Löydä iloelämä. Juhannus Puurtilassa > sivu 4. Taistelu. perheistä > sivu 8. jätä turha huolehtiminen! > sivu 10

Transkriptio

1 Kotiviesti Varkauden seurakuntalehti Juhannus Puurtilassa > sivu 4 Taistelu perheistä > sivu 8 Löydä iloelämä jätä turha huolehtiminen! > sivu 10

2 kotiviesti Hautakehto suojaa surua S. 2 Puurtilan käyttökielto jatkuu 5 Voimanuoret vaikuttavat 6 Kristiina Ekrothin haastattelu 8 Seurakuntaan uutta työvoimaa 10 Kesän kootut menovinkit 15 Lukijoiden kynästä 16 pääkirjoitus kirkkovuosi Pelkoa päin Olli Tynkkynen kirkkoherra Olemme saaneet nauttia aivan poikkeuksellisesta alkukesästä täällä Keski-Savon alueella. Tätä kirjoittaessani, 5. kesäkuuta, helleraja on ylittynyt vaikka kuinka monta kertaa. Omat huonot puolensa tällä autuudella on. Toukokuun alussa perustamani nurmikko on vaatinut jokailtaisen keinokastelun. Toinen, minun kannaltani suurempi spöökki on eräs tietty pelko. Helteet päättyvät usein ukkoseen, jota voisin sanoa jopa pelkääväni. Pelkoja on monenlaisia ja luulen että jokaisella, rohkeimmallakin, on oma(t) pelkonsa. Tämänhän ovat todistaneet jo sotiemme veteraanit, joista monet ovat kertoneet pelänneensä tiukoissa paikoissa. Tämä pelko ei kuitenkaan ole lamauttanut, vaan pikemminkin ohjannut toimimaan järkevästi sinänsä mielipuolisissa olosuhteissa. Myös Vapahtajamme joutui pelon tai ainakin ahdistuksen alaiseksi. Getsemanessa, vähän ennen pidättämistään hän alkoi tuntea kauhua ja ahdistusta Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa! Jeesuksen pyyntö kohdistui Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle, jotta he jäisivät valvomaan hänen kanssaan, kantaen yhdessä ahdistuksen taakkaa. He kuitenkin nukahtivat. Näinhän mekin, välillä huomaamatta, teemme. Jätämme lähimmäisen kantamaan pelkoaan ja ahdistustaan yksin. Olen ollut oman ukkospelkoni suhteen avoin. Aikoinaan Konneveden kirkkoherrana toimiessani kerroin pelostani seurakunnan diakonissalle. Hän antoi minulle ohjeen: Sinun pitää kohdata pelkäämäsi asia ja katsoa sitä kasvoista kasvoihin. Siitä vain parin viikon kuluttua lenkillä ollessani ukkonen yllätti ja niinpä vääristynyt hymy huulillani jatkoin lenkkiä ja annoin salamoiden välähdellä. Lopulta sitten kipitin kotiin ja ukkosherra jatkoi matkaansa muualle. Tunsin itseni pelkoni voittajaksi. Siitä kului vain viikko ja uusi ukkonen nousi. Huomasin, että pelko oli tullut takaisin rinnalleni. Se siitä vapautumisesta. Älkää suotta peljätkö, kirkkoon on asennettu ukkosenpeljätin! rohkaisi eräs Konneveden kirkkoherra rippikoululaisiaan, ennen minua. Usein pelkomme ovatkin turhia ja hyvin irrationaalisia. Yhdessä, toinen toistamme tukien voimme kuitenkin olla lähimmäiselle apuna. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain (Gal. 6:2). Leppoisaa juhannusta ja hyvää kesää sinulle ystäväni. P.S. Mikäli joskus seison naama kalpeana ovellasi, todennäköisesti jossain jyrisee. Nouse salkoon lippu valkoinen, piirrä pilviin risti sininen. Se on kallein aarre isänmaamme, merkki Kuninkaamme, liitto ikuinen, lauletaan Lasse Heikkilän Laulussa Suomelle. Suomen lipun päivää juhlitaan yhdessä juhannuksen kanssa. Johannes Kastajan juhannus Teksti: Karoliina Mustonen Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. Hän sanoi minulle: Sinä olet minun palvelijani. Jes. 49: 1,3 Keskellä kauneinta kesää kirkossamme vietetään Johannes Kastajan päivää, juhannusta. Juhannus on jouluun liittyvä erityispyhä. Sen ajankohta viittaa puolen vuoden päähän, jouluun ja Kristuksen syntymäjuhlaan. Johanneksen varsinainen syntymäpäivä on 24. kesäkuuta, mutta nykyisin juhannusta vietetään kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina. Tänä kesänä juhannuspäivä osuukin kesäkuun 22. päivälle. Juhannus on ainoa Johannes Kastajaan liittyvä pyhä, joka säilyi kirkkovuodessamme uskonpuhdistuksen jälkeen. Pyhän vietolla on vanhat perinteet jo 400-luvun alkupuolelta lähtien. Kirkkokäsikirja antaa Johannes Kastajan päivälle otsikon Tien raivaaja. Johannes olikin Jeesuksen edelläkävijä, tien raivaaja. Hänen tehtävänsä oli valmistaa Jeesukselle tietä. Johanneksen nimi tarkoittaa Jumala on armollinen. Aivan kuten nimensä hän julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista. Johanneksen syntymä oli ihmeellinen. Hänen vanhempansa Elisabeth ja Sakarias olivat jo hyvin vanhoja, eivätkä he olleet saaneet lapsia. Enkeli ilmoitti Sakariaalle, että hänestä tulee isä pojalle, jonka nimi tulee olemaan Johannes ja joka on oleva suuri Jumalan mies, Herran edeltäkävijä, tien raivaaja. Sakarias epäili enkeliä ja ajatteli, etteivät he iäkkäinä voisi enää saada lasta. Rangaistukseksi epäuskostaan sekä ennusmerkiksi hän tuli mykäksi siihen saakka, kunnes enkelin sanat kävivät toteen. Meillä Suomessa juhannukseen liittyy kristillisen perinteen lisäksi myös kansallinen juhlapäivä, Suomen lipun päivä. Suomen lipun sinisen ja valkoisen on ajateltu kuvaavan valkoisia hankia ja sinisiä järviä. Ristikuvio liittää meidät muihin Pohjoismaihin, sillä risti löytyy niiden kaikkien lipuista. Ristikuvio puhuu meille maidemme kirkollisesta perinteestä ja Kristuksen ylösnousemuksesta. Tänään me saamme elää ja iloita kauniista kesästä ja siitä, että saamme Isän Jumalan armosta Johannes Kastajan päivänä, juhannuksena nostaa oman sinivalkoisen lippumme salkoon. Toivotan sinulle oikein ihanaa ja siunattua Juhannusta. Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina. Ps. 121: 7-8 2

3 sana 1 Piet. 5: 6-7 Nöyrtykää Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. Herra, meidän Luojamme. Me kiitämme sinua luonnon kauneudesta ja kesän ihmeestä, kaikesta mikä kasvaa ja kukoistaa. Kiitämme siitä, että annat maan kasvojen uudistua. Uudista myös meidät Hengelläsi. Koetusten kirkko täytti vuosia Teksti ja kuvat: Krista Väisänen Kangaslammin kirkon 40-vuotisjuhlia vietettiin täyden kirkkosalin voimin. On riemu, kun saan tulla sun, Herra, temppeliis, kaikui täydestä sydämestä ja kirkkosalista helluntaipäivänä. Kangaslampilaiset juhlivat 40-vuotiasta kirkkoaan, joka rakennettiin yhteisenä ponnistuksena palaneen rakennuksen tilalle. Piispa Matti Sihvonen muistutti juhlamessun saarnassaan kangaslampilaisten liittyneen ponnistuksillaan pitkään raamatulliseen perinteeseen. Meillä on lupaus, että koettelemuksista selvitään, vaikka ajat olisivat vaikeita. Te olette kestäneet neljäkymmentä vuotta ja olleet liikkeellä luvattua maata kohti. Syyttäjä syyttää, että uskomme on liian heiveröinen, ettei meistä ole mihinkään tai että olemme vanhanaikaisia käydessämme kirkossa. Tämä kirkko on sitä varten, että jaksamme säilyttää uskomme ja toivomme arjessa. Sihvonen muistutti myös uudesta sukupolvesta, joka kokoontuu Kangaslammin kirkon tiloissa. Pyhä Henki kutsuu yhä uusia nuoria uskoon ja rohkeuteen, mikä takaa kirkon tulevaisuuden myös tulevina vuosikymmeninä. Kappelineuvoston puheenjohtaja Sinikka Pulkkinen muisteli historiikissaan vahvaa yhteisöllisyyttä, joka sai seurakunnan toimimaan rivakasti uuden kirkon rakentamisen puolesta. Tuhosta seurasi hyvää, kodikas ja käyttäjilleen sopiva kirkko. Ajanmukaiset tilat mahdollistivat monipuolisemman seurakunnan toiminnan. Olisiko meillä ylipäätään mahdollista ylläpitää niin suurta ja epäkäytännöllistä kirkkoa tänä vaikeana aikana? Näin suurena juhlapäivänä voimme myös kysellä, mitä kirkko minulle merkitsee. Mikä on se kirkon sanoma, joka parhaiten tavoittaa meidät? Kangaslammin kirkkoherrana toimi rakennustöiden aikaan rovasti Pentti Hakala. Hakalan ja puolisonsa Marittan panos rakennustoimikunnan, tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen kanssa keräsi juhlaväeltä kiitosta. Hakala itse muisteli jännittäviä rakennusvaiheita lämmöllä ja huumorilla. Välillä byrokraattisia pyöriä piti voidella ruokapöydässä, toisen kerran löysimme alttaritaulun suunnitelleen Eeva Ryynäsen sattumalta Suomen Kuvalehdestä. Tänä aikana palveluksia pidettiin kansakoululla Uno Cygnaeuksen kuvan alla. Ymmärsin, että tämä on yhteinen ja tärkeä asia, kun väänsimme talkoissa kirkosta eronneen miehen kanssa kiviä rinta rinnan tai kun muurausta seurannut joulukristitty tuumasi tyytyväisenä, että: Kyllä tästä tulee meille hieno kirkko! Hakala antoi kiitoksensa seurakunnalle huikeasta yhdessä tekemisen hengestä ja uskon näkymisestä sanojen sijaan teoissa. Tervehdyksensä esittivät myös Rautalammin rovastikunnan lääninrovasti Teppo Ritari sekä Kangaslammin entinen kirkkoherra Jukka-Pekka Sepperi. Juhlaa virkistivät Eija Kettusen ja Mari Leppäsen musiikkiesitys sekä maukas lähetyslounas kakkukahveineen. Kiitosvirsi kiteytti juhlavieraiden tunnelmat: Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää, luodut kaikki laulakaa, Luojan suurta kunniaa! Sini Sorjonen Kangaslammin kirkon, Meidän Herramme liukumäen, on suunnitellut kuopiolainen arkkitehti Kaj Michael. Tuhoutuneesta kirkosta muistuttavat palaneen kirkon nauloista hitsattu risti, Golgatan kallio, sekä entisestä kivijalasta valmistettu kastemalja. Rovasti Pentti Hakala kiitti muistelossaan seurakuntalaisten yhteistä tahtoa ja työintoa rakentaa uusi kirkko. Juhlavieraat Riitta Nieminen ja Tarja Voutilainen kehuivat juhlaa lämminhenkiseksi kokemukseksi. Juhlamessussa Kangaslammin kuoron kanssa esiintynyt Voutilainen kertoi, että harjoitukset tilaisuutta varten alkoivat jo kevättalvella. Kotiviesti

4 Kutsu kesäraamikseen Kuoppakankaan työkeskuksella kokoontuu kesäkeskiviikkoisin uusi ja avoin raamattupiiri. Lämminhenkisessä piirissä tutkitaan Raamattua, keskustellaan ja kysellään sekä rukoillaan ja kahvitellaan yhdessä. Mukaan kutsutaan erityisesti niitä, jotka eivät ole oikein ottaneet selkoa Raamatusta tai joille kirja on jäänyt vieraaksi. Raamattupiiri on oiva paikka myös niille, joita kiinnostaa selvittää, kuka Jumala on ja mitä hänellä on varattuna omalle kohdalle. Edelleen iltoihin ovat tervetulleita ne, jotka ovat jo tutustuneet Raamattuun, mutta haluavat kasvaa hengellisesti. Raamattupiiriin voi tulla myös kesken kesän. Iltojen isäntänä toimii teologian kandidaatti Olli Olenius. uutisia Krista Väisänen tiekirkkoon. Suomen suvessa avautuu 279 tiekirkkoa. Varkaudessa tiekirkkojen ketjuun kuuluu pääkirkko, joka on ollut avoinna vierailijoille 10. kesäkuuta alkaen. Kirkkoon voi poiketa arkipäivisin kello välillä 18. elokuuta asti. Juhannusaattona kirkko on suljettu. Katse kannattaa kiinnittää erityisesti Lennart Segerstrålen maalamaan alttarifreskoon, jota pidetään Pohjoismaiden suurimpana. Muita katseen kiinnittäjiä ovat muun muassa eteisen lasimaalaus sekä vuonna 2012 julkistettu muistotaulu sodissa kaatuneiden ja kentälle jääneiden muistoksi. Tiekirkot sijaitsevat pääteiden läheisyydessä ja kuuluvat, kuten kirkot yleensäkin, paikkakuntansa tärkeimpiin nähtävyyksiin. Tiekirkot esitellään taivaallinentaukopaikka.fi -sivustolla sekä mobiilisovelluksessa, jonka avulla voi suunnitella reitin, navigoida perille ja tallentaa matkalla omia paikkoja kartalle. työntekijämuutoksia. Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli on julistanut Varkauden seurakunnan ensimmäisen kappalaisen viran haettavaksi 24. kesäkuuta mennessä. Virkaa hoitaa vuoden loppuun pastori Miina Karasti. Kirkkoneuvosto on päättänyt lakkauttaa Varkauden seurakunnan lapsityönohjaajan viran ja siirtää viranhaltijan toiseen vakinaista täyttämistä vailla olevaan nuorisotyönohjaajan virkaan. Toisessa virassa aloittaa elokuun alussa nuorisotyönohjaaja Emma Kauhanen. uusi linjaus. Kirkkoneuvosto on linjannut kokouksessaan, ettei vuonna 1994 käyttöön otettu ehdoton tanssi- ja alkoholikielto seurakunnan tiloissa ole enää voimassa. Tiloissa tulee kaikissa tilanteissa käyttäytyä asiallisesti ja arvokkaasti. Kirkkoherra opastaa tarvittaessa tilojen käyttöön liittyvissä asioissa. raamattu kännykässä. Medialähetys Sanansaattajien Raamattu kannesta kanteen -applikaatio tarjoaa iphonen ja ipadin käyttäjille noin 600 tuntia raamattuopetusta. RKK-ohjelmat-niminen sovellus perustuu jo yli 16 vuoden ajan radioituun ohjelmaan, jossa teologian lisensiaatti Jukka Norvanto opettaa Raamattua. Sovellus sisältää yli 1400 yksittäistä raamattuopetusta, joiden avulla voi opiskella Raamatun lähes kannesta kanteen. Opetuksia voi kuunnella myös netistä, äänitteinä ja lukea kirjoina. Haluamme tarjota monipuolisia vaihtoehtoja Raamatun opiskeluun, joten nyt on appsin aika, kertoo Sansan mediakehitysjohtaja Ilkka Kastepohja. Seuraava askel on sovelluksen saaminen myös Android- ja Windows-käyttöjärjestelmän puhelimiin. Puurtilan juhannustunnelmaa viime kesältä. Perinteinen juhannusjuhla saa jatkoa Pyhä on kuusikon käkönen, pyhä on suvinen ilta, pyhempi juhannusjuhla. Teksti: uskotoivorakkaus.fi Näin runoili Eino Leino keskikesän juhlasta, joka vastaanotetaan Varkaudessa perinteiseen tapaan Puurtilan seurakuntakodilla huomenna juhannusaattona. Suomen lippu kohoaa salkoon Maamme-laulun siivittämänä kello kuusi ja kokko sytytetään muutamaa tuntia myöhemmin. Juhlapäivän ohjelmassa on yhteislaulua kesäisin sävelin, hiljentymistä juhannuspolulla sekä mukavaa yhdessäoloa. Illan kuluessa on mahdollista nauttia Puurtilan emäntien maukkaista tarjoomuksista sekä maistella vapaaehtoisten paistamia lettuja ja grillimakkaraa. Tarjoilu on kohtuuhintaista ja pyydetty pieni maksu ohjataan diakoniatyön tukemiseen omassa seurakunnassamme. Ohjelmassa olemme halunneet painottaa iloisia yhteislauluja ja rauhaisaa yhteiseloa. Hiljentymistä haluaville olemme tehneet erityisen hiljentymistilan alttareineen Puurtilan kodalle, kertoo juhlan suunnitteluun osallistunut kesäteologi Karoliina Mustonen. Toivomme paljon juhannusvieraita ikään katsomatta. Tervetuloa kaikki aina nollasta sataan, tai miksei kahteensataankin! Uudistettu Suviradio ui verkkoon Juhannusjuhlaan järjestetään maksullinen (3 e/suunta) edestakainen linja-autokuljetus, johon ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Bussi kiertää seuraavan aikataulu- ja reittisuunnitelman mukaisesti: 16:00 Käpykankaan severi / Käpykankaantie / Jäppiläntie / Lintulantie 16:10 Kaura-ahon kioski / Jäppiläntie 16:20 Kuoppakankaan työkeskus / Osmajoentie / Kiertotie / Savontie 16:30 Luttila / Simeoninkatu / Savontie 16:50 Könönpellon seurakuntakoti / Mustikkatie / Pitkälänniementie / Vanha-Kurolantie 17:00 Kurola 17:05 Kopolanvirta 17:30 Puurtila Paluukyyti lähtee Puurtilasta tilaisuuden päättyessä noin puoli yhdeksältä ja kiertää samat pysäkit. Toivontuottajien perinteinen Suviradio kajahtaa kesään uudistetulla profiililla. Muutoksen takana on yhteistyö Helsingin Metropolia-ammattikorkeakoulun tv- ja radiotyön opiskelijoiden kanssa. Uudistus tuo musiikin lomaan ohjelmia, joiden tähtinä tuikkivat niin uudet kuin vanhatkin rippikoululaiset. Kanavan musiikkitarjontaa on myös viritetty uuteen suuntaan. Luvassa on letkeää kesämusiikkia, jota ei muilta radiokanavilta kuule. Puhtaasti netissä toimiminen tekee meistä ketterän toimituksen. Toimittajamme kirmaavat kesälaitumilla ja leirinuotioilla, vapaina perinteisen toimituksen kahleista. Suviradiota tehdään sieltä, missä kesäkin on, kuvailee tuottaja Justus Laitinen. Suviradio soi aina elokuun alkuun osoitteessa Se toimii yhteistyössä eri seurakunnallisten sivustojen, kuten Fleimin, Uskotoivorakkaus.fi:n ja Verkonpaino -facebook-yhteisön kanssa. 4

5 kirkonkirjat Kastetut: Rosa Eveliina Nikkanen, Olivia Anna Sylvi Huttunen, Aino Ellen Intke, Malla Matilda Tikka, Ninni Ilona Vilhelmiina Turunen, Jessika Helmi Maria Heiskanen, Matias Anton Ensio Naukkarinen, Alisa Aurora Sutinen, Mea Elli Olivia Skinnari, Eveliina Enkeli Povilainen, Kuopion Männistön srk, Lilja Helmi Emilia Leppänen, Lenni Vilho Juhani Miettinen, Emmi Mirjami Räisänen, Neela Wilhelmiina Pääkkönen, Ella Ilona Aartolahti, Meea Sofia Vivian Hurskainen, Rilla Matilda Nissinen, Amalia Vilhelmiina Immonen, Victor Hämäläinen Vihityt: Janne Olavi Räisänen ja Susanna Maria Piironen, Varkauden srk Hautaan siunatut: Irma Vieno Kaarina Tuunainen 70 v, Ensio Kalervo Juutilainen 82 v, Kalevi Johannes Rissanen 79 v, Sohvi Annikki Närhi 70 v, Lea Anneli Hahl 76 v, Veli Antero Komppula 51 v, Kauko Olavi Väisänen 74 v, Maila Sisko Heleena Vänttinen 66 v, Reijo Antero Vänttinen 57 v, Pauli Henrik Lappi 83 v, Urho Veli Kräkin 73 v Itä- Suomen mti, Ilmo Pellervo Janhunen 67 v, Sirpa Marjatta Pienmunne 62 v, Kaija Eliisa Hämäläinen 91 v, Aune Esteri Koikkalainen 89 v, Hilja Helena Sormunen 88 v, Hilkka Marjatta Mikkonen 71 v, Matti Ilmari Ikonen 67 v, Jaakko Antero Muhonen 52 v Puurtilan käyttökielto jatkuu kolumni Teksti: Krista Väisänen Kuva: Vesa Moilanen Puurtilan seurakuntakodin majoitussiipi on käyttökiellossa. Muita tiloja voi edelleen käyttää normaalisti. Seurakunnan kiinteistöt syynissä Kirkkoneuvoston asettama kiinteistötyöryhmä on esitellyt kesäkuussa loppuraporttinsa. Raportin tavoitteena oli tarkastella seurakunnan kiinteistöjä ja kiinteistötoimen henkilöstöä sekä tehdä niitä koskevia kehittämisehdotuksia. Työryhmässä toimivat vs. kirkkoherra Jarkko Piipon sekä hallintojohtaja Olli Siivolan lisäksi Jyrki Haapala, Sinikka Pulkkinen ja Jorma Aro. Työryhmä kiinnitti huomiota muun muassa kirkkoherran pappilan ja Puurtilan seurakuntakodin pieneen Puurtilan seurakuntakodin majoitustilat ovat olleet käyttökiellossa toukokuun lopusta lähtien. Terveystarkastajan langettama karanteeni jatkuu, kunnes tiloista saadaan puhtaita näytteitä. Tällä hetkellä selvitetään eri vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi. Majoitustiloista on purettu kahden päätyhuoneen ja käytävän lattiat. Tuloksista ei ilmennyt mitään, vaikka juuri näissä tiloissa oli vahvoja viitteitä kosteusvauriosta, kertoo hallintojohtaja Olli Siivola tämänhetkisestä tilanteesta. Ensimmäiset sisäilmanäytteet on otettu Puurtilasta jo vuoden 2011 aikana. Näytteistä ei ole missään vaiheessa löytynyt toksisia mikrobeja, mutta tunkkainen kellarin haju on aiheuttanut oireita sisäilmaongelmille herkistyneissä työntekijöissä ja majoittujissa. Mieleen on tullut, onko kyseessä ehkä vanha, aiemmin korjattu vaurio, Siivola sanoo. Rakenteiden kunnosta riippuen kunnostustöiden tai uudelleen rakentamisen kustannusarvio on euron välillä. Kirkkoneuvosto päättää saneerauksen laajuudesta, kun uusia tietoja on saatavilla. Ratkaisulla on kiire, sillä ensi kesän rippikoululeirejä käydään kartoittamaan jo kesäkauden aikana. Rahoituspäätöksen pitää valmistua kesän aikana, jotta kunnostustöihin päästäisiin ennen syksyä. käyttöasteeseen. Pappila oli vuokralla Aarresaari-päiväkodin tilapäisiksi toimitiloiksi, mutta nyt tilava asunto on tyhjillään. Kirkkoneuvosto on käynnistänyt selvitystyön pappilan peruskorjaamiseksi jälleen virastokäyttöön, mutta päätöstä remontista ei ole tehty. Muutto vaatisi mittavia korjauksia, sillä talossa ei ole esimerkiksi koneellista ilmastointia tai hissiä. Myös sisäilman laatu pitäisi tarkistaa, kertoo Siivola. Kangaslammin kirkon arkikäyttö on työryhmän raportin mukaan vähenemään päin. Rakennusta pidetään Puurtilan 50-luvulla rakennettua seurakuntakotia pidetään heikkokuntoisenakin seurakunnan käyntikorttina, josta ei haluta luopua. Keskuksen käyttöaste on kohonnut kesäisin lähes sataan rippikoulujen ja leiripäivien ansiosta. Talvisin tiloja tarvitaan kuitenkin hyvin harvoin. Majoitustilat ovat aika ajoin olleet tehdastyöläisten motellikäytössä ja toisinaan Puurtilassa järjestetään päiväkoulutuksia. Kannattavasta toiminnasta ollaan kuitenkin vielä kaukana, Siivola sanoo. Vuoden 2011 tilinpäätöksessä Puurtila tuotti tappiota euroa. Tilojen alhainen käyttöaste vaikuttaa välillisesti myös seurakunnan keittiötoimintaan. Ulkopuolista myyntiä pitäisi saada kehitettyä huomattavasti. Seurakunnan perustehtävä ei ole ylläpitää kiinteistöjä, Siivola toteaa. Kesällä Puurtilan majoitustiloihin ei kuitenkaan ole mitään asiaa. Kaikki tiloihin suunnitellut leirit on siirretty Rantasalmelle Ruusuhoviin ja muut majoitusta vaativat tapahtumat on peruttu. kuitenkin tarpeellisena ja työryhmä esitti järjestettäväksi seurakuntailtaa, jossa seurakuntalaiset saavat suoran kontaktin päättäjiin ja virkamiehiin. Kuoppakankaan työkeskuksen käyttöaste on seurakunnan tiloista korkein. Toukokuussa uusittu äänentoistolaitteisto parantaa tilojen toimivuutta entisestään. Könönpellon seurakuntatalon ilmastointijärjestelmä tarkastetaan ja rantatonttien myymistä harkitaan. Kirkkoneuvosto merkitsi loppuraportin tiedoksi ja antoi toimenpideehdotukset edelleen valmisteltaviksi. Rukoilen rokaten Leena Koivistoinen Konserttisali. Sadat kädet heiluvat musiikin tahtiin vasemmalta oikealle, kuin silittäen jotain. Laulajapoika painaa päänsä yleisönsä edessä. Lasten ja nuorten ääni täyttää salin: Oi armias taivahasta, tue jokaista pientä lasta. Kesäyö. Tuhannet nyrkit nousevat ja laskevat kiivaaseen tahtiin kuin tummentuvaa taivasta avuksi anoen. Lavan laulaja on heittäytynyt polvilleen yleisönsä eteen, kädet ojennettuna ylös kohti tähtiä. Tiedän, että kuulet tämän, pyyntöni mun rukouksen. En ole kirkossa. Olen rockkonsertissa. Laulavassa meressä moni uskaltaa tuoda kaipuunsa, turvallisuuden tarpeensa, ilonsa ja surunsa esiin. Ehkä ensimmäistä kertaa ja odottaneena, milloin saa purkaa pidätettyjä tunteita, heittää vapaalle ja kokea laulamisen iloa. Kohotetut kädet ja anovat silmät herättävät mielikuvan rukoilemisesta. Voiko myös tämä olla sellainen hetki, jossa voi pyytää Taivaan Isältä apua ja lohdutusta? Katri-Helena pyytää antamaan tähtitaivaan, Hector etsii piileskelevää Jumalaa. Pienimmät kuulijat eivät ehkä ymmärtäneet Antti Tuiskun sanoituksia, mutta jokainen heistä lauloi pieni sydän tunnetta pullollaan idolinsa tahtiin: Tue jokaista pientä lasta. Olin kerran hautajaisissa, jossa poisnukkuneen toiveesta soitettiin kalypsomusiikkia. Surimme, itkimme, nauroimme ja keinuimme sen tahdissa. Kotiin palatessa tunsimme kaipuuta ja väsymystä, mutta ennen kaikkea onnellisuutta siitä, että olimme hänet tässä elämässä kohdanneet. Onnellisuutta hautajaisten jälkeen? Rukoilinko rokaten? Kotiviesti

6 nuoret Seurakunnat työllistävät noin 4000 nuorta Lähes kaikki seurakunnat palkkaavat koululaisia ja opiskelijoita kesätöihin. Yhteensä noin 4000 nuorta saa tänä kesänä seurakunnasta kesätyön. Kirkon työmarkkinalaitos teki seurakunnille kyselyn nuorten työllistämisestä toukokuussa Kyselyn tuloksista selviää, että seurakunnat pitävät tärkeänä kesätyöpaikan tarjoamista nuorille. Kesätyön kautta nuoret saavat kosketuksen työelämään sekä voivat tutustua seurakuntaan ja kirkon toimintaan. Yleisimmin nuoret tekevät puisto- ja puutarhatöitä hautausmailla sekä muilla seurakuntien puutarha-alueilla. Kesätöitä on lisäksi kirkon oppaina sekä ohjaajina retkillä ja leireillä. Varkauden seurakunnassa kesätyön sai tänä vuonna 12 nuorta. Lisäksi seurakunnassamme toimii 23 opiskelijaiän ohittanutta kausityöntekijää. Kappelin alueen nuorisotyönohjaaja Tarja Natunen ylpeänä aktiivisen ja sitoutuneen nuorisojoukkonsa ympäröimänä. Kuvassa Kerttu ja Pauliina Mättö, Jussi Mikkonen sekä Jaana Laine, jotka olivat auttamassa Kangaslammin kirkon 40-vuotisjuhlien järjestelyissä. Nuoret tekevät mielellään itse Nuoret ovat mukana seurakunnan arjessa, niin ajatustasolla kuin toiminnassakin. Teksti: Jussi Mikkonen Kuva: Krista Väisänen Kasvatustyö järjestää nuorille viikoittaista ja satunnaisempaa toimintaa. Nuoret tahtovat itsekin osallistua järjestämään tätä toimintaa niin itselleen kuin muille seurakuntalaisille. Ilpo on yksi viikoittaisista toiminnoista. Nuoret voivat tulla iltapäivän olohuoneeseen suoraan koulun jälkeen, tehdä läksyjä, pelata, tavata ystäviä, kahvitella, rupatella ja tehdä vaikka mitä. Kiia Vänttinen on käynyt rippikoulunsa viime kesänä ja on aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Vänttinen on osallistunut useammin messujen tekoon, esimerkiksi lukemalla tekstejä. On mukavaa olla osana messujen tekemistä ja uskon, että niistä tulee vähän enemmän nuorten näköisiä, kun nuoret niitä toteuttavat, arvelee Vänttinen. Anna Puustinen ja Seera Pöllänen ovat olleet seurakunnan toiminnassa jo useampia vuosia. Puustinen innostui asiasta rippikoulussa, kun taas Pöllänen oli mukana toiminnassa jo kaksi vuotta ennen rippikoulua. Kumpikin tytöistä on osallistunut messujen tekoon ja pitänyt siitä. Raamatunlukua, esilaulantaa, kolehdinkantoa, esirukousten lukua ja kitaran soittamista konfirmaatiossa, luettelevat tytöt monenlaisia tehtäviään. Pölläsen mielestä nuorten on helpompi samaistua messuun, jota nuoret ovat tekemässä. Varsinkin silloin, jos nuoret ovat saaneet valita laulut, lisää Puustinen. Kerran nuorten ohjaajakoulutuksessa suunniteltiin, että kirkon penkkeihin hankittaisiin shiatsu-hierontalaitteet, muistelee Puustinen. Tästäkin ideasta nuoret olivat innostuneet. Pöllänen epäilee, että nuorilla on usein sellainen kuva kirkosta, että siellä istuu vain pappoja. Pauliina Mättö ja Jaana Laine ovat edelliskesän rippikoululaisia ja edelleen mukana seurakunnan toiminnassa. Mättö on kotoisin Kangaslammilta ja hänestä on mukavaa, että siellä järjestetään omia nuorten iltoja, vaikkakin vain kahdesti kuussa. Tytöt ovat olleet usein toteuttamassa messuja Kangaslammin kappelilla. Yleisimpiä tehtäviä ovat olleet tekstinluku, kolehdinkanto ja virsikirjojen jakaminen. Sydäntä lämmitti erityisesti, kun Kangaslammin kirkon 40-vuotisjuhlissa piispa Matti Sihvonen kertoi olevansa iloinen, kun näki meitä nuoria osana messua ja kuuli meidän kokoontuvan säännöllisesti yhteen nuorteniltojen merkeissä. Nuoriso-ohjaajat Tarja Natunen ja Emma Kauhanen pitävät nuorten osallistumista ja messuihin vaikuttamista erinomaisena. Nuorten näkökulma on omanlaisensa ja sitä tulisi kannustaa. Toiminnan lähtökohta on se, että kaikki hyväksytään mukaan sellaisina kuin he ovat. Nuorille pitäisi myös järjestää ja tiedottaa enemmän messuista joita he voivat itse olla toteuttamassa, linjaa Natunen Kauhasen näyttäessä vieressä peukaloa. Nuoret siis osallistuvat ja tekevät mielellään, kun vain saavat siihen mahdollisuuden ja kehittävät jatkuvasti omia toimintojaan yhdessä ohjaajien kanssa. Nuoret tulisi muistaa eikä unohtaa, nuoriin tulisi satsata eikä vähentää jatkuvasti heille suunnattuja resursseja. Nuorissa on tulevaisuus. Jos nuorille ei ole toimintaa nyt, he eivät ole jatkossakaan mukana seurakunnan toiminnassa.. 6

7 kirkonpenkki Iltarukous on monelle yksi tutuimmista. Se voi nousta huulille aikuisenakin elämän eri vaiheissa. Rukous jumalanpalveluksessa Jumalan edessä turvassa Teksti: Päivi Hopia Kuva: Harriet Urponen / Kirkon kuvapankki Jumalanpalvelus on kirkon hengellisen elämän ydin, ja se rakentuu Jumalan sanan ja yhteisen rukouksen varaan, linjaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Jumalanpalvelus koostuu johdannosta, sanasta, ehtoollisesta ja päätöksestä. Jokaisessa osassa rukouksella on paikkansa. Luultavasti osa seurakuntalaisista rukoilee muissakin kohdissa omaa hiljaista rukoustaan. Moni kirkossa kävijä tuleekin mieluusti jo tovin ennen varsinaisen jumalanpalveluksen alkua istumaan ja rauhoittumaan. Virsikirjan ensimmäisellä aukeamalla onkin kolme erilaista vaihtoehtoa hiljaiselle rukoukselle ennen jumalanpalvelusta. Jokaisessa niissä kiitetään kaikesta hyvästä, pyydetään puhdistautumista omista synneistä ja ylistetään Jumalaa, esimerkiksi näin: Herra, lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi. Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni! Siellä saan ylistää sinua, Jumala, minun Jumalani! Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Maallikkona suhde rukoukseen on toisenlainen kuin papilla. Voisin jopa väittää jumalanpalveluksen olevan kokonaan rukousta. Pappi on mielestäni esirukoilija, sillä vaikka olemme jokainen osa palvelusta, voi seurakuntalainen tulla penkkiin myös levähtämään. Jumalanpalveluksen johdanto-osuudessa synnintunnustuksen ja -päästön sanamuoto vaihtelee. Olen joskus mietiskellyt, millä perusteilla pappi synnintunnustuksen valitsee vai onko jokaisella jokin tietty oma suosikkinsa. Itse pidän erityisesti seuraavasta: Taivaallinen Isä. Sain kasteen sinun lapseksesi. Sinä siirsit minut pimeydestä valoon, kadotuksen alta taivaan perilliseksi. En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii. En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi. Jumala, armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi. Joskus koko seurakunta voi osallistua yhteen ääneen synnintunnustukseen. Päivän psalmi, Herra armahda ja Kunnia huipentuvat Kiitosvirteen, joiden sisältö on yhtä aikaa kirkkovuoden kiertoa mukaileva ja jokaisessa messussa toistuva rukous. Päivän rukous on sekin ajankohtainen, usein melko lyhyt ja ytimekäs. Rukouksen perinteiset osat ovat puhuttelu, muistaminen, pyyntö, päätös ja aamen. Aamen tarkoittaa varmaa, luotettavaa tai tapahtukoon niin alkukielessään hepreassa. Seurakunta lausuu tai laulaa aamenen rukouksen lopuksi. Sillä tarkoitetaan, että seurakunta ottaa vastaan siunauksen sekä tunnustaa Jumalan nimeä ja ylistää sitä. Uskontunnustuksen osa lukee yhteen ääneen papin kanssa, osa hiljaa mielessään. Kyse on ylistyksestä, näin on tapahtunut, kertoo pastori Arja Päivärinta. Moni meistä varmaankin katsoo kotikirkkomme alttarifreskoa tunnustuksen aikana. Joskus olen ollut jumalanpalveluksessa, jossa on käytetty Nikean uskontunnustusta. Se on mielestäni runollisempi ja jollain tavalla kauniimpi Apostoliseen uskontunnustukseen verrattuna. Yhteinen esirukous on pisin jumalanpalveluksen rukous, koska sen yhteydessä ilmoitetaan kastetut, kuulutetut ja kuolleet. Monesti tähän rukoukseen on helpompi keskittyä, jos laittaa silmänsä kiinni. Parhaimmillaan esirukous luo lämpöä ja yhteyttä kaikkien välille, jotka rukoilevat ja joiden puolesta rukoillaan. Esirukouksessa voi tuoda esille todella monenlaisia asioita. Rukous voidaan valmistella yhdessä seurakuntalaisten kanssa, mitä käytetään ainakin Varkaudessa ilahduttavan runsaasti. Se tuo esirukoukseen henkilökohtaisemman tunteen. Pidän myös hiljaisesta hetkestä esirukouksen aikana, jolloin pappi kehottaa tuomaan esille omat hiljaiset rukoukset. Ehtoollisosuuden alussa on prefaatio eli Pyhä-hymniin johdatteleva rukous, jossa kiitetään Jumalan pelastusteoista kautta aikojen. Tätä seuraa ehtoollisrukous, jonka avulla viritytään kohti ehtoollisen viettoa. Isä Meidän -rukous lausutaan yhteen ääneen. Tunne tutusta rukouksesta on kotoisa, yhteys muihin kirkossa olijoihin syvenee ja täydentyy Jumalan Karitsalla ennen ehtoollista. Alttarilla moni rukoilee, on luonnollista polvistua Jumalan eteen ja pyytää siunausta, anteeksiantoa tai tuoda kiitosta hänelle. Ehtoollisen vieton jälkeen on vielä kiitosrukous tai -virsi. Päätösosassa jumalanpalvelusta voidaan vielä ylistää Jumalaa. Ennen päätösmusiikkia meidät jokainen siunataan Herran siunauksella tulevia päiviä kohti. Kirkosta voi lähteä kevein mielin jatkamaan arkisempaa elämää. Itse olen aika kehno rukoilija. Minun on helpompi lukea muiden kirjoittamia rukouksia tai vain hiljaisesti yhtyä rukoukseen sanoin. Osallistumalla jumalanpalveluksiin rukouksesta tulee helpompaa. Rukoilla voi toki missä vain ja sen voi tehdä yksinkertaisestikin: Herra armahda minua! Monet hyvät ja omistautuneet rukoilijat ovat myös kirjoittaneet hienoja teoksia rukoilemisesta, ja niiden avulla voi syventää omaa rukouselämäänsä. Ja onpa meillä meitä itseämme taitavampi rukoilija taivaassa, Jeesus Kristus. Lähde: Suomen ev.lut. kirkko: Palvelkaa Herraa iloiten Kotiviesti

8 makupala Lapsuutesi? Synnyin ainoaksi lapseksi Iisalmen idylliseen kaupunkiin, josta pääsin myöhemmin ylioppilaaksi ja lähdin Åbo akademiin opiskelemaan. Mummo oli lapsuudessani hirveän tärkeä ja hänen sylissään istuin usein. Kesäisin serkkukaarti viiletti maalla ja arkena olin kiltti lettipäinen tyttö, joka taaplasi koulua ja tykkäsi siitä. Henkireikäsi? Musiikki saapui elämääni jo lapsena. Olen laulanut 8 koulun kuoroissa, Iisalmen ortodoksisessa kirkkokuorossa ja soittanut seurakuntanuorissa. Tällä hetkellä pitäydyn kuuntelupuolella. Erityisesti pidän klassisesta musiikista, esimerkiksi Bachin urkusovituksista, Beethovenista ja Chopinista. Suunnitelmasi tulevaisuudessa? Sydäntäni lähellä ovat lapsenlapseni Eino ja Väinö. Toivon, että terveyttä ja voimia riittäisi, jotta voisin seurata heidän elämäänsä ja olla tukemassa siinä, missä tarvitaan. Tässä avuksi on muutto Kuopioon.

9 Perheiden puolesta Varkauden perheasiain neuvottelukeskusta 38 vuotta luotsannut Kristiina Ekroth puhuu parisuhteiden puolesta. Vaikeat ajat tulevat vääjäämättä, mutta niistä ei tarvitse selvitä yksin. Teksti ja kuva: Krista Väisänen Hyytävä hiljaisuus. Toisilleen kerran lupautuneet kiertävät yksinäistä kehää parisuhteensa pattitilanteessa, valmiina lähtemään eri suuntiin. Ei ole enää sanoja, ei löydy silitystä. Askelmerkit ovat kadonneet jo kauan sitten. Kun kaksi kadonnutta kohtaavat ja suhde syvenee, Kristiina Ekroth on aina uudelleen uransa huipulla. Joskus pariskunnat pysäyttävät vielä vuosien jälkeen: Muistatko, kun kävimme luonasi? Nyt kaikki on hyvin. Näissä hetkissä herää kiitollisuus työn tarpeellisuudesta. Varkauden seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksen toimintaa vuodesta 1975 johtanut Kristiina Ekroth toteuttaa työssään valtakunnallista näkyä perheisiin ja pariskuntiin panostamisesta. Ensi vuonna 70 vuotta täyttävä toiminta sai alkunsa Aamulehden ilmoituksesta, jossa tamperelainen pastori vetosi sodan kokeneisiin rintamamiehiin ja heidän kotikenttävaimoihinsa. Älkää ottako avioeroa! Ennen kuin eroatte, ottakaa yhteyttä pastori Matti Joensuuhun. Yksinkertaista, mutta ytimessä. Parisuhteen ristiriitoja ja konflikteja ei tarvitse kohdata yksin. Toiminta laajeni nopeasti muihin suurimpiin kaupunkeihin ja Varkaus oli kuudestoista paikkakunta, jonne perheasiain neuvottelukeskus perustettiin. Virkaan valittiin sairaalateologiksi kouluttautunut Kristiina. Muutto oli hyppy tuntemattomaan. Tehtävä ja kaupunki olivat uusia, mutta lähtökohdat kohdillaan. Varkaus oli tulevaisuuteen tähtäävä ja uudistusmielinen paikka, jossa uskallettiin puuttua suuriin avioerolukuihin ja kokeilla uutta, Kristiina muistelee. Varkauden seurakunta sai samalla tuplavahvistuksen työvoimaansa, kun Kristiinan puoliso Göran pakkasi laukkunsa Helsingissä ja tuli papiksi silloiseen kaksikieliseen seurakuntaan. Tärkeintä on, että puhutaan Omalla tavallaan idyllinen tehdaskaupunki. Näin Kristiina ajatteli uudesta kotikaupungistaan, jota hallitsivat piippujen silhuetit ja lähes kaikki olivat Alstilla töissä. Ihmiset tekivät vuorotyötä ja asuivat tehdaskortteleissa. Tuttu nimi toi turvaa. Ajateltiin, että kun oli kerran päässyt hommiin Ahlströmille, siellä sai myös päättää työuransa. Vuorotyö aiheutti kuitenkin kitkaa parisuhteisiin. Kun toinen lähti töihin, halusi toinen nukkua. Asuintilat olivat ahtaat ja nuoriso tuli ja meni omia aikojaan. Naiset uupuivat, kun piti samaan aikaan hoitaa kotia ja olla raskaissa töissä. Teollisuuden muutoksista johtuneet irtisanomiset nostivat puolestaan ihmisten mieleen epävarmuuden, joka on viime aikoina vain kasvanut. Kun työstä tulee taistelukenttä, kuormittuvat suhteet. Nykyajalle on tyypillistä vaikeiden asioiden kasaantuminen perheissä. Voi olla huolia työpaikalla, kotielämässä sekä nuorten tai omien vanhempien kanssa. Kun leipä ei ole varma, työ ja toimeentulon miettiminen vievät valtavasti ihmisten voimavaroja ja aikaa, Kristiina kuvailee. Vaikeutensa perheisiin tuovat myös päihteet ja huoli nuorista, sillä houkutukset ovat kasvaneet. Ihminen on helposti tunteidensa vietävissä. Kun tunne ja järki ovat vastakkain, jää järki usein kakkoseksi. Kristiinan mukaan tunne on hyvä asia, kun siitä pystytään puhumaan, sitä pystytään jakamaan ja osoittamaan perheessä. Omissa tunteissa vellominen ja valintojen tekeminen niiden ajamana ei sen sijaan välttämättä johda rakentaviin tuloksiin. Tärkeintä on, että puhutaan. On helpompi olla hiljaa ja valita mykkäkoulun tie, kulkea omia polkuja ja omaa elämää. Yksi suurimmista parisuhteen ongelmista on kuitenkin haluttomuus tai keinottomuus kertoa omista tunteista. Puhumisen vaikeus voi johtua esimerkiksi koneiden varassa elämisestä. Perheenjäsenet touhuavat kukin omalla päätteellään, kielenkäyttö muuttuu eikä perheeseen kehity asioista keskustelemisen mallia. Hiljaisuus saattaa myös yllättää. Suhteen alussa pariskunta elää viettihumalassa tunteesta ja toisen läheisyydestä. Paraskin suhde kuitenkin laimentuu ja voi väljähtyä kokonaan, ellei sitä vahvisteta keskustelulla. Puhumaan opettelu on monesti pitkä ja molempien tahtoa vaativa asia. Avuksi tulee eläminen yhdessä tässä ja nyt. On parempi miettiä, mitä kaikkea voi tehdä pariskuntana kuin esimerkiksi, millainen isä tai äiti puolisolla on ollut. Omaa menneisyyttään on hyvä ymmärtää, mutta menneessä ei voi elää. Vuorovaikutusongelmien lisäksi kitkaa syntyy tarpeiden ja tunteiden ristiriidoista. Kristiinan aloittaessa työuransa oli vielä tavallista, että naiset huolehtivat huushollista ja lapsista, miehet vastasivat pääasiassa elannosta. Nykyisin kaikki pitäisi panna tasan. On tavallista, että vaimo ottaa, lähtee ja jättää lapset isälle. Ajatellaan, että on oikeus olla vapaa. Näissä tilanteissa Kristiina muistuttaa kuitenkin miettimään lapsen etua. Vanhemmat antavat lapsilleen mallin myös parisuhteessa ja perheessä elämisestä ja ongelmien ratkaisusta. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse elää pelossa. Kun nyrkit rupeavat puhumaan, pitää uskaltaa irtautua. Työn ja elämänkaaren raskaat tilanteet ovat sen sijaan selviteltävissä, jos halua siihen löytyy. Kristiina kannustaa hakemaan apua heti, kun rupeaa tökkimään. On luonnollista, että tulee vuosia, joista voi sanoa: Nämä eivät miellytä minua. Yhtä luonnollista on myöntää itselleen, että nyt on vaikeaa ja pyytää apua. Ei kannata odottaa isoja mylläköitä vaan tulla juttelemaan asioista, kun ne ovat aluillaan. Toisaalta mikään tilanne ei ole niin lukossa, ettei siitä voisi tulla puhumaan. Kristiina muistuttaa tosin, että autetuksi tuleminen on jokaisen oma valinta, ei automaatio. Kukin päättää itse, millaisen elämänpolun haluaa valita. Apua löytyy perheasiain neuvottelukeskuksien lisäksi muun muassa netistä ja yksityisiltä perheterapeuteilta. Ihmiset harmittelevat usein, että apu maksaa. Elämässä ei kuitenkaan saa kaikkea ilmaiseksi. Ravintolassa ei pidetä seteleistä kiinni ja hammaslääkärikäynnistä ollaan valmiita maksamaan. Miten on niin vaikeaa panostaa siihen, että elämä helpottuisi, Kristiina haastaa. Aina ratkaisua ei tarvitse hakea ammattiauttajalta, vaan apu voi löytyä esimerkiksi naapurista. Toisenkin lapselle voi antaa aikuisen mallin, syliä ja hellyyttä tai pysähtyä yksinäisen rinnalle kappaleeksi matkaa. Huolenpito ja naapuriapu kuuluvat kaikille. Perheasiain neuvottelukeskuksen jatko on Varkaudessa katkolla Kristiinan jäätyä eläkkeelle. Konkari muistuttaa työn tarpeesta ja erikoisluonteesta. Papit ja muut työntekijät käsittelevät työssään samantapaisia kysymyksiä, mutta perheasiain neuvottelukeskuksen toiminta on pitkäkestoista hoitotyötä koulutettujen perhe- ja pariterapeuttien johdolla. Kristiina itse on laillistettu korkeimman erityistason yksilö-, pari-, perhe- ja seksuaaliterapeutti. Hän on toiminut myös työnohjaajana ja työyhteisökonsulttina. Niin kauan kuin kirkko vihkii ihmisiä avioliittoon, tulisi sen säilyttää mahdollisuus katsastaa ja tarkistaa parisuhteen suuntaa. Omista työvuosistaan Kristiina kokee kiitollisuutta. Jokainen potilassuhde on vuorovaikutussuhde, jossa myös auttaja oppii ja saa kuunnella toisen elämäntarinan. Nyt on kuitenkin ensisijaisesti oman perheen vuoro. Kristiina Ekrothilla on ollut hyvin läheinen suhde seurakuntaan lapsesta lähtien. Kirkko- ja seuramatkat olivat itsestäänselvyyksiä, mummo veisasi iltavirren ja luki iltarukouksen. Myöhemmin kuvioihin tuli mukaan seurakuntanuorten toiminta. Seurakunta oli toinen koti. Tällaisesta kristillisestä taustasta käsin oli luonteva lähteä lukemaan teologiaa. Sielunhoitotyöhön erikoistunut ja edelleen kouluttautunut Kristiina on tehnyt elämäntyönsä kirkon palveluksessa. Läheinen suhde seurakuntaan ei kuitenkaan ole innostanut sekaantumaan kirkkopolitiikkaan tai viisastenkivien etsimiseen. Kirkkoa ei pidä uudistaa uudistamisen vuoksi, mutta toimintaan pitäisi löytää sellainen tasapaino, että ihmiset kokisivat seurakuntayhteyden ja jumalanpalveluksen merkittäviksi ja luonteviksi asioiksi. Kannatan myös ajatusta enemmän tekoja ja vähemmän sanoja. Lähimmäisestä välittäminen ja huomioiminen on seurakunnassakin tärkein asia. Ilman rakkautta, miten eri tavoin se arjessa näkyykin, työ jää vajaaksi. Pelkkää sanahelinää ei jaksa kuunnella. Kotiviesti

10 Koko perheen seikkailu Hyppää mukaan suureen seikkailuun ja lähde perheretkelle Kouvolan Tykkimäkeen lauantaina 3. elokuuta. Lähtö Varkauden pääkirkon parkkipaikalta klo 8.30 ja paluu noin klo 20. Aikuinen pääsee matkaan rannekkeella hintaan 45 euroa tai ilman ranneketta 25 euroa. Lapsen tai nuoren reissu kustantaa vastaavasti 28 tai 15 euroa. Sisaralennuksella matkaan lähtevä pääsee mukaan puoleen hintaan. Huoltajan on oltava mukana ja alle kaksivuotiaiden lähtemisestä mukaan sovitaan erikseen. Retkimaksu sisältää matkat, lounaan, sisäänpääsyn ja vakuutukset. Lisätietoja voit kysellä Paula Bomanilta, p Matkaan mahtuu 47 ensiksi ilmoittautunutta. Ilmoittaudu 25. heinäkuuta mennessä tai p pysäkillä henki, sielu, ruumis Nuorille mahdollisuus Teksti: Krista Väisänen Vekara-Varkaus -viikko houkutteli viime vuonna toimintapajoihinne 1700 henkeä. Mitä teillä on tällä kertaa ollut tarjolla, Vammel ry:n toiminnanjohtaja Anita Rikalainen? Lapset pääsevät kokeilemaan kipsi-, koru-, savi- ja pullonduunauspajoissa käsillä tekemistä. Lisäksi meiltä löytyy kasvomaalausta, kynsien stailausta, kummitustunneli, ongintaa, pomppulinna ja levollinen merimaailma. Vauvat ja äidit voivat pötköttää pehmolelujen keskellä ja merirosvopuffetista saa kohtuuhintaan vaikka kahvin ja valtavan mokkapalan. Millaisia virikkeitä lapsi tarvitsee kasvaakseen? Nyky-yhteiskunnassa kaikki on niin valmista. Lapset nauttivat kuitenkin kättensä jäljestä kuten ennen vanhaan. Jokaisella lapsella tulisi myös olla oikeus ja mahdollisuus kokeilla eri harrastuksia. Erityislapset ja -nuoret jäävät usein syrjään, koska he eivät pysty noudattamaan sääntöjä. Miksei tarjolla ole mukautettua jalkapalloa, pesäpalloa ja muita lajeja kokeiltavaksi? Kyse on pienistä asioista, joilla on lapselle suuri merkitys. Miten nuorta voi tukea elämässä eteenpäin? Norminuorikaan ei nykyisin pääse töihin, saati sitten hieman erilainen tapaus. Usein vammaiset voivat olla keskimääräistä tunnollisempia ja tarkempia työntekijöitä - vain hieman hitaampia. Rahan perässä juokseminen ja tehokkuusvaatimukset kapeuttavat nuorten mahdollisuuksia turhaan. Työmaailma on kuin hölmöläisten tilkkutäkki, joka olisi kuitenkin helposti korjattavissa. Lasketaan eläkeikää ja otetaan nuori kisälliperiaatteella töihin. Siinä olisi sekä työn jatkaja ja että eläkkeen maksaja. Sarjassa pysäytetään varkautelainen ja kysytään välähdyksiä elämästä tai ajankohtaisista asioista. Ilo voi syntyä pienistä asioista. 5-vuotias Teemu on saanut suun täyteen salaattia. Valitse ilo Ilo ja sen etsintä saatetaan kokea nykyaikana naiiviksi. Kuitenkin: Kenestä on oikeasti mukavampi murjottaa kuin nauraa? 10

11 Kirkkoon sinut vien... Keskikesä on perinteisesti kuulunut suosituimpiin vihkihetkiin, mutta avioliiton elämänmittaiseen seikkailuun voi sukeltaa myös muina vuodenaikoina. Ruskanhohteinen syksy, kuulaankaunis talvi ja vihertävänvirkeä kevät ovat kaikki hyviä hetkiä pyytää siunausta yhteiselle elämälle. Varkauden pääkirkossa vietetään yhteistä vihkijuhlaa keskiviikkona 11. joulukuuta kello 18. Häähetki on teille vaivaton, mutta juhlallinen ja intiimi tilaisuus. Olemme iloisia saadessamme jakaa tämän tärkeän hetken kanssanne. Vihkipareja pyydetään ilmoittautumaan tiedottaja Krista Väisäselle marraskuun loppuun mennessä avioliiton esteiden tutkinnan vuoksi numeroon Aloita näistä! Satu Eerola Krista Väisänen Markku Pihlaja / Kirkon tiedotuskeskus Psykologian tutkimuksen mukaan kiitolliset ihmiset ovat muita terveempiä ja onnellisempia. Aikamme kertoo meille kuitenkin ilotonta viestiä siitä, että kaikki energia pitäisi puristaa suorittamiseen. Suorittamisen kierre saa ihmiset uupumaan ja masentumaan. Väsyneenä pelot valtaavat mielen ja kaikkea kyräillään pahinta peläten. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 90 % asioista, joita ihminen murehtii, jää tapahtumatta. Pelko on siis varastanut ihmisen elämästä ilon aivan turhaan, kertoo psykologi Satu Eerola. Eerola kannustaa pysähtymään ja miettimään, mitkä asiat omassa elämässä antavat tilaa hyvinvoinnille. Jokaisella on hänen mukaansa mahdollisuus iloidentiteettiin, joka kerää itseensä arjen kauniita asioita, poimii onnen potentiaaleja ja hyllyttää turhan huolehtimisen. Hymyile itsesi iloiseksi. Iloidentiteetti voi omien murheiden keskellä tuntua mahdottomalta saavuttaa. Eerola muistuttaa, että asenne nousee usein omista valinnoista. Mietitäänpä Paavalia vankikuopassaan. Eivät hänen olosuhteensa olleet erityisen häävit, mutta hän valitsi kutsun ja elämän! Paavalin kirjeiden into ja ponnekkuus kuvaavat, että tämä vaikutti myös hänen tunteisiinsa. Tunteet eivät siis synny tyhjästä tai hallitse meitä, vaan niihin voi itse vaikuttaa. Helpoin tapa piristää itseään on hymyily. Kun ihmiselle tulee hyvä olo, nousee hymy herkästi kasvoille. Tutkimus todistaa, että tämä toimii myös toisinpäin, Eerola vinkkaa. Epäileväisille tarkennukseksi, että hymyllä ja hymyllä on toki eronsa. Feikkivirneen saa nimittäin väännettyä kasvoilleen noin puolella niistä lihaksista, joita kasvot käyttävät spontaaniin hymyyn. Tulos kuitenkin todistaa, että perimän ja elämänhistorian rinnalla tunteisiimme vaikuttaa itse valittu elämänasenne. Nuku itsesi iloiseksi. Ilo kunnioittaa surua. Kun on itkun aika, mielemme ei poimi ilon lähteitä ympäriltämme. Surun lisäksi iloa saattaa kuitenkin estää uupumus, masennus tai yksinkertaiset elämänvalinnat. Satu Eerola on huomannut työhyvinvointikouluttajana, että ihmiset tinkivät yhä useammin yöunesta ja ruuanlaitosta. Nukkuminen ja syöminen kuuluvat kuitenkin ihmisen biologisiin tarpeisiin. Et voi yhtäkkiä päättää, että nukunpa tästedes puolitoista tuntia vähemmän. Ihminen on rajallinen. Krooninen perustarpeiden venyttäminen uuvuttaa, mutta vaikuttaa myös tarkkaavaisuuteen sekä vastustus- ja oppimiskykyyn. Myös tunteiden hallinta ja itsetunto parantuvat unimäärän kasvaessa riittävästi. Perustarpeiden huomioiminen viestittää ihmiselle, että hän arvostaa itseään ja haluaa pitää itsestään huolta, Eerola kertoo. Meillä kristityillä ei saisi olla koko ajan kiire, vaan meitä päinvastoin kielletään mukautumasta tähän maailmanaikaan. Älä valitse liikaa ja vastaa joka huutoon, sillä uupumus vie ilon! Eerola korostaa, että kristityistä loistava valo ja ilo tarkoittaa myös hyvinvointia ja terveyttä. Itsestään saa ja tulee pitää huolta, jotta jaksaa kantaa vastuuta muista. Keskustele itsesi iloiseksi. Perustarpeiden lisäksi jokaisella on henkilökohtaisia tarpeita, joiden huomiotta jättäminen latistaa arjen. Kyse voi olla niinkin pienestä asiasta kuin tummapaahteisen aamukahvin nauttiminen rauhassa. Jos töissä suoriutuminen tulee niin tärkeäksi, että aamun nautiskelija päätyy hörppimään kylmää sumppia sähköposteihin vastaamisen välissä, ollaan vaarassa kadottaa suhde omaan itseen, Eerola kertoo esimerkin itsensä havahduttaneesta tilanteesta. Jos nimittäin annamme noin tärkeän ja helposti toteutettavissa olevan asian kadota elämästämme, miten monesta muusta iloa tuottavasta asiasta olemme valmiit luopumaan? Eerola kannustaa rimpuilemaan irti marttyyrin asenteesta ja maailmankuvasta, jonka mukaan vain kylmä, kova ja häikäilemätön pärjää elämässä. Suorittamisen sijaan tulisi sallia itselleen iloa, yltäkylläisyyttä ja rakkautta. Meille on annettu tehtävä rakastaa itseämme. Suhteessa toisiin voimme elää keskeneräisyyttämme todeksi ja oppia hyväksymään sen. Iloa luova elämälle antautuminen tarkoittaa sitä, ettei koko ajan yritä muuttaa sitä ja varautua pahimpaan. Jumala kohtaa, johtaa ja antaa avun ajallaan myös ihmisen keskeneräisissä prosesseissa. Mieti kolme asiaa, jotka tuottavat sinulle syvää mielihyvää. Ilon lähteitä löytyy jatkuvasti, jos niiden äärelle malttaa pysähtyä. Mistä sinä nautit kesässä? Ilahduttaako kiireetön lukuhetki parvekkeella vai reipas kävelylenkki rantahietikolla? Ehkä ehdotonta elämässäsi on se illan kymmenminuuttinen, jonka aikana kirjoitat muutaman ajatuksen ylös paperille ja valmistaudut unten maille? Tee valintoja, jotka lisäävät hyvinvointiasi ja opi tunnistamaan, mitkä asiat tuottavat sinulle iloa arjessa. Mitä asioita itsessäsi arvostat? Yksi ilosyöppö voi löytyä heikosta itsetunnosta ja -arvostuksesta. Kukaan ei ole ehkä pitkään aikaan kehunut sinua, mutta se ei vähennä hyviä puoliasi. Olet Jumalan kuvaksi luotu, kaunis ja arvokas juuri omana itsenäsi. Nyt on tilaisuus ihailla itseäsi esteettä: Tässäkin olen hyvä ja ihana..! Mikä estää iloa arjessasi? Perustarpeiden unen, ravinnon ja rakkauden- lisäksi jokaisella on omat kokemusperäiset tunteensa, jotka vaikuttavat arjen hyvinvointiin. Mitkä asiat saavat sinut maahan? Pelko, häpeä, turha tärkeily? Auttaisiko jokin konkreettinen muutos, esimerkiksi puolen tunnin lisääminen yöuniin, sinut alkuun? Muistele lapsuudenkotisi malleja Kasvatus on vain yksi osa-alue, joka muokkaa ihmisen olemusta. Perheen mallit voivat kuitenkin vaikuttaa ilon kokemukseen ja ilmaisuun myöhemmälläkin iällä. Oliko lapsuudenkodissasi iloa? Miten ja milloin sitä sai ilmaista? Suhteesi iloon, ilakointiin, nauruun ja rätkättämiseen periytyy helposti eteenpäin, mutta tiedostaessasi asian on sitä myös mahdollista muuttaa. Kotiviesti

12 sanalla sanoen Marita Rundelin, viestintätoimikunnan puheenjohtaja Lempijae Raamatussa: Psalmien sijaan tulee mieleen sananlasku 16:18 Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Sananlaskuun sisältyy kaksoisviesti. Toisaalta olen viime aikoina yrittänyt nöyremmäksi, etten niin odottaisi muilta kiitosta. Toisaalta tällä jakeella voi lohduttaa itseä, jos joku muu oikein pöyhkeilee. Viimeksi puhutti: Maallisesta omaisuudesta luopuminen. Sekä seurakunta että kaupunki ovat kiinteistöjen suhteen tilanteessa, jossa kaikkea on liikaa ja jostain täytyisi luopua. Tämä toimii myös analogina ihmisen elämään. Mielimusiikki: Rokki, poppi, reggae. Vanhoja tuttuja virsiä ja muita lauluja on myös kiva laulaa. Ilonaihe luottamustehtävässä: Seurakunnassa voi tuntea itsensä nuoreksi luottamushenkilöksi, joka voi tuulettaa käsityksiä siitä, miten asiat ovat aina olleet. Tavoitteeni onkin tuoda tämän vuosituhannen tuulia toimintaan. Seurakuntaan uusia vahvistuksia Seurakunnassa on työnsä aloittanut joukko uusia kasvoja. Diakoniatyöntekijä Pia Hosio, taloushallinnon harjoittelija Satu Pehkonen, kesäteologi Karoliina Mustonen ja ensimmäisen kappalaisen virkaa sijaistava Miina Karasti esittelevät itsensä muutaman kysymyksen avulla. Teksti ja kuva: Krista Väisänen Kuka olet ja mistä tulet? Olen Pia Hosio ja siirryin Varkauteen Kirkkonummen suomalaisesta seurakunnasta. Asun tällä hetkellä Joroisissa puolisoni kanssa. Olen Satu Pehkonen, kolmekymppinen äiti ja olen täällä taloushallinnon ammattilainen -kurssin kautta saamassa käytännön osaamista teoriatiedon rinnalle. Olen muuttanut Varkauteen 3-vuotiaana, joten olen savolainen henkeen ja vereen! Olen Karoliina Mustonen ja asunut mieheni ja Liina-tyttäremme kanssa nyt vuoden Varkaudessa. Alun perin olen Sotkamosta ja päätynyt tänne Joensuun-opintojeni kautta. Olen Miina Karasti ja aloitan heinäkuussa ensimmäisen kappalaisen viransijaisena täällä Varkaudessa. Asun perheeni kanssa Leppävirran Oravikoskella ja olen kotoisin Mikkelistä. Miten kuvailisit työtonttiasi? PH: Tämä ensimmäinen viikko on kulunut pääasiassa perehdytykseen ja työhuoneen rakennukseen. Vastuualueeni tulee diakoniatyössä olemaan vapaaehtoistyö, jossa on paljon mielekästä tekemistä tiedossa. SP: Teen monipuolisesti taloushallinnon töitä reskontrasta avaintenhallintajärjestelmään ja palkkoihin. Puolivuotisen harjoitteluni aikana ehtii jo enemmän kuin raapaista pintaa. KM: Hoidan kesäteologin tehtäviä vauvasta vaariin. Eniten minulla on vanhainkotien hartauksia ja rippikoulu työllistää myös. MK: Varauksista päätellen tehtäväni tulevat keskittymään perinteisiin papin töihin eli kirkollisiin toimituksiin ja jumalanpalveluksiin. Mikä työssä innostaa? Seurakunnan naisvoimaa. Kuvassa takana Karoliina Mustonen ja Satu Pehkonen, edessä Pia Hosio ja Miina Karasti. PH: Odotan, että pääsemme yhdessä kehittämään vapaaehtoistyötä vastaamaan lisääntyviin pyyntöihin erityisesti lähimmäispalvelun osalta. Toisaalta toiveena on tarjota paremmin eri tehtäviä, koulutusta ja tukea vapaaehtoisille. Tarvetta on monenlaiseen ja on tärkeää, että kukin voi palvella siellä, missä se parhaalta tuntuu. SP: Palkanlaskenta on juttuni. Se on hallittavissa oleva, mutta monipuolinen kokonaisuus. KM: Vanhukset ovat aina vilpittömän iloisia, kun heitä käy katsomassa. Siksi tykkään eniten laitoshartauksista. MK: Mielestäni tärkeintä papin työssä on perustyö ja ihmisten kohtaaminen sen keskellä. Sananen työyhteisöstä? PH: Minut on otettu hyvin vastaan. Diakoniatyön väki vaikuttaa innostuneelta työstään. Täällä otetaan hommat tosissaan ja halutaan kehittyä. SP: Olisin päässyt harjoitteluun muuallekin, mutta valitsin seurakunnan. Täällä saa tehdä työnsä rauhassa, eikä tarvitse kiirehtiä paniikissa, koska jokainen minuutti maksaa. Virheistä ei ruoskita, vaan korjataan ne. Huonosti nukutun yönkin jälkeen on aina ollut hirveän kiva tulla töihin ja olen sopeutunut porukkaan hyvin. Täällä välitetään myös ihmisen arkiminästä ja työkavereina pystytään hoitamaan hommat yhteistyössä. KM: Työkaverit ovat olleet tosi iloisia ja avuliaita. Erityisesti on pakko hehkuttaa toimiston tätejä, jotka tietävät kaikesta kaiken! MK: Ensivaikutelmani on, että täällä on mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, jotka ottavat uuden työntekijän hyvin vastaan. Paras tapa viettää kesäpäivää? PH: Olla jouten ja tehdä sitä, mistä tykkää eniten. Minulle se olisi varmaan luonnossa liikkuminen ja jäätelön syönti. SP: Mökillä koirien ja lasten kanssa. Meillä on kaksi koirasutta ja saksanpaimenkoira-pohjanpystykorvan sekoitus. KM: Tötteröjäätelöt torilla Teemun ja Liinan kanssa. Lempimakuni on wanhan ajan suklaa, mutta totuuden nimissä kaikki makea kyllä sulahtaa suuhun kevyesti! MK: Mökillä veden äärellä perheen kanssa. 12