Lähettisihteerit hoitavat ystävärengasta, osoitteenmuutoksia ja käytännönasioita.

Transkriptio

1 Lähettäjä: Satu Eronen Annankatu 7 C 20 sähköposti satumaria.eronen@gmail.com Helsinki puh Anni Pitkänen sähköposti annipitka@gmail.com puh Lähettisihteerit hoitavat ystävärengasta, osoitteenmuutoksia ja käytännönasioita. Aatto Lamminpää puh c/o Teivainen sähköposti aatto.lamminpaa@elisanet.fi Myllytie 2 blogi Vääksy Aatto Lamminpään työtä voi tukea taloudellisesti käyttämällä Kansanlähetyksen tiliä: NORDEA: OP: SAMPO: Merkitse viestikenttään Lamminpää Aatto tai käytä viitenumeroa

2 AATSAN KUKA TIES MONESKO YSTÄVÄ-, RUKOUS-, JA LÄHETTÄJÄKIRJE Rakkaat ystävät, esirukoilijat ja lähettäjäkirjeen lukijat! Seitsemäs näistä Etelä-Siperian luterilaisalueen matkoista alkaa lähetä loppuaan. Enää on 23 päivää siihen, kun on tarkoitus kääntää vanhan Transitin keula jälleen kohti rakasta kotimaata. TYÖ JATKUU ETELÄ-SIPERIAN LUTERILAISALUEELLA Päivän Tunnussanassa profeetta Elia ruokauhrin aikaan astui kansan eteen ja sanoi:...herra vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä Herra olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi! (1. Kun.18:37) Tätä yksinkertaista rukousta oli edeltänyt ties monennenko kerran Israelin kansan pitkä ja syvä luopumuksen ja epäjumalten palveluksen aika. Jumalalle hänen kansansa oli kuitenkin rakas, ja hän oli nostanut miehen Gileadin Tisbestä rukousasein taistelemaan syntiä ja sielunvihollista vastaan. Elian rukoustaistelusta voit lukea suoraan omasta Raamatustasi, ja jos onnistut saamaan käsiisi vanhan kirjan Elia Tisbeläinen, niin jatka siitä vielä. Viime keväänä ennen kuudetta matkaani luin taas kerran tuon kirjan ja toin sen tänne Siperiaan Jooselle ja Johannalle luettavaksi. Vaikka tuo kirja on kohta 200-vuotias, sen sanoma iskee tuoreena suoraan tähän päivään. Rankkaa, mutta samalla niin siunattua oli Jumalan miehen koulu niitten taistelun vuosien aikana. Ihminen joutui siinä kasvamaan pieneksi ja Jumala suureksi. Aikoinaan Joosen ja Johannankin kanssa vanhalla sinisellä LT:llä matkoja tehdessämme jo heidän opiskeluaikoinaan kuuntelimme rahisevalta mankalta ja lauloimme usein mukana tippa linssissä Bas`n Helenin biisiä: Sun ristis luo johtaa tänään askeleeni. Käsin sidotuin kaipaan vapauteen. Eessäs pieneks kasvaa saan, kokea uudestaan, Jälleen rakkautes parantaa. Toisessa sanassa tälle päivälle kirjoittaa Paavali: Me olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. (Kol. 1:9) Tuollaisia rukoilijoita ja taistelijoita Jumala etsii ja haluaisi kasvattaa meistäkin. Huolimatta siitä, että niin usein koemme itsemme hyvin heikoiksi taistelijoiksi ja hitaiksi rukoilemaan, hän haluaa käyttää meitä juuri siinä missä milloinkin olemme ja vielä Hän sanoo, että juuri heikoissa hän tahtoo olla väkevä ja että Hänen voimansa tuleekin täydelliseksi heikkoudessa. Kiitos ystävät kun olette kantaneet rukouksin minua ja näitä Siperian ja myös koko Venäjän alueella olevia työntekijöitä ja samalla myös tätä työtä. Joskus olen kokenut itseni täysin avuttomaksi lähestymään Jeesusta, aivan kuten se halvaantunut mies, jonka ystävät kantoivat Jeesuksen luo ja vieläpä purkivat katon ja laskivat ystävänsä Vapahtajan eteen. Tuota samaa rukouksin kantamista saamme tehdä ystäviemme ja läheistemmekin puolesta. Sen enempää meiltä ei odotetakaan. Siitä eteenpäin tekee työn Jeesus -tietenkin saamme silti koko elämämme ajan hoitaa esirukoilijan tehtäväämme. LOPULTAKIN TIEN PÄÄLLE Teimme tulomatkan neljästään, vävyni Jannen isoveljen Arskan, Pitkästen lasten Suomi-open Ainon ja hänen isänsä Mikaelin kanssa. Mikaelilla oli mukana hieno uusi nokialainen, kameroineen ja tiellä opastajineen. Toinen lähettisihteerini Satu Eronen tuli vähän myöhemmin Pitkäsen perheen kanssa junalla. Alkujaan meidän piti lähteä syyskuun alussa, mutta kun olin kuullut, että Venäjän muovimäkimestaruuskisat olisi , siirsin lähtöä muutamalla päivällä. Toinen siirto tuli siitä, kun Aino halusi kokea matkan Siperiaan autossa ja hänen pitäisi perillä jatkaa opettajan työtään mahdollisimman lähelle joulua. Sorvasimme lähtöpäivästä kompromissin. Lopulta ylitimme Venäjän rajan Nuijamaalla minun 68v.synttärien kunniaksi vasta iltapäivällä. Veljeni Martti oli Ivecollaan saattamassa rajan yli. Pietarin Keltossa meitä

3 odotti Andrei Heikkilä Inkerin kirkon juuri painosta tulleen virsikirjalastin kanssa. Siperian rovastkuntaa varten lastattiin tuhat kirjaa ja minun mäkihyppykamppeeni pikku peräkärryyn, johon olimme Mikaelin kanssa yötä myöten rustanneet korotuslaidat. Tämänkin kertainen siperiaanlähtö oli minun osalta yhtä hässäkkää. Juuri ennen lähtöä olin auttamassa urheilukaveriani Janne Haukipuroa heidän hyppyrimäkitalkoissaan Haapavedellä Arskan kanssa, emmekä malttaneet lähteä ajoissa tekemään matkavalmisteluja. Näköjään seepra ei pääse raidoistaan, eikä Aatsa tavoistaan. Matkan teko oli tietenkin minulle jo hyvin tuttua, mutta matkatovereille uutta ja mielenkiintoista. Maisemia katseltiin ja ihailtiin. Välillä pysähdyttiin tankkaamaan autoa ja myös miehistöä tienvarsi-kafeissa. Ainollahan oli jo vuosien varrelta melkoinen kielitaito ja minulla vähän sinnepäin. Arska oli käynyt jotkut ammattikurssikeskuksen opinnot ja Mikael kait lähinnä itsekseen lueskellut venäjän oppikirjaa. Alkuvaiheessa yritimme ostaa muutaman kerran koko Kafeen, mutta opimme, että parempi ostaa vain kofeeta, sillä se oli halpaa. Kofee dzorni, tai smalakom, ssaharom tai besmalago, tai bessahar ja lopulta besdzorni. VAIHTOEHTOREITTIÄ URALIN YLITSE JA OMSKISSA TAUKO Venäjän muovimäkimestaruuskisat jäivät pois ohjelmasta. Olin ottanut kuitenkin mäkivarusteet, että jospa Tsaikovskin mäkikeskuksessa olisi ollut harjoitusleiri, mutta kun minulle selvisi, että Arskalla oli vähän normaalia enemmän kiinnostusta Ufan kautta menevälle reitille ja Uralin ylitykselle sieltä korkeamman kautta, jätin Tsaikovskinkin pois laskuista. Katsotaan, josko mäkikamppeille olisi Tsaikovskissa käyttöä paluumatkalla. Ufan tuttavia ei kuitenkaan tavattu, mutta käytiin katsomassa hyppyrimäet ja kuunneltiin erään liikkeen pihassa Retro-nimisen veteraanien puhallinorkesterin konserttia. Tilasin heiltä ylimääräisinä Uralin pihjalajat ja Moskovan valot. Jälkimmäinen oli vaihtunut Kuolleiksi lehdiksi, mutta kaunis oli sekin. Matkan varrella yövyttiin kuten ennenkin autossa vartioiduilla pysäköintipaikoilla, joissa oli sosiaalitilat ja ruokapaikat. Omskissa pidettiin peräti kolmen vaiko neljän yön tauko. Aluksi purettiin peräkärrystä Omskiin ja Novosibirskiin jäävät kirjat ja nostettiin Transitiin Ville Melaselle Krasnojarskiin jätettävät kolme laatikkoa. Kielikouluvaiheessa oleva Aitamäen lähettiperhe (Markus, Mari, Anni 4v, Elias 2,5v ja Luukas 1v) oli jo odottanutkin meitä. Lisävuorokausi tuli, kun Virosta Omskiin TV-ryhmänsä kanssa tulossa ollut Kaitsu

4 Lappalainen oli pyytänyt meitä viipymään, että hän voisi haastatella Ainoa ja minua tekeillä olevaan dokumenttielokuvaansa Siperian työstä. Omskista lähti kyytiimme Orlovnkan entisessä suomalaiskylässä keväällä SEKL:n kv-linjalaisena aloittanut alkujaan kotkalainen, mutta viime vuodet Jyväskylässä asunut Tarja Vekkeli. Poikkesimme katsomassa Orlovnkaa, ja jatkoimme matkaamme kohti Krasnojarskia. Juha Saaren muutettua kesällä perheineen Suomeen hänen työtään Siperian lääninrovastina jatkaa SLEY:n lähetti pastori Ville Melanen vaimonsa Susannan ja kahden pienen lapsensa kanssa. Melasten koti löytyi. Ruokatauon jälkeen jatkettiin matkaa, sillä haluttiin lopulta perillekin. Matkalla yövyttiin vuoristossa ja päästiin päivän valossa ihailemaan Hakasian kauniita kumpuilevia maisemia.oikealle jäi Altai-vuoristo ja edessä päin odotti meitä jylhä Sajanin vuoristo, mutta sitä ennen saavuttiin Hakassien pääkaupunkiin Abakaniin, josta olikin enään 25 kilometrin matka Minusinskiin. PERILLÄ VIHDOINKIN Aino oli aikonut asua Pitkästen asunnossa Ulitsa Timrjasevalla heidän tuloonsa asti, mutta muuttikin sitten tähän Abakanskaja 41:ssä sijaitsevaan vuosi sitten Minusinskin seurakunnan käyttöön remontoimaamme kvarttiiraan. Tulomatka oli asuttu melko tiiviisti Transitissa, joten nyt tilaa oli reilusti enemmän. Mikael miehitti pyhäkoululuokan, me Arskan kanssa peräkammarin ja Aino nukkui konttorin työpöydän yläpuolelle rakentamassamme yläsängyssä. Eka viikonloppuna vierailimme Karatusan ja Suetukin jumalanpalveluksissa. Tonja piti Suetukissa myös pyhäkoulun. Saimme ensimmäisen kosketuksen myös Karatusan kirkon perustus/kellarityömaahan. Paikkaa esitteli reipas yövahti, joka asusti toissa keväänä tontin nurkalle rakentamassani pyöröhirsimökissä. Pitkästen ja Satu Erosen tultua teimme turistimatkan Leninin Museolle Susenskojeen ja Sajana Susenskojen suurelle voimalaitospadolle, jossa pääsimme ensimmäistä kertaa näkemään käytössä olleen, vasta 3v sitten rakennetun valtavan ohivirtausportaikon. 40 m korkeita ja 100 m leveitä portaita on neljä. Valtoimenaan virtaava kuohuva ja valkoisena pärskyvä vesi aiheutti alhaalla voimakkaita pyörteitä ja melkein hyökyaaltoja. 245m korkean ja noin kilometrin levyisen voimalaitospadon yläpuolella on 40 kuutiokilometriä vettä.

5 Tällä kerralla varsinaista rakentamistyötä meidän osalta on ollut hyvin vähän. Mikael ehti kiertää vain tutustumassa paikkoihin. Samoin Satua kierrätettiin, sillä hänellä oli sopimus Uuden Tien ja Sanansaattajan kanssa juttujen tekemisestä täällä. Kun Satu lähti junalla takaisin Suomeen, tuli tänne Omskista Aitamäen perhe ja heidän kanssaan Tarja Vekkeli. Ja taas tutustuttiin alueen työhön. Tehtiin myös yhden yön maisemien katseluretki Sajanin vuoristoon Jergakin kansallispuistoon koko suomalaisporukalla. Siihen tarvittiin Joosen Mitsubishi ja minun Transit. Kun Arska oli potenut parin viikon ajan flunssaa täällä Minusinskissa, ja minä olin käynyt pariin kertaan parsimassa Vitalin talon remonttia ja samalla seuraamassa rakennusfirman kavereitten työtä kirkon tontilla, niin lähes edellinen viikko meni minulla sairastamisen piikkiin ja se jatkuu nuhaflunssana vieläkin. Mahatauti iski Jergakiin mennessä ja perillä makasin reporankana sängyn pohjalla, nuhakuumekin ehti samalle apajalle ja iltayöstä olin kuin horkassa, vaikka kämpässä oli paljon lämmintä. Tarjan rohdot auttoivat, selvisin yön yli, ja pystyin myös ajamaan alas vuoristosta. Tarja asusti kanssamme srk:n kvarttiiralla nukkuen konttorin yläsängyssä. Aitamäen perhe ahtautui Pitkästen kotiin. Aino on asunut Mikaelin lähdön jälkeen pyhäkoululuokassa. Koska Ainon edellinen asunto oli keväällä luovutettu pois, joutui hän jäämään tänne kvarttiiralle. Lievästi sanottuna täällä on välillä ollut täyttä kuin Turusen pyssyssä. Mutta sopu on antanut tilaa. Pitemmässä juoksussa ja muutenkin tulevaisuudessa yritetään valmistella asioita - jos vain on mahdollista - paremmin etukäteen. YHTÄ JUHLAA Lauantaina juhlittiin täällä Minusinskissa Shadrinien perheen kymmenvuotista työrupeamaa Minusinskissa ja myös Karatusan alueella. Slavalla oli enimmillään täällä hoidettavana viisi luterilaista seurakuntaa alkuvuodesta Slavan työkavereiksi tulivat Vitali ja Oleg perheineen, sekä SEKL:n lähetteinä Joose ja Johanna Pitkänen lapsineen. Vitali siirtyi perheineen syksyllä 2010 Karatusaan, jonne remontoitiin pappila. Jo vuosi sitten oli Minusinskissa odotetut ja suuret juhlat, kun kesällä srk:lle ostettu ja sitten osittain remontoitu kvarttiira otettiin ja siunattiin juhlavasti käyttöön. Lauantainen juhla oli pienimuotoinen, mutta sitäkin lämpimämpi. Slava istui Olgansa kanssa alttarin edessä. Muu juhlaväki ympäri kirkkosalia. Laulettiin yhdessä Slavan ja Markuksen säestäessä kitaroilla ja Joosen antaessa tahtia rummuilla. Vitali, Joose ja Slava muistelivat viimeisten vuosien yhteisiä kokemuksia. Juhlan koskettavin ohjelma oli kun Slava ja Olga lauloivat yhdessä. Lapsilla oli omaa ohjelmaa pyhäkoululuokassa. Lopuksi kahviteltiin. Otettiin ryhmäkuvaa ja videota ja lähetettiin Hyvän Joulun toivotus Suomeen molemmilla kielillä.

6 Eilen Joose oli Aitamäen perheen ja Tarjan kanssa Karatusassa ja Suetukissa jumalanpalveluksissa ja he kävivät myös katsomassa kirkon työmaata. Keli oli ollut vähän loskainen, mutta työt olivat menneet mukavasti eteenpäin. Saa nähdä ehtiikö perustus/kellarivaihe valmiiksi suunnitelmien mukaan mennessä. Tänään kahviteltiin vieraitten pois lähdön kunniaksi, halattiin ja Joose kävi kyyditsemässä heidät Abakanin Rautatieasemalle. KARATUSAN KIRKKOHANKE Perustus/kellarivaiheen nykyinen arvioitu valmistumisaika on Tekee tiukkaa, ehtiikö siihen. Lähiaikoina pitäs tulla urakkatarjouksia kirkon runko/katto/ikkunat vaiheesta. Jos varojen keruu pysyy kyydissä ja löytyy hyväksyttävä tarjous, runkovaiheen rakennustyö voisi jatkua samantien. Toinen vaihtoehto on että tämä kakkosvaihe jatkuu keväällä. Joosella on blogissaan kuvamateriaalia kirkkotyömaasta sekä myös ns. Kirkonpenkkikeräys. Ne henkilöt, lähetyspiirit, seurakunnat, järjestöt tms. jotka haluaisivat tukea kirkkohanketta, voisivat rahoittaa yhden penkin (käytännössä kirkon tuoli), jonka taakse saisi haluamansa raamatun jakeen. Penkin (tuolin) hinta on 500 euroa. TALVEN OHJELMARUNKOA Lähdemme Arskan kanssa ajelemaan kohti Suomea Viisumit ovat marraskuun loppuun asti. Jos ehdimme jo aikaisemmin, haluaisin Rukan MC-kisoihin alamäen tamppausryhmään Kuusamon junnujen kanssa. Sitten haluan mennä jatkamaan Haapavedelle mäen remonttitalkoita ovat jo vuorossa veteraanimäkihyppääjien harjoitusleirit ja Cup-kauden avajaiset Taivalkoskella. Veteraanicupin aikataulusta en vielä paljoa tiedä, mutta haluaisin kiertää ne kisat, jos mahdollista olen merkinnyt Siperian Rovastikunnan työkokouksen Pietari/Keltto, Pitäneekö paikkaansa??? Talven urheilullinen päätähtäin on tammi-helmikuun lopulla Romanian Rasnovissa Veteraanien MM-kisat. Romaniaan lähdemme varmaankin jo ja palaamme 4.2. Haaveissa on myös Sotsin olympialaiset helmikuussa ja samoin haaveissa matka Amerikan vanhan lentomäen uudelleen käyttöönottokisoihin maaliskuun alussa. (Tarvittas superhyvä sponsori.) Mahdollisuuksien mukaan yritän vierailla lähettävissä seurakunnissa, kunhan aikatauluista sovitaan. Tietenkin haluan viettää paljon aikaa myös lasteni perheitten ja ystävieni kanssa Suomessa. Voimia ja siunausta sinun arkeesi ja myös tulevaan adventin ja joulun juhla-aikaan! Toivottaen, Aatsa