Sanoma. Sinulle. Ristin Kansan EVANKELIOIMISNUMERO Omakohtaisia kokemuksia Jumalan. voimasta arkipäivän elämässä

Transkriptio

1 Sanoma n EVANKELIOIMISNUMERO 2015 Omakohtaisia kokemuksia Jumalan voimasta arkipäivän elämässä

2 Jumalan lasten PÄÄKIRJOITUS Juhana Lehmuskoski kirkkauden vapauteen Tänäkin vuonna tarjoamme lehden muodossa koteihin luettavaa ihmiselämän kalleimmasta asiasta, sielun pelastuksesta. Henkilöt, jotka ovat kohdanneet Jeesuksen Pelastajanaan, kertovat kokemuksestaan. Samalla esitämme lukijoillekin kutsun saapua turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten. (1 Piet. 1:4) Kuolemaa seuraa tavallisesti perinnönjako. Jeesus on kuollut Golgatalla meidän puolestamme, ja hänkin jätti meille perinnön. On tärkeää, että se on turmeltumaton, koska turmelus kohtaa ihmiselämää kovin helposti. Aadam ja Eeva kokivat turmeluksen siksi, että he rikkoivat Jumalan käskyn syömällä hyvän- ja pahantiedon puusta. He saastuttivat mielensä pahoilla mielikuvilla eivätkä tyytyneet pelkästään hyviin. Voi olla, että sinun elämäsi ei ole turmeltunut päihteiden ja rikosten tasolle. Sydämessä voi kuitenkin asua suurin synti, ero Jumalasta ja epäusko. Paavali oli huolestunut kuulijoistaan: Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. (2 Kor. 11:3) Tähän turmelukseen tarjoaa lääkkeen tuo Jeesuksen jättämä perintö. Hän ei lahjoita meille vain kotia taivaassa vaan myös avun ja syntien anteeksiannon täällä maan päällä. Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. (1 Joh. 2:2) Siksi Jeesus on ainoa, jonka kautta voimme tulla vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. (Room. 8:21) Jumalan lapsia voimme olla ainoastaan, jos Jeesus saa asua sisimmässämme. Kirkkaus on Jumalan kirkkautta, esimakua taivaasta. Vapaus tarkoittaa syntien anteeksiantoa. Kun Jumala antaa anteeksi, olemme vapaita turmeluksen orjuudesta. Ei ole mikään uhraus vaihtaa turmeluksen orjuus Jumalan lasten kirkkauden vapauteen! Näin hyvää perintöä emme voi saada keneltäkään toiselta. Astu sinäkin tähän vapauteen. Se ei ole vaikeaa, sillä Raamattu sanoo: Kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi. (Joh. 1:12) Juhana Lehmuskoski SISÄLLYS Pääkirjoitus Isän syli Mummon ja vaarin rukousvastaukset Jumala pysäytti koko elämämme Elämästäsi ei tule tylsää! Masennuksesta ja toivottomuudesta vapauteen Laivakokin turvasatama Jumalan armoa ei oteta niinkuin hantuukia naulasta Elämäsi valinta Juhana Lehmuskoski Ensiaskeleet uskontiellä Isän syli Oli kaunis koti, hyvä, lämmin, hellä. Isä ohjaili lapsiaan ja opetti heitä: Kuule, nuori poikani, muista, että sinulla on koti. Älä anna koskaan maailman niellä sinua. Pidä aina huoli sydämesi puhtaudesta. Poika kuunteli isän puhetta. Hyvähän täällä on olla. Kuitenkin toinen ääni voitti hänen sisimmässään: Enhän koskaan ole nähnyt, mitä maailmalla on. Olisi jo aika nähdä toinen puoli, poika ajatteli ja sanoi sitten isälleen: Isä, anna minulle omaisuudestasi se osa, joka minulle on tulossa. Raskain mielin ja sydän murtuen isä jakoi omaisuutensa ja antoi pojalleen hänen osuutensa. Poika lähti ja vilkutti hyvästiksi. Vielä kuului isän ääni: Tule kotiin. Minä odotan sinua! Isä painoi päänsä rukoukseen: Varjele poikaani ja lähetä hänet takaisin kotiin! Omatunto välillä valitti Poika tunsi itsensä vapaaksi. Hänellä oli rahaa. Kuitenkin omatunto välillä valitti sisimmässä. Minä menen katsomaan, mitä riemuja täällä on. Hän aukaisi oven, ja tupakansavu löyhähti vastaan. En taidakaan mennä, poika huokaisi. Yksi istujista kuitenkin huomasi pojan ja sanoi: Tule mukaan, vietetään yhdessä aikaa iloiten. Ota tästä vähän, minä tarjoan! Ei kiitos, en ota. Voi sinua! Oletko vielä mammanpoika, irvisteli ja ivaili istuja. No, otan vain tämän yhden kerran, poika lupasi. Pojan vaatteet näyttivät erilaisilta kuin toisten. Oli hankittava uudet. Rahaa oli, mutta sitä myös meni. Ystäviä riitti. Koti maaseudulla unohtui ja isä sen mukana. Kaupungin vilkkuvat valot vetivät puoleensa. Vapaus toisten nuorten seurassa maistui makealta. Kuitenkin ääni rinnassa kysyi: Mitä oletkaan tehnyt? Sikalassa Kun poika erään kerran aukaisi rahapussinsa, hän totesi kauhukseen, että rahat olivat loppuneet. Nälkä kouristi sydänalaa. Roskapöntöistäkään ei löytynyt syötävää. Nyt oli pakko löytää työtä, että voisi ostaa ruokaa. Ajatella, menetin puhtauteni ja sen rauhan, jota sain kokea aikaisemmin, poika tuskaili, mutta nälkä ajoi ajatukset uusille urille: Pääsisinköhän hoitamaan noita sikoja. Voisin vaikka syödä niiden rehuja, niin on kova nälkä. Töitä löytyi, mutta työnantaja kielsi koskemasta sikojen ruokaan. Ilta vaihtui yöksi. Ei ollut kotia, oli vain pimeitä katuja. Sydämessä kaikui ääni: Tule kotiin! En voi enää palata. Vaatteet ovat riekaleina, ja olen surkean näköinen. Isä ei enää ota vastaan. Kun sisimmässä kaikuva ääni kutsui hellittämättä, poika rohkaisi mielensä ja päätti palata kotiin. Jos hän pääsisi edes palvelijaksi isän kotiin, hän saisi ruokaa ja lämpimät vaatteet. - -lehti on -lehden erillinen evankelioimisnumero, joka ilmestyy vuosittain toukokuussa. Hinta 40 senttiä / kpl Päätoimittaja Juhana Lehmuskoski, Eskonkorventie 110, KORPILAHTI, puh , lehmuskoski@kotikone.fi (Lehteen tulevat kirjoitukset ja palautteet) Toimitussihteeri Esko Kallioniemi, Musantie 5 B 4, PORI, puh , toimitussihteeri@helluntaikansa.fi Tilaukset, laskutus ja asiakaspalvelu: Suomen Helluntaikansa ry, Vihuntie 21, JÄMIJÄRVI, puh (arkisin 9-13), ristin.kansa@helluntaikansa.fi 2 Painos kpl Evankelioimisnumero 2015 Pankkitili Suomen Helluntaikansa ry POP IBAN: FI , BIC: HELSFIHH Rahastonhoitaja Matti Salo, puh , salo.matti@gmail.com Julkaisija Suomen Helluntaikansa ry, Vihuntie 21, JÄMIJÄRVI, puh (arkisin 9-13). Toimituskunta Heikki Ahonen, Erkki Hietanen, Kaija Turunen ja Jouko Laaksonen Painopaikka Botnia Print Oy, Lekatie 2, KOKKOLA, puh Kotiin Ilta alkoi viilentyä, ja eteen aukeni tuttuja maisemia. Isä odotti aamuin ja illoin ja rukoili, että poika palaisi. Hän riemastui, kun näki tutun hahmon kaukana tiellä, juoksi vastaan ja syleili poikaansa. Tervetuloa kotiin, olen jo kauan odottanut sinua, isä riemuitsi ja lähetti palvelijoitaan valmistamaan suuret juhlat. Oli kuin kuollut poika olisi herännyt henkiin. Poika sai uudet vaatteet päälleen, kengät jalkaan. Hänen sormeensa pujotettiin sormus, ja juhlat alkoivat. Tämän sai aikaan isän rakkaus. Poika palasi kotiin, isän syliin. Tänäkin päivänä on nuoria ja vanhoja, jotka ovat lähteneet maailman teille. Kotona rakkaat äiti ja isä rukoilevat heidän puolestaan. Tule sinäkin kotiin, taivaallisen Isän syli ottaa sinut vastaan. Hän pukee sinut juhlavaatteisiin, ja sinusta tulee uusi luomus Kristuksessa, taivaan kansalainen. Tule sellaisenaan kuin oletkaan, juuri sinua tänään kutsutaan. Martta Korhonen Australia 3

3 Mummon ja vaarin rukousvastaukset sisarukset kertovat uskoontulostaan Anne Oksanen Tomi Pönni Synnyin Kanadassa vuonna 1980 suomalaisten sukulaistemme keskellä. Myös veljeni Tomi syntyi siellä, ja me muutimme Suomeen, kun olin kolme- tai neljävuotias. Olen lapsesta asti kuullut Jeesuksesta, ehkä eniten isovanhemmiltani, jotka olivat lähetyspioneerit Lea ja Tapani Kärnä. Lapsena olin koulukiusattu, ja vanhempani erosivat ollessani seitsemän- tai kahdeksanvuotias. Muutimme äitini ja veljeni kanssa toiselle puolelle Raisiota, eikä ero tuntunut miltään. Olihan meillä kaksi kotia. Me kävimme isän luona joka toinen viikonloppu, kunnes hän muutti Espooseen ja tapaamisemme harvenivat. Isää tuli ikävä, koska hän oli lapsuusvuosina minulle tärkeä ihminen. Uskonasiat unohtuivat moniksi vuosiksi. Mummon ja vaarin luona kyllä kuultiin jännittävistä lähetysmatkoista, ja puolestamme rukoiltiin varmasti paljon. Isä vei meitä sunnuntaisin kokouksiin Raisiossa asuessaan houkutellen meidät hampurilaisen avulla mukaansa helluntaiseurakuntaan. Siellä oli mielestämme tylsää, koska piti istua hiljaa penkissä. Jeesus kyllä kiinnosti mutta sunnuntaikokoukset eivät. Tein päätöksen olla ajattelematta taivas- ja helvettiasioita ennen kuin olisin vanha mummo. Kuvittelin, että Jeesuksen todellisuuden voi kokea vasta taivaassa ja uskovaisuus maan päällä on pitkästyttävää Sisu-karkkien syömistä ja virrenveisuuta. Miksi Jeesus ei parantanut ihmisiä Suomessa? Miksi Raamatun ihmeet ja mummon lähetysmatkojen kertomukset eivät toimineet Suomessa? Teini-iässä elämääni tulivat alkoholi, tupakka, poikaystävät, pienet myymälävarkaudet ja muu kapinallinen elämä. Muutuin kovikseksi, kun sain ystävikseni luokan vahvimpia persoonia. Aloin valehdella äidilleni viikonloppumenoistani. Taistelu sielusta Kuulin Jeesuksesta myös teetuvissa ja kahvilassa, jossa julistettiin evankeliumia. Silloin nauratti, mutta tiesin, että joskus on tehtävä valinta Jeesuksen suhteen, valittava joko taivas tai helvetti. Pakenin kuitenkin syntielämään ja urheiluun. Kesällä 1994, kun olin 14-vuotias, mummoni ilmoitti Tomin ja minut Kangasniemelle leirille viikoksi. Innostuin lähtemään, koska siellä oli hyvännäköisiä poikia ohjaajina. Yhtäkkiä aloin raamattutunnilla piirtää ristin kuvia leirivihkooni. Itsekin ihmettelin sitä. Kun laulettiin Nimeäsi Jeesus ja muita lauluja, minulle tuli jotenkin lämmin olo. Tuntui kuin Jeesus olisi ollut teltassa. Rukoilimme piirissä, ja Pyhän Hengen voimasta joku kaatui nurmikolle. Ajattelin, että Jeesushan elää ja toimii! Alkoi itkettää, enkä ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtumassa. Leirin viimeisenä iltana rukoiltiin leiriläisten puolesta. Pimeässä tuvassa näkyi Jumalan kirkkaus kuin sumuna, ja ihmiset itkivät. Ajattelin, että olisi kauheata, jos minä tulisin nyt uskoon. Katselin seinille, mutta katseeni osui Jeesus-julisteeseen. Käänsin katseeni ja näin tekstin: Minä Olen Tie, Totuus ja Elämä. Padot aukesivat, ja itkin hillittömästi. Ymmärsin, että Jeesus oli tullut luokseni kertomaan, että hän on tie, totuus ja elämä. En ajatellut helvettiä, mutta Jeesuksen läsnäolo sai minut katumaan syntejäni. Joku laski kätensä päälleni ja julisti syntini anteeksi. Olin tullut uskoon. Kuulin pikkuserkkuni puhuvan saksaa. Hän kertoi saaneensa Pyhän Hengen kasteen ja kielilläpuhumisen lahjan. Pyysin Jeesukselta itsellenikin samaa. Istuuduin pihalle ruohikkoon, ja mieleeni alkoi tulla tavuja, jotka tulivat suustani ulos. Oli kevyt olo. Olin sisältä puhdas ja elävä, uusi ihminen. Jeesus oli tullut minuun asumaan. Matkalla leiriltä mökille tunnustin mummolle kaikki syntini, jopa Tomin kiusaamisen, jota kaduin ja itkin. Mummo toisteli hallelujaa ja itki vieressäni. Mökillä järjestettiin saarikokous, jossa todistin muutamien pikkuserkkujeni kanssa siitä, mitä leirillä oli tapahtunut. En kuitenkaan luopunut tupakasta enkä jumppaamisesta 4 5 maailmallisen musiikin tahdissa. Tulin siis tehneeksi ensimmäiset kompromissit synnin kanssa vain muutama päivä leirin jälkeen. Riesanani oli myös uusi poikaystävä, joka oli löytynyt leiriltä. Tiesin, että se ei olisi oikein ja hän tulisi tässä vaiheessa minun ja Jeesuksen väliin. Kuoleman ja kadotuksen pelko Raisiossa kerroin koulukavereilleni ja parhaalle ystävälleni uskoontulostani. Jotkut nauroivat, toiset menivät hiljaisiksi ja paras ystäväni tuli uskoon, vaikkakin kävimme välillä ryyppäämässä ja tupakalla. Löysin ei-uskovan poikaystävän ja pidin kiinni maailman musiikista. Omatuntoni kärsi. Seurakunnassakin oli maailmassa eläviä nuoria, joten petyin itseeni, Jumalaan, läheisiini ja seurakuntaan. En kokenut Pyhän Hengen ilmapiiriä niin kuin leirillä, ja tympäännyin uskonelämään. Kävin kasteella toivoen, että se muuttaa tilanteeni. Mutta koska en luopunut kaikesta synnistä, olin pian maailmassa takaisin. Sanoin Jeesukselle: En voi nyt seurata sinua, mutta pelasta minut ennen kuin kuolen! Koin, että Pyhä Henki oli surullinen ja jätti minut rauhaan. Ensin pelkäsin joutuvani helvettiin, mutta synti paadutti senkin pelon neljäksi vuodeksi. Minulla ei ollut ikäisiäni uskovia ystäviä, jotka olisivat rukoilleet puolestani ja opettaneet vastustamaan sielunvihollista. Lopulta syntielämä ei ollut hauskaa vaan pelottavaa. Opiskellessani ammattikoulussa huumeet tulivat elämääni. Pelkäsin kuolemaa. Äitini ja hänen uusi aviomiehensä rukoilivat puolestani, mutta sisimmässäni oli henkivaltoja, koska luopiovuosinani olin mukana pimeyden asioissa. Minulla ei ollut voimaa itse muuttaa elämääni. Olin kahleissa. Jumala voi Syksyllä 1999 olin viimeistä kertaa amfetamiinikoukussa. Rukoilin: Jeesus, vapauta minut näistä aineista keinolla millä hyvänsä! Sain ehkä elämäni pahimman paniikkikohtauksen. Tuli sydämen rytmihäiriöitä, unettomia öitä ja kauhua siitä, että joudun kadotukseen, jos kuolen. Tunsin, että erkaannuin ruumiistani ja minua vietiin helvettiin. Huusin Jumalalta armoa ja soitin tutuille uskoville, että he rukoilisivat puolestani. Tämä oli elämäni kamalinta aikaa, mutta se vei minut todellisessa kääntymyksessä takaisin Jeesuksen luo. Olin antanut tietoisesti viholliselle sijaa, ja siitä irti pääsemiseksi tarvittiin todellista hengellistä arvovaltaa ja rukoustaistelua. Olin joulukuussa Nuoret Tulessa kokouksissa, ja ystäväni uudestisyntyi siellä. Minä uudistuin, ja minusta ajettiin ulos pahat henget. Sain opastusta uuteen elämääni Kristuksessa. Pyhä Henki alkoi toimia elämässäni, ja Raamattu tuli eläväksi. Halusin kertoa kaikille Jeesuksesta. Asun nykyään mieheni Villen ja kolmen gerbiilin kanssa Turun lähellä. Sydämellämme on nuorten evankeliointi. Olemme käyneet yhdeksän kertaa Israelissa ja haluaisimme julistaa evankeliumia myös siellä. Edelleen elämässäni on vaikeita ja kipeitä asioita, mutta Jumala voi auttaa siinä, mikä ihmisille on mahdotonta. Onneksi on Jumala, joka tekee ihmeitä, kun hän saa ohjata elämäämme. Kukaan ei ole Jeesukselle toivoton tapaus. Ei kannata luovuttaa, vaikka inhimillisesti katsoen tilanne näyttäisi mahdottomalta. Anne Oksanen Onko minun muututtava? Noin kuusi vuotta sitten aloin kokea sisäisessä maailmassani Jumalan kaipuuta ja pelkoa omasta tilastani. Olin huolissani siitä, minne joudun kuoltuani. Raamatun luku alkoi kiinnostaa pitkästä aikaa, koska tiesin, että totuus löytyy tuosta kirjasta. Olin onnekas, koska olin saanut kuulla Jumalan Sanaa pienestä asti. Erityisesti vaarini Tapani Kärnä ja mummoni Lea Kärnä olivat vaikuttaneet minuun pienestä pitäen niin, etten epäillyt Jeesuksen olemassaoloa. Mummoni kertoi meille usein ennen nukkumaan menoa kesämökillä, miten Herra oli varjellut heitä lähetyskentillä Taiwanilla ja Japanissa ja miten ihmisiä tuli uskoon. Kuitenkin oma minä oli aina tärkein, ja halusin kulkea omia teitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämääni. Kun sitten Jumala otti minut kiinni, luin mielelläni Raamatusta kohtia, joissa puhuttiin armosta ja syntien anteeksisaamisesta Jeesuksen veren ja sovitustyön kautta. Ihmettelin, kuinka mahtava onkin tuo totuus, jonka varassa meidän iankaikkinen lunastuksemme ja toivomme on. On tehtävä parannus Minun ongelmani ja kysymykseni olikin, voinko olla osallinen tuosta ihanasta armosta ilman, että minun pitäisi muuttua. Voisinko olla pelastettu ja elää tietoisesti synnissä samaan aikaan? Sain pian selvän vastauksen, kun avasin Raamattuni 1 Kor. 6:9 10 kohdalta: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä taivasten valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei aviorikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Tämä kohta erityisesti teki minulle selväksi, että minun on tehtävä parannus ja käännyttävä Jumalan puoleen. Ymmärsin, että minun on muututtava ja annettava elämäni Jeesukselle, joka on kuollut ja ylösnoussut minunkin syntieni tähden. Ymmärsin, että Jumala on pyhä ja täydellinen ja vain Jeesuksessa voisin tulla osalliseksi tuosta lahjavanhurskaudesta. Minun oli luovutettava oma elämäni kokonaan hänelle, mikäli haluaisin pelastua. En voinut palvella kahta herraa. Noin puoli vuotta pähkäilin tämän Sanan kanssa, alamäki vain jatkui ja alkoholinkäyttöni lisääntyi tuona aikana. Ystäväni eivät huomanneet minussa mitään outoa, mutta itse tunsin voimakasta Jumalan kutsua. Kuulin äänen Eräänä iltana olin yksin kotona ja koin, että joku pyhä ja pelottava tuli huoneeseeni. Kuulin selvästi äänen, joka lausui nimeni kahdesti. Ymmärsin, että se oli Jeesuksen ääni. En uskaltanut kääntyä vuoteellani, koska koin itseni tuomituksi ja pelkäsin, että jos kääntyisin, näkisin jotakin. Kohta kuulin sydämessäni Herran puhetta, että nyt oli aika lähteä häntä seuraamaan. Pyysin Herralta aikaa vielä yhden päivän, koska halusin kyllä lähteä häntä seuraamaan mutta epäilin, pystynkö siihen. Seuraavana päivänä menin uskovaisen siskoni luo. Polvistuimme ja rukoilimme syntejäni anteeksi, ja minä luovutin elämäni Jeesukselle. Seuraavana päivänä sain kokea Pyhän Hengen voimaa, kun aamulla aikaisin soitin kaverille ja kerroin, että olen antanut elämäni Jeesukselle ja että baarireissut ovat nyt ohi. Samalla aloin saada sanoja ylhäältä ja koin, kuinka pelastuksen riemu virtasi sanojeni kautta. Aloin julistaa evankeliumia ystävälleni. Rauha Jumalan kanssa Kaveri oli vähän hölmistynyt mutta soitti illalla uudestaan, ja taas koin riemua, kun kerroin, että olen uusi ihminen, koska Jeesus on pelastanut minut. Kaveri tunsi minut mutta ei Jeesusta, koska hän epäili, että kuukauden kuluttua olen taas baarissa. Nyt, yli viiden vuoden jälkeen hän ei epäile enää Jeesuksen olemassaoloa, vaikka ei olekaan vielä uskossa. Jumala antaa jokaiselle, joka häneen uskoo, riittävästi voimaa parannuksen tekoon. Jälkeenpäin ihmettelin, miten sain synnistä voiton niin helposti. Sain vastauksen, kun luin Joh. 1:12. Nyt haluan seurata Jeesusta ja todistaa hänestä, missä ikinä liikunkin. Hänessä on kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Vaikka elämässä on paljon vaikeuksia, iankaikkisuusasiat ovat kunnossa, ja on rauha Jumalan kanssa. Hän osoittaa aina minussa syntisyyttä ja vajavaisuutta, mutta entiseen elämään ei ole tarvinnut palata. Niin tehdessään hän kuitenkin ohjaa aina Jeesuksen ristin luo ja tekee eläväksi hänen kuolemansa osallisuuden sekä johtaa elämään hänen täyteydestään. Tomi Pönni

4 6 Elimme kunniallista ja hyvää elämää, mutta tärkein puuttui, usko Jumalaan. Sitten elämäämme kohtasi tapahtuma, jota yksikään vanhempi ei toivoisi. Oma lapsi sairastui vakavasti, ja todennäköisin seuraus oli kuolema. Elimme normaalia perhe-elämää tehden elantomme eteen pientä kauppaa, etupäässä autokauppaa. Meillä oli toiminimikin vuosina , Tilausvossikka, jota minä ajoin. Työllistimme yhden henkilön. Yksi leipätyö oli hevosten kasvatus ja kilpailuttaminen. Jumala oli puhunut minulle jo aikaisemmin, mutta en jäärä- Ternon Tilausvossikka. päisenä ymmärtänyt Jumalan tarkoitusta hänen puhuessaan: Minä olen tie ja totuus ja elämä. Jumala oli kutsunut minua, mutta en ollut välittänyt vastata hänen kutsuunsa. Helmikuussa vuonna 2006 rakas tyttäreni sairastui vakavaan syöpäsairauteen. Silloin pysähtyi koko elämämme, jonka olimme vaimoni kanssa rakentaneet lapsiamme varten. Tuli pelko, ahdistus ja tuska. Vasta nyt ymmärsin huutaa: Jumala, auta minua, armahda meitä! Älä ota lastani pois, ota minut! (Ps. 50:15) Mutta Jumalalla ei ole meille kenellekään vuoronumeroa. Emme voineet muuta kuin hyväksyä tyttäremme sairauden, ja siinä oli minunkin polvieni notkistuttava. Tahdoin antaa elämäni Jumalalle, joten aloimme käydä hengellisissä kokouksissa. Rukous ja Raamatun lukeminen tulivat tärkeimmiksi asioiksi elämässämme, kasteen merkitys selvisi, oli aivan kuin Jumala olisi pitänyt meitä käsissään. Solmimme avioliiton silloisen tyttöystäväni, nykyisen Kuka olet ja mistä? Kalle Kupiainen, ikää 25 vuotta, alun perin savolainen mutta parikymppisenä muuttanut ihmisten ilmoille. Millainen oli elämäsi ennen uskoontuloa? Varsin normaalia nuoren pojan ja miehen elämää, melko rauhallista ja siistiäkin päällisin puolin, mutta käytännössä olin synnin orja. Erilaiset himot hallitsivat minua eikä toisin päin. Miten kuulit uskonasioista? Jumala pysäytti koko elämämme vaimoni kanssa 31 vuoden seurustelun jälkeen. Jumalan voiman avulla sain voimaa lopettaa tupakoimisen. Kiitos Jumalalle! Tahdon ylistää ja kiittää häntä niistä alttiuden kengistä, jotka hän on antanut. Saamme tänä päivänä palvella Jumalaa hänen tahtonsa mukaisesti (Ps. 51:12-14). Sain vuonna 2006 kehotuksen sanan todistaa tyttärelleni, että jokainen isä ja äiti toivovat lapselleen parasta mahdollista, mutta taivasosuus on jokaisen valittava itse. Viikko sen jälkeen Ternon perhekuva. tyttäreni ilmoitti valinneensa taivasosuuden Jeesuksen kanssa. Mikä autuus ja ilo meillä oli tuosta valinnasta! Tuo ilo vaihtui tyttärelläni Jeesuksen näkemiseen tammikuussa vuonna Tätä kirjoittaessani on poikammekin uudistunut, kiitos Jumalalle! Meitä siunaavat näyt, jotka tyttäremme näki sairauden loppuvaiheessa kultakaupungista kultakatuineen, sekä lupaus jälleennäkemisestä lapsemme kanssa. Jonakin päivänä käyskentelemme siellä kaikki Jeesuksen kanssa. Kiitos Jumalalle, ettemme katkeroituneet tai poikenneet pois Jumalasta, sillä hän on Sanassaan luvannut pitää huolta jokaisesta omastaan vaikeinakin aikoina. Haluan kiittää nykyistä seurakuntaamme siitä, että meillä on hyvä, siunaava ja turvallinen kasvualusta, Jumalan seurakunta, jossa olemme kasvaneet ja jossa saamme toimia Jumalan tahdon mukaan. Kun ensimmäisen kerran saavuimme seurakuntaan ja tartuimme oven ripaan, tuntui niin kuin meidät olisi vedetty sisäpuolelle. Kiitos Jumalalle, joka osoitti meille seurakunnan! Ei onnea sen suurempaa kuin Jeesus omistaa (Hengellinen laulukirja 626, vrt. Room. 13:11). Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:19) Elämästäsi ei tule tylsää! Uskovainen äitini kertoi minulle Jeesuksesta ollessani lapsi. Lapsenusko kuitenkin kylmeni, ja seuraavan kerran uskonasiat tulivat eteeni ollessani 21-vuotias. Serkkuni oli tullut hiljattain uskoon, ja huomasin hänessä tapahtuneen muutoksen. Menin vuonna 2010 syksyllä uteliaisuuttani hänen mukanaan hengellisiin tilaisuuksiin ja viettämään aikaa uskovien kanssa. Joitakin kuukausia myöhemmin aloin lukea Raamattua itse. Motiivi tähän oli tosin sangen kyseenalainen: virheiden ja epäkohtien löytäminen uskovaisten päihittämiseksi väittelyissä. En vielä tuolloin tiennyt, että Jumalan Sana saa aikaan uskoa (Room. 10:17). Useiden kuukausien tarkempi tutkimus mainitsemieni virheiden ja epäkohtien löytämiseksi tuotti erilaisen lopputuloksen kuin olin odottanut: jouduin myöntämään itselleni Jumalan Terno Lundberg Sanan olevan totta ja tiesin olevani synteineni matkalla helvettiin. Miten uskoontulosi lopulta tapahtui? En enää saanut synnistä entisen kaltaista nautintoa, joten päätin rukoilla Jumalaa melko lapsellisella tavalla: pyysin häntä jotenkin ilmoittamaan, jos hän tahtoisi pelastaa minut juuri nyt. Muuten olin ajatellut siirtäväni uskonratkaisua eteenpäin, koska ajattelin elämän menevän pilalle sen myötä, ettei enää saisi tehdä mitään mukavaa. En kehota muita leikkimään tällä tavalla, mutta Herra oli kohdallani armollinen. Vain kaksi päivää tämän jälkeen eräs uskovainen kaverini pyysi minua ajelemaan moottoripyörillä. Pistäydyimme hänen ehdotuksestaan samalla myös eräässä pienessä seurakunnassa, jossa oli alkamassa kokous. Tilaisuudessa kerrottiin Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään aihe oli minulle tuttu. Odotin kokouksen päättyvän, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa. Saarnamies lähti jo pois saarnapöntön takaa kohti penkkejä mutta kääntyikin takaisin. Hän sanoi: Herra tahtoo sanoa sinulle, joka olet viime päivinä miettinyt näitä asioita; anna nyt elämäsi Jeesukselle. Herra lupaa, että elämästäsi ei tule tylsää. Koin tuon viestin olleen tarkoitettu minulle. Jatkoin laskelmointia vielä seuraavaan päivään, jolloin muilta salaa kotonani antauduin Jumalalle. Rukoilin pelastusta (Room. 10:13) ja luovutin ikään kuin elämäni avaimet uudelle käyttäjälle, Jeesukselle. Mitkä asiat muuttuivat sisäisesti? Entä ulkoisesti? Antti Kortekangas Uskonratkaisun jälkeen koin sisälläni rauhaa. Muutkin huomasivat sen, vaikka en heti kertonutkaan heille uskoontulostani. Huomasin lisäksi, että minua ei olisi haitannut, vaikka olisin jäänyt rekan alle ja kuollut, koska Herra oli antanut sisimpääni varmuuden pelastuksesta (1 Kor. 2:12). Mentyäni seuraavan kerran vanhasta tottumuksesta tietokoneella pornosivustoille tuli niin huono olo, etten ole sen koommin edes halunnut mennä sinne. Samoin kävi monessa muussakin asiassa. Ollessani uskoontulon jälkeen juhlissa, jotka olivat kaikkien maallisten mittareiden mukaan erinomaiset, tuntui kuin jokin olisi sanonut sisälläni: Miksi olet täällä? (Jes. 30:21 22) Näin Jumala antoi minulle voiman parannuksen tekoon (Joh. 1:12), joka on yksi keskeinen asia uskoontulossa. Mitä sinulle kuuluu nyt? Sen voin sanoa, että ei ole tarvinnut katua ratkaisua ottaa Jeesus vastaan. Herra on tuonut elämään lukemattomia hyviä asioita, kuten ihmisiä, joita en muuten olisi saanut oppia tuntemaan. Mainittakoon myös, että elämä ei ole muuttunut tylsäksi, päinvastoin. Toki koettelemuksiakin on ollut, mutta uskon Herran vievän minut perille aina taivaaseen asti. Mitä haluat sanoa lehden lukijalle? Kannattaa tutkia Jumalan Sanaa etenkin, jos et vielä ole uskossa. Uskoontulon jälkeisestä uudesta elämästä tahdon lisäksi sanoa, että kyse ei ole niinkään siitä, mitä ei saa tehdä, vaan siitä, ettei enää halua tehdä Jumalan tahdon vastaisia asioita. Hesekielin kirjan 36. luvun 27. jae kuvaa mielestäni tätä osuvasti; uteliaat voivat katsoa sen itse Raamatusta. Masennuksesta ja toivottomuudesta vapauteen Elämäni oli maallisesti ajatellen kunnossa parikymppiseksi asti, minulla oli työtä, oli kiva tyttöystävä ja harrastelin kehonrakennustyyppistä harjoittelua kovalla innolla. Sisälläni oli kuitenkin tyhjyyttä, jota en oikein käsittänyt. Lapsuudessani oli myös asioita, jotka ovat minuun vaikuttaneet pysyvästi. Sisimpäni oli toivoton ja pelokas. Ajauduin kokeilemaan huumeita, sain niistä piristystä ja luulin löytäneeni itselleni sopivan jutun. Pikkuhiljaa tulin vedetyksi maailmaan, jossa käytetään aineita ja rötöstellään. Koska tulin henkisesti riippuvaiseksi piristävistä huumeista kuten amfetamiini ja ekstaasi, en pystynyt ponnistamaan ulos siitä maailmasta. Aineiden käyttö lisääntyi, ja pitkäaikaisesta tyttöystävästä tuli ero. Masennukseni ja itsetuhoisuuteni eivät olleet hyvä yhdistelmä lisättynä päihderiippuvuuteen. Elämäni muodostui pahimmillaan maanpäälliseksi helvetiksi, jossa piti vaan yrittää jotenkin selviytyä. Jouduin näkemään ja kokemaan väkivaltaa, ja syyllistyin siihen itsekin ajoittain. Kävin useissa ei-kristillisissä päihdekuntoutuksissa yrittäen löytää apua ongelmiini. En kuitenkaan löytänyt niistä mitään pysyvää ja kestävää. Iankaikkisuus sisällämme Haluan kertoa sinulle, miten Jeesus Kristus muutti elämäni kertaheitolla. Olen 35-vuotias turkulaismies. Nyt katselen elämää kokonaan uusilla silmälaseilla, sillä sain kohdata elävän Jeesuksen syksyllä Putkassa makaillessani päätin kesäkuussa 2011 laittaa kädet ristiin ja sanoin: Jumala, auta minua, jos olet olemassa! Elämäni oli tuolloin aivan solmussa. Ilokseni saan nyt kertoa, että tuo rukous kuultiin taivaassa, koska olin nöyrä ja tosissani, kun huusin avukseni Herraa. Raamattukin sanoo: Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. (Room. 10:13) Aloin tuona kesänä kokea Jumalan puhetta sydämelleni. Hänen äänensä oli lempeä ja veti puoleensa. Tuli tarve puhdistua ja tehdä täyskäännös elämässäni. En ollut aikaisemmin edes uskonut Jumalan olemassaoloon. Haastattelu: Timo Lindroos Ajattelin, että Raamattu on niitä varten, jotka eivät kestä tätä todellisuutta ja haluavat paeta sitä. Koulussakin opetettiin, että kaikki on vain tyhjästä räjähtänyt olemaan ja että ihminen on muodostunut apinasta. Ilmeisesti sisimmässämme kuitenkin on tietoisuus Jumalasta, ja tiukan paikan tullen se tulee esiin. Raamattu sanoo: Iankaikkisuuden hän on laittanut meidän sisimpäämme. (Saarn. 3:11) Uudestisyntymisen ihme Tein uskonratkaisun tuona syksynä vankilalähetin opastuksella. Annoin elämäni kokonaan Jeesuksen käsiin ja sain kokea, että syntitaakka lähti harteiltani. Oli valtavaa todeta, että tämä todella toimii. Kaikki palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Olin saanut kokea uudestisyntymisen ihmeen. Sydämeeni tulvi yliluonnollista iloa, johon olin välillä pakahtua. Sain ällistyksekseni tutustua Pyhään Henkeen, Jumalan kolmanteen persoonaan. Hän tuli sydämeeni sinetiksi lunastuksen päivää varten (Ef. 4:30) ja teki vallankumouksen sisälläni. Kaikki arvoni ja asenteeni muuttuivat täysin päinvastaisiksi. Valmista ei tietysti tullut heti, kasvamista ja paranemista saa paljon vielä tapahtua, mutta elämäni suunta muuttui. Aiemmin se vietti alaspäin, nyt mennään täysillä kohti taivasta Jeesuksen kanssa, joka on kantanut kaikkien meidän syntimme ristille. Jeesus ei jäänyt hautaan vaan nousi kuolleista, jotta me eläisimme hänen kauttaan, myös sinä, rakas lukija! Masennus väistyi Olen nyt ollut lähes neljä vuotta raittiina, eikä ole tehnyt mieli miettiä menneitä. Huumeiden himo hä- 7

5 Sirpa Ålander Jouduin lapsena kasvatiksi, kun isäni kuoli ja äitini sairastui. Rippikoulu toi hengelliset asiat ensimmäisen kerran elämääni. Sen jälkeen kannoin joka paikassa mukanani pientä Raamattua. Itkin astellessani kasvattikotiini pitkin tuttua, vaaran yli johtavaa polkua. En itkenyt syntisyyttäni vaan sitä, että Jumalan rakkaus oli selvästi läsnä. Kohtasin Jumalan, vaikka en häntä vielä tuntenutkaan. Lähdin ammattikouluun opiskelemaan suurtalouskokiksi. Alussa pärjäsin marjojen poimimisesta saamillani tuloilla. Hengelliset asiat jäivät taka-alalle. Kesälomilla työskentelin baarissa ja matkustajakodissa, myin makkaroita ja siivosin parakkeja. Alkoholi vaikutti elämääni kuin myrkky. Jouduin asuntolassa kuukaudeksi arestiinkin. Virallinen huoltajani oli sosiaalitoimisto. Oma äitini alkoi kuitenkin lähettää minulle rahaa. Olin hämmentynyt siitä, että minut oli jätetty yksin, ja aloin viettää lomiani tätini luona. Merillä Valmistuin suurtalouskokiksi ja lähdin merille, koska halusin hankkia oman asunnon. Seilasin ympäri maailmaa, ja laivojen ollessa satamissa katselin paikallisten asukkaiden elämää. Kävin joskus heidän kotonaankin. Ihmiset olivat kiinnostuneita turisteista. Istuin Venezuelan Laivakokin turvasatama 8 kin rahaa rukousvastauksena. Aloin 9 torin alkeel- laitoin sen isoon pyttyyn, josta väki sani kanssa ja tuli istumaan pöytää- kiinnostua uskonasioista yhä enem- Käsiini osui Vartijan huuto. Se tullaan vanhurskaaksi ja suun tun- lisessa kahvilassa, jossa oli sementtilattia. Nurkassa oli tulisija ja muutama kuhmuinen kattila. Vesi heitettiin ulos seinässä olevasta luukusta. Lattialla loikki kaksi suurta jänistä, mutta senaikaisen koulutuksen perusteella uskalsin syödä ja juoda kahvia tällaisissa paikallisissa kuppiloissa. Laivat kuljettivat paperia, lannoitteita, öljyä ym. Hurjin lasti, josta kuulin puhuttavan, oli kamelilasti, ja laivan keulassa oli lampaita! Merimatkalla Sudanista Saudi- Arabiaan laivalta löytyi kaksi jänistä. Kaksi salamatkustajaa oli piiloutunut lastin sekaan. Saudi- Arabiassa he jäivät kiinni, ja heidät pidätettiin ja suljettiin yhteen laivan hyteistä. Kaksi vartijaa oli koko ajan vahtimassa heitä, kunnes heidät luovutettiin paikallisille viranomaisille. Minun tehtävänäni oli ruokkia heitä, ja sain heistä ylimääräistä palkkaa. Vastakirjaani jäi merkintä: salamatkustajat ja vartijat. Myrskyä ja tyyntä Pohjoisilla merillä laiva joskus ryskyi ja rytisi. Kaikki keinui. Soppaa piti keittää kolmessa kattilassa, jotka olivat rautaisten kaiteiden sisällä, etteivät olisi lentäneet lattialle. Yöllä oli vaikeaa nukkua. Asetin patjan lattialle ja käärin tyynyt rullaksi, mutta pystyin nukkumaan vain kolme tuntia yössä. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin keittämään aamukahvia ja visi kokonaan, kun Jeesus täytti sydämeni Hengellään. Hän poisti myös masennuksen ja kaiken toivottomuuden. Hänen armonsa tuntuu kestävän ja vahvistuvan päivä päivältä, ja elämässäni on nyt seikkailun tuntua. Olen saanut uskovia ystäviä ympärilleni ja päässyt mukaan evankeliumin työhön kertomaan nuorille Jeesuksesta, joka todella pystyy muuttamaan kaiken. Olen ollut myös työharjoittelussa Raision KAN-kodilla ja rukoilen, että Jumala avaisi ovet kristilliseen päihdetyöhön. Haluan sydämestäni kehottaa sinua ottamaan vastaan Jumalan valmistaman pelastustien, Jeesuksen, ja toivotan siunausta elämääsi! sai ottaa sitä. Odotin, että laiva olisi sopivassa asennossa, jotta saisin otettua tavaroita jääkaapista. Yritin olla nopea. Aukaisin haan, jolla jääkaappi oli suljettuna ja avasin kaapin oven. Yhtäkkiä laiva keikahtikin samalle puolelle uudestaan ja teräksiset hyllyt purkkeineen ja ruokatavaroineen tippuivat kolisten lattialle. Viemäristä tulviva vesi loiski iloisesti seinästä seinään. Väsyneenä korjailin sotkua maailman keinuessa ja haaveilin: Ollapa nyt Suomessa kesäisellä torilla syömässä mansikoita! Etelässä oli tyynempää. Olin utelias ja seikkailunhaluinen. Välillä istuin yksin keskellä yötä jonkin Amerikan kaupungin mustien kaupunginosassa. Palatessani laivaan käytin tietenkin taksia, eikä koskaan tapahtunut mitään pahaa. Varmaan enkeli vartioi minua. Edes puolivillit, vapaat koirat eivät purreet, vaikka niitäkin oli välillä lauma ympärilläni niin, että joskus joku ohikulkija tuli avuksi. Chilessä oli 1970-luvulla levotonta. Jotkut pelkäsivät, ja elettiin vaikeita aikoja. Kerran olin keittänyt sianlihaa. Kuorin siitä nahkan pois ja heitin sen ahterin täkille eli laivan peräosaan. Pian oli viisi tai kuusi miestä läskin kimpussa. Esimieheni sanoi: Vie niille nyt edes suolaa! Minua vähän hävetti, kun kävin viemässä suolan. Toisilla oli niin huonot olot, että he söivät läskiset nahatkin likaisen pahvin päältä. Me sen sijaan saimme elää yltäkylläisyydessä. Sirpa laivalla. Sisäinen tyhjyys Olin päässyt tavoitteeseeni ja saanut ostettua oman asunnon. Kiintopiste, oma koti, ei kuitenkaan kyennyt poistamaan sitä tyhjyyden tunnetta, jota tunsin sisimmässäni. Oma koti ei tuonutkaan onnea. Syvimmältäni kaipasin elämääni kotoisuutta ja turvallisuutta. Jumala alkoi kutsua minua uudestaan toden teolla. Ystäväpiiriini kuului myös Elena. Hän oli iloinen, punatukkainen ja rempseä. Olimme tutustuneet kokkikoulussa. Yhdessä olimme käyneet juhlimassa ja vietimme iltaa Elenan kauniissa kodissa. Elenan sisko oli tullut uskoon. Hän lauloi hengellisiä lauluja säestäen niitä itse kitarallaan. Ensimmäisen kerran nyt kohtasin uudestisyntyneen ihmisen, joka todisti uskostaan. Lapissa olin kyllä nähnyt lestadiolaisia, mutta tässä oli jotakin todellista, elävää ja tuoretta. Tämän tytön elämässä oli todella tapahtunut muutos. Uskonasiat alkoivat kiinnostaa minua. Työväentalolla oli juhlatilaisuus. Odottelin sen alkamista baarissa. Musiikki soi, ja väki alkoi olla juhlatunnelmissa. Baariin astui keskiikäinen mies, joka jakoi Pelastusarmeijan lehtiä ja todisti Jeesuksesta. Nuoriso huvitteli hänen kustannuksellaan. He pilailivat ja heittelivät serpentiinejä hänen päälleen. Kiinnitin huomiotani miehen käyttäytymiseen: tämä ei hermostunut vaan jatkoi todisteluaan baarin kassalle. Mies huomasi minut istumassa lim- ni. Antti Kortekangas Hän pyysi minua illalla kokoukseen. Mies puhui muutakin, mutta mieleeni jäi vain tuon miehen katse, lempeä ja isällinen. Tuntui kuin hän olisi nähnyt lävitseni. Mietin, olisiko oma isäni, jonka olin menettänyt kuusivuotiaana, katsonut minuun samalla tavalla. Sisäinen ääni puhui Istuin usein iltaa erään matruusin kanssa ja keskustelin hengellisistä asioista. Alkoholia otettiin aina vähän, se oli luonnollinen osa elämää. Näinä aikoina eräs Raamatun kohta alkoi elää mielessäni: Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan, minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle: kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. (Luuk. 6:47 49) Tulin siihen johtopäätökseen, että olin rakentanut elämäni väärälle perustukselle, maallisiin arvoihin, rahaan ja menestymiseen. Yhtäkkiä koko elämääni hallitseva turhuus alkoi kyllästyttää. Kaikki kadotti merkityksensä. Oma asunto ei tuonut onnea ja tyydytystä, ja aloin kaivata parempaa, jotakin todellista ja kestävää. Kuitenkin pelkäsin, että elämäni menee pilalle, jos tulen uskoon. Kyselin, olisiko parempi siirtää uskoontuloa siihen asti, kunnes olen maksanut asuntovelkani. Sisimmässäni kuului kuitenkin ääni, joka varoitti, että en ehkä saa sitten enää tilaisuutta. En uskaltanut riskeerata vaan tahdoin kääntyä Jumalan puoleen. Samoilin vapaa-aikanani pitkin Chilen rantoja ja katselin, miten mahtavat aallot löivät rantakiviin. Lumoavaa. Katselin laivan kaiteeseen nojaten huikaisevan kaunista merta ja rannikkoa ja ajattelin, että tämä kaikki oli Jumalan kätten tekoa. Laivan pienestä kirjastosta valitsin luettavakseni hengellisiä kirjoja ja istuin messiin kahville. Konemestari ihmetteli: Miten sinä luet tuollaisia kirjoja, eihän niissä ole edes kuvia? Myöhemmin hän varoitti, miten voi käydä, jos lukee sellaisia kirjoja. Olin lukemassa kirjaa Jumalan hullu. Se kertoi lähetyssaarnaajasta, joka rukoili rahaa tiettyihin kohteisiin. Hän sai- män. Kaksi eksynyttä lammasta Keittiön työntekijöillä oli keskipäivän aikaan päivävapaa. Tavallisimmin otin silloin torkut. Siitä tuli tapa, josta en koskaan päässyt irti. Nyt kuitenkin yksi asia piti minua valveilla. Istuin punkkani reunalla ja mietin uskonasioita. Kun istuuduin messin pöydän ääreen, edessäni oli moneen kertaan luettu aikakauslehti. Käänsin hajamielisesti sen ensimmäisen lehden. Siinä luki kissan kokoisin kirjaimin: EN VOI PALVELLA KAHTA HERRAA. Kysymyksessä oli Eija Merilän haastattelu. Hän oli tullut uskoon ja oli tullut siihen tulokseen, ettei maallisten laulujen esittäminen enää kuulunut hänelle. Olin lukenut lehden monta kertaa, mutta en ollut koskaan aikaisemmin huomannut tätä uutista, vaikka haastattelu oli heti ensimmäisellä aukeamalla. Olemuksessani vuorottelivat kylmät ja kuumat aallot. Puhuiko Jumala minulle? Ajatuksiini iskostuivat sanat: Ei kukaan voi palvella kahta herraa, sillä hän on joko tätä vihaava ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa! (Matt. 6:24) Tein päätöksen ja vein vastakirjan sisään. Se tarkoittaa, että sanoin itseni irti ja päätin palata Suomeen. Esimieheni yritti puhua minulle järkeä: Yhtiö ei pidä siitä, että olet jo nyt menossa Suomeen. Mene myöhemmin! Menisit johonkin ravintolaan töihin. Harmittaa, kun elämäsi menee pilalle. Mikään ei kuitenkaan muuttanut mieltäni. Suomeen lähtijöitä oli useita, ja seuraava satama oli Santos, mutta yhtiöstä tuli ilmoitus: Pääsette lähtemään Suomeen Buenos Airesista. Vietin vilkasta elämää Santoksessa. Omaa voimaa parannukseen ei ollut. Ravintolassa keskustelin toisen laivan kapteenin kanssa Jumalasta. Siinä istui kaksi syntistä, eksynyttä, kaipaavaa lammasta, ja minä mietin, kuinka moni muu mahtaa ikävöidä parempaa elämää, joka on löydettävissä vain Jeesuksessa. Minä haluan olla uskovainen! Santos meni ohi iloineen. Toisesta suomalaisesta laivasta oli satamassa tullut uutta kirjallisuutta laivaan. koostui kymmenestä Billy Grahamin saarnasta vuodelta Luin koko kirjan, ja koin olevani syntinen, mutta se ei ollut hallitsevin tunne. Koin Jumalan suuren rakkauden, vaikka en ollut vielä päässyt hänen yhteyteensä. Jumala oli lähellä. Eräänä iltana loikoilin punkassani. Yhtäkkiä ikään kuin rautainen koura puristi rinnastani, ja Jumala alkoi puhua minulle. Näin ihmisjoukon, joka virtanaan kulki kohti iankaikkista tuhoa. Näin, miten he tuhoutuivat myös ajallisessa elämässään. Ajauduin tuon joukon mukana kohti kuilua. Jumala puhui käyttäen Billy Grahamin saarnoja: Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi. (Joh. 8:32) Olin ikään kuin sähkövoiman alla noin kolme vuorokautta. Eräänä aamuna en päässyt liikkeelle. Vatsassa oli kovat krampit. En ollut syönyt mitään kolmeen päivään. Olin aina ollut päättämätön ihminen. Suuretkin asiat elämässäni tein ikään kuin sattumalta. Nytkin vain olin. Jumala sanoi minulle: Lakkaa pakenemasta todellisuutta ja etsi totuutta! Minulta vaadittiin vastaus, ja minä lupasin. Yliluonnollinen Jumalan vaikutus loppui siihen. Mietin, miten selittäisin asian laivassa. Kun kerroin asiasta, harvat pilkkasivat. Jotkut olivat varovaisen säikähtäneitä. Esimies kertoi jälkeenpäin pelänneensä puolestani. Huikaisevan kirkkaana aamuna muistin, että olin luvannut etsiä totuutta. Olin päivän poissa töistä, mitä ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin. Esimies huolestui ja toi minulle kahvia. Hän jäi juttelemaan, ja ensimmäisen kerran sanoin tarkoittaen täyttä totta: Minä haluan olla uskovainen! Hän vastasi: Sinä et ole ensimmäinen etkä viimeinen, joka on saanut herätyksen. Sitten hän poistui hytistä. Uudestisyntymisen ihme Oli outo tunne. Edessä ei ollut mitään. Takanakaan ei ollut mitään. Sama, jos kuolisin tähän. Nousin istumaan punkkani reunalle ja koin uudestisyntymisen ihmeen. Minulle annettiin sana: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla nustuksella pelastutaan. (Room. 10:9, 10) Olin vähän aikaisemmin sanonut haluavani olla uskovainen. Kokemukseni oli siis raamatullinen! Valtava ilo täytti sydämeni. Riippuvuuteni alkoholiin oli poissa. Minulle oli ikään kuin annettu uudet aivot. Pääsin alemmuudentunteestani ja sen johdosta vapauduin ihmissuhteissani. Pystyin nyt kommunikoimaan vapaasti, ilman alkoholia. Koin suorastaan hurmaannuttavaa iloa. Sain uusia ystäviä liityttyäni Turun Helluntaiseurakuntaan. Toimin siellä emäntänä seurakunnassa toisten ohella. Suurilla leireillä, kuten kesä- ja talvileireillä, raamattuleireillä ja muissa vastaavissa tapahtumissa, olin pääemäntänä. Välillä oli aikoja, jolloin olisin halunnut lopettaa työt seurakunnassa kokonaan, mutta Jumala puhui minulle sanoen, että minulla pitää olla alttiuden kengät jalassa! Siunatuinta on pyrkiä tekemään, mitä Herra pyytää. Jonkin ajan kuluttua sain vakituisen paikan pienestä sisävesilaivasta. Siinä minulla oli työtä vuorossa: Viikko töitä ja viikko vapaata. Jumala johti niin, että sain pitää omistusasuntoni. Työviikollanikin pääsin seurakunnan kokouksiin. Maksoin ensin asuntovelan, ja jäin vasta sitten maihin. Jumala on viisaampi kuin ihminen. Hän tietää meidän elämäämme aina parhaimman tien. On hyvä palvella Herraa ja kulkea hänen johdatuksessaan. Sirpa ja iso kala. Sirpa Ålander

6 Jumalan armoa ei oteta niinkuin hantuukia naulasta Olin potilaana suuressa sairaalassa, kun eräs kanssavaeltaja oli saapumassa määränsä päähän. Hän oli suuren maalaistalon emäntä, jonka kotiin mieheni oli muutama kuukausi aikaisemmin käynyt kysymässä hengellistä kokousta. Mutta emäntä ei syystä tai toisesta ollut asiasta kiinnostunut. Nyt oli elämän kangas jo melkein kudottu loppuun, tutkaimen loimet pian katkaistaisiin. Siinä hän viereisessä huoneessa huusi suuressa sielun hädässä: Menen helvettiin, minä menen helvettiin. Olen leikkinyt Jumalan armon kanssa enkä ole totta tehnyt. Jumalan Henki on puhutellut minua, mutta en ole ottanut sitä todesta enkä tehnyt parannusta synneistäni. Yötä päivää kuului sama valitus, ja välillä kuului: Auttakaa minut autuuteen! Velka on maksettu Rohkaisin itseni ja menin tätä ystävää katsomaan. Luin hänelle Jumalan Sanasta, miten Jeesus kuoli Golgatalla ja miten hän maksoi meidän, myös hänen, syntivelkansa. Synnit oli siis kaikki anteeksi annettu ja sovitettu, niin ettei tarvinnut muuta kuin ottaa vastaan Jeesus ja anteeksiantamus. Luin hänelle monia Raamatun kohtia ja yritin rukoilla. Mutta tuntui kuin pimeä seinä olisi ollut vastassa. Ja vaikka kuinka yritin puhua, niin sama tulos. Pelosta sairaat silmät tuijottivat minua, ja käytiin hirvittävää kamppailua kuoleman kanssa. Kuinka karmiva näky se oli myös omaisille, jotka istuivat äidin kuolinvuoteen vieressä. Mihin olet matkalla? Kuulin, kuinka äiti vannotti lapsiaan: Älkää jättäkö parannuksen tekoa liian myöhään, älkää tehkö niin kuin minä olen tehnyt. Olen hyljännyt Jumalan kutsun, ja nyt ei minua kutsuta enää. Minulle on käynyt kuin Eesaulle, olen myynyt taivasosuuteni yhdestä hernekeitosta. Niin hän siirtyi iäisyyteen hirvittävä huuto huulillaan. Muistin sängyssä maatessani erään saarnamiehen lausumat sanat hirvittävän tosiksi: Jumalan armoa ei oteta niin kuin hantuukia naulasta. Pitkän aikaa kaikuivat nämä tuskanhuudot korvissani, ja ymmärsin, että minun tulee varoittaa ihmisiä. Haluaisin äänenikin muuttaa ja kysyä sinulta, lukijani, mihin olet matkalla. Oletko koskaan syventynyt ajattelemaan, mikä on sinun määränpääsi, kun muutat täältä ajasta iäisyyteen? Jumala kutsuu Raamatun mukaan jokaista ihmistä kaksi tai kolme kertaa. Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne. (Hebr. 3:15) Se on mieletön Muistuvat mieleeni virren sanat: Se on mieletön, ken tuhlaapi ajan ja taivaan, ja kuin järjetön vain syöksyypi helvetin vaivaan. Miks synneissäsi sä elät niin suruttomasti? Miks Jeesuksesi sä unhotat loppuhun asti? Sä viivytkö vaan ja välttelet nuhdetta Herran, vaikk kutsumustaan nyt kuulisit viimeisen kerran? Siis hylkää jo ties, et leikiten taivasta voita, ja uus ota ies, ettei sulle tuomio koita. Käy nousemahan, jos kuinkakin kurja sä oisit. Luo Armahtajan nyt vielä sä kääntyä voisit. Ah Herrani mun, et armoas, vaivojas säästä, siis ostamas sun sä perkeleen pauloista päästä. Sun laupeutes sä kirkasta piinasi tähden ja autuutehen mua auta, kun pois täältä lähden. Anna-Liisa Kuivalainen Elämäsi valinta Mitä meillä on elämässä, jos meillä ei ole Jeesusta Kristusta? On vain pimeyttä pimeyden päälle. Kuljemme silloin kohti lopullista kuolemaa. Onko kuolema lopullinen, vai onko elämää sen jälkeenkin? Jeesus puhui kahdesta tiestä, joista jommankumman ihminen valitsee elämänsä aikana. Hän puhui kahdesta portista. Ihminen joutuu valitsemaan, kummasta hän kulkee sisälle. Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea tie, joka vie elämään, ja harvat löytävät sen! (Matt. 7:13 14 Raamattu lle käännös) -lehti RATKAISUNI Jos olet antanut elämäsi Jeesukselle tai haluat sen tehdä, voit lähettää tämän kortin täytettynä siinä olevaan osoitteeseen. Olen tullut vakuuttuneeksi, että olen syntinen ja haluan antaa elämäni Jeesukselle. Pyydän, että puolestani rukoillaan ja että minuun otetaan yhteyttä paikallisesta seurakunnasta. Nimi: Lähiosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelinnumero: Missä vietät iäisyytesi? Kuoleman jälkeen avautuu todellinen ja lopullinen elämä. Elämä ei päätykään kuolemaan, vaan sen jälkeen alkaa todellinen elämä, joka ei pääty koskaan. Elämämme täällä on vain valmistautumista lopulliseen elämään, jota vietämme joko Jeesuksen luona Jumalan taivaassa tai kadotuksessa sielujemme vihollisen, saatanan kanssa. Missä sinä vietät iäisyyden, ajan, joka ei lopu koskaan? Se aika tulee eteemme nopeassa tahdissa, että joudumme jättämään tämän maallisen vaelluksemme ja siirtymään ajan rajan tuolle puolelle. Minne sinä menet ja minne minä menen kuoleman jälkeen? Toimintakeskuksessa on tiivis ohjelma erilaisia raamattukursseja ja tapahtumia. Suurjuhlat juhannuksena ja syksyllä, pääsiäis- ja joulutapahtumat, hiihto- ja kesäleirejä, perhejuhlia ja paljon muuta. Tarkempaa tietoa löydät kotisivuiltamme www. helluntaikansa.fi tai -lehdestä. Mertiörannan toimintakeskus JÄMIJÄRVI Vihuntie 21 Vihuntie 21, JÄMIJÄRVI, puh Tutustu aitoon hengelliseen kuukausijulkaisuun. 12 numeroa vuodessa vahvaa hengellistä sanomaa. Kestotilaus 45 / vuosi. Lahjatilauksista sekä eläkkeellä olevien saarnaajien ja evankelistojen tilauksista myönnetään 5 :n alennus. Tilaushinta Eurooppaan on 50 ja muihin maihin 60 / vuosi. Kätevimmin teet tilauksen sähköpostilla osoitteella ristin.kansa@helluntaikansa.fi, nettisivujen kautta osoitteessa tai puhelimella numerosta toimistoaikana klo Lehti sisältää rakentavia ja mielenkiintoisia Jumalan Sanaan perustuvia kirjoituksia, tietoa Helluntaikansan juhlista ja tapahtumista sekä Mertiörannan toimintakeskuksen toiminnasta. liimaa postimerkki tähän Valitse Jeesus! Valmistelut tehdään nyt ja tässä, ei huomenna. Tänään on pelastuksen päivä, ja Jumala tarjoaa meille armoaan Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, pelastukseksi kadotuksesta. Hän avaa meille ahtaan portin käydä sisälle kapealle tielle, joka vie elämään. Portti on ahdas ja tie kapea siksi, että me emme voisi viedä mukanamme entisen elämämme rippeitä. Ne jätetään ahtaan portin ulkopuolelle. Tahdothan sinäkin käydä portista sisään tielle, joka vie elämään, vaikka portti on ahdas. Jeesus on ovi pelastukseen tänään. Valitse Jeesus! Marina Tolvanen Iisalmi Kädessäsi olevaa -lehteä voit tilata jakaaksesi sitä ystävillesi tai asuinalueellesi. Seurakunnat voivat tilata lehteä edullisesti massajakeluihin tai jaettavaksi evankelioimistilaisuuksissa. Hinta on 40 senttiä / kpl plus postituskulut. Tilaukset toimistoon, Helluntaikansa ry, Vihuntie 21, JÄMIJÄRVI. puh. (toimistoaika klo 9-13) tai sähköpostilla toimisto@ helluntaikansa.fi

7 Ensiaskeleet uskon tiellä Heikki Ahonen Uudestisyntyminen Olen tavannut paljon ihmisiä, joilla on halu päästä kerran taivaaseen. Monet ovat kyselleet, mitä ehtoja tai pääsyvaatimuksia taivaaseen pääsemisessä on. Näitä asioita pohti myös aikanaan Nikodeemus, kirjanoppinut. Hän oli perehtynyt juutalaisuuteen ja erityisesti Mooseksen lakiin. Korkean uskonnon edustajana hän tuli yöllä Jeesuksen luo kysymyksineen. Jeesus alkoi opettaa Nikodeemukselle uskon elämän ensi askeleita: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Jeesuksen mukaan uudestisyntyminen on edellytys taivaaseen pääsemiselle. Tätä ei Nikodeemus, lainopettaja, käsittänyt vaan kysyi: Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä? Jeesuksen opetus Nikodeemukselle oli yksinkertaista ja tehokasta: Niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Näissä sanoissa on uudestisyntyminen pähkinänkuoressa. Usko Jeesukseen, joka on ristin puulla kuollut jokaisen ihmisen edestä, synnyttää uuden, hengellisen elämän ihmisessä. Näin tehden Filipin vanginvartija koki uudestisyntymisen. Vanginvartija oli kovassa synninhädässä ja kysyi Paavalilta ja Siilaalta: Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin? He vastasivat: Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi. Paavali jatkaa samaa teemaa Roomalaiskirjeessä: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Näin yksinkertainen on uudestisyntyminen eli uskoontulo, jota myös pelastukseksi kutsutaan. Jumala tekee Jeesukseen uskovassa ihmisessä ihmeen. Hän antaa kaikki hänen syntinsä anteeksi, ja Jeesuksen veri puhdistaa uskovan sisimmän kaikesta liasta ja saastasta. Näin ihmisestä tulee taivaskelpoinen. Ryöväri ristillä ymmärsi, että Jeesus voi pelastaa hänet, ja sai kuulla Jeesukselta sanat: Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa. Raamatullinen kaste Mitä kaste ei ole? Pietarin mukaan se ei ole lihan saastan poistamista vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Toiseksi kaste ei ole edellytys taivaaseen pääsemiselle, koska ryöväri pääsi taivaaseen kastamattomana. Kaste ei myöskään kykene uudestisynnyttämään ihmistä. Miksi sitten kastetaan? Kaste kuuluu olennaisena osana Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Kaste on siis Jumalan tahdon täyttämistä ja julkista tunnustautumista Jeesuksen seuraajaksi. Kasteen sisällöstä kerrotaan paljon Uudessa testamentissa. Paavali kirjoittaa roomalaisille, että kaste on kuolemaa Kristuksen kanssa ja samalla vanhan ihmisen hauta. Se on myös uudenlaista elämää Jeesuksessa. Korinttolaisia Paavali muistuttaa, että kaste on erottava raja uskovan ja maailman välillä. Edelleen hän toteaa galatalaisille, että Kristukseen kastetut ovat Kristuksen päälleen pukeneet. Pietarin mukaan kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Kaste on myös portti seurakunnan jäsenyyteen ja ehtoollispöytään. Jeesus halusi mennä kasteelle Johanneksen estelyistä huolimatta. Jeesus sanoi Johannekselle: Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus. Silloin hän salli sen hänelle. Näin Jeesus esimerkillään osoitti, kuinka hänen seuraajiensa tuli toimia suhteessaan kasteeseen. Kreikankielinen kastetta merkitsevä sana baptidzoo tarkoittaa upottamista, veden alle painamista. Kaste suoritetaan siten, että kastaja ja kastettava astuvat veteen ja kastettava painetaan kokonaan veden alle. Tämä toimenpide tehdään Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Joskus kysytään, voidaanko ihminen kastaa uudelleen, jos hänet on esimerkiksi lapsena kastettu. Vastaus on: Kyllä voidaan. Paavali kastoi Efesossa uudelleen noin kaksitoista henkilöä, vaikka he olivat jo uskoontulonsa jälkeen käyneet Johanneksen kasteella. Joskus vedotaan Paavalin sanoihin, jotka hän kirjoittaa efesolaisille: Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä. Paavali tarkoittaa laatua, ei määrää. On vain yksi Herra, jolla on taivasten valtakunnan avaimet ja jolla on valtaa antaa syntejä anteeksi, Jeesus Kristus. On vain yksi autuuttava usko, usko Jeesukseen syntien anteeksiantajana. On vain yksi laadultaan oikea kaste, uskovien kaste, joka suoritetaan asianomaisen henkilön uskoontulon jälkeen. Kaste Pyhässä Hengessä Jeesus lupasi Pyhän Hengen kasteen opetuslapsilleen: Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen. Apostolien tekojen toinen luku kuvaa kauniilla tavalla, kuinka opetuslapset kastettiin Pyhällä Hengellä. Tuulispää täytti huoneen, jossa he istuivat. Näkyi tulisia kieliä, jotka asettuivat itse kunkin rukoilijan päälle, ja he kaikki tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi. He puhuvat muilla kielillä, joita he eivät olleet opiskelleet, vaan Pyhä Henki antoi heille kyvyn puhua Jumalan suurista teoista heille vierailla kielillä. Tätä tapahtumaa oli tullut todistamaan henkilöitä monista eri maista. He kuulivat, kuinka opetuslapset puhuivat kaikkien heidän omalla kielellään, ja he ihmettelivät. Silloin Pietari nousi puhumaan ja julisti ylösnoussutta Jeesusta kehottaen ihmisiä tekemään parannuksen ja kastattamaan itsensä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Pietari jatkoi saarnaansa ja sanoi: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. Lupaus Pyhästä Hengestä kuuluu kaikkien aikojen kristityille. Jokaisella Jeesukseen uskovalla on mahdollisuus täyttyä Pyhällä Hengellä. Tämä täyteys on nimenomaan lahja. Se ei ole pyhyyden tai hurskauden mitta. Tätä Pyhän Hengen lahjaa anotaan Jumalalta rukouksissa. Lahjan antaja päättää, milloin hän antaa lahjan itse kullekin. Odottava ja avoin mieli lahjan vastaanottamiseen ovat olleet avainasioita Pyhällä Hengellä täytyttäessä. Jeesukseen uskovalla on oikeus saada Pyhä Henki kielillä puhuen samoin kuin opetuslapset saivat muinoin. Siihen seikkaan Pietari vetosi, kun hän oli puhumassa sadanpäämies Korneliuksen kodissa ja käski kastaa pakanuudesta kääntyneet ihmiset vedessä. Sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin? Pyhän Hengen lahjan voi saada uskoontulokokemuksen yhteydessä tai sen jälkeen. Joku voi saada sen kastehetkellä tai sen jälkeen. Tästä ovat esimerkkeinä Kornelius ja hänen perhekuntansa, jotka saivat Pyhän Hengen ennen vesikastetta. Efeson kaksitoista henkilöä saivat Pyhän Hengen lahjan, kun heidät oli kastettu uudelleen Jeesuksen antaman kastekäskyn mukaisesti. Usko, kaste ja Pyhän Hengen kaste ovat uskonelämän ensiaskeleita. Kun ottaa ensiaskeleet oikeaan suuntaan, voi turvallisin mielin jatkaa eteenpäin. Jeesus sanoo: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Heikki Ahonen