VIROLAHTI RAPAMÄKI Kivikautisen kohteen koekaivaus valtatien 7 uudella linjalla Kreetta Lesell 2009

Transkriptio

1 ROLAHTI RAPAMÄKI Kiikautisen kohteen koekaiaus altatien 7 uudella linjalla Kreetta Lesell 2009 M U S E O V I R A S T O

2 1 Sisällys: Sisällysluettelo Arkistotiedot 1. Johdanto Peruskarttaote 2. Sijainti ja maisema 3. Aikaisemmat tutkimukset ja esistöhistoria 4. Koekaiauksen tarkoitus 4.1. Koekaiauksen metodit ja haainnot Koekuopat Painanteet Löytökohdat Hiilimiilu 5. Löydöt ja radiohiiliajoitus 6. Yhteeneto Lähteet Negatiiiluettelo Digitaalikualuettelo Karttaluettelo Valokuat Kartat Liite 1 Koekuoppien aaitukset ja huomiot Liite 2 Luuanalyysi/Kristiina Mannermaa Liite 3 Radiohiiliajoitus

3 2 Arkistotiedot Kohteen nimi: Virolahti Rapamäki Muinaisjäännösrekisteri: Peruskartta: Miehikkälä Koordinaatit pkoo , ikoo , z alueen äärikoordinaatit. Kaiausraportti: Museoirasto / arkeologian osasto Koekaiausten johtaminen ja raportin laatiminen: FM Kreetta Lesell, Museoirasto Tila: Sammalkorpi, Omistaja: Seppo Rokka, os. Haililantie 119, Ala-Pihlaja Tutkimuskustannukset: Tiehallinto Budjetti: Kenttätyöaika: Tutkitun alueen laajuus: 80 x 140 m Kaietun alueen laajuus: 17,75 m² Löydöt: KM 38020: 1 105, kartseja, palanutta luuta ja saiastianpaloja diar Aikaisemmat löydöt: KM 35735: Kiitaltta, kiilaji-iskoksia, kartsia ja palanutta luuta. Aikaisemmat tutkimukset: Oula Seitsonen, Teemu Mökkönen, Kerkko Nordqist ja Sanna Seitsonen: Virolahden arkeologinen inentointi 2005 Peruskarttaote s. 4 Lähteet s. 9 Valokuat s , digitaalikuat: DG685:1 16, negatiiit: F145778:1 7 Kartat: s

4 3 1. JOHDANTO Tiehallinto suunnittelee altatielle 7 uutta linjausta Kotkasta Virolahteen. Museoiraston muinaisjäännösrekisterin mukaan Virolahdella on kaksi muinaisjäännöstä, jotka oat hyin lähellä tuleaa altatietä. Nämä oat Virolahti Kasetteleakangas ja Rapamäki. Näille asuinpaikoille tehtiin koekaiaukset uonna Koekaiausten tarkoituksena oli selittää, ulottuatko muinaisjäännökset uudelle linjaukselle tai muihin sen taritsemiin rakenteisiin kuten aputeihin tai läjitysalueisiin. Molemmista kohteista on omat kaiauskertomukset. Tämä kertomus on Virolahden Rapamäen asuinpaikasta. Koska kaiaukset oliat muinaismuistolain 15 mukaiset, kustannukset rahoitti hankkeen toteuttaja Kaakkois-Suomen tiepiiri. Kustannukset oliat Kaiausten johtajana toimi FM Kreetta Lesell, piirtäjänä Huk Pirita Häkälä ja tutkimusaustajana Ulla Moilanen. Kaiajina oliat arkeologian opiskelijat Toni Paukku, Marko Marila, Marko Korhonen, Heini Hämäläinen ja Anne- Mari Liira. Kaiaukset toteutettiin Tutkitun alueen laajuus oli 80 x 140 m, josta kaiettiin 17,75 m². Rapamäen asuinpaikassa on kaksi aihetta. Korkeammalla olea alue on Suomusjären kulttuurin loppuaiheen asuinpaikka ( ekr.). Toinen matalammalla olea on arhaiskampakeramiikan asuinpaikka ( ekr.). Valtatien 7 uusi linjaus ja Virolahdelta Miehikkälään meneän tien siirto ei osu Rapamäen asuinpaikalle. Sen sijaan liitäntätie Miehikkälään meneältä tieltä yksityiselle hiekkatielle on lähellä asuinpaikan koillisosaa ja siellä oleia painanteita. Tätä liitäntätietä pitäisi siirtää kauemmaksi. Helsingissä Kreetta Lesell

5 4

6 5 2. SIJAINTI JA MAISEMA Virolahden Rapamäen kiikautinen asuinpaikka sijaitsee Virolahden kirkosta noin 9,9 km pohjoiseen. Se sijaitsee Virojoesta Miehikkälään meneän tien itäpuolella. Virojoen kuntakeskuksesta asuinpaikalle on runsaat kaksi kilometriä pohjoiseen päin. Rapamäen asuinpaikka on Miehikkälään meneän tien ja siitä erkanean hiekkatien älissä. Idässä se päättyy sorakuoppaan, joka on tuhonnut osan asuinpaikasta. Myös hiekkatie on tuhonnut sitä. Asuinpaikan alueella kasaa hyin tiheästi kuusia, jotka haittasiat työskentelyä. Asuinpaikan lounaisosassa, hiekkatien pohjoispuolella on puuton alue, jossa on tiheä saniaispusikko. Hiekkatien ja sorakuopan älissä on adelmapusikkoa. Pajusaarenoja on asuinpaikasta noin 40 m itään. Maaperä alueella on hiekkaa, mutta saniaisten kohdalla, hiekkatien etelä- ja kaakkoispuolella ja asuinpaikan koillispuolella maa muuttuu hiekasta hiesuksi. Se on näissä paikoissa myös äriltään harmahtaampaa ja kosteampaa kuin muualla. 3. AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET JA VESISTÖHISTORIA Virolahden Rapamäen asuinpaikka on löydetty Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen inentoinnissa uonna Löytöjä tuli inentoinnissa kolmelta alueelta. Löytöalue A: n löydöt tuliat noin 20 m mpy sijoittuan kapean terassin alapuolelle leikatulta hiekkatieltä ja sen länsilaidan ojasta. Löytöalue B on löytöalueen A yläpuolella hiekkakuopan etelälaidalla loiasti nouseassa rinteessä noin 20 22,5 m korkeudella. Löytöalue C sijoittuu hiekkakuopan länsilaidalle ja sen yläpuolelle noin m korkeuteen. Hiekkakuopan yläpuolen profiilissa on nähtäissä anha. Suomen alueella maan kohoaminen on ähäisintä Virolahden kunnan alueella. Se kohoaa ain noin 2 mm uodessa ja kohoaminen hidastuu koko ajan. Merenpinta on noussut Virolahden alueella Ancylustransgression ja Litorinatransgression aikoina, muuten merenpinta on koko ajan laskenut. Ancylusjären korkein ranta on Virolahden alueella noin 35 m korkeudella. Litorinatransgression korkein meren pinta on noin 23 m korkeudella. (Miettinen, A. 2002: fig. 49 ja Miettinen, T. 1998:12, 13 ja 23.) Rapamäen asuinpaikalla on kaksi erikorkeuksilla oleaa löytökeskittymää. Löytöjä on 20 m korkeuskäyrän alapuolelta, täältä on kaksi palaa keramiikkaa. Toinen keskittymä on 22 m korkeuskäyrän yläpuolella. Valitettaasti aika ei riittänyt näiden löytökorkeuksien älin tutkimiselle. Korkeammalla olea alue on Suomusjären kulttuurin loppuaiheen asuinpaikka ( ekr.). Toinen matalammalla olea olisi arhaiskampakeramiikan asuinpaikka ( ekr.). 4. KOEKAAUSTEN TARKOITUS Koekaiausten tarkoituksena oli tutkia, ulottuuko Rapamäen asuinpaikka altatie 7 uudelle linjalle tai muihin siihen liittyiin rakenteisiin kuten siuteihin, maaläjityksiin tai maisemointiin. Tähän liittyen asuinpaikan laajuus pyrittiin selittämään. Asuinpaikka pyrittiin myös ajoittamaan KOEAAUSTEN METODIT JA HAVAINNOT Rapamäen asuinpaikalle korkeus tuotiin altakunnallisesta korkeuspisteestä , jonka korkeutena käytettiin N2000 korkeutta, joka on 20,77 m mpy. Nämä tiedot saatiin kansalaisen karttapaikasta. Tämä lukema on 17 cm korkeampi kuin peruskarttaan merkitty lukema.

7 6 Koordinaatisto sidottiin GPS-lukemilla kolmeen paaluun, koska lähistöllä ei ollut rakennusta tai muuta kiinteää kohdetta, johon sen olisi oinut sitoa. Paalu 100/500: pkoo ja ikoo , 150/500: pkoo ja ikoo ja 150/516: pkoo ja ikoo Kaikista näistä otettiin kolme GPS-lukemaa, joista laskettiin keskiaro. Koordinaatiston x-linja on 0 goonia pohjoiseen. Kohteesta piirrettiin yleis-, löytö- ja leinneisyyskartta. Kohteesta otettiin mustaalko- ja digitaalikuia. Alueelle tehtiin 50 x 50 cm kokoisia koekuoppia alkaen asuinpaikan löytöalueista kohti tuleaa tielinjaa ja niihin kohtiin, joita uhkasi muu maankäyttö. Koekuoppia jatkettiin niin pitkälle, että armistettiin asuinpaikan laajuus alueilla, jotka tuleat tuhoutumaan. Ajan puutteen uoksi koekuoppia ei oitu laajentaa. Lisäksi tarkastettiin hiekkatien leikkaukset ja sorakuopan reunat. Alueella sijaitseiin painanteisiin tehtiin joko koekuoppa tai -oja tai niitä kairattiin. Turekerros poistettiin lapiolla, tämän jälkeen maata kaiettiin pelkalla. Koekuopat kaiettiin niin syälle kuin löydöt tai likamaa ulottuiat, ähintään 40 cm syyyteen KOEKUOPAT Koekuoppia tehtiin 55. Lisäksi kaiettiin yksi koeoja, joka oli 1 x 4 kokoinen. Koekuoppien aaitukset oat liitteessä 1. Alueen maaperä oli hiekkaa, ainoastaan muutamassa koekuopissa oli hiesua (katso liite 1). Maaperän muutos ei korreloinut korkeuden kanssa. Alueen koekuopissa oli yleensä podsolimaannos. Kuudessa koekuopassa ei haaittu huuhtoutumiskerrosta ja iidessä se oli rikkonainen. Neljässä koekuopassa oli kaksoismaannos ja yhdessä useampi maannoskerrostuma. Nämä oliat lähellä painanteita. Neljässä koekuopassa oli likamaata, jotka tulkittiin kiikautisiksi kerrostumiksi. Nämä oliat koekuopat 110/525, 110/516, 130/510 ja 130/515. Näistä koekuopista tuli myös runsaasti löytäjä. Koekuopassa 140/500 oli hiiltä 50 cm syyydessä, joka mahdollisesti liittyy kiikauden asuinpaikkaan. Koekuopassa 150/495 oli hiiltä huuhtoutumiskerroksessa, tämä tulkittiin nykyiseksi. (Katso liite 1.) Hiekkatien eteläpuolelle tehdyt neljä koekuoppaa oliat löydöttömiä. Nämä koekuopat oliat lähimpänä tuleaa altatietä 7. Miehikkälään meneän tien länsipuolelle tehtiin 8 koekuoppaa siksi, että Miehikkälään meneä tie siirretään tähän kohtaan. Myös nämä koekuopat oliat löydöttömiä PAINANTEET Alueella oli lukuisia painanteita, jotka näyttiät melko uusilta. Ne oliat jyrkkäreunaisia ja epämääräisen muotoisia. Painanteita I X kairattiin, niissä ei ollut huuhtoutumiskerrosta lukuun ottamatta painannetta III. Tämän painanne oi olla anhempi kuin muut, jotka todennäköisesti oat 1900-luulta. Painanteet oat niin epämääräisen muotoisia, etteiät ne todennäköisesti liity sotarakennelmiin kuten Salpalinjaan. Todennäköisesti ne liittyät alueen hiekanottoon. Painanteeseen I tehtiin koeoja. Tämä painanne alittiin siksi, että se muistutti eniten muodoltaan kiikautista asumuspainannetta. Maa oli likaista ja sekoittunutta. Koeojasta tuli kiikauden löytöjä sekoittuneesta maasta, mutta tämä selittyy sillä, että kuoppa on kaiettu kiikautiseen asuinpaikkaan. Koekuopan kohdalla maassa ei ollut huuhtoutumiskerrosta, mutta allin kohdalta se löytyi, siihen heitetyn maan alta. Kuopan pohjalta löytyi palamattomat eläimen luut. Kuoppaa oli käytetty eläimen hautana.

8 7 Asuinpaikan koillisosassa oli lukuisia pitkänomaisia painanteita. Koekuoppa 150/525 tehtiin tällaisen painanteen iereen. Kuassa DG685:7 näkyy sen pohjoisprofiili. Siinä näkyy kuinka anhan podsolimaannoksen päälle on kasattu maata, mutta uuteen ei ole ielä syntynyt huuhtoutumiskerrosta. Tätä alempana on ielä toinen maannos. Nämä painanteet muistuttaat naurishautoja, mutta näissä ei ole likaista maakerrosta, jollaisia naurishaudoissa on. Ne oisiat olla myös ja 1800-lukujen sotien äijytyspaikkoja. Mitään armuutta tästä ei kuitenkaan ole. Tämän kohdan koillispuolelle tulee liittymätie Miehikkälään meneältä tieltä yksityiselle hiekkatielle. Tätä liittymätietä olisi syytä siirtää painanteista kauemmaksi LÖYTÖKOHDAT Hiekkatien ja sorakuopan profiilit tutkittiin pelkalla systemaattisesti. Löytökohdat merkittiin yleiskarttaan numeroilla. Tien etelä- ja lounaispuolen profiileista ei tullut löytöjä. Täällä maaperä oli erilaista. Se oli hienojakoisempaa, lähinnä hiesua, märempää ja harmahtaampaa äriltään. Hiekkatien pohjois- ja luoteispuolella löytöjä tuli alle 20 m korkeuskäyrän alapuolelta. Täältä tuli erittäin runsaasti löytöjä, mm. kaiausten ainoat keramiikkapalat. Löytökohdat 1 17 oat tätä asuinpaikkaa. Niistä 2 16 oat tienleikkauksesta ja 1 ja 17 sorakuopan puolelta. Maaperä oli täällä hiekkaa ja siinä oli podsolimaannos. Tienleikkauksen profiilista haaittiin myös likamaata (katso kuat DG685:4 5). Tämä osa asuinpaikkaa on arhaiskampakeramiikan ajalta. Tätä aluetta on hyin ähän jäljellä. Sitä oat tuhonneet hiekkatie ja sorakuoppa. Hiekkatien profiilista 20 m korkeuskäyrän yläpuolelta löytöjä ei enää tullut. Täällä maa oli samanlaista kuin hiekkatien toisella puolella eli se muuttui hiesuksi, oli märempää ja harmahtaampaa äriltään. Sorakuopan profiilista löytöjä tuli eniten n läheltä. Sorakuopan pohjoispuolen profiilista löytöjä tuli ähän ja ne loppuiat siihen kohtaan, missä maaperä muuttuu hiesuksi ja on märempää ja äriltään harmahtaampaa. Sorakuopan löytökohdat kuuluat Suomusjären kulttuurin asuinpaikkaan. Löydöt näyttäisiät korreloian maaperän muuttumisen kanssa. Hiekasta tulee löytöjä, mutta kun maa muuttuu hiekasta hiesuksi ja on äriltään harmahtaampaa ja märemmän tuntuista, myös löydöt loppuat. Tämä näkyy parhaiten hiekkatien ja sorakuopan profiilien kohdalla, mutta sama haainto tehtiin myös koekuoppien kohdalla. Maaperän muutos ei aihtele korkeuden kanssa, aan eri korkeuksilla on harmahtaampaa ja hienompijakoista maata HIILIMIILU Sorakuopan länsiprofiilissa näkyi suuri. Se oli läpimitaltaan noin 14 m. Sorakuoppa on tuhonnut siitä noin puolet. Hiilimiilun profiili puhdistettiin, piirrettiin ja alokuattiin. Siinä oli runsaasti hiiltä ja hiiltynyttä puuta. Hiilimiilusta piirretyssä profiilissa näkee selästi sen rakenteen (katso profiilikartta). Kuoppaa kaiettaessa maat on kasattu reunoille, joiden alta näkyy anha ture ja huuhtoutumiskerros. Alueella oli oimakas hiilikerros ja punaiseksi palanutta maata. Hiilimiilun alueelta löytyi iskoksia, jotka kuuluat Suomusjären kulttuuriin ja kuonanpala, joka kuuluu todennäköisesti un.

9 8 5. LÖYDÖT JA RADIOHIILIAJOITUS Virolahden Rapamäen asuinpaikasta löydettiin kartsi-iskoksia, -ytimiä ja -esineitä, kiilajiiskoksia, hioin, palanutta luuta, saiastianpaloja ja kuonanpala. Myös löytöjen perusteella alueella näyttäisi olean kaksi eri-ikäistä asuinpaikkaa. Toinen niistä on Suomusjären kulttuurin asuinpaikka, joka sijaitsee m korkeudella. Sieltä on tullut 238 kartsia, joista kaksi on ydintä ja kaksi esinettä, loput oat iskoksia. Osa iskoksista on saukartsia. Lisäksi täältä on 67 palasta palanutta luuta, yksi kiilaji-iskos ja hioin. Löydöt sopiat Suomusjären kulttuuriin. Toinen on arhaiskampakeramiikan asuinpaikka, se sijaitsee 20 m korkeuskäyrän alapuolella. Tänne ei tehty koekuoppia, mutta hiekkatien ja sorakuopan profiilista löydettiin kaksi saiastianpalaa, 66 kpl kartseja ja runsaasti palanutta luuta. Löytöaineisto sopii arhaiskampakeramiikan ajan asuinpaikkaan. Keramiikkaa on niin ähän, ettei sitä ei oi armuudella luokittaa, mutta se näyttäisi olean arhasikampakeramiikkaa. Löydöt korreloiat maaperän kanssa, niitä tulee paikoista, joissa maaperä on hiekkaa. Maaperän muuttuessa hienojakoisemmaksi hiekasta hiesuksi, harmaammaksi ja kosteammaksi myös löydöt katoaat. Maaperän muutos ei kuitenkaan korreloi korkeuden kanssa. Luuanalyysin teki Kristiina Mannermaa (katso liite 2). Luuaineistossa tunnistettiin hylkeen, metsäjäniksen ja kalanluita. Hylkeiden luita tunnistettiin useita. Ylempi löytöalue/suomujären kulttuuri Löytötaulukko KM 38020:1-73, LAJI MÄÄRÄ Kartsi-iskoksia 229 Kartsiytimiä 2 Kartsiesineitä 2 Palanutta luuta 75 Kiilajj-iskoksia 2 Hioin? 1 Kuonaa 1 Alempi löytöalue/varhaiskampakeramiikka Löytötaulukko KM 38020:74 95 LAJI MÄÄRÄ Saiastian paloja 2 Kiilaji-iskoksia 1 Kartsi-iskoksia 66 Palanutta luuta 70,6g

10 9 Löytökohdasta 16 (KM 38020:94) lähetettiin palanutta luuta ajoitettaaksi. Tämä löytökohta ajoittuu arhaiskampakeramiikan aikaan korkeutensa ja löytöjensä perusteella. Tulos tulee tämän raportin almistumisen jälkeen. 6. YHTEENVETO Virolahden Rapamäellä on kaksi eri-ikäistä asuinpaikkaa. Suomusjären kulttuurin asuinpaikka ( ekr.) sijaitsee m korkeudella. Todennäköisesti se ajoittuu kulttuurin loppupuolelle. Tätä asuinpaikkaa on tuhonnut sen itäosassa olea sorakuoppa ja pienet painanteet, joita on eri puolilla asuinpaikkaa. Se on kuitenkin suurimmaksi osaksi säilynyt. Toinen on arhaiskampakeramiikan asuinpaikka ( ekr.), joka sijaitsee alle 20 m korkeuskäyrän alapuolella. Tämä asuinpaikka on tuhoutunut melkein kokonaan sorankuopan ja hiekkatien uoksi. Mielenkiintoiseksi kysymykseksi jää, onko asuinpaikka ollut jatkuasti käytössä. Oatko arhaisimmat asukkaat omaksuneet ähitellen keramiikan käytön? Valitettaasti tähän ei oida astata, koska aika ei riittänyt koekuopittamaan löytöpaikkojen älistä aluetta, jota tien rakentaminen ei uhkaa. Valtatien 7 uusi linjaus ja Virolahdelta Miehikkälään meneän tien siirto ei osu Rapamäen asuinpaikalle. Sen sijaan liitäntätie Miehikkälään meneältä tieltä yksityiselle hiekkatielle on lähellä asuinpaikan koillisosaa ja siellä oleia painanteita. Tätä liitäntätietä pitää siirtää kauemmaksi. Arkistolähteet: Oula Seitsonen, Teemu Mökkönen, Kerkko Nordqist ja Sanna Seitsonen: Virolahden arkeologinen inentointi Museoirasto. Kirjalliset lähteet: Miettinen, Arto 2002: Relatie Sea Leel Changes in the Eastern Part of the Gulf of Finland during the Last 8000 Years. Annales Academiae Scientarum Fennicae Geologica-Geographica 162. Suomalainen Tiedeakatemia. Miettinen, Timo 1998: Kymenlaakson esihistoriaa. Kymenlaakson maakuntamuseon julkaisuja no 26. Kotka.

11 10 MV -kualuettelo F :1 7 Virolahti Rapamäki. Kuannut Kreetta Lesell Kuan numero Aihe F145778:1 Kiikautinen asuinpaikka. Lännestä. F145778:2 Kiikautinen asuinpaikka. Lännestä. F145778:3 Kiikautinen asuinpaikka. Lounaasta F145778:4 Hiilimiilu hiekkakuopan profiilissa. Kaakosta. F145778:5 Hiilimiilu hiekkakuopan profiilissa. Kaakosta. F145778:6 F145778:7 Hiekkatien profiilia arhaiskampakeramiikan asuinpaikan kohdalla. Kaakosta. Hiekkatien profiilia arhaiskampakeramiikan asuinpaikan kohdalla. Kaakosta. Digitaalikualuettelo DG6845:1 16 Virolahti Rapamäki. Kuannut Kreetta Lesell Kuan numero DG685:1 DG685:2 DG685:3 DG685:4 DG685:5 DG685:6 DG685:7 DG685:8 DG685:9 DG685:10 DG685:11 DG685:12 DG685:13 DG685:14 DG685:15 DG685:16 Kiikautinen asuinpaikka. Kaakosta. Kiikautinen asuinpaikka. Kaakosta Aihe Hiekkatien profiilia arhaiskampakeramiikan asuinpaikan kohdalla. Kaakosta. Likamaata tieleikkauksessa arhaiskampakeramiikan asuinpaikan kohdalla. Kaakosta. Likamaata tieleikkauksessa arhaiskampakeramiikan asuinpaikan kohdalla. Eteläkaakosta. Koekuoppa 110/510. Pohjoisprofiili. Koekuoppa 150/525. Pohjoisprofiili. Hiilimiilu hiekkakuopan profiilissa. Idästä. Kaianto. Itäprofiili. Kaianto. Itäprofiili. Kaianto. Itäprofiili. Kaianto. Ylhäältä. Kiikautinen asuinpaikka. Lounaasta. Vaaitusta jyrkässä rinteessä. Hiilimiilun dokumentointia. Yhteiskua lla. KARTTALUETTELO Virolahti Rapamäki Karttojen piirtäminen ja digitointi Piritta Häkälä Peruskarttaote 1:5000, A4, s. 4 Lähestymiskartta 1:20 000, A4, s. 17 Yleiskartta 1:500, A3, s. 18 Yleiskartta ja löytöalue 1:500, A3, s, 19 Kartta löytöjen leinnästä 1:300, A3, s. 20 Profiilikartta sta 1:25, A3, osa 1, s. 21 Profiilikartta sta 1:25, A3, osa 2, s. 22

12 11 DG685:1. Kiikautinen asuinpaikka. Löytökohdat 2 4 edessä. Kaakosta. DG685:2. Kiikautinen asuinpaikka. Taustalla näkyy. Kaakosta. DG685:3. Hiekkatien profiilia arhaiskampakeramiikan asuinpaikan kohdalla. Kaakosta.

13 12 DG685:4. Likamaata tieleikkauksessa arhaiskampakeramiikan asuinpaikan kohdalla. Kaakosta.. DG685:5. Likamaata tieleikkauksessa arhaiskampakeramiikan asuinpaikan kohdalla. Eteläkaakosta. DG685:6. Koekuoppa 110/510. Pohjoisprofiili. Etelästä.

14 13 DG685:7. Koekuoppa 150/525. Pohjoisprofiili. Etelästä. DG685:8. Hiilimiilu hiekkakuopan profiilissa. Idästä.

15 14 DG685:9. Kaianto. Itäprofiili. Lännestä. DG685:10. Kaianto. Itäprofiili. Lännestä. DG685:11. Kaianto. Itäprofiili. Lännestä.

16 15 DG685:12. Kaianto. Ylhäältä. DG685:13. Kiikautinen asuinpaikka. Lounaasta. DG685:14. Vaaitusta jyrkässä rinteessä.

17 16 DG685:15. Hiilimiilun dokumentointia. DG685:16. Yhteiskua lla.

18 17

19 Virojoelle Virolahti Rapamäki Kreetta Lesell 2009 Yleiskartta MK 1:500 Piirt. & digit. Piritta Häkälä N koekuoppa koeoja hiekkakuoppa kaianto haumetsää 20 korkeuskäyrä oja uusi tielinjaus suoja-alueen raja 6 löytökohta ja kohdan numero 25 m lehtimetsää 170 pelto X 4 5 Paisillanoja I Miehikkälään III II V I

20 Virolahti Rapamäki Kreetta Lesell 2009 Yleiskartta mukana löytöalueen rajaus MK 1:500 Piirt. & digit. Piritta Häkälä 25 m koekuoppa N Miehikkälään Virojoelle hiekkakuoppa kaianto pelto Paisillanoja 20 korkeuskäyrä koeoja oja haumetsää lehtimetsää uusi tielinjaus suoja-alueen raja V III II I X 4 5 I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I I 6 löytökohta ja kohdan numero runsain löytöalue löytöalueen reuna-alue

21 Virolahti Rapamäki Kreetta Lesell 2009 Löytöjen leintä osasuurennos yleiskartasta MK 1:300 Piirt. & digit. Piritta Häkälä 15 m N koekuoppa koeoja hiekkakuoppa kaianto haumetsää lehtimetsää 20 korkeuskäyrä oja uusi tielinjaus suoja-alueen raja 6 löytökohta ja kohdan numero & 1 kartsi-iskoksia/kappalemäärä ( f 1 1 c 1 w 1 keramiikkaa/kappalemäärä kiilaji-iskoksia/kappalemäärä palanutta luuta/kappalemäärä kiiesine/kappalemäärä pelto 150 & 1 & 3 & c 3 30 & 1 & X & 22 f 1 & 53 c 2 4 I 130 & 1 & 2 & 15 & c 15 & & w 1 & 1 & 9 & 1 III & 2 II V I & c & 8 & 26 & c & 5 ( 1 & 37 c 63,6 g 20 & 1 & 6 & 2 & 2 10 & 3 & & 2 1 & c & 2 & 2 & 3 & 1 & 2 & & 2 & &

22 Virolahti Rapamäki Kreetta Lesell 2009 Hiilimiilu Profiilikartta MK 1:25 Piirt. & digit. Piritta Häkälä 1 m N T ture A huuhtoutumiskerros C puhdas hiekka hka hiekka 1 saostuma anha ture anha huuhtoutumiskerros hiilikerros sekoittunut maa noen ja hiilen sekainen hiekka punaiseksi palanut maa? ,00 23,50 23,25 A T 23,00 A 22,75 hka 22,50 22,25 C profiiliin kaatunut kuusi 1 22,00 1 C 21,75

23 Virolahti Rapamäki Kreetta Lesell 2009 Hiilimiilu Profiilikartta MK 1:25 Piirt. & digit. Piritta Häkälä 1 m N T ture A huuhtoutumiskerros C puhdas hiekka hka hiekka 1 saostuma anha ture anha huuhtoutumiskerros hiilikerros sekoittunut maa noen ja hiilen sekainen hiekka punaiseksi palanut maa? ,00 T 23,75 23,50 23,25 23,00 hka 22,75 profiiliin kaatunut kuusi 1 22,50 22,25 1 C 22,00 21,75

24 Virolahti Rapamäki Liite 1 X Y Z=pinta Z=pohja/syyys cm Löydöt ,21 56 ei huuhtoutumis.k.,hiesua harm ,29 21,78 Hiesua, harmaata ,62 22,21 ei huuhtoumis.k. hiesua, harm ,85 62 ei huuhtoutumis.k. hiesua, harm. Kartsi-iskoksia ,70 58 rikkonainen huuhtoutmis. k Kartsi-iskoksia ,97 21,38 Hiesua, harmaata ,27 58 nokea huuhtoutumis.k., hiesua ,27 21,84 kosteampi maa, hiesua, harm ,09 21,57 ei huuhtoutumis.k., hiesua, harm ? 60 Hioin? ,95 56 Kartsi-iskoksia ? 55 Kartsi-iskoksia , likamaataja hiiltä Kartsi-iskoksia 25, -ydin , cm likamaata? Kartsi-iskoksia , ,03 22,64 ei huuhtoumis.k. pohjalla saea ,47 70 useampi maannos Kartsi-iskoksia ,29 22,72 rikkonainen huuhtoutmis. k Kartsi-iskoksia , cm hiiltä Kartsi-iskoksia 21, -esine ,64 54 Kartsi-iskoksia ,63 61 koettunutta likamaata cm Kartsi-iskoksia 25, -ydin 1, kaain ,64 60 likamaata 30 cm Kartsi-iskoksia 15, luuta ,54 66 Kartsi-iskoksia ,00 52 Karsti-iskoksia ,27 23, ,33 57 Kartsi-iskoksia ,48 24,01 nokea huuhtoutumis.k. Kartsi-iskoksia ,79 66 ei huuhtoumis.k. Kartsi-iskoksia 3, palanutta luuta ,59 50 Kartsi-iskoksia , cm aalea raita ,22 67 rikkonainen huuhtoutmis. k Kartsi-iskoksia ,11 82 kaksoismaannos, 50 cm aaleaa Kartsi-iskoksia ,19 20,27 kaksoismaannos ? 48 kaksoismaannos ? 67 Kartsi-iskoksia ,67 68 rikkonainen huuhtoutmis. k Kartsi-iskoksia 52, palanutta luuta ,65 22,01 rikkonainen huuhtoutmis. k ,11 70 kaksoismaannos? ,17 22, , , ei huuhtoumis.k., paksu aalea koeoja ei huuhtoumis.k., sekoittunutta Kartsi-iskoksia 52, kiilaji-iskos, palanutta luuta