Mukaan pääkaupunkiseudun meripelastusalusten miehistöön. tietoa hakijoille

Transkriptio

1 Mukaan pääkaupunkiseudun meripelastusalusten miehistöön tietoa hakijoille

2 Lukijalle Tämän tietopaketin tavoitteena on antaa pääkaupunkiseudulla venemiehistöön hakeutuvalle tietoa vapaaehtoisesta meripelastuksesta sekä venemiehistön jäsenenä toimimisesta. Vapaaehtoinen meripelastusaluksen miehistössä toimiminen on sekä fyysisesti että psyykkisesti vaativa harrastus, joka edellyttää voimakasta sitoutumista. Vaikka harrastus on vaativa, se myös antaa paljon. Kanssaihmisten auttaminen, mahdollisuus päästä vesille ilman omaa venettä, monipuolinen pelastus- ja merenkulkukoulutus sekä loistava porukka ovat paketti, jonka harva harrastus voi tarjota. Toimitus: Oskar Krogell, Mikael Andersén, Jaakko Heikkilä, Ilona Kitunen, Markus Nikander, Tatu Pakarinen, Marjo Vaha Kiitos kaikille julkaisun toimitukseen osallistuneille! Vapaaehtoinen meripelastus tarvitsee venemiehistön lisäksi myös paljon taustavaikuttajia. Mikäli haluat antaa panoksesi vapaaehtoisen meripelastuksen hyväksi jollain muulla tavalla kuin venemiehistössä toimien, voit tiedustella aiheesta yhdistysten nettisivujen kautta vapaamuotoisella viestillä. Vapaaehtoista meripelastusta voi tukea myös liittymällä meripelastusyhdistyksen henkilö- tai trossijäseneksi. Helsingin Meripelastusyhdistyksen jäseneksi voit liittyä täältä ja SMPS Espoon Meripelastajien jäseneksi täältä. Henkilöjäsenyys ei sido millään tavalla mukaan aktiivitoimintaan, vaan se on tapa tukea tärkeäksi kokemaansa vapaaehtoistoimintaa vuosittaisella jäsenmaksulla. Kaikki vapaaehtoiset meripelastajat ovat myös jäseniä jossain meripelastusyhdistyksessä, joten liity sinäkin jäseneksi jo tänään! Kuvat: Jaakko Heikkilä, Tuomas Kalanti, Oskar Krogell, Tatu Pakarinen, Melinda Palomaa, Eppu Pesola - Suomen Paperikuva, Markku Tamminen Pääkaupunkiseudulla keväällä 2013 Toimitus Tämän materiaalin jäljentäminen ilman julkaisijan kirjallista lupaa on kielletty. Espoon Meripelastajat Helsingin Meripelastusyhdistys Meripelastusasema 1 Korjattu versio 1 Julkaistu helmikuussa

3 Mitä meripelastus on? Meripelastus (kansainvälisesti Search and Rescue tai SAR) on merellä tapahtuvaa merihätään joutuneiden ihmisten, eläinten tai alusten pelastamista. Meripelastusta hoitaa maasta riippuen esimerkiksi merivartiostot, puolustusvoimat ja vapaaehtoisjärjestöt. Laki velvoittaa jokaisen, joka havaitsee vaaratilanteen merellä, ilmoittamaan siitä meripelastuskeskukselle ja mahdollisuuksien mukaan ryhtymään itse pelastustoimiin. Suomessa johtava meripelastusviranomainen on Rajavartiolaitos. Käytännön meripelastustyötä hoitavat rajavartiolaitoksen alaiset merivartiostot sekä vartiolentolaivue. Esimerkiksi Merivoimien, Liikenneviraston ja Suomen Meripelastusseuran yksiköt osallistuvat meripelastustyöhön merivartioston määräysten mukaan. Myös muut viranomaiset, kuten poliisi ja pelastuslaitokset, tekevät yhteistyötä Rajavartiolaitoksen kanssa meripelastuksessa. Meripelastustoimintaa johtaa Turussa sijaitseva Meripelastuskeskus (MRCC Turku), apunaan Helsingissä toimiva meripelastuslohkokeskus (MRSC Helsinki). Meripelastus(lohko) keskuksessa toimiva meripelastusjohtaja määrää kul- lekin tehtävälle soveltuvimman ja tarkoituksenmukaisimman yksikön. Tuo yksikkö voi olla yhtälailla vapaaehtoisyksikkö kuin viranomaisyksikkö. Kaikki merellä tapahtuva avustustoiminta ei suinkaan ole meripelastusta. Meripelastus on merellä vaarassa olevien ihmisten etsimistä, pelastamista ja heille annettavaa ensihoitoa. Omaisuuden pelastaminen ei merialueilla lähtökohtaisesti ole meripelastusta. Meripelastuksen valtakunnallinen hälytysnumero on Mari, kansimies Helsinki Mukana vuodesta 2011 Meripelastukseen mukaan tulo on ollut jo monena vuonna haaveena, koska halusin aikaisemmalle vesipelastusminälle uuden mahdollisuuden päästä veden kanssa tekemisiin. Avovesi ja meri antaa haasteita jo itsessään ja veneily taas on täysin uutta tietoutta, joten harrastuksen parista ei lopu uuden oppiminen ja haasteet moneen vuoteen -- jos koskaan. Toisaalta meripelastusyhteisö on mitä loistavin sosiaalinen verkosto, jossa voi tutustua määräämättömään määrään uusia ihmisiä, jotka kaikki toimivat samassa hengessä meripelastuksen puolesta ikään, rotuun, ammattiin tai vakaumuksiin katsomatta. Meripelastusharrastuksessa on mahdollisuus joutua niin syviin vesiin kuin itse antaa mahdollisuuden. Mitä sosiaalisempi ja toimeliaampi olet, sitä syvemmältä itsesi löydät. Näin kävi minulle ja vapaa sukellus selkeästikin jatkuu vielä syvemmälle :). Meripelastajan ominaisuuksissa nousee varmasti korkeimmalle sijalle kyky toimia ryhmässä motolla yksi kaikkien puolesta ja kaikki yhden puolesta, kaveriin pitää uskaltaa luottaa. Meripelastus on merellä vaarassa olevien ihmisten etsimistä, pelastamista ja heille annettavaa ensihoitoa 4 5

4 Vapaaehtoisten meripelastajien rooli meripelastuksessa Vapaaehtoinen meripelastustoiminta on merkittävä osa valtakunnallista pelastuspalvelua. Meripelastusseuran miehistöt auttavat joka vuosi vesillämme yli kahtatuhatta ihmistä, joista noin parikymmentä pelastetaan todennäköisesti varmalta menehtymiseltä. Avunsaajista pääosan muodostavat huviveneilijät, joiden matka katkeaa tekniseen vikaan tai merimiestaitojen puutteeseen. Meripelastusseura ja meripelastusyhdistykset Meripelastusseuralla on noin 150 pelastusalusta rannikolla ja sisävesillä Hangosta Inariin. Alukset on jaettu viiteen pelastusveneluokkaan sekä pelastusristeilijä- ja apuveneluokkiin. Seuran toiminta- ja koulutuskeskus sijaitsee Bågaskärissä Inkoon ulkosaaristossa. Meripelastusseuran toiminnan päärahoittaja on Raha-automaattiyhdistys. Suomen Meripelastusseura (SMPS) on vuonna 1897 perustettu valtakunnallinen vapaaehtoisten meri- ja järvipelastusyhdistysten keskusjärjestö, jonka toiminta perustuu yksittäisten meripelastajien auttamishaluun ja pyyteettömään työhön. Meripelastusseuran päätehtävä on auttaa merihätään joutuneita rannikolla ja sisävesillä. Lisäksi Meripelastusseura edistää toiminnallaan yleistä veneilyturvallisuutta ja hyvää merimiestapaa. Meripelastusseuran toiminta-alueet Suomenlahti Saaristomeri Pohjanlahti ja Pohjois-Suomi Paijänne ja Kokemäenjoki Vuoksen vesistöalue Lumi ei meripelastajaa pelota, eikä kautta kesken lopeta. PR Jenny Wihuri viikonlopun mittaisella koulutuspurjehduksella Saaristomerellä Utössä joulukuussa Pääkaupunkiseudun nopean aluskaluston muodostavat uudet PV2-luokan alukset. Arvomme ja asenteemme Pyyteettömyys Ihmisläheisyys Turvallisuus Pätevyys Ympäristöystävällisyys Suomen Meripelastusseuraan kuuluu 58 jäsenyhdistystä, joista 28 sijaitsee rannikolla ja 30 sisävesillä. Yhdistykset ylläpitävät yhteensä 65 pelastusasemaa, joilla toimii noin 2000 aktiivista vapaaehtoista meripelastajaa. Kaikkiaan yhdistyksissä on jäseniä yhteensä yli Pääkaupunkiseudun meripelastusyhdistykset ja -asema Pääkaupunkiseudulla toimii kolme meripelastusyhdistystä tai -asemaa. Espoon Meripelastajat, Helsingin Meripelastusyhdistys sekä Meripelastusasema 1, eli pelastusristeilijä Jenny Wihuri. Näistä seuraavaksi lähimmät yhdistykset ovat Porkkalan Meripelastajat ja Porvoon Meripelastajat. Pääkaupunkiseudun yhdistykset toimivat merialueilla aina Porkkalasta Sipooseen. Yhdistykset ja asema tekevät paljon yhteistyötä eri osa-alueilla. Tulokaskurssi järjestetään yhdessä, viikkokoulutusten aiheet ovat samat, yhteisiä harjoituksia järjestetään useasti ja monissa yleisötapahtumissa esittäydytään yhdessä. Osa miehistön jäsenistä toimii useammassa yhdistyksessä. Helsingin Meripelastusyhdistys (HMPY) on vuonna 1961 perustettu yhdistys, joka nimensä mukaisesti toimii pääasiassa Helsingin edustan vesialueilla. Yhdistyksen pääasiallinen toiminta-alue yltää Lauttasaaresta Sipooseen. Yhdistys operoi kahdella aluksella, joista isompi kykenee toimimaan kaikissa Itämeren olosuhteissa, pienemmän nopean lähdön aluksen ollessa erikoistunut saaristo-olosuhteisiin. Yhdistyksen tukikohtana ja alusten kotisatamana toimii Jollaksessa sijaitseva Matosaaren meripelastusasema. Espoon Meripelastajat (EMPY) on vuonna 1965 perustettu yhdistys, joka nimensä mukaisesti toimii pääasiassa Espoon edustan vesialueilla. Pääasiallinen toiminta-alue yltää Lauttasaaresta Porkkalan selän itäreunalle. Yhdistys operoi kolmella aluksella. Suurempi kykenee toimimaan valtaosassa Itämeren olosuhteita ja pienempi on saaristo-olosuhteisiin erikoistunut nopean lähdön alus. Kolmantena on koulutusalus, jolla pystytään myös suorittamaan yleisimpiä avunantotehtäviä. Ensisijaisena tukikohtana ja 6 7

5 alusten kotisatamana toimii Haukilahdessa sijaitseva Mellstenin meripelastusasema. Yhdistyksellä on myös saaritukikohta Espoon vesialueella Herrökobbenilla, johon tukeudutaan viikonloppupäivystyksissä ja koulutuksissa. Meripelastusasema 1 (MPAs1) ei ole itsenäinen yhdistys, vaan toimii suoraan Suomen Meripelastusseuran yhteydessä. Siitä huolimatta MPAs1:llä on oma, vapaaehtoisista koostuva, jäsenistönsä ja operatiivisia asioita käsittelevä hallintonsa. PR Jenny Wihuri toimii myös Meripelastusseuran koulutusaluksena suorittaen viikonlopun pituisia purjehduksia tai kursseja, sekä muutaman pidemmälle suuntautuvan purjehduksen vuosittain. Helsingissä ollessaan PR Jenny Wihuri partioi ja suorittaa tehtäviä samoin kuin muutkin alukset. Aluksen kotisatamana on Kauppatorin kupeessa sijaitseva Vironallas. Pääkaupunkiseudun alukset ovat: Helsinki, Matosaari: PV Mikrolog III (PV2-luokan alus) PV Rautauoma (PV5-luokan alus) Espoo, Mellsten PV Westhouse (PV2-luokan alus) PV Emmi (PV4-luokan alus) PV Furuno (koulutusalus) Meripelastuasema 1, Vironallas PR Jenny Wihuri (Pelastusristeilijä) Maza, päällikkö, meripelastuskouluttaja Helsinki Mukana vuodesta 2002 Meripelastus on paljon enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa joka vie mennessään. Tähän jää koukkuun. Porukka Suomessa ja ulkomailla on mahtavaa, meripelastajat ympäri maailmaa ovat hyvin samanhenkisiä. Kun itse lähdin mukaan niin päätin antaa meripelastukselle tietyn ajan vapaa-ajastani. Äkkiä harrastus muuttui niin koukuttavaksi, että tuo aika kaksinkertaistui ja sitten kolminkertaistui. Hetkeäkään ei ole tuntunut siltä, että käyttäisin tähän liikaa aikaa. Tosin kotijoukot eivät aina ole ihan samaa mieltä. Venemiehistöön ei kannata lähteä, mikäli et ole valmis sitoutumaan erittäin vaativaan harrastukseen. Kaikilla aktiiviharrastajilla on myös oma elämänsä ja työpaikkansa, jotka välillä rajoittavat meripelastusta. Joskus yksinkertaisesti siviilielämä ei anna myöten olla aktiivinen meripelastaja. Alkuvaiheessa on tärkeää sitoutua peruskoulutukseen. Kun peruskoulutus on kunnossa niin meripelastajan uralla voi edetä siviilielämän ehdoilla. Kaikista miehistön jäsenistä ei tarvitse tulla päälliköitä. Minkä takia sitten kannattaa tulla mukaan? - Sloganimme mukaan maailman paras harrastus - Ei ole enää koskaan vapaa-ajan ongelmia, tekemistä on aina! - Koulutus on erinomaista, pohjatietoja et tarvitse - Aivan mahtava porukka, jonka kanssa tehdään asioita myös meripelastuksen ulkopuolella - Parhaassa tapauksessa pelastat ihmishenkiä - Ja tietty tämmöisillä laitteilla leikkimiseen pitäisi olla miljonääri, jos ne haluaisi saada omaksi Vapaaehtoisten joukossa on useiden eri ammattikuntien ja ikäryhmien edustajia. Monimuotoisuus on sekä vahvuus pelastustoiminnassa että osa harrastuksen hienoutta. Keitä vapaaehtoiset meripelastajat ovat? Vapaaehtoiset meripelastajat ovat varsin monipuolista porukkaa, joita yhdistää halu auttaa ja into oppia jatkuvasti uutta. Tärkeää on myös tuntea, että harrastuksellamme on merkitystä. Vapaaehtoinen meripelastustoiminta on luonteeltaan vapaaehtoistyötä, mutta myös hyvin antoisa harrastus. Harrastus antaa uusia ulottuvuuksia kaikille veneilyä harrastaville tai veneilystä kiinnostuneille. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: joukossamme on henkilöitä, jotka viettävät enemmän aikaa aluksissa kuin kotona! Riveissämme on niin opettajia, lääkäreitä, merkonomeja, insinöörejä, tutkijoita, meteorologeja, mekaanikkoja, toimistotyöläisiä kuin sähkömiehiäkin. Tässä onkin vapaaehtoistoiminnan voima, miehistön monialaisuus. Me emme ole sankareita, vaan voimamme on ryhmätyössä. Tarjoamme koulutuksen pelastusmiehistön tehtäviin ja antoisan uuden harrastuksen. Meripelastus harrastuksena tarjoaa jatkuvaa uusien asioiden oppimista, kokemuksia ja elämyksiä. Meripelastajat ovat tiivistä porukkaa, johtuen siitä, että lähes kaikki asiat tehdään ja koetaan yhdessä. Harrastus on parhaimmillaan ja pahimmillaan ahtaassa veneessä yhdessä tekemistä, oppimista ja itsensä ylittämistä. Kaikki tietysti höystettynä isolla annoksella huumoria. Koska jokaisen uuden tulokkaan kouluttaminen on yhdistykselle suuri panostus, on tärkeää, että yhdistyksen miehistölleen ja tulokkaan uudelle harrastukselleen asettamat odotukset kohtaavat. Tulokaskurssien osallistujat valitaan hakemusten, haastattelujen ja osin soveltuvuustestien perusteella. Niille, jotka eivät esim. terveydellisistä syistä tai elämäntilanteensa vuoksi voi toimia pelastusmiehistöissä, yhdistystoiminta tarjoaa monenlaisia muita osallistumismahdollisuuksia, jotka tukevat toimintaamme. 8 9

6 Miten "ura" meripelastuksessa etenee? Voitko sinä nähdä itsesi pelastuspuvussa rämpimässä viikonlopun kurssilla Bågaskärissä? Alusten päivystysmiehistöltä vaaditaan vähintään: 18 vuoden ikää (16-17 vuotiaat voivat toimia harjoittelijoina aluksella) Hyvää fyysistä ja psyykkistä peruskuntoa Hyvää näkö- ja kuuloaistia Uimataitoa Vastuullista asennetta Sujuvaa suomen kielen taitoa Halua ja mahdollisuutta aloittaa vaativa ja aikaa vievä harrastus Jäsenyyttä jossakin meripelastusyhdistyksessä Vakuutusta terveydestään terveysilmoituksella (tai vaihtoehtoisesti merimieslääkärintodistuksella). Meripelastusseuran terveysilmoitukseen Ryhmätyökykyä Aikaa! Emme odota hakijoilta merenkulkualan ammattipätevyyksiä tai aiempaa veneilykokemusta. Kokemus vesillä liikkumisesta ja ensiaputaidoista katsotaan eduksi, mutta ennen kaikkea innokkuus oppia uutta, kyky laittaa itsensä likoon ja sitoutuminen toimintaan ovat tärkeitä ominaisuuksia. Iällä ei ole niin suurta merkitystä kuin oikealla asenteella. Mukana toiminnassa on sekä miehiä että naisia, ja naisten osuus kasvaa koko ajan. Mitään tiettyä koulutusta tai ammattia emme vaadi. Koulutuksemme takaa, että jokaisesta voi tulla yhtä hyvä meripelastaja! Vapaaehtoisen meripelastajan on selvittävä eteen tulevista meripelastustehtävistä, jotka toisinaan edellyttävät huomattaviakin fyysisiä ponnisteluja. Meripelastajan heikko fyysinen kunto ei saa olla esteenä tehtävien ripeälle ja turvalliselle suorittamiselle. Jotta voi toimia vapaaehtoisena meripelastajana, täytyy henkilön olla jäsen siinä yhdistyksessä, jonka toiminnassa on mukana. Poikkeuksena on Meripelastusasema 1, joka ei ole yhdistys eikä siinä voi olla jäsenenä, joten miehistön täytyy olla jäsen jossakin muussa Meripelastusseuran jäsenyhdistyksessä. Jäsenmaksun laskusta löydät käyttäjätunnuksesi MESSI-jäsensivuille, joten älä hukkaa laskua. Meripelastusseura kouluttaa kaikki miehistöjensä jäsenet. Pääosa koulutuksesta annetaan paikallisyhdistyksissä. Valtakunnallisia kursseja järjestetään mm. Meripelastusseuran koulutuskeskuksessa Bågaskärissä Inkoon ulkosaaristossa. Meripelastusseuran koulutustoiminnassa korostetaan työturvallisuutta, ammattitaidon kehitystä ja yhteistyön merkitystä. Koulutuksessa meripelastajaksi kaikki lähtevät samalta viivalta, taustastaan ja kokemuksestaan riippumatta. Meripelastajan koulutuksessa on paljon oppimista ja paljon kertaamista. Kerran opittu pysyy muistissa ainoastaan tekemällä ja kertaamalla opittua. Meripelastusseuran koulutusjärjestelmässä on 12 osaamisaluetta: 1. Turvallisuus ja hätätilanteet omalla aluksella 2. Meripelastusjärjestelmä ja johtaminen 3. Merimiestaito ja aluksen käsittely 4. Navigointi ja aluksen ohjailu 5. Viestintä 6. Etsintätehtävät 7. Vedestä pelastaminen ja evakuointitehtävät 8. Palonsammutustehtävät 9. Ensiapu ja potilaan kuljetustehtävät 10. Hinaus ja muut avustustehtävät 11. Aluksen tekniikka 12. Aluksen huolto ja kunnossapito Katja, kansimies Helsinki Mukana vuodesta 2010 Tulokashaku, tulokasvalinnat Sinua, joka pohdit hakemista meripelastusveneen miehistöön, askarruttaa kenties eniten, miten päästä mukaan toimintaan. Pelastusveneiden miehistöön otetaan uusia miehistönjäseniä tulokashaun ja tulokaskurssin kautta. Pääkaupunkiseudulla tulokashaku ja -kurssi järjestetään pääsääntöisesti keväisin. Yhdistysten nettisivuja kannattaa vilkuilla ajoittain ja ilmoittaa kiinnostuksestaan yhdistyksen tulokasvastaavalle, jonka yhteystiedot löytyvät yhdistysten nettisivuilta. Kevättalvella eli noin helmi-maaliskuussa avaamme tulokashaun perustietolomakkeen yhdistysten nettisivuille. Mikäli olet jo aiemmin täyttänyt ja lähettänyt yhteydenottolomakkeen, joudut täyttämään myös tulokashaun perustietolomakkeen. Lue myös tämä tietopaketti ajatuksella läpi ja mieti vielä kerran, onko meripelastus sinulle sopiva vapaaehtoistyö ja harrastus juuri nykyisessä elämäntilanteessasi. Tulokkaasta harjoittelijaksi Tulokashaun perustietolomakkeen täyttäneistä kutsumme sopivimmat henkilöt haastatteluun. Kaikkia hakijoita emme voi ottaa tulokaskurssille, koska voimme vuosittain kouluttaa vain rajoitetun määrän tulokkaita. Hyvä nyrkkisääntö on, että mepe vie aikaa tasan niin paljon kuin sille haluaa tai pystyy antamaan. Itselläni se on noin 1 päivä per viikko lähes koko kauden, johtuen paperihommista ja muusta vastaavasta. Se päivä on usein oikeasti koko päivä! Harrastaessa on oppinut, ettei mepe-päiville parane sopia muuta. Eli jos viikonloppuna lähtee merelle, niin kyllä siinä aina menee vähintään koko päivä. Vaikka meripäiviä ei viime kaudella kovin paljon kertynytkään, niin mepetunteja sitäkin enemmän! Tämän perusteella sanoisin, että harrastus voi olla hankala sellaiselle, jolla kotona odottaa lapsia tai lemmikki tai muuten on vaikea sitoutua epävarmuuteen. ;) 10 11

7 Haluamme, että koulutukset kauden aikana pysyvät mielekkäinä ja että kaikki mahtuvat veneisiin harjoittelemaan. Haastattelut pidetään erikseen ilmoitettavana aikana, yleensä maalis-huhtikuun vaihteessa. Haastattelun perusteella valittavat henkilöt kutsutaan huhtikuussa alkavaan meripelastajan tulokaskoulutukseen. Tulokaskurssilla koulutusta annetaan huhti-toukokuun aikana vähintään parina iltana ja lisäksi parina viikonloppuna. Edellytämme hakijoilta kykyä sitoutua koulutusaikatauluun. Tulokaskurssi koostuu oppitunneista, oman turvallisuuden käytännön harjoituksista ja ensiapu- ja alkusammutusharjoituksista. Lisäksi tulokkaat perehdytetään meripelastusveneisiin ja muuhun kalustoon. Tulokaskoulutuksen käytyään tuore miehistönjäsen osaa liikkua ja toimia aluksella turvallisesti ja hallitsee oman pelastautumisen perusasiat. Harjoittelijasta kansimieheksi Tulokaskurssin hyväksytysti käyneet nimitetään harjoittelijoiksi ja siitä alkaa arki vapaaehtoisena meripelastajana. Harjoittelija opiskelee ja harjoittelee kansimiehen tehtäviä viikkokoulutuksissa, partioajoilla, huoltoilloissa, case-harjoituksissa ja muissa tapahtumissa. Harjoittelija on aluksella miehistön jäsen, mutta ei voi toimia aluksen vähimmäismiehityksessä. Kansimies on meripelastuksen käytännön moniosaaja Kansimieheksi kutsutaan meripelastusaluksen miehistössä itsenäisesti toimimaan pystyvää henkilöä. Kansimies toimii aluksen päällikön alaisuudessa ja toteuttaa käytännössä päällikön suunnitelman meripelastustilanteen toimenpiteistä. Suomen Meripelastusseuran koulutusjärjestelmä kouluttaa miehistönjäsenet harjoittelijasta aina päälliköksi asti. Harjoittelijat ovat keskimäärin osallistuneet koulutukseen tai huoltotapahtumaan siinä vaiheessa kun heidät nimitetään kansimiehiksi. He ovat myös pääsääntöisesti käyneet Meripelastusseuran pelastustekniikkakurssin Bågaskärin toimintakeskuksessa. Aikaa kansimiesnimitykseen kuluu yleensä noin vuoden verran. Kansimiehen nimityksen saatuaan henkilö pystyy itsenäisesti, osana ryhmää, toimimaan meripelastustehtävissä. Kansimiesnimityksen saatuaan miehistönjäsenten koulutus jatkuu ylläpitävänä koulutuksena. Jossain vaiheessa myös päällystökoulutus voi tulla ajankohtaiseksi. Meripelastusaluksen päälliköksi kouluttautuminen kestää nopeimmillaankin noin 4-5 vuotta. Koulutustaan voi syventää myös erikoistumalla esimerkiksi huollon tai ensivasteen osa-alueilla. Nuorisotoiminta kaipaa myös innokkaita kouluttajia. Mitä meripelastus harrastuksena vaatii? Meripelastus ei vaadi sinulta suuria rahallisia panostuksia. Se ei vaadi huippu-urheilijan kuntoa, eikä se vaadi edes erityistä osaamista aloittaessasi harrastuksen. Mutta se vaatii sinulta halua oppia ja motivaatiota kehittää itseäsi. Se vaatii kykyä toimia osana ryhmää. Se vaatii turvallisuuslähtöistä asennetta. Ennen kaikkea se vaatii sinulta aikaa. Meripelastus on vaativa harrastus, jota ei voi harrastaa hajanaisesti silloin tällöin. Itse sanommekin, että vapaaehtoisessa meripelastuksessa vapaaehtoista on vain harrastuksen aloittaminen. Meripelastusalukset ovat teknisiä laitteita, jotka on monipuolisesti varusteltu. Meripelastajien tulee osata operoida näillä laitteilla turvallisesti kelissä kuin kelissä. Perusmerenkulun ja navigoinnin lisäksi meripelastajan perustaitoihin kuuluvat hinaus, pintapelastus, ensiapu ja sairaankuljetus sekä palonsammutus. Lisäksi pitää osata mm. etsintä, apuvirran anto ja evakuointi, eikä teknisestä ymmärryksestäkään haittaa ole asiakkaiden konevikoja selvitellessä. Osattavien asioiden kirjo vaatii valtavan määrän koulutusta. Esimerkiksi vuonna 2012 Helsingin Meripelastusyhdistys järjesti kaikkiaan 94 erilaista organisoitua koulutustapahtumaa. Ahkerimmat osallistuivat noin 60:een näistä. Koulutuksiin osallistumisten lisäksi meripäiviä odotetaan kertyvän partioajoilta vuosittain vähintään parikymmentä. Luvut ovat Helsingin yhdistyksestä, mutta samat lukemat ja periaate pätevät kaikkiin pääkaupunkiseudun yhdistyksiin. Aktiivisinta aikaa on avovesikausi suunnilleen toukokuun alusta joulukuun alkuun -- seitsemän kuukautta. Talvikaudella koulutuksia on vähemmän, mutta tällöinkin useampiin viikkoihin mahtuu yksi tai kaksi tapahtumaa. Anni, kansimies Espoo Mukana vuodesta 2011 Koulutuksen perustan luovat toukokuulta marraskuulle jatkuvat viikkoharjoitukset, jotka järjestetään kello yhdistysten tukikohdissa ja merellä. Koulutuspäivä vaihtelee pääkaupunkiseudulla yhdistyksittäin: Meripelastusasema 1 kouluttautuu tiistaisin, Espoon Meripelastajat maanantaisin (harjoittelijat) ja keskiviikkoisin (muu miehistö) ja Helsingin Meripelastusyhdistys torstaisin. Viikkokoulutusten lisäksi kesän aikana järjestetään erityisteemaisia koulutuksia, sekä osallistutaan erilaisiin meripelastusharjoituksiin. Ensimmäisten parin vuoden aikana näihin koulutuksiin osallistuminen on olennaista oman osaamisen kehittymisen kannalta. Viikkokoulutusten lisäksi alukset liikkuvat partioajolla kesäkaudella lähes joka päivä. Partioajoilla harjoitellaan käytännössä erilaisia meripelastajan koulutussuunnitelman aiheita. Myös alusten perushuollot ovat vapaaehtoisten tekemiä. Aluksia huolletaan huoltoilloissa, joissa myös annetaan henkilökohtaista koulutusta konepuolen töihin. Huoltoihin osallistuminen tavalla tai toisella on edellytys kansimiesnimityksen saamiselle. Alusten lisäksi myös meripelastusasema tarvitsee huoltoa ja korjausta. Meripelastajana olet meripelastaja. Mikään muu ei vaikuta mihinkään, olet sitten siviilissä äiti, isä, varastotyöntekijä tai toimitusjohtaja. Kun ikänsä veneillyt menee maakravun kanssa naimisiin, on tämä harrastus henkireikä. Aviomieskin suosittelee kumppaniksi meripelastajaa: saa rauhassa pelata Xboxia kotona, kun vaimo huitelee merellä. Toisaalta sitä fiilistä, kun onnistuu omalla toiminnallaan auttamaan toista ihmistä, ei vain voita mikään. Ja se tunne kun tajuaa loistavan koulutuksen vuoksi osaavansa auttaa, on ihan mieletön! Ainoa asia mikä elämässä harmittaa on se, etten tajunnut lähteä mukaan toimintaan aiemmin

8 Tyypillinen viikkokoulutus: klo 17.30: Mikko ja Minni meripelastaja saapuvat Matosaaren meripelastusasemalle. He menevät huoltorakennukseen, jossa vaihtavat päälleen SMPS:n miehistöasusteet. Mukanaan heillä on kassi, jossa on mm. vaihtovaatteet. klo 17.45: Vaatteet vaihdettuaan Mikko ja Minni menevät PV Rautauomalle auttamaan aluksen lähtötarkastusten tekemisessä. Kello he siirtyvät päärakennukseen. klo 18.00: Veikko Vastuukouluttaja toivottaa kaikki tervetulleiksi viikon koulutukseen, ja toteaa että osallistujia on juuri sama määrä kuin oli etukäteen koulutukseen ilmoittautunut Meripelastusseuran Messijärjestelmässä. Aluksi käydään läpi yleiset tiedotusasiat, jonka jälkeen Veikko kertoo, mitä on luvassa illan aikana. Tänään näyttäisi olevan ohjelmassa aluksen ankkurointi. klo 18.10: Kikka Kouluttaja pitää päärakennuksessa kaikille 30 minuutin teoriakoulutuksen ankkuroinnista ja erimallisista ankkureista ja ankkurointitilanteista. Unohtamatta kertausta työturvallisuudesta ankkurinlaskussa! klo 18.40: Läsnäolijat jakautuvat kahteen ryhmään. Mikon ryhmä siirtyy harjoittelemaan ankkurointia käytännössä PV Rautauomalle, Minnin ryhmän siirtyessä pelastuspuvut päällään avovene PV230:lle. Ryhmät harjoittelevat kouluttajien ja apukouluttajien opastuksella ankkurin laskua ja nostoa Matosaarenlahdella. PV230:lla harjoitellaan myös peräankkurointia ja alus ajetaan puskuun Matosaaren kallioita vasten ja kiinnitetään maihin kalliokiiloilla. klo 19.40: Ryhmät vaihtavat aluksia, jolloin kaikki koulutettavat oppivat molempien alusten ankkuroinnin. klo 20.40: Koulutukset on pidetty ja molemmat alukset kiinnittyvät Matosaaren laituriin. Miehistöt tekevät alusten lopputarkastukset. klo 20.50: Veikko Vastuukouluttaja kerää ryhmän kokoon Matosaaren laiturille. Yhdessä käydään läpi koulutuksen aikana opitut olennaisimmat asiat. Kun kaikki on käsitelty ja alukset lukittu, koulutettavat siirtyvät huoltorakennukseen vaihtamaan siviilivaatteet päälleen. Koulutuksen jälkeen Veikko Vastuukouluttaja antaa kaikille läsnä olleille koulutusmerkinnät Meripelastusseuran Messi-järjestelmässä. Mikko ja Minni saavat kansimiehen koulutuskorttiinsa ankkuroinnista merkinnän opetettu. Merkinnät harjoitellut ja osaa jäävät vielä odottamaan seuraavien viikkojen ja viikonloppujen partioajoja ja opetetun asian harjoittelemista käytännössä. Meripelastaminen on vaativa harrastus, jossa merenkulkutaidot ovat vain osa kaikesta tarvittavasta koulutuksesta. Meripelastajan vuosikalenteri: Tyypillisen viikkokoulutuksen kuvaamisessa on käytetty esimerkkinä Helsingin Meripelastusyhdistystä, mutta Espoon Meripelastajien Mellstenin tukikohdassa koulutusillan kaava on varsin samanlainen. Meripelastusasema 1 eli PR Jenny Wihuri eroaa tästä kaavasta siten, että yleensä alus irrotetaan Vironaltaalta ja ajetaan johonkin lähisaareen tai merelle harjoitusten ajaksi. Saara, harjoittelija Meripelastusasema 1 Mukana vuodesta 2012 Veneily ja meri elementtinä ovat aina kiehtoneet minua. Minulla ei ole ollut aiemmin mahdollisuutta veneilyyn ennen kuin pääsin mukaan meripelastajiin. Toiminta on vauhdikasta ja antoisaa ja porukka mahtavaa! Suosittelen harrastusta kaikille meripelastuksesta kiinnostuneille, ja erityisesti niille, joilla on halua auttaa muita ja voittaa itsensä erilaisissa tilanteissa. Maisemasuunnitteluopinnot Lepaalla tuovat ajankäytöllistä haastetta ja kannattaakin muistaa, ettei mukaan kannata lähteä mikäli aika on kovin tiukalla. Itselläni kertyi viime kaudella vajaa 30 meripäivää, tällä kaudella on tavoitteena vähintään sama! 14 15

9 tämme on rutiininomaisia hinaustehtäviä, pitää miehistömme olla valmis siihen, että kaikki tehtävät eivät aina pääty onnellisesti. Saatamme joutua tehtäviin, joissa olemme tekemisissä hukkuneiden tai tapaturmaisesti menehtyneiden ihmisten kanssa. Tehtävistä kenties raskaimpia on ihmisen etsintä vedestä. Etsintä on henkisesti ja fyysisesti rankkaa. Se vaatii suurta keskittymistä koko miehistöltä, jotta etsintä pysyy tehokkaana. Pimeys ja merenkäynti tekevät pitkäjaksoisesta etsinnästä entistä raskaamman. Onnistunut etsintätehtävä tuottaa hyvän mielen, mutta etsintä, jossa kohdetta ei löydy, voi olla psyykkisesti erittäin raskas etsijöille, vaikka edes teoreettisia mahdollisuuksia onnistumiseen ei olisi ollut olemassa. Jokainen tehtävä on erilainen ja vaatii koko miehistön panoksen onnistuakseen. Miehistö onnistuu tai epäonnistuu yhdessä. Pitää lisäksi muistaa, että vaikka osa tehtävistä on pelastajille rutiinitehtäviä, ovat ne asiakkaalle kuitenkin usein ainutkertaisia. Tehtävät voivat myöskin muokata hyvin ennalta suunnitellusta päivästä hyvin toisennäköisen. Juuri venekerhon ravintolassa tarjoiltu ruoka saa jäädä pöytään, jos radiosta kajahtaa hälytystehtävä. Samoin iltayhdeksäksi suunniteltu kotiinpaluu koulutuksesta tai partioajolta saattaa venähtää tunnilla tai viidellä tunnilla, jos tehtävät niin edellyttävät. Pääkaupunkiseudulla lähes kaikki hälytykset tulevat, kun alukset ovat välittömässä lähtövalmiudessa joko merellä partioimassa tai tukikohdassa miehitettynä. Kotihälytyksiä tulee pääkaupunkiseudun merialueilla harvoin. Olemme kuitenkin sitoutuneet päivystämään 24/7 avovesikautena. Lähtöviive hälytyksestä on yhdistyksestä ja kellonajasta riippuen joko 30 tai 60 minuuttia. Tämä tarkoittaa siis sitä, että päivystävän miehistön on oltava aluksella ja matkalla tehtävälle viimeistään 30 tai 60 minuutin päästä hälytyksestä. Pelastusvenemiehistöiltä toivotaan sitoutumista päivystämiseen. Päivystysmahdollisuuteen vaikuttaa suuresti kodin ja työpaikan sijainti. Mikäli matka asemapaikalle on pitkä, ei päivystäminen välttämättä onnistu. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun miettii minkä yhdistyksen/aseman toimintaan hakee mukaan. Myös koulutuspäivät saattavat käydä raskaiksi, jos matka on liian pitkä. Toivottavaa olisi, että työ ja asuinpaikka olisi kyseisen aseman lähistöllä siten, että päivystäminen onnistuu eikä liikkuminen harrastukseen muutenkaan olisi liian hankalaa. Vapaaehtoisilla meripelastajilla on suorittamiensa tehtävien suhteen vaitiolovelvollisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei miehistö saa kertoa muille, mitä on nähnyt tai kuullut tehtäväpaikalla tai esimerkiksi radioliikenteessä. Meripelastusjärjestelmä ja tehtävät Pääkaupunkiseudulla on kolmella asemalla viisi vapaaehtoisten operoimaa meripelastusalusta, jotka suorittavat vuosittain noin 200 erilaista tehtävää. Meripelastuksen vastuuviranomainen on Rajavartiolaitos, joka koordinoi ja johtaa kaikki merellä tapahtuvat pelastus- ja avustustehtävät. Vapaaehtoisia meripelastusaluksia ei voi hälyttää suoraan tehtäville vaan alukset hälytetään Meripelastuslohkokeskuksen (MRSC Helsinki) kautta hälytysnumerosta Suurin osa suoritetuista tehtävistä on hinaustehtäviä, joissa esimerkiksi konevikainen alus tai karille ajanut ja sieltä irrotettu peräsinvikainen alus hinataan lähimpään turvasatamaan. Vaikka suurin osa tehtävis- Santeri, perämies Espoo Mukana vuodesta 2008 Harrastus on tuonut mukanaan paljon enemmän kuin osasin odottaa: vaikka olen työkseni merellä liikkunut vuosia, olen oppinut paljon. On mahtava tunne kun näkee avun tarpeessa olevan huojentuneen ilmeen, kun tulemme paikalle. Silloin unohtuu itseltäkin räntäsateen ja viiman tuoma kylmyys. Kun samassa veneessä pyörii niin lääkäreitä, pankkiireita, hitsareita kuin kampaajia, nousee huumori usein aivan uskomattomille tasoille. Aina on hauskaa lähteä porukoitten kanssa merelle

10 VAPAAEHTOISVOIMIN NYKYAIKAISELLA KALUSTOLLA noin 200 tehtävää vuosittain pääkaupunkiseudulla