Ehdotus. Eurooppalaiseksi. alueelliseksi yhteistyöohjelmaksi POHJOINEN SV 1 SV

Transkriptio

1 Ehdotus Eurooppalaiseksi alueelliseksi yhteistyöohjelmaksi POHJOINEN SV 1 SV

2 CCI-nro Nimi: Versio 1 Ensimmäinen vuosi 2014 Viimeinen vuosi 2023 Tukeen oikeutettu päivästä Tukeen oikeutettu päivään Komission päätös Komission päätöksen päiväys Jäsenvaltion muutospäätös nro Jäsenvaltion muutospäätöksen päiväys Jäsenvaltion päätöksen voimaantulopäivä Yhteistyöohjelman kattamat NUTS-alueet 2014TC16RFCB032 Pohjoinen Rajattomat mahdollisuudet Pohjoisen ja Sápmin osa-alueille FI1D5 Keski-Pohjanmaa FI1D6 Pohjois-Pohjanmaa FI1D7 Lappi SE312 Taalainmaan lääni SE321 Västernorrlandin lääni SE322 Jämtlandin lääni SE321 Västerbottenin lääni SE332 Norrbottenin lääni NO021 Hedmark NO061 Etelä-Trøndelag NO062 Pohjois-Tröndelag NO071 Nordland NO072 Tromssa NO073 Ruija SV 2 SV

3 1. OSA YHTEISTYÖOHJELMAN STRATEGIA EUROOPAN UNIONIN ÄLYKKÄÄN JA KESTÄVÄN SEKÄ TALOUDELLISEN, SOSIAALISEN JA ALUEELLISEN YHTEENKUULUVUUDEN STRATEGIAN TUEKSI 1.1 Yhteistyöohjelman strategia Euroopan unionin älykkään ja kestävän sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden strategian tueksi Yhteistyöohjelman strategian kuvaus Euroopan unionin älykkään ja kestävän sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden strategian tueksi. Pohjoinen-ohjelman kokonaisvaltaisena tavoitteena on vahvistaa ohjelma-alueen kilpailukykyä ja houkuttelevuutta. Tavoitteen saavuttamiseksi alueen kehityksen pitää tapahtua taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla Ohjelmamaantiede ja -rakenne Pohjoinen-ohjelma on jaettu kahteen maantieteelliseen osa-alueeseen; Pohjoiseen ja Sápmiin. Pohjoisen osa-alue kattaa Nordlandin, Tromssan ja Ruijan läänit Norjassa, Norrbottenin läänin sekä Norsjön, Malån, Skellefteån ja Sorselen kunnat Västerbottenin läänissä Ruotsissa sekä Lapin, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan maakunnat Suomessa. Sápmin osa-alue kattaa Ruijan, Tromssan, Nordlandin, Pohjois- ja Etelä-Tröndelagin läänit sekä osan Hedmarkin lääniä (Elgån poronlaidunpiirin Norjassa; Norrbottenin, Västerbottenin, Jämtlandin ja Västernorrlandin läänit sekä osan Taalainmaan lääniä (Idren paliskunnan alue) Ruotsissa; Lapin sekä Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan Suomessa. Västernorrlandin lääni on lisätty ohjelmassa Sápmin osa-alueeseen. Edellisellä ohjelmakaudella Västernorrland laskettiin 20 prosentin alueeksi. Västerbottenin eteläisimmät paliskunnat sekä Jämtlandin pohjoiset paliskunnat käyttävät vuosittain Västernorrlandin maita talvilaitumina. Saamelaiset ovat perinnäistavan mukaan aina muuttaneet näille alueille ja asuttaneet niitä. Monet saamelaiset ovat jääneet asumaan alueelle ja ovat tänään poroja hoitavien saamelaisten jälkeläisiä. Pohjoinen-ohjelman edellytykset ja tarpeet ovat monella tapaa ainutlaatuisia, ja ohjelman jäsentely on pääasiallisesti yhteinen molempien osa-alueitten kohdalla. Sápmin osa-alueen ainutlaatuiset edellytykset ja tavoitteet kuvataan erityisesti ohjelmaasiakirjassa ja sen liitteissä. ETC-asetuksen nro 1299/2013 artikkeli 20 mukaan korkeintaan 20 % ohjelman kokonaisbudjetista on mahdollista käyttää toimintaan maantieteellisen ohjelma-alueen ulkopuolella. Edellytyksenä on, että toiminta edistää ohjelmamaantiedettä. Eurooppa on EU:n yhteinen taloudellisen kasvun ja työllisyyden kehitysstrategia. Strategialla on kolme suuntaa: älykäs kasvu kohdentaa osaamiseen ja innovointiin perustuvaan taloudelliseen kehitykseen; kestävä kasvu nostaa esille resurssitehokkaamman, vihreämmän ja kilpailukykyisemmän talouden tarpeen, kun taas osallistavan kasvun tehtävänä on edistää korkean työllisyyden sekä lisääntyvän sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden taloutta. Strategia sisältää myös viisi työllisyyden, innovoinnin, ilmaston ja energian, koulutuksen sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokonaisvaltaista tavoitetta. Jäsenmaat ovat sen lisäksi hyväksyneet kuhunkin alueeseen sisältyviä kansallisia tavoitteita. Eurooppa strategian puitteissa asetetut tavoitteet muodostavat siten perustan uudelle SV 3 SV

4 yhteenkuuluvuuspolitiikalle, johon Pohjoinen-ohjelma sisältyy. Pohjoinen-ohjelmalla on tärkeä tehtävä kytkeä Eurooppa 2010-strategia yhteen kansallisten suunnitelmien ja Pohjois-Ruotsin, -Suomen ja -Norjan alueellisten ja paikallisten kehityssuunnitelmien kanssa. Pohjoinen-ohjelmalla on myös joitakin potentiaalisia yhteistyöalueita, jotka on mahdollista kytkeä EU:n Itämeren alueen makroalueelliseen strategiaan ja arktisen alueen strategiaan. Pohjoinen-ohjelma kattaa osan arktista aluetta, joka tarjoaa Euroopan kansalaisten tulevien sukupolvien elämään ehkä vaikuttavia sekä haasteita että mahdollisuuksia. Kyseiset haasteet ja mahdollisuudet merkitsevät myös vastuuta, jota EU haluaa tukea vastuullisesti rahoitusohjelmiensa kautta. EU:lla on mahdollisuus Pohjoinen-ohjelman kautta edistää alueen ympäristö-, luonto- ja kulttuuriperinnön kestävää kehitystä sekä tukea alueen asukkaiden hyvää elinympäristöä. EU:n Eurooppa 2020-strategiaa koskeva säädös määrittelee yksitoista temaattista tavoitetta rakennerahasto-ohjelmalle 2, joista Euroopan kehittyneimmät maat, sisältäen Ruotsin ja Suomen, saavat valita kymmenen: 1. Tutkimuksen, teknisen kehityksen ja innovoinnin vahvistaminen 2. Tieto- ja viestintätekniikan saavutettavuuden, käytön ja laadun nostaminen. 3. Pk-yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. 4. Kaikilla sektoreilla vähähiiliseen talouteen siirtymiselle annettava tuki. 5. Ilmastomuutoksiin sopeutumisen, riskien ehkäisyn ja käsittelyn edistäminen. 6. Ympäristön suojaaminen ja resurssien kestävän kehityksen edistäminen. 7. Kestävien kuljetusten edistäminen ja tärkeässä verkostoinfrastruktuurissa olevien pullonkaulojen poisto. 8. Työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden edistäminen. 9. Sosiaalisen osallistamisen edistäminen ja köyhyyden vastainen taistelu. 10. Koulutukseen, tietoihin ja elinikäiseen oppimiseen investoiminen. Pohjoinen-ohjelmalle valittujen temaattisten tavoitteiden sisältö vastaa hyvin Eurooppa strategian ja osia EU:n Itämeren alueen strategian tavoitteista siten, että ohjelma kohdentaa osaamiseen, innovointiin ja elinkeinoelämän kehitykseen perustuvaan taloudelliseen kasvuun vihreämmässä ja resurssitehokkaammassa ympäristössä ja edistää korkeampaa työllisyyttä sekä parempaa sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. EU:n Euroopan kehitysstrategia sisältää myös kolme horisontaalista kriteeriä nimittäin kestävä kehitys, yhdenvertaiset mahdollisuudet ja syrjinnän torjunta sekä naisten ja miesten välinen tasa-arvo. Kyseiset kriteerit on integroitu Pohjoinen-ohjelman kaikkiin priorisoituihin alueisiin ja valittuihin tavoitteisiin. Ohjelmaan sisältyvä kulttuuri- ja ympäristöalue kytkeytyy selkeästi kestävään kasvuun, mutta kestävyysperspektiivi on tärkeä näkökanta, joka pitää huomioida myös muilla alueilla, varsinkin metodikehitystä ja osaamista parantavissa, elinkeinokehityksessä ja muissa innovointia edistävissä toimenpiteissä. Ihmisten ehtoja yhteiskunnassamme koskevat kaksi muuta kriteeriä leimaavat myös ohjelman kaikkia tavoitteita ja prioriteetteja. Eri-ikäisten ja eri etnisiin ryhmiin kuuluvien sekä naisten että miesten osallistuminen ohjelma-alueen kehitykseen on tärkeää siten, että he saavat olla osana alueen kasvua luovista, kehittävistä ja SV 4 SV

5 parantavista edellytyksistä. Pohjoinen-ohjelmaan kuuluu lisäksi vielä yksi kriteeri, nimittäin eri saamelaiskielet, joilla saamelaishistorian kantajina on tärkeä rooli saamelaisyhteiskunnassa. Ruotsin elinkeinoministeriö, Suomen työ- ja elinkeinoministeriö sekä Norjan kunta- ja nykyaikaistamisministeriö antoivat Norrbottenin läänin lääninhallitukselle tehtäväksi koordinoida Interreg Pohjoinen-ohjelman suunnittelua. Työtä on tehty yhdessä Västerbottenin läänin yhteistoimintaelimen, Lapin liiton, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan liittojen, Nordlandin, Tromssan, Ruijan kuntayhtymien sekä Ruotsin, Suomen ja Norjan Saamelaiskäräjien kanssa. Norrbottenin läänin lääninhallitus on valittu Pohjoinenohjelman hallinto- ja todentamisviranomaiseksi Alueellinen lisäarvo Ohjelman rahoittamien hankkeiden on tuotava selkeää alueellista lisäarvoa ohjelmamaantieteen sisällä. Yhteistyön pitää tähdätä raja-alueilla yhteisesti tunnistettujen haasteiden korjaamiseen ja alueilla olevien lepäävien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Yhteistyöprosessia vahvistetaan samalla kokonaisvaltaisen harmonisen kehityksen saavuttamiseksi 3 unionissa ja sen naapurimaissa. Sen johdosta yhteistyö pyritään toteuttamaan Ruotsin, Suomen ja Norjan välisenä mahdollisimman pitkälle. Hankkeiden tuloksina saavutetut tunnistetut lisäarvot kattavat esimerkiksi: Pitkäaikaiseen ja vakaaseen yhteistyöhön tähtäävien rakenteiden luominen Oppiminen menetelmien, mallien, datan, tietojen sekä ideoiden ja visioiden siirrolla Yhteisten ongelmien parempi tai nopeampi ratkaiseminen alueellisen yhteistyön avulla Kriittisen massan luominen resurssien yhdistäminen suuremman yhteisen potentiaalin avulla kuin mitä yksittäisellä alueella tai maalla on tarjota Verkostojen rakentaminen paikallisen ja alueellisen hallinnon, elinkeinoelämän ja tutkimuslaitosten välille Rakennelmien ja klustereiden kehittäminen edistämään rajat ylittävää tutkimusta ja innovointia, rajat ylittävää integraatiota työmarkkinoilla, yhteistyötä yliopistojen ja elinkeinoelämän välillä Alueelliset edellytykset Nähdäksemme millaisia edellytyksiä ohjelma-alueella on luoda kasvua, teimme SWOTanalyysin. Saatavilla olevan aineiston avulla olemme tunnistaneet ja tiivistäneet alueen vuosien aikana vallitsevat vahvuudet (Strengths), heikkoudet (Weaknesses), mahdollisuudet (Opportunities) sekä uhat (Threats). Sekä Pohjoisen että Sápmin osa-alue sisältyvät liitteessä 2 olevaan analyysiin, joka antaa yksityiskohtaisemman kuvauksen ja analyysin. Lisääntyvä maapalloistuminen vaatii alueellista yhteistyötä pienten maiden välillä niiden kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Pohjoismailla on pitkä yhteistyöperinne, mutta tosiasiallinen ja ajankohtainen rajat ylittävä yhteistyö on edelleenkin matkan päässä. Pohjois-Ruotsin, -Norjan ja -Suomen pohjoisosia yhdistävät historiallisesti yhteiset arvot, mutta kielelliset ja kulttuuriesteet saattavat jarruttaa tulevaa tehokasta rajat ylittävää tietojenvaihtoa ja elinkeinotoimintaa. Pohjoinen-ohjelma pyrkii sen johdosta vaikuttamaan asenteisiin ja suhtautumistapoihin minimoidakseen huomattavat yhteistyöhankkeiden rajaesteet, edistääkseen rajat ylittäviä hankkeita ja pystyäkseen siten yhdessä kehittämään aluetta älykkäällä, kestävällä ja osallistavalla tavalla. Tavoitteena on saada eri kehitysalueet yhdessä muodostamaan täydentävän rakenteen, SV 5 SV

6 jossa kukin rakenneosa nähdään tärkeänä osana houkuttelevaa ja hyvinvoipaa aluetta. Eräs koko ohjelma-alueen yhteisistä haasteista on ensisijaisesti harva asutus, joka koostuu yhä useammista ikääntyneistä ja jossain määrin vähemmän nuorista. Väestönkehitys Suomen Lapissa ja Ruotsin Norrbottenissa on kielteinen, kun taas Pohjois-Pohjanmaan ja Tromssan läänin väestönkehitys ovat myönteisimpiä. Demografiset haasteet johtavat muun muassa heikompiin edellytyksiin tyydyttää elinkeinoelämän työvoiman tarvetta, tarjota tyydyttäviä palveluja sekä mahdollisuuteen saavuttaa kriittinen massa, jonka kautta voidaan siirtää tietoja, vaikuttaa ihmisiin tai toteuttaa määrättyjä alueen sosiaalisen ja ekologisen kestävän kehityksen kannalta tärkeitä prosesseja. Kyseisen trendin vastustamiseksi on houkuttelevien ja vankkojen yhdyskuntien luominen ohjelma-alueella tärkeää yhdistettyinä korkeatasoisiin työpaikkoihin ja koulutuksiin, jotka houkuttelevat ulkomailla syntyneitä, nuoria aikuisia ja muita muuttamaan alueelle ja pysymään siellä. Myös tasa-arvo on tärkeää houkuttelevien alueiden luomiselle. Meillä on huomattava tietotarve pystyäksemme kohtaamaan harva-asutun ja ikääntyvän, sen lisäksi arktisessa ilmastossa sijaitsevan hyvinvointiyhteiskunnan tulevat haasteet. Harvuuden ja kylmyyden johdosta myös alueen energiankulutus on hyvin korkea. Osaamiseen ja tutkimukseen panostus on ratkaiseva tekijä alueen yritysten ja julkisen sektorin lisääntyvälle arvonmuodostukselle ja kannattavuudelle. Yhteistyön vahvistaminen yksityisen ja julkisen sektorin välillä on sen johdosta välttämätöntä tulevaisuudessa kestävän vihreän innovoinnin, kaupallistumisen ja uusien työpaikkojen asteen nostamiseksi sen avulla. Ohjelma-alueen yhteiset haasteet kattavat tässä tapauksessa teollisuuksien väliset pitkät etäisyydet ja harvuuden sekä suhteellisen pienet laitokset. Alueella toimii joitakin tutkimus- ja teknisen kehityksen keskuksia, jotka vaikuttavat sekä suurten että pienten paikkakuntien suuntaukseen. Tietotekniikka voi tehdä alueen pitkistä etäisyyksistä riippumattomaksi, kun sitä käytetään niin, että alueen kaikki osat pääsevät osallisiksi tutkimusalan eri toimijoiden tiedonkehityksestä. Sen johdosta monet tutkimus- ja kehityskeskukset ovat pienistä tutkimusympäristöistä huolimatta asemoituneet erityisaloilla ja ovat sellaisina merkittäviä alueen kehitykselle. Kyseisiä tutkimusympäristöjä on tarvetta painottaa ja tuoda esille sekä pohjoismaisella että eurooppalaisella tasolla sen johdosta, että ne pienen kokonsa johdosta usein unohdetaan. Pystyäkseen selvemmin osoittamaan tutkimuksen merkitystä keskeisimpien EU-tason alueiden ulkopuolella pohjoisen harvaan asuttujen alueiden tarvitsee painottaa kohdennusmahdollisuuksia paikallisten teollisuuksien tarpeisiin ja kehittää läheisiä suhteita, jotka mahdollistavat pienten hajallaan olevien T&K-tiimien innovoinnin. Alue voi näyttää, miten sen kaltainen toiminta täydentää hyvin suurempia, keskeisesti sijoittuneita tutkimuslaitoksia, jotka EU on asettanut painopisteeseen. Maantieteellinen asema ja alueen pitkät etäisyydet vaikuttavat myös työmarkkinoihin. Eräs pitkien etäisyyksien tuoma vaikutus on monissa tapauksissa maantieteellisesti laajat työmarkkinat. Alueen elinkeinoelämä koostuu enimmäkseen pienistä, nk. mikroyrityksistä, joilla on vähemmän kuin 10 työntekijää. Sen johdosta alueen yrityksillä on tarve toimia yhdessä rajat ylittävästi saadakseen tarvitsemiaan tietoja ja muita resursseja kilpailukykynsä vahvistamiseksi markkinoilla. Lisääntynyt keskinäinen yhteistoiminta olemassa olevien ja uusien yritysten välillä sekä teollisuussektoreiden poikki on erittäin tärkeää uusien liikemahdollisuuksien löytämiseksi ja suuremman kannattavuuden saavuttamiseksi SV 6 SV

7 kehittyneen yhteistoiminnan avulla. Alueen pk-yrityksiä on myös tarpeellista kehittää niiden kansainvälistymiseksi ja uusien markkinoiden saavuttamiseksi. Paikalliset ja lähimarkkinat eivät aina ole riittävän suuria yritysten kannattavuudelle samalla, kun etäisyydet kansainvälisille markkinoille ovat pitkät, ja niitä ympäröivät monesti institutionaaliset, mentaaliset ja kielelliset rajaesteongelmat. Alueen yrityksillä on tarvetta hyödyntää uusilla markkinoilla olevia mahdollisuuksia. Sen johdosta on myös tärkeää minimoida rajaesteiden merkitys. Paremman kilpailukyvyn tulevat mahdollisuudet on myös mahdollista saavuttaa osaamisen ja tuotekehityksen sekä tuotteiden jatkojalostuksen avulla. Hyvä innovointi- ja uusiutumiskyky on ratkaisevaa alueelliselle kilpailukyvylle. Alueellisten, rajat ylittävien innovaatioympäristöjen kehitysja kasvuedellytyksiä on sen johdosta vahvistettava yhdessä yrittäjyyden edistämisen ja yritysten lisääntyvän kansainvälistymisen avulla sekä kehittämällä vaihtelevampaa elinkeinoelämää, johon sisältyy uusia elinkeinoja, uusia liikemalleja, naisten yrittäjyyttä sekä monimuotoista yrittäjyyttä. Alueen yritykset osoittavat suurta halua investoida, kehittää toimintaa ja rekrytoida uusia työntekijöitä, mikä vaikuttaa myönteisesti koko ohjelma-alueeseen. Toisaalta määrätyillä alueilla vallitsee ammattimaisen työvoiman puute työttömyyden ollessa toisilla alueilla suurta (ks. liite 2). Varsinkin nuorisotyöttömyys kasvaa jatkuvasti ja saattaa uhata alueen kasvua 4. Työttömyyden kohdalla alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Lapissa ja Norrbottenissa työttömyys on suhteellisen korkea, kun taas työttömyys Norjan lääneissä on kaikista alueista alhaisin. Työvoiman puutteen johdosta pätevän työvoiman työmatkailu alueelle ja kotiin lisääntyy (työpendelöinti). Senkaltainen ratkaisu ei kuitenkaan ole tyydyttävä, minkä johdosta on tarpeellista helpottaa myös asukkaiden liikkuvuutta. Nuoret ovat tärkeä työvoimareservi, jota ohjelma-alueella on pyrittävä hyödyntämään enemmän yhdessä ulkomailla syntyneiden kanssa. Ulkomailla syntyneiden integrointi työmarkkinoille on kuitenkin heikkoa, ja heidän parempi integroitumisensa uusien ja joustavampien menetelmien avulla on tarpeellista 5. Sen johdosta on tärkeää antaa tukea työvoimantarpeen sekä nuorten ja ulkomailla syntyneiden muodostaman työvoimaresurssin yhteen sovittamiseksi. NEET-koulupudokkaille (ts. alle 20-vuotiaille nuorille, jotka keskeyttävät lukion kansallisen ohjelman) ja jotka eivät jatka opiskelua peruskoulun ja lukion jälkeen, eivätkä ole sijoittuneet työmarkkinoille suuntautuvat toimenpiteet ovat tärkeitä. Kyseiset nuoret tarvitsevat esim. harjoittelupaikkoja ja kohdistettuja toimenpiteitä kohdatakseen työmarkkinoiden tarpeet. Myös sukupuolijakautuman pienentämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tärkeitä. Rajat ylittävän lisäarvon luominen on mahdollista kokemusten vaihdolla, joka tähtää vuorovaikutteiseen oppimiseen ja kehittymiseen sekä uusien työllisyysmahdollisuuksien näkemiseen ja luomiseen yhdessä. Se koskee niin ulkomailla syntyneitä kuin muita työmarkkinoiden ja koulutusjärjestelmien ulkopuolella olevia. Ohjelma-alueen kulttuuri ja kulttuuriperintö on ainutlaatuista ja rikasta. Alue on yhteisesti vastuussa sen säilyttämisestä, edistämisestä ja kehittämisestä nykyisille ja tuleville sukupolville. Ne muodostavat myös resurssin, jota voidaan käyttää inspiraationa uusien palvelujen, elinkeinojen ja nähtävyyksien kehittämiseksi, jotka pitkällä tähtäimellä tukevat alueen houkuttelevuutta sekä ohjelma-alueen sisällä että sen ulkopuolella. Alueen pitkäaikaiset yhteistyöperinteet muodostavat myös tärkeän perustan rajat ylittävän yhteistyön jatkokehitykselle. Alueen kulttuurilla ja kulttuuriperinnöllä on kiistaton asema uusin kohtauspaikkojen ja yhteyksien sekä vankempaa rajat ylittävää yhteenkuuluvuutta tukevana inspiraatiolähteenä. Kansalliset rajat ylittävä yhteistoiminta on erityisen tärkeää alueen alkuperäiskansalle, saamelaisille, saamelaiskulttuurin ja saamen kielen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi. SV 7 SV

8 Alue eroaa arktisilla erityispiirteillään Euroopan muista alueista. Erityispiirteet merkitsevät kylmää ilmastoa, kaamosta ja suuria luontoalueita. Alueella kulkee myös viljelyraja, jonka ansiosta kasvullisuus on hyvin rajoittunutta. Alueen ekosysteemi on ainutlaatuinen varsinkin määrättyjä maantieteellisesti rajoittuneita lajeja ajatellen. Ohjelma-alueelle luonteenomaista on, että kahden maan välinen raja kulkee useimmiten vesistön halki, kuten yhtäältä Suomen ja Ruotsin ja toisaalta Suomen ja Norjan välillä, jolloin yhteisissä toimenpiteissä on useimmiten kysymys kyseisen vesistön hoidosta ja valvonnasta. Jos alueen ympäristö muuttuu esimerkiksi lisääntyvien globaalien ilmastonmuutosten johdosta, se saattaa merkitä vakavaa uhkaa monille alueen elinkeinoille. Se koskee varsinkin saamelaisia, koska osa alueen työpaikoista ja elatusmahdollisuuksista katoaa 6. Arktisilla ekosysteemeillä on ratkaiseva rooli maapallomme fyysiselle, kemialliselle ja biologiselle tasapainolle, ja ilmastonmuutokset vaikuttavat ratkaisevasti Arktisen alueen biologiseen monimuotoisuuteen. Hallitukset pyrkivät työllään aktiivisesti lisäämään tietoja Arktisen alueen monimuotoisuudesta sekä antavat lisätietoja siitä, miten ilmastonmuutosten tuomia riskejä on mahdollista vähentää. Ilmastomuutokset saattavat toisaalta merkitä myös taloudellisia mahdollisuuksia, kun luonnonvarojen ja energialähteiden hyödyntäminen helpottuu, ja kuljetusreitit Koillisväylän kautta lyhenevät. Ohjelma-alueen luonnonvarojen ja ympäristön tulevan kehityksen kannalta on tärkeää löytää tasapaino haavoittuvan luonnon hyödyntämisen ja säilyttämisen välille. Taloudellinen kehitys merkitsee useimmiten lisääntyvää resurssien käyttöä ja ympäristökuormitusta. Alueen suhteellisen mittavan resurssien käytön johdosta on tärkeää, että ohjelma-alue noudattaa yleistä kohti vihreää ja resurssitehokasta yhteiskuntaa kulkevaa kehitystä 7. Kuntien ja maiden rajat ylittävä yhteistyö on välttämätöntä ohjelman-alueen ympäristöystävällisen kehityksen edistämiseksi. Tasapainon löytäminen luonnon resurssien taloudellisen hyödyntämisen ja suojelun välillä on tärkeää. Nykyisen taloudellisen kasvun on sen johdosta liityttävä vankasti vihreään, aktiivisesti tulevat sukupolvet huomioivaan taloudelliseen kasvuun. Ainutlaatuinen Sápmi Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolla on oma kulttuuri, yhteiskuntaelämä, historia, omat perinteet, elinkeinot, kielet ja tulevaisuuden visiot. Saamelaiskulttuurin; saamen kielen, saamelaiselinkeinojen ja saamelaisen yhteiskunnallisen elämän kehittyminen ja jatkumo on tärkeää. Pohjoismaat ovat ratifioineet YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen, mikä luo turvallisuutta saamelaiskulttuurille ja antaa todellista vaikutusvaltaa Sápmin taloudelliselle, sosiaaliselle ja kulttuurilliselle kehitykselle. Ohjelma-alue kattaa perinteisen saamelaisalueen Sápmin, minkä johdosta ohjelma on tärkeä resurssi saamelaiskulttuurin, -elinkeinojen ja ennen kaikkea saamen kielen turvaamiselle ja kehittämiselle Temaattisten tavoitteiden valinta EU-komission eri temaattiset tavoite-ehdotukset 8 on esitelty monissa eri tilaisuuksissa, ja niistä on keskusteltu eri alueellisissa yhteyksissä, joihin sidosryhmät ovat osallistuneet. Näissä yhteyksissä on myös keskusteltu tavoiteltavasta alueellisesta lisäarvosta. Ohjelma-alueen analyysi, Norjan, Ruotsin ja Suomen strategiset alueohjelmat, kytkennät muihin EU-ohjelmiin sekä sidosryhmien tekemät esitykset lähtökohtana on nähty, että monet temaattisista tavoitteista ja niiden investointipriorisoinneista ovat asiaan kuuluvia ja tärkeitä alueelle. Valinnat keskittyvät kuitenkin pienehköön teemamäärään, ts. korkeintaan neljään, jotka edustavat 80 % varoista. Sen johdosta meidän on priorisoitava ohjelman kannalta parhainta tukialuetta, jossa näemme suurimmat mahdollisuudet rajat ylittävään yhteistyöhön. Liitteessä 3 SV 8 SV

9 perustellaan, miksi määrättyjä teematavoitteita ei ole valittu. Koko ohjelma-alueella, ts. Pohjoisen ja Sápmin osa-alueilla, on täten suurin tarve ja parhaat mahdollisuudet työskennellä rajat ylittävästi seuraavilla alueilla: Temaattinen tavoite 1: Tutkimuksen, teknisen kehityksen ja innovoinnin vahvistaminen Ohjelma-alueen analyysi osoittaa, että myös muiden teollisuusmaiden kanssa jaettava rajat ylittävä haaste koostuu ikääntyvästä väestöstä ja edellyttää uusia yhteisiä T&Ktoiminnan kehitysalueita. Julkisella sektorilla on suuri tiedon tarve, jotta se pystyisi vastaamaan hyvinvointiyhteiskunnan tuleviin haasteisiin. Mutta myös alueen perusteollisuus tarvitsee uusia innovatiivisia ratkaisuja. Meidän pitää vahvistaa rajat ylittävää yhteistyötä ja kehittää uusia ratkaisuja yhdessä yksityisen ja julkisen sektorin kanssa. Mm. uuden tekniikan avulla on mahdollista kehittää uusia tuotteita ja ratkaisuja pk-yrityksiä varten. Lisääntyvä kansainvälinen yhteistoiminta on tärkeää alueen kehitykselle muun muassa vahvistettaessa työtä avoimilla innovoinneilla. Kansainvälistä yhteistyötä voidaan vahvistaa synergiassa EU:n Itämeren alueen strategian sekä EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelman Horisont 2020 kanssa. Niin kutsuttuihin ympäristövetoisiin markkinoihin kytkeytyvät tutkimus- ja innovointihankkeet noudattavat alueellisia kohdennusalueita (ks. liitettä 4), ja panostukset ympäristömyötäisten tavaroiden ja palveluiden tarjonnan lisäämiseksi kohtaavat myös EU:n Itämeren alueen strategian päämäärät. Niin kutsutut leikkauspisteet ovat menetelmä, jonka käytön tarkoituksena on vahvistaa alueen painopistealueita. Tutkimus osoittaa, että kun jokin osaamisalue tai ala risteää toisen, näiden kahden risteyksessä saattaa syntyä uusia innovaatioita, niin kutsuttuja innovatiivisia harppauksia. Helpottamalla alojen sisäisiä ja välisiä, sekä erilaisten yritysten, organisaatioiden ja osaamisalueiden kohtaamisia luodaan tulevien innovaatioiden mahdollisuus. Leikkauskohdat saattavat myös tukea suurempaa tasaarvoisuutta perinteisesti sukupuolien välillä jakautuneiden alojen kohdatessa toisensa. Innovointi merkitsee tässä yhteydessä, että käsitettä on laajennettu aiemmasta teknisiä tuotteita ja prosesseja kattavasta myös palveluihin, elämyksiin, organisointitapoihin, markkinointiin sekä sosiaalisten haasteiden ratkaisuun yhteisvoimin. Innovointia luodaan siellä, missä eri toimijat tekevät yhteistyötä ja ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa 9. Sekä naiset että miehet kehittävät innovaatioita sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa. Innovaatio on esim. tuotteen, ratkaisun tai palvelun uusi idea, muttei sitä luonnehdita innovaatioksi, ennen kuin se otetaan käyttöön kaupallisilla markkinoilla tai jalkautetaan tosiasialliseen toimintaan. Avoin innovointi on rajat ylittävä strategia, josta on tullut yhä johtavampi innovointityössä. Sen mukaan työtä tehdään vuorovaikutuksessa ulkopuolisten tahojen kuten tutkijoiden, julkisten ja aatteellisten toimijoiden, käyttäjien, asiakkaitten sekä eri alojen yrittäjien kanssa. Innovaatioiden kehitysprosessista tulee siten avoimempi, ja sitä leimaa yhä enemmän oman organisaation, alan tai alueen/kansan ulkopuolella olevan osaamisen hyödyntäminen. Alueella toimiville yrityksille, viranomaisille, organisaatioille sekä yliopistoille ja tutkimuskeskuksille mutta myös alueen yleiselle kehitykselle on tärkeää kyseiseen kehitykseen osallistuminen ja mieluiten sen johtaminen. Se on erittäin tärkeää alueen harvan väestörakenteen ja suuremmille markkinoille johtavien pitkien etäisyyksien johdosta 10. SV 9 SV

10 Innovaation ei tarvitse olla globaalin levinneisyyden saava suuri radikaali ratkaisu. Se voi yhtä hyvin olla asteittainen uutuus, pienehkön yrityksen tai organisaation käyttämään tuotteeseen, menetelmään tai palveluun tehty pieni muutos. Radikaaleilla innovaatioilla tarkoitetaan aivan uusia innovaatioita, jotka uudistavat toimintaa ja yhteiskuntia, kun taas asteittaiset innovaatiot ovat vähittäisiä ja jatkuvia muutoksia 11. Asteittaisilla innovaatioilla saattaa olla suuri merkitys yhteiskunnan yhteiselle innovointivoimalle, ja johtaa siten radikaaleihin innovaatioihin. Arkisia innovaatioita, joilla on innovaatiokäsitteen kuvaama laajuus, on mahdollista tarkastella ensi sijassa asteittaisina innovaatioina. Sellaisia syntyy myös tulevaisuudessa ympäri aluetta, eikä ainoastaan yliopistoissa, minkä johdosta ne ovat tärkeitä innovoinneille myönnettävän tukijärjestelmän tulevalle muodostukselle. Innovaatioiden molemmat muodot perustuvat kuitenkin kehityslogiikan eri muotoihin ja vaativat sen johdosta erilaisia resursseja ja tukijarakenteita. Radikaalit innovaatiot kehittyvät mieluiten tiiviimmissä klustereissa ja tietovaltaisissa ympäristöissä, joilla on paljon riskipääomaa. Sen kaltaiset ympäristöt löytyvät yleensä yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten läheisyydestä. Älykkääseen kopiointiin perustuvat vähittäiset innovaatiot kehittyvät usein harvalukuisimmissa ympäristöissä. Niitä edistää nk. osaamiskolmion alueellinen yhteistoiminta, jossa tutkimus ja koulutus läheisessä yhteistoiminnassa vakiintuneiden yritysten resurssien kanssa tukevat täysin uusia ratkaisuja. Vuorovaikutuksen tuloksena saadaan suurempi kriittinen massa, joka koostuu useammista toimijoista ja lisäosaamisesta. Se saattaa tukea kestävän kehityksen parempia edellytyksiä sekä paikallisessa, alueellisessa että globaalissa perspektiivissä. Se saattaa myös yliopistojen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kapasiteetin vahvistumisen kautta tukea niiden kykyä osallistua EU:n Horisont innovointi- ja tutkimusohjelmaan. Ainutlaatuinen Sápmi Sovelletun tutkimuksen vahvistaminen tuotannon ym. kasvun edistämiseksi saamelaiselinkeinojen parissa on saamelaisperspektiivistä katsottuna hyvin tärkeä toimenpide. Sen johdosta tarvitaan rajat ylittävää tutkimus- ja koulutuslaitosten välistä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on helpottaa tutkijoiden mahdollisuuksia lähestyä saamelaisia elinkeinoja. Tutkimuksen ja teknologian kehityksen kokemusten siirrolle saamelaiselinkeinoihin on hyviä mahdollisuuksia. Saamelaiselinkeinoissa on tilaa innovaatioille, joista saattaa tulla ainutlaatuisia ja johtaa uusiin kasvumahdollisuuksiin. Muutos- ja kehitysvaatimukset saamelaiselinkeinoissa antavat tutkimukselle ja innovoinnille mahdollisuuden tuottaa kaikille Sápmin alueella asuville tärkeitä tietoja ja taitoja. Vuosien ohjelmakauden tuomat kokemukset osoittavat, että yhteistoiminta yritysten, julkisen sektorin ja akateemisten laitosten välillä on toiminut hyvin. Toimijat ovat olleet sitoutuneita ja ottaneet vastuun innovointijärjestelmän kehittämisestä. Ohjelmakaudella saadut kokemukset sekä Kontigon vuonna tekemä arviointi osoittaa myös, että alueellinen yhteistoiminta tutkimuksen ja kehityksen parissa saattaa antaa lisäarvoa siten, että: Luodaan tutkijoista, tutkimuslaitoksista ja yrityksistä koostuva suurempi kriittinen massa toimimalla yhdessä rajat ylittävästi varsinkin rajatuilla korkeasti erikoistuneilla alueilla. Vahvistetaan rajan molemmin puolin toimivia täydentäviä ympäristöjä ja rakenteita, jolloin ne voimistuvat ja pääsevät yhteistoiminnalla pidemmälle kuin kukin erillään. Tutkijat, tutkimuslaitokset ja yritykset rajan molemmin puolin toimivat erilaisilla ehdoilla, mikä voi luoda erilaisuuksiin perustuvaa lisäarvoa. SV 10 SV

11 Investointiprioriteetin valinta: Edistetään yritysten investointeja tutkimuksessa ja innovoinnissa ja kehitetään yritysten, tutkimus- ja kehityskeskusten sekä korkeamman koulutussektorin välisiä yhteyksiä ja synergioita varsinkin edistämällä tuote- ja palvelukehitykseen, sosiaaliseen ja ympäristöinnovointiin, julkisiin sovellutuksiin, kysynnän kannustukseen, verkostoihin, klustereihin ja avoimeen innovointiin tehtäviä investointeja älykkäällä erikoistumisella, tukemalla teknistä ja soveltavaa tutkimusta, esitutkimusta, aikaisia tuotteiden varmennuksia ja kehittyneen sekä ensituotannon kapasiteettia, etenkin tärkeän mahdollistavan tekniikan kohdalla ja tekniikan levittämiseksi yleisiin tarkoitusperiin. Kyseinen investointiprioriteetti on valittu sen johdosta, että vuorovaikutuskyky ulkomaailman kanssa antaa toimijoiden ja osaamisen suuremman kriittisen massan ja vahvistaa sitä kautta innovointikykyä. Se saattaa tukea kestävää kehitystä sekä paikallisessa että globaalissa perspektiivissä, sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kapasiteetin vahvistumisen kautta niiden kykyä osallistua eurooppalaisiin tutkimusohjelmiin. Elinkeinoelämän innovointikyvyn kannustaminen varsinkin pkyrityksissä on myös tärkeää samoin, kuin yritysten edellytysten parantaminen siten, että ne pääsisivät osallisiksi yliopistojen ja tutkimuslaitosten tiedonkehitystä. Vuosien ohjelmakaudella saadut kokemukset osoittavat myös, että koko alueen yliopistot ja tutkimuslaitokset käyttävät usein Pohjoinen-ohjelmaa kansainvälisen yhteistyönsä keinona. Priorisoimalla tutkimusta ja innovointia ohjelma-alueen resurssit voidaan optimoida innovatiivisten ympäristöjen ja kohtauspaikkojen kehittämiselle. Innovointiympäristöt voidaan siten kytkeä yhteen suuremman kriittisen massan luomiseksi. Pohjoinenohjelma pystyy myös tukemaan vuorovaikutteisempaa alueellista innovointia tukevaa järjestelmää, joka kehittää alueen innovointivoimaa. Tavoitteena on saada uusia rajat ylittäviä innovaatioita sekä vahvistaa pk-yritysten mahdollisuuksia päästä osallisiksi ja toimia yhdessä alueen rajat ylittävien tutkimus- ja innovointiympäristöjen kanssa. Ohjelma-alueen kaikki alueet ovat yhdessä halunneet jatkaa tämän alan kehittämistä. Temaattinen tavoite 3: Pk-yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen Ohjelma-alueen analyysi osoittaa, että alueen pk-yritysten kilpailukyky kasvaa muun muassa kohdatakseen teollisuuden tarpeet ja investoinnit mutta myös selviytyäkseen lisääntyvästä maapalloistumisesta. Elinkeinoelämän pk-yritykset koostuvat toisaalta suurimmaksi osaksi yrityksistä, joilla on vähemmän kuin 10 työntekijää (nk. mikroyritykset) ja sen johdosta vaikeuksia kilpailla kansainvälisillä markkinoilla. Ohjelma-alueen pk-yrityksillä saattaa sen lisäksi olla tarvetta vahvistaa kansainvälistymisastettaan tullakseen kilpailukykyisimmiksi. Kansallisrajat ylittävän lisääntyvän yhteistoiminnan avulla alueen elinkeinoelämä saa taitoja, resursseja ja tietoja, joilla kehittää liiketoimintaansa sekä vahvistaa asemiaan sekä lähimarkkinoilla että alueen ulkopuolella. Eurooppa strategian Ruotsin ja Suomen tunnistamat erityishaasteet sisältävät muun muassa yritysten, varsinkin mikroyritysten kilpailukyvyn vahvistamisen. Myös EU:n Itämeren alueen strategiassa priorisoidaan työtä yrittäjyyden ja pk-yritysten synnyn parissa. Tarkoituksena on kannustaa yrityksiä osallistumaan kansainvälisiin markkinoihin ja hankkeisiin, joiden kannustamana yritysten markkinaosuudet kasvavat. SV 11 SV

12 Ohjelma-alueen kasvun ja kehityksen edellytyksenä on lisääntyvä alueellinen yrittäjyys. Elinkeinoelämän kilpailukyvyn parantuminen edellyttää elinkeinoelämän rakenteen monipuolistumista. Muun muassa siten opitaan toinen toisiltaan ja selviydytään mahdollisista suhdanneheilahteluista. Monipuolisemman elinkeinoelämän alueet ovat vähemmän riippuvaisia yksittäisistä suurista työnantajista. Taloudellisen kasvun ja kansallisen kilpailukyvyn avain on viimeisinä 20 vuotena siirtynyt työstä ja pääomasta inhimillisiin resursseihin ja tietoihin 13. Tiedot ja taidot nähdään näin ollen strategisina resursseina. Esimerkiksi yrittäjyyshakuiset yritykset 14 (ts. proaktiiviset, innovatiiviset ja riskejä ottavat yritykset) ovat tässä suhteessa tärkeitä, koska ne yhdistävät usein T&Ktoiminnan muihin tuotantotekijöihin, minkä johdosta niillä on kyky havaita uusia mahdollisuuksia ja hyötyä niistä. Monilla pk-yrityksillä on pieniä tai rajoitettuja resursseja luoda kestäviä kilpailuetuja. Tuntuvinta se on innovatiivisissa, huipputeknologissa ja/tai tietovaltaisissa yrityksissä, joilla on tarvetta toimia yhdessä ja vaihtaa kokemuksia muiden ulkoisten tahojen 15 kanssa. Monia uusia ja hyviä ideoita luodaan erityistietoja, osaamista ja/tai resursseja tarjoavissa heterogeenisten yritysten verkostoissa 16, jotka täydentävät toisiaan tai korvaavat toistensa rajoittuneita resursseja. Monipuolisen yhteysverkoston anti saattaa siten johtaa ainutlaatuisiin kilpailukykyihin, jotka parantavat yritysten suorituksia 17. Yritykset voivat esimerkiksi yhdessä luoda vaikeasti jäljiteltävän resurssin, kasvattaa innovointiastettaan tai helpottaa pääsyä uusille markkinoille. Neljää yhteystyyppiä pidetään tärkeinä yrityksille, jotka toimivat yhdessä saavuttaakseen parempia tuloksia. Ne ovat muut yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset, riskikapitalistit ja yrittäjäjärjestöt 18. Ohjelma-alueen kehittyneen elinkeinoelämän edistäminen vaatii muina tärkeinä edellytyksinä rajaesteiden purkua. Rajat ylittävän yhteistoiminnan ja täydentävän, elinkeinoelämän kehitystä rajan molemmin puolin tukevan rakenteen edistäminen vaatii rajaesteiden poistoa. Priorisoimalla yrittäjyyden toimintalinjaa ohjelma-alueen resurssit voidaan optimoida kilpailukykyisten ja kansainvälisten yritysten kehittämiseksi. Tavoitteena on saada aikaan useampia rajat ylittäviä elinkeinoelämän yhteistyömuotoja siten, että yritysten välisiä tietoja ja resursseja hyödynnetään ja kehitetään. Yrittäjyysominaisuuksiensa ja uusien ajattelutapojensa johdosta pk-yritykset ovat samalla tärkeitä uusien tietojen ja teknologian kaupallistamisessa. Pk-yritysten innovointi- ja kilpailukyky ovat ratkaisevia uusien työpaikkojen pysymisen ja luomisen sekä alueellisen elinkeinoelämän uudistamisen kannalta. Ainutlaatuinen Sápmi Saamelaista elinkeinoelämää edustavien yritysten enemmistö on mikroyrityksiä, joissa saamelaiskulttuuri ja perinteiset tiedot muodostavat yrittäjyyden lähtökohdan. Yritykset ovat myös useimmiten rakennettuja eri toiminnan yhdistelmistä vuodenajasta riippuen. Elinkeinoelämän kehityksen kannalta on tärkeää tehdä rajat ylittävää, järjestäytynyttä toimintalähtöistä yhteistyötä. Mikroyritykset kehittävät sen kautta osaamistaan ja lisäävät kilpailukykyään kansainvälisillä markkinoilla. Yritysten yhteistoiminnan ja yrittäjyyden 19 edistäminen sisältää merkittävän alueellisen lisäarvopotentiaalin. Potentiaaliset lisäarvot on mahdollista tiivistää seuraavasti: Juuri käynnistetyt sekä pk-yritykset pääsevät rajat ylittävän yhteistoiminnan kautta suuremmille mutta kuitenkin homogeenisemmille markkinoille SV 12 SV

13 Älykästä erikoistumista voidaan helpottaa lisääntyvällä kriittisellä massalla, jonka kautta saadaan mahdollisuuksia löytää kapeilla erikoisaloilla toimivia alihankkijoita ja asiakkaita Suurempi kriittinen massa saattaa edistää verkosto- tai klusterimaisen yhteistoiminnan kehittymistä alueella Rajan molemmin puolin olevat täydentävät ympäristöt ja rakenteet saattavat päästä yhteistoiminnalla pidemmälle kuin kukin erikseen Raja-alueellista lisäarvoa voidaan luoda raivaamalla pois erilaiset rajaesteet, jotka ehkäisevät tänään verkostojen, klustereiden, älykkään erikoistumisen ja yritysten kansainvälistymisen kehitystä. Vuosien ohjelmakauden aikana toteutettiin monia hankkeita, joiden tarkoituksena oli vahvistaa yritysten kilpailukykyä rajat ylittävän yhteistoiminnan avulla. Ohjelmakauden arviointi osoitti, että useimmat yritykset koosta tai alasta huolimatta odottivat hankkeisiin osallistumisensa avulla saavansa uusia tietoja ja uutta osaamista. He raportoivat myös saaneensa uuden verkoston ja uusia yhteistyökumppaneita osallistumalla yhteistoimintahankkeisiin. Kehittyneet yhteydet ja tiedot ovat osoittaneet lisäävänsä luottamusta yritysten välille, mikä luo hyvän perustan yhteistyön kehittämiseksi seuraavalle tasolle. Mutta luodakseen lisäarvoa, joka myös tukee uusien tietojen, innovaatioiden, uusien menetelmien tai tuotteiden kehitystä, hankkeiden on myös luotava osia, joissa osapuolet oppivat toisiltaan tai oppivat yhdessä. Investointiprioriteetin valinta: Etenkin kansainvälistymiseen tähtäävien pk-yrityksille tarkoitettujen liikemallien kehittäminen ja soveltaminen. Investointiprioriteetti on valittu lisääntyvän globaalin kilpailun ja kiihtyvän muutostarpeen johdosta, jotka vaativat alueen yrityksiltä parempaa kilpailukykyä. Norjassa maan teollisuusinvestoinnit on suuremmaksi osaksi toteutettu Pohjois- Norjassa, mikä osoittaa pohjoisnorjalaisen teollisuuden olevan hyvin pääomaintensiivisen ja luovan taloudellista toimintaa esimerkiksi rakennusalalle. Teollisuussektorin kasvun odotetaan myös jatkuvan. Ruotsissa ja Norjassa, Sápmi mukaan lukien, kasvavat sen sijaan palvelusektori, matkailuelinkeino sekä kulttuuri- ja luovat elinkeinot. Ne tarjoavat rajat ylittäviä, yhteisiä mahdollisuuksia uusien liikemallien löytämiseen, jotka yhdistävät, täydentävät ja kehittävät nykyistä yritystoimintaa ja vahvistavat siten pk-yritysten kilpailukykyä sekä alueen sisällä että sen ulkopuolella. Ohjelma-alueen kaikki alueet ovat yhdessä halunneet jatkaa tämän alan kehittämistä. Teematavoite 6: Ympäristön suojaaminen ja resurssien kestävän kehityksen edistäminen Ohjelma-alueen analyysi osoittaa, että alueella oleva kulttuuri- ja luonnonrikkaus muodostavat tärkeän osan sen yhteisöllisyydestä ja vetovoimasta samalla, kun se on voimavara, jota voidaan hyödyntää yhdessä alueen kehittämiseksi ja profiloimiseksi. Kulttuuri on myös tärkeä ihmisten luovuuden sekä paikallisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden luomisen vetovoima. Yhtä tärkeää kuin alueellisen identiteetin välittäminen ja elävöittäminen kielen, perinteiden ja kulttuuriperinnön kautta on edellytysten luominen tulevan yhteisen kulttuuriperinnön kehitykselle. Aiemman ohjelmakauden kokemukset osoittavat, että alan yhteistyöhankkeet ovat SV 13 SV

14 olleet hyviä. Hankkeet ovat tukeneet yhteisen kulttuuriperintömme näkyville saattamista samalla, kun suuri joukko ihmisiä on saatu kiinnostumaan rajat ylittävästä yhteistyöstä. Hankkeet ovat myös tukeneet suurempaa alueellista yhteenkuuluvuutta, ja sen johdosta on tärkeää, että kulttuurin ja kokemusten vaihdolle annetaan mahdollisuus myös tässä ohjelmassa. Toiminnan suuntaaminen kaikille sukupuoleen ja etnisyyteen katsomatta on siinä yhteydessä tärkeää. Huomioimalla kulttuurin ja kulttuuriperinnön sosiaalinen merkitys ohjelma-alueen kasvulle ja yhteenkuuluvuudelle ohjelma saattaa tukea Eurooppa strategian ja EU:n Itämeren alueen strategian toteutumista. Ohjelma-aluetta luonnehtivat suuret luonnonvarat ja maantiede, joihin kuuluu monia eri luontotyyppejä, runsas kala- ja eläinmaailma sekä omaperäinen kasvisto ja eläimistö. Alueen asukkaille ja kävijöille luonto ja sen monimuotoisuus tarjoavat ainutlaatuisia luontoelämysten ja luontoon liittyvien aktiviteettien mahdollisuuksia. Ohjelma-alueen analyysi osoittaa, että luontoalueiden hoito ohjelma-alueella eroaa maiden välillä, ja että kansalliset rajat ylittäviä verkostoja on vain äärimmäisen harvoja. Suuri osa ympäristötyöstä on aiemmilla ohjelmakausilla toteutettu rajat ylittävän viranomaisyhteistyön nimellä. Yhteistyö on pääasiallisesti kohdentanut luontoalueiden tilan kartoittamiseen niiden säilyttämiseksi sekä entistämiseksi ihmisen vaikutuksen jäljiltä. Yhteisiin jokiin ja niiden valuma-alueisiin on kohdennettu erityisesti. Vaikkakin kysymys on samasta joesta ja sen maantieteellisestä alueesta, työtapa ja maan käyttö saattaa näyttää täysin erilaiselta joen ts. maiden rajojen molemmin puolin. EU:n vesipolitiikka ja siihen sisältyvä vettä ja tulvia koskeva puitedirektiivi edellyttävät yhteistä rajat ylittävää yhteistoimintaa ja hallintoa. Kokemukset osoittavat rajat ylittäviä panostuksia tarvittavan yhä rajoittuvien jokien ja niiden valuma-alueitten hoidon osalta. EU:n Itämeren alueen strategian mukaan monia ympäristöhaasteita on mahdollista ratkaista maitten välisellä entistä tiiviimmällä yhteistyöllä. Alueen tapa käyttää luonnonvaroja, maata ja vesivaroja on ratkaisevaa pitkän tähtäimen biologiselle monimuotoisuudelle ja resurssijohtamiselle mutta myös naisten ja miesten hyvinvoinnille ja luonnon virkistysarvolle. EU:n vuoteen 2020 ulottuvan ympäristötoimintaohjelman mukaan jäsenvaltioiden on suojeltava, säilytettävä ja vahvistettava luontopääomaa 20. EU:n tekemä arviointi osoittaa, että biologinen monimuotoisuus EU:n alueella jatkaa köyhtymistään ja useimmat ekosysteemit ovat heikentyneet vakavasti 21. Ohjelma-alueen luonnonympäristöt voivat tällä hetkellä suhteellisen hyvin, ja on tärkeää, että alue selviytyy niiden säilyttämisestä ajassa, jossa yleinen trendi osoittaa kielteiseen suuntaan. Aiempien ohjelmien kokemukset ovat osoittaneet, että vielä on mahdollista entistää joukko luonnonympäristöjä ihmisten vaikutuksilta samalla, kun se monilla Euroopan alueilla ei enää ole mahdollista. Senkaltaiset panostukset ovat osoittaneet saavansa suuremman iskuvoiman, kun työ tehdään sekä rajat ylittävästi että toimialojen välillä etenkin huomioiden, että arktisen luonnon pääoma muodostaa matkailuelinkeinossa syyn tulla alueelle sekä perusedellytyksen saamelaiselinkeinojen olemassaololle. Raaka-aineiden ja energialähteiden lisääntyvä tuotanto saattaa myös uhata alueen erityisiä ympäristö- ja ilmasto-olosuhteita. Analyysin mukaan alue on maantieteellisesti etäinen, ja sillä vallitsee ajoittain pimeys ja kylmä ilmasto. Se merkitsee muun muassa suurta voimavarojen käyttöä alueen yhteiskunnissa. Taloudellinen kehitys merkitsee useimmiten lisääntyvää resurssien käyttöä ja ympäristökuormitusta. Vihreiden yhteiskuntatoimintojen olemassaolo on sen johdosta tärkeää vihreän kasvun luomiseksi. Monet yhteiskunnallisen kehityksen eurooppalaiset kehitystulokset eivät ole SV 14 SV

15 mukautettuja pohjoisiin alueisiin siten, että ne selviytyisivät EU ja Itämeren strategian mukaisista ilmastohaasteista. Monet resurssitehokkaat ja ympäristöystävälliset ratkaisut vaativat alueellista ajatustenvaihtoa ja kehitystä varsinkin ohjelma-alueen arktisen sijainnin, kylmän ilmaston ja pitkien etäisyyksien johdosta. Aiempien ohjelmien tuomat kokemukset ovat osoittaneet julkisten toimijoiden tahdon ja hyödyn yhteiskunnan eri toimintojen resurssien tehostamisessa alueellisen yhteistyön kautta. Alueen kunnat ovat päässeet eri pitkälle, ja edessä on vielä esimerkiksi kuljetusten optimointia, kotitalousjätteiden käsittelyä 22, yhteiskunnan energiaoptimointia jne. koskevia haasteita. Suurin haaste koskee kuitenkin kuntien osaamisen ja tietoisuuden kohottamista. Alueen houkuttelevuuden parantaminen yhteiskunnan niukkaresurssisella kehityksellä on tärkeää. Sektoreiden ja kansallisten rajojen ylittävällä kokemustenvaihdolla luodaan vihreämpää julkisen ja yksityisen sektorin kasvua 23. Alueen taloudellisten edellytysten muuttaminen resurssitehokkaiksi, vihreiksi, kilpailukykyisiksi ja vähähiilisiksi vaihtoehdoiksi noudattaa EU:n ja Itämeren strategiaa. Eräs Pohjoinen-ohjelman tavoitteista on vahvistaa ympäristöalan osaamista ja tietoja. Siihen lasketaan mukaan Pohjoisen jäämeren merialuestrategian arktinen ulottuvuus. Kulttuuri- ja kulttuuriperintöön sekä luontoon ja ympäristöön kytkeytyvien kysymysten ympärillä tapahtuva yhteistyö sisältää alueellista lisäarvopotentiaalia. Potentiaalinen lisäarvo voidaan tiivistää seuraavasti: Useammat pääsevät osallisiksi alueen rikkaasta kulttuurista ja kulttuuriperinnöstä samalla, kun yhteistyö lisää alueen näkyvyyttä ja houkutusvoimaa Rajat ylittävä kulttuuriyhteistyö kehittää ja vahvistaa alueen yhteistyösuhteita ja yhteisöllisyyttä Alueen luonnonalueiden säilyttämiseksi ja entistämiseksi tehtävät panostukset antavat suuremman iskuvoiman, kun työ on rajat ylittävää Alueen yhteiset arktiset olosuhteet luovat hyviä yhteistyöedellytyksiä yhteisten ratkaisujen löytämiseksi tuleville yhteiskunnallisille, vihreään kasvuun ja resurssitehokkuuteen liittyville haasteille. Ainutlaatuinen Sápmi Saamelaiset ovat ammoisista ajoista asti asuneet ja hallinneet suurella kunnioituksella ja varovaisuudella saamelaisten asuttamien alueiden maita ja vesistöjä. Saamelaiselinkeinojen perinteiset muodot ovat aina pitäneet lähtökohtanaan luonnonvarojen pitkäjännitteisyyttä ja kestävää käyttöä. Jos luonnolliset edellytykset järkkyivät määrätyllä alueella, saamelaisilla oli mahdollisuus käyttää hyväkseen vaihtoehtoisia paikkoja samalla, kun horjuvat resurssit saivat palautua. Saamen kieli ilmaisee suhtautumista luontoon ja toisiin ihmisiin. Se on välttämätön väline siirrettäessä tietoja sukupolvelta toiselle. Saamelaisten kyky selviytyä muutoksista ja kehittyä riippuu joukosta eri tekijöitä. Biologista monimuotoisuutta sisältävä kestävä luonto sekä koskematon, yhtenäinen maisema ovat tärkeimpiä edellytyksiä saamelaisyhteiskunnan kestävälle ja pitkäaikaiselle kehitykselle. Luonto kuluu ja vahingoittuu yhä enenevässä määrin, eikä se kykene palautumaan lähitulevaisuudessa. Metsätalouden, vesivoimaloiden sekä myöhemmin tuulivoimaloiden ja kaivostoiminnan seurauksena maaperä on muuttunut. Sápmin alueella huomioitava ilmastomuutosten aste on monien vuosien ajan ollut huolestuttava. Saamelaisyhteiskunta on kokenut monia muutoksia, ja saamelaiskansa SV 15 SV

16 on selviytynyt monista muutoksista kadottamatta kulttuuriaan, mutta jokainen luontoon kohdistuva puuttuminen lisää saamelaiskulttuurin tuhoutumisen vaaraa sen johdosta, että saamelaiset ovat täysin riippuvaisia luonnosta. Sápmin rajat ylittävän yhteistyön tavoitteena on aiemmilla ohjelmakausilla ollut vahvistaa ja kehittää saamen kieltä. Edellisten ohjelmakausien tuomat kokemukset ovat olleet hyviä, ja yhteiset panostukset muun muassa koulutuksen, koulutusmateriaalin ja kieliympäristöjen alalla ovat olleet pitkällä tähtäimellä tärkeitä saamen kielen säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Samalla on luotu kohtauspaikkoja, joissa varsinkin lapset ja nuoret ovat pystyneet kehittämään kielitaitojaan ja tapaamaan muita saamelaislapsia ja -nuoria muista maista. Kyseiset kohtauspaikat ovat olleet tärkeitä myös sekä oman identiteetin että rajat ylittävän saamelaisalueen kehitykselle. Toisena rajat ylittävän yhteistyön keskeisenä osana on ollut dokumentoida ja esitellä saamelaisten kulttuurimuistoja ja -maisemaa. Tavoitteena on ollut estää, että arkaluonteiset ympäristöt jäävät huomiotta, ja ovat vaarassa tuhoutua lopullisesti esimerkiksi erilaisen hyväksikäytön ansiosta. Perinteisten arkeologisten ja laatua koskevien historiallisten menetelmien lähtökohdasta on myös ollut tärkeää tuoda esiin saamelaisten historian kuvaus yhteyksissä, joissa saamelaiset ovat käyttäneet määrättyä maa-aluetta nykyisen kansallisrajan molemmin puolin. Aiempi historiallinen kuvaus on ollut hyvin yleisluonteinen ja toisinaan jopa virheellinen. Menneellä kaudella on myös luotu areenoita ja verkostoja naispuolisille poronhoitajille, jotka ovat kokoontuneet yhteen, soveltaneet käytännössä ja keskustelleet perinteisistä ekologisista tiedoista sekä luonnonvarojen kestävästä käytöstä pystyäkseen välittämään tiedot eteenpäin seuraavalle sukupolvelle sekä muille yhteiskunnallisille areenoille. Sápmin sisällä tapahtuva jatkuva rajat ylittävä yhteistyö on vahvemman saamelaisalueen ja -identiteetin rakentamisen edellytys. Kulttuuri- ja kulttuuriperintöön sekä luontoon ja ympäristöön kytkeytyvien kysymysten ympärillä tapahtuva yhteistyö sisältää alueellista lisäarvopotentiaalia. Potentiaalinen lisäarvo voidaan tiivistää seuraavasti: Saamelaiskulttuuri, kulttuurimaisema, kulttuuriperinne ja historia tulevat näkyvimmiksi, kun niiden vahvistamiseksi ja kehittämiseksi tehtävä työ suoritetaan rajat ylittävästi, ts. saavutetaan suurempi kriittinen massa, jonka avulla näkyvyys paranee. Sápmin sisäiset yhteistyösuhteet ja yhteisöllisyys kehittyvät ja vahvistuvat rajat ylittäviä kohtauspaikkoja luomalla. Yhteinen työ saamen kielen lisääntyvän käytön puolesta luo lisäedellytyksiä elävän kielen säilyttämiselle. Rajat ylittävä yhteistyö luo parempia edellytyksiä työskennellä yhteisten saamelaisongelmien parissa kokonaisperspektiivistä katsottuna. Ohjelma-alueen kaikki alueet ovat yhdessä halunneet jatkaa tämän alan kehittämistä. Investointiprioriteettien valinta: Ympäristön suojaaminen ja resurssien kestävän käytön edistäminen seuraavasti: Luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttäminen, suojaaminen, edistäminen ja kehittäminen Kyseinen investointiprioriteetti on valittu sen johdosta, että ohjelma-aluetta leimaa ennen kaikkea rikas kulttuuriperintö ja tarve toteuttaa rajat ylittäviä säilyttämis-, SV 16 SV