UUTISIA. Tiedän, että elämälläni on tarkoitus. Sairaus vei huippu-urheilija Mäki-Soinin pyörätuoliin. Ihmiset unohtivat Jumala ei. s.

Transkriptio

1 1 Hyviä UUTISIA Hyviä UUTISIA Vapaa Sisälähetys ry:n kampanjalehti Sairaus vei huippu-urheilija Mäki-Soinin pyörätuoliin. Ihmiset unohtivat Jumala ei. s. 4 Tiedän, että elämälläni on tarkoitus Äidin väkivaltainen kuolema varjosti Miran lakkiaisjuhlaa. Edessä oli selvitymisprosessi, josta kiitoksen saavat ammattiauttajat ja Jumala. s. 8 Hard Rock Sallinen kiersi 20 vuotta sitten. Nyt Seppo Sallinen saa musiikinopettamiseen ja -harrastamiseen voimaa henkilökohtaisesta Jumala-suhteesta. s. 13 Selviytyjät-sarjakuvassa jumalat mittelevät. s. 14

2 2 Hyviä UUTISIA Kertomus isästä ja pojasta Onnen salaisuus Oletko onnellinen? Jos esität kysymyksen ystävällesi tai läheisellesi, he katsovat sinua helposti hölmistyneesti ja vastaus saattaa olla: Nojaa, kyllä kai. Mutta jos esität saman kysymyksen toisinpäin: Oletko onneton? Siihen onkin paljon helpompi vastata. Mitä on onni tai onnellisuus? Onko onni sitä, että omistaa valtavan määrä rahaa tai on suosittu tai äsken rakastunut? Kirjakaupassa myydään kirjaa, jonka nimi on syytä olla onnellinen. Sen kirjoittaja luettelee pieniä jokapäiväisiä tapahtumia, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista. Kirjoittajan mukaan sellaisia ovat paahtopaisti, löhöily, juhlat, uusi auto, hiusten värjäys, kesä ja kärpäset, turvallisuuden tunne, uudet housut ja niin edelleen. Varmasti hyviä ja nauttimisen arvoisia asioita. Mutta voiko todellinen onni olla näin pinnallista? Tiedämme, että meistä ei tee onnellisia iso määrä rahaa pankkitilillä tai painava osakesalkku. Ne voivat tuoda onnen tunteita, mutta todellista onnea ne eivät takaa. Todellista onnea ei takaa uuden ihmissuhteen solmiminen tai se, että saa itsensä positiivisessakaan mielessä iltapäivälehtien kanteen. Kaikesta huolimatta jokainen haluaa olla onnellinen, mutta miten se on mahdollista? Ihminen tietää, että syyllisyys ja syyllisyyden tunne saa meidät kokemaan olomme onnettomiksi. Se saa meidät lymyämään kunnes syyllisyysongelma on ratkaistu. Miettiessäni onnea ja sen vastakohtaa muistin erään lapsuuden tapahtuman. Olin juuri palannut naapurin kasvimaalta porkkanavarkaista. Minusta tuntui pahalta koska tiesin tehneeni väärin. Olo vaivasi sisintäni! Vaiva helpotti vasta siinä vaiheessa kun naapurin rouva soitti ja paljasti äidilleni totuuden: teidän Petri taisi olla luvattomissa puuhissa meidän kasvimaalla. Asia hoidettiin ja anteeksipyynnöt esitettiin. Omatuntoni puhdistui ja pääsin nauttimaan vapaudesta. Olin onnellinen ja helpottunut! Jokapäiväiset rutiinit tuntuivat sen jälkeen suorastaan nautittavilta. Se, että jokapäiväiset asiat eivät tunnu miltään, johtuu usein syyllisyydestä. Syyllisyys on voinut jatkua pitkään ja se on voinut kasautua paakuiksi sisimpään. Raamatun ilosanoma on, että ihminen voi saada lahjaksi syyttömyyden. Syyttömyyden, joka vapauttaa syyllisyyden tunteesta. Jumala rankaisi Poikaansa syyllisten ihmisten puolesta. Lääke onnettomuuteen on oman syyllisyyden tunnustaminen, anteeksipyyntö Jumalan edessä ja usko Jeesukseen. Kokeile! Saat kokea sitä onnea, jota mahdollisesti olet jo pienenä tyttönä tai poikana kokenut. Petri Harjula Päätoimittaja Rikas mies omisti mittaamattoman arvokkaan taidekokoelman, jonka joukossa oli vanhojen mestareiden teoksia. Monet taiteentuntijat havittelivat tätä kokoelmaa. Samalla miehellä oli poika, johon hän oli hyvin kiintynyt. Isä ja poika nauttivat taideaarteista usein yhdessä. Sodan puhjettua poika astui armeijaan puolustamaan maataan. Eräänä päivänä isälle saapui sähkösanoma, jossa ilmoitettiin, että hänen poikansa oli kaatunut taistelussa. Vanha mies oli murheen murtama. Hän suri hiljaa, yksin ja lohduttomasti. Muutaman kuukauden kuluttua miehen ovelta kuului koputus. Oven takana seisoi nuori mies, joka sanoi: Te ette tunne minua mutta tunsin hyvin teidän poikanne, sillä olimme samassa yksikössä. Poikanne antoi henkensä minun vuokseni. Hän pelasti sinä päivänä monta henkeä, ja hän oli kantamassa minua turvaan, kun hän sai osuman. Meistä oli tullut läheisiä ystäviä, ja ennen kuin poikanne kuoli, minä piirsin hänestä tämän kuvan. En ole taiteilija, mutta haluan antaa tämän piirroksen teille. Isä oli hiljaa ja katseli rakkaan poikansa kuvaa. Kun hän viimein nosti katseensa sotilaan piirroksesta, hänen silmänsä olivat täynnä kyyneliä. Isä ripusti muotokuvan takan yläpuolelle kaikkien nähtäväksi. Hän arvosti vaatimatonta piirrosta paljon enemmän kuin kaikkia muita taulujaan yhteensä ja näytti aina poikansa kuvan vierailleen ennen kuin vei heidän katsomaan muita maalauksia. Pian vanha mies kuoli ja hänen taidekokoelmansa huutokaupattiin. Paikalle saapui ympäri maailmaa taiteen harrastajia, jotka olivat innoissaan mahdollisuudesta ostaa jonkin tunnetun teoksen. Meklari aloitti kaupanteon ja nosti nähtäväksi tuntemattomaan sotilaan piirroksen, joka esitti taidekokoelman omistajan poikaa. Mitä tarjotaan tästä kokoelman ensimmäisestä taulusta? Tuli ihan hiljaista. Pian alkoi kuulua nurinaa. Taidekeräilijät vaativa menemään asiaan. Sotilaan töherrys ei kiinnostanut ketään. Tänne on tultu huutamaan arvokasta taidetta. Olisi aika vähitellen aloittaa, he nurisivat. Meklari ei antanut kuitenkaan periksi. Valitan, mutta olen saanut selvät ohjeet. Vainajan tahto oli, että ensimmäiseksi myydään hänen poikansa muotokuva. Kuka tarjoaa pojasta kymmenen puntaa? Huoneen perältä nousi empivä käsi. Talon puutarhuri oli ollut vuosikaudet vanhan miehen palveluksessa ja kiintynyt kovasti miehen poikaan. Minä maksan pojasta kymmenen puntaa, puutarhuri ilmoitti. Enempään hänellä ei olisi ollutkaan varaa. Muita tarjouksia ei tullut. Vasara paukahti: ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Myyty takana istuvalle miehelle kymmenellä punnalla! Kaikki tunsivat helpotusta. Nyt ostajat pääsivät huutamaan arvokkaita maalauksia. Mutta meklari laski nuijan kädestään ja ilmoitti: Huutokauppa on ohi. Vainajan ohjeet kuuluivat: se joka ottaa pojan, saa myös tämän kiinteistön taidekokoelmineen. Koko omaisuus kuuluu takana istuvalle miehelle, joka halusi pojan itselleen. Monet haluavat poimia Jumalasta haluamiaan asioita. Kukapa ei haluaisi kokea Jumalan vaikuttamaa uskoa, toivoa ja rakkautta. Jumala on sitoutunut kertomuksen isän tavoin poikaansa. Pienoisevankeliumissa sanotaan Jumalan rakastaneen maailmaa niin paljon, että antoi poikansa kuolemaan, ettei yksikään, joka uskoon häneen kuolisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16). Haastan sinut Jumalan todellisuuden löytöretkelle. Hyvät uutiset on koottu juuri sitä varten, että voisit tehdä hyviä löytöjä. Markku Tuppurainen Toiminnanjohtaja, Vapaa Sisälähetys ry Hyviä UUTISIA Vapaa Sisälähetys ry:n tiedotus- ja kampanjalehti 2006 ISSN Toimitusneuvosto Marita Kömi, Janne Lahti, Petri Harjula, Kai Ojala, Hannu Puustelli, Markku Tuppurainen, Raili Juntunen, Pentti Waldén, Jouko Komulainen, Seppo Paldanius Päätoimittaja Petri Harjula porinhelluntaikirkko.com Sivunvalmistus Janne Lahti Kauppatie 117, Kauhava Puh Painos Kirjapaino Art-Print Oy, Kokkola VAPAA SISÄLÄHETYS RY Tyllintaival 10, Seinäjoki ELSH:n keräyslupa OKU 1632 A Hyviä uutisia -lehteä voi tilata 200 kpl:n nipuissa hintaan 20 euroa.

3 Hyviä UUTISIA 3 Teksti Laura-Maija Hyvölä Kuvat Henrik Rantanen Kiire ja ajankäytön maksimointi ovat yhteiskuntamme tämänhetkisiä kulmakiviä. Tahti kiihtyy ja epävarmuus lisääntyy. Kiire ei yleensä ole valintakysymys, vaan sen armoilla ollaan ota tai jätä -periaatteella. Kristityt ihmiset eivät ole tämän todellisuuden yläpuolella. Vaarana on, että oma elämä menee paineen alla ohi. Jokaisen tulisi rauhoittua perusasioiden ääreen ja miettiä mikä on todellinen arvopohja, pohtii Maija Peltomäki nykyajan epävarmuuden ja kiireen sävyttämää arkea. USKO ON TODELLISUUTTA ARJEN KESKELLÄ Maija on 27-vuotias kristitty, joka tietää konkreettisesti mitä kiireinen elämä on. Hän työskentelee koulukuraattorina ja opiskelee työn ohessa yhteiskuntatieteitä. Maijalle usko on selkäranka, jonka varaan rakentuu kaikki. Jumalan ja uskon ei tulisi olla ihmiselle hätävara heikkojen päivien ja vastoinkäymisten varalle, vaan elävää todellisuutta arjen keskelle, kuvailee Maija ajatuksiaan uskosta ja sen merkityksestä. Ihmiset elävät usein oravanpyörässä, johon etsitään huippukohdat elämyksien ja extremen kautta. Usko ei ole Maijalle tunteista riippuvaa fiilistelyä, vaan jatkuva rauhan antava voimavara Tiedän, että elämälläni on joka hetki tarkoitus. Minun ei tarvitse ajatella, että kaikki olisi kohtalon, sattuman tai kokemusten varassa. Maija arvostaa paljon opiskelua, työntekoa ja ahkeruutta. Vaikka usko onkin hänen elämänsä runko, kulkee arki tavallista rataa. Tieto-taito on myös kristitylle ihmiselle pääomaa. Emme ole muiden yläpuolella, kaikki ovat vakaumuksestaan riippumatta samanarvoisia. En näe tarpeellisena uskon jatkuvaa toitottamista, kristillisyyden tulisi näkyä teoissa. Seurakunnasta paukkuja arkeen Maija tuli uskoon 9-vuotiaana tavallisessa hengellisessä tilaisuudessa. Tuolloin hän ymmärsi, ettei taivaaseen mennä vanhempien uskon varassa, vaan ratkaisu on tehtävä itse. Vanhempani ovat kristittyjä ja sain kasvaa tavallisessa turvallisessa ympäristössä. Niin kuin kaikki kristityt, myös Maija on törmännyt vastoinkäymisiin, mutta niistä on jatkettu eteenpäin. Ongelmat eivät ole Maijalle ollut ikinä syy jäädä paikoilleen. Kaikki saavat osakseen kolhuja, mutta niihin ei saa jäädä katkeroitumaan. Jumala käyttää meidän virheemme omaksi hyödykseen, jos annamme siihen tilaisuuden, kuvailee Maija ajatuksiaan. Seurakunta on ollut aina oleellinen osa Maijan elämää. Hänelle seurakunta merkitsee paikkaa, jossa koetaan yhteyttä ja jonne on helppo mennä iloineen ja suruineen ja myös väsyneenä työn ryydyttämänä. Seurakunta on turvallinen kasvuympäristö ja eheä koti, jonne voi tulla minkälaisesta elämäntilanteesta tahansa. Hengellinen musiikki merkitsee Maijalle paljon. Sen avulla hän kokee pääsevänsä lähemmäs Jumalaa ja välittävänsä parhaiten kristillistä sanomaa. Arvostan paljon sitoutumista seurakuntaan ja sen työmuotoihin. Seurakuntatyö on uskovalle parhaimmillaan tärkeä voimavara. Sen ei kuitenkaan tulisi olla työtä joka imee ihmisen kuiviin, seurakunta ei ole pisteiden keräystä ja suorittamista varten. Nollausmenetelmät ja taviselämää Maijan sydän sykkii Sakelle ja Mikille. Sakke on hänen aviomiehensä. Yhteistä elämää on eletty lähes kymmenen vuotta. Mikki-koiran kanssa samaa matkaa on taivallettu runsaat pari vuotta. Olen kokenut erityisenä siunauksena sen, että tapasin Saken nuorena. Uskon ylläpidossa tärkeää on henkilökohtaisen rukouselämän lisäksi myös yhteinen rukouselämä aviopuolison kanssa. Arjen kiireiden ja paineiden nollaus onnistuu Maijalta parhaiten luonnon helmassa ja harrastusten parissa. Elämässä on oltava rentoutumiskeinot opiskelun ja työn vastapainoksi. Nautin suunnattomasti Mikin kanssa touhuamisesta, agilitystä ja lenkkeilystä luonnon helmassa. Tykkään myös ratsastaa ja puuhailla hevosten kanssa. Ihan taviselämää tämä on, sanoo Maija nauraen. Luonnossa liikkuminen, Mikki-koira ja hevoset ovat Maijalle hyvää vastapainoa arjen kiireille ja paineille Kaikki saavat osakseen kolhuja, mutta niihin ei saa jäädä katkeroitumaan. Seurakunta on turvallinen kasvuympäristö ja eheä koti, jonne voi tulla minkälaisesta elämäntilanteesta tahansa.

4 4 Hyviä UUTISIA Teksti ja kuva Matti Kankaanniemi Postmoderni maailmankansalainen Ariel Mäki-Soini JUMALAN OLEMASSAOLON KYSYMYS SAI KONKREETTISEN VASTAUKSEN Sosiologit puhuvat postmodernista ihmisestä, joka elää koko maapallolla, puhuu useita kieliä, vaihtelee työpaikkoja ja etsii jatkuvasti uusia haasteita. Olisin taipuvainen pitämään tätä ideaa yhtenä filosofisena muotioikkuna, ellei edessäni istuisi lihaa ja verta oleva postmoderni maailman kansalainen. Ariel Mäki-Soinin kolmen vuosikymmenen mittaiseen elämään on mahtunut tapahtumia, onnettomuuksia, maita ja mantereita. Lähellä kuolemaa Arielin elämä oli jäädä viisivuotiseksi. Mattoja pesevän äitinsä katseen alta karannut uimataidoton pikkupoika sukelteli kohti ulappaa ja lopulta pää ei enää noussutkaan pintaan. Seuraava muistikuvani on, kun katselin puunlatvojen korkeudelta rannalta, kuinka äitini syöksyi raahaamaan elotonta ruumistani rannalle, Ariel muistelee. Elvytyksen jälkeen Ariel palasi ruumiiseensa, mutta kokemus jäi puhuttelemaan. Jotenkin kokemus vakuutti minulle, että ihmisellä on sielu ja että kaikkea ei voida selittää vain luonnon lakien avulla, Ariel kertoo. Huolimatta kristillisestä kasvatuksesta Arielia vaivasi kysymys Jumalan olemassaolosta. Varalan urheiluopistolla hän pyysi Jumalaa osoittamaan mahdollisen olemassaolonsa niin selvästi, ettei asiaa tarvitsisi jatkuvasti pohtia. Seuraavana päivänä harjoitusleiriltä palaavat Ariel ja hänen valmentajaisänsä Juha ajoivat kantatie 41:llä täyttä vauhtia päin vastaantulevaa autoa. Datsun meni keskeltä kahtia, isä sinkoutui lasin läpi penkereelle ja Ariel jäi rutistuneeseen auton etuosaan. Poliisit pudistelivat hämmästyneinä päätään nähdessään vahingoittumattomina säilyneet matkustajat. Koin, että Jumala vastasi konkreettisesti kysymykseeni hänen olemassaolostaan, Ariel kertoo. Sairaus vei pyörätuoliin Hypätessään kesällä 1995 Ruotsi-Suomi maaottelussa seivästä Ariel tunsi itsensä oudon väsyneeksi. Seuraavalla viikolla hänen ranteensa alkoi pianoa soittaessa turvota ja muutaman viikon kuluessa turvotus oli levinnyt lähes kaikkiin niveliin. Kuukaudessa huippu-urheilijasta tuli pyörätuolipotilas, jolla oli takana loistava tulevaisuus. Koko itsetuntoni oli perustunut seiväshyppyyn ja nyt kun en enää pystynyt urheilemaan elämä tuntui merkityksettömältä, Ariel tilittää. Sairaus alkoi vähitellen hellittää ja Ariel lähti Missionuorten raamattukouluun Havaijille. Uudessa ympäristössähänen elämänarvonsa alkoivat vaihtua ja Jumalan tahdon seuraaminen sai ensimmäisen sijan. Puolen vuoden ulkomaanjaksostakaan ei puuttunut dramatiikkaa. Etsiessään suomalaista raamattukoulua Bangkokin miljoonakaupungista Ariel eksyi ja löysi takaisin kartalle vasta nähtyään enkelin, joka kirjaimellisesti opasti Arielin oikeaan osoitteeseen. Olen joskus miettinyt, että pahempiakin tilanteita elämässäni on ollut, mutta jostakin syystä Jumala lähetti enkelin juuri tuohon tilanteeseen, Ariel pohtii ja toteaa ihmisen kyvyn ymmärtää Jumalan suuruutta olevan aina puutteellinen. Aktiivistä perhe-elämää ja kristillisyyttä Aktiiviurheilun muutama vuosi sitten jättänyt rakennusalan yrittäjä viettää vapaa-aikansa lähinnä perheen parissa. Kolme elohopean nopeudella liikkuvaa junioria järjestävät Koko itsetuntoni oli perustunut seiväshyppyyn ja nyt kun en enää pystynyt urheilemaan elämä tuntui merkityksettömältä. siinä määrin vauhdikasta toimintaa, ettei huippu-urheilu taustakaan aina riitä. Mistä nuokin tuon energian ammentavat, ihmettelee perheenisä vaimonsa Jannan kanssa Eetun, Adan ja Eelin muodostamaa toimintatrioa. Todellinen kristillinen elämä lähtee omasta perheestä ja heijastuu vasta siitä laajemmalle, Ariel pohtii. Urheilu on nähtävästi erottamaton osa myös jälkikasvun elämää, joutuu toimittajakin toteamaan ottaessaan puolen tunnin lukkopainiottelun lapsisarjan vanhimman, Eetun kanssa. Isän ja äidin usko on todellisuutta myös 5-vuotiaan miehenalun elämässä. Talvella Eetu oli setänsä Anteron kanssa pilkillä ja saaliin kituliaisuuden lannistamana päätti turvautua rukoukseen. Rukous ei koskenut vain jotain lohdutuspalkinnon omaista sinttiä. Eetu kehotti setäänsä rukoilemaan, että se olis kans oikein iso. Rukoukseen vastattiin. Usko arjessa Vaikka Ariel on työskennellyt helluntaiseurakunnan pastorina, hän ei halua sitoa uskoaan virkarooliin. Uskoa ei voi jättää salkkuun tai kirkkoihin, kertoo toista kautta kaupungin valtuustossa istuva kunnallispoliitikko. Emme myöskään osallistu elämään vain käännyttääksemme ihmisiä, vaan Jeesuksen seuraaminen on juuri tätä elämää, toteaa Ariel esitellessään elämänsä pohjimmaisia suuntaviittoja. Ariel kertoo brittiläisen teologin Richard T. Francen kirjan Mies, joka muutti maailman vaikuttaneen häneen syvästi. Jeesus Nasaretilainen ei aina mahdu rakentamiimme muotteihin, sanoo Ariel, joka kertoo Jeesuksen radikaalisuuden kiehtovan ja inspiroivan. Jokainen aika ja ympäristö on kristitylle haaste. Miten sovellan mestarin opetuksen periaatteita jatkuvasti muuttuvan maailman keskellä?

5 Hyviä UUTISIA 5 CARITA KALLION LAPSUUDEN USKO LÖYTYI UUDELLEEN Carita Kallion varhaislapsuuden miljöö on suomalaisugrilaisessa karuudessaan kuin suoraan Kaurismäen elokuvasta. Hiljaisen heimomme tukahdutettua tuskaa lääkitään tuliliemellä, jonka hehku viiltää armotonta haavaa juoppohulluja pelkäävien lasten mieliin. Muori oli sankari, toteaa Carita äidistään, joka jätti ryyppäävään miehensä ja vei lapsikatraan pois viinahelvetistä. 80-luvun taitteessa Vammalassa elettiin herätyksen aikaa. Nuoret perheenisät ja -äidit etsivät yhteyttä Jumalaan ja vapautta sielua syövyttävästä syyllisyydestä ja synnintunnosta. Yhtenä monista Caritan äiti Anja, joka uskoon tultuaan lähetti ekaluokkalaisen tytön helluntaiseurakunnan leireille. Ne olivat niitä erikoisia leirejä, Carita muistelee ja palaa mielessään vapaaehtoisiin rukouskokouksiin, joissa Jumalan voima oli käsin kosketeltavissa. Siellä tulin uskoon ja täytyin Pyhällä Hengellä. Teksti ja kuva Matti Kankaanniemi Elämää suuremmat kysymykset Lapsenusko kantoi leiristä toiseen kunnes elämän mustavalkoiseen mutkattomuuteen alkoi hiipiä uusia värejä. Uskovia kavereita ei ollut ja matka rukoushuoneelle oli pitkä. Vähitellen usko siirtyi lapsuusmuistojen joukkoon ja alkoi elämänvaihe, jota kai joku suuria tilastollisia linjoja tutkiva sanoisi kaikin tavoin keskivertosuomalaiseksi. Ei mitään varsinaista syväsukellusta synnin liejussa ja rappion ravassa mutta kuitenkin sen verran, että lapsenuskon sitkeästi jättämät käsitykset oikeasta ja väärästä hämmensivät nuoren naisen sielun elämää. Ainakin aina silloin, kun vauhti hetkeksi hiljeni ja ajatukset palasivat elämää suurempien kysymysten ääreen. Äidin rukoukset jotenkin suojasivat isommilta kömmähdyksiltä, Carita muistelee nuoruusvuosiaan. Äiti onkin jonkinlainen luonnonoikku mikroaaltouuneihin ja pikatoimintoihin kasvaneen kulttuurimme keskellä. Hänen rukousistuntonsa uuvuttavat kellosta molemmat viisarit, jouset ja patterit. Jumalan yliluonnolliset teot muistuttivat kaikkivaltiaan olemassaolosta, johon Carita ei missään vaiheessa tietotasolla ollut lakannut uskomasta. Tiesin, että jonakin päivänä minä vielä palaan kuin vertauksen tuhlaajatyttö, kertoo Carita. Rauhallinen järjen päätös Siellä minä istuin iltakokouksessa ja Jumala puhui minulle... Caritan vanhempi sisko Regina tuli uskoon pitkän prosessin kautta. Hänen pienessä tyttäressään diagnosoitiin dilatoiva kardiomyopatia, vaikea sydänvika, johon apua ehdotettiin haettavaksi siinä vaiheessa vielä suunnitelma-asteella olevasta pienen lapsen sydämensiirrosta. Sydämensiirron sijaan Regina asetti luottamuksensa äitinsä Jumalaan, jolle lupasi oman elämänsä parantamisen palkaksi. Jumala paransi ja muutaman vuoden sakkokierroksen jälkeen Regina antoi elämänsä Jeesukselle. Carita tajusi hiekan omien kierrostensa tiimalasissa käyvän vähiin. Siellä minä istuin sitten kerran iltakokouksessa ja Jumala puhui minulle laulun kautta, tilittää Carita, josta tämän sisko Regina on todennut, että silloin kun jaettiin aivoja, niin Carita penkoi vain laulunäänikoria. Toisilleen läheisten sisarusten sanailu muistuttaa lähinnä raskaansarjan nyrkkeilijöiden punnitustilaisuuden läpän heittoa ja se onkin suurta kansanhuvia heidän ystäväpiirissään. Tuossa iltakokouksessa kuoronjohtaja Jukka Jalo kävelee saarnapönttöön ja kertoo saaneensa erikoisen tunteen, että hänen pitää laulaa eräs tietty laulu. Tällaisia valaistuksia ei kuoronjohtajalle kovin usein ole tullut ja Caritan elämännauhaa seurailtaessa siinä voidaankin nähdä vahva jumalallinen punos. Sellaisenaan saat tulla luokse Herran kaikui tuhlaajatytön kotiinpaluumarssi slaavilaisessa kolmisointumollissa. Alttaripalvelussa vastuussa ollut evankelista Marita Kömi ottaa Caritan vastaan vähintään samalla sydämellisyydellä kuin tuhlaajapoika-vertauksen isä. Tätä minä olen odottanut, tätä minä olen odottanut, iloitsee Heinoon auringoksi nimetty perhetuttu evankelista Caritan rientäessä uudistamaan liittoaan Herransa kanssa. Mikään suuri tunteiden ilotulitus tuo uskoontuleminen ei ollut, Carita kertoo. Enemmänkin sellainen rauhallinen järjen päätös. Alttari täyteen nuorista Carita Kallio ei kadu rauhallista järjen päätöstä, joka johti hänet uskoon. Carita haluaa rohkaista lauluillaan ja koko elämällään jokaista Jumalan kohtaamiseen. Monitaitoisen Caritan panos näkyy nykyisin seurakunnassa monella tapaa. Tehtävät vaihtelevat talonmiehen rouvasta yk- sinlaulajaan ja karismaattisesta lapsikuoron vetäjästä laulun tekijään. Muistan kun eräässä nuortenillassa Carita käveli talonmiehen asunnosta kesken kaiken pääsaliin ja ilmoitti Jumalan kehottaneen tulla esittämään alttarikutsun. Ei suostuttelua, maanittelua, tunnelman luontia; vain koruttoman toteava lausahdus, että tänne voi nyt tulla jos haluaa kohdata Herraa. Vastoin yleistä käytäntöä Vammalan rukoushuoneen pitkä alttari täyttyi laidasta laitaan nuorista, joiden Jumalan kohtaamista kaipaavat sydämet Pyhä Henki oli edeltä nähnyt ja Caritalle kertonut. Lukuisista tehtävistään kaikkein lämpimimmin Carita puhuu laulamisesta ja lauluista, jotka hän saa Jumalalta. Levyn ja live-laulujen kautta Carita kokee saavansa välittää niitä ajatuksia ja tuntoja, joita Jumalalla on tämän päivän suomalaiselle.

6 6 Hyviä UUTISIA Teksti ja kuva Erkki Salo Internet - Jeesuksen rakkauden välineenä HANNUN ELÄMÄ SAI UUDEN SUUNNAN 34-vuotiaan diplomi-insinöörin Hannu Valmulan tie vei opiskelujen myötä Etelä-Savon Juvalta pääkaupunginseudulle. Hannu kuvaa, että monet tapahtumat prosessoivat hänen uskoontuloaan. Uskoontulo oli eletyn elämän päätepiste ja siirtyminen uudenlaiseen elämään. Lapsena lähellä Jumalaa Hannu oppi jo lapsena iltarukouksen ja Raamatun kertomuksia uskovalta äidiltään. Hannulle luettiin Ikuisia kertomuksia ja häntä vietiin mukan kinkereille, joissa opetettiin katekismusta. Kuusivuotiaan uskoin vilpittömästi Jeesukseen. Iltarukouksessa aloin murehtimaan. Tiesin, että synti oli jotain tosi pahaa ja tiedostin oman syntisyyteni. Yhtäkkiä hämmästyin. Tunsin, että sydäntäni kosketettiin. Yläasteella Hannu erkaantui uskonelämästään ja iltarukoukset harvenivat. Rippikoulu oli Hannulle helppoa aikaa, sillä siellä kyseltiin Raamatun tietämystä, johon oli tullut hyvä pohja jo lapsuudesta. Hannu Valmula luottaa että Jumala johdattaa ja että elämässä kaikella on tarkoituksensa Valinnan paikka Hannu asetti elämässään tavoitteeksi opiskelut teknillisessä korkeakoulussa ja rakensi elämäänsä unelmiensa varaan. 18-vuotiaana Hannu sai isosiskoltaan Turkka Aaltosen kirjan Uusi aika voi koittaa sinulle. Hän tiesi lukemattakin sen olevan hengellinen kirja. Hannu piilotteli kirjaa, kunnes parikymppisenä otti sen esille. Tarkistin, että olin yksin kotonani, suljin huoneeni oven ja aloin lukemaan sitä kuin mitä tahansa kirjaa. Turkka kuvasi kirjassaan miten monet asiat sitovat ihmisiä. Muutamien sivujen jälkeen tunsin, että sydäntäni koskettiin. Kosketus oli muuten samanlainen kuin kuusivuotiaana mutta voimakkaampi. Tiesin, että Herra veti minua puoleensa. Sain kokea Hänen rakkauttaan. Ymmärsin olevani valintatilanteessa. Kysymys kuului, haluanko jatkaa omaa tietäni vai etsinkö Häntä. Oma tie Hannu päätti jatkaa omalla tiellään. Hänestä tuntui, että valitsemalla Herran tien olisi pitänyt jättää kaikki tarkkaan mietityt suunnitelmat. Elämässä alkoi pintaliito-vaihe, johon kuului alkoholi ja juhliminen. Silloin en ajatellut paljoakaan, mutta pyrin miellyttämään toisia. Koin, että juhliminen on yleisesti hyväksyttyä etsin myös hyväksyntää itselleni. Kaikesta huolimatta koin elämässäni syvää tyhjyyttä. Hannu jatkoi omalla tiellään 10 vuotta, kunnes Herra asetti hänet uudelleen ratkaisun eteen. Hannu tapasi internetissä tytön, jolle tutustuttuaan hän avasi sydämensä. Kerroin miten tylsää elämäni on. Koin että elämässäni ei ole sisältöä. Avattuani sisintäni, tyttö paljasti värinsä ja kertoi olevansa helluntailainen. Tyttö kertoi Hannulle omasta uskostaan, jolloin Hannu muisti, miten oli saanut kokea Herran läsnäoloa nuorena. Täysillä liikkeelle Hannu ymmärsi olevansa heikoilla ilman Jeesusta. Hannulla alkoi punnitsemisen aika, joka venyi kuukausiin. Hänen mieleensä tuli useita tilanteita, jolloin Herra oli suojellut jopa pahasta traktorionnettomuudesta. Hannu ymmärsi olevansa heikoilla ilman Jeesusta. Hän päätti kysyä tytöltä, kuinka voi tulla uskoon. Tyttö vastasi sähköpostitse: Voit rukoilla ihan omilla sanoilla. Jeesus kyllä kuulee rukouksesi, mutta jos sä haluat käyttää jotain rukousta, niin voit rukoilla tämän. Tyttö lähetti niin kutsutun syntisen rukouksen, jossa tunnustetaan Jeesus omaksi Herraksi ja pyydetään kaikkia syntejä anteeksi hänen nimessään. Hannu rukoili vilpittömästi työhuoneessaan ja pyysi elämäänsä täyskäännöstä. Hannun mieleen tuli ei kannata lähteä puolivaloilla pimeään -sanonta. Hän halusi lähteä täysin valoin liikkeelle. Ilo täytti hänen elämän. Iltaisin Hannu luki Raamattua ja päivisin hän odotti, että pääsisi taas lukemaan Raamattua. Iloitsin, että sain turvata Herraan. Etsin ja janosin Jeesuksen rakkautta. Seurakuntaan Sähköpostia lähettänyt tyttö ohjasi Hannun Helsingin Lähetysseurakuntaan. Hannu lähetti ensin sähköpostia seurakunnan pastorille. Pian hän rohkeni lähteä hengelliseen tilaisuuteen. Jännitti mennä ensimmäiseen kokoukseen, mutta ihmiset olivat mukavia. Huomasin, että ennakkoluuloni olivat olleet turhia. Sittemmin seurakunnasta, ja erityisesti nuorten illoista, on tullut Hannun hengellinen koti- ja kasvupaikka. Kolme kuukautta uskontuloni jälkeen kerroin Jeesuksesta ensimmäisen kerran. Lähetin sähköpostia, jossa kerroin Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Tämän jälkeen Hannu sai kokea Jumalan rakkauden mitä oli etsinyt. Internetin kautta evankeliointia Hannun mukaan internetevankeliointi on nykyaikainen tapa viedä evankeliumia eteenpäin. On monia kanavia kertoa Jeesuksen rakkaudesta, ja internet on yksi niistä. Omasta tulevaisuudestaan Hannu ei osaa sanoa, mutta Jumalan kosketusta hän ei unohda. En tiedä, mitä Herra on osalleni valmistellut, mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa haluan olla Jumalan johdatuksessa.

7 Hyviä UUTISIA 7 Teksti ja kuvat Eero Ketola Lääkäri Irena Ivanovska LÖYSIN UUDEN ULOT- TUVUUDEN AMMATTIIN JA VAPAA- AIKAAN Vaikka on varhainen aamu, ihmisiä saapuu pienissä ryhmissä suuren punatiilisen talon pihamaalle. Kesäinen aurinko kertoo, että päivästä on tulossa hyvin helteinen. Paikalle kerääntyneet ihmiset tuntuvat olevan jännittyneitä ja uteliaita. Lääkäri tulee tänään. Kaikilla on kädessään pieni vaaleanvihreä paperipala. Siihen on kirjoitettu numero. Edellisenä päivänä kaikki on järjestetty valmiiksi. On suuri ja tärkeä päivä. Ei täällä varsinaisesti ole kysymys ihmisoikeuksien polkemisesta. Kaupungin romanit eivät kuitenkaan lähde usein terveyskeskuksiin tai sairaaloihin. Siitä syystä tulen säännöllisesti suorittamaan heille terveystarkastuksia, kertoo Makedonian pääkaupungissa, Skopjessa, asuva Irena Ivanovska. Yleislääkäri Irena Ivanovska käyttää suuren osan vapaaajastaan auttaen lähimmäisiään. Tällä kertaa on lääkärintarkastus meneillään Serbiassa, Lescovacin kaupungissa. Ashima on iloinen, että Sanja - tyttö sai käydä lääkärin vastaanotolla. Serbiassa sijaitsevassa Lescovacin kaupungissa asuu yli romania. He ovat taustaltaan kansanmuslimeja. Heidän elämäänsä sisältyy paljon aineksia luonnonuskonnoista. Kaupungin romanien keskuudessa vaikuttaa hengellinen herätys. Yli kolmetuhatta romania on tullut uskoon. He ovat lähettäneet useita evankelistoja eri Balkanin maiden romanikeskuksiin. Yleislääkäri Irena Ivanovska toimii Skopjessa sijaitsevan Ihtus Remedium -klinikan johtajana. Hän käyttää osan vapaaajastaan auttaen kärsiviä lähimmäisiään. Teen työtä mielelläni ja iloisin mielin. Olen kiitollinen kaikesta avusta, jonka Jumala minulle antaa. Tuntematon Jumala Irena syntyi Etelä-Serbiassa. Hänen vanhempansa muuttivat maaseutukylästä Kumanovon kaupunkiin. Nyt Kumanovo on Makedoniassa. Siihen aikaan kaikki kuuluimme Jugoslaviaan. Olin kommunisti kolmannessa polvessa. Opiskelin lääkäriksi. Pian valmistumiseni jälkeen avioiduin. Jouduimme pahaan onnettomuuteen. Automme meni täysin romuksi. Selvisimme kuitenkin ilman suurempia vammoja. En osannut kiittää Jumalaa Hänen avustaan ja suojeluksestaan. Miehelläni ja minulla ei ollut mitään käsitystä Jumalasta. Emme olleet koskaan lukeneet Raamattua. Ei Jugoslaviassa kukaan kehoittanut olemaan uskonnollinen. Mikäli halusi olla hyvä lääkäri, piti olla jonkin asteinen ateisti. Sellaista oli elämä siihen aikaan, kertoo Irena. Saarnan odotus Irena kasvoi perheessä, jossa ei koskaan puhuttu hengellisistä asioista. Kuullessani ensimmäisen saarnan olin vihainen. En puhujan suorista sanoista vaan siitä, ettei kukaan ollut koskaan aikaisemmin kutsunut minua kuuntelemaan oikeaa saarnaa. Onnettomuuden syyksi Irene ajatteli, että hänen tähtensä oli väärässä sijainnissa. Olin ateisti, mutta taikauskoinen. Iltaisin kuuntelin Bachin musiikkia. Se rauhoitti hetkeksi minut. Vuonna 1992, vuosi itsenäisyyden jälkeen, näin Jeesus-filmin. Luukkaan evankeliumia mukaileva filmi herätti minussa paljon ajatuksia. Ja kysymyksiä. Lähdimme mieheni kanssa kysymään eräältä papilta apua sielumme hätään. Hän sanoi meille: En tiedä, kuka voi auttaa teitä. Olimme vihaisia hänelle. Tullessamme kotiin, veljeni pyysi kotiimme erään pienen evankelisen seurakunnan serbipastoria. Hän kertoi, että ihmisen on uskottava evankeliumin sanoma, otettava Jeesus vastaan ja tehtävä parannus. Hän saarnasi meille kovalla äänellä, terävästi ja rohkeasti. Kuunnellessani pastoria, en ollut vihainen siitä, että hän saarnasi minulle niin suoraan. Päinvastoin. Olin tavallaan vihainen siitä, ettei kukaan ollut ennen saarnannut minulle. Hän saarnasi pitkään, mutta oikeastaan odotin, että hän saarnaisi vielä kauemmin. Saarna päättyi kuin kesken. Sanoin välittömästi hänelle, että haluan saada syntini anteeksi. Myös mieheni halusi aloittaa uuden elämän. Pienen huoneen täytti rukous ja ilo. Itkimme mieheni kanssa. Veljeni pusersi minut rintaansa vasten. Ennakkoluulot Uskoon tulo oli Irenalle voimakas kokemus. Se herätti hänessä halun auttaa kaikkia ihmisiä. Kosovon pakolaiskriisin aikana, keväällä 1999, hän vieraili pakolaisleirissä ja tapasi tuhansia albaanipakolaisia. Olen serbi, mutta minulle kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Balkanilla ihmisille on usein tärkeää, onko ihminen serbi, kroaatti, albaani tai jostain muusta, etnisestä ryhmästä. Uskoontulemiseni poisti ihmistekoiset raja-aidat ja ennakkoluulot. Ihtus Remedium -klinikkamme pyrkii antamaan avun kaikille potilaille. Teemme työmme parhaalla mahdollisella tavalla. Haluamme osoittaa kaikille Jumalan rakkautta käytännön elämässä. Meillä on myös liikkuva klinikka. Useimmiten vierailemme Tetovon albaanikaupungin lähellä sijaitsevissa albaanikylissä. Teemme terveystarkastuksia naisille ja lapsille. Kansainvälisen lääkäriryhmän kanssa vierailemme säännöllisesi myös Itä-Makedonian vuoristoisella alueella. Siellä asuu Yuruk-turkkilaisia. He ovat kaikki muslimeja. Haluamme auttaa heitä. Istun usein vanhojen kivisten talojen varjossa keskustellen perheenäitien kanssa. He haluavat kuunnella erityisesti henkilökohtaisen kertomukseni siitä, kuinka Jeesus muutti koko elämäni.

8 8 Hyviä UUTISIA Surun keskellä elää toivo Rakkain muisto äidistä on ehkä suojeleminen ja huolehtiminen. Äiti oli herkkä kuten minäkin. Äidin väkivaltainen kuolema abivuotena pakotti kasvamaan Teksti ja kuvat Anssi Tiittanen Ei sitä ikinä tapahdu meille, moni toteaa ajatellessaan mahdollisuutta, että läheinen joutuu henkirikoksen uhriksi. Mira Stenberg kertoo ikävästä, surusta ja - selviytymisestä. Lakkiaiset vietettiin ja yritettiin pitää kohtuullisen iloisina, Mira Stenberg, 26, muistelee kahdeksan vuoden takaista kevättä. Yksi tärkeä ihminen oli juhlista poissa. Ulkopuolinen ei voi edes kuvitella, miltä on tuntunut juhlia viiltävän surun keskellä. Halata, hymyillä ja ottaa vastaan kukkia ja onnitteluja. Seurata, kun ihmiset yrittävät asetella sanojaan sopivaan muotoon, että vaikuttaisi myönteiseltä, muttei liian iloiselta. Mä tiesin! Se keväinen iltapäivä ei unohdu koskaan. Koko päivän Miralla oli ollut merkillisen levoton olo. Yritin soittaa kännykkään monta kertaa mutta äiti ei vastannut. Minulla ja äidillä oli aina ollut syvä yhteys. Äiti aina vain jotenkin tiesi, jos minulla oli jotain vialla. Keskustelimme usein sanattomasti, tiesimme toistemme ilmeestä ja asennosta, mitä toinen ajatteli, Mira kertoo. Kun poliisit tulivat kertomaan Saara-äidin menehtyneen, Mira alkoi huutaa ja itkeä, mä tiesin, mä tiesin! Mira oli aistinut päivän aikana, että jotain oli pahasti vialla. Koko päivän Mira oli ollut levoton ja rukoillut hermostuksissaan paljon. Silmänräpäyksessä elämä pysähtyi. Kuolema yllätti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuukauden päästä vietettävät lakkiaiset tuntuivat yhtäkkiä toisarvoisilta. Edessä oleva kesä menetti merkityksensä. Vuodesta äidin kuoleman jälkeen en muista juuri mitään. Meni kesä, syksy ja talvi. Kävin töissä, muuta en muista, Mira kertoo. Iltapäivälehdet Sähkölaitoksella työskennelleen äidin surmaa uutisoitiin iltapäivälehdissä. Henkirikoksen uhrin läheisestä tuntuu absurdilta lukea tragediasta uutisena muiden joukossa. Seuraavalla sivulla iltapäivälehtien elämä jatkuu taas iloisena romanssikohuineen ja vaatekaappiesittelyineen. Ymmärrän lehtibisneksen luonteen, mutta tuntuu kylmältä, että yhden ihmisen ainoa elämä on lehdessä muutaman palstan arvoinen. Se menee ohi tuosta vaan. Mira ei ole nähnyt äidin surmaajaa poliisiasemalla tai oikeudessa. Tekotapaakaan hänellä ei ole tiedossa. Vihaatko äitisi surmaajaa? En ole koskaan tuntenut häntä kohtaan vihaa. Tunteeni on pikemminkin sääliä, Mira kuvailee. Kadulla en kuitenkaan häntä haluaisi tavata. Muisto äidistä Kuvauspaikalla Miraa kohtaa yllätys. Päiväkoti, jonka pihassa kuvia otetaan, näyttää tutulta. Muistan kyllä äiti toi minut joskus tänne, Mira sanoo. Mira katsoo ikkunasta tyhjään päiväkotiin. Näkymä ei vaikuta tutulta, paljon on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa. Paljon on ehtinyt myös unohtua. Miran perheen elämä oli keskivarakasta, turvallista espoolaisperheen arkea. Äiti oli erittäin suojeleva, elämämme oli melko suljettua. Sain neljätoistavuotiaana ensimmäistä kertaa lähteä kaverini kanssa Helsingin keskustaan ja silloinkin äiti oli peloissaan, Mira hymyilee. Kodin kristillisyys oli kokonaisvaltaista. Äiti ja isä olivat tulleet uskoon, kun Mira oli vielä pieni. Äiti rukoili ja luki Raamattua joka aamu. Arvot olivat kohdallaan: Jumalan sanan äärellä kului enemmän aikaa kuin esimerkiksi laittautumiseen. Tässä minulla on parantamisen varaa, Mira hymyilee. Rakkain muisto äidistä on ehkä suojeleminen ja huolehtiminen. Äiti oli herkkä kuten minäkin. Äidin traagisen kohtalon miettiminen ei ole ollut Miralle jokapäiväistä enää vuosiin. Ajoittain asiat palaavat jälleen mieleen. Rakkain muisto äidistä on ehkä suojeleminen ja huolehtiminen.

9 Hyviä UUTISIA 9 Traaginenkin elämä voi saada uuden suunnan, kun elämän pohja on kunnossa. Äitienpäivät ovat kyllä aina ankeita. Myös joskus kaupungilla en ole voinut olla purskahtamatta itkuun kun näen äitejä ja tyttäriä yhdessä ostoksilla. Ajattelen, että shoppausreissut meidän kohdallamme eivät enää koskaan toteudu. Kahdestaan äidin kanssa ostoksille pääseminen oli luksusta, silloin vietettiin arjen herkkuhetkiä. Tällöin juteltiin paljon ja oltiin tyttöjen kesken, Mira muistelee hymyillen. Ihmettelyä Miten ihmiset suhtautuvat henkirikoksen uhrin omaiseen? Jotkut ihmiset häkeltyvät kuullessaan asiasta. Toiset alkavat kyselemään paljon, yleensä tieto asiasta aiheuttaa jonkinlaisen pienen shokin, Mira kertoo. En halua shokeerata ketään, katson kyllä tilanteen ja paikan jos kerron asiasta. Kaikkiin kahvipöytäkeskusteluihin asiasta puhuminen ei kuulu. Kun kertoo omasta elämästään, saa nähdä keskustelukumppaninkin avautuvan. Sen jälkeen kun ihmiset kuulevat äitini kohtalosta, he yleensä kertovat helposti enemmän myös omasta elämästään, Mira sanoo. Oletko löytänyt äidin kuolemalle merkitystä tai tarkoitusta? En usko, että Jumalan tarkoitus on ensisijaisesti kasvattaa ketään läheisen kuoleman avulla. Ajattelen, että Jumala ei meitä näillä asioilla kiusaa, kasvattaahan tällainen toki. Jokaiselle meistä on määrätty lähtöhetki ja -tapa. Äidin elämä oli tarkoitettu päättyväksi näin, Mira sanoo. Oireet vuosien kuluttua Traagisten onnettomuuksien uhrit oireilevat tapahtumien johdosta usein vasta vuosien kuluttua. Miralla alkoi ilmetä masennusoireita sekä fyysistä pahoinvointia muutaman vuoden kuluttua. En osannut ensin hakea psyykkistä ammattiapua. Kai moni ajattelee, että henkiset ongelmat ovat aina korjattavissa siten, että rukoilee ja ajattelee myönteisesti. Pahimpina aikoina Mira oli ajatuksissaan itsetuhoinen. Kävin todella vakavasti pohjalla. Tunteeni olivat ajoittain todella synkät. Terveen ihmisen on vaikeaa ymmärtää masentunutta. Aluksi Mira ei tunnistanut itsessään masentuneisuutta muuten kuin selittämättömän voimakkaana, kokonaisvaltaisena pahoinvointina. Kun sain apua ja lääkitystä, asiat alkoivat selvitä. Aloin tervehtyä ja voida paremmin. Sain elämästä kiinni, Mira sanoo iloisena. Mira haluaa rohkaista traumoista ja muista henkisistä ongelmista kärsiviä hankkimaan ammattimaista apua. Hän uskoo Jumalan parantavan ihmisiä, mutta kuten usein fyysistenkin sairauksien kanssa, myös lääkäreiden ja lääkkeiden avulla. Kauneus ei ole aina helppoa Äitinsä kasvonpiirteitä kantava Mira on ollut aina kaunis ja huolehtinut itsestään. Ei ole kuitenkaan aina helppoa olla kaunis. Kun ihmiset pitävät kauniina, syntyy helposti painetta säilyttää itsensä odotusten mukaisena, Mira sanoo ja kritisoi kauneusihanteita, jotka monesti kahlitsevat ihmisiä. Mira kertoo löytävänsä itsestään voimakkaan muiden ihmisten miellyttämisen tarpeen. Olen tietyllä tasolla perfektionisti, Mira kuvailee. Suostun usein töissä tekemään ylimääräisiä töitä. En osaa sanoa ei, kieltäytyminen tuntuu pahalta. Haluan olla mukava, iloinen ja avoin. Minulle on tärkeää, että kaikilla on hyvä fiilis. Kritiikin vastaanottaminen on minulle usein hankalaa. Otan asioita melko raskaasti, Mira luonnehtii itseään. Mutta palautteen vastaanottamistakin olen oppinut työni kautta, asiakaspalvelu on yllättävän raskasta, Mira sanoo. Jumala näkee minut varmasti juuri sellaisena, että yritän kovasti miellyttää muita ihmisiä ja häntäkin. Ei tarvitsisi yrittää niin paljon, hän varmaan sanoo, Mira hymyilee. Mira myy farmaseuttina työpaikallaan apteekissa lääkkeiden ohessa paljon kosmetiikkaa. Kai minua on helppo lähestyä kosmetiikka-asioissa, koska asiakas huomaa, että tuotteet ovat minulle tuttuja, Mira sanoo ripaus sarkasmia äänessään. Kyllä minusta on kiva myydä esimerkiksi ihonhoitotuotteita kun näen, että niistä voi olla iloa ja hyötyä asiakkaalle, Mira sanoo. Eteenpäin Vapaa-aika Miralla kuluu muun muassa liikunnan parissa lenkkipolulla, ystävien kanssa kahvitellen tai vain mukavasti oman kullan kainalossa esimerkiksi elokuvia katsellen. Mira on aviomiehensä kanssa odottamassa uuden kodin valmistumista Espooseen. Mukava ajatella, että voimme kohta juoda aamukahvia parvekkeella, Mira sanoo hymyillen. Traaginenkin elämä voi saada uuden suunnan, kun elämän pohja on kunnossa. Mira luottaa Taivaalliseen Isään. Muistooni äidistä kuuluu se, että hän rukoili paljon ja oli yhteydessä Jumalaan päivittäin oikeastaan kaikessa mitä hän teki. Haluan omassa elämässäni vaalia äidin muistoa, Mira sanoo ja katsoo tulevaisuuteen toiveikkain silmin. (Tekstissä esiintyvien läheisten nimet on muutettu.) Mira katsoo tulevaisuuteen luottavana. Äidin muisto kannustaa rukoilemaan ja elämään päivittäin Jumalan yhteydessä Teksti Jukka Mäkinen Kuvat Rainer Lindeman Lahtelaiset Juhani ja Hellevi Valentin KOTILÄHETYSTYÖ ON SYDÄMEMME ASIA Juhani ja Hellevi Valentin ovat saaneet sydämelleen kotilähetystyön, he haluavat tavata ihmisiä arjen keskellä. Mennä sinne, missä he ovat. Juhani kokee, että Jumala itse avasi ovet hänelle juuri tähän tehtävään. Kaikki se, mitä hän on elämässään kokenut, sen hän voi tässä tehtävässä kääntää voimavaraksi. Paljon on menneisyydessä toki sellaista, jota ei olisi koskaan pitänyt tapahtua ja tekoja, joita hän katuu. Tie kulki uskovan kodin lapsesta vankilan ja maailman kautta henkilökohtaiseen uskoon. - Olin tutkintovankeudessa Mikkelin lääninvankilassa vuonna Pauli Blomerus ja Armas Baltzar vierailivat siellä ja pitivät hengellisiä tilaisuuksia. He vierailivat myös sellissäni monta kertaa ja kertoivat Jeesuksesta. He muistivat minua rukouksin ja veivät myös rukousaiheena seurakuntaan. Olinhan esirukousten lapsi jo perheenikin puolesta. Kaikki nämä asiat yhdessä vetivät minua Jumalan rakkauteen. Juhani Valentin pitää tärkeänä sitä, että Pauli ja Armas kävivät häntä katsomassa henkilökohtaisesti. Mies luki myös paljon hengellistä kirjallisuutta ja kuunteli hengellistä musiikkia. Vankilan kirkkokin tuli noina aikoina tutuksi. Uskonasiat kiinnostivat yhä enemmän ja enemmän. Tätä prosessia kesti useita kuukausia. Tammikuussa 1985 olin matkalla Helsinkiin, toiseen vankilaan. Tuolla matkalla mielessäni rupesi soimaan Pauli Blomeruksen laulama laulu. Maailman teiltä etsin onnen rantaa, mutta synti tuskan sieluun toi... Huomasin, että tuo laulu puhui minun elämästäni. Synti oli tuonut tuskaa ja pettymystä. Tein uskon ratkaisuni tuona yönä matkalla Sörkkään. Heti aamulla, herätessäni uudessa vankilassa, tapasin erään romanimiehen ja kerroin hänelle uskoontulostani. Helleville (vas.) ja Juhanille kotilähetystyö on sydämen asia Vankilassa tuomittuna ja armahdettuna Juhani Valentin alkoi heti kertoa uskostaan. Ensimmäisten viikkojen aikana hän sai olla johdattamassa erään miehen Jeesuksen luokse. Sen verran Juhani oli ehtinyt tutustua vankilaan, että tiesi sellin, jossa majaili kaksi uskovaa vankia. Vein tämän miehen heidän luokseen ja he rukoilivat hänen puolestaan. Seurasin muutenkin heidän toimintaansa ja otin heistä mallia. Jumalan antama näky hukkuvista sieluista tuli minulle automaattisesti. Minulle tuli halu kertoa Jeesuksesta kaikille. Olin saanut Häneltä tehtävän. Juhani Valentin ei ole jättänyt vankilamaailmaa, vaikka sieltä pääsikin vapauteen. Hänen tehtäviinsä kuuluvat vierailut Keravan vankilassa. Siellä hän toimii romanikielen opettajana. Tällä hetkellä siellä on seitsemän romanimiestä uskossa. Tunneilla syntyy aina hyviä keskusteluja. Ihan lähiaikoina kaksi antoi elämänsä Jeesukselle. Sinne, missä ihmiset ovat Monenlaisia tilanteita on tullut vastaan kotilähetystyössäkin. Kerran Juhani ja Hellevi osuivat kotiin, jossa nainen oli tehnyt päätöksen itsemurhasta. Kaksikolla ei ollut aavistustakaan asiasta, mutta Jumalalla oli, ja siksi Hän lähetti heidät paikalle. Nainen uudistui uskossaan ja oli todella kiitollinen Jumalan väliintulosta. Hän sai uuden otteen elämästä, meni kasteelle ja liittyi seurakunnan yhteyteen. Arjen keskellä on ihmisiä, joilla on jano Jumalan puoleen. Myös perheet ovat ahdistuneita ja monissa vaikeuksissa. Tänä päivänä romanienkin parissa on suuret huume- ja päihdeongelmat. Vanhemmat tarvitsevat tukea ja rukousapua. Ihmiset ovat mielissään, kun joku tulee jolle voi kertoa asioista. Tätäkään työtä ei tehdä omin voimin, vaan me tarvitsemme rukoustukeanne. Haluammekin Hellevin kanssa kätkeytyä esirukouksiinne.

10 10 Hyviä UUTISIA Suzette Hattingh elokuussa Helsingissä Helsingin Saalem-seurakunta ja Vapaa Sisälähetys järjestää Jumalan muuttava voima -suurtapahtuman Helsinkiin Tapahtuman pääpuhuja on Suzette Hattingh, Voice in the City -järjestöstä. Suzette Hattingh toimi aiemmin Reinhard Bonnken maailmanlaajuisen rukoustyön johtajana. Suurtapahtuman päiväohjelma koostuu kolmesta osasta. Aamupäivällä on seminaari työntekijöille, iltapäivällä järjestetään evankelioimistapahtumia eri puolilla pk-seutua ja illalla on suuri evankelioimistapahtuma. Päiväseminaari seurakuntien vastuunkantajille Päiväseminaari on tarkoitettu evankelistoille, pastoreille ja muille seurakuntien vastuunkantajille. Opettajina toimivat Suzette Hattingin lisäksi Gayle Claxton. Heidän opetus perustuu vahvaan kokemukseen Jumalan Sanasta ja sen toimivuudesta käytännössä. Suzette ja Gayle jakavat arvokasta pääomaa ja paljon käytännön työvälineitä rukoukseen ja julistukseen. Seminaarit pidetään Saalem-seurakunnassa torstaina, perjantai ja lauantaina klo Seminaariin on vapaaehtoinen osallistumismaksu. H-hetket iltapäivällä Seminaarin osanottajien tukemana järjestetään iltapäivisin Herran hetkiä eri puolillä Helsinkiä. H-hetkien kautta viedään sanomaan Jumalan muuttavasta voimista kaduille, vankiloihin, kouluihin, sinne missä ihmiset ovat. H-hetkien järjestelyistä vastaavat alueen helluntaiseurakunnat. Jumalan muuttava voima -iltatilaisuudet Päätilaisuudet iltaisin ja sunnuntaina päivällä ovat avoimia kaikille. Järjestäjät odottavat Helsingissä tapahtuvan samaa kuin kaikkialla Suzetten palvelustyön kautta: Voimakas julistus Jumalan muuttavasta voimasta pelastaa, parantaa ja koskettaa tuhansia. Tapahtuman päätilaisuudet järjestetään Helsingin Saalem-seurakunnassa (Näkinkuja 3). Mukana tilaisuuksissa ovat Saalem-seurakunnan vastuunkantajat sekä Markku Tuppurainen, Martti Kallionpää ja Juha Ketola. JL Voice in the City -lähetysjärjestö on kansainvälinen lähetysjärjestö, joka aktivoi seurakuntia rukouskoulujen ja seminaarien kautta rukoukseen sekä järjestää mittavia evankelioimis- ja parantumiskokouksia eri puolilla maailmaa. Julistuksessa palvelevat Suzette Hattingh ja Gayle Claxton. Järjestöllä on maailmanlaajuinen näky ja paikkakuntakohtainen sydän. Heillä on toimipisteet Saksassa ja Englannissa. Suomessa Voice in the City -järjestön yhteyshenkilönä Seinäjoen helluntaiseurakunnan johtaja Martti Kallionpää. SUUR-HELSINGIN HELLUNTAISEURAKUNNAT OVAT SINUA VARTEN ESPOO INT L CHRIS- TIAN FELLOWSHIP c/o LUOMANSIVU 4, ESPOO pastor@eicf.com ESPOON HELLUNTAI- SEURAKUNTA LUOMANPORTTI 8, ESPOO (09) toimisto@espoohsrk.fi HELSINGIN ANKKURI SEURAKUNTA PL 43, HELSINKI pastori@ankkuriseurakunta.fi HELSINGIN LÄHETYS- SEURAKUNTA ISO ROOBERTINKATU 24, HELSINKI (09) lahetysseurakunta@ lahetysseurakunta.fi HELSINGIN RISTEYSPAIKKA PALOHEINÄNTIE 9, HELSINKI (09) HELSINGIN SAALEM- SEURAKUNTA NÄKINKUJA 3, HELSINKI (09) saalem@saalem.fi HELSINGIN SIION- SEURAKUNTA NORDENSKJÖLDINKATU 3 A, HELSINKI (09) seurakunta@siion.net HELSINKI LIGHTHOUSE Katso tarkemmin: KESKI-ESPOON LÄHISEURAKUNTA VIERASKUJA 4, ESPOO lahisrk@kolumbus.fi KIRKKONUMMEN HEL- LUNTAISEURAKUNTA VANHA RANTATIE 86, KIRKKONUMMI (09) KONTULAN METROKAPPELI KEINULAUDANKUJA 4 B, HELSINKI (09) toimisto@metrokappeli.fi KORSON HELLUNTAI- SEURAKUNTA MYYRÄTIE 6, VANTAA (09) myyra6@kolumbus.fi LEPPÄVAARAN HEL- LUNTAISEURAKUNTA VALLIKALLIONKUJA 1, ESPOO (09) toimisto@lahetyskappeli.fi MALMIN HELLUNTAI- SEURAKUNTA MALMIN ASEMATIE 3, HELSINKI (09) info@malminsaalem.fi MYYRMÄEN HELLUN- TAISEURAKUNTA JÖNSAKSENTIE VANTAA (09) asemakp@kolumbus.fi SEUTULAN BETANIASEURAKUNTA SUOSAARENTIE 21, VANTAA (09) VANTAAN MINTTUKIRKKO MINTTUTIE 20, VANTAA (09) minttu@minttu.net Tervetuloa!

11 Hyviä UUTISIA 11 Helsingin Saalem-seurakunta Näkinkuja 3, Helsinki Ohjelma: Sunnuntaina klo 11 pääjumalanpalvelus Tiistaisin klo Yhteysilta Torstaisin klo 14 Ystäväpaikka Lauantaina klo 19 iltakirkko Joona Perjantaina klo 19:00 FUEL night-nuortenilta Lapsille, nuorille ja eri pienryhmille järjestetään viikoittain runsaasti myös muita tilaisuuksia sekä Saalemissa että muissa pisteissä Suur-Helsingin alueella. Lisätietoja Saalemin kotisivuilta HELSINGIN LÄHETYSSEURAKUNTA Iso Roba 24 SYKETTÄ ELÄMÄÄN Ti klo 18 Rukoustunti, klo19 Sana ja ehtoollinen La klo 19 Nuorten ilta Su klo 11 Jumalanpalvelus VAMMALAN HELLUNTAISEURAKUNTA Varikonkatu 10, p. (03) , Kesän ohjelmaa: To su Telttakokouksia Karkun Riihipuistossa. Tilaisuudet to-la klo 19, su klo 18. Ti 1.8. su Wanhanajan herätyskokouksia teltassa Helluntaikirkon pihassa. Tilaisuudet ark. ja la klo 19, su klo 18. Puhuvat Sulo Pärssinen, Heikki Lahti ja Arthur Kukkula. Pe 1.9. su 3.9. Kristillinen Alkoholisti- ja Narkomaanityö ry:n aktio, Mikko Vähä-Lassila ja KAN-aktioryhmä. Olet sydämellisesti tervetullut tilaisuuksiin! KANKAANPÄÄN HELLUNTAISEURAKUNTA Onnelantie 4. Puh Säännölliset tilaisuudet: TI klo 19 Sanan ja rukouksen ilta PE klo Nuorten ilta SU klo 11 Jumalanpalvelus Sola Fide -praiseband TERVETULOA! Kauhavan helluntaiseurakunta Hanneksentie 5. TELTTAJUHLA ent. urheilukentällä Mukana Niilo Mäenpää, Tapio Niemi, lauluryhmä Effata ym. Tilaisuudet: TO, PE klo 19, LA nuortentapahtuma alk. klo 19 SU raamattutunti (pyhäkoulu lapsille) klo 12, musiikkijuhla klo 16 ja päätöstilaisuus klo 18 (väliajalla tarjoilua). Tervetuloa mukaan! Elämä ja Valo 40 vuotta -juhlateltta VIHTAVUOREN KOULUN KENTÄLLÄ MUKANA JUHLILLA Niilo Mäenpää, Juhani Erikson, Leif Lindeman, Erkki Luoto, Väinö Lindberg, Rainer Lindeman, Jyväskylän romaninuorten kuoro. TILAISUUDET: TO, PE klo 19, LA klo 16 ja 19, SU klo 13 ja 15. La ja Su väliajalla tarjoilua. - Tervetuloa! Jeesusfestivaalit ELÄMÄN SYKKEESSÄ SUURTELTASSA Porissa Aittaluodon rannassa TILAISUUDET - Arkisin klo 19 - Lauantaisin nuorisoextra klo 22 - Sunnuntaina klo 11 ja 18 - Sunnuntaina klo (la-su) musiikkitilaisuus klo 15 PUHUJINA Markku Kure Tuppurainen, Ari Talja, Juhani Happonen, Päivi Niemi MUSIIKISSA Elim Swing band, Temppelikuoro, Asarel, Tapani Annala & Sons de la Via, Juhani Happonen & Viikunapuu orkesteri, Etappi, Sola Fide. Markku Tuppurainen Ari Talja Juhani Happonen Kahvio ja Kirjamyynti palvelee tilaisuuksien yhteydessä. Tervetuloa! Järj. Porin helluntaisrk USKOONTULON ABC A Usko, että Jumala on Tunnusta, että olet tehnyt syntiä Jumalaa ja lähimmäisiäsi vastaan Ymmärrä. että tarvitset sovinnon Jumalan kanssa päästäksesi taivaaseen Pyydä syntejäsi anteeksi ja tee niistä parannus Usko, että Jeesus on ristillä sovittanut sinun syntisi B Pyydä rukouksessa Jeesusta tulemaan elämääsi Raamatussa on lupaus: Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. (Room 10:9) C Olet nyt taivastien alkupäässä. Jeesus on luvannut kulkea kanssasi koko matkan taivaaseen saakka. Päivä kerrallaan. Pysy lähellä Jeesusta Rukoile. Jeesus on kiinnostunut kaikista asioistasi. Lue Raamattua. Et ymmärrä heti kaikkea. Se ei haittaa. Jumala on tarkoittanut, että siitä riittää evästä koko matkan ajaksi. Aloita Uudesta Testamentista. Hakeudu seurakuntaan Uskosi vahvistuu, kun kerrot siitä muillekin Sinusta voi tuntua tosi hienolta tai ei miltään. Usko ei ole tunteita. Se on järjen ja sydämen päätös luottaa Jumalan lupauksiin. Vapaa Sisälähetys ry lyhyesti Vapaa Sisälähetys ry on helluntaiseurakuntien vuonna 1943 perustama yhdistys. Yhdistys perustettiin tukemaan seurakuntien evankelioimistyötä, jota se on saanut toteuttaa yli 60 vuotta. Yhdistys tekee runsaasti evankelioimiseen liittyviä seurakuntavierailuja ja kouluttaa evankelistoja sekä tukee heidän palkkauksessa. Lisäksi Sisälähetys tukee nettipastorityötä, aktiotoimintaa sekä muistaa hengellisen työn veteraaneja ja tuottaa evankelioimismateriaalia. Vapaa Sisälähetyksen yhteydessä toimii helluntaiherätyksen valtakunnallinen vammais-, koulu- ja vankilatyö. Ajankohtaisia haasteita! Rukous- ja paastoristiretkessä yli 100 helluntaiseurakuntaa Helluntaiseurakuntien valtakunnallinen rukous- ja paastoristiretki on jatkunut yli puoli vuotta. Vuoden alusta käynnistyneeseen kampanjaan on ilmoittautunut yli 100 seurakuntaa. Rukous- ja paastoristiretkeen osallistuneet seurakunnat on jaettu alueittain siten, että yhdestä kuukaudesta vastaavat vastuualueen helluntaiseurakunnat yhdessä. Seurakunnat rohkaisevat jäseniään rukoilemaan ja paastoamaan vaikkapa yhden päivän vastuukuukaudesta. Seurakuntien rukouskalenterit ovat täyttyneet useista vapaaehtoisista viikoksi ja jopa koko kuukauden ajaksi. Rukouskampanjan etenemistä voi seurata Sisälähetyksen internetsivuilla. Sivuille on koottu myös rukousaiheita ja opetuslinkkejä rukouksesta ja paastosta. Internetsivut löytyvät osoitteesta: Evankelioimisseminaari Porissa Vapaa Sisälähetys ry:n Kotimaan evankelioimisseminaari kokoaa vuosittain runsaasti helluntaiherätyksen evankelistoja ja muita vastuunkantajia varustautumaan kotimaantyön haasteisiin. Valtakunnallinen seminaari järjestetään tänä vuonna Porissa Seminaarin opettajina toimivat Ristin Voitto -lehden päätoimittaja Leevi Launonen sekä Kotimaan evankelioinnin toiminnanjohtaja Markku Tuppurainen. Seminaarissa on erityiskanavia mm. vankilalähetyksestä ja koulupalvelutyöstä. Tarkempaa tietoa postitetaan seurakuntiin elokuussa ja julkaistaan Kotimaan evankeliointi -lehdessä. Tilaa ilmainen Kotimaan evankeliointi -tiedostuslehti osoitteesta tai tekstiviestillä numerosta Jippii-valokulkue halki Suomen ensi marraskuussa Vapaa Sisälähetys ry organisoi yhdessä kumppaneidensa kanssa lasten Jippii-valokulkueen ensi marraskuussa. Kaksi lasten muodostamaa valokulkuetta matkaa halki Suomen pohjoisesta alkaen. Kulkueet pysähtyvät yhteensä noin 50 paikkakunnalla. Evankeliumin valoa levittävät ensisijaisesti lapset. He laulavat ja kertovat siitä, mitä Jeesus heille merkitsee. Kulkueet tavoittavat erityisesti koululaisia, kaupungin päättäjiä sekä lapsiperheitä. Valokulkueen tavoite on levittää evankelioimisnäkyä ja synnyttää lapsikuoroja. Valokulkueen päätösjuhla järjestetään Helsingin jäähallissa Lisää kampanjasta Kotimaan evankeliointia voi tukea kannatuspuhelulla Vapaa Sisälähetys ry on avannut kannatuspuhelinnumerot kotimaassa tapahtuvan hengellisen työn tukemiseksi. Soittamalla voi tukea: evankelistojen palkkausta, hengellistä internettyötä, lapsi- ja nuorisotyötä kouluissa, vammaispalvelutoimintaa sekä vankilalähettien työtä vankiloissa. Kannatuspuhelu maksaa soittajalle 10,10 euroa. Puhelinnumerot ovat: Puh Aktiot/kampanjat Puh Evankelistat Puh Koulupalvelu Puh Internettyö Puh Vammaispalvelu Puh Vankilatyö