Yleisen taloudellisen tilanteen heikentymisestä ja epävarmuudesta johtuen tulevien menokehysten muuttaminen ei ole tällä hetkellä mahdollista, vaan seuraava hallitus joutuu osaltaan arvioimaan tilanteen, Haglund jatkoi. välineteollisuudessa. Jos on jotakin, mitä emme omin voimavaroin pysty valmistamaan, hankkimaan, ylläpitämään tai käyttämään, pohjoismainen yhteistyö ja yhteistyö Ruotsin kanssa tarjoaisi näissä tilanteissa luontevan vaihtoehdon. Kansanedustaja Pekka Haavisto Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa Eduskuntaryhmämme on hyvin tietoinen siitä, että seuraavan hallituksen on pystyttävä osoittamaan ohjelmassaan tarvittavat lisäresurssit Puolustusvoimille. Mikäli näin ei tapahdu, mahdollisesti yhtä tai useampaa puolustuksen peruslähtökohtaa joudutaan arvioimaan uudelleen. Tähän valintaan meidän ja koko Suomen kansan on valmistauduttava. Kansanedustaja Thomas Blomqvist RKP:n ryhmäpuheenvuorossa Kertausharjoitusrakenne ylläpitää varusmieskoulutuksen käyneiden motivaatiota palvella isänmaata ja rakentaa turvallisuutta. Emme voi jatkossa nipistää kertausharjoituksista. Näin vain synnytämme ikäluokkia, jotka ovat käyneet intin ja kokevat turhautumista, kun eivät pääse kehittymään koulutuksessaan. Kansanedustaja Sari Palm Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuorossa Tämä puolustushallinnon arvio noin 150 miljoonan euron lisätarpeesta perustuu hyvin yksityiskohtaiseen arvioon. Se ei ole mikään tämmöinen yleinen, että tarvitaan 100 tai 150 tai 200 miljoonaa lisää puolustukseen, vaan se on hyvin yksityiskohtainen listaus, mihin sitä rahaa käytetään. Jokainen poliittinen ryhmä voi sitten ensi vaaleihin valmistautuessa määritellä oman kantansa, luottaako se tähän puolustushallinnon omaan arvioon vai onko sillä itsellään joku parempi arvio, joko sitten suurempi tai pienempi. Mutta vaaleissa kaikki menoluokat ovat auki, yhtä lailla koulutus, sosiaaliturva kuin maanpuolustuskin. Pääministeri Jyrki Katainen Vaikka aiempienkaan puolustusselontekojen myös edellisen, vuoden 2009 selonteon linjaukset eivät ole toteutuneet suunnitelluissa aikatauluissa ja tasoissa, on surullista, että Kataisen sateenkaarihallituksella ei ole uskallusta yrittää sitouttaa vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeistä puolustusmenojen tasoa riittäväksi edes moraalisesti. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka selonteko löytyy pdf-muodossa puolustusministeriön verkkosivulta osoitteesta: asiakirjat/suomen_turvallisuus-_ja_puolustuspoliittiset_ selonteot/ Jukka Sippola

10 10 Talvisodan Vuosalmen Äyräpäällä hyökännyt nurmolainen Kevyt Osasto 8:n eskadroona menetti 120 soturistaan pelkästään kaatuneina 44 ja haavoittuneina yli 60 eli koko taisteluvahvuutensa. Nurmoolaisille ei runoja ole tapahtumasta riimitelty, liekö siksi, että suomalaiset sotarunoilijat ovat olleet harvemmassa kuin ulkomaalaiset. Nurmolaisten hyökkäys maaliskuussa päättyi katastrofiin Äyräpään kirkonmäki muistetaan surulla Äyräpään kirkosta ei ole kuin muistot enää jäljellä. Kirkko tuhoutui talvisodassa ja suomalaiset räjättivät sen tornin maamerkkinä. Kirkonmäkeen kaatui suomalaisia satamäärin talvi- ja jatkosodassa ja paikan nimellä on synkkä kaiku veteraanien muistoissa. Aihetta olisi kyllä ollut, vaan muistaapa itsenäisenä säilynyt kansakunta sankarivainajansa muutenkin. Venäläisten ylimenohyökkäys alkaa menestyä Talvisodan viimeisinä viikkoina suomalaisten hermot oli jännitetty äärimmilleen, fyysinen kestokyky oli jo ylitetty. Vuosalmella rintama oli murtua ja läpimurto olisi merkinnyt sen kohtalokasta ja lopullista romahtamista. JR 23, JR 24 ja Kevyt Osasto 8 muodostivat viimeisen tulpan vyörylle tällä suunnalla. Neuvostovenäläiset pääsivät siirtymään Äyräpään kirkolle maaliskuun 4. päivänä iltamyöhään. Sinnikkäästi hyökännyt ja tappioistaan piittaamaton vihollinen oli vihdoin saavuttanut Vuosalmen lohkolla ensimmäisen huomattavan menestyksensä. Äyräpään kirkkomäeltä sille avautuivat hyvät mahdollisuudet iskeä Vasikkasaaressa Vuoksen rantoja vielä puolustavia suomalaisia vastaan. Tämän uhan poistamiseksi määräsi KevOs 8:n uusi päällikkö, ratsumestari Leo Hälvä, Nurmon eskadroonan yhdessä ylistarolaisen vänrikki Mauno Vehkaojan konekiväärijoukkueen tukemana suorittamaan vastaisku Äyräpään kirkkomäkeen. Tehtävänä oli vallata kirkonmäki takaisin. Hyökkäyksen alkamisaika oli maaliskuun 5. päivän aamulla. Miehet komennettiin jättämään suksensa, reppunsa, ylimääräiset varusteensa, myös päällystakkinsa hevosten suojapaikkaan, jonne jäi muutama mies vahtimaan ratsuja ja varusteita. Hyvähenkinen ja toisensa tunteva joukko jäi aaveinakin historiaan Nurmon eskadroona perustettiin lokakuussa vuonna 1939 Seinäjoella Hakolassa ja lähetettiin satojen muiden joukkojen lailla kohti itärajaa, YH:ta ja suurta tuntematonta. Eskadroonan päällikkönä toimi tammikuuhun 1940 saakka ratsuväenluutnantti Kaarlo Parviainen ja hänen jälkeensä kiivasluonteinen ratsuväenluutnantti Olavi Peltola. Heitä ja yhtä joukkueenjohtajaa lukuun ottamatta koko eskadroona oli koottu nurmolaisista miehistä. Nurmon eskadroonan moraali, henkinen arvomaailma ja sotilaskunto olivat korkeata luokkaa. Suurin osa miehistöstä ja aliupseereista oli varusmiesaikanaan ratsuväessä palvelleita. Lisäksi taitoja oli harjoitettu edelleen kotiseudun ratsuväkisuojeluskunnassa vuosikausia. Kun lisäksi kaikki tämän pohjalaispitäjän miehet tunsivat toisensa hyvin, useimmat jo lapsuusvuosista lähtien, niin yhteishenki ja keskinäinen luottamus oli poikkeuksellisen vahvaa. Alueen uskonnollisten aatteiden, herännäisyyden ja körttiläisyyden vaikutus ja siihen perustuen myös suuri ja näkyvä uskonnollisuus eskadroonassa oli yhteisenä voimana ja turvallisuuden luojana. Knuuttilan koulun opettajana toiminut eskadroonan yksi joukkueenjohtaja, kornetti Paavo Saari on kesällä 1940 tuoreeltaan muistiin merkinnyt vastaiskuun osallistuneiden miesten kertomuksia. Paavo Saari kertoo jo nykyisin toisen painoksen saaneen kovakantisen teoksensa alkusanoissa, että kirjan tekeminen aikoinaan lykkääntyi, ja lopuksi tuli välirauhan aikaisen jännittyneen tilanteen vuoksi sotakirjoja koskeva julkaisemiskielto. Painavinta tietoa vastaiskusta ovat siihen osallistuneiden miesten omat kertomukset, jotka heti sodan jälkeen tuoreina muistiin merkittiin, Saaren kirjaa esitellään pitäjän aktiivien nettisivuilla. Reservistä sotatoimiin vasta joulukuun lopulla Karjalan kannaksella Sairalan asemalla eskadroona purkautui ratsuineen rautatievaunuistaan. Sieltä marssittiin majoitukseen Vuokselan Oravakytöön. Ylimääräiset harjoitukset alkoivat toden teolla. Suhteet paikallisväestön ja eskadroonan välille muodostuivat heti läheisiksi. Kevyt Osasto 8 ei joutunut tuleen ensimmäisten yksikköjen joukossa, ja niinpä sen eskadroonakin sai odotella tulikastettaan kolmen kuukauden päivät, aina maaliskuulle 1940 saakka. Jouluaikaan -39 oli jo liki tärpätä tulikasteen suhteen. Joulupäivän ja Tapaninpäivän välisenä yönä eskadroona siirtyi ratsain kireässä 44 asteen pakkasessa Sakkolaan, jossa se odotti vastaiskureservinä venäläisten läpimurtoa. Keskisuomalaisen soturirunoilija, luutnantti Yrjö Jylhän pataljoonan taistellessa Keljassa Suvannon yli rynnänneitä venäläisiä vastaan nurmolaiset odottivat, josko heitä tarvittaisiin apuun. Keljan verisessä taistelussa keskisuomalaiset pitivät pintansa omin voimin ja maksoivat aiemmin Koukkuniemessä kokemansa verisen tappion moninkertaisena venäläisille takaisin. Tilaisuus tulikasteeseen vasta maaliskuulla Reservissä olo jatkui eskadroonan osalta, mutta tammikuulla 1940 lähdettiin kuitenkin suojaamaan Muolaan suunnasta vetäytyvien suomalaisten liikettä. Varsinaista taistelukokemusta ei kuitenkaan tältäkään retkeltä saatu. Ensimmäiset kaatuneensakin eskadroona menetti vasta helmikuulla, kun ilmapommitus surmasi huoltojoukkueen miehiä Himotunkankaalla. Ei ihme, että taistelutahto nousi ja turhautuminen etsi väyläänsä purkautua. Siihen annettiin ensimmäinen kunnon tilaisuus vihdoin maaliskuussa, kun joukko komennettiin Pikku-Vuoksen rannalle Vuosalmelle horjuvaa Äyräpäätä tukemaan. Hevoset jätettiin hoitajille ja eskadroonan miehet liikkuivat suksilla. Niistäkin luovuttiin myöhemmin ja vastahyökkäykseen lähettiin saapas- ja pieksuvetoisina. Kuten mainittu, vastahyökkäyksen tavoitteena oli Äyräpään kirkonmäki ja hyökkäyshetkeksi oli määrätty maaliskuun 5. päivän aamu kello Ratsumestari Leo Hälvä luotti yllätykseen ja pimeyteen eikä eskadroonan päällikkö luutnantti Olavi Peltola kieltäytynyt noissa oloissa saamastaan ensimmäisestä tositehtävästään. Nurmolaisilla oli vihdoin ensimmäinen näyttämisen paikka kolmen kuukauden odottelun jälkeen. Miehiä kuitenkin askarrutti, sillä edellisenä iltana Äyräpäässä komentoryhmän tiedustelupartio kersantti Hermanni Kimpimäen johdolla käynyt tiedustelupartio oli nähnyt, kuinka alueelle tuli venäläisvoimia; hyökkäysvaunuja, piiskatykkejä ja loputtomia jalkaväkiosastoja. Usea oli ollut kuulemassa tiedustelupartion kertomusta ja kylmässä pakkasyössä unettomat miehet olivat antaneet sanan kiertää. Onneton tykistön tuki suututti miehiä Viime hetkillä, hyökkäyshetken jo lähestyessä, paikalle saapui tykistön tulenjohtaja ja ilmoitti Sotien jälkeen sankarivainajille on päästy pystyttämään koruttomia muistopaasia myös itänaapurin puolelle. eskadroonan saavan epäsuoraa tulta tuekseen. Tämä hämmästytti ja raivostutti luutnantti Peltolaa, koska hän oli varautunut yllätyshyökkäykseen. Päällikkö päätti kuitenkin odottaa tykistön iskua ja hän kehotti vielä viimeisessä käskyssään miehiään liikkumaan atakissaan varoen, lyhyin syöksyin ja maastoa hyväksi käyttäen, Tykistön piti ampua kranaattia, mutta niistä ammuttiin vain murto-osa ja sekin myöhässä. Aamu oli valjennut jo pitkälle, kun isku alkoi. Keskitys ei osunut maaliin; harvaksi ammutut putket hajottivat iskua

11 11 Nurmon sankarihautausmaalla - samoin talvisodan sankarivainajamatrikkelissa on kymmeniä kaatuneita, joiden kohdalla on sama teksti: kaatunut Äyräpäässä. pituussuunnassa niin, että yksi ammus putosi venäläisten linjan eteen ja loput sen taakse. Sen se kyllä aiheutti, että vihollinen heräsi valkenevaan aamuun, teki hälytyksen ja jäi odottamaan. Suomalaisten lähtötasa oli noin sadan metrin päässä, paikoitellen lähempänäkin vastustajaa. Vuoksen rannassa oli harvaa puustoa näkösuojana, valtaosa alueesta oli suojatonta aukeaa joka nousi kohti kirkonmäkeä. - Eskadroona, eteenpäin!, kajahti luutnantti Peltolan komento pitkäksi venyneen odottelun päätteeksi. Nurmolaisten pitkään pidätelty turhauma ja siitä kummunnut taisteluinto oli niin kova, että varovaisuus unohtui. He ryntäsivät pystyssä yli aukeiden ja syöksyivät kohti venäläisten asemia. Piippalakkisilla vihollisilla piti tulikuri hyvin, he laskivat suomalaiset likemmäs omia asemiaan. Kun suomalaiset olivat noin viidenkymmenen metrin päässä, tuli avattiin yhteislaukauksena. Eskadroonan iski ainakin neljän piiskatykin, kahden tai kolmen konekiväärin, puolen tusinan pikakiväärin ja jalkaväkimiesten kiväärituli. Viidenkymmenen metrin etäisyydeltä, jolloin ihminen on jo iso maali. Puolet kaatui aukealle tulenavauksessa Olisiko Äyräpään verimessu voitu välttää? Sivustakatsojiksi joutuneet JR 23 :n miehet seurasivat kauhistuneina, kun venäläisten tulenavaus niitti aukealla eteneviä suomalaisia maahan. Noin puolet hyökkääjistä sortui melkein heti, sillä toiseen syöksyyn lähti vain enää noin puolet suomalaisista. Rannan kautta kiertäneistä pääsi enemmän lävitse. He, samoin kuin aukealta tuliseinän läpi selvinneet, ryntäsivät vihollisen varustuksiin verenhimoisina ja valmiina kostamaan. Kun aseista loppuivat patruunat, ei ollut aikaa työntää uutta kampaa makasiiniin. Kivääreitä käytettiin lyömäaseina, ja kun ne menivät rikki, tartuttiin puukkoihin. Kun puukko putosi kädestä tai jäi kiinni venäläissotilaan ruumiiseen, jatkettiin nyrkkirysynä ja painina, jossa armoa ei tunnettu eikä sääliä annettu. Paljain käsin tappamista ei Suomen armeijassa tuolloin opetettu, mutta itsesäilytysvaiston ottaessa vallan se luonnistui pohjalaisilta hyvin. Eskadroonan päällikkö, luutnantti Peltola, ei väistänyt vastuutaan. Hän johti hyökkäystä joukon keskellä aukeaa ja kehotti huutaen miehiä eteenpäin. Tarkasti heitetty krokotiilikranaatti lopetti luutnantin matkan, ja hänen lisäkseen kaikki joukkueenjohtajat kaatuivat tai haavoittuivat. Myös ryhmänjohtajista alkoi olla pulaa, sillä kaikkiaan noin 120 kentälle rynnänneestä nurmolaisesta vain kymmenkunta säilyi taistelussa ilman verihaavaa pökertyneitä ja painevammoja saaneita oli toki näissäkin. Hämmästyttävää on, että hyökkäys kuitenkin jatkui, sillä yleensä joukko, kärsittyään noin 50 % tappiot, lamautuu ja hajaantuu eikä sillä ole taisteluarvoa joltiseenkaan aikaan. Nurmolaisten atakkihenki kesti, vaikka joukko kärsi lopulta noin 90 % tappiot kaatuneina ja haavoittuneina. Pesäke pesäkkeeltä nurmolaiset valtasivat kirkkomäkeä takaisin. Pisimmälle pääsi kk-osaston kiväärinjohtaja, kersantti Eero Hel- Äyräpään kirkonmäen vastahyökkäyksessä moni asia meni pieleen. Tykistön mitätön ja epätarkka tuli-isku ainoastaan herätti ja hälytti voimakkaan vihollisen, joka siirtyi asemiin odottamaan suomalaisten atakkia. Myös hyökkäysmaasto, yli aukean ja hyviin asemiin kaivautunutta vihollista vastaan oli mieletön ratkaisu, semminkin kun valkeneva aamu vei yllätyksen mahdollisuuden ja yön pimeyden antaman suojan. Viivästynyt hyökkäys tapahtui kirkkaana talvipäivänä, aurinkoinen keli teki suomalaisista näkyviä ja helppoja maaleja. Vastustajalla oli lisäksi moninkertainen ylivoima ja lukuisia automaattiaseita, jopa suorasuuntaustykkejä ja hyökkäysvaunuja asemissa odottamassa suomalaisia. Hyökkäyksellä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia menestyä, ja on suoranainen berserkkisaaga, että muutamat nurmolaismiehistä pääsivät jopa kirkon luokse ennen kaatumistaan verisissä lähitaisteluissa. Kohtalokkain ja monesti vaiettu on sen sijaan tosiasia, että hyökkäys oltaisiin saatettu suorittaa jo aiemmin ja sille olisi silloin ollut huomattavasti paremmat menestymisen edellytykset. Maaliskuun 4. päivän iltana eskadroona lähetti komentoryhmästään kolmimiehisen tiedustelupartion Äyräpään mäelle tien varteen katsomaan, mitä venäläiset siellä puuhaavat. Kolmimiehinen partio kersantti Kimpimäen johdolla makasi ainakin tunnin tieuran varressa piilossa ja seurasi venäläisten marssia alueelle. Pitkä kolonna, jonka etupäässä ajoivat lumeen uraa tekevät panssarivaunut, saivat seuraa huolto- ja kuljetusautoista, jotka toivat miehiä ja piiskatykkejä alueelle. Venäläiset olivat vielä siirtymässä ja osin ryhmittymässä, kun partio palasi tuoden uutisensa venäläisten keskeneräisestä valmiudesta ja ja arvionsa koko Kevyen osaston tai edes sen eskadroonan iskumahdollisuuksista. No mitä se sanoi, tiedustelivat partion muut miehet ja uutiset kuulleet eskadroonan hyökkäysintoiset sotilaat partion johtajalta, kun tämä palasi ratsumestari Leo Hälvän komentopaikalta raporttinsa annettuaan. Ei mitään, kuunteli vain, oli Kimpimäen apea vastaus. Suomalaiset noituivat tuoreehkoa komentajaansa, joka ei herättänyt heissä luottamusta. Ratsumestari tapasi myöhästellä joka paikasta, jopa tarkastuksista ja puhutteluista. Niinpä hän oli saanut sotureiltaan rumahkon kutsumanimen Nussiva Hälvä. Venäläisille annettiin viisi-kuusi tuntia aikaa varustautua, kaivautua, levätä ja sitten heidät vielä herätettiin ja hälytettiin asemiin suomalaisten epäonnistuneella tykistön iskulla. Aamuauringon noustessa yhä korkeammalle kirkonmäen taivaalla hyökkäyksellä ei ollut mitään mahdollisuuksia onnistua. Tykistön heikon keskityksen tussahdukset vaimenevat. Odotetaan luvattuja lisäammuksia. Niitä ei tule. Venäläiset poistavat varmistimet aseistaan ja ottavat sihdin aukealle. Eskadroona, eteenpäin, kajahtaa eskadroonan päällikkö luutnantti Olavi Peltolan komento. Ja nurmolaiset nousevat asemistaan ja lähtevät syöksyyn syvässä hangessa ratsuväen atakkihengessä. (AK) kilinna, joka pinkoi ryhmineen yli kirkonaidan, pääsi käsikähmän lävitse kirkon viereen, jossa tuhosi piiskatykin miehistön ja alkoi kääntää asetta venäläisten suuntaan. Likeltä ammuttu laukaus kuitenkin kaatoi kersantin vallatun aseen viereen. Helkilinna ja hänen miehensä jäivät mäell kuten niin moni muukin. Veljesparin kohtalo täyttyi kirkonmäellä Nurmolaisessa Salokorven perheessä oli komea viiden veljeksen sarja. Kaikkiaan heistä neljä kaatui sodissa vuosina Kahden kohtalo täyttyi Äyräpään aukealla, ensin 25-vuotiaan alikersantti-paavon, sekä hänen jälkeen 27-vuotiaan sotamiesveljensä Heikin. Ensimmäinen Salokorpien uhrista oli annettu jo kaksi viikkoa aiemmin Impilahdella, kun 22-vuotias korpraalisveli Juho kaatui siellä Lutuniemessä. Surusanomia Salokorven sukuun tuli Äyräpäästä muutenkin, sillä veljesten serkku, 30-vuotias Reino jäi myös Äyräpään kirkkomäelle samana päivänä. Neljäskin veljeksistä, ylikersantiksi ylennyt Lauri kaatui, mutta vasta jatkosodassa vuonna Lauri joutui kahteen paikkaan haavoittuneena käsirysyyn venäläisen valekuolleen kanssa Äyräpäässä, mutta aseveli pelasti hänet tilanteesta kiväärinperällään. Muut kaksi veljestä jäivät kentälle. Kun tieto jo neljännestä kaatuneesta veljeksestä, Kangaskylässä heinäkuussa 1941 kaatuneesta Laurista tuli, päättivät sotilasviranomaiset säästää viimeisen veljeksistä, Maunon, ja hänet komennettiin pois sotatoimialueelta. Kotona Nurmossa äiti- Sofiaja isä-kustaa saivat sentään yhden pojistaan sodasta takaisin. Perhe kärsi siis poikalapsistaan 80 % tappiot sodissa vaan kantoi uskomattoman raskaan surunsa kunnialla. Salokorven veljesten surutarinaa muistuttaa Suomessakin nähty ja suosittu Pelastakaa sotamies Ryan -elokuva, jossa useita veljiään menettänyttä jenkkitaistelijaa koetetaan löytää ja saada pois Ranskan rintamalta. Hyökkäyksen alkuhetkillä haavoittuneista osa saatiin vedettyä turvaan, mutta suomalaisten määrän vähetessä jatkuvassa tulessa kentältä selviytyivät vain ne, jotka pääsivät omin voimin pois. Haavoittuneiden kantajia ei enää ollut, sillä ne, jotka eivät heti kaatuneet, haavoittuivat itsekin. Lievemmin vammautuneet yrittivät sankarillisesti kuljettaa suojaan liikuntakyvyttömäksi menneitä aseveikkojaan. Lopullisen pisteen haavoittuneiden selviytymismahdollisuuksille pani asemistaan kentälle vyörynyt venäläisten lauma, joka ampui tai pisti kuoliaiksi hangella vielä makaavat ja vaikeroivat suomalaiset. Kaikkiaan verikentälle jäi tai kokonaan katosi vajaat parikymmentä nurmolaista. Konekiväärijoukkue pitää oman verimessunsa Vänrikki Mauno Vehkaojan konekiväärijoukkue oli jaettu kahteen puolijoukkueeseen, joista toista johti kersantti Helkilinna. Sen vastuulle annettiin vastahyökkäyksen tukeminen, toinen puolijoukkue tulitti Vasikkasaaren suuntaan. Kun suomalaisten hyökkäys kirkonmäelle niitettiin maahan, Vehkaojan kk-miehet tukivat sitä aikansa, mutta ammusten huvetessa ja venäläisten alkaessa edetä oli pakko vetäytyä. Joukkue siirtyi hieman taemmaksi ja kävi siihen torjumaan toppatakkisia, joista iso osa hoippuroi eteenpäin selvässä humalassa. Vänrikki Vehkaoja päästi hyökkääjät lähietäisyydelle, komensi sitten neljälle Maximilleen tulta, johon kiväärimiehet yhtyivät kostonhimon vallassa. Noin tusina suomalaista lakaisi maahan venäläisen komppanian, sitten toisen. Kaikkiaan arvellaan taistelun tässä vaiheessa venäläisille tuotetun noin kolmensadan miehen tappiot kaatuneina ja haavoittuneina. Vehkaojan kk-joukkue kärsi sekin viikon aikana tappiona puolet miehistöstään. Jokkueenjohtajalle sentään annettiin vapauudenristi hyvin hoidetusta tuonen työstä. Nurmolaisten verilöyly oli kostettu, venäläisten hyökkäysinto siltä päivältä sammutettu. Iltapäivällä Vuosalmen teillä kulkijat kohtasivat oudon näyn. Muutama vaitelias mies kuljetti taaksepäin yli sadan sotahevosen laumaa. Kolonnan kohtaavat pysähtyivät paikalleen, moni riisui päähineensä saattueen mennessä ohitse. Sana Nurmon eskadroonan kohtalosta oli kiertänyt. Suomalaisen sotilaan suu ei hevin taivu runoihin, mutta myötätuntoa ja arvostusta voi osoittaa myös sanattomin keinoin. ANTTI KAURANNE

12 12 Tammenlehvän syntyvaiheita Sotiemme veteraanien keskuudessa oli vuosien, jopa vuosikymmenien, ajan toivottu jonkinlaista valtiovallan julkista tunnustusta rintamapalvelun taakan kantaneille miehille ja naisille. Kun vuoden 1985 talvisodan päättymisen 45-vuotis- ja jatkosodan päättymisen 40-vuotistapahtumat lähestyivät ja itsenäisyytemme 70-vuotisjuhlavuosi niin ikään, keskustelivat syksyllä 1983 Suomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Gunnar Laatio, valtuuston puheenjohtaja Toivo Lehmusvirta sekä toiminnanjohtaja Esko Kosunen puolustusvoimain komentajan, kenraali Lauri Sutelan kanssa mahdollisuudesta ylentää ainakin kaikki miehistö- ja aliupseeriarvoissa olevat sotaveteraanit seuraavaan sotilasarvoon. Lisäksi liiton edustajat esittivät tutkittavaksi, voitaisiinko kaikille rintamasotilas- ja rintamapalvelutunnuksen saaneille myöntää kunniamerkki tai perustaa heitä varten erityinen tunnustusmitali. Keskustelussa todettiin kuitenkin, että lukuisten muiden ongelmien lisäksi voimassa oleva lainsäädäntö ei enää mahdollistanut reserviin kuulumattomien ylentämistä. Kunniamerkkikysymyksen selvittämisen kenraali Sutela siirsi keskustelussa mukana olleelle seuraajalleen. Keväällä 1984 asia tulikin uudelleen esille tapaamisessa Suomen Sotaveteraaniliiton johdon kanssa. Puolustusvoimain komentaja kannatti lämpimästi rintamaveteraanien julkista hyvittämistä ja virallista palkitsemista. Elokuussa hän antoi Pääesikunnan tehtäväksi tutkia mahdolliset kunniamerkkivaihtoehdot. Pääesikunnan komentopäällikön, kenraalimajuri Erkki Rannikon johdolla asiaa selvitettiin, mutta syksyn kuluessa tultiin kaikkien vaihtoehtojen osalta kielteiseen lopputulokseen sekä kunniamerkkejä koskevien säädösten että syntyvien kustannusten takia. Puolustusvoimain komentaja puhui hankkeen rahoittamisesta myös valtiovarainministeri Ahti Pekkalan kanssa. Hän suhtautui periaatteessa hyvin myönteisesti veteraanien palkitsemiseen kunniamerkillä, mutta ei pitänyt mahdollisena hankkeen erillistä rahoittamista. Hänen mielestään rahoitus pitäisi hoitaa puolustusbudjetin puitteissa. Sotien muistomitaleihin liitettävästä yksinkertaisemmasta kunniasoljesta, samoin kuin jonkinlaisesta rintamerkistä luovuttiin niin ikään, kun sellaisten ei katsottu olevan riittävän arvokkaita. Puolustusministeriön kansliapäällikön kanssa todettiinkin olevan vaikea löytää käyttökelpoista ja nopeaa ratkaisua kaikkien osapuolten sinänsä kannattamalle asialle. Yleiskuntapäällikön, kenraaliluutnantti Wilhelm Stewenin mieltä veteraanien palkitsemisasia kuitenkin jatkuvasti askarrutti. Hän toi kevään 1985 aikana keskusteluissa esille erilaisia taloudellisesti kevyempiä ansioja rintamerkkivaihtoehtoja. Elokuussa 1985 pitivät valtionvarainministeri Pekkala, puolustusministeri Veikko Pihlajamäki ja kansliapäällikkö Aimo Pajunen tavanomaisen seuraavan vuoden budjettiin liittyvän neuvottelun. Siinä keskusteltiin myös veteraanien julkisesta palkitsemisesta, jolle puolustusministeri oli kovasti lämmennyt. Valtionvarainministeri puolsi edelleen kunniamerkkivaihtoehtoa, mutta keskustelun lopputuloksena päädyttiin kuitenkin etsimään ratkaisua erityisestä rintamerkistä. Puolustusministeriössä luvattiin tutkia mahdollisuudet rintamerkin rahoittamiseksi. Kansliapäällikkö, joka itse esitti rintamerkkivaihtoehtoa, soitti keskustelun tuloksen heti puolustusvoimain komentajalle. Vaikka rintamerkki todettiin varsin vaatimattomaksi valtiovallan tunnustuksen osoitukseksi, se olisi kuitenkin parempi kuin ei mitään. Kun merkin rahoituskin näytti nyt selviävän, puolustusvoimain komentaja antoi välittömästi pääesikunnalle tehtäväksi laatia suunnitelma rintamerkkihankkeen toteuttamiseksi. Kenraaliluutnantti Stewen ohjeisti omilla merkkiajatuksillaan pääesikunnassa muodostettua toimikuntaa. Jo syyskuussa esiteltiin useita graafikko Juhani Vepsäläisen ja taiteilija B. O. Heinosen laatimia merkkiluonnoksia puolustusvoimain komentajalle. Parhaana vaihtoehtona toimikunta esitti kaikkien veteraanien tuntemaa sodanaikaisen tuntolevyn muotoista pienoistuntolevyä, jossa olisivat vuosiluvut , ja /tai elämää symbolisoiva liekkikuvio. Ennen puolustusministeriölle tehtävää esitystä puolustusvoimain komentaja pyysi puheenjohtaja Laatiolta kannanottoa ehdotuksesta. Keskusteltuaan liiton piirissä tuntolevymerkistä, hän välitti puolustusvoimain komentajalle veteraanien varsin selvän kielteisen mielipiteen. He pitivät kuolemanprikkaa jopa suorastaan sopimattomana. Ja niin asia meni jälleen uuteen valmisteluun. Rintamapalvelun Tammenlehvä toteutetaan Kenraaliluutnantti Stewen, joka toimi myös Vapaudenristin Ritarikunnan sihteerinä, sai oivalluksen ehdottaa tammenlehvää veteraanimerkiksi. Tammenlehvä kun on, paitsi jo antiikin ajoista peräisin oleva urhoollisuuden vertauskuva, myös asetuksen mukaan erityisen rintamasuorituksen tai sodanaikaisen johtajatoiminnan erikoiseksi palkitsemiseksi Vapaudenristin päällikkeeksi kiinnitettävä tunnuskuvio. Puolustusvoimain komentaja mieltyi heti Stewenin ideaan. Vapaudenristin Ritarikunnan hallituskin antoi merkistä puoltavan lausunnon, mutta kehotti muuttamaan tammenlehväkuviota siten, että sen väärinkäyttö Vapaudenristien yhteydessä estettäisiin. Kuviota korjattiinkin siten, että tammenlehvästä poistettiin Vapaudenristissä olevat tammenterhokuviot ja sen väri muutettiin patinoiduksi hopeaksi. Lokakuun 25. päivänä 1985 Rintamapalvelun Tammenlehvä, joka nimi merkille annettiin, oli lopulta valmis hyväksymisesityksen tekemistä varten puolustusministeriölle. Marraskuu kului merkin rahoitusjärjestelyissä. Kun puolustusministeriö oli hyväksynyt merkin ja myöntänyt pienen määrärahan sen suunnittelua varten, Rintamapalvelun Tammenlehvä julkistettiin itsenäisyyspäivänä Suunnittelua varten myönnetty raha ei kuitenkaan riittänyt kuin pienen alkuerän tilaamiseen, mutta Merkkikeskus Sorsa suostui valmistamaan luotolla merkkiä uskoen saavansa maksun seuraavan vuoden budjetin varoista. Niin tapahtuikin. Helmikuun alussa 1986 Pääesikunta antoi sotilaspiireille ohjeet Tammenlehvän jakelun aloittamisesta ja 14. päivänä helmikuuta saatiin ensimmäinen valmis merkki esitettäväksi puolustusvoimain komentajalle. Helmikuun 21.päivänä kävivät puolustusministeri Pihlajamäki ja puolustusvoimain komentaja luovuttamassa Tammenlehvän Tasavallan Presidentti Mauno Koivistolle. Samana päivänä luovutettiin merkit pääesikunnassa kaikkien veteraanijärjestöjen johtohenkilöille. Kaunialan sotavammasairaalan asukkaille Tammenlehvät jaettiin ja varsinainen valtakunnallinen jakelu aloitettiin kaikissa sotilaspiireissä niiden vuosipäivän juhlatilaisuuksissa. Vuoden 1996 loppuun mennessä on jaettu Tammenlehvää. Pääesikunnan komento-osastossa kaiken hankkeeseen liittyvän esikuntatyön ja muun käytännön valmistelun hoiti majuri Juha Rantasaari. Vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta Rintamapalvelun Tammenlehvästä muodostui arvostettu ja hyväksytty, kaikkia sotiemme veteraaneja yhdistävä tunnus. Yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuminen on vuosien kuluessa vain lisännyt merkin ja sitä kautta veteraanisukupolven arvostusta kansalaisten keskuudessa. Kenraali Jaakko Valtasen kirjoitus on julkaistu vuonna 1997 Suomen Sotaveteraaniliiton 40-vuotisjuhlakirjassa Yhdessä kestämme. Suomen Sotaveteraaniliitto ry 40 vuotta Kenraali Valtanen oli viimeinen sodanajan kokemukset omannut Puolustusvoimain komentaja vv Tammenlehvän Perinneliiton perustamisen juhlava julkistamistilaisuus pidettiin 24. huhtikuuta 2003 Helsingin yliopiston juhlasalissa. Juhlapuheen piti presidentti Mauno Koivisto, joka on itsekin veteraani. Tammenlehvän Perinneliitosta perinteen säilyttäjänä ja siirtäjänä puhui Veteraaniliittojen valtuuskunnan puheenjohtaja Aarno Lampi. Salin kaikki 700 istuinpaikkaa olivat täynnä, ja tilaisuudessa oli mukana myös Tasavallan presidentti Tarja Halonen. Tammenlehvän Perinneliittoon kuuluu 22 yhteisöä. Reserviläisliitto ry ja Suomen Reserviupseeriliitto ry hyväksyttiin Tammenlehvän Perinneliitto ry:n jäsenyhteisöiksi 19. lokakuuta Tammenlehvän Perinneliitosta voit lukea osoitteessa www. tammenlehva.fi - kursiiviteksti Veikko Karhumäki. TEKSTI: KENRAALI JAAKKO VALTANEN Ilmatorjuntamuseo Esa Kelloniemen johdolla kohti kevättä Ilmatorjuntamuseo on edelleen suosittu vierailukohde. Sitä osoittaa viime vuoden kävijämäärä kävijää. Jälleen päästiin lähelle museotoiminnalle asetettua kävijän tavoitetta. Jokohan tuo raja tänä vuonna rikkoutuisi. Esa Kelloniemi uusi museonjohtaja Siiki ja Esa Kelloniemi. Everstiluutnantti Esa Kelloniemi aloitti tammikuussa uutena museonjohtajana. Esa Kelloniemi siirtyi reserviin vuosi sitten. Hänellä on takanaan pitkä ura eri tehtävissä ilmatorjunnassa ja sen lisäksi palvelusta myös opettajana Maanpuolustuskorkeakoulussa, johtamisjärjestelmäalalla sekä huoltorykmentin komentajana, joten museolle tärkeä aselajin tuntemus ja muu kokemus antavat hänelle hyvän lähtökohdan museonjohtajan tehtävään. Hän toimii myös Helsingissä helmikuussa 1944 saavutetun torjuntavoiton 70-vuotistapahtumien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. Muistotapahtumia vietetään pääkaupunkiseudulla vajaan vuoden päästä. Haasteita siis hänelle riittää. Toivotetaan Esalle menestystä molemmissa tehtävissä. Alkuvuoden yleisötapahtumat Ilmatorjuntamuseon uusi toimintavuosi käynnistyi laskiaissunnuntaina perinteisellä laskiaisenvietolla kelkkamäkineen ja napakelkkoineen sekä hernekeittoineen ja makkaroineen. Kävijöitä oli seitsemisensataa ja väki tuntui tyytyväiseltä. Tämän lähtölaukauksen myötä Ilmatorjuntamuseo on taas valmis vastaanottamaan vieraansa. Seuraava merkittävä tapahtuma on Tutka Suomessa 70 vuotta toukokuun 4. päivänä, jolloin muistellaan tutkan 70-vuotista taivalta puolustusvoimissa ja erityisesti ilmapuolustuksessa. Tutkan juhlavuoteen liittyy myös Ahti Lapin ja Perttu Peitsaran kirja Salainen asia ilmapuolustuksessa Tutkat toisessa maailmansodassa. Lisätietoa tapahtumasta ja tutkakirjasta löytyy museon kotisivuilta. Seuraava merkittävä yleisötapahtuma on Panssarisoittokunnan jäähyväiskonsertti kesäkuun 12. päivänä klo alkaen. Odotamme taas runsaasti kävijöitä. Antakaapa sanan kiertää ystäväpiirissänne. Ilmatorjuntamuseo on käynnin arvoinen. Uusi ilme ja lisää sisältöä museon kotisivuille Vuosi käynnistyi näyttävästi myös median puolella. Perinteisen median lisäksi tietoa Ilmatorjuntamuseosta on jaettu vuodesta 2007 alkaen myös verkossa osoitteessa Viidessä vuodessa verkkomedian tekniset mahdollisuudet ovat lisääntyneet ja jo parisen vuotta Ilmatorjuntamuseo on kerännyt ystäviä facebookissa. Museon kotisivuille on lisätty näitä uusia ulottuvuuksia. Perusilme on pidetty entisenkaltaisena, mutta sisältöä on tullut lisää. Museon kotisivuilla voi nyt myös käydä keskustelua ja antaa palautetta. Etusivulta on nyt myös linkki facebook-sivuille ja uutta on myös Tue museota palkki eli mahdollisuus antaa museotoimintaan suoraa taloudellista tukea. Palkin käyttöä voi markkinoida yrityksille ja yhteisöille. Yli 850 lahjoitukset ovat niille verovähennyskelpoisia. Ensi syksynä avataan vielä verkkokauppa, josta voi vaivattomasti tilata ilmatorjunta-aiheista materiaalia. Käykääpä netissä katsomassa uusitut sivut. Seppo Lehto

13 13 Loviisan jotos saa laadukasta jatkoa Loviisan reserviläispäivillä päästiin kokeilemaan myös SRA-ammuntaa lyhyillä aseilla, joka oli monellekin uutta ja taatusti kaikille harvinaista herkkua. Tuusulan Sotilaskotiyhdistys - perustettu vuonna tukee vapaaehtoista maanpuolustustyötä Tuusulan Sotilaskotiyhdistys ry, PL 5, Järvenpää Puhelin: (09) Gsm Puheenjohtaja Hannele Lindsten, hannele.lindsten(ät)kolumbus.fi RANTATIE TUUSULA Loviisan jotoksena aiemmin tunnettu maanapuolustustapahtuma on saanut laadukkaan seuraajan. Helmikuun hangilla Loviisassa kisatun tapahtuman järjestäjä oli MPK:n (Maanpuolustuskoulutusyhdistys) Uudenmaan koulutus- ja tukiyksikkö. Tapahtuman johtajana toimi Jarkko Törmänen (MPK:n Uuudenmaan koulutus- ja tukiyksikön Loviisan seudun paikallispäällikkö, opistoupseeri), ja hänen apunaan varajohtajana toimi vääpeli Peter Ögård. Käytännön järjestelyissä toimi myös kolme muuta Loviisan seudun MPK-sotilaskouluttajaa (Jukka Turunen, Ismo Pajarinen & em. Peter Ögård), ja niissä oli mukana myös paikallisten reserviläisyhdistysten edustajia. Kuljetuksista ja huollosta vastasi rautaisella kokemuksella ylivääpeli Bjarne Nyholm. Reserviläispäivänä käytetyt aseet olivat 7,62 mm puoliautomaattisia reserviläiskivääreitä ja 9 mm pistooleita. Ammuntojen kylmäharjoittelussa ja ampumaasentojen harjoittelussa oli käytössä myös Airsoft-aseita (mm. RK95 ja AK74 -aseiden kopioita). Varsinaisia ammuntoja johtivat luutnantti Jarkko Törmänen ja luutnantti Pamela Weckman. Ammunnat olivat kevyesti sovellettuja ja reserviläisille soveltuvia ammuntoja, jotka suoritettiin kolmen hengen partioissa. Ammunnassa käytettiin sekä reserviläiskivääriä että pistoolia saman ammuntasuorituksen aikana. Maaleina toimi maalitaulujen lisäksi mm. ilmapallot, joita voitiin nostaa esiin narun avulla. Samaan aikaan ammuntojen kanssa puolet osallistujista oli jaettu MPK-kouluttajien toteuttamaan sotilaskoulutukseen, joiden aiheina olivat jalkaväkipartion taktinen viestiliikennetoiminta, samoin kuin viuhkapanos ja sen asentaminen (malli VP 88) Ampumapaikan läheisyydessä toimi myös pieni muonituspiste, jossa oli tarjolla grillattua makkaraa. Ammuntavaiheen jälkeen tapahtuman osallistujat siirtyivät ampumaradalta jalan Särkjärvelle, jossa tutustuttiin luutnantti Jarkko Törmäsen esittelemänä lyhyesti tykistön ja kranaatinheittimistön käyttöperiaatteisiin ja tulenjohtamiseen mekanisoitua vihollisosastoa vastaan nykyaikaisessa sodankäynnissä. Tapahtuman päätteeksi järjestettiin vielä ruokailu Laulurannan tiloissa, jonka jälkeen kaikki halukkaat saivat vielä mahdollisuuden saunomiseen ja illanviettoon samassa paikassa. Ennen päätöstä pidettiin lyhyt tapahtuman palautekysely, jonka perusteella voitiin todeta osallistujien olleen tyytyväisiä tapahtumapäivän ohjelmaan. Sovellettu ammunta innostaa aina enemmän kuin muodollinen... Päivän virallinen ohjelma alkoi klo 9 ja päättyi klo 17. Tapahtumassa mukana olleet RESERVILÄISTARJOUS Rajoitettu erä erittäin hyvin reserviläis- ja palveluskäyttöön soveltuvia 9 mm PARA polymeerirunkoisia (4 ) HS pistooleita tarjoushintaan! Tarjoushinta 399,-. Pistooli tulee kovassa kantolaukussa yhdellä lippaalla. Kaksi vihreää jäljellä, muut mustia. HS pistooli on erittäin laadukas ja ergonominen pistooli. Sitä myydään USA:ssa Springfield XD nimellä ja se on valittu USA:ssa vuoden käsiaseeksi 2003 ja 2006 (NRA). Teknisiä tietoja ja muuta materiaalia löytyy osoitteesta: (XD service model 4 ). Kaikki XD:n lisävarusteet (kotelot, valot jne.) luonnollisesti sopivat käytettäväksi HS pistooleissa. Tarjous asekeräilijöille! reserviläiset ansaitsivat tapahtumasta itselleen yhden korvaavan kertausharjoitusvuorokauden. CZ999 pistooli (Zastava Serbia) vain 300. Pistooleja on tuotu Suomeen vain 4 kpl

14 14 Monipuolinen näyttely Sotamuseossa Sotamuseon vierailla on mahdollisuus saada kokonaiskuva Suomen sotahistoriasta, sillä Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin -näyttely avautui yleisölle Helsingissä. Näyttely esittelee sotahistoriaa Ruotsin vallan ajoista autonomian ajan, vapaussodan ja vuosien sotien kautta nykypäivään. Esillä on ainutlaatuista esineistöä eri aikakausilta: talvisodan tarkka-ampujan Simo Häyhän univormu ja palkintokivääri, sotilaan varusteet niin talvisodan aikaiset kuin nykyisetkin, ensimmäinen myönnetty Mannerheim-risti, rajakyltti rauhanturvaamisoperaatiosta Siinailta vuodelta 1973, Hugo Backmanssonin taidetta sekä paljon muuta. Näyttelyn esineillä on kerrottavanaan omat tarinansa. Esimerkiksi kommunistijohtaja Sergei Kirovin patsaan pronssipään tarina alkaa jatkosodasta. Tuolloin tarvittiin metallia, jotta voitaisiin Mannerheimin pyynnöstä valaa suomalaisten kenraalien rintakuvat. Tätä varten räjäytettiin miehitetyssä Karhumäessä vuonna 1943 suurikokoinen Kirovia esittänyt pronssinen patsas, ja siitä taiteilija Sakari Tohka teki 18 kenraalipystiä. Kirovin patsaasta säästynyt pää on nyt ensimmäistä kertaa esillä näyttelyssä seuranaan muutama suomalainen kenraalirintakuva. Kaikkia esineitä ei tarvitse yksinomaan katsella, sillä näyttelyssä on myös mahdollisuus kokeilla itse sotilaan varusteita. Näyttely on avoinna ti-to klo ja pe-su klo Maanantaisin museo on suljettu. Venäläisiä konekiväärejä puolustusvoimille Puolustusvoimat hankkii PKM-konekiväärejä ja niiden varaosia. Hankintasopimus on solmittu venäläisen AO Rosoboronexportin kanssa, ja sen arvonlisäverollinen arvo on 3,1 miljoonaa euroa. Konekiväärit ja varaosapaketti toimitetaan vuoden 2013 aikana maa- ja merivoimien käyttöön. Hankittavat konekiväärit ovat samanlaisia kuin Puolustusvoimien aiemmin käyttöönsä hankkimat venäläiset PKMkonekiväärit. Kauppaan sisältyvillä varaosilla turvataan PKM-konekiväärien elinkaari vuoteen Yli 600 naista palvelukseen Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki tänä vuonna yhteensä 648 naista. Hakuaika päättyi Hakijamäärä laski hieman viime vuodesta, mutta oli silti selvästi enemmän kuin 2000-luvulla keskimäärin. Eniten hakijoita oli viime vuoden tapaan Kainuun Prikaatiin, jonne haki tänä vuonna 114 naista. Seuraavaksi suosituimmat joukko-osastot olivat Karjalan Prikaati (78 hakijaa), Kaartin Jääkärirykmentti (76), ja Porin Prikaati (66). Alikersantti Yrjö Lahtinen ei ollut ainoa punainen maanpuolustaja Myös kotimainen vasemmisto Kaikki kunnollisen raakattiin takaisin vankiloihin. Muut koottiin härkävau- kotikasvatuksen saaneet muistanevat nuihin, varustettiin ja vietiin rintaman taakse koulutukseen. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Ensimmäiset poliittisesti änkyrimmät karkasivat jo Riihimäen asemalla, ja noin sata alikersantti Yrjö Lahtisen? Kivikova, graniitinpunainen komkiä muutamassa eri vaiheessa miestä seurasi näiden esimerkmunisti teki sen, mitä pataljoonan rintamalle päästyä. Kaikki vasemmistolaiset Suomen laki häneltä eivät suinkaan karanneet idän sotatoimessa vaati onnelaan, ainoastaan äärimmäiset ja soturikunnoltaan hei- eli suoritti velvollisuutensa puolustaa koimmat jättivät aseveljensä. isänmaataan rajan takaa hyökkääviä vainolaisia vastaan, joiden aatemaailma oli sama kuin hänellä. Lahtisen kaltaisia vasemmistolaisesti suuntautuneita sotilaita oli Suomessa tuhansia. He tekivät, kuten sydän sanoi ja laki vaati. Joukko-osastoista on nostettava esiin parikin rykmenttiä, jotka oli koottu perinteisiltä työläisalueilta. Helsingin Ässärykmentti, talvisodan JR 11 ja jatkosodan JR 26, tuli miehistöltään Pitkänsillan takaa, perinteisiltä duunarialueilta. Rykmentin sotakunniassa ei ole talvisodassa moitteen sijaan, jatkosodassa sen sijaan Karhumäen valtauksen jälkeen vuonna 1942 yksikössä ilmeni joukkokieltäytymisiä sotatoimien jatkamisesta uudella rintamalohkolla. Kieltäytymiset eivät olleet luonteeltaan poliittisia vaan sotaväsymystä pitkän taistelujakson jälkeen. Asia painettiin villaisella, suurimuotoinen mielenilmaus kun oli kyseessä, mutta JR 26 hajotettiin tapauksen jälkeen ja miehet siirrettiin toisiin yksiköihin jatkamaan hetkeksi keskeytynyttä sotaansa. Kemi-Tornio alue on tunnettu kohtuupunaisena äänestysseutuna tuohon aikaan, mutta eipä alueelta kootuissa osastoissa sen paremmin kuin Jänkäjääkäreissä, JR 12;ssa tai rajavartiopataljoonissa, jotka ovat perinteisiltä työttömyys- ja nälkäalueilta itärajalta ja Koillis- Suomesta, koskaan ilmennyt muita osastoja enempää sodanvastaisuutta, kieltäytymistä, karkuruutta tai kapinointia. Mustasta Nuolesta Pärmin piruiksi Oma historiansa sen sijaan on Erillisellä Pataljoonalla 21 ( Er.P21), joka tunnettiin nimillä Musta Nuoli ja myöhemmin Pärmin pirut. Jääkärimajuri Nikke Pärmin komentoon annettiin poliittisista ja rangaistusvangeista koottu pataljoona, jota oli vahvistettu tukevasti sotapoliiseilla. Nämä toimivat ryhmän- ja joukkueenjohtajina, miehistöaines oli pääosin vankiloista koottua. Joukko koottiin Riihimäen asemalla, jossa yhdessä valtiollisen poliisin miesten kanssa poliittisesti arveluttavimmat Muut poliittiset jatkoivat sotaa rangaistusvankien rinnalla, ja pataljoona suoritti jopa sankarillisia taistelutehtäviä menestyksellisesti taistellen mm punamajuri Valter Vallin komentamaa venäjänkarjalaisten ja -suomalaisten rykmenttiä vastaan. Marsalkka Mannerheim kehui osastoa eräässä päiväkäskyssään, venäläiset sen sijaan panivat rikollispataljoonan sotatoimet niin pahakseen, että ristivät pataljoonan uudestaan Pärmin piruiksi. Vasemmistosotilaista Kekkosen luottomiehiä Suuri osa suomalaisista kotikommunisteista meni armeijaan ja lähti sotaan, usein varmasti purnaten ja hiljaa kapinoiden, kuten Tuntemattoman hämäläistaustainen alikersantti Yrjö Lahtinen. Hyviä esimerkkejä vasemmistolaissotureista ovat vaikkapa Piippu-Arska, Taisto Sinisalo ja Arvid Janhunen, ainoa Marskin punaritari. Suomen kommunistisen puolueen entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Aarne Saarinen kuoli vuonna 2004 Helsingissä 90-vuotiaana. Aarne Saarinen, Piippu-Arska, taisteli kersantin natsat itselleen juuri legendaarisessa Ässä-rykmentissä. Jalkaväkirykmentti 26 eli ns. Ässärykmentti oli 12.Divisioonan yksikkö jatkosodassa ja toinen helsinkiläisistä rykmenteistä. Jatkosodassa stadilaisia jalkaväkirykmenttejä oli jo kaksi, Ässän lisäksi Vallilan rykmentti eli JR 47. Jalkaväkirykmentti 26:n sotatie kulki Helsingistä Suokumaalta Säiniölle ja Petroskoin tieltä Karhumäkeen, jossa se hajotettiin niskoittelun vuoksi. Saarisen isä, kivenhakkaaja- Armas, taisteli sisällissodassa 1918 punaisten puolella ja istui sodan jälkeen vankileirillä. Aarne Saarinen ryhtyi isänsä jalanjäljissä kivityömieheksi vaan kun valtakunta ajautui sotaan, niin rintamalle lähdettiin tutun porukan mukana. Talvisodan lopussa Saarinen taisteli Ässä-rykmentin aliupseerina etulinjassa, kun rykmentti perääntyi Viipurinlahdella Uuraan kautta Säkkijärvelle. Välirauhan aikana Saarinen valittiin työläisrintamamiesyhdistyksen johtoelimiin, minkä takia valtiollinen poliisi Valpo kiinnostui ja teki hänen kotonaan Punakaartilainen Arvid Janhunen, myöhempi Mannerheim-ristin ritari ja hänen muistokivensä. etsinnän. Raskauttavaa ei löytynyt ja Aarne sai jäädä vapaalle. Jatkosodasta Saarinen kotiutui kersanttina syksyllä Toisen vasemmistosoturin, myöhemmän oppositiokommunistin Taisto Sinisalon johtama oppositio nousi entistä aseveikkoa vastaan - onneksi vasta sodan jälkeen. Maaliskuussa 2002 kuollut Taisto Sinisalo toimi SKDL:n kansanedustajana ja SKP:n varapuheenjohtajana Sinisalo johti ja 1980-luvuilla SKP:n sisäistä oppositiota, joka nimettiin hänen mukaansa taistolaisiksi. Sinisalo syntyi Kotkassa aviottomana lapsena. Äiti-Jaada oli aktiivisesti mukana kommunistien salaisessa toiminnassa. Nuori Taisto varttui kotkalaisten kommunistien keskuudessa. Talvisodan alettua poliisi teki kotietsinnän Sinisalon perheen asuntoon. Perhe lähti kodistaan sotaa pakoon. Välirauhan aikana Taisto-poika levitti vasemmistolaista Vapaa Sana -lehteä kotkalaisiin koteihin. Jatkosodan alkuaikoina Sinisalo työskenteli liike- ja varastoalalla kunnes hänet kutsuttiin puolustusvoimien palvelukseen. Sinisalon ikäluokka oli viimeinen sodan aikana armeijaan joutunut ja Sinisalon komennus rannikkotykistössä jäi varsin lyhyeksi. Hän osallistui varsinaiseen sodankäyntiin vain 2 3 päivän ajan häätäessään välirauhan jälkeen suomalaisten kimppuun yllätyksellä hyökänneitä saksalaisia Suursaaresta. Saattaa olla, että toiseen tehtävään joutuminen olisi ollut liian kova pala Sinisalolle, mutta saksalaisia vastaan sotiminen kävi ilman omantunnontuskia. Saarinen ja Sinisalo, aate- ja aseveljet, mahtuivat kyllä samanvä- Kommunisti Taisto Sinisalo ehti sotia saksalaisia vastaan Suurrsaaressa muutaman päivän ajan. riseen asepukuun, mutta puolueelämä molemmilla kommunisteilla oli vaikeata keskenään. Sinisalon oppositio vahvistui Skp:n sisällä. Tshekkoslovakian miehityksestä tuli tärkeä vedenjakaja kesällä Saarislainen siipi paheksui neuvostointerventiota, kun taas taistolainen oppositio otti sen myötämielisesti vastaan. Sinisalosta tulikin Moskovan luottomies, Saarisesta taas Kekkosen. Yhteistä molemmille vasemmistoaseveljille oli se, että molemmat kieltäytyivät toistuvasti ja jyrkästi ministerien pesteistä, vaikka maan isä heitä koetti niihin houkutella ja jopa painostaa. Punaritari Janhunen kaatui ennen ristin saamista Arvid Mikael Janhunen syntyi vuonna 1900 Porvoon likellä. Janhunen taisteli Tampereen punakaartin riveissä Pispalassa keväällä 1918, ja antautui valkoisille Tampereen valloituksessa. Kuulusteluissa Janhunen kertoi liittyneensä punakaartiin muiden yllytyksestä ja ennen kaikkea liittymisestä luvatun 400 markan palkkion toivossa. Janhunen tuomittiin elokuussa 1918 avunannosta valtiopetokseen kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta tuomio muutettiin Janhusen isän ja Haltialan kartanon työnjohtajan vetoomuksen jälkeen viiden vuoden ehdolliseksi vankeustuomioksi. Janhunen saavutti kutsuntaiän 1920-luvun alussa, mutta häntä ei poliittisesti epäluotettavana kelpuutettu suorittamaan asevelvollisuutta. Päätös ei ollut ainoa laatuaan, vaan koski jopa punikkien lapsia, ei vain punakaartissa palvelleita. Arvid Janhunen muutti Rovaniemelle, jossa vuonna 1934 liittyi suojeluskuntaan. Talvisodan sytyttyä Janhunen ilmoittautui halukkaaksi rintamalle, mutta punavankitaustansa vuoksi hänet kutsuttiin koulutukseen 21. Prikaatiin Uttiin vasta maaliskuussa Talvisota loppui siis Janhusen ja muiden 21. Prikaatin miesten kannalta onnekkaasti kesken ennen rintamakomennusta. Jatkosotaan Janhunen lähti Jal-

15 15 puolusti isänmaataan sotavuosina Piippu-Arska, Aarne Saarinen oli kommunisti mutta se ei estänyt häntä iosallistumasta sotaan legendaarisessa stadilaisessa joukko-osastossa, Ässä-rykmentissä. kaväkirykmentti 26:n riveissä. Rykmenttiin kuului useita vasemmistolaisen ajatusmaailman omaavia miehiä. Janhunen oli luotettava, rohkea ja kekseliäs soturi ja sai porukat mukaansa, kun lähti itse etumaisena avaamaan tietä konepistoolillaan. Janhuselle oli ehdotettu ansioistaan jo Vapaudenristiä, joita yleensä jaettiin vain upseereille. mukaan politrukin - puoleen. Samassa maassa maannut, kuolleeksi tekeytynyt venäläinen kuitenkin avasi silmänsä ja ampui pistoolillaan Janhusta vatsaan. - Ei meitä surulla ruokita, se on ilo joka elättelee, lauloi Janhunen, kun lääkintämiehet kantoivat hänet pois. Janhunen menehtyi Juustjärven kenttäsairaalassa leikkauksesta huolimatta. Korpraali, konepistoolimies Arvid Janhunen oli Mannerheimristin ritari numero 43. Kunniamerkki myönnettiin hänelle päivää hänen kuolemansa jälkeen. Antti Kauranne Lähteet: Wikipedia Myös marsalkka Mannerheim sai todennäköisesti tietoonsa Janhusen menneisyyden, koska kaikkien Mannerheimristin ritareiksi ehdotettujen taustat tutkittiin tarkoin. Kelpo korpraali menehtyi marraskuun lopulla Janhunen haavoittui vakavasti vatsaansa hyökätessään kohti Karhumäkeä. Torjuttuaan kiivaan vihollishyökkäyksen Janhunen kumartui kuolleeksi luulemansa venäläisupseerin - toisten lähteiden Vasemmiston äärisiipi koki jatkosodan eri tavoin - osa karkureina, osa metsäkaartissa Vasemmistolaisilla ei ollut Suomessa kovin helppoa ennen talvisotaa eikä sen jälkeen. Etsivä keskuspoliisi ja myöhempi ValPo, valtiollinen poliisi oli napannut äärisuunnan edustajia kiinni ja toimittanut heidät turvasäilöön eli vankilaan poliittisen vakaumuksensa vuoksi. Olot vankilassa olivat toki kurjat, sillä kokihan miespuolisen väestönsä rintamille ylimobilisoinut Suomi vuonna 1942 suoranaista nälänhätää. Tämä tietenkin näkyi työleireillä ja vankiloissa, joissa olot olivat usein epäinhimilliset; vankeja pahoinpideltiin ja joskus jopa surmattiin. Osa vasureista loikkasi Neuvostoliittoon joko suoraan siviilistä tai rintamalle päästyään erityisesti rikollisista ja poliittisesti epäluotettavista aineksista koottu evl Nikke Pärmin Erillinen Pataljoona 21, Musta Nuoli kärsi jopa massaloikkaamisista. Osa loikkareista palasi Suomeen myöhemmin desantteina, jotka työskentelivät Neuvostoliiton hyväksi. Suurin osa heistä saatiin kiinni ja tuomio oli yleensä tyly ja lyhyt eivätpä kaikki päässeet edes kuulusteluihin saakka, kerrotaan. Osa desanteista hakeutui yhteistyöhön metsäkaartilaisten kanssa, harjoitettiin junaja autoliikenteen sabotaashia, tuhottiin sotateollisuuslaitoksia tai niiden voimalaitteita. Metsäkaartilaiset ja rintamakarkurit Äärisuuntia sitten edustivat vasemmistoaatteisiin myönteisesti ja erityisesti Hitlerin Saksaan kielteisesti suhtautuneet vastarintamiehet, jotka piiloutuivat metsäseuduille välttääkseen kutsuntakortin saamisen. Osa heistä syyllistyi Suomen etujen vastaiseen tiedusteluun, sabotaasheihin ja jopa murhiin, monasti yhteistyössä idästä palanneiden desanttien kanssa. Kyseessä ei siis ole taistelutoimissa sotaan uupuneiden rintamakarkurien joukko, käpykaartilaiset, vaan sellaiset henkilöt, jotka eivät vakaumuksellisista syistä halunneet lähteä Neuvosto-Venäjää vastaan ja jäivät kutsunnoista jo vuonna 1941 kokonaan pois. Tällaisia henkilöitä ja ryhmiä toimi useissa Suomen osissa, yksi suurimmista lienee ollut Hämeenkyrön metsäkaarti, jossa oli jopa miestä. Kaikkien suurten kaupunkien liepeillä toimi metsäkaartilaisryhmiä, joiden huolto jäi heihin sympaattisesti suhtautuville naisille tai omaisille. Metsäkaartilaisia jahdattiin säälimättömästi ja usein takaaajajien jopa pääasiallinen tavoite oli tappaa nämä heti kiinni saatua ja monissa tapauksissa siinä onnistuttiinkin. Kiinni otettaessa henkiin säilyneitä kuulusteltiin perin kovin ottein ja sattuipa kuulusteluissa kuolemantapauksia ja itsemurhia. Sabotaashia ja kostomurhia Metsäkaartilaiset ja näiden kanssa toimivat ryhmät, esimerkiksi Tampereen seudulla vasemmistolaisjärjestöjen nuoriso-osastot, järjestivät useita kymmeniä tuhoiskuja. Myös Helsingissä räjähti mystisesti kaksi saksalaista miinanraivaajaa satamassa yhtaikaa. Epäiltiin sabotaashia, mutta asiaa ei kyetty tutkimaan tuolloin sen tarkemmin. Tutkimuksissa on selvitetty metsäkaartilaisten murhanneen kostoiskuina sodan aikana Suomessa neljä henkilöä, joista yksi ilmiantajaksi tiedetty nainen. Näiden lisäksi useita poliiseja, reserviläisiä, suojeluskuntalaisia ja muita takarintamaa vartioineita kuoli yhteenotoissa desanttien ja metsäkaartilaisten ja desanttien kanssa etenkin Etelä-Suomessa. Sodan jälkeen palkkio liittoutuneiden hyväksi toimimisesta Kun välirauha tuli, metsäkaartilaisten ja desanttien jahtaaminen loppui ja kuolemantuomiot jäivät panematta täytäntöön. Maan alta ilmestyi satoja vastarintamiehiä, jotka kuulivat nyt toimineensa liittoutuneiden hyväksi piileskellessään laillista esivaltaansa ja vältelleensä maan lakien noudattamista. Irvokasta sen sijaan on, että kun moni metsäkaartilaisista oli maininnut vakaumuksen perusteeksi sen, ettei pitänyt lähteä Hitlerien kätyreiksi sotatoimiin, niin välirauhan jälkeen ei yksikään näistä korsuissa, navetoissa ja ladoissa piileskelleistä urhoista lähtenyt Lapin sotaan saksalaisia vastaan, vaikka tuolloin metsureissa oli mukana jo rintamakokemustakin saaneita miehiä, tuoreita rintamalta paenneita käpykaartilaisia. Sodan jälkeen hallitus päätti poikkeusmenettelystä, jonka mukaan myös liittotutuneiden asiaa edistäneille metsä- ja käpykaartilaisille oli maksettava samat korvaukset kuin rintamamiehille, päivärahoineen kaikkineen. On siinä ollut raajansa menettäneellä sotainvalidilla nieleskelemistä, kun metsäkaartilaiseksi lähtenyt naapuri on kuitannut pienehkön lottovoiton verran kerralla puhtaana käteen viettämällä sotavuotensa mukavasti loikoillen vailla muita kiusoja kuin alituinen nälkä ja mahdollinen suojeluskunnan poikaosaston aseellinen tarkastuspartio ( AK)

16 16 Maanpuolustusyhtiö palvelee, olipa kyseessä osoitteenmuutos tai maastopuvun hankinta Yhtiö reserviläisen asialla Tiesitkö, että sinäkin voit omistaa siivun osakeyhtiöstä? Kyllä, mikäli olet Reserviupseeriliiton tai Reserviläisliiton jäsen. Maanpuolustusyhtiö MPY Oy on nimittäin liittojen omistama yhtiö. Ja sen tarkoitus on palvella juuri sinua, hyvä jäsen. Yhtiöllä on kolme eri tehtävää: tuotamme hallintopalveluja vapaaehtoisille maanpuolustusjärjestöille, kustannamme Reserviläinen-lehteä sekä myymme armeija- ja erätuotteita, kertoo toimitusjohtaja Tuomo Simojoki. Hallintopalvelut tarkoittavat esimerkiksi toimistotarvikkeiden hankintaa tai rekisteritietojen ylläpitoa. Kun ilmoitat vaikkapa uudesta osoitteesta, jäsenrekisterin ylläpitäjät Virpi Kukkonen ja Päivi Ruusuvuori kirjaavat tietosi järjestelmään. Yhtiön tarjoamia hallintopalveluja käyttävät Reserviupseeriliiton ja Reserviläisliiton lisäksi Maanpuolustuksen tuki, Naisten valmiusliitto, Reserviläisurheiluliitto, Maanpuolustusnaisten liitto, Lottaperinneliitto sekä Maanpuolustuskiltojen liitto. Myymälästä varusteet kuntoon Myymälänhoitaja Teppo Malmi tutkii netistä tulleita tilauksia. Tiskin takana myös toimitusjohtaja Tuomo Simojoki. Reserviläisen tai oman piirilehtesi sivuilta muistat ehkä MP-myymälän mainoksen. Helsingissä Pohjoisella Hesperiankadulla sekä internetissä verkkokauppana palveleva liike tarjoaa laadukkaita armeija- ja erätuotteita aktiiviselle reserviläiselle. Myymälä on erikoistunut uusiin, Suomen puolustusvoimien virallisiin varusteisiin. Paljon toivottua uutta m/05- maastopukuakin haluaisimme myydä, mutta puolustusvoimat ei ole antanut siihen lupaa. Sen sijaan meillä on paljon muuta virallista varustetta tarjolla, Simojoki kertoo. Mutta miksi reserviläisen kannattaisi asioida juuri MP-myymälässä? Siksi, että kyseessä on reserviläisten itsensä omistama yhtiö. Saadut voitot tilitetään liitoille, jotka jakavat tuottoja edelleen takaisin paikallisyhdistysten toimintaan. Ostamalla meiltä tuet siis oman paikkakuntasi reserviläistoimintaa. Käynnissä uudistusten vuosi Maanpuolustusyhtiössä on parhaillaan menossa uudistusten vuosi. Myymälän nimi on vaihtumassa ja liiketoiminnalle tavoitellaan laajempaa näkyvyyttä. Helmikuussa yhtiön edellinen toimitusjohtaja Heikki Suo- Kun media vie minen jäi ansaituille eläkepäiville. Taloon saatiin uutta verta, kun 32-vuotias reservin kersantti, laskuvarjojääkärikoulutuksen saanut Simojoki otti yhtiön komentoonsa. Yhtiön palvelut heijastuvat jäsenkuntaan. Yhtiö haluaisikin olla enemmän kentän kanssa tekemisissä: minkä tyyppisiä tarpeita kentällä on? Simojoki pohtii. Heitänkin kysymyksen piireil- MP-myymälä saa tänä vuonna uuden nimen, kertoo Tuomo Simojoki. Liike sijaitsee Helsingissä Töölössä. le: olisiko tarvetta rakentaa jotain yhteistyökuviota tai edistää esimerkiksi tarvikemyyntiä? Otan mielelläni ehdotuksia vastaan. TEKSTI JA KUVAT MIRVA BROLA FAKTALAATIKKO/ Yhtiö pähkinänkuoressa - perustettu työllistää 7 henkeä - liikevaihto 1,5 miljoonaa euroa - Varusmiespalveluksen kesto lyheni tämän vuoden alusta 15 päivällä kaikissa palvelusajoissa. Uudet palvelusajat ovat nyt miehistöllä 165 päivää (5,5 kk), miehistön erityistaitoa vaativiin tehtäviin koulutettavalla 255 päivää (8,5 kk) ja upseereilla, aliupseereilla sekä miehistön vaativimmissa erityistehtävissä 347 päivää (11,5 kk). Aseettoman varusmiespalvelusaika on 255 päivää, jollei häntä määrätä 347 päivän palvelusaikaa edellyttävään koulutukseen. Tasavallan presidentin viime kesäkuussa vahvistama asevelvollisuuslain muutos tuli virallisesti voimaan vasta , vaikka uusi varusmieserä aloitti jo Käytännössä kuitenkin lakia sovelletaan kaikkiin lain voimaan tullessa jo palveluksessa olleisiin varusmiehiin. Varusmiesajan parin viikon lyhennys oli järkevä, sillä nyt joukko-osastoillekin jää edes kolmen viikon hengähdys- ja huoltotauko palveluserien väliin kun varusmiehet kotiutuvat jo ennen joulua ja juhannusta. Säästöjä Puolustusvoimille lyhennyksestä tulee melko marginaalisesti, arviolta vain noin 10 miljoonaa euroa kun armeijan oman laskelman mukaan todellinen säästöpaine vuoteen 2016 mennessä on 825 miljoonaa euroa. Varusmiespalveluksen lyhentäminen kahdella viikolla perustuu Risto Siilasmaan vetämän Asevelvollisuustyöryhmän esitykseen. Mutta tässä välillä neljännen valtiomahdin eli tiedotusvälineiden luoma väärinkäsitys asevelvollisuusajan lyhennyksestä on vienyt keskustelua harhaan parin vuoden ajan. Keskustelu osoittaa miten suuri vaikutus medialla on ja miten kaikki se mitä lehdissä uutisoidaan, ei aina suinkaan ole totta. Asevelvollisuustyöryhmän raportin julkaiseminen herätti poikkeuksellisen suurta kiinnostusta median parissa, sillä toimittajat selvästi odottivat isoa uutista radikaaleista ehdotuksista yleisen asevelvollisuuden korvaamiseksi. Sellaisia ei kuitenkaan tullut, vaan asevelvollisuus todettiin edelleen järkevimmäksi ja taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi Suomelle. Niinpä media teki väkisin ison uutisensa mietintöön sisältyvästä vaihtoehtoisesta esityksestä, siirtymisestä osin neljän kuukauden varusmiespalvelukseen kuten tuoreeltaan Oltermanni 3/2010:ssa jo kirjoitin. Neljän kuukauden varusmiespalvelus sisältyi työryhmäraporttiin lähinnä viimeisenä vaihtoehtona, kun pohdittiin keinoja saada niukat puolustusmäärärahat riittämään. Lyhimmän asevelvollisuusajan lyhentäminen kuudesta kuukaudesta neljään ja sekin vain osalla miehistötehtäviin koulutettavista varusmiehistä tulisi kyseeseen ehdotuksen mukaan vasta sitten jos muut keinot rahoituskriisin ratkaisemiseen eivät toteudu. Risto Siilasmaa totesi selvästi työryhmäraportin julkistamistilaisuudessa, ettei tämä vaihtoehto kuulunut työryhmän pääesityksiin, mutta viesti kaikui kuuroille korville. Median sopulilauma oli jo keksinyt pääuutisensa. Valitettavasti myös poliitikot saavat pääosan tiedoistaan median kautta, sillä esimerkiksi harva kansanedustaja itse luki Asevelvollisuustyöryhmän raportin paksuja raportteja riittää heillä muutenkin selattavana riittämiin. Niinpä moni alkoi kuvitella, että neljän kuukauden asevelvollisuusaika oli realismia, ja ajatus siitä alkoi elää omaa elämäänsä toistuvasti poliitikkojen puheissa. Jopa siinä määrin, että Siilasmaa itse ja myös Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen joutuivat tulemaan julkisuuteen kieltämään, että kahden kuukauden lyhennystä suunniteltiin varusmiespalveluun; suunnitelmissa oli ainoastaan kahden viikon lyhennys Asevelvollisuustyöryhmän ehdotuksen mukaisesti. Tuo parin viikon lyhennys on nyt totta, mutta harha neljän kuukauden asepalveluksesta jatkaa eloaan. Viimeksi ajatus pulpahti esiin puolustusselontekoa koskevassa eduskuntakeskustelussa Vasemmistoliiton kansanedustaja Annika Lapintien esittäessä kuuden kuukauden varusmiespalveluajan lyhentämistä neljään kuukauteen. Tosin samaan hengenvetoon Lapintie vaati siviilipalvelusajan lyhentämistä myös neljään kuukauteen. Se olisikin ollut melkoinen puhallus: lyhennys yhdestä vuodesta neljään kuukauteen! Hallitus kuitenkin lyhensi siviilipalvelusaikaa 15 vuorokaudella 347 päivään eli siviilipalvelus seuraa pituudessa uutta pisintä varusmiespalvelusaikaa. Siviilipalvelukseen hakeutuu vuosittain noin 2500 asevelvollista, mikä on noin 7 prosenttia koko miesikäluokasta. Mutta mikä olisikaan ollut uusi prosenttiluku jos kaikkein mukavuudenhaluisinta osaa nuorisostamme olisi houkuteltu neljän kuukauden kevytsivarilla? P.S. Oltermanni 3/2012:n kolumnini loppuun kirjoitin aluksi kappaleen: Ja jos Suomi ei yllättäen pääsekään YK:n turvallisuusneuvostoon, ovat jäsenyyskampanjaan käytetyt rahat menneet täysin hukkaan. Tappio olisi suuri Suomen ulkopolitiikalle, mutta kaksinkertainen rahapulan takia supistuvalle kotimaan maanpuolustuksellemme. Päätin kuitenkin pyyhkiä tekstin pois, koska kuvittelin huippupoliitikkojemme etukäteen arvioineen mahdollisuudet turvallisuusneuvostopaikkaan realistisesti. Ei olisi kannattanut kuvitella. JUKKA SIPPOLA

17 Kutsunnat Uudenmaan aluetoimistossa 2012 ja varusmiespalveluksen aloittamisen ajoitus 17 Viime vuonna 1994 syntyneiden kutsuntaikäisten määrä oli noin koko maassa. Valtakunnassa kutsuntatilaisuuksia järjestettiin yhteensä 561 kaikkiaan 274 eri paikkakunnalla. Kutsuntaikäluokka Uudenmaan aluetoimiston alueella oli noin Palveluksenaloittamismääräyksiä annettiin Uudenmaan aluetoimiston kutsunnoissa selvästi yli maan keskiarvon. Kutsunnoissa palveluksenaloittamismääräyksen sai 81,4 % kutsuntaikäluokasta kun vastaava valtakunnallinen luku oli 76,3%. Vuosina prosenttiluku palveluksenaloittamismääräyksien osalta on pysynyt noin 81 %:ssa. Prosenttiluku on näiden vuosien aikana aina ylittänyt maan keskiarvon. Pieni osa kutsuntaikäluokasta Uudenmaan aluetoimiston alueella joutuu uudelleen tarkistettaviksi 1-3 vuoden päästä terveydellisten syiden takia. Viime vuonna 5,8 % kutsuntaikäluokasta sai E-luokituksen. Valtakunnallinen keskiarvo oli 7,03 %. Yleensä mielenterveysongelmat ja käyttäytymishäiriöt ovat suurin syy siihen, että kutsunnoissa ei määrätä palvelukseen. 9,81 % kutsuntaikäluokasta sai kokonaan viime vuonna vapautuksen palveluksesta rauhan aikana. Uudenmaan aluetoimiston alueella luku oli alhaisempi, noin 6,5 % kutsuntaikäluokasta. Vuonna 2012 kutsunnat järjestettiin yhdeksällä paikkakunnalla Hangosta Karkkilaan. Osa kutsuntatilaisuuksista oli kaksikielisiä. Noin 20 % kutsuntaikäluokasta aluetoimiston alueella on ruotsinkielisiä ja näistä vain pieni osa aloittaa palveluksen muualla kuin Uudenmaan prikaatissa. Kutsunnat ovat tärkeä tapahtuma myös kuntien osalta, sillä kutsuntapäivä antaa oivan mahdollisuuden tavoittaa koko kutsuntaikäluokka myös ennalta ehkäisevän työn osalta; painopisteenä ne nuoret jotka ovat vaarassa joutua syrjäytyneeksi. Yhteistyö kuntien kanssa onkin ollut sujuvaa ja nuorisotyöntekijät ovat aktiivisesti olleet kertomassa etsivästä nuorisotyöstä ja time-out toimintamallista julkaistun PV:n tiedotteen mukaan yli 80 % palveluksen aloittaneista suorittaa varusmiespalveluksena loppuun. Tammikuussa palvelukseen astuneen 1/13 -saapumiserän peruskoulutuskauden keskeyttämisissä ei ollut havaittu merkittäviä poikkeamia edellisiin vuosiin verrattuna. Uudenmaan aluetoimiston palvelukseenmääräämien keskeyttämisprosentti on seurannut maan keskiarvoa. Uudellamaalla vaikuttaa palvelusmotivaatiota kohottavana tekijänä väistämättä myös koulutusta antavien joukko-osastojen läheisyys. Täältä ei vielä tänä päivänä käsketä ketään palvelukseen kovinkaan kauas kotipaikkakunnalta. Tulevaisuudessa tähänkin asiaan on tulossa muutos kun ikäluokan kotipaikkakunnat ja palveluspaikkojen sijoittuminen maassamme ei enää yhtä hyvin kohtaa. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla edellä kerrottuun on totuttu jo vuosikymmenten ajan, kun alueen ruotsinkieliset ovat matkustaneet palvelemaan Uudenmaan prikaatiin Tammisaaren Dragsvikiin. Lomamatkojen kustannukset eivät tulevaisuudessa rasita enää lainkaan varusmiehen kukkaroa kunhan lakiesitys kaikkien lomamatkojen muuttumisesta ilmaiseksi toteutuu. Milloin kannattaa mennä palvelukseen? Varusmiespalveluksen voi kukin asevelvollinen esittää suoritettavaksi joko ennen opintojen alkua, opintojen aikana, tai mahdollisesti vasta opintojen päätyttyä. Useimmat haluavat suorittaa varusmiespalveluksen kuitenkin mahdollisimman pian heti koulujen päätyttyä. Pääosa kutsunnanalaisista haluaisi palvelukseen jo kutsuntavuotta seuraavan vuoden kesällä. Toivetta rajoittaa kuitenkin kouluttavien joukkoosastojen petipaikkojen määrä. Kutsunnoissa kiintiöiden täyttämisen painopisteenä on talvisaapumiserä puolentoista vuoden päässä. Palvelukseen määräämisessä puolustusvoimien tarve menee yksilön tarpeen edelle kuitenkin niin, että päätöstä tehtäessä pyritään ottamaan kutsunnanalaisen perustellut näkemykset huomioon. Palveluksen aloittamisajankohdan valintaan vaikuttaa esimerkiksi puolustusvoimien tarve saada jaettua potentiaalista johtaja-ainesta tasaisesti molempiin saapumiseriin. Mikäli asevelvollinen saa opiskelupaikan ennen tulevaa varusmiespalvelusta, niin opiskelut kannattaa aloittaa syksyllä jo ennen varusmiespalveluksen alkamista tulevana talvena. Kaikille tämä malli ei ehkä sovi, mutta tehokasta ajankäyttöä se ennen kaikkea olisi. Edellä mainitun takia varusmiespalveluksen sijoittuminen omaan elämänvaiheeseen vaatii suunnittelua. Aktiivisuus on tässäkin asiassa hyväksi. Moni asevelvollinen on oivaltanut, että hakeutuminen erikoisjoukkoihin erillisen haun kautta kannattaa, sillä tällä tavalla pääsee jopa nopeammin palvelukseen. Erikoisjoukkovaihtoehtoja on paljon tarjolla. Lisää informaatiota erikoisjoukoista löytyy puolustusvoimien nettisivuilta. Aluetoimisto antaa tarvittaessa ohjeita ja opastaa hakeutumisessa. JÄRVENPÄÄN 2. UUSI APTEEKKI Lähde mukaan Etelä-Suomen kiltapiirin järjestämälle maanpuolustusaiheiselle kiltaretkelle KERAVAN TALLINNAAN HAMMASLÄÄKÄRIASEMA OY Helsingintie Järvenpää Paasikivenkatu 1 A 3 Hammaslääkärit: Matti ja Eeva Rahikka p. (09) Tutustumme Eestin Merimuseon uusimpaan osaan, Lentosataman merimuseoon, jossa on näytillä mm. sukellusvene Lembit ja historiallinen Suur- Töll jäänsärkija. Näemme myös Eestin sotamuseon ja kenraali Laidonerin museon mielenkiintoiset kokoelmat. Launtaina 4.5 lähtö klo 10,30 Länsisatamasta M/S Superstar klo 12,30 Tallinna D-Terminaali klo Museokäynti klo 16,00 Majoittuminen Tallink City Hotel klo 19,00 yhteinen illallinen Sunnuntai 5.5 klo 10,00 Museokäynti klo 13,00 Vapaata-aikaa tehdä ostoksia tai tutustua kaupunkiin Lähtö klo 16,30 Tallinna D-Terminaali M/S Star klo 18,30 Helsinki / Länsisatama hinta75,00 EUR/ henkilö hinta sisältää matkat, kahden hengen hotellihuoneen, museokäynnit ja opastukset. Matka on tarkoitettu kaikille kiltalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, myös nuoret ovat tervetulleita. Majoitus on kahden hengen huoneissa keskustassa siaitsevassa- Tallink City Hotellissa, Viru-keskusta vastapäätä. Matkalle voi ilmoittautua: Timo Vartiainen puh mail, timo.v.vartiainen@luukku.com ja maksamalla Etelä-Suomen kiltapiiri ry tilille IBAN FI BIC NDEAFIHH, 75,00 eur/ per osallistuja.

18 18 UUDENMAAN RESERVILÄISPIIRIEN MAANPUOLUSTUSURHEILIJA VUONNA 2012 Nimi Talvi- Amp. Amp. Kolmi- Maast.Maast. Pist. Pienk. Kiv. SRA Ilma- Amm Yht. kilp. hiihto juoksu ottelu kilp yht 30x30 60ls m kenttä amm pist yht pist 1 Ossi Autio Jarmo Sulopuisto Markku Laine Toni Karlsson Raija Vehanen Hannu Harju Matti Luukkainen Yrjö Nikkinen Janne Nieminen Kalervo Juhola Touko Koivisto Antero Varjonen Juha Toivola Teijo Merinen Ari Juutinen Ahti Muhonen Risto Sirola Ari Hämäläinen Johannes Ijas Markku Ijas Pertti Vehanen Esa Soini Ari Jaakkola Alpo Veijalainen Ari-Pekka Laine Hannu Uronen Isto Hyyryläinen Kauko Kaartinen Markku Husso Mikael Lindgren Pekka Pietikäinen Riku Saarinen Sauli Saarinen Teemu Rintala Timo Laurila Veikko Karhumäki Antti Tervola Ari Lahdenkauppi Ilkka Kervinen Jarkko Hemminki Jouko Mäkinen Jussi Strandman Markku Nieminen Mauri Blomqvist Mika Heino Mikko Kylmäniemi Ralf Linden Ralf Westerlund Teemu Mäkinen Tommi Elg Vesa-Matti Mäkinen Antti Mattila Antti Pitkänen Hannu Nieminen

19 19 Urheiluparlamentti: Kilpailutiedottamista tehostettava Keskusteltiin ns. kilpailusihteerin nimeämisestä. Sihteeri huolehtisi mm. tulosten toimittamisesta piirin verkkosivuille. Keskustelussa todettiin, että kyseiset tehtävät kuuluvat piirien toiminnanjohtajan tehtäviin. Nettitiedottamista parannetaan asentamalla piirille uudempi ja helppokäyttöisempi julkaisujärjestelmä. Teknistä tukea antavat piirin sihteeri Pasi Lehtiniemi ja Helsingin Reserviupseeripiirin järjestösihteeri Ossi Ikonen. Urheilutoimikunta suosittelee vanhaa käytäntöä jatkettavaksi; ammuntalajeissa vakuutusturva on pakollinen ja maastokilpailuissa, joissa ammunta on yksi osalaji, ampumaturvaa suositellaan. Kokous vahvisti esityksen. Maastokilpailuiden ammuntaosuuksien takia maastokilpailuihin suositellaan erityisesti ampumaturvaa. Liittojen kilpailuissa vaaditaan vakuutusturva jokaisessa kilpailussa jossa ammutaan. Hikilajien sarjajako Urheilutoimikunta suosittelee Y70 - sarjan lisäämistä ns. hikilajien sääntöihin, pl. partiokilpailu. Kokous päätti lisätä ns. hikilajeihin Y70 sarjan (pl. partiokilpailu). Lisäksi tehdään mahdolliseksi järjestää 3-ottelun juoksuosuus Y70 -sarjassa lyhyempänä. Y70 -sarjan lyhyemmän juoksuosuuden suunnittelun kokous siirsi urheilutoimikunnan tehtäväksi (lyhyempi matka mahdollisesti myös muissa lajeissa). Kenttäammunta 22LR kiväärillä Vuonna 2012 järjestetyn koekisan kokemusten perusteella urheilutoimikunta esitti, ettei ole syytä jakaa kenttäammuntakisaa kahtia siten, että pienoiskivääri ampuisi omana sarjanaan 50 m matkalta, mikäli ammutaan 100 m radalla. Kokous päätti, että 50 metrin pienoiskiväärisarjaa ei järjestetä. Pakkasraja piirien ampumahiihto- ja talvikilpailuissa Urheilutoimikunta ei esitä pakkasrajaa, mutta järjestäjää kehotetaan käyttämään harkintaa, ettei kilpailijoiden terveyttä vaaranneta. Kokous hyväksyi toimikunnan esityksen ja päätti että pakkasrajaa ei kisoissa ole johtuen kisapäivien nopean siirtämisen mahdottomuudesta. Kukin kilpailija on loppukädessä vastuussa omasta toiminnastaan ja harkitsee itse kilpailuihin osallistumisesta. Keskusteltiin, miten kilpailuihin saataisiin aktivoiduksi lisää osanottajia ja etenkin nuoria. Keskustelussa esille tuli mm. laadun takaaminen kilpailuissa. Kisan pitää olla hyvin ja ammattimaisesti järjestetty. Tuote pitää olla kunnossa. Lisäksi internetin pitää olla toimiva kanava tiedottamisessa. Oltermannilehden kisailmoittamisessa on tulevaisuudessa oltava myös tulospalvelua entistä enemmän. Korostetaan kilpailunjärjestäjän vastuuta ilmoittaa tulokset toiminnanjohtajalle halutussa formaatissa mahdollisimman tarkasti ja siten että ikäsarjoihin nousevat kilpailijat olisi jo alustavasti merkittynä.

20 KOTUyksikön palsta Uudenmaan KOTU-yksikön Alkuvuoden 2013 koulutusta Hyvää alkuvuotta kaikille Uudenmaan KOTU-yksikön toimijoille! Luminen talvi alkaa olla lehden ilmestyessä jo takana ja lämmön ja valon lisääntyessä koulutusvauhti kiihtyy. Vuosi aloitettiin 17. ja Tuusulassa pidetyllä, kaksi-iltaisella Sotilastietojen päivityskurssilla. Ensimmäisenä kurssiiltana evl Roi Helminen kertoi aluetoimiston ajankohtaisista asioista ja tauon jälkeen hän piti mielenkiintoisen esityksen uudesta NASAMS-ilmatorjuntajärjestelmästä. Toisena iltana kuultiin Markku Viikin pitämä käytännönläheinen esitys nykyaikaisesta kenttälääkintä- ja ensihoitojärjestelmästä. KOTU:n varastoryhmät harjoittelivat toimiaan Varastokurssilla lauantaina 19. tammikuuta. Kurssi mm. viimeisteli KOTUn käyttöön tulevat pukkipöydät, joita voidaan käyttää kenttäruokailuissa, varusteiden jaossa ym. Naisten valmiusliiton kanssa yhteistyössä järjestettiin helmikuuta kaikille avoin Johtamiskurssi, jonka johti entinen piirimme koulutussihteeri Hannele Lindstén. Sotilastietoja päivitettiin myös Lohjalla 28.2 ja 7.3 samoilla aiheilla kuin Tuusulassakin, ja Kriisitilannekurssi pidettiin Tuusulassa maaliskuuta. Reserviläisjohtaja 1:n toinen veto alkoi 2.3. ja jatkuu Viime syksynä ja nyt pidetyiltä laadukkailta ja vaativilta sotilasjohtamisen kursseilta pyritään saamaan riittävä osallistujamäärä ensi syksynä pidettävälle Reserviläisjohtaja 2 -jatkokurssille. Loviisan suunnalla on aktivoiduttu kiitettävästi Jarkko Törmäsen johdolla pidettiin Loviisan reserviläispäivä ammuntoineen ja koulutusrasteineen ja sen suunnan ohjelma jatkuu 7.4. pidettävällä Brandenstein-marssilla. Sotilassarjaan osallistuvat, 25 km:n marssin kuudessa tunnissa 10 kg:n kantamuksen kanssa suorittaneet saavat marssista KH-vuorokauden. Marssiin kuuluu myös kevyempi perhesarja. Keskisen Uudenmaan lukioiden turvakurssien luento-osuudet alkoivat maaliskuussa ao. paikkakunnilla ja ne kokoontuvat Tuusulan maanpuolustusviikonloppuna maastoosuudelleen. Maanpuolustusviikonloppuna on tarjolla useita varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen kursseja ja uutena mm. perusasioita kertaava Sotilaan perustaidot-kurssi. Maanpuolustusviikonlopun harjoituksenjohtajana toimii Lassi Paavonkallio. Jotostoiminnasta kiinnostuneiden kannattaa merkitä kalentereihinsa järjestettävä vaativa JÄRES-partiokilpailu ja 4.5 Hyvinkäällä pidettävä päivän mittainen Salpajotos. Salpajotoksen rastien viestitoiminnan hoitaa samaan aikaan pidettävä, viestiliikenteeseen keskittyvä Viestikalustokurssi 2. Kurssi on viime elokuussa pidetyn Viestikalustokurssin jatkokurssi, mutta sille voiva hakeutua muutkin kohtuullisesti viestikalustoa ja -liikennettä tuntevat reserviläiset. Ismo Pajarinen keräsi Loviisassa mainetta ja kunniaa. Kevätkauden toinen suuri kurssikokonaisuus on Syndalenissa toukokuuta KOTUn uuden varapäällikön Olli Greggilän johdolla pidettävä harjoitusviikonloppu. Viikonloppuna on kaksi pv:n tilaamaa, läntisen Uudenmaan Maakuntakomppanioiden valitulle henkilöstölle kohdennettua sotilaallista kurssia, jo perinteisiksi muodostuneet erityisryhmien turvakurssit ja kokonaisuutta tukevat muonituskurssi ja johtokurssi. KOTU:n liikkuva perustamisryhmä on tässä harjoituksessa ensimmäistä kertaa tulessa. Muina kevään kursseina mainittakoon iltakurssina pidettävä Suunnistuksen perusteet kurssi 25.4., pidettävä Marssi- ja majoittumisharjoitus ja kesäkuussa pidettävä Tähysmiinakurssi. KOTU:n oma koulutusilta pidetään toukokuun 15.päivänä. KOTU:n varaston koulutusmateriaalin osalta on tapahtunut myönteistä kehitystä: Vanhat luvun teknologiaa edustavat LV 217M-radiot evakuoitiin ESHR:n kautta varikkoon ja tilalle saatiin vastaava määrä nykyaikaisia LV 241-radioita. KOTU:ssa pystytään nyt antamaan viestikoulutusta modernilla digitaalisella kenttäradiolla. Ensimmäinen pv:n tilaama kalustokurssi tällä kalustolla on lehden ilmestyessä pidetty. MPK:ssa otetaan tämän vuoden aikana käyttöön PvMoodle-oppimisympäristö. Järjestelmän kautta on mahdollista mm. jakaa sähköisesti kurssien materiaalia etukäteen opiskeltavaksi, pitää esikokeita ja kerätä kurssipalaute. Tänä vuonna Pv Moodlea käytetään muutamalla kurssilla ja ensi vuonna sen käyttöä laajennetaan. Itä-Uudenmaan Aluetoimisto tarkistaa kevään aikana kaikkien KOTU-yksikköön sitoutuneiden ja pv:n hyväksymien, pv:n tilaamien sotilaallisten kurssien kouluttajien kouluttajaoikeudet normien mukaisesti. Tarkistuksen yhteydessä yli 55-vuotiaiden kouluttajaoikeuksiä ei jatketa alkaen he eivät voi enää toimia kouluttajina puolustusvoimien tilaamilla sotilaallisilla kursseilla. Varttuneemmat kouluttajat ovat edelleen tervetulleita MPK:n omille sotilaallisia valmiuksia edistäville kursseille ja varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen kursseille Vuoden 2014 kurssien suunnittelu on käynnissä. Mikäli sinulla tai yhdistykselläsi on ideoita tai tarvetta sotilaallisia valmiuksia Hyrykän IT-museossa kannattaaa aina piipahtaa ja mielellään ajan kanssa, sillä näyttelyyn tututstuminen perinpohjin ottaa oman aikansa. edistävän tai varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen kursseiksi, ota rohkeasti yhteyttä. Tutkitaan yhdessä toteuttamismahdollisuudet. Ilmoittautuminen kursseille Ilmoittautuminen kursseille tapahtuu pääsääntöisesti MPK:n internet-sivujen kautta www. mpk.fi. Jos et ole aiemmin ollut kursseilla, sinun on ensin hankittava käyttäjätunnukset rekisteröitymällä järjestelmään. Kursseille voi ilmoittautua rekisteröitymättäkin, mutta vain rekisteröityneiden toimijoiden korvaavat KH-vuorokaudet kirjautuvat aikanaan pv:n tietoihin. Kun ilmoittaudut kurssilla, saat alustavasta ilmoittautumisesta ilmoituksen sähköpostiisi. Se kuitenkaan ole vielä hyväksyminen kurssille, vaan joudut odottamaan lopullista hyväksymistä, joka lähetetään yleensä noin kolmesta kahteen viikkoa ennen kurssia. Tämän ilmoituksen mukana on kurssimaksun lasku PDF-liitetiedostona,. Kurssille hyväksytty pääsee MPK-korttinsa kautta käsiksi kurssin liitetiedostona oleviin ohjeisiin ym. Useimmiten kurssin johto lähettää ohjeita esim. kurssille tulosta ja varustautumisesta myös sähköpostilla. Ota yhteyttä! Yhteystietoja: MPK, Uudenmaan KOTU-yksikkö: KOTU-yksikön päällikkö Harri Kaijansinkko, , harri.kaijansinkko@mpk.fi Toimipaikka Tuusula, TKKK:n kampus, liikuntasalirakennuksen yläkerta. UUDKOTUn koulutuspäällikkö Kaj Pettersson Kaj tekee toimistotehtävät pääasiassa kotoaan Espoosta käsin ja on hänen tehtäviinsä määriteltyjen kurssien aikana kurssipaikalla, ensisijaisesti Dragsvikin Syndalenin alueella. MPK, Etelä-Suomen maanpuolustuspiiri: Piiripäällikkö ja Helsingin KOTU-yksikön päällikkö Mauri Väänänen, , mauri.vaananen@mpk.fi (sairauslomalla toistaiseksi) Piirin koulutussihteeri Rina Laaksonen, , rina. laaksonen@mpk.fi HELKOTUN koulutuspäällikkö Olli Laurila , olli.laurila@mpk.fi Piiripäällikön, koulutussihteerin ja HELKOTUn koulutuspäällikön toimipaikka on Santahaminan Radioniemi, rak E 32.